Parliament has released the second seat projections, based on a cross-section of national polls, for the composition of the next European Parliament.


 
Ennuste vaalituloksesta. / europarl.europa.eu

Sosialisteille ennustetaan jättitappiota EU-

vaaleissa

 

S&D-puolueryhmä voi menettää yli 50 paikkaa Euroopan parlamentissa.

Euroopan parlamentti on julkistanut uuden paikkalaskelman toukokuun lopulla pidettävistä EU-vaaleista. Laskelma pohjautuu useisiin jäsenvaltioissa toteutettuihin mielipidemittauksiin, joista tuoreimmat on kerätty helmikuun lopulla.

 

Kantar Public -tutkimusyhtiön tekemän arvion mukaan sosialistien ja demokraattien ryhmä (S&D) tulee menettämään noin 27 prosenttia edustajistaan. Europarlamentaarikkojen määrä putoaisi näin ollen nykyisestä 186:sta 135:een.

Vihreiden paikkamäärä supistuisi kolmella europarlamentaarikolla 49:ään. Liberaalien ALDE-ryhmä saisi puolestaan varsin hyvän tuloksen ja kasvaisi seitsemällä edustajalla 75 europarlamentaarikkoon.

 

Myös konservatiivien EPP-ryhmän ennustetaan menettävän paikkojaan. Laskelman mukaan EPP-meppien määrä putoaa kevään vaaleissa 217 europarlamentaarikosta 181:een.

EU-skeptisten ja populististen puolueryhmien odotetaan kasvattavan kannatustaan toukokuun 23.-26. päivänä järjestettävissä vaaleissa. ”Muu”-kategoriaan on sisällytetty sellaiset uudet puolueet ja poliittiset liikkeet, jotka eivät ole vielä julkistaneet tulevaa parlamenttiryhmittymäänsä.

 

Britannian EU-eron vuoksi seuraavaan parlamenttiin valitaan 705 meppiä eli 46 aiempaa vähemmän.


 
 
Näytä kuva Twitterissä
European Parliament
 
@Europarl_EN
 
 

Parliament has released the second seat projections, based on a cross-section of national polls, for the composition of the next European Parliament.

 

SDP näkee EU:n nyt suvereenien maiden liittona, mutta korostaa, että yhteisellä valuutalla ja vapaalla liikkuvuudella on yhä keskeinen merkitys.


  

Selvä käänne SDP:n EU-linjauksissa –

Ulkopolitiikka-lehti kävi läpi puolueiden

vaaliohjelmat

 

Lähes kaikki puolueet kannattavat Pohjoismaista puolustusyhteistyötä ja kehitysyhteistyövarojen nostamista.

 

Teksti NIINA OISALO

 

Kuvat MAURI RATILAINEN / ALL OVER PRESS


Annika Saarikko (kesk), Petteri Orpo
 (kok) ja Sanna Marin (sdp) vaalitentissä tammikuussa.

Annika Saarikko (kesk), Petteri Orpo (kok) ja Sanna Marin (sdp) vaalitentissä tammikuussa.

 

 

Ulko- ja turvallisuuspoli­­­­tiikasta ei näytä tulevan vaalien isoa teemaa, toteaa Eduskunta­tutkimuksen keskuksen johtaja Markku Joki­sipilä Turun yliopistosta. Kolme perinteistä aihetta, Euroopan unioni, sotilaallinen liittoutuminen ja Venäjä, ovat loistaneet poissaolollaan vaalikeskusteluista.

 

Puolueiden vaaliohjelmissa Jokisipilä kiinnittää huomiota erityisesti sosiaalidemokraattien varovaiseen muotoiluun Euroopan unionin yhdentymisestä. SDP:n näkemys EU:sta »suvereenien valtioiden» yhteistyöfoorumina eroaa huomattavasti puolueen aiemmasta linjasta.

»Lipposen kaudella noudatettiin ’kovan ytimen’ politiikkaa, mikä tarkoitti hyvin myönteistä suhtautumista EU-integraation lisäämiseen lähes kaikilla politiikkasektoreilla», Jokisipilä sanoo.

Turvallisuus ja puolustus

SDP, kokoomus, keskusta, vihreät, RKP ja siniset kannattavat ohjelmissaan puolustus­yhteistyötä Pohjoismaiden ja erityisesti Ruotsin kanssa. Perussuomalaiset suhtautuu yhteistyöhön varautuneen myönteisesti. 

EU:n puolustusyhteistyötä olisivat valmiit tiivistämään ainakin SDP, kokoomus, keskusta, siniset ja vihreät. Vasemmistoliitto kannattaa sotilaallista liittoutumattomuutta.

Kokoomus mainitsee erikseen myös yhteistyön Yhdysvaltain kanssa ja kannattaa Nato-jäsenyyden hakemista lähivuosina. Vasemmistoliitto irtaantuisi Nato-johtoisista sotaharjoituksista.

RKP ja vihreät haluaisivat uudistaa asevelvollisuuden koskemaan koko ikäluokkaa sukupuoleen katsomatta.

EU-politiikka

 

SDP näkee EU:n nyt suvereenien maiden liittona, mutta korostaa, että yhteisellä valuutalla ja vapaalla liikkuvuudella on yhä keskeinen merkitys.

 

EU:n pankkiunionin loppuun saattaminen mainitaan suurimpien puolueiden ohjelmissa. SDP:n mielestä on luotava menettely velkajärjestelylle. Vihreät haluaisi kehittää Euroopan valuuttarahaston, joka myöntää hätälainoja jäsenmaille.

Vihreät haluaisi kasvattaa unionin tuloja nostamalla jäsenmaiden maksuja sekä verottamalla lentämistä ja muovien käyttöä. KD ja siniset pitäisivät unionin budjetin nykyisessä noin prosentissa alueen BKT:sta.

Sinisten ja perussuomalaisten mukaan EU-politiikkaa on arvioitava ensisijaisesti kansallisen edun näkökulmasta.

Pakolaiset

Puolueista keskusta, KD sekä SDP kannattavat pakolaiskiintiön kasvattamista nykyisestä 750 henkilöstä mainitsematta lukuja. RKP:n mukaan Suomen tulisi ottaa vastaan
2 500 kiintiöpakolaista vuodessa, vihreät puhuu pakolais­kiintiön moninkertaistamisesta.

Sinisten ja kokoomuksen mielestä turvapaikkahakemusten käsittely tulisi siirtää kokonaan Euroopan ulkorajoille.

Kehitysyhteistyö

Sinisiä ja perussuomalaisia lukuun ottamatta kaikki eduskuntapuolueet haluavat nostaa kehitysyhteistyövarat YK:n asettamaan tavoitteeseen eli 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Vihreiden ja sosiaalidemokraattien mukaan tavoitteeseen on päästävä vuoteen 2030 mennessä, kun keskusta, kokoomus, RKP ja KD eivät määrittele tarkkaa aikaa nostolle.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

   
 

Yhdysvaltain kongressin Müncheniin lähettämä valtuuskunta oli suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin. Pencen lisäksi paikalla olivat muun muassa edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi, virkaa tekevä puolustusministeri Patrick Shanahan, Valkoisen talon neuvonantajana toimiva presidentin tytär Ivanka Trump ja tämän puoliso Jared Kushner.


 
Ukrainan Petro Poroshenko (vas.) ja USA:n Mike Pence Münchenissä. LEHTIKUVA / AFP Thomas Kienzle 

”USA:n ja Euroopan etääntyminen on

masokistinen harha”

 

 

Washingtonista kuullaan virolaistutkijan mukaan vain kielteisiksi koetut viestit.

Yhdysvaltain varapresidentin Mike Pencen Münchenin turvallisuuskonferenssissa viikko sitten pitämä puhe sai osakseen varsin viileän vastaanoton, josta uutisoitiin laajasti. Useat kommentaattorit tulkitsivat varautuneen ilmapiirin viestiksi USA:n ja sen eurooppalaisten liittolaisten välisen suhteen vajoamisesta uuteen aallonpohjaan.

 

Toinen toistaan synkempiä johtopäätöksiä tehneiltä tiedotusvälineiltä näyttää turvallisuuspolitiikkaan erikoistunutta ICDS-ajatushautomoa johtavan Sven Sakkovin mukaan jääneen havaitsematta, että Pence ei pitänyt Münchenissä vain yhtä puhetta, vaan kaksi. Julkisuudessa noteerattiin lähinnä hänen virallinen puheenvuoronsa, joka julkaistiin tuoreeltaan myös Valkoisen talon verkkosivuilla.

 

– Tässä versiossa hän mainitsee [presidentti Donald] Trumpin nimen 30 kertaa – vähän niin kuin kuuntelisi Aleksei Kosyginia puhumassa Leonid Brezhnevistä, Sakkov luonnehtii blogissaan.

Brezhnev oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri vuosina 1964–82. Kosygin toimi maan pääministerinä 1964–80.

Huomattavasti vähemmälle huomiolle jääneen puheen Pence piti toisessa salissa järjestetyn John McCain -palkinnon jakoseremonian yhteydessä. Tätä puhetta Münchenissä itsekin ollut Sakkov luonnehtii suurenmoiseksi ja kertoo sen onnistuneen jopa naurattamaan kuulijoita pariin otteeseen.

Ennen nykyistä tehtäväänsä Sakkov on toiminut muun muassa Naton kyberpuolustuksen osaamiskeskuksen johtajana, Viron puolustusministeriön alivaltiosihteerinä sekä presidentin puolustusneuvonantajana.

Vaipuiko
masokismiin?

Varapresidentti Penceen kohdistuneet kommentit kertovat Sakkovin mielestä transatlanttisten suhteiden vajoamisesta tilaan, jossa masokistisesti kuullaan enää se, mikä entisestään vahvistaa jo ennestään voimakkaita ennakkoluuloja.

 

– Olemme vakuuttaneet itsellemme, että olemme todistamassa USA:n ja Euroopan suhteiden syvää kriisiä – että olemme ajautumassa erillemme, Sakkov sanoo.

Silti Yhdysvaltain kongressin Müncheniin lähettämä valtuuskunta oli suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin. Pencen lisäksi paikalla olivat muun muassa edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi, virkaa tekevä puolustusministeri Patrick Shanahan, Valkoisen talon neuvonantajana toimiva presidentin tytär Ivanka Trump ja tämän puoliso Jared Kushner.

– Jos olemme ajautumassa erillemme, miksi he olivat Saksan Münchenissä eivätkä Georgian osavaltion Savannahissa, Sakkov kysyy.

 

Hän muistuttaa vanhasta viisaudesta, jonka mukaan Yhdysvaltojen ja Euroopan suhteet eivät koskaan ole niin hyvät kuin optimistit toivovat, mutta eivät myöskään niin huonot kuin pessimistit pelkäävät.

Vaikka Münchenissä sinkoili näpäytyksiä puolin ja toisin, USA ja Eurooppa eivät Sakkovin käsityksen mukaan ole ajautumassa erilleen.

– On vain niin, että presidentti Donald Trump on vähitellen väistymässä. Ihmisiä tulee ja ihmisiä menee, päättelee Sakkov.

 


 

Pääministeri Sipilän painajaista synkentää tieto, että keskusta pärjää yleensä vaaleissa heikommin kuin vaalivuoden alussa tehdyissä mittauksissa. - Näkökulma: Pääministeri Sipilä tekee varmaankin vaalien jälkeen Pernerit, ja jättää politiikan sen jälkeen, kun uusi hallitus on muodostettu. - KimsBlog


 

SUOMENKUVALEHTI.FI
  

BLOGIT

 

 

Suomen Kuvalehden toimittajat seuraavat eduskuntavaaleja.
 
 
 

Keskustaa uhkaa huonoin vaalitulos yli sataan

vuoteen

 

BLOGIT VAALITARKKAILIJA 21.2.2019 11:14 | Suomen Kuvalehti
 
HEIKKI VENTO
 
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

 
 

Tuorein kannatusmittaus on järkyttävää luettavaa puheenjohtaja Juha Sipilälle ja muille keskustalaisille. Helsingin Sanomien Kantar TNS:ltä tilaaman gallupinmukaan keskusta saisi vain 14,7 prosenttia äänistä, jos eduskuntavaalit pidettäisiin nyt.

 

Se olisi puolueen historian surkeimpia tuloksia. Edellisen kerran keskusta jäi eduskuntavaaleissa alle 15 prosentin riman vuonna 1917. Silloin maalaisliittoon luotti 12,4 prosenttia äänestäjistä.

Kannatuksen romahdus 15 prosentin alapuolelle tarkoittaisi sitä, että keskusta menettäisi yli kolmanneksen edustajapaikoistaan. Puolueella on nyt 49 kansanedustajaa.

Karkeasti laskettuna huhtikuussa läpi menisi vain noin 30 keskustan ehdokasta. Se olisi selvästi vähemmän kuin 2011 täystyrmäyksessä, jolloin puolue kutistui 51 edustajasta 35 paikkaan.

HS:n mittauksessa sosiaalidemokraatit ovat karussa muilta 20,8 prosentin kannatuksellaan. Kokoomusta äänestäisi 18,6 prosenttia. Vihreiden vastaava luku oli 13,6 ja perussuomalaisten 11,4 prosenttia.

 

Sipilän painajaista synkentää tieto, että keskusta pärjää yleensä vaaleissa heikommin kuin vaalivuoden alussa tehdyissä mittauksissa. Myös vihreät ovat  menestyneet gallupeissa paremmin kuin äänestyskopeissa.

Vuonna 2011 keskusta sai 15,8 prosenttia äänistä. Se oli noin 2,5 prosenttiyksikköä kannatusmittauksia heikompi tulos. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa puolue keräsi 21,1 prosentin potin, vaikka gallupeissa keskustan suosio oli keikkunut 25 prosentissa.

Perussuomalaiset ovat kyttäysasemissa. Toisin kuin keskusta ja vihreät, perussuomalaiset ovat saaneet vaaleissa mittauksia suuremman äänisaaliin. Viime vaaleissa ero oli noin 2,5 prosenttiyksikköä.

 

Jos gallupeista tulee totta 14. huhtikuuta, Suomessa on vaalien jälkeen kaksi suurta puoluetta ja kolme keskikokoista ryhmää. Sdp ja kokoomus ovat nappaamassa kärkisijat.

Keskustan, vihreiden ja perussuomalaisten keskinäinen järjestys voi olla mikä tahansa. Esimerkiksi tämä: perussuomalaiset, vihreät, keskusta.

 

Valta jaetaan vaaleissa, mutta keskustan tilanne on surkea. Heikon kannatuksen ja soten vaikeuksien lisäksi puolueen eduskuntaryhmä joutuu tänään pohtimaan tuttua ongelmaa. Se on liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner.

 

Berner on menossa ruotsalaisen pörssiyhtiön SEB-pankin hallitukseen. Tästä huolimatta hän aikoo pitää kiinni ministerisalkustaan. Asetelmaa on pidetty vähintäänkin hankalana.

Tunnelmaa kiristää se, että Sipilä tukee ehdoitta Berneriä. Moni keskustan kansanedustaja on tuskaillut, miksi puolueen pitää itse lyödä nauloja omaan arkkuunsa.

*

– Euroopan parlamentissa on ollut tapana vain tehdä suuria koalitioita keskustan ympärille ja sivuuttaa radikaalipuolueiden äänet. Mielestäni siellä pitäisi kuunnella, mikä tällaista tyytymättömyyttä aiheuttaa, tutkija Nathalie Brack sanoo.


 

 

Kansallismielisille puolueille odotetaan

voittoa toukokuun eurovaaleissa – EU:ta on

kuitenkin vaikea vastustaa Euroopan

parlamentista

 

Eurovaalit eivät ole paras tilaisuus purkaa turhautumista unioniin, tutkija sanoo.

 

Europarlamenttivaalit
AfD:n mielenosoittajia.
Oikeistopopulistinen AfD eli Vaihtoehto Saksalle -puolue marssi Saksan tulevaisuuden puolesta Berliinissä 27. toukokuuta 2018.Omer Messinger / EPA
 

STRASBOURGEuroopan kiinnostavin poliittinen jakolinja kulkee Euroopan parlamentin pyöreän toimistorakennuksen kuudennessa kerroksessa, huoneiden T06048 ja T06044 välissä.

Vierekkäiset työhuoneet kuuluvat Nicolas Baylle ja Manfred Weberille parlamentin Strasbourgin-toimipisteessä. Toimistonaapurukset ovat poliittisesti valovuosien päässä toisistaan.

Weber johtaa parlamentin suurinta ryhmää, keskustaoikeiston EPP:tä. Bay taas pienintä, laitaoikeiston ENF:ää.

Työhuoneessaan Bay kertoo, miksi hänen puolueensa ei aja Ranskan eroa EU:sta. Enää.

– En usko että eroaminen on enää tarpeen. Koska joka puolella Eurooppaa näkyy tahto muuttaa EU:n toimintatapaa. Liittolaisemme La Lega on vallassa Italiassa. Vapauspuolue on vallassa Itävallassa. Ideoitamme pannaan toimeen muuallakin, kuten Puolassa ja Unkarissa, Bay sanoo.

 


 

Nicolas Bay
ENF:n johtaja Nicolas Bay.Michel Christen
 

Bay edustaa Ranskan Kansallinen liittouma -puoluetta. Marine Le Penin johtama puolue tunnettiin viime syksyyn asti nimellä Kansallinen rintama.

Viime eurovaaleissa vuonna 2014 puolue jyräsi yllätysvoittoon: Se sai liki 25 prosenttia äänistä ja 24 paikkaa Euroopan parlamenttiin. Lisäystä tuli 21 paikkaa ja ääniä 800 000 enemmän kuin toiseksi jääneellä konservatiivipuolueella.

Todellinen eurojytky, siis.

Sama suuntaus nosti EU-kriittisiä puolueita monissa muissakin maissa. Yhteensä kansallismieliset populistipuolueet nostivat paikkamääränsä Euroopan parlamentissa noin 170:een, joista satakunta edusti Kansallisen rintaman tavoin hyvin kriittistä laitaa.

Eurovaalit järjestetään taas toukokuussa, ja kansallismielisillä on jälleen myötätuulta purjeissaan. Bayn mainitsemien Italian, Itävallan, Puolan ja Unkarin lisäksi samanhenkiset puolueet ovat parantaneet asemiaan esimerkiksi Saksassa, Ruotsissa ja Espanjassa.

On hyvä hetki pysähtyä pohtimaan, mitä vuoden 2014 jytkystä on jäänyt käteen. Ovatko kansallismieliset onnistuneet muuttamaan EU:n suuntaa, kuten vaaleissa lupasivat?

– Emme ole asemassa, jossa voisimme suoraan vaikuttaa päätöksiin, joita tehdään, Bay myöntää.

Hänen mukaansa tämä johtuu siitä, että perinteiset valtapuolueet EPP, sosiaalidemokraatit ja liberaalien Alde ajavat enemmistönsä turvin asiat läpi haluamassaan muodossa, eikä laitaoikeistoa näissä neuvottelupöydissä kuunnella.

Kyse ei ole kuitenkaan vain siitä, että kansallismieliset jäävät määränsä puolesta oppositioon. Euroopan parlamentissa kun ei ole perinteistä hallitus-oppositio -asetelmaa vaan liittoumat vaihtelevat asiakohtaisesti. Millä tahansa ryhmällä voi periaatteessa olla mahdollisuus vaikuttaa.

Keskustaoikeisto ja -vasemmisto pitävät laitaoikeistoon kuitenkin myös periaatteellista hajurakoa. Esimerkiksi sosiaalidemokraatit eivät periaatesyistä koskaan äänestä ENF:n tekemien esitysten puolesta, vaikka kannattaisivatkin niiden sisältöä.

– Se on osoitus heikkoudesta. Heillä on nurkkakuntainen asenne. Se on äänestäjien halveksuntaa, Bay lataa.

Toisaalta monet EU-vastaiset euroedustajat eivät haluakaan osallistua parlamentin työskentelyyn, kertoo tutkija Nathalie Brack.

– He eivät halua olla osa valtaapitävää eliittiä ja pyrkiä kompromissiin. Parlamentti toimii kompromissien pohjalta, eivätkä he halua olla niissä mukana, Brack sanoo.

Hän on kirjoittanut kirjan euroskeptikkojen toiminnasta Euroopan parlamentissa ja haastatellut ison osan parlamentin laitaoikeiston edustajista. Brack vietti myös paljon aikaa heidän tilaisuuksissaan.

Euroskeptikkoja on monenlaisia, hän sanoo.

– Jotkut heistä eivät oikeastaan ole mukana: He eivät ole paikalla eivätkä osallistu valiokuntatyöhön. He käyvät joskus Brysselissä tai Strasbourgissa, mutta haluavat vain kampanjoida kansallisella tasolla, Brack sanoo.

Brackin tutkimuksessa eräs haastatelluista EU:n vastustajista kiteytti asenteensa näin: "Vaikka istuisimme täällä puhaltelemassa saippuakuplia, sillä ei ole merkitystä, koska he ajavat lakiesityksensä läpi joka tapauksessa. Osallistun niin vähän kuin mahdollista, sillä minusta tämä on hirveä paikka."

 

Nathalie Brack
Tutkija Nathalie Brack on kirjoittanut kirjan euroskeptikkojen toiminnasta Euroopan parlamentissa.
 
 

Tyhjää äänestäminen on yksi protestoinnin keino. Kauden alkupuoliskolla useimmiten tyhjää äänestivät kreikkalaiset kommunistit ja Britannian itsenäisyyspuolue Ukipin euroedustajat.

Toiset taas käyttävät Euroopan parlamenttia puhujapönttönä: He pitävät puheita täysistunnoissa mutta eivät juuri osallistu valiokuntiin. Sellaisiakin on, jotka ovat täysillä mukana lainsäädäntötyössä: EU:n vastustaminen ei ole heille ykkösasia.

Mutta toistaiseksi EU:n vastustaminen Euroopan parlamentista käsin on tuottanut siis kovin vähän tuloksia. Paradoksaalista kyllä, Brackin mielestä eurovaalit eivät olekaan paras tilaisuus purkaa turhautumista unioniin.

– On enemmän järkeä äänestää euroskeptisiä puolueita kansallisissa vaaleissa. Sitten ne voivat uudistaa unionia jäsenmaiden muodostaman neuvoston kautta, Brack sanoo.

Isot ratkaisut unionin suunnasta tehdään jäsenmaiden kesken. Europarlamentissa suuriin linjauksiin on niukemmin mahdollisuuksia vaikuttaa, sillä siellä kyse on enemmänkin EU:n jokapäiväisen lainsäädännön tahkoamisesta.

Esimerkiksi perussopimusten uudistaminen ei lähde parlamentista.

 

– Sen sijaan että Euroopan parlamentissa voisi äänestää EU:n puolesta tai vastaan, pitää ottaa kantaa muovin laatustandardeihin, kiteyttää komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen.

Toisaalta miljoonat eurooppalaiset äänestivät vuoden 2014 vaaleissa kansallismielisiä populisteja, monet heistä oletettavasti protestina. Tyytymättömyyden purkaus ei ole tällä vaalikaudella johtanut siis juuri mihinkään konkreettiseen muutokseen parlamentin lainsäädäntötyössä.

Brackin mukaan demokratian kannalta arvokasta on sekin, että nämä äänet kuullaan parlamentissa edustajien kautta. Ja toisaalta kansallismielisten ryhmien vaalimenestys on saanut aikaan muutosta mutkan kautta.

– 10–15 vuotta sitten oikean laidan euroskeptismi oli radikaalia. Nyt heidän kantansa ovat valtavirtaa: Laitaoikeiston puolueita on vallassa, ja heidän puheensa esimerkiksi maahanmuutosta tai muutosten vaatimisesta Euroopan suuntaan vaikuttavat yhä normaalimmilta, Brack sanoo.

Seuraavan kerran näiden puheiden tenho mitataan toukokuun lopun eurovaaleissa. Uutta eurojytkyä pidetään lähes varmana. Joidenkin arvioiden mukaan kansallismieliset laitaoikeiston puolueet voivat saada jopa kolmanneksen parlamentin paikoista.

 


 

Euroopan parlamentin paikkaennuste
Euroopan parlamentti julkaisi 18. helmikuuta ensimmäisen ennusteen seuraavan Euroopan parlamentin paikkajaosta. Ennusteen tiedot perustuvat luotettaviin kansallisten tutkimustoimijoiden tekemiin mielipidemittauksiin.Yle Uutisgrafiikka, lähde: Kantar Public / Euroopan parlamentti

Tähän asti EU-kriittisiä on heikentänyt se, että he ovat jakautuneet kolmeen eri ryhmään ja lisäksi joukkoon ryhmien ulkopuolisia edustajia. ENF:ssä on Ranskan Kansallisen liittouman lisäksi Italian La Lega, Alankomaiden ja Itävallan vapauspuolueet sekä sekalainen joukko yksittäisiä meppejä eri maista.

 

Toisen kansallismielisen ryhmän EFDD:n isoimmat puolueet ovat Italian Viiden tähden liike ja Britannian itsenäisyyspuolue Ukip, joka on tosin pitkälti hajonnut puolueen sisäisten erimielisyyksien takia.

Salonkikelpoisin kansallismielinen porukka on konservatiivinen ECR, jossa ovat mukana muun muassa perussuomalaiset, brittikonservatiivit ja Puolan Laki ja oikeus -puolue.

Kohtalon kysymys on se, onnistuvatko sekalaiset porukat kokoamaan voimansa vaalien jälkeen yhdeksi isoksi ryhmäksi, jolla olisi huomattava painoarvo parlamentin toiminnassa.

– Teemme töitä sen eteen, että saamme luotua vaalien jälkeen hyvin suuren poliittisen voiman, joka on samaa mieltä keskeisistä asioista, ENF-ryhmän Nicolas Bay sanoo työhuoneessaan.

Näitä asioita ovat hänen mukaansa esimerkiksi valtioiden aseman kunnioittaminen, taloudellinen protektionismi ja suojautuminen maahanmuutolta.

 

Bay on itse tärkeässä asemassa neuvotteluissa uudesta ryhmästä. Hänen läpimenonsa eurovaaleissa on käytännössä liki varmaa Ranskan listavaalijärjestelmän takia. Hän on seitsemäntenä puolueensa listalla, josta valitaan luultavasti ainakin parikymmentä edustajaa.

Nykysäännöillä ryhmän perustaminen europarlamenttiin edellyttää vähintään 25 edustajaa seitsemästä eri maasta.

Bay kertoo käyneensä keskusteluja esimerkiksi perussuomalaisten kanssa, joka on tätä nykyä ENF:ää maltillisemmassa konservatiiviryhmässä ECR:ssä. Bayn kanssa samoilla linjoilla on hänen mukaansa myös Tanskan kansanpuolue ja ruotsidemokraatit.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho myöntää keskustelleensa myös ranskalaisten kanssa. Mutta se, mihin ryhmään kukakin päätyy, nähdään hänen mukaansa vasta vaalien jälkeen.

 

– En halua nimetä mitään puoluetta jonka kanssa ehdottomasti ja kategorisesti emme missään tapauksessa sijoittuisi samaan ryhmään, Halla-aho sanoo.

Hänen mukaansa perussuomalaiset haluaa samaan ryhmään Tanskan kansanpuolueen ja ruotsidemokraattien kanssa. Mutkikkaan palapelin kokoamista rajoittaa se, että monet puolueet pelkäävät oman imagonsa puolesta, jos samaan ryhmään päätyy huonomaineinen porukka.

Toisaalta puolueet eivät halua toistaa vuoden 2014 tilannetta, jolloin kansallismieliset hajosivat useaan ryhmään.

– Sellainen näkemys on, että pitäisi ehkä vähän vähemmän nirsoilla yhteistyökumppanien valinnassa tulevien vaalien jälkeen ja pyrkiä muodostamaan mahdollisimman suuri ryhmä, Halla-aho sanoo.

 

Jussi Halla-ahosta lähikuva.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho.Nella Nuora / YLE
 

Perinteisissä keskustaoikeiston ja -vasemmiston riveissä kansallismielisten nostetta mielipidemittauksissa on seurattu huolestuneina.

Nicolas Bayn työhuonenaapuri Manfred Weber valittiin puolueensa kärkiehdokkaaksi EPP:n puoluekokouksessa Helsingissä. Hän on siis ryhmänsä ehdokas komission seuraavaksi puheenjohtajaksi. Populistien vastustaminen on yksi Weberin vaaliteemoista.

– Meidän vastustajiamme ovat ne, jotka haluavat tuhota EU:n, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, että kumppanuus ja yhteistyö ovat Euroopan ytimessä. Meidän on kamppailtava heitä vastaan, Weber sanoo.

 

– Emme voi tehdä töitä sellaisten kanssa, joilla on toisenlaiset mielipiteet kuin meillä. Emme tee töitä anti-eurooppalaisten kanssa.

Weber on kehunut onnistuneensa pitämään populistit sivussa päätöksenteosta Euroopan parlamentin päättyvällä kaudella. Hän ei näe demokratian kannalta ongelmallisena näiden puolueiden sulkemista ulos yhteistyöstä.

– Ihmisille on kerrottava, että Euroopan vastaiset äänet ovat vaarallisia ääniä, Weber sanoo.

Hänen mukaansa tulevat EU-vaalit ovat sikäli historialliset, että vaalien jälkeen suurin osa parlamentin uusista jäsenistä voi olla yhteistyötä vastaan.

 

Weber lupaa vaalien jälkeen jatkoa EPP:n ja sosiaalidemokraattien liittoumalle, täydennettynä liberaaleilla. Tarkoitus on pitää Euroopan integraatio raiteillaan.

– Jos seuraa nationalisteja, päätyy Eurooppaan joka on syvissä vaikeuksissa, Weber sanoo.

Keskustaoikeiston ja -vasemmiston kannalta populisteilla pelottelu on toki myös tapa saada omia äänestäjiä liikkeelle. Eurovaalien äänestysprosentti oli viimeksi koko EU:ssa 42,5. Matala aktiivisuus suosii protestipuolueita.

 

Weberin ja muiden pelko on, että tarpeeksi iso kansallismielisten ryhmä voisi heittää niin paljon hiekkaa integraation rattaisiin, että EU:n lainsäädäntökoneisto menisi kokonaan jumiin.

Tutkija Brack pitää kansallismielisillä pelottelua ylimitoitettuna. Hänen mukaansa samaa on kuultu kaikkien vaalien edellä vuodesta 2009 saakka. Kansallismielisten voitolla voi hänen mukaansa olla myönteisiäkin seurauksia.

– Euroopan parlamentissa on ollut tapana vain tehdä suuria koalitioita keskustan ympärille ja sivuuttaa radikaalipuolueiden äänet. Mielestäni siellä pitäisi kuunnella, mikä tällaista tyytymättömyyttä aiheuttaa, Brack sanoo.

 

Euroopan parlamentin kahvilassa Strasbourgissa demarikaksikko Liisa Jaakonsaari ja Miapetra Kumpula-Natri kertovat suomalaistoimittajille ajankohtaisista EU-asioista.

Jaakonsaaren mukaan kansallismielisten suhteen pitää valita Suomen tai Ruotsin malli: Joko puolueita otetaan mukaan päätöksentekoon tai suljetaan jatkossakin ulkopuolelle.

Täydellinen boikotti ei kummankaan mielestä ole hyvä idea.

– Tahallaan ei anneta heidän uhriutua sen takia että heitä hyljeksitään, Jaakonsaari sanoo.

Hän pitää vaarallisena sitä, että kansallismieliset puolueet ovat muuttaneet linjaansa: Ne eivät enää vastusta EU:ta, vaan haluavat muuttaa sen kaltaisekseen.

Kuten vaikka Ranskan Kansallinen liittouma, joka tavoittelee EU:n muuttamista "kansakuntien eurooppalaiseksi liitoksi", neuvotteluiden kautta.

 

– Puolustamme Eurooppaa, joka suojelee ulkorajojaan, pystyttää sisärajatarkastuksia tarpeen tullen, ja lopettaa totaalisen vapaakaupan logiikan, Kansallisen liittouman Nicolas Bay sanoo työhuoneessaan.

Kaksi ensimmäistä ajatusta eivät ehkä olekaan niin kaukana naapuritoimiston Weberin luotsaaman perinteisen valtapuolueen EPP:n ajamasta linjasta.

*

Lue myös:

Pimeyden ytimessä – Ylen erikoisartikkeli kertoo, miksi hyljeksitystä Euroopan parlamentista pitäisi puhua paljon enemmän kuin siitä puhutaan

 


 

Näkökulma: Olen vakuuttunut, että Suomeen tarvitaan läpikotaisin vakava yhteiskunnallinen poliittinen keskustelu, ennen vaaleja ja etenkin vaalien jälkeen, Suomen lainsäädännön uudistamistarpeen ja perustuslain tulkinnan suhteista, parlamentaarisessa demokratiassamme. - KimsBlog


 

 

”Jos nämä lait eivät kerkiä eduskunnasta

läpi, meillä on iso keskustelun paikka” – Juha

Sipilä avautui Suomen ”happotestistä” Ylellä

 
 
 
Luotu: 
17.2.2019 15:02

  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Alma Talent
    Kuva
    Juha Sipilä korostaa, että demokratiassa päätöksentekijöiden pitää saada päätöksiä aikaiseksi.
 
|
 
 

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) mukaan suomalaisen yhteiskunnan päätöksentekokyky on ”kovassa happotestissä”. Hän viittaa muun muassa sote-uudistuksen ja tiedustelulakien jumiutumiseen.

 

”Jos nämä isot lait eivät kerkiä eduskunnasta läpi, kyllä meillä on iso keskustelun paikka. Me ollaan hyvin vaikeassa päätöksentekotilanteessa. Demokratiassa päätöksentekijöiden pitää saada päätöksiä aikaiseksi. Kyllä tämä sote-uudistus on siitä hyvä esimerkki, mitä pitää saada aikaiseksi”, hän totesi Pääministerin haastattelutunnilla Radio Suomessa sunnuntaina.

Sipilä sanoi samalla toivovansa, että Suomessa olisi enemmän perustuslakiasiantuntijoita.

 

 

”Näitä perustuslakiasiantuntijoita on Suomessa aika vähän ja hekin ovat olleet aika työllistettyjä. Muun muassa nämä tiedustelulait ovat heiltäkin vieneet paljon aikaa. Toivoisin, että perustuslakiasioita olisi käsittelemässä suurempi joukko asiantuntijoita. Nyt heitä on vähän ja he ovat olleet tiukoilla.”

 

”Näissä Twitter-keskusteluissa en ole ollut mukana, joten en tiedä, mistä tässä on kyse”

Puolustusministeri Jussi Niinistö arvosteli Ylellä tiedustelulakien viivästymistä ja syytti ”perustuslakitalebanien” saaneen tviiteillään koko eduskunnan varpailleen. Niinistö viittasi erityisesti oikeustieteen professoreiden Martin Scheininin ja Juha Lavapuron kritiikkiin tiedustelulakien perustuslainmukaisuudesta. Lue lisää: Ministerin kommentti ”perustuslakitalebaneista” pöyristyttää – Arhinmäki: ”Käsittämätöntä, täysin sopimatonta”

Lavapuro ja Scheinin julkaisivat viime viikon perjantaina Twitterissä perustuslakitweet-tilillä kaksi kommenttia hallituksen tiedustelulakiesityksien mahdollisesta perustuslain vastaisuudesta. Professorit arvioivat, että eduskunnan hallintovaliokunta ei ollut tehnyt siviilitiedustelulakiin niitä muutoksia, joita eduskunnan perustuslakivaliokunta oli siltä omassa lausunnossaan edellyttänyt. Virkamiehet alkoivat selvittää asiaa, jolloin tarkentui, että epäilyssä saattaa olla perää.

Eduskunnan puhemies Paula Risikko (kok) päätti tämän jälkeen vetää tiedustelulait pois eduskunnan täysistunnosta ja palautti ne hallinto- ja puolustusvaliokuntiin. Valiokuntien tulee pyytää lakiesityksistä arviot perustuslakivaliokunnalta, joka kuulee uudelleen perustuslakiasiantuntijoita.

Risikko painotti, ettei eduskunnasta lähde yhtään sellaisia lakeja, jotka olisivat perustuslain kanssa ristiriidassa.

Juha Sipilä ei halunnut ottaa kantaa jupakkaan.

”Näissä Twitter-keskusteluissa en ole ollut mukana, joten en tiedä, mistä tässä on kyse”, Sipilä totesi tähän.

Viikonloppuna Twitterissä levisi Keskuskauppakamarin toimitusjohtajan Juho Romakkaniemen tviitti professori Martin Scheininista.

”Kyllä yksi taktisesti sijoitettu demlainen perustuslakiasiantuntija voi aiheuttaa pahempaa haittaa turvallisuudellemme ja puolustuksellemme kuin pari vihollisen divisioonaa, Romakkaniemi kirjoitti lauantaina.

Hän poisti tviittinsä nopeasti, mutta kuvakaappaukset siitä lähtivät leviämään.

”Ei tällä täysin perättömällä väitteellä muutoin olisi väliä, mutta se saattaa tehdä minusta Supon ja sotilastiedustelun kohteen loppuelämäni ajaksi”, Martin Scheinin vastasi.

 

Martin Scheinin FIN@MartinScheininF
 
 

Kiitos avusta. Ja myös SnapBird löysi sen helposti. Saanko esitellä, Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi. Ei tällä täysin perättömällä väitteellä muutoin olisi väliä, mutta se saattaa tehdä minusta Supon ja sotilastiedustelun kohteen loppuelämäni ajaksi.

 

***

Täysin avointa vasemmistolaista, provokatiivista, suunnitelmallista poliittista toimintaa juuri ennen vaaleja. -KvF.

 

 
 

Lähes puolet venäläisistä arvioi, että kehitys on menossa väärään suuntaan. Maanantaina 11. helmikuuta julkaistun kyselyn mukaan 52 prosenttia venäläisistä epäilee, että hallitus valehtelee kertoessaan maan taloudellisesta tilanteesta, eläkkeistä, terveydenhoidosta tai kamppailusta rikollisuutta vastaan.


  

UUTISVIIKKO
  

Putin kelpaa yhä harvemmalle

 

Venäjän talous junnaa paikallaan. Tutkijat hämmästelevät hallituksen virallisia kasvulukuja. Tyytymättömyys maan johtoon kasvaa.

 

EUROOPPA 13.02.2019 20:50 | Suomen Kuvalehti
TEPPO TIILIKAINEN

Vladimir Putin halusi puolittaa köyhyyden vuoteen 2025 mennessä.© YURI KADOBNOV / AFP / LEHTIKUVA

 
 
 
 

PRESIDENTTI Vladimir Putin asetti viime toukokuussa neljännelle kaudelleen kunnianhimoisia tavoitteita. Hän kiirehti uudistuksia, joiden avulla henkeä kohden laskettu bruttokansantuote kasvaisi 50 prosenttia ja köyhyydessä elävien määrä puolittuisi vuoteen 2025 mennessä. Köyhiksi määritellään Venäjällä ne, joiden tulot ovat korkeintaan 150 euroa kuukaudessa.

 

Taloustutkijat ovat ennustaneet, että Putinin uudistuksille käy samalla tavalla kuin niin monille talousohjelmille aikaisemmin: suuri osa suunnitelmista jää toteuttamatta, ja venäläisten elintaso jatkaa hidasta kurjistumista.

Venäjän tilastokeskuksen Rosstatin tuoreet tilastot ovat kuitenkin yllättäneet tutkijat. Niiden mukaan Venäjän talous kasvoi viime vuonna 2,3 prosenttia eli  nopeammin kuin kertaakaan vuoden 2012 jälkeen. Arvio ylitti reilusti sekä kansainväliset ennakkoarviot että Venäjän hallituksen omat ennusteet.

Tutkijat suhtautuvat Rosstatin lukuihin epäillen. Uutistoimisto Bloombergin kolumnisti Leonid Bershidsky arvelee, että kysymys on tilastojen kaunistelusta. Hän epäilee, että joulukuussa talousministeriöstä Rosstatin johtoon nostettu Pavel Malkov on saanut tehtäväkseen manipuloida talouslukuja poliittisen ilmapiirin parantamiseksi.

Venäläisten käytettävissä olevat tulot ovat laskeneet yhtäjaksoisesti jo viisi vuotta, ruplan arvo on alamaissa ja tyytymättömyys maan johtoon kasvaa.

 

KORJATUT talousluvut yllättivät myös Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitoksen tutkimuspäällikön Iikka Korhosen. Hän ei kuitenkaan usko, että Rosstat olisi ryhtynyt korjailemaan talouslukuja poliittisista syistä.

”En usko, että poliittinen tunnelma paranee siitä, jos talous kasvaa 2,3 prosenttia vuodessa 1,8 prosentin sijasta”, hän sanoo.

Korhonen korostaa, että korjattu 2,3 prosentin talouskasvu ei yllä lähellekään Putinin tavoitteita. Hänen mukaansa vahvaa kasvua ei ole odotettavissa myöskään tulevaisuudessa. Suomen Pankki ennustaa, että Venäjän bruttokansantuote kasvaa lähivuosina noin 1,5 prosentin vauhtia. 

 

VENÄJÄN talouden ongelmat ovat heijastuneet voimakkaasti kansalaisten elintasoon. Ansitulot ovat pudonneet keskimäärin 13 prosenttia vuoden 2013 tasosta, ja vähittäiskaupan myynti on heikentynyt lähes saman verran.

 

Lähes puolet venäläisistä arvioi, että kehitys on menossa väärään suuntaan. Maanantaina 11. helmikuuta julkaistun kyselyn mukaan 52 prosenttia venäläisistä epäilee, että hallitus valehtelee kertoessaan maan taloudellisesta tilanteesta, eläkkeistä, terveydenhoidosta tai kamppailusta rikollisuutta vastaan.

 

”Kansalaiset näkevät elintasonsa laskevan, mutta maan johto väittää, että se nousee”, politiikantutkija Nikolai Petrov arvioi tuloksia talouslehti Vedomostissa.

Kasvava tyytymättömyys näkyy myös Putinin suosiossa, joka on pudonnut yli 80 prosentin huippuluvuista 64:ään. Valtiollisen VTsIOM-laitoksen toisella tavoin laaditun kyselyn mukaan  vain 33,4 prosenttia venäläisistä luottaa edelleen presidenttiin. Kyseessä on alin lukema 13 vuoteen. Krimin valloituksen jälkeen vuonna 2015 vastaava prosentti oli 71.

Tilanne on Kremlin kannalta huolestuttava. Levadan joulukuisen kyselyn mukaan 53 prosenttia venäläisistä toivoo, että Medvedevin hallitus eroaisi. Vielä syyskuussa tätä mieltä oli vain joka neljäs.

 

MOSKOVAN Carnegie-keskuksen tutkimusjohtaja Andrei Kolesnikov uskoo, että kasvavan kritiikin taustalla on nimenomaan elintason putoaminen. Putinin ja hallituksen suosiota pönkitettiin pitkään nationalistisella ja länsimaiden vastaisella uholla, mutta nyt se ei enää tehoa.

Hallituksen viimeaikaiset toimet ovat kasvattaneet tyytymättömyyttä entisestään: arvonlisäveroa ja polttoaineiden hintoja on nostettu ja eläkeikää korotettu.

Bloombergin Bershidsky arvelee, että Putin etsii nyt uusia keinoja kääntääkseen suosionsa nousuun ja estääkseen laajamittaiset mielenosoitukset.

Hän ennustaa, että Putin saattaa erottaa pääministeri Dmitri Medvedevin ja käynnistää korruptiotutkimuksia joitakin korkeita virkamiehiä vastaan. 

*
 
LUE MYÖS

”Ainutlaatuista hellyyttä”: Putin lievensi eläkeuudistusta, jotta lämmin suhde Venäjän naisiin säilyisi

Venäjä vaihtaa vuotta mahtipontisesti – kansalla ei ole varaa törsätä: lahjatoiveissa rahaa ja matkoja, paketeissa suklaata

Venäjän talouden suuri kysymys: Kestääkö keskivertovenäläinen millaisen elintason huononemisen tahansa?


 

 
 

MILJOONA HYLKÄÄ VANHAN PUOLUEENSA

 

Perussuomalaiset menettivät hallitusvastuun ja hajoamisen myötä yli puolet äänestäjistään. Nyt tämä joukko on nostamassa Sdp:n suurimmaksi puolueeksi.

PÄÄJUTUT
  
POLITIIKKA 15.02.2019 06:00 | Suomen Kuvalehti

 
TEKSTI TUOMO LAPPALAINEN 
 
HEIKKI VENTO GRAFIIKKA HANNU KYYRIÄINEN
 
 

EDUSKUNTAVAALEIHIN lähdetään nyt tasaisemmasta asetelmasta kuin vuonna 2015, jolloin ykköspaikka ratkesi jo hyvissä ajoin.

Keskustan ero lähimpiin kilpailijoihinsa oli samaan aikaan neljä vuotta sitten kymmenisen prosenttiyksikköä. Kamppailua käytiin lähinnä siitä, mitkä puolueet pääsevät jakamaan sen kanssa valtaa.

 

Heikoin kortti jäi viimeksi sosiaalidemokraateille, jotka putosivat neljänneksi ja oppositioon.

Nyt Sdp on noussut takaisin voittokamppailuun. Se ei kuitenkaan ole puheenjohtajaAntti Rinteen vetämänä onnistunut hyödyntämään hallitusta kohtaan tunnettua tyytymättömyyttä yhtä tehokkaasti kuin keskusta 2015.

Hallitusvastuusta huolimatta kokoomus on roikkunut kuukaudesta toiseen aivan Sdp:n kannoilla. Yleisradion Taloustutkimukselta tilaamassa tuoreimmassa mittauksessa demarien etumatka venähti tosin yli kahteen prosenttiyksikköön.

Kokoomuksen kannatuksen pudotus oli merkittävä, niin kuin myös samassa tutkimuksessa mitattu perussuomalaisten suosion kasvu.

Liikkuvat äänestäjät voivat ratkaista, mikä puolue ja millainen hallitus hallitsevat Suomea seuraavan nelivuotiskauden.

 

SUOMEN KUVALEHTI tilasi Taloustutkimukselta selvityksen siitä, miten äänestäjät ovat liikkuneet puolueiden välillä neljässä vuodessa.

Tulos perustuu poikkeuksellisen laajaan, lähes 11 000 suomalaisen vastauksista koostuvaan aineistoon.

 

Se on kerätty 1.10.2018–24.1.2019 Taloustutkimuksen Yleisradiolle kuukausittain tekemistä kannatusmittauksista. Siinä on siis mukana osa tuoreimmankin mittauksen aineistosta.

Liikkuvia äänestäjiä on Suomessa valtavasti, ja määrä on kasvussa.

SK:n selvityksestä käy ilmi, että vuoden 2015 eduskuntavaalien vajaasta kolmesta miljoonasta äänestäjästä yli miljoona on nyt hylkäämässä vanhan puolueensa. Lisäksi melkein puoli miljoonaa niistä, jotka jättivät vaalit viimeksi väliin, on nyt löytänyt itselleen sopivan puolueen.

Koska osa äänestäjistä siirtyy nukkuviksi, puolueiden osuudeksi liikkuvista äänistä jää noin miljoona. Se on osapuilleen kolmasosa kaikista vaaleissa annettavista äänistä.

Suurin osa nukkuvista äänestäjistä on sikeästi unessa vaalista toiseen. Kaksi kolmasosaa niistä, jotka eivät viimeksi vaivautuneet uurnille, jättävät vaalit nytkin väliin.

 

Liikkuvia äänestäjiä on Suomessa valtavasti, ja määrä on kasvussa.

 

YLEENSÄ puolueen on vaalit voittaakseen selviydyttävä kaksoishaasteesta: entiset äänestäjät on pidettävä ja uusia on pakko hankkia. Neljä vuotta sitten keskusta onnistui säilyttämään edellisissä vaaleissa saamansa äänet yli 80-prosenttisesti. Lisäksi se sai runsaat 300 000 uutta kannattajaa.

Nyt puolueuskollisuus näyttäisi olevan lujinta vasemmistopuolueissa. Sekä Sdp:tä että vasemmistoliittoa viimeksi äänestäneistä yli 70 prosenttia aikoo äänestää samaa puoluetta tälläkin kertaa.

Keskusta on menettämässä suuren osan vanhoista kannattajistaan. Tutkimuksen mukaan kaksi viidestä viimeksi keskustaa äänestäneistä on nyt hylkäämässä puolueen. Heidän jäljiltään kannatukseen repeää yli 250 000 äänen aukko.

Keskustan kannalta on hälyttävää, että kannatus rapistuu erityisesti puolueen perinteisillä ydinalueilla. Yli 40 prosenttia äänikadosta tulee Itä- ja Pohjois-Suomesta. Joka kolmas lähtijä on eläkeläinen, joka viides työntekijä.

Pääministeripuolue on tutkimuksen perusteella menettämässä sekä Sdp:lle, kokoomukselle että vihreille enemmän ääniä kuin se saa niiltä.

Kaikkein eniten harmia keskustalle on kuitenkin nukkuvien puolueesta. Enemmän kuin joka neljäs keskustaa viimeksi äänestäneistä ei nyt tiedä, mille puolueelle antaisi äänensä.

Optimistisimmat keskustalaiset ovat elätelleet toivoa siitä, että moni epätietoinen palaisi kevään mittaan takaisin ja nostaisi keskustan vielä kamppailemaan suurimman puolueen asemasta.

Kokoomuksen ja varsinkin Sdp:n etumatka on kuitenkin venähtänyt jo niin pitkäksi, että aika uhkaa loppua kesken.

 


 

 

 

PERUSSUOMALAISTEN kaksien edellisten vaalien menestyksestä on jäljellä vain muisto. Melkein kolmasosa jälkimmäisen jytkyn 2015 tuoneesta joukosta on viime kuukausina harkinnut jonkin muun puolueen äänestämistä, ja toiset 30 prosenttia on ajatellut jättää vaalit kokonaan väliin.

 

Aallonpohjassa jäljellä on ollut enää parinsadantuhannen äänestäjän kova halla-aholainen ydin.

Yksi vaalien avainkysymys onkin, millaisen loppukirin perussuomalaiset tällä kertaa ottaa. Yleensä puolue menestyy vaaleissa paremmin kuin niitä ennen tehdyissä kannatusmittauksissa.

Eniten perussuomalaisten hajoamisesta näyttäisi hyötyvän Sdp. Se on saamassa yli kymmenen prosenttia – runsaat 60 000 ääntä – vuoden 2015 jytkyn potista.

Suuri osa demareihin tulevista on luultavasti paluumuuttajia, sillä Jutta Urpilaisenpuheenjohtajakaudella perussuomalaiset onnistui ryöväämään Sdp:stä paljon työväestön ääniä. Nyt työntekijät ovat eläkeläisten ohella toinen suuri ryhmä, joka liikkuu päinvastaiseen suuntaan.

Timo Soinin ja muiden sinisten asema on tuoreenkin tutkimuksen valossa toivoton.

Sen mukaan vain nelisen prosenttia perussuomalaisia viimeksi äänestäneistä on loikkaamassa ministeriviisikon perässä uuteen puolueeseen. Parinkymmenen tuhannen äänen päälle tarvitaan vielä paljon lisää, että puheenjohtaja Sampo Terhon tavoite 5–10 paikasta toteutuisi.

Muista puolueista sinisiin tulee vain joitakin yksittäisiä kannattajia. Taloustutkimuksen tutkimuspäällikön Juho Rahkosen mukaan tämä kertoo osaltaan siitä, ettei puolue ole syntynyt mistään todellisesta tarpeesta vaan pelkästään siksi, että muutama ministeri saisi pitää paikkansa.

Kun Oulussa ja Helsingissä paljastui joukko ulkomaalaisiin liitettyjä seksuaalirikosepäilyjä, perussuomalaisten kannatus kääntyi nousuun, mutta siniset jäivät taas nuolemaan näppejään.

 

KOKOOMUS ja sosiaalidemokraatit ovat vaalien lähestyessä pyrkineet johdonmukaisesti korostamaan erojaan. Kumpikin laskee hyötyvänsä, jos äänestäjät mieltävät ne vaalien päävaihtoehdoiksi.

Puolueiden loittoneminen näkyy hyvin siinä, että kovin moni ei vaaleissa enää siirry suoraan Sdp:stä kokoomukseen tai päinvastoin. Viimeksi kokoomusta äänestäneistä runsaat kolme prosenttia aikoo antaa äänensä nyt demareille. Toiseen suuntaan liikettä on vielä vähemmän: Taloustutkimus ennustaa Sdp:n menettävän vuoden 2015 äänistään kokoomukselle vain alle prosentin.

Kokoomuksen mahdollisuudet nousta suurimmaksi riippuvat paljon siitä, miten vihreät onnistuu puheenjohtaja Pekka Haaviston johdolla rokottamaan Sdp:tä. Taloustutkimuksen aineisto on koottu pääasiassa puheenjohtajavaihdoksen jälkeen, joten Haavisto-ilmiön pitäisi jo näkyä siinä.

Toistaiseksi vaikutus ei ole kovin merkittävä. Vihreät on menettämässä Sdp:lle jopa suhteellisesti enemmän äänestäjiä (5,8 %) kuin Sdp vihreille (4,1 %). Äänimääriksi muutettuna asetelma keikahtaa kuitenkin päälaelleen: vihreät saa Sdp:ltä yli 5 000 ääntä enemmän (runsaat 20 000) kuin Sdp vihreiltä (vajaat 15 000).

Kokoomukselle vihreät tuottaa toisaalta vielä enemmän päänvaivaa. Yhtenä syynä on pidetty hallituksen tekemiä koulutusleikkauksia, jotka aiheuttivat paljon tyytymättömyyttä kokoomuksen opettajakannattajissa.

Tutkimuksen mukaan vihreät on viemässä kokoomukselta yli kaksi kertaa niin paljon ääniä (noin 20 000) kuin äänestäjiä liikkuu toiseen suuntaan (vajaat 9 000).

Vihreiden akilleen kantapää on puolueen kannattajien häilyväisyys.

Melkein neljäsosa vihreitä 2015 äänestäneistä empii puoluevalintaansa. Vain keskusta ja perussuomalaiset ovat menettämässä kannatustaan nukkuvien puolueelle suhteellisesti enemmän.

Toinen este vihreiden menestyksen tiellä on vasemmalle suuntautuva vuoto.

Puolueen vasemmalta laidalta pakeni äänestäjiä vasemmistoliittoon jo neljä vuotta sitten, eikä hävikkiä ole vieläkään saatu kuriin. Syksyn ja talven aikana tehdyt kyselyt ennakoivat, että vihreät menettää vasemmistoliitolle pari tuhatta ääntä enemmän kuin saa sieltä.

 

SUOMESSA vaaleissa valta vaihtuu suhteellisen pienillä kannatusmuutoksilla. Tämä selittää sen, miksi puolueiden tärkein tehtävä on huolehtia ydinkannattajistaan.

Antti Rinteen ehdotukset sadan euron korotuksesta pienimpiin eläkkeisiin ja aktiivimallin purkamisesta ovat helposti ymmärrettävissä tätä taustaa vasten. Sdp on ainoa puolue, jonka kannattajista yli puolet eli 52,2 prosenttia ei ole ansiotyössä. Eläketäkyä voi perustella myös sillä, että Sdp:ssä on paljon varttunutta väkeä. Kolmannes äänestäjistä on ohittanut 65 ikävuoden rajapyykin ja 40 prosenttia on eläkkeellä.

Sdp:n vuosikymmeniä kestänyt menestys on perustunut siihen, että se on suosittu suurissa ikäluokissa.

Vain kymmenesosa kannattajista on alle 35-vuotiaita.

Toinen suuri eläkeläispuolue on keskusta, jonka tukijoista enemmän kuin joka kolmas on eläkkeellä.

Eläkeläisäänien merkittävä osuus selittää sen, että keskustan oli pakko tarttua Rinteen syöttiin. Puheenjohtaja Juha Sipilä ensin haukkui Rinteen ehdotuksen, mutta joutui myöhemmin ehdottamaan sadan euron korotusta takuueläkkeisiin.

Myös kristillisdemokraattien ja sinisten kannattajista yli kolmannes on eläkkeellä. Vihreät ja perussuomalaiset ovat korostetusti aktiiviväestön puolueita: niiden äänestäjistä eläkeläisiä ja työttömiä on suhteellisen vähän.

 

PERUSSUOMALAISTEN työllisyysaste on puolueista korkein, sillä 58,5 prosenttia sen kannattajista on kokopäivätyössä. Myös vihreiden, sinisten ja kokoomuksen joukoissa kokopäivätyötä tekevät ovat enemmistönä.

Kokoomus ei kuitenkaan ole perinteinen palkansaajapuolue. Sen työssä käyvistä kannattajista lähes puolet on yrittäjiä, ylempiä toimihenkilöitä ja johtavassa asemassa olevia. Tämä selittää myös kokoomuksen veropolitiikan peruslinjan: ansiotulojen verotusta on kevennettävä ja verotuksen painopistettä siirrettävä kulutuksen verottamiseen.

Ammattijakauman perusteella todellinen työväenpuolue on perussuomalaiset. Sitä kannattavista 37,5 prosenttia sijoitti itsensä työntekijäksi. Sdp:n tukijoista tähän joukkoon luki itsensä lähes joka kolmas ja vasemmistoliittolaisista joka neljäs.

Suhteellisesti eniten pienituloisia kotitalouksia on vasemmistoliitossa. Kyselyn mukaan 24,2 prosenttia puolueen kannattajista kuuluu kotitalouteen, jonka vuosiansiot ovat korkeintaan 20 000 euroa. Sdp:n vastaava luku on 14,3 prosenttia.

Vihreissä on paljon nuoria, ja se näkyy myös heidän tulojakaumassaan. Noin joka viides vihreiden kannattaja asuu taloudessa, jonka vuosiansiot eivät ylitä 20 000 euron rajaa.

Eniten suurituloisia löytyy odotetusti kokoomuksen ja Rkp:n kannattajista. Kokoomuslaisista lähes 40 prosenttia asuu talouksissa, joiden vuosiansiot kipuavat yli 70 000 euroon.

Kokoomus, vihreät ja ruotsalainen kansanpuolue kamppailevat tiukimmin koulutettujen äänistä. Kokoomuksen tukijoista joka kolmas, ja vihreiden ja Rkp:n kannattajista noin 40 prosenttia on suorittanut yliopisto- tai korkeakoulututkinnon.

Perussuomalaisten joukoissa korkeakoulutettuja on vähän, alle kymmenen prosenttia. Myös sosiaalidemokraateissa ja keskustassa akateemisten osuus on suhteellisen alhainen. Sdp:n kannattajista 11,4 prosenttia ja keskustan tukijoista noin joka kuudes on valmistunut yliopistosta tai korkeakoulusta.

 

KANNATTAJIEN kotipaikan mukaan erikoisin puolue on Rkp, jonka äänestäjistä lähes 40 prosenttia asuu pääkaupunkiseudulla. Myös vasemmistoliiton kannatus jakautuu epätasaisesti: kolmannes tulee Helsingistä, Espoosta ja Vantaalta ja toinen kolmasosa pienistä kaupungeista ja kunnista. Tätä selittänee se, että vasemmistoliitto on perinyt edeltäjältään kansandemokraateilta kannatusta pohjoisimmissa vaalipiireissä.

Sdp:n ja kokoomuksen yksi vahvuus on kannatuksen suhteellisen tasainen jakautuminen maan eri osiin. Sdp:n äänistä yli 40 prosenttia tulee alle 50 000 asukkaan kunnista. Kokoomus puolestaan on vahva sekä pienemmissä kunnissa että pääkaupunkiseudulla.

Keskustan vahvoja alueita ovat perinteisesti pienemmät kaupungit ja kunnat. Lähes 70 prosenttia puolueen kannattajista asuu alle 50 000 asukkaan kunnissa. Etelä-Suomi ja erityisesti pääkaupunkiseutu ovat keskustalle edelleen vaikeita, ja siellä se antaa näissäkin vaaleissa paljon tasoitusta kilpailijoilleen.

 


 

 


 

 

AVAINSANAT

SISÄLTÖ
 

Näkökulma: rrr.Russia.ru - KimsBlog


 

 

Venäjä aikoo testata internetistä irtautumista

tänä keväänä

 

Venäjä on vuosien ajan pyrkinyt luomaan oman verkkoinfrastrukstuurin globaalin internetin rinnalle.

 

Internet
Venäläinen nainen katselle YouTube-videota
 kännykällä.
Sergei Ilnitsky / EPA
 

Venäjä aikoo katkaista verkkoliikenteensä globaalista internetistä hetkeksi tämän kevään aikana. Kokeen tarkoituksena on selvittää, miten tehokkaasti venäläiset teleoperaattorit kykenevät eristämään Venäjän internetistä pitäen samalla maan sisäisen verkkoliikenteen pystyssä.

 

Venäjän kaavailemasta kokeilusta kertoo teknologiasivusto ZDNet(siirryt toiseen palveluun) viitaten venäläisen mediayhtiö RBK:n tietoihin.

Kokeen taustalla on joulukuussa esitelty lakiehdotus, joka velvoittaisi venäläiset teleoperaattorit eristämään Venäjän verkon globaalista tietoverkosta, jos se joutuu ulkopuolelta tulevan hyökkäyksen kohteeksi. Saman lakiesityksen mukaan venäläisten teleoperaattoreiden tulee kyetä ohjaamaan kaikki Venäjältä lähtevä verkkoliikenne viranomaisten hyväksymiin tai hallitsemiin solmupisteisiin.

Verkkoliikenteen valvonnan hoitaisi joukkotiedotusvälineitä valvova Roskomnadzor, joka suodattaisi kielletyt sisällöt liikenteestä. Samalla Roskomnadzor varmistaisi, että venäläisten välinen tietoliikenne pysyy maan rajojen sisäpuolella.

Internetistä irtautumisen simuloinnin tarkkaa ajankohtaa ei ole kerrottu, mutta sen uskotaan tapahtuvan ennen huhtikuun ensimmäistä päivää. Tuolloin kansalliseksi digitaloushankkeeksi nimetty lakiehdotus on tarkoitus jättää Venäjän parlamentin käsiteltäväksi.

Teleoperaattorit ovat hyväksyneet lakiehdotuksen tavoitteet, mutta niiden saavuttamiseen vaadittavista teknisistä keinoista vallitsee erimielisyys. Teleoperaattorit arvioivat, että koe aiheuttaa merkittäviä häiriöitä maan internet-liikenteeseen.

 

Erillinen punaverkko on ollut suunnitteilla jo pitkään

Venäjä on vuosien ajan kaavaillut oman Runet-verkkonsa irrottamista maailmanlaajuisesta internetistä. Mallia on haettu niin Kiinan palomuurista kuin Iranin eristetystä halal-internetistä.

Venäjä on jo tehnyt kopion internetin nimipalvelujärjestelmästä. Nimipalvelujärjestelmän eli dns-järjestelmän tehtävänä on ohjata verkkoliikenne oikeisiin IP-osoitteisiin. Sen ansiosta osoiteriville kirjoitettu google.com yhdistyy IP-osoitteeseen 216.58.193.78.

Hallitsemalla nimipalvelujärjestelmää Venäjä kykenisi määrittämään, mihin osoitteisiin sen alueelta on pääsy. Samalla se pystyisi hankaloittamaan anonyymina toimimista verkossa. Venäjä voisi estää myös ulkopuolelta tulevan liikenteen venäläisille sivustoille.

Globaali nimipalvelujärjestelmä oli pitkään Yhdysvaltojen hallinnassa. Tämä ärsytti useita maita, etenkin Venäjää ja Kiinaa.

 

Reilut kaksi vuotta sitten nimipalvelujärjestelmä siirrettiin verkkotunnuksia hallinnoivan kansainvälisen ICANN-järjestön alaisuuteen. Venäjä ja Kiina pitivät muutosta oikean suuntaisena, mutta täysin tyytyväisiä ne eivät olleet. Maat toivoivat, että kansalaisjärjestön sijaan nimipalvelujärjestelmän siirrettäisiin YK:n alaisuuteen, jolloin niillä olisi siihen enemmän vaikutusmahdollisuuksia.

Nyt kansainväliseen nimipalvelujärjestelmään vaikuttamisen sijaan Venäjä näyttää keskittyvän oman internetin rakentamiseen. Venäjän hallinto on ilmoittanut tavoitteekseen reitittää 95 prosenttia internet-liikenteestä paikallisesti ensi vuoteen mennessä.

*

Lue myös:

Kiina estää tehokkaasti tiedonkulun, Venäjä uhoaa perustavansa oman internetin: Hajoaako internet osiin?


 

Esperi Caren toimintatavat ovat olleet pitkään tiedossa. Kaksi vuotta on pitkä aika, kun kyse on ihmisistä, joista moni on itse kyvytön puolustamaan itseään ja vaatimaan parempaa hoitoa.


 

BLOGIT

Toimittaja Salla Vuorikosken viiltoja yhteiskunnan kuumiin puheenaiheisiin.
 
 
 

Esperin johtaja puhuu puutaheinää hiljaisista

viesteistä: yrityksen johto on itse pyrkinyt

vaientamaan työntekijöitä

 

 

BLOGIT VUORIKOSKI 28.1.2019 17:15 | Suomen Kuvalehti

 
SALLA VUORIKOSKI
 
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

 

TERVEYDENHUOLLON toimijoita valvova Valvira on määrännyt Esperi Care -ketjun hoivakodin suljettavaksi Kristiinankaupungissa. Syynä ovat toistuvat laiminlyönnit, jotka ovat vaarantaneet asiakasturvallisuuden. Yksi ihminen on menehtynyt mahdollisen hoitovirheen vuoksi.

Yhtiö on luvannut selvittää paitsi kyseisen hoivakodin tapahtumia, laadun ja resurssien riittävyyttä myös muissa yksiköissään.

Toimitusjohtaja Marja Aarnio-Isohanni on harmitellut, että työntekijöiden ”hiljaisia viestejä” ei ole aiemmin kuultu.

Millaisista hiljaisista viesteistä mahtaa olla kyse?

Haastattelin häntä reilut kaksi vuotta sitten Ylen juttuun. Tuolloin selvitettävänä oli vuorojärjestely, jossa yksikönpäälliköiltä oli ”poistettu hallinnollista työtä”.

Aarnio-Isohannin mukaan esimiesten oli määrä tehdä enemmän hoivaa, siirtyä pois toimistosta asiakkaiden pariin. Johtaja kertoi, että yksikönpäälliköiden aiemmin tekemää työtä oli siirretty pääkonttorille.

Työntekijät näkivät arjessaan, mistä oikeasti oli kyse. Hoitavien käsiparien määrä täyttyi paperilla, mutta hoivakodin pyörittämisessä mikään ei muuttunut.

Aarnio-Isohanni ei osannut haastattelussa selittää edes sitä, oliko pääkonttorille hankittu työvoimaa hoitamaan niitä töitä, joita yksikönpäälliköt eivät väitetysti enää tehneet.

 

VALVIRA oli ilmoittanut yhtiölle, että toimintamalli ei kelpaa valvojalle. Ylitarkastaja Anssi Tulkki selvitti, että hoivakodin lupa pitää hakea uusiksi, jos yksikönpäällikön työajan jakautumista muutetaan.

Aarnio-Isohannia vaatimus ei tuntunut hetkauttavan. Hän kertoi, että asiasta oli keskusteltu, mutta Esperi ja Valvira ”olivat päätyneet olemaan eri mieltä”.

 

Työntekijöiden viestien kuuluvuutta on saattanut heikentää sekin, että yhtiön johto on pyrkinyt vaientamaan heitä. Esimerkiksi Ylen jutunteon aikana yhtiön henkilöstö- ja lakiasiainjohtaja Eva Lowe varoitti työntekijöitä kertomasta yhtiön kannalta ikäviä asioita medialle.

Erikoiselta tuntui sekin, että valvova viranomainen Valvira oli ollut työvuorojärjestelyn ongelmista tietoinen, mutta ei ollut selvittänyt sitä tarkemmin. Ylitarkastajan mukaan Valvira ei nimittäin tiennyt, missä hoivakodeissa ongelmaa on. Ylen tietojen mukaan muutos oli toteutettu ketjussa laajasti, mutta Esperi väitti, että se koski vain osaa hoivakodeista.

 

Ehdotin ylitarkastajalle, että Valvira voisi kysyä Esperistä, mitä hoivakoteja muutos koskee. Hän totesi, että ”asiaa täytyy harkita”.

 

NYT harkintaa Esperin toimista on ilmeisesti tehty riittävästi, kun valvoja on ottanut järeät toimenpiteet käyttöön.

Ennen sitä ehdittiin tarvita jo poliisin apuakin. Ei sentään henkilöstömitoitusten lainmukaisuuden selvittämiseen, vaan Ylen lähteiden jäljittämiseen.

Esperi Care teki poliisille tutkintapyynnön, jotta yhtiö saisi selville, mistä saimme tietoja juttuun. Poliisi innostuikin selvittelemään asiaa. Kerroin tapauksesta blogissani huhtikuussa 2017.

Tulkitsin poliisin kautta välitettyä hiljaista viestiä niin, että työntekijöiden olisi syytä pitää turpansa kiinni epäkohdista.

Eikä tapaus ollut ainutkertainen. Vuonna 2011 Tehy-lehti kertoi epäkohtiin puuttuneen hoitajan laittomista potkuista.

OSA POLIITIKOISTA on jo ehtinyt kehua Valviraa. Tapaus kuulemma osoittaa, että valvonta toimii.

 

Esperi Caren toimintatavat ovat olleet pitkään tiedossa. Kaksi vuotta on pitkä aika, kun kyse on ihmisistä, joista moni on itse kyvytön puolustamaan itseään ja vaatimaan parempaa hoitoa.

Yhteiskunnassa on monella sektorilla siirrytty tiukkapipoisesta virkamiessyynistä kohti modernimmalta kuulostavaa toimintaa: viranomainen entistä enemmän ohjaa, opastaa, ennaltaehkäisee ja auttaa yrityksiä ja julkisia toimijoita valvomaan itse itseään. Tässä uudessa maailmassa valvonnan kohteita kutsutaan asiakkaiksi.

Kun kyse on sijoittajien tuottovaatimusten kanssa painivista yrityksistä, omavalvontaan nojaaminen näyttää toimivan keskimäärin yhtä hyvin kuin se, että minut jätettäisiin suljettuun huoneeseen valvomaan irtokarkkipussin koskemattomuutta.

Yritykset tekevät nopeita ratkaisuja liiketoiminnassaan, mutta viranomaisen toiminta voi olla tuskastuttavan hidasta.

Epäkohtiin puuttuminen voi pahimmillaan tarkoittaa kirjeiden kirjoittamista, vastausten odottamista, lisätietojen tiedustelua ja erilaisten määräaikojen antamista niin pitkään, että valvottavasta ei näy enää edes perävaloja.

Samalla kun Esperin ja muiden hoivaketjujen toimintatapoja perataan, on hyvä selvittää myös valvojan toiminta. Erityisen tärkeää se on tilanteessa, jossa hallituksen uudistukset ovat avaamassa markkinoita uusille sote-yrityksille ja perustamassa kokonaan uutta virastoa valvomaan alan toimintaa.

 


 


 
Sixten Korkman. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Sixten Korkman: Hyvinvointivaltion umpikuja

häämöttää

 

Taloustieteilijän mukaan verotulot eivät enää riitä menoihin ja tilanne pahenee.

– Suomella on julkisen talouden kestävyysvaje: verotulot eivät nykyisin veroastein pidemmän päälle riitä nykyperusteisten julkisten menojen rahoittamiseen. Tätä ongelmaa ei sovi unohtaa vaalilupauksia annettaessa, taloustieteen emeritusprofessori Sixten Korkman toteaa Helsingin Sanomien kolumnissaan.

 

Hän nostaa esiin ikääntymisen vaikutukset. Iäkkäiden osuuden kasvu lisää eläke-, terveydenhoito- ja hoivamenoja. Valtiovarainministeriön arvion mukaan ikääntymiseen liittyvät julkiset menot kasvavat vuosittain noin 400-500 miljoonaa euroa ilman muutoksia nykylainsäädäntöön.

– Tuon verran tarvitaan vuosittain uusia menoleikkauksia budjettivajeen kasvun estämiseksi. Ikääntymiseen liittyvä menoautomatiikka selittää osaltaan kestävyysvajeen kutistamisen vaikeutta, Sixten Korkman sanoo.

Hänen mukaansa tilanne on paradoksaalinen. Hyvinvointipalvelujen tuottavuutta on vaikeampi nostaa kuin teollisuudessa tai muissa palveluissa, mutta silti sektorin palkat nousevat samoin kuin muillakin aloilla.

– Suomi on vauraampi maa kuin koskaan, mutta hyvinvointipalvelujen turvaaminen sen kuin vaikeutuu, Korkman toteaa.

Hänen mukaansa vaalikeskusteluissa luvataan lisämenoja hyviin tarkoituksiin. Tällä tiellä ajaudutaan kuitenkin Korkmanin mukaan lisävelkaantumiseen ja kestävyysvajeen kasvuun entisestään.

– Viime kädessä häämöttää todellinen hyvinvointivaltion umpikuja. Politiikassa kaivataan ankaraa menojen priorisointia. Lisäksi tulisi jatkaa pyrkimyksiä työllisyysasteen nostamiseksi ja unohtaa lupaukset veronkevennyksistä, Sixten Korkman linjaa.

 

Hänen mukaansa lisäpanostuksia tulisi kohdistaa lapsiperheisiin ja nuoriin

– Etusijalle tulee asettaa lapsen oikeudet ja perheiden hyvinvointi sekä huoli Suomen alhaisesta syntyvyydestä. Hyvin kohdennetut panostukset lapsipolitiikkaan ovat tehokas keino vähentää julkisen talouden kestävyysvajetta (”win-win”), Korkman toteaa.

 


 

Seuraavan Suomen hallituksen tulee myös ottaa Itämeren geopoliittiset kysymykset vakavasti arvioinnin kohteeksi. Tällöin on arvioitava, voivatko entiset ministerit tai johtavat virkamiehet toimia Venäjän kaupan ja energiayhteistyön piirissä niin kauan kuin Venäjän ja lännen välillä on vakava kriisi. On myös arvioitava, miksi PU muuttui Suomen kätilöimänä käytännössä Venäjän valtion omistaman energiayhtiön Gazpromin intressejä edustavaksi hankkeeksi. - Alpo Rusi


 

 

Tuhosiko Gazprom EU:n pohjoisen

ulottuvuuden Suomen avustuksella?

 

EU:n pohjoinen ulottuvuus (PU) kytkeytyy pääministeri Paavo Lipposeen (SDP), joka teki Rovaniemellä pitämässään puheessa syyskuussa 1997 sitä koskevan aloitteen. EU:ssa pohjoinen ulottuvuus oli ensimmäisen kerran esillä joulukuussa 1997 Luxemburgin Eurooppa-neuvostossa, jossa Suomi teki asiaa koskevan aloitteen. Pohjoisen ulottuvuuden ensimmäinen toimintasuunnitelma hyväksyttiin Eurooppa-neuvostossa vuoden 2000 kesäkuussa Portugalin Feirassa pidetyssä kokouksessa. 

 

Toimintasuunnitelmaa laadittaessa sitä johdettiin suvereenisti valtioneuvoston kansliasta käsin, mutta ulkoministeriöstä tehtiin silti aloitteen valmistelija. Tämä tapahtui vanhan perustuslain aikana. PU:n johtovastuut oli siirretty ulkoministeriöstä pääministerille. Kyse oli kiistatta myös presidentin toimivaltaan kuuluvasta hankkeesta siksikin, että alkuperäisen aloitteen – vision – nimenomaan pohjoisesta ulottuvuudesta oli tehnyt presidentti Martti Ahtisaari 1.6.1994 Tarton yliopistossa pitämässään puheessa.

 

EU:n pohjoisen ulottuvuuden kehittely alkoi aiemmin vuosina 1992-94, kun Suomi neuvotteli EU-jäsenyydestä Brysselissä. Ulkoministeri Heikki Haavisto (kesk) nosti esille ”pohjoiset kysymykset”, koska unioni oli ensimmäistä kertaa laajentumassa Euroopan pohjoisiin osiin. Maatalouden harjoittamisen edellytykset olivat poikkeuksellisen hankalat näillä alueilla, joiden erityiskohtelusta neuvotteluissa päästiin vain vaivoin sopimukseen. Unionin tavoite oli pitää koko sen maantieteellinen alue asuttuna ja ekologisesti turvallisena. Tämä on ollut yksi rakennerahastojenkin tavoite. ”Pohjoisten kysymysten” nostaminen esiin oli tarkoitettu vahvistamaan laajentuvan EU:n pohjoisia alueita.

 

Presidentti Martti Ahtisaari sai ensitöikseen Esko Ahon (kesk) hallituksen viimeisen vuoden aikana osallistua EU-jäsenyyttä koskeneen kansanäänestyksen valmisteluihin. Näin huolimatta siitä, että kesäkuussa Korfulla häntä oltiin jo savustamassa EU-asioiden valmisteluista. Tämä tapahtui tilanteessa, jossa Suomi ei ollut vielä jäsen ja maassa oli vuoteen 2000 vanha perustuslaki, jonka mukaan presidentin tuli johtaa ulkopolitiikkaa. Hänen syrjäyttämisyrityksissään niin sanotun lautaskiistan avulla etenkään ennen tammikuuta 1995 oli todellisuudessa kyse vakavasta perustuslaillisesta kiistasta, mitä oikeusoppineet ovat usein tulkinneet oudolla tavalla presidentin yritykseksi hamuta itselleen hänelle kuulumatonta valtaa. Vaikuttaa siltä, että eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitisen johdolla toimivaltasuhteita tarkastellut komitea tietoisesti lietsoi eripuraa presidentin ja hallituksen välille EU:n vastuuasioissa.

 

Ahtisaari piti Tarton yliopistossa 1.6.1994 puheen, jossa ensimmäistä kertaa tuotiin esille käsite ”EU:n pohjoinen ulottuvuus”. Hänen mukaansa Pohjoismaiden liittyessä unioniin se saisi ”pysyvästi kehittyvän pohjoisen ulottuvuuden”. ”Pietarista ja Itämeren alueesta voisi kehittyä vihreä pohjoinen vyöhyke”. Hän esitti toiveen, että näin Venäjää voitaisiin kytkeä paremmin Euroopan yhdentymisprosessiin. Puhetta valmisteltaessa oli yhtenä lähtökohtana Venäjän uhka ydinsaastuttajana. Jäämeren rannalla oli laskettu olevan sukellusveneissä ja muissa laitteissa 200 reaktoria, joiden heikko kunto huolestutti asiantuntijoita. Puheessa oli myös selvä viesti, että Baltian maille oli EU:n jäsenyysovi auki, mutta Venäjän kohdalla kyse oli löysemmästä integroitumisesta Eurooppaan.

 

Kysymys EU:n pohjoisesta ulottuvuudesta on ajankohtainen, koska Itämeren läpikulkevan toisen kaasuputken – Nord Stream 2:n – turvallisuuspoliittinen merkitys ei enää ole häivytettävissä. Samalla on syytä arvioida, mikä rooli Suomella on ollut PU:n kehittelyssä. Uuden Suomen blogisti Ari Pesonen on ansiokkaasti useissa kirjoituksissaan kartoittanut ongelmaa. Viimeisin blogi oli otsikoitu ”Kaasuputket Venäjältä Suomen kautta Eurooppaan oli pääministeri Lipposen idea” (29.12.2018). Lipposen toisen hallituksen ohjelmassa PU sai jo osin modifioidun painopisteen: ”Hallitus edistää unionin pohjoisen ulottuvuuden politiikan täysimittaista toimeenpanoa korostaen erityisesti energiayhteistyötä, ydinturvallisuutta ja Itämeren suojelua.” (Hallitusohjelma 15.4.1999). 

 

Hallitusohjelmassa oli myös laajempi strateginen tavoite: ”Hallitus toimii aktiivisesti unionin politiikan vahvistamiseksi Euroopan pohjoisilla alueilla ja suhteessa Venäjään”. Lauseesta jäi pois sana ”unionin”, mikä saattoi hämärtää tarkoituksellisesti EU:n ja Venäjä rajaviivaa sekä nostaa aloitteen maantieteellisen etelärajan huomaamattomasti Viron yläpuolelle. Tämä saattoi olla tarkoituskin, koska jatkossa aloitteesta tuli yhä enemmän Gazpromin Suomi-välitteinen kaasuputkihanke. Tämä oli varmaan myös seurausta siitä, että Barentsin neuvosto ja Arktinen neuvosto olivat aktiivisia multilateraalisia toimijoita Euroopan pohjoisilla alueilla. Reviirikiista voitiin yrittää häivyttää työnjaolla. PU voisi muuttua EU:n ja Venäjän väliseksi ”energiasillaksi”.

 

PU oli siten jatkossa ennen mutta Suomen eli pääministeri Lipposen aktiivisuuden varassa. Moskovan vierailuillaan Lipponen tapasi myös presidentti Vladimir Putinin, mikä osoitti, että hän astui suvereenisti presidentin tontille itäsuhteiden hoidossa. Ari Pesosen mukaan Nord Stream -kaasuputkihankeen syntypäivämääräksi voidaan nimetä 24.1.2001. Synnyttäjät olivat Suomi ja Venäjä Suomen johdolla. 

 

Vuoden 2001 lopussa oltiin niin pitkällä, että Suomen, Saksan ja Venäjän asiantuntijat alkoivat suunnitella maakaasuputken Suomen alueen kautta kulkevan Pohjois-Euroopan kaasuputkihankkeen toteuttamista. Käytännössä hanketta edistivät jo yritykset, kuten Lipponen totesi puheessaan Lappeenrannassa lokakuussa 2001. ”Suuret hankkeet kuten kaasuputket ja kuljetuskorridoorit ovat näkyvin osa Pohjoista ulottuvuutta. Meidän ei kuitenkaan tule unohtaa eri sektoreilla tapahtuvia pienempiä hankkeita, joilla on usein suuri alueellinen ja paikallinen merkitys. Useat kysymykset ovat yhteisiä sekä isoille yrityksille että pienille paikallisille tuottajille.”   

 

Näin PU oli lopullisesti muuttunut Lipposen hallituksen käsittelyssä kaupallis-taloudelliseksi energiahankkeeksi, jossa ympäristönäkökohdat ja etenkin Itämeren alueen muiden rantavaltioiden näkemykset olivat jääneet toissijaisiksi. Alkuvaiheissa ratkaisevaa roolia esitti North Transgas Oy, joka oli alkuaan venäläisen energiajätti Gazpromin ja suomalaisen energiajätti Nesteen ja myöhemmin Fortumin yhteisyritys. 

 

Nord Stream AG palkkasi elokuussa 2008 Lipposen konsultiksi pari päivää Georgian sodan päättymisen jälkeen. Lipponen kertoi julkisuuteen halunsa rakentaa siltaa EU:n ja Venäjän välille. Tässä vaiheessa Nord Stream 1 -kaasuputkihanke oli mennyt läpi jo useita eri kehitysvaiheita. Suomen hallitus omaksui näkökohdan, jonka mukaan kyse ei ole poliittisesta vaan vain kaupallisesta hankkeesta. Väite oli kestämätön, koska energiasta oli tullut Venäjän geopoliittinen ase, mikä oli nähty jo 2006 Ukrainassa ja seuraavana vuonna vielä selvemmin, kun Ukrainan kautta kulkeva Venäjän kaasu suljettiin talven kylmimmässä vaiheessa, mikä aiheutti laajalti paleltumisia jopa Keski-Euroopassa, jossa kaasulla oli iso rooli energiahuollossa.

 

Suomessa hallituksen energialinjauksia puolusti pitkään poliittinen kenttä vihreitä myöten. Hallituksen de facto hallinnoima Ulkopoliittinen instituutti ei tietenkään asettunut poikkiteloin kaasuputken valmistelujen missään ratkaisuvaiheessa. Päinvastoin: UPI:n vuonna 2002 palkkaama venäläistaustainen erikoistutkija Arkady Moshes korosti vuonna 2007, miten EU:n ja Venäjän energiariippuvuus on varmin tae estää suuret konfliktit tulevaisuudessa. Jos lausunto ei ollut suoranaista kiristystä, niin ainakin se palveli Gazpromin intressiä, eikä ainakaan ollut haitaksi Matti Vanhasen (kesk) hallituksen pyrkimyksille lisätä yhteistyötä Venäjän kanssa, vaikka se olisi ollut yhä enemmän konfliktissa EU:n energiapolitiikan ja Baltian maiden turvallisuustarpeiden kanssa.

 

Krimin miehityksen jälkeen Nord Stream 2 -hanke on joutunut kasvaneen arvostelun kohteeksi. Saksassa hanke on nojannut vahvaan konsensukseen, joka on murtumassa. Johtavat poliitikot tarkistavat näkemyksiään. Entisen liittokanslerin Gerhard Schröderin edustama perinteinen idänpolitiikka, joka on ollut myös energiayhteistyössä tärkeä tekijä, on uudelleenarvioinnin kohteena.

 

 


 

Suomella on harkinnan paikka, kun pitää arvioida Yhdysvaltojen johtaman terroristijärjestö Isisin vastaisen liittouman tulevaisuutta ja ennen kaikkea osallistumista Nato-johtoiseen kriisinhallintaan Afganistanissa. Suomi on lisäämässä siellä osallistumistaan operaatioon, joka uhkaa romahtaa Yhdysvaltojen osittaisen vetäytymisen myötä.


 
Pääkirjoitus    |   Pääkirjoitus

 

Epävarmuus Yhdysvaltojen suunnasta kasvaa,

kun ulkopolitiikkaa ohjaa jo tuleva

vaalikampanja

 

Ilmoituksellaan amerikkalaissotilaiden vetämisestä Syyriasta Donald Trump puhutteli ydinkannattajiaan mutta antoi samalla lahjan sekä Vladimir Putinille että päävastustajalleen Iranille.

 

Kuvahaun tulos haulle kuva trump irakissa

(KUVA:JONATHAN ERNST REUTERS)
 
YHDYSVALLOILLA on sotilaita maissa, ”joista useimmat ihmiset eivät ole edes kuulleet”, sanoi presidentti Donald Trump keskiviikkona vieraillessaan Al Asadin lentotukikohdassa Irakin pääkaupungin Bagdadin lähellä. Väite pitää varmasti paikkansa. Yhdysvalloilla on sotilaita ja kalustoa arviolta noin 80 valtiossa, joista monia yhdysvaltalainen eikä ehkä suomalainenkaan yleisö ei osaisi sijoittaa kartalle oikein.


Noin sadan yhdysvaltalaisen sotilaan ryhmälle puhunut Trump sanoi, että Yhdysvaltojen levittäytyminen tuollaisiin maihin on ”älytöntä”. Joukkojen kotiuttamisen hän on kuitenkin käynnistämässä maista, joista useimmat ovat kuulleet, eli Syyriasta ja Afganistanista. Viittaus kymmeniin nimeltä mainitsemattomiin maihin lisäsi epävarmuutta jatkosta muuallakin.

Yhdysvalloilla on maailmalla noin 200 000 aktiivisessa palveluksessa olevaa sotilasta, joista pääosa on liittolaismaissa Euroopassa ja Aasiassa. Pieniä sotilasmääriä on kymmenissä maissa erityisesti Afrikassa osana terrorismin vastaista kampanjaa.

Ensimmäisellä vierailullaan konfliktialueelle sijoitettujen amerikkalaisjoukkojen luona ja ylipäätään elämänsä ensimmäisellä käynnillä kriisialueella Trump mahdollisesti pyrki siirtämään huomiota pois Washingtonin sekasorrosta. Se on vaikeaa, koska samanaikaisia kiistoja on yhä enemmän, ja monet niistä kärjistyvät alkavana vuonna.

Yllätysilmoitus joukkojen kotiuttamisesta ja sitä seurannut puolustusministeri Jim Mattisin ero syvensivät liittolaisten ja kumppaneiden huolta Yhdysvaltojen turvallisuussitoumusten pitävyydestä. Talouden puolella pörssikurssit laskivat ja nousivat kuin vuoristoradassa, jota Trumpin ja hänen avustajiensa ristiriitaiset puheenvuorot ja pahenevien kauppasotien uhka vauhdittivat. Liittovaltion virastoissa palkanmaksu katkesi viime viikonvaihteessa, kun Trump kieltäytyi hyväksymästä jatkoon tarvittuja lainavaltuuksia ilman rahoitusta Meksikon rajalle rakennettavalle muurille.

Luonteenomaista kiistoissa on ollut se, että puheenvuoroillaan Trump toistuvasti vaikeuttaa tilannetta entisestään. Tällä käyttäytymismallilla on oma logiikkansa, joka tässä vaiheessa liittyy ennen kaikkea marraskuussa 2020 edessä oleviin seuraaviin presidentinvaaleihin.

Ilmoituksella aikeestaan kotiuttaa puolet ­Afganistanissa olevista 14 000 amerikkalaissotilaasta ja kaikki 2 000 sotilasta Syyriasta Trump puhutteli erityisesti nationalistista ydinjoukkoa, jonka varaan hän rakensi vaalivoittonsa runsaat kaksi vuotta sitten. Heistä on kyse myös, kun Trump vaatii rahaa rajamuurilleen ja puhuu Keski-Amerikan siirtolaisista kuin valloitusarmeijasta. Hänelle on enemmän hyötyä kiistan ylläpitämisestä kuin sen ratkaisemisesta.

Tällä toimintatavalla on erittäin vakavia seurauksia, jotka tuntuvat Suomessa asti.

Syyriasta vetäytyminen on lahja Venäjän presidentille Vladimir Putinille, joka on Trumpin erityissuojelussa, mutta myös Iranille, jonka Trump on nostanut yhdeksi päävastustajakseen. On hyvin epäuskottavaa, että Saudi-Arabia Trumpin vakuutusten mukaisesti kustantaisi Syyrian jälleenrakentamisen samaan aikaan, kun senkin pää­vihollisekseen nostama Iran vahvistaisi asemaansa siellä. Edessä on paha sotku.


Mutta miksi Trump ei vetäydy Irakista? Barack Obama vetäytyi sieltä.
 
*

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.
 

Soininvaara perustaisi kolmikantaisen järjestelmän yhteyteen asiantuntijatiimin, joka valmistelisi pohjaehdotuksen. Tämä vaikuttaisi Soininvaaran mukaan siihen, että osattaisiin katsoa paremmin kokonaisuutta yksityiskohtien sijaan.

 


Osmo Soininvaara. LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

HS: Osmo Soininvaara vähentäisi ay-liikkeen

valtaa

 

Osmo Soininvaara katsoo, ettei ay-liike kykene uudistuksiin.

Entinen vihreiden kansanedustaja ja tietokirjailija Osmo Soininvaara laittaisi Suomen tulopolitiikan uusiksi. Soininvaara näkee ongelmallisena, että ay-liikkeestä, elinkeinoelämästä ja hallituksesta muodostuvalle kolmikannalle annetaan veto-oikeus.

 

– Kolmikanta toimii hyvin, kun talous kasvaa ja on lisää jaettavaa, mutta kun pitää muuttaa järjestelmää, joku myös häviää, ja ay-liike on täysin mahdoton saamaan mitään aikaan, Soininvaaara toteaa Helsingin Sanomille.

*

Soininvaara perustaisi kolmikantaisen järjestelmän yhteyteen asiantuntijatiimin, joka valmistelisi pohjaehdotuksen. Tämä vaikuttaisi Soininvaaran mukaan siihen, että osattaisiin katsoa paremmin kokonaisuutta yksityiskohtien sijaan.

*

Matti Vanhasen (kesk.) pääministerikaudella toiminut Sata-komitea ei myöskään saa Soininvaaralta kiitosta.

– Sata-komiteassa ei saatu aikaan kokonaisuutta, josta olisi voinut sanoa, onko se parempi kuin nykytila, Soininvaara sanoo.

 

Soininvaara katsoo, että sosiaaliturvan täytyisi tulevaisuudessa velvoittaa työn tai koulutuksen vastaanottoon. Tähän Soininvaara ehdottaa vastaukseksi perustuloa. Hän näkee ongelmallisena, että tulonsiirtoja tehdään kuukausipohjalta ja verotusta vuosipohjalta.

– Silloin järjestelmä kohtelee esimerkiksi lokakuusta maaliskuuhun kestävää työttömyysjaksoa epäjohdonmukaisesti. Eikä sellainen jakso ole harvinainen, Soininvaara jatkaa.

Osmo Soininvaara toimi vihreiden kansanedustajana vuosina 1987–1991, 1995–2007 ja 2011–2015.

 


 

Liberan mukaan pienillä toimialoilla muutama määräävässä asemassa oleva yritys voi nostaa alalle tulokynnystä merkittävästi neuvottelemalla työehtosopimuksiin itselleen suotuisia ehtoja ja vaatimalla neuvottelemiensa työehtosopimusten yleissitovuutta. Työehtosopimusten yleissitovuuden avulla voidaankin rajoittaa kilpailua, ajatushautomo katsoo. - Näkökulma: Suomen Liberan kartellikantelu EU:n komissiolle on jätetty elokuussa 2018. Vastausta odotetaan keväällä 2019. - KimsBlog

 

Tarpeeksi hyvää palkkaa saavilla on Roope Uusitalon mukaan paljon menetettävää, jos työpaikka lähtee alta. LEHTIKUVA / MILLA TAKALA

”Työmarkkinoilla kartellia kutsutaan

ammattiliitoksi

 

Työmarkkinoilla ja kenkämarkkinoilla on professori Roope Uusitalon mukaan oleellisia eroja.

Helsingin yliopiston julkistalouden professori Roope Uusitalo sanoo, että taloustieteen peruskurssien oppien mukaan sillä ei pitäisi olla vaikutusta, että työnantajien pakollisia eläkevakuutusmaksuja ja työttömyysvakuutusmaksuja siirretään työnantajan maksettaviksi.

 

Uusitalo vertaa Suomen Kuvalehden Näkökulma-kolumnissaan työmarkkinoita kenkämarkkinoihin. Hänen mukaansa tuskin juuri mikään muuttuisi, jos 24 prosentin arvonlisäveron maksaisi kenkäkauppiaan sijaan kenkien ostaja.

− Jos työnantajia kiinnostavat vain työvoimakustannukset ja työntekijöitä nettopalkka, ei ole merkitystä, kuka vakuutusmaksut verottajalle tilittää. Kun työnantajan maksut siirtyvät työntekijöiden vastuulle, palkat tulevat nopeasti nousemaan sellaisiksi, että sekä työnantajan kustannukset että nettopalkat säilyvät ennallaan, Roope Uusitalo kirjoittaa.

Talostieteen peruskurssin opit johtivat kiky-sopimuksen yhteydessä Uusitalon mukaan harhaan.

− Palkat eivät kiky-sopimuksen jälkeen ole juuri nousseet. Kun samaan aikaan työnantajamaksut ovat alentuneet ja tuottavuuskin kasvanut, työvoimakustannukset ovat Suomessa kasvaneet selvästi muuta euroaluetta hitaammin. Samalla suomalaisten yritysten kilpailukyky on merkittävästi parantunut.

 

”Kenkä ei loukkaannu”

Työmarkkinoilla ja kenkämarkkinoilla on Uusitalon mukaan selvästi siis joitakin oleellisia eroja.

− Kenkä ei loukkaannu, vaikka kauppias pistäisi myymättä jääneet kengät 30 prosentin alennusmyyntiin. Sen sijaan työmarkkinoilla palkkausjärjestelmän tärkeä tehtävä on työntekijöiden motivointi. Tarpeeksi hyvää palkkaa saavilla on myös paljon menetettävää, jos työpaikka lähtee alta. Yhtä tärkeää on palkan suuruus verrattuna muihin samanlaista työtä tekeviin, kateellisemmilla suhteessa kaikkiin muihinkin.

 

Eroja on Uusitalon mukaan toki myös säännöissä.

− Jos kenkäkauppias sopii naapurikaupan kanssa, ettei kenkiä tänä syksynä myydä alennuksella, kyseessä on kartelli, ja molemmille rapsahtavat sakot laittomasta kilpailunrajoituksesta. Työmarkkinoilla kartelleja kutsutaan ammattiliitoiksi, ja järjestäytymisvapaus taataan jo perustuslaissa, Uusitalo sanoo.

 

Kilpailukykysopimus oli Uusitalon mukaan ”kummallinen, mutta ilmeisesti toimi tarkoitetulla tavalla”.

− Markkinat eivät onnistuneet tasapainottamaan palkkoja, mutta työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen välinen sopimus onnistui. Työmarkkinat ovat kovin erityiset markkinat.

 


 

Bengt Holmströmin mukaan irtisanomiskiistasta on tullut periaatekysymys. − On selvää, että itse uudistus on mitätön. On tultu pisteeseen, jossa rähistään periaatteen vuoksi. Hallitus on varmaan ajatellut, että jossain vaiheessa se riita on käytävä. Pakolla se on tehtävä, koska en usko, että tulee päivä jolloin ay-liike vain sanoo, että luovutaan vallasta. Holmströmin mielestä ay-liike pitää tarvittaessa pakottaa hyväksymään työehtojen heikennyksiä. - Näkökulma: Suomen ay-työmarkkinakenttä tarvitsee ratkaisukeskeistä penetraatiota eteenpäin; miten vanhat saavutetut edut ratkaistaan, kohti saavutettavia uusia etuja, uudessa muuttunessa globaalissa työympäristössä. - KimsBlog

 


Bengt Holmström. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

Talousnobelisti Ylelle: Ay-liikkeen

vaatimukset uhka hyvinvointivaltiolle

 

Bengt Holmströmin mielestä työmarkkinoita pitää joustavoittaa hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi.

Professori ja talousnobelisti Bengt Holmströmin mukaan Suomi on työmarkkinoiden kolmikannan vuoksi ”kummallinen” maa, jossa ulkoparlamentaariselle ay-liikkeelle on luovutettu päätösvaltaa.

 

– Tällainen yksi osa työelämää pääsee erittäin voimakkaasti vaikuttamaan, ja järjestelmässä on käytännössä pakko olla mukana. Ymmärrän, että yleissitovuus on heidän kannaltaan tärkeä asia, mutta se ei välttämättä ole kansakunnan etu, Bengt Holmström sanoo Ylelle.

− Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi tarvittaisiin lisää joustavuutta työmarkkinoille, hän lisää.

Holmströmin mielestä irtisanomisen helpottamista vastustavassa lakkoilussa näkyy työmarkkinoiden ongelma:

– On itsekästä, että vain he, jotka ovat päässeet järjestelmään ja pysyneet siinä mukana, voivat olla äänessä. Sen sijaan liittoon kuulumattomilla tai esimerkiksi työttömillä ei ole ääntä.

– On iso uhka hyvinvointivaltiolle, että ay-liike menee kovasti poikkiteloin ja vaatii, että kaikki saavutetut edut pidetään, Holmström sanoo.

*

Holmströmin mukaan irtisanomiskiistasta on tullut periaatekysymys.

− On selvää, että itse uudistus on mitätön. On tultu pisteeseen, jossa rähistään periaatteen vuoksi. Hallitus on varmaan ajatellut, että jossain vaiheessa se riita on käytävä. Pakolla se on tehtävä, koska en usko, että tulee päivä jolloin ay-liike vain sanoo, että luovutaan vallasta.

Holmströmin mielestä ay-liike pitää tarvittaessa pakottaa hyväksymään työehtojen heikennyksiä.

*

– Tietysti olisi parempi ratkaisu, jos se saavutettaisiin neuvotteluteitse. Mutta se, että ay-liikkeellä on veto-oikeus tähän, on minusta väärin.

 


 

”Meillä on tällä hetkellä Pohjoismaiden alhaisin työllisyysaste ja elämme tänä vuonna nousukauden huippua. Kasvu alkaa pikkuhiljaa hiipua ja meillä on Pohjoismaiden korkein työttömyysaste. Ihmettelen tätä keskustelua noin niin kuin laajemminkin siitä, että mietitään, että millä mitäkin korvataan, kun pitäisi tehdä huomattavan paljon enemmän. Ymmärrän, että haetaan ratkaisuvaihtoehtoja akuuttiin kysymykseen, mutta koko ajan pitäisi pitää mielessä tämä iso kuva. Suomen haasteet ei katoa yhtään mihinkään, eikä ne poistu pelkästään sillä, että toteutetaan tämä henkilöperusteisen irtisanomisen helpottaminen”, Suomen Yrittäjien Janne Makkula sanoo.


 

 

Suomen Yrittäjät: Lakkohärdellissä unohtui

Suomen iso kuva – ”Yleissitovuus on pakko

uudistaa”

 
Luotu: 
22.10.2018 19:21

  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    ”On pystyttävä enemmän mahdollistamaan se, että kyetään työpaikkatasolla reagoimaan markkinamuutoksiin. Siinä tessit [työehtosopimukset] on liian joustamaton väline”, Suomen Yrittäjien työmarkkinajohtaja sanoo. Kuvituskuva.
 
|

Suomen Yrittäjien työmarkkinajohtaja Janne Makkula ihmettelee Uuden Suomen haastattelussa sitä, että niin sanotusta irtisanomislaista nousseessa riidassa etsitään nyt työllistämistoimia, joilla korvataan työllistämistoimea. Makkula nostaa esiin ison kuvan ja muistuttaa, että Suomi tarvitsisi suuriakin muutoksia työmarkkinoilla.

 

Tänään on kerrottu, että työmarkkinajohtajat pohtisivat vaihtoehtoa hallituksen lakihankkeelle, jolla helpotettaisiin henkilöperusteista irtisanomista pienissä yrityksissä. Vaihtoehdon keskiössä on kerrottu olevan malli, jossa pienissä alle 10 hengen yrityksissä voitaisiin jatkossa palkata työntekijä määräaikaiseen työsuhteeseen ilman lain nykyisin vaatimaa määräaikaisuuden perustetta. Tällainen rekrytointi voitaisiin tehdä kuitenkin vain kerran.

Makkula pitää tätä ratkaisua riittämättömänä. 

 

”Erilaisia ajatuksia, ehdotuksia, pohdintoja liikkuu. Se on hyvä, että nähdään se, että pienille yrityksille sääntelyn ei välttämättä tarvitse olla samaa tai yhtä raskasta. On hyvä, että on oivallettu, että työllistämisen potentiaali on pienissä yrityksissä ja siellä sitä erityisesti kannattaa helpottaa. Mutta ei se tuolla mallilla se ratkaisu löydy. Kyllä se on huomattavan paljon vaikuttavampi ja tärkeämpi asia se irtisanomisen helpottaminen, koska se alentaa sitä työllistämisen kynnystä koko sillä työsuhteen kaarella”, Makkula kommentoi.

 

LUE MYÖS: SAK:n Eloranta: ”On mietitty, onko ulospääsyä – ei meillä ole mitään valmista vaihtaria”

”On vähän jännä keskustelu ja ajattelutapa, että jollakin työllistämistä helpottavalla toimella korvataan joku toinen työllistämistä helpottava toimi. Kysehän on isommassa kuvassa siitä, että on tehtävä paljon enemmän, paljon useampia pieniä ja isoja toimia, jos lähdetään siitä, että meillä on muutaman vuoden päästä hyvinvointiyhteiskunta tässä maassa”, hän toteaa.

Työministeri Jari Lindström (sin) varoitti Puheenvuoro-blogissaan viikonloppuna, että seuraava taantuma tulee. Kun nyt niin sanottu irtisanomislaki on aiheuttanut työtaisteluiden ja lakkojen aallon, Lindström ihmetteli, mitä tapahtuu, kun joudutaan tekemään vielä ikävämpiä päätöksiä. LUE LISÄÄ: Jari Lindström: ”Mitähän mahtaa tapahtua, kun joudutaan tekemään vielä ikävämpiä päätöksiä?”

 

Janne Makkula toteaa myös, että suhdannehuippu on nyt käsillä.

 

LUE MYÖS: Suomen työttömyys laski jo alle ”luonnollisen” rajan – Saiko hallitus aikaan pysyvän muutoksen?

”Se sana, joka koetaan tabuksi, niin koko meidän järjestelmän jäykkyys johtuu tästä täysin poikkeuksellisesta yleissitovuusjärjestelmästä, jota on pakko uudistaa.”

Hänen mielestään irtisanomislaki on aiheuttanut suhteettoman suuren reaktion, ”lakkohärdellin”.

”Siihen isoon tarpeeseen nähden, joka Suomessa on lainsäädäntöuudistusten tarve työmarkkinoilla, niin tämä [irtisanomisen helpottaminen pienissä yrityksissä] on yksi osa sitä. Jos me saadaan tämmöisestä aikaan kauhea rähinä, niin se on huolestuttavaa.”

”Se on tärkeä uudistus, mutta isoon kokonaiskuvaan nähden se on suhteellisen pieni”, Makkula sanoo.

Suomen Yrittäjien mielestä Suomen sosiaaliturvaa katsottava kokonaisuutena, jotta siitä tulisi työhön kannustavaa. Byrokratia- ja kannustinloukkuja olisi järjestön mukaan purettava.

Makkula tarttuu myös työmarkkinoiden tabuaiheeseen, yleissitovuuteen.

”On pystyttävä enemmän mahdollistamaan se, että kyetään työpaikkatasolla reagoimaan markkinamuutoksiin. Siinä tessit [työehtosopimukset] on liian joustamaton väline.”

”Se sana, joka koetaan tabuksi, niin koko meidän järjestelmän jäykkyys johtuu tästä täysin poikkeuksellisesta yleissitovuusjärjestelmästä, jota on pakko uudistaa. En sano, että se pitää poistaa, vaan sitä pitää uudistaa. Silloinkin puhutaan siitä, että pitää pystyä sopimaan joustavammin”, Makkula sanoo.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) on ehdottanut, että irtisanomislain sijaan palattaisiin työaikalakiin, jossa kolmikantaneuvottelut paikallisesta sopimisesta päätyivät umpikujaan. Työntekijäjärjestöt katsoivat, että vain luottamusmies voisi neuvotella työntekijöiden edustajana, kun taas Suomen Yrittäjien mielestä järjestäytymättömissä yrityksissä myös liittoon kuulumaton luottamusvaltuutettu voisi toimia henkilöstön edustajana.

”Meidän kanta on ihan sama kuin se on ollut johdonmukaisesti koko ajan. Eli sellaista mallia, jolla järjestäytymättömiä työntekijöitä syrjitään paikallisessa sopimisessa ja heidät jätetään sopimisen ulkopuolelle, niin me emme voi sitä hyväksyä. Tällä hetkellä laki syrjii järjestäytymättömiä yrityksiä. Asettamalla sopimisen kieltoja ei syrjivää lainsäädäntöä voida korvata uudella syrjivällä lainsäädännöllä.

 

Lisäksi siinä on käytännön asia: varsinkin pienissä yrityksissä ei siitä sopimisesta tule mitään, jos osa jätetään sen ulkopuolelle. Kyllä kaikilla täytyy olla mahdollisuus osallistua paikalliseen sopimiseen ja työntekijöillä täytyy olla mahdollisuus demokraattisesti valita, haluavatko he edustajan ja se, kenet he haluavat valita. Edustaja taas itse päättää siitä, kuuluuko hän työntekijäliittoon vai ei. Lainsäädäntö, jossa ennakollisesti asetettaisiin järjestäytyminen sopimiseen osallistumiseen edellytykseksi, se ei ole yhdenvertaista, oikein eikä demokraattista”, Makkula tiivistää yrittäjien linjan.

 


 

Syksyllä 2015 EK:n hallituksen silloinen puheenjohtaja Matti Alahuhta (oik.) ilmoitti järjestön luopuvan tupo-sopimuksista. Saman vuoden keväällä Alahuhta istui samassa pöydässä hallitustunnustelija Juha Sipilän ja SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn (vas.) kanssa. (KUVA: Rio Gandara / HS) Koska kolmikanta siirtyi oma-aloitteisesti sivuun palkkaneuvotteluista, on luontevaa, ettei keskusjärjestöille jää paikkaa myöskään lainsäädäntöpöytiin. Korporatismin kulta-aika tuskin enää palaa, vaikka Sdp nousisikin ensi keväänä pääministeripuolueeksi. SAK, EK, STTK ja Akava näyttävät hiljalleen olevan typistymässä asiantuntijajärjestöiksi. Työntekijäliitot pystyvät yhä ajamaan jäsenistönsä etuja myös hallituksen päätöksiä vastaa, mutta kyse on yhä enemmän siitä, millaisiin työtaistelutoimiin niiden paukut kulloinkin riittävät.

 

 

 
 
 
Politiikka    |   HS-analyysi
 
 

Miksi ay-liike voi Suomessa uhmata vaaleilla

valittuja päättäjiä? Selitys löytyy

vuosikymmenten takaa

 

Työmarkkinajärjestöillä on Suomessa poikkeuksellinen valta lainsäädäntöön. HS selvitti, miten paljon puhuttu kolmikanta aikanaan syntyi ja miten sen natiseminen nivoutuu hallituksen ja ay-liikkeen riitaan.

 

Politiikka
Miksi ay-liike voi Suomessa uhmata vaaleilla valittuja päättäjiä? Selitys löytyy vuosikymmenten takaa
 
 
Konsensus-Suomen
 ja kolmikannan symboliseksi kulminaatiopisteeksi mainitaan usein vuoden 1977 Korpilampi-seminaari, jonne poliitikot ja työmarkkinajohtajat yhdessä kokoontuivat. Kuvassa Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto esittelee ja pääministeri
 Kalevi Sorsa katselee.Konsensus-Suomen ja kolmikannan symboliseksi kulminaatiopisteeksi mainitaan usein vuoden 1977 Korpilampi-seminaari, jonne poliitikot ja työmarkkinajohtajat yhdessä kokoontuivat. Kuvassa Suomen Pankin pääjohtaja
 Mauno Koivisto esittelee ja pääministeri Kalevi Sorsa katselee.
 
 
 
Konsensus-Suomen ja kolmikannan symboliseksi kulminaatiopisteeksi mainitaan usein vuoden 1977 Korpilampi-seminaari, jonne poliitikot ja työmarkkinajohtajat yhdessä kokoontuivat. Kuvassa Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto esittelee ja pääministeri Kalevi Sorsa katselee. (KUVA: Jarmo Matilainen / HS)
 
 
 

Julkaistu: 21.10. 2:00 , Päivitetty: 21.10. 8:28 | HS


 

Jo peruskoulussa meille opetetaan, että Suomessa lait säätää kansan valitsema eduskunta. Lakiesitykset tekee eduskunnan luottamusta nauttiva hallitus.

Siksi voi näyttää kummalliselta, että ensi viikolla jälleen useat palkansaajaliitot lakkoilevat estääkseen Juha Sipilänhttps://www.hs.fi/haku/?query=juha+sipilan (kesk) hallitusta esittämästä pienten yritysten irtisanomista helpottavaa lakia.
 

Todellisuudessa kummallista asiassa on silti pikemminkin se, että hallitus kehtaa viedä eteenpäin työelämää koskevaa lakia ilman suurimman työntekijäjärjestön SAK:n hyväksyntää. Se ei nimittäin ole ollut Suomessa tapana.

Oppikirjojen teksteistä huolimatta tosiasiallista lainsäädäntövaltaa ovat vuosikymmenten ajan käyttäneet eduskunnan lisäksi työmarkkinaosapuolet.
 

Tästä on kyse kuuluisassa ”kolmikannasta”.

Mutta mitä ihmettä se tarkoittaa? HS käy läpi kolmikannan synnyn ja selittää, miksi sen murenemisella on suuri rooli hallituksen ja ay-liikkeen yhä kuumenevassa riidassa.

Kiistan ytimessä on järjestöjen veto-oikeus lainsäädäntöön

Kolmikanta on suomalainen poliittisen järjestelmän erityispiirre, jossa kolme osapuolta eli hallitus sekä työnantajien keskusjärjestö EK ja työntekijöiden keskusjärjestöt SAK, STTK ja Akava sopivat työelämää ja sosiaaliturvaa koskevasta lainsäädännöstä yhdessä.
 
 

Käytännössä yhdessä sopiminen on tarkoittanut sitä, että hallitus ei ole muuttanut työntekijöiden työehtoja tai eläkkeitä ja työttömyysturvaa koskevia lakeja ilman, että järjestöistä vahvimmat eli SAK ja EK ovat hyväksyneet muutokset. Poliitikot ovat siis myöntäneet kolmikannan kahdelle muulle osapuolelle epävirallisen ”veto-oikeuden”.

Lisäksi työmarkkinaosapuolet ovat neuvotelleet keskenään esimerkiksi kaikki Suomessa tehdyt suuret eläkeuudistukset, ja eduskunta on hyväksynyt neuvottelujen lopputuloksen laiksi juuri pilkkuakaan muuttamatta.

Nyt käynnissä olevassa vaikeassa kiistassa onkin kyse pelkän irtisanomislain sijaan siitä, että hallitus on viemässä työmarkkinaosapuolilta niiden paikan päätöksentekopöydässä.
 

Sipilän hallituskin on toki hallitusohjelmassa sitoutunut kolmikantaiseen valmisteluun ja kuullut järjestöjä, mutta se on eri asia kuin todellinen päätösvalta.

Ensin hallitus sääti työttömyysturvan aktiivimallin SAK:n vastalauseista huolimatta, mikä kirvoitti työntekijäpuolen mielenilmauksiin. Nyt se taas ajaa kiisteltyä irtisanomislakia, vaikka palkansaajajärjestöt vastustavat sitä vimmaisesti eikä EK:kaan ole siitä innoissaan.
 


Helmikuussa
 2018 SAK järjesti mielenilmauksen Juha Sipilän hallituksen kehittämää aktiivimallia vastaan.Helmikuussa 2018 SAK järjesti mielenilmauksen Juha Sipilän hallituksen kehittämää aktiivimallia vastaan.
 
 
 
Helmikuussa 2018 SAK järjesti mielenilmauksen Juha Sipilän hallituksen kehittämää aktiivimallia vastaan. (KUVA: Markus Jokela / HS)

Työmarkkinajärjestöt pelkäävät, että hallitus rikkoo kolmikannan ja kaventaa niiden valtaa. Hallitus on puolestaan tehnyt selväksi, että lakien säätäminen kuuluu vain ja ainoastaan eduskunnalle.
 
*
 

Mutta miksi kansan valitseman parlamentin ulkopuoliset etujärjestöt ovat ylipäätään saaneet Suomessa niin suuren valta-aseman?
 
*

Vaikka järjestövaltaa syystä parlamentaarista demokratiaa halventavaksi, sen pystyttämiseen oli aikanaan perusteita.

Nyt kolmikanta natisee kovempaa kuin kenties koskaan aiemmin. Erikoisen sopimisjärjestelmän murtuminen ei silti välttämättä johda pelkästään toivottuihin tuloksiin.

Kolmikanta syntyi 1960-luvulla vallan vaihtokauppana

Kolmikannan kriitikko Juhana Vartiainenhttps://www.hs.fi/haku/?query=juhana+vartiainen (kok) on arvioinut, että ammattiyhdistysliikkeen valta-asema pohjautuu kylmän sodan aikaiseen pelkoon työntekijöiden radikalisoitumisesta ja kommunismista.

Kun nykyisenlainen kolmikanta 1960-luvulla muotoutui, kyse ei silti ollut niinkään ideologiasta vaan pikemminkin käytännön syistä.

Oleellista oli se, että toisen maailmansodan jälkeen Suomen hallitukset olivat heikkoja ja juopa kaupungin ja maaseudun välillä suuri. Suomeen pyrittiin kehittämään väestön hyvinvointia parantavaa sosiaaliturvaa, mutta se oli vaikeaa.

Esimerkiksi vuonna 1956 eduskunnan tekemä kansaneläkelain uudistus toi pienituloisille paremmat eläkkeet ja vastaavasti työntekijöiden kerryttämät eläkesäästötilit lakkautettiin. Sekä kaupunkien palkkatyöläiset että työnantajat kokivat tulleensa sivuutetuiksi.

Samana vuonna SAK järjesti yleislakon.

Suurmielenosoitus Senaatintorilla Helsingissä Suomen toistaiseksi
 viimeiseksi jääneen täysmittaisen yleislakon aikaan vuonna 1956.Suurmielenosoitus Senaatintorilla Helsingissä Suomen toistaiseksi viimeiseksi jääneen täysmittaisen yleislakon aikaan vuonna 1956.
 
Suurmielenosoitus Senaatintorilla Helsingissä Suomen toistaiseksi viimeiseksi jääneen täysmittaisen yleislakon aikaan vuonna 1956.
 
Rautatieläisten liitto kutsui työläisiä jäsenikseen vuonna 1956. Ammattiliittojen jäsenmäärän nopea kasvu mahdollisti työntekijäjärjestöjen vallan.Rautatieläisten liitto
 kutsui työläisiä jäsenikseen vuonna 1956. Ammattiliittojen jäsenmäärän nopea kasvu mahdollisti työntekijäjärjestöjen vallan.
 
Rautatieläisten liitto kutsui työläisiä jäsenikseen vuonna 1956. Ammattiliittojen jäsenmäärän nopea kasvu mahdollisti työntekijäjärjestöjen vallan. (KUVA: Työväen Arkisto)

Kun sit­ten vuosi­kymme­nen tait­teessa eläke­turvaa ja työttömyys­vakuutusta yri­tettiin jäl­leen uudistaa, työn­antaja- ja työn­tekijä­järjestöt löysivät toisensa käänteen­tekevällä tavalla.

Vähemmistöhallituksen siunauksella ne saivat neuvotella kassojen jäsenyyteen perustuvan työttömyysvakuutuksen ja lakisääteisen ansiosidonnaisen työeläkejärjestelmän.

Työnantajapuolella nähtiin, että liiton jäsenyyteen perustuva työttömyysturva ja ansiotyöhön perustuva eläke tulisivat lopulta yrityksille halvemmiksi kuin yleinen työttömyysvakuutus tai tasaeläke, joita olisi maksettu kaikille.

Samalla tavoin SAK:n enemmistö ja Sdp katsoivat, että työläisten etujen tulisi olla etusijalla.

Näin Suomeen syntyi työntekijäliittojen ja suurtyönantajien jatkuvaan kauhun tasapainoon perustuva konsensus, jonka ulkopuolelle pitkälti jäivät radikaaleimmat kommunistit ja maaseudun väestö.

Samalla keskeinen sosiaaliturva ja työlainsäädäntö siirrettiin eduskunnan ulkopuolelle kahdelle vahvalle sopijaosapuolelle. Se teki päätöksistä kestäviä ja esimerkiksi uudesta ”eläkelupauksesta” uskottavan: valittiin eduskuntaan ketä tahansa, poliitikot eivät kovin helposti voisi puuttua järjestöjen keskenään sopimiin asioihin.

Samalla valta eläketurvasta ja -rahastoista sekä työttömyyskassoista kuitenkin sinetöivät keskusjärjestömahdin vuosikymmeniksi eteenpäin.


 
 
Vuonna 1962 pystytetty työeläkejärjestelmä on järjestömahdin ydin. Eläketurvakeskuksen
 toimitusjohtaja Tauno Jylhä (keskellä) esittelee uusien eläkelakien saavutuksia.Vuonna 1962 pystytetty työeläkejärjestelmä on järjestömahdin ydin. Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Tauno Jylhä
 (keskellä) esittelee uusien eläkelakien saavutuksia.
 
 
Vuonna 1962 pystytetty työeläkejärjestelmä on järjestömahdin ydin. Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Tauno Jylhä (keskellä) esittelee uusien eläkelakien saavutuksia. (KUVA: Lehtikuva)

Ilmaiseksi valtio ei lainsäädäntövallastaan luopunut.

1960-luvun lopulla tehtiin ensimmäinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu, ja hallitukset olivat siitä eteenpäin keskeisesti vaikuttamassa palkkapolitiikkaan. Poliittiset päättäjät ajattelivat, että he pystyvät hillitsemään palkankorotuksia hintojen nousun hillitsemiseksi.

Ay-liikkeen historiaa pitkään tutkineen Itä-Suomen yliopiston dosentin Tapio Bergholminhttps://www.hs.fi/haku/?query=tapio+bergholmin mukaan Suomen poliittisen järjestelmän erikoisuus on nimenomaan tämä ”kaksoissidos”, eräänlainen vallan vaihtokauppa: työmarkkinaosapuolet otettiin mukaan lainsäädäntötyöhön, ja vastaavasti valtio pääsi vaikuttamaan palkanmuodostukseen.

Niin sanotun konsensus-Suomen symboliseksi kulminaatiopisteeksi mainitaan usein vuoden 1977 Korpilampi-seminaari, jonne pääministeri Kalevi Sorsahttps://www.hs.fi/haku/?query=kalevi+sorsa kutsui poliitikkoja ja työmarkkinapäättäjiä yhdessä keskustelemaan keinoista yritysten kilpailukyvyn palauttamiseksi.

Lama päätti kultakauden

Työmarkkinajärjestöjen valtahuippu ajoittui 1970- ja 1980-luvuille.

Työttömyyskassat ja työnantajien tilittämä verovähenteinen jäsenmaksu olivat ammattiyhdistysliikkeelle tehokkaita jäsenmagneetteja. Lakkoase oli todellinen pelote.

Työnantajapuoli pystyi puolestaan käyttämään yhä enemmän yhteiskunnallista vipuvoimaa esimerkiksi eläkerahastojen avulla.

Järjestöjen veto-oikeus lainsäädäntöön oli vakiintunut käytäntö. Silloisessa työnantajajärjestö STK:ssa lakiasiainjohtajana työskennellyt Mauri Morenhttps://www.hs.fi/haku/?query=mauri+moren on jälkikäteen muistellut kriittisesti, kuinka hän ”suunnilleen asui eduskunnassa kertomassa kansanedustajille, ettei sovittuja asioita saa muuttaa”.

Kuuluisaksi tuolla aikakaudella tulivat myös pitkät kosteat lounaat ja läpi öiden kestäneet neuvottelut Etelärannassa ja Hakaniemessä.


Ensimmäiseksi todelliseksi käännekohdaksi osoittautui 1990-luvun alun syvä lama, jonka aikaisista työmarkkinariidoista voi löytää paljon yhtäläisyyksiä nykypäivään.

Keskustalaisen pääministerin Esko Ahonhttps://www.hs.fi/haku/?query=esko+ahon johtama hallitus yritti 1990-luvun alun laman aikana Sipilän tapaan tunkea työntekijäpuolen kurkusta ”yhteiskuntasopimusta”.

Lopulta Aho päätyi ajamaan läpi lakiuudistuksia työmarkkinajärjestöjen vastustuksesta huolimatta ja välit työmarkkinoilla kiristyivät äärimmilleen.


Keskusta ja ammattiyhdistysliike ovat ottaneet yhteen aiemminkin. 1990-luvun alussa pääministeri Esko Ahon (vas.) otteet eivät huvittaneet SAK:n puheenjohtajaa Lauri Ihalaista (oik.)Keskusta ja ammattiyhdistysliike ovat ottaneet
 yhteen aiemminkin. 1990-luvun alussa pääministeri Esko Ahon (vas.) otteet eivät huvittaneet SAK:n puheenjohtajaa Lauri Ihalaista (oik.)
 
 
 
Keskusta ja ammattiyhdistysliike ovat ottaneet yhteen aiemminkin. 1990-luvun alussa pääministeri Esko Ahon (vas.) otteet eivät huvittaneet SAK:n puheenjohtajaa Lauri Ihalaista (oik.)

Laman päätyttyäkin keskustelu järjestövallasta jatkui. Vuorineuvos Casimir Ehrnroothhttps://www.hs.fi/haku/?query=casimir+ehrnrooth kirjoitti vuonna 1995 Helsingin Sanomissa, että jähmeä kolmikantainen lainvalmistelu heikensi Suomen kilpailukykyä ja työelämälainsäädäntö tulisi palauttaa eduskunnalle.

Kun pääomat liikkuivat vikkelästi rajojen yli, yritykset pystyivät aiempaa helpommin investoimaan Suomen ulkopuolelle. Monien mielestä kolmikanta toimi kyllä hyvinä aikoina, mutta huonoina aikoina se esti tarpeelliset leikkaukset.

Hyvät ajat kuitenkin koittivat jälleen.

Suomen talous pääsi kovaan nousuun matkapuhelinyhtiö Nokian vetämänä, ja vaikeiden lamavuosien jälkeen lihavia vuosia vältettiin pilaamasta työmarkkinakiistoilla.

Hallitusta johtivat jälleen perinteisesti ammattiyhdistysliikettä lähellä olleet sosiaalidemokraatit.

Vaikka pääministeri Paavo Lipponenhttps://www.hs.fi/haku/?query=paavo+lipponen ei suinkaan ollut kaikkein ay-myönteisin demari, hänen kahden hallituksensa hallitusohjelmat suorastaan pursusivat yhteistyötä ja kolmikantaista lainvalmistelua.

Kolmikanta sai jatkoaikaa, muttei loputtomiin.

Onko järjestövallan aika nyt lopullisesti ohi?

Ammattiyhdistysliikkeen raivoa Sipilän hallitusta kohtaan selittää se, että hallitus on rikkonut Tapio Bergholmin kuvaaman 1960-luvulla syntyneen kaksoiskytköksen.

Ensin hallitus tuli työmarkkinaosapuolten alueelle ja vaati niitä tekemään työehtoja heikentävän kilpailukykysopimuksen. Työntekijäjärjestöt taipuivat sopimukseen, mutta nyt hallitus on siitä huolimatta ajamassa läpi niiden vastustamaa irtisanomislakia.

Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että Sipilä olisi yksin murentamassa keskusjärjestövaltaa. Järjestöt ovat nimittäin tehneet sitä myös itse.


Elinkeinoelämän keskusliitto julisti syksyllä 2015, että se ei enää tee tulopoliittisia kokonaisratkaisuja eikä täten ole palkkaneuvottelujen sopijaosapuoli. Näin työnantajapuoli käytännössä lakkautti perinteisen kolmikannan.

SAK ja ammattiyhdistysliike ylipäätään ovat heikentyneet tällä vuosituhannella, ja työnantajat laskivat, että ne saavat itselleen edullisempia ratkaisuja liittokohtaisella ja työpaikkakohtaisella sopimisella.


Syksyllä 2015 EK:n hallituksen silloinen puheenjohtaja Matti Alahuhta (oik.) ilmoitti järjestön luopuvan tupo-sopimuksista. Saman vuoden keväällä
 Alahuhta istui samassa pöydässä hallitustunnustelija Juha Sipilän ja SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn (vas.) kanssa.Syksyllä 2015 EK:n hallituksen silloinen puheenjohtaja Matti Alahuhta (oik.) ilmoitti järjestön
 luopuvan tupo-sopimuksista. Saman vuoden keväällä Alahuhta istui samassa pöydässä hallitustunnustelija Juha Sipilän ja SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn (vas.) kanssa.
 
 
 
Syksyllä 2015 EK:n hallituksen silloinen puheenjohtaja Matti Alahuhta (oik.) ilmoitti järjestön luopuvan tupo-sopimuksista. Saman vuoden keväällä Alahuhta istui samassa pöydässä hallitustunnustelija Juha Sipilän ja SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn (vas.) kanssa. (KUVA: Rio Gandara / HS)

Koska kolmikanta siirtyi oma-aloitteisesti sivuun palkkaneuvotteluista, on luontevaa, ettei keskusjärjestöille jää paikkaa myöskään lainsäädäntöpöytiin.

Korporatismin kulta-aika tuskin enää palaa, vaikka Sdp nousisikin ensi keväänä pääministeripuolueeksi. SAK, EK, STTK ja Akava näyttävät hiljalleen olevan typistymässä asiantuntijajärjestöiksi.

Työntekijäliitot pystyvät yhä ajamaan jäsenistönsä etuja myös hallituksen päätöksiä vastaa, mutta kyse on yhä enemmän siitä, millaisiin työtaistelutoimiin niiden paukut kulloinkin riittävät.

Kabinettisopimisen loppuminen jättää aukon

Korporatismin heikkeneminen kasvattaa parlamentaarisen demokratian eli vaaleilla valittujen poliitikkojen roolia, mitä voi pitää oikeutettuna. Kivuttomasti muutos ei silti välttämättä suju.

Kolmikantainen sopiminen on toisinaan saattanut olla hidasta ja jähmeää, mutta sen avulla on saatu kiistanalaisista asioista päätöksiä aikaan aina viime vuosiin saakka.

Keskusjärjestöt muistavat nyt toistuvasti viitata vuonna 2014 sopimaansa eläkeuudistukseen, jossa ne sopivat eläkeiän nostamisesta ja menojen karsimisesta hallituksen asettamissa raameissa. Eduskunta hyväksyi lopputuloksen ilolla lähes yksimielisesti.

Työmarkkinaosapuolten vastustamien lakien kohdalla tilanne on toinen. Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinnehttps://www.hs.fi/haku/?query=antti+rinne ja hänen puoluetoverinsa ovat jo ilmaisseet tilaisuuden tullen peruuttavansa niin kiistellyn irtisanomislain kuin muitakin Sipilän hallituksen päätöksiä.

Juuri tällaisen poukkoilun välttäminen on ollut kolmikannan hyvä puoli. Eduskunnan ja parlamentaarisen demokratian voimistuminen tulleekin vaatimaan harjoittelua maassa, jossa niin monet suuret asiat on opeteltu sopimaan kabineteissa.
 
*

Artikkelin lähteenä on käytetty muun muassa kirjoja Nieminen & Laatunen: Kolmikannan kulisseissa (2017) ja Vauhkonen & Hannikainen: Ansioiden mukaan (2012) sekä Tapio Bergholmin väitöskirjaa Kaksoissidoksen synty (2015).
 

”Tulevaisuudessa markkinoiden muutokset käyvät aina vaan tiuhemmassa tempossa. Ei kenellekään voi taata pysyviä työpaikkoja. Ei edes Hakaniemessä. Suurilla yrityksillä on pieniin verrattuna monin verroin helpompaa vastata markkinoiden haasteisiin niin tuotannon kuin työllisyydenkin suhteen. Jotenkin tätä epäsuhtaa pitää tasoittaa pienten yritysten osalta ja vielä niin, että pienennetään niiden suurimpia riskejä. Jos työllistämisestä tulee liian vaikeaa, se yksinkertaisesti vain loppuu”, Virén kirjoittaa.


  

Taloustieteen professori ihmettelee:

Tällainen järjestelmä on vain Suomessa –

”Valtiovalta tukee ay-liikettä runsaasti”

 
Luotu: 
18.10.2018 08:15

  • Kuva: Alma Talent / Petteri Paalasmaa
    Kuva
    Arkistokuva SAK:n aktiivimallia vastustavasta mielenosoituksesta.
 
|

Taloustieteen professori Matti Virén ihmettelee Puheenvuoro-blogissaan sitä, että ay-liike osoittaa mieltään hallitusta vastaan, vaikka valtiovalta tukee sitä runsaskätisesti.

Työntekijäliitot ovat aloittaneet työtaisteluita vastalauseena hallituksen hankkeelle laskea irtisanomiskynnystä pienissä yrityksissä. Eilen Julkisten ja hyvinvointialojen liitto ilmoitti maanantaina 22.10.2018 alkavasta kahden päivän lakosta.

 

”Erikoista on se, että ammattiliitot kiivailevat hallitusta vastaan, vaikka valtiovalta tukee niitä enemmän kuin ehkä mitään muuta yhteiskunnan sektoria. Itse asiassa voi sanoa, että valtio on liittojen suurin rahoittaja. Päinvastoin kuin kaikki muut yleishyödylliset yhteisöt ay-liike nauttii jäsenmaksujen verovähennysoikeudesta, joka (ml. työttömyyskassojen jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuus) menetettyinä verotuloina merkitsee noin 500 miljoonaan euron verotukea vuosittain. Lisäksi ay-liike nauttii pääomatulojen verovapaudesta määrällä, joka nousee kymmeniin miljooniin euroihin. Arvonlisäverostakin tarvitsee lukea vain sanomalehdistä.

*

 

Ammattiliittojen jäsenhankintaa subventoidaan varsin runsaskätisesti maksamalla leijonanosa (95 %) littojen työttömyyskassojen menoista. Ei tällaista järjestelmää ole muulla kuin Suomessa. Miten ammattiliitot osoittavat kiitollisuuttaan saamastaan tuesta? Aika heikosti, ilmeisesti tukea pidetään itsestäänselvyytenä. Ammattiliittojen uhittelussa taitaa sittenkin olla kyse enemmän oman profiilin nostamisesta. Jollain tapaa pitää osoittaa oma tarpeellisuus ja legitimisoida jatkuva varallisuuden kartuttaminen”, Virén kirjoittaa. 

Virén kysyy, mitä suomalaiset ovat saaneet vastineeksi ay-liikkeelle annetuista rahoista ja ”mihin ihmeeseen tarvitaan liittojen miljardiomaisuuden jatkuvaa kasvattamista”.

”Joillain liitoilla omaisuustulot taitavat olla jo suurempi tulonlähde kuin jäsenmaksut. Aiheellinen kysymys on, eikö nyt olisi jo aika purkaa tämä valtion rahojen lahjoittaminen, ja laittaa kaikki tulonsaajat ja tulot (ovat tulot mitä laatua tahansa) samalle viivalle verotuksen suhteen. Kaikki maksakoot veroa tulostaan”, Virén vaatii.

Virénin mielestä kiistelty irtisanomislaiksi kutsuttu hanke on tarpeellinen.

*

”Tulevaisuudessa markkinoiden muutokset käyvät aina vaan tiuhemmassa tempossa. Ei kenellekään voi taata pysyviä työpaikkoja. Ei edes Hakaniemessä. Suurilla yrityksillä on pieniin verrattuna monin verroin helpompaa vastata markkinoiden haasteisiin niin tuotannon kuin työllisyydenkin suhteen. Jotenkin tätä epäsuhtaa pitää tasoittaa pienten yritysten osalta ja vielä niin, että pienennetään niiden suurimpia riskejä. Jos työllistämisestä tulee liian vaikeaa, se yksinkertaisesti vain loppuu”, Virén kirjoittaa.

 


 

− Yleissitovuus ja sopimisen kiellot ovat yhdistelmä, jotka sortavat pk-yrityksiä ja vaikeuttavat vastaamista kilpailuun. Ne ovat kartellin ainespuut, Pentikäinen kommentoi Twitterissä. Kansanedustaja Juhana Vartiainen (kok.) vastaa Pentikäiselle korostamalla Suomen omaa aktiivisuutta.

 

Mikael Pentikäinen. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

Mikael Pentikäinen: Nämä ovat kartellin

ainespuut

 

 

Yrittäjien toimitusjohtajan mukaan yleissitovuus ja sopimisen kiellot vaikeuttavat vastaamista kilpailuun.

Ajatushautomo Libera on haastanut suomalaisen työsopimusjärjestelmän kantelemalla työehtosopimusten yleissitovuudesta Euroopan komissioon. Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen pitää kannetta tervetulleena ja tärkeänä.

 

− Yleissitovuus ja sopimisen kiellot ovat yhdistelmä, jotka sortavat pk-yrityksiä ja vaikeuttavat vastaamista kilpailuun. Ne ovat kartellin ainespuut, Pentikäinen kommentoi Twitterissä.
Kansanedustaja Juhana Vartiainen (kok.) vastaa Pentikäiselle korostamalla Suomen omaa aktiivisuutta.

− Kiinnostavaa. Mutta Suomen on työllisyyden kannalta järkevää lievittää ja muuttaa yleissitovuutta ihan omin päätöksin eikä jäädä odottamaan tämän kanteen käsittelyä. Stay tuned! Vartiainen kirjoittaa.

Pentikäinen vastaa olevansa samaa mieltä Vartiaisen kanssa.

*

− Kanne on silti tärkeä, koska Suomen nykyjärjestelmä ruokkii työttömyyttä ja on kestämätön, kun yritykset ja työntekijät ovat lain edessä eriarvoisia järjestäytymisen perusteella, Pentikäinen sanoo.

 

Mikael Pentikäinen@jmpentikainen
 
 

Tervetullut ja tärkeä kanne. ja sopimisen kiellot ovat yhdistelmä, jotka sortavat pk-yrityksiä ja vaikeuttavat vastaamista kilpailuun. Ne ovat kartellin ainespuut. @Liberafi https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005841443.html 

 

Ajatushautomo Libera yrittää kaataa ay-liikkeelle pyhän asian: ”Yleissitovuus aiheuttaa monenlaista...

Ajatushautomo Libera on yhdessä asianajotoimisto Boreniuksen kanssa päättänyt haastaa suomalaisen työsopimusjärjestelmän ytimen kantelemalla siitä Euroopan komissioon.

hs.fi

 

juhana vartiainen@filsdeproust
 
 

Kiinnostavaa. Mutta Suomen on työllisyyden kannalta järkevää lievittää ja muuttaa yleissitovuutta ihan omin päätöksin eikä jäädä odottamaan tämän kanteen käsittelyä. Stay tuned!

Mikael Pentikäinen@jmpentikainen
 

Tervetullut ja tärkeä kanne. #yleissitovuus ja sopimisen kiellot ovat yhdistelmä, jotka sortavat pk-yrityksiä ja vaikeuttavat vastaamista kilpailuun. Ne ovat kartellin ainespuut. @Liberafi #yrittäjät https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005841443.html 

 

juhana vartiainen@filsdeproust
 

Kiinnostavaa. Mutta Suomen on työllisyyden kannalta järkevää lievittää ja muuttaa yleissitovuutta ihan omin päätöksin eikä jäädä odottamaan tämän kanteen käsittelyä. Stay tuned! https://twitter.com/jmpentikainen/status/1044800481376309249 

Mikael Pentikäinen@jmpentikainen
 

Samaa mieltä. Kanne on silti tärkeä, koska Suomen nykyjärjestelmä ruokkii työttömyyttä ja on kestämätön, kun yritykset ja työntekijät ovat lain edessä eriarvoisia järjestäytymisen perusteella.