Helsingin apulaispormestari Anni Sinnemäki muistuttaa yleiskaavassa olevan sinänsä paljon potentiaalia ja mainitsee esimerkkeinä Laajasalontien bulevardin, Hakaniemenrannan muutokset, Vihdintien ja Tuusulanväylän kaupunkibulevardit ja olemassa olevien kaupunginosien tiivistämisen. Myös kaupunkikeskustojen liikenteen solmukohtien tiivistäminen muun muassa Itäkeskuksessa, Vuosaaressa, Kannelmäessä, Malminkartanossa, Oulunkylässä ja Malmin lentokentän alueella ovat Sinnemäen mukaan potentiaalisia kasvukohteita.


 

 

Sinnemäki: Helsingin tilannekuva päivitettävä

uudelleen – kaupunkibulevardeja ei kuopata

vielä

 

Apulaispormestarin mukaan yleiskaavasuunnitelmia pohditaan uudelleen ja hiotaan entistä paremmiksi.

 

Yleiskaava
Hämeenlinnanväylästä suunnitellan
 kaupunkibulevardia.
Hämeenlinnanväylästä ei tule kaupunkibulevardia ainakaan vielä.Jyrki Lyytikkä / Yle
 

Korkeimman hallinto-oikeuden tuoreen päätöksen mukaan Helsinkiin kaavailtuja kaupunkibulevardeja ei tulla näkemään merkittävimpien sisääntuloväylien alueilla.

Helsingin apulaispormestari Anni Sinnemäen (vihr.) mukaan keskeistä on kuitenkin se, että Helsinki pystyy joka tapauksessa lähivuosina kasvamaan ja suunnittelemaan kasvua.

KHO:n päätöksen mukaan Malmin lentokentän alueen osoittaminen yleiskaavassa asuinkäyttöön on täysin perusteltua. Sinnemäen mukaan Malmin lentokenttäalueen suunnittelu nousee nyt keskeisempään rooliin kuin aiemmin.

 

– Nyt kun meillä ei ole käytössä näitä tiettyjen sisääntuloväylien potentiaalia, niin tietenkin Malmin rooli on suurempi kuin olisi muutoin ollut. Merkittävää on myös se, että pystytään suunnittelemaan kaupungin raideverkostoa, esimerkiksi Viikin-Malmin -rataa, ja sen varteen täydennysrakentamista, Sinnemäki sanoo.

 

Vihdintien, Tuusulanväylän ja Laajasalontien osalta bulevardisuunnittelu voi jatkua suunnitellusti. Sen sijaan Hämeenlinnanväylän, Lahdenväylän, Länsiväylän ja Turunväylän suunnitelmat KHO tyrmäsi, mutta Sinnemäki valaa uskoa tulevaisuuteen.

– Ei tämä päätös sitä tietenkään sanonut, etteivätkö bulevardit olisi tulevaisuudessa mahdollisia. Mutta se, millä tavalla se nyt oli suunniteltu ja perusteltu, ei riittänyt oikeudelle eikä myöskään valtion liikenneviranomaisille.

 

Liikennejärjestelmä muuttuu kaupungin kasvaessa

Apulaispormestari Sinnemäki uskoo, että Helsingin kaupungin on nyt syytä vetää henkeä ja päivittää tilannekuva vastaamaan nykypäivää. Kaupungin väkiluku on ehtinyt kasvaa yli 50 000 asukkaan verran siitä, kun nyt käsiteltyä yleiskaavaa ryhdyttiin suunnittelemaan.

– Keskustelu liikenteestä ja hahmotuserot siitä, millä tavalla kaupungin kasvu, maankäyttö ja liikenne kytkeytyvät yhteen, sehän on tässä ollut ikään kuin hiertävä kivi kengässä. Se on ollut se syy, miksi valtion liikenneviranomaiset valittivat meidän kaavasta, Sinnemäki sanoo.

Hänen mukaansa tulevaisuudessa täytyy löytää sellaisia ratkaisuja, missä kaupunki voi kasvaa siten, että myös liikennejärjestelmä muuttuu. Sinnemäki kaipaa lisää dialogia valtion viranomaisten kanssa ja toteaa, että nyt pitää aloittaa uudelleen puhtaalta pöydältä. Kasvavan kaupungin tiivistyminen ja toimivan liikennejärjestelmän rakentaminen tulisi sovittaa yhteen.

Helsingin yleiskaava maankäytön ja liikennekaavan muutoksen osalta oli joidenkin tahojen mielestä liian radikaali, jolloin asioihin ei tässä vaiheessa löytynyt yhteistä ymmärrystä, Sinnemäki toteaa.

 

Helsingissä paljon potentiaalisia kasvukohteita *

Hän muistuttaa yleiskaavassa olevan sinänsä paljon potentiaalia ja mainitsee esimerkkeinä Laajasalontien bulevardin, Hakaniemenrannan muutokset, Vihdintien ja Tuusulanväylän kaupunkibulevardit ja olemassa olevien kaupunginosien tiivistämisen.

Myös kaupunkikeskustojen liikenteen solmukohtien tiivistäminen muun muassa Itäkeskuksessa, Vuosaaressa, Kannelmäessä, Malminkartanossa, Oulunkylässä ja Malmin lentokentän alueella ovat Sinnemäen mukaan potentiaalisia kasvukohteita. *

Hän uskoo, että yleiskaavan päivittämiseen palataan tavalla tai toisella 2020-luvun alkuvuosina, mikäli kaupungilla halutaan olevan kestävä näkymä pidemmälle tulevaan.

– Mutta mitään kiirettä sen suhteen ei ole. Ja on tärkeää, että tässä huolella ja monipuolisesti analysoidaan myös vielä tämä oikeuden ratkaisu, Sinnemäki sanoo.

*

Lue myös:

Korkein hallinto-oikeus armottomana Helsingin suunnitelmille: Kiistellyille kaupunkibulevardeille tyrmäys, mutta Malmin lentokenttä voidaan kaavoittaa asuntoja varten

Suunnitelmat Vartiosaaren rakentamisesta jäihin – "Osoittaa sen, että kaupunkisuunnittelun pitää huomioida tarkemmin viheralueiden ja luonnon merkitys"

 


 

Mikäli Raide-Jokeria ei onnistuta kehitysvaiheessa suunnittelemaan niin, että aiemmin hyväksytyssä 275 miljoonan euron budjetissa pysytään, siirtyy kustannusarvio uudelleen Helsingin ja Espoon valtuustojen käsiteltäväksi. Raide-Jokeri-allianssissa tilaajia ovat Helsingin ja Espoon kaupungit. Palveluntuottajia ovat suunnitteluorganisaatiot Sitowise Oy, Ramboll Finland Oy ja VR Track Oy sekä urakoitsijat YIT Rakennus Oy ja VR Track Oy.

 

Pikaraitiovaunun mallikappale. LEHTIKUVA/HEIKKI SAUKKOMAA

Raide-Jokerin hintalappu nyt 367 miljoonaa

 

Lopullinen kustannusarvio selviää ensi vuoden tammikuussa.

Raide-Jokeri tuoreen kustannusarvion mukaan radan kokonaiskustannukset ovat 367 miljoonaa euroa vuoden 2015 hintatasossa, kertoo Helsingin kaupungin liikenneliikelaitos HKL.

 

Raide-Jokeri toteutetaan allianssimallilla, jossa hankkeen tilaajat, suunnittelijat ja urakoitsijat on yhdistetty yhdeksi organisaatioksi.

 

HKL:n mukaan allianssin kehitysvaiheen tärkeimpiä tehtäviä on saavuttaa kaikkien osapuolten kesken yhteisymmärrys hankkeen toteuttamisen kustannuksista. Kustannuslaskentaprosessiin kuuluu se, että suunnittelun tarkentuessa kustannusarvion riskivarauksia voidaan jatkuvasti pienentää ja näin saada kustannusarviota tarkemmaksi.

Nyt valmistuneen arvion mukaan radan kokonaiskustannukset ovat 367 miljoonaa euroa. Kustannusarvio muodostuu allianssin tavoitekustannusarviosta (348 miljoonaa euroa) ja allianssin tavoitekustannuksen ulkopuolelle jäävistä kustannuksista, joiden suuruudeksi on arvioitu 19 miljoonaa euroa.

Edellinen, kesäkuussa julkaistu arvio allianssin tavoitekustannuksesta oli 355 miljoonaa euroa. Uusi kustannusarvio on laskettu aiempaa tarkemmilla tiedoilla. Kustannusarviot esitetään vuoden 2015 hintatasossa.

 

Helsingin ja Espoon valtuustojen hyväksymä, hankesuunnitelman mukainen radan kustannusarvio on 275 miljoonaa euroa. Allianssissa on kuluvan syksyn aikana selvitetty, miksi tämänhetkinen kustannusarvio eroaa vuoden 2016 hankesuunnitelmassa lasketusta.

HKL:n mukaan suurimpia muutoksia on tapahtunut työnaikaisissa rakenteissa ja järjestelyissä, johtosiirtojen määrässä sekä hajavirtaeristyksen tarpeessa. Lisäksi käytetyt yksikköhinnat ovat tarkentuneet muun muassa katurakenteiden, radan sähköistyksen ja tukimuurien osalta.

– Toisaalta kustannuslaskennassa on saatu myös säästöjä hankesuunnitelmaan nähden esimerkiksi pohjanvahvistustapoja ja ratalinjaa optimoimalla. Työ kustannusarvion alentamiseksi jatkuu edelleen, HKL sanoo.

Helsingin Roihupeltoon tulevan varikon suunnittelu ja kustannusarvion laskeminen etenevät samassa aikataulussa muun hankkeen kanssa. Tämänhetkinen kokonaiskustannusarvio varikon toteuttamiseksi on 64 miljoonaa euroa. Myös varikon kustannusarviota pyritään edelleen alentamaan. Varikon hankepäätöstä käsitellään Helsingin valtuustossa ensimmäistä kertaa ensi keväänä.

Raide-Jokerin lopullinen kustannusarvio valmistuu ensi tammikuun lopussa. Tavoitteena on, että rakentaminen alkaa kesäkuussa 2019.

HKL:n mukaan kustannusarviossa pysyminen on osa allianssin kannustinjärjestelmää, mikä ohjaa mahdollisimman tarkkaan ja perusteltuun kustannuslaskentaan: jos kustannusarvio pystytään alittamaan, saavat palveluntuottajat bonusta, ja mikäli kustannusarvio ylitetään, palveluntuottajat kustantavat omalta osaltaan osan ylityksestä. Näin kaikki riski ei jää tilaajalle.

 


 

Bernelius pitää Jakomäen ja Lauttasaaren välistä eroa kuitenkin jo niin suurena, ettei niin kutsuttuja aluevaikutuksia voida sulkea pois. Aluevaikutuksilla tarkoitetaan sitä, että lapsen asuinalue ja sen sosiaaliset piirit itsessään rohkaisevat tai ehkäisevät jatkokoulutukseen hakeutumista.


 
Kaupunki
 
 

Yksi kuva näyttää, miten valtava kuilu

Helsingin alueiden välille on revennyt 

”Suomessa sosiaalinen nousu on hidastunut”,

sanoo kaupunki­maantieteilijä

 

Jakomäkeläisistä peruskoulun päättäneistä nuorista neljä kymmenestä oli viime vuonna lukiossa. Lauttasaaressa lähes yhdeksän kymmenestä.

 
JAKOMÄKELÄISISTÄ peruskoulun päättäneistä nuorista 39 prosenttia oli viime vuonna lukiossa. Lauttasaaressa sama luku oli 86.


”On se pysäyttävää, jos Jakomäessä neljä kymmenestä menee lukioon kun Lauttasaaressa se on melkein yhdeksän kymmenestä”, sanoo kaupunkimaantieteen apulaisprofessori Venla Bernelius Helsingin yliopistosta.
 
 

Kuvahaun tulos haulle Venla Bernelius (KUVA: RIIKKA HURRI)


 
Bernelius julkaisi aihetta käsittelevän kuvan maanantaina Facebookissa. Tilastotiedot ovat tuoreesta vuoden 2018 Nuorten hyvinvointi­kertomuksesta.


Tilastoissa on nähtävissä selvä kaava. Kantakaupungin ja eteläisemmän Helsingin alueella lukioonmenoprosentit ovat yleisesti ottaen huomattavasti itäisiä- ja pohjoisia lähiöitä suurempia.
 

KOULUTUKSEN periytyvyydestä on jo pitkään ollut selkeää tutkimusnäyttöä. Siis: mitä alhaisempi vanhempien koulutusaste on, sitä epätodennäköisemmin heidän lapsensa kouluttautuu korkealle.
 
*

Bernelius pitää Jakomäen ja Lauttasaaren välistä eroa kuitenkin jo niin suurena, ettei niin kutsuttuja aluevaikutuksia voida sulkea pois. Aluevaikutuksilla tarkoitetaan sitä, että lapsen asuinalue ja sen sosiaaliset piirit itsessään rohkaisevat tai ehkäisevät jatkokoulutukseen hakeutumista.
 
*

Positiivisista koulutusvaikutuksista on hänen mukaansa olemassa myös suomalaista tutkimusnäyttöä noin vuosikymmenen takaa.

”Kiinnostava kysymys on, että onko ilmiö vahvistunut ja jos on, niin millä tavalla.”

BERNELIUS sanoo, että jo lukiokoulutuksen jakautumista kuvaavaa karttaa katsomalla voidaan todeta, ettei uskolla kaikkien tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin ole Suomessa katetta.

”Suomessa sosiaalinen nousu on hidastunut ja koulutustason nousu pysähtynyt. Se on huolestuttavaa.”
 

Hän korostaa, että kyse ei ole Jakomäen kokoisesta ongelmasta vaan koko Suomen ongelmasta.

”Tällä hetkellä kolmannes koululaisista asuu yli 100 000 asukkaan kaupungeissa. Isojen kaupunkien sosiaalinen dynamiikka on jo kansallinen kysymys. Puhutaan valtavasta ilmiöstä.”

MUTTA mitä sitten voidaan tehdä?

Keinoja on monia.

Yksi niistä on niin kutsuttu pd-raha. Helsinki jakaa sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevien alueiden kouluille niin kutsuttua positiivisen erityiskohtelun rahaa, joiden avulla koulujen oppilaille pystytään takaamaan erityistä tukea.

Käytännöstä on saatu hyviä tuloksia. Positiivisella erityiskohtelulla pystytään vaikuttamaan siihen, kuinka hyvin lasten taitotaso riittää peruskoulun jälkeen jatkokoulutukseen.

Sekään ei kuitenkaan itsenään riitä, koska kouluttautumisessa on paljolti kyse myös asenteista.

”Mihin oppilaita neuvotaan?” Bernelius kysyy.

Kansainvälisten kokemusten pohjalta pelkona on, että heikompiin opintosuorituksiin tottuneessa koulussa oppilaita aletaan automaattisesti ohjata alemmille koulutustasoille. Sosioekonomisesti paremmin menestyvillä alueilla taas lukioon meneminen on ”maan tapa”.

”Lauttasaarelainen hyvinkoulutettu väestö uusintaa itsensä koulutusjärjestelmässä.”

MYÖS lukioiden sijoittumiselle on väliä. Tutkimusten pohjalta tiedetään, että lähellä olevat oppilaitokset imevät tyypillisesti oppilaita puoleensa. Erityisen suuri merkitys koulun läheisyydellä on niille, joilla ei ole selvää suunnitelmaa jatkokoulutuksesta. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että tällaisia lapsia on usein sellaisissa perheissä, joiden vanhemmatkaan eivät ole korkeasti koulutettuja.

Syy-seuraussuhteet ovat monimutkaisia, joten yksinkertaistavia johtopäätöksiä pitäisi varoa. Silti on pantava merkille, että Jakomäessä lukiota ei ole, Lauttasaaressa on.

HELSINGIN poliitikot päättivät tällä viikolla loppuneiden budjettineuvotteluiden yhteydessä panostaa siihen, että toisen asteen oppilaitosten oppimateriaalit saataisiin maksuttomiksi.

Päätöstä valmisteltaessa julkiseen keskusteluun nousi pelkoja siitä, että ilmaiset koulukirjat houkuttelisivat Helsingin lukioihin nykyistäkin enemmän ulkopaikkakuntalaisia. Silloin paikallisten nuorten lukioon pääsy vaikeutuisi entisestään.

Bernelius sanoo tuntevansa keskustelun, mutta pitävänsä päätöstä silti hyvänä asiana. Etenkin, jos muut kunnat seuraavat perässä.

”Lähtökohtaisesti se on hyvä. Ei ole ainakaan kustannustekijää, joka voisi johtaa pohdintaan siitä, onko koulutukseen varaa.”
 

”Meidän talous on vahva ja siitä huolimatta velkaannumme.” VEROTULOT kasvavat Espoossa ensi vuonna hieman odotettua vähemmän. Tämän vuoksi lainan takaisinmaksu myös viivästyy. Verotulojen kasvu jää noin neljään prosenttiin. Verokertymä tulee olemaan 1,5 miljardia euroa.


 
Kaupunki
 
 

Espoon velka kasvaa ensi vuonna lähes 4

miljardiin euroon – ”Kasvaminen on kallista”,

sanoo kaupunginjohtaja budjetista

 

Kotihoidontuen kuntalisä ja luokkakoot ovat jälleen leikkurissa. Espoon vuoden 2019 talousarvioehdotus julkistettiin torstaina.

 

ESPOON lainataakka nousee lähes neljään miljardiin euroon vuonna 2019. Näin ollen Espoo on Suomen velkaisin kunta kun sen lainamäärä suhteutetaan asukaslukuun. Lukuun on laskettu mukaan kaupungin omistamat yhtiöt. Asia ilmenee vuoden 2019 talousarvioehdotuksesta, joka julkistettiin torstaina.


Kaupunginjohtaja Jukka Mäkelän mukaan lainan kasvu on odotettua Espoon kasvuvauhdilla.

”Kasvaminen on kallista.” Espoon väkiluku kasvaa joka vuosi noin 4  600 uudella asukkaalla.

Mäkelän mielestä lainaa tärkeämpi kysymys on kuitenkin se miten kaupunki kasvaa.
 

”Haluamme tehdä sen kestävällä tavalla. Se on meillä viiden kaupunkikeskuksen malli ja raiteisiin tukeutuva kaupunkirakenne. Ei voi olla muita vaihtoehtoja.”

Se tarkoittaa ensi vuoden talouden osalta, että länsimetroon kuluu jälleen mojova summa rahaa – noin 200 miljoonaa euroa. Lisäksi Espoo varautuu Raide-jokerin rakentamiseen, jonka pitäisi alkaa vuonna 2019. Mäkelän tavoitteena on keskittää asumista ja palveluita Leppävaaran kaltaisiin kasvukeskuksiin. Kaupunginjohtaja arvioi, että seuraava laaja kaupunkikeskus tulee kehittymään Espoonlahteen, metron varteen.

ESPOON neljän miljardin velka tulee kasvamaan tulevina vuosina vielä noin miljardilla ennen kuin velanotto hidastuu. Vuonna 2023 laina tulee olemaan 15 729 euroa asukasta kohden. Tästä huolimatta Mäkelä pitää Espoon taloutta vahvana.

”Ei kuntaa voi leimata kriisikunnaksi investointeihin otetun lainan perusteella. Taloutta pitää tarkastella suhteessa vuosikatteeseen ja valtion verotulontasaukseen.”

Vuosikate kertoo kuinka paljon kunnalla jää rahaa käytettäväksi investointeihin sen jälkeen kun se on järjestänyt tarvittavat palvelut. Investoinnit tarkoittavat tavallisesti rakentamishankkeita.

Espoolla rakentamiseen jää rahaa ensi vuonna 213 miljoonaa euroa, mikä on joitain kymmeniä miljoonia euroja vähemmän kuin alun perin suunniteltiin. Se ei ilahduta kaupunginjohtajaa.
 

”Verotuloilla pitäisi päästä maksamaan lainaa.”

Syyllisenä Mäkelä pitää valtiota, joka siirtää espoolaisten veroeuroja valtiontasauksen kautta muualle Suomen kuntiin noin 200 miljoonaa euroa ensi vuonna. Kaupungin lainakannan olisi tarkoitus kääntyä laskuun vasta vuonna 2023, muutamaan vuotta myöhemmin kuin alun perin oli tarkoitus.
 
*

”Meidän talous on vahva ja siitä huolimatta velkaannumme.”

VEROTULOT kasvavat Espoossa ensi vuonna hieman odotettua vähemmän. Tämän vuoksi lainan takaisinmaksu myös viivästyy. Verotulojen kasvu jää noin neljään prosenttiin. Verokertymä tulee olemaan 1,5 miljardia euroa.
 
*

Lainamaksua viivästää myös odotettua kalliimpi metrohanke sekä koulujen korjausohjelma, jonka mukaan koulujen korjauksiin on tarkoitus laittaa reilu miljardi vuoteen 2030 mennessä.


Kaupungilla olisi varaa siirtää rahastoista paukkuja rakentamiseen. Sitä se ei talousarvion mukaan tule tekemään, vaan ottaa mieluummin lisälainaa. Vuonna 2019 rahastoista tuloutetaan kaupungin investointeihin 15 miljoonaa euroa. Yhteensä rahastoiden pääoma liikkuu noin 700 miljoonassa eurossa.


SEN SIJAAN kaupunki keskittyy hillitsemään menojen kasvua. Se saattanee Espoon poliitikot jo tutuksi käyneen keskustelun äärelle. Ei ole ensimmäinen kerta kun kaupunginjohtaja ehdottaa leikkauksia opetukseen ja kotihoidon tuen kuntalisään ja poliitikot päättävät lopulta toisin.

Opetuspuolelle Mäkelän ehdotus toisi jonkin verran kasvavat ryhmäkoot, sillä opetuspuolella sopeuttamistarve on Espoon sivistystoimen johtajan Aulis Pitkälän mukaan noin 10 miljoonan euron luokkaa ja se olisi tarkoitus niistää henkilöstömenoista.

Asia noussee esille budjettineuvotteluissa ja kaupunginvaltuuston käsittelyssä.

MÄKELÄN talousarvioehdotus ehdottaa myös toista poliittisesti herkkää leikkauskohdetta: kotihoidontuen kuntalisän pienentämistä.


Nyt kaupunginjohtaja ehdottaa lisään sekä helpotusta että leikkausta. Tavoitteena on leikata tuki 160 euroon kuukaudessa, mutta maksaa tuota tukea myös silloin kun perheen muut lapset ovat kunnallisessa päivähoidossa. Lisäksi tuki halutaan rajata vain alle 2– vuotiaille lapsille.

Kotihoidontukea maksetaan perheille alle 3-vuotiaiden lasten kotihoidosta. Tämän lisäksi maksetaan kuntakohtaista lisää joissain kunnissa. Espoossa kuntalisä on ollut 200 euroa kuukaudessa ja sitä on maksettu vain siinä tapauksessa, että perheen kaikki lapset ovat olleet kotihoidossa.

JOS ESPOON kaupunginvaltuusto hyväksyy kaupunginjohtajan ehdotuksen maksetaan Espoossa jatkossa kuntalisää 160 euroa alle 2-vuotiaista lapsista, vaikka perheen muut lapset olisivat kunnallisessa päivähoidossa.


Mäkelän mukaan leikkauksessa ei ole kysymys vain rahasta.

”Haluamme saada kaikki lapset samalle koulupolulle.”

Kysymys on Mäkelän mukaan aiheellinen etenkin maahanmuuttajaperheiden kohdalla. Varhaiskasvatus on Mäkelän mukaan hyvä tapa sitouttaa maahanmuuttajataustaiset lapset suomalaiseen koulujärjestelmään etenkin niissä perheissä, joissa vanhemmat ovat kouluttamattomia.

Espoon kaupunginvaltuusto päättää ensi vuoden talousarviosta joulukuun alussa.
 

Espoo talouden luvut vuonna 2019

  Espoo-konserni ottaa velkaa 423 miljoonaa euroa 

  Vuosikate on 213 miljoonaa euroa. 

  Kaupungin investointikatto on 280 miljoonaa euroa. 

  Kaupunki tuottaa palveluita kaikkiaan 2,2 miljardilla eurolla. 

  Verotulot ovat 1,5 miljardia euroa. 

  Kaupungin palveluista 1,4 miljardia kustannetaan verotuloilla. 
 

Ideakartoituksen ja selvitysten perusteella laaditaan nyt ratkaisumalleja, jotka esitellään kaupunkilaisille loppuvuodesta. Vaihtoehtoiset yleissuunnitelmaluonnokset tuodaan poliittiseen päätöksentekoon ensi keväänä. Keväällä 2020 poliittiseen päätöksentekoon tuodaan yleissuunnittelun tulokset ja hankkeen edellytysten arviointi ja tehdään päätös jatkotoimenpiteistä. Hankkeen mahdollinen toteutus organisoidaan myöhemmin erikseen.

 

Jalankulkijoita Aleksanterinkadulla Helsingissä marraskuussa 2014. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

Helsingin kävelykeskusta ja kokoojakatu

alkavat hahmottua

 

Ideakartoituksen ja selvitysten perusteella laaditaan nyt ratkaisumalleja, jotka esitellään kaupunkilaisille loppuvuodesta.

Helsingin kaupunki sai alkusyksystä kahdeksalta suunnittelutoimistolta ideoita kävelykeskustasta ja maanalaisesta kokoojakadusta. Ideat on nyt analysoitu.

 

– Suunnittelutoimistojen ehdotukset olivat laajuudeltaan, tarkkuudeltaan ja sisällöltään keskenään erilaisia. Arvioinnissa kiinnitettiin huomiota ideoiden innovatiivisuuteen, Helsingin kaupunkistrategian huomioimiseen, kaupunkitilalliseen laatuun, ratkaisun toimivuuteen sekä ideoiden toteutettavuuteen, kertoo tiedotteessa projektinjohtaja Katariina Baarman Helsingin kaupunginkansliasta.

Ideaehdotuksensa jättivät FCG, Pöyry Finland, Sitowise/YIT, WSP, Destia, Finnmap Infra, Ramboll Finland ja Traficon.

– Ehdotuksista nousi esille jatkotyöstettäväksi kävelykeskustan laajentaminen uusien kävelykatujen tai kävely-yhteyksien muodossa sekä erilaisia kävelykatutyyppien kuvauksia. Maanalaiselle kokoojakadulle ehdotettiin uusia katuyhteyksiä ja liittymäratkaisuja sekä uusi linjausehdotus, joita kaikkia on tarkoitus selvittää tarkemmin jatkossa, Baarman toteaa.

Näkemyksiä kävelykeskustasta ja maanalaisesta kokoojakadusta on kerätty kuluneen kevään ja kesän aikana yrittäjiltä ja kaupunkilaisilta. Näistä löytyvät yhteenvedot osoitteesta hel.fi/kävelykeskusta.

Parhaillaan tutkitaan useissa mielipiteissä kannatettuja ehdotuksia esimerkiksi kävelykeskustan rakenteesta ja kävely-yhteyksistä sekä sitä, miten pohjoisen suunnasta tultaisiin maanalaiselle kokoojakadulle.

 


 

Sujuva raideliikenne on kaupungistuvassa yhteiskunnassa välttämättömyys. Eri puolilla maata myös toivotaan sujuvampia raideyhteyksiä pääkaupunkiin oman elinvoiman turvaamiseksi. Helsingin päässä raideyhteyksien lisääminen on vaikeaa, jos Helsingin ratapihan ruuhkautumiselle ei tehdä mitään.


 
Pääkirjoitus    |   Pääkirjoitus
 
 

Pisararata on enemmän kuin liikennehanke

 

Raideyhteyksien lisääminen on vaikeaa, jos Helsingin ratapihan ruuhkautumiselle ei tehdä mitään.

 
HELSINGIN keskustan alittava Pisararata saattaa palata politiikan agendalle seuraavien eduskunta­vaalien myötä. Ainakin mielipide­kyselyjen ykkönen Sdp suunnittelee jo sen ottamista vaaliohjelmaansa (HS 25.10.).

Vaikka Pisararata kaatui edellisen kerran Alexander Stubbin (kok) johtaman hallituksen loppumetreillä vallinneeseen poliittiseen kaaokseen, sen merkitys raideliikenteen kehittämisen kannalta ei ole vähentynyt.


Pisararata olisi pisaran muotoinen rautatietunneli, jonka tarkoitus olisi vähentää Helsingin päärautatieaseman ruuhkia. Lähijunaliikenne kulkisi Pasilasta Töölön, Helsingin keskustan ja Hakaniemen kautta takaisin Pasilaan.

Tämä helpottaisi myös nopeamman raideyhteyden rakentamista lentokentälle, Turkuun ja Tampereelle.
 

Pisararata on ymmärrettävästi juuri Sdp:lle tärkeä asia. Puolueen puheenjohtaja Antti Rinne koki karvaan tappion vuonna 2015, kun hän tuolloin valtio­varainministerinä ajoi hanketta, mutta kokoomus veti loppumetreillä hankkeelta tukensa pois. Kokoomus ei pitänyt järkevänä noin miljardin euron hankkeen rahoittamista lisäbudjetista ja sen sysäämistä seuraavan hallituksen harteille.


Samalla valtio petti pääkaupunkiseudun kuntien kanssa tehdyn sopimuksen liikenneinvestointien ja asuntorakentamisen vauhdittamisesta yhdessä.

LIIKENNEVIRASTON teettämä kustannus-hyötylaskelma osoitti, että Pisararadan merkitys matka-aikoihin olisi pieni.

Helsingin seudun liikenne HSL teetti kuitenkin oman laskelmansa, jossa huomioitiin Pisararadan laajemmat vaiku­tukset. Investoinnilla olisi suuri merkitys työllisyyden, maankäytön ja asunto­rakentamisen kannalta.

Myönteiset vaikutukset heijastuisivat koko maahan.
 
*

Sujuva raideliikenne on kaupungistuvassa yhteiskunnassa välttämättömyys. Eri puolilla maata myös toivotaan sujuvampia raideyhteyksiä pääkaupunkiin oman elinvoiman turvaamiseksi. Helsingin päässä raideyhteyksien lisääminen on vaikeaa, jos Helsingin ratapihan ruuhkautumiselle ei tehdä mitään.
 
*

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

 


 

Soininvaaran mukaan asuntotuotantoa on kiihdytettävä hyvillä paikoilla, jos se hiipuu laidoilla. − Joku voi ajatella, että asuntotuotannon pitääkin alentua hinta- ja vuokratason suojelemiseksi. Minusta kalliissa asumisessa ei ole mitään suojelemista. Asumisen kalleus tulee kalliiksi myös Helsingin kaupungille toimeentulotukimenoina ja paineena nostaa palkkoja. Soininvaaran antaa ”varoituksen sanan niille, jotka haalivat pieniä yksiöitä sijoitusasunnoiksi”. − Niiden korkea vuokrataso johtuu toimeentulotukilain järjettömyyksistä. Lakia voidaan myös muuttaa.

 

Osmo Soininvaara. LEHTIKUVA / JARNO MELA

Osmo Soininvaara: Länsimetron ympärille

rakennettu suuri virhe

 

Entisen ministerin mukaan Espoo on rakentanut metron ympärille ’epäkaupungin’.

 

Tornitalohanke Järvenpäässä peruuntui Lujatalon päätöksellä, koska arvio asuntojen myyntihinnoista oli laskenut. Vihreiden pitkän linjan poliitikko Osmo Soininvaaran mukaan ”tämä menee aivan oppikirjan mukaan”.

− Kun Helsinki, Vantaa ja Espoo ovat kiihdyttäneet asuntotuotantoa, asuntojen hinnat kaupunkiseudun laidoilla kääntyvät laskuun. Kehyskunnissa ovat laskeneet jo jonkin aikaa, Osmo Soininvaara kirjoittaa blogissaan.

 

Hänen mukaansa sijainnista ollaan siis valmiit maksamaan yhä vain enemmän. Järvenpään keskusta on hänen mielestään kaupunkimaisena ympäristönä kuitenkin paljon onnistuneempi kuin Itäkeskus, Malmi, Leppävaara tai Matinkylä.

− Kun kauppa ja kapakat keskitetään kauppakeskukseen, ympäröivä asuinalue surkastuu tylsäksi ihmisvarastoksi. Pelkään, että Espoo on tehnyt emämunauksen metrokaavoituksessaan. En tarkoita metroa vaan sitä epäkaupunkia, jota on rakennettu metroasemien ympärille. Urbaania ympäristöä ei saada rakentamalla lähiö tiiviisti. Niin saadaan vain entistä ankeampi lähiö, Soininvaara sanoo.

− Saattaa olla, että näillä alueilla tulotaso tulee tuottamaan pettymyksen hyviin veronmaksajiin tottuneille Espoon päättäjille, hän lisää.

 


 

"Kaikilla asuinalueilla sinkut ja dinkut asuvat kaupungin keskihintaa kalliimmilla alueilla. Tämä kuvastaa heidän preferenssejään keskeisen sijainnin ja usein myös uudehkojen asuntojen suhteen. Näistä ominaisuuksista joutuu maksamaan keskimääräistä kalliimman neliöhinnan", Kodit.io-palvelun toimitusjohtaja Kalle Salmi kertoo.


 

 

Katso kartasta, missä asuvat Suomen sinkut

ja dinkut – Helsingin sinkku asuu kaksi kertaa

kalliimmin kuin sinkku Turussa

 

14.10.2018 13:46 | Yle

Kantakaupunkia. Täällä asuvat Helsingin sinkut ja dinkut.KUVA: KODIT.IO
 
 

Kodit.io haarukoi tilastotietojen perusteella sinkkujen ja lapsettomien pariskuntien suosimat asuinalueet Suomen suurimmissa kaupungeissa.

 

Algoritmeihin perustuvaa kiinteistövälitystä tarjoava Kodit.io on selvittänyt Suomen 5 isoimman kaupungin sinkkujen ja lapsettomien, työssäkäyvien pariskuntien eli dinkkujen suosimia asuinalueita.

Määrittämiseen he käyttivät Tilastokeskuksen Paavo-tietokanta.

"Laskimme kaupungin jokaiselle asuinalueella suhdeluvun, joka kuvastaa sinkkujen ja dinkkujen määrää kyseisellä alueella. Lisäksi suodatimme asuinalueita toteutuneiden kauppojen mukaan arvioidaksemme niiden haluttavuutta. Tämän jälkeen valitsimme viisi korkeimman arvon saanutta aluetta kaupungeittain", Kodit.io-palvelun toimitusjohtaja Kalle Salmi kertoo.

 

Esimerkiksi suosituimpia alueita kaupungeissa ovat Helsingissä Kallion vieressä sijaitseva Sörnäinen, Turun Vesilinna, Tampereen Kaleva, Vantaan Kivistö sekä Espoon Otsolahti.

Helsingissä sinkut ja dinkut maksavat suosituimmilla viidellä asuinalueella keskimäärin 5 465,5 euroa neliöstä. Lisäksi toteutuneiden kauppojen mukaan myydyt asunnot on rakennettu keskimäärin vuonna 1944.

 

Täällä asuvat sinkut ja dinkut Espoossa ja Vantaalla.KUVA: KODIT.IO
 

Vantaalla taas sinkut ja dinkut maksavat suosituimmilla asuinalueilla asunnoistaan keskimäärin 3 159,47 euroa neliöstä. Lisäksi toteutuneiden kauppojen mukaan myydyt asunnot on rakennettu keskimäärin vuonna 1998.

 

Espoossa asunnot taas ovat neliöhinnaltaan 4 209,89 euroa per neliö. Toteutuneiden kauppojen mukaan myydyt asunnot on rakennettu keskimäärin vuonna 1983.

Turussa ja Tampereella sinkut ja dinkut asuvat lähellä keskustaa. Turussa viiden suosituimman asuinalueen keskineliöhinta on noin 2 890,19 euroa, kun taas Tampereella vastaava luku on 2 986,55 euroa. Lisäksi toteutuneiden kauppojen mukaan myydyt asunnot Turussa on rakennettu keskimäärin vuonna 1944 ja Tampereella vuonna 1961.

Entä miten Sinkkujen ja Dinkkujen suosimat alueet eroavat hinnassa kaupungin keskihinnasta?

Helsingissä kokoluokaltaan 20-100 neliöisten asuntojen keskihinta on noin 4784 euroa ja sinkkujen suosimilla alueilla se on lähes 5 500 euroa neliöltä.

Turussa samankokoisista asunnoista maksetaan 2202 euroa neliöltä, kun sinkut maksavat alueellaan keskimäärin lähes 2900 euroa neliöltä.

 

"Kaikilla asuinalueilla sinkut ja dinkut asuvat kaupungin keskihintaa kalliimmilla alueilla. Tämä kuvastaa heidän preferenssejään keskeisen sijainnin ja usein myös uudehkojen asuntojen suhteen. Näistä ominaisuuksista joutuu maksamaan keskimääräistä kalliimman neliöhinnan", Salmi kertoo.

 

Täällä asuvat Tampereen ja Turun sinkut ja dinkut.KUVA: KODIT.IO
 

Osmo Soininvaaran mukaan vihreiden ydinvoimaa vastustavat kannat ovat yleisemminkin löystyneet, kun ilmastonmuutoksen dramaattiset vaatimukset päästöjen vähentämisestä ovat selvinneet. Vihreiden nykyisessä eduskuntaryhmässä kukaan kansanedustaja ei tiettävästi kannata uuden lisäydinvoiman rakentamista. - Näkökulma: Pieniä mm. uivia moderneja atomivoimalayksiköitä valmistetaan nykyään sarjatuotantona. Suomen rannikolle, vaikkapa Upiniemeen tai Inkooseen, ratkaisu olisi erittäin järkevä ja kustannustehokas, välitön ympäristöratkaisu. - KimsBlog

 

Osmo Soininvaara. LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

IL: Osmo Soininvaara ehdottaa pieniä

ydinvoimaloita kaupunkien lähelle

 

Entisen ministerin mukaan ydinvoimaloiden pitäisi olla nykyistä pienempiä.

Vihreiden konkaripoliitikko Osmo Soininvaaran mukaan ilmasto-ongelmat ovat niin suuria, että ydinvoimaloita pitäisi rakentaa lisää. Hänen mukaansa ydinvoimaloiden tulisi olla nykyisiä pienempiä ja sijaita kaupunkien lähellä, jotta niiden tuottamaa lämpöä voitaisiin käyttää asuntojen lämmitykseen.

 

– Suuria ”norsuluokan” ydinvoimaloita en pidä viisaina ratkaisuina. Ja kun ne vielä sijoitetaan kauaksi asutuksesta, ettei niitä voida käyttää kaupunkien lämmityksessä, Osmo Soininvaara sanoo Iltalehdelle.

 

Hänen mukaansa Suomen sähköntuotanto onkin lähes päästötöntä, mutta lämmityksen suhteen olisi vielä paljon tehtävää.

Soininvaaran mukaan vihreiden ydinvoimaa vastustavat kannat ovat yleisemminkin löystyneet, kun ilmastonmuutoksen dramaattiset vaatimukset päästöjen vähentämisestä ovat selvinneet. Vihreiden nykyisessä eduskuntaryhmässä kukaan kansanedustaja ei tiettävästi kannata uuden lisäydinvoiman rakentamista.

 


 

Veronmaksajien Keskusliitto esitti syyskuisessa lausunnossaan, etteivät kiinteistövero ja maapohjan verotusarvo saisi nousta yli 30 prosentilla vuodessa. Tällä lievennettäisiin huolia kohtuuttomista äkkimuutoksista. – On myös tärkeää, että kunnilla on jatkossakin mahdollisuus säätää kiinteistöveroa alaspäin. Tästä myös lakiesityksessä lähdettiin liikkeelle. Asia koskee erityisesti kuntia, joissa muutos aiheuttaisi suuria verotusarvon muutoksia, Veronmaksajien Keskusliiton toimitusjohtaja Teemu Lehtinen sanoo.

 

Uusia arvostamisperusteita on tarkoitus soveltaa vuoden 2020 kiinteistöverotuksessa. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

”Veroa on voitava myös laskea” –

Kiinteistöveron muutos hämmentää

 

 

Lakimuutoksen pelätään aiheuttavan ongelmia kuntapäättäjille ensi vuoden syksynä.

Valtiovarainministeriö on valmistellut kiinteistöverotuksen uudistusta, jonka tavoitteena on kytkeä verotusarvot nykyistä tarkemmin kunkin alueen hintatasoon ja rakennuskustannuksiin.

 

Ministeriön mukaan uusi järjestelmä olisi oikeudenmukainen ja läpinäkyvä, koska verotusarvot päivittyisivät vuosittain uusimpien tietojen perusteella.

Lakipaketti on jaettu kahteen osaan, sillä arvostamismenetelmä on tarkoitus uudistaa jo kuluvan vaalikauden aikana. Seuraava hallitus päättäisi kiinteistöveron vaihteluväleistä ensi vuoden syksyllä.

Veronmaksajien Keskusliiton toimitusjohtaja Teemu Lehtinen pitää uudistusta sinänsä tarpeellisena, mutta kuvailee lakiuudistuksen valmisteluprosessia erikoiseksi. Ongelmana on, että kuntien pitäisi päättää veroprosenteista ensi syksynä tietämättä uudistuksen todellisista vaikutuksista.

 

– Aikataulu on epärealistinen, eikä tämä ole hyvää lainsäädäntöä. Ensimmäinen laki halutaan nyt syksyllä ilmeisesti puitelakina, jolloin kaikki yksityiskohdat jäisivät vielä auki. Tästä sitten jatkettaisiin myöhemmin, Lehtinen sanoo Verkkouutisille.

Lähtökohtana on, että kiinteistöverotuksen taso pysyisi keskimäärin ennallaan. Kunnat voisivat päättää kiinteistöverosta lain määrittämien vaihteluvälien rajoissa, kuten tälläkin hetkellä. Koska verotusarvo määräytyisi kaavamaisesti, ei tiettyjä huojennuksia otettaisi enää huomioon.

– Vaikutusarviot olisivat saatavilla vasta ensi vuoden syksyllä, mutta uudistus tulisi voimaan jo vuonna 2020. Tämähän on ihan mahdotonta. Kunnilla tulisi olla selkeä kuva tilanteesta, jotta valtuustot voivat tehdä perusteltuja päätöksiä, Lehtinen sanoo.

Kiinteistöveroprosenteista päätetään tavanomaisesti marraskuun puolivälin paikkeilla. Lakiesityksessä kunnille annettaisiin mahdollisuus ilmoittaa asiasta myös myöhemmin.

– Minusta tämä on ihan hassua ja omituista. Kyseinen vero on yhä tärkeämpi tulolähde kunnille ja samalla suuri menoerä kuntalaisille. Nyt kuntalaiset eivät tietäisi, millä perusteella veroa säädetään.

 

Kiinteistöveron korotuksille yläraja

Arvostamisperusteiden valmistelua voitaisiin jatkaa tavanomaisena virkatyönä myös ilman erillistä puitelakia. Lehtisen mukaan olisi realistista myöntää, että muutokset voisivat astua voimaan aikaisintaan vuonna 2021.

 

Hän ihmettelee, miksi uudistusta ollaan tekemässä ”kauhealla kiireellä”.

– Emme tarvitse tätä ensimmäistä lakia sotkemaan kuvioita, sillä siitä ei ole mitään hyötyä. Se antaa vain hyvin epävarman kuvan siitä, miten uudistus jatkossa etenee. Ei ole mitään syytä hätäillä, minusta se vain haittaa sinänsä hyvää hanketta, Lehtinen sanoo.

Veronmaksajien Keskusliitto esitti syyskuisessa lausunnossaan, etteivät kiinteistövero ja maapohjan verotusarvo saisi nousta yli 30 prosentilla vuodessa. Tällä lievennettäisiin huolia kohtuuttomista äkkimuutoksista.

– On myös tärkeää, että kunnilla on jatkossakin mahdollisuus säätää kiinteistöveroa alaspäin. Tästä myös lakiesityksessä lähdettiin liikkeelle. Asia koskee erityisesti kuntia, joissa muutos aiheuttaisi suuria verotusarvon muutoksia, Lehtinen sanoo.

 


 

Ympäristöministeriön ohjelmapäällikkö Petri Heinon mielestä nyt tärkeintä olisi toteuttaa erilaisia puurakennushankkeita, jotka rakennettaisiin yhteistyössä tutkimuslaitosten, korkeakoulujen, kuntien ja kaupunkien kanssa. Näin osaaminen Suomessa kehittyisi, sillä paras tapa Heinon mukaan oppia puurakennusta on koulutus ja sen jälkeen kokemuksen hankkiminen. -Näkökulma: Suomi jäi vuosikymmenniä jälkeen kehityksestä koska meille kehittyi betonikartelli, ja fiksut poliitikot loivat mm. palolainsäädännön korkeintain kahden kerroksen rakenteille. Näin alan koulutus myös taantui! - KimsBlog


 

 

Suomestako puurakentamisen Mekka? Siihen

on paljon matkaa ja kantapään kautta

oppimista

 

Puurakentaminen yleistyy hitaasti Suomessa vaikka useissa maissa se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Puurakentamisen kärkimaiden kiinni ottaminen saattaa olla kiinni enemmän osaamisesta kuin tahdosta.

 

Suuret puurakennukset
Puukuokan pihapuoli on hitaasti tummuvaa kuusta ja katupuoli voimakkaan tummaa puuta.
2015 Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon voittaja Puukuokka -kerrostalo Jyväskylässä.Arvo Vuorela / Yle
 

Tästä on kyse

  • Tutkimuksen mukaan puukerrostalojen määrä saattaa tuplaantua Suomessa kahdessa vuodessa.
  • Monet alan toimijat ovat huolissaan puurakentamisen osaajien riittävyydestä Suomessa, jos rakentamista halutaan lisätä.
  • Tällä hetkellä puurakennukset ovat yksittäisiä projekteja ja rakentajat joutuvat hankkimaan osaamistaan myös kantapään kautta.

Kesämökki järven rannalla, mummolan nostalginen tönö ja vanhat kyläkoulut. Suomessa on aina osattu rakentaa puusta eikä ihme, onhan maan pinta-alasta melkein 80 prosenttia metsätalousmaata(siirryt toiseen palveluun)(Luonnonvarakeskus). Nykyäänkin suurin osa omakotitaloista ovat puusta rakennettuja.

Vuosikausiin Suomessa ei kuitenkaan tullut kuuloonkaan, että puusta rakennettaisiin kerrostaloja. Laki rajoitti pitkään puurakennusten kerrosten määrän kahteen paloturvallisuuden vuoksi.

Hiljalleen puurakentamisesta on Suomessa innostuttu uudella tavalla. Lakia on muutettu, puu tuntuu trendikkäältä materiaalilta ja siihen ladataan odotuksia. Puurakentamisen toivotaan esimerkiksi vähentävän hiilidioksidipäästöjä ja olevan vastaus sisäilmaongelmiin.

Maailmalla puurakentaminen ei ole uniikkia eikä puurakennusprojekteista usein uutisoida, sillä niitä tehdään jatkuvasti. Nyt Suomessakin halutaan trendiin mukaan, mutta asiatuntijat pelkäävät, etteivät osaajat riitä, jos puurakentamisesta oikein innostutaan.

 

Suomesta puurakentamisen mallimaa

Kun Tuupalan puukoulu Kuhmossa valmistui tänä vuonna, sitä kävi ihmettelemässä vierailijoita jopa Kiinasta ja Saudi-Arabiasta. Olisiko Suomella mahdollisuuksia nousta puurakentamisen Mekaksi?

Puurakentaminen Etelä-Savossa -projektin päällikkö Matti Kilpiäinen ei näe naivina tavoitteena nostaa Suomi puurakentamisen mallimaaksi. Suomi on täynnä metsää ja siksi hänestä maamme pitäisikin olla muita edellä puurakentamisessa.

Yksi tämän hetken ongelmista hänestä on se, että puurakennukset ovat uniikkeja yksittäistapauksia. Kohteissa joudutaan jatkuvasti kokeilemaan ensimmäistä kertaa uusia tekniikoita.

Esimerkiksi Jätkäsaaren Wood City joutui otsikoihin(siirryt toiseen palveluun) (HS), kun koivuliitokset kastuivat ja niistä löydettiin hometta. Rakennuksissa käytettiin uutta menetelmää.

– Jätkänsaaren Wood City on hyvä esimerkki, että suurten ja kokeneidenkin tekijöiden toimesta tällaisia lapsuksia pääsee tapahtumaan. Minusta se on luontaista ja varmasti tyypillistä mille tahansa alalle, joka on voimakkaassa kehitysvaiheessa.

 

Havainnekuva Jätkäsaaren Wood City -hankkeesta.
Havainnekuva Wood City -puurakennushankkeesta.Rakennusyhtiö SRV
 

Kilpiäisestäkin osaaminen syntyy suurelta osalta tekemällä. Hän näkee alalla tapahtuvat virheet oppirahoina, jotka täytyy maksaa, jotta puurakentamisen osaamista saadaan Suomeen.

Myöskään Puuinfon toimitusjohtaja Mikko Viljakainen ei näe esteitä siinä, ettei Suomesta olisi puurakentamisen mallimaaksi.

– Monta kertaa katsomme ulkomaille, että siellä tehdään kaikkea hienoa, mutta kun katsomme ulkomailta tänne, niin suomalainen puurakentaminen ei ole lainkaan häpeä kansainvälisessä seurassa. Päinvastoin suomalainen arkkitehtuuri on ulkomailla arvostettua. Sitä meidän kannattaisi tietenkin vaalia ja viedä eteenpäin entistä enemmän.

 

Osaamisesta pullonkaula puurakentamisen yleistymiseen

Puurakentaminen on saanut näkyvyyttä, kun pitkin Suomea rakennetaan uusia puukouluja ja puukerrostaloja.

Joensuuhun rakennetaan parhaillaan neljätoistakerroksista puukerrostaloa, joka tulee saamaan Suomen korkeimman puukerrostalon tittelin, Turkuun rakennetaan puukerrostaloja tuhannelle asukkaalle ja Jätkäsaareen rakennetaan Wood City -puukorttelia. Puukerrostaloja on Suomessa tällä hetkellä hieman yli kuusikymmentä(siirryt toiseen palveluun) (Puuinfo)

.

Tuupalan koulu Kuhmossa.
Tuupalan puukoulu Kuhmossa oli ehdolla Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon saajaksi tänä vuonna. Koulu on Suomen ensimmäinen massiivipuisista CLT -elementeistä koottu puukoulu.Jarmo Nuotio / Yle
 

Suomi on puurakentamisessa kaukana kärjestä, kun puhutaan suurista rakennuksista. Suomessa kerrostaloista noin viisi prosenttia on puisia, kun taas esimerkiksi Ruotsissa niitä on viidennes. Yhdysvalloissa suurin osa kerrostaloista(siirryt toiseen palveluun)rakennetaan puusta (Maaseudun tulevaisuus).

Itävaltaan pystytetään maailman korkeinta puukerrostaloa(siirryt toiseen palveluun) (Maaseudun tulevaisuus), joka nousee 84:ään metriin. Arkkitehdit maailmalla tutkivat(siirryt toiseen palveluun)parhaillaan (Rakennuslehti), miten puukerrostalot voisivat kohota kolmenkymmenen tai jopa neljänkymmenen kerroksen korkeuteen.

Suomessa rakennetaan nyt enemmän puukerrostaloja kuin koskaan(siirryt toiseen palveluun) (HS). Määrä on pieni, jos verrataan kaikkien rakennettavien kerrostalojen määrään, mutta trendi on selvä: puurakennuksia halutaan lisää. Rakennustutkimus RTS:n tutkimuksen mukaan puukerrostalojen määrä voisi kaksinkertaistua(siirryt toiseen palveluun) kahden vuoden aikana (Ympäristöministeriö).

 

Esteeksi puurakennusbuumille voi nousta osaajien riittäminen. Puuinfon toimitusjohtaja Mikko Viljakainen sanoo, että osaajia pitäisi saada nopeasti lisää. Hänen mukaansa puurakentamista estänyt lainsäädäntö on hävittänyt vanhan rakentamisen taidon ja estänyt uuden taidon syntymisen.

– Esimerkiksi Ruotsissa puurakentaminen kasvaisi huomattavasti nopeammin, mutta kapasiteetti rajoittaa sitä. Tämä osaajapula on samanlainen ongelma täällä: Jos ei ole osaajia, ei niitä taloja helposti pystytä tekemään.

 

Rakennusmies kuvattuna sinisen, muovisen verkkoaidan läpi. Taustalla meri.
Kahdessa vuodessa puukerrostalojen määrä Suomessa saattaa tuplaantua. Suomeen kaivataan lisää osaajia rakennusalalle.YLE / Raila Paavola
 

Suomessa rakennusalan pätevyyksiä myöntää FISE oy. FISE:n pätevyysrekisterin mukaan suunnittelijoita, joilla on poikkeuksellisen vaativan puurakenteiden pätevyys(siirryt toiseen palveluun), on 17, kun taas vastaavia betonirakenteiden pätevyyksiä(siirryt toiseen palveluun) on rekisteröity 140. Pätevyyksien määrän suhde kertoo Viljakaisen mukaan hyvin siitä, että Suomi on jäljessä puurakentamisessa.

Rakennus -ja energiatekniikan koulutusjohtaja Arja Sinko Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta allekirjoittaa koulutuksen tarpeen. Puusta on esimerkiksi kehitetty viime vuosina uusia materiaaleja. Rakentajien osaamista pitäisi Sinkon mukaan päivittää, jos puurakentamista halutaan lisätä.

 

– Jos ajattelee työntekijöitä, joita tuolla liikkuu, heidän keski-ikänsä on sen verran korkea, että koulussa ei ole varmasti teollisesta puurakentamisesta mitään puhuttu.

Myös SRV:n varatoimitusjohtaja Juha Toimelan mukaan puurakentamisen osaaminen on liian harvoissa käsissä tällä hetkellä. SRV toimii tällä hetkellä rakentajana Jätkäsaaren Wood City -hankkeessa.

Sekä Viljakaisen että Toimelan mukaan ongelma on erityisesti rakennesuunnittelijoiden vähyydessä.

 

– Arkkitehtuuripuolella tilanne on kohtuullisen hyvä. Arkkitehdit on sillä tavalla ketteriä, että sillä suunnittelevatko he puusta vai muusta ei ole niin väliä. Suurempi pullonkaula meillä tulee insinööriosaamisesta. Puurakennukset vaativat vähän enemmän suunnittelua kuin ollaan totuttu. Niissä on rakennussuunnittelijalle enemmän laskettavaa kuin betonitalossa, Viljakainen sanoo.

Viljakainen haastaa oppilaitoksia sekä valtiovaltaa kantamaan vastuuta osaamisen takaamisesta. Oppilaitosten pitäisi pitää huolta, että valmistuvilla on riittävästi osaamista puurakentamisesta ja valtiovallan tulisi taata, ettei koulutukselle olisi esteitä.

 

Petäjäveden kirkon katto
Petäjäveden vanha puukirkko on näyte puurakentamisosaamisesta 1700-luvulta. Kirkko kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.Jenny Huttunen / Yle
 

Viljakainen toivoo, että tarvittaessa oppilaitosten resursseja voisi lisätä ja että Ympäristöministeriö sekä Opetus- ja kulttuuriministeriö toimisivat yhteistyössä.

Ympäristöministeriön vastuulla on määritellä rakennusalan pätevyyttä ja toisaalta Opetus- ja kulttuuriministeriön vallassa on päättää opetuksen sisällöstä.

– Koulutus ei tällä hetkellä tuota sellaisia ihmisiä, kuin millaiset ympäristöministeriön pätevyyttä koskevat asetukset ovat.

 

Osaamista syntyy, kun sille on kysyntää

Ympäristöministeriön ohjelmapäällikkö Petri Heino ei ole huolissaan osaajien puutteesta.

Ympäristöministeriöllä on käynnissä monivuotinen hanke, jonka tavoitteena on lisätä puurakentamista Suomessa. Hanke haluaa lisätä myös puurakentamisen osaamista. Yhtenä keinona on ollut rahoittaa rakennesuunnittelijoiden pätevyyskoulutusta.

Heinon mukaan osaaminen syntyy osittain itsestään, kun puurakentaminen yleistyy.

– Kysymys on siitä, että kun ei ole kysyntää, niin osaamista ei ole syntynyt. Nyt kun kysyntää tulee, osaamista syntyy.

Heino haluaa muistuttaa, että Suomessa rakennusalalla on hyvä tietämys puusta, sillä kolmasosa kaikista rakennuksista on puisia. Osaamista täytyisi vain laajentaa myös vaikeampien puurakennusten suunnitteluun.

 

Sääsuojaa rakennetaan Tuupalan puukoulun rakennustyömaalla
Vaativien puurakennusten rakennesuunnittelijoilla täytyy olla takanaan korkeakouluopinnot, usean vuoden työkokemus sekä ylempi korkeakoulututkinto. FISE oy:n pätevyysrekisterin mukaan suunnittelijoita, joilla on poikkeuksellisen vaativan puurakenteiden pätevyys, on 17.Elisa Kinnunen / Yle
 
 

Heinon mielestä nyt tärkeintä olisi toteuttaa erilaisia puurakennushankkeita, jotka rakennettaisiin yhteistyössä tutkimuslaitosten, korkeakoulujen, kuntien ja kaupunkien kanssa. Näin osaaminen Suomessa kehittyisi, sillä paras tapa Heinon mukaan oppia puurakennusta on koulutus ja sen jälkeen kokemuksen hankkiminen.

Vaativien puurakennusten rakennesuunnittelijan on käytävä perusopinnot sekä ylempi korkeakoulu. Lisäksi hänellä täytyy olla useamman vuoden kokemus alalta. Siksi jokaisesta mahdollisesta osaajasta halutaan pitää kiinni. Viljakainen toteaakin heidän tarjoavan hätäapukoulutusta, ettei kenenkään valmistuminen jäisi kiinni opintopisteistä.

Alalla toimijat kaipaavat nopeaa reagointia, jotta voitaisiin taata osaajien riittävyys. Koulutuksen ja kokemuksen saaminen vie oman aikansa.

– Meillä kouluttajilla on kyllä aikaa, mutta onko meillä kansallisesti aikaa, koulutusjohtaja Sinkko pohtii.

 


 

”Surullisin piirre politiikassa on, että se nähdään pelinä ja taktikointina, jolloin itse asiat ja niiden hoitaminen unohtuu.” Jan Vapaavuoren Helsinki kiinnostaa sekä turisteja että omien alojensa ammattilaisia. Kaupungin vetovoimaa hyödynnetään tälläkin alueella. Kaupunginkansliaan on hiljattain valittu viestintäjohtaja – virkaa ei aikaisemmin ollut. Uusi viestintäjohtaja on Liisa Kivelä, joka aikaisemmin työskenteli Koneen viestintäjohtajana. Elokuussa aloitti myös digijohtaja Mikko Rusama, joka rekrytoitiin Ylen verkkokehityksen päällikön tehtävästä. Helsinki on palkannut myös yhteysjohtajia Milttonista ja Sitrasta.

 

Valtakunnan
 haastaja. Jan Vapaavuori osallistuu mielellään valtakunnalliseen keskusteluun. Kaupungistumisen merkitys kasvaa globaalisti ja se antaa lisää valtaa Helsingin pormestarille Suomessa.

Valtakunnan haastaja. Jan Vapaavuori osallistuu mielellään valtakunnalliseen keskusteluun. Kaupungistumisen merkitys kasvaa globaalisti ja se antaa lisää valtaa Helsingin pormestarille Suomessa.

 
 

Toiminnan mies ottaa kantaa:

kaupungistuminen lisää Jan Vapaavuoren

valtaa koko Suomessa

 

 
 
 

Jan Vapaavuori hallitsee Helsinkiä pormestarina, mutta puoli valtakuntaa saattaa olla hänelle liian vähän.

 

Jan Vapaavuori puhuu juuri oikein. Vakavaa naamaa ja hyvin artikuloitua puhetta leikkaavat muutamat strategisesti laukaistut vitsit. On Flow Festival-viikonlopun perjantai, ja Helsingin kulttuurin ja politiikan vaikuttajille sen avaavat Vapaavuoren ”Flow-etkot”.

Paikalla on kaupungin johtoa poliittiselta ja virkamiespuolelta ja tietysti Helsingin kulttuurivaikuttamisen pieni, mutta kova ydin. Levyjä soittaa kaupungin epävirallinen DJ Aleksi Pahkala, tarjolla on Helsingin uusia kulinaristisia herkkuja. Piha vilisee apulaispormestareita, kansanedustajia ja kaupunginvaltuutettuja. Puhujia riittää aina, mutta pormestarin kutsuvierasjoukkoa yhdistää ehkä se, että he ovat uuden Helsingin tekijöitä.

Tilaisuus on aivan Vapaavuoren näköinen. Barack Obama sai presidenttiaikoinaan meemin, jossa hän katselee asioita. Jos pormestari Vapaavuoresta tehtaisiin meemi, se olisi ehkä ”Jan Vapaavuori avaa asioita”.

Avattavaa riittää: Flow Festivalin lisäksi niitä ovat esimerkiksi Helsinki Pride tai torikortteleihin auennut yhteistyötila Sofia Future Farm. Jan Vapaavuoresta kirjoitetuissa jutuissa kommentoidaan yleensä hänen aikatauluaan. Helsingin pormestarin pitäisi olla yleensä kolmessa paikassa samaan aikaan. Hänen pitäisi ehtiä haastamaan pääministeriä ja sote-keskustelua, isännöidä kansainvälisiä vieraita ja matkustaa Kiinaan markkinoimaan Helsinkiä.

Jotenkin Jan Vapaavuori onnistuu kaikessa suhteellisen hyvin, vaikka kuvailee itse aikatauluaan ”pysyväksi totaaliseksi katastrofiksi, jonka kanssa oppii elämään”.

Vapaavuori on ollut Helsingin pormestarina reilun vuoden. Kauppatorille avautuvassa työhuoneessa juttelee rauhallisen oloinen johtaja.

”Ei ole ollut mitään isompaa hässäkkää. Olemme saaneet eteenpäin suurempia ja pienempiä muutoksia isossa organisaatiossa”, Vapaavuori toteaa.

Helsingin kaupungin johdossa on tapahtunut suuria muutoksia. Ennen Vapaavuoren valintaa kaupungin johtamismalli laitettiin uusiksi. Toimialamalliin siirtyminen ja uusi organisaatio ovat antaneet Vapaavuoren aloittaa alusta. 31 virastosta siirryttiin neljälle toimialalle, mutta yksi suurista muutoksista on Jan Vapaavuori itse. Ministerinä Vapaavuori tottui siihen, että kun asioita on paljon, pitää valita ne, jotka tehdään. Ja ne myös tehdään. Hän on tuonut kaupunkiin rytminvaihdoksen.

”Totta kai, kun maan ylivoimaisesti suurin työnantaja organisoituu isolla tavalla uudelleen, siinä on erilaista kitkaa ja kipuilua. Ja on varmaan pitkään”, Vapaavuori sanoo.

Vapaavuoren johtamistyylistä annetaan kahdenlaista todistusta. Joillekin hän on valtiomies, joka saa paljon aikaan. Toisille hän on jyrä, joka ei käytä paljon aikaa ihmisten tunteiden pohdiskeluun, jos asioita ei tapahdu. Hämmästyttävää on, että molemmissa leireissä hänen aikaansaannoksiaan kehutaan.

”Minulle toimintakulttuuri on tärkeämpää kuin strategia. Kuten amerikkalaiset sanovat, kulttuuri syö strategian aamiaiseksi. Haluan kehittää Helsinkiä vähän ketterämmäksi, modernimmaksi, digitaalisemmaksi ja palveluhenkisemmäksi”, Vapaavuori sanoo.

Jan Vapaavuori kuvailee johtamisfilosofiaansa jatkuvana liikkeenä. Kun koko ajan tuodaan uusia ideoita ja ajatuksia esiin, liike pysyy vahvana.

”Koen, että koko ajan pitää tapahtua ja paljon. On parempi, että silloin tällöin tehdään joku asia vähän väärinkin kuin että vain loputtomasti varmistellaan. Maailma muuttuu valtavan nopeasti, ja muutoksessa säilyvät vain ne, jotka muuttuvat myös.”

Pormestarin työ on erittäin operatiivista, ja kaupungin johtaminen on yrityksen johtamisen ja ministerin tehtävien välissä, Vapaavuori kuvailee. Suuria trendejä ja niiden vaikutuksia omaan organisaatioon pitää ymmärtää. Vapaavuori selittää pitkään ja innostuneesti siitä, että kaupungintalon aulan sisusta uusitaan.

”Johtajan on liikuttava sulavasti näillä molemmilla kentillä koko ajan.”

Jokainen poliitikko suunnittelee aina seuraavaa liikettä, mutta Jan Vapaavuori tuntuu tekevän sen vaivattomasti ja sotkematta meneillään olevia asioita.

Kaupungistumisen globaali trendi antaa lisää valtaa Vapaavuoren kaltaisille tekijöille. Hän osaa käyttää huomion hyväkseen.

Esimerkkinä toimii Vladimir Putinin ja Donald Trumpin tapaaminen Helsingissä. Tapaamista virallisesti isännöi presidentti Sauli Niinistö, mutta Vapaavuori tietysti kiersi suomalaisen ja kansainvälisen median haastatteluissa kertomassa Helsingin erityislaatuisuudesta.

Helsingissä Vapaavuori on profiloitunut valtakunnalliseksi keskustelijaksi, joka haastaa valtiovaltaa kaupunkinäkökulmasta. Hän toppuuttelee kohuja.

”Keskustelua kaupunkien roolin kasvusta on maailmalla käyty jo vuosia. Esimerkiksi USA:ssa se on ollut itsestään selvä trendi pitkään. Jostain syystä Suomessa keskustelua siitä, miten kaupungistumi­sesta saataisiin parhaat puolet irti ja miten sen haittoja voidaan minimoida, ei ole käyty. Edelleen osa kiistää koko trendin olemassaolon. Täällä on jopa ajattelua, että kaupungistuminen ei ole suotavaa ja sitä vastaan pitäisi pystyä taistelemaan”, Vapaavuori sanoo.

Toiminnan mies. Jan Vapaavuori uskoo, että hyvä johtaja johtaa edestä ja keskeltä. Hänelle toimintakulttuuri on tärkeämpää kuin strategia. KUVA: ANTTI MANNERMAA
 
 

Jan Vapaavuori, 53

Kuka: Helsingin pormestari vuodesta 2017. Kausi jatkuu vuoteen 2021 asti.

Syntynyt: Helsingissä vuonna 1965

Koulutus: Oikeustieteen kandidaatti, Helsingin yliopisto 1989

Ura: Kokoomuksen kansan­edustaja 2003–2015, ­asuntoministeri 2007–2011, elinkeinoministeri 2012–2015, Euroopan investointipankin varapääjohtaja 2015–2017

Perhe: Vaimo Outi Vapaavuori

Harrastukset: ­Lukeminen, pihatyöt, golf, tennis ja kuntosali

*

Ajatus taistelusta kaupunkien – ja erityisesti Helsingin – vallan lisääntymistä vastaan avaa keskustelun siitä, että valtiovalta on laiminlyönyt kaupungistumisen kehityksen merkitystä.

”Osaksi se on myös kaupunkien omaa vikaa ja jopa meidän tutkijayhteisömme vikaa, että kaupungistumiseen liittyviä kysymyksiä on käsitelty puutteellisesti.”

 

Kun Jan Vapaavuori näkee tilaisuuden, hän tarttuu siihen. Esimerkiksi sote-keskustelussa hän on ollut aktiivinen hallituksen kriitikko eikä hän ole pelännyt näyttää vahvaa kaupungistumisen agendaansa.

”Olen tietysti pyrkinyt laajemminkin herättämään keskustelua siitä, että kaupungistuminen tapahtuu, halusimme tai emme. Kaupungit ovat paikkoja, joissa ihmiset enemmän ja enemmän hakevat hyvän elämän edellytyksiä.”

 

Vapaavuori osallistuu sote-keskusteluun aktiivisesti. Hän ampuu blogitekstejä, twiittejä ja tv-lausuntoja. Mutta kyse ei ole vastustamisesta vastustamisen vuoksi. Kyse on kaupungistumisen merkityksen korostamisesta.

”Olen erittäin tyytyväinen, että vahva osallistumiseni sote-keskusteluun on ymmärretty niin, että kyse on paljon muustakin kuin sotesta.

 

Helsinki vastaan muu Suomi -taisteluun Vapaavuori ei voi liian voimakkaasti lähteä. Se ei olisi tulevaisuuden urasuunnitelmien kannalta järkevää. Asiat riitelevät, eivät maantieteelliset alueet. Vapaavuori sanoo kuuluvansa siihen ”helsinkiläiseen keski-ikäiseen keskiluokkaan, joka viettää aikaa ­landella aina, kun siihen on mahdollisuus”.

”Olen yrittänyt olla siinä tarkka ja luulen onnistuneeni. En ole missään vaiheessa mollannut maaseutua. Multa ei löydy sellaista sitaattia. Ikävä kyllä yhteiskunnassa on aina tahoja, jotka saavat voimaa ja virtaa vastakkainasettelun kautta”, Vapaavuori tarkentaa.

Vapaavuori on asiassa hyvin selkeä. Kasvu tapahtuu kaupungeissa, joten on luonnollista, että niiden merkitys korostuu. Hän toteaa, että kaupungistuminen ei ole mielipidekysymys, se on fakta.

 

”Kaupungistuminen johtaa siihen, että Helsinki eriytyy muusta maasta myös arvojen ja elämäntapojen näkökulmasta. Helsingissä suhtaudutaan maahanmuuttoon, seksuaalivähemmistöihin tai vegaaniruokaan ihan eri lailla kuin maaseudulla. Arvoissa ja elämäntavoissa tapahtuva eriytyminen on hyvin uutta Suomessa”, hän pohtii.

Jan Vapaavuoren voi nähdä miehenä, joka rakastaa vastakkainasettelua. Enemmänkin hän on mies, joka ei peräänny tais­telusta. Ne ovat kaksi eri asiaa. Pormestari itse sanoo, että nyky-yhteiskunnassa suurimmat keskusteluteemat jakavat ihmisiä.

”Minuun on yritetty lyödä sellainen leima, että lietsoisin vastakkainasettelua, vaikka itse asiassa ne, jotka leiman lyövät, tekevät sitä paljon enemmän kuin minä. Kaikkein viekkainta vastakkainasettelua on väittää, että joku toinen harrastaa vastakkainasettelua”, hän toteaa.

 

Vapaavuoren mukaan yhä useammin puhutaan siitä, että nuorempi sukupolvi on kiinnostunut yrityksen arvoista ja haluaa tehdä työtä, jolla on merkitystä.

”Ei merkityksellisen työn haluaminen ole vain millenniaalien tai nuoren sukupolven juttu. Yhä useampi haluaa tehdä työtä, jolla kokee olevan laajempaa merkitystä”, Vapaavuori sanoo.

Helsinki esittäytyy työnantajana, jolla on laajempaa merkitystä, pormestari uskoo.

 

”Toinen asia on se, että Helsinki on onnistunut muuttumaan juuri sellaiseksi työpaikaksi. Tämä liittyy mielestäni siihen, että kaupunkien merkitys kasvaa globaalistikin. Kaupungit ovat aivan eri lailla arkisia toimijoita kuin valtiovalta, ja kaupungeilla on suora kontakti kansalaisiin”, Vapaavuori pohtii.

Politiikkaan kuuluvat yllätykset, mutta on hämmästyttävää, miten Vapaavuori on kääntänyt uransa uuteen nousuun. Vuoden 2015 tappio kokoomuksen puheenjohtajavaaleissa Alexander Stubbille on kääntynyt siihen, että Stubb on Vapaavuoren seuraaja Luxemburgissa Euroopan investointipankin varapääjohtajana ja Petteri Orpo puolueen puheenjohtaja.

 

”Jokainen kokemus, joka ihmisellä on, opettaa. EU-organisaatiossa työskentely opetti esimerkiksi sen, että Suomessa on aika vähän byrokratiaa”, Vapaavuori sanoo.

Paljon on kirjoitettu siitä, että Vapaavuori jätti huippupalkan tullakseen johtamaan Helsinkiä. Kokoomusta ei voi johtaa Helsingistä, sanotaan. Hämmentävää, mutta näköjään voi. Vuonna 2015 Vapaavuori jäi askeleen jälkeen, nyt hän on askeleen edellä. Kilpailu tosin on eri ja vielä aika kaukana tulevaisuudessa.

Vapaavuori vaikuttaa tyytyväiseltä. Pormestari tekee uudistuksia, availee festareita ja keskustelua, mutta myös auraa suomalaista liiketoimintaa ulkomaille. Vapaavuori on aktiivinen Helsingin markkinoija esimerkiksi Aasiassa. Kysyttäessä tulevaisuudesta Vapaavuori nojaa taaksepäin ja hymyilee.

 

”Helsinki on kymmenen vuoden päästä kansainvälisesti nykyistä tunnetumpi ja kiehtovampi Euroopan keskus, joka kilpailee tasapäin Tukholman ja Kööpenhaminan kanssa.”

Missä Jan Vapaavuori on kymmenen vuoden päästä?

”Ei hajuakaan. Meillä on liian paljon ihmisiä, jotka elävät menneessä, ja liian paljon niitä, jotka elävät tulevaisuudessa. Jos hoitaa kulloisenkin työtehtävän mahdollisimman hyvin ja nauttii elämästä, niin maksimoi omat mahdollisuutensa päästä jatkossakin johonkin jännittävään hommaan.”

 


 

Lisäraiteet mahdollistavat palvelun parantamisen ja matka-ajan lyhentämisen Tampereen ja Helsingin välillä, sekä vähentävät junien myöhästelyä. Lisäraiteet mahdollistavat myös paikallis- ja lähiliikenteen kehittämisen sekä Tampereen, että Helsingin päässä. Lisäksi myös muut Suomen kaupungit tulevat hyötymään investoinneista, sillä lisäraiteet nopeuttavat matkantekoa myös esimerkiksi Ouluun, Seinäjoelle, Vaasaan, Jyväskylään ja Poriin Pirkanmaan Kokoomuslaiset kansanedustajat.

 

Tampereen asema Sokos Torni -hotellista kuvattuna 2015. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

 

 

Junayhteyden nopeuttaminen helpottaa suuren ihmisjoukon arkea joka päivä.

Pirkanmaan hallituspuolueiden kansanedustajat Harri Jaskari, Arto Satonen, Pauli Kiuru ja Sofia Vikmaniloitsevat valtiovarainministeriön riihitiedotteen linjauksista, jotka antavat selkeän viestin nopean junayhteyden toteuttamisesta kahden Suomen merkittävimmän kasvukeskuksen – Tampereen ja Helsingin välille.

 

Riihitiedotteessa annetaan selkeä julkilausuma nopeiden junayhteyksien puolesta: ”pääradan peruskorjauksen suunnittelun yhteydessä tulee lähtökohtana pitää, että Helsingin päärautatieaseman ja Tampereen rautatieaseman välinen matka voidaan liikennöidä alle tunnissa perinteisellä kalustolla”.

Kansanedustajien mukaan rata ruokkii kasvua ja työllisyyttä entistä voimakkaammin. Junayhteyden nopeuttaminen helpottaa suuren ihmisjoukon arkea joka päivä. Pääradan kapasiteetti ja kunto eivät tällä hetkellä vastaa tämän päivän tai tulevaisuuden vaatimuksia. Paras tapa ratkaista tilanne kestävästi ja parantaa pääradan liikennöintiä on rakentaa rataosuudelle lisää raidekapasiteettia.

 

Pirkanmaan kansanedustajat kiittävät valtiovarainministeriötä, että budjettiesitys ei rajoitu pelkästään peruskorjausten tekemiseen, vaan tavoitteena on nopeuttaa matka-aika tunnin mittaiseksi. Raidekapasiteettia lisäämällä suomalainen junaliikenneinfrastruktuuri kehittyy vastaamaan sitä tarvetta, jota kasvava talous ja ihmiset vaativat.

 


 

Tilastokeskuksen tulotilastot kertovat samaa kuin asuntojen hinnat. Vuonna 2015 hyvätuloisimpien alueiden kotitalouksilla oli yli 100 000 euroa rahatuloja vuodessa, pienituloisimpien alueiden talouksilla runsaat 30 000 euroa. ”Siinä missä varallisuus kasaantuu kaupunkeihin, niin kaupungeissa on myös paljon niitä, joilla ei ole mitään”, Bernelius sanoo. - Näkökulma: Samainen kaupunkitaloustieteisiin perustuva fakta, on taustalla, keskustapuolueen poliittiseen ahdinkoon seuraavissa vaaleissa. Keskustan Alkiolainen maaseutupolitiikka ei elä ja ole enää tätä päivää! Paavo Väyrynen pääsi rimaa hipoen Helsingin valtuustoon n. 1.100 äänellä. Ministeri Tiilikainen varajäseneksi ei silläkään äänimäärällä valtakunnan pääkaupungissa. Uudellamaalla asuu 1.6 miljonaa suomalaista. - KimsBlog

 

Merkittävin osuus varallisuuden euroista kertyy omasta asunnosta. LEHTIKUVA / MIKKO STIG

HS: Pääkaupunkiseutu rikastunut muuta

Suomea enemmän

 

 

Pääkaupunkiseudulla on lähes kolminkertainen määrä rahoitusvarallisuutta Pohjois- ja Itä-Suomeen verrattuna.

Varallisuuserot ovat Suomessa kasvaneet pääkaupunkiseudun ja muun Suomen mutta myös pääkaupunkiseudun sisällä, kertoo Helsingin Sanomat. Ero pääkaupunkiseudun ja muun Suomen varallisuudessa ei ole koskaan ollut niin suuri kuin nyt.

 

Vuonna 1987 pääkaupunkiseudun kotitalouksilla oli nettovarallisuutta 49 prosenttia enemmän kuin Pohjois- ja Itä-Suomessa. Aiemmin kesällä julkaistun tutkimuksen mukaan ero näiden alueiden välillä on kasvanut 80 prosenttiin.

Pohjois- ja Itä-Suomessa keskimääräisellä kotitaloudella on nettovarallisuudeksi saadaan 157 000 euroa. Keskimääräisellä kotitaloudella pääkaupunkiseudulla nettovarallisuutta on 283 000 euroa.

Merkittävin osuus varallisuuden euroista kertyy omasta asunnosta. Varallisuustilannetta kaupunkien ja muiden alueiden välillä tasoittaa se, että kaupunkialueilla useampi asuu vuokralla.

 

Koska oma asunto on suurin varallisuuteen vaikuttava tekijä, asuntojen arvo selittää pohjimmiltaan varallisuuseroja eri alueiden välillä. Mutta asuntojen arvo ei kerro, miksi pääkaupunkiseudun varallisuus kasvoi niin paljon vuosina 2004–2016, vaikka muualla maassa tällaista ei tapahtunut.

Vuosina 2013–2016 rahoitusvarallisuus eli talletukset, osakkeet, sijoitusrahastot ja muut sijoitukset kasvoivat Suomessa 15 prosenttia. Alueittain kehitys oli epätasaista. Pääkaupunkiseudulla rahoitusvarat lisääntyivät 43 prosenttia, Pohjois- ja Itä-Suomessa ne vähenivät 19 prosenttia.

*

Pääkaupunkiseudulla on nyt keskimäärin lähes kolminkertainen määrä rahoitusvarallisuutta Pohjois- ja Itä-Suomeen verrattuna.

*

Tilastokeskuksen mukaan Uudellamaalla asuu Ahvenanmaan jälkeen Suomen suurituloisinta väkeä. Mitä suuremmat tulot, sitä enemmän sijoitettavaa varallisuutta.

Varallisuus on jakautunut pääkaupunkiseudun sisällä epätasaisemmin kuin koko maassa.

”Ilmiö on valtavan mielenkiintoinen. Varallisuus on kaikissa länsimaisissa yhteiskunnissa kasautumassa jopa voimakkaammin kuin aikaisemmin”, sanoo Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen tutkija Venla Bernelius.

 

 


 

EK esittää monia muutoksia kaavoituksen sujuvoittamiseksi. Kaavatasoja on vähennettävä ja autopaikkanormeja sekä muuta sääntelyä väljennettävä. Järjestön mielestä Suomessa olisi siirryttävä ns. Hollannin malliin, jossa kaikki hankkeeseen liittyvät luvat käsitellään kerralla. Viranomaisten on myös käsiteltävä luvat määräaikaan mennessä tai lupa astuu voimaan.

 

LEHTIKUVA/JUSSI NUKARI

EK: Kaupunkipolitiikka seuraavan hallituksen

kärkihankkeeksi

 

Elinkeinoelämän keskusliitto EK haluaa seuraavan hallituksen yhdeksi kärkihankkeeksi kaupunkipolitiikkaa maan talouden menestyksen takaamiseksi.

– Suomen kaupunkipolitiikkaa on ollut eri hallitusten päätöksenteossa käyttämätön voimavara. Kaupungistuminen ja asukastiheyden kasvu kasvattavat tutkitusti tuottavuutta, EK toteaa.

Järjestö toivoo, että kaupunkipolitiikka saa jatkossa vahvan ja vakiintuneen aseman Suomen hallitusten agendalla. Kaupungistumiseen liittyy monien eri ministeriöiden vastuulle kuuluvia kysymyksiä, ja tarvitsemme saumatonta koordinaatiota, jotta voimme vaikuttaa aluekehitykseen myönteisesti.

– EK esittää kaupunkipoliittisen ministerivaliokunnan perustamista, jotta poliittinen päätöksenteko eri ministeriöissä tukisi Suomen hyvää kaupungistumista, sanoo EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies.

EK korostaa, että Suomi tarvitsee pääkaupunkiseudun lisäksi useita muita menestyviä kaupunkiseutuja, jotka vaikuttavat myönteisesti ympäröivän maakunnan elinvoimaan. Samalla pääkaupunkiseudun erityisasema on tunnustettava, sillä Helsingin menestys ei ole keneltäkään pois vaan tuo kaikille lisää.

– Tarvitsemme nopeampia liikenneyhteyksiä kaupunkialueiden välille, jotta voimme varmistaa useiden kaupunkien elinvoiman. Erityisesti raideliikenneinvestointeja on kasvatettava selvästi nykytasoltaan. Minimitavoitteena olisi pidettävä vähintään 600 miljoonan euron liikenneväyläinvestointeja vuosittain, sanoo Häkämies.

 

Kaavoitus ja koulutus avainasemassa

Politiikan tavoitteena ei kuitenkaan saa olla hallitsematon kaupungistuminen. Monet maaseudulta lähtevät arvoketjut ovat keskeisiä Suomen talouden menestykselle. Biotalous, elintarviketuotanto, matkailu, kaivostoiminta ja myös valmistava teollisuus sijaitsevat laajalti eri puolilla Suomea.

– On turvattava koulutuspolut kaikille nuorille riippumatta heidän syntypaikastaan. Tämä tarkoittaa laajasti järjestettyä perusopetusta ja oikein mitoitettua ammatillista koulutusta seutukunta- ja maakuntatasolla. Korkeakouluissa on sen sijaan tehtävä nykyistä parempaa profiloitumista, painottaa Häkämies.

Uuttamaata koskevat ongelmat ovat yksi todellinen riski uudistuksen etenemiselle. Poliittinen paine kasvaa erityisesti hallituspuolue kokoomuksessa, jonka vahvoja ­kannatusalueita Helsinki ja muu Uusimaa ovat. Lakiesitysten käsittely on kesken ­eduskunnan valiokunnissa. Perustuslakivaliokunnan kanta on loppuun asti epävarma. Valinnanvapausesitys sisältää useita kohtia, jotka voivat vielä kaataa uudistuksen. - Näkökulma: Pääkaupunkiseutu ja Uusimaa ovat alueita joita keskustapuolue ei ymmärrä; ja johon "alkiolaisille maaseudun toimijoilla" on selvästi poliittisesti traumaattinen suhde. Pääministerin ei kannata vääntää kättä näillä lakeuksilla!? Siinä jää helposti toiseksi. - KimsBlog


 
Pääkirjoitus    |   Pääkirjoitus
 
 

Luottamus horjuu Uudellamaalla – nyt

epäillään sekä sote-uudistusta että

naapureita

 

Huoli pienten maakuntien toimivuudesta sote-uudistuksessa on vaihtunut maakunnista suurimman eli Uudenmaan tilanteen pohdintaan.


 
KUN hallituspuolueet linjasivat parisen vuotta sitten sote-uudistuksen pohjaksi maakuntahallinnon, julkisessa keskustelussa nousi ensiksi esiin huoli pienimpien maakuntien kuten 68 000 asukkaan Keski-Pohjanmaan mahdollisuuksista selvitä tulevista tehtävistä.


Nyt kun uudistusta koskevat lakiesitykset ovat eduskunnassa, suurimmat ongelmat näyttävätkin koskevan väestöltään suurinta, 1,6 miljoonan asukkaan Uuttamaata. Keski-Pohjanmaa on lähtenyt reippaasti valmistautumaan uudistukseen, mutta Uudellamaalla tuntuu olevan jarru pohjassa.


On ihan aiheellista kysyä, ovatko Uusimaa ja pääkaupunkiseutu yhdessä liian iso maakunta tehokkaiden sote-palvelujen järjestäjäksi. Uusimaa on väestömäärältään ­aivan eri sarjassa kuin muut maakunnat. Tuleeko sen hallinnosta liian iso ja kankea?

Helsingin valtuusto on lähes yksimielisesti ilmoittanut vastustavansa uudistusta, ja pormestari Jan Vapaavuori (kok) kampanjoi avoimesti sen kaatamiseksi. Samaan ­aikaan Uudenmaan pienemmät kunnat ovat huolissaan helsinkiläisten ylivoimasta ja omien asukkaidensa äänen kuulumisesta tulevassa Uudenmaan maakunnan valtuustossa.

Vapaavuori on ehdottanut maan hallitukselle pääkaupunkiseudun irrottamista omaksi maakunnakseen. Uudenmaan pienet kunnat taas haluaisivat jakaa maakunnan kahdeksi vaalipiiriksi, jotta helsinkiläiset eivät pääsisi ylivoimaiseen asemaan maakunnan päätöksenteossa. Espoo ja Vantaa tuskin ilahtuivat siitä, että Helsinki menee omin päin ehdottelemaan uusia maakuntalinjauksia kysymättä niiltä mitään.


Uudenmaan kipuilu kertoo heikosta luottamuksesta. Alueen kuntien edustajat eivät luota hallituksen tekemään uudistukseen, mutta eivät he näytä luottavan toisiinsakaan. Myrkyttynyt ilmapiiri ei lupaa hyvää uudistuksen ­toteutukselle Uudellamaalla, jos lakiesitykset menevät eduskunnassa läpi.

Ajatus Uudenmaan jakamisesta kahteen maakuntaan ei ole aivan uusi. Itse asiassa Uudellamaalla riittäisi hyvin väestöpohjaa vaikka alueen jakamiseksi kolmeen tai ­neljäänkin sote-palvelujen järjestäjään. Tällaisia ajatuksia on ollut esillä uudistuksen karttaharjoituksissa edellisillä hallituskausilla.


Juha Sipilän (kesk) hallitus sivuutti tämän näkökulman, kun se otti keskustan haluamalla tavalla nykyisen maakuntajaon uudistuksen pohjaksi. Yksi peruste oli se, että erikoissairaanhoidosta vastaavan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) ­jakaminen olisi järjetöntä. Jos Uudellamaalla olisi maakuntia kaksi tai jopa enemmän, ne voisivat kuitenkin yhdessä omistaa Husin.


Helsingin ja monen muun kunnan huoli kuntien elinvoiman heikkenemisestä uudistuksen takia voi olla liioiteltu. Uudistuksen alkuvaiheessa taloudellisia vaikutuksia tasataan voimakkaasti valtionosuuksilla. Pitemmällä aikavälillä kuntien elinvoiman ratkaisevat kuten nytkin yleinen taloustilanne, työllisyys ja kunnan väestörakenne. Kunnan talouden hallintaa helpottaa se, että vaikeimmin hallittava osuus eli sote-menot poistuvat kunnan budjetista.
 
 
 

Helsinki ylsi sijalle yhdeksän pisteluvulla 6,7052. MoveHubin laskujen mukaan kaupungissa on 100 000 asukasta kohden 80 kahvilaa ja 3,6 levykauppaa. Suomessa mukaan päässeistä kaupungeista kehnoimmin sijoittui Vantaa, joka jäi sijalle 417. Maailman hipstereimmäksi kaupungiksi MoveHub rankkasi Brightonin Britanniassa. Se ylsi lukemaan 8,1632. Kakkos- ja kolmossijoilla ovat Yhdysvalloista Portland ja Salt Lake City. Eurooppalaisista kaupungeista Helsingin ohi ylsi Brightonin lisäksi vain Portugalin Lissabon.


  

 

Helsinki arvioitiin maailman kaupunkien

"hipsteriydessä" kärkikymmenikköön - näillä

kriteereillä sijoitus irtosi

 

   
 
Helsinki arvioitiin maailman kaupunkien "hipsteriydessä"
 kärkikymmenikköön - näillä kriteereillä sijoitus irtosi

Euroopassa Helsinkiä hipsterimpänä pidettiin vain Brightonia ja Lissabonia.

 

Maailman hipstereintä kaupungia selvitettiin seuraavilla mittareilla: vegaaniravintoloiden, kahviloiden, tatuointiliikkeiden, vintage-liikkeiden ja levykauppojen määrällä 100 000 asukasta kohden. Mukaan otettiin vain kaupungit, joissa on yli 150 000 asukasta. Ei niin vakavaluonteisen indeksin takana on kansainvälisiin muuttoihin erikoistunut Movehub.

 

Firma laski mukaan 446 kaupunkia 20 maassa. Yhteensä niistä löytyi miltei 7800 vegaaniravintolaa ja 14 600 tatuointiliikettä.

Vantaa jäi rankkauksessa sijalle 417.

Movehub huomauttaa, että mahdolliset virheet indeksissä ovat "ironisia ja todella nokkelia".

Korjaus klo 20.08: Juttuun on korjattu, että Euroopassa Helsingin edelle kirivät vain Brighton ja Lissabon. 

 

— Minulla ei ole mitään pyrkimyksiä mihinkään muuhun kuin yrittää vakuuttaa kansakunnan päätäjiä siitä, ettei kannata tehdä tyhmää hallintouudistusta, jonka vaikutukset ovat hyvin kauaskantoiset ja peruuttamattomat, Vapaavuori sanoo. - Näkökulma: Ei puheenjohtaja Petteri Orpolla ole minkäänlaista mandaattia, johtaa Helsinkiä tai metropolialueen intressejä. -Sitävastoin pormestari Jan Vapaavuoren velvollisuus on puolustaa pääkaupungin intressejä ja liittoutua maassa muiden kaupunkien kanssa (C21) ; joilla on samat ongelmat liittyen maakuntauudistukseen. Soten vyörytys metropolialueelle tulee sitten kun tulee! Jos tulee? - KimsBlog

 

Helsingin pormestari Jan Vapaavuori LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

Jan Vapaavuori sote-kapinan taustoista: Tämä

ratkaisu olisi nielty

 

 

Helsingin pormestari torjuu arvailut kokoomuksen puheenjohtajan haastamisesta.

 

Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok.) myöntää, että jos hallitus olisi tarttunut ehdotukseen pääkaupunkiseudun maakunnasta, hän olisi ollut valmis hyväksymään sote- ja maakuntauudistuksen viemisen eteenpäin.

 

— Totta kai jos siihen (ehdotus pääkaupunkiseudun maakunnasta) olisi tartuttu, niin se olisi nielty. En olisi sen jälkeenkään ollut tähän tyytyväinen, mutta olisi saavutettu ainakin kompromissi, jonka kanssa voi elää ja totta kai se olisi rajun vastarinnan poistanut, Vapaavuori sanoo Verkkouutisille.

Virkamiehet torjuivat talvella Helsingin tekemän ehdotuksen pääkaupunkiseudun maakunnasta vedoten muun muassa taloudellisiin laskelmiin ja etenkin aikataulusyihin. Sote-lakien voimaantulo olisi viivästynyt eikä maakuntavaaleja olisi voitu järjestää ajallaan.

Vapaavuoren voimallinen kriitiikki uudistusta kohtaan on herättänyt arvailuja myös siitä, pyrkiikö hän mahdollisesti haastamaan kokoomuksen nykyistä puheenjohtajaa Petteri Orpoa kesällä Turussa tai lähitulevaisuudessa. Vapaavuoren mielestä hänen motiiviensa kyseenalaistaminen on ”perinteinen viekas keino kääntää keskustelu pois asiakysymyksistä”.

 

Pormestari vastaa myös Espoon kaupunginhallituksen puheenjohtajan Markku Markkulan (kok.) kritiikkiin pääkaupunkiseudun omasta maakunnasta. Jan Vapaavuoren laaja haastattelu sote- ja maakuntauudistuksesta luettavissa kokonaisuudessaan ilmaiseksi Verkkouutisten Plus-sivustolta kirjautumalla omilla Facebook-tunnuksilla.

 


 

Vaikka väestö on Helsingissä keskimääräistä nuorempaa, maan suurimpaan kaupunkiin on keskittynyt muita sote-palveluita paljon tarvitsevia ihmisiä, esimerkiksi maahanmuuttajia ja päihdeongelmaisia. Tätä ei pormestarien mukaan huomioida tarpeeksi. Palveluiden lisäksi sote-uudistus voi vaikuttaa Helsingin kykyyn investoida eli rakentaa kaupunkiin esimerkiksi raitioteitä, kouluja ja siltoja. Uudistuksessa kaupungin kunnallisverokertymästä poistuisi noin kaksi kolmannesta ja yhteisöveroistakin leijonanosa.


 
Kaupunki
 
 

Helsingin pormestaristo pitää sote- ja

maakunta­uudistusta vallankaappauksena,

joka voi tulla kalliiksi Suomelle – ”Tästä ei

seuraa mitään hyvää helsinkiläisille”

 

 

Pormestarien näkemyksen mukaan uudistus ajaa suuret kaupungit vaikeaan asemaan. Ja juuri niiden pitäisi kannatella Suomea.

 
MITÄ tarvitaan, että kolmea kilpailevaa puoluetta edustava Helsingin pormestaristo löytää lähes hellyyttävän yksimielisyyden poliittisesta kysymyksestä? Vastaus: maan hallitus käymään kaupunkien vallan kimppuun. Siis luomaan sote- ja maakuntauudistusta.


”Tästä ei seuraa mitään hyvää helsinkiläisille”, sosiaali- ja terveystoimesta vastaava apulaispormestari Sanna Vesikansa (vihr) sanoo.

Pormestari Jan Vapaavuoren (kok) mukaan hallitus on tekemässä sote-uudistuksen varjolla historiallisen suurta hallintoreformia, jota voi verrata ”salakavalaan” vallankaappaukseen.

Koulutuksesta ja kasvatuksesta vastaava apulaispormestari Pia Pakarinen (kok), kaupunkiympäristöstä vastaava apulaispormestari Anni Sinnemäki (vihr) ja kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan apulaispormestari Nasima Razmyar (sd) ovat samoilla linjoilla. Helsinki, pääkaupunkiseutu ja esimerkiksi Tampere kasvavat tällä hetkellä kohisten, mutta maakuntauudistus uhkaa riistää niiltä mahdollisuuden luoda koko maata hyödyttävää kasvua.

Pormestariston mielestä koko sote- ja maakuntauudistus pitäisi peruuttaa. HS esittelee pormestariston huolenaiheet viiden väitteen kautta.

1. Uudistuksen tavoitteet eivät täyty

Juha Sipilän (kesk) hallituksen tavoitteena on luoda uusi maakuntahallinto valtion ja kuntien väliin. Helsingin pormestariston mukaan uudistuksesta koituu ongelmia, eivätkä sen tavoitteet täyty.

Katsotaan esimerkiksi maakuntien ilmeisintä tehtävää, sote-palveluiden järjestämistä. Hallituksen kaavailemassa uudistuksessa helsinkiläisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisestä vastaisi jatkossa Uudenmaan maakunta, viime kädessä Uudenmaan maakuntavaltuusto.

Maakunta ostaisi perustason sosiaali- ja terveyspalvelut yksityisiltä ja julkisilta sosiaali- ja terveyskeskuksilta, niin sanotuilta sote-keskuksilta. Uudistuksessa perustettavat sote-keskukset ovat verrattavissa nykyisiin terveyskeskuksiin. Erikoissairaanhoitoon helsinkiläiset pääsisivät Uudenmaan maakunnan pyörittämiin sairaaloihin.

Mitä tämä sitten tarkoittaa tavallisen helsinkiläisen Tiinan tai Pekan kannalta?

”Suurin ongelma on, että kukaan ei tiedä”, sanoo Vapaavuori.

Sote- ja maakuntauudistus on Suomen historian suurin hallinnollinen uudistus. Pormestarien mukaan sen valmistelu on kuitenkin ollut niin pirstaleinen prosessi, ettei kokonaisuus ole kenenkään hallussa.

Helsinki on antanut osakokonaisuuksista 19 erillistä lausuntoa, mutta maan hallitus ei ole tarjonnut mahdollisuutta arvioida hanketta kokonaisuutena.

Nyt Helsinki on sorvaamassa kokonaisuutta koskevaa lausuntoa oma-aloitteisesti. Se tulee maanantaina kaupunginhallituksen käsittelyyn ja on kovasanaista tekstiä.

2. Helsinkiläiset eivät tule kuulluksi

Tähän asti Helsingin sosiaali- ja terveyspalveluiden suurista linjoista on päätetty kaupunginvaltuustossa. Palveluiden järjestämiseen on kerätty rahaa kunnallisveroina.

Pormestarit korostavat, että mallia on pidetty hyvänä helsinkiläisten kannalta. Asiaa voi yrittää avata yksinkertaistavan esimerkin kautta. Nykymallissa terveyspalveluihinsa tyytymätön helsinkiläinen voi marssia torilla kaupunginvaltuutetun luo, nykäistä häntä hihasta ja kertoa, mikä terveyspalveluissa ei toimi.

Koska kaupunginvaltuutettu tuntee oman kuntansa asiat, hän osaa arvioida kaupunkilaisen huolen yleisen merkittävyyden. Jos huoli on merkittävä, valtuutettu voi pyrkiä ratkaisemaan ongelmaa kaupungin poliittisen koneiston avulla.

Jos sote- ja maakuntauudistus menee eduskunnassa läpi, valtuustolla ei enää olisi valtaa hienosäätää kaupunkilaisten sosiaali- ja terveyspalveluita. Helsingin ja muun Uudenmaan sote-palvelujen rahanjaosta päätettäisiin Uudenmaan maakuntavaltuustossa.

Maakuntavaltuustokaan ei kuitenkaan pysty päättämään siitä, kuinka paljon rahaa sote-palveluihin käytetään. Maakunta ei nimittäin ole saamassa veronkanto-oikeutta. Lopulta kukkaronnyörien asennosta päätettäisiin siis eduskunnassa.

Pormestarit sanovat, että maakunnasta tulee riippuvainen valtionrahoituksesta. Ketä Pekka tai Tiina sitten lähestyy huoliensa kanssa, he kysyvät. Valtiovarainministeriön virkamiestä?

Sen sijaan, että päätöksentekoa siirretään uudelle maakuntatasolle kauemmas kaupunkilaisista, sitä pitäisi pormestarien näkemyksen mukaan siirtää lähemmäs kaupunkilaisia, siis kuntatasolle.

3. Hallitus unohti megatrendin

Pormestarien mukaan maakuntauudistuksen laatijat näyttävät unohtaneen, että kaupungistumisen megatrendi ravistelee tällä hetkellä maailmaa. Sen sijaan, että Suomen suurille kaupungeille yritettäisiin antaa aseita kansainväliseen kilpailuun, niitä ollaan ottamassa pois.

Uudenmaan maakuntavaltuuston edustajat valitaan vaaleilla eduskuntavaalien tapaan. Pormestarit eivät usko, että maakuntavaltuustolla tai rahan määrästä päättävällä eduskunnalla voisi olla samanlaista ymmärrystä Helsingin erityispiirteistä ja ongelmista kuin helsinkiläisillä kaupunginvaltuutetuilla.

”Hyvän elinkeinopolitiikan hedelmiä on voitu Helsingissä käyttää sote-palveluiden parantamiseen”, Vapaavuori sanoo.

Jatkossa näin ei enää ole. Maakuntavaltuuston tehtävänä on edistää maakunnan asemaa, eivätkä muiden kuntien poliitikot välttämättä ymmärrä maan suurimman kaupungin erityishuolia, pormestarit sanovat.

Jos Helsingistä ei huolehdita, takapakki voi koitua Helsingin lisäksi koko maan maksettavaksi. Helsinki nimittäin rahoittaa valtionosuusjärjestelmän kautta merkittävästi koko maan kehitystä.

Kaikkia samalla lailla koskevan uudistuksen sijaan sote-uudistusta pitäisi pormestarien näkemyksen mukaan viedä eteenpäin ymmärtäen alueiden erilaisuutta. Taantuvat alueet tarvitsevat aidosti apua, mutta esimerkiksi Helsinki seisoo kyllä omilla jaloillaan.

”Nyt kaikki pakotetaan tekemään samaa”, Razmyar sanoo.

Suuruudistuksen sijaan tarvittaisiin siis asteittaista kehitystä.

4. Helsingillä on erityisongelmia, joiden hoitaminen vaikeutuu

Tässä kohtaa voidaan käyttää esimerkkinä alueellista eriarvoistumista eli segregaatiota. Segregaatiokehitys on jatkunut myös Helsingissä jo pitkään, mutta moniin maailman suuriin kaupunkeihin verrattuna tilanne on edelleen hyvä.

Segregaatiota on torjuttu eri hallinnonalojen yhteispelillä. Toisaalta kaupunkisuunnittelussa on pyritty varmistamaan, ettei kaupunkiin syntyisi huonommin toimeentulevien ihmisten vuokrakasarmeja.

Toisaalta sosiaali- ja terveydenhuollossa on pyritty erityisesti varmistamaan, että heikoimmassa asemassa olevat kaupunkilaiset saisivat tarvitsemaan tukea ennen kuin ongelmat alkavat kasautua. Yksi tällainen toimi on esimerkiksi se, ettei Helsingissä peritä terveyskeskusmaksuja.

Hallituksen sote- ja maakuntauudistus siirtäisi sote-asiat kaupungilta maakunnalle. Pormestarit pelkäävät, että esimerkiksi kaupunkisuunnittelun ja sosiaali- ja terveystoimen toimivaan yhteistyöhön tulee samalla särö.

”Kaupungin keinovalikoima pienenee”, Sinnemäki sanoo.

 
Seuraukset voivat näkyä myös hyvin nopeasti ja konkreet­tisesti. Maakun­nalla tuskin on varaa lopettaa terveys­keskusmaksuja kaikissa kunnissa. Koska kuntia pitää kohdella tasapuo­lisesti, terveyskes­kusmaksut saattaisivat uudis­tuksen jälkeen tulla myös Helsinkiin.

Yhteistyöhön liittyvät ongelmat voivat näkyä myös esimerkiksi kouluterveydenhuollossa. Pia Pakarinen toivoo, että sote-palveluja olisi tulevaisuudessa saatavilla lähempänä lapsia ja nuoria. Niin, ettei avun tarve tarkoittaisi pakollista poissaoloa koulusta. Pakarinen pelkää, että sote-asioiden siirtäminen pois kaupungilta ei ainakaan helpota oikeansuuntaista kehitystä.

5. Palveluita joudutaan karsimaan

Uudistukselle on laadittu kovat tehokkuustavoitteet. Pormestarit pelkäävät, etteivät Uudenmaan saamat rahat riitä nykyisen hoitotason ylläpitämiseen Helsingissä. Uudistukset ovat heidän mukaansa toteutettavissa vain asiakasmaksuja korottamalla ja palveluverkkoa supistamalla.

Ongelmat johtuvat muun muassa siitä, että maakunnan valtiolta saaman rahoituksen kaavaillaan perustuvan väestön ikään ja sairastuvuuteen. Uudellamaalla on nuorta väestöä, joten säästöpaineet ovat kovat. Pormestarien mukaan Helsinki kärsii tästä erityispiirteidensä vuoksi.


Tämä kasvattaa kaupungin suhteellista velkaantuneisuutta ja voi heikentää kaupungin mahdollisuutta saada markkinoilta edullista lainaa.


Erot asuntojen hintakehityksessä ovat esimerkki kaupungistumisen vaikutuksista. Niitä suurempi ja kenties suurin kaupungistumisen vaikutus liittyy siihen, että se muokkaa talouskasvun edellytyksiä. Kaupungistuminen synnyttää verkostoja ja kasautumista, jotka parhaimmillaan edistävät talouskasvua. Suomen kannalta merkitsee siis paljon, millaisia kaupungistumiseen vaikuttavia valintoja äänestäjät ja hallitukset tekevät.


 
Optio Suhdanteet
 

Kaupungistumisen hallinta on elämän ja

kuoleman kysymys

 

   
 
 
Juhana Rossi
Juhana Rossi
 
 
 

Erot asuntojen hintojen muutoksissa kertovat kaupunkipolitiikan onnistumisen tärkeydestä, kirjoittaa Juhana Rossi

 

Mielikuvissa Suomi nähdään maaseutuvaltaisena. ”Järvet tuhannet, harmaat peltikatot, / punaiset töllit ja neidot valkeat, / peruna kukkii, kasvavat mukulat ja niityt”, kirjoitti Tuomas Anhavavuonna 1958.

Runollinen mielikuva maaseutumaisesta Suomesta on väestön osalta väärä. Suomi on kaupungistunut tasaisesti viime vuosikymmenet ja kaupungistuu yhä.

Suomen kaupunkialueiden väestö on laskennallisesti kasvanut 74 hengellä ja maaseutualueiden väestö on vähentynyt 22 hengellä joka päivä vuodesta 1990 lähtien. Näin on laskenut muuttoliikkeeseen perehtynyt tutkija Timo Aro.

Kaupungistuminen synnyttää voittajia ja häviäjiä, jos mittana käytetään asuntojen hintojen muutoksia.

Tilastokeskuksen mukaan asuntojen hinnat ovat vuodesta 2013 nousseet pääkaupunkiseudulla, joka on isoin väestönkasvun alue. Samaan aikaan asuntojen hinnat ovat laskeneet muualla Suomessa, kun muu Suomi on määritelty laajasti.

Ilmiölle on looginen selitys. Asunnot seisovat rakennusmaalla, joka on rajallinen hyödyke. Rakennusmaata ei käytännössä synny lisää.

 

Jos ihmisiä muuttaa koko ajan yhteen kaupunkiin, rakennusmaan saatavuus rajaa asuntojen tarjontaa. Asuntojen tarjonta niukkenee ja hinta nousee.

Niinpä väestönkasvu voi nostaa yhden kaupungin tai alueen asuntojen hintoja jopa silloin, kun koko maan kokonaistuotanto supistuu. Näin tapahtui pääkaupunkiseudulla 2012–2015.

Käänteisesti väestön väheneminen pienentää asuntojen kysyntää ja laskee niiden hintoja. Tämä yhtälö voi johtaa siihen, että myyjä ei välttämättä saa asunnostaan hintaa, jonka hän olisi valmis hyväksymään. Asuntokauppa seisahtuu.

Kasvualueiden lainoittajia, asuntosijoittajia, rakentajia ja maanomistajia kaupungistuminen on hyödyttänyt. Kärsijöitä ovat olleet asunnonomistajat niillä alueilla, joilla työpaikat ja väestö ovat vähentyneet.

 

Talouskasvun kannalta kaupungistumista siis tarvitaan. Tässä mielessä kuluvan vaalikauden aikana ja ensi kevään eduskuntavaaleissa on pelissä paljon.

 

Vireillä ovat kunnianhimoiset sote- ja alueuudistukset. Kumpikin uudistus vaikuttaa kaupungistumisen ehtoihin.

Uudistukset ovat alku. Kaupungistuminen jatkuu niiden jälkeen.

 

Sen vuoksi Suomen talouspolitiikan elämän ja kuoleman kysymys – työllisyyden rinnalla – on, kuinka kaupungistumisen myönteisiä vaikutuksia vahvistetaan ja kielteisiä vaikutuksia lievennetään.

Asuntohintojen erisuuntainen kehitys antaa käsityksen siitä, kuinka kouriintuntuvia kaupungistumisen kielteiset vaikutukset voivat olla. Toisaalta monien kaupunkien kukoistus kertoo siitä, kuinka iso mahdollisuus kaupungistuminen on.