Puhemiehen puoluetausta ennustaa tulevaa pääministeriä. Valinta voi siten enteillä kokoomuksen puheenjohtaja Ulf Kristerssonin nousua pääministeriksi. Punavihreä blokki tukee sosiaalidemokraattien pääministeri Stefan Löfveniä.

 

Stefan Löfven (vas.), Ulf Kristersson ja Jimmie Åkesson. Ludovic MARIN, Jonathan NACKSTRAND / AFP - LEHTIKUVA

Ruotsi hakee hallitusta – alkaa puhemiehen valinnalla

 

Valtiopäivien puhemieheksi valittaneen porvariblokin ehdokas.

Ruotsin kaksi viikkoa sitten valittu parlamentti aloittaa maanantaina työnsä valitsemalla puhemiehen, jolla on keskeinen rooli hallituksen muodostamisessa. Hän johtaa niin sanottuja puhemiehen kierroksia, joiden pohjalta uuden pääministerin ja hallituksen valinta tehdään.

 

Uuden puhemiehen ensimmäinen tärkeä tehtävä on nimittää pääministeriehdokas. Puhemies myös päättää, milloin pääministeriäänestys järjestetään.

 

Ehdolla puhemieheksi ovat porvariblokin Andreas Norlén ja sosialidemokraattien Åsa Lindestam.

Ruotsidemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkesson kertoi viime viikolla, että ruotsidemokraatit tukevat puhemiesvaalissa Norlénia. Tämä tarkoittaa, että porvariblokin ehdokas Norlén tulisi valituksi puhemiehen tehtävään.

 

Aftonbladetin mukaan valtiopäivien puhemiesäänestykset voivat kestää jopa 12 tuntia. Kun ehdokkaita on useampi, voidaan vaali pyytää toteutettavan suljetulla lippuäänestyksellä.

 


 

Barack Obaman muistelmien julkaisuajankohta ei ole vielä tiedossa. Hän on ehtinyt jo aiemmin julkaista kolme kirjaa, joista ensimmäisessä hän käsitteli lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Tulevan kirjan odotetaan käsittelevän hänen vuosiaan presidenttinä.


 

 

Miten 57-vuotias eläkeläinen saa aikansa

kulumaan? Leijalautailun, muistelmien ja

kampanjoinnin parissa – ainakin, jos sattuu

olemaan Barack Obama

 

Yhdysvaltain entinen presidentti on palannut kampanjapolulle avittaakseen demokraatteja kongressivaaleissa. Ennen vaaleja hän piipahtaa Suomessa.

 

Barack Obama
Barack Obama
Stina Tuominen / Yle

– Elämässä ei ole mitään säälittävämpää kuin entinen presidentti.

Näin Yhdysvaltain kuudennen presidentin John Quincy Adamsin kerrotaan tuumineen jo 1800-luvun alkupuolella. Barack Obaman hymy on kuitenkin ollut lomakuvissa leveä.

 

Ihan pelkkiä vesileikkejä hänen elämänsä presidenttiyden jälkeen ei ole ollut. Entisille presidenteille tyypillisen hiljaiselon on tehnyt vaikeaksi poikkeuksellinen seuraaja, joka purkaa Obaman kauden päätöksiä.

Nyt 57-vuotias Obama on tehnyt paluun politiikkaan vauhdittaakseen demokraattien kampanjaa Yhdysvaltain marraskuun kongressivaaleissa. Yhdysvalloissa odotetaan, onko edessä jonkinlainen Obaman ja presidentti Donald Trumpin mittelö.

Ennen kuuminta vaalirupeamaa Obama kuitenkin piipahtaa Suomessa. Entinen presidentti nousee torstaina lavalle Helsingissä liike-elämän konferenssin Nordic Business Forumin yhteydessä.

Onko yksikään eläkeläinen yhtä kiireinen kuin Barack Obama?

 


 

Barack Obama varjosurffaa -piirros
Stina Tuominen / Yle
 

Biitsillä Bransonin kanssa – Obama vaihtoi vapaalle

Kaikkein iloisimmillaan Obama nähtiin viime vuonna, kun kahdeksan vuoden rupeama Valkoisessa talossa oli ohi. Yhdysvaltain presidentin työ on ympärivuorokautista ja turvatoimet ovat niin mittavat, että Obaman elämä on ollut äärimmäisen rajoitettua.

Obama vaihtoikin tammikuussa 2017 vähäksi aikaa vapaalle perheensä kanssa. Hän on ehtinyt muun muassa maistella viiniä Italian Toscanassa, nauttia auringosta ja merestä Ranskan Polynesiassa ja pelata golfia kotiosavaltiossaan Havaijilla.

Kanariansaarilla tai jonottamassa Colosseumille muiden turistien kanssa Obaman perheeseen ei törmää. Yhdysvaltain entiset presidentit ja heidän puolisonsa ovat koko loppuikänsä salaisen palvelun suojeluksessa. He eivät saa turvallisuussyistä esimerkiksi ajaa itse.

Ei siis ole ihme, että Obamat lomailevat syrjäisemmissä paikoissa paratiisisaarilla ja yksityishuviloilla.

Yhden ensimmäisistä lomamatkoistaan Obamat tekivät Karibianmerellä Brittiläisillä Neitsytsaarilla sijaitsevalle brittimiljardööri Richard Bransoninhuvilalle. Siellä Obama kuvattiin kokeilemassa leijalautailua.

Muutenkaan entisen presidentin ei tarvitse etsimällä etsiä lomaseuraa. Bransonin lisäksi Obamat ovat ehtineet lomailla esimerkiksi Tom HanksinOprah Winfreyn ja Bruce Springsteenin kanssa luksusjahdilla.

 

Presidenttien vertaisryhmä, josta yksi on poissa

Monia meistä varmasti harmittaisi, jos eläkkeelle lähtiessä seuraaja haluaisi tehdä kaiken toisin. Näin on käynyt Barack Obamalle.

Presidentti Trump näyttää ottaneen tehtäväkseen purkaa Obaman kauden päätökset republikaanien hallussa olevan kongressin tuella.

 


 

Barack Obama katsoo televisiosta kun Trump puhuu.
Stina Tuominen / Yle
 

Trump on yrittänyt kaataa Obaman vaivalla läpi viemän terveydenhuoltouudistuksen. Hän on ilmoittanut Yhdysvaltain vetäytyvän Pariisin ilmastosopimuksesta sekä Iranin kanssa solmitusta ydinsovusta. Myös esimerkiksi Obaman kauden maahanmuuttouudistuksia on pyritty purkamaan.

Yhdysvaltain presidenteillä ei ole tavallisesti tapana haukkua seuraajiaan julkisuudessa.

Obamakin pysytteli eläkepäiviensä alkuvaiheessa pääosin hiljaa Trumpin tekemisistä. Hän on itse kiitellyt edeltäjäänsä George W. Bushia siitä, että tämä antoi hänelle tilaa presidentin tehtävien haltuun ottamisessa.

Kun purkupäätöksiä alkoi kasaantua, Obama ryhtyi kommentoimaan niitä hillittyyn tyyliin. Haastatteluissaan Obama näyttää välttelevän Trumpin nimen lausumista.

 

Trumpin ja Obaman ei tiedetä puhuneen keskenään virkaanastujaisten jälkeen.

 

Turhautuminen näyttää kuitenkin kasvaneen. Kun Trump veti Yhdysvallat toukokuussa pois Iranin ydinohjelmaa rajoittavasta sopimuksesta, Obama kommentoi kipakasti(siirryt toiseen palveluun).

 

– Demokratiassa politiikka ja prioriteetit muuttuvat aina hallinnon vaihtuessa. Mutta maamme tekemien sopimusten jatkuva halveksunta heikentää Yhdysvaltain uskottavuutta ja asettaa meidät vastakkain maailman suurvaltojen kanssa, Obama sanoi.

Täysin ennenkuulumattomia entisten presidenttien näpäytykset seuraajilleen eivät ole. Entinen demokraattipresidentti Jimmy Carter esimerkiksi kritisoi republikaanipresidentti George W. Bushia Irakin sodasta.

Epäsuosittuna eläkkeelle jäänyt Bush on puolestaan arvostellut puoluetoverinsa Trumpin alkukauden maahanmuuttokeskustelun sävyä ja Yhdysvaltain eristäytymistä. Bushin kerrotaan naureskelevan(siirryt toiseen palveluun), että Trumpin hallinto saa hänen kautensa näyttämään varsin hyvältä.

Trumpin ja Obaman ei tiedetä puhuneen keskenään virkaanastujaisten jälkeen.

Se on poikkeuksellista, sillä Yhdysvaltain presidenteillä on tavallisesti ollut oma keskustelukerhonsa. Virka on niin ainutlaatuinen, että sen haltijat ovat hakeneet vertaistukea siltä pieneltä piiriltä, jolla on tehtävästä omaa kokemusta.

 

Vaalit edessä, Obama auttaa! Ottaako hän mittaa Trumpista?

Kovin kauan eläkeläispresidentti Obama ei ole malttanut pidättäytyä politiikan teosta.

Yhdysvalloissa valmistaudutaan parhaillaan marraskuun tärkeisiin välivaaleihin, joissa demokraatit yrittävät vallata kongressin republikaaneilta. Siksi Obama on lähtenyt (siirryt toiseen palveluun)tien päälle vaalityöhön.

Obama on käynnistellyt kampanjointia Kalifornian ja Ohion osavaltioista, joissa käydään vaalien tärkeitä kamppailuja. Hän on antanut tukensa kymmenille demokraattipuolueen ehdokkaille.

Obama on demokraateille myös tärkeä kampanjakassan kannalta. Hänen varainkeruutapahtumiinsa on(siirryt toiseen palveluun) voinut ostaa lippuja, joiden hinnat vaihtelevat tuhansista dollareista jopa sataan tuhanteen.

Obama on varsinkin omiensa keskuudessa yhä erittäin suosittu. Kesällä julkaistun kyselyn mukaan(siirryt toiseen palveluun) 44 prosenttia yhdysvaltalaisista nimesi Obaman parhaaksi tai toiseksi parhaaksi presidentiksi oman elämänsä aikana. 33 prosenttia vastaajista nimesi Bill Clintonin, 32 prosenttia Ronald Reaganin.

Trumpin nimesi kyselyssä vain 19 prosenttia vastaajista. Yhdysvaltain jakautumisesta tosin kertoo, että republikaaneja kannattavista vastaajista 40 prosenttia piti Trumpia parhaana tai toiseksi parhaana presidenttinä.

 

Kaikki ehdokkaat eivät olekaan kaivanneet Obaman apua.

 

Obaman suosio näyttää nousseen presidenttivuosista. On puhuttu jopa liberaalien amerikkalaisten keskuudessa vallitsevasta Obama-nostalgiasta.

Samaan aikaan Obama kuitenkin jakaa yhä voimakkaasti mielipiteitä Yhdysvalloissa. Konservatiiveille hän on punainen vaate.

Siksi Obaman osallistuminen demokraattien vaalikampanjatyöhön voi joissakin osavaltioissa pelata republikaanien pussiin. Kaikki ehdokkaat eivät olekaan kaivanneet Obaman apua.

Asetelma on joka tapauksessa kiinnostava, sillä istuva presidentti Donald Trump kampanjoi republikaanien tukena. Tilannetta on kuvattu lehdistössä jopa eräänlaisena Obaman ja Trumpin mittelönä.

Kampanjapuheissaan Obama on hyökännyt aiempaa kovemmin Trumpin hallinnon politiikkaa ja republikaaneja vastaan. Hän ihmetteli muun muassa, kuinka vaikeaa Trumpille oli tuomita äärioikeiston väkivalta viime vuonna Charlottesvillessa. Yksi ihminen kuoli ja 19 loukkaantui, kun äärioikeiston kannattaja ajoi väkijoukkoon.

– Kuinka vaikeaa on sanoa, että natsit ovat pahoja? Obama ihmetteli sanomalehti The New York Timesin mukaan(siirryt toiseen palveluun).

Trump sivalsi takaisin sanoen nukahtaneensa kesken Obaman puheen.

Obama on kuitenkin keskittynyt enemmän demokraattiäänestäjien aktivoimiseen kuin suoraan sanailuun Trumpin kanssa. Hän on todennut viimeisten kahden vuoden osoittaneen epäilijöille, että vaaleilla on väliä.

– Jos me emme toimi, asiat menevät vielä huonompaan suuntaan, Obama sanoi kampanjatilaisuudessa Kaliforniassa uutistoimisto AP:n mukaan(siirryt toiseen palveluun).

 


 

Barack Obama
 pitää puhetta
Stina Tuominen / Yle
 

Puhe Wall Streetillä: 345 000 euroa, kiitos

Rahasta Barack Obaman elämäntyyli eläkeläisenä ei jää kiinni. Yhdysvaltain entisille presidenteille on turvattu sopeutumiseläke instituution arvokkuuden säilyttämiseksi. Obama saa vuosittain reilun 200 000 dollarin eli noin 180 000 euron korvauksen.

Entiset presidentit saavat myös terveysvakuutuksen sekä rahaa matkustamiseen ja toimistonsa pyörittämiseen henkilökuntineen.

Obama on tehnyt mojovaa tiliä myös muun muassa puhujakeikoilla. Hän on noussut nopeasti maailman parhaiten palkattujen puhujien joukkoon. Esimerkiksi Wall Streetillä yrityksille pitämistään puheistaan Obama on tahkonnut tiettävästi noin 400 000 dollaria eli 345 000 euroa puheelta.

Toimintaa on arvosteltu, sillä tuoreessa muistissa on, kuinka Obama arvosteli finanssialan jättejä.

Todennäköisesti Obama esiintyy myös Helsingissä järjestettävässä yritysjohtajien verkostoitumiskonferenssissa Nordic Business Forumissa isoa korvausta vastaan, vaikka hänen palkkiotaan ei ole kerrottu julki. Lippuja tapahtumaan on voinut ostaa 1 290–2 990 euron hintaan.

Obama ei tietenkään ole ainoa tunnettu poliitikko, joka ansaitsee puheillaan. Myös esimerkiksi entinen presidentti Bill Clinton ja entinen ulkoministeri Hillary Clintonovat keränneet valtavia puhujanpalkkioita.

Yhdysvalloissa onkin keskusteltu, pitääkö entisille presidenteille maksaa suuria sopeutumiseläkkeitä, kun he tienaavat nykyään muilla tavoilla niin hyvin.

 

"Inspiroivia tarinoita" tulossa Netflixin täydeltä

Eläkkeellä on aikaa katsoa taaksepäin ja muistella. Ja Barack ja Michelle Obamalla muisteltavaa riittää – he olivat ensimmäinen afroamerikkalainen presidenttipari Valkoisessa talossa.

Pariskunta on myynyt oikeudet molempien erillisiin kirjoihin yhteensä yli 60 miljoonalla dollarilla kustantamo Penguin Random Houselle.

Michelle Obaman kirja Becoming julkaistaan 13. marraskuuta(siirryt toiseen palveluun). Teos ilmestyy yhtä aikaa 24 kielellä, myös suomeksi nimellä Minun tarinani. Kirjassaan Michelle Obama muistelee elämäänsä lapsuudestaan Chicagon köyhissä naapurustoissa Valkoisen talon vuosiin asti.

Barack Obama kirjoittaa muistelmiaan.
Stina Tuominen / Yle

Barack Obaman muistelmien julkaisuajankohta ei ole vielä tiedossa. Hän on ehtinyt jo aiemmin julkaista kolme kirjaa, joista ensimmäisessä hän käsitteli lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Tulevan kirjan odotetaan käsittelevän hänen vuosiaan presidenttinä.

Kirjalliset hankkeet eivät lopu elämäkertoihin. Obamat ovat myös tehneet rahakkaan ohjelmasopimuksen suoratoistopalvelu Netflixin kanssa.

Tarkemmista suunnitelmista ei vielä ole tietoa, mutta tiettävästi Obamat voivat sopimuksen nojalla tuottaa Netflixille esimerkiksi televisiosarjoja tai elokuvia.

Sanomalehti The New York Timesin mukaan(siirryt toiseen palveluun) ohjelmien tarkoitus ei ole esimerkiksi hyökätä Trumpin politiikkaa vastaan. Obamat pyrkivät epäsuoraan vaikuttamiseen, mikä voisi tarkoittaa esimerkiksi "inspiroivien tarinoiden" jakamista. Niiden kautta Obamat voivat levittää omaa maailmankuvaansa miljoonayleisölle Yhdysvalloissa ja maailmalla.

Obamat ovat halunneet turvata oman poliittisen perintönsä myös siirtämällä sitä nuorille. Sitä he ovat tehneet Obaman nimeä kantavan säätiön kautta. Säätiön tarkoitus on rohkaista nuoria vaikuttamaan yhteiskunnassa.

Lisäksi rakenteilla on Obaman nimikkokeskus Chicagoon, josta hänen poliittinen uransa käynnistyi. Keskuksen yhteyteen tulee museo, kirjasto ja tiloja kansalaistoiminnalle. Sen odotetaan valmistuvan vuonna 2021.

 

Netflixin kautta Obamat voivat levittää maailmankuvaansa miljoonayleisölle Yhdysvalloissa ja maailmalla.

 

Uusi koti ja liian vähän kaappitilaa

Obamat ovat jääneet toistaiseksi asumaan Washingtoniin, jotta heidän nuoremman tyttärensä Sashan ei tarvitsisi vaihtaa lukiota.

Esikoinen Malia muutti kotoa jo vuosi sitten aloitettuaan syksyllä 2017 opintonsa Harvardin huippuyliopistossa.

 

Eläkeläispresidentin talon arvo on 8,1 miljoonaa dollaria(siirryt toiseen palveluun) eli noin 6,9 miljoonaa euroa. Makuuhuoneita on yhdeksän, keittiöitä kaksi. Salaisen palvelun henkilökunnalle on oma tilansa.

Michelle Obaman mukaan hänen miehensä on valittanut, ettei tälle ole jäänyt talossa riittävästi kaappitilaa.

Talo sijaitsee Washingtonin eliitin suosimassa Kaloraman kaupunginosassa. Samoilla nurkilla asuu paljon poliitikkoja ja diplomaatteja. Myös Donald Trumpin tytär Ivanka Trump ja hänen puolisonsa Jared Kushner ovat löytäneet kodin naapurustosta.

Muutto on ollut kuitenkin askel astetta normaalimman elämän suuntaan. Michelle Obama kuvaili talk show -juontaja(siirryt toiseen palveluun) Ellen DeGeneresin haastattelussa, miten voi esimerkiksi avata kotinsa oven itse ensimmäistä kertaa vuosiin.

Perheen koirat ovat tosin säikkyneet ovikelloa, koska eivät ole tottuneet sen ääneen Valkoisessa talossa.

*

Lue myös:

Barack Obama tulee Suomeen yritystapaamiseen – ensipyyntö jo virkakaudella

 


 

Näkökulma: Pääministeri Sipilän lausunto politiikasta oli eilen 21.9. varsin enteellinen? - Ihmettelen suuresti, miten Sipilän hallitus aikoo tarpoa syksyllä, parlamentaarisen eduskunnan päätöksentekoprosessin läpi! Joulukuussa sote peli on pelattu, ellei presidentti Niinistö ehdi allekirjoittaa useaa laajaa lakipakettia vuoden 2018 aikana. Siihen myös päättyy ymmärtääkseni keväällä 2019 pääministeri Sipilän poliittinen ura. Todennäköisesti täysin vapaaehtoisesti. - KimsBlog


 

 

Sipilä raivostui kokoomuksen toiminnasta

Soinin luottamusäänestyksessä: "Keskusta

ahdattiin nurkkaan, johon emme kuulu"

 

Eilinen luottamusäänestys hiertää hallituspuolueiden välejä.

 

Juha Sipilä
Juha Sipilä
Juha SipiläMartti Kainulainen / Lehtikuva
 

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) palasi tänään Jyväskylässä keskustan politiikka- ja toimintapäivillä eiliseen äänestykseen ulkoministeri Timo Soinin (sin.) luottamuksesta.

 

– Eilinen jäi mietityttämään. Sitä päivää tehtiin viestintätoimistoista. Keskusta ahdattiin nurkkaan, johon emme kuulu.

 *

Tämä on se osa politiikkaa, jota en tule koskaan ymmärtämään, Sipilä sanoi.

*

Sipilä kuvaili eiliseen liittyvää mielikuvien muokkaamista ”iljettäväksi”. Piikki kohdistui hallituskumppani kokoomukseen.

– Me olemme aina puolustaneet myös meille hankalia päätöksiä. Olemme joukkuepelaajia.

Luottamusäänestyksessä kokoomuksen rivit repesivät ja äänestyksen jälkeen kokoomus ja keskusta syyttelivät toisiaan.

*Juttua päivitetään.

 


 

Viime vuoden juhannuksena kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo piti pitkän arvopuheen, jossa hän julisti, että kokoomus ei voi tinkiä yleismaailmallisista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista. Orpo on myös puheenjohtajakautensa aikana moneen otteeseen korostanut naisten oikeuksien merkitystä kokoomukselle? - Näkökulma: Silloin oli politiikassa silloin, ja nyt on nyt! Kaikki on kaupan, kunhan hinnasta sovitaan!- KimsBlog


 
Junkkari    |   Kommentti
 
 
 

Keskusta ja kokoomus antoivat tukensa Timo

Soinille – merkittävin asia äänestyksessä oli

politiikan uskottavuus......

 

 

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on julistanut, että pragmaattisuus ei saa ajaa puoluetta törmäyskurssille ihmisoikeuksia ja muita puolueen perusarvoja vastaan. Silti perjantaina kokoomuksen eduskuntaryhmästä kukaan ei äänestänyt epäluottamusta ulkoministeri Timo Soinille.

 

 
KEVÄÄLLÄ 1970 Suomessa hyväksyttiin uusi aborttilaki. Uudessa laissa sallittiin raskauden keskeyttäminen myös sosiaalisista syistä.

Yksi JAA-äänen antajista oli SMP:n puheenjohtaja Veikko Vennamo.
 


Siitä JAA-äänestä on ehkä syytä muistuttaa nyt lähes 50 vuotta myöhemmin, kun Vennamon oppipoika Timo Soini (sin) vastustaa aborttia kynttilävigiliassa ja plokissaan.

PERJANTAINA KELLO 13 eduskunta äänesti ulkoministeri Timo Soinin luottamuksesta. Ja hän myös sen sai selvin numeroin 100–60.
 

Mutta mistä perjantaina itse asiassa äänestettiin?

Sitä on loppuviikon aikana onnistuttu tehokkaasti hämärtämään.

Soinin mukaan kyse on hänen vakaumuksestaan – onhan hän katolinen – ja sananvapaudesta.

Kristillisdemokraattien mukaan kyse on sikiön elämän puolustamisesta.

SDP:N, vasemmistoliiton, vihreiden ja Rkp:n jättämän epäluottamuslauseen mukaan ulkoministeri Timo Soinin toiminta on ristiriidassa Suomen ulkopoliittisen linjan kanssa.

Ulkoministeri Soini osallistui toukokuussa virkamatkallaan Kanadassa kynttilävigiliaan, jossa rukoiltiin abortin uhrien – siis abortoitujen sikiöiden – muistoksi. Tilaisuus oli aloitus laajemmalle tapahtumalle, jonka tarkoituksena oli vastustaa oikeutta aborttiin.

Suomen ulkopoliittiseen linjaan on pitkään kuulunut ihmisoikeuksien edistäminen. Näihin ihmisoikeuksiin kuuluu keskeisenä osana naisten oikeudet – eli naisten oikeus päättää omasta ruumiistaan ja lisääntymisestään.

Perustuslain mukaan ulkoministerillä on toimivalta esittää Suomen ulkopoliittisia kannanottoja. Epäluottamuslauseen mukaan Soini on siis esittänyt kantoja, jotka ovat vastoin Suomen ulkopoliittista linjaa.

Epäluottamuslauseessa ei ollut kyse abortista. Siinä on kyse ulkoministerin toiminnasta.


NELJÄN oppositiopuolueen torstaina jättämän epäluottamuslauseen jälkeen Timo Soinin puolue siniset ilmoitti, että kyseessä ei ole yhden ministerin luottamus, vaan koko hallituksen luottamus.


”Hyökkäys yhtä ministeriä vastaan on hyökkäys koko hallitusta vastaan”, sinisten puheenjohtaja Sampo Terho kirjoitti torstaina blogissaan.

Kaksi muuta hallituspuoluetta ottivat sinisten uhkauksen todesta. Yhden ministerin epäluottamuslauseesta tuli näin ollen koko hallituksen luottamusäänestys.

KESKUSTA JA kokoomus tekivät torstaina ryhmäpäätökset, että molempien puolueiden kansanedustajat äänestävät Soinin luottamuksen puolesta.


Kolme kokoomusedustajaa oli kuitenkin ehtinyt ennen ryhmäkokousta ilmoittaa, että eivät aio äänestää Soinin luottamuksen puolesta.

Lopulta yksikään kokoomuslainen ei kuitenkaan painanut EI-nappia.

Kokoomuksen Saara-Sofia Sirén ja Jaana Pelkonen jättivät kokonaan äänestämättä. Sofia Vikman taipui äänestämään kokoomuksen ryhmän mukana Soinin luottamuksen puolesta.

Myös kokoomuksen Lenita Toivakka pidättäytyi äänestämisestä.

Kokoomuksen Juhana Vartiainen päätyi painamaan äänestyksessä väärää nappia. JAA-äänen sijasta hän panoi läsnäolonappia. Tämä kirjattiin pöytäkirjaan, mutta ei laskettu lopulliseen äänestystulokseen.

Jälkikäteen kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kertoi haastatteluissa, että kokoomuksen kansanedustajia oli painostettu ennen äänestystä sosiaalisessa mediassa. Hän ei suostunut tarkentamaan, kenen toimesta.


Perussuomalaiset päätyivät äänestämään luottamusäänestyksessä tyhjää.

KESKUSTALAISET olivat etukäteen torstaina raivona kokoomuslaisten mahdollisesta lipeämisestä hallitusrintamasta. Olihan Soinin luottamuksen puolesta äänestäminen hyvin hankalaa myös monelle keskustaedustajalle.

”Jos kokoomuksesta lipeää edustajia, se kostetaan”, useampikin keskustalainen uhosi torstaina. Samaa vannottiin sinistenkin ryhmästä. Hallituksen kaatumisestakin jupistiin.

Keskustan kansanedustaja Markku Pakkanen uhkaili torstai-iltana Twitterissä, että mikäli kokoomus ei tue hallitusta, niin irtisanomissuojaan liittyvä lakiesitys tulee ottaa välittömästi tarkasteluun ja tehdä siihen tarpeelliset korjaukset. 

 
 Jos Pakkasta on siis uskominen, perjantain luottamusäänestyksessä ei ollut kyse yksittäisen ministerin luottamuksesta, ei Soinin Suomen ulkopoliittisesta linjasta poikkeavasta toiminnasta eikä edes abortin oikeutuksesta – vaan irtisanomislaista.


Voi voi.

ABORTTI ON edelleen iso poliittinen kysymys eri puolilla maailmaa. Suomessakin se oli sitä 1970-luvulla. Ulkoministerin toiminta ja sananvapauden rajat ovat myöskin iso kysymys.

Mutta ehkä silti merkittävin asia luottamusäänestyksessä oli politiikan uskottavuus. Se miltä politiikka näyttää äänestäjien silmissä. Kyse on pragmaattisen valtapolitiikan suhteesta arvoihin.



Juhannuspuheessaan 2017 Orpo julisti siis, että pragmaattisuus ei saa ajaa kokoomusta törmäyskurssille puolueen perusarvoja vastaan.

”Arvot eivät ole vain luettelo sanoja, jotka liitetään juhlapuheiden jatkoksi. Ne ovat merikortteja, joiden avulla pystytään suunnistamaan silloinkin, kun päivittäisten kysymysten ja päälle kaatuvien tilanteiden sumu peittää suuret linjat”, Orpo sanoi puheessaan.

Perjantain sumuisessa luottamusäänestyksessä kokoomuksen merikortti ohjasi puolueen antamaan tukensa Timo Soinille. Se oli puhdasta pragmaattista valtapolitiikkaa.
 

– Poliittinen lakkoilu tässä tilanteessa on järjetöntä. Se heikentää monen yrityksen tilannetta ja vaikeuttaa työllistämistä, puheenjohtaja Jyrki Mäkynen toteaa. – Pitää muistaa, että Suomi on demokratia eikä järjestövalta. Demokraattisesti valitut poliitikot päättävät, eivät etujärjestöt. Liitoissa pitää ottaa rohtoa, jotta vaalikuume laskee. Vaalityö pitää tehdä muilla välineillä kuin työtaisteluilla, Mäkynen neuvoo. - Näkökulma: "Kaikki paitsi ulkopolitiikka, kuuluu SAK:lle" . Tämä retoriikka oli vallalla 1960-70 luvuilta tähän päivään saakka!? Nyt elämme parlamentaarisessa demokratiassa, ennen vaaleja vuotta 2018. - KimsBlog

 

Poliittiset työtaistelutoimet, joilla ammattiliitot painostavat hallitusta, ovat vastuuttomia, Suomen Yrittäjät sanoo. LEHTIKUVA/VESA MOILANEN

Yrittäjät ay-liikkeelle: Suomi on demokratia

eikä järjestövalta

 

Hallituksen pitää keventää linjaustensa mukaisesti pienten yritysten henkilöperusteisen irtisanomisen kriteerejä, Suomen Yrittäjät edellyttää.

– Poliittiset työtaistelutoimet, joilla ammattiliitot painostavat hallitusta, ovat vastuuttomia, Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Jyrki Mäkynen sanoo.

 

Hänen mukaansa hallituksen päätös helpottaa työllistämistä helpottamalla henkilöperusteista irtisanomista alle 20 työntekijän yrityksissä on tarpeen: tuore Pk-yritysbarometri kertoo, että hyvästä taloustilanteesta huolimatta pk-yrittäjät uskovat, ettei työllisyys enää kasva yhtä nopeasti kuin viime vuosina.

Suomen Yrittäjien hallitus käsitteli asiaa kokouksessaan Helsingissä tiistaina. Se muistuttaa, että irtisanomissuojaa kevennetään yritysdynamiikan, tuottavuuden, kasvun ja työllisyyden vuoksi.

– Rekrytointi on pienelle yritykselle aina suuri riski. Kun riski pienenee, pienyrittäjät uskaltavat palkata enemmän. Kukaan ei palkkaa irtisanoakseen, Jyrki Mäkynen sanoo.

Lausuntokierroksella ollutta esitystä on syytä Yrittäjien mukaan vielä parantaa niin, että irtisanomiseen riittää asiallinen syy.

– Luonnoksessa irtisanomiseen vaadittaisiin edelleen sekä asiallinen että painava syy, mikä on osoittautunut käräjillä erittäin vaikeaksi osoittaa toteen. Esitys ei kevennä riittävästi kriteereitä eikä toteuta hallituksen kehysriihen linjausta, Suomen Yrittäjien työmarkkinajohtaja Janne Makkula toteaa.

SY muistuttaa, että Suomessa on tehtävä uudistuksia, jotka nostavat työllisyyttä. Tavoitteena pitää olla 80 prosentin taso. Ensi vaalikaudella pitäisi päästä ainakin 75 prosenttiin.

– Työllisyysaste ei nouse ilman työmarkkinareformeja. Hallitus ei saa pudottaa hanskoja, vaikka työllisyys on viime aikoina vahvistunut hyvin, Mäkynen toteaa.

 

Ay-liikkeen toiminta vastuutonta

Yrittäjien mukaan on vastuutonta, että ammattiliitot painostavat hallitusta luopumaan pienten yritysten irtisanomissuojan keventämisestä uhkaamalla poliittisilla työtaistelutoimilla.

– Ay-liike on torjunut tämän vaalikauden aikana lähes kaikki työmarkkinauudistukset. Sen pitää tuntea vastuunsa työttömistä, yrittäjyyden edellytyksistä, suomalaisesta hyvinvointivaltiosta ja sen rahoituksen turvaavasta työllisyydestä, Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen sanoo.

– Lakkoaikeet on suunnattu myös yrittäjiä vastaan. Ne syventävät railoa yrittäjien ja ay-väen välille. Pitäisi rakentaa siltoja eikä repiä railoja. Nyt purraan ruokkivaa kättä, sillä uudet työpaikat ovat syntyneet juuri pk-yrityksiin, Pentikäinen paheksuu.

Suomessa on työrauha, työehtosopimukset voimassa ja eduskunnan enemmistön luottamusta nauttiva hallitus. Talous kasvaa viimein, mutta kasvu on haurasta.

 


 

Artikla 42.7:ssä EU:n jäsenmaat sitoutuvat auttamaan kaikin keinoin, jos yksi jäsenvaltio joutuu sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi. Artikla on aktivoitu vain kerran, vuonna 2015, jolloin terrori-iskun kohteeksi joutunut Ranska pyysi muilta EU-mailta apua Lissabonin sopimukseen vedoten.


 

Sauli Niinistö iloitsee: ”Artikla 42.7:n

arvoitus” viimein ratkeamassa Euroopassa

 
 
 
Luotu: 
17.9.2018 18:43

  • Kuva: Juhani Kandell/Tasavallan presidentin kanslia
    Kuva
    Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier aloitti maanantaina valtiovierailunsa Suomessa. Kolmipäiväistä vierailua isännöi presidentti Niinistö.
 
|

 

FAKTAKULMA

Lissabonin sopimuksen (SEU 42 art 7 kohta) avunantovelvoite:

 

”Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen. Tämän alan sitoumusten on oltava Pohjois-Atlantin liiton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia, ja Pohjois-Atlantin liitto on jäseninään oleville valtioille edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin”.

 

 

Presidentti Sauli Niinistö iloitsi maanantaina Euroopan lisääntyvästä turvallisuuskeskustelusta. Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeierin tavannut Niinistö uskoo, että Euroopan unionin turvatakuiden ”arvoitus” on viimein ratkeamassa.

Niinistö on vaatinut Eurooppaa kantamaan suurempaa vastuuta omasta turvallisuudestaan. Hän on myös nostanut esiin Lissabonin sopimuksen artiklaa 42.7, jonka merkitys on jäänyt tulkinnanvaraiseksi. Periaatteessa artiklassa sovitaan EU-maiden turvatakuusta.

”Euroopan turvatakuu, Lissabonin sopimuksen artiklan 42.7 sisältö, on pitkään ollut arvoitus. Hyvä että maat vihdoin käyvät siitä kahdenvälisiä keskusteluja. Niin arvoitus ratkeaa”, Niinistö twiittasi maanantaina tavattuaan Steinmeierin.

 

Sauli Niinistö
 
@niinisto
 
 

Euroopan turvatakuu, Lissabonin sopimuksen artiklan 42.7 sisältö, on pitkään ollut arvoitus. Hyvä että maat vihdoin käyvät siitä kahdenvälisiä keskusteluja. Niin arvoitus ratkeaa!

Hän sanoi tiedotustilaisuudessa olevansa iloinen siitä, että ”yhä enemmän keskustellaan siitä, miten Eurooppa voisi kantaa enemmän vastuuta omasta turvallisuudestaan”. Niinistö totesi itse ”keskusteluttaneensa” eurooppalaisia poliitikkoja asiasta jo kymmenen vuoden ajan.

”On erittäin hyvä, että siitä nyt voidaan käydä kahdenvälisiä keskusteluja”, presidentti sanoi infossa.

Niinistö piti asiaa esillä myös presidentinvaalikampanjassaan loppuvuodesta 2017. Hän vaati Suomea selvittämään, miten muut EU:n jäsenmaat ymmärtävät Lissabonin sopimuksen ehdottoman avunantovelvoitteen. Niinistö itse katsoi tuolloin, että Lissabonin sopimukseen sisältyy ”paljon kovempi velvoite” kuin puolustusliitto Naton artikla 5:ssa.

 Lue lisää: ”Suomi on velvoitettu auttamaan Ranskaa” – Nato-kysymys heräsi heti

Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier aloitti maanantaina valtiovierailunsa Suomessa. Kolmipäiväistä vierailua isännöi presidentti Niinistö.

 


 

Aivan järkyttävä kommentti potentiaaliselta pääministeriltä. Käytännössä sanoo, että eduskunta ei saa päättää työelämän lainsäädännöstä vastoin työmarkkinajärjestöjen tahtoa. @AnttiRinnepj kannattaisi perehtyä hiukan paremmin perustuslakiin. - Näkökulma: SAK:n keskeinen strategia käynnistettiin jo 1960-luvulla. " Kaikki paitsi ulkopolitiikka, kuuluu SAK:lle." Retoriikka oli häikelemätön avoin hyökkäys jo silloin, Suomen perustuslakia vastaan. - KimsBlog


 
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön SAK:n toimitalo Helsingin Hakaniemessä. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

”Ikään kuin työmarkkinoiden toiminta ei

kuuluisi hallitukselle

 

Juhana Vartiainen syyttää SDP:n Antti Rinnettä ”äärikorporatismista

 

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne totesi lauantaina Ylen Ykkösaamussa hallituksen sopineen, ettei työelämään tehdä yksipuolisesti muutoksia.

–  Siitä huolimatta tulee jatkuvasti toimenpiteitä, jotka kohdistuvat palkansaajiin ja työmarkkinoihin, Rinne totesi.

Ylen mukaan Rinteestä on tärkeää, ”että suutari pysyisi lestissään: ”hallitus johtaa valtion politiikkaa, mutta ei sotkeudu asioihin, jotka ovat muiden osapuolten välisiä”.

Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen tyrmää Rinteen puheet Twitterissä.

– ”Hallituksen ei tule sotkeutua asioihin, jotka ovat parttien välisiä”, sanoo @AnttiRinnepj, Vartiainen toteaa.

– Uskomaton, äärikorporatistinen lausunto – ikään kuin työmarkkinoiden toiminta ja työttömien etu eivät kuuluisi demokratiassa maan hallitukselle -vaan sisäpiiriläisiä edustaville parteille, hän jatkaa.

Kokoomuksen kansanedustaja Arto Satonen kysyy, onko rinne tosissaan.

–  Hallitus ei siis saisi uudistaa työmarkkinoita pienentääkseen työttömyyttä, vaikka veronmaksaja maksaa työttömyyden kustannuksia, hän sanoo.

Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi totesi olevansa samaa mieltä Rinteen kanssa, jos asia pätee myös toisin päin ja tarkoittaa, että esimerkiksi kolmikantaisiin tupoihin ei ole paluuta.

– Työmarkkinaosapuolten ei pidä puuttua hallituksen asioihin, Romakkaniemi sanoo.

Työministeri Jari Lindströmin erityisavustaja Juha Halttunen toteaa Rinteen sanovan käytännössä, että eduskunta ei saa päättää työelämän lainsäädännöstä vastoin työmarkkinajärjestöjen tahtoa.

– Kannattaisi perehtyä hiukan paremmin perustuslakiin, hän toteaa.

Arto Satonen@artosatonen
 
 

Antti Rinne: "Hallitus johtaa valtion politiikkaa,mutta ei saa sotkeutua asioihin, jotka ota muiden osapuolten välisiä" ( YLE).Ihan tosi? Halltus ei siis saisi uudistaa työmarkkinoita pienentääkseen työttömyyttä,vaikka veronmaksaja maksaa työttömyyden kustannuksia!

juhana vartiainen@filsdeproust 
 

"Hallituksen ei tule sotkeutua asioihin, jotka ovat parttien välisiä", sanoo @AnttiRinnepj . Uskomaton, äärikorporatistinen lausunto - ikään kuin työmarkkinoiden toiminta ja työttömien etu eivät kuuluisi demokratiassa maan hallitukselle -vaan sisäpiiriläisiä edustaville parteille

Juho Romakkaniemi@Romakka
 
 

Antti Rinne on sitä mieltä, että hallituksen ei tule puuttua työmarkkinaosapuolten välisiin asioihin.

Olen samaa mieltä. Sehän tarkoittaa mm. että kolmikantaisiin tupoihin ei ole paluuta.

Pätenee myös toisin päin? Työmarkkinaosapuolten ei pidä puuttua hallituksen asioihin. Twitter Ads -tiedot ja yksityisyys

Juha Halttunen@Juha_Halttunen
 
 

Aivan järkyttävä kommentti potentiaaliselta pääministeriltä. Käytännössä sanoo, että eduskunta ei saa päättää työelämän lainsäädännöstä vastoin työmarkkinajärjestöjen tahtoa. @AnttiRinnepj kannattaisi perehtyä hiukan paremmin perustuslakiin.

 


 

Firenzen yliopiston Euroopan yliopistollisessa insituutissa (EUI) kansainvälisen lain ja ihmisoikeuksien professorina toimiva Martin Scheininin mukaan todellinen uhka oikeusvaltiolle syntyy valtapuolueiden ”selkärangattomuudesta”. Hän huomauttaa, että populisteille tärkeää ei ole kansan enemmistön kannatuksen saavuttaminen, vaan jatkuva näkyvyys ja polarisaatio.


 

 

Professorien kova arvio: Oikeusvaltion

murentaminen alkanut Suomessa –

”Keskustan ja kokoomuksen vetäminen

mukaan tärkein syy”

 
 
 
Luotu: 
16.9.2018 12:02
Päivitetty: 
16.9.2018 12:10

  • Kuva: Petteri Paalasmaa
    Kuva
    Martin Scheininin mukaan sinisten hallituskumppaneiden keskustan ja kokoomuksen vetäminen mukaan "populistien vankkureiden vetämiseen" on tärkein syy siihen, miksi oikeusvaltio voi olla uhattuna Suomessakin. Arkistokuvassa sinisten puheenjohtaja Sampo Terho, kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ja keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä.
 
|

Firenzen yliopiston Euroopan yliopistollisessa insituutissa (EUI) kansainvälisen lain ja ihmisoikeuksien professorina toimiva Martin Scheinin ja Turun yliopiston julkisoikeuden professori Juha Lavapuro ovat huolissaan oikeusvaltion murenemisesta Suomessa. Heidän mukaansa erityisesti populististen puolueiden vaalimenestys voi muodostaa uhan oikeusvaltiolle.

 

Scheinin sanoo suoraan, että oikeusvaltion murentaminen on itse asiassa jo alkanut Suomessa.

”Ulkomaalaislain toistuvat muutokset turvapaikanhakijoiden oikeuksien ja oikeusturvan tahalliseksi murentamiseksi ovat esimerkki lainsäädäntövallan käytöstä pahantahtoisessa tarkoituksessa. Hyökkäykset perustuslain perusoikeusluetteloa ja sitä tulkitsevia valtiosääntöoikeuden professoreita vastaan ovat esimakua järeämmistä iskuista, joita voivat olla riippumattomien asiantuntijoiden korvaaminen viran puolesta argumentoivalla virkamiehellä tai perustuslain tutkimuslaitoksella taikka enemmistöhallituksen tiukempi poliittinen kontrolli eduskunnan perustuslakivaliokunnan enemmistön toiminnasta”, hän kirjoittaa Perustuslakiblogissa.

 

Lavapuron mukaan on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että populistiset liikkeet valtaan päästessään käynnistävät hiljaisen vallankaappauksen, jossa niin tuomioistuinlaitos kuin tiedotusvälineet ja muut kansalaisyhteiskunnan kriittiset instituutiot otetaan askel askeleelta mahdollisimman tarkkaan kontrolliin.

 

”Vaikka niin Suomessa kuin esimerkiksi Hollannissa ja Ranskassakin populistien valtaannousu näyttää jossain määrin ainakin hidastuneen, ei uhka ole meilläkään poistunut. Lähinaapurimme valtiopäivävaalien tulos on tästä ilmeinen varoittava esimerkki”, hän kirjoittaa Perustuslakiblogissa.

Lavapuron mukaan Suomessa on akuutti tarve vahvistaa oikeusvaltiollisia instituutioita ja niitä koskevaa perustuslain tasoista sääntelyä.

Todellinen uhka oikeusvaltiolle syntyy valtapuolueiden ”selkärangattomuudesta”

Martin Scheinin puolestaan ei pidä vakavana huolta siitä, että populiset puolueet jatkavat nousuaan. 

 

”Mielestäni tuollaisen ennusteen esittäminen itse asiassa tarjoaa tekohengitystä populistisille liikkeille, joiden elinehto on kannatuslukujen jatkuva nousu. Jos kannatus vakiintuu tai kääntyy laskuun, populismin tenho katoaa. Suomessa siniset tulevat ensi vuonna katoamaan puoluekartalta ja perussuomalaisten kannatus painuu 10 prosentin tienoille”, hän ennustaa.

 

”Pysyttäytyminen oppositiopuolueena on usein heidän ensisijainen vaihtoehtonsa. Mutta joskus tie hallitukseen voi aueta koalition kautta tilanteissa, joissa enemmistöhallituksen kokoaminen on vaikeaa. Valtapuolueiden – Suomessa tällä hetkellä sinisten hallituskumppaneiden eli keskustan ja kokoomuksen – vetäminen mukaan populistien vankkureiden vetämiseen onkin tärkein syy siihen, miksi oikeusvaltio voi olla uhattuna Suomessakin.”

 

”Enemmistön asemaan päässyt autoritaarista asemaa tavoitteleva puolue voi ottaa tuomioistuinlaitoksen haltuunsa”

Eduskunnassa vireillä oleva perustuslain 10 §:n tekstimuutos on Scheininin mukaan ”häpeällinen esimerkki” siitä, kuinka ”kiireen ja terrorismilla pelottelun avulla” yritetään viedä läpi tiedustelulainsäädäntöä, jonka tiedetään olevan perustuslain vastainen. Kyseessä on tiedustelulakien uudistus, jossa perustuslain 10. pykälää muutetaan siten, että luottamuksellisen viesti suoja voidaan murtaa uhkatilanteessa, vaikka rikoksesta ei olisi tietoa.

Juha Lavapuro kiinnittää huomiota siihen, kuinka helppoa Suomessa olisi eduskunnan yksinkertaisen enemmistön päätöksin puuttua ylimpien tuomioistuinten kokoonpanoon lisäämällä niiden tuomarien lukumäärää. 

 

Hän huomauttaa, että ylimpien tuomioistuinten kokoonpanoa koskevassa perustuslain 100 §:ssä todetaan vain, että Korkeimmassa oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa on presidentti ja ”tarpeellinen” määrä muita jäseniä. 

”Enemmistön asemaan päässyt autoritaarista asemaa tavoitteleva puolue voi toisin sanoen Suomessa pelkän enemmistövaltansa turvin ottaa tuomioistuinlaitoksen haltuunsa muuttamalla tuomareiden nimittämisiä ja tuomioistuinten kokoonpanoa koskevaa lainsäädäntöä. Perustuslaki ei tätä valtaa juuri rajoita. Sopivien ja eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä säädettävien lainmuutosten jälkeen ylimpiin tuomioistuimiin voidaan istuttaa valtaapitävälle mieleisiä tuomareita siten, että tuomiot saadaan vastaamaan kulloinkin tarkoituksenmukaisiksi katsottuja tavoitteita”, Lavapuro varoittaa.

 

Tuomareita koskevalla sääntelyllä voidaan Lavapuron mukaan vaikuttaa välittömästi myös tuomioistuinten edellytyksiin tutkia lakien perustuslainmukaisuutta. 

”Niin kauan kuin perinteisiltä puolueilta on selkäranka hukassa, on aina olemassa vaara, että ensin harmittomalta vaikuttavaa lainsäädäntöä yritetään käyttää taikka vähin erin muuttaa oikeusvaltion murentamiseksi”, Martin Scheinin vastaa tähän.

 

Ruotsissa valmistaudutaan vaikeisiin hallitusneuvotteluihin perinteisten blokkien menetettyä kannatustaan mutta kieltäydyttyä hallitusyhteistyöstä ruotsidemokraattien kanssa. Suomessa perussuomalaisia, joka kokee itsensä ruotsidemokraattien ”kaveripuolueeksi”, ei suljeta yhtä yksimielisesti hallitusyhteistyön ulkopuolelle.

Uusi Suomi selvitti, miten Suomen muut eduskuntapuolueet suhtautuvat ajatukseen hallitusyhteistyöstä Jussi Halla-ahon perussuomalaisten kanssa. Vastausten perusteella perussuomalaisten nousu hallitukseen kevään 2019 eduskuntavaalien jälkeen on mahdollista, mutta epätodennäköistä.

Vain kaksi eduskuntapuoluetta, vihreät ja vasemmistoliitto, ilmoittaa aivan suorilta käsin, että samaan hallitukseen ei perussuomalaisten kanssa lähdetä. Gallupien kärkipuolueet sdp ja kokoomus puolestaan pitävät epätodennäköisenä perussuomalaisten kanssa samaan hallitukseen mahtumista.

 


 

Jokainen vahva demokratia perustuu vahvaan keskiluokkaan, Stiglitz huomauttaa. Ihmisten elintaso paranee vain paremmilla tuloilla. – Talouden pitäisi toimia kansalaisten eduksi, ei toisinpäin. On nurinkurista ajatella, että ihmisten pitäisi uhrautua, jotta bruttokansantuote paranee. -


  

Talousnobelisti Stiglitz Ylelle: Trump on

erittäin suuri uhka maailmantaloudelle

 

Uhittelu ja kauppasodat hidastavat maailman kauppaa. Se on pienille, viennistä riippuvaisille maille kuten Suomelle suuri ongelma, ekonomisti Joseph Stiglitz sanoo.

 

Talous
Joseph Stiglitz
   
Talousnobelisti Joseph Stiglitz: Trump on iso uhka maailmantaloudelle
 
 

Joseph Stiglitz on yksi maailman tunnetuimpia ja vaikutusvaltaisimpia taloustieteilijöitä. Hän on neuvonut niin Yhdysvaltain presidenttejä kuin Euroopankin hallituksia taloudenpidossa.

 

Yle tapasi hänet perjantaina YK:n ajatushautomon UNU-Widerin seminaarissa Helsingissä.

 

"Finanssikriisin hoito jäi puolitiehen"

Stiglitzin mielestä vuoden 2008 finanssikriisistä ei ole opittu, ja sen hoito on jäänyt keskeneräiseksi. Vain pieni osa ekonomistien suosittelemista uudistuksista toteutettiin.

Hän uskookin, että kriisejä on vielä edessä.

 

Yksi maailman vaikutusvaltaisimpia taloustieteilijöitä

Vuonna 1943 syntynyt Joseph Stiglitz on amerikkalainen ekonomisti ja New Yorkissa sijaitsevan maineikkaan Columbian yliopiston taloustieteen professori.

Hän sai talouden Nobel-palkinnon vuonna 2001 tutkittuaan epätäydellisen tiedon vaikutuksia markkinoiden toimintaan.

 

Stiglitz tunnetaan myös vallitsevien talouspolitiikkojen, globalisaation ja talousliberalismin kriitikkona. Akateemisten viittausten perusteella hän lukeutuu maailman vaikutusvaltaisimpiin ekonomisteihin.

Hän on neuvonut talousasioissa niin Yhdysvaltojen presidenttiä Bill Clintonia, velkakriisiä setvinyttä Kreikan hallitusta kuin Ranskan presidenttiä Emmanuel Macroniakin.

– Markkinoilla on yhä läpinäkymättömiä sijoitustuotteita. Seuraavassakaan mullistuksessa kukaan ei voi tietää, missä kunnossa jokin toinen rahalaitos tosiasiassa on. Järjestelmä voi jäätyä aivan kuten vuonna 2008, Stiglitz arvioi.

Finanssikriisi alkoi Yhdysvalloista, mutta Stiglitzin mielestä maa on ollut "täydellisen vastahakoinen" tunnustamaan tehtyjä virheitä ja korjaamaan niitä.

Presidentti Donald Trump vain pahentaa tilannetta:

– Trump haluaa poistaa sääntelyä ja palata vanhaan maailmaan. Silloin todellakin joutuisimme taas lähemmäksi uutta finanssikriisiä.

 

"Pieni maa kärsii, kun säännöistä luovutaan"

Sääntöjen ja laillisuusperiaatteiden noudattaminen on Stiglitzin mielestä aivan yhtä tärkeää maailmanlaajuisesti kuin valtioiden sisälläkin.

– Trump on erittäin iso uhka maailmantaloudelle. Hän hyökkää sääntöihin perustuvaa järjestelmää vastaan.

Suomen kaltaiselle pienelle, viennistä riippuvaiselle taloudelle Trumpin lietsomat kauppasodat ovat erityinen riski.

– Kauppajärjestelmä kutistuu. Sääntöihin perustuva järjestelmä on pienen maan etu, koska siinä isot ja pienet ovat tasa-arvoisia. Trump korostaa sitä vastoin voimaa ja valtaa.

Suomen tilannetta auttaa Stiglitzin mielestä kuitenkin se, että se kuuluu EU:hun.

– Sillä on ympärillään isompi yhteisö, jossa se voi käydä kauppaa.

 

"Euroalueella on tiedossa ongelmia"

Stiglitz on pitkään tunnettu yhteisvaluutta euron kriitikkona. Yhteisvaluutta muodostaa yhä uhan Euroopan taloudelle, hän sanoo.

Kreikan jälkeen seuraava ongelmatapaus on Italia.

– Ennen euroa Italia olisi nykyisessä tilanteessaan laskenut korkoja ja valuuttansa arvoa, mutta nyt se ei voi, koska se on eurossa. Kreikan tragedia vaikutti EU:hun vain hyvin vähän, mutta Italia on aivan eri asia, Stiglitz varoittaa.

Jos Italiaa kohdellaan "yhtä epäoikeudenmukaisella ja huonolla kuristuspolitiikalla" kuin Kreikkaa, tilanne voi äityä todella pahaksi.

 

"Tarvitaan parempia palkkoja"

Euroopan taloudessa tarvittaisiinkin Stiglitzin mielestä elvytystä ja kasvuhakuista talouspolitiikkaa, jos talouskasvu nyt hidastuu.

– Erityisesti ylijäämämaiden, kuten Saksan, pitää korottaa palkkoja ja lisätä merkittävästi kulutusta. Saksan kulutuksen ja kysynnän kasvusta hyötyisivät muutkin Euroopan maat, Stiglitz sanoo.

Palkkoja pitäisi nostaa, koska hyvät palkat parantavat hänen mukaansa tuottavuutta. Esimerkiksi Suomessa elinkeinoelämä ja päättäjät ovat kuitenkin väittäneet, että palkankorotuksiin ei ole varaa, ja ne uhkaavat kilpailukykyä.

– On väärin väittää, että ei olisi varaa. Päinvastoin, Suomella ei ole varaa olla korottamatta palkkoja – ei ole varaa olla investoimatta ihmisiin ja infrastruktuuriin, jotka ovat talouskasvun perusta ja lisäävät kilpailukykyä.

 

Jokainen vahva demokratia perustuu vahvaan keskiluokkaan, Stiglitz huomauttaa. Ihmisten elintaso paranee vain paremmilla tuloilla.

– Talouden pitäisi toimia kansalaisten eduksi, ei toisinpäin. On nurinkurista ajatella, että ihmisten pitäisi uhrautua, jotta bruttokansantuote paranee.

Kun työntekijät saavat parempaa palkkaa, luovuus yrityksissä lisääntyy, ja samalla tuottavuus paranee. Markkinoiden valta on kasvanut liian suureksi, kun omaisuudet kasautuvat, Stiglitz sanoo.

– Yritysten voitot suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvavat, mutta investoinnit eivät, kun halutaan vain lyhyen aikavälin voittoja.

 

Stiglitzin mielestä länsimaissa pitäisikin nyt ennen kaikkea valaa ihmisiin uskoa:

– Jokainen vahva demokratia perustuu vahvaan keskiluokkaan. Se tarvitsee hyvät palkat.

*

Aiheesta lisää: Neljä silminnäkijää kertoo, miltä tuntui, kun maailman rahamarkkinat syöksyivät sekasortoon.

 


 

Edessä häämöttää erittäin sekava kaksivuotiskausi Washingtonissa.


 
Pääkirjoitus    |   Pääkirjoitus
 
 

Jatkuva kaaos koettelee Donald Trumpin

sitkeää kannatusta

 

 

Notkahdus yhdysvaltalaisten myönteisissä Trump-arvioissa vahvistaa ennustetta kovasta kamppailusta presidentin ja marraskuun välivaaleissa valittavan uuden kongressin kesken.

 
KUN uusin kirja kaaoksesta presidentti Donald Trumpin hallituksessa julkistettiin Yhdys­valloissa tiistaina, sen etukäteen synnyttämä julkisuus­myrsky oli jo laantunut.

Tällä viikolla huomion keskipisteenä Yhdysvalloissa on itärannikkoa lähestyvä hirmumyrsky Florence, joka aidon ­katastrofiuhan ohessa tarjoaa Trumpille mahdollisuuden pyrkiä esiintymään presidentillisesti ja kääntämään huomiota pitkästä vastoinkäymistensä sarjasta.

Korjausliikkeisiin on painetta. Marraskuun alkupuolella järjestettävien väli­vaalien lähetyssä on näyttänyt siltä, että jatkuvana vyörynä julki tulevat väitteet Trumpin vastuuttomuudesta ja valheellisuudesta voivat sittenkin syövyttää edeltäjiin verrattuna alhaista mutta sitkeää suosiota äänestäjien keskuudessa.

Tiistaina Trumpista julkistettu uusi ­kirja Fear (Pelko) sai laajaa huomiota etukäteen jo siksi, että sen kirjoittaja on Bob Woodward. Hän teki yhdessä toisen The Washington Postin toimittajan Carl Bernsteinin kanssa paljastukset, jotka ­pakottivat Richard Nixonin eroamaan presidentin virasta vuonna 1974.
 

Vastaavaa välitöntä vaikutusta uudella kirjalla ei näkyisi olevan Trumpiin, vaikka Woodward yksilöi siinä huolellisesti tietoa usein hallitsemattomasta seka­sorrosta Valkoisessa talossa.

TRUMPIN republikaanisessa puo­lueessa seurataan kuitenkin huolen vallassa presidentin kannatuskäyriä, jotka ovat parin viime ­viikon aikana kääntyneet kaakkoon pysyttyään pitkään melko vakaina.

Kyselytuloksia analysoivat sivustot ­FiveThirtyEight ja RealClearPolitics laskevat, että myönteisten arvioiden osuus Trumpista on pudonnut keskimäärin muutaman prosenttiyksikön ja on nyt 40 prosentin paikkeilla.

Muutos ei siirry suoraan ennusteisiin välivaalien tuloksesta. On kuitenkin yhä todennäköisempää, että vaaleissa valit­tavan kongressin edustajainhuoneen enemmistö siirtyy demokraateille, joista useimmat haluavat asettaa Trumpin syytteeseen virkarikoksista. Syytteet tuskin etenisivät tuomioon asti republikaanien toistaiseksi hallitsemassa senaatissa.

Edessä häämöttää erittäin sekava kaksivuotiskausi Washingtonissa.
 
 

Suomi kaipaa Sixten Korkmanin mielestä muutoksille avoimia ja yhteistyökykyisiä työmarkkina­osapuolia. – Uudistu tai surkastu on vaatimus, joka koskee kaikkia toimijoita. Vain näin on toivoa siitä, että suhdanneluonteinen pyrähdys muuntuu ­kestäväksi kasvuksi. Ettei kävisi niin, että onnellisen kansan Suomi surkastuu ja on pian taas ”toivoton tapaus”. - Näkökulma: Ilman työmarkkinoiden Hakaniemen toimijoita, ei Suomen työllisten määrää ja työn joustavuuden laatua voi kehittää kohti 75-78% tasoa. Näin toimitaan Suomen menestyvissä verrokkimaissa, neuvottelemalla pitkäjännitteisessä, kansallisessa strategiassa. - KimsBlog

 

SIxten Korkman. (Lehtikuva/Roni Rekomaa)

Sixten Korkman: Suomi on paljolti ajopuu

 

 

Taloustieteilijän mukaan pienen avotalouden on sopeuduttuva muuttuvaan maailmaan.

– Suomi on paljolti ajopuu. Takavuosien kurimus johtui pääosin ulkoisen toimintaympäristön muutoksista: finanssikriisit, Nokian ongelmat, Venäjän-viennin vaikeudet, paperiteollisuuden näivettyminen ja monet muut kielteiset tekijät, taloustieteen emeritusprofessori Sixten Korkman kirjoittaa Helsingin Sanomien kolumnissaan.

 

Hänen mukaansa ajopuunäkemystä tukee havainto siitä, että Suomi kääntyi nousuun vasta muun Euroopan vanavedessä. Myös palkat nousivat Suomessa pitkään nopeammin kuin muissa maissa.

*

– Ongelmaa lievennettiin kilpailukykysopimuksella. Kustannusten alentamista tär­keämpää oli työmarkkinatilanteen rauhoittuminen ja palkkamaltti, Korkman arvioi.

Professorin mukaan viime kädessä on kyse siitä, että maailma muuttuu jatkuvasti ja siihen on sopeuduttava.

–  Ja kun devalvoida ei voi, on löydettävä muita keinoja. Uudistu tai surkastu on pienen avo­talouden tärkeä ohjenuora, jota Suomi ei ole oikein osannut nou­dattaa.

Sixten Korkman nostaa kirjoituksessaan esiin erilaisia Suomen talouden hitaan toipumisen syiksi tarjottuja tekijöitä kuten  ay-liikken muutosvastarinnan ja hallitusten kyvyttömyyden tehdä uudistuksia.

*

– Kyse ei ole vain hallituksesta. Sen toimet työttömyysturvan ehdollistamiseksi mielletään usein kiusan­teoksi, syystäkin. Toisaalta juuri nyt ”tarttis tehdä jotain”, kun avoimia työpaikkoja on runsaasti ja tekijöistä puute. Soisi, että eri toimijat tarjoaisivat lääkkeitä siihen tautiin, että työvoiman tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa, Korkman sanoo.

Professori soimaa yrityksiä riittämättömistä panostuksista tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Myöskään valtionyhtiöiden kyvyssä uudistua ei ole hänen mukaansa kehumista.

Korkman kutsuu yritystukien leikkaamisen epäonnistumista ”absurdiksi osoitukseksi” hallituksen ja elinkeinoelämän kyvyttömyydestä uudistua.

*

– Mikään ei muuttua saa, hän toteaa.

 

 


 

Stubbin mukaan poliittisessa keskustelussa usein unohtuu, että teknologian äärimmäisen nopea kehitystahti muuttaa yhteiskuntia esimerkiksi kansainvälisiä muuttovirtoja enemmän. – Olemme vasta suuren murroksen alkuvaiheessa. Se tulee olemaan suurempi kuin mitä voimme kuvitellakaan, ja se johtuu teknologian kehittymisestä ja digitaalisesta vallankumouksesta, Stubb totesi.

 

Alexander Stubb. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

Alexander Stubb: Liberalismin kriisi syvenee

 

Entisen pääministerin mielestä vuosi 2016 merkitsi käännettä globaalille järjestelmälle.

Euroopan investointipankin varapääjohtaja Alexander Stubbin mukaan nykyinen maailmanpoliittinen tilanne muistuttaa monessa mielessä vuotta 1989, jolloin kommunismin romahdus laittoi vanhat asetelmat uusiksi.

 

Stubb aloitti opiskelunsa Yhdysvalloissa saman vuoden syksyllä, valtavien muutosten keskellä.

– Olen perustanut oman arvopohjani sille maailmalle, joka rakennettiin tämän jälkeen, Stubb pohti Turun Eurooppa-foorumissa perjantaina.

Käänteenä hän pitää vuotta 2016, jolloin Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi ja Britannia äänesti EU-erosta.

 

– Voi jopa kysyä varovasti, oliko vuosi 2016 liberaalin aikakauden loppu? Brexit ja Trumpin valinta merkitsivät kahden peruspilarin luhistumista. Oliko kyseessä se hetki, jolloin lähdettiin hakemaan jonkinlaista uutta aikakautta?

Kommunismin kaatumisen jälkeen liberaali, länsimainen maailmanjärjestys nousi kiistämättömäksi voittajaksi useiden vuosikymmenien ajaksi. Nato ja EU laajenivat vuosi vuodelta.

Stubb näkee liberalismin yleisen heikkenemisen ja anglosaksisen maailman romahduksen saaneen alkunsa tasan vuosikymmen sitten. Talouskriisi levisi tuolloin Yhdysvalloista maailmalle ja Venäjän joukot vyöryivät rajan yli Georgiaan.

– Finanssikriisi loi painetta liberaalille talousjärjestelmälle samalla kun Venäjä alkoi kääntää selkäänsä kansainväliselle oikeudelle. Epävarmuus ja turvattomuus ovat tämän jälkeen vain kasvaneet.

 

Liberaaleja arvoja kyseenalaistetaan sisältä päin

Hän kertoi pelkäävänsä eniten nihilismin nousua, jolloin politiikkaa tehdään ilman ankkurointia tiettyihin perusarvoihin.

– Trumpilaisuus ei ole liberalismia, eikä pohjaudu välttämättä arvoihin, vaan transaktioihin. Nihilismiä ei ole nähty kansainvälisessä politiikassa pitkään aikaan.

– Olemme selvästi menossa kohti vaihetta, jossa liberaaleja arvoja kyseenalaistetaan ympäri Eurooppaa. Eikä vain vasemmalta, oikealta tai populistien taholta, vaan kaikkialta.

– Globalisaatio on kasvattanut kakkua, mutta ehkä Pohjoismaita lukuun ottamatta sen jakamisessa on epäonnistuttu. Ihmisistä ei tunnu, että kasvu auttaa heitä henkilökohtaisesti.

 

Hän suhtautuu silti toiveikkaasti yhteiskuntien kykyyn sopeutua muutosten edellyttämällä tavalla.

– Ihmiskunta on eri kehitysvaiheissaan kyennyt muuttumaan, uudistumaan, parantamaan maailmaa.

 


 

– Tällainen henki tuottaa paljon konkretiaa, jos se on tarpeen. En usko, että meidän tarvitsee nyt tehdä suuria lupauksia, Niinistö sanoi. Hän kiitti Macronia siitä, että Macron on herätellyt keskustelua Euroopan yhteisistä strategisista tavoitteista. – Pelkästään se seikka, että kaikki tulevat tietämään, että eurooppalaiset pitävät yhtä, on valtava vahva strateginen ase, Niinistö sanoi. - Näkökulma: Ranska on sanonut sen, mitä Saksa ei pysty lausumaan Euroopassa! - KimsBlog

 

Ranskan presidentti Emmanuel Macron. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

Emmanuel Macron: Ranska valmis

interventioon, jos Suomea kohtaa uhka

 

 

Ranskan presidentti muistutti, että Suomi auttoi Ranskaa ensimmäisenä Pariisin terrori-iskun jälkeen.

Ranskan presidentin Emmanuel Macronin mukaan sotilaallinen ja strateginen yhteistyö ovat konkreettisia asioita, joissa Ranska voi auttaa Suomea.

 

– Tarkoitan interventiota konkreettisesti, jos Suomea kohtaa uhka, Ranskan presidentti Emmanuel Macron sanoi tiedotustilaisuudessa, jonka hän piti yhdessä Suomen presidentin Sauli Niinistön kanssa Helsingissä.

Presidenteiltä kysyttiin, mitä konkreettista Ranska on valmis tekemään Suomen hyväksi puolustusyhteistyössä ja mitä Suomi on valmis tarjoamaan Ranskalle.

Macron sanoi, että kun terroristit hyökkäsivät Ranskaan vuonna 2015, he aktivoivat Lissabonin sopimuksen artiklan 42.7.

– Ensimmäinen maa, joka meitä auttoi, oli Suomi. Tämä on konkreettinen esimerkki, mitä me olemme tehneet yhdessä ja mitä olemme velkaa Suomelle, Macron sanoi.

Hän lisäsi, että Suomi on jo auttanut Ranskaa konkreettisesti.

Macronin mukaan ensimmäiseksi täytyy edetä eurooppalaisissa rakenteissa Euroopan tasolla. Macron sanoi Euroopan interventioaloitteen, johon Suomi on lähdössä mukaan, vahvistavan eurooppalaista puolustusulottuvuutta.

Macron visioi myös pidemmälle menevää strategista yhteistyötä ja mainitsi yhteisen armeijan suunnittelun. Macron sanoi, että Suomella on erityispiirteitä ja että on tärkeää päästä yhteistyöhön myös hyökkäysten ja riskien varalta.

 

Eurooppalaiset pitävät yhtä on vahva ase

Sauli Niinistön mukaan kaikkein tärkeintä on se, että on yhteinen ajatus siitä, että ollaan samalla asialla.

 

Lue myös:

Emmanuel Macron: Suomella ja Ranskalla sama käsitys uhista

 


 

Krimin ja Ukrainan tilanteisiin ei presidentin mukaan ole näkyvissä helpotusta. Hänen mukaansa yhteinen eurooppalainen pakotelinja pitää, ja Suomi on yksi linjan luojista ja ylläpitäjistä. Presidentti totesi jälleen, että suhteemme Venäjään ovat niin hyvässä kunnossa kuin ne vallitsevissa oloissa saattavat olla. Sauli Niinistö ihmetteli suomalaisten vanhan helmasynnin nousemista uudelleen esiin. Hän kertoi, ettei reilun kuuden presidenttivuotensa aikana ole törmännyt yhteenkään keskustelukumppaniin, jolle kansainvälinen asemamme olisi jotenkin epäselvä.

 

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö suurlähettiläspäivillä.

Presidentti Sauli Niinistö: Vahvempaa

itseluottamusta Suomen tarinan kertomiseen

 

Presidentti ei ole kuuden vuoden aikana tavannut keskustelukumppania, jolle kansainvälinen asemamme olisi epäselvä.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö puhui tiistaina Helsingissä suurlähettiläspäivillä. Hän sanoi puheensa pääaiheen olevan valta.

 

Presidentin mukaan Suomen ulkopolitiikan kannalta on olennaista, että meillä on globaalista vallanjaosta mahdollisimman realistinen ja ajantasainen käsitys. Silloin hänen mukaansa omaakin valtaamme on mahdollista käyttää tehokkaimmin.

Niinistö totesi, että ilman Yhdysvaltain ja Venäjän keskusteluyhteyttä maailma on meille kaikille turvattomampi paikka. Hänen mukaansa siksi oli tärkeää, että Helsingin heinäkuisessa huippukokouksessa puhuttiin maiden keskinäisistä suhteista sekä myös Ukrainasta, Syyriasta ja ydinaseista.

– Suorat yhteydet suurvaltojen johtoon ovat meille arvokasta pääomaa, jota on tarpeen vaalia. Sen merkitys korostuu aikana, jona valta maailmanpolitiikassa kasvavassa määrin henkilöityy, presidentti Sauli Niinistö sanoi.

Hän sanoi vaikutelmansa olevan, että Vladimir Putinilla on halua luoda parempaa yhteyttä Eurooppaan erityisesti taloudessa.

– Eteneminen Euroopan kanssa yhdellä raiteella on kuitenkin vaikeaa ilman edistystä toisella.

– Ellemme sitä itse kyseenalaista, eivät sitä tee muutkaan, presidentti sanoi.

 

– Jos aina säpsähdämme yksittäisiä puolueettomuus- tai suomettumisheittoja, päädymme helposti vahvistamaan niitä. Kaipaisin vahvempaa itseluottamusta siihen, miten tarinaamme kerromme. Tarina omassa vallassamme. Ja kaukana mistään harmaasta alueesta.

 

Venäjä-suhteessamme ei hänen mukaansa ole mitään mystiikkaa, eikä sitä ole muidenkaan mielestä. Suomen suora keskusteluyhteys herättää kumppaneissamme kiitosta ja kiinnostusta, ja muut myös kyselleet apua oman Venäjä-suhteensa avaamiseen.

 


 

On kuitenkin alueellistettu – viime vuosina kaikkien suurten puolueiden istuessa hallituksissa. Lääkealan Fimea siirrettiin Kuopioon, nyt sinne kammetaan pelastajien koulutusta Helsingistä. Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara katsoo, että nämä hankkeet eivät ole kuitenkaan hyvä tapa edistää hyvän elämän edellytyksiä eri puolilla maata. Alueellistaminen on hänen mukaansa ”jumalattoman vaikeaa ja kallista”.

 
 

Satavuotias kiista leimahti

 

Professori varoittaa kiivaan kaupungistumiskeskustelun luovan pohjaa trumpilaiselle populismille.

 

KOTIMAA 10.08.2018 06:00
TEKSTI SALLA VUORIKOSKI GRAFIIKKA HANNU KYYRIÄINEN

Valkoiset alueet ovat asumattomia. © HANNU KYYRIÄINEN

 


 

 

YLEISRADIO julkaisi 23. heinäkuuta kyselyn, jossa vastaajilta tiedusteltiin, pitäisikö valtion rahoilla huolehtia siitä, että koko maa pysyy asuttuna. Neljä viidestä vastasi kyllä.

Keskusta tuuletti.

”Koko Suomi voidaan pitää asuttuna. Sitä suomalaiset haluavat”, tviittasi pääministeri Juha Sipilä.

 

Uutisen myötä syntyi kiivas keskustelu kysymyksen järkevyydestä ja tulosten tulkinnasta. Eihän koko maa ole asuttu eikä ole koskaan ollutkaan. Seurasi puhetta valtionavustuksista, asumistuista ja siitä, kuka maksaa kenenkin asumisen.

Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara aistii keskustelussa merkkejä ilmiöstä, jota on nähty muun muassa Britanniassa brexitin ja Yhdysvalloissa Donald Trumpin valinnan yhteydessä.

Trump hävisi vaalit kaupungeissa, mutta voitti äänet pikkukylissä ja maaseudulla.

”Pelko on, että meillekin synnytetään tätä samanlaista isoa jakoa ja tarpeettomia jännitteitä.”

Vaattovaara harmittelee harhaanjohtavaa retoriikkaa koko maan asuttuna pitämisestä, mutta myös ”maaseutu kiinni ja kuppiloita omaan kuplaamme” -ajattelua.

Poliitikkojen näkemykset ovat kuitenkin kasvotusten maltillisempia ja ratkaisuhakuisempia kuin heidän julkiset lausuntonsa.

”Toisaalta puolueissa on hyvin erilaisia ihmisiä: on vanhakantaisia poliitikkoja, joilla on alueellistamislistat laatikossa, mutta on myös tosi modernia ja analyyttistä suhtautumista.”

Alueellistamisella tarkoitetaan julkisten virastojen siirtämistä pääkaupunkiseudulta muualle Suomeen.

 


 

 

KONSULTTIYHTIÖ MDI:n alue- ja kaupunkikehityksen asiantuntijan Timo Aron mukaan keskustelutapa on peräisin 1900-luvun vaihteesta, kun ihmiset alkoivat muuttaa maalta tehdastöiden perässä kaupunkeihin.

 

”Se on ollut hyvin vastakkainasettelevaa ja syyllistävää. Muuttamista on eri keinoin haluttu estää, rajoittaa tai padota vuosikymmenien ajan. Ihmisten liikkumisen syitä on käsitelty ongelmalähtöisesti ja poikkeuksetta väestöään menettävien alueiden näkökulmasta.”

Aron mukaan ensimmäiseksi pitäisi ymmärtää, että Suomessa ei ole yhtä kaupunkia ja maaseutua. Niissä on erilaisia sosiaalisia ja alueellisia todellisuuksia.

Hän nostaa esimerkiksi Rovaniemen pohjoispuolisen, harvaanasutun arktisen alueen, jolla on kuitenkin iso merkitys luonnonvarojen ja matkailun osalta. Normaalit syrjäseudun määritelmät eivät päde siihenkään.

Vuonna 2013 laadittu ministeriöiden ja Suomen ympäristökeskuksen seitsenportainen luokitus pyrkii kuvaamaan näitä alueiden eroja. Siihen perustuu myös tämän aukeaman grafiikka.

ERI alueille tarvitaan erilaisia ratkaisuja. Vaattovaara harmittelee kuntien kohtelua: kun vuonna 1930 kunnilla oli 40 lakisääteistä tehtävää, nyt niitä on yli 500.

”Se on ihan naurettavaa. Sidomme kunnanjohtajien ja ihmisten kädet.”

Molemmat asiantuntijat toivovat populististen käsitteiden taakse menevää analyysia ja tulevaisuuden ratkaisujen hakemista. Pitäisi saada parhaat kyvyt yhdessä miettimään niitä, sanoo Vaattovaara. Hän vaatii valtakunnan tason kaupunkipoliittista ohjelmaa.

”Pitkäaikaistyöttömistä, ruiskuhuumeiden käyttäjistä ja asunnottomista merkittävä osa on Helsingissä. Asuminen on kallista. Nämä asiat jätetään yksin kaupunkien ratkottaviksi, vaikka ne pitäisi tunnistaa kansallisella tasolla.”

Aro on samoilla linjoilla. ”Meillä on varmaan kaikissa hallitusohjelmissa ollut maininta tasapainoisesta aluekehittämisestä, mutta sinne pilvilinnatasolle se jää.”

 

 
 

Suomessa ei ole yhtä kaupunkia ja maaseutua.

 

Suomen ja Ruotsin Nato-suhdetta koskevat faktat ovat Moskovan-edustuston entinen ykkösmies Hannu Himanen pitää Suomen puolustusministeriön reagointia oikeaan osuneena. Hänen mukaansa puheessa asiat ovat niin pahasti sekaisin, että on vaikea päätellä, mihin mikäkin Shoigun väitteistä saattaisi perustua. Puhe onkin eräänlainen retorinen monikärkiohjus, jonka kohteina ovat niin venäläiset, Nato kuin Suomi ja Ruotsi.

 

Venäjän presidentti Vladimir Putin (vas.) ja puolustusministeri Sergei Shoigu laivastoparaatissa Pietarissa sunnuntaina. LEHTIKUVA / AFP PHOTO / SPUTNIK / Mihail KLIMENTJEV
 

Suurlähettiläs: Venäjän ministerin kohupuhe

Suomesta sai mitä ansaitsi

 

Moskovan-edustuston entinen ykkösmies Hannu Himanen pitää reagointia oikeaan osuneena.

Suomen puolustusministeriö julkaisi torstaina poikkeuksellisen tiedotteen. Siinä oikaistiin useita Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigun pitämän puheen sisältämiä asiavirheitä.

 

Puolustusministeri Shoigu oli Moskovassa pitämässään puheessa muun muassa väittänyt, että Suomessa toimisi Yhdysvaltain johdolla perustettu kyberoperaatiokeskus ja että Suomi, Ruotsi ja Nato olisivat solmineet toukokuussa sopimuksen, joka avaa Natolle rajoittamattoman pääsyn Suomen aluevesille ja ilmatilaan. Tiedotteessaan puolustusministeriö totesi niin nämä kuin joukon muita Shoigun väitteitä virheellisiksi.

– Puolustusministeriön välitön reaktio oli vähintäänkin oikeansuuntainen, Suomen Moskovan-edustuston päällikkönä 2012–2016 toiminut suurlähettiläs Hannu Himanen arvioi Verkkouutisille.

 

– Ministeriön tiedote on taitavasti laadittu. Shoigun ilmeisen tahalliset virheet osoitetaan ja korjataan selväsanaisesti, mutta hänen puheenvuoronsa merkitystä ei tarpeettomasti paisutella eikä dramatisoida. Tyylivalinta viestii siitä, että Venäjän puolustusministerin puheet voi tällä kertaa jättää pitkälti omaan arvoonsa.

Järeämpiin toimiin Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen johdon taholta ei Himasen mielestä juuri nyt ole aihetta. Hän kuitenkin uskoo asiaan vielä valtiojohdon taholta palattavan, kun kesä on ohi.

– Olisi hyvä, jos joku ulkopoliittiseen johtoon kuuluva sopivan tilaisuuden tullen kävisi läpi Shoigun esittämää disinformaatiota. Silloin voisi todeta, mitä hallitusohjelmaan on kirjattu sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, ja kerrata Nato-kumppanuutemme tosiasiallinen sisältö sekä sen merkitys Suomelle, Himanen sanoo.

Luonteva foorumi tällaiselle puheenvuorolle voisi tarjoutua esimerkiksi vuosittaisen suurlähettiläskokouksen yhteydessä elokuun lopulla. Sen julkista osuutta seurataan tiettävästi myös Venäjällä tarkoin.

 

Informaatiovaikuttamisen elementtejä

Puolustusministeri Sergei Shoigun tiistaista puhetta on suomalaisessa julkisuudessa tähän mennessä kommentoitu lähinnä venäläisten uutistoimistojen välittämien uutistietojen pohjalta. Suurlähettiläs Hannu Himanen on tutustunut Venäjän puolustusministeriön siitä julkaisemaan laajaan venäjänkieliseen selostukseen.

Vaikka koko puhetta ei olekaan julkistettu, puolustusministeriön tiedote näyttää kattavan tarkasti Shoigun puheen julkisen osuuden, joka on liitetty videotallenteena ministeriön tiedotteen yhteyteen.

– En halua lukemani perusteella vähätellä hänen puheensa merkitystä, mutta en myöskään näe siinä suurta laadullista eroa siihen nähden, mitä Venäjän taholta on jo useaan otteeseen aikaisemminkin lausuttu, Himanen sanoo.

 

– Siinä on vahva informaatiovaikuttamisen ulottuvuus Venäjälle tyypilliseen tapaan. Ilmeisenä tarkoituksena on siis vaikuttaa länteen myös yleisen mielipiteen kautta.

Erityisen mielenkiintoisena Himanen pitää osuutta, jossa Shoigu selittää Naton kasvattaneen sotilaallista läsnäoloaan Itä-Euroopassa ”alueen ulkopuolisten maiden toimesta”.

– Mistä alueesta Shoigu puhuu? Selostuksen perusteella jää epäselväksi, viittaako hän Yhdysvaltain joukkoihin Euroopassa vai muiden Nato-maiden joukkoihin Itä-Euroopassa, jota ei edes ole yksiselitteisenä maantieteellisenä alueena määritelty, Himanen pohtii.

Oli niin tai näin, viestin tarkoituksena on hänen mielestään vahvistaa venäläisten mielikuvaa vihamielisestä Natosta, joka lisää joukkojaan ja harjoittelee yhä aggressiivisemmin Venäjän lähialueilla.

 

Vanhan toistoa

Suurlähettiläs Himanen arvioi puheen lähinnä vahvistaneen aiempaa käsitystä Venäjän sotilasjohdon suhtautumisesta Suomeen.

 

– Vuonna 2012 Venäjän asevoimien silloinen komentaja, kenraali Nikolai Makarov väitti kansallisten harjoitustemme ja osallistumisen Nato-harjoituksiin osoittavan, että Suomi on tosiasiallisesti siirtymässä kohti Natoa ja uhkaa sotilaallisesti Venäjää. Hänen seuraajansa, kenraali Valeri Gerasimov on puolestaan esitellyt grafiikkaa, jossa Suomi on hahmotettu osaksi Naton rakenteita, Himanen muistuttaa.

– Suomea on venäläiskenraalien karttapöydillä käsitelty jo pitkän aikaa aivan samoin kuin siinä tapauksessa, että olisimme Naton jäsen.

Shoigun ilmoitus Suomen ja Ruotsin tiivistyneen Nato-yhteistyön aiheuttamista vastatoimista ei Himasta hätkäytä.

– Venäjä on useaan otteeseen uhannut vastatoimilla, jos maamme hakisivat Nato-jäsenyyttä. Nyt puolustusministeri puhuu vastatoimista jo siksi, että toimimme yhdessä Naton kanssa, hän sanoo.

 

– En osaa nähdä sellaisia sotilaallisia vastatoimia, joihin Venäjä ei olisi jo ryhtynyt tai joihin ryhtymistä se ei parhaillaan muutenkin valmistelisi. Venäjä on jatkanut systemaattisesti asevoimiensa modernisointia. Lisää joukkoja ja aseistusta on sijoitettu vuosikausia lähialueillemme, erityisesti Kaliningradiin ja Pietarin lähistölle.

Suomen ja Ruotsin Nato-yhteistyötä sättivässä puheessaan Shoigu selosti huomattavan yksityiskohtaisesti Venäjän asevoimien joukkojen ja aseistuksen tulevaa vahvistamista muun muassa Itämeren alueella.

– Yksi mahdollinen tulkinta on, että Suomeen ja Ruotsiin kohdistuva arvostelu onkin tarkoitettu oikeuttamaan näitä jo kauan sitten viritettyjä ja osittain jo toteutettuja suunnitelmia, Himanen huomauttaa.

 


 

– Suomen Venäjä-politiikkaan voivat edelleen vaikuttaa sellaiset henkilöt, jotka tekivät aiemmin yhteistyötä Neuvostoliiton tiedustelupalvelun kanssa. Suomalaiset eivät ole vielä käsitelleet täysin tätä historiansa synkkää osaa, WI sanoo. Ajatuspajan mukaan on selvää, ettei Suomen hallitus aio taipua Venäjän kiristyksen ja painostuksen alla. Asevelvollisuuteen pohjautuvaa armeijaa ollaan laajentamassa, mikä korottaa mahdollisen hyökkäyksen kynnystä.

 

Venäjän presidentti Vladimir Putin saapuu Helsinkiin 16. heinäkuuta. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

Varsova-instituutti huippukokouksesta:

Venäjä haluaa pelotella Suomea

 

 

Ajatuspajan mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putinin tavoitteena on palauttaa Suomi takaisin maan vaikutuspiiriin.

 

Puolalaisen Warsaw Institute (WI) -ajatuspajan mukaan Venäjän hallinto on hermostunut Suomen turvallisuuspoliittisen aseman muuttumisesta. Helsingissä järjestettyä huippukokousta pyrittiin käyttämään tämän vuoksi myös poliittisen painostuksen välineenä.

– Kylmän sodan aikana Suomella oli erityisasema siinä mielessä, että valtio kuului Neuvostoliiton vaikutuspiiriin. Siitä huolimatta maa säilytti nimellisen itsenäisyytensä ja poliittisen järjestelmänsä, mistä syntyi suomettumisen käsite, WI toteaa arviossaan.

Ajatuspaja huomauttaa, että Helsingissä järjestettiin jo kylmän sodan aikana useita tärkeitä tapaamisia idän ja lännen välillä. Viime vuosina Venäjän aggressiivinen ulkopolitiikka on saanut Suomen tiivistämään suhteitaan puolustusliitto Natoon.

– Tilanne voi aiheuttaa paheksuntaa Kremlissä, sillä Venäjän hallinto haluaisi vetää Suomen takaisin vaikutuspiiriinsä tai vähintäänkin tehdä siitä ei-kenenkään-maan Venäjän ja Naton välille.

 

WI:n mukaan Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin ja Venäjän presidentti Vladimir Putinin välillä järjestettyä huippukokousta käytettiin myös Suomen pelotteluun. Sen yhteydessä Venäjän asevoimat järjesti useita provokatiivisia harjoituksia lähellä maan rajaa.

Ennen huippukokousta armeijan erikoisjoukot tekivät laskuvarjo-operaation Suursaarelle. Sotilaat harjoittelivat sabotaasia tuhoamalla kuvitteellisen viestintä- ja ilmatorjunta-aseman. WI huomauttaa, että Suursaari sijaitsee alle 40 kilometrin päässä Kotkasta.

Huippukokouksen alkaessa Venäjän pohjoisen laivaston sota-alukset kulkivat Helsingin lähettyvillä kohti Pietaria. Suomen rannikolla oli liikennettä myös toukokuussa, jolloin laivasto järjesti sukellusveneharjoituksen alueella.

– Moskovan tavoitteena on muistuttaa Suomelle maan strategisesta sijainnista. On hyvä muistaa, että mailla on yhteistä rajaa yli 1300 kilometriä, josta suuri osa on kevyesti puolustettua.

Suomi ei ole käsitellyt historiansa synkkää osaa

Vuonna 2016 Putin uhkasi mahdollisella sodalla, jos Suomi liittyisi Natoon. Viime vuoden joulukuussa Venäjän lentokoneet rikkoivat jälleen kerran Suomen ilmatilaa.

Lisääntyneestä aggressiosta huolimatta suuri osa Suomen kansasta ja poliittisesta eliitistä vastustaa maan Nato-jäsenyyttä.

 

Suomi on myös lisännyt puolustusyhteistyötään Naton, Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa muun muassa sotaharjoitusten ja kalustohankintojen suhteen.

Warsaw Institute@WarsawInstitute 
 

would like to draw back into their zone of influence or at least make the country “no one’s land” between and . https://bit.ly/2Lhfj7X 

Russia's Threat to Finland

The recent summit in Helsinki reminded that the city had already witnessed some important meetings between representatives of the West and the East. Nonetheless, they all took place during the Cold...

warsawinstitute.org

Kenraali Shoigun mukaan länsivaltojen toiminta ”on johtanut vallitsevan turvallisuusjärjestelmän tuhoutumiseen”. – Epäluottamus on lisääntynyt, joten tilanne vaatii meiltä vastatoimia. - Näkökulma: Venäjä on näin päättänyt puuttua itsenäisten, suvereenien valtioiden, demokraattisiin päätöksiin puolustautua liittoutuneina! - Venäjä ymmärtää Itämeren lähialueekseen, ikäänkuin eläisimme historiallisilla rajoilla, vuotta 1918!? - KimsBlog

 

Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu (oik.). LEHTIKUVA / KIMMO MÄNTYLÄ

Venäjän puolustusministeri: Nato on saanut

täyden pääsyn Suomeen

 

 

Sergei Shoigun mukaan Venäjän täytyy vastata heikentyneeseen turvallisuustilanteeseen.

 

Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu paheksuu Naton harjoitustoiminnan lisääntymistä. Hän huomautti tiistaina asevoimien johdolle Moskovassa, että puolustusliitto on siirtänyt Itä-Eurooppaan tuhansia sotilaita viime vuosien aikana.

 

– He ovat järjestäneet vuoden alusta lähtien yli sata harjoitusta, joihin on osallistunut jopa 80 000 sotilasta. Harjoituksiin osallistuvien joukkojen ja taistelulentokoneiden määrä on kasvanut kymmenkertaiseksi, Shoigu sanoi.

– Yhdysvaltojen tuella Suomeen, Viroon, Puolaan, Saksaan ja Ranskaan on myös perustettu kybersotaan erikoistuneita keskuksia.

Shoigu mainitsi erikseen huolensa Suomen ja Ruotsin lähentymisestä Natoon.

– Toukokuussa he allekirjoittivat sopimuksen, jonka kautta maat osallistuvat jatkossa täysimittaisesti Naton harjoituksiin sekä sen komento- ja asejärjestelmiin. Tästä hyvästä Nato sai täyden pääsyn maiden ilmatilaan ja aluevesiin.

 

Puolustusministeri huomautti, että Venäjä on perustanut läntiseen sotilaspiiriinsä yli 70 uutta sotilasyksikköä, muun muassa kaksi uutta divisioonaa ja kolme prikaatia.

Shoigu totesi silti suhtautuvansa toiveikkaasti Helsingissä 16. heinäkuuta järjestetyn huippukokouksen tuloksiin. Yhdysvaltojen ja Venäjän johtajien tapaaminen voi hänen mukaansa syventää sotilaallista yhteistyötä, millä voi olla myönteisiä vaikutuksia kansainväliseen turvallisuustilanteeseen.

 


 

Sosiaalisen median kommentaattorit ovat aloittaneet vilkkaan mielipiteidenvaihdon. Onko Trump kuvassa levollinen, uhmakas tai kyllästynyt? Kuvan asetelma antaa vaikutelman, että Merkel on kuin koulun opettaja, joka ojentaa kuritonta koulupoikaa. - Näkökulma: Narsistiselle psykopaatille on ominaista käyttäyttyä siten, että hän saa aina huomiota, ja on alituisesti politiikan keskipisteessä!? - Trumpin kohdalla tulee myös ymmärtää, että hän käy jatkuvaa informaatiokampanjaa seuraavasta presidenttikaudesta! Amerikkalaiset ovat varsin käytännöllistä väkeä ja äänestävät aina myös lompakolla. Se ovatko Saksan mersut 25% kalliimpia, on tälle katkeralle työväen - ja keskiluokalle täysin yhdentekevää!? - KimsBlog


 

 

Tähän kuvaan kiteytyy suurvaltajohtajien

välirikko: Merkel ja Trump tuijottavat

toisiaan

 

Sosiaalisessa mediassa on jo käynnissä vilkas keskustelu: mitä tässä kuvassa oikein tapahtuu?

 

Angela Merkel
Saksa julkaisi kuvan G7-kokouksesta, jossa on G7-maiden johtajia.
Saksa julkaisi kuvan G7-kokouksesta Kanadassa.Jesco Denze / EPA
 

Saksan liittokansleri Angela Merkelin toimisto on julkaissut valokuvan, jossa näkyy väläys Kanadan G7-kokouksen tapahtumista.

 

Kuvan asetelma vaikuttaa harkitulta ja se on saanut lukemattomia kopioita ja versioita sosiaalisessa mediassa.

 

Kuvassa Merkel nojautuu pöydän yli ja näyttää käyttävän painokasta puheenvuoroa, jonka kohteena on alempana istumassa oleva Yhdysvaltain presidentti Donald Trump.

Vaikutelmaa yksisuuntaisesta viestinvälityksestä lisäävät kuvassa olevat muut henkilöt, jotka selvästi kuuntelevat Merkeliä, mutta ovat kallistuneet Trumpin suuntaan. Muutkin kuvassa esiintyvät ovat maailmanpolitiikan korkeimpia johtajia, mutta silti sivuosassa, kun Merkel puhuu Trumpin kanssa.

 

Britannian yleisradioyhtiö BBC(siirryt toiseen palveluun) on nimennyt kaikki kuvassa olevat henkilöt (yhtä tunnistamatta jäänyttä lukuun ottamatta) .

Trumpin yläpuolella on Yhdysvaltain turvallisuuspoliittinen neuvonantaja John Bolton, keskellä seisomassa Japanin pääministeri Shinzo Abe ja äärimmäisenä vasemmalla Yhdysvaltain talousneuvoston johtaja Larry Kudlow.

Britannian pääministeri Theresa May ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron ovat Kudlowin takana.

Merkelin kanslia ei kerro, mistä johtajat tuolla hetkellä puhuivat. Paikallaolijat kuitenkin kertovat, että Merkel muuttui kokouksen loppua kohti yhä kireämmäksi Trumpin suhteen.

 


 


 

"The more you understand the world, the higher your chance of shaping it".

- Zbigniew Brzezinski
Don't walk behind me; I may not lead. Don't walk in front of me; I may not follow. Just walk beside me and be my friend.

- Albert Camus

Alpo Rusi

Alpo Rusi
 
Valtiotieteen tohtori, suurlähettiläs, tasavallan presidentin entinen neuvonantaja, professori ja kirjailija. 

 

Suomettuminen ei vain historiaa - sen

jatkokertomus menossa

 

Professori Alpo Rusin esitelmä


Mikkelin klubi, Maaherrankatu 13
27.4.2018 klo 18:00


 

 

 

Viron edesmennyt presidentti Lennart Meri korosti aikanaan, ettei menneisyyden hallinta ole koskaan täydellistä, mutta siihen tulee aina pyrkiä. Meidän onkin syytä avata myös menneisyyden kipeät kohdat.

Historiassa on onnistumisia, mutta myös epäonnistumisia. Usein on kuitenkin niin, että vasta aika tekee tehtävänsä. Olemme vasta viime aikoina havahtuneet käsittelemään vuoden 1918 tapahtumia hakemalla katastrofille uusia näkökulmia. Olemme keskittyneet tähän saakka hoitamaan haavoja. Nyt voimme tunnistaa sodan syyt ja aloittajat.

Leninin merkitystä on korostettu, koska hänen johtamansa kansankomissaarien neuvosto tunnusti Suomen itsenäisyyden jouluun viimeisenä päivänä 1917. Tämän takia vähemmälle huomiolle jäi se, että neuvosto-Venäjän johtajat olivat luottavaisia, että suomalaiset sosiaalidemokraatit tekisivät pian itse vallankumouksen, mikä säilyttäisi Venäjän ja Suomen siteen kiinteänä.

Näin melkein tapahtui ja hinta oli kova. Kansakunta jakautui, mutta ei niinkään omasta syystä, kuten on meihin iskostettu. Sosialidemokraattien väkivaltainen vallankaappausyritys ei olisi syntynyt ilman ulkoista vaikutusta, toisin sanoen ilman bolshevikkien apua. Kaappausyrityksen johtajiin kuulunut Otto-Wille Kuusinen lähti 1939 siitä, että Talvisodassa viedään loppuun vuonna 1918 alkanut kumous. Läheltä piti.

Vaikka Suomen onnistui torjua puna-armeijan strateginen isku kesällä 1944 ja rauha saatiin aikaiseksi myöhemmin syyskuussa, maan geopoliittisesta asemasta kehkeytyi tuskallisen vaikea. Kansainvälinen liikkumatila oli rajallinen sekä Pariisin rauhansopimuksen että YYA-sopimuksen seurauksena. Oli opittava elämään rautaesiripun varjossa. Kuten J. K. Paasikivi kirjasi päiväkirjaansa 1946: "Suomen politiikka ei saa koskaan mennä Neuvostoliittoa vastaan". Tämä ei estänyt Suomea monin eri tavoin tekemästä välttämättömyydestä hyvettä. Vientiteollisuuden edut turvattiin lännessä, kun vastapainoksi kehitettiin poliittista idänkauppaa. YYA-sopimuksen johdannosta äkättiin muotoilu, joka antoi mahdollisuuden pyrkiä puolueettomuuteen. Taka-ajatus oli säilyttää maan kuuluminen länsiyhteisöön. Kansainvälisen liennytksen ovista mentiin sisään milloin se oli mahdollista. Näin saatiin Porkkala takaisin 1955 ja kaksi vuosikymmentä myöhemmin isännöitiin ETYK-huippukokousta Helsingissä.

Mutta toinen ovi johti lähemmäksi Neuvostoliiton etupiiriä. Yöpakkaset 1958 ja noottikriisi 1961 luettiin lännessä oikein: Suomi oli ajautumassa pysyvästi Neuvostoliiton etupiiriin, kun Kreml kykeni sotkeutumaan Suomen sisäisiin asioihin. Suomettumisen käsite syntyi kuitenkin Länsi-Saksassa 1960-luvulla, kun maassa syntyi pelkoja, että valtaan nousemassa olleiden sosialidemokraattien uusi idänpolitiikka, Ostpolitik, johtaisi "suomettumiseen", Finlandisierungiin, jolla tarkoitettiin vähittäistä alistumista Neuvostoliiton pitkän aikavälin tavoitteisiin. "Kun annat pirulle pikkusormen, se vie koko käden". Suomettuminen kehittyi vuosien varrella omaksi kulttuuriksi, johon kuului itsesuomettuminen. On sinänsä ymmärrettävää, että käsitteen torjumisesta tuli jatkossa keskeinen osa maan virallista diplomaattista strategiaa, jota työtä allekirjoittanutkin alkoi tehdä helmikuun alusta 1973 ulkoministeriössä.

Suomalaisen poliittisen eliitin ja Itä-Euroopan tiedustelun palveluksessa toimineiden diplomaattien yhteydenpidosta on laajasti aineistoja. Niiden perusteella etenkin vasemmistopuolueissa, mutta myös porvaripuolueissa, oli halua harjoittaa kanssakäymistä näiden peitediplomaattien kanssa intensiivisemmin, kuin virallisesti oltiin valmiita myöntämään. Tämä oli suomettumisen ydin. Kuten entinen pitkäaikainen Suomen asioita hoitanut neuvostodiplomaatti Juri Derjabin totesi lokakuussa 2012 Helsingin Sanomissa: "Suomettuminen oli kaksisuuntainen latu. Monet suomalaiset käyttivät Kremlin-korttia omiin etuihinsa". Hyvin diplomaattisesti todettu. Vähemmän diplomaattisesti hän kommentoi KGB:n Helsingin päällikkönä toiminutta kenraali Viktor Vladimirovia, jota hän kuvasi viekkaaksi, joka ajatteli voivansa mennä Suomessa läpi mistä tahansa ovesta. Näin myös usein tapahtui.

Urho Kekkonen - ollaan hänen roolistaan suomettumisen syntymisessä mitä tahansa - toivoi, että Suomen ei idän ja lännen konfliktissa tulsi ajautua tilanteeseen, jossa sen olisi otettava kantaa idän,  siis Neuvostoliiton puolesta länttä vastaan. Ranskan presidentti Charles de Gaulle arvioi 1960-luvun puolivälissä kansainvälisen järjestelmän kehittyvän kolmen pilarin varaan. Hän pelkäsi sekä Saksojen yhdistymistä että Yhdysvaltojen dominointia. Pariisin ja Moskovan tuli yhdistää intressinsä. Niiden rinnalla Euroopasta irrotettu Yhdysvallat ja  nouseva Kiina olisivat kaksi muuta järjestelmän pilaria. Kekkonen oli toivonut, että nimenomaan Ranska tasapainottaisi Euroopassa Yhdysvaltojen valta-asemaa, ja estäisi Saksojen yhdistymisen, mikä oli kirjattu YYA-sopimukseen uhkakuvana. Tshekkoslovakian miehitys 1968 ja Pariisin mellakat kaatoivat de Gaullen suurpoliittiset visiot. Yhdysvallat pysyi Euroopan turvallisuuden takaajana Vietnamin sodasta huolimatta.

Suomessa de Gaullen strategialla oli kannattajia vielä myöhemminkin. Ranskassa 1960-luvulla työskennellyt Kalevi Sorsa esitti merkittävää roolia, kun SDP ja Sosialistinen Internationaali loivat yhteyksiä Moskovaan. Neuvostoliitto sai 1970-luvun alussa läpi yhden tavoitteensa, kun Suomi de facto luopui vähitellen puolueettomuuspolitiikasta, jonka päätavoite oli ollut estää maan ajautuminen Moskovan etupiiriin. Diplomaatti Max Jakobsonin syrjäyttäminen presidentin neuvonantajien joukosta oli tämän käänteen yksi seuraus.

Neuvostoliiton asemien vahvistuminen oli osin seurausta sisäpoliittisesta valtataistelusta, kun sosialidemokraait onnistuivat Kalevi Sorsan johdolla rakentamaan omat luottamukselliset suhteet Kremliin. Hänet oli valittu 1969 puoluesihteeriksi ainakin osittain KGB:n aktiivisien toimenpiteiden avulla ja symbolisesti ilman äänestystä. Neuvostoliitto menestyi sisäpoliittinen kentän hajottamisessa muutoinkin, koska oikeastaan kaikki puolueet jakautuivat sen suhteen, miten läheiset niiden suhteet olivat Moskovaan. Tämähän johti myös presidenttipeliin, kun Moskova pystyi sotkeutumaan kaikkiin presidentinvaaleihin vuoteen 1994. Helmikuussa 1972 useat puolueen kansanedustajat allekirjoittivat kommunistien esittämän "Rauhan lain", joka olisi kriminalisoinut neuvostokritiikin. Myöhemmin lokakuussa kansanedustaja Erkki Tuomioja vuoti Zavidovo-asiakirjan tiedot lehdistölle, minkä tavoitteena oli sabotoida tekeillä valmiiksi ratifioitu EEC-vapaakauppasopimus. SDP harjoitti aktiivisesti "rinnakkaisulkopolitiikkaa" kommunistien tuella, jonka tavoitteena oli lähentää kommunisteja ja sosialidemokraatteja kansainvälispoliittisissa kysymyksissä. Nämä tekijät lisäsivät lännessä spekulaatioita Suomen asemasta. Erityisen kiitoksen Sorsa sai Moskovasta kun Neuvostoliitto kävi kampanjaa Naton keskimatkan ohjusten sijoittelua vastaan 1980-luvun alussa.

Vakava asia on se, että kylmän sodan jälkeen laiminlyötiin suomettumisen perusteellinen selvittäminen. Verukkeita on kuultu. Selvitystehtävän laiminlyöntiä sävytti vaikenemisen kulttuuri. Onneksi nuoremmassa poliittisessa sukupolvessa on tapahtumassa muutos. Kansanedustaja Elina Lepomäki toteaa eilen julkaistussa teoksessaan Vapauden voitto osuvasti: ”Suomen lähihistoria on edelleen avaamatta, mikä selittää lukuisia lukkoja nykyisessäkin keskustelukulttuurissamme.” Tämä on estänyt usein järkevän keskustelun turvallisuuspolitiikasta.

Suomen poliittisen eliitin yhteydenpito itätiedusteluihin laajeni 1940-luvulta aina kylmän sodan päättymiseen saakka. Jukka Seppisen teosten perusteella vuonna 1955-60 Helsingissä toiminut Viktor Vladimirov aloitti niin sanotun kotiryssäjärjestelmän kehittelyn laaajentamalla sen järjestöihin, puolueisiin ja ammattiliittoihin. Myöhemmin 1970-luvulla etenkin tiedotusvälineet olivat värväystoiminnan kohteena. Aleksi Mainion tutkimusten mukaan Ylen pääjohtaja Erkki Raatikainen oli Supon arvion mukaan KGB:n "korkean yhteysluokan kontakti", jonka nähtiin luovuttaneen papereita KGB:n upseerille 1973. Raatikainen iskosti nähtävästi Yleen suomettumisen kulttuurin, josta se ei ole päässyt irti kokonaan vielä vuonna 2018. Kommunistit olivat sekä värväreitä että värvättyjä: aidosti viides kolonna. KGB:n vuonna 1982 elokuussa antaman ohjeistuksen mukaan suomalaisia operatiiveja oli puolueissa, talouselämässä ja lehdistössä. Vasili Mitrohinin KGB-arkistojen mukaan Supon päällikkönä 1972-78 toiminut Arvo Pentti oli KGB:n kontakti "Mauri". Oliko Supossa KGB:n myyrä, on siten asia, joka tulisi selvittää perusteellisesti. Supo ei oman 1979 tekemän selvityksen mukaan voinut valvoa poliittista vaikuttamista resurssipulan takia. Presidentti Mauno Koivisto lakkautti erikseen kommunistien seurannan 1982, mikä tuskin oli edesmenneen presidentin viisaimpia ratkaisuja, mikä käy ilmi paljastuneista vakoilutapauksista. KGB oli valittanut vuosia, että Supo seuraa perusteetta SKP:n toimintaa.

Vaikenemisen ja vaientamisen kulttuuri on kantanut hedelmää. Esimerkkinä otan kuuluisaksi tulleen niin sanotun "Tiitisen listan" ja peittelyn. Kyse oli Saksan liittotasavallan tiedustelun BND:n keväällä 1990 Suojelupoliisille antamasta listasta suomalaisista, joita "epäillään yhteistyöstä DDR:n Stasin kanssa", kuten asiakirjan otsikko oli muotoiltu suomeksi. Listan oli valmistellut Stasin viimeinen residentti, asemapäällikkö, eversti Ingolf Freyer, joka oli alkuvuodesta 1986 marraskuun alkuun 1989 toiminut 1. lähetystösihteerinä peitenimellä Hans Pfailer. Supon aiempi päällikkö Seppo Tiitinen on myöntänyt ettei hänen virastonsa tiennyt, kuka oli Stasin asemapäällikkö. En kuitenkaan jaksa uskoa, että tämä on koko totuus.

Pfailer ja hänen sijaisensa lähetystöneuvos Gerhard Maget olivat vuodesta 1986 joka toinen kuukausi Tehtaankadulla tiedustelupäälliköiden kokouksessa, missä he koordinoivat KGB:n aseman johdon kanssa vakoiluun ja aktiivisiin toimenpiteisiin liittyneitä tietojaan. Usein arvioitiin kontaktien luotettavuutta ja saatujen tietojen merkitystä. Listalla oli noin kaksikymmentä nimeä. Magetin mukaan Stasilla oli kuiten enemmän suomalaisia informantteja ja värvättyjä agentteja muurin murtuessa. Kyse ei ole voinut olla mitättömästä vihjelistasta, koska Freyer loikkasi länteen lähdettyään Helsingistä. Hän on saattanut olla kaksoisagentti jo Helsingin kaudella. Miksi hän olisi näiden koordinaatiokokousten jälkeen antanut jonkinlaisen vihjelistan? Hän antoi listan henkilöistä, joiden hän arvioi olevan turvallisuusongelma sekä Suomelle että Saksalle.

Tiitisen listan nimistä on vuodesta 2002 vihjailtu kaikenlaista. Saamani vahvistusten perusteella lista oli tasavallan presidentin ja hänen kabinettinsa tarkastelussa syksyllä 1999, jolloin olin jo lähtenyt tuleviin tehtäviini Brysseliin. Tiedot asiakirjasta ja sen käsittelystä sain 2002 tällöin kabinetissa työskenneeltä henkilöltä jouduttuani perusteettoman esitutkinnan ja sen tahallisen vuotamisen kohteeksi. Tietokirjailija Jarmo Korhosen kanssa saimme selville, että listalla on toistakymmentä Supon vastavakoilun informanttia, mikä selittää, miksi Ratakatu katsoo listan julkistamisen vaarantavan kansallista turvallisuutta. Listalla oli myös Kalevi Sorsa, mikä niinikään selittää, että sen julkaisu oli mahdotonta poliittisista syistä. Käytännössä menettely kuitenkin suojelee myös vakoilua lain kouralta.

Teoksessa Kremlin jalanjäljet olemme Jarmo Korhosen kanssa osoittaneet, että allekirjoittaneeseen kohdistettu esitutkinta vuotoineen oli harkittu maineen vahingoittamisoperaatio. Vuodot käynnistettiin keväällä pääministeri Lipposen kabinetista, tietenkin pääministerin luvalla ja toimeksiannosta. Tarkoituksenani oli asettua ehdolle eduskuntaan vuoden 2003 vaaleissa ja mahdollisuuksiani tulla valituksi pidettiin hyvinä. Olin valmis uran vaihtoon voidakseni hyödyntää kokemuksiani yhteiskunnan hyväksi, mutta myös siksi, että ulkoministeriössä saamani kohtelu oli asiatonta. Tekaistulla esitutkinnalla ja sen vuotamisella ehdokkuuteni haluttiin estää. Arviomme on, että taustalla vaikutti sekä ulkopolitiikka että lupaukseni tarttua suomettumiseen, toisin sanoen piilokorruptioon. Vuodon jälkeen tasavallan presidentti Tarja Halonen henkilökohtaisesti astui julkisuuteen YLE:n Lauantaiseurassa syyskuussa 2002 voidakseen vahvistaa syyllisyyttäni. Supo oli väline syyllistämisessä, mutta ongelmana oli se, ettei rikosta löytynyt. Supo oli myös hajalla, koska useimmat päällikkötason poliisit tiesivöt esitutkinnan perustuneen vain oletuksille, ei näytöille. Lisäksi kyse oli veljestäni ja hänenkin kodalla suhteellisen harmittomasta tietolähdetoiminnasta 40 vuoden takaisessa Suomessa.

Vuoden 2002 tapahtumia tulisi voida arvioida laajemassa viitekehyksessä. EU:n sisämarkkinoilla toimivalla Maltalla murhattiin vajaa vuosi sitten toimittaja Daphne Galizia, joka oli paljastanut maassa laajalle politiikkaan levinneitä korruptiotapauksia, joihin liittyy sekä Venäjän että Azerbaidzanin maassa harjoittama rahanpesu ja poliitikkojen voitelu. Nyttemmin on saatu selville, että Azerbaidzanin rahakas eliitti on jo vuosia pitänyt pankkitilejä saarella toimivassa Pilatus-pankissa rahanpesutarkoituksessa. Maan poliittisen eliitin epäillään hyötyneen azerirahoista. Tutkimusta on vaikeutettu myös siksi, että maan poliisi ja oikeuslaitos ovat poliittisesti hallituksen kontrollissa. Venäläinen raha puolestaan on sotkeutunut maan mediaomistuksiin. Kokonaisuus on otollinen korruptiolle ja hybridivaikuttamiselle. Galizian kohtelussa ja motiiveissa on samoja elementtejä kuin mistä oli kysymys, kun Supo aloitti vuotamiset ja tekaistun esitutkinnan allekirjoittaneesta 2002. En ollut journalisti, vaan entinen presidentin neuvonantaja. Oikeuslaitos petti, syyttäjä teki yhteistyötä Supon kanssa, jota taas komennettiin - kuten poliisiylijohtaja Reijo Naulapää minulle sanoi - maan hallituksesta käsin. Päämediat olivat vallan sylikoiria, eivät vallan vahteja. Supoa valvova eduskunnan ulkoasianvaliokunta puolestaan uskoi Supon tarinat sellaisenaan.

Itä-Saksan Stasia koskevat Tiiitisen lista ja ns. Rosenholz-aineistot ja erilaiset KGB-tiedostot osoittavat, että 1980-luvun lopussa kyse oli jopa noin sadasta suomalaisesta, jotka ovat harjoittaneet salaista yhteistyötä ja osan kohdalla sitoumusasiakirjaan perustuvaa agenttitoimintaa näiden vieraiden tiedustepalvelujen hyväksi. Tiitisen lista oli lähetetty katsottavaksi presidentin kansliaan tiedolla, että asianomaisiin kohdistuu tutkinta mahdollisesta vakoilusta. "Kovia nimiä. Katsotaan mitä tapahtuu", kuten presidentti totesi. On kysyttävä, miksi Supon johtaja lähetti listan presidentille vasta syksyllä 1999 eikä jo heti 1994, kun tämä astui virkaansa? Toisekseen miten on mahdollista, että lista on suljettu KHO:n päätöksellä vuoteen 2050 ilman, että on annettu selvitystä, miten mahdollinen vakoilututkinta on toteutettu? On erityisen valitettavaa, että listaa on Supon ja muidenkin viranomaisten toimesta kommentoitu harhaanjohtavalla tavalla. Käsillä olevien tietojen pohjalla listalla oli henkilöitä joiden on voitu katsoa harjoittaneen jopa törkeää vakoilua, eikä 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa edes tavallisen vakoilun vanhenemiskynnys ollut ylittynyt. Missä määrin ylin valtiojohto on vastuullinen Supon ratkaisuista, on kysymys, joka tulisi selvittää. Joka tapauksessa Supo raportoi heille jo varhain, paljon ennen esitutkinnan alkamista, itse asiassa perättömistä ilmiannoista epäilyistä, joten esitutkintaa tuskin voidaan aloittaa tai lopettaa ilman valltiojohdon mielipidettä.

Entisen kansanedustaja Jaakko Laakso oli yksi 2000-luvun alussa tutkinnassa ollut epäilty. Hän oli ollut KGB:n luottamuksellinen kontakti "Jan" 1973-76 ja sen jälkeen toisen residentuuran, Stasin, palveluksessa, mistä tutkinta oli aloitettu. Laaksoon liittyvä tutkinta lopetettiin, eikä mitään vuotoja ilmennyt. Päinvastoin hän osallistui 2003 eduskuntavaaliin ja menestyi. Hän oli Nato-vastaisen kampanjoinnin päävoima eduskunnassa. Vuoteen 2011 kansanedustajana ja Euroopan Neuvoston Suomen valtuuskunnassa toiminut Laakso on nyt epäiltynä korruptiosta, lahjusten vastaanotosta. Kyse on Azerbaidzanin presidentin hallinnosta, jonka kanssa hän on ollut konsulttiyhteistyössä ainakin Euroopan Neuvostoon liittyvissä kysymyksissä. Tarkoitus on ollut, että neuvoston kunniajäsen Laakso yrittäisi neuvostossa lievittää Azerbaidzaniin liittyviä syytöksiä. Neuvoston tutkimus siirtyy nyt Suomen eduskunnan arvioitavaksi Laakson osalta.

Suomettuminen on ollut jälleen esillä kansainvälisessä mediassa, kun esimerkiksi edesmennyt geopolitiikan huippuasiantuntija Zbigniev Brzezinski pohti, millaisen turvallisuuspolitiikan avulla Ukraina tai Georgia  voisivat ratkaista vaikean Venäjä-suhteensa. Hän suositteli niille suomettumista. Se, että suomettumista käytetään tällaisissa yhteyksissä myönteisenä vaihtoehtona, on ainakin osin seurausta siitä, että emme ole Suomessa selvittäneet suomettumista riittävästi. Kyse on Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin liitettävissä oleva ongelma, ei ongelman ratkaisu sen paremmin Suomelle kuin Ukrainallekaan.

Vaikuttiko suomettuminen vielä Suomen ulkopolitiikkaan kylmän sodan jälkeenkin? Vaikka suoraa yhteyttä ei saataisikaan helpolla selville, tapahtui vuoden 2000 presidentin vaihdos tavalla, joka edellyttää jatkossa parempia tutkimuksia kuin ne, joita nyt on saatavilla. Ulkopolitiikalla oli merkittävä rooli, kun presidenttiä vaihdettiin vuonna 2000. Toimittaja Lauri Karénin teos Aatos Erkosta osoittaa, miten hän uskoi Vladimir Putinin perustavan Venäjälle länsimaisen demokratian, jonka takia EU:n tuli olla Venäjän aito kumppani.

Naton laajennus esti Erkon mukaan tämän, mistä hän, "yksityinen valtiomies", kävi Washingtonissa moittimassa Yhdysvaltojen ulkoministeriön korkeinta virkamiesjohtoa talvella 2000. Aleksi Mainion teoksessa Erkon kylmä sota osoitetaan, miten Erkko piti aktiivisesti yhteyttä KGB:n johtohenkilöihin 1970- ja 1980-luvulla Helsingissä. He onnistuivat luomaan vaikutelman, että Neuvostoliitto uhkasi miehityksellä, mikäli presidentinvaaleissa ei tulisi valituksi henkilö, johon Kremlillä on suora ja luottamuksellinen yhteys. Kyse oli disinformaatiosta, jonka levittäminen kuului KGB:n tehtäviin.

Erkon 1990-luvun lopulla omaksuman käsityksen mukaan "Venäjä on hyväksyttävä supervaltana, jos ei muista syistä, niin ainakin sen läheisyyden, koon, nykyisyyden ja tulevaisuuden takia". Kirja lainaa ulkoministeri Tarja Halosta, joka joulukuussa 1999 vakuutti, että "venäläiset ovat eurooppalaisia ja heidän pitäisi olla yhteistyössä eurooppalaisessa perheessä". Ei ollut sattuma että Erkko ja Helsingin Sanomat kuten myös YLE tukivat Tarja Halosta presidentiksi. Oli luotu vaikutelma, että presidentti Martti Ahtisaari oli tuhonnut Kekkosen perinnön, kuten kansanedustaja Jaakko Laakso totesi monen muun kansanedustajan säestyksellä eduskunnassa helmikuussa 1998. Erkon lailla Halonenkin arvosteli Baltian maiden Nato-hanketta julkisuudessa. Kysyn kuitenkin, onko tässä Venäjää ymmärtävässä asenteessa ollut kyse suomettumisesta, sen jatkokertomuksesta, toisin sanoen jo kylmän sodan aikana syntyneestä pelonsekaisesta myöntyväisyydestä?

Euroopan ja Venäjän kumppanuus on vaikeuksissa ja siirtymässä tulevaisuuteen. Tässä suhteessa Erkonkin ennuste meni väärin. Krimin miehitys on muodostumassa pysyväksi kumppanuuden esteeksi. Ranskan presidentti Emmanuel Macron on halukas siksi syventämään transatlanttista kumppanuutta. Suomelle tällä on merkitystä. Ranska ei toista de Gaullen virhettä.

Entisen pääministerin Esko Ahon Venäjän suurimman ja valtion omistaman Sberbankin hallintoneuvostoon siirtymisen yhteydessä nousi esille hänen sopivuutensa. Pankin edustajat korostivat hänen aiempia valtiollisia tehtäviä rekrytoinnin perusteluissa. Tästä voi tehdä johtopäätöksen, että Aho rekrytoitiin valtiollis-poliittiseen asiantuntijatehtävään. Nimityksestä ehkä taustatietoja saanut Helsingin Sanomat kuvaili (19.3.2016) Suomen entisen pääministerin roolia pääkirjoituksessa niin, että "Aho ei ole liikkeellä yksityisenä konsulttina", koska "hän on suomalaisen elinkeinoelämän Venäjä-suhteiden keskeinen veturi". "Ajatus on, että Aho hoitaisi suhteita niin pitkälle, että seuraavalla tasolla olisivat enää presidentit".

Lehti katsoi Ahon johdolla toteutettavan "elinkeinoelämän epävirallisen diplomatian tasapainottavan lännen tiukkaa Venäjän politiikkaa". Lehden muotoilu on mielenkiintoinen. Tarvitseeko suomalainen elinkeinoelämä esimerkiksi Kiina-suhteidensa keskeiseksi veturiksi entistä pääministeriä? Tuskin, vaikka valtiojohto onkin edustanut elinkeinoelämää menestyksellä eri puolille maailmaa suuntautuneilla vienninedistämismatkoilla. Onko Suomen elinkeinoelämän kannalta viisasta tasapainottaa, toisin sanoen heikentää lännen tiukkaa Venäjän politiikkaa. Eikö tässä oteta melkoisia riskejä varsinkin kun Sberbank on laitettu Yhdysvaltojen sanktiolistalle?

Entinen pääministeri Paavo Lipponen on puolestaan ollut Venäjän valtion omistaman Gazprom-yhtymään kuuluvan Nord Stream -kaasuputkihankkeen konsultti vuodesta 2008. Suomen hallitus on antanut nyttemmin luvan myös toisen kaasuputken, Nord Stream 2:n vetämiselle Suomen talousvesialueen läpi, koska uudenkaan putken ei katsottu olevan ympäristöongelma. Saksan liittokansleri Angela Merkel on ehkä yllättäen asettanut Nord Stream 2-hankkeelle kuitenkin uusia ehtoja. Muualla Itämeren alueella hanketta ei enää tueta ja monissa EU-maissa sitä pidetään jopa turvallisuuspoliittisena riskinä. Saksassa Gazpromin ja nyttemmin Rosneftin hallintoneuvoston puheenjohtajana toimivaa entistä liittokansleri Gerhard Schröderiäarvostellaan näistä konsulttitehtävistä. Suomessa Lipponen on säästynyt arvostelulta lähes kokonaan, vaikka NS2 haittaa EU:n energiaunionin kehittämistä ja on heikentänyt Itämeren alueen turvallisuutta. Hankkeesta ei hyödy Suomi, vaan ainoastaan Lipponen taloudellisesti.

Gazpromin pääjohtaja Alexei Miller on nyt myös uusimmalla sanktiolistalla. Hänen katsotaan toimineen pahantahtoisesti Yhdysvaltoja vastaan. Tämä aiheuttanee oikeudellisia ongelmia ainakin Gazpromin eurooppalaisille kumppaniyhtiöille, kuten Reuters arvioi tuoreeltaan. Voidaan tietenkin myös kysyä, aiheuttaako Milleriin kohdistunut pakote ongelmia myös yhtiön länsimaista palkatuille konsulteille, joilla on ollut aiemmin korkea valtiollinen asema. Ainakaan sanktioiden laajentuminen koskemaan heidän työnantajiaan ei ole ongelmatonta. Edesmennyt amerikkalainen Venäjän asiantuntija Karen Dawisha on teoksessa Putinin kleptokratia todennut, että esimerkiksi Nord Streamiin kytketyt entiset länsipoliitikot ovat osa Kremlin korruptiivista toimintaa geopoliittisten etujensa ajamisessa.

Ulkopolitiikassa on aina sekä virallisia että epävirallisia kanavia. Taloussuhteissa raja poliittisiin intresseihin on usein myös kuin veteen piirretty viiva. Venäjä on nyt kuitenkin monessa asiassa Suomen ja EU:n sekä Yhdysvaltojen kannalta kasvava turvallisuuspoliittinen ongelma. Taloudelliset vastatoimet ovat poliittisia aseita. Voiko lännen tiukkaa Venäjän politiikkaa tasapainottamaan tarkoitetusta ”epävirallisesta diplomatiasta” seurata Suomelle poliittisia, ei vain taloudellisia riskejä? Missä määrin suomettuminen on saamassa jatkokertomuksen, tällä kertaa taloussuhteiden vedossa?

Krimin miehityksen jälkeen Saksan liittotasavallan hallituksen politiikkaa on seurattu erityisen tarkasti. Etenkin monissa Nato-maissa on kiinnitetty huomiota siihen, että Saksa on eri vaiheissa korostanut, miten ongelmat Venäjän kanssa voidaan aina ratkaista diplomatialla. Nord Stream 2 -hanke on myös eristänyt Saksaa. Maan puolustusbudjetti on jäänyt jälkeen Naton jäsenmaille asetetuista tavoitteista, mistä Yhdysvallat on tyytymätön. Suomi on puolestaan jättäytynyt Naton jäsenyyden ulkopuolelle, eikä ilman Venäjän vaikutusta. Saksaa pidetään Yhdysvalloissa turvallisuuspoliittisena vapaamatkustajana. Tähän saattaa vaikuttaa tosin myös se, että Saksa ei ole YK:n turvallisuusneuvostonpysyvä jäsen, joiden velvollisuudet ovat suuremmat sotilaallisessa kriisinhallinnassa.

Viime päivinä on Saksan julkisessa sanassa kuitenkin pohdittu, onko maa enää edes luotettava länsimaa, kun mielipidetiedusteluissa enemmistö kansalaisista katsoo, että Yhdysvaltojen presidentti on maan kannalta suurempi uhka kuin Venäjän presidentti ja kansleri Angela Merkel on maan talouseliitissä vahvana vaikuttavien Venäjä-ymmärtäjien vietävissä. Onko Saksa näin ollen suomettumassa? En tähän ryhdy vastaamaan, mutta kysyn kuitenkin. Suomessa on sen sijaan menossa suomettumisen jatkokertomus, jonka seuraavia vaiheita turvataan vaikenemisen kulttuurin sementoinnilla, missä valtakunnan päämedioilla YLE:llä ja Helsingin Sanomilla on keskeinen tehtävä.