– Nyt ollaan eriskummallisessa tilanteessa, jossa maakuntavaaleihin pitäisi valmistautua, hakea ehdokkaita ja kerätä vaalirahoitusta, vaikka ensimmäistäkään lakia ei asiasta ole hyväksytty, Heiäluoma kritisoi. – Tällä järjestelyllä Suomi vaarantaa mainettaan oikeusvaltiona, sillä kansainväliset demokratiasuositukset sanovat, että vaalilainsäädännön pitäisi olla valmiina vähintään vuotta ennen vaaleja.


 

 

Eero Heinäluoma ehdottaa MTV:llä: Suomeen

3 vaalit samana viikonloppuna

 
 
Luotu: 
21.5.2018 14:19

  • Kuva: Alma Talent / Petteri Paalasmaa
    Kuva
    Eero Heinäluoma yhdistäisi maakuntavaalit eduskunta- ja eurovaaleihin.
 
|

SDP:n kokenut kansanedustaja Eero Heinäluoma ehdottaa maakuntavaalien siirtämistä kevääseen 2019. Hän ehdottaa, että Suomessa järjestettäisiin keväällä samana viikonloppuna peräti kolmet vaalit.

 

Turun yliopiston julkisoikeuden professori Juha Lavapuro ilmoitti viikonloppuna omana mielipiteenään, että maakuntavaaleja ei enää ehditä järjestää lokakuussa, kuten Sipilän hallitus on suunnitellut. Vaaleja koskeva sote- ja maakuntalainsäädäntö on valmistumassa vasta kesäkuussa – jos menee silloinkaan läpi eduskunnassa.

–Oma kantani on, että maakuntavaaleja ei enää voida järjestää lokakuussa 2018, Lavapuro twiittasi. 

Oppositiopuolue SDP:n konkari Heinäluoma kirjoittaa MTV:n kolumnissaan, että maakuntavaalien keinotekoinen aikataulu uhkaa nyt koko sote-lainsäädäntöä ja eduskunnan järjestäytynyttä toimintaa.

– Pahimmassa tilanteessa on sosiaali- ja terveysvaliokunta, joka on jo joutunut tinkimään normaaleista tehtävistään, kuten kannanotosta sosiaali- ja terveysmenojen rahoitukseen julkisen talouden suunnitelmassa, Heinäluoma kirjoittaa.

– Ehdotankin, että edessä olevat kaikki kolme vaalia – eduskunta, maakunta- ja EU-vaalit – yhdistetään ja pidetään toukokuussa, toukokuun viimeisenä viikonloppuna 26.5.

Hänen mukaansa eri vaalien yhdistämistä helpottaa Euroopan neuvoston tuore päätös pitää EU-vaalit toukokuun lopulla aikaisemmin kaavaillun kesäkuun sijasta.

– Näin Suomen eduskuntavaaleja ei tarvitsisi lykätä huhtikuusta kovin pitkälle.

Heinäluoma huomauttaa, että syksyn maakuntavaalit olisivat nykytilanteessa erityisesti pienpuolueille hankalat, kun niitä koskeva lainsäädäntökin on auki.

 


 

”Nord Stream 2 on Putinille tärkeä pääasiassa symbolina Saksan itsenäisyydestä Yhdysvalloista”, Venäjän hallituksen entinen neuvonantaja, turvallisuusasiantuntija Vladimir Frolov arvioi.

 

Nord Stream 2 -kaasuputkihanke puhuttaa. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

Venäläisasiantuntija: Tästä syystä Putin

haluaa kaasuputken

 

Nord Stream 2:lla on Venäjän presidentille myös poliittinen ulottuvuus, arvioi maan hallituksen entinen neuvonantaja.

 

Venäjän hallituksen entinen neuvonantaja, turvallisuusasiantuntija Vladimir Frolov arvioi, että presidentti Vladimir Putinilla on kaavaillulle Nord Stream 2 -kaasuputkelle etenkin symbolinen merkitys, kertoo The Moscow Times. Putken on tarkoitus tuoda maakaasua Venäjältä Saksaan ja muualle manner-Eurooppaan.

 

 

Aiemmin viikolla Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin kerrottiin tarjonneen Saksan liittokansleri Angela Merkelille uusia vapaakauppaneuvotteluja EU:n ja Yhdysvaltain välillä vastineeksi siitä, että Merkel vetäisi pois tukensa kaasuputkihankkeelta. Merkel ja Putin keskustelivat Nord Stream 2:sta myös tapaamisessaan perjantaina.

 

”Putinin haaste on hyödyntää Trumpin repivän politiikan aiheuttamaa kuilua Euroopan ja Yhdysvaltain välillä saadakseen merkittäviä myönnytyksiä Euroopalta vaihdossa siitä, että Venäjä pysyy solidaarisena Iran-sopimuksen pelastamiselle ja horjuttaa samalla Yhdysvaltain asettamia pakotteita”, Frolov arvioi.

 


 

Naton huippukokous järjestetään 11.–12. heinäkuuta puolustusliiton uudessa päämajassa Brysselissä. Jäsenmaiden puolustusministerit kokoontuvat valmistelemaan huippukokousta kesäkuun toisella viikolla.

 

Naton tuleva huippukokous saattaa tehdä linjauksia uusista Itämeren alueen turvallisuuden vahvistamiseen tähtäävistä toimista. LEHTIKUVA/KIMMO MÄNTYLÄ

Varoitus Itämeren joutumisesta Venäjän

etupiiriin – ”Puolustusta vahvistettava”

 

 

Natoa kehotetaan lisäämään erityisesti meri- ja ilmavoimiensa läsnäoloa Itämeren alueella.

Naton tuleva huippukokous saattaa tehdä linjauksia uusista Itämeren alueen turvallisuuden vahvistamiseen tähtäävistä toimista.

 

 

Vuoden 2016 Varsovan huippukokouksen päätös Naton taisteluosastojen sijoittamisesta kaikkiin kolmeen Baltian maahan ja Puolaan antoi Venäjän suuntaan selkeän signaalin puolustusliiton yhtenäisyydestä ja solidaarisuudesta.

Virossa Naton taisteluosastoa johtaa Britannia, Latviassa Kanada, Liettuassa Saksa ja Puolassa Yhdysvallat. Vahvistetun pataljoonan eli runsaan tuhannen sotilaan EFP-taisteluosastoihin osallistuu joukkoja yhteensä noin 20 Nato-maasta.

– EFP kuitenkin koostuu vain maajoukoista ilman meri- ja ilmatukea tai ilmapuolustusta, Kansainvälisen puolustus- ja turvallisuustutkimuskeskuksen (ICDS) tuore raportti huomauttaa.

– Sen vuoksi on välttämätöntä, että Nato keskittyy enemmän Itämeren alueen ilma- ja meriulottuvuuteen myös suunnittelun ja sotilaallisten suorituskykyjen saatavuuden osalta. Tätä ei tulisi nähdä yksinomaan taisteluosastojen tukemisen näkökulmasta, vaan pikemminkin koko Baltian alueen puolustuksen mahdollistamisen kannalta, raportin laatineet virolaistutkijat Eerik Marmei ja Henrik Praks toteavat.

 

Naton on heidän mukaansa varmistettava merellinen pelote ylläpitämällä puolustusliiton alusten jatkuvaa ja uskottavaa läsnäoloa Itämeren alueella.

– Läsnäololla on tärkeä merkitys sellaisen tilanteen välttämiseksi, jossa Venäjä voisi katsoa Itämeren kuuluvan omaan ”etupiiriinsä”, he painottavat.

Ilmapuolustus on heikoin lenkki

Nato on toteuttanut Viron, Latvian ja Liettuan ilmatilan valvontaa siitä alkaen, kun maat vuonna 2004 liittyivät puolustusliiton jäseniksi. Venäjän miehitettyä Ukrainalle kuuluvan Krimin helmikuussa 2014 Nato on vahvistanut Baltian maiden ilmavalvontaa.

 

– Ilmavalvonta on puhtaasti rauhanajan tehtävä. Alueelle rotaatioperiaatteella sijoitetuilla koneilla ei ole valtuuksia ryhtyä taisteluun muuten kuin itsepuolustustarkoituksessa, raportti muistuttaa.

Baltian tehokas ilmapuolustus edellyttää raportin mukaan kattavaa sensorivalvontaa, maalle, sota-aluksiin ja lentokoneisiin sijoitettuja asejärjestelmiä sekä vankkaa johtamisjärjestelmää. Vain niiden yhdistelmällä kyetään luomaan uskottava pelote ja varmistamaan edellytykset Naton joukkojensiirroille kriisitilanteessa.

– Ilmapuolustus on alueen suurin sotilaallisten suorituskykyjen puute, raportti kiteyttää.

Sekä Baltian maita että Natoa kehotetaankin ryhtymään päättäväisiin toimiin ongelman korjaamiseksi.

 

Huippukokouksessa laaja asialista

Nato on viimeisten vuosien aikana vahvistanut itäisen lohkonsa puolustusta monin toimenpitein. Tulevassa huippukokouksessaan puolustusliiton jäsenmaiden johtajien tulee raportin mukaan ottaa uusia askelia usealla eri osa-alueella.

Brysselin huippukokouksen arvioidaan keskittyvän lisäjoukkojen lähettämisen, valmiuden ja päätöksenteon nopeuden kaltaisiin strategisiin kysymyksiin. Asialistalle noussevat myös jäsenmaiden keskinäinen taakanjako, Naton ja EU:n suhde, joukkojen liikuteltavuus, kyberpuolustus ja mahdollisia uusia jäsenmaita koskeva avointen ovien politiikka.

 

– Huippukokousta edeltävinä viikkoina Nato-maiden pääkaupungeissa ja virkamiesten keskuudessa on edessä lukuisia vaikeita keskusteluja, jotka ovat merkityksellisiä [kokouksen] onnistumisen kannalta. Naton jäsenten tulisi jälleen ilmaista, että puolustusliitto on vahva, yhtenäinen sekä valmis ja varautunut vastaamaan kaikkiin aluettaan vastaan kohdistuviin uhkiin kaikin mahdollisin keinoin ja milloin tahansa, raportti toteaa.

 


 

Perustuslakivaliokunta edellyttää, että valinnanvapauslakiesitystä koskeva sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöluonnos saatetaan vielä perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi. Perustuslakivaliokunta kuulee mietintöluonnoksesta asiantuntijoita, ja asian käsittelyn arvioidaan kestävään muutaman viikon. Eduskunta pääsee vasta sen jälkeen äänestämään sote-uudistusta koskevista laeista.

 

Perustuslakivaliokunta saa ensi viikolla käsiteltäväkseen lausuntoluonnoksen valinnanvapaudesta. VERKKOUUTISET/SUVI HAUTANEN

Perustuslakivaliokunnan lausunto

valinnanvapaudesta voi valmistua ensi

viikolla

 

 

Perustuslakivaliokunta edellyttää, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöluonnos tulee vielä valiokunnan arvioitavaksi.

 

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on päättänyt tänään perjantaina valmistavan keskustelun hallituksen lakiehdotuksesta, joka koskee asiakkaan valinnanvapautta sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Valiokunnalle esitellään ensi tiistaina lausuntoluonnos. Valiokunnan viikkosuunnitelman mukaan keskiviikkona on vuorossa yleiskeskustelu.

Torstaina ja perjantaina suoritetaan yksityiskohtainen käsittely. Näin ollen valiokunnan lausunto valinnanvapauslakiehdotuksesta saattaa siis valmistua ensi viikon perjantaina.

Valiokunta arvioi alunperin saavansa lausuntonsa valmiiksi touko-kesäkuussa, joten lausunto on valmistumassa hieman etuajassa.

Valinnanvapauden lisäksi valiokunta ottaa lausunnossaan kantaa myös maakuntien rahoituslakiin.

Sen jälkeen, kun eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on saanut kaikki pyytämänsä lausunnot valinnanvapauslaista, se laatii oman mietintönsä.

 


 

–Koko pääkaupunkiseudun 1,2 miljoonaa ihmistä edustavien valtuustojen jymäkkää lausuntoa ei kuitenkaan voi edes Sipilän-Orpon-Terhon hallitus sivuuttaa. Näen kuitenkin jo sieluni silmin, miten hallitus pyrkii tästä pyristelemään irti. En yllättyisi lainkaan, jos hallitus nyt askartelisi Uudellemaalle jonkinlaisia siirtymäaikatarjouksia, valinnanvapauskokeiluihin liittyviä karkkirahoja tai joitain muita näennäisvastaantuloja. Pääkaupunkiseutua ei kuitenkaan voi tällaisilla silmänkääntötempuilla ostaa uudistuksen kelkkaan. - Jan Vapaavuori


  

 

Jan Vapaavuorelta armottomat haukut

hallitukselle: ”Edes Sipilä-Orpo-Terho ei voi

tätä sivuuttaa”

 
Luotu: 
17.5.2018 13:38
  • Kuva: Petteri Paalasmaa
    Kuva
    Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok.) on vastustanut äänekkäästi hallituksen sote- ja maakuntauudistusta. Arkistokuva.
 
|

Hallitus ei voi sivuuttaa pääkaupunkiseudun yhteistä lausuntoa sote- ja maakuntauudistuksesta, katsoo Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok.) blogissaan. Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten mukaan uudistusta ei tule hyväksyä esitetyssä muodossa.

 

Jo aiemmin julkistettu lausuntoesitys hyväksyttiin tiistaina pääkaupunkiseudun poikkeuksellisessa yhteiskokouksessa, joka järjestettiin uudistuksen takia.

Vapaavuori kannustaa hallituspuolueita toimimaan ja kaatamaan ”historiallisen huonon uudistuksen”. Hän syyttää hallitusta siitä, ettei se aiemmin ole kuullut kaupungeilta saamaansa toistuvaa kritiikkiä. Esimerkiksi Helsingin kaupunki on antanut yli 20 lausuntoa ja lisäksi kompromissiesityksiä.

 

–Itse asiassa näihin vakavalla mielellä esitettyihin huoliin ei pääsääntöisesti ole edes pyritty antamaan vastauksia. Samoin on käynyt lukuisien muiden asiantuntijoiden esittämälle kritiikille – kaupunkitutkijoista HUS:iin, suurista kaupungeista Raimo Sailakseen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Helsingin valtuuston, kuuden suurimman kaupungin ja 21 suurimman kaupungin yhteiset kannanotot on ohitettu olankohautuksin, Vapaavuori syyttää Puheenvuoro-blogissaan.

Vapaavuoren mukaan hallitus pyrkii ”vaitiolollaan vaientamaan itselleen kiusallisen keskustelun”.

 

–Jos keskusteluun on ylipäänsä osallistuttu, silloinkin on arvioitu uudistusta vastustavien motiiveja – rimanalitus, johon syyllistytään yleensä, kun asialliset argumentit loppuvat – tai lauottu perustelemattomia latteuksia ”koko maan edusta” tai että ”uudistusta on yritetty jo 15 vuotta”. Tällainen toiminta ei ole kunniaksi demokratian mallimaaksi julistautuneelle Suomelle.

 

Vapaavuoren mielestä ”koko pääkaupunkiseutua ei noin vain voi viilata linssiin”, eikä hallituksen mallia voi korjata pienin muutoksin, sillä se on toimintalogiikaltaan ”modernille maailmalle vieras”. Hän muistuttaa, että kyse on historiallisen suuresta hallintoremontista, jota ”hallitus yrittää runnoa läpi erittäin pienellä eduskuntaenemmistöllä, hirvittävällä kiireellä ja korviahuumaavassa hiljaisuudessa, vastoin jyrkkää ja laajaa yhteiskunnallista kritiikkiä”.

***–Koko pääkaupunkiseudun 1,2 miljoonaa ihmistä edustavien valtuustojen jymäkkää lausuntoa ei kuitenkaan voi edes Sipilän-Orpon-Terhon hallitus sivuuttaa. Näen kuitenkin jo sieluni silmin, miten hallitus pyrkii tästä pyristelemään irti. En yllättyisi lainkaan, jos hallitus nyt askartelisi Uudellemaalle jonkinlaisia siirtymäaikatarjouksia, valinnanvapauskokeiluihin liittyviä karkkirahoja tai joitain muita näennäisvastaantuloja. Pääkaupunkiseutua ei kuitenkaan voi tällaisilla silmänkääntötempuilla ostaa uudistuksen kelkkaan.***

 


 

– Tähän tilanteeseen löytyy viisaus tuhansien vuosien takaa Cicerolta: ”Kuka tahansa voi tehdä virheitä, mutta vain hölmö pitää kiinni erehdyksestään”, Antti Lindtman sanoi. Kaupunkien yhteinen lausunto toteaa, että maakunta- ja sote-uudistuksen tavoitteet terveys- ja hyvinvointierojen kaventumisesta, palvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta ja kustannusten kasvun hillitsemisestä eivät toteudu nykyisessä uudistusmallissa.

 

Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan valtuustot yhteiskokouksessa Vantaalla. LEHTIKUVA/RONI REKOMAA

Pääkaupunkiseutu lyttää sote-uudistuksen

 

Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten valtuustot kaataisivat sote-uudistuksen.

 

Kaupunkien valtuustot keskustelivat uudistuksesta yhdessä Vantaalla, jonka jälkeen ne vetäytyivät päättämään omasta kannastaan eduskunnan käsittelyssä olevaan sote-uudistukseen.

Kaikki kaupungit vahvistivat lausunnon, joka vaatii uudistuksen perumista. Helsingissä äänestys päättyi äänin 79–3, Espoossa äänin 49–24, Vantaalla äänin 48-16. Kauniaisten valtuusto oli yksimielinen.

Kaupunkien hyväksymän lausunnon mukaan sote- ja maakuntauudistus ei saavuta tavoitteitaan eli kustannuksia ei saada kuriin, eivätkä kansalaisten terveyserot kapene. Sen sijaan eriarvoisuus kasvaa, investointikyky heikkenee ja palveluketjut pirstaloituvat. Uudistus ei kaupunkien mielestä turvaa pääkaupunkiseudun elinvoimaa.

Kaupunkien yhteisesti hyväksymässä lausunnossa huomautetaan myös, että uudistuksen jälkeen kaupungit menettävät suuren osan verotuloistaan ja samanaikaisesti valtionosuuksien merkitys kuntien tulopohjassa korostuu.

– Uudistus lisää kaupunkien rahoituksellista epävarmuutta sekä heikentää kasvavien kaupunkien investointikykyä. Vaikka tulot putoavat kolmannekseen, investointitarve pääkaupunkiseudun kaupungeissa ei juuri vähene.

– Pelkästään Uudellemaalle on tulossa 300 miljoonan euron rahoitusvaje heti uudistuksen alussa, Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Antti Lindtman (sd.) sanoi kokouksessa. Hänen mukaansa kaikki sote-uudistuksen riskit käymässä toteen.

Lindtmanin mukaan vaikuttaa ilmeiseltä, että kaupunkien esittämiin ongelmakohtiin ei ole vastattu asia-argumentein sen takia, että vastauksia ei ole ollut. Ja lopuksi onkin jäänyt vain yksi nyt toistettava peruste: tämä uudistus on vietävä maaliin, koska sitä on valmisteltu jo niin monta vuotta.

 

– Ehdotettu maakuntahallinto on pääkaupunkiseudun kaupunkien näkökulmasta haitallinen edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi, lausunto niittaa.

Pääkaupunkiseudun kaupunkien keskustan valtuustoryhmät totesivat kansanedustaja Pekka Puskan (kesk.) pitämässä ryhmäpuheessa, että Uudellamaalla tarvitaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta aivan samoista perussyistä kuin muuallakin Suomessa.

– Pääkaupunkiseudun kaupungit ovat antaneet jo sote- ja maakuntauudistuksesta lukuisia lausuntoja ja kaupunkien edustajat ovat olleet eduskunnan valiokunnissa kuultavina. Valtuustojen yhteinen teatterikokous, jossa ei ollut tilaa edes vuorovaikutteiselle keskustelulle, oli turha ja tuhlasi vain veronmaksajien rahoja. Nyt on vastuullisen politiikan aika. Sote- ja maakuntauudistus on vietävä maaliin, Puska sanoi.

 


 

– Voima ja vahvuus tuntuvat määrittelevän tulevaisuutemme. Miten siihen tuottaa yhteisen järjestyksen arvoja? Huonosti saa heikko äänensä kuulumaan, vaikka kuinka hyvä sanoma olisi. Siksi olisi koottava voimaa ja vahvuutta kuuluvuuden takeeksi. EU:lla on siinä paljon tehtävää. - Sauli Niinistö

Sauli Niinistö. LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Sauli Niinistö: Kultarannan keskustelu

kulminoituu yhteen kysymykseen

 

 

Kultaranta-keskusteluissa aiheena kansainvälisen järjestelmän tulevaisuus.

 

Kultaranta-keskustelut järjestetään 17.–18. kesäkuuta 2018 otsikolla ”Pallo hallussa?”.

Naantalin Kultarannassa pohditaan maailman menoa kansainvälisen järjestelmän, kansainvälisten järjestöjen ja kestävän kehityksen kannalta.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön isännöimä ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelutilaisuus järjestetään nyt kuudetta kertaa.

– Pari kuukautta sitten pohtiessamme aiheita Kultarantaan tapetilla olivat erityisesti Ukrainan, Syyrian ja Korean niemimaan tilanteet. Kysymys yli muiden nousi: mihin ovat kadonneet kansainvälinen sopimusjärjestys ja rakenteet, aina YK:ta myöten? Voima ja vahvuusko vain sanelevat, Presidentti Niinistö kysyy kirjoituksessaan.

 

Hänen mukaansa kysymyksen voi esittää yhtä lailla Jemenin, Sahelin, Afganistanin ja monien alueellisten kriisien osalta.

– Maailma on oudossa mallissa. Yhtäkkiä, muutaman viime vuoden kuluessa, on harpattu valtapolitiikan ajassa taaksepäin. Digiajan, tekoälyn ja taloudenkin huima kehitys ei ihmiselle ollenkaan korvaa sitä, että samaan aikaan taannutaan arkipäiväistämään sanat ballistinen ohjus, ydinase ja sota, siis suursota.

Presidentti Niinistön mukaan puitteiltaan parempi ihmiskunnan tulevaisuus on muuttumassa perusteiltaan epävarmemmaksi.

 

– Nyt, kuukautta ennen Kultarantaa, alun listaa pitää jatkaa. Miten käy Israelin ja Iranin konfliktissa, entä miten transatlanttisen suhteen? Tuleeko Korea nyt sitten ratkaistuksi; eikö olekaan enää ”pientä rakettimiestä” tai ”suuremman nappulan” haltijaa?

– Kysymyksiä nousee nyt siihen tahtiin, että kuukauden päästä pääotsake voi taas olla kokonaan toinen. Ja se, että maailman kuva muuttuu jatkuvaan hektiseen tahtiin, on huono asia.

Presidentti Niinistö uskoo Kultarannan keskustelun kulminoituvan yhteen kysymykseen: Voima ja vahvuus vai yhteinen järjestys?

– Aloitetaan parhaasta, Pohjoismaista. Elämän ja yhteisön mallia, jota kyllä ihaillaan kaikkialla, mutta eipä esimerkkiä juuri jäljitellä.

 

– Jatketaan melkein yhtä hyvällä. EU yhdessä on maailmanmahti taloudessa, muttei sitä muutoin pöydissä näy. Entä YK, joka kyllä näkyy, mutta lähinnä jatkuvine erimielisyyksineen?

Presidentti Niinistön mukaan suurvallat ovat yhä enemmän henkilöityneitä.

– Xi Jinping, Vladimir Putin tai Donald Trump, idästä länteen, heidät tunnetaan. Näiden kolmen ihmisen päissä on nyt valtavan paljon siitä, miten muille seitsemälle miljardille käy. Voima ja vahvuus ovat henkilöityneet.

– Tähän joukkoon EU:n tulisi mahtua, tuomaan yhteisen järjestyksen viestiä. Jos se ei tähänkään asti ole onnistunut, niin nyt mustat pilvet vain tiivistyvät.

 

Transatlanttinen yhteys

Presidentti Niinistö korostaa, että transatlanttinen yhteys joutuu kovalle koetukselle.

– Yhdysvaltojen Iranille asettamat tiukat talouspakotteet purevat myös Eurooppaa. Rahoitussanktioilla on itseään laajentava taipumus – sanktion ympärille kertyy varovaisuuden kehä, joka moninkertaistaa vaikutukset. Eurooppalaiset yritykset tulevat tämän kohtaamaan.

Yhdysvallat on ilmoittanut keskustelevansa EU:n kanssa siitä, miten se tulee suhtautumaan yrityksiin, jotka toimivat pakotteiden vastaisesti.

 

– Eurooppalaisen teollisuuden intressit Iranissa ovat suuria ja poikkeuksia tullaan Yhdysvalloilta peräämään siinäkin tilanteessa, että EU pysyttelisi ydinsopimuksessa. Jos taas poikkeusten tielle lähdetään, niin mihin sitten piirtyy raja? Jotkut jäävät rannalle, eikä se ole ollenkaan omiaan vahvistamaan eurooppalaista yhtenäisyyttä.

 

Presidentti Trumpin vetäytyminen sopimuksesta synnyttää myös yleisen luottamuskysymyksen.

– Ranskan presidentti Emmanuel Macron on jo toistanut eurooppalaisen turvallisuuspoliittisen oppinsa strategisesta autonomiasta. Euroopan tasolla tämä lyhyesti kuvattuna tarkoittaisi, että Natolle ollaan solidaarisia, mutta varaudutaan hoitamaan joitain turvallisuusongelmia myös ilman Yhdysvaltoja. Omaan eurooppalaiseen puolustukseen asti oppi ei ole venynyt.

 


 

 

 

Länsimaiden tulkinnan mukaan Venäjän toimet Krimillä ja Itä-Ukrainassa ovat yksiselitteisesti kansainvälisen oikeuden vastaisia. Sekä Krim että Itä-Ukrainan separatistialueet ovat osa Ukrainaa. Kun HS kysyi Kuznetsovilta, onko Krimiin liittyen asioita, joissa Venäjä voisi tulla vastaan, vastasi hän lehden mukaan happamasti. – Missä asiassa?

 

Venäjän Suomen-suurlähettiläs Pavel Kuznetsov. LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI

Venäjän suurlähettiläs HS:lle: Krim on osa

Venäjää, kuin Moskova

 

Pavel Kuznetsovin mukaan Krim on osa Venäjää, eikä tilanne tule muuttumaan.

Venäjän suurlähettilään Pavel Kuznetsovin mukaan ”Krim on nyt osa Venäjää, aivan kuten Moskova ja Pietari”. Kuznetsov kommentoi asiaa Helsingin Sanomille antamassaan laajassa haastattelussa.

 

– Me tuimme krimiläisten pyrkimyksiä, kun he – toisin kuin yksipuolisesti ilman kansan tahdonilmausta itsenäiseksi julistautunut Kosovo – pitivät kansanäänestyksen itsenäisyydestään ja sen jälkeen liittyivät Venäjään täysin sopusoinnussa YK:n peruskirjan ja sen päätöksen kanssa

 

***

– Krimin tulevaisuus on päivänselvä: se on osa Venäjän federaatiota. Se tilanne ei muutu. Se kysymys on loppuun käsitelty.

 


 

 

Rinne linjasi myös, että SDP peruu hallitukseen noustessaan irtisanomissuojan heikennykset, jos ne toteutetaan Sipilän hallituksen kehysriihessä ehdottamassa muodossa. Aktiivimallista hän lupaa perua osan. -Aktiivimallia sinällään en peru, mutta sen perusteettoman työttömyysturvan leikkurin kyllä perun. Sipilän hallituksen työvoimapolitiikka sai muutenkin Rinteeltä tylyn arvion. –En muista sellaista hallitusta historiasta, joka olisi tällä tavoin lisännyt jännitteitä työmarkkinoilla. Rinne kommentoi myös vappuheessaan esittämäänsä lupausta, jonka mukaan SDP hallituksessa korottaisi kaikkien alle 1400 euron eläkkeellä elävien eläkkeitä sadalla eurolla. - Näkökulma: SAK/ SDP Hakaniemen tiimi, haluaa nyt valtaan hinnalla millä hyvänsä. Kaikki merkit ovat jo talvi, kevään mittaan viitanneet politiikassa, tähän häikäilemättömään populistiseen tavoitteeseen! - KimsBlog


  

Politiikan tutkija Antti Rinteen

kommenteista: ”Tässä on kyllä menty kunnon

loikka vasemmalle

 
Jaa artikkeli:
 
 
Luotu: 
12.5.2018 11:09

  • Kuva: Alma Talent / Petteri Paalasmaa
    Kuva
    Antti Rinne.
 
|

Åbo Akademin valtiotieteen professori Kimmo Grönlund arvioi, ettei seuraava hallituspohja tule olemaan ainakaan sinipuna. Grönlund viittaa kommentillaan oppositiopuolue SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen esiintymiseen Ylen Ykkösaamussa lauantaina.

 

–Tässä on kyllä menty ei vain pari piirua, vaan kunnon loikka vasemmalle. Ei ainakaan sinipunaa tulossa seuraavaksi hallituspohjaksi, kun Antti Rinnettä kuuntelee. Esiintyminen Rinteellä on parantunut ja politiikan sisällöt hallussa, Grönlund tviittaa.

 

Kimmo Grönlund@kimgron

Ei ainakaan sinipunaa tulossa seuraavaksi hallituspohjaksi, kun Antti Rinnettä kuuntelee.

Esiintyminen Rinteellä on parantunut ja politiikan sisällöt hallussa.

Kimmo Grönlund@kimgron
 
 

Tässä on kyllä menty ei vain pari piirua, vaan kunnon loikka vasemmalle.

Rinne arvioi Ykkösaamussa muun muassa, että seuraava hallitus joutuu muuttamaan sote-mallia, jos se menee läpi Juha Sipilän hallituksen esittämässä muodossa

 

–Hallitus ajaa läpi tilaajan ja tuottajan erotteluun perustuvaa markkinamallia vastoin kansainvälisiä ja kotimaisia kokemuksia. Se on ongelmakohta, joka tekee tästä järjettömän kalliin ja epäoikeudenmukaisen. Tämä on se osa, jonka seuraava hallitus joutuu muuttamaan, Rinne sanoi Ylen Ykkösaamussa lauantaina.

SDP:n mallissa julkinen sektori sekä järjestää että tuottaa ja käyttää harkintansa mukaan apuna yksityistä ja kolmatta sektoria.

Lisäksi Rinne kiristäisi pääomaverotusta ja laittaisi kaikki osingot lähdeveron piiriin, jolloin myös instituutioiden, yhdistysten, eläkeyhtiöiden ja ulkomaille maksettavista osingoista maksettaisi veroja.

 

–Lähtökohta on se, että nettona 100 euroa näitä etuuksia nostetaan. Puhun vuosista, saattaa olla, että yhden vaalikauden aikana pystytään toteuttamaan, mutta voi olla, ettei yksi vaalikausi riitä, hän sanoi.

Myös keskustan puoluesihteeri Jouni Ovaska kommentoi Rinteen ajatuksia.

–Antti Rinne heittelee puheessaan kymppejä, satasia ja välillä satoja miljoonia euroja. ”Laitetaan ... kolmekymppiä.” Rahaa on, hän tviittasi. 

Jouni Ovaska@JouniOvaska 
 

@AnttiRinnepj heittelee puheessaan kymppejä, satasia ja välillä satoja miljoonia euroja. ”Laitetaan ... kolmekymppiä.” Rahaa on!

 


 

Lähiviikkoina eduskunnassa joudutaan pohtimaan, pidetäänkö lokakuun vaalipäivästä edelleen kiinni. Vaihtoehtona olisi vaalien lykkääminen esimerkiksi kuukaudella tai seuraavien eduskuntavaalien yhteyteen ensi huhtikuuksi. Jälkimmäinen vaihtoehto ­tosin tarkoittaisi sitä, että sote-palvelut tuskin voisivat siirtyä maakuntien vastuulle suunnitellusti vuoden 2020 alusta. Siirron valmisteluun jäisi liian vähän aikaa.


 
 
Pääkirjoitus    |   Pääkirjoitus
 

Maakuntavaalit voivat lykkääntyä, kun

aikatauluihin liittyvät ongelmat alkavat

kasautua

 

Vaalivalmisteluille jää hyvin vähän aikaa, jos sote- ja maakuntalait eivät ole voimassa heinäkuun alussa.


 
EDUSKUNNAN sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru (sd) ilmoitti viime viikolla valiokunnan tarvitsevan kaksi viikkoa lisää aikaa keskeisten sote-uudistusta koskevien lakiesitysten käsittelyyn. Eduskunta käsittelee siten osaa lakiesityksistä juhannuksen jälkeen ja äänestäisi niistä myös heinäkuun puolella.


Hallituksen asettama aikataulu sote-uudistukselle on äärimmäisen tiukka, eikä se juuri kestä viivästyksiä. Nyt esiin tullut kahden viikon lykkäys asettaa ensimmäisenä vaakalaudalle lokakuuksi kaavailtujen maakuntavaalien ajankohdan.


Oikeusministeriö on aiemmin todennut, että vaalit voidaan pitää suunnitellusti 28. lokakuuta, jos uudistuksen keskeiset lait tulevan voimaan 1. heinäkuuta. Neljän kuukauden valmisteluaika on äärimmäisen lyhyt. Euroopan neuvoston suosituksen mukaan vaalilainsäädännön pitäisi aina olla valmis vuosi ennen vaalien järjestämistä, jotta poliitikot, kansalaiset ja virkamiehet pysyvät vauhdissa mukana. Tästä peri­aatteesta on siis jo luovuttu.

Nyt on selvää, että osa esimerkiksi maakuntien tehtäviä koskevista laeista ei olekaan voimassa heinäkuun alussa. Tiukasta aikataulusta johtuen joitakin vaalivalmisteluja on toki aloitettu jo keväällä, mutta vaaleihin valmistautuminen on huteralla pohjalla ilman voimassa olevaa lainsäädäntöä maakuntien tehtävistä.


***Lähiviikkoina eduskunnassa joudutaan pohtimaan, pidetäänkö lokakuun vaalipäivästä edelleen kiinni. Vaihtoehtona olisi vaalien lykkääminen esimerkiksi kuukaudella tai seuraavien eduskuntavaalien yhteyteen ensi huhtikuuksi. Jälkimmäinen vaihtoehto ­tosin tarkoittaisi sitä, että sote-palvelut tuskin voisivat siirtyä maakuntien vastuulle suunnitellusti vuoden 2020 alusta. Siirron valmisteluun jäisi liian vähän aikaa.

Vaalien siirto ei olisi ihan tavatonta, koska hallitus on jo kertaalleen joutunut lykkäämään vaalipäivää. Alkuperäisen suunnitelman mukaan vaalit olisi pidetty presidentinvaalien yhteydessä tammikuussa.

Suurin huoli maakuntavaaleissa on kuitenkin se, miten ja milloin niistä kerrotaan äänestäjille. Äänestäjät pitäisi saada innostumaan vaaleista ja ymmärtämään, mistä niissä on kyse.

Tehtävä on tärkeä, sillä maakunnille siirtyy valta kaikista sosiaali- ja terveyspalveluista sekä useita muitakin tehtäviä. On kyseenalaista, riittääkö neljä kuukautta äänestäjien motivointiin. Vielä huterammaksi tilanne muuttuu, jos varsinainen vaalityö pääsee alkamaan vasta syksyllä. Kyselyjen mukaan vain harva äänestäjä on toistaiseksi kiinnostunut vaaleista. Innostus ei näytä olevan suurta myöskään puolueissa.


Julkisessa keskustelussa on laskeskeltu, onnistuuko hallitus saamaan sote-laki­esitykset läpi eduskunnan täysistunnossa niukan enemmistönsä turvin. Varsinkin valinnanvapautta koskeva lakiesitys joutuu kuitenkin kovemmalle koetukselle ­vielä sitä ennen valiokunnissa. Perustuslakivaliokunta on saanut asiantuntijoilta hyvin kriittisiä lausuntoja esityksestä.

Valinnanvapausesityksen suurin riski piilee uudenlaisessa monituottajamallissa, jonka toimivuudesta ei ole kokemuksia. Eduskunta voikin esittää uudistuksen tämän osan käyttöönottoon vielä lisää vaiheistusta. Moni asiantuntija on toivonut, että malli otettaisiin käyttöön ajallisesti ja alueellisesti portaittain, jotta mahdolliset ongelmat voitaisiin korjata ennen kuin ne ovat levinneet koko maahan. Tällainen porrastus oli aikoinaan käytössä peruskoulu-uudistuksessa.
 
 


 

 

Näin valta keskittyy Helsinkiin, jos Sipilän suunnitelma onnistuu

 
  • Kuva: Alma Talent
    Kuva
    Maakuntavaalien paikkaennuste Uudellamaalla: maakunnan keskuskaupungit keräävät vallan, pienet jäävät ilman.

 
Professori Mikael Hidén. LEHTIKUVA / MARKKU ULANDER

Mikael Hidén: Valinnanvapauslain käsittelyn

aikataulu on liian tiukka

 

Emeritusprofessorin mukaan valinnanvapauslaissa on ongelmia, mutta niitä voidaan korjata

 

Valtiosääntöoikeuden emeritusprofessori Mikael Hidénin mielestä valinnanvapauslain käsittely vaatisi enemmän aikaa kuin sille on kaavailtu.

– Jos kysytään minun henkilökohtaista mielipidettä, niin kyllä minusta kaavailtu aikataulu on liian tiukka. Tämä on niin iso kysymys ja vaatii niin huolellista valmistelua, jotta hanke on loppuun asti harkitussa muodossa, kun sitä yritetään viedä eteenpäin. Minusta se vaatisi kyllä enemmän aikaa, Mikael Hidén sanoi tiedotusvälineille eduskunnassa.

 

Hidénin mukaan kokonaisuus on hyvin monimutkainen ja on sekä yksityiskohtiin liittyviä kysymyksiä että periaatteellisempia, ehdotettua järjestelmää koskevia kysymyksiä, joita perustuslakivaliokunnassa nyt pohditaan.

Hallituksen tavoitteena on, että sote- ja maakuntauudistukseen liittyvät lait olisivat voimassa heinäkuun alussa. Näin ollen kaiken pitäisi Hidénin mukaan olla valmista ennen juhannusta, jotta tasavallan presidentti ehtii vahvistaa lait.

Mikäli lait eivät ehdi voimaan 1. heinäkuuta, lokakuuksi kaavailtuja maakuntavaaleja joudutaan lykkäämään. Oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen sanoi eilen Verkkouutisille, ettei hän pysty antamaan aikataulusta yhtään myöden.

 

Ongelmat ovat yhä korjattavissa

Emeritusprofessori Mikael Hidén oli tänään eduskunnan perustuslakivaliokunnan kuultavana valinnanvapauslakiehdotuksesta. Valiokunta kuulee nyt valtiosääntöasiantuntijoita uudelleen, kun he ovat ottaneet huomioon sote-asiantuntijoiden lausunnot.

Hidénin mukaan tilanne ei ole muuttunut sote-asiantuntijoiden kuulemisen jälkeen aiemmasta.

– Vähän näyttäisi siltä, että ongelmia on, mutta ne eivät ole ylitsekäymättömiä. Niissä voidaan tehdä tarvittavia korjauksia, Hidén sanoi.

Hänen mukaansa korjaukset saattavat olla sellaisia, että ne voitaisiin tehdä eduskunnassa tai ministeriöt voisivat olla perusteellisemmassa valmistelussa mukana.

– On sellainenkin mahdollisuus, että hallitus joissain kysymyksissä antaisi täydentävän esityksen. Se on ilmeisesti ainakin hallituksen aikataulukaavailuissa ihan vieras ajatus, koska sekin vie aikaa, Hidén toteaa.

Maakuntien vähentämistä ei pohdiskella

Perustuslakivaliokunta käsitteli tänään myös valtioneuvoston valiokunnalle toimittamaa lisäselvitystä yhdenvertaisuuden valtakunnallisesta valvonnasta.

Hidénin mukaan ei voi sanoa, että valinnanvapaussääntely keskimääräisesti heikentäisi sote-palveluiden yhdenvertaista saatavuutta.

– Se on eri asia sitten, jos aika komplisoitua järjestelmää sovelletaan 18 maakunnassa, jotka ovat vähän erilaisia, niin siellä voi syntyä tilanteita, joissa toteutus ei pysy ihan yhdenvertaisena. Mutta ei sen tarvitse olla koko systeemiä leimaava piirre. Ongelmia tai käytännössä selvittämistä vaativia kysymyksiä varmasti syntyy.

Maakuntien lukumäärä tai niiden vähentäminen ei Hidénin mielestä ole ollut pohdiskelun kohteena, vaikka asia välillä vilahtaakin puheissa.

– Hallitus on lähtenyt tästä ja hallituksen lähtökohtien puitteissa tätä nyt arvioidaan.

 

Sote-asiantuntijoiden mukaan vaiheistus liian tiukka

Hallituksen uudessa valinnanvapauslakiehdotuksessa on porrastettu valinnanvapauden voimaantuloa. Vaiheistuksen riittävyys on noussut esille perustuslakivaliokunnassa.

– Substanssiasiantuntijat ovat esittäneet, että joissain kohdissa aikataulu on vielä liian tiukka, Hidén kertoo viitaten sote-asiantuntijoihin.

Hidén ei kuitenkaan tiedä, puuttuuko perustuslakivaliokunta vai mahdollisesti vasta sosiaali- ja terveysvaliokunta siihen.

 

Yhtiöittämisvelvoite ei kategorisesti poissuljettu

Valinnanvapauslain notifiointi eli ilmoittaminen EU-komissiolle ei noussut tänään perustuslakivaliokunnan kuulemisessa esille.

Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojasen mukaan jos EU-oikeus edellyttäisi korjausliikkeitä valinnanvapauteen, jotta se olisi sopusoinnussa EU-oikeuden kanssa, niin ratkaisu ei voi olla yhtiöittämisvelvollisuus, koska se on Suomen perustuslain vastainen ratkaisu.

Hidénin mukaan ei voi kategorisesti sanoa, että yhtiöittämisvelvollisuus ei tulisi missään tapauksessa tai missään asetelmassa kysymykseen.

– Kyllä sekin saattaisi olla mahdollista. Eri asia on, kuinka todennäköisiä tällaiset kehitykset ovat ja missä järjestyksessä asia sitten hoidettaisiin.

Hidénin mielestä kysymys on spekulatiivinen, sillä kukaan ei pysty sanomaan, missä aikataulussa EU:n suunnasta mahdollisesti tulisi painetta korjausliikkeille.

– Sehän voi olla vuosien päässä oleva asia, jos tällaista syntyy, Hidén toteaa.

MOUNKIN mukaan näihin muutoksiin on reagoitava, mikäli liberaali demokratia eli kansanvaltaisuuden ja yksilön oikeuksien liitto halutaan säilyttää. On mietittävä taloutta myös poliittisen vakauden kannalta. On määriteltävä uudelleen jä­senyys kansallisvaltiossa uhraamatta sitä periaatetta, että kaikilla on samat oikeudet. On saatava uusi digitaalinen aikakausi turvalliseksi myös demokratialle.


 
Mielipide    |   Merkintöjä
 
 

Miksi demokratian suosio laskee länsimaissa?

 

 

Harvardin tutkijan Yascha Mounkin mukaan kolme vakiota murtui: vaurastuminen, yhden etnisen ryhmä valta-asema ja viestinten keskittyminen muutamiin käsiin.

 

 
MIKSI niin moni demokratiassa asuva on alkanut suhtautua järjestelmään epäillen? Miksi liberaali demokratia näyttää olevan niin monessa maassa uhattuna?

Selityksiä on toki useita. Har­vardin yliopiston tutkija Yascha Mounk tarjoaa tuoreessa kirjassaan kolme isoa syytä.
 


Mounkin tänä keväänä ilmestynyt teos The People vs. Democracy on osa sitä (amerikkalaisessa katsannossa pitkälti vasemmistolaista) kirjavyöryä, joka syntyi Donald Trumpin toissavuotisen presidentinvaalivoiton myötä. Ensimmäisessä aallossa kirjat kuvasivat pitkälti kirjoittajien pelästystä, mutta nyt on päästy jo analyyttisempään vaiheeseen.

MOUNKIN mukaan ainakin kolme vakaille demokratioille historiallisesti ominais­ta vakiota on murtunut. Tämä selittää hänen mukaansa demokratian suosion laskua monissa länsimaissa.
 

Ennen useimpien kansalaisten elintaso nousi koko ajan. Yksi rodullinen tai etni­nen ryhmä oli hallitseva. Joukkoviestinten omistaminen ja pyörittäminen oli kallista, joten ne olivat pitkälti erilaisten eliitin jäsenten hallussa.

Enää monelle ei ole lainkaan selvää, että lapsista tulisi vanhempiaan vauraampia. Moni pelkää itsekin voivansa luisua työttömyyteen ja köyhyyteen. Tämä on syönyt sekä luottamusta poliitikkoihin että optimismia, Mounk sanoo.

Yhteiskunnat ovat muuttuneet vuosia jatkuneen maahanmuuton ja erityisesti Yhdysvalloissa aktivismin myötä. Sen seurauksena Yhdysvalloissa vähemmistöt ovat alkaneet ottaa paikkaansa päätöksenteossa. Euroopassa taas siirtolaisten jälkeläiset lähtevät siitä, ettei ulkonäkö määritä kansallisuutta. Tämä hermostuttaa osaa niin sanotusta valtaväestöstä.

Lisäksi internet ja varsinkin sosiaalinen media muuttivat viestintää. Ne toivat paljon hyvää mutta myös helpottavat vihapuheen ja valheiden levittämistä.


Muuten liberaali demokratia uhkaa Mounkin mukaan hajota kahteen järjestelmään: demokratiaksi vailla oikeuksia ja oikeuksiksi vailla demokratiaa.

Mounk laskee ensimmäiseen ryhmään Unkarin, toiseen EU-komission.


Kirjoittaja on HS:n ulkomaantoimittaja.
 
 

Etlan tutkimusjohtaja Niku Määttänen selittää asiaa tieteellisen, niin sanotun Mortensen-Pissarides-mallin avulla. ”Mallissa työntekijän tuottavuus nykyisessä työpaikassa voi laskea. Tällöin työntekijä ja työnantaja neuvottelevat työsuhteesta uudelleen ja lopputuloksena voi olla työntekijän irtisanominen.” Työttömyysaste on sitä matalampi mitä todennäköisemmin työtön työnhakija työllistyy ja mitä pienemmällä todennäköisyydellä työlliset menettävät työpaikkansa. Korkeampi irtisanomiskustannus siis vähentää todennäköisyyttä, että työllisestä tulee työtön. ”Irtisanomiskustannuksen takia työnantaja on valmis maksamaan työntekijälle edelleen suhteellisen korkeata palkkaa, vaikka työntekijän tuottavuus olisi laskenut.” - Näkökulma: Tämä on Suomen Ay-liikkeen kulmakivi. Miten säilyttää Hakaniemen valta, verovapaus ja suuret tuottavat investoinnit. Unohtamatta uloparlamentaarista toimintaa yhteistyössä SDP:n kanssa. - KimsBlog

 

Niku Määttäsen mukaan irtisanomisen vaikeus suojelee työllisiä työttömien kustannuksella. LEHTIKUVA / MIKKO STIG

Taloustieteilijä: Tästä syystä irtisanomisen

olisi oltava helpompaa

 

 

Niku Määttäsen mukaan irtisanomisen helpottaminen on taloustieteen näkökulmasta perusteltua.

 

Etlan tutkimusjohtaja Niku Määttänen perustelee blogissaan, miksi hallituksen kaavailema henkilöperusteisen irtisanomisen helpottaminen alle 20 hengen yrityksissä on taloustieteen tutkimuksen näkökulmasta perusteltua. Kaavailtu uudistus on herättänyt voimakasta vastarintaa oppositiossa ja ay-liikkeessä.

Suomessa on Määttäsen mukaan varsin hankalaa irtisanoa työntekijä vain sillä perusteella, että hän ei osaa tai viitsi tehdä työtään kunnolla. Tutkimusten perusteella tiukempi irtisanomissuoja voi nostaa niitä kustannuksia, joita työnantajalle aiheutuu, jos se haluaa päästä yksittäisestä työntekijästä eroon, Määttänen sanoo.

 

Työllisten suojelua työttömien kustannuksella

Kun irtisanomiskustannukset ovat korkeat, uusien työpaikkojen luominen ei ole houkuttelevaa, mikä vaikeuttaa työttömien työllistymistä.

”Malli siis ennustaa, että korkeampi irtisanomiskustannus vähentää sekä työsuhteiden syntymistä että tuhoutumista. Tämän ennusteen tueksi löytyy myös paljon empiiristä näyttöä”, Määttänen sanoo.

”Koska irtisanomiskustannus vaikeuttaa työttömien työllistymistä, on perusteltua sanoa, että se suojelee työllisiä työttömien kustannuksella. Se myös pidentää työttömyysjaksoja, minkä voi olettaa kasvattavan elinkaarituloeroja. Minusta nämä molemmat havainnot ovat hyvä peruste suhtautua tiukkaan irtisanomissuojaan kriittisesti, hän lisää.”

 

Työmarkkinoita vaikea ennustaa

Tiukka irtisanomissuoja voi Määttäsen mukaan myös muun muassa vähentää joidenkin työntekijöiden intoa tehdä työnsä mahdollisimman hyvin, koska pelkoa työpaikan menettämisestä ei ole. Lisäksi tiukka irtisanomissuoja taistelee hänen mukaansa vastaan pohjoismaista hyvinvointivaltioperiaatetta, jonka mukaan valtion ei pidä suojella työpaikkoja vaan ihmisiä.

Määttänen kuitenkin huomauttaa, että koska irtisanomiskustannus pienentää sekä työllistymisen että työpaikan menettämisen todennäköisyyttä, sen nettovaikutus työttömyysasteeseen on mallin perusteella epäselvä.

Hän huomauttaa myös, että työmarkkinat ovat monimutkaiset, mikä vaikeuttaa niiden ennakoitavuutta.

”Lisäksi näkemykset siitä, kuinka hankalaa henkilöperusteinen irtisanominen tällä hetkellä on, vaihtelevat”, Määttänen sanoo.


 

"The more you understand the world, the higher your chance of shaping it".

- Zbigniew Brzezinski
Don't walk behind me; I may not lead. Don't walk in front of me; I may not follow. Just walk beside me and be my friend.

- Albert Camus

Alpo Rusi

Alpo Rusi
 
Valtiotieteen tohtori, suurlähettiläs, tasavallan presidentin entinen neuvonantaja, professori ja kirjailija. 

 

Suomettuminen ei vain historiaa - sen

jatkokertomus menossa

 

Professori Alpo Rusin esitelmä


Mikkelin klubi, Maaherrankatu 13
27.4.2018 klo 18:00


 

 

 

Viron edesmennyt presidentti Lennart Meri korosti aikanaan, ettei menneisyyden hallinta ole koskaan täydellistä, mutta siihen tulee aina pyrkiä. Meidän onkin syytä avata myös menneisyyden kipeät kohdat.

Historiassa on onnistumisia, mutta myös epäonnistumisia. Usein on kuitenkin niin, että vasta aika tekee tehtävänsä. Olemme vasta viime aikoina havahtuneet käsittelemään vuoden 1918 tapahtumia hakemalla katastrofille uusia näkökulmia. Olemme keskittyneet tähän saakka hoitamaan haavoja. Nyt voimme tunnistaa sodan syyt ja aloittajat.

Leninin merkitystä on korostettu, koska hänen johtamansa kansankomissaarien neuvosto tunnusti Suomen itsenäisyyden jouluun viimeisenä päivänä 1917. Tämän takia vähemmälle huomiolle jäi se, että neuvosto-Venäjän johtajat olivat luottavaisia, että suomalaiset sosiaalidemokraatit tekisivät pian itse vallankumouksen, mikä säilyttäisi Venäjän ja Suomen siteen kiinteänä.

Näin melkein tapahtui ja hinta oli kova. Kansakunta jakautui, mutta ei niinkään omasta syystä, kuten on meihin iskostettu. Sosialidemokraattien väkivaltainen vallankaappausyritys ei olisi syntynyt ilman ulkoista vaikutusta, toisin sanoen ilman bolshevikkien apua. Kaappausyrityksen johtajiin kuulunut Otto-Wille Kuusinen lähti 1939 siitä, että Talvisodassa viedään loppuun vuonna 1918 alkanut kumous. Läheltä piti.

Vaikka Suomen onnistui torjua puna-armeijan strateginen isku kesällä 1944 ja rauha saatiin aikaiseksi myöhemmin syyskuussa, maan geopoliittisesta asemasta kehkeytyi tuskallisen vaikea. Kansainvälinen liikkumatila oli rajallinen sekä Pariisin rauhansopimuksen että YYA-sopimuksen seurauksena. Oli opittava elämään rautaesiripun varjossa. Kuten J. K. Paasikivi kirjasi päiväkirjaansa 1946: "Suomen politiikka ei saa koskaan mennä Neuvostoliittoa vastaan". Tämä ei estänyt Suomea monin eri tavoin tekemästä välttämättömyydestä hyvettä. Vientiteollisuuden edut turvattiin lännessä, kun vastapainoksi kehitettiin poliittista idänkauppaa. YYA-sopimuksen johdannosta äkättiin muotoilu, joka antoi mahdollisuuden pyrkiä puolueettomuuteen. Taka-ajatus oli säilyttää maan kuuluminen länsiyhteisöön. Kansainvälisen liennytksen ovista mentiin sisään milloin se oli mahdollista. Näin saatiin Porkkala takaisin 1955 ja kaksi vuosikymmentä myöhemmin isännöitiin ETYK-huippukokousta Helsingissä.

Mutta toinen ovi johti lähemmäksi Neuvostoliiton etupiiriä. Yöpakkaset 1958 ja noottikriisi 1961 luettiin lännessä oikein: Suomi oli ajautumassa pysyvästi Neuvostoliiton etupiiriin, kun Kreml kykeni sotkeutumaan Suomen sisäisiin asioihin. Suomettumisen käsite syntyi kuitenkin Länsi-Saksassa 1960-luvulla, kun maassa syntyi pelkoja, että valtaan nousemassa olleiden sosialidemokraattien uusi idänpolitiikka, Ostpolitik, johtaisi "suomettumiseen", Finlandisierungiin, jolla tarkoitettiin vähittäistä alistumista Neuvostoliiton pitkän aikavälin tavoitteisiin. "Kun annat pirulle pikkusormen, se vie koko käden". Suomettuminen kehittyi vuosien varrella omaksi kulttuuriksi, johon kuului itsesuomettuminen. On sinänsä ymmärrettävää, että käsitteen torjumisesta tuli jatkossa keskeinen osa maan virallista diplomaattista strategiaa, jota työtä allekirjoittanutkin alkoi tehdä helmikuun alusta 1973 ulkoministeriössä.

Suomalaisen poliittisen eliitin ja Itä-Euroopan tiedustelun palveluksessa toimineiden diplomaattien yhteydenpidosta on laajasti aineistoja. Niiden perusteella etenkin vasemmistopuolueissa, mutta myös porvaripuolueissa, oli halua harjoittaa kanssakäymistä näiden peitediplomaattien kanssa intensiivisemmin, kuin virallisesti oltiin valmiita myöntämään. Tämä oli suomettumisen ydin. Kuten entinen pitkäaikainen Suomen asioita hoitanut neuvostodiplomaatti Juri Derjabin totesi lokakuussa 2012 Helsingin Sanomissa: "Suomettuminen oli kaksisuuntainen latu. Monet suomalaiset käyttivät Kremlin-korttia omiin etuihinsa". Hyvin diplomaattisesti todettu. Vähemmän diplomaattisesti hän kommentoi KGB:n Helsingin päällikkönä toiminutta kenraali Viktor Vladimirovia, jota hän kuvasi viekkaaksi, joka ajatteli voivansa mennä Suomessa läpi mistä tahansa ovesta. Näin myös usein tapahtui.

Urho Kekkonen - ollaan hänen roolistaan suomettumisen syntymisessä mitä tahansa - toivoi, että Suomen ei idän ja lännen konfliktissa tulsi ajautua tilanteeseen, jossa sen olisi otettava kantaa idän,  siis Neuvostoliiton puolesta länttä vastaan. Ranskan presidentti Charles de Gaulle arvioi 1960-luvun puolivälissä kansainvälisen järjestelmän kehittyvän kolmen pilarin varaan. Hän pelkäsi sekä Saksojen yhdistymistä että Yhdysvaltojen dominointia. Pariisin ja Moskovan tuli yhdistää intressinsä. Niiden rinnalla Euroopasta irrotettu Yhdysvallat ja  nouseva Kiina olisivat kaksi muuta järjestelmän pilaria. Kekkonen oli toivonut, että nimenomaan Ranska tasapainottaisi Euroopassa Yhdysvaltojen valta-asemaa, ja estäisi Saksojen yhdistymisen, mikä oli kirjattu YYA-sopimukseen uhkakuvana. Tshekkoslovakian miehitys 1968 ja Pariisin mellakat kaatoivat de Gaullen suurpoliittiset visiot. Yhdysvallat pysyi Euroopan turvallisuuden takaajana Vietnamin sodasta huolimatta.

Suomessa de Gaullen strategialla oli kannattajia vielä myöhemminkin. Ranskassa 1960-luvulla työskennellyt Kalevi Sorsa esitti merkittävää roolia, kun SDP ja Sosialistinen Internationaali loivat yhteyksiä Moskovaan. Neuvostoliitto sai 1970-luvun alussa läpi yhden tavoitteensa, kun Suomi de facto luopui vähitellen puolueettomuuspolitiikasta, jonka päätavoite oli ollut estää maan ajautuminen Moskovan etupiiriin. Diplomaatti Max Jakobsonin syrjäyttäminen presidentin neuvonantajien joukosta oli tämän käänteen yksi seuraus.

Neuvostoliiton asemien vahvistuminen oli osin seurausta sisäpoliittisesta valtataistelusta, kun sosialidemokraait onnistuivat Kalevi Sorsan johdolla rakentamaan omat luottamukselliset suhteet Kremliin. Hänet oli valittu 1969 puoluesihteeriksi ainakin osittain KGB:n aktiivisien toimenpiteiden avulla ja symbolisesti ilman äänestystä. Neuvostoliitto menestyi sisäpoliittinen kentän hajottamisessa muutoinkin, koska oikeastaan kaikki puolueet jakautuivat sen suhteen, miten läheiset niiden suhteet olivat Moskovaan. Tämähän johti myös presidenttipeliin, kun Moskova pystyi sotkeutumaan kaikkiin presidentinvaaleihin vuoteen 1994. Helmikuussa 1972 useat puolueen kansanedustajat allekirjoittivat kommunistien esittämän "Rauhan lain", joka olisi kriminalisoinut neuvostokritiikin. Myöhemmin lokakuussa kansanedustaja Erkki Tuomioja vuoti Zavidovo-asiakirjan tiedot lehdistölle, minkä tavoitteena oli sabotoida tekeillä valmiiksi ratifioitu EEC-vapaakauppasopimus. SDP harjoitti aktiivisesti "rinnakkaisulkopolitiikkaa" kommunistien tuella, jonka tavoitteena oli lähentää kommunisteja ja sosialidemokraatteja kansainvälispoliittisissa kysymyksissä. Nämä tekijät lisäsivät lännessä spekulaatioita Suomen asemasta. Erityisen kiitoksen Sorsa sai Moskovasta kun Neuvostoliitto kävi kampanjaa Naton keskimatkan ohjusten sijoittelua vastaan 1980-luvun alussa.

Vakava asia on se, että kylmän sodan jälkeen laiminlyötiin suomettumisen perusteellinen selvittäminen. Verukkeita on kuultu. Selvitystehtävän laiminlyöntiä sävytti vaikenemisen kulttuuri. Onneksi nuoremmassa poliittisessa sukupolvessa on tapahtumassa muutos. Kansanedustaja Elina Lepomäki toteaa eilen julkaistussa teoksessaan Vapauden voitto osuvasti: ”Suomen lähihistoria on edelleen avaamatta, mikä selittää lukuisia lukkoja nykyisessäkin keskustelukulttuurissamme.” Tämä on estänyt usein järkevän keskustelun turvallisuuspolitiikasta.

Suomen poliittisen eliitin yhteydenpito itätiedusteluihin laajeni 1940-luvulta aina kylmän sodan päättymiseen saakka. Jukka Seppisen teosten perusteella vuonna 1955-60 Helsingissä toiminut Viktor Vladimirov aloitti niin sanotun kotiryssäjärjestelmän kehittelyn laaajentamalla sen järjestöihin, puolueisiin ja ammattiliittoihin. Myöhemmin 1970-luvulla etenkin tiedotusvälineet olivat värväystoiminnan kohteena. Aleksi Mainion tutkimusten mukaan Ylen pääjohtaja Erkki Raatikainen oli Supon arvion mukaan KGB:n "korkean yhteysluokan kontakti", jonka nähtiin luovuttaneen papereita KGB:n upseerille 1973. Raatikainen iskosti nähtävästi Yleen suomettumisen kulttuurin, josta se ei ole päässyt irti kokonaan vielä vuonna 2018. Kommunistit olivat sekä värväreitä että värvättyjä: aidosti viides kolonna. KGB:n vuonna 1982 elokuussa antaman ohjeistuksen mukaan suomalaisia operatiiveja oli puolueissa, talouselämässä ja lehdistössä. Vasili Mitrohinin KGB-arkistojen mukaan Supon päällikkönä 1972-78 toiminut Arvo Pentti oli KGB:n kontakti "Mauri". Oliko Supossa KGB:n myyrä, on siten asia, joka tulisi selvittää perusteellisesti. Supo ei oman 1979 tekemän selvityksen mukaan voinut valvoa poliittista vaikuttamista resurssipulan takia. Presidentti Mauno Koivisto lakkautti erikseen kommunistien seurannan 1982, mikä tuskin oli edesmenneen presidentin viisaimpia ratkaisuja, mikä käy ilmi paljastuneista vakoilutapauksista. KGB oli valittanut vuosia, että Supo seuraa perusteetta SKP:n toimintaa.

Vaikenemisen ja vaientamisen kulttuuri on kantanut hedelmää. Esimerkkinä otan kuuluisaksi tulleen niin sanotun "Tiitisen listan" ja peittelyn. Kyse oli Saksan liittotasavallan tiedustelun BND:n keväällä 1990 Suojelupoliisille antamasta listasta suomalaisista, joita "epäillään yhteistyöstä DDR:n Stasin kanssa", kuten asiakirjan otsikko oli muotoiltu suomeksi. Listan oli valmistellut Stasin viimeinen residentti, asemapäällikkö, eversti Ingolf Freyer, joka oli alkuvuodesta 1986 marraskuun alkuun 1989 toiminut 1. lähetystösihteerinä peitenimellä Hans Pfailer. Supon aiempi päällikkö Seppo Tiitinen on myöntänyt ettei hänen virastonsa tiennyt, kuka oli Stasin asemapäällikkö. En kuitenkaan jaksa uskoa, että tämä on koko totuus.

Pfailer ja hänen sijaisensa lähetystöneuvos Gerhard Maget olivat vuodesta 1986 joka toinen kuukausi Tehtaankadulla tiedustelupäälliköiden kokouksessa, missä he koordinoivat KGB:n aseman johdon kanssa vakoiluun ja aktiivisiin toimenpiteisiin liittyneitä tietojaan. Usein arvioitiin kontaktien luotettavuutta ja saatujen tietojen merkitystä. Listalla oli noin kaksikymmentä nimeä. Magetin mukaan Stasilla oli kuiten enemmän suomalaisia informantteja ja värvättyjä agentteja muurin murtuessa. Kyse ei ole voinut olla mitättömästä vihjelistasta, koska Freyer loikkasi länteen lähdettyään Helsingistä. Hän on saattanut olla kaksoisagentti jo Helsingin kaudella. Miksi hän olisi näiden koordinaatiokokousten jälkeen antanut jonkinlaisen vihjelistan? Hän antoi listan henkilöistä, joiden hän arvioi olevan turvallisuusongelma sekä Suomelle että Saksalle.

Tiitisen listan nimistä on vuodesta 2002 vihjailtu kaikenlaista. Saamani vahvistusten perusteella lista oli tasavallan presidentin ja hänen kabinettinsa tarkastelussa syksyllä 1999, jolloin olin jo lähtenyt tuleviin tehtäviini Brysseliin. Tiedot asiakirjasta ja sen käsittelystä sain 2002 tällöin kabinetissa työskenneeltä henkilöltä jouduttuani perusteettoman esitutkinnan ja sen tahallisen vuotamisen kohteeksi. Tietokirjailija Jarmo Korhosen kanssa saimme selville, että listalla on toistakymmentä Supon vastavakoilun informanttia, mikä selittää, miksi Ratakatu katsoo listan julkistamisen vaarantavan kansallista turvallisuutta. Listalla oli myös Kalevi Sorsa, mikä niinikään selittää, että sen julkaisu oli mahdotonta poliittisista syistä. Käytännössä menettely kuitenkin suojelee myös vakoilua lain kouralta.

Teoksessa Kremlin jalanjäljet olemme Jarmo Korhosen kanssa osoittaneet, että allekirjoittaneeseen kohdistettu esitutkinta vuotoineen oli harkittu maineen vahingoittamisoperaatio. Vuodot käynnistettiin keväällä pääministeri Lipposen kabinetista, tietenkin pääministerin luvalla ja toimeksiannosta. Tarkoituksenani oli asettua ehdolle eduskuntaan vuoden 2003 vaaleissa ja mahdollisuuksiani tulla valituksi pidettiin hyvinä. Olin valmis uran vaihtoon voidakseni hyödyntää kokemuksiani yhteiskunnan hyväksi, mutta myös siksi, että ulkoministeriössä saamani kohtelu oli asiatonta. Tekaistulla esitutkinnalla ja sen vuotamisella ehdokkuuteni haluttiin estää. Arviomme on, että taustalla vaikutti sekä ulkopolitiikka että lupaukseni tarttua suomettumiseen, toisin sanoen piilokorruptioon. Vuodon jälkeen tasavallan presidentti Tarja Halonen henkilökohtaisesti astui julkisuuteen YLE:n Lauantaiseurassa syyskuussa 2002 voidakseen vahvistaa syyllisyyttäni. Supo oli väline syyllistämisessä, mutta ongelmana oli se, ettei rikosta löytynyt. Supo oli myös hajalla, koska useimmat päällikkötason poliisit tiesivöt esitutkinnan perustuneen vain oletuksille, ei näytöille. Lisäksi kyse oli veljestäni ja hänenkin kodalla suhteellisen harmittomasta tietolähdetoiminnasta 40 vuoden takaisessa Suomessa.

Vuoden 2002 tapahtumia tulisi voida arvioida laajemassa viitekehyksessä. EU:n sisämarkkinoilla toimivalla Maltalla murhattiin vajaa vuosi sitten toimittaja Daphne Galizia, joka oli paljastanut maassa laajalle politiikkaan levinneitä korruptiotapauksia, joihin liittyy sekä Venäjän että Azerbaidzanin maassa harjoittama rahanpesu ja poliitikkojen voitelu. Nyttemmin on saatu selville, että Azerbaidzanin rahakas eliitti on jo vuosia pitänyt pankkitilejä saarella toimivassa Pilatus-pankissa rahanpesutarkoituksessa. Maan poliittisen eliitin epäillään hyötyneen azerirahoista. Tutkimusta on vaikeutettu myös siksi, että maan poliisi ja oikeuslaitos ovat poliittisesti hallituksen kontrollissa. Venäläinen raha puolestaan on sotkeutunut maan mediaomistuksiin. Kokonaisuus on otollinen korruptiolle ja hybridivaikuttamiselle. Galizian kohtelussa ja motiiveissa on samoja elementtejä kuin mistä oli kysymys, kun Supo aloitti vuotamiset ja tekaistun esitutkinnan allekirjoittaneesta 2002. En ollut journalisti, vaan entinen presidentin neuvonantaja. Oikeuslaitos petti, syyttäjä teki yhteistyötä Supon kanssa, jota taas komennettiin - kuten poliisiylijohtaja Reijo Naulapää minulle sanoi - maan hallituksesta käsin. Päämediat olivat vallan sylikoiria, eivät vallan vahteja. Supoa valvova eduskunnan ulkoasianvaliokunta puolestaan uskoi Supon tarinat sellaisenaan.

Itä-Saksan Stasia koskevat Tiiitisen lista ja ns. Rosenholz-aineistot ja erilaiset KGB-tiedostot osoittavat, että 1980-luvun lopussa kyse oli jopa noin sadasta suomalaisesta, jotka ovat harjoittaneet salaista yhteistyötä ja osan kohdalla sitoumusasiakirjaan perustuvaa agenttitoimintaa näiden vieraiden tiedustepalvelujen hyväksi. Tiitisen lista oli lähetetty katsottavaksi presidentin kansliaan tiedolla, että asianomaisiin kohdistuu tutkinta mahdollisesta vakoilusta. "Kovia nimiä. Katsotaan mitä tapahtuu", kuten presidentti totesi. On kysyttävä, miksi Supon johtaja lähetti listan presidentille vasta syksyllä 1999 eikä jo heti 1994, kun tämä astui virkaansa? Toisekseen miten on mahdollista, että lista on suljettu KHO:n päätöksellä vuoteen 2050 ilman, että on annettu selvitystä, miten mahdollinen vakoilututkinta on toteutettu? On erityisen valitettavaa, että listaa on Supon ja muidenkin viranomaisten toimesta kommentoitu harhaanjohtavalla tavalla. Käsillä olevien tietojen pohjalla listalla oli henkilöitä joiden on voitu katsoa harjoittaneen jopa törkeää vakoilua, eikä 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa edes tavallisen vakoilun vanhenemiskynnys ollut ylittynyt. Missä määrin ylin valtiojohto on vastuullinen Supon ratkaisuista, on kysymys, joka tulisi selvittää. Joka tapauksessa Supo raportoi heille jo varhain, paljon ennen esitutkinnan alkamista, itse asiassa perättömistä ilmiannoista epäilyistä, joten esitutkintaa tuskin voidaan aloittaa tai lopettaa ilman valltiojohdon mielipidettä.

Entisen kansanedustaja Jaakko Laakso oli yksi 2000-luvun alussa tutkinnassa ollut epäilty. Hän oli ollut KGB:n luottamuksellinen kontakti "Jan" 1973-76 ja sen jälkeen toisen residentuuran, Stasin, palveluksessa, mistä tutkinta oli aloitettu. Laaksoon liittyvä tutkinta lopetettiin, eikä mitään vuotoja ilmennyt. Päinvastoin hän osallistui 2003 eduskuntavaaliin ja menestyi. Hän oli Nato-vastaisen kampanjoinnin päävoima eduskunnassa. Vuoteen 2011 kansanedustajana ja Euroopan Neuvoston Suomen valtuuskunnassa toiminut Laakso on nyt epäiltynä korruptiosta, lahjusten vastaanotosta. Kyse on Azerbaidzanin presidentin hallinnosta, jonka kanssa hän on ollut konsulttiyhteistyössä ainakin Euroopan Neuvostoon liittyvissä kysymyksissä. Tarkoitus on ollut, että neuvoston kunniajäsen Laakso yrittäisi neuvostossa lievittää Azerbaidzaniin liittyviä syytöksiä. Neuvoston tutkimus siirtyy nyt Suomen eduskunnan arvioitavaksi Laakson osalta.

Suomettuminen on ollut jälleen esillä kansainvälisessä mediassa, kun esimerkiksi edesmennyt geopolitiikan huippuasiantuntija Zbigniev Brzezinski pohti, millaisen turvallisuuspolitiikan avulla Ukraina tai Georgia  voisivat ratkaista vaikean Venäjä-suhteensa. Hän suositteli niille suomettumista. Se, että suomettumista käytetään tällaisissa yhteyksissä myönteisenä vaihtoehtona, on ainakin osin seurausta siitä, että emme ole Suomessa selvittäneet suomettumista riittävästi. Kyse on Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin liitettävissä oleva ongelma, ei ongelman ratkaisu sen paremmin Suomelle kuin Ukrainallekaan.

Vaikuttiko suomettuminen vielä Suomen ulkopolitiikkaan kylmän sodan jälkeenkin? Vaikka suoraa yhteyttä ei saataisikaan helpolla selville, tapahtui vuoden 2000 presidentin vaihdos tavalla, joka edellyttää jatkossa parempia tutkimuksia kuin ne, joita nyt on saatavilla. Ulkopolitiikalla oli merkittävä rooli, kun presidenttiä vaihdettiin vuonna 2000. Toimittaja Lauri Karénin teos Aatos Erkosta osoittaa, miten hän uskoi Vladimir Putinin perustavan Venäjälle länsimaisen demokratian, jonka takia EU:n tuli olla Venäjän aito kumppani.

Naton laajennus esti Erkon mukaan tämän, mistä hän, "yksityinen valtiomies", kävi Washingtonissa moittimassa Yhdysvaltojen ulkoministeriön korkeinta virkamiesjohtoa talvella 2000. Aleksi Mainion teoksessa Erkon kylmä sota osoitetaan, miten Erkko piti aktiivisesti yhteyttä KGB:n johtohenkilöihin 1970- ja 1980-luvulla Helsingissä. He onnistuivat luomaan vaikutelman, että Neuvostoliitto uhkasi miehityksellä, mikäli presidentinvaaleissa ei tulisi valituksi henkilö, johon Kremlillä on suora ja luottamuksellinen yhteys. Kyse oli disinformaatiosta, jonka levittäminen kuului KGB:n tehtäviin.

Erkon 1990-luvun lopulla omaksuman käsityksen mukaan "Venäjä on hyväksyttävä supervaltana, jos ei muista syistä, niin ainakin sen läheisyyden, koon, nykyisyyden ja tulevaisuuden takia". Kirja lainaa ulkoministeri Tarja Halosta, joka joulukuussa 1999 vakuutti, että "venäläiset ovat eurooppalaisia ja heidän pitäisi olla yhteistyössä eurooppalaisessa perheessä". Ei ollut sattuma että Erkko ja Helsingin Sanomat kuten myös YLE tukivat Tarja Halosta presidentiksi. Oli luotu vaikutelma, että presidentti Martti Ahtisaari oli tuhonnut Kekkosen perinnön, kuten kansanedustaja Jaakko Laakso totesi monen muun kansanedustajan säestyksellä eduskunnassa helmikuussa 1998. Erkon lailla Halonenkin arvosteli Baltian maiden Nato-hanketta julkisuudessa. Kysyn kuitenkin, onko tässä Venäjää ymmärtävässä asenteessa ollut kyse suomettumisesta, sen jatkokertomuksesta, toisin sanoen jo kylmän sodan aikana syntyneestä pelonsekaisesta myöntyväisyydestä?

Euroopan ja Venäjän kumppanuus on vaikeuksissa ja siirtymässä tulevaisuuteen. Tässä suhteessa Erkonkin ennuste meni väärin. Krimin miehitys on muodostumassa pysyväksi kumppanuuden esteeksi. Ranskan presidentti Emmanuel Macron on halukas siksi syventämään transatlanttista kumppanuutta. Suomelle tällä on merkitystä. Ranska ei toista de Gaullen virhettä.

Entisen pääministerin Esko Ahon Venäjän suurimman ja valtion omistaman Sberbankin hallintoneuvostoon siirtymisen yhteydessä nousi esille hänen sopivuutensa. Pankin edustajat korostivat hänen aiempia valtiollisia tehtäviä rekrytoinnin perusteluissa. Tästä voi tehdä johtopäätöksen, että Aho rekrytoitiin valtiollis-poliittiseen asiantuntijatehtävään. Nimityksestä ehkä taustatietoja saanut Helsingin Sanomat kuvaili (19.3.2016) Suomen entisen pääministerin roolia pääkirjoituksessa niin, että "Aho ei ole liikkeellä yksityisenä konsulttina", koska "hän on suomalaisen elinkeinoelämän Venäjä-suhteiden keskeinen veturi". "Ajatus on, että Aho hoitaisi suhteita niin pitkälle, että seuraavalla tasolla olisivat enää presidentit".

Lehti katsoi Ahon johdolla toteutettavan "elinkeinoelämän epävirallisen diplomatian tasapainottavan lännen tiukkaa Venäjän politiikkaa". Lehden muotoilu on mielenkiintoinen. Tarvitseeko suomalainen elinkeinoelämä esimerkiksi Kiina-suhteidensa keskeiseksi veturiksi entistä pääministeriä? Tuskin, vaikka valtiojohto onkin edustanut elinkeinoelämää menestyksellä eri puolille maailmaa suuntautuneilla vienninedistämismatkoilla. Onko Suomen elinkeinoelämän kannalta viisasta tasapainottaa, toisin sanoen heikentää lännen tiukkaa Venäjän politiikkaa. Eikö tässä oteta melkoisia riskejä varsinkin kun Sberbank on laitettu Yhdysvaltojen sanktiolistalle?

Entinen pääministeri Paavo Lipponen on puolestaan ollut Venäjän valtion omistaman Gazprom-yhtymään kuuluvan Nord Stream -kaasuputkihankkeen konsultti vuodesta 2008. Suomen hallitus on antanut nyttemmin luvan myös toisen kaasuputken, Nord Stream 2:n vetämiselle Suomen talousvesialueen läpi, koska uudenkaan putken ei katsottu olevan ympäristöongelma. Saksan liittokansleri Angela Merkel on ehkä yllättäen asettanut Nord Stream 2-hankkeelle kuitenkin uusia ehtoja. Muualla Itämeren alueella hanketta ei enää tueta ja monissa EU-maissa sitä pidetään jopa turvallisuuspoliittisena riskinä. Saksassa Gazpromin ja nyttemmin Rosneftin hallintoneuvoston puheenjohtajana toimivaa entistä liittokansleri Gerhard Schröderiäarvostellaan näistä konsulttitehtävistä. Suomessa Lipponen on säästynyt arvostelulta lähes kokonaan, vaikka NS2 haittaa EU:n energiaunionin kehittämistä ja on heikentänyt Itämeren alueen turvallisuutta. Hankkeesta ei hyödy Suomi, vaan ainoastaan Lipponen taloudellisesti.

Gazpromin pääjohtaja Alexei Miller on nyt myös uusimmalla sanktiolistalla. Hänen katsotaan toimineen pahantahtoisesti Yhdysvaltoja vastaan. Tämä aiheuttanee oikeudellisia ongelmia ainakin Gazpromin eurooppalaisille kumppaniyhtiöille, kuten Reuters arvioi tuoreeltaan. Voidaan tietenkin myös kysyä, aiheuttaako Milleriin kohdistunut pakote ongelmia myös yhtiön länsimaista palkatuille konsulteille, joilla on ollut aiemmin korkea valtiollinen asema. Ainakaan sanktioiden laajentuminen koskemaan heidän työnantajiaan ei ole ongelmatonta. Edesmennyt amerikkalainen Venäjän asiantuntija Karen Dawisha on teoksessa Putinin kleptokratia todennut, että esimerkiksi Nord Streamiin kytketyt entiset länsipoliitikot ovat osa Kremlin korruptiivista toimintaa geopoliittisten etujensa ajamisessa.

Ulkopolitiikassa on aina sekä virallisia että epävirallisia kanavia. Taloussuhteissa raja poliittisiin intresseihin on usein myös kuin veteen piirretty viiva. Venäjä on nyt kuitenkin monessa asiassa Suomen ja EU:n sekä Yhdysvaltojen kannalta kasvava turvallisuuspoliittinen ongelma. Taloudelliset vastatoimet ovat poliittisia aseita. Voiko lännen tiukkaa Venäjän politiikkaa tasapainottamaan tarkoitetusta ”epävirallisesta diplomatiasta” seurata Suomelle poliittisia, ei vain taloudellisia riskejä? Missä määrin suomettuminen on saamassa jatkokertomuksen, tällä kertaa taloussuhteiden vedossa?

Krimin miehityksen jälkeen Saksan liittotasavallan hallituksen politiikkaa on seurattu erityisen tarkasti. Etenkin monissa Nato-maissa on kiinnitetty huomiota siihen, että Saksa on eri vaiheissa korostanut, miten ongelmat Venäjän kanssa voidaan aina ratkaista diplomatialla. Nord Stream 2 -hanke on myös eristänyt Saksaa. Maan puolustusbudjetti on jäänyt jälkeen Naton jäsenmaille asetetuista tavoitteista, mistä Yhdysvallat on tyytymätön. Suomi on puolestaan jättäytynyt Naton jäsenyyden ulkopuolelle, eikä ilman Venäjän vaikutusta. Saksaa pidetään Yhdysvalloissa turvallisuuspoliittisena vapaamatkustajana. Tähän saattaa vaikuttaa tosin myös se, että Saksa ei ole YK:n turvallisuusneuvostonpysyvä jäsen, joiden velvollisuudet ovat suuremmat sotilaallisessa kriisinhallinnassa.

Viime päivinä on Saksan julkisessa sanassa kuitenkin pohdittu, onko maa enää edes luotettava länsimaa, kun mielipidetiedusteluissa enemmistö kansalaisista katsoo, että Yhdysvaltojen presidentti on maan kannalta suurempi uhka kuin Venäjän presidentti ja kansleri Angela Merkel on maan talouseliitissä vahvana vaikuttavien Venäjä-ymmärtäjien vietävissä. Onko Saksa näin ollen suomettumassa? En tähän ryhdy vastaamaan, mutta kysyn kuitenkin. Suomessa on sen sijaan menossa suomettumisen jatkokertomus, jonka seuraavia vaiheita turvataan vaikenemisen kulttuurin sementoinnilla, missä valtakunnan päämedioilla YLE:llä ja Helsingin Sanomilla on keskeinen tehtävä.

 


 

– Varmasti moni tässä ”kahdeksan prosentin kerhoon” päässeistä on mukana lukuisissa spekulaatioissa ja miksei myös seuraavassa presidentinvaalissa. Matkan varrella nimiä voi kuitenkin tulla lisääkin. Siksi tätä kyselyä voi pitää eräänlaisena lähtölaukauksena.


Vuonna 2024 valittavan presidentin tärkeimpänä osaamisalueena pidetään kansainvälisiä suhteita.

”Tätä voi pitää vaalien lähtölaukauksena”

 

Verkkouutisten presidenttikysely voi kertoa ’syvien rivien vastakaiusta’.

 

Verkkouutisten presidenttikyselyn tehneen Kantar TNS:n tutkimusjohtaja Sakari Nurmelan mukaan saadut tulokset kertovat mahdollisten tulevien ehdokkaiden tietynlaisesta hyväksyttävyydestä, mutta myös siitä, kenellä saattaisi olla potentiaalia menestyä.

 

– Vaikka vielä tässä vaiheessa kyse onkin eräänlaisesta poliittisesta viihteestä, on hyvä testata erilaisten nimien saamaa vastakaikua kansan syvissä riveissä. Nousihan esimerkisi Martti Ahtisaaren nimi esiin vastaavalla tavalla, Sakari Nurmela muistuttaa.

Kun jonkun ehdokkaan kyselyssä saama lukema on esimerkiksi 12, se tarkoittaa vain, että 12 prosenttia voisi harkita äänestävänsä häntä.

Pekka Haaviston saama hyväksyntäluku poikkeaa kyselyssä muista. Kantar TNS:n Nurmelan mukaan Haavisto ilman muuta hyötyy kyselyssä siitä, että hän on saanut kahdessa presidentinvaalissa, joista toinen tammikuussa, melko laajaa kannatusta.

Nurmela muistelee ennen tammikuun presidentinvaalia MTV:lle tehtyä kyselyä, jossa tarkasteltiin muun muassa ihanteellisen presidentin ja ehdokkaiden ominaisuuksia.

– Siinä Sauli Niinistö oli kuin kuva ihannepresidentistä. Ajattelen niin, että hän on toiminnallaan pystynyt muokkaamaan presidentti-instituutiosta omannäköisensä. Kun suomalaiset arvioivat, mitä tarvitaan, he peilaavat omia näkemyksiään tähän, Kantar TNS:n Sakari Nurmela toteaa.

Sauli Niinistöjä on kuitenkin vain yksi. Kukaan Verkkouutisten kyselyssä olevista henkilöistä ei ehkä suoraan istu hänen muodostamaansa kuvaan tasavallan presidentistä.

– Kuusi vuotta on kuitenkin pitkä aika ja maailma voi silloin olla erilainen ja voi olla tilausta erityyppiselle presidenttiydelle. Se tietysti nähdään vasta siinä vaiheessa, Nurmela pohtii.

– Nyt tehty kysely on eräänlainen lähtölaukaus. Vaalit ovat vielä aika hyvässä muistissa, eivätkä vastaajat välttämättä ole vielä kovin kiinni seuraavan presidentin valinnassa.

Olli Rehnin kyselylukemaa Nurmela ei pidä kovin suurena yllätyksenä.

– Kyseessä on kuitenkin henkilö, jolla on EU-karriääriä ja joka on toiminut Suomen Pankissa päivänpolitiikasta sivussa. Uskon, että molemmat asiat ovat hyvä juttu presidentiksi haluavan henkilön CV:ssä.

Ville Niinistön lukemassa Nurmela arvelee näkyvän vihreiden kannatuksen kasvun, joka liittyi paljon hänen henkilökohtaiseen karismaansa ja kykyynsä esiintyä julkisuudessa.

– Jan Vapaavuorestakin paljon pidetään. Hänen mukaantulonsa Helsinkiin oli hyvin tärkeää hänen puolueensa kuntavaalimenestykselle. Häntä voi hyvin pitää yhtenä kokoomuksen potentiaalisista presidenttiehdokkaista ainakin jossain vaiheessa.

Politiikan ulkopuoliset nimet eivät kyselyssä juuri menestyneet. Hieman esiin nousi puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg.

 

– Lindbergistä voi todeta, että joskus politiikan ulkopuolella toimivat näkyvät henkilöt keräävät kansansuosiota. Esimerkiksi Jorma Ollila oli omana aikanaan vahva persoona. Täysin mahdotonta ei tietenkään ole hänen kaltaisensa henkilön murtautuminen vahvimpien ehdokkaiden joukkoon. Useimmiten presidentit ovat kuitenkin olleet poliitikkoja.

Politiikan raskaamman sarjan nimistä monet eivät saaneet kyselyssä paljoakaan huomiota. Kovin vähälle hyväksynnälle jäivät esimerkiksi Touko Aalto, Jussi Halla-aho, Maria Lohela, Antti Rinne, Timo Soini ja Paavo Väyrynen sekä Väyrysen tavoin toinen äskeinen presidenttiehdokas Laura Huhtasaari.

– Helsingin Sanomille tekemässämme puheenjohtajagallupissakaan Aalto ja Rinne eivät keränneet kovin suurta suosiota. Lohelasta kansa piti eduskunnan puhemiehenä, mutta ehkä hänet tunnetaan poliitikkona huonommin, Sakari Nurmela arvioi.

– Soini, Väyrynen ja Huhtasaari saattaisivat kerätä suuremman suosion, jos vaalit pidettäisiin nyt. Arvelen, että heidän kannattajansa heräävät vasta sitten, kun on tosi kyseessä. Halla-aho on suosittu omiensa joukossa, mutta tällaisessa selittävässä yleiskartoituksessa, jossa tarkastellaan laajemman joukon arvioita, hän ei nouse samalla tavalla esiin.

Jungnerin mukaan on myös avattava uusia polkuja ihmisille osallistua sekä vuorovaikutukseen että päätöksentekoon ja vaalittava toista kunnioittavaa ja avointa keskustelukulttuuria. –Parempi vuorovaikutus politiikassa voidaan saavuttaa sekä uudistamalla nykyisiä puolueita että tuomalla rinnalle jotain uutta. Parhaimmillaan tehdään molemmat, hän kirjoittaa.


 

 

Mikael Jungnerilta kuuden kohdan lista:

”Monen puolueen kenttä on käytännössä

kuollut”

 
Luotu: 
22.4.2018 12:44

  • Kuva: Petteri Paalasmaa /Uusi Suomi
    Kuva
    Mikael Jungner.
 
|

Liike Nyt –hankkeen perustajiin kuuluva viestintätoimisto Kreabin toimitusjohtaja Mikael Jungner sanoo, että politiikassa on juuri nyt kaksi vakavaa ongelmaa.

Ensinnäkin vuorovaikutus politiikassa on Jungnerin mukaan rikki. Toinen ongelma on hänen mukaansa politiikkaan osallistuvien määrän lasku.

 

– Puolue on saman mielisten yhteisö, joka pyrkii yhdessä parantamaan maailmaa. Saman mielisyys vähentää vuorovaikutusta eri näkökulmien välillä. Tämä ei ollut ongelma 1900-luvulla. Nyt, monimutkaisemmassa maailmassa, se on ongelma, Jungner toteaa Puheenvuoron blogissaan

–Toki puolueissa on eri näkökulmia. Ne eivät kuitenkaan pääse vuorovaikutukseen, koska yleensä kulloinenkin puolueen johto määrittelee sen oikean linjan. Eri mieltä olevat ovat usein hiljaa, koska johdon haastaminen johtaa ongelmiin, ei vuorovaikutukseen. Osuvin esimerkki lienee Helsingin pormestari Jan Vapaavuori. Hänen sote-avauksensa eivät johda avoimeen keskusteluun. Pikemminkin hänet pyritään tyrmäämään valtapelin keinoin, hän jatkaa.

Jungner korostaa, että tällä hetkellä politiikassa toimii arviolta puolet siitä väestä, mitä politiikan piirissä toimi 90-luvulla.

 

–Kyse ei ole siis jäsenistä vaan erityisesti aktiivisesti toimivista jäsenistä. Monen puolueen kenttä on käytännössä keskustelun kannalta kuollut, jäljellä on vain vaaliorganisaatio. Se ei pahemmin keskustele tai vuorovaikuta, se lähinnä julistaa ja manipuloi. 

Jungnerin mukaan avain parempaan politiikkaan on lisätä ja parantaa politiikan vuorovaikutusta. Tähän päästään hänen mukaansa kuuden asian kautta.

Jungnerin listan ensimmäinen kohta on, että tarvitaan alusta vuorovaikutukselle verkossa, jossa keskenään erimieliset ovat vuorovaikutuksessa keskenään.

Lisäksi hän sanoo, että pitää vähentää poliittisen aatetotuuden painoarvoa argumentoinnissa, keskittyä konkreettisiin ongelmiin ja antaa enemmän tilaa asiantuntemukselle.

Jungner on SDP:n entinen kansanedustaja ja ex-puoluesihteeri. Hän erosi puolueen jäsenyydestä joulukuussa. 

Jungner julkisti lauantaina yhdessä torstaina kokoomuksesta eronneen kansanedustaja Hjallis Harkimon kanssa Liike Nyt -nimisen poliittisen liikkeen, jonka perustajia ovat myös Alex Nieminen, Helene Auramo, Karoliina Kähönen, Sarian Antila ja Tuomas Enbuske.

 


 

Myös Hjallis Harkimo vahvisti, että pääasiallinen tavoite on saada ihmisiä mukaan: nykyiset puolueet eivät heidän mukaansa saa kanssa innostumaan politiikasta. Silti liikkeellä on poliittisia valtatavoitteita. Jungnerin mukaan on mahdollista, että liikkeen ympärille syntyy erilaisia kansalaisliikkeitä, jotka voisivat asettaa ehdokkaita eduskuntavaaleissa. Hän vertasi toimintamallia Sauli Niinistön vaalikampanjaan, joka hoidettiin virallisesti kansalaisliikkeen kautta. Liike Nyt siis toimisi eräänlaisena alustana yhdistyksille, jotka tavoittelisivat suoraan myös poliittista valtaa.

 

Mikael Jungner. LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Mikael Jungner raotti strategiaa: Näin uusi

liike voisi asettaa ehdokkaita

 

 

Uusi kansanliike tähtää poliittiseen vaikutusvaltaan välikäsien kautta.

SDP:n entinen puoluesihteeri ja viestintätoimisto Kreabin toimitusjohtaja Mikael Jungner avaa uuden kansalaisliikkeen poliittisia tavoitteita.

 

Ylen haastattelussa Jungner toisti, ettei perustettu yhdistys tähtää puolueeksi. Jungnerin mukaan pääasiallinen tavoite on muuttaa tapaa tehdä politiikkaa. 

– Toivottavasti en ole ehdolla, Jungner vastasi kysymykseen omista suunnitelmistaan.

Harkimo myös väitti, ettei ole päättänyt, onko ehdolla. Toisaalta, toisin kuin Jungner, Harkimo piti mahdollisena, että nyt perustettu kansanliike voisi suoraankin asettaa ehdokkaita. Jos näin kävisi, Harkimo kertoi harkitsevansa ehdokkuutta.

Harkimo kiisti olevansa katkera siitä, ettei päässyt suoraan ministeriksi. Hän vakuutti haluavansa vaikuttaa. Harkimon mukaan syy, miksi hän ei ole käynyt kokoomuksen eduskuntaryhmän kokouksissa on se, että kokoomuksen suhde perussuomalaisiin ja sinisiin tuli ylhäältä annettuna. Päätökset teki kuitenkin kokoomuksen eduskuntaryhmä yhdessä.

 


 

Kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinonen toteaa, että eduskuntavaalien ja maakuntavaalien yhdistäminen säästäisi rahaa valtiolta, kunnilta ja ehdokkailta. – Se laittaisi myös ehdokkaat valitsemaan mihin pyrkivät ja mihin uskovat ajan riittävän. Olisi tärkeää äänestäjien oikeusturvankin näkökulmasta.

 

Maakuntavaaleja on suunniteltu syksylle. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

”Ei enää mitään mahdollisuutta syksyn

maakuntavaaleihin”

 

Kansanedustajan mukaan Euroopan neuvoston sääntöjä ei voi venyttää loputtomiin.

Kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinonen toteaa, että maakuntavaaleja ei todennäköisesti ehditä pitää tänä syksynä.

– Nyt syytä tehdä ratkaisu, mikä on väistämätön, Timo Heinonen kirjoittaa Twitterissä. Hän on twiitannut Verkkouutisten jutun, jossa sinisten puoluesihteeri puhui asiasta.

Heinosen mukaan on todennäköistä, että valinnanvapauslaki saadaan ajoissa valmiiksi, mutta muiden kanssa ”taitaa olla haasteita”.

– En usko, että kesäkuun aikana saadaan kaikki makut [maakuntalait] ja muut valmiiksi. Nyt on jo joustettu paljon Euroopan neuvoston hyvän vaalitavan aikatauluista ja en usko, että kaikki saadaan valmiiksi edes 1.7. mennessä.

 


 

 
 

Nord Stream - kaasuputkenlaskua Suomenlahdella. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA
 
 

Mika Aaltola: Kaasuputki on ja ei ole

valtapolitiikkaa

 

Itämeren kaasuputki asettaa merellistä karttaa hieman uuteen uskoon.

Suomalaisessa keskustelussa kaasuputkiasia on nähty melko vähäisenä. Kaasuputkea on pidetty enemmän ympäristöllisenä huolena ja taloudellisena hyötynä. Kaasuvirrat Venäjältä Saksaan eivät muuta perusasioita. Venäjällä on jo kaasuputki ja suurin osa sen raaka-aineita virtaa jo Itämeren halki.

 

Kaasuputkeen liittyvää turvallisuuskeskustelua voi myös pitää yliampuvana siksi, että se lisää Venäjän riippuvuutta Itämerestä, jota se ei kuitenkaan pysty hallitsemaan tai sotilaallisesti turvaamaan. Päinvastoin Venäjän lisääntyvä riippuvuus merialueesta lisää sen riippuvuutta muista alueen toimijoista. Kaasuputki on siis tavallaan sijoitus alueen vakauteen.

 

Eukeides Aleksandrialainen kirjoitti 2300 vuotta sitten yhden ensimmäisistä yleiskuvauksista geometriasta. Euklidinen avaruuden kuvaus toimii vieläkin tapana hahmottaa tilaa pisteiden ja niiden välisten etäisyyksien kautta. X- ja Y-akselit toimivat myös karttojen piirtämisen välineinä. Tämä tapa piirtää ja käyttää maantiedettä on iskostunut tapoihin ymmärtää geopolitiikkaa ja siihen kietoutuvaa kamppailua vallasta, valtapolitiikkaa. Huomio kiinnittyy strategisten resursien sijaintiin ja niiden epäsuoraan tai suoraan alueellisen hallintaa. Se, jolla on eniten materiaalisia resursseja hallussaan, pitää eniten pelimerkkejä kädessään ja voi käyttää näitä pitääkseen muita loitolla omista resursseistaan. Tässä pelissä ei ole mitään uutta auringon alla. Se, liikkuuko Venäjän energia laivoissa vai putkessa, ei välttämättä muuta yleistä alueellista valtapolitiikkaa.

 

Maantiede ei kuitenkaan ole ainoastaan yksityiskohtia kartalla. Öljykenttien, sotilaallisen huoltovarmuuden haavoittuvuuskohtien, strategisten pullonkaulojen, vuorijonojen ja vesialueiden lisäksi kartoilla on muita ominaisuuksia, funktioita. Tälläisiä ovat esimerkiksi yhteydet, tavaroiden ja datan virrat, virtojen epäsymmetria, riippuvudet tai vaikkapa virtaintensiteetti ja sen kontrolli.

 

1700-luvun huippumatemaatikko Leonhard Euler ratkaisi kuuluisan niin sanotun Königsbergin seitsemän sillan ongelman. Itämeren rannan Königsbergissä oli seitsemän kaupungin kanavat ylittävää siltaa. Ne yhdistivät kaupungin keskustan kahta saarta. Olisiko mahdollista löytää kulkureitti, joka ylittäisi kaikki sillat siten, että palaisi lähtöpisteeseen? Eulerin ratkaisu kartan ongelmaan johti uuden tieteenalan, topologian, syntyyn. Tarkan topografian asemasta topologia löytää maantieteestä uusia laadullisempia ominaisuuksia, kuten yhteyksiä.

 

Topologiaan liittyvät myös kaasuputkihuolet. Topologia kykenee kuvaamaan esimerkiksi intensiteettiä, sitä miten tiiviisti tietyt pisteet linkittyvät toisiinsa. Esimerkiksi, jos Tallinnasta haluaa lentää Lontooseen, kannattaa lentää Helsingin kautta. Tallinnan ja Lontoon välinen ilmaliikenne lisää virolaista Suomeen suuntautuvaa ihmisvirtaintensiteettiä. Helsinki on myös otollisessa paikassa Venäjän ylilento-oikeuksien takia liikuttaessa Länsi-Euroopasta Itä-Aasiaan. Virtapotentiaaliin liittyy myös Persianlahden lentoyhtiöiden nousu. Keinotekoisia solmukohtia rakennetaan otollisiin kohtiin globaalia topologiaa.

 

Itämeren tilanne on verrattavissa Etelä-Kiinan mereen. Globaalin tuotannon sijainti Itä-Aasiassa ja markkinoiden kaukana Euroopassa ja Yhdysvalloista lisää Etelä-Kiinan meren liikenneintensiteettiä. Tavarat virtaavat Eurooppaan ja raaka-aineet Kiinaan. Kiinaa kuitenkin ympäröi niin sanottu ensimmäinen saariketju, joka koostuu USA:an suoraan liittoutuneista maista, kuten Japanista, Etelä-Koreasta, Taiwanista ja Filippiineistä. Kiina on pussinperällä. Sen sotilaallinen pääsy syvälle merelle on kriisitilanteessa vaikeaa. Se ei kykene hallitsemaan tai turvaamaan merialueita, joista se on äärimmäisen riippuvainen.

 

Kiina on pyrkinyt ratkaisemaan asiaa kolmella tavalla. Yhtäältä se on rakentanut alueelle suuria tekosaaria, joilla on tehokasta aseistusta. Nämä keinotekoiset alueet muuttavat alueen turvallisuusyhtälöä, lisäävät kartan kiinalaisuutta ja tehostavat alueeseen liittyviä turvallisuusvaateita. Toinen tapa on liikkua kohti Eurooppaa yli Aasian maa-alueen. Kiinan silkkitiehankeet ovat osa sen yritystä ratkaista riippuvuutta Etelä-Kiinan merestä. Kolmas tapa on pyrkiä heikentämään ensimmäisen saariketjun maiden ja Yhdysvaltojen välisten sidoksien vahvuutta. Tätä on tehty esimerkiksi vaalivaikuttamisoperaatioilla esimerkiksi Taiwanin ja Filippiinien vaalien yhteydessä.

 

Venäjän voi ajatella käyttävän vastaavia oppeja. Se voi käyttää keinotekoisia rakennelmia lisäämään omia itämereen kohdistuvia turvallisuusvaateitaan. Itämeren suhteen Venäjä on samalla tavalla pussinperällä kuin Kiina Etelä-Kiinan merellä. Venäjän silkkitieprojekti on jäinen. Vaihtoehtoista pääsyä merelle rakennetaan arktisella alueella. Kolmas kiinalainen tapa on myös todennäköinen. Venäjän riippuvuus alueesta lisää sen strategista halua vaikuttaa alueen turvallisuuspoliittiseen dynamiikkaan pienempien maiden poliittisia haavoittuvuuksia hyväksikäyttämällä.

 

Mitä enemmän Venäjä voi keinotekoisesti muuttaa Itämeren virtaintensiteettiä, sitä enemmän sillä on alueella panoksia. Turvallisuusvaateet lisääntyvät ja samoin niiden pönkittämisen resurssit. Tämän ei kuitenkaan voi nähdä merkittävästi muuttavan itämeren turvallisuusyhtälöä. Arktisen vaihtoehdon mahdollistuminen saattaa kuitenkin kymmenien vuosien tähtäimelle nostaa Itämeren konfliktipotentiaalia. Venäjä voi turvallisemmin mielin vaatia enemmän turvallisuutta Itämerellä, koska arktinen tarjoaa selkänojaa ja laskee Venäjän Itämeri-riippuvuutta.

 

Topologian hienous on sen kyvyssä löytää ominaisuuksia, jotka säilyvät, vaikka kartanlehteä rypistettäisiin tai venytettäisiin. Esimerkiksi Helsingin metrokartta säilyttää ominaisuutensa, joka vain ja ainostaan kuvastaa sitä miten asemat mahdollistavat kulun niiden välillä, vaikka sitä venyttäisi, taivuttaisi tai rypistäisi. Topologialla on myös rajansa. Kartta menettää mielensä, jos sitä väkivalloin leikataan tai liimaillaan. Neuvostoliiton pommittaessa nykyistä Kaliningradia osa silloista kaupunkia tuhoutui. Königsbergin ongelma sai uuden väkivaltaisen ratkaisunsa. Aleksanteri Suuri ratkaisi kuuluisan Gordionin solmun lyömällä sen miekallaan rikki, väkivaltaisesti.

 

*** Itämeren kaasuputken kaksi kuvausta eivät sulje toisiaan pois. Se on yhtäältä vain taloudellinen asia ja toisaalta synkempi muistutus valtapolitiikan monista resursseista. Sotilaallinen ulottuvuus kietoutuu olosuhteista riippuen toisiin funktioihin, kuten yhteyksiin ja talouden synnyttämään intensiteettiin. ***Tässä ei periaatteessa ole mitään uutta. Myös topologinen kartta on ratkaistavissa väkivaltaisesti. Kuten valolla on kaksi muotoa, joiden kummankaan todellisuudesta ei päästä yli eikä ympäri, myös NordStreamilla on kaksi tulkintaa. Kummatkin ovat hyviä kuvauksia siitä, mitä mahdollisesti tuleman pitää.