– Kiina puhuu valtioiden itsemääräämisoikeuden puolesta, mutta kannattaa samalla suurvaltojen oikeutta omiin etupiireihinsä. Vaikka silkkitiehanke ja sen tueksi luodut instituutiot eivät suoraan haasta vallitsevaa länsimaista maailmanjärjestystä, se viittaa yritykseen muuttaa Kiinan lähialueet sen takapihaksi. Silkkitiehankkeessa ei ole kyse pelkästään taloudesta tai geopolitiikasta. Se on myös osa Kiinan ideologista kilpailua.

 

Kiinan presidentti Xi Jinping. (Andy Wong/AFP-Lehtikuva)

”Kiinan johtama maailmanjärjestys” – tätä

maa haluaa

 

Ideologisen kilpailun Kiinan ja länsimaiden välillä uskotaan kiihtyvän.

Kiina haastaa vallitsevan maailmanjärjestyksen ja pyrkii itse johtoasemaan, selviää Ulkopoliittisen instituutin FIIA Briefing Paper -julkaisusta.

 

– Kiinan pitkän aikavälin päämääränä on kansallinen uudelleenherääminen ja länsimaailman kulttuurisen ylivallan lopettaminen. Kiinan näkökulmasta kansainvälisten suhteiden merkittävin vastakkaisasettelu liittyy arvoihin: yleismaailmalliset arvot ovat uhka kiinalaisille arvoille, ja siksi on odotettavissa, että ideologinen kilpailu Kiinan ja länsimaiden välillä kiihtyy, toteaa julkaisun kirjoittanut vanhempi tutkija Jyrki Kallio.

Kallion mukaan Kiina rakentaa silkkitiehankkeillaan Keski- ja Kaakkois-Aasiaan omaa etupiiriään, joka perustuu kiinalaisiin arvoihin.

 

– Silkkitiehanke on strategisessa mielessä Kiinan tärkein projekti. Sen tarkoituksena on tukea maan talouskasvua edistämällä Kiinan ympärille muodostuvaa taloudellista integraatiota Etelä- ja Keski-Aasiassa ja parantamalla EU:n ja Kiinan välisiä logistisia yhteyksiä.

Kallio korostaa, että Kiinan tavoittelema alueellinen kohtalonyhteisö Keski- ja Kaakkois-Aasiassa hakee kuitenkin yhä muotoaan ja on ristiriitainen.

 

– Kiinan presidentti Xi Jinping sanoi kommunistisen puolueen 19. puoluekokouksessa, että Kiinan malli tarjoaa uuden vaihtoehdon maille, jotka haluavat kehittyä nopeasti ja säilyttää itsenäisyytensä.

Kommunistinen puolueen tavoitteena on edelleen kommunismin tai ”suuren yhteisöllisyyden” toteutuminen.

– Sitomalla sosialismin ja Kiinan kohtalot yhteen presidentti Xi Jinping toteaa itse asiassa, että perimmäisenä tavoitteena on Kiinan johtama maailmanjärjestys.


 
Pääkirjoitus    |   Pääkirjoitus
 
 

Parlamentarismia kannattaa edistää

riippumatta siitä, ketkä ovat vallassa

 

Arjen politiikassa ryvettyneet päättäjät eivät edes halua haastaa suosittua presidenttiä.


PRESIDENTTI Sauli Niinistöstä ilmestyi alkuviikolla kaksi toimittaja­voimin tehtyä kirjaa. Risto Uimosen teoksessa piirretään muotokuvaa maan isästä, Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen kirjassa kuvaukset suositun presidentin vallankäytöstä ovat rosoisempia.


Vaikka vallankäyttäjien persoonat ja heidän keskinäiset suhteensa kiinnostavat, Niinistön aikaa voi jo katsoa myös poliittisen järjestelmän näkökulmasta. Hänen aikanaan presidentin rooli ei ole enää muuttunut samaan suuntaan kuin sitä ennen runsaan kolmenkymmenen vuoden aikana. Suomi on palannut jos ei kohti presidenttivaltaista niin ainakin kohti presidenttikeskeistä aikaa.


Presidentin ja muiden valtiollisten toimijoiden asema on aina yhdistelmä perustuslain säädöksiä, ympäröivää tilannetta ja henkilöön liittyviä tekijöitä. Niinistön tullessa presidentiksi uusi aiempaa parlamentaarisempi perustuslaki oli jo ajettu sisään, mutta Niinistö on muokannut tehtävää haluamaansa suuntaan.

Muutokseen löytyy syitä sekä kotimaasta että ulkomailta. Hajanaisten ja ajoittain haparoivien hallitusten valta on huonosti kiinni, joten sitä on ollut helppo ottaa. Suomi saattaa myös heijastaa itänaapurin tilannetta: kun siellä valta keskittyy ja halu käyttää voimaa on kasvanut, myös täällä on paineita keskittää päätöksentekoa.


Niinistö on voinut nojata vahvaan kansansuosioon, jonka perusta luotiin jo viime vuosituhannen puolella. Arkisissa poliittisissa murheissa ryvettyneet päättäjät eivät halua haastaa suosittua presidenttiä ja toivovat pikemmin häneltä edes taustatukea.

Kypsyminen parlamentaariseen vallankäyttöön on Suomessa kestänyt kauan. Valtionpäämiehelle jäi eurooppalaisittain poikkeuksellisen vahva asema.

Sodan jälkeen pitkään jatkunut presidenttikeskeinen kausi osoitti, että ajan mittaan myös järjestelmän epäterveet piirteet lisääntyvät, jos parlamentarismiin kuuluva avoin ja jatkuva valvonta sekä vallanpitäjien vaihtuminen eivät toimi normaalisti.


1980-luvulla vihdoin vakiintui malli, jossa hallituksen pitää nauttia eduskunnan luottamusta. Seuraavalla vuosikymmenellä omaksuttiin enemmistöparlamentarismi ja siihen liittyvä vallankäytön vastuu. Vuosituhannen vaihteessa uusi perustuslaki toi lisää parlamentaarista valvontaa myös ulkosuhteiden hoitoon ja siirsi hallituksen muodostamisen avaimet eduskuntaan. Muutokset olivat perusteltuja.

Hallitukset eivät ole yhtä suosittuja kuin presidentit. Hallituspolitiikka tekee yhteiskunnan ristiriidat ja erilaisten näkökulmien yhteensovittamisen näkyviksi. Usein kinastelulta vaikuttavaa politiikkaa arvostellaan jatkuvasti. ­Arvostelu voi johtaa jopa vallan vaihtumiseen. Se on oikeastaan parlamentarismin idea.


Parlamentarismia on Suomessa yhä tarvetta viedä eteenpäin riippumatta siitä, ketkä henkilöt tai mitkä puolueet ovat vallassa. Se pitää kansanvallan ytimen terveenä.

On kuvaava sattuma, että kun nyt jälkeenpäin kirjasta voi lukea presidentin osallistuneen kulissien takana ja hallituksen tontilla kiky-sopimuksen avittamiseen, samassa pöydässä on ollut edustajia työmarkkinajärjestöistä, joiden ote hallituksiin on Suomessa poikkeuksellisen vahva. Se on kuva suomalaisesta vallankäytöstä kabineteissa.

Eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen vallankäyttö on julkisempaa. Silloin ainakin tiedetään, ketkä käyttävät valtaa ja milloin. Asetelmasta syntyviä periaatteellisia kysymyksiä ei voi aina huolettomasti kuitata sanomalla, että lopputulos ratkaisee.
 
 

Niinistö analysoi kirjan mukaan, että Putin ei ryhdy mihinkään, missä on häviämisen mahdollisuus. Näin ollen Venäjä ei uskalla laskea sotilaallisen voimankäytön rimaa Baltiassa, kirja kertoo Niinistön pohtineen, koska tällöin seurauksena olisi väistämättä kolmas maailmansota. - Näkökulma: Historiaa tunteville, vertaus on oivallinen! - KimsBlog


 

 

Tuore kirja: Putin on Niinistön mukaan

"modernin ajan Hannibal"

 

   

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva
 Jenni Haukio ottivat Vladimir Putinin heinäkuussa 2018 vastaan Presidentinlinnassa.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio ottivat Vladimir Putinin heinäkuussa 2018 vastaan Presidentinlinnassa. KUVA: MATTI PORRE

Putin ei ryhdy mihinkään, missä on häviämisen mahdollisuus, Niinistö pohtii uuden kirjan mukaan.


 

 

 

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö pitää Venäjän presidentti Vladimir Putinia modernin ajan Hannibalina, joka uhkaa sivistystä eli Euroopan unionia, kerrotaan presidentin elämää käsittelevässä uutuuskirjassa Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra. Kirjan mukaan Niinistö on verrannut Putinin Venäjää antiikin sotapäällikköön useasti niin kulissien takana kuin julkisestikin.

 

Aamulehden toimittajien Lauri Nurmen ja Matti Mörttisen kirjan mukaan presidentti Niinistöä askarrutti jo koulupoikana antiikin historia: miksi ja miten karthagolaisten julmana pidetty sotapäällikkö Hannibal onnistui lyömään sivistyneinä pidettyjen roomalaisten armeijat näiden omalla maaperällä? Myöhemmin, etenkin Krimin miehityksen jälkeen, Niinistö on palannut tähän ajatukseen.

Kirjan mukaan Niinistön ulkopolitiikkaa ymmärtääkseen täytyy tietää, miten hän pohjimmiltaan suhtautuu Venäjän ja Putiniin. Krimin miehityksen jälkeisinä vuosina Niinistö on verrannut keskusteluissa EU:ta antiikin Roomaan ja Venäjää kenraali Hannibalin johtamiin röyhkeisiin valloittajiin, kirjassa todetaan.

 

 *

Kirjan mukaan Niinistön ajattelun ydin on paljastunut etenkin Kultaranta-keskusteluissa, joissa tämä on jopa julkisesti viitannut Putiniin samassa yhteydessä kuin Hannibaliin. Niinistön mukaan todistamme nykypäivänä sivistyksen ja hyvän eli EU:n heikkoutta, jota ”moderni Hannibal” eli Putin yrittää hyödyntää. Karthagolaisten menestys antiikin aikana on presidentin mukaan historianoppi, jota nyt joudutaan miettimään.

*

 

Sotapäällikkö Hannibal aloitti toisen puunilaissodan (noin 218–202 eaa.) valtaamalla Saguntumin vauraan kauppakaupungin Iberian niemimaalla. Roomalaiset eivät auttaneet piiritettyä kaupunkia, ja voitosta itseluottamusta kerännyt Hannibal ylitti Pyreneiden vuoriston ja Alpit ja onnistui kukistamaan roomalaiset Apenniinien niemimaalla.

 

Niinistö on korostanut länsimaiden tuudittautumista ikuiseen rauhaan ja miettinyt, nostaako Putin riskirimaa huomatessaan länsimaiden kyvyttömyyden vastata sotilaallisiin aggressioihin. Presidentti kokee ”roomalaistaudin” hyvinvoinnin tuomaksi velttoudeksi.

"Venäjä julistaa, että länsi on heikko. Se on havainnut toden", Niinistö on kirjan mukaan ilmaissut huoltaan.

 

 


 

Sijoituspalveluyhtiö Front Capitalin toimitusjohtaja Vesa Engdahl sanoo, että jos Trump haluaa muuttaa kaupan tasapainoa suhteessa Kiinaan, hänen olisi mieluummin kannattanut hyödyntää USA:n läheisiä Atlantin ylittäviä suhteita ennemminkin kuin hyökätä liittolaisiaan vastaan. Sen sijaan Trumpin tullitariffeja on kohdistettu myös Euroopalle, Kanadalle ja Meksikolle. –Nyt hän käy kauppasotaa kaikkia vastaan, Engdahl toteaa.


 

 

Huomio Donald Trumpin tulleista: ”Euroopalla

paljon hävittävää - erityisesti Suomi on

haavoittuvainen”

 
 
 
 
Luotu: 
11.8.2018 16:26

  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Suomalaisen asiantuntijan mukaan Donald Trump käy kauppasotaa kaikkia vastaan.
 
|

Sijoituspalveluyhtiö Front Capitalin toimitusjohtaja Vesa Engdahl varoittaa, että Yhdysvaltain ja Kiinan kauppasodan kärjistyessä tulleja saattaa nousta lisäämyös EU:n ja USA:n välille.

 

–Vientivetoisilla Euroopan mailla on tässä paljon hävittävää. Erityisesti Suomen vientirakenne on haavoittuvainen, sillä investointihyödykkeiden osuuson viennistämme suuri. Suomen viennin määrä suhteessa maamme bruttokansantuotteeseen on lähes 40 prosenttia. Maailman kauppajärjestön WTO:n listalla Suomi on maailman 14. haavoittuvaisin maa globaalien arvoketjujen häiriöille. Kiina on sijalla 33. ja Yhdysvallat sijalla 56, Engdahl kommentoi markkinakatsauksessaan.

Engdahl huomauttaa, että USA:n toimet eskaloivat helposti vastatoimia myös muilta mailta kuin Kiinalta. 

 

 

–Mikäli protektionismi laajenee ja kauppasota päätyy tilanteeseen ”kaikki kaikkia vastaan”, maailmankauppa kärsii varmasti ja riskinä on globaali taantuma. Samalla maailmantalouden joustavuus ja kansainvälinen kilpailu heikkenevät. Sijoittajan ja myös tavallisen yksityisen kuluttajan kannalta tämä on huono uutinen. Tässä mielessä USA on ampumassa myös omaan jalkaansa. 

Hän korostaa, että tulleja itsessään voidaan pitäämyyntiveron kaltaisena maksuna, jotka nostavat suoraan tuontituotteiden hintoja. Lisäksi heikentyvä kansainvälinen kilpailu ja kasvava protektionismi uhkaisivat Engdahlin mukaan nostaa hyödykkeiden hintoja. 

–Tämä iskisi amerikkalaisten kotitalouksien ostovoimaan, jota kuluttajat eivät varmastikaan katso hyvällä. 

Engdahl sanoo, että tällä hetkelläTrumpin hallinnon suunnittelemat tullimaksut kattavat lähemmäs puolet Kiinan tuonnin arvosta ja presidentti on uhannut laajentaa tarpeen vaatiessa tullit koskemaan käytännössäkoko yli 500 miljardin dollarin tuontia Kiinasta. 

–Tullimaksujen suorien vaikutusten arviointi yksistään on jo monimutkaista ja epäsuorien vaikutusten käytännössä mahdotonta. Yksi selkeä epäsuora vaikutus on osakemarkkinoiden epävarmuuden kohoaminen ja osakekurssien lasku. Tällä on negatiivinen varallisuusvaikutus kaikille sijoittajille, myös tavallisille kotitalouksille ympäri maailmaa USA:ta myöten, hän kommentoi. 

Engdahlin mukaan Kiina voi vastata tulleihin myös muutoin kuin vastatulleilla.

–Yksi mahdollisuus on korkopeli, jolloin Kiina ryhtisi myymään omistamiaan USA:n valtion velkakirjoja. Tämä painaisi dollaria, aiheuttaisi maan lainakorkoihin nousupainetta ja siten lisäisi liittovaltion velanhoitokuluja. Jos korot nousisivat, myös yritysten ja kotitalouksien lainaaminen kallistuisi, mikä todennäköisesti iskisi USA:n talouden kasvuvauhtiin. 

 

Talouden nobelisti, Columbian yliopiston professori ja Roosevelt Instituutin pääekonomisti Joseph E. Stiglitz arvioi viime viikolla, että Yhdysvalloilla on suuri riski hävitä kauppasota Kiinaa vastaan. Stiglitz ennustaa amerikkalaisten lopunkin tuen katoavan, kun he tajuavat kauppasodan pahimmassa tapauksessa johtavan työpaikkojen vähenemiseen.

Perjantaina Trump antoi valtuudet kaksinkertaistaa turkkilaisella alumiinille asettavat tullit 20 prosenttiin ja teräksen osalta 50 prosenttiin.

Eläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto huomauttaa, että Donald Trumpin kohteena on nyt Nato-maa.

–USA:ssa halu käyttää pakotteita ja rankaisutulleja jatkuu kovana. Ollaan kohta uusi sanktio per päivä vauhdissa. Trumpin kohteena nyt Nato-maa. Tällä voi olla jo pidempiaikaisia vaikutuksia.

 


 

On kuitenkin alueellistettu – viime vuosina kaikkien suurten puolueiden istuessa hallituksissa. Lääkealan Fimea siirrettiin Kuopioon, nyt sinne kammetaan pelastajien koulutusta Helsingistä. Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara katsoo, että nämä hankkeet eivät ole kuitenkaan hyvä tapa edistää hyvän elämän edellytyksiä eri puolilla maata. Alueellistaminen on hänen mukaansa ”jumalattoman vaikeaa ja kallista”.

 
 

Satavuotias kiista leimahti

 

Professori varoittaa kiivaan kaupungistumiskeskustelun luovan pohjaa trumpilaiselle populismille.

 

KOTIMAA 10.08.2018 06:00
TEKSTI SALLA VUORIKOSKI GRAFIIKKA HANNU KYYRIÄINEN

Valkoiset alueet ovat asumattomia. © HANNU KYYRIÄINEN

 


 

 

YLEISRADIO julkaisi 23. heinäkuuta kyselyn, jossa vastaajilta tiedusteltiin, pitäisikö valtion rahoilla huolehtia siitä, että koko maa pysyy asuttuna. Neljä viidestä vastasi kyllä.

Keskusta tuuletti.

”Koko Suomi voidaan pitää asuttuna. Sitä suomalaiset haluavat”, tviittasi pääministeri Juha Sipilä.

 

Uutisen myötä syntyi kiivas keskustelu kysymyksen järkevyydestä ja tulosten tulkinnasta. Eihän koko maa ole asuttu eikä ole koskaan ollutkaan. Seurasi puhetta valtionavustuksista, asumistuista ja siitä, kuka maksaa kenenkin asumisen.

Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara aistii keskustelussa merkkejä ilmiöstä, jota on nähty muun muassa Britanniassa brexitin ja Yhdysvalloissa Donald Trumpin valinnan yhteydessä.

Trump hävisi vaalit kaupungeissa, mutta voitti äänet pikkukylissä ja maaseudulla.

”Pelko on, että meillekin synnytetään tätä samanlaista isoa jakoa ja tarpeettomia jännitteitä.”

Vaattovaara harmittelee harhaanjohtavaa retoriikkaa koko maan asuttuna pitämisestä, mutta myös ”maaseutu kiinni ja kuppiloita omaan kuplaamme” -ajattelua.

Poliitikkojen näkemykset ovat kuitenkin kasvotusten maltillisempia ja ratkaisuhakuisempia kuin heidän julkiset lausuntonsa.

”Toisaalta puolueissa on hyvin erilaisia ihmisiä: on vanhakantaisia poliitikkoja, joilla on alueellistamislistat laatikossa, mutta on myös tosi modernia ja analyyttistä suhtautumista.”

Alueellistamisella tarkoitetaan julkisten virastojen siirtämistä pääkaupunkiseudulta muualle Suomeen.

 


 

 

KONSULTTIYHTIÖ MDI:n alue- ja kaupunkikehityksen asiantuntijan Timo Aron mukaan keskustelutapa on peräisin 1900-luvun vaihteesta, kun ihmiset alkoivat muuttaa maalta tehdastöiden perässä kaupunkeihin.

 

”Se on ollut hyvin vastakkainasettelevaa ja syyllistävää. Muuttamista on eri keinoin haluttu estää, rajoittaa tai padota vuosikymmenien ajan. Ihmisten liikkumisen syitä on käsitelty ongelmalähtöisesti ja poikkeuksetta väestöään menettävien alueiden näkökulmasta.”

Aron mukaan ensimmäiseksi pitäisi ymmärtää, että Suomessa ei ole yhtä kaupunkia ja maaseutua. Niissä on erilaisia sosiaalisia ja alueellisia todellisuuksia.

Hän nostaa esimerkiksi Rovaniemen pohjoispuolisen, harvaanasutun arktisen alueen, jolla on kuitenkin iso merkitys luonnonvarojen ja matkailun osalta. Normaalit syrjäseudun määritelmät eivät päde siihenkään.

Vuonna 2013 laadittu ministeriöiden ja Suomen ympäristökeskuksen seitsenportainen luokitus pyrkii kuvaamaan näitä alueiden eroja. Siihen perustuu myös tämän aukeaman grafiikka.

ERI alueille tarvitaan erilaisia ratkaisuja. Vaattovaara harmittelee kuntien kohtelua: kun vuonna 1930 kunnilla oli 40 lakisääteistä tehtävää, nyt niitä on yli 500.

”Se on ihan naurettavaa. Sidomme kunnanjohtajien ja ihmisten kädet.”

Molemmat asiantuntijat toivovat populististen käsitteiden taakse menevää analyysia ja tulevaisuuden ratkaisujen hakemista. Pitäisi saada parhaat kyvyt yhdessä miettimään niitä, sanoo Vaattovaara. Hän vaatii valtakunnan tason kaupunkipoliittista ohjelmaa.

”Pitkäaikaistyöttömistä, ruiskuhuumeiden käyttäjistä ja asunnottomista merkittävä osa on Helsingissä. Asuminen on kallista. Nämä asiat jätetään yksin kaupunkien ratkottaviksi, vaikka ne pitäisi tunnistaa kansallisella tasolla.”

Aro on samoilla linjoilla. ”Meillä on varmaan kaikissa hallitusohjelmissa ollut maininta tasapainoisesta aluekehittämisestä, mutta sinne pilvilinnatasolle se jää.”

 

 
 

Suomessa ei ole yhtä kaupunkia ja maaseutua.

 

Muita toimenpiteitä veroparatiisien tuomisen lisäksi ovat muun muassa toimet, joilla pyritään supistamaan dollarin roolia ulkomaankaupan maksuvaluuttana. Tarkoituksena on myös tukea pakotteiden alaisten venäläisyritysten rahoituksen saatavuutta sekä rajoittaa ulkomaisten valtioiden harjoittamaa epärehellistä kilpailua. Tällä tarkoitetaan käytännössä tuontia. Näiden lisäksi Venäjä haluaa myös rajoittaa pakoteuhan alaisia yrityksiä koskevien tietojen saatavuutta. - Näkökulma: Venäjä joutuu nyt itse kohtaamaan, itse aiheuttamansa seuraukset - suuressa eristämisessä, kansainvälisessä politiikassa ja taloudessa! - KimsBlog


 

 

Venäjä hyväksyi lain kahden

veroparatiisisaaren perustamisesta

– tarkoitus lievittää pakotteiden

talousvaikutuksia

 

   
 
Venäjä hyväksyi lain kahden veroparatiisisaaren
 perustamisesta – tarkoitus lievittää pakotteiden talousvaikutuksia
KUVA: ZUMA WIRE
 
 

Ulkomaille rekisteröidyille venäläisyrityksille on tarjolla mahdollisuus siirtää toimintansa saarille

 

Venäjällä on hyväksytty uusi laki, jonka mukaan maahan perustetaan niin sanottuina venäläisinä veroparatiiseina toimivia alueita.

Erityishallintoalueet on määrä perustaa Kaukoidässä Primorskin alueella sijaitsevalla Russkiin saarelle sekä Kalingradin alueella sijaitsevalle Okjabrskin saarelle, kertoo Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitos Bofit.

 

Tietyt ehdot täyttävät, ulkomaille rekisteröidyt venäläisyritykset voivat siirtää toimintansa saarille. Siirtymän tekeville yrityksille tarjotaan huomattavia etuja voittojen, osinkojen ja varallisuuden verotuksen osalta. Etua tulee myös ei-residenttejä koskevien valuuttamääräysten soveltamisesta johtuen, Bofit kertoo.

Ihan kaikki toimijat eivät uusille veroparatiisisaarille kuitenkaan saa rekisteröityä. Rekisteröitymiskielto koskee pankkeja, muista rahoitusalan yrityksiä sekä maksupalveluja tarjoavia yrityksiä.

Veroparatiisit mahdollistava laki on osa Venäjällä suunnitteilla olevia toimenpiteitä, joilla pyritään lievittämään Venäjää vastaan asetettujen pakotteiden talousvaikutuksia.

 

 


 

Varsinkin pankkeihin kohdistuvat pakotteet olisivat myrkkyä Venäjän taloudelle, kertoo Bloomberg toisessa artikkelissaan. Lisäksi Yhdysvallat rajoittaisi maiden välisiä diplomaattisia suhteita. - Näkökulma: Ylevät ja egosentriset venäläiset haluavat aktiivisesti unohtaa; että USA:n talous on n. kymmenen kertaa suurempi talousjärjestelmä kuin Venäjän! Teknologisesta etumatkasta ja kehityksestä puhumattakaan. - KimsBlog


 

 

USA:n pakotteet saivat aikaan kaaoksen

Venäjän taloudessa – ruplan arvo ja

pörssikurssit romahtavat

 

 

Pakotteiden laatua ei vielä tiedetä, mutta jo niiden pelko on saanut aikaan rajuja pörssireaktioita.

 

Venäjä
Tsaari Aleksanteri I:n muistomerkkiä, Aleksanterin pylvästä puhdistetaan Pietarissa
Tsaari Aleksanteri I:n muistomerkkiä, Aleksanterin pylvästä puhdistetaan PietarissaAnatoly Maltsev / EPA
 

Yhdysvaltain ulkoministeriö ilmoitti eilen keskiviikkona asettavansa Venäjälle pakotteita keväällä tapahtuneen myrkytystapauksen takia. Yhdysvallat katsoo, että Venäjä yritti myrkyttää entisen vakoojan Sergei Skripalin hermomyrkyllä.

 

Pakotteet astuvat voimaan elokuun 22. päivän tienoilla, ulkoministeriö kertoo. Ensi vaiheessa niillä estetään viemästä Yhdysvalloista Venäjälle tuotteita, joita voitaisiin käyttää sotilaallisiin tarkoituksiin. Aikaisemmin näiden ns. kaksikäyttötuotteiden vientiluvat on hyväksytty tapauskohtaisesti, kertovat USA:n tiedotusvälineet, muiden muassa uutiskanava CNN(siirryt toiseen palveluun).

Venäjä on kaiken aikaa kiistänyt osallisuutensa Skripalin tapaukseen. Venäjä sanoo haluavansa osallistua tutkimuksiin.

Torstaina Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov sanoi, että uudet pakotteet ovat laittomia ja "ehdottoman epäystävällisiä". Vastapakotteista on kuitenkin Peskovin mukaan vielä liian aikaista puhua, koska pakotteiden laatu ei ole virallisesti selvillä.

Yhdysvallat seuraa Venäjän toimintaa kolmen kuukauden ajan, pystyykö se vakuuttamaan Yhdysvallat, ettei se enää tule käyttämään kemiallisia aseita. Jos vakuuttaminen ei onnistu, pakotteet kiristyvät.

 

Ehdotuksia lisäpakotteiksi

Uhka pakotteiden toisesta vaiheesta on saanut aikaan paniikin Venäjän talousmarkkinoilla.

Yhdysvallat ei ole vielä päättänyt, minkälaisia toisen vaiheen pakotteet ovat, mutta ehotuksia on monenlaisia. Ehdotuksissa on mainittu vientikielto kaikelle venäläiselle öljylle, lentoyhtiö Aeroflotiin kohdistuva lentokielto Yhdysvaltoihin, kaikkien tuotteiden ja teknologian vientikielto Venäjälle ja pankkien lainansaannin rajoittaminen, kertoo talousuutistoimisto Bloomberg(siirryt toiseen palveluun).

 

On hyvin epätodennäköistä, mettä Yhdysvallat menisi pakotepolitiikassa näin pitkälle, mutta Venäjän ulkomaankauppaa käyvät yritykset ovat reagoineet voimakkaasti.

 

Kaaos pörssissä

Venäjän ruplan arvo on lähtenyt jyrkkään laskuun. Kun aamulla yhdestä dollarista piti maksaa 63,5 ruplaa, kello kymmeneltä hintaa oli tullut kolme ruplaa lisää.

Rupla arvo dollaria vastaan on ollut yhtä alhaalla marraskuussa 2016.

 

Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

 
 

Pörssissä Aeroflotin kurssi putosi aamulla peräti 12 prosenttia. VTB-pankin osakkeet halpenivat 7,4 prosenttia ja Sberbankin 5,6 prosenttia.

Venäläinen RTS-pörssi-indeksi laski aamupäivän aikana 3,2 prosenttia.

Myös venäläisen öljyn hinta on laskenut.

Lisätty Venäjän kommentti kello 13.07

Lähteet: AP, REUTER, TASS

 


 

Sosiaalisessa mediassa seuranta-ajalla 26.6.-17.7. löytyi käytetyimmillä kymmenellä kielellä 404 546 osumaa, joissa mainittiin Trump, Putin sekä Suomi tai Helsinki. Kärkipäivänä 16. heinäkuuta löytyi 85 700 some-osumaa näillä hakusanoilla. Sosiaalisen median osumien potentiaalinen tavoittavuus on yli 17 miljardia henkilöä. Tästä Facebookin osuus oli 9,4 miljardia ja Twitterin 7,6 miljardia.


  

Selvitys laski: Trump-Putin-näkyvyyden arvo

3,2mrd.e – Vapaavuori: ”Ei voi rahalla ostaa”

 
 
Luotu: 
9.8.2018 09:40

  • Kuva: Alma Talent / Petteri Paalasmaa
    Kuva
 
|

Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien tapaamista Helsingissä seurattiin verkossa kaikkinensa yli 300 000 verkkoartikkelilla. Näkyvyyden arvo oli Helsingille 3,2 miljardia euroa, selviää Ulkoministeriön ja Helsingin kaupungin teettämissä medianäkyvyys- ja verkostoanalyyseistä.

 

–Tämän mittaluokan näkyvyyttä ei voi ostaa rahalla. Helsingin tehtävä oli mahdollistaa kokoukselle parhaat mahdolliset puitteet ja tässä onnistuimme hyvin. Myönteinen näkyvyys vahvistaa Helsingin mainetta toimivana matkailukohteena, mutta myös kongressi- ja kokouskaupunkina, arvioi Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok.).

Seurantajaksolla 2.–20.7. kansainvälisiä digitaalisen uutismedian artikkeleita kertyi yhteensä yli 343 000 kappaletta ja niiden yhteenlaskettu potentiaalinen tavoittavuus on 342 miljardia näyttökertaa. Huomattavasti eniten artikkeleita julkaistiin Yhdysvalloissa, sitten Venäjällä ja Iso-Britanniassa. 

 

Suurin osa verkkoartikkeleista keskittyi tapaamisesta kertomiseen. Helsinki ja Suomi mainittiin tapahtumapaikkana joko neutraaliin tai positiiviseen sävyyn. Osassa avattiin kuitenkin tapaamisen isäntämaata ja kaupunkia hieman enemmän.

 

Tapaamiseen liittyvissä keskusteluissa Suomi kuvataan liberaalina, kehittyneenä ja edistyksellisenä maana sekä eräänlaisena peilinä oman maan (Yhdysvallat, Venäjä) kehityksenkulkuun liittyen.

 

Näkyvyyttä saivat erityisesti Helsingin sanomien kampanja, mielenosoitukset sekä kokouksen inspiroima olut. Mediakeskuksena toimineesta Finlandia-talosta kirjoitettiin myös lukuisa määrä ylistäviä artikkeleita.

–Maakuvatyön näkökulmasta hyöty positiivisesta vierailukokemuksesta näkyy usein vasta pidemmällä aikavälillä. Välittömän näkyvyyden kannalta tilaisuus sekä ennen kaikkea suurten mediavaikuttajien lukuisat ylistävät viestit Suomesta nousevat kyllä erikoistapaukseksi, kertoo maakuvayksikön päällikkö Petra Theman ulkoministeriöstä.

Verrattuna kesäkuun vertailujaksoon, Suomeen liittyvien viestien määrä kasvoi englanninkielisessä keskustelussa seitsenkertaiseksi ja venäjänkielisessä keskustelussa viisinkertaiseksi kokouksen aikana. Positiivista oli myös niiden uusien käyttäjien määrä, joka keskusteluun osallistui.

 

Analyysit toteuttivat Sometrik Oy ja Meltwater Oy.

 


 

Suomalaisten on kerrottu kokoontuneen suuriin maahanmuuttajien vastaisiin mielenosoituksiin. Artikkeleissa käytetyt kuvat väitetyistä mielenosoituksista ovat todellisuudessa kuvia toreille kerääntyneistä, juhlivista jääkiekkofaneista. EU versus Disinformation -kampanja on osa EU:n ulkosuhdehallinnon toimintaa. Työryhmä muodostettiin maaliskuussa 2015 vastatoimena Venäjän levittämälle disinformaatiolle.

 

Suomea on kuvailtu muun muassa "lasten keskitysleiriksi" Venäjän mediassa. LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI

Näitä valeuutisia Venäjä levittää Suomesta

 

Venäjän mediassa on muun muassa väitetty, ettei maa aloittanut talvisotaa hyökkäämällä Suomeen.

Venäjän mediassa on viime vuosina levitetty hurjia Suomea koskevia väitteitä, joista monet voi luokitella suoraan valeuutisiksi.

 

EU versus Disinformation –kampanjan mukaan itänaapurin mediassa on muun muassa kerrottu Suomen erottavan lapsia vanhemmistaan ilman syytä. Suomen myös sanotaan laittavan aiheetta huostaanotetut venäläislapset vankiloihin.

Kampanjan työryhmä on havainnut useita harhaanjohtavia otsikoita, kuten ”Olemme Suomen Gestapon uhreina. Venäjä, auta meitä”, ”Suomen hallitus Venäjän lapsia vastaan – kansanmurha vai fasismia?” ja ”Suomi – keskitysleiri lapsille”.

 

Suomen väitettyä lapsivastaisuutta koskeva uutisointi aloitettiin vuonna 2012, kun viranomaiset ottivat huostaan Suomessa oleilleen venäläisen lapset. Heidän terveytensä uskottiin olevan vaarassa perheensä luona.

Venäjän mediassa esiintyy myös useita vääriä väitteitä Suomen ja Venäjän historiasta. Uutisten mukaan Suomen olot olivat paremmat Venäjän imperiumin aikana kuin Euroopan unionissa. Venäjä ei myöskään myönnä aloittaneensa talvisotaa marraskuussa 1939.

***

Suomalaisten on kerrottu kokoontuneen suuriin maahanmuuttajien vastaisiin mielenosoituksiin. Artikkeleissa käytetyt kuvat väitetyistä mielenosoituksista ovat todellisuudessa kuvia toreille kerääntyneistä, juhlivista jääkiekkofaneista.

EU versus Disinformation -kampanja on osa EU:n ulkosuhdehallinnon toimintaa. Työryhmä muodostettiin maaliskuussa 2015 vastatoimena Venäjän levittämälle disinformaatiolle.

 


 

Kiina ilmoitti perjantaina 3.8. uusista 60 miljardin dollarin tuontitulleista amerikkalaisille tuotteille. Yhdysvaltain uusien tullimaksujen on määrä astua voimaan viimeistään ensi kuussa. Trump on vihjannut asettavansa lopulta kiinalaistuotteille suojatulleja jopa 500 miljardin dollarin tuonnin edestä.


 

 

Nobelistin tyly arvio kauppasodasta: ”Silloin

Donald Trump on muuttanut maailmaa

pysyvästi huonompaan suuntaan”

 
Jaa artikkeli:
 
 
Luotu: 
5.8.2018 19:40

  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Talousnobelisti Joseph E. Stiglitz ennustaa amerikkalaisten lopunkin tuen kaupapsodalle katoavan, kun he tajuavat kauppasodan pahimmassa tapauksessa johtavan työpaikkojen vähenemiseen.
 
|

Talouden nobelisti, Columbian yliopiston professori ja Roosevelt Instituutin pääekonomisti Joseph E. Stiglitz arvioi, että Yhdysvalloilla on suuri riski hävitä kauppasota Kiinaa vastaan.

 

–Kun maa lähtee sotaan, kauppasotaan tai muuhun sotaan, sen pitäisi olla varma siitä, että sillä on hyvät kenraalit, tarkoin määritellyt kohteet, selkeä strategia ja kansan tuki. Yhdelläkään maalla ei ole niin epäpätevä talouden tiimi kuin Trumpin hallinnolla ja amerikkalaisten enemmistö vastustaa kauppasotaa, hän kirjoittaa Project Syndicate –sivustolla.

Stiglitz ennustaa amerikkalaisten lopunkin tuen katoavan, kun he tajuavat kauppasodan pahimmassa tapauksessa johtavan työpaikkojen vähenemiseen.

 

 

–Ei vain Kiinan vastatoimien vuoksi, vaan myös siksi, että korkeammat tullimaksut nostavat amerikkalaisten vientituotteiden hintaa ja tekevät niistä vähemmän kilpailukykyisiä. Tämä kaikki voi johtaa dollarin vahvistumiseen, inflaation vauhdittumiseen ja keskuspankki Fed todennäköisesti nostaa ohjauskorkoja, hän ennakoi.

Stiglitzin mukaan maailma tulee joka tapauksessa muuttumaan kauppasodan vuoksi.

–Tulee enemmän epävarmuutta, vähemmän luottamusta kansainvälisiin lakeihin ja kovempia rajoja. Silloin Trump on muuttanut maailmaa pysyvästi huonompaan suuntaan.

 

Trump hehkutti tullimaksujen toimivuutta Twitterissä viimeksi nyt viikonloppuna.

–Tullimaksut todella toimivat. Jokainen maa maapallolla haluaa hyötyä USA:sta. Minä sanon, että verottakaa heitä tullimaksuilla. Jos he eivät halua maksaa, tehköön tuotteensa USA:ssa.  

Donald J. Trump
 
@realDonaldTrump
 
 

Tariffs are working big time. Every country on earth wants to take wealth out of the U.S., always to our detriment. I say, as they come,Tax them. If they don’t want to be taxed, let them make or build the product in the U.S. In either event, it means jobs and great wealth.....

Amerikkalainen Citibank on jo aikaisemmin arvioinut, että tullimaksujen vaikutus on tähän asti ollut "kohtalainen". Citibankin mukaan Yhdysvaltain talous kärsii, jos se asettaa uusia tullimaksuja, ja Kiina jälleen vastaa omilla tulleillaan. Lisäksi USA voi Citin mukaan kärsiä tilanteen aiheuttamasta valuuttakurssien vaihtelusta ja Kiinan ja kehittyvien markkinoiden ongelmista. USA:n riskeinä ovat pankin mukaan myös yritysten investointien väheneminen ja mahdolliset virheet maan talouspolitiikassa tai rahapolitiikassa.

 


 

Uutistoimisto Bloombergin mukaan Yhdysvaltain valtiovarainministeriö on varoittanut valtionlainoihin kohdistuvien pakotteiden vaikutuksista myös muualla kuin Venäjällä. Rupla laski perjantaina alimmilleen kahteen viikkoon lakiesitysten vuoksi. Uutistoimisto Bloombergin mukaan pakotteiden toteutuessa ruplan arvo voisi laskea jopa 15 prosenttia.


 

 

Suomalaisarvio kaavailluista Venäjä-

pakotteista: ”Olisi taloudellinen

neutronipommi

 
Jaa artikkeli:
 
 
Luotu: 
4.8.2018 11:48

  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Rupla laski perjantaina alimmilleen kahteen viikkoon uusia pakotteita ehdottaneiden lakiesitysten vuoksi.
 
|

Eläkevakutuusyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto pitää erittäin kovana Yhdysvaltain kongressissa tehtyä lakialoitetta talouspakotteista, jotka koskisivat Venäjän valtionlainoja.

–Olisi taloudellinen neutronipommi, hän kommentoi Twitterissä.

 

Kahdessa eri lakialoitteessa ehdotetut uudet pakotteet kohdistuisivat Venäjän valtionvelkakirjoihin liittyviin sijoitustuotteisiin, energia- ja öljyprojekteihin sekä uraanituontiin. 

Risto Murto@RistoMurto 
 

USA:ssa lista sanktioista ja -ehdotuksista pitenee päivä päivältä. Kongressissa kaksikin lakialoitetta lisäsanktioista Venäjälle. Toisessa ehdotetaan, että Venäjän valtionlainat tulisivat sanktioiden piiriin. Olisi taloudellinen neutronipommi.

 

https://www.bloomberg.com/politics/articles/2018-08-02/-crushing-russia-sanctions-sought-in-bipartisan-senate-bill 

‘Crushing’ Russia Sanctions Sought in Bipartisan Senate Bill

A bipartisan group of senators introduced legislation to impose new sanctions on Russia for interfering in U.S. elections, including penalties affecting Russian sovereign debt and energy projects,...

bloomberg.com

  •  

Lue myös: Ex-suurlähettiläs: Donald Trumpin ja Vladimir Putinin tapaamisella yllättävä seuraus – ”Tulos täysin päinvastainen”

 


 

Suomen ja Ruotsin Nato-suhdetta koskevat faktat ovat Moskovan-edustuston entinen ykkösmies Hannu Himanen pitää Suomen puolustusministeriön reagointia oikeaan osuneena. Hänen mukaansa puheessa asiat ovat niin pahasti sekaisin, että on vaikea päätellä, mihin mikäkin Shoigun väitteistä saattaisi perustua. Puhe onkin eräänlainen retorinen monikärkiohjus, jonka kohteina ovat niin venäläiset, Nato kuin Suomi ja Ruotsi.

 

Venäjän presidentti Vladimir Putin (vas.) ja puolustusministeri Sergei Shoigu laivastoparaatissa Pietarissa sunnuntaina. LEHTIKUVA / AFP PHOTO / SPUTNIK / Mihail KLIMENTJEV
 

Suurlähettiläs: Venäjän ministerin kohupuhe

Suomesta sai mitä ansaitsi

 

Moskovan-edustuston entinen ykkösmies Hannu Himanen pitää reagointia oikeaan osuneena.

Suomen puolustusministeriö julkaisi torstaina poikkeuksellisen tiedotteen. Siinä oikaistiin useita Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigun pitämän puheen sisältämiä asiavirheitä.

 

Puolustusministeri Shoigu oli Moskovassa pitämässään puheessa muun muassa väittänyt, että Suomessa toimisi Yhdysvaltain johdolla perustettu kyberoperaatiokeskus ja että Suomi, Ruotsi ja Nato olisivat solmineet toukokuussa sopimuksen, joka avaa Natolle rajoittamattoman pääsyn Suomen aluevesille ja ilmatilaan. Tiedotteessaan puolustusministeriö totesi niin nämä kuin joukon muita Shoigun väitteitä virheellisiksi.

– Puolustusministeriön välitön reaktio oli vähintäänkin oikeansuuntainen, Suomen Moskovan-edustuston päällikkönä 2012–2016 toiminut suurlähettiläs Hannu Himanen arvioi Verkkouutisille.

 

– Ministeriön tiedote on taitavasti laadittu. Shoigun ilmeisen tahalliset virheet osoitetaan ja korjataan selväsanaisesti, mutta hänen puheenvuoronsa merkitystä ei tarpeettomasti paisutella eikä dramatisoida. Tyylivalinta viestii siitä, että Venäjän puolustusministerin puheet voi tällä kertaa jättää pitkälti omaan arvoonsa.

Järeämpiin toimiin Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen johdon taholta ei Himasen mielestä juuri nyt ole aihetta. Hän kuitenkin uskoo asiaan vielä valtiojohdon taholta palattavan, kun kesä on ohi.

– Olisi hyvä, jos joku ulkopoliittiseen johtoon kuuluva sopivan tilaisuuden tullen kävisi läpi Shoigun esittämää disinformaatiota. Silloin voisi todeta, mitä hallitusohjelmaan on kirjattu sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, ja kerrata Nato-kumppanuutemme tosiasiallinen sisältö sekä sen merkitys Suomelle, Himanen sanoo.

Luonteva foorumi tällaiselle puheenvuorolle voisi tarjoutua esimerkiksi vuosittaisen suurlähettiläskokouksen yhteydessä elokuun lopulla. Sen julkista osuutta seurataan tiettävästi myös Venäjällä tarkoin.

 

Informaatiovaikuttamisen elementtejä

Puolustusministeri Sergei Shoigun tiistaista puhetta on suomalaisessa julkisuudessa tähän mennessä kommentoitu lähinnä venäläisten uutistoimistojen välittämien uutistietojen pohjalta. Suurlähettiläs Hannu Himanen on tutustunut Venäjän puolustusministeriön siitä julkaisemaan laajaan venäjänkieliseen selostukseen.

Vaikka koko puhetta ei olekaan julkistettu, puolustusministeriön tiedote näyttää kattavan tarkasti Shoigun puheen julkisen osuuden, joka on liitetty videotallenteena ministeriön tiedotteen yhteyteen.

– En halua lukemani perusteella vähätellä hänen puheensa merkitystä, mutta en myöskään näe siinä suurta laadullista eroa siihen nähden, mitä Venäjän taholta on jo useaan otteeseen aikaisemminkin lausuttu, Himanen sanoo.

 

– Siinä on vahva informaatiovaikuttamisen ulottuvuus Venäjälle tyypilliseen tapaan. Ilmeisenä tarkoituksena on siis vaikuttaa länteen myös yleisen mielipiteen kautta.

Erityisen mielenkiintoisena Himanen pitää osuutta, jossa Shoigu selittää Naton kasvattaneen sotilaallista läsnäoloaan Itä-Euroopassa ”alueen ulkopuolisten maiden toimesta”.

– Mistä alueesta Shoigu puhuu? Selostuksen perusteella jää epäselväksi, viittaako hän Yhdysvaltain joukkoihin Euroopassa vai muiden Nato-maiden joukkoihin Itä-Euroopassa, jota ei edes ole yksiselitteisenä maantieteellisenä alueena määritelty, Himanen pohtii.

Oli niin tai näin, viestin tarkoituksena on hänen mielestään vahvistaa venäläisten mielikuvaa vihamielisestä Natosta, joka lisää joukkojaan ja harjoittelee yhä aggressiivisemmin Venäjän lähialueilla.

 

Vanhan toistoa

Suurlähettiläs Himanen arvioi puheen lähinnä vahvistaneen aiempaa käsitystä Venäjän sotilasjohdon suhtautumisesta Suomeen.

 

– Vuonna 2012 Venäjän asevoimien silloinen komentaja, kenraali Nikolai Makarov väitti kansallisten harjoitustemme ja osallistumisen Nato-harjoituksiin osoittavan, että Suomi on tosiasiallisesti siirtymässä kohti Natoa ja uhkaa sotilaallisesti Venäjää. Hänen seuraajansa, kenraali Valeri Gerasimov on puolestaan esitellyt grafiikkaa, jossa Suomi on hahmotettu osaksi Naton rakenteita, Himanen muistuttaa.

– Suomea on venäläiskenraalien karttapöydillä käsitelty jo pitkän aikaa aivan samoin kuin siinä tapauksessa, että olisimme Naton jäsen.

Shoigun ilmoitus Suomen ja Ruotsin tiivistyneen Nato-yhteistyön aiheuttamista vastatoimista ei Himasta hätkäytä.

– Venäjä on useaan otteeseen uhannut vastatoimilla, jos maamme hakisivat Nato-jäsenyyttä. Nyt puolustusministeri puhuu vastatoimista jo siksi, että toimimme yhdessä Naton kanssa, hän sanoo.

 

– En osaa nähdä sellaisia sotilaallisia vastatoimia, joihin Venäjä ei olisi jo ryhtynyt tai joihin ryhtymistä se ei parhaillaan muutenkin valmistelisi. Venäjä on jatkanut systemaattisesti asevoimiensa modernisointia. Lisää joukkoja ja aseistusta on sijoitettu vuosikausia lähialueillemme, erityisesti Kaliningradiin ja Pietarin lähistölle.

Suomen ja Ruotsin Nato-yhteistyötä sättivässä puheessaan Shoigu selosti huomattavan yksityiskohtaisesti Venäjän asevoimien joukkojen ja aseistuksen tulevaa vahvistamista muun muassa Itämeren alueella.

– Yksi mahdollinen tulkinta on, että Suomeen ja Ruotsiin kohdistuva arvostelu onkin tarkoitettu oikeuttamaan näitä jo kauan sitten viritettyjä ja osittain jo toteutettuja suunnitelmia, Himanen huomauttaa.

 


 

– Suomen Venäjä-politiikkaan voivat edelleen vaikuttaa sellaiset henkilöt, jotka tekivät aiemmin yhteistyötä Neuvostoliiton tiedustelupalvelun kanssa. Suomalaiset eivät ole vielä käsitelleet täysin tätä historiansa synkkää osaa, WI sanoo. Ajatuspajan mukaan on selvää, ettei Suomen hallitus aio taipua Venäjän kiristyksen ja painostuksen alla. Asevelvollisuuteen pohjautuvaa armeijaa ollaan laajentamassa, mikä korottaa mahdollisen hyökkäyksen kynnystä.

 

Venäjän presidentti Vladimir Putin saapuu Helsinkiin 16. heinäkuuta. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

Varsova-instituutti huippukokouksesta:

Venäjä haluaa pelotella Suomea

 

 

Ajatuspajan mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putinin tavoitteena on palauttaa Suomi takaisin maan vaikutuspiiriin.

 

Puolalaisen Warsaw Institute (WI) -ajatuspajan mukaan Venäjän hallinto on hermostunut Suomen turvallisuuspoliittisen aseman muuttumisesta. Helsingissä järjestettyä huippukokousta pyrittiin käyttämään tämän vuoksi myös poliittisen painostuksen välineenä.

– Kylmän sodan aikana Suomella oli erityisasema siinä mielessä, että valtio kuului Neuvostoliiton vaikutuspiiriin. Siitä huolimatta maa säilytti nimellisen itsenäisyytensä ja poliittisen järjestelmänsä, mistä syntyi suomettumisen käsite, WI toteaa arviossaan.

Ajatuspaja huomauttaa, että Helsingissä järjestettiin jo kylmän sodan aikana useita tärkeitä tapaamisia idän ja lännen välillä. Viime vuosina Venäjän aggressiivinen ulkopolitiikka on saanut Suomen tiivistämään suhteitaan puolustusliitto Natoon.

– Tilanne voi aiheuttaa paheksuntaa Kremlissä, sillä Venäjän hallinto haluaisi vetää Suomen takaisin vaikutuspiiriinsä tai vähintäänkin tehdä siitä ei-kenenkään-maan Venäjän ja Naton välille.

 

WI:n mukaan Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin ja Venäjän presidentti Vladimir Putinin välillä järjestettyä huippukokousta käytettiin myös Suomen pelotteluun. Sen yhteydessä Venäjän asevoimat järjesti useita provokatiivisia harjoituksia lähellä maan rajaa.

Ennen huippukokousta armeijan erikoisjoukot tekivät laskuvarjo-operaation Suursaarelle. Sotilaat harjoittelivat sabotaasia tuhoamalla kuvitteellisen viestintä- ja ilmatorjunta-aseman. WI huomauttaa, että Suursaari sijaitsee alle 40 kilometrin päässä Kotkasta.

Huippukokouksen alkaessa Venäjän pohjoisen laivaston sota-alukset kulkivat Helsingin lähettyvillä kohti Pietaria. Suomen rannikolla oli liikennettä myös toukokuussa, jolloin laivasto järjesti sukellusveneharjoituksen alueella.

– Moskovan tavoitteena on muistuttaa Suomelle maan strategisesta sijainnista. On hyvä muistaa, että mailla on yhteistä rajaa yli 1300 kilometriä, josta suuri osa on kevyesti puolustettua.

Suomi ei ole käsitellyt historiansa synkkää osaa

Vuonna 2016 Putin uhkasi mahdollisella sodalla, jos Suomi liittyisi Natoon. Viime vuoden joulukuussa Venäjän lentokoneet rikkoivat jälleen kerran Suomen ilmatilaa.

Lisääntyneestä aggressiosta huolimatta suuri osa Suomen kansasta ja poliittisesta eliitistä vastustaa maan Nato-jäsenyyttä.

 

Suomi on myös lisännyt puolustusyhteistyötään Naton, Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa muun muassa sotaharjoitusten ja kalustohankintojen suhteen.

Warsaw Institute@WarsawInstitute 
 

would like to draw back into their zone of influence or at least make the country “no one’s land” between and . https://bit.ly/2Lhfj7X 

Russia's Threat to Finland

The recent summit in Helsinki reminded that the city had already witnessed some important meetings between representatives of the West and the East. Nonetheless, they all took place during the Cold...

warsawinstitute.org

Kenraali Shoigun mukaan länsivaltojen toiminta ”on johtanut vallitsevan turvallisuusjärjestelmän tuhoutumiseen”. – Epäluottamus on lisääntynyt, joten tilanne vaatii meiltä vastatoimia. - Näkökulma: Venäjä on näin päättänyt puuttua itsenäisten, suvereenien valtioiden, demokraattisiin päätöksiin puolustautua liittoutuneina! - Venäjä ymmärtää Itämeren lähialueekseen, ikäänkuin eläisimme historiallisilla rajoilla, vuotta 1918!? - KimsBlog

 

Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu (oik.). LEHTIKUVA / KIMMO MÄNTYLÄ

Venäjän puolustusministeri: Nato on saanut

täyden pääsyn Suomeen

 

 

Sergei Shoigun mukaan Venäjän täytyy vastata heikentyneeseen turvallisuustilanteeseen.

 

Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu paheksuu Naton harjoitustoiminnan lisääntymistä. Hän huomautti tiistaina asevoimien johdolle Moskovassa, että puolustusliitto on siirtänyt Itä-Eurooppaan tuhansia sotilaita viime vuosien aikana.

 

– He ovat järjestäneet vuoden alusta lähtien yli sata harjoitusta, joihin on osallistunut jopa 80 000 sotilasta. Harjoituksiin osallistuvien joukkojen ja taistelulentokoneiden määrä on kasvanut kymmenkertaiseksi, Shoigu sanoi.

– Yhdysvaltojen tuella Suomeen, Viroon, Puolaan, Saksaan ja Ranskaan on myös perustettu kybersotaan erikoistuneita keskuksia.

Shoigu mainitsi erikseen huolensa Suomen ja Ruotsin lähentymisestä Natoon.

– Toukokuussa he allekirjoittivat sopimuksen, jonka kautta maat osallistuvat jatkossa täysimittaisesti Naton harjoituksiin sekä sen komento- ja asejärjestelmiin. Tästä hyvästä Nato sai täyden pääsyn maiden ilmatilaan ja aluevesiin.

 

Puolustusministeri huomautti, että Venäjä on perustanut läntiseen sotilaspiiriinsä yli 70 uutta sotilasyksikköä, muun muassa kaksi uutta divisioonaa ja kolme prikaatia.

Shoigu totesi silti suhtautuvansa toiveikkaasti Helsingissä 16. heinäkuuta järjestetyn huippukokouksen tuloksiin. Yhdysvaltojen ja Venäjän johtajien tapaaminen voi hänen mukaansa syventää sotilaallista yhteistyötä, millä voi olla myönteisiä vaikutuksia kansainväliseen turvallisuustilanteeseen.

 


 

USA:n Nato-lähettiläs Hutchinson nosti esille Ukrainan kysymyksen, Syyrian tilanteen sekä keskimatkan ydinasevoimasopimuksen eli niin kutsutun INF-sopimuksen. –Tiedämme, että Venäjä rikkoo sitä ja sen täytyy alkaa taas noudattaa sitä, jos haluamme paremmat suhteet, Hutchinson jatkaa.


 

 

USA:n Nato-lähettiläs Helsingin tapaamisesta:

”Viesti suoraan Putinille: Teidän täytyy

muuttaa käytöstänne”

 
Jaa artikkeli:
 
 
Luotu: 
10.7.2018 15:43

  • Kuva: All Over Press / EPA
    Kuva
    Yhdysvaltain Nato-lähettilään mukaan Donald Trumpilla on Helsingin huipputapaamisessa painavaa sanottavaa Vladimir Putinille.
  • Kuva: EPA
    Kuva
    Presidentit Vladimir Putin ja Donald Trump ovat tavanneet ennenkin, mutta Helsingin huippukokous on ensimmäinen varta vasten järjestetty kahdenkeskinen tapaaminen heidän välillään.
 
|

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump saa Naton huippukokoukselta hyvät eväät ja väkevän viestin vietäväkseen Helsinkiin Venäjän presidentti Vladimir Putinille, ennakoi Yhdysvaltain Nato-lähettiläs Kay Bailey Hutchinson puhelimitse pitämässään lehdistötilaisuudessa.

–Uskon, että presidenttien tapaamisen Helsingissä on tarkoitus olla yritys nostaa sekä Naton että Yhdysvaltojen asioita esille Venäjän kanssa ja suoraan Putinille. Tarkoitus on sanoa, että me haluamme rakentaa suhdetta kanssanne, mutta teidän täytyy muuttaa käytöstänne. Nyt on liikaa pahantahtoista vaikuttamista [malign influence] ja toimintaa, joka häiritsee liittoumaamme, Hutchinson sanoo.

 

Nato-maat ja sotilasliiton kumppanimaat kokoontuvat Brysseliin huippukokoukseen huomenna keskiviikkona. Suomi on Naton kumppanimaa ja tasavallan presidentti Sauli Niinistö matkustaa edustamaan Suomea.

Yhdysvaltain Nato-lähettiläs ennakoi itse, että Brysselin huippukokouksessa korostuisivat Naton ”yhtenäisyys ja vahvuus”.

 

–Haluan vielä sanoa, että heikko liittouma, joka on yhtenäinen tai vahva liittouma, joka ei ole yhtenäinen eivät ole tavoitteitamme. Meidän täytyy olla molempia: yhtenäisiä ja vahvoja. Uskon, että huippukokouksessa näkyy, että näin myös on, Hutchinson sanoo.

Naton huippukokoukseen Brysselissä on liitetty myös toisenlaisia odotuksia, kun presidentti Donald Trumpin on odotettu ajavan jälleen tiukkaa linjaa Naton ”taakanjaon” suhteen. Tällä Trump on viitannut siihen, kuinka kaikki maat eivät käytä kahta prosenttia bruttokansantuotteestaan puolustukseen. Hän on verrannut Naton olevan yhtä huono diili Yhdysvalloille kuin Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus Nafta.

 

Myös Trumpin ja Saksan liittokansleri Angela Merkelin huonot henkilökohtaiset välit ovat olleet esillä. Noin kuukausi sitten pidetty G7-kokous päättyi sekavissa tunnelmissa, kun Trump marssi kokouksesta ulos.

Tavatessaan tukijoitaan Montanassa viime viikolla Trump kertoi yleisölle, kuinka Saksa haluaa suojaa Venäjää vastaan, mutta ostaa samalla venäläistä kaasua miljardien dollarien arvosta samalla kun amerikkalaiset ovat “ne hölmöläiset, jotka kuittaavat koko laskun”.

Sanomalehti The Washington Post kertoi viime viikolla, kuinka Yhdysvaltain puolustusministeriö on selvittänyt, mitä vaikutuksia olisi sillä, että Yhdysvallat vetäisi Saksasta osan tai kaikki 35 000 sotilaastaan. Puola on ehdottanut, että se voisi nostaa puolustusbudjettiaan pysyvästi kahdella miljardilla eurolla, jos se saisi pysyvän amerikkalaissotilaiden tukikohdan.

 

Hutchinson kiistää, että Trump halveksuisi Nato-liittolaisiaan

–En usko, että liittolaisia kohtaan on yhtään halveksuntaa. Kyse on siitä, että presidentti yrittää saada asiansa läpi sanomalla asiat selvästi. Hän yrittää sanoa, että kaikkien pitäisi ottaa lisää vastuuta yhteisestä liittoumasta. Liittolaisemme ovat samaa mieltä siitä. On ensiarvoisen tärkeää, että meillä on sotilaallista kyvykkyyttä, jos aiomme olla pelote Venäjälle tai muulle maalle tai taholle, joka haluaisi vahingoittaa jäsenmaitamme, Hutchinson toteaa.

Yhdysvaltain Nato-lähettiläs painottaa, että viimeisen puolentoista vuoden aikana lisäpanostuksia puolustusbudjetteihin on tehty eniten sitten kylmän sodan. Samalla Hutchinson korostaa Nato-velvoitetta nostaa kansalliset puolustusbudjetit tasolle, joka vastaa kahta prosenttia maan bruttokansantuotteesta.

–Odotamme uskottavia kansallisia suunnitelmia, jotka näyttävät tien 2 prosentin tavoitteeseen, Hutchinson sanoo.

 

–Kaksi prosenttia antaa meille kyvyn torjua kaikenlaiset hyökkäykset jäsenmaita vastaan. Siitä kahdessa prosentissa on kyse. Se ei ole vain hokema, vaan se antaa meille ne todelliset kyvykkyydet: lentokoneet, sukellusveneet, laivat ja muut teknologiat, hän jatkaa.

Lue myös:

Tutkijalta karu arvio Trumpin ja Putinin tapaamisesta: ”Eikö tätä katastrofia voida pysäyttää?”

Angela Merkeliltä kova linjaus huippukokoukseen: ”Naton on keskityttävä Venäjän uhkaan”

Tutkija: Kutsu Nato-kokoukseen tärkeä Suomelle ja Ruotsille – ”Oikeuttaisi Nato-politiikkaa kansalaisten silmissä”

 


 

Puolustusministereiden tapaaminen liittyi Merivoimien 100-vuotisjuhlaan, jota vietetään Turussa Forum Marinumin läheisyydessä. Kalustonäyttely Aurajoen rannalla on avoinna yleisölle kello 19:ään saakka. Aamun ohjelmaan kuului komentajan puhe ja kalustokatselmus.


 

 

100-vuotias Merivoimat juhlii Turussa – Suomi

ja Ruotsi allekirjoittivat

yhteisymmärryspöytäkirjan

puolustusyhteistyöstä

 

Pöytäkirja kattaa Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön rauhan, kriisin ja sodan aikana.

 

Kotimaa
Puolustusministerit allekirjoittavat pöytäkirjaa.

 
Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist ja Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) laittoivat maanantaina nimensä yhteisymmärryspöytäkirjaan Turussa Suomen Joutsenella.Linus Hoffman / Yle
 

Suomi ja Ruotsi ovat sopineet puolustusyhteistyöstä laatimalla asiaa koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan. Pöytäkirjan allekirjoittivat Turussa maanantaina puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) sekä Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist. Nimet laitettiin paperiin Suomen Joutsenella järjestetyssä seremoniassa.

 

Taustalla on Suomen ja Ruotsin kahdenvälisen puolustusyhteistyön tiivistyminen viime vuosina.

Turussa allekirjoitettu yhteisymmärryspöytäkirja muodostaa kehyksen Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyölle. Asiakirjassa kuvataan puolustusyhteistyön tavoitteet ja luetellaan yhteistyöalueet, kerrotaan valtioneuvoston tiedotteessa.

Yhteisymmärryspöytäkirja kattaa Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön sodan ja rauhan aikana. Yhteistyölle ei ole ennakkoon asetettu rajoitteita. Pöytäkirjaan ei ole kirjattu keskinäisen puolustuksen velvoitteita.

 


 

Miinantorjunta-alus Purunpää.
Miinantorjunta-alus Purunpää osallistui kalustonäyttelyyn Turussa.Linus Hoffman / Yle
 

Satamat ja tukikohdat yhteiseen käyttöön

Puolustusministeri Jussi Niinistö avasi Ylelle, mitä yhteistyön tiivistyminen Ruotsin kanssa käytännössä tarkoittaa.

– Pidämme jatkuvasti yhteyttä toisiimme. Sitä kautta Ruotsin lippu tulee näkymään Suomen aluevesillä eri harjoituksissa ja Suomen lippu Ruotsin puolella, Niinistö sanoi.

– Pyrimme myös tukeutumaan toistemme satamainfrastruktuuriin. Tämä on hanke, jota parhaillaan kehitämme aivan samalla tavalla kuin pyrimme kehittämään Ilmavoimien mahdollisuutta toimia toistemme tukikohdista käsin.

 

Illalla alukset saavat juhlavalaistuksen

Puolustusministereiden tapaaminen liittyi Merivoimien 100-vuotisjuhlaan, jota vietetään Turussa Forum Marinumin läheisyydessä. Kalustonäyttely Aurajoen rannalla on avoinna yleisölle kello 19:ään saakka. Aamun ohjelmaan kuului komentajan puhe ja kalustokatselmus.

 

Esillä ovat Merivoimien kaikki alusluokat, ja paikalle on saapunut myös ulkomaisten merivoimien aluksia. Vuosipäivä päättyy illan hämärtyessä alusten juhlavalaistukseen.

Iltapäivällä juhlinnan keskiössä oli Miinanraivaajien muistopatsas. Uuteen paikkaan siirretyn patsaan paljasti Miinanraivaajakillan varapuheenjohtaja Erkki Leskinen, jonka tarinan Yle kertoi sunnuntaina.

 


 

15: Muistutetaan mediaa vastuuttoman toiminnan seurauksista. Välittömästi Macronin kampanjaan kohdistuneen tietovuodon tapahduttua Ranskan vaalivalvontaviranomainen kehotti mediaa olemaan julkaisematta vuodettuja sisältöjä varsinkaan verkossa. Mediaa muistutettiin siitä, että väärän tiedon levittämisellä voi olla rikosoikeudellisia seuraamuksia. Useimmat perinteiset tiedotusvälineet noudattivat viranomaisen suositusta. Jotkut jopa erikseen kehottivat lukijoitaan ottamaan huomioon, että vuodoilla pyritään horjuttamaan Ranskan demokraattista prosessia.

 

Tuhannet juhlivat Emmanuel Macronin valintaa presidentiksi toukokuussa 2017. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Näin Venäjän vaikuttamisoperaatiot torjutaan

– 15 keinoa listattiin

 

Ranskalaistutkija listasi viisitoista keinoa taisteluun vaalihäirintää vastaan.

 

Kun Ranskassa järjestettiin presidentinvaalit keväällä 2017, Venäjä pyrki monin tavoin häiritsemään useiden ehdokkaiden kampanjoita ja horjuttamaan äänestäjien luottamusta koko demokraattiseen prosessiin.

Vaikka Venäjän operaatiota on luonnehdittu mittakaavaltaan massiiviseksi, sen vaikutukset eivät olleet merkittäviä. Presidentti Vladimir Putinia suorasanaisesti arvostellut Emmanuel Macron, jonka uskottavuutta venäläiset pyrkivät systemaattisesti heikentämään, valittiin presidentiksi, eivätkä Ranskan yhteiskunnalliset jakolinjat Venäjän pyrkimyksistä huolimatta syventyneet.

Ranskan puolustusministeriön alaisen strategisen tutkimuksen instituutin (IRSEM) johtaja Jean-Baptiste Jeangène Vilmer listaa viisitoista opetusta, jotka muiden vaaleihin valmistautuvien läntisten demokratioiden kannattaa kevään 2017 kokemuksista noteerata.

***

 

Verkkouutiset referoi seuraavassa Jeangène Vilmerin tunnistamien opetusten keskeisen sisällön.

 

1: Otetaan oppia muilta. Ranska on muiden länsieurooppalaisten maiden tavoin tiedostanut haavoittuvuutensa Venäjän disinformaatiolle. On virhe tuudittautua kuvittelemaan, että disinformaatio ei vaikuta tai ettei siihen ole tarpeen vastata nopeasti ja voimakkaasti.

2: Tukeudutaan luotettuihin ja riippumattomiin toimijoihin. USA:n hallinto ei vuonna 2016 puuttunut Venäjän toimiin, koska se halusi välttää vaikutelman tietyn ehdokkaan suosimisesta. Ranskan kokemus kuitenkin osoittaa, että menestykselliset vastatoimet ovat mahdollisia, kun tarkoitusta varten on muodostettu riippumattomia ja epäpoliittisia viranomaisia.

3: Nostetaan tietoisuutta. Ranskan viranomaiset tekivät aktiivisesti töitä median, puolueiden ja kansalaisten varoittamiseksi presidentinvaaleihin kohdistuvista kyberhyökkäyksistä ja disinformaatiokampanjoista. Tämän seurauksena esimerkiksi Macronin kampanjaorganisaatio luopui venäläistaustaisesta Telegram-viestipalvelusta ja siirtyi käyttämään turvallisemmaksi arvioitua WhatsApp-sovellusta.

4: Osoitetaan päättäväisyyttä. Ranskan hallitus teki alusta alkaen selväksi, että se ehkäisee, tunnistaa ja tarvittaessa torjuu ulkomaista sekaantumista. Viestiä ei esitetty vain julkisesti, vaan myös kulissien takana suoraan presidentti Putinille.

5: Toteutetaan (teknisiä) varotoimia. Ranska luopui ulkomailla asuville kansalaisilleen suunnatusta sähköisen äänestämisen mahdollisuudesta, koska se arvioitiin alttiiksi kyberhyökkäyksille. Vaikka ratkaisu oli epäsuosittu, se pantiin silti täytäntöön.

6: Luodaan painetta sosiaalisen median alustoja kohtaan. Facebook sulki Ranskan vaalien alla noin 70 000 valetiliä. Niin voimakkaisiin toimiin yhtiö ei olisi ryhtynyt ilman kasvavaa painetta viranomaisten ja suuren yleisön taholta. Some-alustojen rooli disinformaation levittämisessä oli ollut keskeinen.

7: Julkistetaan kaikki tietomurtoyritykset. Emmanuel Macronin kampanjaorganisaation määrätietoinen panostus läpinäkyvyyteen ja erittäin nopeaan reagointiin ehkäisi merkittävästi sitä kohtaan toteutetun hakkeroinnin aiheuttamia vahinkoja.

8: Lyödään hakkerit heidän omassa lajissaan. Ennakoituaan tietomurrot Macronin kampanja sijoitti palvelimilleen varta vasten tekaistuja asiakirjoja ja sähköpostiviestejä. Tämä sekoitti hakkerien toimintaa ja horjutti kansalaisten uskoa näiden levittämiin tietoihin.

9: Isketään takaisin sosiaalisessa mediassa. Macronin kampanjaväen aktiivinen someläsnäolo mahdollisti sen, että disinformaatioon kyettiin reagoimaan nopeasti ja kattavasti. Näin trollit eivät saaneet viimeistä sanaa.

10: Hyödynnetään huumoria. Vastaamalla disinformaatioon huumorilla ja ironialla Macronin kampanjan viestit tavoittivat laajemman yleisön ja saavuttivat suurempaa suosiota kuin mihin paperinmakuisella otteella olisi ylletty.

11: Käynnistetään viranomaistoimet välittömästi. Kun ensimmäinen Macronin kampanjaan kohdistunut tietovuoto oli tapahtunut, Pariisin syyttäjänvirasto määräsi jo muutamaa tuntia myöhemmin poliisin IT-rikollisuuden torjuntaan erikoistuneen yksikön aloittamaan tutkinnan.

12: Vaikeutetaan propagandajulkaisujen toimintaa. Macronin kampanja kielsi venäläisten RT:n ja Sputnikin edustajien osallistumisen tilaisuuksiinsa. Perusteeksi esitettiin niiden ”systemaattinen halu julkaista valeuutisia ja tekaistuja tietoja” sekä ”menetelmällinen ja systemaattinen valheiden levittäminen”.

13: Trivialisoidaan tietovuotojen sisältö. Macronin kampanjaorganisaatio totesi julkisesti, että vuodetut tiedot kuvasivat presidentinvaalikampanjan normaalia toimintaa. Koska vuodot eivät sisältäneet mitään ehdokkaan kannalta raskauttavaa, ne lopulta vain vahvistivat myönteistä mielikuvaa hänestä.

14: Määritellään viestinnän tietoturvatasot. Macronin kampanja oli osannut varautua tietomurtojen mahdollisuuteen. Niinpä se jakoi sisäisen viestintänsä kolmeen luokkaan. Rutiini- ja logistiikka-asioita käsiteltiin sähköpostitse, luottamuksellisia tietoja salatuissa viestintäsovelluksissa ja sensitiivisiä kysymyksiä yksinomaan kasvotusten.

15: Muistutetaan mediaa vastuuttoman toiminnan seurauksista. Välittömästi Macronin kampanjaan kohdistuneen tietovuodon tapahduttua Ranskan vaalivalvontaviranomainen kehotti mediaa olemaan julkaisematta vuodettuja sisältöjä varsinkaan verkossa. Mediaa muistutettiin siitä, että väärän tiedon levittämisellä voi olla rikosoikeudellisia seuraamuksia. Useimmat perinteiset tiedotusvälineet noudattivat viranomaisen suositusta. Jotkut jopa erikseen kehottivat lukijoitaan ottamaan huomioon, että vuodoilla pyritään horjuttamaan Ranskan demokraattista prosessia.

 


 

Åslund sanoo, että presidentti Putin mainitsee usein puheissaan juuri taloudellisen vakauden, jota hän perustelee nykyisin kohtalaisen hitaalla inflaa­tiolla, julkisen talouden vähäisellä velkaantumisella, keskuspankin runsaalla 450 miljardin dollarin valuuttavarannolla ja vähäisellä työttömyydellä. Julkisen talouden velka oli viime vuonna 13 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Esimerkiksi euroalueella velkasuhde oli viime vuonna 87 prosenttia.


 
Talous
 
 

Venäjän talouden huippu­tutkija: Yhdys­vallat

voi yllättää EU:n vielä monta kertaa Venäjä-

pakotteillaan

 

Ekonomisti Anders Åslundin mielestä Venäjällä ei ole uskottavaa suunnitelmaa taloutensa kehittämiseksi. Yksi syy maan taloudelliseen pysähtyneisyyteen on presidentti Putinin valtapolitiikka.

 
EUROOPASSA saatetaan yllättyä vielä monta kertaa Yhdysvaltain Venäjä-pakotepolitiikasta, sanoo tunnettu ruotsalainen ekonomisti Anders Åslund. 

”Presidentti Donald Trumpin Venäjä-politiikka on kaoottista. Oikeastaan Yhdysvalloilla on kaksi eri Venäjä-politiikkaa. Toinen on Trumpin ja siinä ideana on olla ystävällinen Putinille, kun taas hallinto on valmis lyömään Venäjää kovaa”, Åslund sanoo.


Tämä heijastuu luonnollisesti myös pakotepolitiikkaan. Euroopan näkökulmasta sekaannusta lisää se, että Yhdysvallat ei enää konsultoi EU:n kanssa pakotteistaan etukäteen.

Se on yksi syy, miksi osaa eurooppalaisista hermostuttaa Trumpin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin heinäkuun huippukokous Helsingissä.
 

ÅSLUND on ollut jo pitkään maailman johtavia Venäjän talouden tutkijoita.

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 1990-luvun alussa hän oli yksi presidentti Boris Jeltsinin taloudellisista neuvonantajista, kun Venäjää muutettiin keskusjohtoisesta suunnitelmataloudesta markkinatalouteen.

Muutosten keskipisteessä oli valtion varallisuuden yksityistäminen. Kansalaiset saivat osuutensa kansallisomaisuudesta kuponkeina, joita liikemiehet alkoivat pian ostaa köyhtyneiltä kansalaisilta halvalla. Venäjän mittaamattoman arvokkaat luonnonvarat päätyivät pienelle liikemiesjoukolle, joita alettiin pilkata oligarkeiksi eli harvainvallan edustajiksi.

Yksityistämisprosessi vaikuttaa Åslundin maineeseen edelleen, vaikka hänen ja hänen kollegoidensa Jeffrey Sachsin ja David Liptonintarkoituksena ei ollut suinkaan luoda Venäjälle harvainvaltaa. Uudistukset vain etenivät liian nopeasti.

Monilla kansalaisilla ei ollut käsitystä markkinatalouden toiminnasta, minkä lisäksi Neuvostoliiton romahdus oli köyhdyttänyt heidät.

Useimmat 1990-luvun alun tapahtumien arvostelijatkin myöntävät, että nykyisin Washingtonissa Atlantic Council -tutkimuslaitoksessa työskentelevä Åslund tuntee Venäjän talouden ja on siksi maailman arvostetuimpia Venäjän talouden tutkijoista.


”Donald Trumpin Venäjä-politiikka on kaoottista.”

 

WASHINGTONISTA Åslundilla on myös kirkas näkymä siihen, miten Yhdysvallat suhtautuu kulloinkin Venäjään. Nykyisin hän arvostelee Putinin lisäksi kipakasti myös Trumpia.

Yhdysvaltain Venäjän-pakotepolitiikassa on Åslundin mielestä nähtävissä neljä tasoa.

Ensimmäisellä tasolla on virkamieshallinto, joka käytännössä jatkaa edellisen presidentin Barack Obaman politiikkaa, koska ei ole saanut uusia ohjeita.

Toinen taso koostuu presidentti Trumpin nimittämistä poliittista virkamiehistä, jotka kuitenkin ovat pitkälti Obamaa edeltäneen republikaanipresidentti George W. Bushin väkeä ja kannattaa Obamaa tiukempaa linjaa suhteessa Venäjää.

Kolmannella tasolla on valtiovarainministeri Steven Mnuchin ja neljännellä tasolla presidentti Trump.

”Mnuchin tasapainoilee toisen ja neljännen tason välillä. Esimies eli presidentti on pehmeä, mutta alaiset taas vaativat häntä olemaan kova.”

Tämä lisää poukkoilua.

Euroopan unionilla ja Yhdysvalloilla on omat pakotelistansa venäläisistä ihmisistä ja yrityksistä. Yhdysvallat on esimerkiksi asettanut pakotteita Gennadi Timtšenkolle ja Boris Rotenbergille, mutta EU ei, koska nämä ovat myös Suomen kansalaisia.

Listoja on lisäksi useita. Pakotteita on määrätty Krimin miehityksen ja Itä-Ukrainan sodan lisäksi myös Syyrian sodan ja epäiltyjen sosiaalisen median operaatioiden ja verkkohyökkäysten takia.

EU ja Yhdysvallat ovat joistakin pakotteista erimielisiä.

”Seuraava suuri kysymys on, aikooko Yhdysvallat asettaa pakotteita Nord Stream 2 -hanketta vastaan.”

Nord Stream 2 on Venäjältä Itämeren kautta Saksaan kaasua tuova kaasuputkihanke, jota Yhdysvallat on pitkään arvostellut osin turvallisuuspoliittisista syistä, osin taloudellisista. Puheet sille asetettavista pakotteista ovat taas lisääntyneet, vaikka mitään varmuutta niistä ei ole.

VENÄJÄN talouden näkymistä Åslundilla on synkkä näkemys. Hänen mukaansa Venäjällä ei ole uskottavaa suunnitelmaa taloutensa kehittämiseksi. Siksi edessä on pitkä hitaan talouskasvun aika.

”Lähes kaikkien ennusteiden perusteella talouskasvu on 1,5 prosenttia lähivuosina. Lisäksi Venäjältä pakenee vuosittain 30–50 miljardia dollaria pää­omaa ulkomaille, mikä on 2–3 prosenttia suhteessa brutto­kansantuotteeseen.”

Venäjän taloudellista pysähtyneisyyttä Åslund perustelee myös presidentti Putinin valtapolitiikalla.

”Toimintaa hallitsee ajatus vakaudesta ja vallassa pysymisestä. Välillä puheissa saatetaan mainita työn tuottavuuden parantaminen, mutta siihen ei suhtauduta vakavasti.”



”Talouden vakaudesta puhuessaan Putin mainitsee aina useita esimerkkejä. Kun hän puhuu talouskasvusta, hän mainitsee aina vain yhden tietyn toimialan, useimmiten maatalouden.”

Maatalous kasvaa Venäjällä, vaikka ei niin vahvasti kuin voisi. Sen mainitsemisella on myös poliittiset syynsä, koska samalla voidaan korostaa omavaraisuutta.

”Luonnollisesti hän ylistää Venäjän vastapakotteita, joiden tosiasiallisena tehtävänä on suojella maataloutta. Pakotteista tärkeimpiä ovat ne, jotka on kohdistettu rahoitusmarkkinoille.”


”Ukrainan sota on Venäjälle merkittävästi kalliimpi kuin yleensä ymmärretään.”

 

Åslundista toinen suuri ongelma Venäjän taloudelle on Ukrainan sota.

Hänen mukaansa Krimin niemimaan miehitys maksaa Venäjän valtiolle kaksi miljardia dollaria vuodessa ja Itä-Ukrainan kapinallisalueiden tukeminen yhtä paljon.

Neljä miljardia dollaria on 0,3 prosenttia Venäjän brutto­kansantuotteesta. Rahoitusmarkkinoihin kohdistetut pakotteet ovat noin 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Sen lisäksi tulevat vielä lisääntyneet puolustusmenot.

”Yhteenlaskettuna vaikutus on kolme prosenttia bruttokansantuotteesta samaan aikaan, kun bruttokansantuote kasvaa vuosittain 1,5 prosenttia”, hän arvioi.

”Ukrainan sota on Venäjälle merkittävästi kalliimpi kuin yleensä ymmärretään.”

VENÄJÄN taloudelle erittäin tärkeää on myös raakaöljyn hintakehitys.

Raakaöljy on kallistunut keväällä, koska öljynviejävaltioiden yhteistyöjärjestö Opec on rajoittanut tuotantoaan ja Yhdysvallat on irtautunut Iranin ydinsopimuksesta sekä määrännyt sitä vastaan uusia pakotteita.

Tuotannonrajoituksissa Venäjä on ensi kerran tehnyt yhteistyötä Opecin kanssa.

Åslund korostaa, että aikaisemmin Venäjä ei ole voinut vaikuttaa kovin paljon öljyn hintaan, koska valtion asema öljyteollisuudessa oli pienempi. Lisäksi hänestä on luonnollista, että Venäjän suhteet Saudi-Arabian kanssa ovat tiivistyneet, kun ne moniin muihin valtioihin ovat viilenneet. Saudi-Arabialla on puolestaan merkittävä vaikutusvalta Opecin päätöksiin.

HARVAINVALTA oli merkittävä ongelma 1990-luvulla, mutta Åslundin mielestä se kalvaa yhä edelleen Venäjän taloutta. Nykyisin taloudellinen valta edellyttää Putinin suosiota, hän sanoo.

Siksi hänen mukaansa Putinia ärsyttää pakotteita enemmän etenkin Yhdysvaltain Magnitski-laki.

Se säädettiin vuonna 2012 rankaisemaan viranomaisia, joiden epäillään olevan vastuussa sijoittaja Bill Browderin avustajan Sergei Magnitskin kuolemasta moskovalaisessa vankilassa.

Lain nojalla useilta venäläisiltä virkamiehiltä ja poliitikoilta on estetty pääsy Yhdysvaltoihin ja yhdysvaltalaisia pankkeja on kielletty olemasta missään tekemissä heidän kanssaan.

”Magnitski-laki iskee suoraan hänen reviirilleen ja ystäviinsä”, Åslund sanoo.

Niin sanotuista Panama-papereista ilmeni, että Magnitskin tapauksessa 800 000 dollaria olisi päätynyt Putinille.

”Kysyin eräältä venäläiseltä ystävältäni, miksi Putin välittäisi 800 000 dollarista. Vastaus oli: varas haluaa varastaa niin paljon kuin mahdollista, kun taas gangs­teri haluaa hallinnoida reviiriään. Putin ei ole varas, vaan gangsteri.”

Kuka?

Anders Åslund


 Syntynyt Tukholmassa 17.2.1952 

 Väitellyt taloustieteen tohtoriksi Oxfordin yliopistossa Britanniassa vuonna 1982. 

 Työskenteli vuosina 1991–1994 Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Venäjän presidentin Boris Jeltsinin taloudellisena neuvonantajana markkinatalouteen siirtymisessä yhdessä Jeffrey Sachsin ja David Liptonin kanssa. 

 Työskentelee nykyisin Atlantic Council -tutkimuslaitoksessa Washingtonissa. 
 

Sosiaalisen median kommentaattorit ovat aloittaneet vilkkaan mielipiteidenvaihdon. Onko Trump kuvassa levollinen, uhmakas tai kyllästynyt? Kuvan asetelma antaa vaikutelman, että Merkel on kuin koulun opettaja, joka ojentaa kuritonta koulupoikaa. - Näkökulma: Narsistiselle psykopaatille on ominaista käyttäyttyä siten, että hän saa aina huomiota, ja on alituisesti politiikan keskipisteessä!? - Trumpin kohdalla tulee myös ymmärtää, että hän käy jatkuvaa informaatiokampanjaa seuraavasta presidenttikaudesta! Amerikkalaiset ovat varsin käytännöllistä väkeä ja äänestävät aina myös lompakolla. Se ovatko Saksan mersut 25% kalliimpia, on tälle katkeralle työväen - ja keskiluokalle täysin yhdentekevää!? - KimsBlog


 

 

Tähän kuvaan kiteytyy suurvaltajohtajien

välirikko: Merkel ja Trump tuijottavat

toisiaan

 

Sosiaalisessa mediassa on jo käynnissä vilkas keskustelu: mitä tässä kuvassa oikein tapahtuu?

 

Angela Merkel
Saksa julkaisi kuvan G7-kokouksesta, jossa on G7-maiden johtajia.
Saksa julkaisi kuvan G7-kokouksesta Kanadassa.Jesco Denze / EPA
 

Saksan liittokansleri Angela Merkelin toimisto on julkaissut valokuvan, jossa näkyy väläys Kanadan G7-kokouksen tapahtumista.

 

Kuvan asetelma vaikuttaa harkitulta ja se on saanut lukemattomia kopioita ja versioita sosiaalisessa mediassa.

 

Kuvassa Merkel nojautuu pöydän yli ja näyttää käyttävän painokasta puheenvuoroa, jonka kohteena on alempana istumassa oleva Yhdysvaltain presidentti Donald Trump.

Vaikutelmaa yksisuuntaisesta viestinvälityksestä lisäävät kuvassa olevat muut henkilöt, jotka selvästi kuuntelevat Merkeliä, mutta ovat kallistuneet Trumpin suuntaan. Muutkin kuvassa esiintyvät ovat maailmanpolitiikan korkeimpia johtajia, mutta silti sivuosassa, kun Merkel puhuu Trumpin kanssa.

 

Britannian yleisradioyhtiö BBC(siirryt toiseen palveluun) on nimennyt kaikki kuvassa olevat henkilöt (yhtä tunnistamatta jäänyttä lukuun ottamatta) .

Trumpin yläpuolella on Yhdysvaltain turvallisuuspoliittinen neuvonantaja John Bolton, keskellä seisomassa Japanin pääministeri Shinzo Abe ja äärimmäisenä vasemmalla Yhdysvaltain talousneuvoston johtaja Larry Kudlow.

Britannian pääministeri Theresa May ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron ovat Kudlowin takana.

Merkelin kanslia ei kerro, mistä johtajat tuolla hetkellä puhuivat. Paikallaolijat kuitenkin kertovat, että Merkel muuttui kokouksen loppua kohti yhä kireämmäksi Trumpin suhteen.

 


 


 

"The more you understand the world, the higher your chance of shaping it".

- Zbigniew Brzezinski
Don't walk behind me; I may not lead. Don't walk in front of me; I may not follow. Just walk beside me and be my friend.

- Albert Camus

Alpo Rusi

Alpo Rusi
 
Valtiotieteen tohtori, suurlähettiläs, tasavallan presidentin entinen neuvonantaja, professori ja kirjailija. 

 

Suomettuminen ei vain historiaa - sen

jatkokertomus menossa

 

Professori Alpo Rusin esitelmä


Mikkelin klubi, Maaherrankatu 13
27.4.2018 klo 18:00


 

 

 

Viron edesmennyt presidentti Lennart Meri korosti aikanaan, ettei menneisyyden hallinta ole koskaan täydellistä, mutta siihen tulee aina pyrkiä. Meidän onkin syytä avata myös menneisyyden kipeät kohdat.

Historiassa on onnistumisia, mutta myös epäonnistumisia. Usein on kuitenkin niin, että vasta aika tekee tehtävänsä. Olemme vasta viime aikoina havahtuneet käsittelemään vuoden 1918 tapahtumia hakemalla katastrofille uusia näkökulmia. Olemme keskittyneet tähän saakka hoitamaan haavoja. Nyt voimme tunnistaa sodan syyt ja aloittajat.

Leninin merkitystä on korostettu, koska hänen johtamansa kansankomissaarien neuvosto tunnusti Suomen itsenäisyyden jouluun viimeisenä päivänä 1917. Tämän takia vähemmälle huomiolle jäi se, että neuvosto-Venäjän johtajat olivat luottavaisia, että suomalaiset sosiaalidemokraatit tekisivät pian itse vallankumouksen, mikä säilyttäisi Venäjän ja Suomen siteen kiinteänä.

Näin melkein tapahtui ja hinta oli kova. Kansakunta jakautui, mutta ei niinkään omasta syystä, kuten on meihin iskostettu. Sosialidemokraattien väkivaltainen vallankaappausyritys ei olisi syntynyt ilman ulkoista vaikutusta, toisin sanoen ilman bolshevikkien apua. Kaappausyrityksen johtajiin kuulunut Otto-Wille Kuusinen lähti 1939 siitä, että Talvisodassa viedään loppuun vuonna 1918 alkanut kumous. Läheltä piti.

Vaikka Suomen onnistui torjua puna-armeijan strateginen isku kesällä 1944 ja rauha saatiin aikaiseksi myöhemmin syyskuussa, maan geopoliittisesta asemasta kehkeytyi tuskallisen vaikea. Kansainvälinen liikkumatila oli rajallinen sekä Pariisin rauhansopimuksen että YYA-sopimuksen seurauksena. Oli opittava elämään rautaesiripun varjossa. Kuten J. K. Paasikivi kirjasi päiväkirjaansa 1946: "Suomen politiikka ei saa koskaan mennä Neuvostoliittoa vastaan". Tämä ei estänyt Suomea monin eri tavoin tekemästä välttämättömyydestä hyvettä. Vientiteollisuuden edut turvattiin lännessä, kun vastapainoksi kehitettiin poliittista idänkauppaa. YYA-sopimuksen johdannosta äkättiin muotoilu, joka antoi mahdollisuuden pyrkiä puolueettomuuteen. Taka-ajatus oli säilyttää maan kuuluminen länsiyhteisöön. Kansainvälisen liennytksen ovista mentiin sisään milloin se oli mahdollista. Näin saatiin Porkkala takaisin 1955 ja kaksi vuosikymmentä myöhemmin isännöitiin ETYK-huippukokousta Helsingissä.

Mutta toinen ovi johti lähemmäksi Neuvostoliiton etupiiriä. Yöpakkaset 1958 ja noottikriisi 1961 luettiin lännessä oikein: Suomi oli ajautumassa pysyvästi Neuvostoliiton etupiiriin, kun Kreml kykeni sotkeutumaan Suomen sisäisiin asioihin. Suomettumisen käsite syntyi kuitenkin Länsi-Saksassa 1960-luvulla, kun maassa syntyi pelkoja, että valtaan nousemassa olleiden sosialidemokraattien uusi idänpolitiikka, Ostpolitik, johtaisi "suomettumiseen", Finlandisierungiin, jolla tarkoitettiin vähittäistä alistumista Neuvostoliiton pitkän aikavälin tavoitteisiin. "Kun annat pirulle pikkusormen, se vie koko käden". Suomettuminen kehittyi vuosien varrella omaksi kulttuuriksi, johon kuului itsesuomettuminen. On sinänsä ymmärrettävää, että käsitteen torjumisesta tuli jatkossa keskeinen osa maan virallista diplomaattista strategiaa, jota työtä allekirjoittanutkin alkoi tehdä helmikuun alusta 1973 ulkoministeriössä.

Suomalaisen poliittisen eliitin ja Itä-Euroopan tiedustelun palveluksessa toimineiden diplomaattien yhteydenpidosta on laajasti aineistoja. Niiden perusteella etenkin vasemmistopuolueissa, mutta myös porvaripuolueissa, oli halua harjoittaa kanssakäymistä näiden peitediplomaattien kanssa intensiivisemmin, kuin virallisesti oltiin valmiita myöntämään. Tämä oli suomettumisen ydin. Kuten entinen pitkäaikainen Suomen asioita hoitanut neuvostodiplomaatti Juri Derjabin totesi lokakuussa 2012 Helsingin Sanomissa: "Suomettuminen oli kaksisuuntainen latu. Monet suomalaiset käyttivät Kremlin-korttia omiin etuihinsa". Hyvin diplomaattisesti todettu. Vähemmän diplomaattisesti hän kommentoi KGB:n Helsingin päällikkönä toiminutta kenraali Viktor Vladimirovia, jota hän kuvasi viekkaaksi, joka ajatteli voivansa mennä Suomessa läpi mistä tahansa ovesta. Näin myös usein tapahtui.

Urho Kekkonen - ollaan hänen roolistaan suomettumisen syntymisessä mitä tahansa - toivoi, että Suomen ei idän ja lännen konfliktissa tulsi ajautua tilanteeseen, jossa sen olisi otettava kantaa idän,  siis Neuvostoliiton puolesta länttä vastaan. Ranskan presidentti Charles de Gaulle arvioi 1960-luvun puolivälissä kansainvälisen järjestelmän kehittyvän kolmen pilarin varaan. Hän pelkäsi sekä Saksojen yhdistymistä että Yhdysvaltojen dominointia. Pariisin ja Moskovan tuli yhdistää intressinsä. Niiden rinnalla Euroopasta irrotettu Yhdysvallat ja  nouseva Kiina olisivat kaksi muuta järjestelmän pilaria. Kekkonen oli toivonut, että nimenomaan Ranska tasapainottaisi Euroopassa Yhdysvaltojen valta-asemaa, ja estäisi Saksojen yhdistymisen, mikä oli kirjattu YYA-sopimukseen uhkakuvana. Tshekkoslovakian miehitys 1968 ja Pariisin mellakat kaatoivat de Gaullen suurpoliittiset visiot. Yhdysvallat pysyi Euroopan turvallisuuden takaajana Vietnamin sodasta huolimatta.

Suomessa de Gaullen strategialla oli kannattajia vielä myöhemminkin. Ranskassa 1960-luvulla työskennellyt Kalevi Sorsa esitti merkittävää roolia, kun SDP ja Sosialistinen Internationaali loivat yhteyksiä Moskovaan. Neuvostoliitto sai 1970-luvun alussa läpi yhden tavoitteensa, kun Suomi de facto luopui vähitellen puolueettomuuspolitiikasta, jonka päätavoite oli ollut estää maan ajautuminen Moskovan etupiiriin. Diplomaatti Max Jakobsonin syrjäyttäminen presidentin neuvonantajien joukosta oli tämän käänteen yksi seuraus.

Neuvostoliiton asemien vahvistuminen oli osin seurausta sisäpoliittisesta valtataistelusta, kun sosialidemokraait onnistuivat Kalevi Sorsan johdolla rakentamaan omat luottamukselliset suhteet Kremliin. Hänet oli valittu 1969 puoluesihteeriksi ainakin osittain KGB:n aktiivisien toimenpiteiden avulla ja symbolisesti ilman äänestystä. Neuvostoliitto menestyi sisäpoliittinen kentän hajottamisessa muutoinkin, koska oikeastaan kaikki puolueet jakautuivat sen suhteen, miten läheiset niiden suhteet olivat Moskovaan. Tämähän johti myös presidenttipeliin, kun Moskova pystyi sotkeutumaan kaikkiin presidentinvaaleihin vuoteen 1994. Helmikuussa 1972 useat puolueen kansanedustajat allekirjoittivat kommunistien esittämän "Rauhan lain", joka olisi kriminalisoinut neuvostokritiikin. Myöhemmin lokakuussa kansanedustaja Erkki Tuomioja vuoti Zavidovo-asiakirjan tiedot lehdistölle, minkä tavoitteena oli sabotoida tekeillä valmiiksi ratifioitu EEC-vapaakauppasopimus. SDP harjoitti aktiivisesti "rinnakkaisulkopolitiikkaa" kommunistien tuella, jonka tavoitteena oli lähentää kommunisteja ja sosialidemokraatteja kansainvälispoliittisissa kysymyksissä. Nämä tekijät lisäsivät lännessä spekulaatioita Suomen asemasta. Erityisen kiitoksen Sorsa sai Moskovasta kun Neuvostoliitto kävi kampanjaa Naton keskimatkan ohjusten sijoittelua vastaan 1980-luvun alussa.

Vakava asia on se, että kylmän sodan jälkeen laiminlyötiin suomettumisen perusteellinen selvittäminen. Verukkeita on kuultu. Selvitystehtävän laiminlyöntiä sävytti vaikenemisen kulttuuri. Onneksi nuoremmassa poliittisessa sukupolvessa on tapahtumassa muutos. Kansanedustaja Elina Lepomäki toteaa eilen julkaistussa teoksessaan Vapauden voitto osuvasti: ”Suomen lähihistoria on edelleen avaamatta, mikä selittää lukuisia lukkoja nykyisessäkin keskustelukulttuurissamme.” Tämä on estänyt usein järkevän keskustelun turvallisuuspolitiikasta.

Suomen poliittisen eliitin yhteydenpito itätiedusteluihin laajeni 1940-luvulta aina kylmän sodan päättymiseen saakka. Jukka Seppisen teosten perusteella vuonna 1955-60 Helsingissä toiminut Viktor Vladimirov aloitti niin sanotun kotiryssäjärjestelmän kehittelyn laaajentamalla sen järjestöihin, puolueisiin ja ammattiliittoihin. Myöhemmin 1970-luvulla etenkin tiedotusvälineet olivat värväystoiminnan kohteena. Aleksi Mainion tutkimusten mukaan Ylen pääjohtaja Erkki Raatikainen oli Supon arvion mukaan KGB:n "korkean yhteysluokan kontakti", jonka nähtiin luovuttaneen papereita KGB:n upseerille 1973. Raatikainen iskosti nähtävästi Yleen suomettumisen kulttuurin, josta se ei ole päässyt irti kokonaan vielä vuonna 2018. Kommunistit olivat sekä värväreitä että värvättyjä: aidosti viides kolonna. KGB:n vuonna 1982 elokuussa antaman ohjeistuksen mukaan suomalaisia operatiiveja oli puolueissa, talouselämässä ja lehdistössä. Vasili Mitrohinin KGB-arkistojen mukaan Supon päällikkönä 1972-78 toiminut Arvo Pentti oli KGB:n kontakti "Mauri". Oliko Supossa KGB:n myyrä, on siten asia, joka tulisi selvittää perusteellisesti. Supo ei oman 1979 tekemän selvityksen mukaan voinut valvoa poliittista vaikuttamista resurssipulan takia. Presidentti Mauno Koivisto lakkautti erikseen kommunistien seurannan 1982, mikä tuskin oli edesmenneen presidentin viisaimpia ratkaisuja, mikä käy ilmi paljastuneista vakoilutapauksista. KGB oli valittanut vuosia, että Supo seuraa perusteetta SKP:n toimintaa.

Vaikenemisen ja vaientamisen kulttuuri on kantanut hedelmää. Esimerkkinä otan kuuluisaksi tulleen niin sanotun "Tiitisen listan" ja peittelyn. Kyse oli Saksan liittotasavallan tiedustelun BND:n keväällä 1990 Suojelupoliisille antamasta listasta suomalaisista, joita "epäillään yhteistyöstä DDR:n Stasin kanssa", kuten asiakirjan otsikko oli muotoiltu suomeksi. Listan oli valmistellut Stasin viimeinen residentti, asemapäällikkö, eversti Ingolf Freyer, joka oli alkuvuodesta 1986 marraskuun alkuun 1989 toiminut 1. lähetystösihteerinä peitenimellä Hans Pfailer. Supon aiempi päällikkö Seppo Tiitinen on myöntänyt ettei hänen virastonsa tiennyt, kuka oli Stasin asemapäällikkö. En kuitenkaan jaksa uskoa, että tämä on koko totuus.

Pfailer ja hänen sijaisensa lähetystöneuvos Gerhard Maget olivat vuodesta 1986 joka toinen kuukausi Tehtaankadulla tiedustelupäälliköiden kokouksessa, missä he koordinoivat KGB:n aseman johdon kanssa vakoiluun ja aktiivisiin toimenpiteisiin liittyneitä tietojaan. Usein arvioitiin kontaktien luotettavuutta ja saatujen tietojen merkitystä. Listalla oli noin kaksikymmentä nimeä. Magetin mukaan Stasilla oli kuiten enemmän suomalaisia informantteja ja värvättyjä agentteja muurin murtuessa. Kyse ei ole voinut olla mitättömästä vihjelistasta, koska Freyer loikkasi länteen lähdettyään Helsingistä. Hän on saattanut olla kaksoisagentti jo Helsingin kaudella. Miksi hän olisi näiden koordinaatiokokousten jälkeen antanut jonkinlaisen vihjelistan? Hän antoi listan henkilöistä, joiden hän arvioi olevan turvallisuusongelma sekä Suomelle että Saksalle.

Tiitisen listan nimistä on vuodesta 2002 vihjailtu kaikenlaista. Saamani vahvistusten perusteella lista oli tasavallan presidentin ja hänen kabinettinsa tarkastelussa syksyllä 1999, jolloin olin jo lähtenyt tuleviin tehtäviini Brysseliin. Tiedot asiakirjasta ja sen käsittelystä sain 2002 tällöin kabinetissa työskenneeltä henkilöltä jouduttuani perusteettoman esitutkinnan ja sen tahallisen vuotamisen kohteeksi. Tietokirjailija Jarmo Korhosen kanssa saimme selville, että listalla on toistakymmentä Supon vastavakoilun informanttia, mikä selittää, miksi Ratakatu katsoo listan julkistamisen vaarantavan kansallista turvallisuutta. Listalla oli myös Kalevi Sorsa, mikä niinikään selittää, että sen julkaisu oli mahdotonta poliittisista syistä. Käytännössä menettely kuitenkin suojelee myös vakoilua lain kouralta.

Teoksessa Kremlin jalanjäljet olemme Jarmo Korhosen kanssa osoittaneet, että allekirjoittaneeseen kohdistettu esitutkinta vuotoineen oli harkittu maineen vahingoittamisoperaatio. Vuodot käynnistettiin keväällä pääministeri Lipposen kabinetista, tietenkin pääministerin luvalla ja toimeksiannosta. Tarkoituksenani oli asettua ehdolle eduskuntaan vuoden 2003 vaaleissa ja mahdollisuuksiani tulla valituksi pidettiin hyvinä. Olin valmis uran vaihtoon voidakseni hyödyntää kokemuksiani yhteiskunnan hyväksi, mutta myös siksi, että ulkoministeriössä saamani kohtelu oli asiatonta. Tekaistulla esitutkinnalla ja sen vuotamisella ehdokkuuteni haluttiin estää. Arviomme on, että taustalla vaikutti sekä ulkopolitiikka että lupaukseni tarttua suomettumiseen, toisin sanoen piilokorruptioon. Vuodon jälkeen tasavallan presidentti Tarja Halonen henkilökohtaisesti astui julkisuuteen YLE:n Lauantaiseurassa syyskuussa 2002 voidakseen vahvistaa syyllisyyttäni. Supo oli väline syyllistämisessä, mutta ongelmana oli se, ettei rikosta löytynyt. Supo oli myös hajalla, koska useimmat päällikkötason poliisit tiesivöt esitutkinnan perustuneen vain oletuksille, ei näytöille. Lisäksi kyse oli veljestäni ja hänenkin kodalla suhteellisen harmittomasta tietolähdetoiminnasta 40 vuoden takaisessa Suomessa.

Vuoden 2002 tapahtumia tulisi voida arvioida laajemassa viitekehyksessä. EU:n sisämarkkinoilla toimivalla Maltalla murhattiin vajaa vuosi sitten toimittaja Daphne Galizia, joka oli paljastanut maassa laajalle politiikkaan levinneitä korruptiotapauksia, joihin liittyy sekä Venäjän että Azerbaidzanin maassa harjoittama rahanpesu ja poliitikkojen voitelu. Nyttemmin on saatu selville, että Azerbaidzanin rahakas eliitti on jo vuosia pitänyt pankkitilejä saarella toimivassa Pilatus-pankissa rahanpesutarkoituksessa. Maan poliittisen eliitin epäillään hyötyneen azerirahoista. Tutkimusta on vaikeutettu myös siksi, että maan poliisi ja oikeuslaitos ovat poliittisesti hallituksen kontrollissa. Venäläinen raha puolestaan on sotkeutunut maan mediaomistuksiin. Kokonaisuus on otollinen korruptiolle ja hybridivaikuttamiselle. Galizian kohtelussa ja motiiveissa on samoja elementtejä kuin mistä oli kysymys, kun Supo aloitti vuotamiset ja tekaistun esitutkinnan allekirjoittaneesta 2002. En ollut journalisti, vaan entinen presidentin neuvonantaja. Oikeuslaitos petti, syyttäjä teki yhteistyötä Supon kanssa, jota taas komennettiin - kuten poliisiylijohtaja Reijo Naulapää minulle sanoi - maan hallituksesta käsin. Päämediat olivat vallan sylikoiria, eivät vallan vahteja. Supoa valvova eduskunnan ulkoasianvaliokunta puolestaan uskoi Supon tarinat sellaisenaan.

Itä-Saksan Stasia koskevat Tiiitisen lista ja ns. Rosenholz-aineistot ja erilaiset KGB-tiedostot osoittavat, että 1980-luvun lopussa kyse oli jopa noin sadasta suomalaisesta, jotka ovat harjoittaneet salaista yhteistyötä ja osan kohdalla sitoumusasiakirjaan perustuvaa agenttitoimintaa näiden vieraiden tiedustepalvelujen hyväksi. Tiitisen lista oli lähetetty katsottavaksi presidentin kansliaan tiedolla, että asianomaisiin kohdistuu tutkinta mahdollisesta vakoilusta. "Kovia nimiä. Katsotaan mitä tapahtuu", kuten presidentti totesi. On kysyttävä, miksi Supon johtaja lähetti listan presidentille vasta syksyllä 1999 eikä jo heti 1994, kun tämä astui virkaansa? Toisekseen miten on mahdollista, että lista on suljettu KHO:n päätöksellä vuoteen 2050 ilman, että on annettu selvitystä, miten mahdollinen vakoilututkinta on toteutettu? On erityisen valitettavaa, että listaa on Supon ja muidenkin viranomaisten toimesta kommentoitu harhaanjohtavalla tavalla. Käsillä olevien tietojen pohjalla listalla oli henkilöitä joiden on voitu katsoa harjoittaneen jopa törkeää vakoilua, eikä 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa edes tavallisen vakoilun vanhenemiskynnys ollut ylittynyt. Missä määrin ylin valtiojohto on vastuullinen Supon ratkaisuista, on kysymys, joka tulisi selvittää. Joka tapauksessa Supo raportoi heille jo varhain, paljon ennen esitutkinnan alkamista, itse asiassa perättömistä ilmiannoista epäilyistä, joten esitutkintaa tuskin voidaan aloittaa tai lopettaa ilman valltiojohdon mielipidettä.

Entisen kansanedustaja Jaakko Laakso oli yksi 2000-luvun alussa tutkinnassa ollut epäilty. Hän oli ollut KGB:n luottamuksellinen kontakti "Jan" 1973-76 ja sen jälkeen toisen residentuuran, Stasin, palveluksessa, mistä tutkinta oli aloitettu. Laaksoon liittyvä tutkinta lopetettiin, eikä mitään vuotoja ilmennyt. Päinvastoin hän osallistui 2003 eduskuntavaaliin ja menestyi. Hän oli Nato-vastaisen kampanjoinnin päävoima eduskunnassa. Vuoteen 2011 kansanedustajana ja Euroopan Neuvoston Suomen valtuuskunnassa toiminut Laakso on nyt epäiltynä korruptiosta, lahjusten vastaanotosta. Kyse on Azerbaidzanin presidentin hallinnosta, jonka kanssa hän on ollut konsulttiyhteistyössä ainakin Euroopan Neuvostoon liittyvissä kysymyksissä. Tarkoitus on ollut, että neuvoston kunniajäsen Laakso yrittäisi neuvostossa lievittää Azerbaidzaniin liittyviä syytöksiä. Neuvoston tutkimus siirtyy nyt Suomen eduskunnan arvioitavaksi Laakson osalta.

Suomettuminen on ollut jälleen esillä kansainvälisessä mediassa, kun esimerkiksi edesmennyt geopolitiikan huippuasiantuntija Zbigniev Brzezinski pohti, millaisen turvallisuuspolitiikan avulla Ukraina tai Georgia  voisivat ratkaista vaikean Venäjä-suhteensa. Hän suositteli niille suomettumista. Se, että suomettumista käytetään tällaisissa yhteyksissä myönteisenä vaihtoehtona, on ainakin osin seurausta siitä, että emme ole Suomessa selvittäneet suomettumista riittävästi. Kyse on Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin liitettävissä oleva ongelma, ei ongelman ratkaisu sen paremmin Suomelle kuin Ukrainallekaan.

Vaikuttiko suomettuminen vielä Suomen ulkopolitiikkaan kylmän sodan jälkeenkin? Vaikka suoraa yhteyttä ei saataisikaan helpolla selville, tapahtui vuoden 2000 presidentin vaihdos tavalla, joka edellyttää jatkossa parempia tutkimuksia kuin ne, joita nyt on saatavilla. Ulkopolitiikalla oli merkittävä rooli, kun presidenttiä vaihdettiin vuonna 2000. Toimittaja Lauri Karénin teos Aatos Erkosta osoittaa, miten hän uskoi Vladimir Putinin perustavan Venäjälle länsimaisen demokratian, jonka takia EU:n tuli olla Venäjän aito kumppani.

Naton laajennus esti Erkon mukaan tämän, mistä hän, "yksityinen valtiomies", kävi Washingtonissa moittimassa Yhdysvaltojen ulkoministeriön korkeinta virkamiesjohtoa talvella 2000. Aleksi Mainion teoksessa Erkon kylmä sota osoitetaan, miten Erkko piti aktiivisesti yhteyttä KGB:n johtohenkilöihin 1970- ja 1980-luvulla Helsingissä. He onnistuivat luomaan vaikutelman, että Neuvostoliitto uhkasi miehityksellä, mikäli presidentinvaaleissa ei tulisi valituksi henkilö, johon Kremlillä on suora ja luottamuksellinen yhteys. Kyse oli disinformaatiosta, jonka levittäminen kuului KGB:n tehtäviin.

Erkon 1990-luvun lopulla omaksuman käsityksen mukaan "Venäjä on hyväksyttävä supervaltana, jos ei muista syistä, niin ainakin sen läheisyyden, koon, nykyisyyden ja tulevaisuuden takia". Kirja lainaa ulkoministeri Tarja Halosta, joka joulukuussa 1999 vakuutti, että "venäläiset ovat eurooppalaisia ja heidän pitäisi olla yhteistyössä eurooppalaisessa perheessä". Ei ollut sattuma että Erkko ja Helsingin Sanomat kuten myös YLE tukivat Tarja Halosta presidentiksi. Oli luotu vaikutelma, että presidentti Martti Ahtisaari oli tuhonnut Kekkosen perinnön, kuten kansanedustaja Jaakko Laakso totesi monen muun kansanedustajan säestyksellä eduskunnassa helmikuussa 1998. Erkon lailla Halonenkin arvosteli Baltian maiden Nato-hanketta julkisuudessa. Kysyn kuitenkin, onko tässä Venäjää ymmärtävässä asenteessa ollut kyse suomettumisesta, sen jatkokertomuksesta, toisin sanoen jo kylmän sodan aikana syntyneestä pelonsekaisesta myöntyväisyydestä?

Euroopan ja Venäjän kumppanuus on vaikeuksissa ja siirtymässä tulevaisuuteen. Tässä suhteessa Erkonkin ennuste meni väärin. Krimin miehitys on muodostumassa pysyväksi kumppanuuden esteeksi. Ranskan presidentti Emmanuel Macron on halukas siksi syventämään transatlanttista kumppanuutta. Suomelle tällä on merkitystä. Ranska ei toista de Gaullen virhettä.

Entisen pääministerin Esko Ahon Venäjän suurimman ja valtion omistaman Sberbankin hallintoneuvostoon siirtymisen yhteydessä nousi esille hänen sopivuutensa. Pankin edustajat korostivat hänen aiempia valtiollisia tehtäviä rekrytoinnin perusteluissa. Tästä voi tehdä johtopäätöksen, että Aho rekrytoitiin valtiollis-poliittiseen asiantuntijatehtävään. Nimityksestä ehkä taustatietoja saanut Helsingin Sanomat kuvaili (19.3.2016) Suomen entisen pääministerin roolia pääkirjoituksessa niin, että "Aho ei ole liikkeellä yksityisenä konsulttina", koska "hän on suomalaisen elinkeinoelämän Venäjä-suhteiden keskeinen veturi". "Ajatus on, että Aho hoitaisi suhteita niin pitkälle, että seuraavalla tasolla olisivat enää presidentit".

Lehti katsoi Ahon johdolla toteutettavan "elinkeinoelämän epävirallisen diplomatian tasapainottavan lännen tiukkaa Venäjän politiikkaa". Lehden muotoilu on mielenkiintoinen. Tarvitseeko suomalainen elinkeinoelämä esimerkiksi Kiina-suhteidensa keskeiseksi veturiksi entistä pääministeriä? Tuskin, vaikka valtiojohto onkin edustanut elinkeinoelämää menestyksellä eri puolille maailmaa suuntautuneilla vienninedistämismatkoilla. Onko Suomen elinkeinoelämän kannalta viisasta tasapainottaa, toisin sanoen heikentää lännen tiukkaa Venäjän politiikkaa. Eikö tässä oteta melkoisia riskejä varsinkin kun Sberbank on laitettu Yhdysvaltojen sanktiolistalle?

Entinen pääministeri Paavo Lipponen on puolestaan ollut Venäjän valtion omistaman Gazprom-yhtymään kuuluvan Nord Stream -kaasuputkihankkeen konsultti vuodesta 2008. Suomen hallitus on antanut nyttemmin luvan myös toisen kaasuputken, Nord Stream 2:n vetämiselle Suomen talousvesialueen läpi, koska uudenkaan putken ei katsottu olevan ympäristöongelma. Saksan liittokansleri Angela Merkel on ehkä yllättäen asettanut Nord Stream 2-hankkeelle kuitenkin uusia ehtoja. Muualla Itämeren alueella hanketta ei enää tueta ja monissa EU-maissa sitä pidetään jopa turvallisuuspoliittisena riskinä. Saksassa Gazpromin ja nyttemmin Rosneftin hallintoneuvoston puheenjohtajana toimivaa entistä liittokansleri Gerhard Schröderiäarvostellaan näistä konsulttitehtävistä. Suomessa Lipponen on säästynyt arvostelulta lähes kokonaan, vaikka NS2 haittaa EU:n energiaunionin kehittämistä ja on heikentänyt Itämeren alueen turvallisuutta. Hankkeesta ei hyödy Suomi, vaan ainoastaan Lipponen taloudellisesti.

Gazpromin pääjohtaja Alexei Miller on nyt myös uusimmalla sanktiolistalla. Hänen katsotaan toimineen pahantahtoisesti Yhdysvaltoja vastaan. Tämä aiheuttanee oikeudellisia ongelmia ainakin Gazpromin eurooppalaisille kumppaniyhtiöille, kuten Reuters arvioi tuoreeltaan. Voidaan tietenkin myös kysyä, aiheuttaako Milleriin kohdistunut pakote ongelmia myös yhtiön länsimaista palkatuille konsulteille, joilla on ollut aiemmin korkea valtiollinen asema. Ainakaan sanktioiden laajentuminen koskemaan heidän työnantajiaan ei ole ongelmatonta. Edesmennyt amerikkalainen Venäjän asiantuntija Karen Dawisha on teoksessa Putinin kleptokratia todennut, että esimerkiksi Nord Streamiin kytketyt entiset länsipoliitikot ovat osa Kremlin korruptiivista toimintaa geopoliittisten etujensa ajamisessa.

Ulkopolitiikassa on aina sekä virallisia että epävirallisia kanavia. Taloussuhteissa raja poliittisiin intresseihin on usein myös kuin veteen piirretty viiva. Venäjä on nyt kuitenkin monessa asiassa Suomen ja EU:n sekä Yhdysvaltojen kannalta kasvava turvallisuuspoliittinen ongelma. Taloudelliset vastatoimet ovat poliittisia aseita. Voiko lännen tiukkaa Venäjän politiikkaa tasapainottamaan tarkoitetusta ”epävirallisesta diplomatiasta” seurata Suomelle poliittisia, ei vain taloudellisia riskejä? Missä määrin suomettuminen on saamassa jatkokertomuksen, tällä kertaa taloussuhteiden vedossa?

Krimin miehityksen jälkeen Saksan liittotasavallan hallituksen politiikkaa on seurattu erityisen tarkasti. Etenkin monissa Nato-maissa on kiinnitetty huomiota siihen, että Saksa on eri vaiheissa korostanut, miten ongelmat Venäjän kanssa voidaan aina ratkaista diplomatialla. Nord Stream 2 -hanke on myös eristänyt Saksaa. Maan puolustusbudjetti on jäänyt jälkeen Naton jäsenmaille asetetuista tavoitteista, mistä Yhdysvallat on tyytymätön. Suomi on puolestaan jättäytynyt Naton jäsenyyden ulkopuolelle, eikä ilman Venäjän vaikutusta. Saksaa pidetään Yhdysvalloissa turvallisuuspoliittisena vapaamatkustajana. Tähän saattaa vaikuttaa tosin myös se, että Saksa ei ole YK:n turvallisuusneuvostonpysyvä jäsen, joiden velvollisuudet ovat suuremmat sotilaallisessa kriisinhallinnassa.

Viime päivinä on Saksan julkisessa sanassa kuitenkin pohdittu, onko maa enää edes luotettava länsimaa, kun mielipidetiedusteluissa enemmistö kansalaisista katsoo, että Yhdysvaltojen presidentti on maan kannalta suurempi uhka kuin Venäjän presidentti ja kansleri Angela Merkel on maan talouseliitissä vahvana vaikuttavien Venäjä-ymmärtäjien vietävissä. Onko Saksa näin ollen suomettumassa? En tähän ryhdy vastaamaan, mutta kysyn kuitenkin. Suomessa on sen sijaan menossa suomettumisen jatkokertomus, jonka seuraavia vaiheita turvataan vaikenemisen kulttuurin sementoinnilla, missä valtakunnan päämedioilla YLE:llä ja Helsingin Sanomilla on keskeinen tehtävä.