Arctechin toiminta on ollut jo pitkään raskaasti tappiollista, eikä telakka ole saanut Venäjältä niin paljon jäänmurtaja- ja erikoisalustilauksia kuin uskottiin USC:n tullessa telakan omistajaksi vuonna 2011. Arctech on myös USA:n sanktiolistalla, mikä on suuresti vaikeuttanut telakan rahoitusmahdollisuuksia ja käytännön toimintaa.


 

 

Venäläismedia: Helsingin telakan myynti

peruuntui – Kreml asialla?

 

17.1.2019 15:01päivitetty 17.1.2019 15:01 | Kauppalehti

Tappiolla. Helsingin Telakka on kärsinyt USA:n Venäjän-vastaisista talouspakotteista.KUVA: KAROLIINA PAAVILAINEN
 
 

Pietarin johtava verkkolehti Fontanka kertoo nimettömiin lähteisiinsä vedoten, ettei venäläinen valtionyhtiö United Shipbuilding Corporation (USC) myykään omistamaansa Arctech Helsinki Shipyardia venäläisille yksityissijoittajille.

 
 

Kauppalehti uutisoi viime marraskuussa, että USC olisi myymässä Arctechin eli Helsingin telakan liikemiesryhmälle, jossa ovat mukana entinen varaliikenneministeri Viktor Olerski ja laivanvarustaja Rišat Bagautdinov.

Olerski kuitenkin vetäytyi kaupasta ja myöhemmin tarkentui, että Arctechin uudet omistajat olisivat Bagautdinov ja Vladimir Kasjanenko. Kyseiset liikemiehet omistavat Šlisselburgissa, lähellä Pietaria sijaitsevan Nevsky Shipyard-telakan, ja ideana oli vaihtaa kyseinen telakka Arctechin osakkeisiin.

 

USC:n pääjohtaja Aleksei Rahmanov vakuutteli vielä joulukuussa, että Arctechin myynti on allekirjoitusta vaille valmis ja kyse on enää juridisista yksityiskohdista.

 

Fontanka-lehden mukaan telakkakaupan kuitenkin esti ”kaikkein korkein taho”, millä lehti mahdollisesti viittaa Venäjän hallitukseen.

*

Arctechin toiminta on ollut jo pitkään raskaasti tappiollista, eikä telakka ole saanut Venäjältä niin paljon jäänmurtaja- ja erikoisalustilauksia kuin uskottiin USC:n tullessa telakan omistajaksi vuonna 2011.

Arctech on myös USA:n sanktiolistalla, mikä on suuresti vaikeuttanut telakan rahoitusmahdollisuuksia ja käytännön toimintaa.

*

 
  • Martti Kiuru
    Kauppalehti
     

Eduskunnassa olevalla lakiesityksellä maanpetos-, valtiopetos- tai terrosismirikoksiin syyllistynyt voisi menettää Suomen kansalaisuuden, mikäli henkilöllä on toisen valtion kansalaisuus sekä riittävästi tosiasiallisia siteitä toiseen kansalaisuusvaltioonsa.


 
Sisäministeri Kai Mykkänen (vasemmalla) ja pääministeri Juha Sipilä. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

Palautuksista halutaan tuloksia: ”Tärkeintä

poistaa kielteisen päätöksen saaneet”

 

 

Pääministeri haluaa ulkoministeriöltä perjantaiksi raportin turvapaikanhakijoiden palautuksista.

Hallitus ei päättänyt tänään tiistaina uusista toimista Oulussa ja Helsingissä tapahtuneiden seksuaalirikosten vuoksi, vaan kävi tilannekatsauksessaan läpi, mitä toimia tällä vaalikaudella on jo tehty.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) totesi hallituksen istunnon jälkeen, että muun muassa turvapaikkapolitiikkaa on tällä vaalikaudella kiristetty ja poliisien määrää lisätty.

– Mutta oli siellä myöskin toimia, jotka ovat kesken. Esimerkiksi palautuspolitiikassa emme ole päässeet tuloksiin ja velvoitin, että ulkoministeriö tekee perjantaiksi raportin siitä, missä palatuspolitiikassa mennään, Sipilä sanoi toimittajille eduskunnassa.

Hallitus kokoontuu uudelleen perjantaina käsittelemään poliisiviranomaisten tilannepäivityksen ja sosiaalitoimen päivityksen siitä, mitä Oulussa ja Helsingissä on tehty ja mitä tukea se vaatii hallitukselta.

Hallituksella on valmiutta antaa lisää taloudellisia resursseja lisäbudjetin muodossa vielä tällä vaalikaudella.

Sipilä lupasi hallituksen tuen seksuaalirikosten tuomioiden koventamiselle eduskunnassa.

– Jos esimerkiksi seksuaalirikosten tuomioiden koventamisesityksessä, mikä meillä on sisällä, on tahtotilaa edelleen koventaa, siihen on meidän tukemme, Sipilä sanoi.

 

Törkeiden seksuaalirikosten minimirangaistuksia kiristettävä

Eduskuntaryhmien puheenjohtajat sopivat iltapäivällä kokoontumisessaan, että eduskunnan käsittelyssä jo olevat kolme lakia asetetaan eduskuntatyössä etusijalle ja saatetaan mahdollisimman pian voimaan. Nämä kolme lakia ovat rikoslain muuttaminen seksuaalirikosten osalta, poliisin henkilötietolaki ja kansalaisuuslain muutos.

Esityksessä ehdotetaan, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistus korotettaisiin neljästä vuodesta kuuteen vuoteen vankeutta. Lisäksi uudeksi rikosnimikkeeksi esitetään törkeää lapsenraiskausta, josta rangaistus olisi 4-12 vuotta vankeutta.

Ryhmäjohtajat linjasivat, että valiokuntakäsittelyssä on kiristettävä myös törkeiden lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten minimirangaistuksia.

Kansalaisuuslain osalta ryhmäjohtajat velvoittivat hallituksen arvioimaan nopealla aikataululla mahdollisuutta täydentää esitystä törkeillä seksuaali- ja väkivaltarikoksilla. Mikäli tämä on mahdollista, täydentävä esitys on tuotava eduskuntaan.

*

Eduskunnassa olevalla lakiesityksellä maanpetos-, valtiopetos- tai terrosismirikoksiin syyllistynyt voisi menettää Suomen kansalaisuuden, mikäli henkilöllä on toisen valtion kansalaisuus sekä riittävästi tosiasiallisia siteitä toiseen kansalaisuusvaltioonsa.

*

 

Oikeusministeri kehotti eduskuntaa malttiin

Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) kehotti kuitenkin malttiin eduskunnassa. Hänen mukaansa eduskunnassa on jo hyvä paketti, joka kiristää rangaistuksia seksuaalirikoksista.

– Henkilökohtaisesti en ainakaan kannata sellaista, että hätäisiä pykälämuutoksia tehtäisiin huonolla valmistelulla, koska olen nähnyt viime päivinä sellaisiakin esityksiä ja lakialoitteita, joilla tosiasiassa laskettaisiin rangaistustasoa, Häkkänen sanoi.

Häkkäsen mukaan rangaistusjärjestelmien kehittäminen on monimutkainen palapeli, joka vaatii korkeaa asiantuntemusta ja huolellista pohjavalmistelua, jotta tiedetään tarkkaan, minkälainen seuraamusvaikutus pykälän muutamisella johonkin suuntaan on.

Häkkänen arvioi niin ikään, että esimerkiksi lapsen raiskauksesta tuomitun kansalaisuuden menettäminen on ”perusoikeusliitännäinen kysymys”, ja lakimuutosta olisi vaikea saada perustuslakivaliokunnasta läpi.

Kielteisen päätöksen saaneet poistettava maasta

Sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) sanoi, että kaikista tärkein toimenpide on, että lainvoimaisen kielteisen päätöksen Suomessa oleskeluunsa saavat poistuvat maasta.

– Tältä osin, kuten pääministeri sanoi, edellytämme ulkoministeriöltä toimenpidelistaa siitä, millä tässä asioilla tässä asiassa edetään, Mykkänen sanoi.

Sisäministeriössä on valmisteilla kymmenen kohdan toimenpideohjelma ulkomaalaisten rikosten ennaltaehkäisemiseksi ja keinoista niihin puuttumiseksi. Mykkänen aikoo tuoda talven aikana uusia toimia hallituksen päätettäväksi.

Mykkäsen mukaan tarkastellaan muutoksia siihen, millä edellytyksillä oleskelulupia voidaan päättää ja ottaa vaarantavia henkilöitä kiinni.

Mykkäsen mielestä nykyinen rajan ylitykseen perustuva turvapaikanhakujärjestelmä ei palvele tarkoitustaan, sillä se suosii nuoria miehiä eikä naisia, lapsia ja vanhuksia, joita Suomi kiintiöpakolaisjärjestelmän kautta haluaa auttaa.

 


 

Presidentti Sauli Niinistö tapaa Kiinan presidentti Xi Jinpingin Pekingissä maanantaina 14. tammikuuta. Presidenttien välisissä keskusteluissa ovat esillä Suomen ja Kiinan kahdenvälisten suhteiden lisäksi myös suurvaltasuhteet ja muut kansainväliset aiheet.


Presidentti Sauli Niinistö tapaa Kiinan presidentti Xi Jinpingin Pekingissä maanantaina 14. tammikuuta. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

”Herätys Suomelle” – näin suhtautuminen Kiinaan muuttui

 

 

Professorin mukaan Kiina ei epäröi käyttää taloudellista voimaansa osoittaakseen tyytymättömyyttään muihin maihin.

Viime vuosi oli jonkinlainen käännekohta suhtautumisessa Kiinaan niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin. Eri tahoilla herättiin keskustelemaan Kiinasta aiempaa kriittisemmin äänensävyin, arvioi Helsingin yliopiston Kiinan tutkimuksen professori Mikael Mattlin.

 

– Näissä keskusteluissa on syytä olla hereillä. Suomellahan on perinteisesti ollut aika läheinen suhde Kiinaan, ainakin verrattuna moneen muuhun pieneen EU-maahan. Olemme pitkään korostaneet yhteistyön positiivisia puolia, emme niinkään riskejä, Mikael Mattlin sanoo Verkkouutisille.

*

Presidentti Sauli Niinistö tapaa Kiinan presidentti Xi Jinpingin Pekingissä maanantaina 14. tammikuuta. Presidenttien välisissä keskusteluissa ovat esillä Suomen ja Kiinan kahdenvälisten suhteiden lisäksi myös suurvaltasuhteet ja muut kansainväliset aiheet.

*

– Meille tämä muuttunut ilmapiiri on siksi ollut isompi herätys kuin sellaisille maille, joilla ei ole ollut niin tiiviit suhteet Kiinaan ja joilla on jo pitkään ollut kriittisempi suhtautuminen, Mattlin toteaa.

Mattlin pitää Ruotsia valaisevana vertailukohtana. Ruotsin ja Kiinan välisissä suhteissa on ollut useita hankauskohtia viime aikoina.

– Pari Ruotsin kansalaista on ollut pidätettynä Kiinassa, eikä taannoinen kiinalaisturistien hotellitapauskaan parantanut välejä. Norjakin sai Nobelin rauhanpalkinnon myöntämisen (kiinalaiselle toisinajattelijalle Liu Xiaobolle vuonna 2010) jälkeen kokea monen vuoden ajan miltä tuntuu, kun Kiina valtiona on tyytymätön. Sen jälkeen Norja onkin ollut aika nöyrä, Mattlin sanoo.

 

Kiina ei uhkaa Suomea

Kiina on selvästi ottanut suuremman roolin kansainvälisen tason toimijana taloudellisessa, poliittisessa ja sotilaallisessa mielessä, mutta mitään dramaattista muutosta tässä ei ole viime aikoina tapahtunut.

– Kyse on pitkäaikaisesta trendistä, joka on pikkuhiljaa voimistunut. Enemmänkin on kyse siitä, että ympäri maailman ollaan nyt herätty siihen, että Kiina on jo hyvin monella saralla tärkeimpiä, joskus jopa tärkein, toimija. Erityisesti Yhdysvalloissa huolehditaan lipsuvasta johtoasemasta, niin teknologiassa kuin sotilaspuolellakin, Mattlin toteaa.

Kiinan ja Yhdysvaltojen suhteet ovat kiristyneet talous- ja turvallisuuspoliittisista syistä. Välejä hiertävät muun muassa kauppakiistat ja Kiinan viimeaikainen uhittelu Taiwanille. Lisäksi Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un ja Kiinan presidentti Xi Jinping ovat käyneet kahdenkeskisiä neuvotteluja, ja Kimin uskotaan haluavan Xiltä apua kansainvälisten pakotteiden höllentämisessä.

Yhdysvaltain puolustusministerinä aloittanut Patrick Shanahan kehotti viime viikolla Yhdysvaltain puolustushallintoa ja asevoimia pitämään mielessään Kiinan tuomat uhat.

Kiina ei kuitenkaan muodosta Suomelle turvallisuusuhkaa.

– Taloudellisena kilpailijana se on kyllä haaste Suomellekin, ainakin jossain määrin. Esimerkiksi monien yrityksiin kohdistuvien kohdennettujen verkkohyökkäysten jälkienhän epäillään johtavan Kiinaan, joskin tätä on vaikea täydellä varmuudella todentaa, Mattlin huomauttaa.

Kiina ei myöskään enää epäröi käyttää taloudellista voimaansa osoittaakseen tyytymättömyyttään muiden maiden toimintaan.

– Useampi maa on saanut kokea sen, että vireillä olevat taloudelliset yhteistyöhankkeet menevät kuukausiksi, joskus jopa vuosiksi, jäihin, kun Pekingissä niin päätetään. On muistettava, että Kiinan talous on pitkälti keskusjohdettu. Politiikalla on paljon suorempi vaikutus taloudelliseen toimintaan kuin EU-maissa. Tämä täytyy ottaa huomioon, kun suunnitellaan suuria yhteistyöhankkeita.

 

Suomi suurvaltojen välissä

Mattlinin mukaan Suomi joutuu taas tasapainoilemaan suurvaltojen välillä.

– Esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Kiinan välisessä tiedeyhteistyössä alkaa jo näkyä se, että tutkijat joutuvat ikään kuin valitsemaan puolensa. Jatkossa voi olla vaikeampaa saada merkittävää tiederahoitusta sekä Kiinan valtiolta, että Yhdysvalloilta. Välillisesti tämä voi vaikuttaa myös meihin, Mattlin arvioi.

Yhdysvallat ja Kiina ovat tieteen kentällä isoimpia valtiotoimijoita, joiden kanssa myös suomalaisilla on paljon yhteistyöhankkeita.

Toinen esimerkki on EU:ssa vastikään sovittu sijoitusten seurantamekanismi, jonka taustalla vaikuttaa huoli Kiinan nopeasti kasvaneista investoinneista Eurooppaan ja erityisesti Saksaan.

 

– Seurantamekanismi tarkoittaa Suomelle sitä, että muu EU on aiempaa kiinnostuneempi siitä, minkälaisia investointeja kiinalaiset ovat suunnitelleet tekevänsä Suomeen. Ulkoa tulevat investoinnit Suomeen ei ole siis enää vain puhtaasti kahdenvälinen asia, Mattlin korostaa.

 


 

Suomen Kuvalehden laajasta, yhdeksälle puolueelle tekemästä ilmastokyselystä, selviää kuka on kukin ilmastopolitiikassa, ennen vaaleja. Kyselyllä selvitettiin, mitä Suomen puolueet ovat valmiita tekemään ilmaston hyväksi. Ilmastokantoja ja sitoutumista konkreettisiin toimiin kysyttiin kaikkiaan kymmenellä eri osa-alueella. Kysely toteutettiin joulukuussa 2018.


 

 

Ilmastokortit pöytään

 

Puolueiden suunnitelmissa on eroa: yhdet sitoutuvat nopeisiin tekoihin, toiset tasapainoilevat ja kolmannet uskovat markkinoiden voimaan.

 

 
11.01.2019 06:00 | Suomen Kuvalehti

 
 
TEKSTI MATILDA JOKINEN
 
 

 

© HANNU KYYRIÄINEN

 

KAIKKI nykyiset eduskuntapuolueet sitoutuvat siihen, että ilmaston lämpeneminen on pysäytettävä 1,5 asteeseen. Puolueiden erot käytännön toimissa tavoitteen saavuttamiseksi ovat kuitenkin suuret.

Se selviää Suomen Kuvalehden laajasta, yhdeksälle puolueelle tekemästä ilmastokyselystä. Kyselyllä selvitettiin, mitä Suomen puolueet ovat valmiita tekemään ilmaston hyväksi. Ilmastokantoja ja sitoutumista konkreettisiin toimiin kysyttiin kaikkiaan kymmenellä eri osa-alueella. Kysely toteutettiin joulukuussa 2018.

Selvitimme myös toisella kyselyllä, miten ilmastonmuutos on vaikuttanut suomalaisten arjen valintoihin. Niitä käsittelevän jutun voit lukea täältä.

Puolueiden ilmastotoimia käsittelevä kysely pohjaa suomalaisten tutkijoiden haastatteluihin, Sitran vuonna 2018 julkaisemaan raporttiin ja Suomen ilmastopaneelin vuonna 2018 julkaisemaan muistioon.

Kysely käsittelee puolueen yleisiä ilmastotavoitteita, hiilinieluja, energiaa ja asumista, liikennettä, ympäristölle haitallisia yritystukia, arjen kulutusta, kiertotaloutta, koulutusta ja innovaatioita, ilmastonmuutokseen liittyviä eettisiä ja oikeudellisia kysymyksiä ja Suomen roolia EU:n ja kansainvälisen yhteisön ilmastopolitiikassa.

Kyselyn ensimmäisessä osassa on yleisiä ympäristöpolitiikkaan liittyviä kysymyksiä. Sen jälkeen seuraa 58 konkreettista toimenpidettä, joihin puolueet kertoivat kantansa.

Puolueiden keskeiset näkemykset kokosimme grafiikoihin.

 

KOLME puoluetta sitoutuu yli puoleen Suomen Kuvalehden ilmastokyselyn toimenpiteistä. Nämä ilmastopuolueet ovat vihreät, vasemmistoliitto ja Sdp.

Vihreät ja vasemmistoliitto asettavat ilmastotavoitteensa selvästi muita puolueita korkeammalle. Molemmat tavoittelevat hiilinegatiivisuutta vuoden 2030 aikaan ja rastittivat kyselyssä tätä lähimmäksi osuvan vaihtoehdon eli hiilineutraaliuden vuonna 2028.

Vihreät esitti puolueista eniten omia keinoja, joilla päästöt saataisiin laskemaan. Puolue myös ulottaa ilmastopolitiikkansa kaikkein tasaisimmin kyselyn kaikille sektoreille.

Sdp tavoittelee päästöttömyyttä vuoteen 2035 mennessä. Esimerkiksi metsien suojelun ja joukkoliikenteen osalta Sdp on valmis tekemään suurista puolueista kunnianhimoisinta politiikkaa. Liikenteen, energiantuotannon ja asumisen sekä yritystukien osalta jäi kuitenkin myös useita kohtia, joihin puolue ei toistaiseksi uskalla sitoutua.

 

SININEN TULEVAISUUS, Rkp ja keskusta sitoutuvat kaikki hiukan alle puoleen kyselyn toimista.

Siniset ja Rkp tavoittelevat hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Keskusta ei anna tavoitetta 2030-luvulle, mutta tähtää siihen, että hiilinielut ovat päästöjä suuremmat ennen vuotta 2050.

Rkp:ltä selkeä ilmastolinja puuttui joulukuussa 2018 monien sektoreiden osalta. Sininen tulevaisuus korosti imastonmuutoksen torjunnassa ydinvoimaa ja hiilinieluja, Keskusta päästökauppaa.

Vähiten ilmastokyselyssä esitettyihin tavoitteisiin sitoutuivat kristillisdemokraatit, kokoomus ja perussuomalaiset.

Kristillisdemokraatit tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Kokoomuksen linjan mukaan Suomen tulisi olla lähes päästötön vuoteen 2050 mennessä.

Kyselyvastauksista huolimatta kokoomus korostaa ilmastoteeman tärkeyttä puolueelle ja ajaa Suomelle näkyvää roolia maailman ja EU:n ilmastopolitiikan kunnianhimon nostamisessa. Kristillisdemokraatit puolestaan näkee, että ilmastotavoitteet voidaan saavuttaa useita eri reittejä. Siksi puolue ei kannata turhan vahvaa valtiosta lähtevää ohjailua.

Perussuomalaisten linja eroaa selkeästi muiden puolueiden kannoista. Puolue lähtee siitä, että tiukat päästötavoitteet Euroopassa ovat suuressa kuvassa haitallisia ympäristölle: Kiina ja Intia saavat kilpailuedun, ja tuotanto siirtyy sinne, missä se on vielä saastuttavampaa. Siksi Suomessa ei puolueen mielestä tule tehdä liian kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa.

 

 

TÄSMÄLLISESTI muotoiltujen vaihtoehtojen rastiminen oli vastaajille monessa kohtaa vaikeaa, esimerkiksi Sdp kipuili joutuessaan valitsemaan hyvinvoinnin mittariksi joko BKT:n tai kestävän hyvinvoinnin mittarit. Rkp ei vastannut kysymykseen lainkaan.

Alla puolueen puheenjohtajat kertovatkin lisää puolueidensa ilmastoideologiasta ja vastausten taustoista. Keskustasta puheenjohtaja Juha Sipilä ei ehtinyt vastaamaan, vaan puolueen näkemyksiä valotti asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen.

Kunkin haastattelun jälkeen voit tutustua myös kyseisen puolueen kyselyvastauksiin kokonaisuudessaan. Niissä puolueet myös tarkentavat kantojaan ja esittävät omia tavoitteitaan, jotka ovat joissain kohdin jopa kovempia kuin kyselyssä esitetyt vaihtoehdot.

 


VIHREÄT: ”NÄEMME SUOMEN, JOKA VIE ILMASTO-OSAAMISTA MAAILMALLE”

Sitoutuminen kyselyn tavoitteisiin: 52/58.

Vihreät sitoutuu lähes kaikkiin ilmastokyselyssä esitettyihin tavoitteisiin. Puolue esittää myös eniten omia ehdotuksiaan eri sektoreiden päästöjen vähentämiseksi.

Vihreät tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä ja hiilinegatiivisuutta pian tämän jälkeen. Fossiilisten polttoaineiden takarajat se asettaa 2020- ja 2030-luvuille.

Puolue painottaa, että teknologia 1,5 asteen saavuttamiseen on olemassa, mutta poliittiset päätökset puuttuvat. Puheenjohtaja Pekka Haaviston mukaan on keskeistä, että ilmastotyötä tehdään tasapuolisesti kaikilla sektoreilla.

”Välillä koitetaan saada aikaan juopaa maaseudun ja kaupungin välille, mutta ilmastokriisi voidaan voittaa vain niin, että molemmissa toimitaan. Kaupungeissa on siirryttävä nykyistä ekologisempaan suuntaan asumisessa, liikenteessä ja energiantuotannossa. Maaseudulla taas voidaan kasvattaa nielukapasiteettia maa- ja metsätaloudessa.”

Haavistolla on useita ehdotuksia hiilinielujen kasvattamiseksi niin metsissä ja turvesoilla kuin viljelysmailla ja puurakennuksessakin.

Vihreät kannattaa Avohakkuut historiaan -kansalaisaloitetta. Haaviston mukaan avohakkuukielto tulisi aloittaa valtion mailta ja turvepohjaisilta mailta. Luken hiilinieluarvioiden lopputulemasta riippumatta Haavisto ei lähtisi korottamaan nykyisiä hakkuutasoja.

Energiantuotannossa vihreät suosii uusiutuvia energiamuotoja. Haaviston mukaan puolue suhtautuu periaatteessa myönteisesti myös sellaisiin ydinvoimaloiden jatkolupiin, joita säteilyturvakeskus puoltaa.

”Ydinturvallisuus on meille tärkeä, mutta jos se on ratkottu, puollamme jatkolupia. Pitkällä aikavälillä tavoittelemme kuitenkin ydinvoimasta luopumista.”

Vihreät on ainut puolue, joka sitoutuu suurimpaan osaan kyselyn liikennettä koskevista ehdotuksista. Haavisto korostaa muun muassa suuria investointeja Suomen raideliikenteeseen ja pyörä- ja kävelyliikenteen valtionrahoituksen moninkertaistamista.

Vihreiden aloitteesta syntyneelle eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle Haavisto toivoo institutionaalista kunnianpalautusta elimenä, jossa pohditaan ylisukupolvisia kysymyksiä, kuten ilmastoa.

Haavisto toivoo Euroopan palaavan ilmastoneuvotteluiden määrätietoiseksi veturiksi. Haavisto korostaa Suomen ilmasto-osaamisen ja -teknoloigian vientiä esimerkiksi Kiinaan ja Afrikkaan.

”Emme näe kuristuvaa pimeydessä elävää Suomea, joka polttelee kynttilää jossain luolan kätkössä. Näemme Suomen, joka vie ilmasto-osaamista ja teknologiaa maailmalle ja jonka työpaikat syntyvät kestävän kehityksen ympärille.”

 


 

Nykytilanteessa amerikkalaistutkija Peter Harrell toteaa Foreign Affairsin mukaan voi olla mahdollista, että paineen kasvattaminen Venäjää kohtaan ajaisi Putinin hillitsemään maansa aggressiivisia toimia länttä vastaan. – Todennäköisempi skenaario on kuitenkin se, että Putin jatkaa lännen haastamista. Silloin Kremlin kykyä edistää ulkopolitiikkaansa on rajoitettava strategialla, joka pyrkii vähitellen heikentämään Venäjän taloutta, aiheuttamaan kasvavia sisäisiä jakolinjoja ja pakottamaan kompromisseihin.


 
Krimin ja Venäjän yhdistävä Kertsinsalmen silta. ITAR TASS / LEHTIKUVA / SERGEI MALGAVKO

Näillä järeillä keinoilla länsi voisi vastata

Vladimir Putinille

 

 

Lännen toimet eivät ole riittäneet kääntämään Kremlin politiikan suuntaa, vaan edessä on pitkä hermopeli

 

Pakotteet, joilla länsi on vastannut helmikuussa 2014 tapahtuneeseen Krimin valtaukseen ja myöhemmin samana vuonna alkaneeseen Ukrainan sotaan, ovat amerikkalaisasiantuntijan mukaan purreet Venäjän talouteen. Toivottua vaikutusta Venäjän aggressiiviseen käyttäytymiseen niillä ei kuitenkaan ole ollut.

– Venäjä ei ole vain kieltäytynyt tekemästä myönnytyksiä Ukrainaan kohdistamansa intervention suhteen, vaan se on ottanut marraskuussa 2018 haltuunsa kolme Kertšinsalmen kautta kulkenutta Ukrainan laivaston alusta, amerikkalaistutkija Peter Harrell toteaa Foreign Affairs -lehteen kirjoittamassaan artikkelissa.

– Ne eivät myöskään ole saaneet Moskovaa luopumaan auttamasta Pohjois-Koreaa kansainvälisten sanktioiden kiertämisessä, pönkittämästä Syyrian presidentti Bashar al-Assadin asemaa tai käyttämästä sotilaskäyttöön tarkoitettua hermomyrkkyä hyökkäyksessään Britanniassa maanpaossa elävää venäläistä Sergei Skripalia vastaan Salisburyssa.

Vaikka pakotteiden vaikutukset ovat jääneet rajallisiksi, niitä tarvitaan Harrellin mukaan edelleen yksittäisten Venäjän hallinnon edustajien, oligarkkien ja venäläisyritysten rankaisemiseksi vihamielisistä toimistaan länttä vastaan. Hän sanoo pitävänsä myös järeämpiä toimia välttämättöminä sen varmistamiseksi, että Venäjän provokatiivinen käyttäytyminen ennemmin tai myöhemmin lakkaa.

Tohtori Peter Harrell on puoluepoliittisesti sitoutumattoman Center for a New American Security -ajatushautomon tutkija, joka on ennen nykyistä tehtäväänsä toiminut osallistunut keskeisesti Iranin, Venäjän ja Syyrian vastaisen pakotepolitiikan muotoiluun Yhdysvaltain ulkoministeriössä.

 

Pitkäkestoista painetta

Harrell ehdottaa artikkelissaan useita uusia toimia, joilla voitaisiin muun muassa heikentää Venäjän sotateollisuuden toimintaedellytyksiä, rajoittaa ulkomaisten energiayhtiöiden investointeja Venäjälle ja vaikeuttaa venäläisyritysten pääsyä kansainvälisille pääomamarkkinoille.

Myös esimerkiksi teknologiayhtiöihin ja kiinteistöihin kohdistuvat venäläissijoitukset voitaisiin hänen mukaansa asettaa huomattavasti nykyistä tiukemman valvonnan alaisiksi.

Venäjä tulisi Harrellin mielestä saattaa entistä useammin toimistaan myös oikeudelliseen vastuuseen, kuten Ukraina on Krimin valtauksen osalta jo tehnytkin.

– USA ja eurooppalaiset hallitukset voivat rohkaista muitakin murhista kyberhyökkäyksiin ulottuvien Venäjän pahantahtoisten toimien uhreja ryhtymään oikeustoimiin, hän sanoo.

Venäjän patoaminen taloudellisin keinoin on Harrellin mukaan pitkää peli, kuten se oli jo kylmän sodan aikana.

– Ronald Reagan ei vuonna 1983 odottanut, että hänen strategiansa johtaisi välittömiin Neuvostoliiton politiikan muutoksiin Keski-Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Euroopassa. Hän totesi olevan ”epätodennäköistä, että se tuottaisi nopeaa läpimurtoa kahdenvälisissä suhteissa”, Harrell huomauttaa.

 

Painetta Venäjää kohtaan on Harrellin mukaan oltava valmis lieventämään, jos Kreml muuttaa politiikkansa suuntaa.

– Jos se ei niin tee, Washingtonin on pyrittävä eristämään ja horjuttamaan Venäjän taloutta pitkällä aikavälillä.

 


 

Essexin ja Missouri-Columbian yliopistojen tutkijat Gijsbert Stoet ja David C. Geary tutkivat tilannetta elinajanodotteen, koulutusmahdollisuuksien ja onnellisuuden perusteella. Stoet ja Geary toteavat, että kehittyneet valtiot ovat varsin lähellä sukupuolten välistä tasa-arvoa. – Teollisuusmaiden tilanne tosin suosii yleensä hieman naisia. Näkemyksemme mukaan kehitysmaissa suurimmat erot liittyvät työmarkkinoiden perinteisiin sukupuolirooleihin. Kehittyneiden valtioiden tuloksiin vaikuttaa erityisesti ennaltaehkäisevän terveydenhuollon alirahoitus, tutkijat toteavat.


 
Epätasa-arvoisimmat olosuhteet löytyvät Afrikasta ja Lähi-idästä. / Gijsbert Stoet, David C. Geary

Yllätys: Naisilla useammissa maissa miehiä

parempi asema

 

Teollistuneet maat ovat globaalissa vertailussa tutkimuksen mielestä lähellä sukupuolten tasa-arvoa.

 

Tuore tutkimus arvostelee akateemisessa maailmassa ja mediassa usein käytettyjä mittareita sukupuolten väliselle tasa-arvolle.

Essexin ja Missouri-Columbian yliopistojen tutkijat Gijsbert Stoet ja David C. Geary tutkivat tilannetta elinajanodotteen, koulutusmahdollisuuksien ja onnellisuuden perusteella. Basic Index of GenderInequality– eli BIGI-indeksiin pohjautuvan vertailun tulos oli naisten kannalta suotuisampi 91:ssä yhteensä 134 vertailumaasta.

Tutkijat huomauttavat, että miesten elinajanodote on keskimäärin naisia alhaisempi, minkä lisäksi miehet työskentelevät useammin vaarallisissa olosuhteissa ja joutuvat suorittamaan monissa maissa pakollisen asepalveluksen. He saavat myös keskimäärin naisia ankarampia vankeusrangaistuksia samoista rikoksista. Vankilaan tuomituista noin 93 prosenttia on miehiä.

Kodittomuus, itsemurhat, päihdeongelmat ja todennäköisyys joutua väkivallan uhriksi ovat myös vastaavalla tavalla sukupuolittuneita ilmiöitä.

Miehillä oli huonompi asema kuin naisilla 91 tutkimuksen maassa, joita kaikkiaan oli 134.

Inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI) korkealle sijoittuvien valtioiden osalta tulokset olivat yleensä parempia naisten osalta, erityisesti onnellisuusmittausten ja elinajanodotteen vuoksi. Kehitysmaissa naisten tilanne oli selvästi heikompi pääasiassa rajoitettujen koulutusmahdollisuuksien vuoksi.

Suomi sijoittuu vertailussa sijalle 50, eli tilanne arvioidaan Ruotsia (15. sija) ja Tanskaa (16. sija) epätasa-arvoisemmaksi. Koulutuksen osalta kotimaiset erot ovat lähes olemattomat, mutta naisten elinajanodote ja onnellisuusmittausten tulokset ovat miehiä suotuisampia.

Stoet ja Geary huomauttavat, että miehet jäävät naisia myöhemmin eläkkeelle muun muassa Suomessa, Espanjassa ja Ranskassa. Eläkevuosia kertyy silti vähemmän heikomman elinajanodotteen vuoksi.

 

Työmarkkinoiden sukupuoliroolit ongelmana kehitysmaissa

Tutkijoiden mukaan BIGI-indeksiin pohjautuva vertailu kertoo enemmän sukupuolten tasa-arvosta kuin Global Gender Gap -indeksi, johon viitataan usein politiikassa ja alan tutkimuksissa.

– Menetelmä antaa muita selkeämmän kuvan sukupuolten välisestä epätasa-arvosta. Siinä otetaan huomioon tekijöitä, jotka voivat olla joko myönteisiä tai kielteisiä molemmille sukupuolille — eikä vain naisten kannalta kielteisiä mittareita.

 


 

Tänä vuonna myös talouskasvun riskit lisääntyvät. Ennusteen mukaan riskejä ovat Britannian ero EU:sta, kauppasotien kiihtyminen, kehittyvien markkinoiden haavoittuvuus ja rahoitusmarkkinoiden epävakaus. Lisäksi Yhdysvaltain keskuspankin rahapolitiikan normalisoinnin vaikutuksia maailmantalouteen on vaikea arvioida.


 
Kahden euron kolikko. LEHTIKUVA / MATTI BJÖRKMAN

Talouden ennustetaan hidastuvan

euroalueella

 

Taloudellisen toiminnan kasvu jää alkuvuonna aiempaa hitaammaksi, ennustaa kolme eurooppalaista tutkimuslaitosta.

 

Viime vuoden viimeisen neljänneksen kasvu eurolueella jää tuoreen ennusteen mukaan 0,3 prosenttiin edellisestä neljänneksestä, samoin kuin tämän vuoden ensimmäisen ja toisen neljänneksen kasvu. Ennusteen tehneet kolme tutkimuslaitosta ovat saksalainen Ifo, sveitsiläinen KOF ja italialainen Istat. Koko viime vuoden kasvuksi laitokset ennakoivat 1,9 prosenttia.

Euroalueen kasvu on ennusteen mukaan lähinnä vain kotimaisen kysynnän ansiota. Viime vuoden kolmannella neljänneksellä Saksan autotehtaiden tuotanto väheni, ja viimeisellä neljänneksellä euroalueen teollisuustuotannon kasvun arvioidaan pysähtyneen. Tänä vuonna sekä ensimmäisellä että toisella neljänneksellä teollisuustuotannon odotetaan kasvavan vain 0,2 prosenttia edellisestä neljänneksestä.

Inflaation arvioidaan kiihtyvän viime vuoden viimeisellä neljänneksellä kahteen prosenttiin, mikä on hyvin lähellä Euroopan keskuspankin vajaan kahden prosentin tavoitetta. Tänä vuonna kuitenkin inflaation ennustetaan hidastuvan tammi-maaliskuussa 1,9 prosenttiin ja edelleen huhti-kesäkuussa 1,8 prosenttiin.

 


 

Jos Trump julistaa kansallisen hätätilan ohittaakseen kongressin muurikiistassa, nakertaa se entisestään kongressin valtaa. Tilanteesta kehittyisi vakava haaste amerikkalaiselle edustukselliselle demokratialle ja vallan kolmijaon periaatteelle. Kaikkien – myös republikaanien – on hyvä muistaa, että jos Trump ylittää tämän sillan, seuraava demokraattipresidentti saattaa seurata esimerkkiä.


 BLOGIT

 
 
Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria
 
 

Trump uhkaa hätätilalla saadakseen

muurinsa: Päätös olisi katastrofaalisen huono

ja johtaisi vaaralliselle tielle

 

BLOGIT AMERICANA 8.1.2019 08:18 |  Suomen Kuvalehti
 
MARKO MAUNULA

 
 
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

PRESIDENTTI Donald Trump uhkaa julistaa kansallisen hätätilan saadakseen rakennettua muurin Meksikon vastaiselle rajalle. Päätös olisi katastrofaalisen huono, mutta kuten miltei koko Trumpin presidenttiys, se ei olisi poliittisen kriisin syy vaan seuraus.

 

Yhdysvaltain poliittinen järjestelmä on joustava. Vaikka perustuslaki on vallanjaon osalta pysynyt muuttumattomana, kongressin ja presidentin suhde on kehittynyt vuosisatojen saatossa.

Kun Yhdysvallat itsenäistyi ja kirjoitti perustuslakinsa, varsinainen valta keskittyi pitkälti kongressille. Presidentit olivat useimmiten seremoniallisia sihteereitä, joiden keskeiseksi tehtäväksi jäi hyväksyä kongressin säätämät lait.

Andrew JacksoninAbraham LincolninTeddy ja Franklin Delano Rooseveltinkaltaiset aktiiviset ja voimakastahtoiset presidentit muokkasivat systeemiä. Presidentin valtaoikeudet kasvoivat, ja kongressi ryhtyi yhä useammin nojaamaan Valkoiseen taloon.

 

VIIME vuosien poliittinen halvaus on tehnyt Yhdysvaltojen politiikasta yhä presidenttikeskeisempää.

Vaalipiirien rajojen muokkaaminen on tehnyt useimmista piireistä joko vankan republikaanisia tai demokraatteja suosivia. Seurauksena Washingtoniin on valittu tiukkoja idealisteja, joille kompromissit vastapuolen kanssa eivät tule kysymykseen.

Tämä on osaltaan edesauttanut ns. ilmestyskirja-politiikan nousua. Siinä vastapuolen vaalivoitto merkitsee miltei maailmanloppua. Lopputuloksena on ollut poliittinen pattitilanne, jossa oppositiopuolue on kiinnostuneempi vastapuolen torpedoinnista kuin maan edusta.

Esimerkistä käy vaikkapa senaatin republikanien johtajan Mitch McConnellinlausunto vuodelta 2010. Keskellä talouskriisiä kriisiä hän sanoi, että republikaanien tärkein tehtävä on varmistaa, että ”Obamasta tulee yhden kauden presidentti.” Tai yhtä hyvin joidenkin vasemman laidan demokraattien hinku haastaa Trump valtakunnaoikeuteen – ilman yksilöityjä syytöksiä.

 

TÄLLAISESSA tilanteessa presidentit, sekä Barack Obama että Donald Trump, ovat ajoittain tulkinneet omia valtaoikeuksiaan löysästi ja ajaneet suuria päätöksiä kongressin ohi, käyttäen ns. executive order -käytäntöä.

Riippuu näkökulmasta, miten käytäntöön suhtautuu. Onko kyseessä tilanteen sanelema pakko, koska jonkun on hallittava maata jos kongressi ei siihen kykene. Vai istuvan presidentin tapa kahmia itselleen lisää valtaa tavalla, joka ohittaa demokratian vaarallisella tavalla.

*

Jos Trump julistaa kansallisen hätätilan ohittaakseen kongressin muurikiistassa, nakertaa se entisestään kongressin valtaa. Tilanteesta kehittyisi vakava haaste amerikkalaiselle edustukselliselle demokratialle ja vallan kolmijaon periaatteelle.

Kaikkien – myös republikaanien – on hyvä muistaa, että jos Trump ylittää tämän sillan, seuraava demokraattipresidentti saattaa seurata esimerkkiä.

*


 
Sixten Korkman. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Sixten Korkman: Hyvinvointivaltion umpikuja

häämöttää

 

Taloustieteilijän mukaan verotulot eivät enää riitä menoihin ja tilanne pahenee.

– Suomella on julkisen talouden kestävyysvaje: verotulot eivät nykyisin veroastein pidemmän päälle riitä nykyperusteisten julkisten menojen rahoittamiseen. Tätä ongelmaa ei sovi unohtaa vaalilupauksia annettaessa, taloustieteen emeritusprofessori Sixten Korkman toteaa Helsingin Sanomien kolumnissaan.

 

Hän nostaa esiin ikääntymisen vaikutukset. Iäkkäiden osuuden kasvu lisää eläke-, terveydenhoito- ja hoivamenoja. Valtiovarainministeriön arvion mukaan ikääntymiseen liittyvät julkiset menot kasvavat vuosittain noin 400-500 miljoonaa euroa ilman muutoksia nykylainsäädäntöön.

– Tuon verran tarvitaan vuosittain uusia menoleikkauksia budjettivajeen kasvun estämiseksi. Ikääntymiseen liittyvä menoautomatiikka selittää osaltaan kestävyysvajeen kutistamisen vaikeutta, Sixten Korkman sanoo.

Hänen mukaansa tilanne on paradoksaalinen. Hyvinvointipalvelujen tuottavuutta on vaikeampi nostaa kuin teollisuudessa tai muissa palveluissa, mutta silti sektorin palkat nousevat samoin kuin muillakin aloilla.

– Suomi on vauraampi maa kuin koskaan, mutta hyvinvointipalvelujen turvaaminen sen kuin vaikeutuu, Korkman toteaa.

Hänen mukaansa vaalikeskusteluissa luvataan lisämenoja hyviin tarkoituksiin. Tällä tiellä ajaudutaan kuitenkin Korkmanin mukaan lisävelkaantumiseen ja kestävyysvajeen kasvuun entisestään.

– Viime kädessä häämöttää todellinen hyvinvointivaltion umpikuja. Politiikassa kaivataan ankaraa menojen priorisointia. Lisäksi tulisi jatkaa pyrkimyksiä työllisyysasteen nostamiseksi ja unohtaa lupaukset veronkevennyksistä, Sixten Korkman linjaa.

 

Hänen mukaansa lisäpanostuksia tulisi kohdistaa lapsiperheisiin ja nuoriin

– Etusijalle tulee asettaa lapsen oikeudet ja perheiden hyvinvointi sekä huoli Suomen alhaisesta syntyvyydestä. Hyvin kohdennetut panostukset lapsipolitiikkaan ovat tehokas keino vähentää julkisen talouden kestävyysvajetta (”win-win”), Korkman toteaa.

 


 

– Kiinan asevoimien on valmistauduttava kattavaan sotilaalliseen taisteluun uudesta lähtökohdasta. Sotaan ja taisteluun varustautumista tulee syventää kansallisen valmiustilan syventämiseksi, Presidentti Xi kertoi. – Kaikkien sotilasyksikköjen tulee ymmärtää kansalliset turvallisuus- ja kehityssuuntaukset ja vahvistaa varautumistaan yllättäviin kriiseihin, vaikeuksiin ja taisteluihin, hän jatkoi.




 
Xi Jinping. LEHTIKUVA / AFP Mark Schiefelbein

Kiinan presidentti käski asevoimia

varautumaan sotaan

 

 

Presidentti Xi Jinping pitää Yhdysvaltoja ja Taiwania uhkana maalleen

 

Kiinan presidentti Xi Jinping on ilmoittanut Kiinan valmistautuvan sotaan Yhdysvaltoja ja Taiwania vastaan, kertoo South China Morning Post.

Xin mukaan maan on tehtävä kaikkensa kehittääkseen puolustusvalmiuttaan ja varautuessaan aseelliseen taisteluun.

 

Presidentti allekirjoitti samassa tilaisuudessaensimmäisen sotilaallisen komennon vuodelle 2019, jonka mukaan Kiina käynnistää tehostetun sotilaallisen koulutuksen ja harjoitukset.

Taiwanin presidentti Tsai Ing-wen on pyytänyt kansainvälistä tukea Taiwanin itsehallintoalueen demokratian ja elämäntavan puolustamiseen Kiinan ilmoituksen johdosta.

– Toivomme, että kansainvälinen yhteisö ottaa pyynnön vakavasti ja voi auttaa meitä, Tsai lausui lauantaina.

 


 

Näkökulma: Suomen työmarkkinoilla kartellia kutsutaan ammattiliitoksi. Politiikassa Ay-Anttia taas kutsutaan "pääministeri - luuseriksi", vailla mm. EU kansainvälistymistaitoja. Häntä ei siis pidetä varsinaisena pääministeriaineksena. Näillä eväillä demareille povataan vaaleissa himmeää hopeaa? - KimsBlog


 
Puoluejohtajat paneelikeskustelussa. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

LM: Antti Rinteen kannatus pääministeriksi

12 prosenttia

 

Kokoomuksen puheenjohtaja toiseksi suosituin pääministeriehdokas.

Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Petteri Orpo on Lännen Median kannatuskysylyn selkeä kakkonen. Vastaajista 16 prosenttia kannattaa Orpoa pääministeriksi.

 

Vastaajista miehet kannattavat Orpoa enemmän kuin vihreiden Pekka Haavistoa, joka sijoittui kyselyn ykköseksi. Samoin Orpo on suosituin pääministeriehdokas yli 50-vuotiaiden vastaajien joukossa. Orpoa myös kannattaa osa keskustan äänestäjistä.

 

SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen henkilökohtainen suosio ei ole yleensä ollut hyvä. Häntä kannatti pääministeriksi vain 12 prosenttia vastaajista. Suurin Rinnettä kannattava ryhmä on eläkeläiset.

Nykyisen pääministerin, keskustan Juha Sipilän kannatus oli 13 prosenttia. Orpoa pääministeriksi kannattaa myös osa keskustalaisista.

Perussuomalaisten Jussi Halla-ahoa ja vasemmistoliiton Li Anderssonia kannattavat pääministeriksi viisi prosenttia vastaajista. Kristillisdemokraattien Sari Essayah sai neljän prosentin kannatuksen. Perussuomalaisten äänestäjille Rinne on toiseksi suosituin pääministeriehdokas. RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson ja sinisten puheenjohtaja Sampo Terho saivat yhden prosentin kannatuksen vastaajien parissa.

 


 

Seuraavan Suomen hallituksen tulee myös ottaa Itämeren geopoliittiset kysymykset vakavasti arvioinnin kohteeksi. Tällöin on arvioitava, voivatko entiset ministerit tai johtavat virkamiehet toimia Venäjän kaupan ja energiayhteistyön piirissä niin kauan kuin Venäjän ja lännen välillä on vakava kriisi. On myös arvioitava, miksi PU muuttui Suomen kätilöimänä käytännössä Venäjän valtion omistaman energiayhtiön Gazpromin intressejä edustavaksi hankkeeksi. - Alpo Rusi


 

 

Tuhosiko Gazprom EU:n pohjoisen

ulottuvuuden Suomen avustuksella?

 

EU:n pohjoinen ulottuvuus (PU) kytkeytyy pääministeri Paavo Lipposeen (SDP), joka teki Rovaniemellä pitämässään puheessa syyskuussa 1997 sitä koskevan aloitteen. EU:ssa pohjoinen ulottuvuus oli ensimmäisen kerran esillä joulukuussa 1997 Luxemburgin Eurooppa-neuvostossa, jossa Suomi teki asiaa koskevan aloitteen. Pohjoisen ulottuvuuden ensimmäinen toimintasuunnitelma hyväksyttiin Eurooppa-neuvostossa vuoden 2000 kesäkuussa Portugalin Feirassa pidetyssä kokouksessa. 

 

Toimintasuunnitelmaa laadittaessa sitä johdettiin suvereenisti valtioneuvoston kansliasta käsin, mutta ulkoministeriöstä tehtiin silti aloitteen valmistelija. Tämä tapahtui vanhan perustuslain aikana. PU:n johtovastuut oli siirretty ulkoministeriöstä pääministerille. Kyse oli kiistatta myös presidentin toimivaltaan kuuluvasta hankkeesta siksikin, että alkuperäisen aloitteen – vision – nimenomaan pohjoisesta ulottuvuudesta oli tehnyt presidentti Martti Ahtisaari 1.6.1994 Tarton yliopistossa pitämässään puheessa.

 

EU:n pohjoisen ulottuvuuden kehittely alkoi aiemmin vuosina 1992-94, kun Suomi neuvotteli EU-jäsenyydestä Brysselissä. Ulkoministeri Heikki Haavisto (kesk) nosti esille ”pohjoiset kysymykset”, koska unioni oli ensimmäistä kertaa laajentumassa Euroopan pohjoisiin osiin. Maatalouden harjoittamisen edellytykset olivat poikkeuksellisen hankalat näillä alueilla, joiden erityiskohtelusta neuvotteluissa päästiin vain vaivoin sopimukseen. Unionin tavoite oli pitää koko sen maantieteellinen alue asuttuna ja ekologisesti turvallisena. Tämä on ollut yksi rakennerahastojenkin tavoite. ”Pohjoisten kysymysten” nostaminen esiin oli tarkoitettu vahvistamaan laajentuvan EU:n pohjoisia alueita.

 

Presidentti Martti Ahtisaari sai ensitöikseen Esko Ahon (kesk) hallituksen viimeisen vuoden aikana osallistua EU-jäsenyyttä koskeneen kansanäänestyksen valmisteluihin. Näin huolimatta siitä, että kesäkuussa Korfulla häntä oltiin jo savustamassa EU-asioiden valmisteluista. Tämä tapahtui tilanteessa, jossa Suomi ei ollut vielä jäsen ja maassa oli vuoteen 2000 vanha perustuslaki, jonka mukaan presidentin tuli johtaa ulkopolitiikkaa. Hänen syrjäyttämisyrityksissään niin sanotun lautaskiistan avulla etenkään ennen tammikuuta 1995 oli todellisuudessa kyse vakavasta perustuslaillisesta kiistasta, mitä oikeusoppineet ovat usein tulkinneet oudolla tavalla presidentin yritykseksi hamuta itselleen hänelle kuulumatonta valtaa. Vaikuttaa siltä, että eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitisen johdolla toimivaltasuhteita tarkastellut komitea tietoisesti lietsoi eripuraa presidentin ja hallituksen välille EU:n vastuuasioissa.

 

Ahtisaari piti Tarton yliopistossa 1.6.1994 puheen, jossa ensimmäistä kertaa tuotiin esille käsite ”EU:n pohjoinen ulottuvuus”. Hänen mukaansa Pohjoismaiden liittyessä unioniin se saisi ”pysyvästi kehittyvän pohjoisen ulottuvuuden”. ”Pietarista ja Itämeren alueesta voisi kehittyä vihreä pohjoinen vyöhyke”. Hän esitti toiveen, että näin Venäjää voitaisiin kytkeä paremmin Euroopan yhdentymisprosessiin. Puhetta valmisteltaessa oli yhtenä lähtökohtana Venäjän uhka ydinsaastuttajana. Jäämeren rannalla oli laskettu olevan sukellusveneissä ja muissa laitteissa 200 reaktoria, joiden heikko kunto huolestutti asiantuntijoita. Puheessa oli myös selvä viesti, että Baltian maille oli EU:n jäsenyysovi auki, mutta Venäjän kohdalla kyse oli löysemmästä integroitumisesta Eurooppaan.

 

Kysymys EU:n pohjoisesta ulottuvuudesta on ajankohtainen, koska Itämeren läpikulkevan toisen kaasuputken – Nord Stream 2:n – turvallisuuspoliittinen merkitys ei enää ole häivytettävissä. Samalla on syytä arvioida, mikä rooli Suomella on ollut PU:n kehittelyssä. Uuden Suomen blogisti Ari Pesonen on ansiokkaasti useissa kirjoituksissaan kartoittanut ongelmaa. Viimeisin blogi oli otsikoitu ”Kaasuputket Venäjältä Suomen kautta Eurooppaan oli pääministeri Lipposen idea” (29.12.2018). Lipposen toisen hallituksen ohjelmassa PU sai jo osin modifioidun painopisteen: ”Hallitus edistää unionin pohjoisen ulottuvuuden politiikan täysimittaista toimeenpanoa korostaen erityisesti energiayhteistyötä, ydinturvallisuutta ja Itämeren suojelua.” (Hallitusohjelma 15.4.1999). 

 

Hallitusohjelmassa oli myös laajempi strateginen tavoite: ”Hallitus toimii aktiivisesti unionin politiikan vahvistamiseksi Euroopan pohjoisilla alueilla ja suhteessa Venäjään”. Lauseesta jäi pois sana ”unionin”, mikä saattoi hämärtää tarkoituksellisesti EU:n ja Venäjä rajaviivaa sekä nostaa aloitteen maantieteellisen etelärajan huomaamattomasti Viron yläpuolelle. Tämä saattoi olla tarkoituskin, koska jatkossa aloitteesta tuli yhä enemmän Gazpromin Suomi-välitteinen kaasuputkihanke. Tämä oli varmaan myös seurausta siitä, että Barentsin neuvosto ja Arktinen neuvosto olivat aktiivisia multilateraalisia toimijoita Euroopan pohjoisilla alueilla. Reviirikiista voitiin yrittää häivyttää työnjaolla. PU voisi muuttua EU:n ja Venäjän väliseksi ”energiasillaksi”.

 

PU oli siten jatkossa ennen mutta Suomen eli pääministeri Lipposen aktiivisuuden varassa. Moskovan vierailuillaan Lipponen tapasi myös presidentti Vladimir Putinin, mikä osoitti, että hän astui suvereenisti presidentin tontille itäsuhteiden hoidossa. Ari Pesosen mukaan Nord Stream -kaasuputkihankeen syntypäivämääräksi voidaan nimetä 24.1.2001. Synnyttäjät olivat Suomi ja Venäjä Suomen johdolla. 

 

Vuoden 2001 lopussa oltiin niin pitkällä, että Suomen, Saksan ja Venäjän asiantuntijat alkoivat suunnitella maakaasuputken Suomen alueen kautta kulkevan Pohjois-Euroopan kaasuputkihankkeen toteuttamista. Käytännössä hanketta edistivät jo yritykset, kuten Lipponen totesi puheessaan Lappeenrannassa lokakuussa 2001. ”Suuret hankkeet kuten kaasuputket ja kuljetuskorridoorit ovat näkyvin osa Pohjoista ulottuvuutta. Meidän ei kuitenkaan tule unohtaa eri sektoreilla tapahtuvia pienempiä hankkeita, joilla on usein suuri alueellinen ja paikallinen merkitys. Useat kysymykset ovat yhteisiä sekä isoille yrityksille että pienille paikallisille tuottajille.”   

 

Näin PU oli lopullisesti muuttunut Lipposen hallituksen käsittelyssä kaupallis-taloudelliseksi energiahankkeeksi, jossa ympäristönäkökohdat ja etenkin Itämeren alueen muiden rantavaltioiden näkemykset olivat jääneet toissijaisiksi. Alkuvaiheissa ratkaisevaa roolia esitti North Transgas Oy, joka oli alkuaan venäläisen energiajätti Gazpromin ja suomalaisen energiajätti Nesteen ja myöhemmin Fortumin yhteisyritys. 

 

Nord Stream AG palkkasi elokuussa 2008 Lipposen konsultiksi pari päivää Georgian sodan päättymisen jälkeen. Lipponen kertoi julkisuuteen halunsa rakentaa siltaa EU:n ja Venäjän välille. Tässä vaiheessa Nord Stream 1 -kaasuputkihanke oli mennyt läpi jo useita eri kehitysvaiheita. Suomen hallitus omaksui näkökohdan, jonka mukaan kyse ei ole poliittisesta vaan vain kaupallisesta hankkeesta. Väite oli kestämätön, koska energiasta oli tullut Venäjän geopoliittinen ase, mikä oli nähty jo 2006 Ukrainassa ja seuraavana vuonna vielä selvemmin, kun Ukrainan kautta kulkeva Venäjän kaasu suljettiin talven kylmimmässä vaiheessa, mikä aiheutti laajalti paleltumisia jopa Keski-Euroopassa, jossa kaasulla oli iso rooli energiahuollossa.

 

Suomessa hallituksen energialinjauksia puolusti pitkään poliittinen kenttä vihreitä myöten. Hallituksen de facto hallinnoima Ulkopoliittinen instituutti ei tietenkään asettunut poikkiteloin kaasuputken valmistelujen missään ratkaisuvaiheessa. Päinvastoin: UPI:n vuonna 2002 palkkaama venäläistaustainen erikoistutkija Arkady Moshes korosti vuonna 2007, miten EU:n ja Venäjän energiariippuvuus on varmin tae estää suuret konfliktit tulevaisuudessa. Jos lausunto ei ollut suoranaista kiristystä, niin ainakin se palveli Gazpromin intressiä, eikä ainakaan ollut haitaksi Matti Vanhasen (kesk) hallituksen pyrkimyksille lisätä yhteistyötä Venäjän kanssa, vaikka se olisi ollut yhä enemmän konfliktissa EU:n energiapolitiikan ja Baltian maiden turvallisuustarpeiden kanssa.

 

Krimin miehityksen jälkeen Nord Stream 2 -hanke on joutunut kasvaneen arvostelun kohteeksi. Saksassa hanke on nojannut vahvaan konsensukseen, joka on murtumassa. Johtavat poliitikot tarkistavat näkemyksiään. Entisen liittokanslerin Gerhard Schröderin edustama perinteinen idänpolitiikka, joka on ollut myös energiayhteistyössä tärkeä tekijä, on uudelleenarvioinnin kohteena.

 

 


 

Fraunhoferin tutkimuslaitos arvioi, että uusiutuvien osuus säilyy kuluvanakin vuonna hiiltä suurempana, vaikka kesästä ei tulisi yhtä aurinkoinen, sillä uutta tuotantokapasiteettia otetaan käyttöön jatkuvasti.


 

 

Saksa tuottaa enemmän sähköä uusiutuvilla

lähteillä kuin hiilellä

 

Uusia tuuli- ja aurinkovoimaloita otetaan jatkuvasti käyttöön.

 

Ulkomaat
Tuulivoimapuistoa asennetaan Rügenin saaren edustalle.
Arkonan tuulivoimapuistoa asennetaan Rügenin saaren edustalle syyskuussa 2017.Jens Koehler / EPA
 

Saksassa tuotettiin viime vuonna uusiutuvilla energialähteillä enemmän sähköä kuin hiilivoimalla.

 

Asiasta kertoo energia-alan tutkimuslaitos Fraunhofer(siirryt toiseen palveluun) tutkimuksessaan. Asiasta uutisoi muiden muassa Frankfurter Allgemeine -sanomaleht(siirryt toiseen palveluun)i.

Muutos uusiutuvien lähteiden, eli lähinnä aurinko-, tuuli-, vesi- ja biomassatuotannon eduksi tapahtui viime vuonna. Uusiutuvien energiamuotojen osuus oli 40,4 prosenttia, kun hiilivoiman osuus jäi tasan 40:een prosenttiin.

Saksassa tuotettiin viime vuonna sähköä yhteensä 542 terawattituntia. Siitä aurinkovoiman osuus oli 45,7 terawattituntia, eli 8,4 prosenttia koko määrästä.

Aurinkovoiman tuotantomäärä kasvoi edellisvuodesta peräti 16 prosenttia, sillä kesä oli hyvin aurinkoinen.

Tuulivoimalla tuotettiin 111 terawattituntia, eli 20,4 prosenttia.

Vesivoiman osuus jäi 17 terawattituntiin samasta syystä, joka nosti aurinkoenergian osuutta; kuiva ja kuuma kesä.

Saksan tavoite on nostaa uusiutuvan energian osuus 65 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Samalla maa aikoo ajaa alas ydinvoiman vuoteen 2022 mennessä ja pitkällä aikavälillä myös hiilivoiman.

Muutos maksaa suuria summia, mutta tuottaa myös tuloksia. Uusiutuvan energian osuus on noussut nopeasti. Vielä vuonna 2010 niiden osuus tuoteusta sähköstä oli 19,1 prosenttia.

Fraunhoferin tutkimuslaitos arvioi, että uusiutuvien osuus säilyy kuluvanakin vuonna hiiltä suurempana, vaikka kesästä ei tulisi yhtä aurinkoinen, sillä uutta tuotantokapasiteettia otetaan käyttöön jatkuvasti.

 

Lähteet: REUTERS

 


 

Xi ilmoitti myös, ettei Kiina koskaan siedä minkäänlaista aktiivista työtä Taiwanin itsenäistymiseksi. - Näkökulma: Trumpin USA joutuu selvittämään itselleen, miten se ratkaisee Kiinan kanssa kauppasodan seuraukset, miten se aikoo sopeutua Kiinanmeren alueelliseen realiteettiin; ja miten se ulkopolitiikassaan ratkaisee Taiwanin kesto-ongelman vuodelta 1949. Toivottavasti Trump kuuntelee myös asiantuntijoita, eikä vaan omaa egoaan, näissä historiallisissa kysymyksissä. Kiinalla on rajoitetusti aikaa; Trumpilla ei päivääkään! -KimsBlog


 

 

Kiinan presidentti: Taiwanin ja Kiinan

yhdistyminen on väistämätöntä

 

Presidentti Xi väläytti voiman käyttämisen mahdollisuutta Taiwania vastaan.

 

Taiwan

Xi Jinping
Xi JinpingFred Dufour / EPA
 

Kiina vaatii Taiwanin ja Kiinan rauhanomaista yhdistymistä, sanoi presidentti Xi Jingping puheessaan keskiviikkona 2.1.2019.

 

Hänen mukaansa Kiina pidättää silti itsellään oikeuden käyttää voimaa Taiwania vastaan.

Kiinan presidentti piti puheensa Taiwanin ja Kiinan suhteiden 40-vuotispäivänä.

Vaikka Taiwanin saari on käytännössä itsenäinen, se ei ole koskaan virallisesti julistautunut itsenäiseksi manner-Kiinasta.

Xi kehotti puheessaan taiwanilaisia hyväksymään, että yhdistyminen on väistämätöntä. Hänen mukaansa yhdistyneen Kiinan sisälle jäisi kaksi valtiojärjestelmää. Kiina on ajanut tällaista yhdistymisen linjaa jo vuosien ajan.

*

Xi ilmoitti myös, ettei Kiina koskaan siedä minkäänlaista aktiivista työtä Taiwanin itsenäistymiseksi.

*

Taiwanin presidentti Tsai Ing-wen sanoi heti, ettei Taiwan hyväksy yhdistymistä.

 

Lähteet: REUTERS

Suomella on harkinnan paikka, kun pitää arvioida Yhdysvaltojen johtaman terroristijärjestö Isisin vastaisen liittouman tulevaisuutta ja ennen kaikkea osallistumista Nato-johtoiseen kriisinhallintaan Afganistanissa. Suomi on lisäämässä siellä osallistumistaan operaatioon, joka uhkaa romahtaa Yhdysvaltojen osittaisen vetäytymisen myötä.


 
Pääkirjoitus    |   Pääkirjoitus

 

Epävarmuus Yhdysvaltojen suunnasta kasvaa,

kun ulkopolitiikkaa ohjaa jo tuleva

vaalikampanja

 

Ilmoituksellaan amerikkalaissotilaiden vetämisestä Syyriasta Donald Trump puhutteli ydinkannattajiaan mutta antoi samalla lahjan sekä Vladimir Putinille että päävastustajalleen Iranille.

 

Kuvahaun tulos haulle kuva trump irakissa

(KUVA:JONATHAN ERNST REUTERS)
 
YHDYSVALLOILLA on sotilaita maissa, ”joista useimmat ihmiset eivät ole edes kuulleet”, sanoi presidentti Donald Trump keskiviikkona vieraillessaan Al Asadin lentotukikohdassa Irakin pääkaupungin Bagdadin lähellä. Väite pitää varmasti paikkansa. Yhdysvalloilla on sotilaita ja kalustoa arviolta noin 80 valtiossa, joista monia yhdysvaltalainen eikä ehkä suomalainenkaan yleisö ei osaisi sijoittaa kartalle oikein.


Noin sadan yhdysvaltalaisen sotilaan ryhmälle puhunut Trump sanoi, että Yhdysvaltojen levittäytyminen tuollaisiin maihin on ”älytöntä”. Joukkojen kotiuttamisen hän on kuitenkin käynnistämässä maista, joista useimmat ovat kuulleet, eli Syyriasta ja Afganistanista. Viittaus kymmeniin nimeltä mainitsemattomiin maihin lisäsi epävarmuutta jatkosta muuallakin.

Yhdysvalloilla on maailmalla noin 200 000 aktiivisessa palveluksessa olevaa sotilasta, joista pääosa on liittolaismaissa Euroopassa ja Aasiassa. Pieniä sotilasmääriä on kymmenissä maissa erityisesti Afrikassa osana terrorismin vastaista kampanjaa.

Ensimmäisellä vierailullaan konfliktialueelle sijoitettujen amerikkalaisjoukkojen luona ja ylipäätään elämänsä ensimmäisellä käynnillä kriisialueella Trump mahdollisesti pyrki siirtämään huomiota pois Washingtonin sekasorrosta. Se on vaikeaa, koska samanaikaisia kiistoja on yhä enemmän, ja monet niistä kärjistyvät alkavana vuonna.

Yllätysilmoitus joukkojen kotiuttamisesta ja sitä seurannut puolustusministeri Jim Mattisin ero syvensivät liittolaisten ja kumppaneiden huolta Yhdysvaltojen turvallisuussitoumusten pitävyydestä. Talouden puolella pörssikurssit laskivat ja nousivat kuin vuoristoradassa, jota Trumpin ja hänen avustajiensa ristiriitaiset puheenvuorot ja pahenevien kauppasotien uhka vauhdittivat. Liittovaltion virastoissa palkanmaksu katkesi viime viikonvaihteessa, kun Trump kieltäytyi hyväksymästä jatkoon tarvittuja lainavaltuuksia ilman rahoitusta Meksikon rajalle rakennettavalle muurille.

Luonteenomaista kiistoissa on ollut se, että puheenvuoroillaan Trump toistuvasti vaikeuttaa tilannetta entisestään. Tällä käyttäytymismallilla on oma logiikkansa, joka tässä vaiheessa liittyy ennen kaikkea marraskuussa 2020 edessä oleviin seuraaviin presidentinvaaleihin.

Ilmoituksella aikeestaan kotiuttaa puolet ­Afganistanissa olevista 14 000 amerikkalaissotilaasta ja kaikki 2 000 sotilasta Syyriasta Trump puhutteli erityisesti nationalistista ydinjoukkoa, jonka varaan hän rakensi vaalivoittonsa runsaat kaksi vuotta sitten. Heistä on kyse myös, kun Trump vaatii rahaa rajamuurilleen ja puhuu Keski-Amerikan siirtolaisista kuin valloitusarmeijasta. Hänelle on enemmän hyötyä kiistan ylläpitämisestä kuin sen ratkaisemisesta.

Tällä toimintatavalla on erittäin vakavia seurauksia, jotka tuntuvat Suomessa asti.

Syyriasta vetäytyminen on lahja Venäjän presidentille Vladimir Putinille, joka on Trumpin erityissuojelussa, mutta myös Iranille, jonka Trump on nostanut yhdeksi päävastustajakseen. On hyvin epäuskottavaa, että Saudi-Arabia Trumpin vakuutusten mukaisesti kustantaisi Syyrian jälleenrakentamisen samaan aikaan, kun senkin pää­vihollisekseen nostama Iran vahvistaisi asemaansa siellä. Edessä on paha sotku.


Mutta miksi Trump ei vetäydy Irakista? Barack Obama vetäytyi sieltä.
 
*

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.
 

Talouden nobelisti Paul Krugman nostaa esiin jouluaattona Wall Streetilla nähdyn kovan lasku: Dow Jones laski 2,9 prosenttia, S&P 500 2,7 prosenttia ja Nasdaq 2,2 prosenttia. ”Miksi sijoittajat reagoivat näin? Kyse ei ole niinkään siitä, mitä Donald Trumo tekee, vaan siitä, mitä hän saattaa tehdä. Tai ehkä vieläkkin tärkeämpää on se, mitä hän ei tee”, Krugman kirjoittaa kolumnissaan The New York Timesissa.


 

 

Asiantuntijoilta karu analyysi: ”Kyse ei ole

siitä, mitä Donald Trump tekee, vaan siitä,

mitä hän saattaa tehdä

 
Jaa artikkeli:
 
 
Luotu: 
25.12.2018 11:21

  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Valtiovarainministeri Steven Mnuchinin ennakoidaan olevan seuraava, joka lähtee Trumpin hallinnosta.
 
|

Talouden nobelisti Paul Krugman, New Yorkin yliopiston taloustieteen professori Nouriel Roubini sekä italialainen ekonomisti ja London School of Economicsin tutkija Brunello Rosa ennustavat lisääntyvää kaaosta Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin hallintoon ja sitä kautta myös sijoitusmarkkinoille ja talouteen.

 

”Geopolitiikan näkökulmasta riski on juuri nyt se, että Yhdysvalloista on tulossa entistä haavoittuvaisempi samaan aikaan kun sen joukot vetäytyvät sotatoimialueilta. Trumpin tappio välivaaleissa saattaa tarkoittaa sitä, että hän keskittyy nyt enemmän ulkopolitiikkaan”, Roubini ja Rosa kirjoittavat katsauksessaan.

 

Hän korostaa, että presidentin toimet eivät yleensä vaikuta talouteen kovin paljon.

”Lyhyen tähtäimen kehitys on riippuvaista pääasiassa keskuspankki Fedistä. Mutta silloin kun jotain pahaa tapahtuu, tarvitaan Valkoista taloa.”

Roubini ja Rosa sekä entinen amerikkalaisdiplomaatti, John Sloan Dickey Centerin johtaja Daniel Benjamin ennakoivat, että seuraavaksi Trumpin hallinnosta lähtee valtiovarainministeri Steven Mnuchin, joka on joutunut myrskyn silmään keskuspankki Fedin pääjohtajan Jerome Powellin asemaa koskevien huhujen vuoksi. Eri lähteiden mukaan Donald Trump haluaa erottaa Powellin. Mnuchin on pyrkinyt rauhoittamaan markkinoita, mutta ei ole onnistunut kummoisesti. Hänen tiedotettaan puheluista amerikkalaisten suurpankkien johtajille on pidetty pahana virheenä. Lue tarkemmin: USA:n rahaministeriltä täysin poikkeuksellinen liike – Tutkija: ”Olen hyvin huolissani siitä, että Vladimir Putin käyttää tilannetta hyväkseen”

 

”Jerome Powellin asema on hyökkäyksen kohteena, samoin Steven Mnuchinin, joka valitsi Powellin. Poliittinen ravistus jatkuu, jos myös Mnuchin saa potkut tai päättää itse lähteä ja jos Powellin asema vaarantuu”, Rosa ja Roubini toteavat.

Daniel Benjamin sanoo suoraan, että Mnuchin joutunee lähtemään tehtävästään pian.

”Lyön vetoa, että Mnuchin jättää nykyisen tehtävänsä lähitulevaisuudessa eikä pääse tärkeiden finanssi-instituutioiden johtoon kovin pian”, hän tviittaa.

 

Daniel Benjamin@Benjamin05055
 
 

Color me crazy, but I’m betting that while Mnuchin will be out of his current job in the near future, he will not be running a major financial institution any time soon.

ABC News
 
@ABC
 

BREAKING: Dow Jones plunges 650 points following Mnuchin comments as market turmoil continues. //abcn.ws/2CyFAZH 

View image on Twitter
 
See Daniel Benjamin's other Tweets
 

 

Trumpin toimivalta Fedin pääjohtajan suhteen on edelleen epäselvä. Yhdysvaltain keskuspankkia tutkinut oikeustieteilijä, Wharton School of Businessin apulaisprofessori Peter Conti-Brown on jo varoittanut, että sijoitusmarkkinat ajautuisivat kaaokseen, jos Trump erottaisi Powellin. Lue lisää: Oikeusoppinut älähti uusimmasta Donald Trump –huhusta: ”Vahingoittaisi koko kansakuntaa”

Rosa ja Roubini muistuttavat, että Yhdysvaltain keskuspankki on maailman vaikutusvaltaisin keskuspankki.

”Toivottavasti Trump lopettaa keskuspankin ja sen pääjohtajan painostamisen, muuten vuosi 2019 saattaa saada hyvin ongelmallisen alun.”

*

Lue myös:

Donald Trump hyökkäsi taas keskuspankkia vastaan – ”Tietääkö valtiovarainministeriö jotain, mitä me muut emme tiedä?”

Jäätävä arvio Donald Trumpin hallinnon viikosta: ”Terrori-iskujen riski meillä ja muualla kasvaa valtavasti”

*

Soininvaara perustaisi kolmikantaisen järjestelmän yhteyteen asiantuntijatiimin, joka valmistelisi pohjaehdotuksen. Tämä vaikuttaisi Soininvaaran mukaan siihen, että osattaisiin katsoa paremmin kokonaisuutta yksityiskohtien sijaan.

 


Osmo Soininvaara. LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

HS: Osmo Soininvaara vähentäisi ay-liikkeen

valtaa

 

Osmo Soininvaara katsoo, ettei ay-liike kykene uudistuksiin.

Entinen vihreiden kansanedustaja ja tietokirjailija Osmo Soininvaara laittaisi Suomen tulopolitiikan uusiksi. Soininvaara näkee ongelmallisena, että ay-liikkeestä, elinkeinoelämästä ja hallituksesta muodostuvalle kolmikannalle annetaan veto-oikeus.

 

– Kolmikanta toimii hyvin, kun talous kasvaa ja on lisää jaettavaa, mutta kun pitää muuttaa järjestelmää, joku myös häviää, ja ay-liike on täysin mahdoton saamaan mitään aikaan, Soininvaaara toteaa Helsingin Sanomille.

*

Soininvaara perustaisi kolmikantaisen järjestelmän yhteyteen asiantuntijatiimin, joka valmistelisi pohjaehdotuksen. Tämä vaikuttaisi Soininvaaran mukaan siihen, että osattaisiin katsoa paremmin kokonaisuutta yksityiskohtien sijaan.

*

Matti Vanhasen (kesk.) pääministerikaudella toiminut Sata-komitea ei myöskään saa Soininvaaralta kiitosta.

– Sata-komiteassa ei saatu aikaan kokonaisuutta, josta olisi voinut sanoa, onko se parempi kuin nykytila, Soininvaara sanoo.

 

Soininvaara katsoo, että sosiaaliturvan täytyisi tulevaisuudessa velvoittaa työn tai koulutuksen vastaanottoon. Tähän Soininvaara ehdottaa vastaukseksi perustuloa. Hän näkee ongelmallisena, että tulonsiirtoja tehdään kuukausipohjalta ja verotusta vuosipohjalta.

– Silloin järjestelmä kohtelee esimerkiksi lokakuusta maaliskuuhun kestävää työttömyysjaksoa epäjohdonmukaisesti. Eikä sellainen jakso ole harvinainen, Soininvaara jatkaa.

Osmo Soininvaara toimi vihreiden kansanedustajana vuosina 1987–1991, 1995–2007 ja 2011–2015.

 


 

Liberan mukaan pienillä toimialoilla muutama määräävässä asemassa oleva yritys voi nostaa alalle tulokynnystä merkittävästi neuvottelemalla työehtosopimuksiin itselleen suotuisia ehtoja ja vaatimalla neuvottelemiensa työehtosopimusten yleissitovuutta. Työehtosopimusten yleissitovuuden avulla voidaankin rajoittaa kilpailua, ajatushautomo katsoo. - Näkökulma: Suomen Liberan kartellikantelu EU:n komissiolle on jätetty elokuussa 2018. Vastausta odotetaan keväällä 2019. - KimsBlog

 

Tarpeeksi hyvää palkkaa saavilla on Roope Uusitalon mukaan paljon menetettävää, jos työpaikka lähtee alta. LEHTIKUVA / MILLA TAKALA

”Työmarkkinoilla kartellia kutsutaan

ammattiliitoksi

 

Työmarkkinoilla ja kenkämarkkinoilla on professori Roope Uusitalon mukaan oleellisia eroja.

Helsingin yliopiston julkistalouden professori Roope Uusitalo sanoo, että taloustieteen peruskurssien oppien mukaan sillä ei pitäisi olla vaikutusta, että työnantajien pakollisia eläkevakuutusmaksuja ja työttömyysvakuutusmaksuja siirretään työnantajan maksettaviksi.

 

Uusitalo vertaa Suomen Kuvalehden Näkökulma-kolumnissaan työmarkkinoita kenkämarkkinoihin. Hänen mukaansa tuskin juuri mikään muuttuisi, jos 24 prosentin arvonlisäveron maksaisi kenkäkauppiaan sijaan kenkien ostaja.

− Jos työnantajia kiinnostavat vain työvoimakustannukset ja työntekijöitä nettopalkka, ei ole merkitystä, kuka vakuutusmaksut verottajalle tilittää. Kun työnantajan maksut siirtyvät työntekijöiden vastuulle, palkat tulevat nopeasti nousemaan sellaisiksi, että sekä työnantajan kustannukset että nettopalkat säilyvät ennallaan, Roope Uusitalo kirjoittaa.

Talostieteen peruskurssin opit johtivat kiky-sopimuksen yhteydessä Uusitalon mukaan harhaan.

− Palkat eivät kiky-sopimuksen jälkeen ole juuri nousseet. Kun samaan aikaan työnantajamaksut ovat alentuneet ja tuottavuuskin kasvanut, työvoimakustannukset ovat Suomessa kasvaneet selvästi muuta euroaluetta hitaammin. Samalla suomalaisten yritysten kilpailukyky on merkittävästi parantunut.

 

”Kenkä ei loukkaannu”

Työmarkkinoilla ja kenkämarkkinoilla on Uusitalon mukaan selvästi siis joitakin oleellisia eroja.

− Kenkä ei loukkaannu, vaikka kauppias pistäisi myymättä jääneet kengät 30 prosentin alennusmyyntiin. Sen sijaan työmarkkinoilla palkkausjärjestelmän tärkeä tehtävä on työntekijöiden motivointi. Tarpeeksi hyvää palkkaa saavilla on myös paljon menetettävää, jos työpaikka lähtee alta. Yhtä tärkeää on palkan suuruus verrattuna muihin samanlaista työtä tekeviin, kateellisemmilla suhteessa kaikkiin muihinkin.

 

Eroja on Uusitalon mukaan toki myös säännöissä.

− Jos kenkäkauppias sopii naapurikaupan kanssa, ettei kenkiä tänä syksynä myydä alennuksella, kyseessä on kartelli, ja molemmille rapsahtavat sakot laittomasta kilpailunrajoituksesta. Työmarkkinoilla kartelleja kutsutaan ammattiliitoiksi, ja järjestäytymisvapaus taataan jo perustuslaissa, Uusitalo sanoo.

 

Kilpailukykysopimus oli Uusitalon mukaan ”kummallinen, mutta ilmeisesti toimi tarkoitetulla tavalla”.

− Markkinat eivät onnistuneet tasapainottamaan palkkoja, mutta työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen välinen sopimus onnistui. Työmarkkinat ovat kovin erityiset markkinat.

 


 

Bengt Holmströmin mukaan irtisanomiskiistasta on tullut periaatekysymys. − On selvää, että itse uudistus on mitätön. On tultu pisteeseen, jossa rähistään periaatteen vuoksi. Hallitus on varmaan ajatellut, että jossain vaiheessa se riita on käytävä. Pakolla se on tehtävä, koska en usko, että tulee päivä jolloin ay-liike vain sanoo, että luovutaan vallasta. Holmströmin mielestä ay-liike pitää tarvittaessa pakottaa hyväksymään työehtojen heikennyksiä. - Näkökulma: Suomen ay-työmarkkinakenttä tarvitsee ratkaisukeskeistä penetraatiota eteenpäin; miten vanhat saavutetut edut ratkaistaan, kohti saavutettavia uusia etuja, uudessa muuttunessa globaalissa työympäristössä. - KimsBlog

 


Bengt Holmström. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

Talousnobelisti Ylelle: Ay-liikkeen

vaatimukset uhka hyvinvointivaltiolle

 

Bengt Holmströmin mielestä työmarkkinoita pitää joustavoittaa hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi.

Professori ja talousnobelisti Bengt Holmströmin mukaan Suomi on työmarkkinoiden kolmikannan vuoksi ”kummallinen” maa, jossa ulkoparlamentaariselle ay-liikkeelle on luovutettu päätösvaltaa.

 

– Tällainen yksi osa työelämää pääsee erittäin voimakkaasti vaikuttamaan, ja järjestelmässä on käytännössä pakko olla mukana. Ymmärrän, että yleissitovuus on heidän kannaltaan tärkeä asia, mutta se ei välttämättä ole kansakunnan etu, Bengt Holmström sanoo Ylelle.

− Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi tarvittaisiin lisää joustavuutta työmarkkinoille, hän lisää.

Holmströmin mielestä irtisanomisen helpottamista vastustavassa lakkoilussa näkyy työmarkkinoiden ongelma:

– On itsekästä, että vain he, jotka ovat päässeet järjestelmään ja pysyneet siinä mukana, voivat olla äänessä. Sen sijaan liittoon kuulumattomilla tai esimerkiksi työttömillä ei ole ääntä.

– On iso uhka hyvinvointivaltiolle, että ay-liike menee kovasti poikkiteloin ja vaatii, että kaikki saavutetut edut pidetään, Holmström sanoo.

*

Holmströmin mukaan irtisanomiskiistasta on tullut periaatekysymys.

− On selvää, että itse uudistus on mitätön. On tultu pisteeseen, jossa rähistään periaatteen vuoksi. Hallitus on varmaan ajatellut, että jossain vaiheessa se riita on käytävä. Pakolla se on tehtävä, koska en usko, että tulee päivä jolloin ay-liike vain sanoo, että luovutaan vallasta.

Holmströmin mielestä ay-liike pitää tarvittaessa pakottaa hyväksymään työehtojen heikennyksiä.

*

– Tietysti olisi parempi ratkaisu, jos se saavutettaisiin neuvotteluteitse. Mutta se, että ay-liikkeellä on veto-oikeus tähän, on minusta väärin.

 


 

”Meillä on tällä hetkellä Pohjoismaiden alhaisin työllisyysaste ja elämme tänä vuonna nousukauden huippua. Kasvu alkaa pikkuhiljaa hiipua ja meillä on Pohjoismaiden korkein työttömyysaste. Ihmettelen tätä keskustelua noin niin kuin laajemminkin siitä, että mietitään, että millä mitäkin korvataan, kun pitäisi tehdä huomattavan paljon enemmän. Ymmärrän, että haetaan ratkaisuvaihtoehtoja akuuttiin kysymykseen, mutta koko ajan pitäisi pitää mielessä tämä iso kuva. Suomen haasteet ei katoa yhtään mihinkään, eikä ne poistu pelkästään sillä, että toteutetaan tämä henkilöperusteisen irtisanomisen helpottaminen”, Suomen Yrittäjien Janne Makkula sanoo.


 

 

Suomen Yrittäjät: Lakkohärdellissä unohtui

Suomen iso kuva – ”Yleissitovuus on pakko

uudistaa”

 
Luotu: 
22.10.2018 19:21

  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    ”On pystyttävä enemmän mahdollistamaan se, että kyetään työpaikkatasolla reagoimaan markkinamuutoksiin. Siinä tessit [työehtosopimukset] on liian joustamaton väline”, Suomen Yrittäjien työmarkkinajohtaja sanoo. Kuvituskuva.
 
|

Suomen Yrittäjien työmarkkinajohtaja Janne Makkula ihmettelee Uuden Suomen haastattelussa sitä, että niin sanotusta irtisanomislaista nousseessa riidassa etsitään nyt työllistämistoimia, joilla korvataan työllistämistoimea. Makkula nostaa esiin ison kuvan ja muistuttaa, että Suomi tarvitsisi suuriakin muutoksia työmarkkinoilla.

 

Tänään on kerrottu, että työmarkkinajohtajat pohtisivat vaihtoehtoa hallituksen lakihankkeelle, jolla helpotettaisiin henkilöperusteista irtisanomista pienissä yrityksissä. Vaihtoehdon keskiössä on kerrottu olevan malli, jossa pienissä alle 10 hengen yrityksissä voitaisiin jatkossa palkata työntekijä määräaikaiseen työsuhteeseen ilman lain nykyisin vaatimaa määräaikaisuuden perustetta. Tällainen rekrytointi voitaisiin tehdä kuitenkin vain kerran.

Makkula pitää tätä ratkaisua riittämättömänä. 

 

”Erilaisia ajatuksia, ehdotuksia, pohdintoja liikkuu. Se on hyvä, että nähdään se, että pienille yrityksille sääntelyn ei välttämättä tarvitse olla samaa tai yhtä raskasta. On hyvä, että on oivallettu, että työllistämisen potentiaali on pienissä yrityksissä ja siellä sitä erityisesti kannattaa helpottaa. Mutta ei se tuolla mallilla se ratkaisu löydy. Kyllä se on huomattavan paljon vaikuttavampi ja tärkeämpi asia se irtisanomisen helpottaminen, koska se alentaa sitä työllistämisen kynnystä koko sillä työsuhteen kaarella”, Makkula kommentoi.

 

LUE MYÖS: SAK:n Eloranta: ”On mietitty, onko ulospääsyä – ei meillä ole mitään valmista vaihtaria”

”On vähän jännä keskustelu ja ajattelutapa, että jollakin työllistämistä helpottavalla toimella korvataan joku toinen työllistämistä helpottava toimi. Kysehän on isommassa kuvassa siitä, että on tehtävä paljon enemmän, paljon useampia pieniä ja isoja toimia, jos lähdetään siitä, että meillä on muutaman vuoden päästä hyvinvointiyhteiskunta tässä maassa”, hän toteaa.

Työministeri Jari Lindström (sin) varoitti Puheenvuoro-blogissaan viikonloppuna, että seuraava taantuma tulee. Kun nyt niin sanottu irtisanomislaki on aiheuttanut työtaisteluiden ja lakkojen aallon, Lindström ihmetteli, mitä tapahtuu, kun joudutaan tekemään vielä ikävämpiä päätöksiä. LUE LISÄÄ: Jari Lindström: ”Mitähän mahtaa tapahtua, kun joudutaan tekemään vielä ikävämpiä päätöksiä?”

 

Janne Makkula toteaa myös, että suhdannehuippu on nyt käsillä.

 

LUE MYÖS: Suomen työttömyys laski jo alle ”luonnollisen” rajan – Saiko hallitus aikaan pysyvän muutoksen?

”Se sana, joka koetaan tabuksi, niin koko meidän järjestelmän jäykkyys johtuu tästä täysin poikkeuksellisesta yleissitovuusjärjestelmästä, jota on pakko uudistaa.”

Hänen mielestään irtisanomislaki on aiheuttanut suhteettoman suuren reaktion, ”lakkohärdellin”.

”Siihen isoon tarpeeseen nähden, joka Suomessa on lainsäädäntöuudistusten tarve työmarkkinoilla, niin tämä [irtisanomisen helpottaminen pienissä yrityksissä] on yksi osa sitä. Jos me saadaan tämmöisestä aikaan kauhea rähinä, niin se on huolestuttavaa.”

”Se on tärkeä uudistus, mutta isoon kokonaiskuvaan nähden se on suhteellisen pieni”, Makkula sanoo.

Suomen Yrittäjien mielestä Suomen sosiaaliturvaa katsottava kokonaisuutena, jotta siitä tulisi työhön kannustavaa. Byrokratia- ja kannustinloukkuja olisi järjestön mukaan purettava.

Makkula tarttuu myös työmarkkinoiden tabuaiheeseen, yleissitovuuteen.

”On pystyttävä enemmän mahdollistamaan se, että kyetään työpaikkatasolla reagoimaan markkinamuutoksiin. Siinä tessit [työehtosopimukset] on liian joustamaton väline.”

”Se sana, joka koetaan tabuksi, niin koko meidän järjestelmän jäykkyys johtuu tästä täysin poikkeuksellisesta yleissitovuusjärjestelmästä, jota on pakko uudistaa. En sano, että se pitää poistaa, vaan sitä pitää uudistaa. Silloinkin puhutaan siitä, että pitää pystyä sopimaan joustavammin”, Makkula sanoo.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) on ehdottanut, että irtisanomislain sijaan palattaisiin työaikalakiin, jossa kolmikantaneuvottelut paikallisesta sopimisesta päätyivät umpikujaan. Työntekijäjärjestöt katsoivat, että vain luottamusmies voisi neuvotella työntekijöiden edustajana, kun taas Suomen Yrittäjien mielestä järjestäytymättömissä yrityksissä myös liittoon kuulumaton luottamusvaltuutettu voisi toimia henkilöstön edustajana.

”Meidän kanta on ihan sama kuin se on ollut johdonmukaisesti koko ajan. Eli sellaista mallia, jolla järjestäytymättömiä työntekijöitä syrjitään paikallisessa sopimisessa ja heidät jätetään sopimisen ulkopuolelle, niin me emme voi sitä hyväksyä. Tällä hetkellä laki syrjii järjestäytymättömiä yrityksiä. Asettamalla sopimisen kieltoja ei syrjivää lainsäädäntöä voida korvata uudella syrjivällä lainsäädännöllä.

 

Lisäksi siinä on käytännön asia: varsinkin pienissä yrityksissä ei siitä sopimisesta tule mitään, jos osa jätetään sen ulkopuolelle. Kyllä kaikilla täytyy olla mahdollisuus osallistua paikalliseen sopimiseen ja työntekijöillä täytyy olla mahdollisuus demokraattisesti valita, haluavatko he edustajan ja se, kenet he haluavat valita. Edustaja taas itse päättää siitä, kuuluuko hän työntekijäliittoon vai ei. Lainsäädäntö, jossa ennakollisesti asetettaisiin järjestäytyminen sopimiseen osallistumiseen edellytykseksi, se ei ole yhdenvertaista, oikein eikä demokraattista”, Makkula tiivistää yrittäjien linjan.

 


 

Syksyllä 2015 EK:n hallituksen silloinen puheenjohtaja Matti Alahuhta (oik.) ilmoitti järjestön luopuvan tupo-sopimuksista. Saman vuoden keväällä Alahuhta istui samassa pöydässä hallitustunnustelija Juha Sipilän ja SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn (vas.) kanssa. (KUVA: Rio Gandara / HS) Koska kolmikanta siirtyi oma-aloitteisesti sivuun palkkaneuvotteluista, on luontevaa, ettei keskusjärjestöille jää paikkaa myöskään lainsäädäntöpöytiin. Korporatismin kulta-aika tuskin enää palaa, vaikka Sdp nousisikin ensi keväänä pääministeripuolueeksi. SAK, EK, STTK ja Akava näyttävät hiljalleen olevan typistymässä asiantuntijajärjestöiksi. Työntekijäliitot pystyvät yhä ajamaan jäsenistönsä etuja myös hallituksen päätöksiä vastaa, mutta kyse on yhä enemmän siitä, millaisiin työtaistelutoimiin niiden paukut kulloinkin riittävät.

 

 

 
 
 
Politiikka    |   HS-analyysi
 
 

Miksi ay-liike voi Suomessa uhmata vaaleilla

valittuja päättäjiä? Selitys löytyy

vuosikymmenten takaa

 

Työmarkkinajärjestöillä on Suomessa poikkeuksellinen valta lainsäädäntöön. HS selvitti, miten paljon puhuttu kolmikanta aikanaan syntyi ja miten sen natiseminen nivoutuu hallituksen ja ay-liikkeen riitaan.

 

Politiikka
Miksi ay-liike voi Suomessa uhmata vaaleilla valittuja päättäjiä? Selitys löytyy vuosikymmenten takaa
 
 
Konsensus-Suomen
 ja kolmikannan symboliseksi kulminaatiopisteeksi mainitaan usein vuoden 1977 Korpilampi-seminaari, jonne poliitikot ja työmarkkinajohtajat yhdessä kokoontuivat. Kuvassa Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto esittelee ja pääministeri
 Kalevi Sorsa katselee.Konsensus-Suomen ja kolmikannan symboliseksi kulminaatiopisteeksi mainitaan usein vuoden 1977 Korpilampi-seminaari, jonne poliitikot ja työmarkkinajohtajat yhdessä kokoontuivat. Kuvassa Suomen Pankin pääjohtaja
 Mauno Koivisto esittelee ja pääministeri Kalevi Sorsa katselee.
 
 
 
Konsensus-Suomen ja kolmikannan symboliseksi kulminaatiopisteeksi mainitaan usein vuoden 1977 Korpilampi-seminaari, jonne poliitikot ja työmarkkinajohtajat yhdessä kokoontuivat. Kuvassa Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto esittelee ja pääministeri Kalevi Sorsa katselee. (KUVA: Jarmo Matilainen / HS)
 
 
 

Julkaistu: 21.10. 2:00 , Päivitetty: 21.10. 8:28 | HS


 

Jo peruskoulussa meille opetetaan, että Suomessa lait säätää kansan valitsema eduskunta. Lakiesitykset tekee eduskunnan luottamusta nauttiva hallitus.

Siksi voi näyttää kummalliselta, että ensi viikolla jälleen useat palkansaajaliitot lakkoilevat estääkseen Juha Sipilän//www.hs.fi/haku/?query=juha+sipilan (kesk) hallitusta esittämästä pienten yritysten irtisanomista helpottavaa lakia.
 

Todellisuudessa kummallista asiassa on silti pikemminkin se, että hallitus kehtaa viedä eteenpäin työelämää koskevaa lakia ilman suurimman työntekijäjärjestön SAK:n hyväksyntää. Se ei nimittäin ole ollut Suomessa tapana.

Oppikirjojen teksteistä huolimatta tosiasiallista lainsäädäntövaltaa ovat vuosikymmenten ajan käyttäneet eduskunnan lisäksi työmarkkinaosapuolet.
 

Tästä on kyse kuuluisassa ”kolmikannasta”.

Mutta mitä ihmettä se tarkoittaa? HS käy läpi kolmikannan synnyn ja selittää, miksi sen murenemisella on suuri rooli hallituksen ja ay-liikkeen yhä kuumenevassa riidassa.

Kiistan ytimessä on järjestöjen veto-oikeus lainsäädäntöön

Kolmikanta on suomalainen poliittisen järjestelmän erityispiirre, jossa kolme osapuolta eli hallitus sekä työnantajien keskusjärjestö EK ja työntekijöiden keskusjärjestöt SAK, STTK ja Akava sopivat työelämää ja sosiaaliturvaa koskevasta lainsäädännöstä yhdessä.
 
 

Käytännössä yhdessä sopiminen on tarkoittanut sitä, että hallitus ei ole muuttanut työntekijöiden työehtoja tai eläkkeitä ja työttömyysturvaa koskevia lakeja ilman, että järjestöistä vahvimmat eli SAK ja EK ovat hyväksyneet muutokset. Poliitikot ovat siis myöntäneet kolmikannan kahdelle muulle osapuolelle epävirallisen ”veto-oikeuden”.

Lisäksi työmarkkinaosapuolet ovat neuvotelleet keskenään esimerkiksi kaikki Suomessa tehdyt suuret eläkeuudistukset, ja eduskunta on hyväksynyt neuvottelujen lopputuloksen laiksi juuri pilkkuakaan muuttamatta.

Nyt käynnissä olevassa vaikeassa kiistassa onkin kyse pelkän irtisanomislain sijaan siitä, että hallitus on viemässä työmarkkinaosapuolilta niiden paikan päätöksentekopöydässä.
 

Sipilän hallituskin on toki hallitusohjelmassa sitoutunut kolmikantaiseen valmisteluun ja kuullut järjestöjä, mutta se on eri asia kuin todellinen päätösvalta.

Ensin hallitus sääti työttömyysturvan aktiivimallin SAK:n vastalauseista huolimatta, mikä kirvoitti työntekijäpuolen mielenilmauksiin. Nyt se taas ajaa kiisteltyä irtisanomislakia, vaikka palkansaajajärjestöt vastustavat sitä vimmaisesti eikä EK:kaan ole siitä innoissaan.
 


Helmikuussa
 2018 SAK järjesti mielenilmauksen Juha Sipilän hallituksen kehittämää aktiivimallia vastaan.Helmikuussa 2018 SAK järjesti mielenilmauksen Juha Sipilän hallituksen kehittämää aktiivimallia vastaan.
 
 
 
Helmikuussa 2018 SAK järjesti mielenilmauksen Juha Sipilän hallituksen kehittämää aktiivimallia vastaan. (KUVA: Markus Jokela / HS)

Työmarkkinajärjestöt pelkäävät, että hallitus rikkoo kolmikannan ja kaventaa niiden valtaa. Hallitus on puolestaan tehnyt selväksi, että lakien säätäminen kuuluu vain ja ainoastaan eduskunnalle.
 
*
 

Mutta miksi kansan valitseman parlamentin ulkopuoliset etujärjestöt ovat ylipäätään saaneet Suomessa niin suuren valta-aseman?
 
*

Vaikka järjestövaltaa syystä parlamentaarista demokratiaa halventavaksi, sen pystyttämiseen oli aikanaan perusteita.

Nyt kolmikanta natisee kovempaa kuin kenties koskaan aiemmin. Erikoisen sopimisjärjestelmän murtuminen ei silti välttämättä johda pelkästään toivottuihin tuloksiin.

Kolmikanta syntyi 1960-luvulla vallan vaihtokauppana

Kolmikannan kriitikko Juhana Vartiainen//www.hs.fi/haku/?query=juhana+vartiainen (kok) on arvioinut, että ammattiyhdistysliikkeen valta-asema pohjautuu kylmän sodan aikaiseen pelkoon työntekijöiden radikalisoitumisesta ja kommunismista.

Kun nykyisenlainen kolmikanta 1960-luvulla muotoutui, kyse ei silti ollut niinkään ideologiasta vaan pikemminkin käytännön syistä.

Oleellista oli se, että toisen maailmansodan jälkeen Suomen hallitukset olivat heikkoja ja juopa kaupungin ja maaseudun välillä suuri. Suomeen pyrittiin kehittämään väestön hyvinvointia parantavaa sosiaaliturvaa, mutta se oli vaikeaa.

Esimerkiksi vuonna 1956 eduskunnan tekemä kansaneläkelain uudistus toi pienituloisille paremmat eläkkeet ja vastaavasti työntekijöiden kerryttämät eläkesäästötilit lakkautettiin. Sekä kaupunkien palkkatyöläiset että työnantajat kokivat tulleensa sivuutetuiksi.

Samana vuonna SAK järjesti yleislakon.

Suurmielenosoitus Senaatintorilla Helsingissä Suomen toistaiseksi
 viimeiseksi jääneen täysmittaisen yleislakon aikaan vuonna 1956.Suurmielenosoitus Senaatintorilla Helsingissä Suomen toistaiseksi viimeiseksi jääneen täysmittaisen yleislakon aikaan vuonna 1956.
 
Suurmielenosoitus Senaatintorilla Helsingissä Suomen toistaiseksi viimeiseksi jääneen täysmittaisen yleislakon aikaan vuonna 1956.
 
Rautatieläisten liitto kutsui työläisiä jäsenikseen vuonna 1956. Ammattiliittojen jäsenmäärän nopea kasvu mahdollisti työntekijäjärjestöjen vallan.Rautatieläisten liitto
 kutsui työläisiä jäsenikseen vuonna 1956. Ammattiliittojen jäsenmäärän nopea kasvu mahdollisti työntekijäjärjestöjen vallan.
 
Rautatieläisten liitto kutsui työläisiä jäsenikseen vuonna 1956. Ammattiliittojen jäsenmäärän nopea kasvu mahdollisti työntekijäjärjestöjen vallan. (KUVA: Työväen Arkisto)

Kun sit­ten vuosi­kymme­nen tait­teessa eläke­turvaa ja työttömyys­vakuutusta yri­tettiin jäl­leen uudistaa, työn­antaja- ja työn­tekijä­järjestöt löysivät toisensa käänteen­tekevällä tavalla.

Vähemmistöhallituksen siunauksella ne saivat neuvotella kassojen jäsenyyteen perustuvan työttömyysvakuutuksen ja lakisääteisen ansiosidonnaisen työeläkejärjestelmän.

Työnantajapuolella nähtiin, että liiton jäsenyyteen perustuva työttömyysturva ja ansiotyöhön perustuva eläke tulisivat lopulta yrityksille halvemmiksi kuin yleinen työttömyysvakuutus tai tasaeläke, joita olisi maksettu kaikille.

Samalla tavoin SAK:n enemmistö ja Sdp katsoivat, että työläisten etujen tulisi olla etusijalla.

Näin Suomeen syntyi työntekijäliittojen ja suurtyönantajien jatkuvaan kauhun tasapainoon perustuva konsensus, jonka ulkopuolelle pitkälti jäivät radikaaleimmat kommunistit ja maaseudun väestö.

Samalla keskeinen sosiaaliturva ja työlainsäädäntö siirrettiin eduskunnan ulkopuolelle kahdelle vahvalle sopijaosapuolelle. Se teki päätöksistä kestäviä ja esimerkiksi uudesta ”eläkelupauksesta” uskottavan: valittiin eduskuntaan ketä tahansa, poliitikot eivät kovin helposti voisi puuttua järjestöjen keskenään sopimiin asioihin.

Samalla valta eläketurvasta ja -rahastoista sekä työttömyyskassoista kuitenkin sinetöivät keskusjärjestömahdin vuosikymmeniksi eteenpäin.


 
 
Vuonna 1962 pystytetty työeläkejärjestelmä on järjestömahdin ydin. Eläketurvakeskuksen
 toimitusjohtaja Tauno Jylhä (keskellä) esittelee uusien eläkelakien saavutuksia.Vuonna 1962 pystytetty työeläkejärjestelmä on järjestömahdin ydin. Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Tauno Jylhä
 (keskellä) esittelee uusien eläkelakien saavutuksia.
 
 
Vuonna 1962 pystytetty työeläkejärjestelmä on järjestömahdin ydin. Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Tauno Jylhä (keskellä) esittelee uusien eläkelakien saavutuksia. (KUVA: Lehtikuva)

Ilmaiseksi valtio ei lainsäädäntövallastaan luopunut.

1960-luvun lopulla tehtiin ensimmäinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu, ja hallitukset olivat siitä eteenpäin keskeisesti vaikuttamassa palkkapolitiikkaan. Poliittiset päättäjät ajattelivat, että he pystyvät hillitsemään palkankorotuksia hintojen nousun hillitsemiseksi.

Ay-liikkeen historiaa pitkään tutkineen Itä-Suomen yliopiston dosentin Tapio Bergholmin//www.hs.fi/haku/?query=tapio+bergholmin mukaan Suomen poliittisen järjestelmän erikoisuus on nimenomaan tämä ”kaksoissidos”, eräänlainen vallan vaihtokauppa: työmarkkinaosapuolet otettiin mukaan lainsäädäntötyöhön, ja vastaavasti valtio pääsi vaikuttamaan palkanmuodostukseen.

Niin sanotun konsensus-Suomen symboliseksi kulminaatiopisteeksi mainitaan usein vuoden 1977 Korpilampi-seminaari, jonne pääministeri Kalevi Sorsa//www.hs.fi/haku/?query=kalevi+sorsa kutsui poliitikkoja ja työmarkkinapäättäjiä yhdessä keskustelemaan keinoista yritysten kilpailukyvyn palauttamiseksi.

Lama päätti kultakauden

Työmarkkinajärjestöjen valtahuippu ajoittui 1970- ja 1980-luvuille.

Työttömyyskassat ja työnantajien tilittämä verovähenteinen jäsenmaksu olivat ammattiyhdistysliikkeelle tehokkaita jäsenmagneetteja. Lakkoase oli todellinen pelote.

Työnantajapuoli pystyi puolestaan käyttämään yhä enemmän yhteiskunnallista vipuvoimaa esimerkiksi eläkerahastojen avulla.

Järjestöjen veto-oikeus lainsäädäntöön oli vakiintunut käytäntö. Silloisessa työnantajajärjestö STK:ssa lakiasiainjohtajana työskennellyt Mauri Moren//www.hs.fi/haku/?query=mauri+moren on jälkikäteen muistellut kriittisesti, kuinka hän ”suunnilleen asui eduskunnassa kertomassa kansanedustajille, ettei sovittuja asioita saa muuttaa”.

Kuuluisaksi tuolla aikakaudella tulivat myös pitkät kosteat lounaat ja läpi öiden kestäneet neuvottelut Etelärannassa ja Hakaniemessä.


Ensimmäiseksi todelliseksi käännekohdaksi osoittautui 1990-luvun alun syvä lama, jonka aikaisista työmarkkinariidoista voi löytää paljon yhtäläisyyksiä nykypäivään.

Keskustalaisen pääministerin Esko Ahon//www.hs.fi/haku/?query=esko+ahon johtama hallitus yritti 1990-luvun alun laman aikana Sipilän tapaan tunkea työntekijäpuolen kurkusta ”yhteiskuntasopimusta”.

Lopulta Aho päätyi ajamaan läpi lakiuudistuksia työmarkkinajärjestöjen vastustuksesta huolimatta ja välit työmarkkinoilla kiristyivät äärimmilleen.


Keskusta ja ammattiyhdistysliike ovat ottaneet yhteen aiemminkin. 1990-luvun alussa pääministeri Esko Ahon (vas.) otteet eivät huvittaneet SAK:n puheenjohtajaa Lauri Ihalaista (oik.)Keskusta ja ammattiyhdistysliike ovat ottaneet
 yhteen aiemminkin. 1990-luvun alussa pääministeri Esko Ahon (vas.) otteet eivät huvittaneet SAK:n puheenjohtajaa Lauri Ihalaista (oik.)
 
 
 
Keskusta ja ammattiyhdistysliike ovat ottaneet yhteen aiemminkin. 1990-luvun alussa pääministeri Esko Ahon (vas.) otteet eivät huvittaneet SAK:n puheenjohtajaa Lauri Ihalaista (oik.)

Laman päätyttyäkin keskustelu järjestövallasta jatkui. Vuorineuvos Casimir Ehrnrooth//www.hs.fi/haku/?query=casimir+ehrnrooth kirjoitti vuonna 1995 Helsingin Sanomissa, että jähmeä kolmikantainen lainvalmistelu heikensi Suomen kilpailukykyä ja työelämälainsäädäntö tulisi palauttaa eduskunnalle.

Kun pääomat liikkuivat vikkelästi rajojen yli, yritykset pystyivät aiempaa helpommin investoimaan Suomen ulkopuolelle. Monien mielestä kolmikanta toimi kyllä hyvinä aikoina, mutta huonoina aikoina se esti tarpeelliset leikkaukset.

Hyvät ajat kuitenkin koittivat jälleen.

Suomen talous pääsi kovaan nousuun matkapuhelinyhtiö Nokian vetämänä, ja vaikeiden lamavuosien jälkeen lihavia vuosia vältettiin pilaamasta työmarkkinakiistoilla.

Hallitusta johtivat jälleen perinteisesti ammattiyhdistysliikettä lähellä olleet sosiaalidemokraatit.

Vaikka pääministeri Paavo Lipponen//www.hs.fi/haku/?query=paavo+lipponen ei suinkaan ollut kaikkein ay-myönteisin demari, hänen kahden hallituksensa hallitusohjelmat suorastaan pursusivat yhteistyötä ja kolmikantaista lainvalmistelua.

Kolmikanta sai jatkoaikaa, muttei loputtomiin.

Onko järjestövallan aika nyt lopullisesti ohi?

Ammattiyhdistysliikkeen raivoa Sipilän hallitusta kohtaan selittää se, että hallitus on rikkonut Tapio Bergholmin kuvaaman 1960-luvulla syntyneen kaksoiskytköksen.

Ensin hallitus tuli työmarkkinaosapuolten alueelle ja vaati niitä tekemään työehtoja heikentävän kilpailukykysopimuksen. Työntekijäjärjestöt taipuivat sopimukseen, mutta nyt hallitus on siitä huolimatta ajamassa läpi niiden vastustamaa irtisanomislakia.

Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että Sipilä olisi yksin murentamassa keskusjärjestövaltaa. Järjestöt ovat nimittäin tehneet sitä myös itse.


Elinkeinoelämän keskusliitto julisti syksyllä 2015, että se ei enää tee tulopoliittisia kokonaisratkaisuja eikä täten ole palkkaneuvottelujen sopijaosapuoli. Näin työnantajapuoli käytännössä lakkautti perinteisen kolmikannan.

SAK ja ammattiyhdistysliike ylipäätään ovat heikentyneet tällä vuosituhannella, ja työnantajat laskivat, että ne saavat itselleen edullisempia ratkaisuja liittokohtaisella ja työpaikkakohtaisella sopimisella.


Syksyllä 2015 EK:n hallituksen silloinen puheenjohtaja Matti Alahuhta (oik.) ilmoitti järjestön luopuvan tupo-sopimuksista. Saman vuoden keväällä
 Alahuhta istui samassa pöydässä hallitustunnustelija Juha Sipilän ja SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn (vas.) kanssa.Syksyllä 2015 EK:n hallituksen silloinen puheenjohtaja Matti Alahuhta (oik.) ilmoitti järjestön
 luopuvan tupo-sopimuksista. Saman vuoden keväällä Alahuhta istui samassa pöydässä hallitustunnustelija Juha Sipilän ja SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn (vas.) kanssa.
 
 
 
Syksyllä 2015 EK:n hallituksen silloinen puheenjohtaja Matti Alahuhta (oik.) ilmoitti järjestön luopuvan tupo-sopimuksista. Saman vuoden keväällä Alahuhta istui samassa pöydässä hallitustunnustelija Juha Sipilän ja SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn (vas.) kanssa. (KUVA: Rio Gandara / HS)

Koska kolmikanta siirtyi oma-aloitteisesti sivuun palkkaneuvotteluista, on luontevaa, ettei keskusjärjestöille jää paikkaa myöskään lainsäädäntöpöytiin.

Korporatismin kulta-aika tuskin enää palaa, vaikka Sdp nousisikin ensi keväänä pääministeripuolueeksi. SAK, EK, STTK ja Akava näyttävät hiljalleen olevan typistymässä asiantuntijajärjestöiksi.

Työntekijäliitot pystyvät yhä ajamaan jäsenistönsä etuja myös hallituksen päätöksiä vastaa, mutta kyse on yhä enemmän siitä, millaisiin työtaistelutoimiin niiden paukut kulloinkin riittävät.

Kabinettisopimisen loppuminen jättää aukon

Korporatismin heikkeneminen kasvattaa parlamentaarisen demokratian eli vaaleilla valittujen poliitikkojen roolia, mitä voi pitää oikeutettuna. Kivuttomasti muutos ei silti välttämättä suju.

Kolmikantainen sopiminen on toisinaan saattanut olla hidasta ja jähmeää, mutta sen avulla on saatu kiistanalaisista asioista päätöksiä aikaan aina viime vuosiin saakka.

Keskusjärjestöt muistavat nyt toistuvasti viitata vuonna 2014 sopimaansa eläkeuudistukseen, jossa ne sopivat eläkeiän nostamisesta ja menojen karsimisesta hallituksen asettamissa raameissa. Eduskunta hyväksyi lopputuloksen ilolla lähes yksimielisesti.

Työmarkkinaosapuolten vastustamien lakien kohdalla tilanne on toinen. Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne//www.hs.fi/haku/?query=antti+rinne ja hänen puoluetoverinsa ovat jo ilmaisseet tilaisuuden tullen peruuttavansa niin kiistellyn irtisanomislain kuin muitakin Sipilän hallituksen päätöksiä.

Juuri tällaisen poukkoilun välttäminen on ollut kolmikannan hyvä puoli. Eduskunnan ja parlamentaarisen demokratian voimistuminen tulleekin vaatimaan harjoittelua maassa, jossa niin monet suuret asiat on opeteltu sopimaan kabineteissa.
 
*

Artikkelin lähteenä on käytetty muun muassa kirjoja Nieminen & Laatunen: Kolmikannan kulisseissa (2017) ja Vauhkonen & Hannikainen: Ansioiden mukaan (2012) sekä Tapio Bergholmin väitöskirjaa Kaksoissidoksen synty (2015).
 

”Tulevaisuudessa markkinoiden muutokset käyvät aina vaan tiuhemmassa tempossa. Ei kenellekään voi taata pysyviä työpaikkoja. Ei edes Hakaniemessä. Suurilla yrityksillä on pieniin verrattuna monin verroin helpompaa vastata markkinoiden haasteisiin niin tuotannon kuin työllisyydenkin suhteen. Jotenkin tätä epäsuhtaa pitää tasoittaa pienten yritysten osalta ja vielä niin, että pienennetään niiden suurimpia riskejä. Jos työllistämisestä tulee liian vaikeaa, se yksinkertaisesti vain loppuu”, Virén kirjoittaa.


  

Taloustieteen professori ihmettelee:

Tällainen järjestelmä on vain Suomessa –

”Valtiovalta tukee ay-liikettä runsaasti”

 
Luotu: 
18.10.2018 08:15

  • Kuva: Alma Talent / Petteri Paalasmaa
    Kuva
    Arkistokuva SAK:n aktiivimallia vastustavasta mielenosoituksesta.
 
|

Taloustieteen professori Matti Virén ihmettelee Puheenvuoro-blogissaan sitä, että ay-liike osoittaa mieltään hallitusta vastaan, vaikka valtiovalta tukee sitä runsaskätisesti.

Työntekijäliitot ovat aloittaneet työtaisteluita vastalauseena hallituksen hankkeelle laskea irtisanomiskynnystä pienissä yrityksissä. Eilen Julkisten ja hyvinvointialojen liitto ilmoitti maanantaina 22.10.2018 alkavasta kahden päivän lakosta.

 

”Erikoista on se, että ammattiliitot kiivailevat hallitusta vastaan, vaikka valtiovalta tukee niitä enemmän kuin ehkä mitään muuta yhteiskunnan sektoria. Itse asiassa voi sanoa, että valtio on liittojen suurin rahoittaja. Päinvastoin kuin kaikki muut yleishyödylliset yhteisöt ay-liike nauttii jäsenmaksujen verovähennysoikeudesta, joka (ml. työttömyyskassojen jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuus) menetettyinä verotuloina merkitsee noin 500 miljoonaan euron verotukea vuosittain. Lisäksi ay-liike nauttii pääomatulojen verovapaudesta määrällä, joka nousee kymmeniin miljooniin euroihin. Arvonlisäverostakin tarvitsee lukea vain sanomalehdistä.

*

 

Ammattiliittojen jäsenhankintaa subventoidaan varsin runsaskätisesti maksamalla leijonanosa (95 %) littojen työttömyyskassojen menoista. Ei tällaista järjestelmää ole muulla kuin Suomessa. Miten ammattiliitot osoittavat kiitollisuuttaan saamastaan tuesta? Aika heikosti, ilmeisesti tukea pidetään itsestäänselvyytenä. Ammattiliittojen uhittelussa taitaa sittenkin olla kyse enemmän oman profiilin nostamisesta. Jollain tapaa pitää osoittaa oma tarpeellisuus ja legitimisoida jatkuva varallisuuden kartuttaminen”, Virén kirjoittaa. 

Virén kysyy, mitä suomalaiset ovat saaneet vastineeksi ay-liikkeelle annetuista rahoista ja ”mihin ihmeeseen tarvitaan liittojen miljardiomaisuuden jatkuvaa kasvattamista”.

”Joillain liitoilla omaisuustulot taitavat olla jo suurempi tulonlähde kuin jäsenmaksut. Aiheellinen kysymys on, eikö nyt olisi jo aika purkaa tämä valtion rahojen lahjoittaminen, ja laittaa kaikki tulonsaajat ja tulot (ovat tulot mitä laatua tahansa) samalle viivalle verotuksen suhteen. Kaikki maksakoot veroa tulostaan”, Virén vaatii.

Virénin mielestä kiistelty irtisanomislaiksi kutsuttu hanke on tarpeellinen.

*

”Tulevaisuudessa markkinoiden muutokset käyvät aina vaan tiuhemmassa tempossa. Ei kenellekään voi taata pysyviä työpaikkoja. Ei edes Hakaniemessä. Suurilla yrityksillä on pieniin verrattuna monin verroin helpompaa vastata markkinoiden haasteisiin niin tuotannon kuin työllisyydenkin suhteen. Jotenkin tätä epäsuhtaa pitää tasoittaa pienten yritysten osalta ja vielä niin, että pienennetään niiden suurimpia riskejä. Jos työllistämisestä tulee liian vaikeaa, se yksinkertaisesti vain loppuu”, Virén kirjoittaa.

 


 

− Yleissitovuus ja sopimisen kiellot ovat yhdistelmä, jotka sortavat pk-yrityksiä ja vaikeuttavat vastaamista kilpailuun. Ne ovat kartellin ainespuut, Pentikäinen kommentoi Twitterissä. Kansanedustaja Juhana Vartiainen (kok.) vastaa Pentikäiselle korostamalla Suomen omaa aktiivisuutta.

 

Mikael Pentikäinen. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

Mikael Pentikäinen: Nämä ovat kartellin

ainespuut

 

 

Yrittäjien toimitusjohtajan mukaan yleissitovuus ja sopimisen kiellot vaikeuttavat vastaamista kilpailuun.

Ajatushautomo Libera on haastanut suomalaisen työsopimusjärjestelmän kantelemalla työehtosopimusten yleissitovuudesta Euroopan komissioon. Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen pitää kannetta tervetulleena ja tärkeänä.

 

− Yleissitovuus ja sopimisen kiellot ovat yhdistelmä, jotka sortavat pk-yrityksiä ja vaikeuttavat vastaamista kilpailuun. Ne ovat kartellin ainespuut, Pentikäinen kommentoi Twitterissä.
Kansanedustaja Juhana Vartiainen (kok.) vastaa Pentikäiselle korostamalla Suomen omaa aktiivisuutta.

− Kiinnostavaa. Mutta Suomen on työllisyyden kannalta järkevää lievittää ja muuttaa yleissitovuutta ihan omin päätöksin eikä jäädä odottamaan tämän kanteen käsittelyä. Stay tuned! Vartiainen kirjoittaa.

Pentikäinen vastaa olevansa samaa mieltä Vartiaisen kanssa.

*

− Kanne on silti tärkeä, koska Suomen nykyjärjestelmä ruokkii työttömyyttä ja on kestämätön, kun yritykset ja työntekijät ovat lain edessä eriarvoisia järjestäytymisen perusteella, Pentikäinen sanoo.

 

Mikael Pentikäinen@jmpentikainen
 
 

Tervetullut ja tärkeä kanne. ja sopimisen kiellot ovat yhdistelmä, jotka sortavat pk-yrityksiä ja vaikeuttavat vastaamista kilpailuun. Ne ovat kartellin ainespuut. @Liberafi //www.hs.fi/kotimaa/art-2000005841443.html 

 

Ajatushautomo Libera yrittää kaataa ay-liikkeelle pyhän asian: ”Yleissitovuus aiheuttaa monenlaista...

Ajatushautomo Libera on yhdessä asianajotoimisto Boreniuksen kanssa päättänyt haastaa suomalaisen työsopimusjärjestelmän ytimen kantelemalla siitä Euroopan komissioon.

hs.fi

 

juhana vartiainen@filsdeproust
 
 

Kiinnostavaa. Mutta Suomen on työllisyyden kannalta järkevää lievittää ja muuttaa yleissitovuutta ihan omin päätöksin eikä jäädä odottamaan tämän kanteen käsittelyä. Stay tuned!

Mikael Pentikäinen@jmpentikainen
 

Tervetullut ja tärkeä kanne. #yleissitovuus ja sopimisen kiellot ovat yhdistelmä, jotka sortavat pk-yrityksiä ja vaikeuttavat vastaamista kilpailuun. Ne ovat kartellin ainespuut. @Liberafi #yrittäjät //www.hs.fi/kotimaa/art-2000005841443.html 

 

juhana vartiainen@filsdeproust
 

Kiinnostavaa. Mutta Suomen on työllisyyden kannalta järkevää lievittää ja muuttaa yleissitovuutta ihan omin päätöksin eikä jäädä odottamaan tämän kanteen käsittelyä. Stay tuned! //twitter.com/jmpentikainen/status/1044800481376309249 

Mikael Pentikäinen@jmpentikainen
 

Samaa mieltä. Kanne on silti tärkeä, koska Suomen nykyjärjestelmä ruokkii työttömyyttä ja on kestämätön, kun yritykset ja työntekijät ovat lain edessä eriarvoisia järjestäytymisen perusteella.