– Olen esittänyt Euroopan turvallisuusneuvoston perustamista, jossa olisi vaihtuva puheenjohtajuus jäsenmaiden kesken. Tällöin päätöksiä voidaan tehdä nopeammin. Meidän on myös kehitettävä EU:n yhteisiä interventiojoukkoja, jotta voimme puuttua ongelmiin kentällä, Merkel sanoi.

 

Angela Merkel. SCHWARZ / AFP) - LEHTIKUVA / AFP

Angela Merkel: EU tarvitsee oman armeijan

 

Europarlamentaarikoille puhuneen Saksan liittokanslerin mukaan EU-armeija täydentäisi Natoa.

Saksan liittokansleri Angela Merkel sanoi tiistaina Strasbourgissa EU-parlamentille pitämässään puheessaan, että Euroopan unioni tarvitsee oman armeijan. Euronewsin välittämän puheen voi katsoa jutun alta.

 

– On todella tärkeää, että työskentelemme sen vision puolesta, että jonain päivänä perustamme oikean ja todellisen Euroopan armeijan, Merkel sanoi europarlamentaarikoille.

–Eurooppalaisen armeijan perustaminen osoittaisi maailmalle, että eurooppalaisten valtioiden välillä ei enää koskaan tule olemaan sotia.

EU-armeijaa on aikaisemmin ehdottanut myös Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Merkelin mukaan yhteinen armeija täydentäisi puolustusliitto Natoa.

Merkelin mukaan EU:n on puhuttava yhdellä äänellä ulkopolitiikassa.

– Jotta Eurooppaa kuultaisiin globalisoituneessa maailmassa, pitää Euroopan ottaa kohtalonsa paremmin omiin käsiinsä. Ajat, jolloin pystyimme luottamaan varauksetta muihin, ovat ohi, totesi Merkel.

*

– Olen esittänyt Euroopan turvallisuusneuvoston perustamista, jossa olisi vaihtuva puheenjohtajuus jäsenmaiden kesken. Tällöin päätöksiä voidaan tehdä nopeammin. Meidän on myös kehitettävä EU:n yhteisiä interventiojoukkoja, jotta voimme puuttua ongelmiin kentällä, Merkel sanoi.

*


 

 

 

Kreml kiistää Sipilän arvion GPS-häirinnästä:

"Venäjää syytetään milloin mistäkin

kuolemansynnistä"

 

Venäjä ilmoitti kannastaan presidentti Vladimir Putinin tiedottajan Dmitri Peskovin suulla.

 

Venäjä

Presidentti Vladimir Putinin tiedottaja Dmitri Peskov
Presidentti Vladimir Putinin tiedottaja Dmitri PeskovSergei Karpukhin / EPA
 

Kreml kiistää pääministeri Juha Sipilän (kesk.) arvion siitä, että Venäjä voisi olla Norjan Nato-harjoituksen aikana tapahtuneen GPS-yhteyksien häirinnän takana.

 

Venäjän presidentin Vladimir Putinin tiedottaja Dmitri Peskov sanoi maanantaina, että Venäjää syytetään milloin mistäkin kuolemansynnistä ja suurin osa väitteistä on perättömiä.

– Emme ole tietoisia, että Venäjällä voisi olla jotain tekemistä GPS-häirinnän kanssa, Peskov sanoi toimittajille konferenssipuhelussa.

*

Sipilä sanoi sunnuntaina Ylen pääministerin haastattelutunnilla pitävänsä hyvin mahdollisena, että Venäjä oli vastuussa Lapin ilmatilan GPS-häirinnästä.

*

Lisää aiheesta:

Venäjän GPS-häirintä ulottui Lappiin Naton sotaharjoituksen aikana

Lähteet: REUTERS, TASS

 


 

 

Merkelin mukaan ainoa tapa poistaa menneisyyden haamut on kohdata ne.Hän nosti esimerkiksi saksalaisten toiminnan toisen maailmansodan jälkeen. ”Me saksalaiset vapautimme kauhut varsinkin toisessa maailmansodassa, mutta saimme takaisin luottamuksen ja paikkamme kansainvälisessä yhteisössä. Euroopassa, joka luottaa rauhanomaisiin ratkaisuihin.” Arvostettu geopolitiikan asiantuntija, Eurasia Groupin perustaja ja johtaja, New Yorkin yliopiston professori Ian Bremmer kuvaili erityisesti Macronin puhetta vaikuttavaksi. - Näkökulma: Kuva kertoo puolestaan; mistä Euroopassa on kysymys marraskuussa 2018. - KimsBlog


 

 

Emmanuel Macron ja Angela Merkel

varoittavat kansallismielisyyden noususta

Tutkija: ”Ainakin juuri nyt poliittinen voima

on nationalisteilla”

 
 
 
Luotu: 
11.11.2018 19:02

  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Ranskan presidentti Emmanuel Macron, Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Venäjän presidentti Vladimir Putin rauhanfoorumissa Pariisissa.
 
|

Ranskan presidentti Emmanuel Macron varoitti sunnuntaina nationalismin eli kansallismielisyyden noususta puhuessaan ensimmäisen maailmansodan päättymisen 100-vuotisjuhlallisuuksissa Pariisissa.

 

”Isänmaallisuus on täysi vastakohta nationalismille: nationalismi on isänmaallisuuden pettäjä. Asettamalla oman etumme ensimmäiseksi muista välittämättä, me pyyhimme pois sen, mikä kansankunnan kannalta on arvokkainta ja suurinta: sen moraaliset arvot”, Macron sanoi.

Hän kuvaili Euroopan tehneen lähes itsemurhan ensimmäisessä maailmansodassa. 

 

”1918 oli sata vuotta sitten ja näyttää hyvin kaukaiselta, mutta se oli vasta eilen”, Macron totesi.

Macron järjestää Pariisissa tänään sunnuntaina myös rauhanfoorumin, joka on osa presidentti Macronin tavoitetta korostaa monenkeskisen toiminnan merkitystä globaalien haasteiden ratkaisemisessa. Rauhanfoorumiin osallistuu lukuisten valtioiden ja hallitusten päämiesten lisäksi kansainvälisten järjestöjen sekä kansalaisyhteiskunnan edustajia. Suomea edustaa tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Avauspuheen pitänyt Saksan liittokansleri Angela Merkel vetosi maailmanrauhan puolesta. Myös hän nosti esiin nationalismin.

”Ensimmäinen maailmansota oli osoitus, mihin sotilaallinen ylimielisyys, kommunikaation ja kompromissien puute johtavat”, hän sanoi.

Merkelin mukaan moni ottaa rauhan nyt liian itsestäänselvyytenä. 

”Nationalismi on noussut, maiden kumppanuussuhteita ei vaalita ja jopa eurooppalaisten yhteinen rauhanprojekti kyseenalaistetaan”, Merkel listasi.

”On opetus historiasta, ettemme voi seurata hiljaa sivusta. On kyseessä sitten pakolaisten määrä, Syyria tai Jemen. Yksi kansa ei voi ratkaista ongelmia yksin. Tarvitaan yhteinen lähestymistapa. Esimerkiksi YK:n pääsihteeri Guterres tarvitsee kaiken tukemme”, hän jatkoi.

*

Merkelin mukaan ainoa tapa poistaa menneisyyden haamut on kohdata ne.Hän nosti esimerkiksi saksalaisten toiminnan toisen maailmansodan jälkeen.

”Me saksalaiset vapautimme kauhut varsinkin toisessa maailmansodassa, mutta saimme takaisin luottamuksen ja paikkamme kansainvälisessä yhteisössä. Euroopassa, joka luottaa rauhanomaisiin ratkaisuihin.”

Arvostettu geopolitiikan asiantuntija, Eurasia Groupin perustaja ja johtaja, New Yorkin yliopiston professori Ian Bremmer kuvaili erityisesti Macronin puhetta vaikuttavaksi.

*

”Ihmisyys ennen kansankuntaa. Todella vaikuttava puhe, mutta Macronin kannatus on vain 27 prosentissa. Ainakin juuri nyt poliittinen voima on nationalisteilla ympäri maailmaa”, hän kommentoi.

 

ian bremmer
 
@ianbremmer
 
 

Macron stands for humanity above the nation. Truly inspiring speech today.

But Macron also stands at 27% approval. And political momentum around the world is, at least for now, with the nationalists. pic.twitter.com/u4doI6Tvwe

 

Lue myös: Donald Trumpin toiminta Ranskassa raivostuttaa: ”Säälittävä mitättömyys – ei sopiva edustamaan maataan”

 


 

– Täysin sivulliset tahot kärsivät kohtuuttomasti laittomista ja poliittisista lakoista, hän sanoo. Lakialoitteessa todetaan, että lakon laittomuus ratkaistaan edelleen sitä koskevien nykyisten säännösten perusteella. – Lakkoavustuksen verovapaus poliittisten ja laittomien lakkojen osalta aiheuttaa demokratian kannalta ongelmia. Yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa tehty valmistelu toimii hyvin valmistelun alaan kuuluvissa asioissa, mutta poliittiset lakot saattavat kohdistua asioihin, joista työmarkkinaosapuolilla ei ole päätäntävaltaa. Tämä on ongelma, Ala-Nissilä sanoo. - Näkökulma: Suomessa viime vuonna n. 97% lakoista oli laittomia! -Vaikka työehtosopimuksen voimassa ollessa tulisi vallita työrauha, laittomista työtaisteluista ammattiosastolle ja/tai ammattiliitolle tuomittavat alhaiset, muutaman tuhannen euron hyvityssakot mahdollistavat lakkoilun työehtosopimusten voimassaolonkin aikana. Tässä on iso ero Ruotsiin nähden, jossa laittomista työtaisteluista voi joutua yksittäinen työntekijäkin vahingonkorvausvastuuseen. Tämä osaltaan hillinnee lakkohalukkuutta. Ruotsissa on vain muutama laiton lakko vuositasolla. -KimsBlog

 

Poliittinen lakkoilu irtisanomisen helpottamista vastaan vaikeutti päiväkotien ja koulujen ruokahuoltoa lokakuussa. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

”Poliittiset lakot kohdistuvat asioihin, joista

liitot eivät päätä”

 

Kaksi kansanedustajaa vaatii luopumista poliittisten lakkojen avustusten verovapaudesta.

Kansanedustajat Olavi Ala-Nissilä (kesk.) ja Eero Suutari (kok.) ehdottavat lakialoitteessaan, että lakkoavustuksen verovapaudesta luovutaan tapauksissa, joissa kyseessä on poliittinen lakko tai työtuomioistuimen laittomaksi toteama lakko.

 

Poliittinen lakko on lakialoitteen mukaan lakko, jolla on tarkoitus painostaa poliittista päättäjää tai protestoida asiasta, joka ei ole työmarkkinaosapuolten päätettävissä. Työmarkkinaosapuolet neuvottelevat yleensä työehtosopimusten alaan kuuluvista asioista.

Olavi Ala-Nissilä sanoo, ettei tarkoitus ole rajoittaa lakko-oikeutta. Aloite kuitenkin hänen mukaansa selkeyttää eroa poliittisten, laittomien ja laillisten lakkojen välillä.

*

– Täysin sivulliset tahot kärsivät kohtuuttomasti laittomista ja poliittisista lakoista, hän sanoo.

Lakialoitteessa todetaan, että lakon laittomuus ratkaistaan edelleen sitä koskevien nykyisten säännösten perusteella.

– Lakkoavustuksen verovapaus poliittisten ja laittomien lakkojen osalta aiheuttaa demokratian kannalta ongelmia. Yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa tehty valmistelu toimii hyvin valmistelun alaan kuuluvissa asioissa, mutta poliittiset lakot saattavat kohdistua asioihin, joista työmarkkinaosapuolilla ei ole päätäntävaltaa. Tämä on ongelma, Ala-Nissilä sanoo.

*

 


 

Trident Juncturen kerrottiin olleen siirtyminen sotateoriasta käytäntöön. Harjoituksen taustalla uutisoitiin olevan läntinen halu vallata uusia arktisia alueita ja estää Venäjää käyttämästä Koillisväylää. Venäjän muita viestejä olivat katsauksen mukaan ilkkuvat ”huono sää sotki russofobisen harjoituksen” ja ”Nato-sotilaat haavoittuivat jälleen harjoituksessa Venäjää vastaan”.

 

 
Naton tiedottaja Oana Lungescu vastaili harjoituksen aikana aktiivisesti levitettyihin venäläisväitteisiin. Twitter

”Pitää kasata ryhmiä Naton sotilaiden

hautaamista varten”

 

Venäjän tiedotusvälineillä oli disinformaation juhlaviikot Naton sotaharjoituksen vuoksi.

EU vs. Disinfo -saitti on tehnyt katsauksen Venäjän lehdistön uutisoinnista Naton Trident Juncture 2018 -harjoituksen aikana.

Kremlin disinformaation kerrotaan olleen yllätyksettömän nopeaa. Venäjällä uutisoitiin USA:n valmistaneen sotaa maata vastaan jo vuodesta 2000. Uhkailunomaisesti kerrottiin jouduttavan kasaamaan hautajaistiimejä, jotta kaikki Nato-sotilaat saadaan haudattua.

Katsauksen mukaan disinformaation tarkoituksena on juurruttaa Venäjällä kuva lännestä ja Natosta aggressiivisena vihollisena ja supervaltana, joka on vuosia pyrkinyt horjuttamaan Venäjää. Toisaalta Naton kerrotaan olevan sisäisten riitojen lamauttama. Saksan väitettiin nyt olevan haluton Nato-yhteistyöhön. Norjan sanottiin olevan vaarassa menettää itsenäisyytensä suostuessaan harjoitusisännäksi.

*

Trident Juncturen kerrottiin olleen siirtyminen sotateoriasta käytäntöön. Harjoituksen taustalla uutisoitiin olevan läntinen halu vallata uusia arktisia alueita ja estää Venäjää käyttämästä Koillisväylää.

Venäjän muita viestejä olivat katsauksen mukaan ilkkuvat ”huono sää sotki russofobisen harjoituksen” ja ”Nato-sotilaat haavoittuivat jälleen harjoituksessa Venäjää vastaan”.

*

EU Mythbusters
 
@EUvsDisinfo 
 

Russian media ridiculed & threatened  during the  tells how NATO pushed back by serving facts @NATOpresshttps://euvsdisinfo.eu/funeral-teams-for-nato-soldiers-a-week-of-disinformation-scare-mongering-exaggeration-and-mockery/ 

“Funeral Teams for NATO Soldiers” – a Week of Disinformation Scare-Mongering, Exaggeration and...

When NATO’s large Trident Juncture 2018 exercise concluded this week, pro-Kremlin disinformation was unsurprisingly swift to react.

euvsdisinfo.eu
 
113 ihmistä puhuu tästä
 
 
Russian Embassy, UK
 
@RussianEmbassy
 
 

.@NATO forces in Latvia, Lithuania, Estonia and Poland reached 11.000 in 2018
vs 2.000 in 2015. They have all types of offensive weaponry. Who is being aggressive?..

Valuuttarahasto arvioi jokaisen jäsenmaansa taloustilannetta säännöllisin välein. Vierailun aikana IMF:n valtuuskunta keskustelee Suomen taloudesta eri viranomaisten, tutkimuslaitosten ja muiden tahojen kanssa.


 

 

Näin IMF suosittelee Suomelle:

Työttömyysetuuksia muutettava työnhakuun

kannustavammiksi, palkkoihin paikallista

sopimista

 

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF arvioi jäsenmaidensa taloustilanteita säännöllisin välein.

 

Suomen talous
Kansainvälisen
 valuuttarahaston (IMF) logo
Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) logoJim Lo Scalzo / EPA
 

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF esittelee parhaillaan arviota Suomen taloudesta. Valuuttarahasto suosittelee Suomea joustavoittamaan palkkojen paikallista sopimista.

Lisäksi IMF kannustaa Suomea muuttamaan työttömyysetuuksia niin, että ne lisäävät työttömien halukkuutta työnhakuun pian työttömäksi jäämiseen jälkeen.

 

Työvoiman alueellisen liikkuvuuden lisäämiseksi saatetaan tarvita muita toimia. Tällaisiksi IMF mainitsee asumisen pullonkaulojen poistamisen ja liikenneyhteyksien kehittämisen nopeasti kasvavilla alueilla ja niiden lähialueilla siten, että työmatkojen tekeminen helpottuu.

IMF:n Suomea koskevan arvion esittelystä vastaa Helsingissä vierailevan valtuuskunnan johtaja Alasdair Scott. Hän totesi, että Suomen työmarkkinoilla on monia hyviä asioita, mutta yhä merkkejä siitä, etteivät työmarkkinat toimi parhaalla mahdollisella tavalla.

Vaikka valuuttarahasto toivoo uudistuksia jotka lisäävät työmarkkinoiden dynaamisuutta, se muistuttaa, että samalla on ylläpidettävä vahvaa turvaverkkoa.

 

Työttömyysaste pysynyt paikoin korkealla *

Valuuttarahasto arvioi jokaisen jäsenmaansa taloustilannetta säännöllisin välein. Vierailun aikana IMF:n valtuuskunta keskustelee Suomen taloudesta eri viranomaisten, tutkimuslaitosten ja muiden tahojen kanssa. *

IMF:n mukaan Suomen viimeaikaiset uudistukset ovat parantaneet viennin kustannuskilpailukykyä ja vahvistaneet osaltaan työllisyyden kasvua.

– Työtä on kuitenkin vielä tekemättä: joillakin alueilla työttömyysaste on sitkeästi pysytellyt suurena, huolimatta lukuisista avoimista työpaikoista toisilla alueilla. Lisäksi tuottavuuden kasvu on edelleen hitaampaa kuin ennen kriisiä – talouden vahvasta elpymisestä huolimatta, IMF:n arviossa kerrotaan.

Suomen tämänvuotiseksi talouskasvuksi IMF ennakoi 2,8 prosenttia. Ensi vuonna kasvu todennäköisesti hidastuu kansainvälisen kysynnän vähenemisen ja rahoitusolojen tiukentumisen vuoksi.

 

Kotitalouksien velkaantumiseen huomiota

Suomen rahoitusjärjestelmä on IMF:n mukaan terveellä pohjalla. Kotitalouksien velkaantuneisuuteen on kuitenkin kiinnitettävä huomiota.

– Kulutusluottojen kasvu herättää kysymyksiä siitä, ovatko kaikki lainanottajat riittävän tietoisia lainaehdoistaan – viranomaisten olisi harkittava kuluttajansuojan lisäämistä, IMF kirjoittaa arviossaan. Se viittaa varsinkin luottoihin, joita antavat muut rahoituslaitokset kuin pankit.

*

Lue myös

Muistatko Hansaliiton? Suomi ja muut kokosivat joukon taas kasaan ja vaativat kriisimaita EU:ssa vastuuseen veloistaan

Asuntomarkkinoiden isojako: Kaupunkilaiset velkaantuvat, maalaiset jumiutuvat

 


 

– Vuoden 2015 maahanmuuttokriisi oli elämäni pelottavimpia hetkiä. Olin silloin hallituksessa, eikä maahanmuutto ollut ollenkaan hallittua. Se oli pelottavin hetki koko poliittisella urallani, hän jatkaa. Stubb korosti, että populismin torjuminen on erittäin tärkeää. Kun häneltä kysytään, miten populismin suosiota voisi vähentää, Stubb käskee tarttumaan härkää sarvista.

 

Alexander Stubb on kiertänyt viime viikot ympäri Eurooppaa. LEHTIKUVA/MARTTI KAINULAINEN

  

 

Alexander Stubb: Se oli pelottavin hetki

urallani

 

Alexander Stubb totesi, ettei vuoden 2015 maahanmuuttokriisi ollut hallittua.

Euroopan kansanpuolue EPP:n ehdokaaksi EU-komission johtoon pyrkivä Alexander Stubb (kok.) on kiertänyt viime viikot ympäri Eurooppaa. Tänään hän piti puheen Europarlamentin keskustaoikeistolaisen nuorisojärjestö YEPP:n tilaisuudessa.

 

– Olen täällä vähän niin kuin lopettelemassa kierrostani. Viime sunnuntaina lähdin yhdeltätoista Bukarestiin, ja sen jälkeen olen ollut Varsovassa, Pariisissa ja Lissabonissa. Nyt kierrokseni päättyy tänne, Stubb sanoi.

 

Hän aloitti tilaisuuden kysymällä, kuinka moni kuuntelijoista on tulossa Helsinkiin. Muutama käsi nousi salissa ylös.

– Saanko onnitella teitä rohkeudestanne? Täällä on melkein 20 astetta lämmintä, mutta Helsingissä on alle viisi astetta ja pilkkopimeää, Stubb vitsailee puheessaan.

Hän jatkoi vitsailua kertoessaan suomalaisten erikoisuudesta. Stubb kuitenkin lisäsi nopeasti, ettei ole tilaisuudessa puhumassa vain suomalaisista, vaan niistä arvoista, joille hän perustaa EU:n.

 

Arvokeskustelun edetessä unkarilainen edustaja kysyi Stubbilta, miten ääriliikkeitä, kansalaisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja maahanmuuttoa voisi vähentää turvallisuuden lisäämiseksi.

– Tämä on hyvä kysymys. EU on mielestäni olemassa neljästä syystä: rauhan, vaurauden, turvallisuuden ja vakauden. Olemme olleet hyviä kahdessa ensimmäisessä, mutta turvallisuus ja vakaus ovat olleet viimeisen kymmenen vuoden aikana vaakalaudalla, Stubb vastasi.

*

– Vuoden 2015 maahanmuuttokriisi oli elämäni pelottavimpia hetkiä. Olin silloin hallituksessa, eikä maahanmuutto ollut ollenkaan hallittua. Se oli pelottavin hetki koko poliittisella urallani, hän jatkaa.

Stubb korosti, että populismin torjuminen on erittäin tärkeää. Kun häneltä kysytään, miten populismin suosiota voisi vähentää, Stubb käskee tarttumaan härkää sarvista.

*

– Tiesittekö, että myös Suomessa populistinen puolue pääsi hallitukseen vuoden 2015 vaaleissa? Perussuomalailla oli kampanjassaan kolme kärkiteemaa. Tärkeimpiä niistä olivat lupaukset maahanmuuton ja Kreikan avustuksien lopettamisesta. Olin tuolloin Suomen pääministeri. Kun perussuomalaiset nostettiin hallitukseen, heidän kannatuksensa lähti  samalla laskuun. En sano, että tämä on oikea tapa käsitellä populismia, mutta yksi esimerkki, Stubb kertoo.

Alexander Stubb toimi Suomen pääministerinä vuosina 2014-2015.

 


 

Soininvaara perustaisi kolmikantaisen järjestelmän yhteyteen asiantuntijatiimin, joka valmistelisi pohjaehdotuksen. Tämä vaikuttaisi Soininvaaran mukaan siihen, että osattaisiin katsoa paremmin kokonaisuutta yksityiskohtien sijaan.

 


Osmo Soininvaara. LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

HS: Osmo Soininvaara vähentäisi ay-liikkeen

valtaa

 

Osmo Soininvaara katsoo, ettei ay-liike kykene uudistuksiin.

Entinen vihreiden kansanedustaja ja tietokirjailija Osmo Soininvaara laittaisi Suomen tulopolitiikan uusiksi. Soininvaara näkee ongelmallisena, että ay-liikkeestä, elinkeinoelämästä ja hallituksesta muodostuvalle kolmikannalle annetaan veto-oikeus.

 

– Kolmikanta toimii hyvin, kun talous kasvaa ja on lisää jaettavaa, mutta kun pitää muuttaa järjestelmää, joku myös häviää, ja ay-liike on täysin mahdoton saamaan mitään aikaan, Soininvaaara toteaa Helsingin Sanomille.

*

Soininvaara perustaisi kolmikantaisen järjestelmän yhteyteen asiantuntijatiimin, joka valmistelisi pohjaehdotuksen. Tämä vaikuttaisi Soininvaaran mukaan siihen, että osattaisiin katsoa paremmin kokonaisuutta yksityiskohtien sijaan.

*

Matti Vanhasen (kesk.) pääministerikaudella toiminut Sata-komitea ei myöskään saa Soininvaaralta kiitosta.

– Sata-komiteassa ei saatu aikaan kokonaisuutta, josta olisi voinut sanoa, onko se parempi kuin nykytila, Soininvaara sanoo.

 

Soininvaara katsoo, että sosiaaliturvan täytyisi tulevaisuudessa velvoittaa työn tai koulutuksen vastaanottoon. Tähän Soininvaara ehdottaa vastaukseksi perustuloa. Hän näkee ongelmallisena, että tulonsiirtoja tehdään kuukausipohjalta ja verotusta vuosipohjalta.

– Silloin järjestelmä kohtelee esimerkiksi lokakuusta maaliskuuhun kestävää työttömyysjaksoa epäjohdonmukaisesti. Eikä sellainen jakso ole harvinainen, Soininvaara jatkaa.

Osmo Soininvaara toimi vihreiden kansanedustajana vuosina 1987–1991, 1995–2007 ja 2011–2015.

 


 

Liberan mukaan pienillä toimialoilla muutama määräävässä asemassa oleva yritys voi nostaa alalle tulokynnystä merkittävästi neuvottelemalla työehtosopimuksiin itselleen suotuisia ehtoja ja vaatimalla neuvottelemiensa työehtosopimusten yleissitovuutta. Työehtosopimusten yleissitovuuden avulla voidaankin rajoittaa kilpailua, ajatushautomo katsoo. - Näkökulma: Suomen Liberan kartellikantelu EU:n komissiolle on jätetty elokuussa 2018. Vastausta odotetaan keväällä 2019. - KimsBlog

 

Tarpeeksi hyvää palkkaa saavilla on Roope Uusitalon mukaan paljon menetettävää, jos työpaikka lähtee alta. LEHTIKUVA / MILLA TAKALA

”Työmarkkinoilla kartellia kutsutaan

ammattiliitoksi

 

Työmarkkinoilla ja kenkämarkkinoilla on professori Roope Uusitalon mukaan oleellisia eroja.

Helsingin yliopiston julkistalouden professori Roope Uusitalo sanoo, että taloustieteen peruskurssien oppien mukaan sillä ei pitäisi olla vaikutusta, että työnantajien pakollisia eläkevakuutusmaksuja ja työttömyysvakuutusmaksuja siirretään työnantajan maksettaviksi.

 

Uusitalo vertaa Suomen Kuvalehden Näkökulma-kolumnissaan työmarkkinoita kenkämarkkinoihin. Hänen mukaansa tuskin juuri mikään muuttuisi, jos 24 prosentin arvonlisäveron maksaisi kenkäkauppiaan sijaan kenkien ostaja.

− Jos työnantajia kiinnostavat vain työvoimakustannukset ja työntekijöitä nettopalkka, ei ole merkitystä, kuka vakuutusmaksut verottajalle tilittää. Kun työnantajan maksut siirtyvät työntekijöiden vastuulle, palkat tulevat nopeasti nousemaan sellaisiksi, että sekä työnantajan kustannukset että nettopalkat säilyvät ennallaan, Roope Uusitalo kirjoittaa.

Talostieteen peruskurssin opit johtivat kiky-sopimuksen yhteydessä Uusitalon mukaan harhaan.

− Palkat eivät kiky-sopimuksen jälkeen ole juuri nousseet. Kun samaan aikaan työnantajamaksut ovat alentuneet ja tuottavuuskin kasvanut, työvoimakustannukset ovat Suomessa kasvaneet selvästi muuta euroaluetta hitaammin. Samalla suomalaisten yritysten kilpailukyky on merkittävästi parantunut.

 

”Kenkä ei loukkaannu”

Työmarkkinoilla ja kenkämarkkinoilla on Uusitalon mukaan selvästi siis joitakin oleellisia eroja.

− Kenkä ei loukkaannu, vaikka kauppias pistäisi myymättä jääneet kengät 30 prosentin alennusmyyntiin. Sen sijaan työmarkkinoilla palkkausjärjestelmän tärkeä tehtävä on työntekijöiden motivointi. Tarpeeksi hyvää palkkaa saavilla on myös paljon menetettävää, jos työpaikka lähtee alta. Yhtä tärkeää on palkan suuruus verrattuna muihin samanlaista työtä tekeviin, kateellisemmilla suhteessa kaikkiin muihinkin.

 

Eroja on Uusitalon mukaan toki myös säännöissä.

− Jos kenkäkauppias sopii naapurikaupan kanssa, ettei kenkiä tänä syksynä myydä alennuksella, kyseessä on kartelli, ja molemmille rapsahtavat sakot laittomasta kilpailunrajoituksesta. Työmarkkinoilla kartelleja kutsutaan ammattiliitoiksi, ja järjestäytymisvapaus taataan jo perustuslaissa, Uusitalo sanoo.

 

Kilpailukykysopimus oli Uusitalon mukaan ”kummallinen, mutta ilmeisesti toimi tarkoitetulla tavalla”.

− Markkinat eivät onnistuneet tasapainottamaan palkkoja, mutta työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen välinen sopimus onnistui. Työmarkkinat ovat kovin erityiset markkinat.

 


 

Taloustieteen yksi perustotuus on, että yrittäjä palkkaa vain sellaisen työntekijän, jonka työpanoksesta saadut tuotot ylittävät kustannukset. Tämä merkitsee sitä, että useissa tapauksissa työkokemusta vailla olevan tai huonon kielitaidon tai puutteellisen koulutuksen omaavan on vaikea saada työtä työehtosopimuksen minimipalkalla.

 

Bengt Holmström. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

Kimmo Sasi: Bengt Holmström edistää

oikeutta työhön ja toimeentuloon

 

Työntekijä ja työnantaja voisivat keskenään sopia työehtosopimusta alemmasta palkasta.

Nobelpalkittu tiedemies Bengt Holmströn esitti Ylen haastattelussa, että ulkomailta tuleville tulisi antaa mahdollisuus tehdä työtä työehtosopimuksia huonommilla ehdoilla. Tätä hän perusteli sillä, että työehtosopimusten minimipalkkatason alle yritysten ei ole mahdollista palkata työvoimaa, vaikka halukkaita työntekijöitä olisi.

 

Perustuslaki turvaa jokaiselle oikeuden hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä ja ammatilla. Lähtökohtana on yksilön oma aktiivisuus toimeentulonsa hankkimisessa.

Perustuslaki asettaa yhteiskunnalle velvoitteen edistää työllisyyttä. Yhteiskunnan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Perusoikeuden sisältöä määriteltäessä on erityisesti korostettu, että on estettävä pysyvästi työtä vailla olevien ryhmän muodostuminen.

*

Taloustieteen yksi perustotuus on, että yrittäjä palkkaa vain sellaisen työntekijän, jonka työpanoksesta saadut tuotot ylittävät kustannukset. Tämä merkitsee sitä, että useissa tapauksissa työkokemusta vailla olevan tai huonon kielitaidon tai puutteellisen koulutuksen omaavan on vaikea saada työtä työehtosopimuksen minimipalkalla.

*

 

Tällainen tilanne merkitsee sitä, että henkilöllä ei ole oikeutta hankkia toimeentuloaan valitsemallaan työllä. Yhteiskunta ei myöskään täytä velvoitettaan edistää työllisyyttä, jos laissa ei ole sellaisia joustomekanismeja, jotka mahdollistavat työn vastaanottamisen työntekijän hyväksymällä hänen työsuorityskykyään vastaavalla palkalla.

 

Useissa työehtosopimuksissa on joustomekanismi, joka sallii työharjoittelun minimipalkkatasoa alemmalla palkalla. Jotta yhteiskunta täyttäisi perustuslaillisen velvoitteensa, olisi syytä harkita, että lain tasolla määriteltäisiin, missä olosuhteissa ja millä ehdoilla työntekijä ja työnantaja voivat keskenään sopia työehtosopimusta alemmasta palkasta. Tavoitteena tulisi olla työelämävalmiuksien parantaminen siten, että henkilö voisi mahdollisimman pian päästä tavanomaiselle palkkatasolle.

 

Perustuslain perusoikeussäännös oikeudesta työhön onkin otettava tosissaan. Seuraavaan hallitusohjelmaan pitäisi kirjata, että työlainsäädäntöä kehitetään tätä oikeutta tukevasti ja että järjestelmä ei saa estää ihmisten työllistymistä. Erityisen ajankohtainen asia on nyt, kun osasta maahanmuuttajia on muodostumassa pysyvästi työtä vailla olevien ryhmä.

*

Kun Helsingin Sanomat arvosti Akavan puheenjohtajan ymmärtävää lausuntoa professori Holmströmin kannanottoon, puhkesi punavihreä someraivo.

Siinä katsottiin, että maahanmuuttajien erityisolosuhteita ei saa arvioida, koska se on epäkorrektia. Todellinen sivistyspuolue ei tietystikaan halua rajoittaa sananvapautta edellyttämällä medialta omasta mielestään hyväksyttäviä mielipiteitä. Todellinen sivistyspuolue ei myöskään halua rajoittaa akateemista vapautta analysoida tilanteita ja antaa niihin liittyviä suosituksia, vaikka ne eivät olisikaan oman kannan mukaisia.

 


 

”Mitä mieltä ministeri on siitä, että verovaroilla maksettavat asumistuet päätyvät ay-liikkeiden asuntovuokraustoiminnan kautta verovapaasti ay-liikkeelle?”


 

 

 

Jari Ehrnroothin kolumni:

Asumistukiriippuvuus vääristää demokratiaa

 

Sosialistisen tulontasauksen hengessä rakennettu hyvinvointivaltio on johtanut verovarojen tuhlaukseen ja laajamittaisiin tukiriippuvuuksiin, kirjoittaa Jari Ehrnrooth.

 

kolumnit
Jari Ehrnrooth.
Derrick Frilund / Yle

Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

> Kaikki kolumnit löydät täältä
> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

*

Arvaamaton elämä kiskoi minut ulos kodistani asuntokauppiaiden keskelle kuuntelemaan ministeri Kimmo Tiilikaisenpuhetta.

Asiansa osaava poliitikko keskittyi torjumaan ilmastonmuutosta samalla kun minä luin kännykästäni eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietintöä(siirryt toiseen palveluun), jonka mukaan koko asumistukijärjestelmä on uudistettava ensi vaalikaudella osana sosiaaliturvan kokonaisuudistusta.

 

Äkkiä tapahtuman viestiseinälle rävähti tviitti:

 

”Mitä mieltä ministeri on siitä, että verovaroilla maksettavat asumistuet päätyvät ay-liikkeiden asuntovuokraustoiminnan kautta verovapaasti ay-liikkeelle?”

 

Kysymys jäi vaille vastausta, mutta ensi keväänä valittava eduskunta joutuu ottamaan siihen kantaa.

Suomalaisessa politiikassa on kaksi voimatekijää, jotka elävät parlamentaarisen kontrollin ulkopuolella: Tasavallan presidentti ja työväen ammattiyhdistysliike.

 

Ei ole sattumaa, että uudistuksia kaipaavana aikana sekä Mäntyniemen että Hakaniemen valtiaat ovat joutuneet ankaran kritiikin kohteeksi. Suomalainen demokratia haluaa vahvistua kypsäksi pohjoismaiseksi kansanvallaksi, jossa vapaat yksilöt edustajiensa välityksellä käyttävät korkeinta valtaa eivätkä voi sietää niitä, jotka asettuvat eduskunnan yläpuolelle.

Presidentin osalta yritämme tyytyä siihen, että median kontrolli pitää hänet irti sisäpolitiikasta, mutta ay-liikkeen ylivallan osalta elämme suurta vapauttavaa murrosta, jonka esikuvallisena puhetorvena on toiminut Juhana Vartiainen.

Arvoliberaalissa yhteiskunnassa kaikki joutuvat tunnustamaan yhden yhteisen auktoriteetin joka on kansantalous. Viime kädessä julkisen talouden velkaantumisen pysäyttäminen pakottaa muutoksiin, jotka on tehtävä ilman ay-lordien hyväksyntää.

 

Maassamme jo 862 000 henkilöä eli joka kuudes suomalainen nauttii asumistukia, joiden kokonaissumma on 2,1 miljardia.

 

Sosialistisen tulontasauksen hengessä rakennettu hyvinvointivaltio on johtanut verovarojen tuhlaukseen ja laajamittaisiin tukiriippuvuuksiin.

Kuten eduskunnan tarkastusvaliokunta toteaa, suoraan asukkaille maksettavien asumistukien määrä on kasvanut viime vuosina merkittävästi ja myös toimeentulotuella katetaan entistä enemmän asumismenoja. Maassamme jo 862 000 henkilöä eli joka kuudes suomalainen nauttii asumistukia, joiden kokonaissumma on 2,1 miljardia.

Sosiaalihuoltovaltion kestämättömyys paljastuu siinä, että maksettujen asumistukien määrä on kymmenessä vuodessa noussut miljardilla. Kun asumistukiin lisätään toimeentulotuet asumiseen ja muut asumisen tuet, päästään samoihin lukemiin kuin on koko puolustusbudjettimme.

Valtiosäännön kannalta on irvokasta, että asumistukijärjestelmä ruokkii kansakunnan lihavaa kissaa, joka kehrää Hakaniemessä ja pitää kiinni asemastaan muistuttamalla poliittisilla lakoilla, ettei se kunnioita kansanvaltaa.

 

Hyvinvointivaltio kymmenine tukimuotoineen mahdollistaa, että keskuudessamme elää sosiaaliturvasta riippuvaisia epäitsenäisiä henkilöitä.

 

Sosiaalisten tukiriippuvuuksien vaikutus myös äänestäjien keskuudessa on perustuslain vastainen. Koko liberaalin demokratian oikeutus lepää riippuvuuksista vapaan itsenäisen yksilöihmisyyden varassa. Vain aidosti itsenäinen henkilö voi olla vapaa sekä suhteessa valtiovaltaan että suhteessa toisiin yksilöihin. Tämä ja vain tämä on yhteiskuntamme pyhin arvo, jota oikeusvaltio tiukasti suojaa.

 

Hyvinvointivaltio kymmenine tukimuotoineen mahdollistaa, että keskuudessamme elää sosiaaliturvasta riippuvaisia epäitsenäisiä henkilöitä. Sosiaalitukien varassa elävät ihmiset eivät tietenkään ole vapaita valitsemaan, kannattavatko he esimerkiksi asumistukijärjestelmää vai eivät. Näin asumistukiriippuvaisten äänet – 15,6 prosenttia kansasta – on jo etukäteen ostettu niille puolueille ja ehdokkaille, jotka lupaavat ruotsalaista kansankotiakin(siirryt toiseen palveluun) selvästi anteliaampien sosiaalietuuksien jatkumista.

Kun asumistukijärjestelmä ensi vaalikaudella uudistetaan, lähtökohdaksi on otettava perustuslaki jonka mukaan ”julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä”.

Liberaalin perustuslakimme alkuoletuksena on tässäkin vapaa ja vastuullinen yksilö. Jokainen vastuullinen henkilö tarvitsee vapautensa ja yksityisyytensä turvaksi omassa hallinnassaan olevan kodin jonka rauha on rikkomaton.

 

Kuten tunnettua, sosialistisissa maissa valtio antoi sekä asunnon että sitä valvovat urkkijat jotka raportoivat sopimattomista mielipiteistä. Kun kuudesosa suomalaisista elää valtion kassasta puoliksi maksetuissa kodeissa(siirryt toiseen palveluun), herää kysymys, elämmekö osittaisessa sosialismissa? Urkkijat eivät meillä tule asumistuen mukana, mutta hyvinvointivaltioideologialle uskollisen asenteen se takaa.

Jos haluamme seurata perustuslain ydinarvoa, meidän on kannustettava ja ohjattava ihmisiä itsenäisyyteen ja vapauteen, ei sidonnaisuuteen ja riippuvuuteen. Vapautensa turvaksi yksilöiden on voitava aivan itse ja omatoimisesti järjestää itselleen koti, joka on samalla heidän yksityisen vapautensa valtakunta. Asunnon omatoimista hankkimista on siis tuettava keinoin, jotka eivät ole ristiriidassa vapauden ehtona olevan riippumattomuuden kanssa.

*

Jari Ehrnrooth

Kirjoittaja on kirjailija ja filosofisesti suuntautunut kulttuurin tutkija. Hän on kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti. Syntyi Koitereella, kirjoittaa Munkkiniemessä, juoksee Keskuspuistossa. Palautetta kirjoittajalle voi lähettää myös suoraan osoitteeseen palaute.ehrnrooth@gmail.com

 


 

Työmarkkinat ovat tämän päivän suomettuminen. Ei yksinkertaisesti saa puhua rehellisesti tai kansakunnan kannalta järkevästi. Muuten tulee keppiä. Sanon tämän täysin epäpoliittisesti kallistumatta minkään järjestön puolelle. Tätä aikaa ihmetellään pian kuin suomettumista nyt. - Mika Ihamuotila

 

Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder (edessä vasemmalla), SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta (takana vasemmalla), KT Kuntatyönantajien työmarkkinajohtaja Markku Jalonen (2. vasemmalta), EK:n puheenjohtaja Jyrki Häkämies ja STTK:n puheenjohtaja Antti Palola. LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI

”Työmarkkinat ovat tämän päivän

suomettuminen”

 

Mika Ihamuotilan mukaan työmarkkina-asioista ei saa puhua rehellisesti.

Marimekon hallituksen puheenjohtaja Mika Ihamuotila kutsuu Twitterissä työmarkkinoita ”tämän päivän suomettumiseksi”.

 

– Ei yksinkertaisesti saa puhua rehellisesti tai kansakunnan kannalta järkevästi. Muuten tulee keppiä. Sanon tämän täysin epäpoliittisesti kallistumatta minkään järjestön puolelle, hän jatkaa.

Mika Ihamuotila toteaa toisessa tviitissään puhuvansa nimenomaisesti julkisesta keskustelusta.

Hallituksen esitys irtisanomisen helpottamisesta pienissä yrityksissä sai ay-liikkeen takajaloilleen ja johti laajoihin poliittisiin työtaistelutoimiin. Retoriikka on ollut kovaa puolin ja toisin.

Muun muassa Marimekon ja Sampo Pankin toimitusjohtajana toiminut Ihamuotila sanoo, että tätä aikaa ihmetellään pian samalla tavalla kuin suomettumisen aikaa ihmetellään nyt.

Mika Ihamuotila@MikaIhamuotila
 
 

Työmarkkinat ovat tämän päivän suomettuminen. Ei yksinkertaisesti saa puhua rehellisesti tai kansakunnan kannalta järkevästi. Muuten tulee keppiä. Sanon tämän täysin epäpoliittisesti kallistumatta minkään järjestön puolelle. Tätä aikaa ihmetellään pian kuin suomettumista nyt.

 


 

Bengt Holmströmin mukaan irtisanomiskiistasta on tullut periaatekysymys. − On selvää, että itse uudistus on mitätön. On tultu pisteeseen, jossa rähistään periaatteen vuoksi. Hallitus on varmaan ajatellut, että jossain vaiheessa se riita on käytävä. Pakolla se on tehtävä, koska en usko, että tulee päivä jolloin ay-liike vain sanoo, että luovutaan vallasta. Holmströmin mielestä ay-liike pitää tarvittaessa pakottaa hyväksymään työehtojen heikennyksiä. - Näkökulma: Suomen ay-työmarkkinakenttä tarvitsee ratkaisukeskeistä penetraatiota eteenpäin; miten vanhat saavutetut edut ratkaistaan, kohti saavutettavia uusia etuja, uudessa muuttunessa globaalissa työympäristössä. - KimsBlog

 


Bengt Holmström. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

Talousnobelisti Ylelle: Ay-liikkeen

vaatimukset uhka hyvinvointivaltiolle

 

Bengt Holmströmin mielestä työmarkkinoita pitää joustavoittaa hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi.

Professori ja talousnobelisti Bengt Holmströmin mukaan Suomi on työmarkkinoiden kolmikannan vuoksi ”kummallinen” maa, jossa ulkoparlamentaariselle ay-liikkeelle on luovutettu päätösvaltaa.

 

– Tällainen yksi osa työelämää pääsee erittäin voimakkaasti vaikuttamaan, ja järjestelmässä on käytännössä pakko olla mukana. Ymmärrän, että yleissitovuus on heidän kannaltaan tärkeä asia, mutta se ei välttämättä ole kansakunnan etu, Bengt Holmström sanoo Ylelle.

− Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi tarvittaisiin lisää joustavuutta työmarkkinoille, hän lisää.

Holmströmin mielestä irtisanomisen helpottamista vastustavassa lakkoilussa näkyy työmarkkinoiden ongelma:

– On itsekästä, että vain he, jotka ovat päässeet järjestelmään ja pysyneet siinä mukana, voivat olla äänessä. Sen sijaan liittoon kuulumattomilla tai esimerkiksi työttömillä ei ole ääntä.

– On iso uhka hyvinvointivaltiolle, että ay-liike menee kovasti poikkiteloin ja vaatii, että kaikki saavutetut edut pidetään, Holmström sanoo.

*

Holmströmin mukaan irtisanomiskiistasta on tullut periaatekysymys.

− On selvää, että itse uudistus on mitätön. On tultu pisteeseen, jossa rähistään periaatteen vuoksi. Hallitus on varmaan ajatellut, että jossain vaiheessa se riita on käytävä. Pakolla se on tehtävä, koska en usko, että tulee päivä jolloin ay-liike vain sanoo, että luovutaan vallasta.

Holmströmin mielestä ay-liike pitää tarvittaessa pakottaa hyväksymään työehtojen heikennyksiä.

*

– Tietysti olisi parempi ratkaisu, jos se saavutettaisiin neuvotteluteitse. Mutta se, että ay-liikkeellä on veto-oikeus tähän, on minusta väärin.

 


 

Tässä ei olla palaamassa 1800-luvulle. Päin­vastoin. Nyt hypättäisiin 2000-luvulle. Tarvitaan ilmeisesti uusi taantuma, ulkoinen pakko, jotta päästään eteenpäin. Finanssikriisistä Suomi toipui liki kymmenen vuotta. Näin pitkää piinaa ei toivo enää uudestaan. Mieluummin tehtäisiin uudistukset nyt ­eikä vasta huomenna, kun hätä on jo kädessä. Tällä hetkellä Suomen malli ei ole edes idulla.

 
 
Pääkolumni

Suomen malli ei ole vielä edes idulla

 

24.10.2018 05:00 | Kauppalehti

Tarvitaan ilmeisesti uusi taantuma, ulkoinen pakko, jotta päästään eteenpäin, Jari Saario kirjoittaa.


 

 
KUVA: TIINA SOMERPURO/KL

 

 

Kiista irtisanomissuojasta on saavuttanut surkuhupaisat mittasuhteet.

Poliittisen lakon kohteena olivat alku­viikolla koululaiset ja päiväkoti­lapset. On turha väittää, että he ovat kiistan osapuolia millään tasolla. Kyse on kiusanteosta, joka pitäisi jättää hiekkalaatikolle.

Mutta tähän on nyt Suomen mallin osalta tultu. Se on malli, jota ei ole olemassa. Vanha kolmikanta on murenemassa, eikä uutta sopimistapaa ole vielä keksitty.

 

Propagandistisesti kärjistetyt ulostulot eivät ainakaan edistä yhteisen näkemyksen löytymistä. Tarvitaan ilmeisesti kunnon rähinä, että nähdään metsä puilta.

Se iso metsä on Suomen työmarkkinoiden perinpohjainen uudistaminen.Pellervon taloustutkimuksen ennustepäällikkö Janne Huovari toteaa Kauppalehdessä (23.10.), että Suomen liittyessä rahaliitto Emuun lausuttiin ääneen työmarkkinoiden tarvitsevan uudistamista. ”Mutta ei niitä ole paljon uudistettu”, Huovari sanoo.

Perinpohjaisuus ei ole tätä ”hyttysen nylkemistä”. Perusremontissa on pantava kaikki uusiksi alkaen koulutuksesta, paikallisesta sopimisesta ja joustavuudesta.

 

Työelämän muutostarve on suuri, sillä Suomi ei enää elä Neuvostoliiton bilateraalikaupasta. Nyt painitaan koko maailman mittakaavassa.

Lista uudistuskohteista on pitkä. Tavoitteena tulee olla työllisyysasteen nostaminen ­lähemmäksi 80 prosenttia. Kun väestö ikääntyy, tarvitaan ­lisää veronmaksajia kannattelemaan hyvinvointi­valtiota.

 

Ammatillisen koulutuksen surkeus on tullut selväksi viime viikkoina. Nuoret varastoidaan kouluihin, joissa ei ole opetusta, eikä työssäoppiminen toteudu, kun yrittäjillä ei ole tähän osaamista saatikka aikaa.

 

Paikallisesti on pystyttävä sopimaan joustoista, jotta taantumien ja kysyntähuippujen aikana on valmiutta reagoida muutoksiin. Yleissitovuutta on lievennettävä. Lisäksi palkat tulee neuvotella vientiteollisuus edellä.

*

Tässä ei olla palaamassa 1800-luvulle. Päin­vastoin. Nyt hypättäisiin 2000-luvulle. Tarvitaan ilmeisesti uusi taantuma, ulkoinen pakko, jotta päästään eteenpäin. Finanssikriisistä Suomi toipui liki kymmenen vuotta. Näin pitkää piinaa ei toivo enää uudestaan.

Mieluummin tehtäisiin uudistukset nyt ­eikä vasta huomenna, kun hätä on jo kädessä. Tällä hetkellä Suomen malli ei ole edes idulla.

*

Kirjoittaja on Kauppalehden toimituspäällikkö.

”Tarvitaan ­uusi ­taantuma, jotta päästään eteenpäin.”


 

”Meillä on tällä hetkellä Pohjoismaiden alhaisin työllisyysaste ja elämme tänä vuonna nousukauden huippua. Kasvu alkaa pikkuhiljaa hiipua ja meillä on Pohjoismaiden korkein työttömyysaste. Ihmettelen tätä keskustelua noin niin kuin laajemminkin siitä, että mietitään, että millä mitäkin korvataan, kun pitäisi tehdä huomattavan paljon enemmän. Ymmärrän, että haetaan ratkaisuvaihtoehtoja akuuttiin kysymykseen, mutta koko ajan pitäisi pitää mielessä tämä iso kuva. Suomen haasteet ei katoa yhtään mihinkään, eikä ne poistu pelkästään sillä, että toteutetaan tämä henkilöperusteisen irtisanomisen helpottaminen”, Suomen Yrittäjien Janne Makkula sanoo.


 

 

Suomen Yrittäjät: Lakkohärdellissä unohtui

Suomen iso kuva – ”Yleissitovuus on pakko

uudistaa”

 
Luotu: 
22.10.2018 19:21

  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    ”On pystyttävä enemmän mahdollistamaan se, että kyetään työpaikkatasolla reagoimaan markkinamuutoksiin. Siinä tessit [työehtosopimukset] on liian joustamaton väline”, Suomen Yrittäjien työmarkkinajohtaja sanoo. Kuvituskuva.
 
|

Suomen Yrittäjien työmarkkinajohtaja Janne Makkula ihmettelee Uuden Suomen haastattelussa sitä, että niin sanotusta irtisanomislaista nousseessa riidassa etsitään nyt työllistämistoimia, joilla korvataan työllistämistoimea. Makkula nostaa esiin ison kuvan ja muistuttaa, että Suomi tarvitsisi suuriakin muutoksia työmarkkinoilla.

 

Tänään on kerrottu, että työmarkkinajohtajat pohtisivat vaihtoehtoa hallituksen lakihankkeelle, jolla helpotettaisiin henkilöperusteista irtisanomista pienissä yrityksissä. Vaihtoehdon keskiössä on kerrottu olevan malli, jossa pienissä alle 10 hengen yrityksissä voitaisiin jatkossa palkata työntekijä määräaikaiseen työsuhteeseen ilman lain nykyisin vaatimaa määräaikaisuuden perustetta. Tällainen rekrytointi voitaisiin tehdä kuitenkin vain kerran.

Makkula pitää tätä ratkaisua riittämättömänä. 

 

”Erilaisia ajatuksia, ehdotuksia, pohdintoja liikkuu. Se on hyvä, että nähdään se, että pienille yrityksille sääntelyn ei välttämättä tarvitse olla samaa tai yhtä raskasta. On hyvä, että on oivallettu, että työllistämisen potentiaali on pienissä yrityksissä ja siellä sitä erityisesti kannattaa helpottaa. Mutta ei se tuolla mallilla se ratkaisu löydy. Kyllä se on huomattavan paljon vaikuttavampi ja tärkeämpi asia se irtisanomisen helpottaminen, koska se alentaa sitä työllistämisen kynnystä koko sillä työsuhteen kaarella”, Makkula kommentoi.

 

LUE MYÖS: SAK:n Eloranta: ”On mietitty, onko ulospääsyä – ei meillä ole mitään valmista vaihtaria”

”On vähän jännä keskustelu ja ajattelutapa, että jollakin työllistämistä helpottavalla toimella korvataan joku toinen työllistämistä helpottava toimi. Kysehän on isommassa kuvassa siitä, että on tehtävä paljon enemmän, paljon useampia pieniä ja isoja toimia, jos lähdetään siitä, että meillä on muutaman vuoden päästä hyvinvointiyhteiskunta tässä maassa”, hän toteaa.

Työministeri Jari Lindström (sin) varoitti Puheenvuoro-blogissaan viikonloppuna, että seuraava taantuma tulee. Kun nyt niin sanottu irtisanomislaki on aiheuttanut työtaisteluiden ja lakkojen aallon, Lindström ihmetteli, mitä tapahtuu, kun joudutaan tekemään vielä ikävämpiä päätöksiä. LUE LISÄÄ: Jari Lindström: ”Mitähän mahtaa tapahtua, kun joudutaan tekemään vielä ikävämpiä päätöksiä?”

 

Janne Makkula toteaa myös, että suhdannehuippu on nyt käsillä.

 

LUE MYÖS: Suomen työttömyys laski jo alle ”luonnollisen” rajan – Saiko hallitus aikaan pysyvän muutoksen?

”Se sana, joka koetaan tabuksi, niin koko meidän järjestelmän jäykkyys johtuu tästä täysin poikkeuksellisesta yleissitovuusjärjestelmästä, jota on pakko uudistaa.”

Hänen mielestään irtisanomislaki on aiheuttanut suhteettoman suuren reaktion, ”lakkohärdellin”.

”Siihen isoon tarpeeseen nähden, joka Suomessa on lainsäädäntöuudistusten tarve työmarkkinoilla, niin tämä [irtisanomisen helpottaminen pienissä yrityksissä] on yksi osa sitä. Jos me saadaan tämmöisestä aikaan kauhea rähinä, niin se on huolestuttavaa.”

”Se on tärkeä uudistus, mutta isoon kokonaiskuvaan nähden se on suhteellisen pieni”, Makkula sanoo.

Suomen Yrittäjien mielestä Suomen sosiaaliturvaa katsottava kokonaisuutena, jotta siitä tulisi työhön kannustavaa. Byrokratia- ja kannustinloukkuja olisi järjestön mukaan purettava.

Makkula tarttuu myös työmarkkinoiden tabuaiheeseen, yleissitovuuteen.

”On pystyttävä enemmän mahdollistamaan se, että kyetään työpaikkatasolla reagoimaan markkinamuutoksiin. Siinä tessit [työehtosopimukset] on liian joustamaton väline.”

”Se sana, joka koetaan tabuksi, niin koko meidän järjestelmän jäykkyys johtuu tästä täysin poikkeuksellisesta yleissitovuusjärjestelmästä, jota on pakko uudistaa. En sano, että se pitää poistaa, vaan sitä pitää uudistaa. Silloinkin puhutaan siitä, että pitää pystyä sopimaan joustavammin”, Makkula sanoo.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) on ehdottanut, että irtisanomislain sijaan palattaisiin työaikalakiin, jossa kolmikantaneuvottelut paikallisesta sopimisesta päätyivät umpikujaan. Työntekijäjärjestöt katsoivat, että vain luottamusmies voisi neuvotella työntekijöiden edustajana, kun taas Suomen Yrittäjien mielestä järjestäytymättömissä yrityksissä myös liittoon kuulumaton luottamusvaltuutettu voisi toimia henkilöstön edustajana.

”Meidän kanta on ihan sama kuin se on ollut johdonmukaisesti koko ajan. Eli sellaista mallia, jolla järjestäytymättömiä työntekijöitä syrjitään paikallisessa sopimisessa ja heidät jätetään sopimisen ulkopuolelle, niin me emme voi sitä hyväksyä. Tällä hetkellä laki syrjii järjestäytymättömiä yrityksiä. Asettamalla sopimisen kieltoja ei syrjivää lainsäädäntöä voida korvata uudella syrjivällä lainsäädännöllä.

 

Lisäksi siinä on käytännön asia: varsinkin pienissä yrityksissä ei siitä sopimisesta tule mitään, jos osa jätetään sen ulkopuolelle. Kyllä kaikilla täytyy olla mahdollisuus osallistua paikalliseen sopimiseen ja työntekijöillä täytyy olla mahdollisuus demokraattisesti valita, haluavatko he edustajan ja se, kenet he haluavat valita. Edustaja taas itse päättää siitä, kuuluuko hän työntekijäliittoon vai ei. Lainsäädäntö, jossa ennakollisesti asetettaisiin järjestäytyminen sopimiseen osallistumiseen edellytykseksi, se ei ole yhdenvertaista, oikein eikä demokraattista”, Makkula tiivistää yrittäjien linjan.

 


 

Syksyllä 2015 EK:n hallituksen silloinen puheenjohtaja Matti Alahuhta (oik.) ilmoitti järjestön luopuvan tupo-sopimuksista. Saman vuoden keväällä Alahuhta istui samassa pöydässä hallitustunnustelija Juha Sipilän ja SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn (vas.) kanssa. (KUVA: Rio Gandara / HS) Koska kolmikanta siirtyi oma-aloitteisesti sivuun palkkaneuvotteluista, on luontevaa, ettei keskusjärjestöille jää paikkaa myöskään lainsäädäntöpöytiin. Korporatismin kulta-aika tuskin enää palaa, vaikka Sdp nousisikin ensi keväänä pääministeripuolueeksi. SAK, EK, STTK ja Akava näyttävät hiljalleen olevan typistymässä asiantuntijajärjestöiksi. Työntekijäliitot pystyvät yhä ajamaan jäsenistönsä etuja myös hallituksen päätöksiä vastaa, mutta kyse on yhä enemmän siitä, millaisiin työtaistelutoimiin niiden paukut kulloinkin riittävät.

 

 

 
 
 
Politiikka    |   HS-analyysi
 
 

Miksi ay-liike voi Suomessa uhmata vaaleilla

valittuja päättäjiä? Selitys löytyy

vuosikymmenten takaa

 

Työmarkkinajärjestöillä on Suomessa poikkeuksellinen valta lainsäädäntöön. HS selvitti, miten paljon puhuttu kolmikanta aikanaan syntyi ja miten sen natiseminen nivoutuu hallituksen ja ay-liikkeen riitaan.

 

Politiikka
Miksi ay-liike voi Suomessa uhmata vaaleilla valittuja päättäjiä? Selitys löytyy vuosikymmenten takaa
 
 
Konsensus-Suomen
 ja kolmikannan symboliseksi kulminaatiopisteeksi mainitaan usein vuoden 1977 Korpilampi-seminaari, jonne poliitikot ja työmarkkinajohtajat yhdessä kokoontuivat. Kuvassa Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto esittelee ja pääministeri
 Kalevi Sorsa katselee.Konsensus-Suomen ja kolmikannan symboliseksi kulminaatiopisteeksi mainitaan usein vuoden 1977 Korpilampi-seminaari, jonne poliitikot ja työmarkkinajohtajat yhdessä kokoontuivat. Kuvassa Suomen Pankin pääjohtaja
 Mauno Koivisto esittelee ja pääministeri Kalevi Sorsa katselee.
 
 
 
Konsensus-Suomen ja kolmikannan symboliseksi kulminaatiopisteeksi mainitaan usein vuoden 1977 Korpilampi-seminaari, jonne poliitikot ja työmarkkinajohtajat yhdessä kokoontuivat. Kuvassa Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto esittelee ja pääministeri Kalevi Sorsa katselee. (KUVA: Jarmo Matilainen / HS)
 
 
 

Julkaistu: 21.10. 2:00 , Päivitetty: 21.10. 8:28 | HS


 

Jo peruskoulussa meille opetetaan, että Suomessa lait säätää kansan valitsema eduskunta. Lakiesitykset tekee eduskunnan luottamusta nauttiva hallitus.

Siksi voi näyttää kummalliselta, että ensi viikolla jälleen useat palkansaajaliitot lakkoilevat estääkseen Juha Sipilänhttps://www.hs.fi/haku/?query=juha+sipilan (kesk) hallitusta esittämästä pienten yritysten irtisanomista helpottavaa lakia.
 

Todellisuudessa kummallista asiassa on silti pikemminkin se, että hallitus kehtaa viedä eteenpäin työelämää koskevaa lakia ilman suurimman työntekijäjärjestön SAK:n hyväksyntää. Se ei nimittäin ole ollut Suomessa tapana.

Oppikirjojen teksteistä huolimatta tosiasiallista lainsäädäntövaltaa ovat vuosikymmenten ajan käyttäneet eduskunnan lisäksi työmarkkinaosapuolet.
 

Tästä on kyse kuuluisassa ”kolmikannasta”.

Mutta mitä ihmettä se tarkoittaa? HS käy läpi kolmikannan synnyn ja selittää, miksi sen murenemisella on suuri rooli hallituksen ja ay-liikkeen yhä kuumenevassa riidassa.

Kiistan ytimessä on järjestöjen veto-oikeus lainsäädäntöön

Kolmikanta on suomalainen poliittisen järjestelmän erityispiirre, jossa kolme osapuolta eli hallitus sekä työnantajien keskusjärjestö EK ja työntekijöiden keskusjärjestöt SAK, STTK ja Akava sopivat työelämää ja sosiaaliturvaa koskevasta lainsäädännöstä yhdessä.
 
 

Käytännössä yhdessä sopiminen on tarkoittanut sitä, että hallitus ei ole muuttanut työntekijöiden työehtoja tai eläkkeitä ja työttömyysturvaa koskevia lakeja ilman, että järjestöistä vahvimmat eli SAK ja EK ovat hyväksyneet muutokset. Poliitikot ovat siis myöntäneet kolmikannan kahdelle muulle osapuolelle epävirallisen ”veto-oikeuden”.

Lisäksi työmarkkinaosapuolet ovat neuvotelleet keskenään esimerkiksi kaikki Suomessa tehdyt suuret eläkeuudistukset, ja eduskunta on hyväksynyt neuvottelujen lopputuloksen laiksi juuri pilkkuakaan muuttamatta.

Nyt käynnissä olevassa vaikeassa kiistassa onkin kyse pelkän irtisanomislain sijaan siitä, että hallitus on viemässä työmarkkinaosapuolilta niiden paikan päätöksentekopöydässä.
 

Sipilän hallituskin on toki hallitusohjelmassa sitoutunut kolmikantaiseen valmisteluun ja kuullut järjestöjä, mutta se on eri asia kuin todellinen päätösvalta.

Ensin hallitus sääti työttömyysturvan aktiivimallin SAK:n vastalauseista huolimatta, mikä kirvoitti työntekijäpuolen mielenilmauksiin. Nyt se taas ajaa kiisteltyä irtisanomislakia, vaikka palkansaajajärjestöt vastustavat sitä vimmaisesti eikä EK:kaan ole siitä innoissaan.
 


Helmikuussa
 2018 SAK järjesti mielenilmauksen Juha Sipilän hallituksen kehittämää aktiivimallia vastaan.Helmikuussa 2018 SAK järjesti mielenilmauksen Juha Sipilän hallituksen kehittämää aktiivimallia vastaan.
 
 
 
Helmikuussa 2018 SAK järjesti mielenilmauksen Juha Sipilän hallituksen kehittämää aktiivimallia vastaan. (KUVA: Markus Jokela / HS)

Työmarkkinajärjestöt pelkäävät, että hallitus rikkoo kolmikannan ja kaventaa niiden valtaa. Hallitus on puolestaan tehnyt selväksi, että lakien säätäminen kuuluu vain ja ainoastaan eduskunnalle.
 
*
 

Mutta miksi kansan valitseman parlamentin ulkopuoliset etujärjestöt ovat ylipäätään saaneet Suomessa niin suuren valta-aseman?
 
*

Vaikka järjestövaltaa syystä parlamentaarista demokratiaa halventavaksi, sen pystyttämiseen oli aikanaan perusteita.

Nyt kolmikanta natisee kovempaa kuin kenties koskaan aiemmin. Erikoisen sopimisjärjestelmän murtuminen ei silti välttämättä johda pelkästään toivottuihin tuloksiin.

Kolmikanta syntyi 1960-luvulla vallan vaihtokauppana

Kolmikannan kriitikko Juhana Vartiainenhttps://www.hs.fi/haku/?query=juhana+vartiainen (kok) on arvioinut, että ammattiyhdistysliikkeen valta-asema pohjautuu kylmän sodan aikaiseen pelkoon työntekijöiden radikalisoitumisesta ja kommunismista.

Kun nykyisenlainen kolmikanta 1960-luvulla muotoutui, kyse ei silti ollut niinkään ideologiasta vaan pikemminkin käytännön syistä.

Oleellista oli se, että toisen maailmansodan jälkeen Suomen hallitukset olivat heikkoja ja juopa kaupungin ja maaseudun välillä suuri. Suomeen pyrittiin kehittämään väestön hyvinvointia parantavaa sosiaaliturvaa, mutta se oli vaikeaa.

Esimerkiksi vuonna 1956 eduskunnan tekemä kansaneläkelain uudistus toi pienituloisille paremmat eläkkeet ja vastaavasti työntekijöiden kerryttämät eläkesäästötilit lakkautettiin. Sekä kaupunkien palkkatyöläiset että työnantajat kokivat tulleensa sivuutetuiksi.

Samana vuonna SAK järjesti yleislakon.

Suurmielenosoitus Senaatintorilla Helsingissä Suomen toistaiseksi
 viimeiseksi jääneen täysmittaisen yleislakon aikaan vuonna 1956.Suurmielenosoitus Senaatintorilla Helsingissä Suomen toistaiseksi viimeiseksi jääneen täysmittaisen yleislakon aikaan vuonna 1956.
 
Suurmielenosoitus Senaatintorilla Helsingissä Suomen toistaiseksi viimeiseksi jääneen täysmittaisen yleislakon aikaan vuonna 1956.
 
Rautatieläisten liitto kutsui työläisiä jäsenikseen vuonna 1956. Ammattiliittojen jäsenmäärän nopea kasvu mahdollisti työntekijäjärjestöjen vallan.Rautatieläisten liitto
 kutsui työläisiä jäsenikseen vuonna 1956. Ammattiliittojen jäsenmäärän nopea kasvu mahdollisti työntekijäjärjestöjen vallan.
 
Rautatieläisten liitto kutsui työläisiä jäsenikseen vuonna 1956. Ammattiliittojen jäsenmäärän nopea kasvu mahdollisti työntekijäjärjestöjen vallan. (KUVA: Työväen Arkisto)

Kun sit­ten vuosi­kymme­nen tait­teessa eläke­turvaa ja työttömyys­vakuutusta yri­tettiin jäl­leen uudistaa, työn­antaja- ja työn­tekijä­järjestöt löysivät toisensa käänteen­tekevällä tavalla.

Vähemmistöhallituksen siunauksella ne saivat neuvotella kassojen jäsenyyteen perustuvan työttömyysvakuutuksen ja lakisääteisen ansiosidonnaisen työeläkejärjestelmän.

Työnantajapuolella nähtiin, että liiton jäsenyyteen perustuva työttömyysturva ja ansiotyöhön perustuva eläke tulisivat lopulta yrityksille halvemmiksi kuin yleinen työttömyysvakuutus tai tasaeläke, joita olisi maksettu kaikille.

Samalla tavoin SAK:n enemmistö ja Sdp katsoivat, että työläisten etujen tulisi olla etusijalla.

Näin Suomeen syntyi työntekijäliittojen ja suurtyönantajien jatkuvaan kauhun tasapainoon perustuva konsensus, jonka ulkopuolelle pitkälti jäivät radikaaleimmat kommunistit ja maaseudun väestö.

Samalla keskeinen sosiaaliturva ja työlainsäädäntö siirrettiin eduskunnan ulkopuolelle kahdelle vahvalle sopijaosapuolelle. Se teki päätöksistä kestäviä ja esimerkiksi uudesta ”eläkelupauksesta” uskottavan: valittiin eduskuntaan ketä tahansa, poliitikot eivät kovin helposti voisi puuttua järjestöjen keskenään sopimiin asioihin.

Samalla valta eläketurvasta ja -rahastoista sekä työttömyyskassoista kuitenkin sinetöivät keskusjärjestömahdin vuosikymmeniksi eteenpäin.


 
 
Vuonna 1962 pystytetty työeläkejärjestelmä on järjestömahdin ydin. Eläketurvakeskuksen
 toimitusjohtaja Tauno Jylhä (keskellä) esittelee uusien eläkelakien saavutuksia.Vuonna 1962 pystytetty työeläkejärjestelmä on järjestömahdin ydin. Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Tauno Jylhä
 (keskellä) esittelee uusien eläkelakien saavutuksia.
 
 
Vuonna 1962 pystytetty työeläkejärjestelmä on järjestömahdin ydin. Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Tauno Jylhä (keskellä) esittelee uusien eläkelakien saavutuksia. (KUVA: Lehtikuva)

Ilmaiseksi valtio ei lainsäädäntövallastaan luopunut.

1960-luvun lopulla tehtiin ensimmäinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu, ja hallitukset olivat siitä eteenpäin keskeisesti vaikuttamassa palkkapolitiikkaan. Poliittiset päättäjät ajattelivat, että he pystyvät hillitsemään palkankorotuksia hintojen nousun hillitsemiseksi.

Ay-liikkeen historiaa pitkään tutkineen Itä-Suomen yliopiston dosentin Tapio Bergholminhttps://www.hs.fi/haku/?query=tapio+bergholmin mukaan Suomen poliittisen järjestelmän erikoisuus on nimenomaan tämä ”kaksoissidos”, eräänlainen vallan vaihtokauppa: työmarkkinaosapuolet otettiin mukaan lainsäädäntötyöhön, ja vastaavasti valtio pääsi vaikuttamaan palkanmuodostukseen.

Niin sanotun konsensus-Suomen symboliseksi kulminaatiopisteeksi mainitaan usein vuoden 1977 Korpilampi-seminaari, jonne pääministeri Kalevi Sorsahttps://www.hs.fi/haku/?query=kalevi+sorsa kutsui poliitikkoja ja työmarkkinapäättäjiä yhdessä keskustelemaan keinoista yritysten kilpailukyvyn palauttamiseksi.

Lama päätti kultakauden

Työmarkkinajärjestöjen valtahuippu ajoittui 1970- ja 1980-luvuille.

Työttömyyskassat ja työnantajien tilittämä verovähenteinen jäsenmaksu olivat ammattiyhdistysliikkeelle tehokkaita jäsenmagneetteja. Lakkoase oli todellinen pelote.

Työnantajapuoli pystyi puolestaan käyttämään yhä enemmän yhteiskunnallista vipuvoimaa esimerkiksi eläkerahastojen avulla.

Järjestöjen veto-oikeus lainsäädäntöön oli vakiintunut käytäntö. Silloisessa työnantajajärjestö STK:ssa lakiasiainjohtajana työskennellyt Mauri Morenhttps://www.hs.fi/haku/?query=mauri+moren on jälkikäteen muistellut kriittisesti, kuinka hän ”suunnilleen asui eduskunnassa kertomassa kansanedustajille, ettei sovittuja asioita saa muuttaa”.

Kuuluisaksi tuolla aikakaudella tulivat myös pitkät kosteat lounaat ja läpi öiden kestäneet neuvottelut Etelärannassa ja Hakaniemessä.


Ensimmäiseksi todelliseksi käännekohdaksi osoittautui 1990-luvun alun syvä lama, jonka aikaisista työmarkkinariidoista voi löytää paljon yhtäläisyyksiä nykypäivään.

Keskustalaisen pääministerin Esko Ahonhttps://www.hs.fi/haku/?query=esko+ahon johtama hallitus yritti 1990-luvun alun laman aikana Sipilän tapaan tunkea työntekijäpuolen kurkusta ”yhteiskuntasopimusta”.

Lopulta Aho päätyi ajamaan läpi lakiuudistuksia työmarkkinajärjestöjen vastustuksesta huolimatta ja välit työmarkkinoilla kiristyivät äärimmilleen.


Keskusta ja ammattiyhdistysliike ovat ottaneet yhteen aiemminkin. 1990-luvun alussa pääministeri Esko Ahon (vas.) otteet eivät huvittaneet SAK:n puheenjohtajaa Lauri Ihalaista (oik.)Keskusta ja ammattiyhdistysliike ovat ottaneet
 yhteen aiemminkin. 1990-luvun alussa pääministeri Esko Ahon (vas.) otteet eivät huvittaneet SAK:n puheenjohtajaa Lauri Ihalaista (oik.)
 
 
 
Keskusta ja ammattiyhdistysliike ovat ottaneet yhteen aiemminkin. 1990-luvun alussa pääministeri Esko Ahon (vas.) otteet eivät huvittaneet SAK:n puheenjohtajaa Lauri Ihalaista (oik.)

Laman päätyttyäkin keskustelu järjestövallasta jatkui. Vuorineuvos Casimir Ehrnroothhttps://www.hs.fi/haku/?query=casimir+ehrnrooth kirjoitti vuonna 1995 Helsingin Sanomissa, että jähmeä kolmikantainen lainvalmistelu heikensi Suomen kilpailukykyä ja työelämälainsäädäntö tulisi palauttaa eduskunnalle.

Kun pääomat liikkuivat vikkelästi rajojen yli, yritykset pystyivät aiempaa helpommin investoimaan Suomen ulkopuolelle. Monien mielestä kolmikanta toimi kyllä hyvinä aikoina, mutta huonoina aikoina se esti tarpeelliset leikkaukset.

Hyvät ajat kuitenkin koittivat jälleen.

Suomen talous pääsi kovaan nousuun matkapuhelinyhtiö Nokian vetämänä, ja vaikeiden lamavuosien jälkeen lihavia vuosia vältettiin pilaamasta työmarkkinakiistoilla.

Hallitusta johtivat jälleen perinteisesti ammattiyhdistysliikettä lähellä olleet sosiaalidemokraatit.

Vaikka pääministeri Paavo Lipponenhttps://www.hs.fi/haku/?query=paavo+lipponen ei suinkaan ollut kaikkein ay-myönteisin demari, hänen kahden hallituksensa hallitusohjelmat suorastaan pursusivat yhteistyötä ja kolmikantaista lainvalmistelua.

Kolmikanta sai jatkoaikaa, muttei loputtomiin.

Onko järjestövallan aika nyt lopullisesti ohi?

Ammattiyhdistysliikkeen raivoa Sipilän hallitusta kohtaan selittää se, että hallitus on rikkonut Tapio Bergholmin kuvaaman 1960-luvulla syntyneen kaksoiskytköksen.

Ensin hallitus tuli työmarkkinaosapuolten alueelle ja vaati niitä tekemään työehtoja heikentävän kilpailukykysopimuksen. Työntekijäjärjestöt taipuivat sopimukseen, mutta nyt hallitus on siitä huolimatta ajamassa läpi niiden vastustamaa irtisanomislakia.

Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että Sipilä olisi yksin murentamassa keskusjärjestövaltaa. Järjestöt ovat nimittäin tehneet sitä myös itse.


Elinkeinoelämän keskusliitto julisti syksyllä 2015, että se ei enää tee tulopoliittisia kokonaisratkaisuja eikä täten ole palkkaneuvottelujen sopijaosapuoli. Näin työnantajapuoli käytännössä lakkautti perinteisen kolmikannan.

SAK ja ammattiyhdistysliike ylipäätään ovat heikentyneet tällä vuosituhannella, ja työnantajat laskivat, että ne saavat itselleen edullisempia ratkaisuja liittokohtaisella ja työpaikkakohtaisella sopimisella.


Syksyllä 2015 EK:n hallituksen silloinen puheenjohtaja Matti Alahuhta (oik.) ilmoitti järjestön luopuvan tupo-sopimuksista. Saman vuoden keväällä
 Alahuhta istui samassa pöydässä hallitustunnustelija Juha Sipilän ja SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn (vas.) kanssa.Syksyllä 2015 EK:n hallituksen silloinen puheenjohtaja Matti Alahuhta (oik.) ilmoitti järjestön
 luopuvan tupo-sopimuksista. Saman vuoden keväällä Alahuhta istui samassa pöydässä hallitustunnustelija Juha Sipilän ja SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn (vas.) kanssa.
 
 
 
Syksyllä 2015 EK:n hallituksen silloinen puheenjohtaja Matti Alahuhta (oik.) ilmoitti järjestön luopuvan tupo-sopimuksista. Saman vuoden keväällä Alahuhta istui samassa pöydässä hallitustunnustelija Juha Sipilän ja SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn (vas.) kanssa. (KUVA: Rio Gandara / HS)

Koska kolmikanta siirtyi oma-aloitteisesti sivuun palkkaneuvotteluista, on luontevaa, ettei keskusjärjestöille jää paikkaa myöskään lainsäädäntöpöytiin.

Korporatismin kulta-aika tuskin enää palaa, vaikka Sdp nousisikin ensi keväänä pääministeripuolueeksi. SAK, EK, STTK ja Akava näyttävät hiljalleen olevan typistymässä asiantuntijajärjestöiksi.

Työntekijäliitot pystyvät yhä ajamaan jäsenistönsä etuja myös hallituksen päätöksiä vastaa, mutta kyse on yhä enemmän siitä, millaisiin työtaistelutoimiin niiden paukut kulloinkin riittävät.

Kabinettisopimisen loppuminen jättää aukon

Korporatismin heikkeneminen kasvattaa parlamentaarisen demokratian eli vaaleilla valittujen poliitikkojen roolia, mitä voi pitää oikeutettuna. Kivuttomasti muutos ei silti välttämättä suju.

Kolmikantainen sopiminen on toisinaan saattanut olla hidasta ja jähmeää, mutta sen avulla on saatu kiistanalaisista asioista päätöksiä aikaan aina viime vuosiin saakka.

Keskusjärjestöt muistavat nyt toistuvasti viitata vuonna 2014 sopimaansa eläkeuudistukseen, jossa ne sopivat eläkeiän nostamisesta ja menojen karsimisesta hallituksen asettamissa raameissa. Eduskunta hyväksyi lopputuloksen ilolla lähes yksimielisesti.

Työmarkkinaosapuolten vastustamien lakien kohdalla tilanne on toinen. Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinnehttps://www.hs.fi/haku/?query=antti+rinne ja hänen puoluetoverinsa ovat jo ilmaisseet tilaisuuden tullen peruuttavansa niin kiistellyn irtisanomislain kuin muitakin Sipilän hallituksen päätöksiä.

Juuri tällaisen poukkoilun välttäminen on ollut kolmikannan hyvä puoli. Eduskunnan ja parlamentaarisen demokratian voimistuminen tulleekin vaatimaan harjoittelua maassa, jossa niin monet suuret asiat on opeteltu sopimaan kabineteissa.
 
*

Artikkelin lähteenä on käytetty muun muassa kirjoja Nieminen & Laatunen: Kolmikannan kulisseissa (2017) ja Vauhkonen & Hannikainen: Ansioiden mukaan (2012) sekä Tapio Bergholmin väitöskirjaa Kaksoissidoksen synty (2015).
 

– Yhteiskunnassamme vallitsee laaja yhteisymmärrys, että verotuksen porsaanreiät pitää tukkia. Se on ollut SDP:n veropolitiikan kärki viime vuosina. Jos verotuksessa pyritään johdonmukaisuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja laajaan veropohjaan, tulisi lakkoavustusten verovapaus poistaa.

 

Kimmo Sasi. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

Kimmo Sasi: Poliittisille lakoille annetaan

verotukea

 

Entisen kokoomusedustajan mukaan lakkoavustusten verovapaus on poistettava.

Kokoomuksen entinen kansanedustaja, varatuomari Kimmo Sasi pitää erikoisena sitä, että yhteiskunta tukee lakkoja taloudellisesti verotuella.

 

– Suomessa työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut ovat vähennyskelpoisia. Lakkokassojen saama pääomatulo on yleishyödyllisen yhteisön statuksen vuoksi verovapaa. Mutta kun lakkoavustusta maksetaan, se ei olekaan veronalainen, vaan 16 euron suuruinen päiväavustus on verovapaa.

– Näin on, vaikka yksi verotuksen johtavia periaatteita on vastaavuuden periaate. Jos jonkin etuuden hankinnasta kulut ovat vähennyskelpoisia, on tulo veronalaista. Jos meno ei ole vähennyskelpoista, on tulo verovapaata, Sasi kirjoittaa Verkkouutisten blogissa.

Sasin mukaan oikeuskäytännössä on lisäksi katsottu, että ammattijärjestön keräämä ylimääräinen jäsenmaksu eli ”lakkovero” on maksajalleen vähennyskelpoinen, mutta siitä maksettu avustus verovapaa.

Sasi kirjoittaa, että toinen vero-oikeuden periaate on ansiomenetyskorvauksen veronalaisuus.

– Esimerkiksi työttömyysavustus on verollinen. Siksi lakkoavustuksen verovapaus on erikoinen poikkeus tästäkin periaatteesta.

Sasin mukaan veropolitiikan keskeinen tavoite on työnteon edistäminen.

– Tältäkään kannalta verokannustin työn tekemättä jättämiseen ei ole perusteltu.

*

– Yhteiskunnassamme vallitsee laaja yhteisymmärrys, että verotuksen porsaanreiät pitää tukkia. Se on ollut SDP:n veropolitiikan kärki viime vuosina. Jos verotuksessa pyritään johdonmukaisuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja laajaan veropohjaan, tulisi lakkoavustusten verovapaus poistaa.

 


 

– Toivon, että työnantajaliitot lähtevät uudistamaan työehtosopimuksia siten, että jäsenmaksuperintä jää ammattiliittojen omaksi tehtäväksi, Pentikäinen esittää. Suomen Yrittäjien mielestä myös työrauhasääntelyä pitää uudistaa. Nykyinen säätely on peräisin 1940- ja 1960-luvuilta. – Tarvitaan sääntely, joka rajoittaa poliittisia työtaisteluja ja suhteettomia tukilakkoja. Poliittisen lakon osapuoleksi ilman omaa syytään joutuneella työnantajalla tulee myös olla mahdollisuus saada korvausta kärsimistään vahingoista, Jyrki Mäkynen sanoo. Yrittäjät vaatii, että uudistus on kirjattava seuraavaan hallitusohjelmaan.

 


Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Jyrki Mäkynen. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

 

Suomen Yrittäjät kannustaa yrittäjiä

lopettamaan ay-liittojen jäsenmaksuperinnän

 

 

Yrittäjien mukaan työnantajien tehtävä ei ole organisoida ammattiyhdistysliikkeen rahoituksen keräämistä.

 

Suomen Yrittäjät on pettynyt siihen, että ammattiliitot jatkavat työtaisteluaan pienten yritysten henkilöperusteisen irtisanomisen keventämistä vastaan, vaikka eduskunnan enemmistö antoi hankkeelle selvän tukensa keskiviikkona luottamusäänestyksessä.

– Ammattiliitot toimivat nyt eduskunnan tahtoa vastaan. Se osoittaa parlamentarismin halveksuntaa. Liittojen ei pidä nostaa itseään eduskunnan yläpuolelle, Suomen Yrittäjien liittokokouksen kannanotossa todetaan.

Vastatoimenaan Suomen Yrittäjät kannustaa yrittäjiä lopettamaan ay-liittojen jäsenmaksuperinnän ja hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin poliittisten lakkojen rajoittamiseksi.

– Työnantajien tehtävä ei ole organisoida ammattiyhdistysliikkeen rahoituksen keräämistä. Ammattiliitot voivat kerätä jäsenmaksunsa myös suoraan jäseniltään, Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Jyrki Mäkynensanoo.

Työnantajat ovat keränneet laajemmin jäsenmaksuperintäsopimuksen nojalla ammattiliittojen jäseniltä jäsenmaksuja ja tilittäneet ne liitoille vuodesta 1969.

Yrittäjien mukaan jäsenmaksuperintäsopimus on johtanut käytännössä siihen, että ammattiliittojen ei ole tarvinnut juuri huolehtia rahoituksestaan. Perintäsopimus ja verovapaus ovat yhdessä johtaneet siihen, että monet liitot ovat erittäin vakavaraisia.

– On luontevinta, että jokainen työntekijä hoitaa itse liittonsa jäsenmaksun. Työnantajien ei tarvitse sotkeutua ay-liikkeen asioihin. Liitot osaavat hoitaa taloutensa. Lisäksi joskus käy niin, kuten viime päivinä, että työnantajan keräämää rahaa käytetään häntä vastaan. Poliittiset lakot ovat siitä kouriintuntuva esimerkki, Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen sanoo.

 

Järjestäytymättömien yritysten ei tarvitse periä jäsenmaksuja

Suomen Yrittäjät muistuttaa, että jäsenmaksujen perintä kuuluu sopimusten mukaan vain niille yrityksille, jotka kuuluvat työnantajaliittoihin ja joiden työehtosopimus edellyttää perintää.

– Järjestäytymättömien yritysten ei tarvitse periä jäsenmaksuja, Pentikäinen korostaa.

Kantar TNS:n huhtikuussa 2018 tekemän kyselyn mukaan jopa 44 prosenttia yrityksistä ei tiedä, ettei järjestäytymättömien yritysten tarvitse periä ay-jäsenmaksuja. Yrityksistä 17 prosenttia kertoi perivänsä ay-jäsenmaksuja. Yli kymmenen työntekijää työllistävistä näin tekee Kantar TNS:n kyselyn mukaan 58 prosenttia.

 


 

”Tulevaisuudessa markkinoiden muutokset käyvät aina vaan tiuhemmassa tempossa. Ei kenellekään voi taata pysyviä työpaikkoja. Ei edes Hakaniemessä. Suurilla yrityksillä on pieniin verrattuna monin verroin helpompaa vastata markkinoiden haasteisiin niin tuotannon kuin työllisyydenkin suhteen. Jotenkin tätä epäsuhtaa pitää tasoittaa pienten yritysten osalta ja vielä niin, että pienennetään niiden suurimpia riskejä. Jos työllistämisestä tulee liian vaikeaa, se yksinkertaisesti vain loppuu”, Virén kirjoittaa.


  

Taloustieteen professori ihmettelee:

Tällainen järjestelmä on vain Suomessa –

”Valtiovalta tukee ay-liikettä runsaasti”

 
Luotu: 
18.10.2018 08:15

  • Kuva: Alma Talent / Petteri Paalasmaa
    Kuva
    Arkistokuva SAK:n aktiivimallia vastustavasta mielenosoituksesta.
 
|

Taloustieteen professori Matti Virén ihmettelee Puheenvuoro-blogissaan sitä, että ay-liike osoittaa mieltään hallitusta vastaan, vaikka valtiovalta tukee sitä runsaskätisesti.

Työntekijäliitot ovat aloittaneet työtaisteluita vastalauseena hallituksen hankkeelle laskea irtisanomiskynnystä pienissä yrityksissä. Eilen Julkisten ja hyvinvointialojen liitto ilmoitti maanantaina 22.10.2018 alkavasta kahden päivän lakosta.

 

”Erikoista on se, että ammattiliitot kiivailevat hallitusta vastaan, vaikka valtiovalta tukee niitä enemmän kuin ehkä mitään muuta yhteiskunnan sektoria. Itse asiassa voi sanoa, että valtio on liittojen suurin rahoittaja. Päinvastoin kuin kaikki muut yleishyödylliset yhteisöt ay-liike nauttii jäsenmaksujen verovähennysoikeudesta, joka (ml. työttömyyskassojen jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuus) menetettyinä verotuloina merkitsee noin 500 miljoonaan euron verotukea vuosittain. Lisäksi ay-liike nauttii pääomatulojen verovapaudesta määrällä, joka nousee kymmeniin miljooniin euroihin. Arvonlisäverostakin tarvitsee lukea vain sanomalehdistä.

*

 

Ammattiliittojen jäsenhankintaa subventoidaan varsin runsaskätisesti maksamalla leijonanosa (95 %) littojen työttömyyskassojen menoista. Ei tällaista järjestelmää ole muulla kuin Suomessa. Miten ammattiliitot osoittavat kiitollisuuttaan saamastaan tuesta? Aika heikosti, ilmeisesti tukea pidetään itsestäänselvyytenä. Ammattiliittojen uhittelussa taitaa sittenkin olla kyse enemmän oman profiilin nostamisesta. Jollain tapaa pitää osoittaa oma tarpeellisuus ja legitimisoida jatkuva varallisuuden kartuttaminen”, Virén kirjoittaa. 

Virén kysyy, mitä suomalaiset ovat saaneet vastineeksi ay-liikkeelle annetuista rahoista ja ”mihin ihmeeseen tarvitaan liittojen miljardiomaisuuden jatkuvaa kasvattamista”.

”Joillain liitoilla omaisuustulot taitavat olla jo suurempi tulonlähde kuin jäsenmaksut. Aiheellinen kysymys on, eikö nyt olisi jo aika purkaa tämä valtion rahojen lahjoittaminen, ja laittaa kaikki tulonsaajat ja tulot (ovat tulot mitä laatua tahansa) samalle viivalle verotuksen suhteen. Kaikki maksakoot veroa tulostaan”, Virén vaatii.

Virénin mielestä kiistelty irtisanomislaiksi kutsuttu hanke on tarpeellinen.

*

”Tulevaisuudessa markkinoiden muutokset käyvät aina vaan tiuhemmassa tempossa. Ei kenellekään voi taata pysyviä työpaikkoja. Ei edes Hakaniemessä. Suurilla yrityksillä on pieniin verrattuna monin verroin helpompaa vastata markkinoiden haasteisiin niin tuotannon kuin työllisyydenkin suhteen. Jotenkin tätä epäsuhtaa pitää tasoittaa pienten yritysten osalta ja vielä niin, että pienennetään niiden suurimpia riskejä. Jos työllistämisestä tulee liian vaikeaa, se yksinkertaisesti vain loppuu”, Virén kirjoittaa.

 


 

Artikla 42.7:ssä EU:n jäsenmaat sitoutuvat auttamaan kaikin keinoin, jos yksi jäsenvaltio joutuu sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi. Artikla on aktivoitu vain kerran, vuonna 2015, jolloin terrori-iskun kohteeksi joutunut Ranska pyysi muilta EU-mailta apua Lissabonin sopimukseen vedoten.


 

Sauli Niinistö iloitsee: ”Artikla 42.7:n

arvoitus” viimein ratkeamassa Euroopassa

 
 
 
Luotu: 
17.9.2018 18:43

  • Kuva: Juhani Kandell/Tasavallan presidentin kanslia
    Kuva
    Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier aloitti maanantaina valtiovierailunsa Suomessa. Kolmipäiväistä vierailua isännöi presidentti Niinistö.
 
|

 

FAKTAKULMA

Lissabonin sopimuksen (SEU 42 art 7 kohta) avunantovelvoite:

 

”Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen. Tämän alan sitoumusten on oltava Pohjois-Atlantin liiton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia, ja Pohjois-Atlantin liitto on jäseninään oleville valtioille edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin”.

 

 

Presidentti Sauli Niinistö iloitsi maanantaina Euroopan lisääntyvästä turvallisuuskeskustelusta. Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeierin tavannut Niinistö uskoo, että Euroopan unionin turvatakuiden ”arvoitus” on viimein ratkeamassa.

Niinistö on vaatinut Eurooppaa kantamaan suurempaa vastuuta omasta turvallisuudestaan. Hän on myös nostanut esiin Lissabonin sopimuksen artiklaa 42.7, jonka merkitys on jäänyt tulkinnanvaraiseksi. Periaatteessa artiklassa sovitaan EU-maiden turvatakuusta.

”Euroopan turvatakuu, Lissabonin sopimuksen artiklan 42.7 sisältö, on pitkään ollut arvoitus. Hyvä että maat vihdoin käyvät siitä kahdenvälisiä keskusteluja. Niin arvoitus ratkeaa”, Niinistö twiittasi maanantaina tavattuaan Steinmeierin.

 

Sauli Niinistö
 
@niinisto
 
 

Euroopan turvatakuu, Lissabonin sopimuksen artiklan 42.7 sisältö, on pitkään ollut arvoitus. Hyvä että maat vihdoin käyvät siitä kahdenvälisiä keskusteluja. Niin arvoitus ratkeaa!

Hän sanoi tiedotustilaisuudessa olevansa iloinen siitä, että ”yhä enemmän keskustellaan siitä, miten Eurooppa voisi kantaa enemmän vastuuta omasta turvallisuudestaan”. Niinistö totesi itse ”keskusteluttaneensa” eurooppalaisia poliitikkoja asiasta jo kymmenen vuoden ajan.

”On erittäin hyvä, että siitä nyt voidaan käydä kahdenvälisiä keskusteluja”, presidentti sanoi infossa.

Niinistö piti asiaa esillä myös presidentinvaalikampanjassaan loppuvuodesta 2017. Hän vaati Suomea selvittämään, miten muut EU:n jäsenmaat ymmärtävät Lissabonin sopimuksen ehdottoman avunantovelvoitteen. Niinistö itse katsoi tuolloin, että Lissabonin sopimukseen sisältyy ”paljon kovempi velvoite” kuin puolustusliitto Naton artikla 5:ssa.

 Lue lisää: ”Suomi on velvoitettu auttamaan Ranskaa” – Nato-kysymys heräsi heti

Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier aloitti maanantaina valtiovierailunsa Suomessa. Kolmipäiväistä vierailua isännöi presidentti Niinistö.

 


 

− Yleissitovuus ja sopimisen kiellot ovat yhdistelmä, jotka sortavat pk-yrityksiä ja vaikeuttavat vastaamista kilpailuun. Ne ovat kartellin ainespuut, Pentikäinen kommentoi Twitterissä. Kansanedustaja Juhana Vartiainen (kok.) vastaa Pentikäiselle korostamalla Suomen omaa aktiivisuutta.

 

Mikael Pentikäinen. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

Mikael Pentikäinen: Nämä ovat kartellin

ainespuut

 

 

Yrittäjien toimitusjohtajan mukaan yleissitovuus ja sopimisen kiellot vaikeuttavat vastaamista kilpailuun.

Ajatushautomo Libera on haastanut suomalaisen työsopimusjärjestelmän kantelemalla työehtosopimusten yleissitovuudesta Euroopan komissioon. Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen pitää kannetta tervetulleena ja tärkeänä.

 

− Yleissitovuus ja sopimisen kiellot ovat yhdistelmä, jotka sortavat pk-yrityksiä ja vaikeuttavat vastaamista kilpailuun. Ne ovat kartellin ainespuut, Pentikäinen kommentoi Twitterissä.
Kansanedustaja Juhana Vartiainen (kok.) vastaa Pentikäiselle korostamalla Suomen omaa aktiivisuutta.

− Kiinnostavaa. Mutta Suomen on työllisyyden kannalta järkevää lievittää ja muuttaa yleissitovuutta ihan omin päätöksin eikä jäädä odottamaan tämän kanteen käsittelyä. Stay tuned! Vartiainen kirjoittaa.

Pentikäinen vastaa olevansa samaa mieltä Vartiaisen kanssa.

*

− Kanne on silti tärkeä, koska Suomen nykyjärjestelmä ruokkii työttömyyttä ja on kestämätön, kun yritykset ja työntekijät ovat lain edessä eriarvoisia järjestäytymisen perusteella, Pentikäinen sanoo.

 

Mikael Pentikäinen@jmpentikainen
 
 

Tervetullut ja tärkeä kanne. ja sopimisen kiellot ovat yhdistelmä, jotka sortavat pk-yrityksiä ja vaikeuttavat vastaamista kilpailuun. Ne ovat kartellin ainespuut. @Liberafi https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005841443.html 

 

Ajatushautomo Libera yrittää kaataa ay-liikkeelle pyhän asian: ”Yleissitovuus aiheuttaa monenlaista...

Ajatushautomo Libera on yhdessä asianajotoimisto Boreniuksen kanssa päättänyt haastaa suomalaisen työsopimusjärjestelmän ytimen kantelemalla siitä Euroopan komissioon.

hs.fi

 

juhana vartiainen@filsdeproust
 
 

Kiinnostavaa. Mutta Suomen on työllisyyden kannalta järkevää lievittää ja muuttaa yleissitovuutta ihan omin päätöksin eikä jäädä odottamaan tämän kanteen käsittelyä. Stay tuned!

Mikael Pentikäinen@jmpentikainen
 

Tervetullut ja tärkeä kanne. #yleissitovuus ja sopimisen kiellot ovat yhdistelmä, jotka sortavat pk-yrityksiä ja vaikeuttavat vastaamista kilpailuun. Ne ovat kartellin ainespuut. @Liberafi #yrittäjät https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005841443.html 

 

juhana vartiainen@filsdeproust
 

Kiinnostavaa. Mutta Suomen on työllisyyden kannalta järkevää lievittää ja muuttaa yleissitovuutta ihan omin päätöksin eikä jäädä odottamaan tämän kanteen käsittelyä. Stay tuned! https://twitter.com/jmpentikainen/status/1044800481376309249 

Mikael Pentikäinen@jmpentikainen
 

Samaa mieltä. Kanne on silti tärkeä, koska Suomen nykyjärjestelmä ruokkii työttömyyttä ja on kestämätön, kun yritykset ja työntekijät ovat lain edessä eriarvoisia järjestäytymisen perusteella.