Otsonikerrosta suojelemaan perustetun Montrealin sopimuksen osapuolet hyväksyivät heinäkuussa yksimielisesti päätösehdotuksen, jonka mukaan sopimuksen tieteelliset ja tekniset instituutiot ottavat kielletyn aineen päästöt perusteelliseen tarkasteluun. Montrealin pöytäkirjan osapuolet, eli kaikki maailman maat, auttavat asiantuntijatahoja ja varmistavat, että kielletyn yhdisteen päästöt saadaan kuriin. Päätös vahvistetaan marraskuussa Equadorin Quitossa.

 

 
Jos otsonikerrosta tuhoavien aineiden päästöjen olisi annettu jatkua, liikkuminen päiväsaikaan ulkona vuonna 2050 olisi ollut mahdotonta ilman suojavarusteita. (Kuva: NASA/NOAA)

Mystinen päästölähde tuhoaa otsonikerrosta

 

Maailman maat ovat tehneet päätöksen löytää keväällä esille tulleen otsonikerrosta tuhoavan päästölähteen.

Päästölähteen kuriin saaminen on tärkeää, jotta maapalloa UV-säteilyltä suojaavan otsonikerroksen hyvin alkanut toipuminen ei hidastu.

 

Nature-tiedelehti julkaisi toukokuussa artikkelin yläilmakehän otsonikerrosta tuhoavan aineen päästöistä. Tutkijaryhmän mukaan ilmakehässä oli havaittu merkittävä määrä kiellettyä CFC-11 yhdistettä, jonka teollisten päästöjen olisi jo pitänyt olla kurissa.

Aineen pitoisuudet ilmakehässä laskivat tasaisesti vuosina 2002-2012, mutta tämän jälkeen ne ovat taas kasvaneet. Päästömittausten ja mallinnuksen perusteella uusien päästöjen lähde on Itä-Aasiassa.

 

– Kesäkuussa New York Times uutisoi päästökysymyksen ratkeamisesta viitaten kansalaisjärjestö Environmental Investigation Agencyn (EIA) haastatteluihin perustuvaan selvitykseen ja Kiinan ympäristöviranomaisten toimiin. Selvityksen mukaan CFC-11:n käyttö on yleistä Kiinan vaahtomuovitehtaissa. Tämä ei kuitenkaan selitä kaikkia päästöjä yksiselitteisesti. On erittäin tärkeää, että asia selvitetään perin pohjin, jotta maailman tehokkaimman ympäristösopimuksen työ ei valu hukkaan, ylitarkastaja Tapio Reinikainen Suomen ympäristökeskuksesta sanoo.

 

Maailman kattavin ympäristösopimus

Vuonna 1987 allekirjoitettu Montrealin pöytäkirja on kansainvälisen ympäristönsuojeluyhteistyön menestystarina. Sen ansiosta maailma on välttynyt laajamittaiselta otsonikadolta. Yläilmakehän otsonikerros suojaa maapalloa auringon haitalliselta UV-säteilyltä.

 

Sopimuksen avulla otsonikerrosta heikentävien aineiden kulutus on vähentynyt maailmanlaajuisesti yli 98 prosenttia vuodesta 1987, ja haitallisimpien aineiden käytöstä on teollisuusmaissa pääosin luovuttu kokonaan.

Montrealin pöytäkirja on ainoa kansainvälinen ympäristösopimus, jonka kaikki maailman maat ovat ratifioineet. Nykyisin Montrealin pöytäkirjan avulla rajoitetaan myös fluorattujen kasvihuonekaasujen tuotantoa ja käyttöä. Tällä ehkäistään puolen asteen lämpötilan nousu globaalisti ja torjutaan ilmastonmuutosta.

 


 

SCIENTIFIC REPORTS -lehdessä pari päivää aiemmin julkaistu toinen tutkimus osoittaa, että vuonna 2016 Kanadan Albertassa raivonneet ennätyksellisen voimakkaat metsäpalot johtuivat osaksi planeetan ilmavirtojen tietynlaisesta lukkiutumisesta tuolle alueelle. Näitä ilmavirtoja tai aaltoliikettä kutsutaan englanniksi termillä amplified quasi-stationary waves, ja juuri niihin myös Wang viittaa edellisessä sitaatissa. Kun samana vuonna vaikutti myös vahvasti lämmittävä El Niño -ilmiö, olosuhteet rajuille metsäpaloille olivat otolliset.



 
 
Tiede
 

Poikkeuksellisen kuivalle kesälle löytyi yksi

selitys – Ihminen on sekoittanut planetaarisia

tuulia

 

Ilmastonmuutos tasoittaa etelän ja pohjoisen lämpötilaeroja, eivätkä tuulet saa tarpeeksi voimaa siirtääkseen painealueita.

 Kuvahaun tulos haulle Kuivuudesta kärsinyttä ruispeltoa Hollolassa 7. elokuuta. KUVA: ANTTI AIMO-KOIVISTO / LEHTIKUVA

 
KULUNUT kesä on ollut Suomessa lämmin ja tukala. Euroopassa on kärsitty kuivuutta ja maanviljelijät menettäneet satojaan.

Tiedetään, että tällaiset olot yleistyvät ilmaston lämmetessä. Tuoreessa Nature Communications -tiedelehdessä julkaistu tutkimus käsittelee tarkemmin erästä ilmiöön vaikuttavaa mekanismia.

Pohjoiset alueet lämpenevät kahdesta neljään kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin, ja se alkaa sotkea planeettamme suurimpia ilmavirtauksia.

Puhutaan niin sanotuista planetaarisista tuulista, jotka ovat ilmakehän ja valtamerten hidasta aaltoilua. Pisimmillään näiden myös Rossbyn aalloiksi kutsuttujen tuulien aallonpituus ilmakehässä on tuhansia kilometrejä.
 

Kun näiden aaltojen kierto hidastuu, vallitsevat sääolot lukkiutuvat entistä pidemmiksi ajoiksi paikoilleen Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa. Artikkeli tarkastelee erityisesti niiden vaikutusta kesän sääoloihin.

YKSI syy kierron hidastumiseen on juuri se, että pohjoinen lämpenee niin nopeasti suhteessa muuhun planeettaan. Kun lämpötilaero napojen ja päiväntasaajan välillä pienenee, tuulet menettävät voimaansa. Ne eivät pysty siirtämään painealueita yhtä tehokkaasti kuin aiemmin.

Helteissä käristyville sisämaa-alueille ei virtaa leudompaa ja kosteampaa ilmaa tilannetta helpottamaan, eikä maalta siirry ilmamassoja tasoittamaan merialueilla hautuvia hirmumyrskyjä.

Tuore esimerkki jälkimmäisestä on vuosi sitten Texasin rannikolla Meksikonlahdella muhinut hurrikaani Harvey, joka aiheutti valtavia tulvia ja tuhoja.

”On vahvaa näyttöä siitä, että kesäsäihin liittyvät tuulet ovat heikentymässä. Yhdessä ilmakehän paikallaan pysyvien aaltojen kanssa tämä näyttää aiheuttavan yhä pitkäkestoisempia ja rajumpia sääilmiöitä”, kertoo ilmastotieteilijä Simon Wang Utahin osavaltionyliopistosta tiedotteessa.



Fort McMurrayn tienoilta alkaneista metsäpaloista kasvoi Kanadan historian kallein luonnonkatastrofi, jonka jälkien korjaaminen maksoi miljardeja.

”Planeetan ilmavirtaukset eivät olleet tulipalojen ainoa syy, mutta ne olivat yksi tärkeä tekijä, joka mahdollisti hirvittävän tuhon. Analyysimme osoittaa, että planetaarisilla tuulilla on ollut vaikutusta alueella tapahtuneisiin metsäpaloihin jo 1980-luvulta lähtien”, kertoo tutkija Vladimir Petoukhov Potsdamin ilmastotutkimusinstituutista The Guardian -lehdessä.

Tutkimusryhmä havaitsi, että metsäpaloja on alueella edeltänyt tietynlaisten ilmavirtausten lukkiutuminen. Ilmavirtojen liikkeet voidaan ennustaa jo kymmenen päivää etukäteen, joten ryhmä toivoo, että tulevaisuudessa riskitekijöihin olisi mahdollista varautua.

”Sehän ei kuulosta pahalta, että kesistä tulee aurinkoisempia, mutta se on kyllä valtava ilmastoriski”, sanoo äärimmäisiä sääilmiöitä Potsdamin instituutissa tutkiva Dim Coumou. Hän oli mukana kummassakin tutkimuksessa.

”Lämpötila kohoaa ihmisen vaikutuksesta ja vahvistaa helleaaltoja sekä rankkasateita. Tämän päälle tulee vielä dynaamisia muutoksia, jotka tekevät sään ääri-ilmiöistä vielä äärimmäisempiä. Se on erittäin huolestuttavaa”, Coumou sanoo.
 

Pienten hiukkasten suihkuttamista stratosfääriin on pohdittu yhtenä mahdollisena keinona vähentää auringonsäteiden lämmittävää vaikutusta Maassa.


 

 

Tutkimus: Ilmastonmuokkaus voisi vaikuttaa

negatiivisesti viljasatoon

 

   

Tutkimus: Ilmastonmuokkaus voisi vaikuttaa negatiivisesti viljasatoon
 
 

Ehdotukset torjua ilmastonmuutosta heijastamalla auringonsäteet takaisin avaruuteen voisivat johtaa merkittävään viljasadon epäonnistumiseen, kertoo The Guardian.

 

Tuoreessa tutkimuksessa tutkijat tarkastelivat tulivuorenpurkausten vaikutuksia maatalouteen, sillä vaikutukset ovat vastaavia kuin keinotekoisilla menetelmillä. Vaikutukset voisivat olla yllättäviä.

 

”Havaitsimme mahdollisen kielteisen vaikutuksen maataloustuotantoon”, kertoo Jonathan Proctor Kalifornian Berkeleyn yliopistosta.

Tosin vaikeammin havaittavia myönteisiä vaikutuksiakin voi hänen mukaansa esiintyä.

 

Tutkijat tarkastelivat Mexicossa ja Filippiineillä tapahtuneita tulivuorenpurkauksia, jotka johtivat siihen, että suuria määriä sulfaattihiukkasia päätyi stratosfääriin. Se synnytti eräänlaisen ”hunnun”, joka vähensi Maan pinnalle päässeen auringonvalon määrää.

He tutkivat aerosolien määrää, auringonsäteilyä ja viljasatoja. Auringonvalon väheneminen vaikutti kielteisesti monien viljakasvien kuten riisin, vehnän ja maissin satoihin. He päättelivät, että ilmakehään tietoisesti lähetettyjen hiukkasten vaikutus olisi luultavasti samanlainen. Sen seurauksena maataloudelle saatu hyöty viilenemisestä voisi kumoutua vähäisemmän säteilyn vuoksi ja näkyä huonompana satona.

 

Tutkimuksen julkaisi Nature


 
Aurinkopaneeleja K-Citymarketin katolla Vantaan Tammistossa 2016. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

Sähkön pientuotanto kasvaa vauhdilla

 

Aurinkosähkön tuotantokapasiteetti kasvoi viime vuonna kaksi ja puoli kertaiseksi,

Sähköverkkoon liitetyn aurinkosähkötuotannon kokonaiskapasiteetti oli Energiaviraston mukaan viime vuoden lopussa noin 70 megawattia. Kapasiteetti kasvoi 2,5 -kertaiseksi vuoden aikana.

 

Alle yhden megawatin pientuotannon kapasiteetti oli aurinkosähkön tuotannosta noin 66 megawattia. Suomessa on vain yksi yli yhden megawatin aurinkosähkön tuotantolaitos.

Kokonaisuudessaan kaikki tuotantomuodot mukaan lukien alle yhden megawatin pientuotantoa on Suomessa noin 178 megawattia.

Jos lasketaan mukaan kaikki tuotantolaitokset, niin suuret kuin pienetkin, niin kokonaisuudessaan Suomessa on asennettua sähköntuotantokapasiteettia yli 17 000 megawattia. Tuulivoiman kapasiteetti on reilu 2 000 megawattia ja vesivoiman yli 3 000 megawattia.

 


 

– Emme halua katsella menneisyyteen ja syytellä siitä, mitä silloin tehtiin, kun soita ja metsiä ojitettiin. Se oli toinen aika ja silloin oli toisenlaisia haasteita, joilla haluttiin luoda työtä. Nyt on uusi aika ja uudet haasteet, joista suurin on ilmastonmuutos. Jos meillä on näin hyvä keino torjua sitä, hoidetaan tämä maaliin. - Tero Mustonen


 

 

Tiesitkö että Suomen suot voisivat torjua

ilmastonmuutosta? Nyt aloitetaan työ, jolla

ojitettuja soita ja metsiä palautetaan

hiilinieluiksi

 

Menetetyn suoluonnon ennallistamiseen saadaan kansainvälistä rahaa, ensimmäiset kohteet ovat Pohjois-Karjalassa. Arktisella alueella Inarin Sevettijärvellä aloitetaan metsäluonnon ennallistaminen.

 

Ilmastonmuutos
Linnunsuo
Linnunsuo Kontiolahden Selkien kylässä on entinen turvetuotantoalue, jota on ennallistettu vuodesta 2012.Mika Honkalinna / osuuskunta Lumimuutos
 

Ojitettujen soiden ja ojitettujen huonosti tuottavien metsien palauttaminen luonnontilaan torjuu ilmastonmuutosta. Hiilinielut syntyvät, kun alueet palaavat tilaan, jossa ne olivat ennen ojitusta.

 

Nyt ennallistamisen mahdollisuuksiin on herännyt myös Euroopan investointipankki, joka myönsi miljoonarahoituksen suo- ja metsäluonnon ennallistamiseen Suomessa. Pilottikohteet ovat Pohjois-Karjalassa ja ohjelmaa johtaa osuuskunta Lumimuutos.

Suomessa on arviolta 5 miljoonaa hehtaaria viime vuosisadalla ojitettuja soita ja metsiä. Osa alueista on metsätalousmaana huonotuottoista. Ennallistettavaa pinta-alaa siis riittää, mutta suuria ovat haasteetkin.

– Me tunnustamme, että ilmastomuutoksen torjunnassa aika on loppumassa. Suomen soiden ennallistamisella olisi globaalia merkitystä, koska maailmassa ei ole toista maata, jota olisi ojitettu näin, osuuskunta Lumimuutoksen perustaja, dosentti Tero Mustonen kertoo.

Mustonen on myös ennallistamisohjelman Suomen tiedevastaava ja hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin eli IPCC:n kuudennen raportin pääkirjoittaja.

 

Kyseessä on Suomen suurin yksityismailla käynnistyvä ennallistamisohjelma.

DOSENTTI TERO MUSTONEN, OSUUSKUNTA LUMIMUUTOS

Suo- ja metsäalueita ojitettiin ja kuivattiin etenkin viime sotien jälkeen. Sillä pyrittiin tuomaan työtä ja lisäämään laidun- ja metsämaata. Osittain epäonnistuttiin ja samalla ravinnevalumat vesistöihin lisääntyivät. Järvien rehevöityminen kiihdyttää ilmastonmuutosta. Palauttamalla alueita vuosisadan takaiseen tilaan, vaikutus näkyy myös muualla kuin hiilinielun syntymisenä.

Soita ja metsiä ennallistetaan muun muassa rakentamalla kosteikkoja, tukkimalla ojia, muodostamalla patoamisen avulla vesipeitteisiä alueita ja poistamalla puustoa.

– Linnuille syntyy elinympäristöjä, samoin muut uhanalaiset eläimet, kuten vaikkapa rupilisko saavat lisää elintilaa lammista, selvittää pilottihankkeena toimineen kontiolahtelainen Linnunsuon omistavan osuuskunta Lumimuutoksen Tero Mustonen.

 

Euroopan investointipankki korostaa, että tärkeää on, että syntyy työtä työttömyydestä kärsiville seuduille.

DOSENTTI TERO MUSTONEN, OSUUSKUNTA LUMIMUUTOS

Landscape Rewilding in Finland -ohjelman uusi asia on, että kyseessä ei ole neitseellisten alueiden suojelu, vaan menetettyjen alueiden palauttaminen. Toimenpiteet tehdään ympäröivän yhteisön tuella, saamelaisalueella yhdessä kolttasaamelaisten kanssa.

– Metsästysmahdollisuudet ja -alueet turvataan ja ne jopa paranevat. Kalakannat voivat paremmin, se voi lisätä kalastusmatkailua. Euroopan investointipankki korostaa, että tärkeää on, että syntyy työtä työttömyydestä kärsiville seuduille.

Tälle vuodelle ohjelmaan on budjetoitu lähes 300 tuhatta euroa, jolla rahoitetaan muun muassa kaivurityötä, tutkimusta ja maarakentamista. Tulevien 5 vuoden budjetti on 1,2 miljoonaa euroa, josta osa käytetään maahankintoihin. Jatkossa toivotaan, että alueita voidaan palauttaa myös muiden omistamilla alueilla. Tavoitteena on saada kymmeniä tuhansia hehtaareja maata toimenpiteiden pariin alkuvuosina. Pohjois-Karjalassa Kontiolahti, Joensuu, Ilomantsi ja Tohmajärvi on alkuvaiheessa kuntia, joiden alueella tapahtuu.

 

– Kyseessä on Suomen suurin yksityismailla käynnistyvä ennallistamisohjelma, Tero Mustonen sanoo

Suoluonnon ennallistamista on käynnissä monella taholla, myös Suomen luonnonsuojeluliitto on kehitellyt Hiilipörssin, järjestelmän, jonka toivotaan kanavoivan varoja soiden ennallistamiseen. Toisiaan sivuavat hankkeet eivät syö toisiaan, sillä työtä riittää. Jos kolmannes Suomen ojitetuista alueista ennallistettaisiin, se olisi yli miljoona hehtaaria uutta hiiltä varastoivaa maapinta-alaa, unelmoi Tero Mustonen.

 


 

ILMASTONMUUTOKSEN hillintä edellyttää kulutustottumusten ja elintapojen muuttamista vähemmän materialistiseen suuntaan. Se edellyttää myös rikkaiden valtioiden tukea köyhille, ilmastonmuutoksesta eniten kärsiville maille.


 
Mielipide    |   Kolumni
 
 

Tutkijoiden mukaan ilmastomuutos aiheuttaa

maailmanlopun 0,01 prosentin

todennäköisyydellä – loton päävoiton

todennäköisyys yhdellä rivillä on 0,0000054

prosenttia

 

Jos ihmiskunnalla on vähänkään järkeä ja yhteistyöhalua, varat saadaan jättiläismäisten ja kasvuun kääntyneiden asevarustelumenojen leikkaamisesta.

 
TIEDE-LEHTI (6/2018) kertoo englantilaisen Oxfordin yliopiston raportista, jossa on tarkasteltu mahdollisia maailmanloppuja. Oxfordilaistutkijat ovat arvioineet, mikä on todennäköisyys seitsemälle eri katastrofityypille seuraavien sadan vuoden aikana.

Yksi maailmanlopun aikaansaajista voisi olla ilmastonmuutoksen karkaaminen käsistä. Tiedämme jo, että ilmasto lämpenee vääjäämättä seuraavat vuosikymmenet. Mutta voisiko lämpeneminen jossain vaiheessa karata käsistä ja alkaa ruokkia itse itseään?

Monet tiedemiehet ovat pitäneet tätä mahdollisena, tunnetuimpana äskettäin edesmennyt aikamme kuuluisin fyysikko Stephen Hawking. Tällaisen vaihtoehdon todennäköisyys on oxfordilaistutkijoiden mielestä 0,01 prosenttia. Vertailun vuoksi: todennäköisyys saada loton päävoitto yhdellä rivillä on 0,0000054 prosenttia.

KOLME vuotta sitten syntyi Pariisin ilmastosopimus, jossa jokseenkin kaikki valtiot sitoutuivat pitämään maapallon ilmaston lämpenemisen vuoteen 2050 tultaessa selvästi alle kahden celsiusasteen. Tavoitteena on puolitoista astetta. World Meteorological Organization arvioi pää­sihteerinsä Petteri Taalaksen suulla lämpötilan nousuksi kolme astetta. Monet tiedemiehet arvioivat, että tiedossa oleva politiikka voi johtaa jopa 3,4 asteen lämpenemiseen.

Kolmen asteen lämpeneminen johtaisi katastrofaalisiin seurauksiin. Myrskyt, tulvat, helleaallot ja kuivuus yleistyisivät ja pahenisivat, merenpinta nousisi ja ekosysteemejä tuhoutuisi.

Tällainen kehitys ajaisi sadat miljoonat ihmiset pakolaisiksi, nälän­hätään ja kuolemaan. Valtioita romahtaisi, ja yhteiskuntarauha järkkyisi. Eurooppalainen ja amerikkalainen demokratia huojuisivat pakolaisvirtojen kasvaessa. EU näyttää jo nyt olevan ylipääsemättömissä vaikeuksissa tämän ongelman kanssa.

Presidentti Donald Trump ilmoitti Yhdysvaltojen irrottautuvan vaivalla aikaansaadusta Pariisin sopimuksesta. Tämä on edesvastuuton päätös. Trump on jatkanut samalla linjalla suunnittelemalla tulleja aurinko­paneelien tuojille. Onneksi monet Yhdysvaltojen osavaltiot ja kaupungit työskentelevät määrätietoisesti kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

Euroopassa tilanne on parempi. Päästöt ovat vähentyneet EU-alueella vuoden 1990 jälkeen 22 prosenttia ja Suomessa jokseenkin yhtä paljon.

Potentiaalia hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen kyllä on, kiitos teknologian kehittymisen ja kannustimien parantumisen. Tuoreen raportin mukaan yli 70 prosenttia Euroopassa käytettyjen materiaalien päästöistä on peräisin muovista, teräksestä, alumiinista tai sementistä.

Kiertotaloutta kehittämällä näiden materiaalien hiilidioksidipäästöjä voidaan alentaa alle puoleen vuoden 2050 arvioidusta 530 miljoonasta tonnista.

KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖISTÄ puhuttaessa keskitytään yleensä hiilidioksidiin. On kuitenkin syytä muistaa toinen kaasu, metaani. Sen synty ja vaikutukset tunnetaan hiilidioksidia paljon huonommin, ja se voi yllättää ilmaston lämpenemistä jarrutettaessa.

Metaanin määrä ilmakehässä on lisääntynyt 2,5-kertaiseksi verrattuna esiteolliseen aikaan. Viimeisimmän vuosikymmenen aikana kasvu on ollut erityisen nopeaa. Metaanin lisääntyminen on huolestuttavaa: se on paljon voimakkaampi lämmön vangitsija kuin hiilidioksidi, vaikka sitä on ilmakehässä paljon vähemmän kuin hiilidioksidia ja se poistuu ilmakehästä paljon hiilidioksidia nopeammin.

Metaanin määrän kasvun syyt tunnetaan huonosti. Selitykset vaihtelevat harmillisista hiuksia nostattaviin. Syiksi on tarjottu muun muassa Neuvostoliiton ja nyt Venäjän kaasuntuotannon ja -jakelun holtittomuutta tai Intian ja Kiinan karjamäärien kasvua.


Mistä sitten saadaan tähän tarvittavat varat? Kysymys on sekä hyvin helppo että hyvin vaikea. Jos ihmiskunnalla on vähänkään järkeä ja yhteistyöhalua, varat löytyvät jättiläismäisten ja kasvuun kääntyneiden asevarustelumenojen leikkaamisesta. Jos tässä ei onnistuta, Oxfordin yliopiston tutkijoiden maailmanloppuvaihtoehtojen todennäköisyydet saattavat ikävästi kasvaa.

Kirjoittaja on ministeri.
 

Vera Anttila kuvailee ilmastonmuutosta niin suureksi, että sen käsittely vaatisi Google Mapsin kaltaisen karttapalvelun: plussalla voisi tarkastella lähempää yksityiskohtia ja miinuksella ottaa laajempi näkökulma. Keskusteluryhmä on auttanut liikkumaan näiden ääripäiden välillä. – Joskus tarvitsee jonkun ulkopuolisen, että osaa katsella kauempaa, eikä vain möyriä ikävissä tunteissa, Anttila sanoo.


 

 

Ilmastoahdistus aiheuttaa vihaa, surua ja

syyllisyyttä – Aalto-yliopisto tarjoaa

opiskelijoille tukea ilmastonmuutoksen

käsittelyyn ja muistuttaa toivosta

 

 

Varsinkin monelle nuorelle ja nuorelle aikuiselle ilmastoahdistus on arkipäiväistä.

 

Ilmastonmuutos  |  YLE
sademetsä sumussa
AOP

Mistä on kyse?

  • Aalto-yliopisto on kevään aikana tarjonnut opiskelijoille keskusteluryhmää, jossa käsitellään ilmastonmuutoksen herättämiä tunteita ja ahdistusta.
  • Ympäristö- tai ilmastoahdistus ilmenee kuten mikä tahansa muukin ahdistus. Lievimmillään se voi olla ahdistuneisuutta ja levottomuutta, mutta pahimmillaan ahdistus voi lamauttaa tai aiheuttaa psykofyysisiä oireita.
  • Tarkkaa tutkimusta aiheesta ei ole vielä tehty. Ympäristöahdistuksen tutkiminen on alkanut vasta 2010-luvulla.
  • Seuraava opiskelijoiden keskusteluryhmä järjestetään Aalto-yliopistossa syksyllä. Tarkoituksena on järjestää oma ryhmä myös opettajille.

 

Vera Anttilalle ahdistus iskee usein kauppojen alennusmyynneissä. Ihmiset ostavat tavaroita, vaikka eivät niitä tarvitsisi, koska ne ovat juuri nyt halvempia kuin aiemmin. Mainokset taas hyödyntävät sitä, että ihmiset haluavat kokea itsensä kauniiksi tai halutuiksi, mutta pääasia on vain saada ostamaan.

 

Anttilalle niistä tulee lähinnä suuttunut, toivoton tai jopa pahoinvoiva olo.

– Kaikki ympärillä oleva tieto tukee kuluttamista. Ajatellaan, että on oikeus omistaa kaikki heti. Ja sitten kuitenkin itsekin sortuu ostamaan jonkun tavaran, Anttila kuvailee.

Anttila on osallistunut kevään aikana Aalto-yliopistossa järjestettyyn keskusteluryhmään, jonka tarkoituksena on käsitellä ilmastonmuutoksen herättämiä tunteita ja ahdistusta.

Varsinkin monelle nuorelle ja nuorelle aikuiselle ilmastoahdistus on arkipäiväistä. Tämän huomasi Aalto-yliopiston opintopsykologi Sanni Saarimäki, joka on yksi ryhmän alullepanijoista.

– Kohtasin omassa työssäni paljon opiskelijoita, jotka olivat ahdistuneita ilmastonmuutoksesta.

Saarimäki kertoo kokevansa ilmastoahdistusta myös itse. Tämä sai hänet miettimään, minne pitäisi mennä, jos hän haluaisi puhua aiheesta.

– Onko se psykologit, niin kuin minä, tai kirkko? Missä ymmärrettäisiin, että tämä on oma ilmiönsä eikä välttämättä tarvitse olla muita henkilökohtaisia ongelmia taustalla?

 


tyttö kaupassa hyllyjen ääressä
AOP

 

Ilmastoahdistusta ei oteta vakavasti

Moni opiskelija on kokenut jäävänsä yksin tunteidensa kanssa. Saarimäki toteaa, että vaikka ilmastoahdistus on nouseva puheenaihe, se on pitkään ollut tabu.

– Jos kertoo, miksi on kasvissyöjä tai miettii, voiko hankkia lapsia tähän maailmaan, vastapuoli voi kokea sen hyökkäyksenä ja torjua ajatukset. Monelle on sanottu, että ei tähän voi vaikuttaa. Silloin voi jäädä tunne, että tästä ei pitäisi puhua tai että itsessä on jotain vikaa, kun tuntee tällaista ahdistusta, Saarimäki sanoo.

Viisi kertaa kevään aikana kokoontuva ryhmä tarjoaa osallistujilleen vertaistukea ja ymmärrystä. Avarassa luokkatilassa viisi opiskelijaa istuu tuoleilla ringissä ja juo kahvia kauramaidolla, posliinikupeista tietysti.

Osa keskusteluryhmän osallistujista on lukenut päivän lehdestä jutun, jonka otsikossa mainitaan ilmastoahdistus.

– Ilmastoahdistus oli laitettu lainausmerkkeihin. Ihan kuin se ei olisi oikeaa tai että se ei olisi riittävä syy ahdistumiseen, kuvailee yksi opiskelija.

Äänessä kuultaa turhautuminen. Ympärillä nyökytellään selvästi harmistuneina.

Kuvataidekasvatusta opiskeleva Anttila kokee voineensa puhua omasta ahdistuksestaan ääneen.

– Taidealalla näiden asioiden kanssa ei ole niin paljon yksin. Osaa kavereistani ahdistaa niin paljon, etteivät he halua puhua aiheesta ollenkaan. Osa taas ei tiedä, missä ahdistuksesta voisi keskustella ja samalla vaikuttaa asioihin itse, hän pohtii.

 

Käsittelemätön ahdistus voi pahimmillaan lamauttaa

Suru, viha, syyllisyys, häpeä. Muun muassa näitä tunteita on kirjoitettu ylös huoneen fläppitaululle eräällä ryhmän tapaamiskerralla. Suru kohdistuu esimerkiksi menetettyjä eläinlajeja kohtaan, viha aikaansaamattomia päättäjiä kohtaan sekä syyllisyys ja häpeä omaa etuoikeutettua asemaa kohtaan.

– Onko oikeutta olla näin hyvinvoiva, kun Tyynenmeren saaret uppoavat? Tähän meidänkin tekomme ovat vaikuttaneet, esittää ympäristöahdistusta tutkinut teologian tutkijatohtori Panu Pihkala Helsingin yliopistosta.

Pohjimmiltaan kyse on oman ja maailman tulevaisuuden pelosta sekä epävarmuudesta.

Entä miten ilmastoahdistus konkreettisesti ilmenee? Se riippuu ihmisestä, toteaa Pihkala. Osalle ahdistus ilmenee vahvoina, psykofyysisinä oireina. Keho voi reagoida kuten missä tahansa ahdistuksessa: sydän hakkaa, kädet hikoavat, olo on levoton eikä saa nukutuksi.

Pahimmillaan oireet voivat johtaa paniikkiin ja lamaantumiseen. Yleisempää ovat kuitenkin lievemmät oireet kuten alakuloisuus ja masentuneisuus.

Käden kosketuksen jälki huurteisessa lasiseinässä.
Kalevi Rytkölä / Yle

 

Huoli jatkuvasti läsnä arjessa

Ylen alkuvuodesta julkaiseman ilmastokyselyn mukaan 59 prosenttia suomalaisista pitää ilmastonmuutosta erittäin vakavana ongelmana. Moni onkin huolestunut, mutta huolen ja ahdistuksen välillä on selvä ero.

– Jos on vain hiukan huolissaan, sen asian voi vielä siirtää syrjään. Ne opiskelijat, jotka ilmastoahdistuksesta ovat halunneet puhua, kokevat, että ahdistus ja huoli ovat jatkuvasti läsnä arjessa, Saarimäki kertoo.

Ilmastoahdistuksen yleisyydestä ei ole vielä tarkkaa tietoa. Ilmiötä on ryhdytty tutkimaan vasta vähitellen 2010-luvulla. Saarimäki ja Pihkala ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että ilmiö saattaa kasvaa tulevina vuosina.

– Esimerkiksi vuoden 2016 Nuorisobarometri kertoo, että nuoret ja nuoret aikuiset kantavat hyvin paljon huolta ympäristön tilasta. Tuntumani on, että ahdistus lisääntyy, koska luonnontieteellinen data on selkeää siinä, että ilmastonmuutoksen haitat kasvavat, Pihkala sanoo.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset, kuten pakolaisuus ovat jo näkyneet Suomessa. Tietoa saa netistä hetkessä, ja ongelmista uutisoidaan yhä enemmän.

Saarimäki ja Pihkala ovat huomanneet, että opiskelualalla on merkitystä koetulle ahdistukselle. Esimerkiksi ympäristöaloilla vahvistuu ajatus siitä, että tieto lisää tuskaa.

– Jos opiskelija kokee, että omalla alalla ei puhuta ilmastonmuutoksesta tai tulevaisuuden haasteista eikä ihminen voi tehdä omien arvojensa mukaisia valintoja, ahdistus voi olla suurempaa, kertoo Saarimäki.

Pahvimuki
 ja keraaminen muki.
Marja Väänänen / Yle

 

Tekoäly vie työpaikat ja Pohjois-Korea aiheuttaa sodan?

Usein ahdistuksessa ei ole kyse vain ilmastonmuutoksesta. Pihkala käyttää kattokäsitteenä ympäristöahdistusta, joka käsittää ilmastonmuutoksen lisäksi esimerkiksi huolen metsien tulevaisuudesta tai omaan lähiympäristöön liittyvistä muutoksista.

Saarimäki on huomannut myös tulevaisuusahdistusta, jossa ilmastonmuutoksen lisäksi ihmistä pelottavat esimerkiksi tekoälyn vaikutukset ja suurvaltojen politiikka.

Myös Vera Anttilalle suurin huoli on valtioissa ja niiden oman edun tavoittelussa.

– Voidaanko ihmiskunnan vallitsevia ideologioita muuttaa riittävästi, että ilmastonmuutokseen ehtisi vaikuttaa? Omaa ajattelumaailmaa täytyy muuttaa, mutta se ei ainoastaan riitä, jotta kaikki olisi tasapainossa. Talouden ja julkisen sektorin pitäisi myös puuttua peliin, Anttila pohtii.

 

Miten helpottaa omaa tai toisen ilmastoahdistusta?

Tutki tunteitasi. Mistä ne ovat peräisin, millaista faktaa niiden taustalla on?

Jaa tunteesi puhumalla, kirjoittamalla tai vaikka taiteen avulla. Hyväksy tunteesi ja pyri elämään niiden kanssa. Älä välttele tunteita liikaa, mutta niitä ei tarvitse miettiä koko ajan. On hyvä välillä vain elää tässä hetkessä.

Pidä tasapaino omassa hyvinvoinnissa. Aina voi tehdä vähän enemmän ympäristön hyväksi, mutta jossain vaiheessa se nakertaa omaa hyvinvointia. Mitkä ympäristöteot ovat sinulle sopivia, ja mikä tuntuu riittävältä?

Älä vähättele toisen tunteita, vaan tarjoa ymmärrystä.

Vaikka välillä tuntuu, että ilmaston suhteen kaikki on huonosti, on muistettava myös hyvät asiat. Ympäristönsuojelussa on saavutettu paljon asioita viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Älä anna katteetonta optimismia, mutta muistuta, että paljon hyvää on vielä jäljellä.

Vinkkejä antoivat opintopsykologi Sanni Saarimäki ja teologian tutkijatohtori Panu Pihkala.

Tarve vertaistuelle ja ammattiavulle

Opintopsykologi Sanni Saarimäki korostaa, että ahdistus ei ole paha asia eikä sellaista, mikä pitäisi vain hoitaa pois. Olennaista on, että oma suuttumus ja viha saadaan kanavoitua johonkin hyödylliseen, kuten omien elintapojen muuttamiseen tai vapaaehtoistyöhön.

Ahdistusta kokevia auttaisi, että ilmastoahdistuksesta voisi puhua julkisesti ja yhteisöllisesti. Ihmisille olisi hyvä tarjota julkisia käsittelymahdollisuuksia, vertaistukea ja ammattiapua. Myös taide voi helpottaa.

Anttila on saanut helpotusta ajatuksesta, että on olemassa yhteisöjä, joissa saa vertaistukea.

– Aikoinaan yksilöille sysättiin vastuuta valojen sammuttelulla, mutta yhdessä voi saada paljon enemmän aikaan.

Panu Pihkala
Panu PihkalaYle

 

Syksyllä uusi ryhmä opiskelijoille ja opettajille

Vaikka Aalto-yliopiston kokeiluryhmässä on nyt käynyt vasta kuusi opiskelijaa, oli kiinnostusta enemmän kuin ryhmään päätettiin ottaa osallistujia. Uusi ryhmä on tarkoitus järjestää taas syksyllä.

Suunnitelmissa on myös opettajille tarkoitettuja keskusteluryhmiä. Niiden tarkoituksena on auttaa opettajia, jotta he osaisivat työssään tukea opiskelijoita ja luoda totuudenmukaisen, mutta toivoon pohjautuvan käsityksen maapallon tilasta.

Tutkijatohtori Panu Pihkalan mukaan keskusteluryhmille olisi paljon tarvetta eri instituutioissa. Tähän asti ryhmät ovat olleet lähinnä ympäristöjärjestöjen pitämiä.

Esimerkiksi ympäristönsuojelun opiskelijoille ensimmäiset vuodet korkeakoulussa ovat rankkoja, koska kursseilla kerrotaan, kuinka huono tilanne on.

– Heillä pitäisi olla kuten lääkäriopiskelijoilla, että kun käsitellään rankkoja aiheita, niiden herättämien tunteiden käsittelyyn tarjotaan apua. Myös Aallossa on paljon aloja, jotka kytkeytyvät fossiilitalouteen. Nuoret tietävät, että siinä on ongelmia, Pihkala sanoo.

Suomessa herätty monia maita hitaammin

Myös sosiaali- ja terveysalalla on ryhdytty heräämään ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksiin. Tähän asti vähäiset toimet on kohdistettu kuitenkin fyysisiin vaikutuksiin.

Lastensuojelun palveluja tarjoavan Perhehoitokumppanien sosiaalityön laatupäällikkö ja tunnetaito-ohjaaja Harriet Rabb on jo muutaman vuoden ajan pyrkinyt tuomaan esiin ilmastonmuutoksen psykologisia ja emotionaalisia vaikutuksia. Hän on puhunut aiheesta sosiaalialan asiantuntijapäivillä niin Suomessa kuin ulkomailla. Suomessa asiaan on kuitenkin herätty monia maita hitaammin.

– Lastensuojelualan ammattilaisena olen huolestunut lasten ja nuorten psyykestä. Lapset ovat hyvin haavoittuvaisia ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Tällä hetkellä heille annetaan mallia, ettei näistä asioista puhuta, Rabb kertoo.

Rabb ja Panu Pihkala ovat mukana Kansanvalistusseuran hankkeessa, joka odottaa tällä hetkellä rahoituspäätöstä Keski-Suomen ELY-keskukselta. Hankkeen tarkoituksena olisi luoda toimintamalleja ja koulutusmateriaaleja, joiden avulla Aalto-yliopiston keskusteluryhmän kaltaisia vertaistukiryhmiä voitaisiin edistää sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla.

Landsat sateliitin kuva maapallosta.
Planet Observer / AOP
 

Yhtä aikaa surua ja toivoa

Miltä Anttilasta sitten tuntuu juuri nyt? Esille jätetyltä tunteiden fläppitaululta Anttila nostaa esiin surun ja toivon.

– Pitää surra niitä asioita, jotka loppuvat. Esimerkiksi omalta kotikadultani sahattiin täysin terveet puut. Kuitenkin ilmastonmuutoksessa on se sana muutos, ja muutos voi olla myös hyvää. Myös kotikadulleni ollaan istuttamassa uusia puita tulevaisuudessa.

Toivoa voi joskus saada pienistäkin asioista. Anttila kertoo, kuinka Otaniemen Subwayssä jaettiin jokin aika sitten muoviaterimia ja hän laittoi asiasta palautetta. Seuraavalla käyntikerralla aterimet olivat metallisia.

– Siitä tuli täysin utopinen fiilis, että voi oikeasti vaikuttaa asioihin tällä tavalla, Anttila kertoo.

 


 

 

Merenkulku on ollut yksi suurimmista päästölähteistä. Se tuottaa tällä hetkellä noin kaksi prosenttia ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä, suunnilleen yhtä paljon kuin Saksan valtio.


 

 

Merenkulun ilmastopäästöt aiotaan puolittaa

– Päätös voi poikia Suomen telakoille

lisätilauksia

 

Merenkulku sai oman "Pariisin ilmastosopimuksensa".

 

Meri- ja rannikkoliikenne | YLE
Matalikolle ajanut 400 metriä pitkä konttialus CSCL Indian Ocean Elbejoessa helmikuussa 2016.
Matalikolle ajanut 400 metriä pitkä konttialus CSCL Indian Ocean Elbejoessa helmikuussa 2016.Frank Bruendel / Citynewstv / EPA
 

Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO on kaksi viikkoa kestäneiden neuvottelujen tuloksena päässyt sopimukseen merenkulun ilmastopäästöjen vähentämisestä(siirryt toiseen palveluun).

Uuden sopimuksen myötä merenkulun hiilidioksidipäästöt on vuoteen 2050 mennessä määrä vähentää vähintään puoleen verrattuna vuoden 2008 tasoon.

 

Uusi sopimus saa vahvaa tukea laivayhtiöiltä. Merenkulkualan kansainvälinen yhteistyöjärjestö International Chamber of Shipping ilmoitti jo neuvottelujen alkuvaiheessa tukevansa tavoitetta päästöjen vähentämiseksi, kertoo Independent-lehti(siirryt toiseen palveluun).

Merenkulku ja ilmailu jäivät vuonna 2015 solmitun Pariisin ilmastosopimuksen ulkopuolelle. Ilmailu teki oman päästöjenvähennyssopimuksensa jo seuraavana vuonna, mutta merenkulun neuvottelut ovat olleet hitaammat. Tämä on johtunut siitä, että suuret rahtilaivat käyttävät paljon huonolaatuista bunkkeriöljyä, mitä on vaikea korvata uusiutuvilla polttoaineilla.

Nyt uusia ratkaisuja on kuitenkin tulossa. Esimerkiksi Turun telakalla on kehitetty uudenlaista polttokenno- ja LNG-teknologiaa, joka mahdollistaa laivojen päästöjen vähentämisen. Yle kertoi tästä vuonna 2016.

 

– Vuoden 2050 tavoitetaso on saavutettavissa. Meillä on valmistumassa malleja, jotka käyttävät polttokennoja. Kun näiden ratkaisujen kriittinen massa on saavutettu, kehitys tulee olemaan hyvin nopeaa, sanoo Suomen Varustamot ry:n neuvonantaja Olof Widén Independent-lehdelle.

Uudenlaisia laivoja tarvitaan paljon ja nopeasti. Tavoitetaso on niin kunnianhimoinen, että viimeistään vuoden 2030 tienoilla rakennettavien uusien laivojen päästötason on oltava lähellä nollaa.

 

Lähteet: AFP

 


 

Tutkijat vertailivat simuloimalla nykyisiä ja tulevia merenpinnan tasoja ja koralliriuttojen kuntoja neljällä erilaisten aaltoenergioiden alueilla. Kyseessä on niin sanottu takaiskuaalto. Alueet sijaitsevat Ranskan Polynesiassa ja Tahitilla. Sitten tutkijat simuloivat usealla mallilla aallon korkeutta sen jälkeen, kun se oli kulkenut riutan yli. Todennäköisin skenaario perustui hallitustenvälisen ilmastopaneelin arvioon merenpinnan korkeuden noususta.


 

 

Merten lämpenemisen kauhistuttava seuraus:

superaallot

 

   

 
Aallot voivat kasvaa jopa 2,4-kertaisiksi.
Aallot voivat kasvaa jopa 2,4-kertaisiksi. KUVA: EPA
 
 
 

Jopa yli kaksi kertaa nykyistä suuremmat aallot voivat piiskata rannikkoseutuja vuoteen 2100 mennessä

 

 

Monimuotoiset koralliriutat ovat rantojen paras turvavarustus valtamerten suuria aaltoja vastaan, ilmenee Science Advances -lehdessä helmikuussa julkaistusta tutkimuksesta. Tutkimuksessa on simuloitu koralliriuttojen tuhoutumisen mahdollisia seurauksia.

Sitä mukaa, kun merivesi lämpenee, myös koralliriutat kuolevat. Silloin myös korallien rantoja suojeleva vaikutus häviää.

 

Tutkimuksessa todetaan, että ainakin joillakin Tyynenmeren saarilla ranta-aallot voivat kasvaa jopa 2,4 kertaa nykyisiä korkeammiksi. Näin tapahtuisi vuoteen 2100 mennessä.

 

Koralliriuttojen karkeat, polveilevat rakenteet vaimentavat aaltoenergiaa kitkalla, jolloin aallot pienenevät ennen kuin ne ehtivät rantaan. Kun korallit kuolevat, myös riutan yleinen monimuotoisuus vähenee. Silloin rannikot voivat joutua koville.

Samaan aikaan ilmastonmuutos nostaa merenpintaa ja uhkaa matalalla olevia rannikkoyhteisöjä tulvilla ja rantaeroosiolla.

”Stressaantuneet” korallit eivät ehkä pysty kasvamaan ylöspäin riittävän nopeasti, jotta ne ehtisivät mukaan merenpinnan nousun vauhtiin. Myös se voi heikentää niiden kykyä vaimentaa aaltojen voimaa.

 


 

IEA on puolustanut fossiilispainotteisia raporttejaan sillä, että uusiutuvan energian käyttöönottoa on vaikea ennustaa. Varapääjohtaja Laura Cozzi myönsi pari vuotta sitten Ylelle, että se on “mission impossible”. Ainakin kaksi IEA:n pääraportin kirjoittajista oli öljy-yhtiöiden palveluksessa raporttia kirjoittaessaan, todetaan Oil Change Internationalin raportissa.


  

 

Kansainvälinen energiajärjestö:

 

Tulevaisuudessa fossiilisia polttoaineita

käytetään edelleen paljon – Maiden

hallituksia ohjataan eri suuntaan Pariisin

ilmastosopimuksen kanssa

 

Kansainvälinen energiajärjestö ennustaa, että kahden asteen rajapyykki ylitetään jo 15 vuoden päästä.

 

 

Kotimaa
Saksalaisen sokeritehtaan piipusta nousee savua taivaalle.
Armin Weigel / EPA
 
 

Fossiillisia polttoaineita käytetään Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n skenaarion mukaan(siirryt toiseen palveluun)tulevaisuudessakin niin paljon, että maapallo lämpenee 1,5 astetta jo vuoteen 2022 mennessä ja kaksi astetta vuoteen 2034 mennessä.

 

IEA:lla on myös toinen kunnianhimoisempi ennustemalli. Siinäkin 1,5 asteen hiilibudjetti ylitetään jo vuoteen 2023 mennessä ja kahden asteen raja vuoteen 2040 mennessä.

IEA tulee näin edistäneeksi näkymää maailmasta, joka on riippuvainen fossiilisista polttoaineista.

– On vaarana, että skenaariosta tulee itseään toteuttava ennustus politiikan ja sijoitusten pohjana, sanoo tutkimusjohtaja Greg Muttitt tutkimuksen julkaisseesta Oil Change International -järjestöstä(siirryt toiseen palveluun), joka ajaa siirtymää fossiilisista kohti puhtaampia energiamuotoja.

Pariisin ilmastosopimuksessa sovittiin, että ilmastonmuutos pidetään alle kahdessa asteessa ja pyritään alle 1,5 asteen lämpenemiseen.

 

"Jos muutkin jatkavat, mekin jatkamme fossiililinjalla"

Energia-alan raamatuksi sanotun IEA:n ennusteen ongelma on se, että monessa maassa sitä käytetään energiapolitiikan perustana. Jos siis energiajärjestö ennustaa, että fossiilisia käytetään jatkossakin paljon, maiden hallitukset perustelevat sillä fossiilisten polttoaineiden käytön jatkamista. Fossiiliset polttoaineet taas ovat pääsyy ilmastonmuutokseen.

Myös Suomessa on käytetty IEA:n laskelmia, kun on valittu tulevaisuuden tapoja tuottaa energiaa, esimerkiksi vuoteen 2030 tähtäävässä ilmasto- ja energiastrategiassa.

Kaikki OECD:n alaisen IEA:n 30 jäsenmaata ovat allekirjoittaneet Pariisin ilmastosopimuksen. Muttittin mukaan IEA:n pitäisi auttaa maita saavuttamaan ilmastotavoitteet, eikä pidättäytymään niistä.

 

Fossiiliset jyllänneet aiemminkin – uusiutuvan energian tuotantoa vaikea ennustaa

Kansainvälinen energiajärjestö on aiemmissa raporteissaan ennakoinut ilmastonmuutosta aiheuttavista fossiilisista polttoaineista irtautumista pahasti alakanttiin. Esimerkiksi vuoden 2010 ennusteet aurinkosähkön tuotannosta vuonna 2024 saavutettiin jo tammikuussa 2015. Myös IEA:n ennustama aurinkosähkön investointikustannus Euroopassa vuonna 2050 alittui jo vuonna 2015.

 


 

Tähän asti maapallon lämpenemisennusteet ovat keskittyneet historiallisiin lämpötilatietoihin. Nyt Cox kollegoineen on keskittynyt vuosien väliseen lämpötilavaihteluun ennusteessaan. Näin on heidän mukaansa saatu paljon tarkempi ennuste siitä, paljonko päästömme lämmittävät maapalloa.


 

 

Pahimmat kauhuskenaariot

ilmastonmuutoksesta eivät ehkä toteudukaan

– Uusi tutkimus täsmentää ennustetta

tulevaisuuden maailmasta

 

Maapallon lämpötilat pysynevät turvallisemmissa rajoissa, mutta eivät tarpeeksi viileinä.

 

Ilmastonmuutos
Maisema elokuvasta Blade Runner 2049.
Maisema elokuvasta Blade Runner 2049.Filmikamari
 

Maapallo ei lämpene niin kuumaksi ja epätoivoiseksi paikaksi kuin on pahimmillaan pelätty.

Näin ennustaa tammikuussa tiedelehti Naturessa julkaistu tutkimus (siirryt toiseen palveluun). Jos tutkimus on oikeassa, saatamme välttää kaikkein pahimmat ilmastonmuutosskenaariot.

 

Tutkimusryhmä laskee, että maapallo lämpenee todennäköisimmin 2,8 celsius-astetta tällä vuosisadalla. Maapallon lämpenemisen vaihteluväliksi on aiemmin arvioitu 1,5 - 4,5 astetta. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n lämpenemisennuste on pysynyt samana yli 25 vuotta.

Uudenlaiset laskelmat tarkentavat lämpenemisennustetta sekä ylä- että alapäästä. Tutkijoiden mukaan kasvihuonekaasut lämmittävät palloamme 2,2 - 3,4 astetta vuosisadan loppuun mennessä. Tutkijat siis kuoppaavat kaikkein tukalimmat ennusteet. Toisaalta he heittävät hyvästit myös sille, että pysyttäisiin vain pienessä lämpenemisessä. Ilmasto lämpenee heidän ennusteensa mukaan joka tapauksessa vähintään 2,2 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna.

Pariisin ilmastosopimuksessa vuonna 2015 maailman maat sopivat, että lämpeneminen pyritään pitämään alle kahdessa asteessa, tai jopa alle 1,5 asteessa.

 

Kritiikkiä satelee

Tuoretta tutkimusta on ehditty jo kritisoimaan esimerkiksi ilmastotutkijoiden ylläpitämällä sivustolla(siirryt toiseen palveluun).

Exeterin yliopiston professorin Peter Coxin ja kollegojen laskelmia pidetään liian yksinkertaistettuina. Arvostelijat epäilevät uuden tutkimuksen tarkkuuden kärsivän, jos se liitetään osaksi maapallon oikeaa ilmastosysteemiä.

Pääsimmekö pälkähästä?

Emme päässeet. Tutkimuksen tekijät huomauttavat, että tuloksia ei pidä ymmärtää niin, että taistelun ilmastonmuutosta vastaan voisi lopettaa.

– Näemme merkittävää lämpenemistä ja sen vaikutuksia tällä vuosisadalla, jos emme kunnianhimoisesti vähennä päästöjämme, tutkijat toteavat The Guardianissa(siirryt toiseen palveluun).

Jo 1,5 asteen lämpenemisellä on vaikutuksia. Maapallo on nyt lämmennyt yhden asteen, mikä lisää esimerkiksi vaikeita kuivuuskausia, toisaalla rankkasateita ja myrskyjä ja nostaa merenpintaa. Maapallolla, joka lämpenisi 3,4 astetta, voisi olla jo katastrofaalisia seurauksia. Lämpenemiskehitys olisi karannut todennäköisesti silloin jo käsistä, eikä ilmastonmuutosta olisi enää mahdollista hillitä tai pysäyttää, vaan se ruokkisi itse itseään.

 

Miten erilaisiin tuloksiin oikein päädyttiin? ***

Tähän asti maapallon lämpenemisennusteet ovat keskittyneet historiallisiin lämpötilatietoihin. Nyt Cox kollegoineen on keskittynyt vuosien väliseen lämpötilavaihteluun ennusteessaan. Näin on heidän mukaansa saatu paljon tarkempi ennuste siitä, paljonko päästömme lämmittävät maapalloa.

***

Tutkijat käyttävät tällaisesta tutkimuksesta termiä ilmastoherkkyys. Se tarkoittaa sitä lämpötilan muutosta, joka seuraa hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistumisesta ilmakehässä.

Tutkimusryhmän mukaan jää vain kolmen prosentin todennäköisyys sille, että lämpeneminen pysyy alle 1,5 asteessa ja yhden prosentin todennäköisyys, että lämpötila kohoaa yli 4,5 astetta.

 


 

– Tärkeä havainto oli, että jopa alle yhden asteen nousu ilman lämpötilassa lisäsi kasvihuonekaasujen tuottoa syvällä maaperässä. Tämä näyttäisi johtuvan siitä, että lämpenemisen myötä liukoisten yhdisteiden, kuten liukoisen eloperäisen hiilen valunta maan pintakerroksista syvemmälle lisääntyy, MSc Carolina Voigt kertoo väitöstiedotteessaan.

 

Lämpeneminen lisää arktisten alueiden kasvihuonekaasupäästöjä. Tämä taas voimistaa ilmastonmuutosta edelleen. (Clipart.com)
 
 

Ikiroudan sulaminen voi vaikuttaa

merkittävästi ilmastoon

 

 

Arktisen alueen lämpeneminen ja ikiroudan sulaminen voivat vaikuttaa merkittävästi planeettamme ilmastoon, sillä arktisiin maihin on varastoitunut valtava määrä hiiltä ja typpeä.

 

Ilmastonmuutos voi lisätä näiden hiili- ja typpivarantojen vapautumista ilmakehään kasvihuonekaasuina: hiilidioksidina, metaanina ja typpioksiduulina. Arktiset alueet lämpenevät kaksi kertaa nopeammin kuin maapallomme keskimäärin.

 

Väitöskirjassaan Carolina Voigt havaitsi, että lämpeneminen ja ikiroudan sulaminen lisäsivät näiden kaikkien kolmen kasvihuonekaasun vapautumista subarktisista tundramaista.

Tulokset osoittavat, että tulevaisuuden lämpimämmässä ilmastossa tundran ikiroutasuot eivät toimi ainoastaan hiilidioksidin ja metaanin lähteinä, vaan voivat päästää yhä enemmän myös voimakasta kasvihuonekaasua, typpioksiduulia.

Lämpenemisen vaikutuksista arktisen alueen hiilidioksidi- ja metaanipäästöihin on tehty melko paljon aiempaa tutkimusta. Voigt kuitenkin osoitti väitöskirjassaan ensimmäistä kertaa, että lämpenemisen myötä myös arktisen alueen typpioksiduulipäästöt tulevat todennäköisesti kasvamaan.

– Maan kosteudessa ja kasvillisuudessa tapahtuvilla muutoksilla tulee olemaan merkittävä rooli arktisten typpioksiduulipäästöjen säätelijänä tulevaisuudessa. Voigtin esittämien tulosten perusteella arktiset suot voivat muuttua merkittäviksi typpioksiduulin lähteiksi ikiroudan sulamisen myötä. Alueet, jotka mahdollisesti tulevat toimimaan typpioksiduulin lähteinä tulevaisuuden lämpimämmässä ilmastossa, kattavat jopa neljänneksen arktisesta maa-alueesta.

 

Kenttäkokeessa typpioksiduulin lisäksi myös hiilidioksidin ja metaanin päästöt ilmakehään kasvoivat.

***

– Tärkeä havainto oli, että jopa alle yhden asteen nousu ilman lämpötilassa lisäsi kasvihuonekaasujen tuottoa syvällä maaperässä. Tämä näyttäisi johtuvan siitä, että lämpenemisen myötä liukoisten yhdisteiden, kuten liukoisen eloperäisen hiilen valunta maan pintakerroksista syvemmälle lisääntyy, Voigt kertoo väitöstiedotteessaan.

***

Hänen mukaansa sulamiskokeessa ikiroudan sulaminen toisaalta lisäsi metaanin sidontaa ilmakehästä hapellisen turvekerroksen syvenemisen myötä, mutta toisaalta se lisäsi vanhan hiilen vapautumista ikiroudasta ilmakehään.
Voigtin mukaan tulokset osoittavat selvästi, että lämpeneminen lisää arktisten alueiden kasvihuonekaasupäästöjä. Tämä taas voimistaa ilmastonmuutosta edelleen.

MSc Carolina Voigtin väitöskirja Effects of climate warming and permafrost thaw on greenhouse gas dynamics in subarctic ecosystems tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa perjantaina.

 


 

TUOTANTOKUSTANNUSTEN lasku on edellytys sille, että uusiutuvan energian yhtiöt pääsevät irti riippuvaisuudestaan valtion tuista. Viime vuonna Euroopassa rikottiin useita merkkipaaluja tällä saralla.


Talous
 
 

 

Uusiutuvan energian hinta jatkaa laskuaan:

Aurinkosähkön hinnasta lähti seitsemässä

vuodessa yli 70 prosenttia, tuulivoima

kilpailee jo tosissaan fossiilisten kanssa

 

Vuonna 2020 kaikki nyt kaupallisesti hyödynnettävät uusiutuvan energian tuotantomuodot kilpailevat jo tuotantokustannuksissa fossiilisten polttoaineiden kanssa, uskoo kansainvälinen uusiutuvan energian järjestö.

 


Helsingin Kivikossa on aurinkovoimala hiihtohallin katolla. Kuva huhtikuulta 2016.

UUSIUTUVAN energian tuotantokustannukset jatkoivat laskuaan viime vuonna. Teknologian kehityksen ansiosta useimpien tuotantomuotojen kustannukset ovat globaalisti jo tasolla, jolla ne kilpailevat tosissaan fossiilisten polttoaineiden kanssa, kertoo tuore raportti.


Tiedot on koonnut kansainvälinen hallitustenvälinen järjestö Irena, jonka tavoitteena on edistää uusiutuvan energian leviämistä. Sen tilastoja käytetään maailmalla laajalti.


Erityisen jyrkästi on halventunut aurinkosähkön tuottaminen. Seitsemässä vuodessa aurinkosähkön keskimääräinen tuotantohinta maailmalla on laskenut 73 prosenttia, 360 dollarista 100 dollariin megawattituntia kohden. Jyrkkää laskua selittää se, että aurinkokennojen hinnat ovat laskeneet kymmenessä vuodessa lähes 90 prosenttia.

Merituulivoiman keskimääräinen tuotantohinta on laskenut samassa ajassa 170 dollarista 140 dollariin megawattitunnilta. Maatuulivoiman hinta laski 80 dollarista 60 dollariin megawattitunnilta.
 

Vertailu perustuu tuotannon koko elinkaaren kustannuksiin.

Uusiutuvien tuotantokustannukset vaihtelevat suuresti alueittain.

 

Kaikki kolme tuotantomuotoa ovat nyt tuotantohinnaltaan tasolla, jolla ne voivat periaatteessa kilpailla fossiilisten polttoaineiden polttamisen kanssa, Irena arvioi. Analyysissä fossiilisista tuotetun sähkön tuotantokustannuksiksi arvioidaan 50–170 dollaria megawattitunnilta tuotantomuodosta ja polttoaineesta riippuen.

Uusiutuvien tuotantokustannukset kuitenkin vaihtelevat suuresti alueittain, joten keskiarvoista ei voi tehdä yksittäisiä maita tai alueita koskevia päätelmiä.

Tuulivoima osoittautui varsin kilpailukykyiseksi tuotantomuodoksi myös Suomessa, kun Lappeenrannan teknillinen yliopisto viime syksynä vertaili eri sähköntuotantomuotojen kustannuksia. Maatuulivoiman tuotantokustannukset olivat ydinvoiman ohella vertailun pienimmät.

IRENAN mukaan uusiutuvien tuotantokustannusten lasku ei jää tähän. Näin kertovat tiedot tarjouskilpailuista ja huutokaupoista ympäri maailmaa.

Esimerkiksi Persianlahdella ja Latinalaisessa Amerikassa järjestetyissä tarjouskilpailuissa on tehty uusia ennätyksiä, ja siellä saatetaan rakentaa jo tänä ja ensi vuonna aurinkosähköä, jonka tuotantohinta on 30 dollaria megawattitunnilta. Olosuhteet maissa ovat otolliset aurinkosähkön tuottamiselle.

Myös merituulivoimaa on tarjottu huutokaupoissa viime vuonna ennätyksellisen halpaan hintaan, ja Irena arvioi, että vuonna 2020 keskimääräinen tuotantohinta laskee nykyisestä 140 dollarista 60–100 dollariin. Maatuulivoiman keskihinta voisi laskea nykyisestä 60 dollarista 50 dollariin.

Viime vuonna Euroopassa rikottiin useita merkkipaaluja.

Yhä laskevia tuotantokustannuksia ennustaa myös Kansainvälinen energiajärjestö IEA.

Kaikkiaan Irena arvioi, että vuonna 2020 uusiutuvat kilpailevat jo tosissaan kannattavuudessa fossiilisten polttoaineiden kanssa. Järjestö arvioi, että tuolloin useimpien uusiutuvan energian muotojen tuotantohinnat ovat samaa luokkaa tai jopa alemmat kuin fossiilisilla polttoaineilla.
 
***

TUOTANTOKUSTANNUSTEN lasku on edellytys sille, että uusiutuvan energian yhtiöt pääsevät irti riippuvaisuudestaan valtion tuista. Viime vuonna Euroopassa rikottiin useita merkkipaaluja tällä saralla.
 
***

Sekä Hollannissa että Saksassa järjestettiin huutokaupat, joissa energiayhtiöt tarjoutuivat ensimmäistä kertaa tuottamaan merituulivoimaa ilman valtion tukia. Britanniassa puolestaan päätettiin rakentaa ensimmäinen aurinkosähkövoimala ilman valtion tukea.
 

Pohjoisella napa-alueella on ollut tätä vähemmän jäätä vain vuonna 2016. Tammikuun alussa pohjoisessa oli vähemmän merijäätä kuin koskaan vastaavaan aikaan satelliittiseurannan aikana eli vuoden 1979 jälkeen.


  

Pohjoisella napaseudulla oli lämmin joulukuu

 

Esimerkiksi Alaskassa oli yli 10 astetta tavanomaista lämpimämpää.

 

Arktinen alue
Violingletscherin jäätikkö ja vuono Grönlannissa.
Violingletscherin jäätikkö ja vuono Grönlannissa.Maria Jose Vinas / NASA
 

Amerikkalainen tutkimuslaitos The National Snow and Ice Data Center(siirryt toiseen palveluun) (NSIDC) kertoo, että joulukuun keskilämpötila oli 2-6 astetta normaalia korkeampi Pohjoisen jäämeren alueella. Lämpötilaa seurataan ilmakehässä noin 800 metrin korkeudessa merenpinnasta

 

Osassa Alaskaa ja Siperian koillisosia kuun keskilämpötila oli peräti yli 10 astetta normaalia korkeampi.

 

Myös Huippuvuorilla ja Luoteis-Siperiassa mitattiin tavanomaista korkeampia lämpötiloja. Siellä oli yli viisi astetta lämpimämpää kuin viime vuosikymmeninä keskimäärin.

Tavanomaista kylmempää oli Jäämeren alueella joulukuussa vain Islannissa, jossa keskimääräinen joulukuu on parisen astetta lämpimämpi kuin viime vuonna.

 

Pohjoisen napajään alue kartalla joulukuussa 2017
Valkoinen alue kuvaa merijään peittämää aluetta joulukuussa 2017. Punainen viiva kuvaa jääalueen keskimääräistä kokoa vuosina 1981-2010.National Snow and Ice Data Center (NSIDC)

 

Merijäästä on kadonnut miljoona neliökilometriä

Arktisen alueen merijää oli joulukuussa keskimäärin lähes 12 miljoonan neliökilometrin kokoinen. NSIDC:n mukaan alue on noin miljoona neliökilometriä pienempi kuin keskimäärin vuosina 1981–2010.

***

Pohjoisella napa-alueella on ollut tätä vähemmän jäätä vain vuonna 2016. Tammikuun alussa pohjoisessa oli vähemmän merijäätä kuin koskaan vastaavaan aikaan satelliittiseurannan aikana eli vuoden 1979 jälkeen.

***

NSIDC:n keräämien tietojen mukaan(siirryt toiseen palveluun) arktisen merijään pinta-ala on pienentynyt viime aikoina keskimäärin 3,7 prosenttia vuosikymmenessä.

 


 

Helsingin yliopiston ilmakehätutkijat ovat kehittäneet SMEAR-konseptia vuodesta 1989, jolloin professori Pertti Hari ja Kulmala aloittivat ensimmäisen SMEAR-aseman suunnittelun. Konseptin oleellisena osana on avoin data ja datavirrat. – Kun on riittävästi avointa dataa maapallon tilasta, se mahdollistaa riittävän monipuolisen analyysin. Näin saadaan tietoa esimerkiksi siitä, mitkä alueet maapallolla voivat vahvistaa hiilinieluja ja lisätä ilmakehää viilentävien pienhiukkasten syntyä.


 
Hyytiälän SMEAR II -asema. (Kuva: Juho Aalto)
 

Maapallon vointia voisi mitata globaalilla1000 aseman verkostolla

 

Akateemikko Markku Kulmala perää kansainväliseltä yleisöltä jatkuvia monipuolisia mittauksia maapallon tilan selvittämiseksi.

Mitä maapallolla tapahtuu, miten maapallon ilmakehä ja sen vuorovaikutukset maapallon pinnan kanssa oikein toimivat?

 

Tiedetään, että ilmasto muuttuu, kaupungistuminen lisääntyy, ruoka ei riitä, eikä puhdas vesi, ilma saastuu, biodiversiteetti kärsii, ympäristö kemikalisoituu, epidemiat globaalistuvat ja energia on käymässä niukaksi – kaikki ovat ilmiöitä, jotka liittyvät oleellisesti toisiinsa eikä niitä voi ratkaista yksitellen.

Nature-tiedejulkaisussa ilmestyneessä artikkelissa Build a global Earth Observatory, akateemikko Markku Kulmala peräänkuuluttaa kansainväliseltä yleisöltä jatkuvia monipuolisia mittauksia näiden asioiden selvittämiseksi. Hän katsoo, että ongelmien ratkaiseminen vaatii myös riittävän pitkäaikaista mittausdataa eri puolilta maapalloa.

Ratkaisun avain on erilaisten luonnonilmiöiden takaisinkytkentöjen ja vuorovaikutusten selvittäminen. Tämä voidaan tehdä, ja se on jo tehty Suomessa, Juupajoen Hyytiälässä, missä SMEAR II -asemalla mitataan yli 1200 erilaista muuttujaa ilmassa ja ympäristössä ympäri vuorokauden.

Näitä ovat esimerkiksi kasvihuonekaasujen pitoisuudet, pienhiukkasten pitoisuudet ja koostumus, otsoni, typenoksidit, rikki- ja typpihappo, sadat erilaiset hiilivedyt, molekyyliklusterit, maaperän ominaisuudet, fotosynteesi ja puiden kaasuaineenvaihdunta.

 

Tuhannelta asemalta avointa dataa 24/7

Maapallonlaajuinen uusi Global SMEAR (Stations for Measuring Earth Surface Atmosphere Relations) -verkko tarvitsee tutkijan mukaan noin tuhat Hyytiälän kaltaista asemaa.

– Investointikustannukset asemaa kohden ovat kymmenen miljoonaa euroa, joten investoinnit Global SMEAR -verkkoon olisivat samaa suuruusluokkaa kuin (Donald) Trumpin muuri Meksikon rajalle, Kulmala ynnää.

Global SMEAR mittaisi kasvihuonekaasuja, pienhiukkasia, hivenkaasuja, oksidantteja, pilvien ominaisuuksia, sadetta, ekosysteeminen tilaa ja yleisesti ottaen ympäristön muutoksia, ihan niin kuin Hyytiälässä jo tehdään. Tarvitaan myös uutta teknologiaa, kuten massaspektrometria, joka pystyy ilmakehässä mittaamaan erittäin pieniä hiukkaspitoisuuksia.

– Global SMEARin toteuttaminen vaatii laajaa kansainvälistä yhteistyötä, jota voisi pitkällä aikavälillä johtaa esimerkiksi meteorologian kansainvälinen järjestö WMO yhdessä suomalaisten toimijoiden kanssa, Kulmala arvelee viitaten Hyytiälän SMEAR-asemalta saatuun korkeatasoiseen aineistoon.

 

Kestäviä päätöksiä vain riittävällä aineistolla ***

Helsingin yliopiston ilmakehätutkijat ovat kehittäneet SMEAR-konseptia vuodesta 1989, jolloin professori Pertti Hari ja Kulmala aloittivat ensimmäisen SMEAR-aseman suunnittelun. Konseptin oleellisena osana on avoin data ja datavirrat.

– Kun on riittävästi avointa dataa maapallon tilasta, se mahdollistaa riittävän monipuolisen analyysin. Näin saadaan tietoa esimerkiksi siitä, mitkä alueet maapallolla voivat vahvistaa hiilinieluja ja lisätä ilmakehää viilentävien pienhiukkasten syntyä.

***

Kulmala uskoo myös, että uusia ilmastonmuutosta hillitseviä takaisinkytkentöjä voi löytyä.

– Vain riittävällä datalla ja monipuolisella analyysillä päästään tekemään kestäviä päätöksiä, hän sanoo.

 


 

Presidentti Sauli Niinistö korosti Suomen olevan sitoutunut Pariisin sopimuksen toimeenpanooin. –Jokaisen meistä on otettava ja kannettava vastuuta; elämäntapamme tuottaa kriittiseksi käyvää kuormaa planeetallemme. Maailma ei ole vain meitä varten, se on jatkuvuutta varten. Ja se meidän on turvattava.


 

 

Sauli Niinistö: ”Elämme koko ihmiskunnalle

ratkaisevia aikoja”

 
 
Luotu: 
1.1.2018 12:13

  • Kuva: Alma Talent
    Kuva
    Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen tilanne on Sauli Niinistön mukaan vakaa, mutta maailmalla myllertää.
 
|

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö varoitti uudenvuoden puheessaan velkaantumisesta. Lisäksi presidentti kommentoi ulko- ja turvallisuuspoliittista tilannetta sekä ilmastonmuutosta.

 

Niinistö huomautti, että julkinen ja yksityinen kulutus lisääntyivät Suomessa myös ilman talouskasvua, koska runsas velkaantuminen mahdollisti tämän.

–Velkaa taas on ollut tarjolla keskuspankkien valtavien elvytystoimien myötä. Tunnettu tosiasia on, että vientimaana taloutemme on kovasti riippuvainen kysynnästä maailmalla, presidentti sanoi. 

Hän korosti, että on syytä tiedostaa, että velkaantunut talous on myös hyvin riippuvainen suurten keskuspankkien politiikasta.

–On aiheellisesti varoitettu, että runsas rahoitus on kanavoitunut velkojen ja omaisuusarvojen kasvuun. Rahapolitiikan tiukentaminen, johon jossain vaiheessa maailmalla väistämättä päädytään, johtaa haasteellisempaan tilanteeseen.  Kohtuullinen varovaisuus on nyt paikallaan.

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen tilanne on presidentin mukaan vakaa, mutta maailmalla myllertää.

–Ja se vaikuttaa meihin ja kaikkiin. Viime aikoina vain harva kansainvälisen politiikan tapahtuma on ollut toivottu, saati sitten iloinen.

Hän mainitsi erikseen Pohjois-Korean ”kärjistävän asekehittelyn”, joka Niinistön mukaan  on ollut uusi lisä muutoinkin mittavaan turvallisuusuhkien luetteloon.

–Yhä selkeämmin näkyy, että Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat, vaihtelevin kokoonpanoin, istuvat niissä pöydissä, joissa maailman menoa säädellään. On sinänsä hyvä asia, että suurilla on keskusteluyhteys. Meidän kannaltamme ongelmana ovat ne puuttuvat tuolit: EU on jäänyt sivuosaan ja YK:n rooli tuntuu kutistuvan, hän huomautti.

–Suurten välissä on onneksi aina tilaa myös pienille. Suomi tarjoaa mielellään hyviä palveluksia kun niille on kysyntää. Suomi toimiikin aktiivisesti vakautta ja vuoropuhelua tukien niin Itämerellä, arktisilla alueilla kuin maailmanlaajuisesti, Niinistö jatkoi.

 

"Jokaisen meistä on otettava ja kannettava vastuuta"

Joulun alla YK:sta tulleissa viesteissä  myönteistä oli Niinistön mukaan se, että turvallisuusneuvosto kykeni yksimielisyyteen Pohjois-Korean lisäpakotteista. Pahaenteistä taas se, että Yhdysvallat on esittänyt kovasanaista kritiikkiä maailmanjärjestön toimintaa kohtaan.

–Suomi tukee YK:n pääsihteeri Guterresin aloitetta järjestön uudistamisesta. Tähtäin on lisätä YK:n toiminnan vaikuttavuutta ja vastuullisuutta. Ja se on oikein, koska puutteistaan huolimatta YK on korvaamaton toimija kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi, hän linjasi.

Presidentti otti kantaa myös ilmastonmuutokseen, joka hänen mukaansa ei ole mielipidekysymys.

–Elämme koko ihmiskunnalle ratkaisevia aikoja. Ilmastonmuutos ei ole mielipidekysymys vaan todellinen uhka. Monille meistä ymmärrys siitä on tullut myöhään ja olisi tullut vielä myöhemmin ilman niitä ihmisiä, jotka herätystä ovat soittaneet.  Hyvä kun herättivät!

***

Niinistö korosti Suomen olevan sitoutunut  Pariisin sopimuksen toimeenpanooin.

–Jokaisen meistä on otettava ja kannettava vastuuta; elämäntapamme tuottaa kriittiseksi käyvää kuormaa planeetallemme. Maailma ei ole vain meitä varten, se on jatkuvuutta varten. Ja se meidän on turvattava.

***

 


 

Pariisin sopimukseen on kirjattu, että ilmaston lämpeneminen rajoitetaan alle kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Jotta tavoite saavutettaisiin, kaikkien maiden on vähennettävä päästöjään enemmän kuin ne ovat tähän mennessä luvanneet. Myös Euroopan unioni joutuu tiukentamaan omia päästötavoitteitaan. Tähän mennessä sovittu 40 prosentin päästöleikkaus 1990-luvun tasosta vuoteen 2030 mennessä ei riitä. Uudet tavoitteet pitäisi sopia viimeistään Suomen puheenjohtajuus­kaudella vuonna 2019.


 
Pääkirjoitus    |   Pääkirjoitus
 
 

Maailma odottaa uusia ilmastotekoja

 

Ensi vuoden aikana maailman maiden pitäisi päästä sopuun siitä, miten Pariisin ilmastosopimusta toteutetaan käytännössä.

 



Aurinkokennoja
 Los Angelesin keskustassa. Kalifornian osavaltiossa Yhdysvalloissa ilmastotavoitteet on otettu tosissaan.
YKSI tämän vuoden hyvistä uutisista oli se, että kaikki maailman maat tulivat mukaan Pariisin ilmasto­sopimukseen. Viimeisinä sopimukseen liittyivät tänä syksynä Nicaragua ja Syyria.

Vuonna 2015 YK:n johdolla aikaansaatu sopimus on merkki siitä, että ilmastonmuutos on otettu poliittisella tasolla tosissaan. Näin kattavia kansainvälisiä sopimuksia saadaan harvoin aikaan.


Huono uutinen taas oli se, että kesäkuussa Yhdysvaltain presidentti ­Donald Trump ilmoitti maansa vetäytyvän sopimuksesta.

Alkavana vuonna maailman maiden pitäisi vihdoin sopia, miten Pariisin sopimusta toteutetaan käytännössä. Siitä ei tule helppoa. Tämä kävi ilmi jo syksyllä Saksan Bonnisssa pidetyssä ilmastokokouksessa, jossa piti pohjustaa tulevaa sääntökirjaa käytännön ilmastoteoille. Bonnissa ei edistytty juuri lainkaan päästöjen mittaamiseen tai vertailukelpoiseen ja läpinäkyvään raportointiin liittyvissä kysymyksissä. Joka tapauksessa vuoden 2018 aikana käydään keskustelukierros siitä, miten maat kasvattavat päästövähennyssitoumuksiaan. Lopputuloksena syntyvä sääntökirja pitäisi hyväksyä joulukuussa Puolassa pidettävässä kokouksessa.


Yhdysvaltain ilmoitus vetäytyä sopimuksesta on kova isku kansainvälisille ­ponnisteluille siitä huolimatta, että monet osavaltiot, kaupungit ja yritykset Yhdysvalloissa ovat edelleen sitoutuneet Pariisin sopimuksen tavoitteisiin. Käytännössä sopimuksesta eroaminen on mahdollista vasta marraskuussa 2020. Samoihin aikoihin Yhdysvalloissa järjestetään seuraavat presidentinvaalit.

Presidentti Trump toteutti ilmoituksellaan vaalilupauksiaan, jotka miellyttävät muun muassa presidentti Barack Obaman kaudella suljettujen hiilikaivosten työttömiksi jääneitä työntekijöitä. Käytännössä ­Trumpin ilmoitus ei yksin riitä hiilikaivosten ­uudelleen avaamiseen. Asian ratkaisevat kaivostoiminnan kannattavuus ja hiilen hinta.


Samaan aikaan väestömäärältään Yhdysvaltain suurin osavaltio Kalifornia toteuttaa kunnian­himoista puhtaan energian ohjelmaansa ja on asettanut energiatehokkuudelle tiukat tavoitteet. Muiden osavaltioiden ja Yhdysvaltain ­auto­teol­lisuuden pitää reagoida tähän. Samansuuntaista kehitystä vauhdittaa kansain­­välisesti, että vähäpäästöinen tai päästötön energia on halventunut esimerkiksi aurinkokennojen hinnan laskettua.


Markkinatalouden ohella myös kansallinen etu voi olla syy puhtaampien energiavaihtoehtojen edistämiseen. Esimerkiksi nopeasti teollistuvassa ­Kiinassa ilmansaasteet ovat jo niin suuri terveysongelma, ettei maan poliittinen johto voi sivuuttaa niitä­.

Yhdysvaltain vetäytyessä kansainvälisessä yhteistyössä korostuukin Kiinan, Intian ja Euroopan unionin rooli. EU:n omat toimet ovat jo johtaneet siihen, että talouskasvun kiihtyminen EU-maissa ei enää suoraan kasvata hiilidioksidipäästöjä. Silti esimerkiksi Saksan energiatuotannon riippuvuus rusko- ja kivihiilestä on vielä ratkaisematta.
 
***

Pariisin sopimukseen on kirjattu, että ilmaston lämpeneminen rajoitetaan alle kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Jotta tavoite saavutettaisiin, kaikkien maiden on vähennettävä päästöjään enemmän kuin ne ovat tähän mennessä luvanneet. Myös Euroopan unioni joutuu tiukentamaan omia päästötavoitteitaan. Tähän mennessä sovittu 40 prosentin päästöleikkaus 1990-luvun tasosta vuoteen 2030 mennessä ei riitä. Uudet tavoitteet pitäisi sopia viimeistään Suomen puheenjohtajuus­kaudella vuonna 2019.
 
***

Kun vuonna 1985 merijäästä lähes puolet oli paksua, monivuotista jäätä, nykyään jopa 79 prosenttia on ohuempaa, yksivuotista jäätä. Jääkairanäytteistä, fossiileista ja muista lämpötilan välillisistä mittareista voidaan todeta, että lämpötila pohjoisessa nousee ja jää vähenee tahdilla, jollaista ei ole koettu 1500 vuoteen.


 
Tiede
 
 

Raportti: Arktinen alue lämpenee

huolestuttavaa vauhtia – meri­jää jatkaa

hupenemistaan ja iki­routa sulaa nopeammin

kuin koskaan

 

Pohjoinen alue lämpenee kaksi kertaa nopeammin kuin muu maapallo ja joidenkin merialueiden keskilämpötila on neljä astetta tavallista korkeampi, kertoo tuore vuosiraportti arktisten alueiden tilasta.

 

 


 

Jäävuori ajelehti Kulusukin kaupungin sataman ohi Grönlannissa elokuussa 2009. Maapallon pohjoiset
 alueet lämpenevät kaksi kertaa nopeammin kuin muu maapallo.
Yhdysvaltain sään- ja valtamerentutkimushallinto NOAA on jälleen julkaissut vuosittaisen raporttinsa pohjoisten alueiden tilasta. Raportti esiteltiin viime viikolla New Orleansissa, ja se on karua kertomaa.


Ikirouta jatkaa sulamistaan ja pohjoiset alueet lämpenevät kaksi kertaa nopeammin kuin muu maapallo. Merijään huippumäärä oli tänä vuonna maaliskuussa pienempi kuin koskaan aiemmin, ja ylipäänsä tämä vuosi oli historian toiseksi lämpimin pohjoisilla alueilla. Ennätysvuosi oli 2016. Tänä vuonna alueella oli 1,6 astetta keskimääräistä lämpimämpää.


BARENTSINMERELLÄ ja Tšuktšimerellä meriveden pintalämpötila oli elokuussa 4 astetta keskiarvoa korkeampi. Koillis-Siperian ja Alaskan välissä sijaitsevan Tšuktšimeren pintalämpötila on noussut 0,7 astetta vuosikymmenessä vuodesta 1982 lähtien.

Leväkukinnot lisääntyvät, kun jää vetäytyy ja päästää auringonvaloa mereen. Myös tundra alkaa vihertää Siperiassa, Alaskassa ja Kanadassa ilmaston lämmetessä. Jään sulaminen vain kiihdyttää lämpenemistä, kun valkoinen, auringonvaloa heijastava pinta vähenee.

Ikirouta sulaa nopeammin kuin koskaan. Sen osalta tiedot ovat vasta alustavia, mutta näyttää siltä, että ennätykset ovat taas rikkoutumassa, raportoi The Guardian-lehti.

HYVIÄKIN uutisia on. Aasian alueella lumipeite oli tavallista suurempi, mikä on ensimmäinen kerta sitten vuoden 2005. Toisaalta Pohjois-Amerikan alueella lumipeite pysyi keskiarvon alapuolella jo yhdettätoista vuotta, raportoi CNN.

Grönlannin merijää suli hieman keskiarvoa hitaammin viileän kesän vaikutuksesta. Vaikka jään maksimimäärä maaliskuussa oli pienempi kuin aiemmin, syyskuussa mitattu vähimmäismäärä oli vain kahdeksanneksi pienin.

Tämä on kuitenkin laiha lohtu. Jää hupenee vuosi vuodelta ja myös ohenee.
 
***

Kun vuonna 1985 merijäästä lähes puolet oli paksua, monivuotista jäätä, nykyään jopa 79 prosenttia on ohuempaa, yksivuotista jäätä.

Jääkairanäytteistä, fossiileista ja muista lämpötilan välillisistä mittareista voidaan todeta, että lämpötila pohjoisessa nousee ja jää vähenee tahdilla, jollaista ei ole koettu 1500 vuoteen.
 
***

”Arktinen alue on perinteisesti ollut maapallon jääkaappi, mutta nyt kaapin ovi on jätetty auki”, muotoilee NOAA:n arktista tutkimusohjelmaa johtava Jeremy Mathis.

TUTKIJAT muistuttavat, että arktisen alueen muutoksilla on valtava vaikutus koko maapalloon. Lämpötilan nousu vaikuttaa ilmastoon monimutkaisilla tavoilla. Esimerkiksi muutokset pohjoisen alueen merijäässä ja lämpötilassa voivat vaikuttaa ilmakehän suihkuvirtauksiin, millä on hyvin voinut olla osansa Yhdysvaltain poikkeuksellisissa sääoloissa ja muun muassa Kalifornian metsäpaloissa.

Mathis kuvailee CNN:lle, kuinka Pohjoinen jäämeri on muuttunut silmissä jopa viimeisen 14 vuoden aikana. Kesäisin jäätä on nykyään enää vain hyvin vähän.

”Vuonna 2003 Arktis oli aivan erilainen. Mursimme jäätä kaikkialla, missä seilasimme, Beringinsalmesta Alaskaan ja pohjoiseen. Tänä vuonna emme nähneet yhtä ainutta jäänpalastakaan 25 päivän purjehduksella”.
 

Tohtori Mathisin mukaan arktisen alueen tapahtumat vaikuttavat koko maapalloon. Arktinen toimii kuin jääkaappi. – Meiltä on jäänyt jääkaapin ovi auki, hän kiteyttää.


  

 

Tutkijat: Arktinen jääalue ei palaa enää

ennalleen

 

Uuden raportin mukaan arktisella alueella on yhä niukemmin monivuotista, pysyvää jäätä. Talvikaudella syntyvä jää on ohuempaa kuin aikaisemmin.

 

Arktinen alue
Jakobshavnin jäätikkö, tunnettu myös grönlantilaisella nimellään Sermeq Kujalleq, kuvattuna lentokoneesta.
Jakobshavnin jäätikkö, tunnettu myös grönlantilaisella nimellään Sermeq Kujalleq, kuvattuna lentokoneesta.John Sonntag / EPA
 

Yhdysvaltain meren- ja ilmastontutkimushallinto NOAA on julkaissut vuosittaisen raporttinsa arktisen alueen ilmasto- ja jääoloista(siirryt toiseen palveluun). Raporttia esiteltiin Yhdysvaltain geofysikaalisen seuran kokouksessa New Orleansissa.

 

Raportti vahvistaa jo aiemmissa tutkimuksissa havaitun kehityssuunnan, jonka mukaan arktinen jääala kutistuu vuosi vuodelta samaan aikaan, kun tundra-alueella ikiroudassa ollut maaperä on lämpenemässä.

 

Tutkijoiden toteamus on, ettei arktinen jääalue näytä mitään merkkejä, että se olisi palaamassa ilmastonmuutosta edeltävään tilaansa.

– Voimme vahvistaa, ettei se [arktinen jääala] enää pysy luotettavasti jäätyneessä tilassaan, sanoi NOAA:n arktisen tutkimusohjelman johtaja Jeremy Mathis.

Mathis tarkoitti sitä, että yhä pienempi osa pohjoisnapaa ympäröivästä jäästä on jäätyneenä ympäri vuoden. Kun jään laajuuden tilastointi alkoi vuonna 1985, pohjoisen alueen jäästä 45 prosenttia oli monivuotista. Nyt osuus on huvennut 21 prosenttiin.

Pohjoinen jääala sulaa kesäkuukausina ja jäätyy taas talven kylmänä aikana. Nyt jäätymistä tapahtuu yhä lyhyempänä aikana ja syntyvä jää on aiempaa ohuempaa.

 

Nopea muutos

Tutkijoilla on tietoutta jäätikköalueen muuttumisesta aina 1 500 vuoden takaa.

– Mikä minua huolestuttaa erityisesti on se, että arktinen alue muuttuu nyt nopeammin kuin koskaan, tohtori Mathis totesi BBC:n uutisen mukaan(siirryt toiseen palveluun).

Muutos on niin nopea, etteivät ihmisetkään ehdi reagoida siihen.

– Erityisesti Pohjois-Amerikan arktiksella kyliä huuhtoutuu mereen, mikä tekee asukkaista ilmastopakolaisia.

 

Pohjoisten alueen ikiroudan päälle on rakennettu paljon taloja, teitä ja putkilinjoja. Kun ikirouta alkaa sulaa, nämä rakennelmat ovat vaarassa.

Arktisella alueella vuosi 2016 oli mitatun historian lämpimin. Kuluva vuosi on osoittautumassa toiseksi lämpimimmäksi.

Muutos näyttää pitemmällä aikavälillä olevan kiihtymässä. On syntynyt itseään ruokkiva ilmiö. Kun ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on hieman sulattanut pohjoisen alueen jäätä ja paljastanut tumman maaperän ja veden, se ruokkii lämpenemistä, mikä paljastaa lisää maaperää ja vettä.

***

Tohtori Mathisin mukaan arktisen alueen tapahtumat vaikuttavat koko maapalloon. Arktinen toimii kuin jääkaappi.

– Meiltä on jäänyt jääkaapin ovi auki, hän kiteyttää.

 


 

Kun ilmastotutkijat tekivät arvioitaan metsämaan aiheuttamista ilmastopäästöistä, mittauksessa otettiin huomioon vain täysin avohakatut alueet. Uusi havainto oli, että pienimuotoisempikin puuston poisto muuttaa olennaisesti metsän kykyä imeä itseensä hiilidioksidia.


 

 

 

Pelottava tutkimustulos: sademetsät

aiheuttavat nyt enemmän ilmastopäästöjä

kuin poistavat – puustoa hakattu liikaa

 

 

Ilmasto
Mies sahaa puuta sademetsässä
Hakkuualue Papua-Uusi-Guineassa.AOP
 

Trooppisten sademetsien tila on heikentynyt niin paljon, etteivät ne enää hillitse ilmastonmuutosta, vaan kiihdyttävät sitä. Tämän kuohuttavan tutkimustuloksen ovat saaneet Bostonin yliopiston ja tutkimuslaitos Woods Holen tutkijat pitkäaikaisen tutkimustyön seurauksena.

 

Alun perin Science -tiedelehdessä(siirryt toiseen palveluun) julkaistusta tutkimuksesta uutisoi mm. brittiläinen The Guardian(siirryt toiseen palveluun).

Tutkijat liikkuivat 12 vuoden ajan maastossa ja tutkivat myös sademetsistä tehtyjä satelliitti- ja lasermittauksia.

Tutkijoiden keskeinen havainto oli se, että metsä saattaa olla vakavasti vaurioitunut, vaikka se satelliitista kuvattuna näyttää yhtenäiseltä.

***

Kun ilmastotutkijat tekivät arvioitaan metsämaan aiheuttamista ilmastopäästöistä, mittauksessa otettiin huomioon vain täysin avohakatut alueet. Uusi havainto oli, että pienimuotoisempikin puuston poisto muuttaa olennaisesti metsän kykyä imeä itseensä hiilidioksidia.

***

Sademetsän tiivis lehväkatto peittää esimerkiksi puiden osittaisen poistamisen, kuivuuden, metsäpalojen ja metsästyksen aiheuttamat vauriot. Puiden määrä on vähentynyt, mikä on supistanut myös mm. luonnon lajikirjoa, biodiversiteettiä.

Joissakin tapauksissa muutosten seurauksena puuston kyky toimia hiilinieluna on myös kasvanut.

 

Vaurioituneet metsät ovat päästölähteitä

Bostonin yliopiston ja Woods Holen tutkimuslaitoksen tutkimuksesta ilmenee, että tase on pahasti miinuksella. Kun aiemmin sademetsiä pidettiin suurena päästönieluna, tällä hetkellä sademetsät aiheuttavat vuosittain lisäpäästöjä 425 teragrammaa, mikä on yhtä paljon kuin koko Yhdysvaltain auto- ja rekkaliikenne.

– Tiesimme, että metsien tilan heikkeneminen oli ongelma, mutta emme tienneet, että kuinka suuri se oli, totesi yksi tutkimuksen johtavista kirjoittajista Wayne Walker.

– Kun katson näitä lukuja ja karttaa, missä muutoksia on tapahtunut, olen sokissa, sanoi The Guardianille tutkimusjohtaja Alessandro Baccini, jolla on 2-vuotias lapsi.

– Lapseni ei tule näkemään juurikaan näitä metsiä. Tällä muutosvauhdilla niitä ei pian enää ole.

Tutkijat painottavat, että haitallisen muutoksen pysäyttämiseksi vanhojen, paljon hiiltä itseensä sitoneiden metsien säästäminen on entistäkin tärkeämpää. Maaoikeuksien palauttaminen alkuperäiskansoille olisi tutkijoiden mukaan tehokkain keino säästää sademetsiä.

Tästä huolimatta monessa maassa on toimittu täsmälleen päinvastoin. Esimerkiksi Brasiliassa ja Kolumbiassa hakkuut lisääntyvät nopeasti.