Kirkkososiologian professori Anne Birgitta Pessi täsmentää, että politiikassa myös tietoisesti loukataan toisten pyhiksi kokemia asioita. Laajassa, lähes 6 400 vastaajan kyselytutkimuksessa tutkijoille ilmeni lähes yllättäen, etteivät suomalaisten pyhinä koetut asiat kiinnittyneet varsinaisesti kiinnittyneet ikään, sukupuoleen, tuloihin tai varakkuuteen saatikka edes liberaaleihin tai konservatiivisiin arvoihin. ”Se näkyy sillä tavalla, että pyhä on myös jotakin selittämätöntä tutkijoille. Eroja saa kaivella”, toteaa professori Pessi.


 

 

Hakaristiliput  Suomen itsenäisyyspäivänä:

 

Uusi tutkimus todistaa miksi se satuttaa

–”Kaksi pyhyyden kokemusta törmäsi”

 
Luotu: 
12.12.2018 18:41

  • Kuva: Helsingin poliisi
    Kuva
    Poliisi takavarikoi kansallissosialistien kulkueelta hakaristilippuja itsenäisyyspäivänä Helsingissä. Poliisin ilmakuva uusnatsimarssista.
 
|

Itsenäisyyspäivän mielenosoituksissa ja vastamielenosoituksissa vastakkain asettuivat kaksi näkemystä pyhästä, katsoo pappi ja Kirkko & Kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki.

 

Esimerkiksi kirjailija Juha Itkonen suuttui uusnatsimarssin hakaristilipusta niin, että hänen tunnereaktionsa säikäytti omat lapsetkin. Facebook-kirjoituksessaan hän vaati siniristilippua, leijonavaakunaa ja Suomea takaisin.

”Pyhyyden kokemus selittää joitakin asioita ihan hirveän hyvin. Jos ajattelen vaikka hakaristilippuja Suomen itsenäisyyspäivänä, niin siinä törmää kaksi pyhyyden kokemusta ja se selittää reaktioiden voimakkuutta. Siinä ei ole kyse pelkästään moraalisesta suuttumuksesta vaan pyhän asian loukkaamisesta”, Heinimäki sanoo.

 

 

Helsingissä keskiviikkona julkaistu uusi tutkimus osoittaa, että poliittiselle väittelylle on alistettu kaksi suomalaisille merkittävää pyhää asiaa: ihmisoikeudet ja itsenäisyys.

Enemmistölle suomalaisista pyhää ovat läheiset ja rakkaus, koti ja rauha, turvallisuus sekä ihmisarvo, selviää keskiviikkona julkaistusta kirkkososiologian professori Anne Birgitta Pessi ja e2:n tutkijoiden tutkimuksesta. Tutkimuksen rahoitti Suomen Kulttuurirahasto.

”Tämä tutkimus nostaa esiin sen ongelman, että jos eri ihmisille hyvin eri asiat ovat pyhiä, niin se nostaa esiin mahdollisuuden loukata toisten syvimpiä tunteita joko vahingossa tai tahallaan. Tähän pitäisi kiinnittää huomiota nykyisessä keskusteluilmapiirissä, jossa loukkaaminen on niin tavallista. Loukattujen ihmisten on usein vaikea löytää kompromissia keskenään”, sanoo Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava.

Yhteiskunta- ja uskontotieteilijät määrittelevät pyhän rajaksi, joka erottaa erilleen sellaiset tärkeät asiat, joista ei haluta neuvotella tai koetaan jopa, ettei niistä voi neuvotella. Samalla pyhää pitää myös varjella sen vastinparilta profaanilta eli arkiselta tai maalliselta. Pyhä ei siis ole välttämättä uskonnollista. Siitä kertoo sekin, että suomalaisista vain 15-16 prosenttia piti uskontoa, kirkkoa tai hengellisyyttä pyhänä.

”Lapseen kohdistuvat seksuaalirikokset ovat hyvä esimerkki. Se menee jonkin sellaisen rajan yli, että tuo ei ole pelkästään rikollista, vaan siinä kajotaan johonkin sellaiseen, joka on pyhää niin kuin lapsen viattomuus”, Heinimäki sanoo.

Pyhää voidaan kuvata myös symboleilla kuten juuri leijonavaakunalla. Siksi sen käytöstä kamppaillaankin.

”Onko sopivaa karnevalisoida leijonatunnusta ja tehdä siitä erilaisia muunnelmia tai entä millaisissa yhteyksissä sitä käytetään”, sanoo e2:n tutkija Jussi Westinen.

 

Perussuomalaisten ja vihervasemmiston kannattajilla selvä ero pyhissä asioissa

Juuri itsenäisyyden kokeminen pyhäksi erottaa vahvimmin perussuomalaisten ja sinisten kannattajia vihervasemmiston kannattajista.

Perussuomalaisten kannattajista Suomen ja itsenäisyyden koki pyhäksi 70 prosenttia, sinisistä 66 prosenttia, kun taas vihreiden kannattajien parissa luku oli 29 prosenttia ja vasemmiston 23 prosenttia.

”Jos yhdessä ryhmässä 10 prosenttia kannattaa jotakin ja toisessa 30 prosenttia, niin onhan se ero, mutta eivät ne täydellisiä peilikuvia ole”, korostaa Kulttuurirahaston Arjava.

Toiseksi eniten samojen puolueiden kannattajia jakoivat kokemukset ihmisarvon pyhyydestä. Perussuomalaisista 31 prosenttia ja sinisistä 37 prosenttia piti ihmisarvoa pyhänä, kun vihreiden parissa vastaava osuus oli 65 prosenttia ja vasemmistossa 68 prosenttia.

”Datassa meillä oli kysymys turvapaikanhakijoiden asemasta ja huomattiin sitten, että tämä kysymys korreloi voimakkaasti sen kanssa, kokeeko turvapaikanhakijoiden olevan hyvässä vai huonossa asemassa”, Westinen sanoo.

”Tässä ehkä vain korostuu, miten ihmisarvon pyhyys on politisoitunut kansallis-populististen puolueiden ja vihervasemmistolaisten puolueiden taistelukentäksi”, hän jatkaa.

*

Hän täsmentää, että politiikassa myös tietoisesti loukataan toisten pyhiksi kokemia asioita.

Laajassa, lähes 6 400 vastaajan kyselytutkimuksessa tutkijoille ilmeni lähes yllättäen, etteivät suomalaisten pyhinä koetut asiat kiinnittyneet varsinaisesti kiinnittyneet ikään, sukupuoleen, tuloihin tai varakkuuteen saatikka edes liberaaleihin tai konservatiivisiin arvoihin.

”Se näkyy sillä tavalla, että pyhä on myös jotakin selittämätöntä tutkijoille. Eroja saa kaivella”, toteaa professori Pessi.

*

”Tämä tekee siitä keskustelukulttuurista niin vaikeaa, kun ennakkoon ei voi tietää, että nyt kun juttelen tällaisen ihmisen kanssa, voisin aistia hänen herkkyystekijöitään”, pohtii tutkija Ville Pitkänen e2:sta.

Heinimäki toivookin, että pyhästä ja pyhiksi koetut asiat nostettaisiin nykyistä selvemmin keskusteluun.

”Se pitää tajuta, että tällainen kategoria on olemassa kuin pyhyys ja minusta olisi tärkeää pitää voida puhua ilman, että mennään sellaiseen hartauspuhemoodiin.”

*

Lue lisää:

Kirjailija Juha Itkosen mitta täyttyi natsimarssista: ”Haluan siniristilippuni ja leijonavaakunani takaisin”

Hakaristiliput suututtavat: ”Veteraanit eivät taistelleet siksi, että natsiliput saisivat liehua”

 


 

Mikäli arktisen alueen jääpeite sulaa kokonaan kesiksi, maapallo lämpenee entisestään, sillä tumma vesi imee suuren määrän lämpöä auringosta. Jos taas Jäämerta peittää valkoinen jää, se heijastaa enemmän auringonvaloa takaisin avaruuteen. Tulokset julkistettiin Puolan ilmastokokouksen yhteydessä 11.12.2018.


 

 

Raportti: Jäämeri on menettänyt 95

prosenttia sen vanhimmasta ja paksuimmasta

jäästä

 

Tutkijat ovat huolestuneita tilanteesta, sillä tumma merivesi imee enemmän lämpöä auringosta kuin valkea jääpeite.

 

Pohjoinen jäämeri
Taloja Tromssassa.
Tumma vesi imee suuren määrän lämpöä auringosta. Kuvassa taloja Norjan Tromssassa.Mike Toivonen
 

Jäämeri on menettänyt 95 prosenttia sen vanhimmasta ja paksuimmasta jääkerroksestaan, ilmenee tuoreesta raportista. Tutkijoiden mukaan tämä on hätkähdyttävä merkki siitä, mitä tapahtuu kun maapallon ilmakehän lämpeneminen jatkuu, kirjoittaa The Washington Post -lehti(siirryt toiseen palveluun).

 

Arktisen alueen jääpeite on pienentynyt sekä kooltaan että tilavuudeltaan. Sulaminen on tapahtunut kolmen viimeisimmän vuosikymmenen aikana. Suunta on tutkijoista huolestuttava.

– Mitä nuorempi jää on, sitä ohuempaa se on ja sitä helpommin se sulaa pois, sanoo tiedemies Don Perovich Dartmouthista.

 

Jäämeri
 Hammerfestissa
Jäämerta Pohjois-Norjassa Hammerfestin lähellä huhtikuussa 2015.Tapani Leisti / Yle
 
*

Mikäli arktisen alueen jääpeite sulaa kokonaan kesiksi, maapallo lämpenee entisestään, sillä tumma vesi imee suuren määrän lämpöä auringosta. Jos taas Jäämerta peittää valkoinen jää, se heijastaa enemmän auringonvaloa takaisin avaruuteen.

Tulokset julkistettiin Puolan ilmastokokouksen yhteydessä tiistaina.

*

Lue myös:

YK:n ilmastokokouksessa toivottiin lämpenemisen pysäyttämistä – esitys ajautui umpikujaan

Kauppakamarit vaativat seuraavalta hallitukselta tekoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi: "Tunnin juna on yksi nopeimmista ilmastoteoista, jonka hallitus voi tehdä"

Kansalaisille ilmastonmuutoksen torjuntaan oma palvelu – mahdollista tehdä suunnitelma hiilijalanjäljen vähentämiseksi

 


 

Trumpin vitsailtiin hankkineen Valkoiseen taloon pyöröovet, sillä väki siellä vaihtui tiuhaan. Anthony Scaramucci oli nimityksensä jälkeen viestintäjäjohtajana vain kymmenen päivää ennen kuin hänet Kellyn vaatimuksesta hyllytettiin. Kellyn tulon myötä näytti siltä, että Valkoinen talo oli vihdoin saanut isännän. Potkujen antaminen loppui Scaramucciin, eikä Trumpilta ei tullut yhtään tviittiryöppyä muutamaan viikkoon.


 

 

Analyysi: Valkoisen talon kurinpitäjä eroaa

kansliapäällikkö Kelly oli järjen ääni

sekavassa hallinnossa

 

Korkean profiilin lähtijät ja vaalikampanjaan liittyvät syytökset lisäävät huolta siitä, ovatko Yhdysvaltain langat enää kenenkään käsissä, kirjoittaa Ylen kirjeenvaihtaja Mika Hentunen.

 

Ulkomaat
John Kelly
John KellyMichael Reynolds / EPA
 

WASHINGTON Donald Trumpin asema presidenttinä tukaloitui tällä viikolla entisestään. Liittovaltion syyttäjäviranomaiset yhdistivät Trumpin perjantaina ensimmäistä kertaa rikolliseen toimintaan hänen entisen asianajajansa Michael Cohenin tapauksessa.

 

Syyttäjien mukaan asianajaja Cohen oli maksanut kaksi Trumpia avioliiton ulkopuolisesta seksistä syyttänyttä naista hiljaiseksi 2016 presidentinvaalikampanjan aikana. Syytekirjelmän mukaan Trump valtuutti Cohenin.

On epäselvää, mihin tämä voi käytännössä presidentin osalta johtaa. Cohenin odotetaan joutuvan vankilaan, sillä hänelle on luettu useita syytteitä.

Samaan aikaan, kun New Yorkissa puitiin Cohenin tapausta, tviittasi Trump suoria sanoja entisestä ulkoministeristä Rex Tillersonista. Trump syytti Tillersonia tyhmäksi ja laiskaksi.

Trump päästi höyryjä pihalle oikein kunnolla, koska kukaan ei ollut häntä hillitsemässä. Valkoisen talon kurinpitäjänä tunnettu kansliapäällikkö John Kelly ei ollut saapunut työpaikalleen. Trump vahvisti lauantaina huhut tosiksi: Kelly jättää tehtävänsä vuodenvaihteessa.

Entinen merijalkaväen kenraali nimitettiin toimeensa viime vuoden heinäkuussa. Hänen edeltäjänsä Reince Priebus oli saanut potkut, ja ilmapiiri oli kaoottinen.

*

Trumpin vitsailtiin hankkineen Valkoiseen taloon pyöröovet, sillä väki siellä vaihtui tiuhaan. Anthony Scaramucci oli nimityksensä jälkeen viestintäjäjohtajana vain kymmenen päivää ennen kuin hänet Kellyn vaatimuksesta hyllytettiin.

Kellyn tulon myötä näytti siltä, että Valkoinen talo oli vihdoin saanut isännän. Potkujen antaminen loppui Scaramucciin, eikä Trumpilta ei tullut yhtään tviittiryöppyä muutamaan viikkoon.

*

Pikku hiljaa vanhat ongelmat kuitenkin palasivat. Kellyn ja Trumpin surkeista suhteista on kerrottu viime keväästä lähtien(siirryt toiseen palveluun).

Presidentin ja kansliapäällikön välejä hiertäneitä asioita lienee paljon. CNN:n mukaan Kelly on ollut erikoistutkija Robert Muellerin ryhmän kuultavana(siirryt toiseen palveluun) Trumpin kampanjan epäillyistä yhteyksistä venäläisiin.

68-vuotiaan Kellyn seuraajaksi veikataan varapresidentti Mike Pencen 36-vuotiasta kansliapäällikköä Nick Ayersia. Esillä ovat olleet myös muun muassa valtiovarainministeri Steven Mnuchinin ja Yhdysvaltain kauppaneuvottelija Robert Lighthizerin nimet.

Oli seuraaja kuka hyvänsä, Kellyn lähtö huolettaa tarkkailijoita Washingtonissa. Kurinpitäjä ja tolkun ääni poistuu Valkoisesta talosta samalla, kun Trumpin neuvonantajien piiri supistuu entisestään.

 


 

Latvialainen Astrids Freimanis tuntee tarinan molemmat puolet — sekä informanttien vaikean aseman että sen, miten ilmiannot tuhosivat ihmisten elämän. Hän on poliittisen vainon uhreja edustavan LPRA-yhdistyksen varapuheenjohtaja, jonka perhe lähetettiin Siperiaan vuoden 1949 suurkyydityksissä. — Minun koko perheeni lähetettiin Siperiaan, jossa vietin seitsemän ja puoli vuotta.


 

 

Latvia päätti julkistaa KGB:n arkistoja ja moni

uhri pettyi: "Maanpetos on niin kova leima"

 

Latviassa julkaistaan joulukuun aikana KGB:n kortisto, jossa nimetään tuhansia ilmiantajia. Siperiaan teininä karkoitettu Astrids Freimanis pelkää julkaisun johtavan syyttömien leimaamiseen.

 

Latvia
Astrids Freimanis haluaa muistuttaa, että moni ilmiantaja
 syötti KGB:lle tarkoituksella vääriä tietoja. Poliittisen vainon uhreja edustavan LPRA-yhdistyksen varapuheenjohtaja antoi haastattelun Riian linja-autoaseman kahvilassa
Astrids Freimanis haluaa muistuttaa, että moni ilmiantaja syötti KGB:lle tarkoituksella vääriä tietoja. Poliittisen vainon uhreja edustavan LPRA-yhdistyksen varapuheenjohtaja antoi haastattelun Riian linja-autoaseman kahvilassaMarkus Kuokkanen / Yle
 
 
 

Latvian parlamentti on viimein päättänyt julkaista KGB:n arkistoja, joiden julkaisemisesta on väitelty jo 27 vuotta.

Kun Latvia itsenäistyi Neuvostoliitosta vuonna 1991, pieni osa Neuvostoliiton salaisen poliisin arkistoista jäi itsenäisen Latvian viranomaisten haltuun. Niissä listataan tuhansia ihmistä, jotka raportoivat KGB:lle tietoja Latviassa. Näiden KGB:n tietolähteiden nimet on määrä julkaista joulukuun aikana.

 

Asiakirjojen salaaminen on lietsonut spekulaatioita siitä, keitä KGB-kontaktien listalla on. 2000-luvulla Latvian parlamentti päätti kolme kertaa julkaista materiaalin, mutta silloinen presidentti Vaira Vike-Freiberga kieltäytyi joka kerta hyväksymästä lakia.

Aineiston salaamista puoltaa se, että julkaiseminen voi leimata myös syyttömiä KGB:n kätyreiksi.

Kortisto ei kerro, mitä siinä mainitut ihmiset ovat tehneet. Mukana on todennäköisesti informanttien lisäksi myös muita ihmisiä, joille KGB on avannut oman tiedoston.

 

KGB:n kortistossa mainitaan muun muassa kunkin kontaktin nimi, syntymäaika- ja paikka, osoite, työpaikka, koulutus ja koodinimi.
KGB:n kortistossa mainitaan muun muassa kunkin kontaktin nimi, syntymäaika- ja paikka, osoite, työpaikka, koulutus ja koodinimi.Latvian kansallisarkisto
 
*

Latvialainen Astrids Freimanis tuntee tarinan molemmat puolet — sekä informanttien vaikean aseman että sen, miten ilmiannot tuhosivat ihmisten elämän. Hän on poliittisen vainon uhreja edustavan LPRA-yhdistyksen varapuheenjohtaja, jonka perhe lähetettiin Siperiaan vuoden 1949 suurkyydityksissä.

— Minun koko perheeni lähetettiin Siperiaan, jossa vietin seitsemän ja puoli vuotta.

*

KGB:n entisen Riian-päämajan
 seinässä on teksti, joka avaa rakennuksen historiaa: ”Neuvostomiehityksen aikana valtion turvallisuuselin KGB piti vankina, kidutti, tappoi ja nöyryytti uhrejaan tässä rakennuksessa.”
KGB:n entisen Riian-päämajan seinässä on teksti, joka avaa rakennuksen historiaa: ”Neuvostomiehityksen aikana valtion turvallisuuselin KGB piti vankina, kidutti, tappoi ja nöyryytti uhrejaan tässä rakennuksessa.”Markus Kuokkanen / Yle
 

Tästä on kyse

  • Latvian parlamentti on päättänyt julkaista joulukuun aikana useita KGB:n asiakirjoja, joita on pidetty salassa Neuvostoliiton romahtamisesta asti.
  • Niihin kuuluu muun muassa tuhansien KGB-kontaktien nimet sisältävä kortisto. Suuri osa näistä kontakteista raportoi 1980-luvulla tietoja KGB:lle.
  • Kansanedustaja Ritvars Jansons kertoo, että joulukuussa julkaistaan eri asiakirjalähteistä yhteensä noin 4 800 KGB-kontaktin nimeä sekä satoja KGB:n työntekijöiden nimiä.

 

Informantiksi vai Siperiaan

Fraimanis oli 14-vuotias, kun hänen perhettään tultiin hakemaan.

— Perhe pidätettiin kello viisi aamulla. Pakkaamiseen annettiin viisitoista minuuttia. Latviasta lähti 35 junaa kohti Siperiaa, Freimanis sanoo.

Freimanisin perheelle osoitettiin asuinpaikka Omskin seudulla. Siellä karkotettujen liikkumista valvottiin tarkasti ja olot olivat kovat.

— Perillä kaikki, lapsista vanhuksiin, tekivät työtä auringonnoususta auringonlaskuun. Jos teit työtä, sait päivittäisen ruoka-annoksen: 200 grammaa leipää, Freimanis kertoo.

— Ensimmäisen talvena rakensimme suurta maatilaa. Sen talven aikana 30 prosenttia lapsista ja vanhuksista kuoli nälkään.

Hän selittää, että Moskovasta lähetettiin kiintiöt sille, montako karkotettavaa Latviasta pitää löytää.

— KGB etsi ihmisiä, jotka sanoisivat minun perheestäni, että me olemme nationalistiporvareita tai rikollisia. Jos ihmiset kieltäytyivät antamasta tekaistua ilmiantoa, he saattoivat joutua itse Siperiaan. Junassa, matkalla Siperiaan, mukana oli tällaisia ihmisiä, jotka olivat kieltäytyneet tekemästä ilmiantoa.

Freimaniksen mukaan uhkausten lisäksi KGB rekrytoi ihmisiä myös lupaamalla etuja, esimerkiksi asunnon virallisten jonojen ohi.

 

Tämä salkku,
 josta löytyi KGB:n jälkeensä jättämiä arkistoja, on nyt Latvian miehitysmuseon hallussa.
Tämä salkku, josta löytyi KGB:n jälkeensä jättämiä arkistoja, on nyt Latvian miehitysmuseon hallussa.Aivars Reinhlods / Latvian miehitysmuseo
 

Uhrien yhdistys vastusti julkaisua

Astrids Freimanis pitää KGB-kontaktien nimien julkaisua virheenä.

Hänen mukaansa monet niin sanotut informantit antoivat KGB:lle tarkoituksella vääriä tietoja. Koska moni heistä on jo kuollut, sanoo Freimanis, että nimen julkaisusta voi tulla syyttömiin omaisiin kohdistuva rangaistus.

— Nimien julkaisu voi johtaa noitavainoihin. Maanpetos on niin kova leima.

 


 

Spekulaatiot siitä, keitä KGB-kontaktien listalla on,
 ovat jatkuneet jo 27 vuotta. Kansanedustaja Ritvars Jansons näkee, että Latvialle on parasta julkaista KGB-asiakirjat. Jansons istuu kuvassa Kansallinen allianssi -puolueen tiloissa Latvian parlamentissa.
Spekulaatiot siitä, keitä KGB-kontaktien listalla on, ovat jatkuneet jo 27 vuotta. Kansanedustaja Ritvars Jansons näkee, että Latvialle on parasta julkaista KGB-asiakirjat. Jansons istuu kuvassa Kansallinen allianssi -puolueen tiloissa Latvian parlamentissa.Markus Kuokkanen / Yle
 
 

Julkaisua ajanut Kansallinen allianssi -puolueen kansanedustaja Ritvars Jansons toppuuttelee pelkoja julkaisun vaikutuksista. Jansons sanoo, että julkaisun jälkeen ihmisillä on mahdollisuus kertoa oma tarinansa ja selittää, miksi heidän nimensä on KGB:n kortistossa.

Hän huomauttaa, ettei nimien julkaiseminen ole johtanut muissakaan Itä-Euroopan maissa vainoon tai itsemurha-aaltoon.

Poliittisen vainon uhrien yhdistyksen sisällä on Freimaniksen mukaan nimien julkaisemisesta eri näkemyksiä. Yhdistys on kuitenkin ottanut sen kannan, että vain niiden informanttien nimet pitäisi julkistaa, joiden syyllisyydestä on todisteet.

Freimanis sanoo, että Latvian ratkaisu muistuttaa häntä Stalinin ajan nurinkurisista käytännöistä, joissa todistustaakka jää syytetylle.

— Olen vakuuttunut, että mukana on myös syyttömiä.

Kuuntele myös Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelma: Miksi Suomi ei vieläkään julkaise Tiitisen listaa?

 
KGB:n kortistossa mainitaan muun muassa kunkin kontaktin nimi, syntymäaika- ja paikka, osoite, työpaikka, koulutus ja koodinimi.
Ohjelma käsittelee Latvian KGB-yhteyksiä. Lisäksi keskustellaan historian traumojen avaamisesta kansanedustaja Erkki Tuomiojan ja erikoistutkija Kimmo Elon kanssa. Juontaja on Sari Taussi.

*

Lisää aiheesta:

Baltian maiden vaikeat vuodet, Elävä arkisto 19.9.2012

 


 

Näkökulma: vielä viikko kaksi sitten Ay Antti jakoi hallituspaikkoja ja esitti kysymyksiä oman hallituksen muodostukseen!? - Ay Antin ja Hakaniemen porukoiden poliittinen ylikunto on ilmeistä jo joulukuussa 2018. Kevät poliittisesti keikkuvi vielä pitkän aikaa....... - KimsBlog




 

Sdp:lle taas takapakkia – Ylen gallup: Haavisto

veti vihreät jyrkkään nousuun

 
Luotu: 
7.12.2018 07:52
Päivitetty: 
7.12.2018 07:57

  • Kuva: Tiina Somerpuro / Alma Talent
    Kuva
    Pekka Haaviston valinta vihreiden puheenjohtajaksi näkyy nyt puolueen kannatuksessa.
 
|

Vihreiden kannatus on noussut tuntuvasti puolueen puheenjohtajan vaihduttua, kertoo Yle tuoreeseen gallupiinsa perustuen. Gallupkärki sdp ja myös toiseksi suosituin kokoomus laskevat uudessa mittauksessa.

 

Vihreiden kannatus on noussut peräti 2,6 prosenttiyksikköä 13,9 prosenttiin. Ylen perjantaina julkaisemassa kyselyssä näkyy ensi kertaa koko mittausjakson ajalta uuden puheenjohtajan Pekka Haaviston valinta.

Sdp:n kannatus on laskenut 1,2 prosenttiyksikköä edellisestä mittauksesta ja on nyt 21,5 prosenttia. Puoleen kannatuksen nousu oli hyytynyt myös Alma Median tuoreessa kyselyssä. Samoin vihreiden kannatuksen piristyminen näkyi myös Alman kyselyssä, joskin vaimeampana kuin Ylen kyselyssä. Lue myös: Alma-kysely: Sdp:n nousu hyytyi – vihreillä ja PS:llä pientä pristymistä

 

 

Kokoomuksen kannatus on myös laskenut noin prosenttiyksikön 19,1 prosenttiin. Pääministeripuolue keskusta nousi 0,5 prosenttiyksikkö 17 prosenttiin ja kiri näin hieman muita suurimpia puolueita.

Kyselyn suurin putoaja on perussuomalaiset, jonka suosi putosi 1,7 prosenttiyksikköä 8,1 prosenttiin.

*

LUE MYÖS: Näkökulma: Petteri Orpo joukkoineen nukahti – se teki Antti Rinteestä suosikin

 


 


 
Itsenäisyyspäivää vietetään torstaina. LEHTIKUVA / ONNI OJALA

IL-kysely: Isänmaallisinta ovat Mannerheim ja

sananvapaus

 

Suomalaisten mielestä isänmaallisuus kiteytyy parhaiten laajoissa kansalaisvapauksissa.

 

Iltalehden teettämässä kyselyssä Taloustutkimus haastatteli 1 021 henkilöä marraskuun viimeisellä viikolla. Heiltä kysyttiin ”missä asioissa tai instituutioissa sinun mielestäsi kiteytyy parhaiten suomalainen isänmaallisuus?”.

 

Eniten vastauksia sai ”laajat kansalaisvapaudet kuten sananvapaus ja jokamiehenoikeus”, jonka valitsi 57 prosenttia. Toisena tuli ”verorahoin rahoitettu hyvinvointivaltio”, 40 prosenttia. Kolmantena oli suomen kieli 39 prosentilla.

Suomalainen luonto ja kansallispuistot sai 35 prosenttia, Suomen kansalaisuus 29 prosenttia ja puolustusvoimat/asevelvollisuuden suorittaminen 24 prosenttia. Talvi- ja jatkosodan torjuntavoitot puna-armeijaa vastaan saivat 23 prosenttia.

Toiseksi kysyttiin ”kuka henkilö mielestäsi ilmentää parhaiten suomalaista isänmaallisuutta”. Tähän saattoi antaa vain yhden vastauksen.

*

C.G.E. Mannerheim sai 16 prosenttia, Urho Kekkonen 16 prosenttia, Sauli Niinistö 12 prosenttia.

Suuren valiokunnan puheenjohtajan Arto Satosen (kok.) mukaan Hansa-ryhmässä on kyse suuremmista kokonaisuuksista kuin vain talouspolitiikasta. Satonen arvioi, että ryhmittymän yhteistyö tulee laajenemaan ja merkitys kasvamaan.

 

Hansaliiton pelätään luovan jakolinjoja EU:n sisälle. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Yle: Tämä ryhmä ärsyttää Euroopassa – 

Suomi mukana

 

Kahdeksan maan allianssia yhdistää talouskuri ja arvopohja.

Hollannin, Irlannin, Suomen, Ruotsin, Tanskan, Viron, Latvian ja Liettuan muodostama Hansa-ryhmä ärsyttää Ranskaa ja Etelä-Eurooppaa, uutisoi Yle. Pohjoisen allianssin pelätään syventävän EU:n jo nykyään nähtävissä olevaa pohjoinen-etelä -jakoa.

 

Brysseliläisen CEPS-ajatushautomon EU-tutkija Steven Blockmansin mukaan Hansamaita yhdistää talouskurinäkemys ja arvopohja.

*

Suuren valiokunnan puheenjohtajan Arto Satosen (kok.) mukaan Hansa-ryhmässä on kyse suuremmista kokonaisuuksista kuin vain talouspolitiikasta. Satonen arvioi, että ryhmittymän yhteistyö tulee laajenemaan ja merkitys kasvamaan.

*

– Ryhmän lähtökohta on, että raamien sisällä olisi enemmän liikkumavaraa, mikä mahdollistaisi subsidiariteetin (päätöksenteon mahdollisimman lähellä ihmisiä eli kansallisesti), Satonen toteaa.

Ranska pelkää Hansa-ryhmän heikentävän omaa asemaansa. Hansa-ryhmän tiedetään tekevän tiivistä yhteistyötä myös Saksan kanssa. Ranskassa Hansa-liittouman pelätään vaikuttavan erityisesti talous- ja rahaliitto EMU:n linjoihin Saksaa hyödyttävällä tavalla.

Etelä-Euroopassa Pohjoisen allianssin koetaan jakavan Eurooppaa entistä syvemmin etelä-pohjoinen -akselilla. Tämän lisäksi Etelä-Euroopan maat kokevat Pohjois-Euroopan maiden välttelevän vastuutaan Välimeren yli tulevien maahanmuuttajien vastaanotossa.

Steven Blockmans arvioi, että Hansa-ryhmä on erittäin tärkeä erityisesti Hollannille. Brexitin myötä Hollanti nimittäin menettää yhden tärkeimmistä liittolaisistaan, Iso-Britannian.

– Hollannilla on kriittisempi kanta EU-integraatioon kuin Saksalla ja Ranskalla, ja Hansa-ryhmän kautta se yrittää puskea eteenpäin vaihtoehtoista agendaa, Blockmans toteaa.

 

Saksa kuului historialliseen noin vuonna 1400 suurimmissa voimissaan olleeseen Hansaliittoon, mutta uuteen kahdeksan EU-jäsenmaan Hansa-ryhmään se ei sisälly. Keskiajan vapaakauppaa käyneet Hansaliiton kaupungit turvasivat toistensa selustaa.

 


 

Joka tapauksessa kamppailu Asovanmeren kontrollista tekee loven Mariupolin talouteen. Venäläisten Kertšinsalmen yli Krimille rakentama silta rajoitti osaltaan kaupungin satamaan saapuvien alusten kokoa. Nyt sataman liikenne on useiden kuukausien ajan kärsinyt häiriöistä, kun Venäjän viranomaiset ovat tehneet merellä laivoihin pitkällisiä tarkastuksia. Ukraina syyttää Venäjää suoranaisesta taloussaarrosta. Venäjä kiistää syytöksen.


 

 

Yle Ukrainan Mariupolissa: Kaupunki jatkaa

elämäänsä poikkeustilasta huolimatta – 

"Tämä on meille jo tuttua"

 

Kertšinsalmen kriisi heijastuu Asovanmeren rannikolla sijaitsevaan Mariupoliin, jonka satama kärsii liikenteen menetyksistä.

 

Mariupol
Näkymä Mariupolin satamaan 29. marraskuuta 2018.
Mariupolin sataman portti 29. marraskuuta 2018. Ukrainan laivaston kolme alusta oli matkalla Odessasta Mariupoliin, kun Venäjä pysäytti ne Kertšinsalmessa 26. marraskuuta.Sergei Vaganov / EPA
 

MARIUPOL Asovanmeren rannikolla sijaitseva Mariupol on jälleen kärjistyneen Venäjän ja Ukrainan kriisin keskiössä.

Haastattelemamme asukkaat tuntuvat suhtautuvan tilanteeseen rauhallisesti, ainakin vielä. Mariupol on nähnyt pahempaakin Itä-Ukrainan sodan vuosina.

 

– Tämä on meille jo tuttua, sanoo eläkeläinen Aleksandr Stepanovitš.

– Meillä tämä kriisi on jatkunut jo vuodesta 2014, joten me olemme jo tottuneet. Mitä tehdä? Ei se meistä riipu.

Pahimmillaan tilanne oli 2014–2015. Esimerkiksi tammikuussa 2015 Venäjän tukemien separatistien alueelta(siirryt toiseen palveluun) laukaistu raketti-isku tappoi kaupungissa 30 ihmistä.

Automatkalla Mariupoliin kuljetaan armeijan tarkastuspisteiden kautta: asiakirjat tarkistetaan ja takaluukkuun katsotaan.

Tunnelma tarkastuspisteillä ei tunnu silti erityisen jännittyneeltä, vaikka myös Mariupolin alueelle on julistettu 30 vuorokauden ajaksi poikkeustila, siis sotatilalaki (voennoje položenije).

Kaupungissakin elämä jatkuu.

 

Aleksandr Stepanovitš
Aleksandr Stepanovitš sanoo, että poikkeustila Mariupolissa ei ole uusi asia, vaan se on jatkunut jo pitkään.Vitali Filipov
 
 

– Elämme kuten aiemminkin, mitään erityistä ei tapahdu. Periaatteessa emme tunne poikkeustilaa, Bogdan Reva sanoo Mariupolin keskustassa.

– Ajattelen, että sotatila julistettiin puhtaasti poliittisista syistä. Mielestäni sitä ei olisi pitänyt julistaa. Kuukaudessa ei ratkaista mitään. En ole kuullut, että missään maassa olisi julistettu sotatila kuukaudeksi.

– Meillä on jo ties kuinka monta vuotta ollut sotatila. Ihmiset elävät, kulkevat, työskentelevät. Tietysti se on huono asia. Milloin se loppuu, kuinka kauan voidaan sotia? Kansaa kuolee ilman syytä, sanoo Aleksandr Stepanovitš, joka on elänyt kaupungissa koko ikänsä.

– Synnyin Mariupolissa, elin Ždanovissa ja nyt asun taas Mariupolissa, hän sanoo viitaten kaupungin neuvostoaikaiseen nimeen.

Toinen eläkeläismies katsoo, että Venäjän joukkojen valtaamia ukrainalaisaluksia ei ollut aseistettu riittävästi, jotta nämä olisivat voineet vastustaa venäläisiä.

– Se on huonoa työtä korkealta päällystöltä, 81-vuotias Anatoli Gendlin sanoo. Hän ei ylipäätään arvosta maan nykyjohtoa.

– Jos vaalien jälkeen vaihtuu johto ja parlamentti (Verhovna rada), jokin voi ehkä muuttua parempaan suuntaan. Ehkä tulee valtaan ihmisiä, jotka osaavat järjestää neuvotteluja, hän pohtii.

Irina ajattelee, että Venäjä vielä päästää ukrainalaiset merimiehet vapaiksi.

– Pojat tekivät vain työtään, ei ole syytä tuomita heitä.

– Tilanne merellä oli surullinen. Venäläisten merisotilaiden toiminta ei näyttänyt kovin ammattimaiselta tai korrektilta, sanoo puolestaan Jevgeni.

Netissä on laajalti levinnyt venäläisaluksella kuvattu video, jossa raskaasti kiroileva miehistö törmää aluksellaan ukrainalaiseen alukseen.

– En usko, että tilanne kärjistyy. Se on ollut kärjekäs jo 3–4 vuotta, pian jo 5 vuotta, Jevgeni arvelee.

Kahden päivän kokemuksella hän ei osannut arvioida, mitä julistettu poikkeustila merkitsee.

Oleksandr Sinilov puolestaan katsoo, että Venäjä hakee selkkauksella syytä hyökkäykseen.

– Tämä on vain venäläinen poliittinen konsti, jotta maamme provosoitaisiin entistä päättäväisempään puolustukseen ja sitten voitaisiin aloittaa täysimittainen tunkeutuminen maahamme, Sinilov epäilee.

Hän uskoo, että presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen Venäjä voi ryhtyä entistä kovempiin toimiin vaikuttaakseen Ukrainaan.

Sinilov kannattaisi nykyistä vahvempaa poikkeustilaa. Sotilashenkilöiden pitäisi olla ratkomassa kansakunnan kohtalonkysymyksiä.

 

Oleksandr Sinilov
Oleksandr Sinilov katsoo, että Venäjä hakee syytä laajamittaiseen tunkeutumiseen Ukrainaan.Vitali Filipov
 

Löytyy kadulta sellaisiakin mielipiteitä, että selkkaus johtuu Ukrainan johdon provokaatiosta.

Novoazovskista kotoisin oleva Sergei katsoo, että presidentti Petro Porošenko pyrkii pysyttelemään vallassa ja estämään maaliskuun presidentinvaalit.

Hän näkee taustalla kamppailun maakaasun toimituksista Eurooppaan.

– Tämä ei ole sotilaallinen konflikti vaan politiikkaa, Amerikan politiikkaa Venäjää vastaan, jotta Eurooppa tulisi riippuvaiseksi, sanoo Sergei.

*

Joka tapauksessa kamppailu Asovanmeren kontrollista tekee loven Mariupolin talouteen.

Venäläisten Kertšinsalmen yli Krimille rakentama silta rajoitti osaltaan kaupungin satamaan saapuvien alusten kokoa.

Nyt sataman liikenne on useiden kuukausien ajan kärsinyt häiriöistä, kun Venäjän viranomaiset ovat tehneet merellä laivoihin pitkällisiä tarkastuksia. Ukraina syyttää Venäjää suoranaisesta taloussaarrosta. Venäjä kiistää syytöksen.

*

Lisää aiheesta:

Mitä Venäjä tästä hyötyy? Kumpi oli väistämisvelvollinen? Kirjeenvaihtajat vastasivat 17 yleisökysymykseen Venäjän ja Ukrainan meriselkkauksesta

Miksi jännitteet Krimin edustalla kiristyivät? Kokosimme Venäjän ja Ukrainan uuden kiistan pääpiirteet

 


 

Tallinnassa toimivan kansainvälisen puolustustutkimuskeskus ICDS:n tutkija Kalev Stoicescu muistuttaa presidentti Putinin venäläisessä tv-ohjelmassa marraskuussa 2016 todenneen, että Venäjän rajat ulottuvat loputtoman kauas. – Äskettäiset tapahtumat Kertsinsalmessa ja Asovanmerellä ovat uusi todiste siitä, että Putin ei suinkaan laskenut leikkiä. ”Vitsikkäinä” voi pitää pikemminkin hänen vakavalla naamalla antamiaan vakuutuksia, joiden mukaan Venäjä ei tavoittele muiden maiden alueita eikä aio hyökätä naapuriensa kimppuun, hän sanoo.

 

Ukrainalainen sotilas vahdissa Mariupolin satamassa Asovanmeren rannalla. LEHTIKUVA/AFP

Asovanmeren konflikti – Venäjä ei laskenut

leikkiä

 

Kertsinsalmen tapahtumat merkitsevät uutta vaihetta Venäjän ja Ukrainan sodassa.

Presidentti Vladimir Putinilla on paljon hampaankolossa, mutta taustalla vaikuttavat myös käytännön motiivit.

Venäjä otti viime sunnuntaina Kertsinsalmessa väkivalloin haltuunsa kolme Ukrainan laivaston alusta ja vangitsi niiden miehistön. Ukrainalaisalusten on väitetty tulleen luvatta Venäjän aluevesille, vaikka niiden oikeus salmen kautta tapahtuvaan merenkulkuun on sopimuksin tunnustettu.

Tilanne Asovanmerellä on ollut jo kuukausien ajan jännittynyt, joten lähettäessään aluksensa Odessasta Kertsinsalmen läpi kohti Asovanmerellä sijaitsevia satamiaan Ukraina otti tietoisen riskin. Suvereenina valtiona sen oikeus meripuolustukseen on kuitenkin kiistaton, ja kansainvälinen yhteisö on laajalti tuominnut Venäjän toimet.

Tallinnassa toimivan kansainvälisen puolustustutkimuskeskus ICDS:n tutkija Kalev Stoicescu uskoo Asovanmeren kiristyneen tilanteen merkitsevän askelta kohti tähänastista avoimempaa sotaa Venäjän ja Ukrainan välillä.

*

Stoicescu muistuttaa presidentti Putinin venäläisessä tv-ohjelmassa marraskuussa 2016 todenneen, että Venäjän rajat ulottuvat loputtoman kauas.

– Äskettäiset tapahtumat Kertsinsalmessa ja Asovanmerellä ovat uusi todiste siitä, että Putin ei suinkaan laskenut leikkiä. ”Vitsikkäinä” voi pitää pikemminkin hänen vakavalla naamalla antamiaan vakuutuksia, joiden mukaan Venäjä ei tavoittele muiden maiden alueita eikä aio hyökätä naapuriensa kimppuun, hän sanoo.

*

 


 

Puheteksti julkaistiin marsalkan muistelmien yhteydessä 1951. Nyt nähdään sen siistillä käsialalla ja hienolla vanhalla ruotsilla huolellisesti kirjoitettu versio.

 

 
Mannerheimin käsin kirjoittama 1919 linjapuhe saatiin Venäjältä Suomeen lahjana. Kansallisarkisto

Tältä näyttää löytynyt Mannerheimin puhe

bolsevikeista

 

Venäjän presidentin lahjoittamat arkistoharvinaisuudet on digitoitu kaikkien nähtäville.

Venäjän presidentti Vladimir Putin lahjoitti tasavallan presidentti Sauli Niinistölle hänen 70-vuotispäivänsä alla kokoelman C.G.E. Mannerheimin ja hänen sukunsa historiallisia papereita ja kuvia. Niinistö antoi 170 sivun kokoelman Kansallisarkistolle.

Aineistosta merkittävimmäksi on luonnehdittu Mannerheimin syyskuussa 1919 kokoomuksen lähetystölle pitämän puheen käsin kirjoitettua versiota. Kokoomus oli tukenut Mannerheimia presidentiksi; hän hävisi vaalin.

*

Puheteksti julkaistiin marsalkan muistelmien yhteydessä 1951. Nyt nähdään sen siistillä käsialalla ja hienolla vanhalla ruotsilla huolellisesti kirjoitettu versio, joka löytyy tästä.

*

Puhe pidettiin vain reilu vuosi vapaussodan päättymisen jälkeen, ja mahdollinen hyökkäys Pietariin bolsevikkien kukistamiseksi oli ollut esillä. Valtionhoitajan tehtävän juuri jättänyt Mannerheim varoitti puheessaan kuolemanvakavasti idän vaarasta. Puhe onkin ainutlaatuinen ajankuva, jossa välittyvät idän ja sodan uhat:

 

– …täytyy kuitenkin jokaiselle ajattelevalle kansalaiselle olla selvillä, että vapaussodan saavutukset ovat vaarassa, että se oikeusjärjestys, jonka puolesta taistelimme, ei ole turvattu, että valtiollinen itsenäisyytemme ei vielä ole tarpeeksi vakavalla pohjalla, että tärkeät ulkopoliittiset kysymykset vielä odottavat ratkaisuaan ja että koko taloudellinen elämämme näyttää kulkevan epävarmaa tulevaisuutta kohti. Vihollinen seisoo rajallamme voimakkaampana ja uhkaavampana kuin ennen. Että se ei vielä ole katsonut hetken lyöneen koettaakseen tulella ja miekalla pakottaa meitä tottelemaan veristä lakiansa, se ei saa tyynnyttää meitä levollisiksi. Omien rajojen sisällä elämme alituisessa epätasaisessa taistelussa maanalaista toimintaa vastaan, joka rajattomin varoin ja verrattomalla julkeudella uhkaa meitä yhtä varmalla häviöllä kuin bolsevikkien aseiden voittoisa hyökkäys, Mannerheim sanoi puheessaan ruotsiksi.

– Saavuttamamme luottamuksen perustana ei ole vähäinen se kanta, jolle olemme kyenneet asettumaan bolsevismin murhamiesoppeja vastaan, ja ainoastaan luja politiikka tässä suhteessa antaa meille oikeuden jatkuvasti odottaa saavamme osaksemme sitä mielenkiintoa suurvalloilta, joka on kulmakiviä siinä valtiorakennuksessa, jota niin suurin vaikeuksin ja ulkonaisten vaarojen uhatessa olemme koettaneet pystyttää. Meidän täytyy olla valmiina panemaan kaikki voimamme puolustaaksemme pyhimpäämme, asettamaan itsemme siksi kilveksi, jota vastaan idän iskut kilpistyvät. Meidän täytyy olla valmiina vielä kerran takomaan rauhalliset auramme miekoiksi, emmekä saa sallia petollisen vihollisen kasvaa päätämme pitemmäksi, sillä silloin on kohtalomme varma.

Mannerheimin mukaan ”vallankumouksellisena aikakautena, jota me elämme, ei kansan elinkysymyksiä ratkaista heikkoudella ja tahdottomuudella. Ainoastaan lujatahtoisten miesten uhrautuvalla isänmaanrakkaudella ja yhdistynein ponnistuksin voi kansamme kestää onnellisesti sen vakavan ajan, joka on edessä”.

 


 

 
Arkistolahjoitukseen kuului tämä Gustaf Mannerheimin lähettämä valokuva itsestään vuodelta 1914. Kansallisarkisto
 
 

Osmo Soininvaara on kirjoittanut Kanadan mallista blogissaan jo vuonna 2013. ”He [kanadalaiset] ottavat itsekkäästi siirtolaiskriteerein maahanmuuttajia. Heillä on tähän tarkoitukseen värväystoimistoja ympäri maailmaa. Tässä ei ole mitään vikaa. Niin Suomenkin pitäisi tehdä, mutta ongelmamme on, että emme ole kovin houkutteleva maa eliittimuuttajille. Meidänkin kannattaisi houkutella aktiivisesti maahan sellaisia muuttajia, joilla on täällä menestymisen edellytykset. Mitä enemmän näitä koulutettuja ja menestyviä ulkomaalaisia täällä on, sitä paremmin myös humanitaarisin perustein maahan tulleet pystyvät yhteiskuntaamme integroitumaan”, Soininvaara kirjoitti tuolloin.


 

 

Osmo Soininvaara: Suomelle nopeasti uusi

linja  maahanmuuttoon, ”jonka säännöt

voivat olla itsekkäitä”

 
Jaa artikkeli:
Luotu: 
16.11.2018 14:08

  • Kuva: Colourbox
    Kuva
    Kanada pisteyttää maahanmuuttajiaan. Kuvituskuva Torontosta.
 
|

Yksi huomio Tilastokeskuksen tänään julkistetusta väestöennusteesta on se, miten se vaikuttaa maahanmuuttonäkökulmiin.

”Ennusteen mukaan nettomaahanmuutto ylläpitäisi väkiluvun kasvua vuoteen 2035 saakka, jolloin maamme väkiluku olisi 5,62 miljoonaa henkilöä. Tämän jälkeen väkiluku kääntyisi laskuun ja 2050-luvulla maamme väkiluku olisi ennusteen mukaan jo nykyistä pienempi”, Tilastokeskus kertoi tänään.

 

Vihreä vaikuttaja, kunnallispoliitikko Osmo Soininvaara sanoo asian selvästi tviitissään:

 

 

”Väestöennuste osoittaa, että tarvitsemme pikaisen politiikkamuutoksen suhteessa työperäiseen maahanmuuttoon. Toisin kuin humanitäärisen maahanmuuton, sen säännöt voivat olla kansallisesti itsekkäitä. Kanadakin pisteyttää ja on pärjännyt hyvin.”

 

Osmo Soininvaara@OsmoSoininvaara
 
 

Väestöennuste osoittaa, että tarvitsemme pikaisen politikkkamuutoksen suhteessa työperäiseen maahanmuuttoon. Toisin kuin humanitäärisen maahanmuuton, sen säännöt voivat olla kansallisesti itsekkäitä. Kanadakin pisteyttää ja on pärjännyt hyvin.

 
18 people are talking about this
 
 

 

Suomen Kanadan suurlähetystössä suurlähettilään sijaisena toimiva Veli-Pekka Kaivola kirjoitti Kanadan pisteytysmallista ulkoministeriön blogissa aiemmin tänä vuonna.

”Kanada pyrkii hallittuun maahanmuuttoon, jossa suurin osa maahanmuuttajista on niin sanottuja taloudellisia maahanmuuttajia. Maahan houkutellaan osaavaa ja kielitaitoista työvoimaa. Hakijat pisteytetään hakuportaalissa, josta parhaat kandidaatit kutsutaan hakemaan pysyvää oleskelulupaa. Taloudellisen maahanmuuton lisäksi maahanmuuttopolitiikan tavoitteena on yhdistää perheitä ja vastata kriisitilanteisiin ympäri maailmaa tarjoamalla turvaa”, Kaivola kuvaili.

”Pisteytysjärjestelmässä otetaan huomioon muun muassa koulutus, kielitaito, työ- tai opiskelukokemus Kanadassa ja mahdollinen työtarjous”, Kaivola kertoi.

Tukipalvelut ovat Kanadan mallissa keskeisessä asemassa, Kaivola huomauttaa.

***

Osmo Soininvaara on kirjoittanut Kanadan mallista blogissaan jo vuonna 2013.

”He [kanadalaiset] ottavat itsekkäästi siirtolaiskriteerein maahanmuuttajia. Heillä on tähän tarkoitukseen värväystoimistoja ympäri maailmaa. Tässä ei ole mitään vikaa. Niin Suomenkin pitäisi tehdä, mutta ongelmamme on, että emme ole kovin houkutteleva maa eliittimuuttajille.  Meidänkin kannattaisi houkutella aktiivisesti maahan sellaisia muuttajia, joilla on täällä menestymisen edellytykset. Mitä enemmän näitä koulutettuja ja menestyviä ulkomaalaisia täällä on, sitä paremmin myös humanitaarisin perustein maahan tulleet pystyvät yhteiskuntaamme integroitumaan”, Soininvaara kirjoitti tuolloin.

***

Myös Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko nosti tänään esille maahanmuuttonäkökulman. LUE LISÄÄ: Näkökulma: Kantasuomalainen eläkeläinen voi pian jäädä ilman hoitajaa

Työmarkkinakeskusjärjestö STTK:n pääekonomisti Ralf Sund nosti niin ikään maahanmuuton toiseksi olennaiseksi tekijäksi väestön kannalta naisten hedelmällisyysluvun rinnalle. 

*

LUE LISÄÄ: Ekonomisti: Nyt petti Suomelta kaksi tukijalkaa – ”Kyyti on kylmää, kun ajatellaan kansantalouden kestävyyttä”

 

LUE MYÖS:

Toimitusjohtaja purkautui Mikael Jungnerille ”käytännön elämästä”: Näin vaikeaa on saada filippiiniläinen kokki Suomeen töihin ilman saatavuusharkintaa

Pian tarvitaan jopa 53 000 uutta työntekijää Suomessa – ”Koneet käyvät nyt täysillä”

 


 

Valuuttarahasto arvioi jokaisen jäsenmaansa taloustilannetta säännöllisin välein. Vierailun aikana IMF:n valtuuskunta keskustelee Suomen taloudesta eri viranomaisten, tutkimuslaitosten ja muiden tahojen kanssa.


 

 

Näin IMF suosittelee Suomelle:

Työttömyysetuuksia muutettava työnhakuun

kannustavammiksi, palkkoihin paikallista

sopimista

 

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF arvioi jäsenmaidensa taloustilanteita säännöllisin välein.

 

Suomen talous
Kansainvälisen
 valuuttarahaston (IMF) logo
Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) logoJim Lo Scalzo / EPA
 

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF esittelee parhaillaan arviota Suomen taloudesta. Valuuttarahasto suosittelee Suomea joustavoittamaan palkkojen paikallista sopimista.

Lisäksi IMF kannustaa Suomea muuttamaan työttömyysetuuksia niin, että ne lisäävät työttömien halukkuutta työnhakuun pian työttömäksi jäämiseen jälkeen.

 

Työvoiman alueellisen liikkuvuuden lisäämiseksi saatetaan tarvita muita toimia. Tällaisiksi IMF mainitsee asumisen pullonkaulojen poistamisen ja liikenneyhteyksien kehittämisen nopeasti kasvavilla alueilla ja niiden lähialueilla siten, että työmatkojen tekeminen helpottuu.

IMF:n Suomea koskevan arvion esittelystä vastaa Helsingissä vierailevan valtuuskunnan johtaja Alasdair Scott. Hän totesi, että Suomen työmarkkinoilla on monia hyviä asioita, mutta yhä merkkejä siitä, etteivät työmarkkinat toimi parhaalla mahdollisella tavalla.

Vaikka valuuttarahasto toivoo uudistuksia jotka lisäävät työmarkkinoiden dynaamisuutta, se muistuttaa, että samalla on ylläpidettävä vahvaa turvaverkkoa.

 

Työttömyysaste pysynyt paikoin korkealla *

Valuuttarahasto arvioi jokaisen jäsenmaansa taloustilannetta säännöllisin välein. Vierailun aikana IMF:n valtuuskunta keskustelee Suomen taloudesta eri viranomaisten, tutkimuslaitosten ja muiden tahojen kanssa. *

IMF:n mukaan Suomen viimeaikaiset uudistukset ovat parantaneet viennin kustannuskilpailukykyä ja vahvistaneet osaltaan työllisyyden kasvua.

– Työtä on kuitenkin vielä tekemättä: joillakin alueilla työttömyysaste on sitkeästi pysytellyt suurena, huolimatta lukuisista avoimista työpaikoista toisilla alueilla. Lisäksi tuottavuuden kasvu on edelleen hitaampaa kuin ennen kriisiä – talouden vahvasta elpymisestä huolimatta, IMF:n arviossa kerrotaan.

Suomen tämänvuotiseksi talouskasvuksi IMF ennakoi 2,8 prosenttia. Ensi vuonna kasvu todennäköisesti hidastuu kansainvälisen kysynnän vähenemisen ja rahoitusolojen tiukentumisen vuoksi.

 

Kotitalouksien velkaantumiseen huomiota

Suomen rahoitusjärjestelmä on IMF:n mukaan terveellä pohjalla. Kotitalouksien velkaantuneisuuteen on kuitenkin kiinnitettävä huomiota.

– Kulutusluottojen kasvu herättää kysymyksiä siitä, ovatko kaikki lainanottajat riittävän tietoisia lainaehdoistaan – viranomaisten olisi harkittava kuluttajansuojan lisäämistä, IMF kirjoittaa arviossaan. Se viittaa varsinkin luottoihin, joita antavat muut rahoituslaitokset kuin pankit.

*

Lue myös

Muistatko Hansaliiton? Suomi ja muut kokosivat joukon taas kasaan ja vaativat kriisimaita EU:ssa vastuuseen veloistaan

Asuntomarkkinoiden isojako: Kaupunkilaiset velkaantuvat, maalaiset jumiutuvat

 


 

Soininvaara perustaisi kolmikantaisen järjestelmän yhteyteen asiantuntijatiimin, joka valmistelisi pohjaehdotuksen. Tämä vaikuttaisi Soininvaaran mukaan siihen, että osattaisiin katsoa paremmin kokonaisuutta yksityiskohtien sijaan.

 


Osmo Soininvaara. LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

HS: Osmo Soininvaara vähentäisi ay-liikkeen

valtaa

 

Osmo Soininvaara katsoo, ettei ay-liike kykene uudistuksiin.

Entinen vihreiden kansanedustaja ja tietokirjailija Osmo Soininvaara laittaisi Suomen tulopolitiikan uusiksi. Soininvaara näkee ongelmallisena, että ay-liikkeestä, elinkeinoelämästä ja hallituksesta muodostuvalle kolmikannalle annetaan veto-oikeus.

 

– Kolmikanta toimii hyvin, kun talous kasvaa ja on lisää jaettavaa, mutta kun pitää muuttaa järjestelmää, joku myös häviää, ja ay-liike on täysin mahdoton saamaan mitään aikaan, Soininvaaara toteaa Helsingin Sanomille.

*

Soininvaara perustaisi kolmikantaisen järjestelmän yhteyteen asiantuntijatiimin, joka valmistelisi pohjaehdotuksen. Tämä vaikuttaisi Soininvaaran mukaan siihen, että osattaisiin katsoa paremmin kokonaisuutta yksityiskohtien sijaan.

*

Matti Vanhasen (kesk.) pääministerikaudella toiminut Sata-komitea ei myöskään saa Soininvaaralta kiitosta.

– Sata-komiteassa ei saatu aikaan kokonaisuutta, josta olisi voinut sanoa, onko se parempi kuin nykytila, Soininvaara sanoo.

 

Soininvaara katsoo, että sosiaaliturvan täytyisi tulevaisuudessa velvoittaa työn tai koulutuksen vastaanottoon. Tähän Soininvaara ehdottaa vastaukseksi perustuloa. Hän näkee ongelmallisena, että tulonsiirtoja tehdään kuukausipohjalta ja verotusta vuosipohjalta.

– Silloin järjestelmä kohtelee esimerkiksi lokakuusta maaliskuuhun kestävää työttömyysjaksoa epäjohdonmukaisesti. Eikä sellainen jakso ole harvinainen, Soininvaara jatkaa.

Osmo Soininvaara toimi vihreiden kansanedustajana vuosina 1987–1991, 1995–2007 ja 2011–2015.

 


 

Liberan mukaan pienillä toimialoilla muutama määräävässä asemassa oleva yritys voi nostaa alalle tulokynnystä merkittävästi neuvottelemalla työehtosopimuksiin itselleen suotuisia ehtoja ja vaatimalla neuvottelemiensa työehtosopimusten yleissitovuutta. Työehtosopimusten yleissitovuuden avulla voidaankin rajoittaa kilpailua, ajatushautomo katsoo. - Näkökulma: Suomen Liberan kartellikantelu EU:n komissiolle on jätetty elokuussa 2018. Vastausta odotetaan keväällä 2019. - KimsBlog

 

Tarpeeksi hyvää palkkaa saavilla on Roope Uusitalon mukaan paljon menetettävää, jos työpaikka lähtee alta. LEHTIKUVA / MILLA TAKALA

”Työmarkkinoilla kartellia kutsutaan

ammattiliitoksi

 

Työmarkkinoilla ja kenkämarkkinoilla on professori Roope Uusitalon mukaan oleellisia eroja.

Helsingin yliopiston julkistalouden professori Roope Uusitalo sanoo, että taloustieteen peruskurssien oppien mukaan sillä ei pitäisi olla vaikutusta, että työnantajien pakollisia eläkevakuutusmaksuja ja työttömyysvakuutusmaksuja siirretään työnantajan maksettaviksi.

 

Uusitalo vertaa Suomen Kuvalehden Näkökulma-kolumnissaan työmarkkinoita kenkämarkkinoihin. Hänen mukaansa tuskin juuri mikään muuttuisi, jos 24 prosentin arvonlisäveron maksaisi kenkäkauppiaan sijaan kenkien ostaja.

− Jos työnantajia kiinnostavat vain työvoimakustannukset ja työntekijöitä nettopalkka, ei ole merkitystä, kuka vakuutusmaksut verottajalle tilittää. Kun työnantajan maksut siirtyvät työntekijöiden vastuulle, palkat tulevat nopeasti nousemaan sellaisiksi, että sekä työnantajan kustannukset että nettopalkat säilyvät ennallaan, Roope Uusitalo kirjoittaa.

Talostieteen peruskurssin opit johtivat kiky-sopimuksen yhteydessä Uusitalon mukaan harhaan.

− Palkat eivät kiky-sopimuksen jälkeen ole juuri nousseet. Kun samaan aikaan työnantajamaksut ovat alentuneet ja tuottavuuskin kasvanut, työvoimakustannukset ovat Suomessa kasvaneet selvästi muuta euroaluetta hitaammin. Samalla suomalaisten yritysten kilpailukyky on merkittävästi parantunut.

 

”Kenkä ei loukkaannu”

Työmarkkinoilla ja kenkämarkkinoilla on Uusitalon mukaan selvästi siis joitakin oleellisia eroja.

− Kenkä ei loukkaannu, vaikka kauppias pistäisi myymättä jääneet kengät 30 prosentin alennusmyyntiin. Sen sijaan työmarkkinoilla palkkausjärjestelmän tärkeä tehtävä on työntekijöiden motivointi. Tarpeeksi hyvää palkkaa saavilla on myös paljon menetettävää, jos työpaikka lähtee alta. Yhtä tärkeää on palkan suuruus verrattuna muihin samanlaista työtä tekeviin, kateellisemmilla suhteessa kaikkiin muihinkin.

 

Eroja on Uusitalon mukaan toki myös säännöissä.

− Jos kenkäkauppias sopii naapurikaupan kanssa, ettei kenkiä tänä syksynä myydä alennuksella, kyseessä on kartelli, ja molemmille rapsahtavat sakot laittomasta kilpailunrajoituksesta. Työmarkkinoilla kartelleja kutsutaan ammattiliitoiksi, ja järjestäytymisvapaus taataan jo perustuslaissa, Uusitalo sanoo.

 

Kilpailukykysopimus oli Uusitalon mukaan ”kummallinen, mutta ilmeisesti toimi tarkoitetulla tavalla”.

− Markkinat eivät onnistuneet tasapainottamaan palkkoja, mutta työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen välinen sopimus onnistui. Työmarkkinat ovat kovin erityiset markkinat.

 


 

Bengt Holmströmin mukaan irtisanomiskiistasta on tullut periaatekysymys. − On selvää, että itse uudistus on mitätön. On tultu pisteeseen, jossa rähistään periaatteen vuoksi. Hallitus on varmaan ajatellut, että jossain vaiheessa se riita on käytävä. Pakolla se on tehtävä, koska en usko, että tulee päivä jolloin ay-liike vain sanoo, että luovutaan vallasta. Holmströmin mielestä ay-liike pitää tarvittaessa pakottaa hyväksymään työehtojen heikennyksiä. - Näkökulma: Suomen ay-työmarkkinakenttä tarvitsee ratkaisukeskeistä penetraatiota eteenpäin; miten vanhat saavutetut edut ratkaistaan, kohti saavutettavia uusia etuja, uudessa muuttunessa globaalissa työympäristössä. - KimsBlog

 


Bengt Holmström. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

Talousnobelisti Ylelle: Ay-liikkeen

vaatimukset uhka hyvinvointivaltiolle

 

Bengt Holmströmin mielestä työmarkkinoita pitää joustavoittaa hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi.

Professori ja talousnobelisti Bengt Holmströmin mukaan Suomi on työmarkkinoiden kolmikannan vuoksi ”kummallinen” maa, jossa ulkoparlamentaariselle ay-liikkeelle on luovutettu päätösvaltaa.

 

– Tällainen yksi osa työelämää pääsee erittäin voimakkaasti vaikuttamaan, ja järjestelmässä on käytännössä pakko olla mukana. Ymmärrän, että yleissitovuus on heidän kannaltaan tärkeä asia, mutta se ei välttämättä ole kansakunnan etu, Bengt Holmström sanoo Ylelle.

− Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi tarvittaisiin lisää joustavuutta työmarkkinoille, hän lisää.

Holmströmin mielestä irtisanomisen helpottamista vastustavassa lakkoilussa näkyy työmarkkinoiden ongelma:

– On itsekästä, että vain he, jotka ovat päässeet järjestelmään ja pysyneet siinä mukana, voivat olla äänessä. Sen sijaan liittoon kuulumattomilla tai esimerkiksi työttömillä ei ole ääntä.

– On iso uhka hyvinvointivaltiolle, että ay-liike menee kovasti poikkiteloin ja vaatii, että kaikki saavutetut edut pidetään, Holmström sanoo.

*

Holmströmin mukaan irtisanomiskiistasta on tullut periaatekysymys.

− On selvää, että itse uudistus on mitätön. On tultu pisteeseen, jossa rähistään periaatteen vuoksi. Hallitus on varmaan ajatellut, että jossain vaiheessa se riita on käytävä. Pakolla se on tehtävä, koska en usko, että tulee päivä jolloin ay-liike vain sanoo, että luovutaan vallasta.

Holmströmin mielestä ay-liike pitää tarvittaessa pakottaa hyväksymään työehtojen heikennyksiä.

*

– Tietysti olisi parempi ratkaisu, jos se saavutettaisiin neuvotteluteitse. Mutta se, että ay-liikkeellä on veto-oikeus tähän, on minusta väärin.

 


 

”Meillä on tällä hetkellä Pohjoismaiden alhaisin työllisyysaste ja elämme tänä vuonna nousukauden huippua. Kasvu alkaa pikkuhiljaa hiipua ja meillä on Pohjoismaiden korkein työttömyysaste. Ihmettelen tätä keskustelua noin niin kuin laajemminkin siitä, että mietitään, että millä mitäkin korvataan, kun pitäisi tehdä huomattavan paljon enemmän. Ymmärrän, että haetaan ratkaisuvaihtoehtoja akuuttiin kysymykseen, mutta koko ajan pitäisi pitää mielessä tämä iso kuva. Suomen haasteet ei katoa yhtään mihinkään, eikä ne poistu pelkästään sillä, että toteutetaan tämä henkilöperusteisen irtisanomisen helpottaminen”, Suomen Yrittäjien Janne Makkula sanoo.


 

 

Suomen Yrittäjät: Lakkohärdellissä unohtui

Suomen iso kuva – ”Yleissitovuus on pakko

uudistaa”

 
Luotu: 
22.10.2018 19:21

  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    ”On pystyttävä enemmän mahdollistamaan se, että kyetään työpaikkatasolla reagoimaan markkinamuutoksiin. Siinä tessit [työehtosopimukset] on liian joustamaton väline”, Suomen Yrittäjien työmarkkinajohtaja sanoo. Kuvituskuva.
 
|

Suomen Yrittäjien työmarkkinajohtaja Janne Makkula ihmettelee Uuden Suomen haastattelussa sitä, että niin sanotusta irtisanomislaista nousseessa riidassa etsitään nyt työllistämistoimia, joilla korvataan työllistämistoimea. Makkula nostaa esiin ison kuvan ja muistuttaa, että Suomi tarvitsisi suuriakin muutoksia työmarkkinoilla.

 

Tänään on kerrottu, että työmarkkinajohtajat pohtisivat vaihtoehtoa hallituksen lakihankkeelle, jolla helpotettaisiin henkilöperusteista irtisanomista pienissä yrityksissä. Vaihtoehdon keskiössä on kerrottu olevan malli, jossa pienissä alle 10 hengen yrityksissä voitaisiin jatkossa palkata työntekijä määräaikaiseen työsuhteeseen ilman lain nykyisin vaatimaa määräaikaisuuden perustetta. Tällainen rekrytointi voitaisiin tehdä kuitenkin vain kerran.

Makkula pitää tätä ratkaisua riittämättömänä. 

 

”Erilaisia ajatuksia, ehdotuksia, pohdintoja liikkuu. Se on hyvä, että nähdään se, että pienille yrityksille sääntelyn ei välttämättä tarvitse olla samaa tai yhtä raskasta. On hyvä, että on oivallettu, että työllistämisen potentiaali on pienissä yrityksissä ja siellä sitä erityisesti kannattaa helpottaa. Mutta ei se tuolla mallilla se ratkaisu löydy. Kyllä se on huomattavan paljon vaikuttavampi ja tärkeämpi asia se irtisanomisen helpottaminen, koska se alentaa sitä työllistämisen kynnystä koko sillä työsuhteen kaarella”, Makkula kommentoi.

 

LUE MYÖS: SAK:n Eloranta: ”On mietitty, onko ulospääsyä – ei meillä ole mitään valmista vaihtaria”

”On vähän jännä keskustelu ja ajattelutapa, että jollakin työllistämistä helpottavalla toimella korvataan joku toinen työllistämistä helpottava toimi. Kysehän on isommassa kuvassa siitä, että on tehtävä paljon enemmän, paljon useampia pieniä ja isoja toimia, jos lähdetään siitä, että meillä on muutaman vuoden päästä hyvinvointiyhteiskunta tässä maassa”, hän toteaa.

Työministeri Jari Lindström (sin) varoitti Puheenvuoro-blogissaan viikonloppuna, että seuraava taantuma tulee. Kun nyt niin sanottu irtisanomislaki on aiheuttanut työtaisteluiden ja lakkojen aallon, Lindström ihmetteli, mitä tapahtuu, kun joudutaan tekemään vielä ikävämpiä päätöksiä. LUE LISÄÄ: Jari Lindström: ”Mitähän mahtaa tapahtua, kun joudutaan tekemään vielä ikävämpiä päätöksiä?”

 

Janne Makkula toteaa myös, että suhdannehuippu on nyt käsillä.

 

LUE MYÖS: Suomen työttömyys laski jo alle ”luonnollisen” rajan – Saiko hallitus aikaan pysyvän muutoksen?

”Se sana, joka koetaan tabuksi, niin koko meidän järjestelmän jäykkyys johtuu tästä täysin poikkeuksellisesta yleissitovuusjärjestelmästä, jota on pakko uudistaa.”

Hänen mielestään irtisanomislaki on aiheuttanut suhteettoman suuren reaktion, ”lakkohärdellin”.

”Siihen isoon tarpeeseen nähden, joka Suomessa on lainsäädäntöuudistusten tarve työmarkkinoilla, niin tämä [irtisanomisen helpottaminen pienissä yrityksissä] on yksi osa sitä. Jos me saadaan tämmöisestä aikaan kauhea rähinä, niin se on huolestuttavaa.”

”Se on tärkeä uudistus, mutta isoon kokonaiskuvaan nähden se on suhteellisen pieni”, Makkula sanoo.

Suomen Yrittäjien mielestä Suomen sosiaaliturvaa katsottava kokonaisuutena, jotta siitä tulisi työhön kannustavaa. Byrokratia- ja kannustinloukkuja olisi järjestön mukaan purettava.

Makkula tarttuu myös työmarkkinoiden tabuaiheeseen, yleissitovuuteen.

”On pystyttävä enemmän mahdollistamaan se, että kyetään työpaikkatasolla reagoimaan markkinamuutoksiin. Siinä tessit [työehtosopimukset] on liian joustamaton väline.”

”Se sana, joka koetaan tabuksi, niin koko meidän järjestelmän jäykkyys johtuu tästä täysin poikkeuksellisesta yleissitovuusjärjestelmästä, jota on pakko uudistaa. En sano, että se pitää poistaa, vaan sitä pitää uudistaa. Silloinkin puhutaan siitä, että pitää pystyä sopimaan joustavammin”, Makkula sanoo.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) on ehdottanut, että irtisanomislain sijaan palattaisiin työaikalakiin, jossa kolmikantaneuvottelut paikallisesta sopimisesta päätyivät umpikujaan. Työntekijäjärjestöt katsoivat, että vain luottamusmies voisi neuvotella työntekijöiden edustajana, kun taas Suomen Yrittäjien mielestä järjestäytymättömissä yrityksissä myös liittoon kuulumaton luottamusvaltuutettu voisi toimia henkilöstön edustajana.

”Meidän kanta on ihan sama kuin se on ollut johdonmukaisesti koko ajan. Eli sellaista mallia, jolla järjestäytymättömiä työntekijöitä syrjitään paikallisessa sopimisessa ja heidät jätetään sopimisen ulkopuolelle, niin me emme voi sitä hyväksyä. Tällä hetkellä laki syrjii järjestäytymättömiä yrityksiä. Asettamalla sopimisen kieltoja ei syrjivää lainsäädäntöä voida korvata uudella syrjivällä lainsäädännöllä.

 

Lisäksi siinä on käytännön asia: varsinkin pienissä yrityksissä ei siitä sopimisesta tule mitään, jos osa jätetään sen ulkopuolelle. Kyllä kaikilla täytyy olla mahdollisuus osallistua paikalliseen sopimiseen ja työntekijöillä täytyy olla mahdollisuus demokraattisesti valita, haluavatko he edustajan ja se, kenet he haluavat valita. Edustaja taas itse päättää siitä, kuuluuko hän työntekijäliittoon vai ei. Lainsäädäntö, jossa ennakollisesti asetettaisiin järjestäytyminen sopimiseen osallistumiseen edellytykseksi, se ei ole yhdenvertaista, oikein eikä demokraattista”, Makkula tiivistää yrittäjien linjan.

 


 

Syksyllä 2015 EK:n hallituksen silloinen puheenjohtaja Matti Alahuhta (oik.) ilmoitti järjestön luopuvan tupo-sopimuksista. Saman vuoden keväällä Alahuhta istui samassa pöydässä hallitustunnustelija Juha Sipilän ja SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn (vas.) kanssa. (KUVA: Rio Gandara / HS) Koska kolmikanta siirtyi oma-aloitteisesti sivuun palkkaneuvotteluista, on luontevaa, ettei keskusjärjestöille jää paikkaa myöskään lainsäädäntöpöytiin. Korporatismin kulta-aika tuskin enää palaa, vaikka Sdp nousisikin ensi keväänä pääministeripuolueeksi. SAK, EK, STTK ja Akava näyttävät hiljalleen olevan typistymässä asiantuntijajärjestöiksi. Työntekijäliitot pystyvät yhä ajamaan jäsenistönsä etuja myös hallituksen päätöksiä vastaa, mutta kyse on yhä enemmän siitä, millaisiin työtaistelutoimiin niiden paukut kulloinkin riittävät.

 

 

 
 
 
Politiikka    |   HS-analyysi
 
 

Miksi ay-liike voi Suomessa uhmata vaaleilla

valittuja päättäjiä? Selitys löytyy

vuosikymmenten takaa

 

Työmarkkinajärjestöillä on Suomessa poikkeuksellinen valta lainsäädäntöön. HS selvitti, miten paljon puhuttu kolmikanta aikanaan syntyi ja miten sen natiseminen nivoutuu hallituksen ja ay-liikkeen riitaan.

 

Politiikka
Miksi ay-liike voi Suomessa uhmata vaaleilla valittuja päättäjiä? Selitys löytyy vuosikymmenten takaa
 
 
Konsensus-Suomen
 ja kolmikannan symboliseksi kulminaatiopisteeksi mainitaan usein vuoden 1977 Korpilampi-seminaari, jonne poliitikot ja työmarkkinajohtajat yhdessä kokoontuivat. Kuvassa Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto esittelee ja pääministeri
 Kalevi Sorsa katselee.Konsensus-Suomen ja kolmikannan symboliseksi kulminaatiopisteeksi mainitaan usein vuoden 1977 Korpilampi-seminaari, jonne poliitikot ja työmarkkinajohtajat yhdessä kokoontuivat. Kuvassa Suomen Pankin pääjohtaja
 Mauno Koivisto esittelee ja pääministeri Kalevi Sorsa katselee.
 
 
 
Konsensus-Suomen ja kolmikannan symboliseksi kulminaatiopisteeksi mainitaan usein vuoden 1977 Korpilampi-seminaari, jonne poliitikot ja työmarkkinajohtajat yhdessä kokoontuivat. Kuvassa Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto esittelee ja pääministeri Kalevi Sorsa katselee. (KUVA: Jarmo Matilainen / HS)
 
 
 

Julkaistu: 21.10. 2:00 , Päivitetty: 21.10. 8:28 | HS


 

Jo peruskoulussa meille opetetaan, että Suomessa lait säätää kansan valitsema eduskunta. Lakiesitykset tekee eduskunnan luottamusta nauttiva hallitus.

Siksi voi näyttää kummalliselta, että ensi viikolla jälleen useat palkansaajaliitot lakkoilevat estääkseen Juha Sipilänhttps://www.hs.fi/haku/?query=juha+sipilan (kesk) hallitusta esittämästä pienten yritysten irtisanomista helpottavaa lakia.
 

Todellisuudessa kummallista asiassa on silti pikemminkin se, että hallitus kehtaa viedä eteenpäin työelämää koskevaa lakia ilman suurimman työntekijäjärjestön SAK:n hyväksyntää. Se ei nimittäin ole ollut Suomessa tapana.

Oppikirjojen teksteistä huolimatta tosiasiallista lainsäädäntövaltaa ovat vuosikymmenten ajan käyttäneet eduskunnan lisäksi työmarkkinaosapuolet.
 

Tästä on kyse kuuluisassa ”kolmikannasta”.

Mutta mitä ihmettä se tarkoittaa? HS käy läpi kolmikannan synnyn ja selittää, miksi sen murenemisella on suuri rooli hallituksen ja ay-liikkeen yhä kuumenevassa riidassa.

Kiistan ytimessä on järjestöjen veto-oikeus lainsäädäntöön

Kolmikanta on suomalainen poliittisen järjestelmän erityispiirre, jossa kolme osapuolta eli hallitus sekä työnantajien keskusjärjestö EK ja työntekijöiden keskusjärjestöt SAK, STTK ja Akava sopivat työelämää ja sosiaaliturvaa koskevasta lainsäädännöstä yhdessä.
 
 

Käytännössä yhdessä sopiminen on tarkoittanut sitä, että hallitus ei ole muuttanut työntekijöiden työehtoja tai eläkkeitä ja työttömyysturvaa koskevia lakeja ilman, että järjestöistä vahvimmat eli SAK ja EK ovat hyväksyneet muutokset. Poliitikot ovat siis myöntäneet kolmikannan kahdelle muulle osapuolelle epävirallisen ”veto-oikeuden”.

Lisäksi työmarkkinaosapuolet ovat neuvotelleet keskenään esimerkiksi kaikki Suomessa tehdyt suuret eläkeuudistukset, ja eduskunta on hyväksynyt neuvottelujen lopputuloksen laiksi juuri pilkkuakaan muuttamatta.

Nyt käynnissä olevassa vaikeassa kiistassa onkin kyse pelkän irtisanomislain sijaan siitä, että hallitus on viemässä työmarkkinaosapuolilta niiden paikan päätöksentekopöydässä.
 

Sipilän hallituskin on toki hallitusohjelmassa sitoutunut kolmikantaiseen valmisteluun ja kuullut järjestöjä, mutta se on eri asia kuin todellinen päätösvalta.

Ensin hallitus sääti työttömyysturvan aktiivimallin SAK:n vastalauseista huolimatta, mikä kirvoitti työntekijäpuolen mielenilmauksiin. Nyt se taas ajaa kiisteltyä irtisanomislakia, vaikka palkansaajajärjestöt vastustavat sitä vimmaisesti eikä EK:kaan ole siitä innoissaan.
 


Helmikuussa
 2018 SAK järjesti mielenilmauksen Juha Sipilän hallituksen kehittämää aktiivimallia vastaan.Helmikuussa 2018 SAK järjesti mielenilmauksen Juha Sipilän hallituksen kehittämää aktiivimallia vastaan.
 
 
 
Helmikuussa 2018 SAK järjesti mielenilmauksen Juha Sipilän hallituksen kehittämää aktiivimallia vastaan. (KUVA: Markus Jokela / HS)

Työmarkkinajärjestöt pelkäävät, että hallitus rikkoo kolmikannan ja kaventaa niiden valtaa. Hallitus on puolestaan tehnyt selväksi, että lakien säätäminen kuuluu vain ja ainoastaan eduskunnalle.
 
*
 

Mutta miksi kansan valitseman parlamentin ulkopuoliset etujärjestöt ovat ylipäätään saaneet Suomessa niin suuren valta-aseman?
 
*

Vaikka järjestövaltaa syystä parlamentaarista demokratiaa halventavaksi, sen pystyttämiseen oli aikanaan perusteita.

Nyt kolmikanta natisee kovempaa kuin kenties koskaan aiemmin. Erikoisen sopimisjärjestelmän murtuminen ei silti välttämättä johda pelkästään toivottuihin tuloksiin.

Kolmikanta syntyi 1960-luvulla vallan vaihtokauppana

Kolmikannan kriitikko Juhana Vartiainenhttps://www.hs.fi/haku/?query=juhana+vartiainen (kok) on arvioinut, että ammattiyhdistysliikkeen valta-asema pohjautuu kylmän sodan aikaiseen pelkoon työntekijöiden radikalisoitumisesta ja kommunismista.

Kun nykyisenlainen kolmikanta 1960-luvulla muotoutui, kyse ei silti ollut niinkään ideologiasta vaan pikemminkin käytännön syistä.

Oleellista oli se, että toisen maailmansodan jälkeen Suomen hallitukset olivat heikkoja ja juopa kaupungin ja maaseudun välillä suuri. Suomeen pyrittiin kehittämään väestön hyvinvointia parantavaa sosiaaliturvaa, mutta se oli vaikeaa.

Esimerkiksi vuonna 1956 eduskunnan tekemä kansaneläkelain uudistus toi pienituloisille paremmat eläkkeet ja vastaavasti työntekijöiden kerryttämät eläkesäästötilit lakkautettiin. Sekä kaupunkien palkkatyöläiset että työnantajat kokivat tulleensa sivuutetuiksi.

Samana vuonna SAK järjesti yleislakon.

Suurmielenosoitus Senaatintorilla Helsingissä Suomen toistaiseksi
 viimeiseksi jääneen täysmittaisen yleislakon aikaan vuonna 1956.Suurmielenosoitus Senaatintorilla Helsingissä Suomen toistaiseksi viimeiseksi jääneen täysmittaisen yleislakon aikaan vuonna 1956.
 
Suurmielenosoitus Senaatintorilla Helsingissä Suomen toistaiseksi viimeiseksi jääneen täysmittaisen yleislakon aikaan vuonna 1956.
 
Rautatieläisten liitto kutsui työläisiä jäsenikseen vuonna 1956. Ammattiliittojen jäsenmäärän nopea kasvu mahdollisti työntekijäjärjestöjen vallan.Rautatieläisten liitto
 kutsui työläisiä jäsenikseen vuonna 1956. Ammattiliittojen jäsenmäärän nopea kasvu mahdollisti työntekijäjärjestöjen vallan.
 
Rautatieläisten liitto kutsui työläisiä jäsenikseen vuonna 1956. Ammattiliittojen jäsenmäärän nopea kasvu mahdollisti työntekijäjärjestöjen vallan. (KUVA: Työväen Arkisto)

Kun sit­ten vuosi­kymme­nen tait­teessa eläke­turvaa ja työttömyys­vakuutusta yri­tettiin jäl­leen uudistaa, työn­antaja- ja työn­tekijä­järjestöt löysivät toisensa käänteen­tekevällä tavalla.

Vähemmistöhallituksen siunauksella ne saivat neuvotella kassojen jäsenyyteen perustuvan työttömyysvakuutuksen ja lakisääteisen ansiosidonnaisen työeläkejärjestelmän.

Työnantajapuolella nähtiin, että liiton jäsenyyteen perustuva työttömyysturva ja ansiotyöhön perustuva eläke tulisivat lopulta yrityksille halvemmiksi kuin yleinen työttömyysvakuutus tai tasaeläke, joita olisi maksettu kaikille.

Samalla tavoin SAK:n enemmistö ja Sdp katsoivat, että työläisten etujen tulisi olla etusijalla.

Näin Suomeen syntyi työntekijäliittojen ja suurtyönantajien jatkuvaan kauhun tasapainoon perustuva konsensus, jonka ulkopuolelle pitkälti jäivät radikaaleimmat kommunistit ja maaseudun väestö.

Samalla keskeinen sosiaaliturva ja työlainsäädäntö siirrettiin eduskunnan ulkopuolelle kahdelle vahvalle sopijaosapuolelle. Se teki päätöksistä kestäviä ja esimerkiksi uudesta ”eläkelupauksesta” uskottavan: valittiin eduskuntaan ketä tahansa, poliitikot eivät kovin helposti voisi puuttua järjestöjen keskenään sopimiin asioihin.

Samalla valta eläketurvasta ja -rahastoista sekä työttömyyskassoista kuitenkin sinetöivät keskusjärjestömahdin vuosikymmeniksi eteenpäin.


 
 
Vuonna 1962 pystytetty työeläkejärjestelmä on järjestömahdin ydin. Eläketurvakeskuksen
 toimitusjohtaja Tauno Jylhä (keskellä) esittelee uusien eläkelakien saavutuksia.Vuonna 1962 pystytetty työeläkejärjestelmä on järjestömahdin ydin. Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Tauno Jylhä
 (keskellä) esittelee uusien eläkelakien saavutuksia.
 
 
Vuonna 1962 pystytetty työeläkejärjestelmä on järjestömahdin ydin. Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Tauno Jylhä (keskellä) esittelee uusien eläkelakien saavutuksia. (KUVA: Lehtikuva)

Ilmaiseksi valtio ei lainsäädäntövallastaan luopunut.

1960-luvun lopulla tehtiin ensimmäinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu, ja hallitukset olivat siitä eteenpäin keskeisesti vaikuttamassa palkkapolitiikkaan. Poliittiset päättäjät ajattelivat, että he pystyvät hillitsemään palkankorotuksia hintojen nousun hillitsemiseksi.

Ay-liikkeen historiaa pitkään tutkineen Itä-Suomen yliopiston dosentin Tapio Bergholminhttps://www.hs.fi/haku/?query=tapio+bergholmin mukaan Suomen poliittisen järjestelmän erikoisuus on nimenomaan tämä ”kaksoissidos”, eräänlainen vallan vaihtokauppa: työmarkkinaosapuolet otettiin mukaan lainsäädäntötyöhön, ja vastaavasti valtio pääsi vaikuttamaan palkanmuodostukseen.

Niin sanotun konsensus-Suomen symboliseksi kulminaatiopisteeksi mainitaan usein vuoden 1977 Korpilampi-seminaari, jonne pääministeri Kalevi Sorsahttps://www.hs.fi/haku/?query=kalevi+sorsa kutsui poliitikkoja ja työmarkkinapäättäjiä yhdessä keskustelemaan keinoista yritysten kilpailukyvyn palauttamiseksi.

Lama päätti kultakauden

Työmarkkinajärjestöjen valtahuippu ajoittui 1970- ja 1980-luvuille.

Työttömyyskassat ja työnantajien tilittämä verovähenteinen jäsenmaksu olivat ammattiyhdistysliikkeelle tehokkaita jäsenmagneetteja. Lakkoase oli todellinen pelote.

Työnantajapuoli pystyi puolestaan käyttämään yhä enemmän yhteiskunnallista vipuvoimaa esimerkiksi eläkerahastojen avulla.

Järjestöjen veto-oikeus lainsäädäntöön oli vakiintunut käytäntö. Silloisessa työnantajajärjestö STK:ssa lakiasiainjohtajana työskennellyt Mauri Morenhttps://www.hs.fi/haku/?query=mauri+moren on jälkikäteen muistellut kriittisesti, kuinka hän ”suunnilleen asui eduskunnassa kertomassa kansanedustajille, ettei sovittuja asioita saa muuttaa”.

Kuuluisaksi tuolla aikakaudella tulivat myös pitkät kosteat lounaat ja läpi öiden kestäneet neuvottelut Etelärannassa ja Hakaniemessä.


Ensimmäiseksi todelliseksi käännekohdaksi osoittautui 1990-luvun alun syvä lama, jonka aikaisista työmarkkinariidoista voi löytää paljon yhtäläisyyksiä nykypäivään.

Keskustalaisen pääministerin Esko Ahonhttps://www.hs.fi/haku/?query=esko+ahon johtama hallitus yritti 1990-luvun alun laman aikana Sipilän tapaan tunkea työntekijäpuolen kurkusta ”yhteiskuntasopimusta”.

Lopulta Aho päätyi ajamaan läpi lakiuudistuksia työmarkkinajärjestöjen vastustuksesta huolimatta ja välit työmarkkinoilla kiristyivät äärimmilleen.


Keskusta ja ammattiyhdistysliike ovat ottaneet yhteen aiemminkin. 1990-luvun alussa pääministeri Esko Ahon (vas.) otteet eivät huvittaneet SAK:n puheenjohtajaa Lauri Ihalaista (oik.)Keskusta ja ammattiyhdistysliike ovat ottaneet
 yhteen aiemminkin. 1990-luvun alussa pääministeri Esko Ahon (vas.) otteet eivät huvittaneet SAK:n puheenjohtajaa Lauri Ihalaista (oik.)
 
 
 
Keskusta ja ammattiyhdistysliike ovat ottaneet yhteen aiemminkin. 1990-luvun alussa pääministeri Esko Ahon (vas.) otteet eivät huvittaneet SAK:n puheenjohtajaa Lauri Ihalaista (oik.)

Laman päätyttyäkin keskustelu järjestövallasta jatkui. Vuorineuvos Casimir Ehrnroothhttps://www.hs.fi/haku/?query=casimir+ehrnrooth kirjoitti vuonna 1995 Helsingin Sanomissa, että jähmeä kolmikantainen lainvalmistelu heikensi Suomen kilpailukykyä ja työelämälainsäädäntö tulisi palauttaa eduskunnalle.

Kun pääomat liikkuivat vikkelästi rajojen yli, yritykset pystyivät aiempaa helpommin investoimaan Suomen ulkopuolelle. Monien mielestä kolmikanta toimi kyllä hyvinä aikoina, mutta huonoina aikoina se esti tarpeelliset leikkaukset.

Hyvät ajat kuitenkin koittivat jälleen.

Suomen talous pääsi kovaan nousuun matkapuhelinyhtiö Nokian vetämänä, ja vaikeiden lamavuosien jälkeen lihavia vuosia vältettiin pilaamasta työmarkkinakiistoilla.

Hallitusta johtivat jälleen perinteisesti ammattiyhdistysliikettä lähellä olleet sosiaalidemokraatit.

Vaikka pääministeri Paavo Lipponenhttps://www.hs.fi/haku/?query=paavo+lipponen ei suinkaan ollut kaikkein ay-myönteisin demari, hänen kahden hallituksensa hallitusohjelmat suorastaan pursusivat yhteistyötä ja kolmikantaista lainvalmistelua.

Kolmikanta sai jatkoaikaa, muttei loputtomiin.

Onko järjestövallan aika nyt lopullisesti ohi?

Ammattiyhdistysliikkeen raivoa Sipilän hallitusta kohtaan selittää se, että hallitus on rikkonut Tapio Bergholmin kuvaaman 1960-luvulla syntyneen kaksoiskytköksen.

Ensin hallitus tuli työmarkkinaosapuolten alueelle ja vaati niitä tekemään työehtoja heikentävän kilpailukykysopimuksen. Työntekijäjärjestöt taipuivat sopimukseen, mutta nyt hallitus on siitä huolimatta ajamassa läpi niiden vastustamaa irtisanomislakia.

Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että Sipilä olisi yksin murentamassa keskusjärjestövaltaa. Järjestöt ovat nimittäin tehneet sitä myös itse.


Elinkeinoelämän keskusliitto julisti syksyllä 2015, että se ei enää tee tulopoliittisia kokonaisratkaisuja eikä täten ole palkkaneuvottelujen sopijaosapuoli. Näin työnantajapuoli käytännössä lakkautti perinteisen kolmikannan.

SAK ja ammattiyhdistysliike ylipäätään ovat heikentyneet tällä vuosituhannella, ja työnantajat laskivat, että ne saavat itselleen edullisempia ratkaisuja liittokohtaisella ja työpaikkakohtaisella sopimisella.


Syksyllä 2015 EK:n hallituksen silloinen puheenjohtaja Matti Alahuhta (oik.) ilmoitti järjestön luopuvan tupo-sopimuksista. Saman vuoden keväällä
 Alahuhta istui samassa pöydässä hallitustunnustelija Juha Sipilän ja SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn (vas.) kanssa.Syksyllä 2015 EK:n hallituksen silloinen puheenjohtaja Matti Alahuhta (oik.) ilmoitti järjestön
 luopuvan tupo-sopimuksista. Saman vuoden keväällä Alahuhta istui samassa pöydässä hallitustunnustelija Juha Sipilän ja SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn (vas.) kanssa.
 
 
 
Syksyllä 2015 EK:n hallituksen silloinen puheenjohtaja Matti Alahuhta (oik.) ilmoitti järjestön luopuvan tupo-sopimuksista. Saman vuoden keväällä Alahuhta istui samassa pöydässä hallitustunnustelija Juha Sipilän ja SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn (vas.) kanssa. (KUVA: Rio Gandara / HS)

Koska kolmikanta siirtyi oma-aloitteisesti sivuun palkkaneuvotteluista, on luontevaa, ettei keskusjärjestöille jää paikkaa myöskään lainsäädäntöpöytiin.

Korporatismin kulta-aika tuskin enää palaa, vaikka Sdp nousisikin ensi keväänä pääministeripuolueeksi. SAK, EK, STTK ja Akava näyttävät hiljalleen olevan typistymässä asiantuntijajärjestöiksi.

Työntekijäliitot pystyvät yhä ajamaan jäsenistönsä etuja myös hallituksen päätöksiä vastaa, mutta kyse on yhä enemmän siitä, millaisiin työtaistelutoimiin niiden paukut kulloinkin riittävät.

Kabinettisopimisen loppuminen jättää aukon

Korporatismin heikkeneminen kasvattaa parlamentaarisen demokratian eli vaaleilla valittujen poliitikkojen roolia, mitä voi pitää oikeutettuna. Kivuttomasti muutos ei silti välttämättä suju.

Kolmikantainen sopiminen on toisinaan saattanut olla hidasta ja jähmeää, mutta sen avulla on saatu kiistanalaisista asioista päätöksiä aikaan aina viime vuosiin saakka.

Keskusjärjestöt muistavat nyt toistuvasti viitata vuonna 2014 sopimaansa eläkeuudistukseen, jossa ne sopivat eläkeiän nostamisesta ja menojen karsimisesta hallituksen asettamissa raameissa. Eduskunta hyväksyi lopputuloksen ilolla lähes yksimielisesti.

Työmarkkinaosapuolten vastustamien lakien kohdalla tilanne on toinen. Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinnehttps://www.hs.fi/haku/?query=antti+rinne ja hänen puoluetoverinsa ovat jo ilmaisseet tilaisuuden tullen peruuttavansa niin kiistellyn irtisanomislain kuin muitakin Sipilän hallituksen päätöksiä.

Juuri tällaisen poukkoilun välttäminen on ollut kolmikannan hyvä puoli. Eduskunnan ja parlamentaarisen demokratian voimistuminen tulleekin vaatimaan harjoittelua maassa, jossa niin monet suuret asiat on opeteltu sopimaan kabineteissa.
 
*

Artikkelin lähteenä on käytetty muun muassa kirjoja Nieminen & Laatunen: Kolmikannan kulisseissa (2017) ja Vauhkonen & Hannikainen: Ansioiden mukaan (2012) sekä Tapio Bergholmin väitöskirjaa Kaksoissidoksen synty (2015).
 

”Tulevaisuudessa markkinoiden muutokset käyvät aina vaan tiuhemmassa tempossa. Ei kenellekään voi taata pysyviä työpaikkoja. Ei edes Hakaniemessä. Suurilla yrityksillä on pieniin verrattuna monin verroin helpompaa vastata markkinoiden haasteisiin niin tuotannon kuin työllisyydenkin suhteen. Jotenkin tätä epäsuhtaa pitää tasoittaa pienten yritysten osalta ja vielä niin, että pienennetään niiden suurimpia riskejä. Jos työllistämisestä tulee liian vaikeaa, se yksinkertaisesti vain loppuu”, Virén kirjoittaa.


  

Taloustieteen professori ihmettelee:

Tällainen järjestelmä on vain Suomessa –

”Valtiovalta tukee ay-liikettä runsaasti”

 
Luotu: 
18.10.2018 08:15

  • Kuva: Alma Talent / Petteri Paalasmaa
    Kuva
    Arkistokuva SAK:n aktiivimallia vastustavasta mielenosoituksesta.
 
|

Taloustieteen professori Matti Virén ihmettelee Puheenvuoro-blogissaan sitä, että ay-liike osoittaa mieltään hallitusta vastaan, vaikka valtiovalta tukee sitä runsaskätisesti.

Työntekijäliitot ovat aloittaneet työtaisteluita vastalauseena hallituksen hankkeelle laskea irtisanomiskynnystä pienissä yrityksissä. Eilen Julkisten ja hyvinvointialojen liitto ilmoitti maanantaina 22.10.2018 alkavasta kahden päivän lakosta.

 

”Erikoista on se, että ammattiliitot kiivailevat hallitusta vastaan, vaikka valtiovalta tukee niitä enemmän kuin ehkä mitään muuta yhteiskunnan sektoria. Itse asiassa voi sanoa, että valtio on liittojen suurin rahoittaja. Päinvastoin kuin kaikki muut yleishyödylliset yhteisöt ay-liike nauttii jäsenmaksujen verovähennysoikeudesta, joka (ml. työttömyyskassojen jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuus) menetettyinä verotuloina merkitsee noin 500 miljoonaan euron verotukea vuosittain. Lisäksi ay-liike nauttii pääomatulojen verovapaudesta määrällä, joka nousee kymmeniin miljooniin euroihin. Arvonlisäverostakin tarvitsee lukea vain sanomalehdistä.

*

 

Ammattiliittojen jäsenhankintaa subventoidaan varsin runsaskätisesti maksamalla leijonanosa (95 %) littojen työttömyyskassojen menoista. Ei tällaista järjestelmää ole muulla kuin Suomessa. Miten ammattiliitot osoittavat kiitollisuuttaan saamastaan tuesta? Aika heikosti, ilmeisesti tukea pidetään itsestäänselvyytenä. Ammattiliittojen uhittelussa taitaa sittenkin olla kyse enemmän oman profiilin nostamisesta. Jollain tapaa pitää osoittaa oma tarpeellisuus ja legitimisoida jatkuva varallisuuden kartuttaminen”, Virén kirjoittaa. 

Virén kysyy, mitä suomalaiset ovat saaneet vastineeksi ay-liikkeelle annetuista rahoista ja ”mihin ihmeeseen tarvitaan liittojen miljardiomaisuuden jatkuvaa kasvattamista”.

”Joillain liitoilla omaisuustulot taitavat olla jo suurempi tulonlähde kuin jäsenmaksut. Aiheellinen kysymys on, eikö nyt olisi jo aika purkaa tämä valtion rahojen lahjoittaminen, ja laittaa kaikki tulonsaajat ja tulot (ovat tulot mitä laatua tahansa) samalle viivalle verotuksen suhteen. Kaikki maksakoot veroa tulostaan”, Virén vaatii.

Virénin mielestä kiistelty irtisanomislaiksi kutsuttu hanke on tarpeellinen.

*

”Tulevaisuudessa markkinoiden muutokset käyvät aina vaan tiuhemmassa tempossa. Ei kenellekään voi taata pysyviä työpaikkoja. Ei edes Hakaniemessä. Suurilla yrityksillä on pieniin verrattuna monin verroin helpompaa vastata markkinoiden haasteisiin niin tuotannon kuin työllisyydenkin suhteen. Jotenkin tätä epäsuhtaa pitää tasoittaa pienten yritysten osalta ja vielä niin, että pienennetään niiden suurimpia riskejä. Jos työllistämisestä tulee liian vaikeaa, se yksinkertaisesti vain loppuu”, Virén kirjoittaa.

 


 

− Yleissitovuus ja sopimisen kiellot ovat yhdistelmä, jotka sortavat pk-yrityksiä ja vaikeuttavat vastaamista kilpailuun. Ne ovat kartellin ainespuut, Pentikäinen kommentoi Twitterissä. Kansanedustaja Juhana Vartiainen (kok.) vastaa Pentikäiselle korostamalla Suomen omaa aktiivisuutta.

 

Mikael Pentikäinen. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

Mikael Pentikäinen: Nämä ovat kartellin

ainespuut

 

 

Yrittäjien toimitusjohtajan mukaan yleissitovuus ja sopimisen kiellot vaikeuttavat vastaamista kilpailuun.

Ajatushautomo Libera on haastanut suomalaisen työsopimusjärjestelmän kantelemalla työehtosopimusten yleissitovuudesta Euroopan komissioon. Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen pitää kannetta tervetulleena ja tärkeänä.

 

− Yleissitovuus ja sopimisen kiellot ovat yhdistelmä, jotka sortavat pk-yrityksiä ja vaikeuttavat vastaamista kilpailuun. Ne ovat kartellin ainespuut, Pentikäinen kommentoi Twitterissä.
Kansanedustaja Juhana Vartiainen (kok.) vastaa Pentikäiselle korostamalla Suomen omaa aktiivisuutta.

− Kiinnostavaa. Mutta Suomen on työllisyyden kannalta järkevää lievittää ja muuttaa yleissitovuutta ihan omin päätöksin eikä jäädä odottamaan tämän kanteen käsittelyä. Stay tuned! Vartiainen kirjoittaa.

Pentikäinen vastaa olevansa samaa mieltä Vartiaisen kanssa.

*

− Kanne on silti tärkeä, koska Suomen nykyjärjestelmä ruokkii työttömyyttä ja on kestämätön, kun yritykset ja työntekijät ovat lain edessä eriarvoisia järjestäytymisen perusteella, Pentikäinen sanoo.

 

Mikael Pentikäinen@jmpentikainen
 
 

Tervetullut ja tärkeä kanne. ja sopimisen kiellot ovat yhdistelmä, jotka sortavat pk-yrityksiä ja vaikeuttavat vastaamista kilpailuun. Ne ovat kartellin ainespuut. @Liberafi https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005841443.html 

 

Ajatushautomo Libera yrittää kaataa ay-liikkeelle pyhän asian: ”Yleissitovuus aiheuttaa monenlaista...

Ajatushautomo Libera on yhdessä asianajotoimisto Boreniuksen kanssa päättänyt haastaa suomalaisen työsopimusjärjestelmän ytimen kantelemalla siitä Euroopan komissioon.

hs.fi

 

juhana vartiainen@filsdeproust
 
 

Kiinnostavaa. Mutta Suomen on työllisyyden kannalta järkevää lievittää ja muuttaa yleissitovuutta ihan omin päätöksin eikä jäädä odottamaan tämän kanteen käsittelyä. Stay tuned!

Mikael Pentikäinen@jmpentikainen
 

Tervetullut ja tärkeä kanne. #yleissitovuus ja sopimisen kiellot ovat yhdistelmä, jotka sortavat pk-yrityksiä ja vaikeuttavat vastaamista kilpailuun. Ne ovat kartellin ainespuut. @Liberafi #yrittäjät https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005841443.html 

 

juhana vartiainen@filsdeproust
 

Kiinnostavaa. Mutta Suomen on työllisyyden kannalta järkevää lievittää ja muuttaa yleissitovuutta ihan omin päätöksin eikä jäädä odottamaan tämän kanteen käsittelyä. Stay tuned! https://twitter.com/jmpentikainen/status/1044800481376309249 

Mikael Pentikäinen@jmpentikainen
 

Samaa mieltä. Kanne on silti tärkeä, koska Suomen nykyjärjestelmä ruokkii työttömyyttä ja on kestämätön, kun yritykset ja työntekijät ovat lain edessä eriarvoisia järjestäytymisen perusteella.