Luottoluokittaja DBRS nosti aikaisemmin lauantaina protektionismin esiin suurimpana Suomen talouden riskinä tällä hetkellä. –Talousnäkymien pääasiallinen riski on protektionismin laajeneminen ja sen vaikutus edelleen suotuisaan suhdanteeseen. Protektionismi saattaa vaikuttaa Suomen vientiin maailman kaupan hidastumisen kautta.


 

 

Donald Trumpin uusin uhkaus puhuttaa

Suomessakin: ”Olisi kovaa kauppasotaa”

 
Jaa artikkeli:
 
 
Luotu: 
21.7.2018 15:31

  • Kuva: UM / Lehtikuva
    Kuva
    Donald Trump on valmis asettamaan tuontitulleja kaikille kiinalaisille tuotteille.
 
|

Eläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto arvioi, että Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin perjantainen uhkaus uusista tullimaksuista voi tarkoittaa laajamittaista kauppasotaa. Trump sanoi olevansa valmis asettamaan tuontitulleja kaikille kiinalaisille tuotteille.

 

–Presidentti Trump uhkasi eilen laittaa koko Kiinan USA:n viennin rankaisutullien alle. Kokoluokka on noin 500 miljardia dollaria. Toteutuneet ja jossakin vaiheessa uhatut tullit ovat nyt vajaat 40 prosenttia koko USA:n tuonnista. Olisi kovaa kauppasotaa, kun odotettavissa myös isot vastareaktiot, Murto kommentoi Twitterissä.

Hänen mukaansa seuraava tärkeä käänne asiassa voidaan nähdä ensi keskiviikkona, jolloin Trump tapaa Euroopan komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin. 

–Seuraava tärkeä päivämäärä on 25.7, kun Juncker neuvottelemassa presidentti Trumpin kanssa Washingtonissa. Nähdään mihin suuntaan EU-USA kauppasota etenee. EU ei ole suosittu presidentin eikä republikaanien silmissä.

 


 

Risto Murto@RistoMurto
 
 

Presidentti Trump uhkasi eilen laittaa koko Kiinan USA:n viennin rankaisutullien alle. Kokoluokka on noin 500 mrd USD. Toteutuneet ja jossakin vaiheessa uhatut tullit ovat nyt vajaat 40 %:a koko USA:n tuonnista. Olisi kovaa kauppasotaa, kun odotettavissa myös isot vastareaktiot.

Chad P. Bown
 
@ChadBown
 

The numbers are SO BIG that I have lost count. Hold on. (gets out calculator)

Washers/Solar: $10 bn
Steel/Aluminum: $48 bn
China: $505 bn (includes Trump CNBC threat)
Autos: $350 bn
__
= $913 bn of US imports could be subject to Trump tariffs

= 39.0% of US imports (2017 data) https://twitter.com/cohensetton/status/1020332373114785793 

 
Risto Murto@RistoMurto
 
 

Seuraava tärkeä päivämäärä on 25.7, kun Juncker neuvottelemassa presidentti Trumpin kanssa Washingtonissa. Nähdään mihin suuntaan EU-USA kauppasota etenee. EU ei ole suosittu presidentin eikä republikaanien silmissä, josta tuore Brookingsin keskustelu muistuttaa.

Ted Reinert@tedreinert
Replying to @tedreinert

.@sbg1 does anyone think it’s the goal of Trump to break up the EU? All 4: yes. @thomaswright08: Nigel Farage and Steve Bannon influenced his views. Trump keeps talking about upcoming Juncker visit as showdown, attacking EU over Google fine today #USEurope


 

Myös Saksan liittokansleri Angela Merkel varoitti perjantaina laajamittaisesta kauppasodasta ja sen vaikutuksista talouteen. Merkel väläytti samalla myös mahdollisia vastatoimia eurooppalaisille autoille määrätyille tullimaksuille.

 

–Tämä kaikki tarkoittaisi todellista vaaraa monien maailman ihmisten vauraudelle. EU pohtii parhaillaan vastatoimia, mutta se olisi ehdottomasti huonoin ratkaisu, hän totesi Financial Timesin mukaan.

 

Citibank arvioi omassa katsauksessaan perjantaina, että tullimaksujen vaikutus on tähän asti ollut "kohtalainen". Citibankin mukaan Yhdysvaltain talous kärsii, jos se asettaa uusia tullimaksuja, ja Kiina jälleen vastaa omilla tulleillaan. Lisäksi USA voi Citin mukaan kärsiä tilanteen aiheuttamasta valuuttakurssien vaihtelusta ja Kiinan ja kehittyvien markkinoiden ongelmista. USA:n riskeinä ovat pankin mukaan myös yritysten investointien väheneminen ja mahdolliset virheet maan talouspolitiikassa tai rahapolitiikassa.

 


 

Professorin pää toimii nopeasti eikä suukaan ole hidas – ja hänellä on hauska tapa konkretisoida ajatuksiaan värikkäillä vertauksilla. Se on kokeneen luennoitsijan tapa havainnollistaa asioita, jotka eivät aina ole aivan yksinkertaisia. Kuulija onkin kiitollinen siitä, että asiat tarjotaan kielikuvina eikä esimerkiksi niinä kaavoina, jotka täyttävät professorin työhuoneessa olevan tussitaulun.


 

 

Älä usko silmiäsi

 

Professori Bengt Holmström kertoo Saska Saarikoskelle, miksi ei kannata luottaa siihen mitä näkee, ja miksi terve järki tuntuu usein olevan väärässä. Toimittajallakin on tarjota nobelistille sentään yksi ajatus.

 

Kuvahaun tulos haulle bengt holmström
 
AJATTELE Kopernikusta”, sanoo professori Bengt Holmström yliopiston avarassa kulmahuoneessa, jonka ikkunasta aukeaa upea näköala Bostonia halkovan Charles Riverin yli.


”Koeta asettaa itsesi Kopernikuksen asemaan, kun hän tajuaa, että aurinko ei kierräkään maapalloa. Kopernikuksella oli valtavia vaikeuksia miettiessään, miten saada ihmiset ikinä uskomaan hänen teoriaansa.”

Bengt Holmström on ajatellut Kopernikusta paljon. Hänen mukaansa taloustiede on täynnä tilanteita, joissa asiat ovat juuri päinvastoin kuin miltä ne näyttävät.

EN ole varma, mistä Kopernikus tähän putkahti, mutta sellaista keskusteleminen Holmströmin kanssa on. Välillä ollaan tähtitaivaalla, heti perään syöksytään sienimetsään kantarelleja etsimään.


Holmströmin tiedeura on kestänyt tasan 40 vuotta, sillä hän jätti väitöskirjansa Stanfordin yliopistoon vuonna 1978. Sen jälkeen hän on toiminut taloustieteen professorina ensin Yalen yliopistossa ja vuodesta 1994 alkaen Bostonin kupeessa toimivassa MIT:ssä, jota pidetään maailman johtavana teknillisenä korkeakouluna.


Miten saada ihmiset uskomaan tutkijaa eikä omia silmiään?

 

Holmström on tutkinut epäsymmetrisen informaation vaikutusta ihmisten toimintaan. Se tarkoittaa esimerkiksi neuvottelua, jossa yksi tietää enemmän kuin toinen. Holmströmmäisesti yksinkertaistaen voisi sanoa, että professori on kehittänyt teoriaa luulemisesta.

Ja hyvin onkin. Kaksi vuotta sitten Holmström sai yhdessä Oliver Hartin kanssa Ruotsin keskuspankin myöntämän taloustieteen palkinnon eli niin kutsutun talous-Nobelin.

Keskustelussa Holmström osoittaa monta tietoa luuloksi. Professori kutsuu tällaisia asioita ”Kopernikus-ongelmiksi”.

Kun tutkija törmää tällaiseen ongelmaan, hän on samassa tilanteessa kuin puolalainen tähtitieteilijä 1600-luvun alussa.

Miten saada ihmiset uskomaan tutkijaa eikä omia silmiään?

KUN saavuin komeaan kivirakennukseen, jonka uumenissa professorin työhuone sijaitsee, kysyin alaovella Bengt Holmströmiä.

”Holmstrom? Hän, joka sai juuri Nobelin?” tutkijan näköinen partamies kysyi.

”Yksi ja ainoa”, minä vastasin.

Mies katsoi minua pitkään.

Myöhemmin huomasin, että MIT:n tutkijat ovat saaneet 63 Nobelia. Suomeen Nobeleja on tullut laskutavasta riippuen neljä tai viisi.

”Olen miettinyt paljon, miksi niin on”, Holmström vastaa ihmettelyyni.

”Pohjoismaat edustavat korkeaa koulutasoa, mutta yliopistot ovat olleet katastrofaalisia, koska siellä lähdetään siitä, että yliopistossa saa olla vapaa.”

”Ajatellaan, että luovuus tulee vapaudesta. Se on se fundamentaalinen harhakäsitys. Luovuus syntyy haasteista, rajoituksista ja kysymyksistä.”

Luovuus ei synny vapaudesta vaan rajoituksista! Siinä taisi jo tulla keskustelumme ensimmäinen kopernikus.

HOLMSTRÖM kertoo ohjaavansa omia opiskelijoitaan hyvin tarkasti. Professori voi katsoa kahdessa minuutissa kännykästään, mitä kukin on viikon varrella tehnyt. Opiskelijat eivät pidä seurantaa valvontana vaan välittämisenä.

Vaatiminen on välittämistä! Siinä toinen kopernikus.

Holmströmin mukaan ohjaajan tehtävä on panna opiskelijalle silmälaput kuin hevoselle.

 

”Joskus sanotaan, että pitää ajatella laatikon ulkopuolella. Mutta ei laatikon ulkopuolellakaan voi ajatella ilman laatikkoa.”

 

”Tohtoriopiskelijoilla on paljon ideoita, he miettivät sitä, tätä ja tota. Sanon: valitse yksi niistä. Poistan heiltä oikeuden miettiä kaikkia muita asioita. Se on osoittautunut hyvin tehokkaaksi.”

Professori paljastaa pelaavansa tietokoneellaan sanapeli Scrabblea ”pitääkseen aivonsa toimintakunnossa”.

”Tyhjät kirjaimet ovat paljon hankalampia kuin valmiit kirjaimet, koska ne avaavat niin paljon eri vaihtoehtoja”, Holmström huomauttaa.

”Joskus sanotaan, että pitää ajatella laatikon ulkopuolella. Mutta ei laatikon ulkopuolellakaan voi ajatella ilman laatikkoa. Vain laatikko voi inspiroida menemään joskus myös sen laatikon ulkopuolelle.”


Ajatuslaatikosta Holmström siirtyy nopean assosiaation kautta vauvan laatikkoon. Sanoinko jo, että Holmströmiä on hauskaa kuunnella?

”Vauvakin pannaan kapaloihin tai pieneen laatikkoon, koska se tuntee itsensä fyysisesti turvattomaksi laajalla alustalla. Kun opit lisää taitoja, laatikkosi laajenee. Mestarit pystyvät tekemään itselleen oman laatikon. Heitä kutsutaan johtajiksi, eikä heitä ole hirveästi.”

YHDYSVALLOISSA yliopistot kilpailevat asiakkaista kuin tavaratalot. Se tarkoittaa hyvää opetusta, viihtyvyyttä, tieteellistä tasoa ja jopa työpaikan etsimistä opiskelijoille. MIT auttaa opiskelijoitaan pääsemään uralla eteenpäin, sillä epäonnistunut alumni on yliopistolle huonoa mainosta.

Mutta kun opiskelijoille antaa paljon, heiltä voi paljon myös vaatia.

”Sama sopimus kuin urheilussa: minä lupaan, että sinusta tulee hyvä, ja sinä lupaat tehdä, mitä minä pyydän. Et sano, että tänään ei huvita hiihtää. Teet enemmän kuin haluat, koska sinusta ei koskaan tule hyvää, jos sinua ei pakoteta ylittämään rajojasi.”

”Voin vaikka vannoa, että Sibelius-Akatemian Jorma Panula vaati aika paljon opiskelijoiltaan, eivätkä he protestoineet.”

Suomalaisen korvissa tuo kuulostaa juuri siltä amerikkalaisuudelta, joka puristaa elämästä mehut.

”Kyllä minä ymmärrän, että eurooppalaisten mielestä olisi kiva istua ja juoda punaviiniä ja katsoa Välimerta ja pohtia elämän tarkoitusta. Tykkään minäkin siitä.”

”Mutta vaikka amerikkalaiset olisivat eurooppalaisten silmissä liian aggressiivisia, niin samalla tavalla kiinalaisten mielestä amerikkalaiset ovat hitaita – ja Eurooppa toivottoman hidas.”


”Ei meillä ole varaa siihen, että nuoret alkavat 30-vuotiaina pikkuhiljaa valmistua.”

 

Holmström muistelee vierailuaan kiinalaisessa verkkokauppayrityksessä Alibabassa, jonka finanssiosaston työntekijöiden keski-ikä oli 26 vuotta – ja yli puolet heistä oli naisia.

”Ei meillä ole varaa siihen, että nuoret alkavat 30-vuotiaina pikkuhiljaa valmistua. Tätä yritetään puolustaa sillä, että heistä tulee elämäntaitoisia tai muuta, mutta kyllä tämä maapallo on tulossa vaiheeseen, jossa joutuu tekemään enemmän työtä, jotta saa ruokaa pöydälle.”

Kerron Holmströmille amerikkalaisista naapureistani, jotka viettävät vuodessa viikon kesälomaa ja tarkastavat silloinkin joka päivä työsähköpostinsa.

”That’s life. Eivät eurooppalaiset voi pysäyttää kelloa. Tutulla kantarellipaikalla käy nyt muitakin, ja joudut kilpailemaan niistä sienistä.”

EPÄSYMMETRISEN tiedon teoria auttaa Holmströmin mukaan ymmärtämään myös amerikkalaista nykypolitiikkaa. Presidentti Donald Trump on jatkuvalla twiittaamisellaan luonut illuusion suuresta avoimuudesta. Presidentti näyttää sanovan kaiken, mitä ajattelee, vaikkei sano juuri mitään.


Jos haluaa ymmärtää ihmistä, pitää tietää, keneltä hän odottaa aplodeja.

 

Professorin mielestä Trump tuntuu aidolta silloinkin, kun ei puhu totta, kun taas muut poliitikot tuntuvat teeskentelijöiltä, vaikka puhuisivat totta.

”Trumpin rehellinen epärehellisyys toimii paremmin kuin muiden poliitikkojen epärehelliseltä tuntuva rehellisyys”, Holmström arvioi.

Tämä taisi olla jo kolmas kopernikus.

 

Poliitikolle esiintymisestä on tullut kokoaikaista. Se johtuu Holmströmin mukaan ennen kaikkea sosiaalisesta mediasta. Politiikasta on tullut professorin mielestä aivan liian läpinäkyvää. Se on vaarallista.

BENGT Holmström varoitti avoimuuden riskeistä jo viime kesänä Kultarannassa pidetyssä tasavallan presidentin seminaarissa. Nyt hän on asiasta vielä vakuuttuneempi.

”Miksi kaikkialla muualla kuin ehkä Kiinassa valitetaan nyt politiikasta? Ihmisten perushypoteesi on, että kentälle on tullut huonompia poliitikkoja, mutta sen voi sulkea lähes varmuudella pois. Jokin siis kannustaa poliitikkoja toimimaan eri tavalla kuin ennen. Siinä tullaan tähän nykyiseen läpinäkyvyyteen.”

Politiikasta on tullut läpinäkyvää, koska avoimuuden on uskottu lisäävän luottamusta politiikkaan. Mutta onkin käynyt juuri päinvastoin: luottamus poliitikkoihin on romahtanut. Sipilän hallitusta esimerkiksi piti huhtikuisessa kyselyssä hyvänä vain kuusi prosenttia vastaajista.

”Kansa on lähtenyt sille linjalle, että sen pitää saada nähdä enemmän ja päättää enemmän asioista. Uusi Harry Harkimon projekti on tästä hyvä esimerkki: pitää saada kansan ääni kuulumaan. Luullaan, että läpinäkyvyys on ratkaisu ongelmaan, mutta minä väitän, että se on osa ongelmaa.”

Holmströmin mukaan politiikan läpinäkyvyys on aina pelkkä illuusio. Kun asioita twiitataan tai vuodetaan julkisuuteen, ihmiset kuvittelevat näkevänsä todellisuuden, mutta oikeasti he kurkistelevat pikkuruisesta avaimenreiästä.

”Se kanava on hirveän ohut. Ihmiset eivät näe kontekstia eivätkä kokonaisuutta, mutta vaarana on, että he kuvittelevat tietävänsä kaiken tarvittavan.”

Tietämättömiä mutta vaativia äänestäjiä mielistelevä poliitikko ei tee välttämättä kaikkein parhaita päätöksiä – tai mitään.

Holmström vertaa tilannetta amerikkalaiseen lääkäriin, joka voi jättää vaikean leikkauksen tekemättä, jotta ei joudu vastuuseen hoitovirheestä.

”Sympatisoin hyvin paljon poliitikkoja. Se on kiittämätön tehtävä. Aika vähästä lentävät ihmiset nyt ulos viroistaan.”

Toinen läpinäkyvyyden ongelma on se, että se polarisoi politiikkaa palkitsemalla ehdottomuudesta ja rankaisemalla kompromisseista.

”Kompromissin tekeminen on ollut hirveän olennainen osa järkevää politiikan tekoa. Jos minä tykkään omenista ja sinä appelsiineista, voimme sopia, että sinä annat minulle omenia, jos minä annan sinulle appelsiineja. Taloustieteen mukaan se on ihan hyvä tapa.”

HOLMSTRÖMIN mielestä sote-uudistus on esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun monimutkaista uudistusta yritetään tehdä jatkuvassa julkisuuden valokeilassa.

”Se, että kansa seuraa koko ajan, kun makkaraa tehdään – ei siitä mitään tule. Pitäisi odottaa, että makkara on valmis, ja katsoa sitten, maistuuko se vai ei.”

Mutta eihän niin isoista asioista voi sopia salaa kabineteissa!


”Läpinäkyvyyttä pitää olla tarvittava määrä. Se on instrumentti. Sanotaan, että auringonvalo on paras basillien tappaja, mutta sillä on negatiivinenkin puolensa.”

”En usko, että näitä järjestelmiä on alkujaan tehty sellaisiksi kuin ne ovat, jotta pahat ihmiset saisivat tehdä salaa pahoja asioita.”

Kun valokeila ei koskaan sammu, poliitikkojen pitää näytellä koko ajan. Niinpä he näyttävät huonommilta ja epärehellisemmiltä kuin vanhoina hyvinä aikoina.

Mutta taas kerran silmät pettävät. Ihmiset vertaavat nykytilannetta menneisyyteen, jolloin tietoa oli tarjolla vähemmän. Esimerkiksi John F. Kennedyllä oli skandaalimainen yksityiselämä, mutta yleisö sai kuulla siitä vasta paljon myöhemmin.

”Se on klassinen ongelma. Samasta syystä ihmiset kuvittelevat, että rikollisuus on lisääntynyt, kun tilastointi on parantunut.” Moneskos kopernikus tämä oikein olikaan?

HOLMSTRÖM siis väittää, että liiallinen avoimuus tuottaa huonoa politiikkaa. Hän on asiasta niin varma, että on valmis kutsumaan sitä ”matemaattiseksi tosiasiaksi”.


Voisiko olla niin, että ulkoinen uhka sai ihmiset aiemmin hyväksymään politiikan takahuoneneuvottelut?

 

Kun katson tussitaululla olevia kaavoja, en tunne pienintäkään halua alkaa väitellä asiasta nobelistin kanssa, en, vaikka saan palkkani asioiden tuomisesta julkisuuteen.

Mutta ehkä tarkastelukulmaa voisi laajentaa? Avoimuuden ja suoran vaikuttamisen vaatimukset alkoivat voimistua kaikissa länsimaissa 1990-luvulla heti kylmän sodan päättymisen jälkeen. Voisiko olla niin, että ulkoinen uhka sai ihmiset aiemmin hyväksymään politiikan takahuoneneuvottelut? Ja jos niin on, voisiko Kiinan ja Venäjän uhka tuoda länsimaissakin uudestaan valtaan vahvempia johtajia? Sauli Niinistön suosioluvut saattaisivat kertoa sellaisesta.

Holmström kaivaa taskustaan ryppyisen paperipalan ja tekee siihen muistiinpanon pienellä käsialallaan. Kun hän avaa suunsa, käy ilmi, että hän on jo prosessoinut ehdotukseni osaksi yhtälöään.


”Tuo ajatuksenkulku, jonka toit esiin, on akateemisesti mielenkiintoinen. Asiat voivat mennä oikein väärästä syystä.”

Holmström päättelee, että karismaattiset johtajat voivat tosiaan olla yksi ulospääsy tilanteesta, jossa kansa kaipaa johtajuutta mutta on menettänyt uskonsa edustukselliseen demokratiaan.

”Kansa ei varmasti ajattele sitä näin syvällisesti, mutta se voi olla funktionaalisesti järkevää.”

”Niinistö on ottanut selvästi lujemman otteen presidenttiyteen, ja siitä on tullut merkittävämpi hänen aikanaan. Varsinkin suljettujen ovien takana hän on hyvin analyyttinen ja pohtiva henkilö.”

KUN Kopernikus kuoli vuonna 1543, hänen pääteoksensa oli juuri tullut painosta. Kului kuitenkin vielä monta sukupolvea ennen kuin ihmiset alkoivat uskoa, ettei aurinko nouse eikä laske vaan maapallo pyörii.


Kolme tuntia kestäneessä haastattelussa Holmström on hahmotellut oman poliittisen pyörimisliikkeensä: liika avoimuus tuottaa huonoa politiikkaa, huono politiikka lisää poliitikkojen arvostelua, ja poliitikkojen arvostelu saa ihmiset vaatimaan lisää avoimuutta.

Tätäkään Kopernikus-ongelmaa ei ole helppo ratkaista.

”Se on yksi läpinäkyvyyden ongelma: sitä on hyvin vaikea kääntää taaksepäin. Ajatellaan, että jos et kerro kaikkea, sinulla on jotain salattavaa. Ensimmäinen askel on kuitenkin diagnosoida asia oikein.”

”Usein se menee niin, että tulee diktaattori tai muuta, ja sen jälkeen lähdetään taas nollatasolta. Kyllä se jollain tavalla ratkeaa, mutta kysymys on siitä, ratkeaako se hyvällä tavalla vai voimanmittelytavalla.”

Jospa ihmiset lukevat tämän haastattelun ja päättävät parantaa tapansa?

”Niin, voi kysyä, onko tällaisesta haastattelusta jotain hyötyä. Se nähdään sitten.”
 
 

Suomen Pankin mukaan Venäjän talous elpyy, mutta suhteellisen hitaasti. Muun maailman talouskasvu on nopeampaa. Maataloudessa on saatu parannuksia aikaan, kun Venäjä on suojannut omaa tuotantoaan kieltämällä elintarvikkeiden tuontia EU:n alueelta, myös Suomesta. Tämä on osunut erityisesti Valioon. Venäjä on päättänyt jatkaa länsimaista tulevien elintarvikkeiden tuontirajoituksia ensi vuoden loppuun.


 

 

Esko Aho: "Ollaan uudessa maailmanajassa –

Ensin täytyy saada aikaan kaaosta, jotta voi

tehdä diilejä"

 

Venäjää läheltä seuraava entinen pääminiseri Esko Aho ei odota suurta edistystä kauppasuhteissa, kun Vladimir Putin ja Donald Trump tapaavat Helsingissä.

 

Trumpin ja Putinin huippukokous
Esko Aho
Esko AhoYle
 

Yhdysvaltain ja Venäjän väliset tunnelmat eivät ole hyvät, kuvailee Venäjän tuntija, Suomen entinen pääministeri ja East Officen hallituksen puheenjohtaja Esko Aho.

– Venäjän ja Yhdysvaltain suhteet ovat monella tapaa jännitteiset ja tietysti Yhdysvaltain sisäpoliittinen tilanne [kongressin välivaalit] kärjistää vielä osaltaan asetelmaa, niin että ei tämä mikään helppo tapaaminen ole, Aho sanoo.

 

Sen vuoksi hän ei usko, että odotukset maanantain huippukokouksesta ovat kovin korkealla kummallakaan puolella. Aho pitää huippukokousta enemmän askeleena kohti jotain uutta, joka voisi olla jotain parempaa.

East Office edesauttaa suomalaisten suurten teollisuusyritysten Venäjä-suhteita.

 

"Pakotteissa ei ole odotettavissa mitään erityistä"

Tärkeimmät asiat kahden suurvallan kauppasuhteissa ovat pakotteet ja vastapakotteet.

– Suoranaiset vaikutukset ovat kohtuullisen rajalliset, mutta välilliset vaikutukset ovat isommat ja siinä mielessä uskoisin, että pääkeskusteluteema taloudessa on se, mitä näille pakotteille voidaan tehdä. En usko, että lyhyellä aikavälillä voidaan tehdä juuri mitään, en usko että mitään erityistä on odotettavissa tältäkään alueelta, sanoo Aho.

Krimin niemimaan ja Itä-Ukrainan takia asetettujen pakotteiden kanssa toimiminen on ollut Ahon mukaan suhteellisen helppoa, koska on tiedetty tarkasti, mikä on pakotteiden alaista ja mikä ei.

Eurooppalaisetkin yritykset voivat joutua välillisesti pakotteiden piiriin, jos ne käyvät kauppaa niiden kanssa, jotka ovat amerikkalaisten pakotelistalla. Erityisesti tämä koskee Venäjää ja Irania.

– Paljonko voidaan puhua Ukrainasta ja Ukrainan kriisistä? Todennäköisesti ei ole kauhean paljon mahdollista tehdä mitään. Mutta voi olla että Syyriasta ja kenties Pohjois-Koreasta voidaan puhua, Aho arvelee.

Hän toivoo myös aseidenriisunnan tulevaisuuden nousevan esiin keskusteluissa, koska maiden välinen yhteistyö on äärimmäisen tärkeää. On olemassa riski että ajaudutaan uuteen varustelukierteeseen, jollei olemassa olevien sopimusten jatkoja saada varmistetuksi.

 

Aho arvostelee Trumpin diilipolitiikkaa

Esko Aho nostaa erityisesti esiin pohdintaa siitä, miksi presidentit Vladimir Putin ja Donald Trump ylipäätään tapaavat.

– Eletään aivan uudenlaista maailmanaikaa. Aiemmin oli niin, että oli olemassa selviä sääntöjä ja niiden pohjalta koitettiin ratkoa asioita. Lähtökohtana oli se, että säännöt olivat kaikille samat.

Ahon mukaan maailmassa on nyt vallalla ajatus, että sääntöjen maailmasta siirrytään diilien maailmaan.

– Vähän näyttää siltä, että presidentti Trumpin toimintatapana on se, että ensin täytyy saada aikaan kaaosta, jotta voi pysytä tekemään näitä diilejä. Täytyy rikkoa sääntöjä, jotta voi tehdä uusia sopimuksia. Tämä on huono trendi erityisesti pienten Suomen kaltaisten maiden kannalta, Aho painottaa.

Aho sanoo olevansa kriittinen sen suhteen, mitä on tapahtumassa. Hän kehottaa myös mediaa seuraamaan asioita kriittisellä otteella.

– Medialle tämä aiheuttaa haasteita seurata tapahtumia kriittisesti, koska sääntöjen rikkomisesta saadaan meheviä uutisia, mutta usein jää kertomatta riskit ja vaarat, joita sääntöjen rikkomiseen liittyy.

– Kun tehdään diilejä, saadaan positiivisen näköisiä uutisia, mutta usein ne diilit ovat sellaisia jotka eivät kohtelekaan kaikkia tasapuolisesti, Aho arvostelee.

Erityisesti Suomessa on Ahon mukaan syytä seurata tätä tarkkaan ja katsoa kriittisesti sitä, mitä maailmalla tapahtuu. Vaikka presidenttien tapaaminen on myönteinen asia, sillä on varjopuolensa.

 

Vladimir Putin ja Donald Trump kättelevät.
Michael Klimentjev / Sputnik / EPA

– Tämä johtaa siihen, että yhä enemmän maailman asioita alkaa mennä kammareihin, joissa pienillä mailla ei ole mitään sananvaltaa.

 

 

Ahon mukaan Trump on vienyt kehityksen pisimmällle, mutta maailmalla on ollut pitkään vallalla suuntaus, joka suosii vahvaa ja yksilökeskeistä johtajuutta. Tätä taipumusta esiintyy eri puolilla maailmaa: Venällä presidentti Vladimir Putin, Kiinassa presidentti Xi Jinping ja Japanissa pääministeri Shinzo Aben hallintoon liittyy samanlaisia piirteitä. Lisäksi Aho mainitsee Turkin presidentin Recep Tayip Erdoganin. Trumpin tekemisillä on eniten vaikutusvaltaa, koska Yhdysvallat on niin suuri toimija maailmassa.

 

Tullit ja tuontirajoitukset ovat Ahon mukaan sääntöjen rikkomista ja samalla uusien diilien tekemistä, mistä seuraa myös "paljon negatiivisia seurauksia" Yhdysvalloille itselleen. Myös Kiina toimii tavoin, joka ei ole maailmankaupan eri sopimusten hengen mukaista, mutta tilanne pahenee siitä, että Yhdysvallat vastaa siihen omalla tavallaan.

 

Venäjän talouskasvu elpyy, tosin hitaasti

Talouspakotteiden vaikutuksista Venäjän talouteen liikkuu erilaisia arvoita. Aho arvioi niiden olevan puolten prosentin luokkaa maan bruttokansantuotteesta (BKT). Erityisen tärkeää on pakotteiden vaikutukset investointeihin.

– Kun on epävarmuus siitä, miten rahoitusjärjestelmä toimii ja kuinka isoja hankkeita voitaisiin rahoittaa, kyllä se karsii sekä venäläisten omia että ulkomaisia investointeja Venäjällä, arvioi Aho.

Vaikka öljyn hinta on noussut tänä vuonna, talouden näkymät ovat aiempaa vaisummat. Venäjän keskuspankki ennustaa tälle ja ensi vuodelle 1,5–2 prosentin kasvua. Hitaan kasvun lisäksi ongelmaksi on muodostunut pääomapako ulkomaille, mikä jatkuu edelleen kuukausi kuukaudelta.

 


 

Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

 

Yhdysvaltain oligarkkilista osui Putinin lähipiiriin

Yhdysvaltojen pakotepolitiikka on osunut lujaa mm. venäläisiin oligarkkeihin, jotka pelkäävät joutumista pakotteiden piiriin.

Varoittava esimerkki on alumiinikeisari Oleg Deripaska, jonka omaisuudesta suli yli miljardi euroa, kun Yhdysvallat huhtikuussa asetti pakotelistoilleen yhteensä 24 venäläistä suuryritystä ja yritysjohtajaa. Tuolloin myös rupla heikentyi eniten kahteen vuoteen suhteessa euroon.

Yhdysvalloilla ja EU:lla on omat pakotelistansa, jotka eivät välttämättä ole yhteneväiset. Länsimaiden pakotteet muun muassa rajoittavat valtio-omisteisten rahalaitosten pääsyn Euroopan rahoitusmarkkinoille. Ne rajoittavat myös asekauppaa ja Venäjän öljyteollisuuden tarvitsemien investointihyödykkeiden saamista.

Paitsi Ukrainan kriisi ja Krimin miehitys, myös Syyrian sota on syynä osaan pakotteista, samoin Venäjän epäilty sekaantuminen Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Syyrian sota taas liittyy koko Lähi-idän vakauteen, joissa molemmilla mailla on omat intressinsä. Syyria ja Lähi-itä saattavat nousta jopa keskiöön Helsingissä.

EU puolestaan on vahvistanut jatkavansa Minsk ll -sopimukseen kytkettyjä talouspakotteita ensi vuoden tammikuun loppuun asti. Syynä on se, että Venäjä ei ole kyennyt täyttämään Minskin sopimuksen vaatimuksia. Minskin sopimus edellyttää osapuolten vetävän aseelliset joukot, sotakaluston, taistelijat ja palkkasoturit pois Ukrainasta.

Venäjällä duuma on puolestaan hyväksynyt lakiesityksen, jota presidentti Vladimir Putin ei tosin ole vielä allekirjoittanut. Esitys kriminalisoisi Yhdysvaltojen pakotteiden noudattamisen.

– Tämä on tietysti taloussuhteiden kannalta myrkkyä. Jos päästäisiin sen verran eteenpäin, että tiedettäisiin miten näitä pakotteita ja mahdollisia vastapakotteita ja mahdollisia uusia pakotteita tultaisiin soveltamaan, se olisi tietysti aika paljon, Aho sanoo.

Presidentti Donald Trump ei kuitenkaan enää voi lentokoneessa kotimatkalla päättää pakotepolitiikan muuttamisesta, sillä Yhdysvaltain kongressi poisti viime kesänä Trumpilta itsenäiset oikeudet kumota monia talouspakotteita ja kongressin linja pakotteisiin on tiukempi kuin Trumpin.

Yhdysvaltain ja EU:n pakotteita on pitkään soviteltu keskenään, mutta nyt niissä on tapahtunut eriytymistä, koska Yhdysvaltain pakotteisiin on tullut mukaan Venäjän epäilty vaikuttaminen Yhdysvaltain presidentinvaaleihin.

 

Lisäksi EU:n yhtenäisyys on koetuksella pakotepolitiikassa, koska Itä-Euroopassa, Italiassa ja Itävallassa on ollut vahvaa epäluuloa pakotteita kohtaan. EU:n riveistä poistuu lisäksi vahvoja pakotteita kannattava Britannia.

 

Nokittelukierrettä ja WTO-riitoja

Suurvaltasuhteet ovat jännitteiset kuvailee myös Venäjä-johtaja Petri Vuorio Elinkeinoelämän keskusliitosta (EK).

Venäjän osuus Yhdysvaltain ulkomaankaupasta on noin puoli prosenttia, ja Yhdysvaltain osuus Venäjän ulkomaankaupasta noin viisi prosenttia.

– Mittakaavaan nähden on verrattain paljon jännitteitä. Päällimmäisenä luonnollisesti Yhdysvaltain Venäjä-pakotteet, jotka ovat iskeneet erityisesti venäläisiin suurliikemiehiin sekä tuoneet epävarmuutta ja vähentäneet investointeja, Vuorio sanoo.

Yhdysvallat on asettanut tulleja teräkselle ja alumiinille, joiden merkittävä viejä Yhdysvaltoihin Venäjä on. Myös Kiina ja EU ovat teräs- ja tuontitullien kohteita. Venäjä vastasi lätkäisemällä tulleja (25–40 prosenttia) tienrakennus-, kaivos- ja muihin laitteisiin. Venäjä on lisäksi käynnistänyt omat vastatoimensa ja harkitsee näiden riitojen viemistä Maailman kauppajärjestön WTO:n ratkaistavaksi.

 

EK:n Venäjä-johtaja Petri Vuorio.
EK:n Venäjä-johtaja Petri Vuorio.Jouko Tapper / Yle
 

Suomalaisyritykset kärsijöinä, jos Iranin pakotteet palaavat

Eurooppalaisia ja suomalaisia yrityksiä koskee pakotteiden kautta myös Iranin ydinsopimus. Trump on ilmoittanut Yhdysvaltain vetäytyvän ydinsopimuksesta ja palauttavan pakotteet elokuussa ja marraskuussa.

Venäjä on ydinsopimuksen osapuoli, mutta se ei aio noudattaa amerikkalaisten asettamia pakotteita.

Jos pakotteet palautuvat ydinsopimusta edeltävälle tasolle, suomalaisyrityksetkin voivat olla sen edessä, että pankkiyhteydet Iranissa vaikeutuvat. Lisäksi Yhdysvaltain markkinoilla toimivat yritykset joutuvat valitsemaan, toimiako Yhdysvaltain vai Iranin markkinoilla, jos pelkona ovat Yhdysvaltain sanktiot Iranin-kaupan takia.

 

Suomelle toimintaympäristöllä iso merkitys

Suomen ja EU:n kannalta katsottuna Putinin ja Trumpin tapaamisessa olennaisinta on Vuorion mukaan ylipäätään se, mihin suuntaan geo- ja kauppapoliittinen toimintaympäristö etenee.

– Epävarmuuden väheneminen ja investointiympäristön paraneminen on aina hyväksi Suomelle investointihyödykkeiden viejänä, Vuorio kiteyttää.

Nyt kun Suomen vienti vetää, se voi joutua kärsijän asemaan, jos suurvaltasuhteiden ilmapiiri kauppasuhteissa kylmenee entisestään.

Helsingissä saattaa löytyä poliittisella tasolla sopimuksia, jotka voivat viedä taloutta eri suuntiin. Vuorio huomauttaa, että rauha heijastuu yleensä talouteen positiivisella etumerkillä.

 

”Näyttävä ulostulo usein toimeenpanoa tärkeämpi erilaisissa diileissä”

Suurvaltajohtajille on tärkeätä näyttää huipputapaamisten jälkeen, että jotain on saatu aikaan, on konkreettisia tuloksia saatu tai ei. Molemmat presidentit saattavat tarvita jotain, joka ainakin näyttää merkittävältä sopimukselta.

Putinin kannatus on kärsinyt pahan kolauksen eläkeuudistuksen julkaisemisen jälkeen. Venäjän talous tarvitsee uudistusta, mutta se nakertaa Putinin suosiota. VTSIOM-tutkimuslaitoksen mukaan lähes 90 prosenttia vastustaa uudistusta, joka nostaisi naisten eläkeiän 60:een ja miesten 65:een.

Trumpilla puolestaan on edessä kongressin välivaalit marraskuussa.

– Varmasti tähän ajankuvaan kuuluu se, että näyttävä ulostulo on usein toimeenpanoa tärkeämpi erilaisissa diileissä, EK:n Vuorio sanoo.

 

Suomen isännyyteen luotetaan

Esko Aho ei usko, että kokous auttaa Suomea omissa sisäisissä asioissa kovinkaan paljoa, mutta se tuo "suunnattomasti näkyvyyttä". Suomelle tarve näkyä on ehkä suurempi kuin Singaporelle, missä Trump tapasi Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin.

– Usein kuvittelemme, että kyllähän Suomi tunnetaan ja tiedetään, mutta tosiasiassa Suomi on pieni tekijä maailmassa. Nyt olemme muutaman päivän maailman huomion keskipisteessä, ja se kannattaa käyttää taitavasti hyväksi.

Aho on täysin eri mieltä niiden kanssa, jotka sanovat että Suomen maine saa jotain vahinkoa kokouksen järjestämisestä täällä. Kokous osoittaa hänen mukaansa, että Suomi hyväksytään paikkana ja Suomen isännyyteen on opittu luottamaan. Suomella on myös hyvä tilaisuus esitellä sekä saavutuksiaan että luontoa muulle maailmalle.

 

Pankkianalyytikko: Lämpenevät suhteet vähentäisivät lisäpakotteiden riskiä

Venäjän ja Yhdysvaltain kauppakiistat ovat isot, vaikka maiden välinen kauppa on maailmataloudessa aika pientä. Mistä tämä johtuu?

– Osittain varmasti siitä, että Venäjän merkitys kauppakumppanina on melko pieni Yhdysvalloille. On tavallaan varaa vääntää sellaisesta, mistä seuraamukset ovat rajalliset, Nordean seniorianalyytikko Sanna Kurronen sanoo.

 

Nordean seniorianalyytikko Sanna Kurronen.
Nordean seniorianalyytikko Sanna Kurronen.Nina Kaverinen

Helsingin tapaamisen mahdollisista keskustelunaiheista Kurronen nostaa esille öljyn, joka on merkittävä tulonlähde paitsi Venäjälle myös Yhdysvalloille.

 

– Öljy voi nousta keskustelun aiheeksi, koska Trump on jo kovistellut Opecia (öljynviejämaiden järjestö), että öljyn hinta on liian korkea, sanoo Kurronen.

 

Venjän tavoitteena kauppapolitiikassa on Kurrosen mukaan ehdottomasti pakotteiden karsiminen. Jos maiden väliset suhteet lämpenisivät, vähentäisi se riskiä lisäpakotteista.

Kauppapolitiikassa edistyminen ei analyytikon mielestä välttämättä edellytä poliittista sopua Syyriasta tai Iranista, koska Trump korostaa politiikassaan henkilökohtaisia suhteita. Poliittiset sopimukset toisivat kuitenkin uskottavuutta.

– Markkinoiden kannalta olisi uskottavampaa, jos saataisiin konkreettisia poliittisia sopimuksia, jotta ei tarvitsisi tyytyä Trumpin tviitteihin, Kurronen toivoo.

Suomen vientiyrityksille ja matkailulle olisi tärkeää ruplan vahvistuminen. Valuutan vahvistumisesta hyötyisivät paitsi vientiyritykset myös itärajan tuntumassa toimiva vähittäiskauppa.

 

Yhdysvaltain ja Kiinan orastava kauppasota vahingoittaisi myös Eurooppaa

Maailmankaupan yllä leijuu lisäksi Yhdysvaltain ja Kiinan kauppasodan uhka, joka on kaupassa mitattuna suurempi asia, sillä Yhdysvallat ja Kiina ovat maailman suurimmat taloudet ja vastaavat yli puolesta maailmankaupan kasvussa.

– Häiriöt niiden taloudessa heijastuisivat EU:n ja sitä kautta Suomen talouden näkymiin, EK:n Vuorio arvioi.

Aiempien teräs- ja alumiinitullien lisäksi Trump ilmoitti tällä viikolla noin 200 miljardin dollarin uusista tuontitulleista monille kiinalaistuotteille. EU puolestaan on vastannut teräs- ja alumiinitulleihin vastatulleilla mm. Bourbon-viskille ja Harley-Davidson moottoripyörille.

Trump on uhannut korottavansa eurooppalaisten autojen tuontitullit 20 prosenttiin, jolloin oltaisiin jo kauppasodassa myös EU:n ja Yhdysvaltojen kesken. Eurooppaan kohdistuvista autotulleista kärsisi eniten Saksa, joka vie EU-maista eniten autoja Yhdysvaltoihin.

Suomessa autotulleista saattaisi kärsiä Uudenkaupungin Mercedez-Benzin valmistus, mutta autonosia valmistetaan eri puolilla maailmaa, joten tullien vaikutuksia on vaikea arvioida.

 


 

USA:n Nato-lähettiläs Hutchinson nosti esille Ukrainan kysymyksen, Syyrian tilanteen sekä keskimatkan ydinasevoimasopimuksen eli niin kutsutun INF-sopimuksen. –Tiedämme, että Venäjä rikkoo sitä ja sen täytyy alkaa taas noudattaa sitä, jos haluamme paremmat suhteet, Hutchinson jatkaa.


 

 

USA:n Nato-lähettiläs Helsingin tapaamisesta:

”Viesti suoraan Putinille: Teidän täytyy

muuttaa käytöstänne”

 
Jaa artikkeli:
 
 
Luotu: 
10.7.2018 15:43

  • Kuva: All Over Press / EPA
    Kuva
    Yhdysvaltain Nato-lähettilään mukaan Donald Trumpilla on Helsingin huipputapaamisessa painavaa sanottavaa Vladimir Putinille.
  • Kuva: EPA
    Kuva
    Presidentit Vladimir Putin ja Donald Trump ovat tavanneet ennenkin, mutta Helsingin huippukokous on ensimmäinen varta vasten järjestetty kahdenkeskinen tapaaminen heidän välillään.
 
|

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump saa Naton huippukokoukselta hyvät eväät ja väkevän viestin vietäväkseen Helsinkiin Venäjän presidentti Vladimir Putinille, ennakoi Yhdysvaltain Nato-lähettiläs Kay Bailey Hutchinson puhelimitse pitämässään lehdistötilaisuudessa.

–Uskon, että presidenttien tapaamisen Helsingissä on tarkoitus olla yritys nostaa sekä Naton että Yhdysvaltojen asioita esille Venäjän kanssa ja suoraan Putinille. Tarkoitus on sanoa, että me haluamme rakentaa suhdetta kanssanne, mutta teidän täytyy muuttaa käytöstänne. Nyt on liikaa pahantahtoista vaikuttamista [malign influence] ja toimintaa, joka häiritsee liittoumaamme, Hutchinson sanoo.

 

Nato-maat ja sotilasliiton kumppanimaat kokoontuvat Brysseliin huippukokoukseen huomenna keskiviikkona. Suomi on Naton kumppanimaa ja tasavallan presidentti Sauli Niinistö matkustaa edustamaan Suomea.

Yhdysvaltain Nato-lähettiläs ennakoi itse, että Brysselin huippukokouksessa korostuisivat Naton ”yhtenäisyys ja vahvuus”.

 

–Haluan vielä sanoa, että heikko liittouma, joka on yhtenäinen tai vahva liittouma, joka ei ole yhtenäinen eivät ole tavoitteitamme. Meidän täytyy olla molempia: yhtenäisiä ja vahvoja. Uskon, että huippukokouksessa näkyy, että näin myös on, Hutchinson sanoo.

Naton huippukokoukseen Brysselissä on liitetty myös toisenlaisia odotuksia, kun presidentti Donald Trumpin on odotettu ajavan jälleen tiukkaa linjaa Naton ”taakanjaon” suhteen. Tällä Trump on viitannut siihen, kuinka kaikki maat eivät käytä kahta prosenttia bruttokansantuotteestaan puolustukseen. Hän on verrannut Naton olevan yhtä huono diili Yhdysvalloille kuin Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus Nafta.

 

Myös Trumpin ja Saksan liittokansleri Angela Merkelin huonot henkilökohtaiset välit ovat olleet esillä. Noin kuukausi sitten pidetty G7-kokous päättyi sekavissa tunnelmissa, kun Trump marssi kokouksesta ulos.

Tavatessaan tukijoitaan Montanassa viime viikolla Trump kertoi yleisölle, kuinka Saksa haluaa suojaa Venäjää vastaan, mutta ostaa samalla venäläistä kaasua miljardien dollarien arvosta samalla kun amerikkalaiset ovat “ne hölmöläiset, jotka kuittaavat koko laskun”.

Sanomalehti The Washington Post kertoi viime viikolla, kuinka Yhdysvaltain puolustusministeriö on selvittänyt, mitä vaikutuksia olisi sillä, että Yhdysvallat vetäisi Saksasta osan tai kaikki 35 000 sotilaastaan. Puola on ehdottanut, että se voisi nostaa puolustusbudjettiaan pysyvästi kahdella miljardilla eurolla, jos se saisi pysyvän amerikkalaissotilaiden tukikohdan.

 

Hutchinson kiistää, että Trump halveksuisi Nato-liittolaisiaan

–En usko, että liittolaisia kohtaan on yhtään halveksuntaa. Kyse on siitä, että presidentti yrittää saada asiansa läpi sanomalla asiat selvästi. Hän yrittää sanoa, että kaikkien pitäisi ottaa lisää vastuuta yhteisestä liittoumasta. Liittolaisemme ovat samaa mieltä siitä. On ensiarvoisen tärkeää, että meillä on sotilaallista kyvykkyyttä, jos aiomme olla pelote Venäjälle tai muulle maalle tai taholle, joka haluaisi vahingoittaa jäsenmaitamme, Hutchinson toteaa.

Yhdysvaltain Nato-lähettiläs painottaa, että viimeisen puolentoista vuoden aikana lisäpanostuksia puolustusbudjetteihin on tehty eniten sitten kylmän sodan. Samalla Hutchinson korostaa Nato-velvoitetta nostaa kansalliset puolustusbudjetit tasolle, joka vastaa kahta prosenttia maan bruttokansantuotteesta.

–Odotamme uskottavia kansallisia suunnitelmia, jotka näyttävät tien 2 prosentin tavoitteeseen, Hutchinson sanoo.

 

–Kaksi prosenttia antaa meille kyvyn torjua kaikenlaiset hyökkäykset jäsenmaita vastaan. Siitä kahdessa prosentissa on kyse. Se ei ole vain hokema, vaan se antaa meille ne todelliset kyvykkyydet: lentokoneet, sukellusveneet, laivat ja muut teknologiat, hän jatkaa.

Lue myös:

Tutkijalta karu arvio Trumpin ja Putinin tapaamisesta: ”Eikö tätä katastrofia voida pysäyttää?”

Angela Merkeliltä kova linjaus huippukokoukseen: ”Naton on keskityttävä Venäjän uhkaan”

Tutkija: Kutsu Nato-kokoukseen tärkeä Suomelle ja Ruotsille – ”Oikeuttaisi Nato-politiikkaa kansalaisten silmissä”

 


 

Puolustusministereiden tapaaminen liittyi Merivoimien 100-vuotisjuhlaan, jota vietetään Turussa Forum Marinumin läheisyydessä. Kalustonäyttely Aurajoen rannalla on avoinna yleisölle kello 19:ään saakka. Aamun ohjelmaan kuului komentajan puhe ja kalustokatselmus.


 

 

100-vuotias Merivoimat juhlii Turussa – Suomi

ja Ruotsi allekirjoittivat

yhteisymmärryspöytäkirjan

puolustusyhteistyöstä

 

Pöytäkirja kattaa Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön rauhan, kriisin ja sodan aikana.

 

Kotimaa
Puolustusministerit allekirjoittavat pöytäkirjaa.

 
Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist ja Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) laittoivat maanantaina nimensä yhteisymmärryspöytäkirjaan Turussa Suomen Joutsenella.Linus Hoffman / Yle
 

Suomi ja Ruotsi ovat sopineet puolustusyhteistyöstä laatimalla asiaa koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan. Pöytäkirjan allekirjoittivat Turussa maanantaina puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) sekä Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist. Nimet laitettiin paperiin Suomen Joutsenella järjestetyssä seremoniassa.

 

Taustalla on Suomen ja Ruotsin kahdenvälisen puolustusyhteistyön tiivistyminen viime vuosina.

Turussa allekirjoitettu yhteisymmärryspöytäkirja muodostaa kehyksen Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyölle. Asiakirjassa kuvataan puolustusyhteistyön tavoitteet ja luetellaan yhteistyöalueet, kerrotaan valtioneuvoston tiedotteessa.

Yhteisymmärryspöytäkirja kattaa Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön sodan ja rauhan aikana. Yhteistyölle ei ole ennakkoon asetettu rajoitteita. Pöytäkirjaan ei ole kirjattu keskinäisen puolustuksen velvoitteita.

 


 

Miinantorjunta-alus Purunpää.
Miinantorjunta-alus Purunpää osallistui kalustonäyttelyyn Turussa.Linus Hoffman / Yle
 

Satamat ja tukikohdat yhteiseen käyttöön

Puolustusministeri Jussi Niinistö avasi Ylelle, mitä yhteistyön tiivistyminen Ruotsin kanssa käytännössä tarkoittaa.

– Pidämme jatkuvasti yhteyttä toisiimme. Sitä kautta Ruotsin lippu tulee näkymään Suomen aluevesillä eri harjoituksissa ja Suomen lippu Ruotsin puolella, Niinistö sanoi.

– Pyrimme myös tukeutumaan toistemme satamainfrastruktuuriin. Tämä on hanke, jota parhaillaan kehitämme aivan samalla tavalla kuin pyrimme kehittämään Ilmavoimien mahdollisuutta toimia toistemme tukikohdista käsin.

 

Illalla alukset saavat juhlavalaistuksen

Puolustusministereiden tapaaminen liittyi Merivoimien 100-vuotisjuhlaan, jota vietetään Turussa Forum Marinumin läheisyydessä. Kalustonäyttely Aurajoen rannalla on avoinna yleisölle kello 19:ään saakka. Aamun ohjelmaan kuului komentajan puhe ja kalustokatselmus.

 

Esillä ovat Merivoimien kaikki alusluokat, ja paikalle on saapunut myös ulkomaisten merivoimien aluksia. Vuosipäivä päättyy illan hämärtyessä alusten juhlavalaistukseen.

Iltapäivällä juhlinnan keskiössä oli Miinanraivaajien muistopatsas. Uuteen paikkaan siirretyn patsaan paljasti Miinanraivaajakillan varapuheenjohtaja Erkki Leskinen, jonka tarinan Yle kertoi sunnuntaina.

 


 

Kiina pyrkii perustelemaan vastatoimiaan oikeutetuiksi maailman kauppajärjestö WTO:n sääntöjen nojalla. Kiina on aloittanut WTO:ssa valitusprosessin Yhdysvaltojen tulleista. Yhdysvallat on puolestaan vienyt WTO:n riitojenratkaisuelimeen Kiinan väitetyt immateriaalioikeusvarkaudet. Samaan aikaan Trumpin tavoite on kuitenkin ollut maan kauppa-aseman vahvistaminen globaalin kaupan vakiintuneita rakenteita heikentämällä ja solmimalla kahdenvälisiä kauppasuhteita.


 

 

Yhdysvaltojen ja Kiinan kauppasota on nyt

alkanut, ja kärsijöitä ovat kaikki – "Suomi on

erityisen haavoittuvainen" 

 

Yhdysvallat ”avaa tulen” koko maailmaa ja itseään vastaan,Kiina totesi torstaina. Kauppasota ei ole enää pelkkää retoriikkaa.

 

WU HONG / EPA

Yhdysvaltojen ja Kiinan kauppasota on nyt alkanut, ja kärsijöitä ovat kaikki – "Suomi on erityisen haavoittuvainen"

Qingdaon satama Kiinassa. Kiinan viennin arvo Yhdysvaltoihin on noin 500 miljardin dollaria vuodessa. Yhdysvallat vie puolestaan Kiinaan vuosittain tavaraa alle 150 miljardin dollarin edestä.


 

 

Janne Soisalon-Soininen | Aamulehti
 

Uudet 25 prosentin tullit Yhdysvaltojen ja Kiinan välisessä tavarakaupassa ovat merkittävä askel maiden välisessä kauppakiistassa. Tullit tulivat voimaan perjantaina aamuseitsemältä Suomen aikaa.

Uhkausten realisoituessa maiden välisen kauppasodan voi viimeistään julistaa alkaneeksi. Näin arvioi Danske Bankin päästrategi Valtteri Ahti. Hänen mukaansa riski yhä uusille tullikorotuksille on nyt entistä suurempi.

Donald Trump on sitonut itsensä kauppasodan kierteeseen, Ahti sanoo.

Trump on uhannut asettaa kymmenen prosentin tullit 200 miljardin dollarin edestä vuosittain tuodulle kiinalaistavaralle, ellei Kiina lopeta amerikkalaisten innovaa­tioiden ja teknologian kopioimista. Lisäksi, mikäli Kiina vastaa näihin omilla tulleillaan, tullilistalle lisätään tavaraa vielä toisen 200 miljardin dollarin edestä.

 

KAROLIINA PAAVILAINEN / ALMA MEDIAN ARKISTO
Danske Bankin päästrategi Valtteri Ahti.

Danske Bankin päästrategi Valtteri Ahti.

 

Kiinan viennin arvo Yhdysvaltoihin on noin 500 miljardin dollaria vuodessa. Yhdysvallat vie puolestaan Kiinaan vuosittain tavaraa alle 150 miljardin dollarin edestä. Viime vuonna viennin arvo oli noin 130 miljardia dollaria.

Jos kauppasota kärjistyy, tullit voisivat siten koskettaa lähes kaikkea Kiinan vientiä Yhdysvaltoihin.

 

Vaikka Kiina on luvannut pysyä tiukkana uhkausten edessä, FIMin pääekonomisti Timo Hirvonen pitää epätodennäköisenä, että kauppasota kärjistyisi näin pitkälle. Vaikutus amerikkalaiskuluttajien arkeen olisi huomattava.

–Syksyn välivaalit senaatissa tuovat painetta Trumpille. Tavallisen amerikkalaisen asemaa ei ole varaa heikentää.

 

LAURI OLANDER / ALMA MEDIAN ARKISTO
FIMin pääekonomisti Timo Hirvonen.

FIMin pääekonomisti Timo Hirvonen.

 

Hintalappu 8,5 miljardia dollaria

Tullit koskevat molemmin puolin tavarajoukkoa, jonka tuonnin arvo on vuodessa 34 miljardia dollaria. Tullien hintalappu on siten 8,5 miljardia dollaria.

Loppujen 16 miljardin dollarin tuotejoukon osalta tullien odotetaan tulevan voimaan muutaman viikon kuluessa.

Trumpin perjantaina voimaan tulleella listalla on kaikkiaan 818 tuotetta. Näihin sisältyy muun muassa ilmailualan laitteita, IT-teknologiaa, robotiikkaa, teollisuuslaitteita ja autoja. Joukkoon on valikoitu tuotteita ja tavaroita siten, että korvaavan tuonnin lisääminen on mahdollisimman helppoa. Mukana ei ole amerikkalaisten suosimia laitteita kuten puhelimia ja televisioita.

Kaupparajoitukset on suunnattu ennen kaikkea Kiinalle tärkeän Made in China 2025 -strategian kannalta keskeisille teknologiatuotteille ja -aloille.

Kiina on luvannut asettaa vastatulleja niin ikään 34 miljardin dollarin arvoiselle tuonnille. Alustavalta listalta löytyvät Yhdysvaltojen vientitavaran kolmen kärki: lentokoneet ja niiden osat, soijapavut sekä autot.

 

Kiina ei anna periksi

Trumpin hallinto näyttää laskevan sen varaan, että Kiina perääntyy lopulta ja taipuu paineen kasvaessa sopuun. Toistaiseksi taipumisesta ei kuitenkaan ole näkynyt merkkejä.

***

Yhdysvaltojen ja Kiinan tullikiista käynnistyi tammikuussa

Tullikiista sai alkunsa jo tammikuussa. Tuolloin Yhdysvallat asetti tariffit kiinalaisille aurinkopaneeleille ja pesukoneille. Maaliskuussa vuorossa olivat teräksen ja alumiinin 25 ja 10 prosentin tullit. Nämäkin tullit ovat tulleet voimaan.

Huhtikuussa Yhdysvallat ja Kiina uhkasivat ensi kerran asettaa 25 prosentin tuontitulleja 50 miljardin dollarin arvosta vuosittain tuodulle tavaralle.

Maat kävivät huhti–toukokuun aikana neuvotteluja ratkaistakseen kauppakiistansa, mutta neuvottelut päättyivät tuloksettomina. Trump haluaa pienentää maiden välisestä kaupasta Yhdysvalloille koituvaa alijäämää. Kiina on sanonut toistuvasti, ettei se halua kauppasotaa, mutta aikoo vastata tulleihin samalla mitalla.

Kesäkuussa Trump ilmoitti asettavansa tullit 50 miljardin tuonnille. Ensimmäiset näistä tulleista astuvat voimaan tänään perjantaina. Kiina ilmoitti asettavansa vastaavat tullit välittömästi Yhdysvaltojen tullien astuessa voimaan.

Viimeisimmässä vaiheessa presidentti Trump ilmoitti maan hallinnon valmistelevan uusia 10 prosentin tulleja, jotka koskisivat jopa 200 miljardin dollarin edestä vuosittain tuotua kiinalaistavaraa. Mikäli Kiina vastaisi tulleihin, Trump lisäisi tullilistalle tavaraa vielä toisten 200 miljardin dollarin edestä.

Yhdysvaltojen ja Kiinan voimaan tulleiden tullien suora vaikutus reaalitalouteen on edelleen rajallinen. Kauppasodan kierre voi kuitenkin iskeä talousluottamukseen sekä investointihalukkuuteen ja siten maailmantalouden kasvunäkymään laajasti.

Huolet ovat painaneet myös osakekursseja ympäri maailman. Alamäki on ollut jyrkintä Kiinassa, missä osakkeet ovat halventuneet alkuvuoden huipusta jo 20 prosenttia.

Kiinan kauppaministeriö ilmoitti jo huhtikuussa, että Trump on arvioinut tilanteen väärin, jos uskoo Kiinan antavan periksi. Kiina on vannonut pysyvänsä kiistassa tiukkana loppuun asti, hinnasta piittaamatta.

Jos Trumpin uhkaamat satojen miljardien tavaratuontia koskevat tullit tulisivat voimaan, Kiinan olisi löydettävä muita keinoja lisätä painetta, sillä maiden välisen kaupan tase on Kiinalle yli 350 miljardin dollarin verran positiivinen.

Kiina voisi nostaa tullia yli 25 prosentin saadakseen nostettua niiden hintalapun vastaavalle tasolle. Lisäkeinoina saattaisivat olla myös tavarakohtaiset tuontikiintiöt tai amerikkalaisyhtiöiden toiminnan hankaloittaminen Kiinassa. Kiina voisi myös ryhtyä myymään omistamiaan Yhdysvaltojen velkakirjoja, mikä painaisi dollaria, aiheuttaisi maan lainakorkoihin nousupainetta ja siten lisäisi liittovaltion velanhoitokuluja.

Jos korot nousisivat, myös yritysten ja kotitalouksien lainaaminen kallistuisi, mikä todennäköisesti iskisi Yhdysvaltojen talouden kasvuvauhtiin.

Yhdysvaltoja tukee kiistassa maan valtava kulutusvoima, josta Kiina on varsin riippuvainen. Jos vastaavaa kysyntää ei enää löytyisi, työttömyys voisi kasvaa Kiinassa huomattavasti.

Kiina puolestaan tuo valtavia määriä amerikkalaisia maataloustuotteita kuten soijaa. Amerikkalaisen soijan kysynnän romahtaminen osuisi ikävästi perinteisesti republikaaneja ja Trumpia kannattaneisiin tuottajiin. Kahdeksan Yhdysvaltojen yhdeksästä suurimmasta soijaa tuottavasta osavaltiosta antoi presidentinvaaleissa äänensä Trumpille.

 

Tulleilla laaja vaikutus maailmankauppaan

Tullit koskevat Yhdysvaltojen ja Kiinan välistä kauppaa, mutta vaikuttavat myös globaalisti. Kiinan kauppaministeriön edustaja Gao Feng totesi torstaina, että Yhdysvallat aloittaa tulleillaan kauppasodan koko maailmaa sekä itseään vastaan.

–Yhdysvallat on asettamassa tulleja kaikkialta maailmasta kotoisin oleville yhtiöille, myös amerikkalaisille ja kiinalaisille yhtiöille, Gao sanoi.

 

Kiinan kauppaministeriön mukaan listalla olevista 34 miljardin dollarin arvoisista tavaroista 59 prosenttia on ulkomaisten yhtiöiden Kiinassa valmistamia tuotteita. Tästä tuotejoukosta merkittävä osa vieläpä amerikkalaisyhtiöiden tuottamaa tavaraa.

Ahti ja Hirvonen painottavat, että maailmankaupan toimitus- ja arvoketjut ovat laajoja ja monimutkaisia. Varsinkin vientivetoisilla mailla on paljon hävittävää, jos kauppasota kärjistyy entisestään ja uusia tulleja nousee myös EU:n ja Yhdysvaltojen välille.

Euroopan komissio julkaisi maanantaina Yhdysvaltojen kauppaministeriöön viime viikon perjantaina toimittamansa kirjeen, jossa se varoitti täysimittaisesta kauppasodasta, mikäli Trumpin uhkaamat tullit eurooppalaisille autoille tulevat voimaan. Torstaina autotullikiista helpotti ainakin hetkeksi, saksalaislehti Handelsblattin uutisoitua Yhdysvaltojen ehdottamasta "nollaratkaisusta".

 

XING GUANGLI / ZUMA PRESS
Kiinan kauppaministeriön edustaja Gao Feng totesi, että Yhdysvallat aloittaa tulleillaan kauppasodan koko maailmaa sekä itseään vastaan.

 

Kiinan kauppaministeriön edustaja Gao Feng totesi, että Yhdysvallat aloittaa tulleillaan kauppasodan koko maailmaa sekä itseään vastaan.

Epävarmuus on kuitenkin näkynyt jo kuluttajien ja teollisuuden luottamusluvuissa ja voi iskeä tilanteen jatkuessa myös investointihalukkuuteen.

–Suomen vientirakenne on erityisen haavoittuvainen, sillä investointihyödykkeiden osuus on suuri, Ahti sanoo.

Suomen viennin määrä suhteessa bkt:hen on lähes 40 prosenttia. WTO:n listalla Suomi on maailman 14. haavoittuvaisin maa globaalien arvoketjujen häiriöille. Kiina on sijalla 33. ja Yhdysvallat sijalla 56.

Valtiovarainministeriön kesäkuisen arvion mukaan häiriöt globaaleissa tavara- ja arvoketjuissa iskisivät Suomen kasvunäkymään.

Taloudellisen kehityksen ja yhteistyön järjestö OECD:n arvioi puolestaan, että maailmantalouden kasvuvauhti kärsisi 1,4 prosenttia, jos kaupankäynnin kustannukset nousisivat 10 prosenttia Yhdysvaltojen, Kiinan ja Euroopan unionin välillä.

Maailmapankki totesi kesäkuussa, että kauppasodan vaikutus kansainväliselle kaupalle voisi olla vuoden 2008 finanssikriisin kaltainen shokki. Laskelmien mukaan kauppa supistuisi globaalisti noin yhdeksän prosenttia.

 


 

Interceptin viime maaliskuussa julkaiseman dokumentin mukaan myös Suomen puolustusvoimien Viestikoekeskuksella (entinen Viestikoelaitos) ja NSA:lla on ollut yhteistyötä signaalitiedustelussa. Suomen ja NSA:n yhteistyö alkoi vuonna 2004. Dokumentin mukaan Viestikoekeskuksella on ollut suora viestintäyhteys NSA:han.


 
Politiikka
 
 

Yhdysvaltain ja Venäjän vakoilu voi kiihtyä

Suomessa huippu­kokouksen alla

 

Verkkoon vuodettujen asiakirjojen mukaan Yhdysvaltain signaalitiedustelu on salakuunnellut presidentin vierailujen yhteydessä isäntämaiden viranomaisia.

 
YHDYSVALTAIN tiedustelupalvelut ovat salakuunnelleet paikallisten viranomaisten viestintää maissa, joihin presidentti matkustaa, kertoo Yhdysvaltain signaalitiedustelu NSA sisäisessä lehdessään.


Presidentin vierailumaiden isännät eivät aina ole kertoneet Yhdysvalloille tietoja vierailuun kohdistuvista uhkista.

Tietokirjailija ja tietoturva-asiantuntija Petteri Järvinen arvioi, että samanlaista toimintaa kohdistuu myös Suomeen runsaan viikon kuluttua järjestettävän Donald Trumpin ja Vladimir Putinin huipputapaamisen yhteydessä.

”Suomi ei koskaan ole ollut yhtä kattavan vakoilun ja tiedustelun kohteena kuin tulevan huippukokouksen aikana ja sitä ennen. Molempien maiden suurlähetystöjen suojissa viritellään vakoilu- ja vakoiluntorjuntalaitteita kuntoon kireällä aikataululla”, Järvinen sanoo.
 

Suomessa Yhdysvaltain vakoilun kohteina voisivat olla esimerkiksi poliisi, suojelupoliisi ja Puolustusvoimien tiedustelu.

ISÄNTÄMAIDEN salakuuntelu käy ilmi vuonna 2017 verkkoon vuodetusta Yhdysvaltain signaalitiedusteluviranomaisen NSA:n sisäisestä tiedotuslehdestä SID Todaysta.

Alun perin vuonna 2004 sisäisesti julkaistun, silloin salaiseksi luokitellun artikkelin mukaan kokousten isäntämaan viranomaiset saattavat jättää kertomatta havaitsemistaan uhkista Yhdysvaltain presidentin salaiselle palvelulle, joka on vastuussa presidentin turvallisuudesta.

”[Tiedustelun] tukipalvelut ovat useita kertoja siepanneet ja avanneet isäntämaan viranomaisten sisäistä viestiliikennettä uhkista [valtiovierailujen aikana]. Tieto on annettu Yhdysvaltain presidentin salaiselle palvelulle”, lehdessä sanotaan.

SID Todayn artikkeleita ja muita NSA:n sisäisiä dokumentteja on julkaistu toimittaja Glenn Greenwaldin perustamalla Intercept-sivustolla. Hän on julkaissut monia tietovuotaja Edward Snowdenin välittämiä salaisia asiakirjoja internetissä.

Venäjän signaalitiedustelusta ja -vakoilusta ei ole saatavissa viime vuosilta yhtä tarkkoja tietoja kuin Yhdysvaltain toimista.

NSA:N vakoilutyö tarkoittaa käytännössä ilmatilan, kaapelien ja kaiken muun tietoliikenteen kuuntelua ja seurantaa. Kohteena ovat isäntämaan poliisin ja turvallisuusviranomaisten radioiden lisäksi lentoliikenteen taajuudet.

Tietoliikennekaapelien valvontaan ei nykyisin ole valtuuksia suojelupoliisilla eikä Pääesikunnan tiedustelulla, koska tiedustelulait ovat yhä eduskunnan käsittelyssä.

NSA:n näkökulmasta tämä ei kuitenkaan ole iso ongelma: Venäjältä kulkee Suomen kautta merkittäviä tietoliikenneyhteyksiä, joista NSA saa tietoa kumppaniensa Ruotsin ja Saksan avulla.

Ruotsin signaalitiedustelua harjoittava FRA sai pääsyn Suomen läpi Venäjältä tulevaan tietoliikennekaapeliin jo kymmenen vuotta sitten.

”FRA tarjosi NSA:lle pääsyä kaapelista keräämäänsä tietoon vuonna 2011 tarjoten ainutlaatuista tietoa tärkeistä venäläisistä kohteista”, sanotaan Ruotsin yleisradioyhtiön SVT:n julkaisemassa asiakirjassa.
 
 


KÄYTÄNNÖSSÄ tiedustelun hoitaa Special Collection Service -niminen yksikkö (SCS), joka on perustettu vuonna 1979. Se on ulkomaanvakoilun CIA:n ja signaalivakoilun NSA:n yhteiselin, SID Today kertoo.

Julkaisun mukaan SCS toimii peitellysti lähetystöistä ja konsulaateista. Tällöin SCS työskentelee yhteistyössä kohdemaan, kuten CIA:n Suomen-toimintojen päällikön, ja presidentin turvallisuusvartioinnin eli salaisen palvelun kanssa.

Jos kohdemaassa ei ole valmiiksi pysyvää SCS-miehitystä, NSA lähettää maahan kolmesta viiteen ihmistä useita päiviä etukäteen.

Presidentin turvallisuusjärjestelyissä avustava SCS etsii kaikista kanavista merkkejä terroristien liikkeistä tai toiminnasta. Myös suunnitelmat mellakoista tai mielenosoituksista ovat SCS:n kiinnostuksen kohteena, SID Today kertoo. 


Kun Yhdysvaltain signaalitiedustelu tai salainen palvelu havaitsee mahdollisen vaaran paikan, presidentin saattue muuttaa yllättäen reittiä ja saapuu kohteeseen kiertoreittiä.

Näin kävi esimerkiksi Aasian ja Tyynenmeren alueen maiden Apec-kokouksessa vuonna 1996 Manilassa, jossa poliisi jätti kertomatta reitin varrelle asennetusta pommista, SID Today raportoi elokuussa 2004.

”Paikalliset viranomaiset yrittivät kaikessa hiljaisuudessa purkaa pommin kertomatta siitä presidentin salaiselle palvelulle.”

ERILAISET viestien salausjärjestelmät ovat vaikeuttaneet ja ainakin hidastaneet viestejä sieppaavan SCS:n toimintaa. Tämän vuoksi se pyrkii asentamaan tiedustelujärjestelmiään esimerkiksi matkapuhelinkeskuksiin ja tiedon alkuperäislähteisiin.
 
 

Sekä Quinnipiacin yliopiston että Pew Research Centerin tutkimuksissa todetaan, että tuloksista on hyvin nähtävissä maan jakolinja demokraatteihin ja republikaaneihin. Republikaanit ovat keskimääräisesti tyytyväisempiä Trumpin toimiin, kun taas demokraateissa ollaan keskimääräisesti tyytymättömämpiä sekä Trumpiin että demokratian nykytilaan. Puoluekantaansa määrittelemättömät sijoittuvat näiden kahden ryhmän väliin vaihtelevasti kysymysten mukaan. Enemmistö puolueettomistakin pitää Trumpia rasistisena. 2018 kevään aikana kerätyissä tuloksissa paljastuu, että suurin osa amerikkalaisista pitää Yhdysvaltoja kuitenkin yhtenä maailman parhaimmista maista. Vastanneet kokevat silti, että Yhdysvaltoja arvostetaan muualla maailmassa merkittävästi vähemmän kuin aiemmin.

 

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump. LEHTIKUVA / AFP PHOTO Brendan Smialowski

Yli puolet amerikkalaisista tyytymättömiä

Donald Trumpiin

 

Yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan maan jako republikaaneihin ja demokraatteihin näkyy selvästi myös tutkimustuloksissa.

 

Enemmistö amerikkalaisista on sitä mieltä, että presidentti Donald Trump ei hoida tehtäväänsä hyvin, todetaan yhdysvaltalaisen Quinnipiacin tekemässä tutkimuksessa.

55 prosenttia vastanneista ei hyväksy tai on eri mieltä presidentin tekemien päätösten kanssa. Tyytymättömien määrä on yliopiston mukaan hienoisessa nousussa.

Kyselyssä tiedusteltiin amerikkalaisten näkemyksiä presidentin kyvyistä johtaa maata. Enemmistö vastaajista pitää Trumpia epärehellisenä ja huonona johtajana.

 

Vastanneet eivät koe jakavansa presidentin kanssa samaa arvomaailmaa. Esimerkiksi puolet vastaajista kokevat presidentin olevan avoimesti rasistinen ja 44 prosenttia uskoo Trumpin maahanmuuttopolitiikan perustuvan tämän rasistisille näkemyksille.

Yliopisto haastatteli tutkimukseensa 1 020 amerikkalaista. Tutkimustulosten virhemarginaali on 3,7 prosenttia.

Yhdysvaltalainen tutkimuslaitos Pew Research Center esitteli keskiviikkona Yhdysvaltain itsenäisyyspäivän aikaan tutkimuksia, jossa tarkasteltiin amerikkalaisten käsitystä maastaan ja sen demokratiasta.

Tutkimuksen mukaan amerikkalaiset arvostavat demokratiaa ja siihen liittyviä arvoja ja periaatteita, mutta eivät koe Yhdysvaltojen täyttävän kaikkia kriteerejä täydellisesti.

Esimerkiksi 83 prosenttia vastanneista kokee, että vaaleilla valittujen virkamiesten pitäisi kohdata vakavia seuraamuksia rikkomuksistaan, mutta vain 30 prosenttia kokee, että asia pätee Yhdysvalloissa.

Presidentti Trumpin koetaan arvostavan maan demokraattisia instituutioita ja perinteitä heikosti. 54 prosenttia vastanneista on sitä mieltä, että Trump arvostaa instituutioita ja perinteitä vain vähän tai ei ollenkaan.

 


 

Yhdysvaltain Venäjän-suurlähettiläs ja Stanfordin yliopiston professori Michael McFaulinin mielestä pahin lopputulema olisi, että hän (Trump) oikeasti tekisi jonkun näistä myönnytyksistä, joista hän on vihjaillut. On kyse sitten Krimistä, Venäjä-pakotteiden purkamisesta tai joukkojen vetämisestä pois Saksasta. Nämä olisivat mielestäni katastrofaalisia lopputuloksia.

 

Vasemmalta USA:n ulkoministeri John Kerry, Michael McFaul, Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ja Vladimir Putin. US Dept of State

Ex-lähettiläs varoittaa: Vladimir Putinilla on

suunnitelma Helsingissä

 

 

Venäjän presidentti ei tapaa Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpia silkasta tapaamisen ilosta.

 

– Ensimmäinen asia, joka Vladimir Putinista täytyy pitää mielessä, on se, että hän on ollut presidenttinä pitkään, hän on siis ollut kauan tekemisissä toisten valtionpäämiesten kanssa. Hän on erittäin kokenut, entinen Yhdysvaltain Venäjän-suurlähettiläs ja Stanfordin yliopiston professori Michael McFaul sanoo

Yhdysvaltain edellisen presidentin Barack Obaman hallinnossa työskennellyt McFaul on ollut neuvottelemassa Putinin kanssa neljä kertaa. Hän kertoo NPR:n haastattelussa, mitä presidentti Donald Trumpin tulisi tietää kohdatessaan Venäjän presidentin Helsingissä heinäkuun puolivälissä.

McFaulin mukaan Putinilla on suunnitelma. Hän muistuttaa Venäjää liki kaksi vuosikymmentä johtaneen presidentin toimivan valtakaudellaan jo neljännen Yhdysvaltain presidentin kanssa.

– Hän on aina hyvin valmistautunut. Putin ei lähesty asiaa niin, että tapaamisia järjestetään vain tapaamisten vuoksi. Hän haluaa saavuttaa tavoitteitaan näissä kohtaamisissa. Siksi hän valmistautuu niihin ja pyrkii edistämään asioita, jotka hän määrittelee Venäjän kansallisiksi intresseiksi, Michael McFaul toteaa.

– Tämä olisi muuten hyvä neuvo meidän presidentillemme – että hän ajattelisi tapaamista tapana edistää Yhdysvaltojen kansallista etua eikä vain pyrkisi hyvään tapaamiseen, hän jatkaa.

McFaulin mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putin valmistautuu valtiojohtajien kohtaamisiin myös ”eräänlaisella psykologisella tutkimuksella”.

***

– Kannattaa muistaa, että hän on entinen KGB:n vastatiedustelu-upseeri. Hän tutkii ja tekee myös vastapuolelleen selväksi, että on selvittänyt heidän menneisyytensä ja taustansa.

– Silloin tällöin hän leikittelee ja antaa ihmisille varoituksia siitä, että hän tietää asioita heidän menneisyydestään. En tiedä toimiiko hän näin presidentti Trumpin kanssa, mutta olen nähnyt hänen tekevän niin ennenkin.

Joskus Venäjän presidentti pyrkii myös yllättämään kameroiden edessä. McFaul kertoo esimerkkinä, kuinka Putin kysyi parin tunnin neuvottelujen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Yhdysvaltain varapresidentti Joe Bidenilta, eikö äsken sovittukin viisumivapaudesta maiden välillä.

– Ja sitten varapresidentin oli vastattava julkisesti ja kameroiden edessä. Häntä saattaa houkuttaa tehdä jotakin tällaista.

Michael McFaulin mukaan Vladimir Putinilla on myös taipumusta testata vastapelurinsa ymmärrystä aiheista, jotka hän itse katsoo tuntevansa hyvin. Entinen suurlähettiläs muistaa tapauksen vuodelta 2012. Tuolloin Putin piti Barack Obamalle pitkän ”luennon” Lähi-idän historiasta ja arabikevään taustoista.

– Pelkään, että hänellä voi olla hinku tehdä samoin, kun hän istuu presidentti Trumpia vastapäätä. Antaa pitkän historian oppitunnin – esimerkiksi Krimistä. Jos ei tunne faktoja, voi tuntua hyvältä myötäillä Putinin kaltaista tyyppiä, McFaul varoittaa.

 

Toistuuko Singapore

Michael McFaulin mukaan Helsingin tapaamisen paras mahdollinen lopputulos olisi, että Donald Trump vahvistaisi Yhdysvaltojen tähänastisen virallisen ulkopoliittisen linjan eikä muuttaisi sitä.

– Että me emme tule missään olosuhteissa tunnustamaan Krimiä osaksi Venäjää. Että hän vahvistaisi sitoutumisemme Natoon. Että hän vahvistaisi sitoutumisemme demokraattisen Ukrainan edistämiseen ja auttamiseen, ex-lähettiläs listaa.

McFaul kutsuu Donald Trumpin hallinnon Venäjä-politiikkaa melko hyväksi. Itse presidentti ei hänen mukaansa kuitenkaan tunnu noudattavan sitä.

Michael McFaulia pyydetään arvioimaan myös tapaamisen huonointa mahdollista lopputulosta.

– Ensimmäinen huono lopputulos olisi, että presidentti Trump toistaisi sen, mitä hän teki Singaporen huipputapaamisessa Kim Jong-unin kanssa ja ylistäisi Putinia olan takaa. Siihen ei ole mitään syytä.

Hänen mukaansa on naiivia ajatella että Vladimir Putin voisi tehdä palveluksia Trumpille, jos häntä imarrellaan.

 


 

Tämä arvio tehtiin ”korkealla varmuudella”. Esimerkiksi kansallisen turvallisuuden virasto NSA oli arviossaan varovaisempi. Tiedusteluyhteisön arviossa huomautetaan Neuvostoliiton käyttäneen kylmän sodan aikana tiedusteluvirkailijoita, vaikuttaja-agentteja, väärennöksiä ja tekaistuja uutisia heikentääkseen ehdokkaita, jotka olivat Kremlin kannalta epämieluisia. Sen mukaan samankaltaiset toimintatavat jatkuvat edelleen.

 

Yhdysvaltain senaatin tiedusteluvaliokunta. / senate.gov

USA: Venäjä toimii kuin KGB:n aikana –

”vaikuttaja-agentteja, väärennöksiä”

 

 

Senaatin tiedusteluvaliokunnan mukaan vaaleihin vaikuttamisella oli presidentti Vladimir Putinin hyväksyntä.

 

Yhdysvaltain senaatin tiedusteluvaliokunta on asettunut tukemaan maan tiedusteluyhteisön näkemystä, jonka mukaan Venäjä puuttui aktiivisesti Yhdysvaltain presidentinvaaleihin vuonna 2016.

Republikaanien senaattori Richard Burr ja demokraattien Mark Warner toteavat yhteisessä tiedotteessaan, että tiedusteluarvion johtopäätökset ovat vankalla pohjalla. Warnerin mukaan Venäjän toiminta oli laajamittaista ja hienostunutta.

– Tutkimuksemme kävi läpi tarkasti tammikuussa 2017 tehdyn arvion, jonka mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putin määräsi vaikuttamisoperaation maatamme kohtaan. Sen tarkoituksena oli vaikuttaa presidentinvaaleihin ja aiheuttaa epävakautta demokraattisissa instituutioissamme, Warner toteaa.

 

– Useat presidentti Donald Trumpin hallinnon virkailijat ovat vahvistaneet, että tämä arvio on perusteltu ja totuudenmukainen.

Tiedustelupalveluiden näkemyksissä oli kuitenkin myös eroja. Keskustiedustelupalvelu CIA:n ja liittovaltion poliisi FBI:n mukaan Venäjän hallinto pyrki aktiivisesti kohentamaan Donald Trumpin voittomahdollisuuksia julkaisemalla Hillary Clintonin kannalta kielteistä informaatiota.

 

– KGB:n arkistojen mukaan Neuvostoliiton ja Venäjän tiedustelupalvelut ovat yrittäneet kerätä vuosikymmenien ajan sisäpiiritietoa Yhdysvaltain poliittisista puolueista. Tämän tarkoituksena on auttaa Venäjän johtoa ymmärtämään Yhdysvaltojen hallinnon suunnitelmia ja prioriteetteja, arviossa todetaan.

 


 

Kirjallisuuden välityksellä Jakobson tutustui muun muassa Neuvostoliiton historiaan ja tapaan toimia ja ajatella kansainvälisessä politiikassa. Tämä oli arvokasta sekä Suomen että presidentti Urho Kekkosen kannalta, koska sitkeä ja johdonmukainen avustaja oli suureksi avuksi ennen valtiovierailuja, valtiomiesten välillä käytyjä neuvotteluja.

 

Max Jakobson vuonna 1995. LEHTIKUVA / FILES / KIMMO MÄNTYLÄ spec for Die Welt

”Mitä luet, sellainen olet” – Näin kertoo Max

Jakobsonin kirjasto

 

Linda Jakobson lahjoitti isänsä kirjaston Kansalliskirjastolle Max Jakobsonin kuolemaa seuranneena vuonna 2014

 

Max Jakobsonin jälkeensä jättämä kirjasto käsitti noin 90 hyllymetriä, 2 300 nidettä. Ne olivat suurelta osin tietokirjoja: elämänkertoja, historiaa, yhteiskuntatieteitä – huomattava osa vieraskielistä. Vain runsas kymmenes osa oli kaunokirjallisuutta.

Diplomaatin ja yhteiskunnallisen vaikuttajan kirjasto oli sidottu hänen Katajanokan kotinsa kokoon. Ulkomailla käydessään hän osti runsaasti divareista löytämiään kirjoja, joista osa pääsi kotihyllyyn, osan hän lahjoitti ystävilleen tai WIZOn (Women`s International Zionist Organisation) basaarille, jonka Maxin äiti oli aikoinaan perustanut Viipurissa 1924.

Max Jakobson oli kirjoittava ja lukeva, jonka kyky ilmaista itseään oli kirkasta ja johdonmukaista. Hänen näkyvimmät kirjoituksensa julkaistiin Helsingin Sanomissa, mutta myös KanavaSuomen KuvalehtiSvenska Dagbladet ja The International Herald Tribune olivat hänelle läheisiä lehtiä.

 

Professori Seppo Hentilän kokoama Jakobson-kirjaston esittelyteos on samalla pienoiselämänkerta. Se käy läpi uraa kansainvälisesti yhdestä vaikutusvaltaisimmasta suomalaisesta, joka palveli maansa parasta vähäilmeisesti, jääden neuvonantajana usein kultivoituneesti päiväpoliitikkojen varjoon.

Jakobson ei tehnyt lukemiensa kirjojen sivuille omia merkintöjään, valitettavasti – koska tuo kirjojen töhrimistapa olisi kertonut lukijastaan muille uteliaille paljon. Se minkä hän kuitenkin kirjoihinsa liitti, oli hänen ex libris –merkkinsä, jossa hänen nimensä lisäksi komeilee kuva hänen lemmikistään, karkeakarvaisesta mäyräkoirasta Bellasta.

Jakobson oli tuttu näky katajanokkalaisille käyskentelemässä rauhallisesti Bellan kanssa. Koiran hän oli saanut 70-vuotislahjaksi. Max ja Bella olivat parhaat ystävykset, ja suorastaan liikuttavaa on se, että Jakobson kuului Mäyräkoiraliittoon, luki sen lehteä ja tyttärensä kertoman mukaan taisi kirjoittaa lehteen jutunkin Bellasta.

 

Omistuskirjoituksia merkkihenkilöiltä

Sen lisäksi että Jakobson teki kirjakauppalöytäjä, hän sai vastaanottaa teoksia tekijöiltä itseltään. Suuri ihailun ja ystävyyden kohde oli muun muassa juutalaissyntyinen ranskalainen filosofi Raymond Aron, josta marxilaiset eivät pitäneet tämän älykkään kritiikin purevuuden vuoksi. Seppo Hentilä mainitsee Jakobsonin ajattelukumppaniksi myös John Kenneth Galbraithin, yhdysvaltalaisen diplomaatin ja professori George F.KennaninArthur M. Schlesingerin ja Sir Harold Nicolsonin – puhumattakaan Henry Kissingeristä.

Kirjallisuuden välityksellä Jakobson tutustui muun muassa Neuvostoliiton historiaan ja tapaan toimia ja ajatella kansainvälisessä politiikassa. Tämä oli arvokasta sekä Suomen että presidentti Urho Kekkosen kannalta, koska sitkeä ja johdonmukainen avustaja oli suureksi avuksi ennen valtiovierailuja, valtiomiesten välillä käytyjä neuvotteluja.

 

Kirjasto kuin elämänkerta

Seppo Hentilällä oli kirjaa tehdessä mainio tilaisuus rakentaa teoksesta samalla Jakobsonin elämänkerta. Lapsuus aluksi vaatimattoman mutta sivistyneen juutalaisperheen lapsena ei tuntunut antavan hyviä eväitä menestymiselle, mutta toisin kävi. Halveksitusta juutalaisvähemmistöstä tuli osa Suomea, jonka armeijassa monet taistelivat. Tämäkös ihmetytti saksalaisia aseveljiä.

Peruspääoma Jakobsonien perheessä oli kielitaito. Jo abiturienttina hän pääsi Ilta-Sanomiintoimitusapulaiseksi kääntämään ulkomailta tulevia uutisia suomeksi. Noilta ajoilta Jakobsonin omissa muistelmissa on värikkäitä kuvauksia elämästä lehden toimituksessa. Jatkosodassa hän oli veljensä tapaan ase kädessä.

 

Sodan jälkeen tie vei BBC:n palvelukseen Lontooseen, ja vuosi 1946 oli uran alkuhuipennus. Hän pääsi seuraamaan Pariisin rauhanneuvotteluja ja selostamaan niitä suomeksi BBC:n lähetyksiin. Paria vuotta myöhemmin hän oli Uuden Suomen Lontoon kirjeenvaihtaja.

Noiden vuosien aikana kokemuksia kertyi niin, että hänelle tarjottiin pestiä ulkoasiainhallintoon, mutta kieltäytymisen perusteet olivat jälkikäteen luettuna hirtehiset. Jakobson piti diplomaatteja ”tärkeilevinä tyhjäntoimittajina” ja ulkoasiainhallintoa ”lähinnä populistisena”. Ehkä hän itse oli muuttava toimintojen luonnetta – käsityksiään ainakin.

 

Bibliofiili – ei, kirjojen ystävä: kyllä

Jukka Sarjalan (toimi Bibliofiilisen seuran ja Vammalan vanhan kirjallisuuden päivien puheenjohtajina) määritelmän mukaan bibliofiili on kirjojen keräilijä, tutkija ja ystävä. Häntä kiinnostaa niiden ikä, harvinaisuus, painokset, ulkoasu, entiset omistajat sekä omistuskirjoitukset. Bibliofiilistä, Sarjalan mukaan ”kovennettu” versio on bibliomaani, kirjahullu. Tätä Jakobson ei ollut. Kirjat olivat hänelle arkisen työn apuvälineitä, tiedon lähteitä hänen kirjoittaessaan. Kokoelma on Kansalliskirjastossa yleisessä käytössä, se ei ole lupaviidakon takana.

 

Diplomaatin ura varmisti Max Jakobsonin kirjaston mielenkiintoisen ja korkean tason. Hän kuvaili luontaisedukseen mahdollisuuden tavata maailman vaikutusvaltaisimpia ihmisiä ja koluta siinä ohessa paikallisia kirjakauppoja. Muitakin ikimuistettavia tilanteita oli tarjolla.

Vuonna 1961 Jakobson matkasi Yhdysvaltoihin valmistelemaan presidentti Kekkosen valtiovierailua. Valkoisen talon lehdistösihteeri Pierre Salinger ei ollut paikalla, mutta niin Jakobsonin oli ”pakko” tavata tämä presidentti Kennedyn loma-asunnolla Bostonin lähistöllä. Näin tarjoutui tilaisuus myös kahdenkeskiseen keskusteluun Kennedyn kanssa. Tämä ja kaikkea muuta Hentilän kirjassa Jakobsonin kirjastosta.

 

Seppo Hentilä: Max Jakobsonin kirjasto – kokoajansa näköinen. Kansalliskirjasto 2018.

 


 

15: Muistutetaan mediaa vastuuttoman toiminnan seurauksista. Välittömästi Macronin kampanjaan kohdistuneen tietovuodon tapahduttua Ranskan vaalivalvontaviranomainen kehotti mediaa olemaan julkaisematta vuodettuja sisältöjä varsinkaan verkossa. Mediaa muistutettiin siitä, että väärän tiedon levittämisellä voi olla rikosoikeudellisia seuraamuksia. Useimmat perinteiset tiedotusvälineet noudattivat viranomaisen suositusta. Jotkut jopa erikseen kehottivat lukijoitaan ottamaan huomioon, että vuodoilla pyritään horjuttamaan Ranskan demokraattista prosessia.

 

Tuhannet juhlivat Emmanuel Macronin valintaa presidentiksi toukokuussa 2017. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Näin Venäjän vaikuttamisoperaatiot torjutaan

– 15 keinoa listattiin

 

Ranskalaistutkija listasi viisitoista keinoa taisteluun vaalihäirintää vastaan.

 

Kun Ranskassa järjestettiin presidentinvaalit keväällä 2017, Venäjä pyrki monin tavoin häiritsemään useiden ehdokkaiden kampanjoita ja horjuttamaan äänestäjien luottamusta koko demokraattiseen prosessiin.

Vaikka Venäjän operaatiota on luonnehdittu mittakaavaltaan massiiviseksi, sen vaikutukset eivät olleet merkittäviä. Presidentti Vladimir Putinia suorasanaisesti arvostellut Emmanuel Macron, jonka uskottavuutta venäläiset pyrkivät systemaattisesti heikentämään, valittiin presidentiksi, eivätkä Ranskan yhteiskunnalliset jakolinjat Venäjän pyrkimyksistä huolimatta syventyneet.

Ranskan puolustusministeriön alaisen strategisen tutkimuksen instituutin (IRSEM) johtaja Jean-Baptiste Jeangène Vilmer listaa viisitoista opetusta, jotka muiden vaaleihin valmistautuvien läntisten demokratioiden kannattaa kevään 2017 kokemuksista noteerata.

***

 

Verkkouutiset referoi seuraavassa Jeangène Vilmerin tunnistamien opetusten keskeisen sisällön.

 

1: Otetaan oppia muilta. Ranska on muiden länsieurooppalaisten maiden tavoin tiedostanut haavoittuvuutensa Venäjän disinformaatiolle. On virhe tuudittautua kuvittelemaan, että disinformaatio ei vaikuta tai ettei siihen ole tarpeen vastata nopeasti ja voimakkaasti.

2: Tukeudutaan luotettuihin ja riippumattomiin toimijoihin. USA:n hallinto ei vuonna 2016 puuttunut Venäjän toimiin, koska se halusi välttää vaikutelman tietyn ehdokkaan suosimisesta. Ranskan kokemus kuitenkin osoittaa, että menestykselliset vastatoimet ovat mahdollisia, kun tarkoitusta varten on muodostettu riippumattomia ja epäpoliittisia viranomaisia.

3: Nostetaan tietoisuutta. Ranskan viranomaiset tekivät aktiivisesti töitä median, puolueiden ja kansalaisten varoittamiseksi presidentinvaaleihin kohdistuvista kyberhyökkäyksistä ja disinformaatiokampanjoista. Tämän seurauksena esimerkiksi Macronin kampanjaorganisaatio luopui venäläistaustaisesta Telegram-viestipalvelusta ja siirtyi käyttämään turvallisemmaksi arvioitua WhatsApp-sovellusta.

4: Osoitetaan päättäväisyyttä. Ranskan hallitus teki alusta alkaen selväksi, että se ehkäisee, tunnistaa ja tarvittaessa torjuu ulkomaista sekaantumista. Viestiä ei esitetty vain julkisesti, vaan myös kulissien takana suoraan presidentti Putinille.

5: Toteutetaan (teknisiä) varotoimia. Ranska luopui ulkomailla asuville kansalaisilleen suunnatusta sähköisen äänestämisen mahdollisuudesta, koska se arvioitiin alttiiksi kyberhyökkäyksille. Vaikka ratkaisu oli epäsuosittu, se pantiin silti täytäntöön.

6: Luodaan painetta sosiaalisen median alustoja kohtaan. Facebook sulki Ranskan vaalien alla noin 70 000 valetiliä. Niin voimakkaisiin toimiin yhtiö ei olisi ryhtynyt ilman kasvavaa painetta viranomaisten ja suuren yleisön taholta. Some-alustojen rooli disinformaation levittämisessä oli ollut keskeinen.

7: Julkistetaan kaikki tietomurtoyritykset. Emmanuel Macronin kampanjaorganisaation määrätietoinen panostus läpinäkyvyyteen ja erittäin nopeaan reagointiin ehkäisi merkittävästi sitä kohtaan toteutetun hakkeroinnin aiheuttamia vahinkoja.

8: Lyödään hakkerit heidän omassa lajissaan. Ennakoituaan tietomurrot Macronin kampanja sijoitti palvelimilleen varta vasten tekaistuja asiakirjoja ja sähköpostiviestejä. Tämä sekoitti hakkerien toimintaa ja horjutti kansalaisten uskoa näiden levittämiin tietoihin.

9: Isketään takaisin sosiaalisessa mediassa. Macronin kampanjaväen aktiivinen someläsnäolo mahdollisti sen, että disinformaatioon kyettiin reagoimaan nopeasti ja kattavasti. Näin trollit eivät saaneet viimeistä sanaa.

10: Hyödynnetään huumoria. Vastaamalla disinformaatioon huumorilla ja ironialla Macronin kampanjan viestit tavoittivat laajemman yleisön ja saavuttivat suurempaa suosiota kuin mihin paperinmakuisella otteella olisi ylletty.

11: Käynnistetään viranomaistoimet välittömästi. Kun ensimmäinen Macronin kampanjaan kohdistunut tietovuoto oli tapahtunut, Pariisin syyttäjänvirasto määräsi jo muutamaa tuntia myöhemmin poliisin IT-rikollisuuden torjuntaan erikoistuneen yksikön aloittamaan tutkinnan.

12: Vaikeutetaan propagandajulkaisujen toimintaa. Macronin kampanja kielsi venäläisten RT:n ja Sputnikin edustajien osallistumisen tilaisuuksiinsa. Perusteeksi esitettiin niiden ”systemaattinen halu julkaista valeuutisia ja tekaistuja tietoja” sekä ”menetelmällinen ja systemaattinen valheiden levittäminen”.

13: Trivialisoidaan tietovuotojen sisältö. Macronin kampanjaorganisaatio totesi julkisesti, että vuodetut tiedot kuvasivat presidentinvaalikampanjan normaalia toimintaa. Koska vuodot eivät sisältäneet mitään ehdokkaan kannalta raskauttavaa, ne lopulta vain vahvistivat myönteistä mielikuvaa hänestä.

14: Määritellään viestinnän tietoturvatasot. Macronin kampanja oli osannut varautua tietomurtojen mahdollisuuteen. Niinpä se jakoi sisäisen viestintänsä kolmeen luokkaan. Rutiini- ja logistiikka-asioita käsiteltiin sähköpostitse, luottamuksellisia tietoja salatuissa viestintäsovelluksissa ja sensitiivisiä kysymyksiä yksinomaan kasvotusten.

15: Muistutetaan mediaa vastuuttoman toiminnan seurauksista. Välittömästi Macronin kampanjaan kohdistuneen tietovuodon tapahduttua Ranskan vaalivalvontaviranomainen kehotti mediaa olemaan julkaisematta vuodettuja sisältöjä varsinkaan verkossa. Mediaa muistutettiin siitä, että väärän tiedon levittämisellä voi olla rikosoikeudellisia seuraamuksia. Useimmat perinteiset tiedotusvälineet noudattivat viranomaisen suositusta. Jotkut jopa erikseen kehottivat lukijoitaan ottamaan huomioon, että vuodoilla pyritään horjuttamaan Ranskan demokraattista prosessia.

 


 

Åslund sanoo, että presidentti Putin mainitsee usein puheissaan juuri taloudellisen vakauden, jota hän perustelee nykyisin kohtalaisen hitaalla inflaa­tiolla, julkisen talouden vähäisellä velkaantumisella, keskuspankin runsaalla 450 miljardin dollarin valuuttavarannolla ja vähäisellä työttömyydellä. Julkisen talouden velka oli viime vuonna 13 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Esimerkiksi euroalueella velkasuhde oli viime vuonna 87 prosenttia.


 
Talous
 
 

Venäjän talouden huippu­tutkija: Yhdys­vallat

voi yllättää EU:n vielä monta kertaa Venäjä-

pakotteillaan

 

Ekonomisti Anders Åslundin mielestä Venäjällä ei ole uskottavaa suunnitelmaa taloutensa kehittämiseksi. Yksi syy maan taloudelliseen pysähtyneisyyteen on presidentti Putinin valtapolitiikka.

 
EUROOPASSA saatetaan yllättyä vielä monta kertaa Yhdysvaltain Venäjä-pakotepolitiikasta, sanoo tunnettu ruotsalainen ekonomisti Anders Åslund. 

”Presidentti Donald Trumpin Venäjä-politiikka on kaoottista. Oikeastaan Yhdysvalloilla on kaksi eri Venäjä-politiikkaa. Toinen on Trumpin ja siinä ideana on olla ystävällinen Putinille, kun taas hallinto on valmis lyömään Venäjää kovaa”, Åslund sanoo.


Tämä heijastuu luonnollisesti myös pakotepolitiikkaan. Euroopan näkökulmasta sekaannusta lisää se, että Yhdysvallat ei enää konsultoi EU:n kanssa pakotteistaan etukäteen.

Se on yksi syy, miksi osaa eurooppalaisista hermostuttaa Trumpin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin heinäkuun huippukokous Helsingissä.
 

ÅSLUND on ollut jo pitkään maailman johtavia Venäjän talouden tutkijoita.

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 1990-luvun alussa hän oli yksi presidentti Boris Jeltsinin taloudellisista neuvonantajista, kun Venäjää muutettiin keskusjohtoisesta suunnitelmataloudesta markkinatalouteen.

Muutosten keskipisteessä oli valtion varallisuuden yksityistäminen. Kansalaiset saivat osuutensa kansallisomaisuudesta kuponkeina, joita liikemiehet alkoivat pian ostaa köyhtyneiltä kansalaisilta halvalla. Venäjän mittaamattoman arvokkaat luonnonvarat päätyivät pienelle liikemiesjoukolle, joita alettiin pilkata oligarkeiksi eli harvainvallan edustajiksi.

Yksityistämisprosessi vaikuttaa Åslundin maineeseen edelleen, vaikka hänen ja hänen kollegoidensa Jeffrey Sachsin ja David Liptonintarkoituksena ei ollut suinkaan luoda Venäjälle harvainvaltaa. Uudistukset vain etenivät liian nopeasti.

Monilla kansalaisilla ei ollut käsitystä markkinatalouden toiminnasta, minkä lisäksi Neuvostoliiton romahdus oli köyhdyttänyt heidät.

Useimmat 1990-luvun alun tapahtumien arvostelijatkin myöntävät, että nykyisin Washingtonissa Atlantic Council -tutkimuslaitoksessa työskentelevä Åslund tuntee Venäjän talouden ja on siksi maailman arvostetuimpia Venäjän talouden tutkijoista.


”Donald Trumpin Venäjä-politiikka on kaoottista.”

 

WASHINGTONISTA Åslundilla on myös kirkas näkymä siihen, miten Yhdysvallat suhtautuu kulloinkin Venäjään. Nykyisin hän arvostelee Putinin lisäksi kipakasti myös Trumpia.

Yhdysvaltain Venäjän-pakotepolitiikassa on Åslundin mielestä nähtävissä neljä tasoa.

Ensimmäisellä tasolla on virkamieshallinto, joka käytännössä jatkaa edellisen presidentin Barack Obaman politiikkaa, koska ei ole saanut uusia ohjeita.

Toinen taso koostuu presidentti Trumpin nimittämistä poliittista virkamiehistä, jotka kuitenkin ovat pitkälti Obamaa edeltäneen republikaanipresidentti George W. Bushin väkeä ja kannattaa Obamaa tiukempaa linjaa suhteessa Venäjää.

Kolmannella tasolla on valtiovarainministeri Steven Mnuchin ja neljännellä tasolla presidentti Trump.

”Mnuchin tasapainoilee toisen ja neljännen tason välillä. Esimies eli presidentti on pehmeä, mutta alaiset taas vaativat häntä olemaan kova.”

Tämä lisää poukkoilua.

Euroopan unionilla ja Yhdysvalloilla on omat pakotelistansa venäläisistä ihmisistä ja yrityksistä. Yhdysvallat on esimerkiksi asettanut pakotteita Gennadi Timtšenkolle ja Boris Rotenbergille, mutta EU ei, koska nämä ovat myös Suomen kansalaisia.

Listoja on lisäksi useita. Pakotteita on määrätty Krimin miehityksen ja Itä-Ukrainan sodan lisäksi myös Syyrian sodan ja epäiltyjen sosiaalisen median operaatioiden ja verkkohyökkäysten takia.

EU ja Yhdysvallat ovat joistakin pakotteista erimielisiä.

”Seuraava suuri kysymys on, aikooko Yhdysvallat asettaa pakotteita Nord Stream 2 -hanketta vastaan.”

Nord Stream 2 on Venäjältä Itämeren kautta Saksaan kaasua tuova kaasuputkihanke, jota Yhdysvallat on pitkään arvostellut osin turvallisuuspoliittisista syistä, osin taloudellisista. Puheet sille asetettavista pakotteista ovat taas lisääntyneet, vaikka mitään varmuutta niistä ei ole.

VENÄJÄN talouden näkymistä Åslundilla on synkkä näkemys. Hänen mukaansa Venäjällä ei ole uskottavaa suunnitelmaa taloutensa kehittämiseksi. Siksi edessä on pitkä hitaan talouskasvun aika.

”Lähes kaikkien ennusteiden perusteella talouskasvu on 1,5 prosenttia lähivuosina. Lisäksi Venäjältä pakenee vuosittain 30–50 miljardia dollaria pää­omaa ulkomaille, mikä on 2–3 prosenttia suhteessa brutto­kansantuotteeseen.”

Venäjän taloudellista pysähtyneisyyttä Åslund perustelee myös presidentti Putinin valtapolitiikalla.

”Toimintaa hallitsee ajatus vakaudesta ja vallassa pysymisestä. Välillä puheissa saatetaan mainita työn tuottavuuden parantaminen, mutta siihen ei suhtauduta vakavasti.”



”Talouden vakaudesta puhuessaan Putin mainitsee aina useita esimerkkejä. Kun hän puhuu talouskasvusta, hän mainitsee aina vain yhden tietyn toimialan, useimmiten maatalouden.”

Maatalous kasvaa Venäjällä, vaikka ei niin vahvasti kuin voisi. Sen mainitsemisella on myös poliittiset syynsä, koska samalla voidaan korostaa omavaraisuutta.

”Luonnollisesti hän ylistää Venäjän vastapakotteita, joiden tosiasiallisena tehtävänä on suojella maataloutta. Pakotteista tärkeimpiä ovat ne, jotka on kohdistettu rahoitusmarkkinoille.”


”Ukrainan sota on Venäjälle merkittävästi kalliimpi kuin yleensä ymmärretään.”

 

Åslundista toinen suuri ongelma Venäjän taloudelle on Ukrainan sota.

Hänen mukaansa Krimin niemimaan miehitys maksaa Venäjän valtiolle kaksi miljardia dollaria vuodessa ja Itä-Ukrainan kapinallisalueiden tukeminen yhtä paljon.

Neljä miljardia dollaria on 0,3 prosenttia Venäjän brutto­kansantuotteesta. Rahoitusmarkkinoihin kohdistetut pakotteet ovat noin 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Sen lisäksi tulevat vielä lisääntyneet puolustusmenot.

”Yhteenlaskettuna vaikutus on kolme prosenttia bruttokansantuotteesta samaan aikaan, kun bruttokansantuote kasvaa vuosittain 1,5 prosenttia”, hän arvioi.

”Ukrainan sota on Venäjälle merkittävästi kalliimpi kuin yleensä ymmärretään.”

VENÄJÄN taloudelle erittäin tärkeää on myös raakaöljyn hintakehitys.

Raakaöljy on kallistunut keväällä, koska öljynviejävaltioiden yhteistyöjärjestö Opec on rajoittanut tuotantoaan ja Yhdysvallat on irtautunut Iranin ydinsopimuksesta sekä määrännyt sitä vastaan uusia pakotteita.

Tuotannonrajoituksissa Venäjä on ensi kerran tehnyt yhteistyötä Opecin kanssa.

Åslund korostaa, että aikaisemmin Venäjä ei ole voinut vaikuttaa kovin paljon öljyn hintaan, koska valtion asema öljyteollisuudessa oli pienempi. Lisäksi hänestä on luonnollista, että Venäjän suhteet Saudi-Arabian kanssa ovat tiivistyneet, kun ne moniin muihin valtioihin ovat viilenneet. Saudi-Arabialla on puolestaan merkittävä vaikutusvalta Opecin päätöksiin.

HARVAINVALTA oli merkittävä ongelma 1990-luvulla, mutta Åslundin mielestä se kalvaa yhä edelleen Venäjän taloutta. Nykyisin taloudellinen valta edellyttää Putinin suosiota, hän sanoo.

Siksi hänen mukaansa Putinia ärsyttää pakotteita enemmän etenkin Yhdysvaltain Magnitski-laki.

Se säädettiin vuonna 2012 rankaisemaan viranomaisia, joiden epäillään olevan vastuussa sijoittaja Bill Browderin avustajan Sergei Magnitskin kuolemasta moskovalaisessa vankilassa.

Lain nojalla useilta venäläisiltä virkamiehiltä ja poliitikoilta on estetty pääsy Yhdysvaltoihin ja yhdysvaltalaisia pankkeja on kielletty olemasta missään tekemissä heidän kanssaan.

”Magnitski-laki iskee suoraan hänen reviirilleen ja ystäviinsä”, Åslund sanoo.

Niin sanotuista Panama-papereista ilmeni, että Magnitskin tapauksessa 800 000 dollaria olisi päätynyt Putinille.

”Kysyin eräältä venäläiseltä ystävältäni, miksi Putin välittäisi 800 000 dollarista. Vastaus oli: varas haluaa varastaa niin paljon kuin mahdollista, kun taas gangs­teri haluaa hallinnoida reviiriään. Putin ei ole varas, vaan gangsteri.”

Kuka?

Anders Åslund


 Syntynyt Tukholmassa 17.2.1952 

 Väitellyt taloustieteen tohtoriksi Oxfordin yliopistossa Britanniassa vuonna 1982. 

 Työskenteli vuosina 1991–1994 Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Venäjän presidentin Boris Jeltsinin taloudellisena neuvonantajana markkinatalouteen siirtymisessä yhdessä Jeffrey Sachsin ja David Liptonin kanssa. 

 Työskentelee nykyisin Atlantic Council -tutkimuslaitoksessa Washingtonissa. 
 

Kataisen mukaan pöydällä on vielä useita vaikeita ongelmia kuten kiinalaisten kansalaisvapaudet, teräksen ylikapasiteetti ja Kiinan massiiviset valtiontuet. Edellinen huippukokous Kiinan kanssa meni täysin penkin alle. Mutta toisin kuin Yhdysvaltojen presidentti, Kataisen mukaan kiinalaiset näkevät, että kaikkein vaikeimmatkin asiat voidaan ratkaista neuvottelemalla.

 

Jyrki Katainen. LEHTIKUVA / AFP PHOTO / POOL Fred Dufour

Jyrki Katainen varoittaa: Eurooppa ja USA

ovat pahassa kierteessä

 

EU on nousemassa uudenlaisen maailmankaupan tiennäyttäjäksi

 

EU-maat tuomitsivat odotetusti perjantaina päättyneessä EU-huippukokouksessa USAn presidentti Donald Trumpin harjoittaman yksipuolisen kauppapolitiikan.

– On todella kaukaa haettua väittää, että eurooppalainen teräs ja alumiini tai autot ja autonosat voisivat olla USA:lle turvallisuusuhka, totesi pääministeri Juha Sipilä (kesk.) kokouksen jälkeen Verkkouutisille.

Tuki monenkeskiselle maailmankaupalle on Sipilän mukaan jäsenmaiden keskuudessa entistä vahvempaa. Jäsenmaat kannattavat suojatoimia EU-markkinoiden suojelemiseksi ja oikeusmenettelyitä USA:ta vastaan.

– Tähän asiaan oli helppo löytää yhteisymmärrys, pääministeri vakuutti.

Suomen on Sipilän mukaan nyt varauduttava pitempään jatkuvaan tilanteeseen, jossa sääntöperusteinen maailmankauppa ei ole Yhdysvaltojen prioriteetti.

 

WTO modernisoitava

– Olemme pahassa kierteessä. Kukaan ei voita kauppasodissa, mutta Euroopan on pakko puolustaa itseään, painotti EU-komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen Verkkouutisille Brysselissä.

Katainen muistutti, että EU on tarjonnut USA:lle mahdollisuutta keskustella tullien alentamisesta ja maailmankaupan uudistamisesta, mutta turhaan.

– Se tarjous on yhä voimassa.

Mutta USAn käytöksestä on ollut myös hyötyä. Se on herättänyt päättäjät ympäri maailman huomaamaan, että globaalin kaupan puitteet eivät enää toimi.

 

– Meillä ei ole varaa tuhota monenkeskistä kauppajärjestelmää. Mutta on tunnustettava, että maailman kauppajärjestö WTO:ssa on isoja ongelmia, huomauttaa Katainen.

Teollisuuden valtiotuet, tekijänoikeudet ja pakotetut teknologian siirrot ovat nykykaupan arkea ja näitä asioita on Kataisen mukaan voitava käsitellä myös WTO:ssa. Samoin riitojenratkaisusta on saatava tehokkaampaa ja avoimempaa, kauppaan liittyviä kustannuksia pienemmäksi, neuvotteluja joustavammaksi ja ennen kaikkea WTO:ta on vahvistettava instituutiona.

– Nykyisellään WTO ei enää pysty puolustamaan oikeudenmukaisia kauppatapoja. Asia on saatava kuntoon, se on ainoa tapa suojella sääntöperusteista maailmankauppaa, varapuheenjohtaja toteaa.

Eurooppalaisten arvojen levitys vauhdissa

Martens Centre -tutkimuskeskusta Brysselissä johtavan Tomi Huhtasen mukaan kauppapoliittinen kriisi myös mahdollisuus Euroopalle. EU onkin viime aikoina tehtaillut uusia kahdenvälisiä kauppasopimuksia nopealla tahdilla. Esimerkiksi Kanadan ja EU:n välinen sopimus on jo voimassa. Japanin, Singaporen ja Vietnamin sopimukset ovat tulossa voimaan ensi vuonna. Lisäksi neuvottelut Australian, Meksikon ja Mercosur-maiden kanssa ovat käynnissä.

– EU on ottanut tässä selvästi johtajuutta, vahvistaa Huhtanen.

Taloudellisen hyödyn lisäksi kauppasopimuksilla on hänen mukaansa myös toinen tärkeä arvo.

– Kauppasopimuksilla EU sopii yhteisistä arvoista, toimintatavoista ja kestävistä käytännöistä. Kaupan kautta EU pystyy vahvistamaan omaa arvojärjestelmäänsä globaalisti.

Martens Centren johtaja huomauttaa, että EU on ottanut uusiin kauppasopimuksiin entistä vahvemmin mukaan myös sosiaalisia ja ympäristöllisiä asioita.

 

EU ja Kiina ne yhteen sopii

Kataisen mukaan USAn toimet ovat luoneet tilaa myös Kiinan ja EU:n kauppakumppanuudelle.

– Olemme molemmat sitoutuneet monenkeskiseen kauppaan. Maailmankaupan pelisääntöjen uudistaminen ja vahvistaminen yhdistävät meitä, kuvailee Katainen.

Hän odottaa paljon heinäkuussa Pekingissä järjestettävältä EU-Kiina-huippukokoukselta. Kokouksessa on määrä vaihtaa tarjouksia investointisopimuksesta, joka helpottaisi etenkin eurooppalaisten yritysten markkinoillepääsyä Kiinaan.

– Mutta naiivi ei saa olla. Kiinalaisten on opittava, että kaikkea ei voi rahalla ostaa. En odota mitään nopeita tuloksia, huomauttaa Katainen.

 


 

Kirjeestä kertova Deutsche Welle listaa merkittävimmiksi ristiriidoiksi Yhdysvaltain irtautumisen Pariisin ilmastosopimuksesta sekä Iranin ydinsopimuksesta ja Trumpin aloittaman tulli- ja kauppataistelun.


  

EU:sta painava varoitus: Varautukaa

pahimpaan – Trump ajamassa suhteet karille

 
Luotu: 
28.6.2018 09:14

  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk varoittaa EU:n ja Yhdysvaltain suhteiden heikentymisestä.
 
|

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk kehottaa EU:n johtajia ”varautumaan pahimpaan” Euroopan ja Yhdysvaltain suhteiden kehityksessä. Tusk ei kiertele sitä, että varoituksena syynä on presidentti Donald Trump.

 

Tusk on lähettänyt EU:n huippukokouksen alla jäsenmaiden johtajille kirjeen, jossa hän muistuttaa transatlanttisten suhteiden huonon tilan olevan yksi kokouksen aiheista, vaikka päähuomio keskittyykin nyt maahanmuuttopolitiikkaan.

Tuskin mukaan Trumpin politiikkaa on yhä enemmän ristiriidassa EU:n arvojen kanssa. Hän toteaa, että Euroopan kovasta yrityksestä huolimatta länsivaltojen yhtenäisyys on uhattuna ja EU:n ja USA:n suhteet valtavan paineen alla ”Trumpin politiikan vuoksi”.

 

– Uskon, että samalla kun toivomme parasta, meidän täytyy olla valmiita varautumaan pahimpiin skenaarioihin, Tusk kirjoittaa.

 

Lisäksi Tusk toivoo EU-maiden johtajien hyväksyvän torstain ja perjantain huippukokouksessa päätöksen unionin ulkopuolisten ”maihinnousukeskusten” edistämisestä. Tarkoituksena on siirtää turvapaikkahakemusten käsittelyä ja turvapaikkaliikehdintää EU:n rajojen ulkopuolelle ja kuljettaa mereltä pelastettavat siirtolaiset unionin sijasta ensin maihinnousukeskukseen.

Jäsenmaiden päämiehistä koostuva Eurooppa-neuvosto on EU:n ylin päätöselin.

 


 

Mikä sai tanskalaiset yltymään näin rajuun muutokseen? Havainto siitä, että kunnat olivat liian pieniä hoitaakseen kunnolla palvelutehtäviään. Pienet kunnat kävivät myös kalliiksi. Eniten huolta aiheutti terveydenhuolto kustannuksineen. Uudistuksen epävirallinen vaihe oli pitkä. Jotkut sanovat, että se alkoi vuonna 1971, jolloin Tanskan edellisessä kuntauudistuksessa kun­tien määrä laski 1100:sta 275:een. Jo tuolloin olisi pitänyt uudistaa reippaammin, jälkiviisasteltiin.


 
 
Mielipide    |   Kolumni
 

Suomalaiseen tahma-soteen voisi ottaa oppia

Tanskasta – uudistus syntyi pikavauhtia, 

koska asioihin ei suhtauduta ylevien

periaatteiden kautta

 

Tanskassa tilanteisiin suhtaudutaan enemmän käytännön kuin ylevien periaatteiden kautta.

 
VUONNA 2006 Tanskassa oli 271 kuntaa. Vuoden 2007 alussa niitä oli enää 98. Laaja-alaisessa rakenneuudistuksessa 14 maakunnan tilalle tuli viisi aluetta. Julkisvallan tehtäviä terveydenhuollosta koulutukseen pantiin perusteellisesti uusiksi.

 

Uudistusvaatimukset yltyivät sitä mukaa, kun kunnille tuli uusia tehtäviä. Virallinen vaihe alkoi vuonna 2002. Silloin perustettiin rakenneuudistuskomissio. Vuonna 2004 Tanskan hallitus esitti Uusi Tanska -suunnitelmansa, ja vuoden 2007 alussa uudistus oli jo voimassa. Suomalaisen tahma-soten näkö­kulmasta katsottuna virallisen vaiheen vauhti oli hurja.


RAKENNEUUDISTUSPÄÄTÖKSEN vei läpi vähemmistöhallitus. Miten se oli mahdollista? Ja miten parlamentin enemmistöä vaativa päätöksen­teko oli näin ripeää maassa, jossa vähemmistöhallitukset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus?

Yksi selitys on, että Tanskassa mitään keskustelua ei pidetä liian avoimena saati turhana. Teema kuin teema puidaan puhki ja halki. Puhdistavan mellastuksen jälkeen virallinen valmistelu sujuu nopeasti.

Toinen selitys on tanskalainen pragmatismi. Tilanteisiin suhtaudutaan enemmän käytännön kuin ylevien periaatteiden kautta. Kuntauudistuksessa ylevän mutta hyödyttömän periaatteen roolissa oli esimerkiksi kuntien itsenäisyys. Se ei paljoa painanut suhteessa käytäntöön eli kuntatalouden ongelmiin. Uudet kuntarajat piirtyivät häkellyttävän sopuisasti.


VÄHEMMISTÖHALLITUS pystyy sujuvaan päätöksentekoon, jos se onnistuu virittämään yhteistyötä parlamentissa muiden kuin hallituspuo­lueiden kanssa. Vaaleja edeltävää aikaa leimaa mahdollisten tukipuolueiden kosiskelu.

Niin nytkin. Tanskassa pidetään parlamenttivaalit viimeistään kesäkuussa 2019. Pääoppositiopuolue sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Mette Frederiksen on jo ilmoittanut, että voittaessaan puolue pyrkii muodostamaan hallituksen yksin.

Vähemmistöhallitusperinne selittää osaltaan populistisen ja maahanmuuttokriittisen Tanskan kansanpuolueen nousun valtaan 2000-luvulla. Se on onnistunut asemoimaan itsensä vähemmistöhallitusten vaa’ankieleksi. Asema on niin lokoisa, ettei puoluetta kiinnosta hallitukseen meneminen.


Ulkomaalaispolitiikka on hyvä esimerkki tanskalaisen politiikan neljännestä leimallisesta piirteestä, jatkuvasta säädöstä. Tanskan ulkomaalais- ja integraatioministeriön nettisivuilla raksuttaa laskuri, joka pysähtyy 89:ään. Niin monta kiristystä ulkomaalaislakeihin Tanskan nykyinen hallitus on tehnyt.


MITÄ KUULUU 12 vuoden takaiselle rakenneuudistukselle, Tanskan sotelle? Politiikkaa tiiviisti seuraavan Altinget-nettisivuston tekemän kyselyn mukaan vajaat 90 prosenttia kunnanjohtajista on sitä mieltä, että uudistus kohensi kuntien toimintaa ja palvelutasoa paljon tai todella paljon. Loppujen mielestä parannusta tuli jonkin verran. 25 prosenttia oli sitä mieltä, ettei uudistus vahvistanut lainkaan paikallista ja alueellista demokratiaa. Valtaosan mielestä demokratia kuitenkin vahvistui hieman tai jonkin verran.


Tietenkään uudistus ei ollut täydellinen, joten käynnissä on tauoton säätö. Nyt puhutaan, että välitason eli alueet voisi poistaa.

Asiaan ikään kuin kuuluu, että milloin mikäkin asia on terveydenhuollossa pielessä. Parhaillaan kuohuttaa se, ettei kansalaisten oikeus valita omalääkärinsä käytännössä toimi kovin hyvin, koska lääkäreitä ei ole tarpeeksi. Lääkäripalveluiden järjestäminen kunnissa on alueiden vastuulla. Yleislääkäripalveluja hoitavat yksityiset, pienet lääkäriasemat. Hallitus antaa tänä vuonna runsaat sata miljoonaa euroa tilanteen kohentamiseen.

Tällainen justeeraus ei ole tanskalaisille ongelma, sillä asioiden pitäminen nykyisellään ei ole itseisarvo. Eikä kukaan alun perin odottanutkaan, että uudistuksesta tulisi täydellinen.

Kirjoittaja on Tanskassa asuva pohjoismaihin, talouteen ja politiikkaan erikoistunut toimittaja.
 

– Yhteiset arvot eivät enää yhdistä länsimaita, vaan taloudelliset edut jakavat niitä. Donald Trump oli vain johdonmukainen vaatiessaan Venäjää takaisin ryhmään. Jos arvoilla ei ole väliä G7:ssä, miksi Venäjä suljettaisiin ulos? Gabriel kysyy. Samaan aikaan kun G7-maat riitelivät kokouksessaan, oli koolla toinenkin ryhmä: euraasialainen Shanghai Group. – Samanaikaisuus ei ole mikään sattuma. Shanghai Group eli lännen autoritaariset viholliset osoittivat yhteisen halun muokata maailman ”lännenjälkeistä” arkkitehtuuria, Saksan entinen ulko- ja talousministeri ja varaliittokansleri Sigmar Gabriel kirjoittaa.

 
 
 
 
 
 
 
 
Luotu: 
18.6.2018 11:43

  • Kuva: All Over Press / EPA
    Kuva
    Saksan entinen ulkoministeri ja varaliittokansleri, sosiaalidemokraatti Sigmar Gabriel katsoo vanhan maailmanjärjestyksen kuolleen.
 
|

Maailma on siirtynyt uuteen poliittiseen ”epookkiin” eli aikakauteen, katsoo Saksan entinen ulko- ja talousministeri ja varaliittokansleri Sigmar Gabriel. Hänen mukaansa vanhan maailmanjärjestyksen kuolemasta kertoo kolme tuoretta tapahtumaa, joista kahdessa Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpilla on suuri rooli.

 

Gabriel kirjoittaa näkemyksestään Handelsblattissa. Hänen mukaansa ensimmäinen viime viikkojen kolmesta merkittävästä tapahtumasta on länsivaltojen G7-ryhmän hajoaminen. Gabriel katsoo, että teollisuusmahtien yhteenliittymä näyttää kaatuneen samaan asiaan, jota se aikanaan koottiin ratkaisemaan: maailmankaupan säännöistä sopimiseen. Donald Trump lähti kokouksesta etuajassa, irtautui yhteislausunnosta ja haukkui liittolaismaiden kauppapolitiikan.

 

Shanghai-ryhmään kuuluvat Venäjän ja Kiinan lisäksi Kazakstan, Kirgisia, Tadjikistan sekä Uzbekistan. Ryhmä muodostaa noin 40 prosenttia maailman väestöstä ja 20 prosenttia maailmankaupasta. G7 kattaa väestöstä vain noin 10 prosenttia, mutta maailmankaupasta peräti 50 prosenttia.

 

Kolmas tapahtuma oli Trumpin ja Pohjois-Korean diktaattorin Kim Jong-unin huipputapaaminen. Gabriel väittää, että kokouksen tulos ennakoi uuden ydinasevarustelun ajan alkua, vaikka siellä nimellisesti sitouduttiinkin Korean ydinaseriisuntaan.

– Selkeästi vain valtiot, joilla on ydinaseita, otetaan tässä maailmassa vakavasti ja neuvottelupöytään. Hallinnon vaihtamisen politiikasta luopuminen on se, mitä Donald Trump tarjoaa Kim Jong-unille, Gabriel analysoi.

Trumpin ja Kimin tapaamisessa sitouduttiin edistämään Korean niemimaan ydinaseriisuntaa. Löyhän sitoumuksen vastineeksi USA lupaili Pohjois-Korealle turvatakuita, joiden ainakin Kiina ja Pohjois-Korea vaativat koskevan myös Pohjois-Korean hallitsijaperhettä.

Gabrielin mukaan Iranin johtajat katsonevat Pohjois-Korean tilannetta katuen sitä, että suostuivat Euroopan vaatimuksiin ydinaseen tavoittelusta luopumisesta.

 

– Maailman diktaattorit oppivat tästä – hankkikaa ydinaseita jos voitte. Korean niemimaalla jopa mahtava Amerikka joutui siksi luopumaan ideastaan vaihtaa hallintoa.

Gabriel johtopäätös Trumpin kaudesta on sama kuin monilla muilla Euroopan johtajilla. Eurooppa ei voi luottaa enää Yhdysvaltoihin, ei kaupassa eikä puolustuksessa, ei tämän presidentin aikana eikä ehkä seuraavankaan. Kaupan suhteen liittolaisuudet on jo mullistettu, samoin Iranin, ja seuraavaksi voi olla puolustusliitto Naton vuoro, Gabriel arvioi.

– Vanhat säännöt eivät päde.

Hänen mukaansa Euroopan täytyy ryhtyä toimimaan itsenäisesti varautuen pahimpaan, kuin Yhdysvaltoja ei olisi, mutta silti tehden parhaansa suhteen eteen. Yhdeksi ratkaisuksi hän ehdottaa tulevaisuuden suhteiden luomista investoimalla Amerikan ja Euroopan välisiin opiskelijavaihto-ohjelmiin, koska opiskeijoiden joukossa ovat tulevat Amerikankin johtajat. Lisäksi Euroopan yhtenäisyyteen täytyy panostaa, Gabriel katsoo.

 


 

Sosiaalisen median kommentaattorit ovat aloittaneet vilkkaan mielipiteidenvaihdon. Onko Trump kuvassa levollinen, uhmakas tai kyllästynyt? Kuvan asetelma antaa vaikutelman, että Merkel on kuin koulun opettaja, joka ojentaa kuritonta koulupoikaa. - Näkökulma: Narsistiselle psykopaatille on ominaista käyttäyttyä siten, että hän saa aina huomiota, ja on alituisesti politiikan keskipisteessä!? - Trumpin kohdalla tulee myös ymmärtää, että hän käy jatkuvaa informaatiokampanjaa seuraavasta presidenttikaudesta! Amerikkalaiset ovat varsin käytännöllistä väkeä ja äänestävät aina myös lompakolla. Se ovatko Saksan mersut 25% kalliimpia, on tälle katkeralle työväen - ja keskiluokalle täysin yhdentekevää!? - KimsBlog


 

 

Tähän kuvaan kiteytyy suurvaltajohtajien

välirikko: Merkel ja Trump tuijottavat

toisiaan

 

Sosiaalisessa mediassa on jo käynnissä vilkas keskustelu: mitä tässä kuvassa oikein tapahtuu?

 

Angela Merkel
Saksa julkaisi kuvan G7-kokouksesta, jossa on G7-maiden johtajia.
Saksa julkaisi kuvan G7-kokouksesta Kanadassa.Jesco Denze / EPA
 

Saksan liittokansleri Angela Merkelin toimisto on julkaissut valokuvan, jossa näkyy väläys Kanadan G7-kokouksen tapahtumista.

 

Kuvan asetelma vaikuttaa harkitulta ja se on saanut lukemattomia kopioita ja versioita sosiaalisessa mediassa.

 

Kuvassa Merkel nojautuu pöydän yli ja näyttää käyttävän painokasta puheenvuoroa, jonka kohteena on alempana istumassa oleva Yhdysvaltain presidentti Donald Trump.

Vaikutelmaa yksisuuntaisesta viestinvälityksestä lisäävät kuvassa olevat muut henkilöt, jotka selvästi kuuntelevat Merkeliä, mutta ovat kallistuneet Trumpin suuntaan. Muutkin kuvassa esiintyvät ovat maailmanpolitiikan korkeimpia johtajia, mutta silti sivuosassa, kun Merkel puhuu Trumpin kanssa.

 

Britannian yleisradioyhtiö BBC(siirryt toiseen palveluun) on nimennyt kaikki kuvassa olevat henkilöt (yhtä tunnistamatta jäänyttä lukuun ottamatta) .

Trumpin yläpuolella on Yhdysvaltain turvallisuuspoliittinen neuvonantaja John Bolton, keskellä seisomassa Japanin pääministeri Shinzo Abe ja äärimmäisenä vasemmalla Yhdysvaltain talousneuvoston johtaja Larry Kudlow.

Britannian pääministeri Theresa May ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron ovat Kudlowin takana.

Merkelin kanslia ei kerro, mistä johtajat tuolla hetkellä puhuivat. Paikallaolijat kuitenkin kertovat, että Merkel muuttui kokouksen loppua kohti yhä kireämmäksi Trumpin suhteen.

 


 


 

"The more you understand the world, the higher your chance of shaping it".

- Zbigniew Brzezinski
Don't walk behind me; I may not lead. Don't walk in front of me; I may not follow. Just walk beside me and be my friend.

- Albert Camus

Alpo Rusi

Alpo Rusi
 
Valtiotieteen tohtori, suurlähettiläs, tasavallan presidentin entinen neuvonantaja, professori ja kirjailija. 

 

Suomettuminen ei vain historiaa - sen

jatkokertomus menossa

 

Professori Alpo Rusin esitelmä


Mikkelin klubi, Maaherrankatu 13
27.4.2018 klo 18:00


 

 

 

Viron edesmennyt presidentti Lennart Meri korosti aikanaan, ettei menneisyyden hallinta ole koskaan täydellistä, mutta siihen tulee aina pyrkiä. Meidän onkin syytä avata myös menneisyyden kipeät kohdat.

Historiassa on onnistumisia, mutta myös epäonnistumisia. Usein on kuitenkin niin, että vasta aika tekee tehtävänsä. Olemme vasta viime aikoina havahtuneet käsittelemään vuoden 1918 tapahtumia hakemalla katastrofille uusia näkökulmia. Olemme keskittyneet tähän saakka hoitamaan haavoja. Nyt voimme tunnistaa sodan syyt ja aloittajat.

Leninin merkitystä on korostettu, koska hänen johtamansa kansankomissaarien neuvosto tunnusti Suomen itsenäisyyden jouluun viimeisenä päivänä 1917. Tämän takia vähemmälle huomiolle jäi se, että neuvosto-Venäjän johtajat olivat luottavaisia, että suomalaiset sosiaalidemokraatit tekisivät pian itse vallankumouksen, mikä säilyttäisi Venäjän ja Suomen siteen kiinteänä.

Näin melkein tapahtui ja hinta oli kova. Kansakunta jakautui, mutta ei niinkään omasta syystä, kuten on meihin iskostettu. Sosialidemokraattien väkivaltainen vallankaappausyritys ei olisi syntynyt ilman ulkoista vaikutusta, toisin sanoen ilman bolshevikkien apua. Kaappausyrityksen johtajiin kuulunut Otto-Wille Kuusinen lähti 1939 siitä, että Talvisodassa viedään loppuun vuonna 1918 alkanut kumous. Läheltä piti.

Vaikka Suomen onnistui torjua puna-armeijan strateginen isku kesällä 1944 ja rauha saatiin aikaiseksi myöhemmin syyskuussa, maan geopoliittisesta asemasta kehkeytyi tuskallisen vaikea. Kansainvälinen liikkumatila oli rajallinen sekä Pariisin rauhansopimuksen että YYA-sopimuksen seurauksena. Oli opittava elämään rautaesiripun varjossa. Kuten J. K. Paasikivi kirjasi päiväkirjaansa 1946: "Suomen politiikka ei saa koskaan mennä Neuvostoliittoa vastaan". Tämä ei estänyt Suomea monin eri tavoin tekemästä välttämättömyydestä hyvettä. Vientiteollisuuden edut turvattiin lännessä, kun vastapainoksi kehitettiin poliittista idänkauppaa. YYA-sopimuksen johdannosta äkättiin muotoilu, joka antoi mahdollisuuden pyrkiä puolueettomuuteen. Taka-ajatus oli säilyttää maan kuuluminen länsiyhteisöön. Kansainvälisen liennytksen ovista mentiin sisään milloin se oli mahdollista. Näin saatiin Porkkala takaisin 1955 ja kaksi vuosikymmentä myöhemmin isännöitiin ETYK-huippukokousta Helsingissä.

Mutta toinen ovi johti lähemmäksi Neuvostoliiton etupiiriä. Yöpakkaset 1958 ja noottikriisi 1961 luettiin lännessä oikein: Suomi oli ajautumassa pysyvästi Neuvostoliiton etupiiriin, kun Kreml kykeni sotkeutumaan Suomen sisäisiin asioihin. Suomettumisen käsite syntyi kuitenkin Länsi-Saksassa 1960-luvulla, kun maassa syntyi pelkoja, että valtaan nousemassa olleiden sosialidemokraattien uusi idänpolitiikka, Ostpolitik, johtaisi "suomettumiseen", Finlandisierungiin, jolla tarkoitettiin vähittäistä alistumista Neuvostoliiton pitkän aikavälin tavoitteisiin. "Kun annat pirulle pikkusormen, se vie koko käden". Suomettuminen kehittyi vuosien varrella omaksi kulttuuriksi, johon kuului itsesuomettuminen. On sinänsä ymmärrettävää, että käsitteen torjumisesta tuli jatkossa keskeinen osa maan virallista diplomaattista strategiaa, jota työtä allekirjoittanutkin alkoi tehdä helmikuun alusta 1973 ulkoministeriössä.

Suomalaisen poliittisen eliitin ja Itä-Euroopan tiedustelun palveluksessa toimineiden diplomaattien yhteydenpidosta on laajasti aineistoja. Niiden perusteella etenkin vasemmistopuolueissa, mutta myös porvaripuolueissa, oli halua harjoittaa kanssakäymistä näiden peitediplomaattien kanssa intensiivisemmin, kuin virallisesti oltiin valmiita myöntämään. Tämä oli suomettumisen ydin. Kuten entinen pitkäaikainen Suomen asioita hoitanut neuvostodiplomaatti Juri Derjabin totesi lokakuussa 2012 Helsingin Sanomissa: "Suomettuminen oli kaksisuuntainen latu. Monet suomalaiset käyttivät Kremlin-korttia omiin etuihinsa". Hyvin diplomaattisesti todettu. Vähemmän diplomaattisesti hän kommentoi KGB:n Helsingin päällikkönä toiminutta kenraali Viktor Vladimirovia, jota hän kuvasi viekkaaksi, joka ajatteli voivansa mennä Suomessa läpi mistä tahansa ovesta. Näin myös usein tapahtui.

Urho Kekkonen - ollaan hänen roolistaan suomettumisen syntymisessä mitä tahansa - toivoi, että Suomen ei idän ja lännen konfliktissa tulsi ajautua tilanteeseen, jossa sen olisi otettava kantaa idän,  siis Neuvostoliiton puolesta länttä vastaan. Ranskan presidentti Charles de Gaulle arvioi 1960-luvun puolivälissä kansainvälisen järjestelmän kehittyvän kolmen pilarin varaan. Hän pelkäsi sekä Saksojen yhdistymistä että Yhdysvaltojen dominointia. Pariisin ja Moskovan tuli yhdistää intressinsä. Niiden rinnalla Euroopasta irrotettu Yhdysvallat ja  nouseva Kiina olisivat kaksi muuta järjestelmän pilaria. Kekkonen oli toivonut, että nimenomaan Ranska tasapainottaisi Euroopassa Yhdysvaltojen valta-asemaa, ja estäisi Saksojen yhdistymisen, mikä oli kirjattu YYA-sopimukseen uhkakuvana. Tshekkoslovakian miehitys 1968 ja Pariisin mellakat kaatoivat de Gaullen suurpoliittiset visiot. Yhdysvallat pysyi Euroopan turvallisuuden takaajana Vietnamin sodasta huolimatta.

Suomessa de Gaullen strategialla oli kannattajia vielä myöhemminkin. Ranskassa 1960-luvulla työskennellyt Kalevi Sorsa esitti merkittävää roolia, kun SDP ja Sosialistinen Internationaali loivat yhteyksiä Moskovaan. Neuvostoliitto sai 1970-luvun alussa läpi yhden tavoitteensa, kun Suomi de facto luopui vähitellen puolueettomuuspolitiikasta, jonka päätavoite oli ollut estää maan ajautuminen Moskovan etupiiriin. Diplomaatti Max Jakobsonin syrjäyttäminen presidentin neuvonantajien joukosta oli tämän käänteen yksi seuraus.

Neuvostoliiton asemien vahvistuminen oli osin seurausta sisäpoliittisesta valtataistelusta, kun sosialidemokraait onnistuivat Kalevi Sorsan johdolla rakentamaan omat luottamukselliset suhteet Kremliin. Hänet oli valittu 1969 puoluesihteeriksi ainakin osittain KGB:n aktiivisien toimenpiteiden avulla ja symbolisesti ilman äänestystä. Neuvostoliitto menestyi sisäpoliittinen kentän hajottamisessa muutoinkin, koska oikeastaan kaikki puolueet jakautuivat sen suhteen, miten läheiset niiden suhteet olivat Moskovaan. Tämähän johti myös presidenttipeliin, kun Moskova pystyi sotkeutumaan kaikkiin presidentinvaaleihin vuoteen 1994. Helmikuussa 1972 useat puolueen kansanedustajat allekirjoittivat kommunistien esittämän "Rauhan lain", joka olisi kriminalisoinut neuvostokritiikin. Myöhemmin lokakuussa kansanedustaja Erkki Tuomioja vuoti Zavidovo-asiakirjan tiedot lehdistölle, minkä tavoitteena oli sabotoida tekeillä valmiiksi ratifioitu EEC-vapaakauppasopimus. SDP harjoitti aktiivisesti "rinnakkaisulkopolitiikkaa" kommunistien tuella, jonka tavoitteena oli lähentää kommunisteja ja sosialidemokraatteja kansainvälispoliittisissa kysymyksissä. Nämä tekijät lisäsivät lännessä spekulaatioita Suomen asemasta. Erityisen kiitoksen Sorsa sai Moskovasta kun Neuvostoliitto kävi kampanjaa Naton keskimatkan ohjusten sijoittelua vastaan 1980-luvun alussa.

Vakava asia on se, että kylmän sodan jälkeen laiminlyötiin suomettumisen perusteellinen selvittäminen. Verukkeita on kuultu. Selvitystehtävän laiminlyöntiä sävytti vaikenemisen kulttuuri. Onneksi nuoremmassa poliittisessa sukupolvessa on tapahtumassa muutos. Kansanedustaja Elina Lepomäki toteaa eilen julkaistussa teoksessaan Vapauden voitto osuvasti: ”Suomen lähihistoria on edelleen avaamatta, mikä selittää lukuisia lukkoja nykyisessäkin keskustelukulttuurissamme.” Tämä on estänyt usein järkevän keskustelun turvallisuuspolitiikasta.

Suomen poliittisen eliitin yhteydenpito itätiedusteluihin laajeni 1940-luvulta aina kylmän sodan päättymiseen saakka. Jukka Seppisen teosten perusteella vuonna 1955-60 Helsingissä toiminut Viktor Vladimirov aloitti niin sanotun kotiryssäjärjestelmän kehittelyn laaajentamalla sen järjestöihin, puolueisiin ja ammattiliittoihin. Myöhemmin 1970-luvulla etenkin tiedotusvälineet olivat värväystoiminnan kohteena. Aleksi Mainion tutkimusten mukaan Ylen pääjohtaja Erkki Raatikainen oli Supon arvion mukaan KGB:n "korkean yhteysluokan kontakti", jonka nähtiin luovuttaneen papereita KGB:n upseerille 1973. Raatikainen iskosti nähtävästi Yleen suomettumisen kulttuurin, josta se ei ole päässyt irti kokonaan vielä vuonna 2018. Kommunistit olivat sekä värväreitä että värvättyjä: aidosti viides kolonna. KGB:n vuonna 1982 elokuussa antaman ohjeistuksen mukaan suomalaisia operatiiveja oli puolueissa, talouselämässä ja lehdistössä. Vasili Mitrohinin KGB-arkistojen mukaan Supon päällikkönä 1972-78 toiminut Arvo Pentti oli KGB:n kontakti "Mauri". Oliko Supossa KGB:n myyrä, on siten asia, joka tulisi selvittää perusteellisesti. Supo ei oman 1979 tekemän selvityksen mukaan voinut valvoa poliittista vaikuttamista resurssipulan takia. Presidentti Mauno Koivisto lakkautti erikseen kommunistien seurannan 1982, mikä tuskin oli edesmenneen presidentin viisaimpia ratkaisuja, mikä käy ilmi paljastuneista vakoilutapauksista. KGB oli valittanut vuosia, että Supo seuraa perusteetta SKP:n toimintaa.

Vaikenemisen ja vaientamisen kulttuuri on kantanut hedelmää. Esimerkkinä otan kuuluisaksi tulleen niin sanotun "Tiitisen listan" ja peittelyn. Kyse oli Saksan liittotasavallan tiedustelun BND:n keväällä 1990 Suojelupoliisille antamasta listasta suomalaisista, joita "epäillään yhteistyöstä DDR:n Stasin kanssa", kuten asiakirjan otsikko oli muotoiltu suomeksi. Listan oli valmistellut Stasin viimeinen residentti, asemapäällikkö, eversti Ingolf Freyer, joka oli alkuvuodesta 1986 marraskuun alkuun 1989 toiminut 1. lähetystösihteerinä peitenimellä Hans Pfailer. Supon aiempi päällikkö Seppo Tiitinen on myöntänyt ettei hänen virastonsa tiennyt, kuka oli Stasin asemapäällikkö. En kuitenkaan jaksa uskoa, että tämä on koko totuus.

Pfailer ja hänen sijaisensa lähetystöneuvos Gerhard Maget olivat vuodesta 1986 joka toinen kuukausi Tehtaankadulla tiedustelupäälliköiden kokouksessa, missä he koordinoivat KGB:n aseman johdon kanssa vakoiluun ja aktiivisiin toimenpiteisiin liittyneitä tietojaan. Usein arvioitiin kontaktien luotettavuutta ja saatujen tietojen merkitystä. Listalla oli noin kaksikymmentä nimeä. Magetin mukaan Stasilla oli kuiten enemmän suomalaisia informantteja ja värvättyjä agentteja muurin murtuessa. Kyse ei ole voinut olla mitättömästä vihjelistasta, koska Freyer loikkasi länteen lähdettyään Helsingistä. Hän on saattanut olla kaksoisagentti jo Helsingin kaudella. Miksi hän olisi näiden koordinaatiokokousten jälkeen antanut jonkinlaisen vihjelistan? Hän antoi listan henkilöistä, joiden hän arvioi olevan turvallisuusongelma sekä Suomelle että Saksalle.

Tiitisen listan nimistä on vuodesta 2002 vihjailtu kaikenlaista. Saamani vahvistusten perusteella lista oli tasavallan presidentin ja hänen kabinettinsa tarkastelussa syksyllä 1999, jolloin olin jo lähtenyt tuleviin tehtäviini Brysseliin. Tiedot asiakirjasta ja sen käsittelystä sain 2002 tällöin kabinetissa työskenneeltä henkilöltä jouduttuani perusteettoman esitutkinnan ja sen tahallisen vuotamisen kohteeksi. Tietokirjailija Jarmo Korhosen kanssa saimme selville, että listalla on toistakymmentä Supon vastavakoilun informanttia, mikä selittää, miksi Ratakatu katsoo listan julkistamisen vaarantavan kansallista turvallisuutta. Listalla oli myös Kalevi Sorsa, mikä niinikään selittää, että sen julkaisu oli mahdotonta poliittisista syistä. Käytännössä menettely kuitenkin suojelee myös vakoilua lain kouralta.

Teoksessa Kremlin jalanjäljet olemme Jarmo Korhosen kanssa osoittaneet, että allekirjoittaneeseen kohdistettu esitutkinta vuotoineen oli harkittu maineen vahingoittamisoperaatio. Vuodot käynnistettiin keväällä pääministeri Lipposen kabinetista, tietenkin pääministerin luvalla ja toimeksiannosta. Tarkoituksenani oli asettua ehdolle eduskuntaan vuoden 2003 vaaleissa ja mahdollisuuksiani tulla valituksi pidettiin hyvinä. Olin valmis uran vaihtoon voidakseni hyödyntää kokemuksiani yhteiskunnan hyväksi, mutta myös siksi, että ulkoministeriössä saamani kohtelu oli asiatonta. Tekaistulla esitutkinnalla ja sen vuotamisella ehdokkuuteni haluttiin estää. Arviomme on, että taustalla vaikutti sekä ulkopolitiikka että lupaukseni tarttua suomettumiseen, toisin sanoen piilokorruptioon. Vuodon jälkeen tasavallan presidentti Tarja Halonen henkilökohtaisesti astui julkisuuteen YLE:n Lauantaiseurassa syyskuussa 2002 voidakseen vahvistaa syyllisyyttäni. Supo oli väline syyllistämisessä, mutta ongelmana oli se, ettei rikosta löytynyt. Supo oli myös hajalla, koska useimmat päällikkötason poliisit tiesivöt esitutkinnan perustuneen vain oletuksille, ei näytöille. Lisäksi kyse oli veljestäni ja hänenkin kodalla suhteellisen harmittomasta tietolähdetoiminnasta 40 vuoden takaisessa Suomessa.

Vuoden 2002 tapahtumia tulisi voida arvioida laajemassa viitekehyksessä. EU:n sisämarkkinoilla toimivalla Maltalla murhattiin vajaa vuosi sitten toimittaja Daphne Galizia, joka oli paljastanut maassa laajalle politiikkaan levinneitä korruptiotapauksia, joihin liittyy sekä Venäjän että Azerbaidzanin maassa harjoittama rahanpesu ja poliitikkojen voitelu. Nyttemmin on saatu selville, että Azerbaidzanin rahakas eliitti on jo vuosia pitänyt pankkitilejä saarella toimivassa Pilatus-pankissa rahanpesutarkoituksessa. Maan poliittisen eliitin epäillään hyötyneen azerirahoista. Tutkimusta on vaikeutettu myös siksi, että maan poliisi ja oikeuslaitos ovat poliittisesti hallituksen kontrollissa. Venäläinen raha puolestaan on sotkeutunut maan mediaomistuksiin. Kokonaisuus on otollinen korruptiolle ja hybridivaikuttamiselle. Galizian kohtelussa ja motiiveissa on samoja elementtejä kuin mistä oli kysymys, kun Supo aloitti vuotamiset ja tekaistun esitutkinnan allekirjoittaneesta 2002. En ollut journalisti, vaan entinen presidentin neuvonantaja. Oikeuslaitos petti, syyttäjä teki yhteistyötä Supon kanssa, jota taas komennettiin - kuten poliisiylijohtaja Reijo Naulapää minulle sanoi - maan hallituksesta käsin. Päämediat olivat vallan sylikoiria, eivät vallan vahteja. Supoa valvova eduskunnan ulkoasianvaliokunta puolestaan uskoi Supon tarinat sellaisenaan.

Itä-Saksan Stasia koskevat Tiiitisen lista ja ns. Rosenholz-aineistot ja erilaiset KGB-tiedostot osoittavat, että 1980-luvun lopussa kyse oli jopa noin sadasta suomalaisesta, jotka ovat harjoittaneet salaista yhteistyötä ja osan kohdalla sitoumusasiakirjaan perustuvaa agenttitoimintaa näiden vieraiden tiedustepalvelujen hyväksi. Tiitisen lista oli lähetetty katsottavaksi presidentin kansliaan tiedolla, että asianomaisiin kohdistuu tutkinta mahdollisesta vakoilusta. "Kovia nimiä. Katsotaan mitä tapahtuu", kuten presidentti totesi. On kysyttävä, miksi Supon johtaja lähetti listan presidentille vasta syksyllä 1999 eikä jo heti 1994, kun tämä astui virkaansa? Toisekseen miten on mahdollista, että lista on suljettu KHO:n päätöksellä vuoteen 2050 ilman, että on annettu selvitystä, miten mahdollinen vakoilututkinta on toteutettu? On erityisen valitettavaa, että listaa on Supon ja muidenkin viranomaisten toimesta kommentoitu harhaanjohtavalla tavalla. Käsillä olevien tietojen pohjalla listalla oli henkilöitä joiden on voitu katsoa harjoittaneen jopa törkeää vakoilua, eikä 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa edes tavallisen vakoilun vanhenemiskynnys ollut ylittynyt. Missä määrin ylin valtiojohto on vastuullinen Supon ratkaisuista, on kysymys, joka tulisi selvittää. Joka tapauksessa Supo raportoi heille jo varhain, paljon ennen esitutkinnan alkamista, itse asiassa perättömistä ilmiannoista epäilyistä, joten esitutkintaa tuskin voidaan aloittaa tai lopettaa ilman valltiojohdon mielipidettä.

Entisen kansanedustaja Jaakko Laakso oli yksi 2000-luvun alussa tutkinnassa ollut epäilty. Hän oli ollut KGB:n luottamuksellinen kontakti "Jan" 1973-76 ja sen jälkeen toisen residentuuran, Stasin, palveluksessa, mistä tutkinta oli aloitettu. Laaksoon liittyvä tutkinta lopetettiin, eikä mitään vuotoja ilmennyt. Päinvastoin hän osallistui 2003 eduskuntavaaliin ja menestyi. Hän oli Nato-vastaisen kampanjoinnin päävoima eduskunnassa. Vuoteen 2011 kansanedustajana ja Euroopan Neuvoston Suomen valtuuskunnassa toiminut Laakso on nyt epäiltynä korruptiosta, lahjusten vastaanotosta. Kyse on Azerbaidzanin presidentin hallinnosta, jonka kanssa hän on ollut konsulttiyhteistyössä ainakin Euroopan Neuvostoon liittyvissä kysymyksissä. Tarkoitus on ollut, että neuvoston kunniajäsen Laakso yrittäisi neuvostossa lievittää Azerbaidzaniin liittyviä syytöksiä. Neuvoston tutkimus siirtyy nyt Suomen eduskunnan arvioitavaksi Laakson osalta.

Suomettuminen on ollut jälleen esillä kansainvälisessä mediassa, kun esimerkiksi edesmennyt geopolitiikan huippuasiantuntija Zbigniev Brzezinski pohti, millaisen turvallisuuspolitiikan avulla Ukraina tai Georgia  voisivat ratkaista vaikean Venäjä-suhteensa. Hän suositteli niille suomettumista. Se, että suomettumista käytetään tällaisissa yhteyksissä myönteisenä vaihtoehtona, on ainakin osin seurausta siitä, että emme ole Suomessa selvittäneet suomettumista riittävästi. Kyse on Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin liitettävissä oleva ongelma, ei ongelman ratkaisu sen paremmin Suomelle kuin Ukrainallekaan.

Vaikuttiko suomettuminen vielä Suomen ulkopolitiikkaan kylmän sodan jälkeenkin? Vaikka suoraa yhteyttä ei saataisikaan helpolla selville, tapahtui vuoden 2000 presidentin vaihdos tavalla, joka edellyttää jatkossa parempia tutkimuksia kuin ne, joita nyt on saatavilla. Ulkopolitiikalla oli merkittävä rooli, kun presidenttiä vaihdettiin vuonna 2000. Toimittaja Lauri Karénin teos Aatos Erkosta osoittaa, miten hän uskoi Vladimir Putinin perustavan Venäjälle länsimaisen demokratian, jonka takia EU:n tuli olla Venäjän aito kumppani.

Naton laajennus esti Erkon mukaan tämän, mistä hän, "yksityinen valtiomies", kävi Washingtonissa moittimassa Yhdysvaltojen ulkoministeriön korkeinta virkamiesjohtoa talvella 2000. Aleksi Mainion teoksessa Erkon kylmä sota osoitetaan, miten Erkko piti aktiivisesti yhteyttä KGB:n johtohenkilöihin 1970- ja 1980-luvulla Helsingissä. He onnistuivat luomaan vaikutelman, että Neuvostoliitto uhkasi miehityksellä, mikäli presidentinvaaleissa ei tulisi valituksi henkilö, johon Kremlillä on suora ja luottamuksellinen yhteys. Kyse oli disinformaatiosta, jonka levittäminen kuului KGB:n tehtäviin.

Erkon 1990-luvun lopulla omaksuman käsityksen mukaan "Venäjä on hyväksyttävä supervaltana, jos ei muista syistä, niin ainakin sen läheisyyden, koon, nykyisyyden ja tulevaisuuden takia". Kirja lainaa ulkoministeri Tarja Halosta, joka joulukuussa 1999 vakuutti, että "venäläiset ovat eurooppalaisia ja heidän pitäisi olla yhteistyössä eurooppalaisessa perheessä". Ei ollut sattuma että Erkko ja Helsingin Sanomat kuten myös YLE tukivat Tarja Halosta presidentiksi. Oli luotu vaikutelma, että presidentti Martti Ahtisaari oli tuhonnut Kekkosen perinnön, kuten kansanedustaja Jaakko Laakso totesi monen muun kansanedustajan säestyksellä eduskunnassa helmikuussa 1998. Erkon lailla Halonenkin arvosteli Baltian maiden Nato-hanketta julkisuudessa. Kysyn kuitenkin, onko tässä Venäjää ymmärtävässä asenteessa ollut kyse suomettumisesta, sen jatkokertomuksesta, toisin sanoen jo kylmän sodan aikana syntyneestä pelonsekaisesta myöntyväisyydestä?

Euroopan ja Venäjän kumppanuus on vaikeuksissa ja siirtymässä tulevaisuuteen. Tässä suhteessa Erkonkin ennuste meni väärin. Krimin miehitys on muodostumassa pysyväksi kumppanuuden esteeksi. Ranskan presidentti Emmanuel Macron on halukas siksi syventämään transatlanttista kumppanuutta. Suomelle tällä on merkitystä. Ranska ei toista de Gaullen virhettä.

Entisen pääministerin Esko Ahon Venäjän suurimman ja valtion omistaman Sberbankin hallintoneuvostoon siirtymisen yhteydessä nousi esille hänen sopivuutensa. Pankin edustajat korostivat hänen aiempia valtiollisia tehtäviä rekrytoinnin perusteluissa. Tästä voi tehdä johtopäätöksen, että Aho rekrytoitiin valtiollis-poliittiseen asiantuntijatehtävään. Nimityksestä ehkä taustatietoja saanut Helsingin Sanomat kuvaili (19.3.2016) Suomen entisen pääministerin roolia pääkirjoituksessa niin, että "Aho ei ole liikkeellä yksityisenä konsulttina", koska "hän on suomalaisen elinkeinoelämän Venäjä-suhteiden keskeinen veturi". "Ajatus on, että Aho hoitaisi suhteita niin pitkälle, että seuraavalla tasolla olisivat enää presidentit".

Lehti katsoi Ahon johdolla toteutettavan "elinkeinoelämän epävirallisen diplomatian tasapainottavan lännen tiukkaa Venäjän politiikkaa". Lehden muotoilu on mielenkiintoinen. Tarvitseeko suomalainen elinkeinoelämä esimerkiksi Kiina-suhteidensa keskeiseksi veturiksi entistä pääministeriä? Tuskin, vaikka valtiojohto onkin edustanut elinkeinoelämää menestyksellä eri puolille maailmaa suuntautuneilla vienninedistämismatkoilla. Onko Suomen elinkeinoelämän kannalta viisasta tasapainottaa, toisin sanoen heikentää lännen tiukkaa Venäjän politiikkaa. Eikö tässä oteta melkoisia riskejä varsinkin kun Sberbank on laitettu Yhdysvaltojen sanktiolistalle?

Entinen pääministeri Paavo Lipponen on puolestaan ollut Venäjän valtion omistaman Gazprom-yhtymään kuuluvan Nord Stream -kaasuputkihankkeen konsultti vuodesta 2008. Suomen hallitus on antanut nyttemmin luvan myös toisen kaasuputken, Nord Stream 2:n vetämiselle Suomen talousvesialueen läpi, koska uudenkaan putken ei katsottu olevan ympäristöongelma. Saksan liittokansleri Angela Merkel on ehkä yllättäen asettanut Nord Stream 2-hankkeelle kuitenkin uusia ehtoja. Muualla Itämeren alueella hanketta ei enää tueta ja monissa EU-maissa sitä pidetään jopa turvallisuuspoliittisena riskinä. Saksassa Gazpromin ja nyttemmin Rosneftin hallintoneuvoston puheenjohtajana toimivaa entistä liittokansleri Gerhard Schröderiäarvostellaan näistä konsulttitehtävistä. Suomessa Lipponen on säästynyt arvostelulta lähes kokonaan, vaikka NS2 haittaa EU:n energiaunionin kehittämistä ja on heikentänyt Itämeren alueen turvallisuutta. Hankkeesta ei hyödy Suomi, vaan ainoastaan Lipponen taloudellisesti.

Gazpromin pääjohtaja Alexei Miller on nyt myös uusimmalla sanktiolistalla. Hänen katsotaan toimineen pahantahtoisesti Yhdysvaltoja vastaan. Tämä aiheuttanee oikeudellisia ongelmia ainakin Gazpromin eurooppalaisille kumppaniyhtiöille, kuten Reuters arvioi tuoreeltaan. Voidaan tietenkin myös kysyä, aiheuttaako Milleriin kohdistunut pakote ongelmia myös yhtiön länsimaista palkatuille konsulteille, joilla on ollut aiemmin korkea valtiollinen asema. Ainakaan sanktioiden laajentuminen koskemaan heidän työnantajiaan ei ole ongelmatonta. Edesmennyt amerikkalainen Venäjän asiantuntija Karen Dawisha on teoksessa Putinin kleptokratia todennut, että esimerkiksi Nord Streamiin kytketyt entiset länsipoliitikot ovat osa Kremlin korruptiivista toimintaa geopoliittisten etujensa ajamisessa.

Ulkopolitiikassa on aina sekä virallisia että epävirallisia kanavia. Taloussuhteissa raja poliittisiin intresseihin on usein myös kuin veteen piirretty viiva. Venäjä on nyt kuitenkin monessa asiassa Suomen ja EU:n sekä Yhdysvaltojen kannalta kasvava turvallisuuspoliittinen ongelma. Taloudelliset vastatoimet ovat poliittisia aseita. Voiko lännen tiukkaa Venäjän politiikkaa tasapainottamaan tarkoitetusta ”epävirallisesta diplomatiasta” seurata Suomelle poliittisia, ei vain taloudellisia riskejä? Missä määrin suomettuminen on saamassa jatkokertomuksen, tällä kertaa taloussuhteiden vedossa?

Krimin miehityksen jälkeen Saksan liittotasavallan hallituksen politiikkaa on seurattu erityisen tarkasti. Etenkin monissa Nato-maissa on kiinnitetty huomiota siihen, että Saksa on eri vaiheissa korostanut, miten ongelmat Venäjän kanssa voidaan aina ratkaista diplomatialla. Nord Stream 2 -hanke on myös eristänyt Saksaa. Maan puolustusbudjetti on jäänyt jälkeen Naton jäsenmaille asetetuista tavoitteista, mistä Yhdysvallat on tyytymätön. Suomi on puolestaan jättäytynyt Naton jäsenyyden ulkopuolelle, eikä ilman Venäjän vaikutusta. Saksaa pidetään Yhdysvalloissa turvallisuuspoliittisena vapaamatkustajana. Tähän saattaa vaikuttaa tosin myös se, että Saksa ei ole YK:n turvallisuusneuvostonpysyvä jäsen, joiden velvollisuudet ovat suuremmat sotilaallisessa kriisinhallinnassa.

Viime päivinä on Saksan julkisessa sanassa kuitenkin pohdittu, onko maa enää edes luotettava länsimaa, kun mielipidetiedusteluissa enemmistö kansalaisista katsoo, että Yhdysvaltojen presidentti on maan kannalta suurempi uhka kuin Venäjän presidentti ja kansleri Angela Merkel on maan talouseliitissä vahvana vaikuttavien Venäjä-ymmärtäjien vietävissä. Onko Saksa näin ollen suomettumassa? En tähän ryhdy vastaamaan, mutta kysyn kuitenkin. Suomessa on sen sijaan menossa suomettumisen jatkokertomus, jonka seuraavia vaiheita turvataan vaikenemisen kulttuurin sementoinnilla, missä valtakunnan päämedioilla YLE:llä ja Helsingin Sanomilla on keskeinen tehtävä.

 


 

 
 

Nord Stream - kaasuputkenlaskua Suomenlahdella. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA
 
 

Mika Aaltola: Kaasuputki on ja ei ole

valtapolitiikkaa

 

Itämeren kaasuputki asettaa merellistä karttaa hieman uuteen uskoon.

Suomalaisessa keskustelussa kaasuputkiasia on nähty melko vähäisenä. Kaasuputkea on pidetty enemmän ympäristöllisenä huolena ja taloudellisena hyötynä. Kaasuvirrat Venäjältä Saksaan eivät muuta perusasioita. Venäjällä on jo kaasuputki ja suurin osa sen raaka-aineita virtaa jo Itämeren halki.

 

Kaasuputkeen liittyvää turvallisuuskeskustelua voi myös pitää yliampuvana siksi, että se lisää Venäjän riippuvuutta Itämerestä, jota se ei kuitenkaan pysty hallitsemaan tai sotilaallisesti turvaamaan. Päinvastoin Venäjän lisääntyvä riippuvuus merialueesta lisää sen riippuvuutta muista alueen toimijoista. Kaasuputki on siis tavallaan sijoitus alueen vakauteen.

 

Eukeides Aleksandrialainen kirjoitti 2300 vuotta sitten yhden ensimmäisistä yleiskuvauksista geometriasta. Euklidinen avaruuden kuvaus toimii vieläkin tapana hahmottaa tilaa pisteiden ja niiden välisten etäisyyksien kautta. X- ja Y-akselit toimivat myös karttojen piirtämisen välineinä. Tämä tapa piirtää ja käyttää maantiedettä on iskostunut tapoihin ymmärtää geopolitiikkaa ja siihen kietoutuvaa kamppailua vallasta, valtapolitiikkaa. Huomio kiinnittyy strategisten resursien sijaintiin ja niiden epäsuoraan tai suoraan alueellisen hallintaa. Se, jolla on eniten materiaalisia resursseja hallussaan, pitää eniten pelimerkkejä kädessään ja voi käyttää näitä pitääkseen muita loitolla omista resursseistaan. Tässä pelissä ei ole mitään uutta auringon alla. Se, liikkuuko Venäjän energia laivoissa vai putkessa, ei välttämättä muuta yleistä alueellista valtapolitiikkaa.

 

Maantiede ei kuitenkaan ole ainoastaan yksityiskohtia kartalla. Öljykenttien, sotilaallisen huoltovarmuuden haavoittuvuuskohtien, strategisten pullonkaulojen, vuorijonojen ja vesialueiden lisäksi kartoilla on muita ominaisuuksia, funktioita. Tälläisiä ovat esimerkiksi yhteydet, tavaroiden ja datan virrat, virtojen epäsymmetria, riippuvudet tai vaikkapa virtaintensiteetti ja sen kontrolli.

 

1700-luvun huippumatemaatikko Leonhard Euler ratkaisi kuuluisan niin sanotun Königsbergin seitsemän sillan ongelman. Itämeren rannan Königsbergissä oli seitsemän kaupungin kanavat ylittävää siltaa. Ne yhdistivät kaupungin keskustan kahta saarta. Olisiko mahdollista löytää kulkureitti, joka ylittäisi kaikki sillat siten, että palaisi lähtöpisteeseen? Eulerin ratkaisu kartan ongelmaan johti uuden tieteenalan, topologian, syntyyn. Tarkan topografian asemasta topologia löytää maantieteestä uusia laadullisempia ominaisuuksia, kuten yhteyksiä.

 

Topologiaan liittyvät myös kaasuputkihuolet. Topologia kykenee kuvaamaan esimerkiksi intensiteettiä, sitä miten tiiviisti tietyt pisteet linkittyvät toisiinsa. Esimerkiksi, jos Tallinnasta haluaa lentää Lontooseen, kannattaa lentää Helsingin kautta. Tallinnan ja Lontoon välinen ilmaliikenne lisää virolaista Suomeen suuntautuvaa ihmisvirtaintensiteettiä. Helsinki on myös otollisessa paikassa Venäjän ylilento-oikeuksien takia liikuttaessa Länsi-Euroopasta Itä-Aasiaan. Virtapotentiaaliin liittyy myös Persianlahden lentoyhtiöiden nousu. Keinotekoisia solmukohtia rakennetaan otollisiin kohtiin globaalia topologiaa.

 

Itämeren tilanne on verrattavissa Etelä-Kiinan mereen. Globaalin tuotannon sijainti Itä-Aasiassa ja markkinoiden kaukana Euroopassa ja Yhdysvalloista lisää Etelä-Kiinan meren liikenneintensiteettiä. Tavarat virtaavat Eurooppaan ja raaka-aineet Kiinaan. Kiinaa kuitenkin ympäröi niin sanottu ensimmäinen saariketju, joka koostuu USA:an suoraan liittoutuneista maista, kuten Japanista, Etelä-Koreasta, Taiwanista ja Filippiineistä. Kiina on pussinperällä. Sen sotilaallinen pääsy syvälle merelle on kriisitilanteessa vaikeaa. Se ei kykene hallitsemaan tai turvaamaan merialueita, joista se on äärimmäisen riippuvainen.

 

Kiina on pyrkinyt ratkaisemaan asiaa kolmella tavalla. Yhtäältä se on rakentanut alueelle suuria tekosaaria, joilla on tehokasta aseistusta. Nämä keinotekoiset alueet muuttavat alueen turvallisuusyhtälöä, lisäävät kartan kiinalaisuutta ja tehostavat alueeseen liittyviä turvallisuusvaateita. Toinen tapa on liikkua kohti Eurooppaa yli Aasian maa-alueen. Kiinan silkkitiehankeet ovat osa sen yritystä ratkaista riippuvuutta Etelä-Kiinan merestä. Kolmas tapa on pyrkiä heikentämään ensimmäisen saariketjun maiden ja Yhdysvaltojen välisten sidoksien vahvuutta. Tätä on tehty esimerkiksi vaalivaikuttamisoperaatioilla esimerkiksi Taiwanin ja Filippiinien vaalien yhteydessä.

 

Venäjän voi ajatella käyttävän vastaavia oppeja. Se voi käyttää keinotekoisia rakennelmia lisäämään omia itämereen kohdistuvia turvallisuusvaateitaan. Itämeren suhteen Venäjä on samalla tavalla pussinperällä kuin Kiina Etelä-Kiinan merellä. Venäjän silkkitieprojekti on jäinen. Vaihtoehtoista pääsyä merelle rakennetaan arktisella alueella. Kolmas kiinalainen tapa on myös todennäköinen. Venäjän riippuvuus alueesta lisää sen strategista halua vaikuttaa alueen turvallisuuspoliittiseen dynamiikkaan pienempien maiden poliittisia haavoittuvuuksia hyväksikäyttämällä.

 

Mitä enemmän Venäjä voi keinotekoisesti muuttaa Itämeren virtaintensiteettiä, sitä enemmän sillä on alueella panoksia. Turvallisuusvaateet lisääntyvät ja samoin niiden pönkittämisen resurssit. Tämän ei kuitenkaan voi nähdä merkittävästi muuttavan itämeren turvallisuusyhtälöä. Arktisen vaihtoehdon mahdollistuminen saattaa kuitenkin kymmenien vuosien tähtäimelle nostaa Itämeren konfliktipotentiaalia. Venäjä voi turvallisemmin mielin vaatia enemmän turvallisuutta Itämerellä, koska arktinen tarjoaa selkänojaa ja laskee Venäjän Itämeri-riippuvuutta.

 

Topologian hienous on sen kyvyssä löytää ominaisuuksia, jotka säilyvät, vaikka kartanlehteä rypistettäisiin tai venytettäisiin. Esimerkiksi Helsingin metrokartta säilyttää ominaisuutensa, joka vain ja ainostaan kuvastaa sitä miten asemat mahdollistavat kulun niiden välillä, vaikka sitä venyttäisi, taivuttaisi tai rypistäisi. Topologialla on myös rajansa. Kartta menettää mielensä, jos sitä väkivalloin leikataan tai liimaillaan. Neuvostoliiton pommittaessa nykyistä Kaliningradia osa silloista kaupunkia tuhoutui. Königsbergin ongelma sai uuden väkivaltaisen ratkaisunsa. Aleksanteri Suuri ratkaisi kuuluisan Gordionin solmun lyömällä sen miekallaan rikki, väkivaltaisesti.

 

*** Itämeren kaasuputken kaksi kuvausta eivät sulje toisiaan pois. Se on yhtäältä vain taloudellinen asia ja toisaalta synkempi muistutus valtapolitiikan monista resursseista. Sotilaallinen ulottuvuus kietoutuu olosuhteista riippuen toisiin funktioihin, kuten yhteyksiin ja talouden synnyttämään intensiteettiin. ***Tässä ei periaatteessa ole mitään uutta. Myös topologinen kartta on ratkaistavissa väkivaltaisesti. Kuten valolla on kaksi muotoa, joiden kummankaan todellisuudesta ei päästä yli eikä ympäri, myös NordStreamilla on kaksi tulkintaa. Kummatkin ovat hyviä kuvauksia siitä, mitä mahdollisesti tuleman pitää.