–Kukaan ei tiedä, mitä hallinto nyt tekee, koska he eivät itsekään tiedä mitä tekevät, arvostelee Washingtonin kuvernööri Jay Inslee maan johdon toimintaa siirtolaisten suhteen. Epävarmuus on yksi syy, miksi oikeuden täytyy puuttua asiaan, katsoo Inslee.


 

 

Joukko Yhdysvaltain osavaltioita aikoo

haastaa Trumpin hallinnon oikeuteen

siirtolaisten kohtelun takia

 

"Kukaan ei tiedä, mitä hallinto nyt tekee, koska he eivät itsekään tiedä mitä tekevät", arvostelee Washingtonin kuvernööri.

 

Siirtolaisuus Yhdysvaltoihin
telttakylä
Vanhemmistaan erotettuja siirtolaislapsia varten on rakennettu telttaleiri Texasin Tornilloon.Joe Raedle / AFP
 

Useat Yhdysvaltaltain osavaltiot aikovat haastaa presidentti Donald Trumpin hallinnon oikeuteen siirtolaisperheiden hajottamisen takia.

Osavaltioiden joukossa ovat mm. Washington ja Kalifornia. Niiden lisäksi mukana on ainakin yhdeksän osavaltiota.

 

Viranomaisten mukaan tähän mennessä Yhdysvaltain ja Meksikon rajalla on erotettu perheistään noin 2 300 lasta tiukennetun siirtolaispolitiikan myötä. Painostuksen alla presidentti Dodald Trump allekirjoitti keskiviikkona määräyksen, jolla lasten erottaminen perheistä on määrä lopettaa. Määräyksen seurauksista ja tehosta ei kuitenkaan ole täyttä selvyyttä.

 

Lue myös:

Mitä tapahtuu Yhdysvaltojen erottamille siirtolaisperheille ja pidätetäänkö jatkossa lapset vanhempiensa kanssa? Näihin 5 kysymykseen maailma odottaa vielä vastauksia

 

Lähteet: AFP, AP


 

Itä-Euroopan maiden lisäksi erityisesti Italian uusi maahanmuuttovastainen hallitus vaatii EU:lta toimia siirtolaispolitiikan uudistamiseksi. Hallituksen mukaan Italia, joka on viime ajat ollut siirtolaisten pääasiallinen väylä Eurooppaan, ei aio toimia ”Euroopan pakolaisleirinä”. Italia estikin äskettäin merihädässä olleita siirtolaisia kuljettaneen aluksen pääsyn maahan.


  

Turvapaikanhaku: EU:n uusi suunnitelma

vuosi julki – tällainen on Suomen hallituksen

linja

 
 
 
Luotu: 
20.6.2018 14:25

  • Kuva: EPA
    Kuva
    Italian rannikkovartiosto on pelastanut jälleen viime päivinä siirtolaisia Välimereltä, mutta Italia on myös käännyttänyt maahan pyrkineen siirtolaisia pelastaneen avustuslaivan.
 
|

FAKTAKULMA

Eurooppaan saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä on laskenut merkittävästi vuosista 2015–2016. Kun molempina mainittuina vuosina ensimmäisen hakemuksensa jätti yli 1,2 miljoonaa Eurooppaan tullutta ihmistä, oli uusia turvapaikanhakijoita vuonna 2017 enää 650 000.

Vuonna 2017 turvapaikka myönnettiin EU:ssa kaikkiaan 538 000 ihmiselle, joista osa oli jättänyt hakemuksensa jo aiempina vuosina.

 

Alkuvuodesta 2018 turvapaikanhakijoiden määrä on entisestään laskenut vuoteen 2017 verrattuna. Ensimmäisen turvapaikkahakemuksensa jättäneiden ihmisten määrä laski 25 prosenttia tammi-maaliskuussa 2018 verrattuna edellisvuoden vastaavaan jaksoon. Uusia turvapaikanhakijoita rekisteröitiin kolmen ensimmäisen kuukauden aikana 131 000 henkeä kaikissa EU-maissa yhteensä. Luku on samaa tasoa kuin vuonna 2014, ennen turvapaikkailmiön alkua.

Lähde: Eurostat

Euroopan unioni suunnittelee uudenlaisten turvapaikanhakijoiden ja siirtolaisten ”maihinnousuleirien” perustamista unionin alueen ulkopuolelle, ilmenee asiakirjavuodosta Euroopan johtajien ensi viikon huippukokouksen alla. Asiakirjat on saanut haltuunsa uutistoimisto AFP ja asiasta kertoo muun muassa Euractiv-sivusto.

 

EU-johtajilla on kokouksessa hyväksyttävänä suunnitelma unionin ulkopuolisista keskuksista, joihin Eurooppaan pyrkivät siirtolaiset kerättäisiin. Tavoitteena olisi selvittää, ketkä siirtolaiset ovat suojelun tarpeessa ja ketkä taloudellisia siirtolaisia, jotka on syytä lähettää takaisin kotimaihinsa.

Myös pääministeri Juha Sipilä (kesk.) matkaa Brysseliin ensi viikon Eurooppa-neuvoston kokoukseen. Huippukokouksen asialistan ensimmäinen ja todennäköisesti kokousta dominoiva aihe on muuttoliike eli käytännössä sen hillitseminen ja hallitseminen.

Sipilä avasi kokouksen alla Kultaranta-keskusteluissa, millaista siirtolaispolitiikkaa Suomi pyrkii EU:ssa edistämään. Hänen mukaansa siirtolaisuuden juurisyihin eli taloudellisen epätasa-arvon ja kriisien hoitoon tulisi panostaa nykyistä enemmän, mutta samalla turvapaikanhakijoiden liikehdintää tulisi vielä nykyisestä rajoittaa Euroopassa. Sipilän mukaan Eurooppaan tulisi ottaa ihmisiä pääsääntöisesti kiintiöpakolaisjärjestelmän kautta ”ilman että on sellaista kansainvaellusta kuin vuonna 2015 oli”.

 

– Se edellyttää sitä, että meillä on ulkorajavalvonta kunnossa, on tehokkaat palautukset ja Schengen- ja Dublin-asetukset toimivat. Eli estetään tällainen maasta toiseen tapahtuva vaellus, pääministeri sanoi.

Lue myös: Juha Sipilä: Tällaista siirtolaispolitiikkaa Suomi ajaa Eurooppaan

Jos tästä huolimatta johonkin maahan kohdistuu kantokyvyn ylittävä tulijavirta, täytyy EU:lla Sipilän mukaan olla jonkinlainen taakanjakomekanismi.

 

Eurooppa on jo hillinnyt turvapaikanhakijoiden tuloa muun muassa Turkin kanssa tekemällään, moraalittomaksi arvostellulla sopimuksella. Vaikka tulijamäärät eivät tällä hetkellä ole poikkeuksellisia ja siirtolaisten liikkumista on jo rajoitettu muun muassa unionin sisäisellä rajavalvonnalla, on aihe akuutti poliittisten kriisien vuoksi. Muun muassa Saksan hallitus on repeämispisteessä näkemyserojensa vuoksi ja turvapaikkapolitiikka aiheuttaa riitoja myös maiden välillä.

Uutistoimisto AFP:n näkemässä luonnoksessa Eurooppa-neuvosto tukisi maihinnousukeskuksia, jotka pystytettäisiin yhteistyössä pakolaisjärjestöjen kanssa. Luonnoksen takana ovat EU:n puheenjohtajamaa Bulgaria sekä Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk, joka edustaa EU:n tiukan linjan maihin kuuluvaa Puolaa. Luonnoksen läpimeno vaatisi yksimielistä hyväksyntää jäsenmailta.

 

Luonnoksesta ei selviä tarkemmin, missä keskus voisi sijaita, Euractiv kertoo. Joka tapauksessa keskuksen olisi tarkoitus sijaita EU:n ulkopuolella, koska vain tällöin se tehokkaasti estäisi siirtolaisten pääsyn unionin rajojen sisälle. Aiemmin erilaisen turvapaikanhakijoiden leirien sijoituspaikoiksi on ehdotettu Pohjois-Afrikkaa tai Euroopan alueelta Albaniaa.

Suomen hallituksesta leirisuunnitelmia on kommentoinut maahanmuuttoasioista vastaava sisäministeri Kai Mykkänen (kok.). Hänen mukaansa Eurooppa tarvitsee yhteisen ratkaisun, jossa ”rajan yli tuleva turvapaikanhaku” pidemmällä tähtäimellä korvataan pakolaisleirien ja -järjestemän painottamisella. Kuitenkin EU:n ulkopuolisen turvapaikanhakijaleirin käytännön toteuttaminen on Mykkäsen mukaan vaikeaa.

 

–EU:n ulkopuolella olevia palautuskeskuksia on vaikea toteuttaa niin, että ihmisoikeuksia kunnioitettaisiin meidän edellyttämällämme tavalla, Mykkänen sanoi äskettäin.

Sinisiä edustava eurooppaministeri Sampo Terho puolestaan toivoo, että Suomi tukee voimakkaasti julkisuuteen vuotanutta EU:n turvapaikkasuunnitelmaa. Sininen tulevaisuus on peräänkuuluttanut turvapaikkahakemusten käsittelyä EU:n ulkopuolella. Terho huomauttaa, että aiemmin mahdottomana pidetystä ajatuksesta on nyt tullut eurooppalaista valtavirtaa.

– Nyt Suomen perinteiset kumppanit ovat löytämässä järkilinjan. Tätä linjaa Suomen kannattaa tukea, Terho ilmoittaa tiedotteessaan ja blogissaan.

 

Hänen mukaansa pakolaiskriisissä on kyse myös EU:n tulevaisuudesta, sillä ”perinteisten puolueiden yritys yhdistää hallitsematon humanitaarinen maahanmuutto ja hyvinvointivaltio on tuomittu epäonnistumaan”. Tosin perinteisistä puolueista muun muassa kokoomus on ministeri Mykkäsen suulla todennut, että Suomen nykyinen sosiaaliturva ja vapaa maahanmuutto ovat mahdoton yhtälö.

Lue myös: Sisäministeri tiukkana: Nykyinen sosiaaliturva ja vapaa maahanmuutto mahdoton yhtälö

 


 

– Yhteiset arvot eivät enää yhdistä länsimaita, vaan taloudelliset edut jakavat niitä. Donald Trump oli vain johdonmukainen vaatiessaan Venäjää takaisin ryhmään. Jos arvoilla ei ole väliä G7:ssä, miksi Venäjä suljettaisiin ulos? Gabriel kysyy. Samaan aikaan kun G7-maat riitelivät kokouksessaan, oli koolla toinenkin ryhmä: euraasialainen Shanghai Group. – Samanaikaisuus ei ole mikään sattuma. Shanghai Group eli lännen autoritaariset viholliset osoittivat yhteisen halun muokata maailman ”lännenjälkeistä” arkkitehtuuria, Saksan entinen ulko- ja talousministeri ja varaliittokansleri Sigmar Gabriel kirjoittaa.

 
 
 
 
 
 
 
 
Luotu: 
18.6.2018 11:43

  • Kuva: All Over Press / EPA
    Kuva
    Saksan entinen ulkoministeri ja varaliittokansleri, sosiaalidemokraatti Sigmar Gabriel katsoo vanhan maailmanjärjestyksen kuolleen.
 
|

Maailma on siirtynyt uuteen poliittiseen ”epookkiin” eli aikakauteen, katsoo Saksan entinen ulko- ja talousministeri ja varaliittokansleri Sigmar Gabriel. Hänen mukaansa vanhan maailmanjärjestyksen kuolemasta kertoo kolme tuoretta tapahtumaa, joista kahdessa Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpilla on suuri rooli.

 

Gabriel kirjoittaa näkemyksestään Handelsblattissa. Hänen mukaansa ensimmäinen viime viikkojen kolmesta merkittävästä tapahtumasta on länsivaltojen G7-ryhmän hajoaminen. Gabriel katsoo, että teollisuusmahtien yhteenliittymä näyttää kaatuneen samaan asiaan, jota se aikanaan koottiin ratkaisemaan: maailmankaupan säännöistä sopimiseen. Donald Trump lähti kokouksesta etuajassa, irtautui yhteislausunnosta ja haukkui liittolaismaiden kauppapolitiikan.

 

Shanghai-ryhmään kuuluvat Venäjän ja Kiinan lisäksi Kazakstan, Kirgisia, Tadjikistan sekä Uzbekistan. Ryhmä muodostaa noin 40 prosenttia maailman väestöstä ja 20 prosenttia maailmankaupasta. G7 kattaa väestöstä vain noin 10 prosenttia, mutta maailmankaupasta peräti 50 prosenttia.

 

Kolmas tapahtuma oli Trumpin ja Pohjois-Korean diktaattorin Kim Jong-unin huipputapaaminen. Gabriel väittää, että kokouksen tulos ennakoi uuden ydinasevarustelun ajan alkua, vaikka siellä nimellisesti sitouduttiinkin Korean ydinaseriisuntaan.

– Selkeästi vain valtiot, joilla on ydinaseita, otetaan tässä maailmassa vakavasti ja neuvottelupöytään. Hallinnon vaihtamisen politiikasta luopuminen on se, mitä Donald Trump tarjoaa Kim Jong-unille, Gabriel analysoi.

Trumpin ja Kimin tapaamisessa sitouduttiin edistämään Korean niemimaan ydinaseriisuntaa. Löyhän sitoumuksen vastineeksi USA lupaili Pohjois-Korealle turvatakuita, joiden ainakin Kiina ja Pohjois-Korea vaativat koskevan myös Pohjois-Korean hallitsijaperhettä.

Gabrielin mukaan Iranin johtajat katsonevat Pohjois-Korean tilannetta katuen sitä, että suostuivat Euroopan vaatimuksiin ydinaseen tavoittelusta luopumisesta.

 

– Maailman diktaattorit oppivat tästä – hankkikaa ydinaseita jos voitte. Korean niemimaalla jopa mahtava Amerikka joutui siksi luopumaan ideastaan vaihtaa hallintoa.

Gabriel johtopäätös Trumpin kaudesta on sama kuin monilla muilla Euroopan johtajilla. Eurooppa ei voi luottaa enää Yhdysvaltoihin, ei kaupassa eikä puolustuksessa, ei tämän presidentin aikana eikä ehkä seuraavankaan. Kaupan suhteen liittolaisuudet on jo mullistettu, samoin Iranin, ja seuraavaksi voi olla puolustusliitto Naton vuoro, Gabriel arvioi.

– Vanhat säännöt eivät päde.

Hänen mukaansa Euroopan täytyy ryhtyä toimimaan itsenäisesti varautuen pahimpaan, kuin Yhdysvaltoja ei olisi, mutta silti tehden parhaansa suhteen eteen. Yhdeksi ratkaisuksi hän ehdottaa tulevaisuuden suhteiden luomista investoimalla Amerikan ja Euroopan välisiin opiskelijavaihto-ohjelmiin, koska opiskeijoiden joukossa ovat tulevat Amerikankin johtajat. Lisäksi Euroopan yhtenäisyyteen täytyy panostaa, Gabriel katsoo.

 


 

Nyt Suomi aikoo hyödyntää Finnair-logiikkaa myös tietoliikenteessä. Kyse on Jäämeren pohjaan laskettavasta valokuitukaapelista, joka nopeuttaa tiedonkulkua merkittävästi nykyisiin vaihtoehtoihin verrattuna. Perusyksikkönä on valonnopeus ja millisekunnit eli sekunnin tuhannesosat.


 

 

 

Kerrankin pohjoisuudesta on hyötyä: Aasia ja

Eurooppa yhdistetään kaapelilla Suomen

kautta – ja asemamme maailmankartalla

mullistuu

 

Suomesta tulee muutaman vuoden kuluttua maailmanlaajuisen tietoliikenteen solmukohta, kun Koillisväylää seuraava merikaapeli kytkee Euroopan ja Aasian yhteen Suomen kautta. Huippunopea yhteys tuo Suomelle pysyviä, suoria hyötyjä. Keskustele aiheesta jutun alla.

 

Valokuituverkot  |  Yle
Valokaapeli
Yle

Suomen sijainti maailmankartalla on lentoyhtiö Finnairin strategian ehdoton kulmakivi.

Mitä lähempää pohjoisnapaa lennetään, sen lyhyemmäksi käy etäisyys Pohjois-Euroopan ja Pohjois-Aasian välillä. Eurooppalaiset lentoyhtiöt kadehtivat Finnairia, joka lentää Helsingistä Tokioon ja takaisin saman vuorokauden aikana.

Nyt Suomi aikoo hyödyntää Finnair-logiikkaa myös tietoliikenteessä.

Kyse on Jäämeren pohjaan laskettavasta valokuitukaapelista, joka nopeuttaa tiedonkulkua merkittävästi nykyisiin vaihtoehtoihin verrattuna. Perusyksikkönä on valonnopeus ja millisekunnit eli sekunnin tuhannesosat.

 

Antti Parviala, Yle
Antti Parviala, Yle

 

– Se nopeuttaa liikennettä useita kymmeniä millisekunteja. Se tuntuu merkityksettömältä meille silmänräpäyttäjille, mutta tietotekniikassa sillä on iso ja kasvava merkitys, Ari-Jussi Knaapila sanoo painavasti.

Hän on valtion omistaman huippunopeita tietoverkkoja rakentavan Cinian toimitusjohtaja.

Valtion enemmistöomistama Cinia syntyi muutama vuosi sitten, kun valtio halusi kohentaa Suomen kansainvälisiä tietoliikenneyhteyksiä. Yhtiön perustana on VR:ltä ostettu Corenet-verkko-operaattori.

 

Haasteet: Venäjä ja jäävuoret

Kaapelin reittiä ei ole lyöty lukkoon kovin tarkasti, mutta se tulee kulkemaan “Pohjoisnavan ja Venäjän mantereen välillä”. Suomen Lapista Barentsinmereen laskeutuva valokuitu nousee maihin jossakin kohtaa Japania. Sieltä se haarautuu edelleen Etelä-Koreaan ja Kiinaan eli juuri sinne, mihin tulevaisuuden megakaupunkien odotetaan nousevan.

Matkassa on vielä pari mutkaa. Ikijäästä vapautuva Koillisväylä kiinnostaa geopoliittisesti monia ja erityisesti Venäjää. Ilman yhteistyötä Venäjän kanssa hanke ei käytännössä etene.

Knaapilan mukaan Venäjällä suhtautuminen on "ailahtelevaa ja välillä tulee lunta tupaan”.

 

Antti Parviala, Yle
Antti Parviala, Yle

 

Onko usko hiipunut?

– Ei juurikaan, ei hetkeksikään. Kyllä tämä jossain vaiheessa syntyy. Katsotaan, milloin ovat taivaanmerkit paikallaan.

Kaapelin laskeminen Jäämeren pohjaan tuntuu olevan politiikkaa pienempi ongelma, mutta pientä haastetta siinäkin on.

Jäämeri on paikoitellen matala ja vaarana on, että jäävuoret raapivat pohjasta kaapelin mukaansa. Siksi merenpohjan muodon tarkka selvittäminen on ratkaisevaa.

Kaapeli on paksuudeltaan muutaman sentin. Sen ytimessä on muutama valokuitusäie, joita varjellaan useilla suojakerroksilla.

 

Väistämätön hanke

Koillisväylän datakaapelin edut ovat Knaapilan mukaan niin ilmeiset, että ennen pitkää hanke toteutuu, ja sille löytyy myös rahoitus.

– On ihan realistista odottaa, että vuosina 2021–2022 siellä liikenne jo kulkisi.

Ciniassa uskotaan, että tätä yhteyttä tulevat käyttäämään kaikki verkkoliikenteen jätit Googlesta, Facebookista, China Telecomista ja globaalista rahoitusalasta lähtien. Siksi 600–700 miljoonan euron hankkeen rahoittamien ei ole Cinian mukaan ongelma.

– Jos on asiakas- ja tulopotentiaalia, niin kyllä löytyy rahoitusintoakin. Rahoittajat ovat jopa aktiivisesti yhteydessä meihin päin ja tarjoavat palvelujaan, Knaapila kehaisee.

 

Ari-Jussi
 Knaapila
Ari-Jussi KnaapilaJetro Kokko / Yle

 

Kaikki väylät johtavat Suomeen

Kuulostaa hyvältä, mutta mitä hyötyä tästä on Suomelle? Kannattaako Suomessa iloita Facebookin puolesta, jos sen yhteydet kohenevat?

– Suomelle on tärkeää, että olisimme ison globaalin tietoliikenneväylän varrella, emmekä pahnan pohjimmaisena pohjoisessa Euroopassa, Knaapila muotoilee.

Hän muistuttaa, että kaikenlaiset yhteydet ovat tärkeitä, niin tie- ja meriväylät kuin datakaapelit. Näistä datayhteyksien merkitys korostuu jatkuvasti.

– Se toisi Suomeen pääkonttoria, sellutehdasta, datakeskusta, osaamiskeskusta. Siinä olisi Suomelle mahdollisuus tulla Euroopan itäportiksi, Knaapila visioi.

Sellutehdas? Eikö sille riitä, että bitin sijasta puu liikkuu?

– Kaikki teollisuus digitalisoituu. Siinä tietoliikenne on vähintään yhtä tärkeää kuin tieyhteydet.

 

Valoa kuidun päässä

Cinian suurille odotuksille on katetta. Yhtiön valokuitukaapeli Helsingin ja Saksan Rostockin välille valmistui kaksi vuotta sitten.

Se oli keskeinen syy, kun yhdysvaltalainen datakeskusyhtiö Equinix valitsi Suomen sijoittumispaikakseen.

 

Mikko Koski, Yle
Equinixin Suomen toimitusjohtaja Sami HolopainenMikko Koski, Yle

 

– Suomi ei ole enää pussinperä jossain Tanskan ja Ruotsin takana. Meillä on nyt uudet tietoliikenneyhteydet suoraan Keski-Eurooppaan. Yhtäkkiä Suomi näyttäytyy mielenkiintoisena oikoreittinä Eurooppaan, perustelee Equinixin Suomen toimitusjohtaja Sami Holopainen.

Equinixillä on Suomessa kuusi datakeskusta, joiden kapasiteettia se laajentaa kymmenen prosentin vuosivauhdilla. Samaa tahtia on tarkoitus jatkaa.

 

Millisekunneilla pysyvyyttä

Uudet tekniikat, kuten 5G ja esineiden internet, vaativat yhä suurempaa datankulun nopeutta ja siksi kansainvälisen yhtiön pitää olla lähellä asiakkaitaan kaikkialla maailmassa.

Mutta samalla palvelun tarjoajan eri puolilla maailmaa sijaitsevien omien datakeskusten välillä pitää olla nopein mahdollinen yhteys. Valokuidussa tieto kulkee valonnopeudella. Sen nopeampaa vaihtoehtoa ei ole tiedossa.

Millisekunnit ovat ratkaisevia, kun vaikkapa kännysovelluksen käyttäjä vaati palvelultaan sulavaa toimivuutta.

 

Kun datakeskus on lähellä, palvelut toimivat paremmin, ja siksi keskusten ympärille muodostuu liiketoimintaa – tai alan slangilla ekosysteemi. Kunnolla juurtunutta ekosysteemiä ei turhan takia siirrellä.

– Historia on osoittanut, että datakeskusten risteyskohtaan kerääntyy useampia yrityksiä, jotka alkavat tehdä yhteistyötä ja kasvaa. Näin muodostuu ekosysteemi, ja mitä suurempi se on, sen vaikeampaa on edes ajatella sen siirtämistä, Equinixin Sami Holopainen sanoo.

Hallitukselta ei ole juuri kuultu ulkopoliittisia avauksia. Pääministeri Juha Sipilä tuntuu mielihyvin luovuttaneen ulkopolitiikan presidentille. Näin hän varmistaa sen, ettei voimakastahtoisen presidentin kanssa synny kahnausta. "Kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni", Niinistö sanoo Venäjästä. Samaa voi todeta presidentin ulkopolitiikan haltuunotosta.


  

Analyysi: Presidentti Niinistö panee

suomalaiseliitin pohtimaan suurvaltojen

mahtia ja sopimusten pitävyyttä – Trumpin

Yhdysvallat koettelee kansainvälistä

järjestystä

 

Kultaranta-keskustelujen päävieraaksi saapuu YK:n pääsihteeri Antonio Guterres.

 

Kultaranta  |  Yle
Saksa julkaisi kuvan G7-kokouksesta, jossa on G7-maiden
 johtajia.
Kanadan G7-kokouksesta otettu kuva on saamassa ikonisen aseman.Jesco Denze / EPA
 

Miksi pienen maan älymystö kokoontuu puutarhatelttaan puhumaan suurvaltapolitiikasta, johon tuskin voidaan Naantalista vaikuttaa?

 

Kultarannassa määritellään osaltaan pelikenttää, jossa Suomi toimii. Vaikka Suomi ei pystyisi kovin paljon vaikuttamaan muihin, se päättää omista toimistaan. Sitä varten pitää tuntea maailmanpolitiikan pohjavire.

 

Sauli Niinistö kertoi muinoin haluavansa presidenttinä toimia kansakunnan unilukkarina. Lienee aika herätellä päättäjiä maailmanlaajuisiin kysymyksiin. Monia poliitikkoja vaivaa nurkkakuntaisuus.

Tutkijoiden mukaan Suomen kansainvälinen rooli on heikentynyt parhaista ajoista, koska siihen on panostettu aiempaa vähemmän.

Kansainvälisen politiikan professori Pami Aalto Tampereen yliopistosta pitää syynä kehitysavun leikkauksia ja poliitikkojen keskittymistä sisäpolitiikkaan.

Suomen kehitysapu on pudonnut 0,41 prosenttiin bruttokansantuotteesta kun taas Ruotsi, Norja ja Tanska yltävät YK:n 0,7 prosentin tavoitteeseen. Suomen avun kaventuminen vähentää myös kansainvälisiä kontakteja.

– Ei ole pistetty pelimerkkejä samalla tavalla kuin naapurimaat, jotta oltaisiin pystytty säilyttämään sama määrä henkistä pääomaa maailmalla, Aalto sanoo.

 

– Jos halutaan olla vahva tämänkokoisena maana, globaaliin toimintaan pitäisi suunnata resursseja. Lisäksi hallituksen ja presidentin pitäisi olla samassa kelkassa, Pami Aalto sanoo.

Tutkija Matti Pesu Ulkopoliittisesta instituutista sanoo, ettei Suomella ole tällä hetkellä vahvaa globaalia profiilia.

– Ukrainan kriisin alettua Suomen ulkopolitiikka on alueellistunut. Globaali agenda on jäänyt kakkoseksi. Keskustelua hallitsevat Euroopan huolet ja puolustuspolitiikan kysymykset, Pesu sanoo.

Kylmän sodan aikana YK oli tärkeä ikkuna kansainväliseen yhteistyöhön. Nyt Suomen kansainvälistä energiaa imee yhä enemmän EU.

Kyllä Suomi vielä YK:ssa muistetaan, sillä Kultarantaan keskustelua saapuu nostattamaan itse YK:n pääsihteeri Antonio Guterres.

 

Presidentti Niinistö ja YK:n pääsihteeri António Guterres keskustelevat Münchenin turvallisuuskonferenssissa 17. helmikuuta 2017.
Presidentti Niinistö ja YK:n pääsihteeri António Guterres keskustelivat Münchenin turvallisuuskonferenssissa helmikuussa 2017.Katri Makkonen / Tasavallan presidentin kanslia

 

Ylipäätään transatlanttiset suhteet ovat nyt kovalla koetuksella. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vähät välittää kansainvälisestä järjestyksestä.

Lyhyessä ajassa hän on suututtanut läntisiä kumppaneita muun muassa vetäytymällä Iranin ydinsopimuksesta, määräämällä terästulleja ja uhkaamalla kauppasodilla.

Trump johtaa kuin tekisi maailmanlaajuista tosi-tv:tä: Pitkään neuvotellut sopimukset romuttuvat hetkessä, vanhat lännen liittolaiset saavat suuttua, uuden diktaattorikaverin kanssa tehdään yhtäkkinen diili parrasvaloissa.

Vanhat liittolaiset Euroopassa tuntuvat olevan Trumpille kuin sukulaisia, joita ei ole saanut valita.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk kysyi jo, että mihin EU tarvitsee vihollisia jos on Trumpin kaltainen ystävä. Hänen mukaansa kuvitelmat ovat nyt kadonneet ja Euroopan on otettava itse enemmän vastuuta.

Yhdysvalloista tuli maailman jättiläinen kylmän sodan jälkeen kun Kiina oli heikko, EU oli lapsenkengissä ja kehitysmaat olivat köyhiä ja epävakaita. Kun vielä Neuvostoliitto romahti, länsi kykeni sanelemaan pelisäännöt.

Tämä kaikki on muuttunut. Järjestelmän uudistaminen olisi järkevää, oli Trump vallassa tai ei, toteaa kommentaattori Zachary Karabell Foreign Policy -lehdessä.(siirryt toiseen palveluun)Tarvitseeko kaiken kulkea Washingtonin läpi, jotta maailma olisi vakaa? hän kysyy.

Maailmassa on nykyään kolme napaa. Venäjä ja Kiina haastavat Yhdysvallat liittolaisineen. Euroopan kannalta uutta on se, ettei Trump toimikaan vahvimpana läntisten arvojen puolustajana kuten USA:n presidentit aiemmin.

Venäjä ja Kiina koettavat käyttää hajaannusta hyväkseen.

 

Kultaranta.
Kultaranta-keskustelut järjestetään tänä vuonna kuudennen kerran.Petteri Paalasmaa / AOP

 

 

Niinistö huomautti Financial Timesin haastattelussa, että transatlanttisten suhteiden heikentyminen ja Yhdysvaltain vetäytyminen Iran-sopimuksesta jättää Kremlille ikkunan auki Eurooppaan.

 

Joissakin asioissa Eurooppa onkin lähempänä Venäjää kuin Yhdysvaltoja.

Esimerkiksi Iranin kanssa tehdyn ydinsopimuksen allekirjoittivat Yhdysvaltojen lisäksi Britannia, Ranska, Saksa, Venäjä, Kiina ja Euroopan unioni.

Varsinkin EU:n suuret maat ovat solmineet Iraniin kauppayhteyksiä ja haluavat pitää sopimuksen voimassa. Trump puolestaan uhkaa Iranin kanssa kauppaa käyviä vastatoimilla.

Saksan liittokansleri Angela Merkel hakee tukea Putinilta, koska tietää Venäjällä olevan vaikutusvaltaa Iranissa.

Hiljattain Putin vakuutti Itävallan yleisradioyhtiön haastattelussa(siirryt toiseen palveluun), ettei Venäjä halua heikentää EU:ta.

Venäjän syntilista Euroopan silmissä on kuitenkin pitkä. Britannian Skripal-skandaalista on lyhyt aika, tuoreessa muistissa on myös Venäjän sekaantuminen vaaleihin. Krimin valtaus ja Ukrainan sota eivät ole kadonneet mihinkään.

Kultarannassa pohditaan myös, miten EU saa äänensä kuuluviin kolmen suurvallan varjosta. EU:n vaikutusvalta on pieni siihen nähden, että se on kauppamahti ja edistyksellinen rauhanliike.

 

 


 

– Olen ministeri ja isä, ja teen tämän päätöksen meidän kaikkien etua silmällä pitäen, Salvini kuvaili.


 

 

"Italia ei halua enää osaa eikä arpaa

paperittomien maahanmuuttoon" – kahdelle

pakolaislaivalle rantautumiskielto

 

Italia eväsi jo aiemmin tällä viikolla turvapaikanhakijoita kuljettaneelta alukselta luvan rantautua Italiaan.

 

Turvapaikanhaku
Laiva täynnä ihmisiä.
Turvapaikanhakijoita kuljettava laiva Libyan rannikon edustalla.Giuseppe Lami / EPA
 

Italian sisäministeri kertoi lauantaina, että kaksi muuta turvapaikanhakijoita kuljettavaa venettä ei saa maihinnousulupaa Italialta.

Hollantilaisalukset Lifeline ja Seefuchs ovat paraikaa pelastustehtävissä Libyan rannikon edustalla.

 

– Näiden ihmisten pitäisi tietää, että Italia ei halua enää osaa eikä arpaa paperittomien maahanmuuttoon. Heidän pitää löytää jokin toinen satama, jonne rantautua, Matteo Salvini kirjoitti virallisella Facebook-sivullaan(siirryt toiseen palveluun).

– Olen ministeri ja isä, ja teen tämän päätöksen meidän kaikkien etua silmällä pitäen, Salvini kuvaili.

Aiemmin tällä viikolla Salvini eväsi Saksan lipun alla purjehtivalta Aquarius-pelastusalukselta luvan rantautua Italiaan. Yli 600 turvapaikanhakijaa kuljettava Aquarius suuntaa siksi paraikaa Espanjaan Valencian satamaan.

Perjantaina Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Italian pääministeri Giuseppe Conte vaativat yhteisessä lausunnossaan EU:ta muuttamaan perustavasti turvapaikkapolitiikkaansa, joka tällä hetkellä koituu eteläisten maiden Italian ja Kreikan taakaksi.

Lisää aiheesta:

Aquarius-laiva sai Italian ja Ranskan riitelemään, Saksan hallitus rakoilee – Euroopan 4 suurta hakevat nopeaa ratkaisua maahanmuuttoon

Merestä poimittuja siirtolaisia kuljettava alus pääsee Valenciaan – "On velvollisuutemme tarjota turvasatama"

Ranska ja Italia päässeet sopuun siirtolaiskiistasssa – Esittävät lähtömaihin turvapaikkahakemusten käsittelykeskuksia

Lähteet: AFP

 


 

Hallituksen kaatumista pitää mahdollisena myös Handelsblatt, joskin tapahtuma olisi hyvin harvinainen Saksan viimeisten vuosikymmenien poliittista historiaa peilaten. - Näkökulma: Merkelin virheellinen politiikka on EU:ssa tullut tiensä päähän. Angie on tehnyt tehtävänsä; Angie saa mennä! - KimsBlog


 

 

 

”Liittouma Merkeliä vastaan” – Spekulaatio

yltyy Saksassa: Angela Merkel voi kaatua

turvapaikkariitaan

 
 
 
 
Luotu: 
15.6.2018 11:27

  • Kuva: All Over Press / EPA
    Kuva
    Saksan sisäministeri Horst Seehofer ja liittokansleri Angela Merkel ovat ajautuneet pahaan kiistaan siirtolaispolitiikasta. Arkistokuva.
 
|

Itävallan ja Italian oikeistohallitukset houkuttelevat Saksan hallituspuolue CSU:ta mukaan ”halukkaiden akseliin”, liittoumaan, joka ryhtyisi hillitsemään Eurooppaan suuntautuvaa siirtolaisuutta ja turvapaikanhakua. Käytännössä kyse on myös liittoumasta Saksan liittokansleri Angela Merkeliä vastaan, tulkitsee saksalaislehti Handelsblatt.

 

Saksan hallitus on ajautunut rajuun riitaan turvapaikkapolitiikasta. Liittokansleri Merkelin CDU-puolueen ja sisarpuolue CSU:n näkemykset eivät kohtaa, ja sisäministeri Horst Seehofer on ryhtynyt melko lailla avoimeen kapinaan Merkeliä vastaan. Kiistakysymyksistä suurin on CSU:n pyrkimys sulkea Saksan rajat sellaisilta turvapaikkaa hakevilta ihmisiltä, jotka ovat jo hakeneet turvapaikkaa muualla EU-alueella.

Handelsblattin mukaan Seehofer vahvisti keskiviikkona medialle puhuneensa Itävallan liittokansleri Sebastian Kurzin sekä Italian sisäministeri Matteo Salvinin kanssa epävirallisesta liittoumasta eli ”halukkaiden akselista”. Lehti huomauttaa, että kyseisten kolmen maan yhteistyö akseli-termin alla herättää ikäviä kaikuja toisen maailmansodan akselivalloista, mutta Seehoferin kommentit kertovat myös avoimesta kapinoinnista Merkelin linjaa vastaan. 

 

Sekä Salvini että Kurz ovat kritisoineet voimakkaasti Merkelin turvapaikkapolitiikkaa. Etenkin Salvini edustaa kovaa linjaa estettyään siirtolaisia merihädästä pelastaneen aluksen maihinnousun Italiaan. Tarkoituksena on puuttua laittomaksi katsottuun siirtolaisuuteen sekä ihmissalakuljetukseen.

 

CSU kaavailee turvapaikkapolitiikasta äänestämistä hallituksen sisällä, sillä konservatiivit uskovat suuren osan Merkelinkin puolueen edustajista asettuvan heidän kannalleen, Handelsblatt kertoo.

Merkelin tämä jättää todella hankalaan tilanteeseen, joka voi jopa kaataa hallituksen, spekuloidaan Saksan yleisradioon kuuluvan Deutsche Wellen toimituksen kommentissa. Turvapaikkariita voi kaataa Merkelin, kuuluu DW:n otsikko.

 

– Mitä vaihtoehtoja hänelle [Merkelille] jää jäljelle? Merkel liittokanslerina on oikeutettu määrittämään hallituksen yleislinjan.  Merkel voi pakottaa Seehoferin eroamaan irtioton vuoksi, mutta se tarkoittaisi myös koalitiohallituksen loppua, pohtii toimittaja Jens Thurau.

 

Merkelin ja Seehoferin kriisikokous aiemmin tällä viikolla ei ratkaissut umpisolmua. Nyt ratkaisua yritetään löytää Saksan parlamentin puheenjohtajan Wolfgang Schäublen johdolla. Hänellä on DW:n mukaan tehtävään uskottavuutta, koska hän on Merkelin tukija mutta on arvostellut tämän turvapaikkalinjaa.

 


 

Venäjä on toistuvasti kiistänyt väitteet järjestelmällisestä dopingista. Seppeltistä on paljastusten jälkeen maalattu Venäjällä kuva, jonka mukaan hän on russofobi tai CIA:n agentti. Hänen on sanottu olevan Saksan hallituksen palkkaama kätyri, joka esitti väitteitä Venäjän dopingista vain peitelläkseen Saksan huonoa menestystä Sotšin kisoissa. Ensimmäisen dokumentin jälkeen Seppeltiä vastaan käynnistettiin internetissä koordinoitu trollauskampanja.


 

 

Tätä miestä Venäjä ei halunnut päästää MM-

kisoihin – Yle tapasi saksalaistoimittajan, joka

paljasti Venäjän dopingin laajuuden

 

 

Saksalaistoimittaja Hajo Seppelt on tehnyt isoja paljastuksia Venäjän dopingohjelmasta. Ensin Venäjä eväsi hänen viisuminsa MM-kisoihin, mutta pyörsi päätöksen kritiikin jälkeen. Seppeltin työnantaja kuitenkin päätti, ettei kisoihin osallistuminen ole turvallista.

 

FIFAn jalkapallon MM 2018  |  Yle
Saksalaistoimittaja Hajo Seppelt
Saksalaistoimittaja Hajo Seppelt on paljastanut dokumenteissaan, miten Venäjän valtiollinen dopingohjelma toimi.Stefanie Loos
 

Tästä on kyse

  • Hajo Seppelt on moneen kertaan palkittu saksalainen urheilutoimittaja. Hän on selvittänyt dopingin käyttöä DDR:ssä eli Itä-Saksassa, Kiinassa, Keniassa ja Venäjällä.
  • Vuonna 2014 saksalainen ARD julkaisi Seppeltin dokumentin, jossa venäläisurheilijat kertoivat dopingin käytön laajuudesta.
  • Seppeltin dokumentti johti lisäselvityksiin ja Venäjän laajamittaisen dopingin paljastumiseen.
  • Venäjä on suljettu dopingin vuoksi ulos useista arvokisoista, kuten Etelä-Korean tämänvuotisista talviolympialaisista.

 

BERLIINI Joulukuussa 2017 saksalaistoimittaja Hajo Seppelt istui New Yorkissa lakimiehen toimistossa ja odotti tärkeää haastateltavaa.

Tämä ei koskaan ilmestynyt paikalle.

Mies on Yhdysvaltain liittovaltion poliisin FBI:n todistajainsuojaohjelmassa, joten haastattelu tehtiin puhelimen kaiuttimen kautta.

Puhelimessa oli Venäjän antidopinglaboratorion entinen johtaja Grigori Rodtšenkov. Hän pakeni Yhdysvaltoihin paljastettuaan Venäjän laajamittaisen dopingin, jossa oli itse ollut mukana Sotšin olympialaisissa.

Seppelt tunsi aiheen hyvin. Vuonna 2014 hänen dokumenttinsa oli paljastanut Venäjän dopingohjelman järjestelmällisyyden ja laajuuden.

 

New Yorkissa Seppelt kysyi Sotšista.

 

– Totta kai käskyt tulivat aivan huipulta, presidentiltä, Rodtšenkov sanoo Seppeltille haastattelussa, joka julkaistiin tammikuussa ARD:llä ja sveitsiläisessä Republik-verkkolehdessä(siirryt toiseen palveluun).

– Vain presidentti pystyy komentamaan FSB:n sellaiseen erityisoperaatioon.

FSB on Venäjän turvallisuuspalvelu. Erityisoperaatio oli puolestaan Venäjän järjestelmällinen likaisten dopingnäytteiden vaihto puhtaisiin Sotšin olympialaisissa. Näytteiden avaamiseen huomaamattomasti tarvittiin FSB-agenttien erikoisosaamista. Rodtšenkov oli mukana operaatiossa.

Laajamittainen tulosten peittely paljastui vasta olympialaisten jälkeen.

 

Grigori Rodtšenkov
Venäjän antidopinglaboratorion entinen johtaja Grigori Rodtšenkov pakeni Yhdysvaltoihin paljastettuaan laajamittaisen dopinginkäytön venäläisurheilussa.REX/AOP

 

Kesäkuu Berliinissä. Toimittaja Hajo Seppeltin piti alkuperäisen suunnitelman mukaan olla tekemässä lähtöä Venäjälle. Saksalainen yleisradioyhtiö ARD halusi lähettää toimittajansa seuraamaan Venäjällä tänään torstaina alkavia jalkapallon maailmanmestaruuskisoja.

Toukokuussa Venäjä kuitenkin julisti hänet persona non grataksi, epätoivotuksi henkilöksi. Viisumihakemus evättiin – tosin vain hetkeksi.

 

Saksalaispoliitikot asettuivat Seppeltin tueksi, ja Venäjä pyörsi viisumipäätöksensä. Seppelt olisi sittenkin päässyt kisoihin. Keskiviikkona, päivä ennen Venäjän MM-kisojen alkua – ja Ylen tekemän haastattelun jälkeen – hänen työnantajansa ARD kuitenkin päätti, ettei Venäjälle matkustaminen ole turvallista.

*

ARD kertoi myöhään keskiviikkoiltana(siirryt toiseen palveluun), että päätös tehtiin toimituksen edustajien puhuttua Saksan ulkoministerin Heiko Maasin kanssa. Saksan turvallisuusviranomaisten arvion mukaan Seppeltin meno Venäjälle saattaa olla riski.

Syynä on Venäjän oma tutkinta koskien avaintodistaja Rodtšenkovia. Seppelt olisi voitu ottaa kiinni osana tutkintaa.

Seppelt ei itse usko, että Venäjän valtionjohto oli hänelle alun perin annetun viisumikiellon takana. Seppeltin mukaan päätöksen tekivät todennäköisesti maahantuloviranomaiset, ei edes FSB.

– Tämä ei ole Kremlin tekoja, koska viisumikielto oli PR-katastrofi Venäjälle ennen MM-kisoja, Seppelt sanoi viikko sitten Ylelle Berliinissä.

Seppeltin mukaan viisumin evääminen johti juuri sellaiseen julkisuuteen, jota Venäjä ei ennen kotikisoja halunnut. Alettiin puhua Venäjän heikosta sananvapaustilanteesta ja lehdistönvapauden nujertamisesta.

– TIlanne on Venäjälle kymmenen kertaa vaikeampi kuin minun päästäminen maahan.

Myös doping on noussut jälleen puheenaiheeksi ennen MM-kisoja.

 

Seppeltin mukaan on naurettava ajatus, että urheilu ja politiikka olisivat erillään toisistaan.

 

Toukokuussa ARD julkaisi uuden dokumentin liittyen Venäjän dopingohjelmaan. Dokumentin mukaan osaa Venäjän nykyisistä maajoukkuepelaajista on epäilty dopingista.

Kaava on samanlainen kuin aiemmin paljastuneissa yleisurheilun ja Sotšin olympialaisten dopingissa. Käskyt tulevat poliittiselta johdolta.

Tässäkin dokumentissa esiintyi Rodtšenkov, tällä kertaa kommandopipo päässään. Hänen kasvojaan on ilmeisesti muokattu osana todistajainsuojaohjelmaa.

– Sain urheiluministeri Vitali Mutkolta käskyn, ettemme halua positiivisia dopingnäytteitä jalkapallossa. Hän oli pomoni ja toimin hänen ohjeidensa mukaan, Rodtšenkov sanoi dokumentissa.

 

Vladimir Putin
Venäjän antidopinglaboratorion entinen johtaja Grigori Rodtšenkov väittää presidentti Vladimir Putinin tienneen suunnitelmista peitellä dopingtuloksia.Mikhail Metzel / AOP

 

Mutko on Venäjän entinen urheiluministeri, ja paljastusten mukaan tiivis osa Venäjän valtiollista dopingohjelmaa. Pahasti ryvettyneen Mutkon arveltiin jo menettävän hallituspaikkansa, kun Venäjälle nimitettiin toukokuussa uusi hallitus.

Mutta Mutko sai jäädä. Hänen tittelinsä on varapääministeri, jonka vastuualueina on rakentaminen ja alueellinen kehitys. Titteli vaikuttaa enemmän palkinnolta kuin rangaistukselta.

Mutkolla on näkyvä rooli myös tämänvuotisissa MM-kisoissa: hän on Venäjän jalkapalloliiton puheenjohtaja.

 

Mutko väistyi tehtävästä puoleksi vuodeksi dopingkohujen jälkeen joulukuussa, mutta palannee johtopaikalle kotikisojen aikana, jos paluuaikataulu pysyy ennallaan.

Seppeltin mukaan onkin naurettava ajatus, että urheilu ja politiikka olisivat erillään toisistaan.

– Joka maassa ne ovat yhteydessä. Urheilu on politiikka, koska sillä on niin paljon vaikutusta, Seppelt sanoo.

Venäjän johto käytti Sotšin olympialaisia luomaan mielikuvaa Venäjästä modernina ja vahvana valtiona, jonka urheilijat ovat maailman kärkiluokkaa. Vasta myöhemmin paljastui, että menestys oli dopingin siivittämä.

 

Vitali Mutko
Dopingkohussa ryvettynyt Vitali Mutko palannee jalkapalloliiton johtopaikalle MM-kisojen alkaessa.Donat Sorokin / AOP

 

Mitä sitten Venäjän presidentti Vladimir Putin haluaa viestiä tänään alkavilla MM-kisoilla?

– Välittää kivoja kuvia viheriöistä, joilla pelataan rauhantahtoisessa ja mukavassa ilmapiirissä. Ja esittää Venäjän täydellisenä isäntämaana, joka pystyy järjestämään näin suuria tapahtumia.

Seppelt uskoo, että moni venäläinen aivan vilpittömästi toivottaa kisavieraat tervetulleiksi ja tekee kaikkensa kisojen onnistumiseksi. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että samalla Venäjän on sallittava kriittinen uutisointi kisojen aikana.

– Meidän on voitava puhua lehdistönvapaudesta, sananvapaudesta ja homojen oikeuksista – asioista, joita Venäjä ei mielestäni hoida kovin demokraattisesti. Meidän on seurattava tarkkaan, miten uutisointi sallitaan.

 

Hyvin todennäköisesti Putin tietää Seppeltin nimeltä.

 

New York, joulukuu 2017. Seppelt jatkaa Yhdysvalloissa piileskelevän Rodtšenkovin hiillostamista kaiuttimen kautta.

– Oletteko 100-prosenttisen varma, että Vladimir Putin tiesi suunnitelmista peitellä dopingtuloksia? Seppelt kysyy Republik-lehden jutussa julkaistulla ääninauhalla.

– Olen 146-prosenttisen varma, Rodtšenkov vastaa. – Tiedän, että Mutko informoi Putinia kattavasti ja yksityiskohtaisesti.

Rodtšenkovin mukaan Mutko sanoi Putinin tietävän hänet nimeltä ja että presidentti oli täysin tietoinen dopingohjelman laajuudesta. Venäjän presidentinkanslia ei halunnut kommentoida Rodtšenkovin väitteitä Republikille.

Hyvin todennäköisesti Putin tietää myös Seppeltin nimeltä. Seppeltin tietojen mukaan viisumiasia oli esillä, kun Saksan liittokansleri Angela Merkel tapasi Putinin toukokuussa Sotšissa.

– Selvästi heidän täytyy esittää uhreja ja luoda mielikuvaa, että koko muu maailma on Venäjää vastaan. Ja sanoa, että paljastukset ovat vain venäläisvastaisuutta, Seppelt sanoo.

– Se on heidän tapansa pelata tätä peliä. Mutta viesti on suunnattu enemmän kotimaan yleisölle kuin ulkomaille.

 

Hajo Seppelt
Palkittu toimittaja Hajo Seppelt pitää toivetta puhtaasta urheilusta utopiana.Stefanie Loos

 

Kun kisat tänään torstaina alkavat, yleisön joukossa istuu tuhansia ja tuhansia jalkapallofaneja, mutta myös Venäjän valtion johto.

Heidän joukossaan hyvin todennäköisesti myös valtiollisen dopingohjelman koordinoinnista syytetty Mutko.

Seppelt ei kuitenkaan vaikuta turhautuneelta. Hänen mukaansa toive täysin puhtaasta urheilusta on utopiaa.

– Onko olemassa liikennettä ilman onnettomuuksia tai yhteiskuntaa ilman rikollisuutta? Miksi me sitten asetamme urheilulle epätodellisia vaatimuksia puhtaudesta, kun tiedämme, ettei maailma toimi sillä tavalla?

 

Seppeltin mukaan dopingista puhutaan nyt selvästi enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Se ei tarkoita sitä, että dopingia käytettäisiin enemmän. Luultavasti päinvastoin – nyt vain yhä useampi toimittaja ja tutkija on alkanut selvittää järjestelmällistä dopingia.

– Toimittajat ja tutkijat tekevät nyt sitä työtä, joka oikeasti kuuluu suurille urheilujärjestöille. Mutta heillä on selvityksissä selvä eturistiriita – siksi itsenäisiä tutkijoita tarvitaan.

 


 

Hiljattain EU ja Nato määrittelivät sotilaallisen liikkuvuuden ensisijaiseksi yhteistyöalakseen. EU-parlamentti muistuttaa tällä viikolla käsiteltävässä omassa EU-Nato-suhdetta koskevassa mietinnössään, että sotilastoimintaa palvelevat liikenneyhteydet suuntautuvat Euroopassa nyt lännestä itään. Parlamentti haluaa Virkkusen mukaan nostaa myös etelä-pohjoinen yhteydet vahvemmin kehittämisen kohteeksi.


 

 

”Jos Venäjän voimapolitiikan paluu ei kaikkia

EU-maita herättänyt, lopullisesti sen teki

USA:n ailahtelevainen presidentti”

 
 
Luotu: 
12.6.2018 16:50

  • Kuva: Heidi Kähkönen
    Kuva
     
    Henna Virkkusen mukaan jokainen EU-maa on viimeistään nyt havahtunut siihen, että Euroopan on otettava itse paljon suurempi vastuu omasta puolustuksestaan.
     
 
|

Euroopan unionin infrarahoitusta ollaan suuntaamassa sotilasjoukkojen liikkuvuuden parantamiseen yli rajojen. EU-komissio esittää osana monivuotista rahoituskehystään 6,5 miljardin euron investointeja Verkkojen Eurooppa -ohjelmasta siviiliyhteyksiin, joita voidaan hyödyntää myös sotilaallisessa toiminnassa.

–Käytännössä se tarkoittaa kriittisen infran kuten teiden, siltojen ja rautateiden parantamista rajat ylittävän sotilaallisen yhteistyön edistämiseksi. Hyvä ja toimiva infra on tärkeää joukkojen ja kaluston nopean ja esteettömän etenemisen kannalta, europarlamentaarikko Henna Virkkunen (kok.) kommentoi.

Sotilasliikkuvuuden kehittäminen on osa EU:n puolustusunionia, ja monivuotisen Verkkojen Eurooppa-ohjelman käsittely on käynnistymässä EU-parlamentissa. Henna Virkkunen toimii ohjelmassa teollisuusvaliokunnan pääneuvottelijana. 

Hän arvioi, että turvallisuus- ja puolustusyhteistyö on edennyt viimeisen kahden vuoden aikana enemmän kuin vuosikymmeniin.

–Jos Venäjän aggressiivisen voimapolitiikan paluu ei vielä kaikkia jäsenmaita herättänyt, lopullisesti sen on tehnyt Yhdysvaltain ailahtelevainen presidentti. Viimeistään nyt jokainen EU-maa on havahtunut siihen, että Euroopan on otettava itse paljon suurempi vastuu omasta puolustuksestaan, Virkkunen sanoo.

Yhteisen puolustuspolitiikan tiivistämiseksi perustettiin talvella jäsenmaiden pysyvä rakenteellinen yhteistyö. Ensi vuonna käynnistyy myös historian ensimmäinen EU:n puolustusrahasto, jonka tehtävänä on tukea puolustusalan tutkimusta ja hankintoja. 

Virkkunen muistuttaa, että koska lähes kaikki EU-maat kuuluvat Natoon, EU:n puolustusyhteistyötä suunnitellaan tästä lähtökohdasta.

 

EU-parlamentti äänestää keskiviikkona Strasbourgin täysistunnossa EU-NATO-suhteita ja kyberturvallisuutta koskevista mietinnöistään.

Lue myös: Konkarikansanedustaja huolestui: ”Lännen sekaannus antaa Venäjälle etuja - Suomella kaksijakoinen ongelma”

 


 

Britannian pääministeri Theresa May lähetti hänelle henkilökohtaisen tukiviestin. Saksan hallituksessa trans-atlanttisista suhteista vastaava koordinaattori Peter Beyer kirjoiti, että Yhdysvallat ei enää näytä olevan luotettava kansainvälinen toimija. Eurooppaneuvoston puheenjohtaja Donald Tusk kokosi EU:n tuen mukailemalla Trumpin neuvonantajan Peter Navarron helvetti-viestiä. Donald Tuskin mukaan "taivaassa on erityinen paikka – Justin Trudeaulle".


  

Yhdysvaltain liittolaiset sanovat nyt asiat niin

kuin ne ovat – kaunopuheisuuden aika Donald

Trumpin kanssa on ohi

 

 

Eurooppa tukee Kanadan pääministeriä Justin Trudeauta sanasodassa presidentti Trumpia vastaan.

 

Justin Trudeau
Peter Navarro ja
 Foxin toimittaja.
Talousneuvonantaja Peter Navarro oli tv-kanava Foxin haastattelussa sunnuntaina.Fox News / Reuters-TV
 

Kanadalaiset kokoavat rivejään pääministeri Justin Trudeaun tueksi viikonvaihteen myrskyisän G-7 -huippukokouksen jälkeen.

 

Presidentti Donald Trump avustajineen nöyryytti isäntämaan suosittua pääministeriä henkilökohtaisilla hyökkäyksillä, jotka ovat poikkeuksellisia maailman sopuisimmiksi kuvattujen naapureiden, Yhdysvaltain ja Kanadan, kesken.

 

Yhtenä arvovaltaisimpana sanansaattajana toimi heti sunnuntaiaamuna talousneuvonantaja Peter Navarro, jolle oli varattu haastatteluaika Trumpin suosimalle Fox –uutiskanavalle.

 

"Helvetissä on erityinen paikka valtiojohtajille, jotka yrittävät puukottaa presidentti Trumpia selkään."

PETER NAVARRO

Navarro sanoi Foxin toimittajalle,(siirryt toiseen palveluun) että helvetissä on erityinen paikka valtiojohtajille, jotka yrittävät puukottaa presidentti Trumpia selkään. Navarron mukaan epärehellinen ja heikko pääministeri Justin Trudeau syyllistyi viikonloppuna juuri tähän.

 

Trump saapui Kanadaan myöhässä ja poistui etuajassa

Presidentti Trumpin käämit paloivat sunnuntaina Kanadasta poistumisen jälkeen, kun hän kuuli Trudeaun arvostelleen hänen käytöstään.

Trumpia suututti myös Trudeaun vahvistus siitä, että Kanada määrää heinäkuun alusta vastavuoroiset 13 miljardin dollarin lisätullit Yhdysvalloista tuotaville tuotteille.

Trump tykitti Twitter-viestejään lentokoneestaan matkalla Singaporeen. Hän piikitteli Trudeauta ja nimitti häntä "heikoksi ja epärehelliseksi".

Vain muutama tunti G-7-kokouksen loppujulkilausuman allekirjoituksen jälkeen Trump ilmoitti irtaantuvansa siitä. Samalla Trump teki selväksi, että maailmankaupan sääntömääräiset toimintatavat eivät tällä hetkellä Yhdysvaltoja kiinnosta. Trumpin mielestä niiden tarkoitus on vain hyväksikäyttää Yhdysvaltoja.

 

Entisen avustajan pinna paloi

Pääministeri Trudeau malttoi ryöpytyksessä mielensä melko hyvin.

Sen sijaan hänen aiempi avustajansa Roland Paris vastasi presidentti Trumpille myrkyllisesti twitterissä, että "siellä iso poika kirjoittelee lentokoneessaan, koska ei uskalla puhua asioista kasvotusten".

Nöyryytetty Trudeau on saanut laajaa tukea ympäri maailman.

*Britannian pääministeri Theresa May lähetti hänelle henkilökohtaisen tukiviestin. Saksan hallituksessa trans-atlanttisista suhteista vastaava koordinaattori Peter Beyer kirjoiti, että Yhdysvallat ei enää näytä olevan luotettava kansainvälinen toimija.

Eurooppaneuvoston puheenjohtaja Donald Tusk kokosi EU:n tuen mukailemalla Trumpin neuvonantajan Peter Navarron helvetti-viestiä. Donald Tuskin mukaan "taivaassa on erityinen paikka – Justin Trudeaulle".*

 

Trudeausta tuli harjoituskappale Pohjois-Korea -neuvotteluihin

Trumpin poikkeuksellisen tylylle käytökselle tarjottiin heti sunnuntaina myös selitystä.

Hänen kansallisen talousneuvostonsa johtaja Larry Kudlow sanoi uutiskanava CNN:n haastattelussa, että Trumpin ei pidä osoittaa minkäänlaista heikkoutta ennen tapaamistaan Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin kanssa.

Kun toimittaja Jake Tapper tarkensi, että tässäkö onkin kyse Pohjois-Koreasta, vastasi Kudlow, että näin on, mitä suurimmassa määrin.

Tämän perusteella Kanadan pääministeristä tulikin harjoituskappale Trumpin valmistautuessa tiistain keskusteluihin Pohjois-Korean johdon kanssa Singaporessa. 


  

Jari Ehrnroothin kolumni: Hyvinvointivaltio

on tullut tiensä päähän

 

Tulevaisuuden sosiaalipolitiikka tarkoittaa jotakin muuta kuin valtion vastuuta kansalaisistaan. Vastuu hyvästä elämästä kuuluu jatkossa yksilöille itselleen, kirjoittaa Jari Ehrnrooth. Voit keskustella aiheesta jutun lopussa.

 

Sosiaalipolitiikka
Jari Ehrnrooth.
Derrick Frilund / Yle 

 

 

Sote on vasta alkua, aktivointimalli ensituulahdus. Vanhoillinen hyvinvointivaltio on tullut aatteellisen, poliittisen ja taloudellisen tiensä päähän. Tulevalla vaalikaudella alkaa suomalaisen yhteiskuntapolitiikan ennennäkemätön korjaus.

 

Oman arvioni mukaan tulemme siirtymään hyvinvointimallista (well-being) hyvintoimintamalliin (well-doing), jossa vastuu vapaan yksilön itsenäisestä hyvästä elämästä palautetaan valtiolta sinne minne se kuuluukin: yksilölle itselleen.

Erilaisten sosiaalitukien ja palvelujen varassa elävien suomalaisten on syytä tiedostaa, että pian kaikki menee uusiksi.

Tukiriippuvuus tekee ihmisistä epävapaita valtion alamaisia ja sehän on perustuslakimme edistyshengen vastaista. Vapaista yksilöistä muodostuva liberaali kansakunta voi edistyä vain parantamalla jokaisen yksilön itsenäistä toimeentuloa, työn tuottavuutta ja kykyä antaa arvoa luova työpanoksensa koko kulttuurin kehitykseen.

 

Toisin sanoen, vapaamatkustuksen helpot ajat ovat pian muisto vain.

Tämä 2020-luvun sosiaalipolitiikka merkitsee valtavaa asennemuutosta.

Ensinnäkin, marxilaisen kollektivismin ja tulontasauksen aatteellinen perusta romahtaa lopullisesti.

Toiseksi, konsensuspolitiikka tulee hajoamaan, koska julkistalouden välttämättömät uudistukset pakottavat siihen.

Kolmanneksi, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kehittäminen alkaa yhä enemmän kohdistua toisten kustannuksella elämisen, vastuuttomuuden ja vapaamatkustuksen poistamiseen.

 

Terveys ja hyvinvointi eivät ole arvokkaan elämän tarkoitus vaan edellytys.

 

Neljänneksi, 2020-luvun sosiaalipolitiikassa tullaan yleisesti ymmärtämään, että terveys ja hyvinvointi eivät ole arvokkaan elämän tarkoitus vaan edellytys. Kohtuullinen hyvinvointi tarvitaan siihen että vapaa yksilö voi keskittyä luomaan jotakin arvokasta.

 

Karl Marxin ja Friedrich Engelsin 170 vuotta sitten ilmestynyttä Kommunistista manifestia lukiessa ei voi olla hämmästelemättä heidän pääideansa järjettömyyttä.

Sosialistisessa unelmassahan vähiten koulutettu ja alkeellisimpia ruumiillisia töitä tekevä yhteiskuntaluokka, proletariaatti, nousee historiallisen kehityksen johtavaksi voimaksi kumoamalla kapitalistisen markkinatalouden ja tuotantovälineiden yksityisomistuksen.

1900-luvulla näimme, millaista sosialismia valtaan päässeen työväestön edustajat rakensivat ja miten hyvin tuotantovälineiden yhteisomistus ja suunnitelmatalous toimivat. Hölmöläisten puuhalta vaikuttanut nurinkurinen proletaarinen yhteiskuntajärjestys ei missään johtanut ihanteelliseen kommunismiin, jossa jokaisen yksilön vapaus on jokaisen yksilön vapauden ehto, kuten aatteen parrakkaat profeetat kauniisti muotoilivat.

Kun marxilaisen sosialismin varjo vetäytyy menneisyyteen, yhteiskunnallista palvelujärjestelmää tullaan kehittämään klassisen liberalismin ja yleisen velvollisuusetiikan pohjalta.

Toistaiseksi eduskunnassa ihmetellään niitä jotka harjoittavat itsenäistä ajattelua ja puhuvat niin kuin oma järki sanoo. Ensi vuosikymmenellä yksilöllinen kansanedustajuus ja siihen perustuvat liittolaissuhteet tulevat uudeksi maan tavaksi, kun autoritääriset puolueet aletaan nähdä vapaista yksilöistä muodostuvan kansan edustamista rajoittavina instituutioina. Puolueita suosivan suhteellisen vaalitavan tilalle voisi syntyä vapaa kaksivaiheinen kansanvaali yksiöllisen ehdokkaaksi asettumisen pohjalta.

 

Politiikkaa koossapitäväksi ja vakautta luovaksi tekijäksi tulee entistä selkeämpi budjettikuri. 1960-luvun sosiaalipolitiikan pääarkkitehti Pekka Kuusihan oli sitä mieltä, että sosiaaliset tulonsiirrot eivät saisi ylittää 20 prosentin rajaa. Käytännössä raja on asettunut korkeammalle.

Hyvinvointipalvelujen kustannukset ovat jo kaksi kertaa aiheuttaneet valtaisan rahoituskriisin(siirryt toiseen palveluun) talouden normaalivaihteluun kuuluvien lamakausien aikana. Toistuvasti kriisiin ajautuva malli ei voi olla oikea. Sekä 1990- että 2010- luvuilla kriisi puhkesi(siirryt toiseen palveluun) ja suurleikkaukset tehtiin, kun sosiaalikulujen suhde bruttokansantuotteeseen ylitti 30 prosentin rajan.

2020-luvun sosiaalipolitiikassa päätöksentekoa ja vaalilupauksia järkevöittävät budjettirajoittimet, jotka ennaltaehkäisevät kriisit ja paniikinomaiset leikkaukset. Palvelujärjestelmän laadullinen kehitystyö esimerkiksi koulutuksessa ja sivistyksessä on vakaammalla pohjalla, kun rahoitus on puskuroitu lamakausien varalta.

Työllisyysastetta on nostettava ja itsenäisesti toimeentulevien osuutta vahvistettava. Erityisenä ongelmanryhmänä kaikki ne edes jossain määrin työkykyiset ihmiset, joiden työn tuottavuus ei riitä työllistymiseen vapailla markkinoilla, on erikoisjärjestelyjen avulla ja ilman porsaanreikiä ohjattava ansaitsemaan elantonsa ainakin osittain esimerkiksi takuutyömarkkinoiden ja kolmannen sektorin avulla.

 

Jokainen alkoholin suurkuluttuja, tupakoitsija, ylipainoinen, liikuntaansa laiminlyövä huonoa elämää elävä henkilö tietää, että elintavoillaan hän sairastuttaa itseään.

 

Terveyspolitiikassa jokaisen on otettava vastuu omista elintavoistaan ja niiden seurauksista. Sairausvakuutuksen on rajoitettava tuottamuksellisten vahinkojen korvaamista selkeiden yksilöllisten terveydenhoitosopimusten avulla. Jokainen alkoholin suurkuluttuja, tupakoitsija, ylipainoinen, liikuntaansa laiminlyövä huonoa elämää elävä henkilö tietää, että elintavoillaan hän sairastuttaa itseään ja siten ottaa ylimääräistä niiltä jotka elävät vastuullista hyvää elämää.

Tämä on terveyspalveluihimme nyt sisältyvä suurin epäoikeudenmukaisuus eikä se voi loputtomiin jatkua, koska kustannusten kasvu ylittää kestokyvyn. Vakavasti sairaat ja vanheneva väestö tarvitsevat hoitoa joka tapauksessa.

Koulutuspolitiikassa yksilönvastuu tarkoittaa sitä, että jokaisen on kouluttauduttava niin, että hän onnistuu työllistymään.

 

Aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin lapset joita kaikkivoiva äitivaltio hoitaa kohdusta hautaan.

 

Tätä nykyä meillä on yhä ihmisiä, jotka maksuttomassa koulutusjärjestelmässämme hankkivat itselleen jonkun tutkinnon ja alkavat sitten syyttää järjestelmää, jos eivät saa koulutusta vastaavaa työpaikkaa. Tällainen vastuunpakoilu on kauhistuttava esimerkki siitä mihin vanhoillinen hyvinvointiajattelu on johtanut. Aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin lapset joita kaikkivoiva äitivaltio hoitaa kohdusta hautaan.

 

Kun joku rohkea poliittinen päättäjä, kuten kansanedustaja Susanna Koski, esiintyy vapaamatkustusta rajoittavan oikeudenmukaisuuden äänenä, joka vaatii itsenäistä harkinta- ja toimintakykyä kaikilta vapailta yksilöiltä, vanhoilliseen sosialistiseen kollektivismiin sitoutuneet populistit rientävät syyttämään häntä fasistiksi, vaikka hänen ajattelunsa täysin johdonmukaisesti seuraa perustuslakimme ydinarvoa.

 

Vapauden ja valistuksen valtakunnassa vastuu hyvästä, terveestä, kunnollisesta ja tuottavasta elämästä kuuluu yksilöille – siis aivan jokaiselle meistä. Koska me itsenäiset ja vapaat ihmiset kuitenkin olemme riippuvaisia toisistamme, on reilua, että kaikki ponnistelevat ja tekevät parhaansa. Tämän ja vain tämän yleisen vastuuperiaatteen vallitessa rakentuu oikeudenmukainen yhteiskunta.

Kun sosialistiseen tulontasaukseen nojaava hyvinvointimalli korjataan yksilönvastuuseen ohjaavaksi hyvintoimintamalliksi, anarkistiset parasiittiunelmat romahtavat, jokaisen yksilön velvollisuuksien rima nousee ja koko kulttuuri pääsee kehittymään korkeammalle eettiselle tasolle.

 

Jari Ehrnrooth

Kirjoittaja kirjailija ja filosofi, kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti. Syntyi Koitereella, kirjoittaa Munkkiniemessä, juoksee Keskuspuistossa. Palautetta kirjoittajalle voi lähettää suoraan osoitteeseen palaute.ehrnrooth@gmail.com

 


 

Sosiaalisen median kommentaattorit ovat aloittaneet vilkkaan mielipiteidenvaihdon. Onko Trump kuvassa levollinen, uhmakas tai kyllästynyt? Kuvan asetelma antaa vaikutelman, että Merkel on kuin koulun opettaja, joka ojentaa kuritonta koulupoikaa. - Näkökulma: Narsistiselle psykopaatille on ominaista käyttäyttyä siten, että hän saa aina huomiota, ja on alituisesti politiikan keskipisteessä!? - Trumpin kohdalla tulee myös ymmärtää, että hän käy jatkuvaa informaatiokampanjaa seuraavasta presidenttikaudesta! Amerikkalaiset ovat varsin käytännöllistä väkeä ja äänestävät aina myös lompakolla. Se ovatko Saksan mersut 25% kalliimpia, on tälle katkeralle työväen - ja keskiluokalle täysin yhdentekevää!? - KimsBlog


 

 

Tähän kuvaan kiteytyy suurvaltajohtajien

välirikko: Merkel ja Trump tuijottavat

toisiaan

 

Sosiaalisessa mediassa on jo käynnissä vilkas keskustelu: mitä tässä kuvassa oikein tapahtuu?

 

Angela Merkel
Saksa julkaisi kuvan G7-kokouksesta, jossa on G7-maiden johtajia.
Saksa julkaisi kuvan G7-kokouksesta Kanadassa.Jesco Denze / EPA
 

Saksan liittokansleri Angela Merkelin toimisto on julkaissut valokuvan, jossa näkyy väläys Kanadan G7-kokouksen tapahtumista.

 

Kuvan asetelma vaikuttaa harkitulta ja se on saanut lukemattomia kopioita ja versioita sosiaalisessa mediassa.

 

Kuvassa Merkel nojautuu pöydän yli ja näyttää käyttävän painokasta puheenvuoroa, jonka kohteena on alempana istumassa oleva Yhdysvaltain presidentti Donald Trump.

Vaikutelmaa yksisuuntaisesta viestinvälityksestä lisäävät kuvassa olevat muut henkilöt, jotka selvästi kuuntelevat Merkeliä, mutta ovat kallistuneet Trumpin suuntaan. Muutkin kuvassa esiintyvät ovat maailmanpolitiikan korkeimpia johtajia, mutta silti sivuosassa, kun Merkel puhuu Trumpin kanssa.

 

Britannian yleisradioyhtiö BBC(siirryt toiseen palveluun) on nimennyt kaikki kuvassa olevat henkilöt (yhtä tunnistamatta jäänyttä lukuun ottamatta) .

Trumpin yläpuolella on Yhdysvaltain turvallisuuspoliittinen neuvonantaja John Bolton, keskellä seisomassa Japanin pääministeri Shinzo Abe ja äärimmäisenä vasemmalla Yhdysvaltain talousneuvoston johtaja Larry Kudlow.

Britannian pääministeri Theresa May ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron ovat Kudlowin takana.

Merkelin kanslia ei kerro, mistä johtajat tuolla hetkellä puhuivat. Paikallaolijat kuitenkin kertovat, että Merkel muuttui kokouksen loppua kohti yhä kireämmäksi Trumpin suhteen.

 


 

— Vielä finanssikriisin alkaessa vuonna 2008 julkisessa taloudessa oli ylijäämä, jonka turvin kriisin vaikutuksia voitiin pehmentää. Suomi kohtaa seuraavan taantuman huomattavan velkaisena, katsauksessa sanotaan.

 

Valtiovarainministeriön mukaan talousnäkymiin sisältyy riskejä. LEHTIKUVA / JARMO STENMARK

Valtion velka liki tuplaantunut 10 vuodessa –

ministeriö varoittaa

 

 

Valtiovarainministeriön riskikatsauksen mukaan julkista taloutta on vahvistettava.

 

Valtiontalouden riskit ovat kasvaneet nopeasti, mikä on vähentänyt finanssipolitiikan liikkumavaraa talouskriiseissä. Siksi julkista taloutta pitää edelleen vahvistaa, arvioidaan valtiovarainministeriön riskikatsauksessa.

 

Valtiovarainministeriön tiedotteessa varoitetaan, että valtionvelka on liki kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa ja kasvanut voimakkaasti myös suhteessa bruttokansantuotteeseen. Viime vuoden lopussa velkaa oli noin 105 miljardia euroa.

Valtion epäsuorat vastuut ovat ministeriön mukaan kasvaneet vielä nopeammin. Kun vuonna 2008 valtiontakausten ja -takuiden määrä oli noin 22 miljardia euroa, viime vuoden lopulla luku oli jo 52 miljardia euroa.

Riskiarvion mukaan valtiontalouteen kohdistuu suorien ja epäsuorien vastuiden ohella myös niin sanottuja piileviä vastuita. Merkittävimmät näistä koskevat pankkisektoria ja paikallishallintoa.

 

Valtiovarainministeriö toteaa, että nykyistä heikompaan talouskehitykseen on varauduttava. Suomen lähivuosien talousnäkymiä arvioidaan myönteisiksi, mutta kehitykseen sisältyy riskejä.

– Poliittisten päättäjien on syytä varautua myös odotettua heikompaan kehitykseen, riskikatsauksessa varoitetaan. Valtion liikkumavara ja kyky kohdata finanssikriisejä ovat viime vuosina heikentyneet, koska velka ja epäsuorat vastuut ovat kasvaneet.

Riskikatsauksen mukaan julkisen talouden vahvistamista tulisi jatkaa ja valtion takausvastuiden kasvua rajoittaa. Näin finanssipolitiikkaa ei tarvitsisi tarpeettomasti kiristää, jos Suomea koettelisi uusi finanssikriisi.

Myös valtiovarainministeriön tulevaisuuskatsauksessa varoitetaan velkaantumisesta. Velkamäärän ei ministeriön mukaan tulisi nousta liian korkeaksi, sillä se altistaa valtion odottamattomille shokeille.

 


 

Eri työryhmät keskittyvät sotilaalliseen, sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen. Hankkeen tavoitteena on myös lisätä keskustelua turvallisuuteen ja Venäjään liittyvistä teemoista. Viime vuosina myös Maanpuolustuskorkeakoulussa on lisätty voimavaroja Venäjä-tutkimukseen. Maaliskuussa käynnistyneen hankkeen loppuraportti julkaistaan ensi vuoden alussa. Raportti käännetään myös englanniksi.

 

Ilmavoimien F/A-18 Hornet -hävittäjiä Uusimaa 17 -pääsotaharjoituksessa. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

HS: Suomi selvittää Venäjän luomaa uhkaa

 

 

Kolmen ministeriön yhteishanke pyrkii lisäämään turvallisuuteen liittyvää julkista keskustelua.

Uusi tutkimushanke selvittää kokonaiskuvaa Venäjän vakautta koskevista tekijöistä, joilla voisi olla vaikutusta Suomen lähialueiden turvallisuusympäristöön.

 

”Voiman Venäjä”-nimisen hankkeen taustalla ovat Helsingin Sanomien mukaan puolustus-, sisä- ja ulkoministeriö.

– Tutkijoita ja asiantuntijoita on nelisenkymmentä. Se on hieno joukko, puolustusministeriön erityisasiantuntija Terhi Ylitalo sanoo HS:lle.

 


 

Naton huippukokous järjestetään 11.–12. heinäkuuta puolustusliiton uudessa päämajassa Brysselissä. Jäsenmaiden puolustusministerit kokoontuvat valmistelemaan huippukokousta kesäkuun toisella viikolla.

 

Naton tuleva huippukokous saattaa tehdä linjauksia uusista Itämeren alueen turvallisuuden vahvistamiseen tähtäävistä toimista. LEHTIKUVA/KIMMO MÄNTYLÄ

Varoitus Itämeren joutumisesta Venäjän

etupiiriin – ”Puolustusta vahvistettava”

 

 

Natoa kehotetaan lisäämään erityisesti meri- ja ilmavoimiensa läsnäoloa Itämeren alueella.

Naton tuleva huippukokous saattaa tehdä linjauksia uusista Itämeren alueen turvallisuuden vahvistamiseen tähtäävistä toimista.

 

 

Vuoden 2016 Varsovan huippukokouksen päätös Naton taisteluosastojen sijoittamisesta kaikkiin kolmeen Baltian maahan ja Puolaan antoi Venäjän suuntaan selkeän signaalin puolustusliiton yhtenäisyydestä ja solidaarisuudesta.

Virossa Naton taisteluosastoa johtaa Britannia, Latviassa Kanada, Liettuassa Saksa ja Puolassa Yhdysvallat. Vahvistetun pataljoonan eli runsaan tuhannen sotilaan EFP-taisteluosastoihin osallistuu joukkoja yhteensä noin 20 Nato-maasta.

– EFP kuitenkin koostuu vain maajoukoista ilman meri- ja ilmatukea tai ilmapuolustusta, Kansainvälisen puolustus- ja turvallisuustutkimuskeskuksen (ICDS) tuore raportti huomauttaa.

– Sen vuoksi on välttämätöntä, että Nato keskittyy enemmän Itämeren alueen ilma- ja meriulottuvuuteen myös suunnittelun ja sotilaallisten suorituskykyjen saatavuuden osalta. Tätä ei tulisi nähdä yksinomaan taisteluosastojen tukemisen näkökulmasta, vaan pikemminkin koko Baltian alueen puolustuksen mahdollistamisen kannalta, raportin laatineet virolaistutkijat Eerik Marmei ja Henrik Praks toteavat.

 

Naton on heidän mukaansa varmistettava merellinen pelote ylläpitämällä puolustusliiton alusten jatkuvaa ja uskottavaa läsnäoloa Itämeren alueella.

– Läsnäololla on tärkeä merkitys sellaisen tilanteen välttämiseksi, jossa Venäjä voisi katsoa Itämeren kuuluvan omaan ”etupiiriinsä”, he painottavat.

Ilmapuolustus on heikoin lenkki

Nato on toteuttanut Viron, Latvian ja Liettuan ilmatilan valvontaa siitä alkaen, kun maat vuonna 2004 liittyivät puolustusliiton jäseniksi. Venäjän miehitettyä Ukrainalle kuuluvan Krimin helmikuussa 2014 Nato on vahvistanut Baltian maiden ilmavalvontaa.

 

– Ilmavalvonta on puhtaasti rauhanajan tehtävä. Alueelle rotaatioperiaatteella sijoitetuilla koneilla ei ole valtuuksia ryhtyä taisteluun muuten kuin itsepuolustustarkoituksessa, raportti muistuttaa.

Baltian tehokas ilmapuolustus edellyttää raportin mukaan kattavaa sensorivalvontaa, maalle, sota-aluksiin ja lentokoneisiin sijoitettuja asejärjestelmiä sekä vankkaa johtamisjärjestelmää. Vain niiden yhdistelmällä kyetään luomaan uskottava pelote ja varmistamaan edellytykset Naton joukkojensiirroille kriisitilanteessa.

– Ilmapuolustus on alueen suurin sotilaallisten suorituskykyjen puute, raportti kiteyttää.

Sekä Baltian maita että Natoa kehotetaankin ryhtymään päättäväisiin toimiin ongelman korjaamiseksi.

 

Huippukokouksessa laaja asialista

Nato on viimeisten vuosien aikana vahvistanut itäisen lohkonsa puolustusta monin toimenpitein. Tulevassa huippukokouksessaan puolustusliiton jäsenmaiden johtajien tulee raportin mukaan ottaa uusia askelia usealla eri osa-alueella.

Brysselin huippukokouksen arvioidaan keskittyvän lisäjoukkojen lähettämisen, valmiuden ja päätöksenteon nopeuden kaltaisiin strategisiin kysymyksiin. Asialistalle noussevat myös jäsenmaiden keskinäinen taakanjako, Naton ja EU:n suhde, joukkojen liikuteltavuus, kyberpuolustus ja mahdollisia uusia jäsenmaita koskeva avointen ovien politiikka.

 

– Huippukokousta edeltävinä viikkoina Nato-maiden pääkaupungeissa ja virkamiesten keskuudessa on edessä lukuisia vaikeita keskusteluja, jotka ovat merkityksellisiä [kokouksen] onnistumisen kannalta. Naton jäsenten tulisi jälleen ilmaista, että puolustusliitto on vahva, yhtenäinen sekä valmis ja varautunut vastaamaan kaikkiin aluettaan vastaan kohdistuviin uhkiin kaikin mahdollisin keinoin ja milloin tahansa, raportti toteaa.

 


 


 

"The more you understand the world, the higher your chance of shaping it".

- Zbigniew Brzezinski
Don't walk behind me; I may not lead. Don't walk in front of me; I may not follow. Just walk beside me and be my friend.

- Albert Camus

Alpo Rusi

Alpo Rusi
 
Valtiotieteen tohtori, suurlähettiläs, tasavallan presidentin entinen neuvonantaja, professori ja kirjailija. 

 

Suomettuminen ei vain historiaa - sen

jatkokertomus menossa

 

Professori Alpo Rusin esitelmä


Mikkelin klubi, Maaherrankatu 13
27.4.2018 klo 18:00


 

 

 

Viron edesmennyt presidentti Lennart Meri korosti aikanaan, ettei menneisyyden hallinta ole koskaan täydellistä, mutta siihen tulee aina pyrkiä. Meidän onkin syytä avata myös menneisyyden kipeät kohdat.

Historiassa on onnistumisia, mutta myös epäonnistumisia. Usein on kuitenkin niin, että vasta aika tekee tehtävänsä. Olemme vasta viime aikoina havahtuneet käsittelemään vuoden 1918 tapahtumia hakemalla katastrofille uusia näkökulmia. Olemme keskittyneet tähän saakka hoitamaan haavoja. Nyt voimme tunnistaa sodan syyt ja aloittajat.

Leninin merkitystä on korostettu, koska hänen johtamansa kansankomissaarien neuvosto tunnusti Suomen itsenäisyyden jouluun viimeisenä päivänä 1917. Tämän takia vähemmälle huomiolle jäi se, että neuvosto-Venäjän johtajat olivat luottavaisia, että suomalaiset sosiaalidemokraatit tekisivät pian itse vallankumouksen, mikä säilyttäisi Venäjän ja Suomen siteen kiinteänä.

Näin melkein tapahtui ja hinta oli kova. Kansakunta jakautui, mutta ei niinkään omasta syystä, kuten on meihin iskostettu. Sosialidemokraattien väkivaltainen vallankaappausyritys ei olisi syntynyt ilman ulkoista vaikutusta, toisin sanoen ilman bolshevikkien apua. Kaappausyrityksen johtajiin kuulunut Otto-Wille Kuusinen lähti 1939 siitä, että Talvisodassa viedään loppuun vuonna 1918 alkanut kumous. Läheltä piti.

Vaikka Suomen onnistui torjua puna-armeijan strateginen isku kesällä 1944 ja rauha saatiin aikaiseksi myöhemmin syyskuussa, maan geopoliittisesta asemasta kehkeytyi tuskallisen vaikea. Kansainvälinen liikkumatila oli rajallinen sekä Pariisin rauhansopimuksen että YYA-sopimuksen seurauksena. Oli opittava elämään rautaesiripun varjossa. Kuten J. K. Paasikivi kirjasi päiväkirjaansa 1946: "Suomen politiikka ei saa koskaan mennä Neuvostoliittoa vastaan". Tämä ei estänyt Suomea monin eri tavoin tekemästä välttämättömyydestä hyvettä. Vientiteollisuuden edut turvattiin lännessä, kun vastapainoksi kehitettiin poliittista idänkauppaa. YYA-sopimuksen johdannosta äkättiin muotoilu, joka antoi mahdollisuuden pyrkiä puolueettomuuteen. Taka-ajatus oli säilyttää maan kuuluminen länsiyhteisöön. Kansainvälisen liennytksen ovista mentiin sisään milloin se oli mahdollista. Näin saatiin Porkkala takaisin 1955 ja kaksi vuosikymmentä myöhemmin isännöitiin ETYK-huippukokousta Helsingissä.

Mutta toinen ovi johti lähemmäksi Neuvostoliiton etupiiriä. Yöpakkaset 1958 ja noottikriisi 1961 luettiin lännessä oikein: Suomi oli ajautumassa pysyvästi Neuvostoliiton etupiiriin, kun Kreml kykeni sotkeutumaan Suomen sisäisiin asioihin. Suomettumisen käsite syntyi kuitenkin Länsi-Saksassa 1960-luvulla, kun maassa syntyi pelkoja, että valtaan nousemassa olleiden sosialidemokraattien uusi idänpolitiikka, Ostpolitik, johtaisi "suomettumiseen", Finlandisierungiin, jolla tarkoitettiin vähittäistä alistumista Neuvostoliiton pitkän aikavälin tavoitteisiin. "Kun annat pirulle pikkusormen, se vie koko käden". Suomettuminen kehittyi vuosien varrella omaksi kulttuuriksi, johon kuului itsesuomettuminen. On sinänsä ymmärrettävää, että käsitteen torjumisesta tuli jatkossa keskeinen osa maan virallista diplomaattista strategiaa, jota työtä allekirjoittanutkin alkoi tehdä helmikuun alusta 1973 ulkoministeriössä.

Suomalaisen poliittisen eliitin ja Itä-Euroopan tiedustelun palveluksessa toimineiden diplomaattien yhteydenpidosta on laajasti aineistoja. Niiden perusteella etenkin vasemmistopuolueissa, mutta myös porvaripuolueissa, oli halua harjoittaa kanssakäymistä näiden peitediplomaattien kanssa intensiivisemmin, kuin virallisesti oltiin valmiita myöntämään. Tämä oli suomettumisen ydin. Kuten entinen pitkäaikainen Suomen asioita hoitanut neuvostodiplomaatti Juri Derjabin totesi lokakuussa 2012 Helsingin Sanomissa: "Suomettuminen oli kaksisuuntainen latu. Monet suomalaiset käyttivät Kremlin-korttia omiin etuihinsa". Hyvin diplomaattisesti todettu. Vähemmän diplomaattisesti hän kommentoi KGB:n Helsingin päällikkönä toiminutta kenraali Viktor Vladimirovia, jota hän kuvasi viekkaaksi, joka ajatteli voivansa mennä Suomessa läpi mistä tahansa ovesta. Näin myös usein tapahtui.

Urho Kekkonen - ollaan hänen roolistaan suomettumisen syntymisessä mitä tahansa - toivoi, että Suomen ei idän ja lännen konfliktissa tulsi ajautua tilanteeseen, jossa sen olisi otettava kantaa idän,  siis Neuvostoliiton puolesta länttä vastaan. Ranskan presidentti Charles de Gaulle arvioi 1960-luvun puolivälissä kansainvälisen järjestelmän kehittyvän kolmen pilarin varaan. Hän pelkäsi sekä Saksojen yhdistymistä että Yhdysvaltojen dominointia. Pariisin ja Moskovan tuli yhdistää intressinsä. Niiden rinnalla Euroopasta irrotettu Yhdysvallat ja  nouseva Kiina olisivat kaksi muuta järjestelmän pilaria. Kekkonen oli toivonut, että nimenomaan Ranska tasapainottaisi Euroopassa Yhdysvaltojen valta-asemaa, ja estäisi Saksojen yhdistymisen, mikä oli kirjattu YYA-sopimukseen uhkakuvana. Tshekkoslovakian miehitys 1968 ja Pariisin mellakat kaatoivat de Gaullen suurpoliittiset visiot. Yhdysvallat pysyi Euroopan turvallisuuden takaajana Vietnamin sodasta huolimatta.

Suomessa de Gaullen strategialla oli kannattajia vielä myöhemminkin. Ranskassa 1960-luvulla työskennellyt Kalevi Sorsa esitti merkittävää roolia, kun SDP ja Sosialistinen Internationaali loivat yhteyksiä Moskovaan. Neuvostoliitto sai 1970-luvun alussa läpi yhden tavoitteensa, kun Suomi de facto luopui vähitellen puolueettomuuspolitiikasta, jonka päätavoite oli ollut estää maan ajautuminen Moskovan etupiiriin. Diplomaatti Max Jakobsonin syrjäyttäminen presidentin neuvonantajien joukosta oli tämän käänteen yksi seuraus.

Neuvostoliiton asemien vahvistuminen oli osin seurausta sisäpoliittisesta valtataistelusta, kun sosialidemokraait onnistuivat Kalevi Sorsan johdolla rakentamaan omat luottamukselliset suhteet Kremliin. Hänet oli valittu 1969 puoluesihteeriksi ainakin osittain KGB:n aktiivisien toimenpiteiden avulla ja symbolisesti ilman äänestystä. Neuvostoliitto menestyi sisäpoliittinen kentän hajottamisessa muutoinkin, koska oikeastaan kaikki puolueet jakautuivat sen suhteen, miten läheiset niiden suhteet olivat Moskovaan. Tämähän johti myös presidenttipeliin, kun Moskova pystyi sotkeutumaan kaikkiin presidentinvaaleihin vuoteen 1994. Helmikuussa 1972 useat puolueen kansanedustajat allekirjoittivat kommunistien esittämän "Rauhan lain", joka olisi kriminalisoinut neuvostokritiikin. Myöhemmin lokakuussa kansanedustaja Erkki Tuomioja vuoti Zavidovo-asiakirjan tiedot lehdistölle, minkä tavoitteena oli sabotoida tekeillä valmiiksi ratifioitu EEC-vapaakauppasopimus. SDP harjoitti aktiivisesti "rinnakkaisulkopolitiikkaa" kommunistien tuella, jonka tavoitteena oli lähentää kommunisteja ja sosialidemokraatteja kansainvälispoliittisissa kysymyksissä. Nämä tekijät lisäsivät lännessä spekulaatioita Suomen asemasta. Erityisen kiitoksen Sorsa sai Moskovasta kun Neuvostoliitto kävi kampanjaa Naton keskimatkan ohjusten sijoittelua vastaan 1980-luvun alussa.

Vakava asia on se, että kylmän sodan jälkeen laiminlyötiin suomettumisen perusteellinen selvittäminen. Verukkeita on kuultu. Selvitystehtävän laiminlyöntiä sävytti vaikenemisen kulttuuri. Onneksi nuoremmassa poliittisessa sukupolvessa on tapahtumassa muutos. Kansanedustaja Elina Lepomäki toteaa eilen julkaistussa teoksessaan Vapauden voitto osuvasti: ”Suomen lähihistoria on edelleen avaamatta, mikä selittää lukuisia lukkoja nykyisessäkin keskustelukulttuurissamme.” Tämä on estänyt usein järkevän keskustelun turvallisuuspolitiikasta.

Suomen poliittisen eliitin yhteydenpito itätiedusteluihin laajeni 1940-luvulta aina kylmän sodan päättymiseen saakka. Jukka Seppisen teosten perusteella vuonna 1955-60 Helsingissä toiminut Viktor Vladimirov aloitti niin sanotun kotiryssäjärjestelmän kehittelyn laaajentamalla sen järjestöihin, puolueisiin ja ammattiliittoihin. Myöhemmin 1970-luvulla etenkin tiedotusvälineet olivat värväystoiminnan kohteena. Aleksi Mainion tutkimusten mukaan Ylen pääjohtaja Erkki Raatikainen oli Supon arvion mukaan KGB:n "korkean yhteysluokan kontakti", jonka nähtiin luovuttaneen papereita KGB:n upseerille 1973. Raatikainen iskosti nähtävästi Yleen suomettumisen kulttuurin, josta se ei ole päässyt irti kokonaan vielä vuonna 2018. Kommunistit olivat sekä värväreitä että värvättyjä: aidosti viides kolonna. KGB:n vuonna 1982 elokuussa antaman ohjeistuksen mukaan suomalaisia operatiiveja oli puolueissa, talouselämässä ja lehdistössä. Vasili Mitrohinin KGB-arkistojen mukaan Supon päällikkönä 1972-78 toiminut Arvo Pentti oli KGB:n kontakti "Mauri". Oliko Supossa KGB:n myyrä, on siten asia, joka tulisi selvittää perusteellisesti. Supo ei oman 1979 tekemän selvityksen mukaan voinut valvoa poliittista vaikuttamista resurssipulan takia. Presidentti Mauno Koivisto lakkautti erikseen kommunistien seurannan 1982, mikä tuskin oli edesmenneen presidentin viisaimpia ratkaisuja, mikä käy ilmi paljastuneista vakoilutapauksista. KGB oli valittanut vuosia, että Supo seuraa perusteetta SKP:n toimintaa.

Vaikenemisen ja vaientamisen kulttuuri on kantanut hedelmää. Esimerkkinä otan kuuluisaksi tulleen niin sanotun "Tiitisen listan" ja peittelyn. Kyse oli Saksan liittotasavallan tiedustelun BND:n keväällä 1990 Suojelupoliisille antamasta listasta suomalaisista, joita "epäillään yhteistyöstä DDR:n Stasin kanssa", kuten asiakirjan otsikko oli muotoiltu suomeksi. Listan oli valmistellut Stasin viimeinen residentti, asemapäällikkö, eversti Ingolf Freyer, joka oli alkuvuodesta 1986 marraskuun alkuun 1989 toiminut 1. lähetystösihteerinä peitenimellä Hans Pfailer. Supon aiempi päällikkö Seppo Tiitinen on myöntänyt ettei hänen virastonsa tiennyt, kuka oli Stasin asemapäällikkö. En kuitenkaan jaksa uskoa, että tämä on koko totuus.

Pfailer ja hänen sijaisensa lähetystöneuvos Gerhard Maget olivat vuodesta 1986 joka toinen kuukausi Tehtaankadulla tiedustelupäälliköiden kokouksessa, missä he koordinoivat KGB:n aseman johdon kanssa vakoiluun ja aktiivisiin toimenpiteisiin liittyneitä tietojaan. Usein arvioitiin kontaktien luotettavuutta ja saatujen tietojen merkitystä. Listalla oli noin kaksikymmentä nimeä. Magetin mukaan Stasilla oli kuiten enemmän suomalaisia informantteja ja värvättyjä agentteja muurin murtuessa. Kyse ei ole voinut olla mitättömästä vihjelistasta, koska Freyer loikkasi länteen lähdettyään Helsingistä. Hän on saattanut olla kaksoisagentti jo Helsingin kaudella. Miksi hän olisi näiden koordinaatiokokousten jälkeen antanut jonkinlaisen vihjelistan? Hän antoi listan henkilöistä, joiden hän arvioi olevan turvallisuusongelma sekä Suomelle että Saksalle.

Tiitisen listan nimistä on vuodesta 2002 vihjailtu kaikenlaista. Saamani vahvistusten perusteella lista oli tasavallan presidentin ja hänen kabinettinsa tarkastelussa syksyllä 1999, jolloin olin jo lähtenyt tuleviin tehtäviini Brysseliin. Tiedot asiakirjasta ja sen käsittelystä sain 2002 tällöin kabinetissa työskenneeltä henkilöltä jouduttuani perusteettoman esitutkinnan ja sen tahallisen vuotamisen kohteeksi. Tietokirjailija Jarmo Korhosen kanssa saimme selville, että listalla on toistakymmentä Supon vastavakoilun informanttia, mikä selittää, miksi Ratakatu katsoo listan julkistamisen vaarantavan kansallista turvallisuutta. Listalla oli myös Kalevi Sorsa, mikä niinikään selittää, että sen julkaisu oli mahdotonta poliittisista syistä. Käytännössä menettely kuitenkin suojelee myös vakoilua lain kouralta.

Teoksessa Kremlin jalanjäljet olemme Jarmo Korhosen kanssa osoittaneet, että allekirjoittaneeseen kohdistettu esitutkinta vuotoineen oli harkittu maineen vahingoittamisoperaatio. Vuodot käynnistettiin keväällä pääministeri Lipposen kabinetista, tietenkin pääministerin luvalla ja toimeksiannosta. Tarkoituksenani oli asettua ehdolle eduskuntaan vuoden 2003 vaaleissa ja mahdollisuuksiani tulla valituksi pidettiin hyvinä. Olin valmis uran vaihtoon voidakseni hyödyntää kokemuksiani yhteiskunnan hyväksi, mutta myös siksi, että ulkoministeriössä saamani kohtelu oli asiatonta. Tekaistulla esitutkinnalla ja sen vuotamisella ehdokkuuteni haluttiin estää. Arviomme on, että taustalla vaikutti sekä ulkopolitiikka että lupaukseni tarttua suomettumiseen, toisin sanoen piilokorruptioon. Vuodon jälkeen tasavallan presidentti Tarja Halonen henkilökohtaisesti astui julkisuuteen YLE:n Lauantaiseurassa syyskuussa 2002 voidakseen vahvistaa syyllisyyttäni. Supo oli väline syyllistämisessä, mutta ongelmana oli se, ettei rikosta löytynyt. Supo oli myös hajalla, koska useimmat päällikkötason poliisit tiesivöt esitutkinnan perustuneen vain oletuksille, ei näytöille. Lisäksi kyse oli veljestäni ja hänenkin kodalla suhteellisen harmittomasta tietolähdetoiminnasta 40 vuoden takaisessa Suomessa.

Vuoden 2002 tapahtumia tulisi voida arvioida laajemassa viitekehyksessä. EU:n sisämarkkinoilla toimivalla Maltalla murhattiin vajaa vuosi sitten toimittaja Daphne Galizia, joka oli paljastanut maassa laajalle politiikkaan levinneitä korruptiotapauksia, joihin liittyy sekä Venäjän että Azerbaidzanin maassa harjoittama rahanpesu ja poliitikkojen voitelu. Nyttemmin on saatu selville, että Azerbaidzanin rahakas eliitti on jo vuosia pitänyt pankkitilejä saarella toimivassa Pilatus-pankissa rahanpesutarkoituksessa. Maan poliittisen eliitin epäillään hyötyneen azerirahoista. Tutkimusta on vaikeutettu myös siksi, että maan poliisi ja oikeuslaitos ovat poliittisesti hallituksen kontrollissa. Venäläinen raha puolestaan on sotkeutunut maan mediaomistuksiin. Kokonaisuus on otollinen korruptiolle ja hybridivaikuttamiselle. Galizian kohtelussa ja motiiveissa on samoja elementtejä kuin mistä oli kysymys, kun Supo aloitti vuotamiset ja tekaistun esitutkinnan allekirjoittaneesta 2002. En ollut journalisti, vaan entinen presidentin neuvonantaja. Oikeuslaitos petti, syyttäjä teki yhteistyötä Supon kanssa, jota taas komennettiin - kuten poliisiylijohtaja Reijo Naulapää minulle sanoi - maan hallituksesta käsin. Päämediat olivat vallan sylikoiria, eivät vallan vahteja. Supoa valvova eduskunnan ulkoasianvaliokunta puolestaan uskoi Supon tarinat sellaisenaan.

Itä-Saksan Stasia koskevat Tiiitisen lista ja ns. Rosenholz-aineistot ja erilaiset KGB-tiedostot osoittavat, että 1980-luvun lopussa kyse oli jopa noin sadasta suomalaisesta, jotka ovat harjoittaneet salaista yhteistyötä ja osan kohdalla sitoumusasiakirjaan perustuvaa agenttitoimintaa näiden vieraiden tiedustepalvelujen hyväksi. Tiitisen lista oli lähetetty katsottavaksi presidentin kansliaan tiedolla, että asianomaisiin kohdistuu tutkinta mahdollisesta vakoilusta. "Kovia nimiä. Katsotaan mitä tapahtuu", kuten presidentti totesi. On kysyttävä, miksi Supon johtaja lähetti listan presidentille vasta syksyllä 1999 eikä jo heti 1994, kun tämä astui virkaansa? Toisekseen miten on mahdollista, että lista on suljettu KHO:n päätöksellä vuoteen 2050 ilman, että on annettu selvitystä, miten mahdollinen vakoilututkinta on toteutettu? On erityisen valitettavaa, että listaa on Supon ja muidenkin viranomaisten toimesta kommentoitu harhaanjohtavalla tavalla. Käsillä olevien tietojen pohjalla listalla oli henkilöitä joiden on voitu katsoa harjoittaneen jopa törkeää vakoilua, eikä 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa edes tavallisen vakoilun vanhenemiskynnys ollut ylittynyt. Missä määrin ylin valtiojohto on vastuullinen Supon ratkaisuista, on kysymys, joka tulisi selvittää. Joka tapauksessa Supo raportoi heille jo varhain, paljon ennen esitutkinnan alkamista, itse asiassa perättömistä ilmiannoista epäilyistä, joten esitutkintaa tuskin voidaan aloittaa tai lopettaa ilman valltiojohdon mielipidettä.

Entisen kansanedustaja Jaakko Laakso oli yksi 2000-luvun alussa tutkinnassa ollut epäilty. Hän oli ollut KGB:n luottamuksellinen kontakti "Jan" 1973-76 ja sen jälkeen toisen residentuuran, Stasin, palveluksessa, mistä tutkinta oli aloitettu. Laaksoon liittyvä tutkinta lopetettiin, eikä mitään vuotoja ilmennyt. Päinvastoin hän osallistui 2003 eduskuntavaaliin ja menestyi. Hän oli Nato-vastaisen kampanjoinnin päävoima eduskunnassa. Vuoteen 2011 kansanedustajana ja Euroopan Neuvoston Suomen valtuuskunnassa toiminut Laakso on nyt epäiltynä korruptiosta, lahjusten vastaanotosta. Kyse on Azerbaidzanin presidentin hallinnosta, jonka kanssa hän on ollut konsulttiyhteistyössä ainakin Euroopan Neuvostoon liittyvissä kysymyksissä. Tarkoitus on ollut, että neuvoston kunniajäsen Laakso yrittäisi neuvostossa lievittää Azerbaidzaniin liittyviä syytöksiä. Neuvoston tutkimus siirtyy nyt Suomen eduskunnan arvioitavaksi Laakson osalta.

Suomettuminen on ollut jälleen esillä kansainvälisessä mediassa, kun esimerkiksi edesmennyt geopolitiikan huippuasiantuntija Zbigniev Brzezinski pohti, millaisen turvallisuuspolitiikan avulla Ukraina tai Georgia  voisivat ratkaista vaikean Venäjä-suhteensa. Hän suositteli niille suomettumista. Se, että suomettumista käytetään tällaisissa yhteyksissä myönteisenä vaihtoehtona, on ainakin osin seurausta siitä, että emme ole Suomessa selvittäneet suomettumista riittävästi. Kyse on Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin liitettävissä oleva ongelma, ei ongelman ratkaisu sen paremmin Suomelle kuin Ukrainallekaan.

Vaikuttiko suomettuminen vielä Suomen ulkopolitiikkaan kylmän sodan jälkeenkin? Vaikka suoraa yhteyttä ei saataisikaan helpolla selville, tapahtui vuoden 2000 presidentin vaihdos tavalla, joka edellyttää jatkossa parempia tutkimuksia kuin ne, joita nyt on saatavilla. Ulkopolitiikalla oli merkittävä rooli, kun presidenttiä vaihdettiin vuonna 2000. Toimittaja Lauri Karénin teos Aatos Erkosta osoittaa, miten hän uskoi Vladimir Putinin perustavan Venäjälle länsimaisen demokratian, jonka takia EU:n tuli olla Venäjän aito kumppani.

Naton laajennus esti Erkon mukaan tämän, mistä hän, "yksityinen valtiomies", kävi Washingtonissa moittimassa Yhdysvaltojen ulkoministeriön korkeinta virkamiesjohtoa talvella 2000. Aleksi Mainion teoksessa Erkon kylmä sota osoitetaan, miten Erkko piti aktiivisesti yhteyttä KGB:n johtohenkilöihin 1970- ja 1980-luvulla Helsingissä. He onnistuivat luomaan vaikutelman, että Neuvostoliitto uhkasi miehityksellä, mikäli presidentinvaaleissa ei tulisi valituksi henkilö, johon Kremlillä on suora ja luottamuksellinen yhteys. Kyse oli disinformaatiosta, jonka levittäminen kuului KGB:n tehtäviin.

Erkon 1990-luvun lopulla omaksuman käsityksen mukaan "Venäjä on hyväksyttävä supervaltana, jos ei muista syistä, niin ainakin sen läheisyyden, koon, nykyisyyden ja tulevaisuuden takia". Kirja lainaa ulkoministeri Tarja Halosta, joka joulukuussa 1999 vakuutti, että "venäläiset ovat eurooppalaisia ja heidän pitäisi olla yhteistyössä eurooppalaisessa perheessä". Ei ollut sattuma että Erkko ja Helsingin Sanomat kuten myös YLE tukivat Tarja Halosta presidentiksi. Oli luotu vaikutelma, että presidentti Martti Ahtisaari oli tuhonnut Kekkosen perinnön, kuten kansanedustaja Jaakko Laakso totesi monen muun kansanedustajan säestyksellä eduskunnassa helmikuussa 1998. Erkon lailla Halonenkin arvosteli Baltian maiden Nato-hanketta julkisuudessa. Kysyn kuitenkin, onko tässä Venäjää ymmärtävässä asenteessa ollut kyse suomettumisesta, sen jatkokertomuksesta, toisin sanoen jo kylmän sodan aikana syntyneestä pelonsekaisesta myöntyväisyydestä?

Euroopan ja Venäjän kumppanuus on vaikeuksissa ja siirtymässä tulevaisuuteen. Tässä suhteessa Erkonkin ennuste meni väärin. Krimin miehitys on muodostumassa pysyväksi kumppanuuden esteeksi. Ranskan presidentti Emmanuel Macron on halukas siksi syventämään transatlanttista kumppanuutta. Suomelle tällä on merkitystä. Ranska ei toista de Gaullen virhettä.

Entisen pääministerin Esko Ahon Venäjän suurimman ja valtion omistaman Sberbankin hallintoneuvostoon siirtymisen yhteydessä nousi esille hänen sopivuutensa. Pankin edustajat korostivat hänen aiempia valtiollisia tehtäviä rekrytoinnin perusteluissa. Tästä voi tehdä johtopäätöksen, että Aho rekrytoitiin valtiollis-poliittiseen asiantuntijatehtävään. Nimityksestä ehkä taustatietoja saanut Helsingin Sanomat kuvaili (19.3.2016) Suomen entisen pääministerin roolia pääkirjoituksessa niin, että "Aho ei ole liikkeellä yksityisenä konsulttina", koska "hän on suomalaisen elinkeinoelämän Venäjä-suhteiden keskeinen veturi". "Ajatus on, että Aho hoitaisi suhteita niin pitkälle, että seuraavalla tasolla olisivat enää presidentit".

Lehti katsoi Ahon johdolla toteutettavan "elinkeinoelämän epävirallisen diplomatian tasapainottavan lännen tiukkaa Venäjän politiikkaa". Lehden muotoilu on mielenkiintoinen. Tarvitseeko suomalainen elinkeinoelämä esimerkiksi Kiina-suhteidensa keskeiseksi veturiksi entistä pääministeriä? Tuskin, vaikka valtiojohto onkin edustanut elinkeinoelämää menestyksellä eri puolille maailmaa suuntautuneilla vienninedistämismatkoilla. Onko Suomen elinkeinoelämän kannalta viisasta tasapainottaa, toisin sanoen heikentää lännen tiukkaa Venäjän politiikkaa. Eikö tässä oteta melkoisia riskejä varsinkin kun Sberbank on laitettu Yhdysvaltojen sanktiolistalle?

Entinen pääministeri Paavo Lipponen on puolestaan ollut Venäjän valtion omistaman Gazprom-yhtymään kuuluvan Nord Stream -kaasuputkihankkeen konsultti vuodesta 2008. Suomen hallitus on antanut nyttemmin luvan myös toisen kaasuputken, Nord Stream 2:n vetämiselle Suomen talousvesialueen läpi, koska uudenkaan putken ei katsottu olevan ympäristöongelma. Saksan liittokansleri Angela Merkel on ehkä yllättäen asettanut Nord Stream 2-hankkeelle kuitenkin uusia ehtoja. Muualla Itämeren alueella hanketta ei enää tueta ja monissa EU-maissa sitä pidetään jopa turvallisuuspoliittisena riskinä. Saksassa Gazpromin ja nyttemmin Rosneftin hallintoneuvoston puheenjohtajana toimivaa entistä liittokansleri Gerhard Schröderiäarvostellaan näistä konsulttitehtävistä. Suomessa Lipponen on säästynyt arvostelulta lähes kokonaan, vaikka NS2 haittaa EU:n energiaunionin kehittämistä ja on heikentänyt Itämeren alueen turvallisuutta. Hankkeesta ei hyödy Suomi, vaan ainoastaan Lipponen taloudellisesti.

Gazpromin pääjohtaja Alexei Miller on nyt myös uusimmalla sanktiolistalla. Hänen katsotaan toimineen pahantahtoisesti Yhdysvaltoja vastaan. Tämä aiheuttanee oikeudellisia ongelmia ainakin Gazpromin eurooppalaisille kumppaniyhtiöille, kuten Reuters arvioi tuoreeltaan. Voidaan tietenkin myös kysyä, aiheuttaako Milleriin kohdistunut pakote ongelmia myös yhtiön länsimaista palkatuille konsulteille, joilla on ollut aiemmin korkea valtiollinen asema. Ainakaan sanktioiden laajentuminen koskemaan heidän työnantajiaan ei ole ongelmatonta. Edesmennyt amerikkalainen Venäjän asiantuntija Karen Dawisha on teoksessa Putinin kleptokratia todennut, että esimerkiksi Nord Streamiin kytketyt entiset länsipoliitikot ovat osa Kremlin korruptiivista toimintaa geopoliittisten etujensa ajamisessa.

Ulkopolitiikassa on aina sekä virallisia että epävirallisia kanavia. Taloussuhteissa raja poliittisiin intresseihin on usein myös kuin veteen piirretty viiva. Venäjä on nyt kuitenkin monessa asiassa Suomen ja EU:n sekä Yhdysvaltojen kannalta kasvava turvallisuuspoliittinen ongelma. Taloudelliset vastatoimet ovat poliittisia aseita. Voiko lännen tiukkaa Venäjän politiikkaa tasapainottamaan tarkoitetusta ”epävirallisesta diplomatiasta” seurata Suomelle poliittisia, ei vain taloudellisia riskejä? Missä määrin suomettuminen on saamassa jatkokertomuksen, tällä kertaa taloussuhteiden vedossa?

Krimin miehityksen jälkeen Saksan liittotasavallan hallituksen politiikkaa on seurattu erityisen tarkasti. Etenkin monissa Nato-maissa on kiinnitetty huomiota siihen, että Saksa on eri vaiheissa korostanut, miten ongelmat Venäjän kanssa voidaan aina ratkaista diplomatialla. Nord Stream 2 -hanke on myös eristänyt Saksaa. Maan puolustusbudjetti on jäänyt jälkeen Naton jäsenmaille asetetuista tavoitteista, mistä Yhdysvallat on tyytymätön. Suomi on puolestaan jättäytynyt Naton jäsenyyden ulkopuolelle, eikä ilman Venäjän vaikutusta. Saksaa pidetään Yhdysvalloissa turvallisuuspoliittisena vapaamatkustajana. Tähän saattaa vaikuttaa tosin myös se, että Saksa ei ole YK:n turvallisuusneuvostonpysyvä jäsen, joiden velvollisuudet ovat suuremmat sotilaallisessa kriisinhallinnassa.

Viime päivinä on Saksan julkisessa sanassa kuitenkin pohdittu, onko maa enää edes luotettava länsimaa, kun mielipidetiedusteluissa enemmistö kansalaisista katsoo, että Yhdysvaltojen presidentti on maan kannalta suurempi uhka kuin Venäjän presidentti ja kansleri Angela Merkel on maan talouseliitissä vahvana vaikuttavien Venäjä-ymmärtäjien vietävissä. Onko Saksa näin ollen suomettumassa? En tähän ryhdy vastaamaan, mutta kysyn kuitenkin. Suomessa on sen sijaan menossa suomettumisen jatkokertomus, jonka seuraavia vaiheita turvataan vaikenemisen kulttuurin sementoinnilla, missä valtakunnan päämedioilla YLE:llä ja Helsingin Sanomilla on keskeinen tehtävä.

 


 

 
 

Nord Stream - kaasuputkenlaskua Suomenlahdella. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA
 
 

Mika Aaltola: Kaasuputki on ja ei ole

valtapolitiikkaa

 

Itämeren kaasuputki asettaa merellistä karttaa hieman uuteen uskoon.

Suomalaisessa keskustelussa kaasuputkiasia on nähty melko vähäisenä. Kaasuputkea on pidetty enemmän ympäristöllisenä huolena ja taloudellisena hyötynä. Kaasuvirrat Venäjältä Saksaan eivät muuta perusasioita. Venäjällä on jo kaasuputki ja suurin osa sen raaka-aineita virtaa jo Itämeren halki.

 

Kaasuputkeen liittyvää turvallisuuskeskustelua voi myös pitää yliampuvana siksi, että se lisää Venäjän riippuvuutta Itämerestä, jota se ei kuitenkaan pysty hallitsemaan tai sotilaallisesti turvaamaan. Päinvastoin Venäjän lisääntyvä riippuvuus merialueesta lisää sen riippuvuutta muista alueen toimijoista. Kaasuputki on siis tavallaan sijoitus alueen vakauteen.

 

Eukeides Aleksandrialainen kirjoitti 2300 vuotta sitten yhden ensimmäisistä yleiskuvauksista geometriasta. Euklidinen avaruuden kuvaus toimii vieläkin tapana hahmottaa tilaa pisteiden ja niiden välisten etäisyyksien kautta. X- ja Y-akselit toimivat myös karttojen piirtämisen välineinä. Tämä tapa piirtää ja käyttää maantiedettä on iskostunut tapoihin ymmärtää geopolitiikkaa ja siihen kietoutuvaa kamppailua vallasta, valtapolitiikkaa. Huomio kiinnittyy strategisten resursien sijaintiin ja niiden epäsuoraan tai suoraan alueellisen hallintaa. Se, jolla on eniten materiaalisia resursseja hallussaan, pitää eniten pelimerkkejä kädessään ja voi käyttää näitä pitääkseen muita loitolla omista resursseistaan. Tässä pelissä ei ole mitään uutta auringon alla. Se, liikkuuko Venäjän energia laivoissa vai putkessa, ei välttämättä muuta yleistä alueellista valtapolitiikkaa.

 

Maantiede ei kuitenkaan ole ainoastaan yksityiskohtia kartalla. Öljykenttien, sotilaallisen huoltovarmuuden haavoittuvuuskohtien, strategisten pullonkaulojen, vuorijonojen ja vesialueiden lisäksi kartoilla on muita ominaisuuksia, funktioita. Tälläisiä ovat esimerkiksi yhteydet, tavaroiden ja datan virrat, virtojen epäsymmetria, riippuvudet tai vaikkapa virtaintensiteetti ja sen kontrolli.

 

1700-luvun huippumatemaatikko Leonhard Euler ratkaisi kuuluisan niin sanotun Königsbergin seitsemän sillan ongelman. Itämeren rannan Königsbergissä oli seitsemän kaupungin kanavat ylittävää siltaa. Ne yhdistivät kaupungin keskustan kahta saarta. Olisiko mahdollista löytää kulkureitti, joka ylittäisi kaikki sillat siten, että palaisi lähtöpisteeseen? Eulerin ratkaisu kartan ongelmaan johti uuden tieteenalan, topologian, syntyyn. Tarkan topografian asemasta topologia löytää maantieteestä uusia laadullisempia ominaisuuksia, kuten yhteyksiä.

 

Topologiaan liittyvät myös kaasuputkihuolet. Topologia kykenee kuvaamaan esimerkiksi intensiteettiä, sitä miten tiiviisti tietyt pisteet linkittyvät toisiinsa. Esimerkiksi, jos Tallinnasta haluaa lentää Lontooseen, kannattaa lentää Helsingin kautta. Tallinnan ja Lontoon välinen ilmaliikenne lisää virolaista Suomeen suuntautuvaa ihmisvirtaintensiteettiä. Helsinki on myös otollisessa paikassa Venäjän ylilento-oikeuksien takia liikuttaessa Länsi-Euroopasta Itä-Aasiaan. Virtapotentiaaliin liittyy myös Persianlahden lentoyhtiöiden nousu. Keinotekoisia solmukohtia rakennetaan otollisiin kohtiin globaalia topologiaa.

 

Itämeren tilanne on verrattavissa Etelä-Kiinan mereen. Globaalin tuotannon sijainti Itä-Aasiassa ja markkinoiden kaukana Euroopassa ja Yhdysvalloista lisää Etelä-Kiinan meren liikenneintensiteettiä. Tavarat virtaavat Eurooppaan ja raaka-aineet Kiinaan. Kiinaa kuitenkin ympäröi niin sanottu ensimmäinen saariketju, joka koostuu USA:an suoraan liittoutuneista maista, kuten Japanista, Etelä-Koreasta, Taiwanista ja Filippiineistä. Kiina on pussinperällä. Sen sotilaallinen pääsy syvälle merelle on kriisitilanteessa vaikeaa. Se ei kykene hallitsemaan tai turvaamaan merialueita, joista se on äärimmäisen riippuvainen.

 

Kiina on pyrkinyt ratkaisemaan asiaa kolmella tavalla. Yhtäältä se on rakentanut alueelle suuria tekosaaria, joilla on tehokasta aseistusta. Nämä keinotekoiset alueet muuttavat alueen turvallisuusyhtälöä, lisäävät kartan kiinalaisuutta ja tehostavat alueeseen liittyviä turvallisuusvaateita. Toinen tapa on liikkua kohti Eurooppaa yli Aasian maa-alueen. Kiinan silkkitiehankeet ovat osa sen yritystä ratkaista riippuvuutta Etelä-Kiinan merestä. Kolmas tapa on pyrkiä heikentämään ensimmäisen saariketjun maiden ja Yhdysvaltojen välisten sidoksien vahvuutta. Tätä on tehty esimerkiksi vaalivaikuttamisoperaatioilla esimerkiksi Taiwanin ja Filippiinien vaalien yhteydessä.

 

Venäjän voi ajatella käyttävän vastaavia oppeja. Se voi käyttää keinotekoisia rakennelmia lisäämään omia itämereen kohdistuvia turvallisuusvaateitaan. Itämeren suhteen Venäjä on samalla tavalla pussinperällä kuin Kiina Etelä-Kiinan merellä. Venäjän silkkitieprojekti on jäinen. Vaihtoehtoista pääsyä merelle rakennetaan arktisella alueella. Kolmas kiinalainen tapa on myös todennäköinen. Venäjän riippuvuus alueesta lisää sen strategista halua vaikuttaa alueen turvallisuuspoliittiseen dynamiikkaan pienempien maiden poliittisia haavoittuvuuksia hyväksikäyttämällä.

 

Mitä enemmän Venäjä voi keinotekoisesti muuttaa Itämeren virtaintensiteettiä, sitä enemmän sillä on alueella panoksia. Turvallisuusvaateet lisääntyvät ja samoin niiden pönkittämisen resurssit. Tämän ei kuitenkaan voi nähdä merkittävästi muuttavan itämeren turvallisuusyhtälöä. Arktisen vaihtoehdon mahdollistuminen saattaa kuitenkin kymmenien vuosien tähtäimelle nostaa Itämeren konfliktipotentiaalia. Venäjä voi turvallisemmin mielin vaatia enemmän turvallisuutta Itämerellä, koska arktinen tarjoaa selkänojaa ja laskee Venäjän Itämeri-riippuvuutta.

 

Topologian hienous on sen kyvyssä löytää ominaisuuksia, jotka säilyvät, vaikka kartanlehteä rypistettäisiin tai venytettäisiin. Esimerkiksi Helsingin metrokartta säilyttää ominaisuutensa, joka vain ja ainostaan kuvastaa sitä miten asemat mahdollistavat kulun niiden välillä, vaikka sitä venyttäisi, taivuttaisi tai rypistäisi. Topologialla on myös rajansa. Kartta menettää mielensä, jos sitä väkivalloin leikataan tai liimaillaan. Neuvostoliiton pommittaessa nykyistä Kaliningradia osa silloista kaupunkia tuhoutui. Königsbergin ongelma sai uuden väkivaltaisen ratkaisunsa. Aleksanteri Suuri ratkaisi kuuluisan Gordionin solmun lyömällä sen miekallaan rikki, väkivaltaisesti.

 

*** Itämeren kaasuputken kaksi kuvausta eivät sulje toisiaan pois. Se on yhtäältä vain taloudellinen asia ja toisaalta synkempi muistutus valtapolitiikan monista resursseista. Sotilaallinen ulottuvuus kietoutuu olosuhteista riippuen toisiin funktioihin, kuten yhteyksiin ja talouden synnyttämään intensiteettiin. ***Tässä ei periaatteessa ole mitään uutta. Myös topologinen kartta on ratkaistavissa väkivaltaisesti. Kuten valolla on kaksi muotoa, joiden kummankaan todellisuudesta ei päästä yli eikä ympäri, myös NordStreamilla on kaksi tulkintaa. Kummatkin ovat hyviä kuvauksia siitä, mitä mahdollisesti tuleman pitää.