Keväällä 2014 kärjistynyt Ukrainan kriisi muutti myös Itämeren turvallisuustilannetta, mikä kiinnitti myös Ruotsin huomion perinteisiin sotilaallisiin uhkiin. Puolustusministerin mukaan lisäjoukkojen siirtäminen Gotlantiin voisi olla konfliktitilanteessa haastavaa. – Pysyvän varuskunnan vuoksi puolustuksen lähtökohdat saarella ovat entistä vahvempia, Hultqvist sanoo.

 

Ruotsin rannikkotykistön kranaatinheitinkomppania sotaharjoituksessa Gotlannissa. LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI

Ruotsi vahvistaa Gotlantia uudella

rykmentillä

 

Saari oli käytännössä demilitarisoitu vuodesta 2005, jolloin P18-rykmentti lakkautettiin.

Ruotsin puolustusvoimat on perustanut ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen uuden rykmentin.

Aftonbladetin mukaan sekä kuningas Kaarle XVI Kustaa että pääministeri Stefan Löfven osallistuvat maanantaina Gotlannin saarelle sijoitettavan P18-rykmentin seremoniaan.

Toimenpide on osa Ruotsin puolustuspolitiikan täyskäännöstä, sillä sama rykmentti lakkautettiin vuonna 2005. Tämän jälkeen saari oli käytännössä demilitarisoitu.

– Uuden rykmentin perustaminen Gotlantiin on selvä viesti saaren merkityksestä, puolustusministeri Peter Hultqvist toteaa.

P18 saa vastuulleen Gotlannin puolustuksen ja harjoitustoiminnan kehittämisen. Tähän mennessä toimintaa on johdettu mantereelta käsin.

Rykmentin vahvuudeksi arvioidaan noin 350 henkeä, josta pysyvää henkilökuntaa on 150. Puolustusministerin mukaan harjoitustoiminta Gotlannin ympärillä tulee lähivuosina lisääntymään.

 

Vuonna 2016 Gotlannin suojaksi perustettiin uusi 150 sotilaan vahvuinen taisteluosasto. Se siirtyy saaren kodinturvajoukkojen kanssa uuden rykmentin alaisuuteen.

Semper Miles@SemperMiles
 
 

Gotlands regemente officiellt åter. Konungen och ÖB inviger under förmiddagen. Hurra och tack! http://www.sempermiles.se/civil-samhallsberedskap/gotlands-regemente-officiellt-ater-idag/ 


EU:n komission, Puolan ja Baltian maiden lisäksi myös Yhdysvallat on entistä vahvemmin mukana Nord Stream 2:n vastaisessa rintamassa. USA haluaa myydä omaa kalliimpaa liuskekaasuaan EU-maille ja varoittaa Euroopan olevan liian riippuvainen Venäjästä, joka tuo yli kolmanneksen EU-maiden käyttämästä kaasusta.


 

 

Merkel yrittää puristaa Putinilta

kaasumyönnytyksiä

 

   

Taas kohdataan. Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Saksan liittokansleri Angela Merkel tapaavat Sotshissa.
Taas kohdataan. Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Saksan liittokansleri Angela Merkel tapaavat Sotshissa. KUVA: CARSTEN REHDER
 
 
 

Saksankin on myönnettävä, että Nord Stream 2 -putkesta tuli poliittisen suurvaltaväännön väline

 

Liittokansleri Angela Merkelin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinintänäisessä tapaamisessa Sotshissa Nord Stream 2 ja kaasu ovat avainkysymyksiä Iranin ydinsopimuksen ja Yhdysvaltain määräämien uusien pakotteiden rinnalla.

 

Berliinin hallitus on jo myöntänyt putkihankkeelle tarvittavat luvat. Merkel painaa nyt kuitenkin jarrua varmistaakseen, ettei Ukrainan etuja poljeta. Kiova menettää yli kahden miljardin euron vuotuiset tulot, jos Venäjän valtiollinen kaasujätti Gazprom ohjaa valtaosan Eurooppaan tulevasta kaasusta Itämeren putkien kautta.

Kaasu on Ukrainan presidentin Petro Poroshenkon mielestä Putinille myös keino päästä lopullisesti niskan päälle maiden välisessä poliittisessa ja sotilaallisessa kriisissä.

Venäjän hallitus, Gazprom ja hankkeessa mukana olevat eurooppalaiset öljy-yhtiöt ajavat putkihanketta kuin käärmettä pyssyyn. Valmista pitäisi tulla ensi vuonna. Lykkääntyminen olisi myrkkyä näille kaikille.

 

Saksan talousministeri Peter Altmaier yritti välittää kaasukiistaa kuluneella viikolla Kiovassa ja Moskovassa. Merkel puolestaan pyrkii Sotshissa puristamaan Putinilta lupauksen, että kaasutoimitukset Ukrainan kautta jatkuvat.

Tähän asti Ukrainan läpi on tullut noin 90 miljardia kuutiota venäläistä kaasua. Moskova on alustavasti luvannut, että myös uuden putken valmistumisen jälkeen kaasua virtaa Ukrainan kautta noin 15 miljardia kuutiota. Kiovalle tämä ei riitä. Moskova voi taipua, jos Ukraina kunnostaa vanhat kaasuputket. Tähän maa tarvitsee EU:n tukea.

 

Washingtonin valttikortti on Tanska, joka ei ole vielä myöntänyt Nord Stream 2:lle tarvittavia lupia. Tanska voi periaatteessa kaataa hankkeen tai ainakin jarruttaa sitä.

Puola lyö osaltaan kapuloita rattaisiin. Nord Stream 2:n katsotaan rikkovan maan kilpailulakeja. Hankkeeseen investoineet yhtiöt – kuten Uniper, jostaFortum omistaa 47 prosenttia ja itävaltalainen OMV – ovat käärmeissään, vaikka vakuuttavat, että aikataulu pitää.

Todennäköisesti Putin nivoo kaasuputken Sotshissa osaksi pakettia, jolla yritetään avata EU:n ja Venäjän välisiä solmuja. Yhdysvaltain uudet Venäjä-pakotteet ovat hankalia eurooppalaisille yrityksille. Venäjän parlamentti on säätämässä lakia, jonka perusteella USA:n pakotteita noudattavia yrityksiä voidaan rankaista. Myös Iranin ydinsopimuksen tulevaisuus on osa kokonaisuutta.

***

Kaasuputki ja pelurit

Venäjä haluaa putkilla hallita EU-markkinoita ja ohittaa Ukrainan.

USA vastustaa, koska pelkää Venäjän vallan kasvua ja yrittää myydä omaa liuskekaasuaan.

EU:n komission mielestä putki kasvattaa EU:n riippuvuutta Venäjästä.

Saksa ei haluaisi puuttua yritysten hankkeeseen, mutta puolustaa nyt Ukrainaa.

Ukraina pelkää Venäjän mahtia ja miljardien menetystä.

 


 

Niinistön kirjoitus on alustus kesäkuussa kuudetta kertaa järjestettäville Kultaranta-keskusteluille. Kultarantaan on kutsuttu noin sata keskustelijaa yhteiskunnan eri aloilta. Vieraita on niin politiikan, talouden, tieteen kuin kulttuurin saralta. Joukossa on myös kansainvälisiä vieraita.


 

 

Sauli Niinistöltä vakava kannanotto: ”Jos

poikkeusten tielle lähdetään, mihin piirtyy

raja?”

 
Luotu: 
14.5.2018 19:38

  • Kuva: Alma Talent / Petteri Paalasmaa
    Kuva
    Transatlanttinen yhteys joutuu Sauli Niinistön mukaan kovalle koetukselle Iranin kysymyksen vuoksi.
 
|

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kuvailee maailman olevan ”oudossa mallissa”. Juuri nyt akuutteja asioita ovat Niinistön mukaan muun muassa, miten käy Israelin ja Iranin konfliktissa, ja miten käy transatlanttisen suhteen.

 

–Yhtäkkiä, muutaman viime vuoden kuluessa, on harpattu valtapolitiikan ajassa taaksepäin. Digiajan, tekoälyn ja taloudenkin huima kehitys ei ihmiselle ollenkaan korvaa sitä, että samaan aikaan taannutaan arkipäiväistämään sanat ballistinen ohjus, ydinase ja sota, siis suursota. Puitteiltaan parempi ihmiskunnan tulevaisuus on muuttumassa perusteiltaan epävarmemmaksi, hän kirjoittaa Presidentin kynästä -blogissaan

–Ja se, että maailman kuva muuttuu jatkuvaan hektiseen tahtiin, on huono asia, presidentti jatkaa.

 

Transatlanttinen yhteys joutuu Niinistön mukaan kovalle koetukselle Iranin kysymyksen vuoksi.

Euroopan maat aikovat jatkaa Iranin ydinsopimuksessa, josta Yhdysvallat ilmoitti irtautuvansa. Samalla Yhdysvallat palauttaa Iranille sanktiot, jotka välillisesti koskevat myös maassa toimivia eurooppalaisyhtiöitä.

 

–Yhdysvaltojen Iranille asettamat tiukat talouspakotteet purevat myös Eurooppaa. Rahoitussanktioilla on itseään laajentava taipumus – sanktion ympärille kertyy varovaisuuden kehä, joka moninkertaistaa vaikutukset. Eurooppalaiset yritykset tulevat tämän kohtaamaan, Niinistö pohtii.

Yhdysvallat on ilmoittanut keskustelevansa EU:n kanssa siitä, miten se tulee suhtautumaan yrityksiin, jotka toimivat pakotteiden vastaisesti. 

Niinistö muistuttaa, että eurooppalaisen teollisuuden intressit Iranissa ovat suuria. Hän uskoo, että poikkeuksia tullaan Yhdysvalloilta peräämään siinäkin tilanteessa, että EU pysyttelisi ydinsopimuksessa.

 

–Jos taas poikkeusten tielle lähdetään, niin mihin sitten piirtyy raja? Jotkut jäävät rannalle, eikä se ole ollenkaan omiaan vahvistamaan eurooppalaista yhtenäisyyttä, presidentti huomauttaa. 

Presidentti Trumpin vetäytyminen sopimuksesta synnyttää Niinistön mukaan myös yleisen luottamuskysymyksen. 

 

–Ranskan presidentti Emmanuel Macron on jo toistanut eurooppalaisen turvallisuuspoliittisen oppinsa strategisesta autonomiasta. Euroopan tasolla tämä lyhyesti kuvattuna tarkoittaisi, että Natolle ollaan solidaarisia, mutta varaudutaan hoitamaan joitain turvallisuusongelmia myös ilman Yhdysvaltoja. Omaan eurooppalaiseen puolustukseen asti oppi ei ole venynyt, hän kuvailee.

Niinistön mukaan voima ja vahvuus tuntuvat määrittelevän tulevaisuutemme. 

–Miten siihen tuottaa yhteisen järjestyksen arvoja? Huonosti saa heikko äänensä kuulumaan, vaikka kuinka hyvä sanoma olisi. Siksi olisi koottava voimaa ja vahvuutta kuuluvuuden takeeksi. EU:lla on siinä paljon tehtävää.

 


 

The Independent kirjoitti siirtymäajan pidentämisestä jo helmikuussa, mutta tuolloin uutinen kiistettiin. Nyt ajatus on saanut Britannian johtavien poliitikkojen keskuudessa enemmän kannatusta. Olennaista on myös, että Mayn hallitus vaikuttaa olevan erittäin erimielinen tulliasian ratkaisemisen suhteen.


 

 

Lehti: EU haluaa pidentää brexitin

siirtymäaikaa

 

EU:n ja Britannian välisten tullimuodollisuuksien järjestäminen vaatii lisää aikaa.

 

Ulkomaat
Brexitin vastustajat kampanjoivat parlamenttitalon edustalla Lontoossa.
Brexitin vastustajat kampanjoivat parlamenttitalon edustalla Lontoossa tammikuussa.Andy Rain / EPA

Brittiläisen The Independent -lehden(siirryt toiseen palveluun) kahdesta lähteestä saaman tiedon mukaan EU haluaa pidentää Britannian EU-eron siirtymäaikaa puolella vuodella.

Samanlainen ajatus on lehden mukaan vierillä myös Britanniassa.

Nyt voimassa olevan erosopimuksen mukaan Britannian EU-ero astuu voimaan ensi vuoden maaliskuun lopussa. Tuolloin alkaisi 18 siirttymävaihe, jonka aikana eron hallinnolliset seikat saataisiin järjestykseen.

 

Lehden haastattelemien EU-lähteiden mukaan siirtymäaika pitenisi kahteen vuoteen.

Pidennyksen taustalla on epävarmuus siitä, mitä Britannia itse toivoo varsinkin tulevan tulliyhteistyön osalta. Theresa Mayn hallitus pitää ensi viikolla ratkaisevaksi kuvatun kokouksen, jossa ministerit yrittävät päästä yksimielisyyteen EU:lle ehdotettavasta tulliyhteistyöstä.

 

Julkisuudessa liikkuneiden tietojen mukaan vaihtoehtoja on kaksi. Ensimmäinen on "tullikumppanuus", jossa tullisäädökset ovat lähellä EU:n säädöksiä ja jolla vältetään "kova raja" Irlantiin. Toinen vaihtoehto olisi "mahdollisimman laaja helpottaminen", jossa tullimääräykset ovat löyhät, mutta rajamuodollisuudet tiukat.

Molempien vaihtoehtojen toteuttaminen edellyttää pidempää kuin 18 kuukauden siirtymäaikaa, lehti kirjoittaa.

 


 

Verkkouutiset keräsi alle viisi raportissa mainittua skenaariota ja niiden pääpiirteet. Tilannekuvissa huomioarvoista on muun muassa, että Suomen todetaan liittyvän Natoon kahdessa lähitulevaisuuden tilannekuvassa.

 

Yhdysvaltalainen ohjushävittäjä USS Porter Länsisatamassa Helsingissä. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

Näissä tilanteissa Suomi liittyy Natoon –

viranomaisen viisi arviota

 

Huoltovarmuuskeskus arvioi mahdollisia kehityskulkuja vuosina 2018-2030.

Huoltovarmuuskeskuksen hiljattain julkaisemassa Huoltovarmuuden skenaariot 2030 -raportissa annetaan viisi mahdollista kehityskulkua vuosille 2018-2030 ja kerrotaan, kuinka niihen varaudutaan.

 

– Skenaariot eivät ole tarkkoja ennustuksia tulevaisuudesta. Todennäköisesti toteutuva tulevaisuus on yhdistelmä eri skenaarioista. Skenaariot
tarjoavat kuitenkin apuvälineitä ajattelulle ja huoltovarmuustoimien suunnittelulle erilaisissa tilanteissa, tästä kokonaisuudessaan löytyvässä raportissa todetaan.

 

Raportin mukaan skenaariot ja niiden myötä tuotettu aineisto muodostavat
arvokkaan tietovarannon huoltovarmuustyön suunnittelussa ja päätöksenteossa.

Skenaariot laadittiin huoltovarmuuskeskuksen tiedotteen mukaan Huoltovarmuusorganisaation ja konsulttitoimisto Capfulin yhteistyönä syksyn 2017 aikana. Prosessiin osallistui työpajojen ja haastattelujen kautta laaja joukko Huoltovarmuuskeskuksen, sektoreiden ja poolien jäseniä sekä ulkopuolisia asiantuntijoita.

 

1. Globaali keskinäisriippuvuus

Kehittyvien maiden rahoituskriisi paljastaa johtavien kehittyvien maiden talouden heikkoudet ja länsimaiset valtiot ja pankit toimivat sijoitusten turvasatamina.

Konfliktien ja katastrofien kustannukset käyvät kalliiksi ja ajavat valtiot tekemään yhteistyötä.  Keskinäisriippuvuus ja kansainvälisten instituutioiden legitimiteetti vahvistuvat. Blockchain luo uusia toimintamalleja ja luottamusta.

EU:n sisäinen yhteistyö tiivistyy ja EU-maiden asema Natossa kasvaa. Suomi liittyy Natoon.  Globalisaatio on aikaisempaa hitaampaa, vakaampaa ja säädellympää.

Kiinassa yhteiskunnalliset ongelmat lisääntyvät ja korkeasti koulutettua väestöä muuttaa länsimaihin.

 

2. Aseellinen valtapolitiikka

Vaikeutuneet ilmasto-olosuhteet luovat kuivuutta ja ennennäkemättömiä kansojenvaelluksia. Protektionistinen ja nationalistinen ajattelu lisääntyy. Kulttuuriset yhteentörmäykset toimivat alustana laajalle järjestäytyneelle terrorismille.

Lähi-idän, Pohjois-Korean Itä-Ukrainan konfliktit kärjistyvät ja kietoutuvat toisiinsa ja maailma ajautuu konfliktoituneeseen valtapolitiikan aikaan. Sotilasliittoumat laajentuvat ja voimistuvat. Suomi liittyy Natoon.

EU jää puolustusliittoumien ja valtioiden intressien jalkoihin. Avaruusvarustelu, Itämeren alue, arktinen alue ja keskeiset logistiset reitit toimivat valtapolitiikan areenoina.

 

3. Blokkiutuminen ja hybridivaikuttaminen

Globaalien sopimusten voima vähenee populismin aikakaudella. Kylmä sota syvenee ja sodan määritelmä hämärtyy: kriisit liittyvät usein hybridivaikuttamiseen aseellisten konfliktien sijaan.

Maailma blokkiutuu moniulotteisesti ja kerroksellisesti. Yhteiskunnalliset, taloudelliset ja arvoihin liittyvät erot blokkien välillä ovat merkittäviä. Luottamus vähenee radikaalisti.

Kyberriskit kärjistyvät ja suojatoimia vahvistetaan. Blokit kehittävät omia sisäisiä internetejään ja järjestelmiään. EU keskittyy sisämarkkinoiden vahvistamiseen ja hybridipuolustusliittouman kehittämiseen.

Naton uskottavuus kärsii: USA vetäytyy, eikä Nato pysty reagoimaan hybridivaikuttamiseen.

 

4. Teknologinen maailmanjärjestys

Globalisaatio on nopeaa, verkostomaista ja markkinaehtoista. Robotiikan ja tekoälyn kehitys muuttaa radikaalisti toimintamalleja ja työvoiman tarvetta.

Yhä suurempi osa julkisista instituutioista jää nopean teknologiakehityksen vauhdista. Kansallisista ratkaisuista siirrytään ylikansallisiin ja julkisista palveluista yksityisiin. Monialaisten teknologiayhtiöiden valta kasvaa ja elinkeinoelämä keskittyy suurille toimijoille.

Samalla työ ja tuotanto hajaantuvat teknologioiden ja alustatalouden mahdollistamana. Globaalit painopisteet keskittyvät teknologiahubeihin ja kaupunkien rooli suhteessa valtioihin kasvaa. Alueiden ja ihmisten väliset erot ja polarisaatio lisääntyvät.

 

5. Idän dominanssi

Luonnonresurssien ja harvinaisten raaka-aineiden arvo kasvaa teknologioiden lisätessä niiden kulutusta.

Aasian maiden keskiluokka kasvaa. Aasiasta tulee trendien asettamisen veturi. Kiina, Venäjä ja islamilaiset valtiot löytävät yhteisen tahtotilan lännen dominanssin murtamiseksi.

EU:n yhtenäisyys vähenee ja sen vaikutusvalta madaltuu. Suomi identifioi itsensä puolueettomaksi väyläksi idän ja lännen välissä. Aasialaiset investoinnit Eurooppaan kasvavat ja mukana on strategisesti merkittäviä kohteita. Pohjoisen meritien logistinen merkitys kasvaa.

Talouden, yritysmaailman ja politiikan painopiste siirtyy itään ja länsimaiden valtakausi päättyy.

 


 

Norjan puutteellinen reagointikyky on TTU:n mukaan herättänyt huolta Yhdysvalloissa. Aldrimer-verkkosivuston tietoihin viitaten se sanoo USA:n puolustustiedusteluviraston (DIA) kiinnittäneen huomiota Norjan asevoimien operatiivisiin heikkouksiin pohjoisella alueella. Tilanteen korjaamiseksi DIA:n kerrotaan esittäneen, että alueella oleviin Andøyan ja Bardufossin tukikohtiin sijoitettaisiin rotaatioperiaatteella noin kaksikymmentä amerikkalaishävittäjää ja kymmenkunta Boeing P-8 Poseidon -tyyppistä meritoimintakonetta.

 

Norja isännöi syksyllä Naton Trident Juncture -harjoitusta, johon myös Suomi osallistuu. LEHTIKUVA / RONI LEHTI

”Valmiuden korkeampi taso pohjoisessa on

nyt uusi normaali

 

 

 

 

Venäjä testaa Norjan sotilaallisten voimavarojen rajoja pohjoisilla merialueilla.

Kun amiraali Haakon Bruun-Hanssen äskettäin esitteli Norjan puolustusvoimien vuosikertomuksen vuodelta 2017, hän kohdisti päähuomionsa maan pohjoisimpiin osiin.

 

– Sotilaallisen valmiuden aiempaa korkeampi taso pohjoisella alueella on nyt uusi normaali, Norjan puolustusvoimien komentaja Bruun-Hanssen toteaa.

– Vuonna 2017 merivoimien toiminnasta 48 prosenttia tapahtui alueella, yhden sukellusveneen jatkuva läsnäolo mukaan lukien. Ilmavoimien partiointitoiminta siellä on ollut aktiivista, ja maavoimat ovat Finnmarkissa jatkuvasti läsnä. Kaikki puolustushaarat ovat voineet osoittaa edellisvuotta enemmän joukkoja operatiivisiin tehtäviin.

 

Paineita pohjoisten alueiden puolustuksen vahvistamiseen on sotilasasioihin keskittyneen ranskalaisen TTU-verkkojulkaisun mukaan kuitenkin olemassa, sillä huolestuneita äänenpainoja on kuultu niin Norjasta kuin Yhdysvalloista.

TTU viittaa muun muassa Norjan pohjoisia maajoukkoja komentaneen prikaatikenraali Eldar Berlintaannoiseen haastatteluun, jossa hän luonnehti alueen puolustukseen kohdistettuja panostuksia riittämättömiksi. Hän toivoi alueen puolustuksesta vastaavien joukkojen käyttöön muun muassa 50–80 uutta taistelupanssarivaunua, helikoptereita ja nykyistä suurempaa miesvahvuutta.

– Ajamme täällä pohjoisessa yhä 80-luvun panssarivaunuilla, jotka muistuttavat melkein 80-luvun autoja. Tykistömme on 60-luvulta, Berli sanoi Verdens Gang -lehdelle.

 

Ikävä pääsiäisyllätys

Ruotsi havahtui puolustuskykynsä aukkoihin maaliskuussa 2013, kun venäläiskoneet toteuttivat maan strategisia kohteita vastaan suunnatun harjoitushyökkäyksen, johon ruotsalaiset Gripen-hävittäjät eivät kyenneet reagoimaan. Ruotsissa tapahtuma tunnetaan ajoituksensa vuoksi nimellä venäläinen pääsiäinen.

 

Pääsiäisenä 2018 oli TTU:n mukaan Norjan vuoro.

– Ilmavoimilla ei ollut kykyä lähettää Andøya tukikohdasta P-3 Orion -meritiedustelukonetta valvomaan Venäjän pohjoisen laivaston tärkeää harjoitusta Barentsinmerellä, TTU sanoo.

Tukikohta oli sen lähteiden mukaan jäänyt säästösyistä vaille miehitystä maaliskuun 28. päivästä huhtikuun kolmanteen. Samaan aikaan kymmenen Venäjän pohjoisen laivaston pinta-alusta ja tuntematon määrä sukellusveneitä harjoitteli Norjan aluevesien tuntumassa.

Lopulta Saksa näyttää lähettäneen alueelle oman meritiedustelukoneensa ja USA Saksaan sijoitetun Boeing E-3G Sentry -tutkavalvontakoneen.

 

Toisena vaihtoehtona DIA olisi TTU:n vahvistamattomien tietojen mukaan esittänyt Naton pohjoisen puolustuslinjan siirtämistä jopa 1 600 kilometriä nykyistä etelämmäksi Bergenin kaupungin tasalle.

Ensi syksynä Norja isännöi kolmen vuoden välein järjestettävää Naton Trident Juncture -harjoitusta, johon osallistuu noin 35 000 sotilasta 30 eri maasta. Suomesta harjoitukseen osallistuu yhteensä noin 2 000 sotilasta kaikista kolmesta puolustushaarasta.

Niinistö lokakampanjasta Ylellä: Uniper-

kaupan vastustamiseen voidaan käyttää myös

venäläisiä

 

   

Tasavallan presidentti
 Sauli Niinistö.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö. KUVA: BLOOMBERG NEWS
 
 
 

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kommentoi Fortumin lokakampanjaa Venäjällä Ylen Ykkösaamussa lauantaina

 
 

Venäläisen ekonomistin Mihail Deljaginin esittämät raskaat syytökset suomalaista energiayhtiö Fortumia kohtaan aiheuttivat viime viikolla mediakohun Suomessa ja tapaus huomioitiin myös venäläismediassa. Hämmentävää oli, että Deljaginin mielipidekirjoitus ilmestyi Rossijskaja Gazeta (RG)-lehdessä, joka on Venäjän hallituksen virallinen lehti.

 

Deljagin vihjaili jutussaan, että Venäjällä merkittävänä energiantuottajana toimiva Fortum on turvallisuusuhka ja Suomi on Venäjälle vihamielinen, Natoon hamuava maa. Deljagin myös väitti virheellisesti, että Fortumin hallituksen puheenjohtajana toimii Suomen puolustusministeri.

 

Viime viikon sunnuntaina RG kuitenkin julkaisi Fortumia käsittelevän artikkelin, jossa suomalaisyritystä ylistetään maasta taivaaseen. Aktiivinen läsnäolo -nimisessä jutussa muistutetaan, että Fortum on investoinut 4,5 miljardia Venäjän energiasektorille, ja yhtiön toiminta maassa on ollut kaikin tavoin kiitettävää.

 

Niinistö huomautti Ylen Ykkösaamussa lauantaina, että Fortumin Venäjällä niskaansa saamassa lokakampanjassa täytyy katsoa sitä, kuka puhuu.

"Siellä [Venäjällä] on yksi kolumnisti, joka kirjoitti aika tylyä tekstiä Fortumista. Sen jälkeen samat julkaisut ovat tehneet täyskäännöksen ja Fortumia on ylistetty", Niinistö sanoi Ylen haastattelussa.

"Nyt tuntuu, että tässä saattaa olla taustalla myös se, että Uniper-kauppa on herättänyt kaupan kohteessa aika lailla vastustusta. Voi hyvin olla, että siihen vastustamiseen käytetään myöskin venäläisiä", Niinistö sanoi.

 


 

Macronin haasteena on muotoilla mahdollisia keinoja sopimuksen toimeen­panon tehostamiseksi tilanteessa, jossa EU:ssa ei ole yksimielisyyttä esimerkiksi Iraniin Syyrian sodan vuoksi kohdistettavista uusista pakotteista. Iran vuorostaan uhkaa vetäytyä itse sopimuksesta, jos ­siihen kytketään uusia ehtoja. Perjantaina myös Saksan liittokansleri Angela Merkel ehtii Washingtoniin. Viesti on sama kuin Macronilla, mutta punainen matto saattaa olla paljon lyhyempi.


 
 
Pääkirjoitus    |   Pääkirjoitus
 
 

Euroopan vaikea tehtävä on Iran-sovun

pelastaminen

 

Ranskan ja Saksan johtajat vierailevat Washingtonissa taivuttelemassa Donald Trumpia pysymään Iranin ydinsopimuksen piirissä, mutta tuloksista ei ole takeita.

 
PITKÄT punaiset matot ja ko­meat seremoniat odottivat maanantaina Washingtonissa Yhdysvalloissa kolmipäiväistä vierailuaan aloittavaa Ranskan presidenttiä Emmanuel Macronia. Presidentti Donald Trump vastasi näin samalla mitalla Macronin Pariisissa hänelle viime heinäkuussa järjestämään näyttävään vierailuohjelmaan.


Presidenttien korostaessa asemaansa suurten läntisten ydinasevaltojen johta­jina taustalla odottavat vaikeat ratkaisut. Ne mittaavat Ranskan ja yleisemmin ­läntisen Euroopan mahdollisuuksia sopia yhteisistä toimintalinjoista Trumpin ja hänen nykyisten turvallisuuspolitiikan neuvonantajiensa kanssa.

Yksi raja tuli vastaan jo ennen vierailua. Macron kertoi viikko sitten taivuttaneensa Trumpin luopumaan aikeestaan vetää lähiaikoina Yhdysvaltojen joukot Syyriasta. Valkoinen talo reagoi toistamalla ilmoituksen mahdollisimman pikaisesta vetäytymisestä.

Syyrian sotaakin pakottavampi mutta myös siihen vaikuttava teema presidenttien neuvotteluissa tiistaina on Iranin ydinohjelman kansainvälisestä valvonnasta laadittu sopimus, josta Trump on toistuvasti uhannut vetäytyä. Hänen on määrä ilmoittaa kantansa 12. toukokuuta.
 
 
Vetäytyminen hyvin todennäköisesti romuttaisi sopimuksen ja saisi Iranin käynnistämään uudelleen ydinpoltto­aineen rikastamisen ja mahdollisesti ydinaseen kehittämisen.

Euroopassakin on myönnetty, ettei johtavien ulkovaltojen johdolla neuvoteltu sopimus ole hidastanut Iranin ohjuskokeita eikä vähentänyt sen sekaantumista sotiin Syy­riassa ja Jemenissä. Macronin mukaan sopimus on kuitenkin ainoa olemassa oleva tapa valvoa Iranin ydinohjelmaa.


 

”Toivottavasti hän ei toteuta uusia tariffeja. Liittolaisten kanssa ei tule käydä kauppasotaa”, Macron sanoo. Macron vierailee Yhdysvalloissa alkavalla viikolla. Vierailun tarkoituksena on juhlistaa Ranskan ja Yhdysvaltojen 250-vuotista yhteistyötä.- Fox News haastatteli Macronia sunnuntaina. Asiasta uutisoi tässä Politico.

 

Emmanuel Macron. LEHTIKUVA / AFP

Emmanuel Macron: Vladimir Putinin käsitys

demokratiasta on eri kuin omani

 

 

Ranskan presidentin mukaan Venäjän presidentin käsitys on hankala.

 

Ranskan presidentti Emmanuel Macronin mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putinon vahva johtaja, jonka käsitys demokratiasta on kuitenkin ”eri kuin hänen omansa”.

 

”Hän haluaa vahvan Venäjän. Hänen demokratiakäsityksensä on hankala hänen vastustajilleen”, Macron sanoo.

Hänen mukaansa epäilyt Venäjän puuttumisesta Yhdysvaltain presidentinvaaleihin vuonna 2016 eivät vaikuta siihen, miten Ranska toimii presidentti Donald Trumpinkanssa.

”Amerikkalaiset äänestivät Donald Trumpia ja valitsivat hänet. En ole henkilö, joka voisi sanoa, kenen tulisi olla presidenttinne.”

Macronin mukaan hänen suhteensa Trumpiin on ”erityinen”, sillä he tulevat molemmat klassisen poliittisen systeemin ulkopuolelta.

”Luulen, että presidentti Trumpin valinta ei ollut odotettu Yhdysvalloissa. Luulen myös, että oma valintani ei ollut odotettu omassa maassani.”

Macron kehotti Trumpia luopumaan tämän äskettäin ilmoittamista teräs- ja alumiinitariffeista tai antamaan Euroopan unionille poikkeusluvan.

 


 

Jo muutama vuosikymmen sitten vihreä liike hangoitteli puolueeksi järjestäytymistä vastaan, myös Suomessa. Sittemmin vihreistä puolueista on tullut osa vakiintunutta poliittista järjestelmää monissa Euroopan maissa.


 
Ulkomaat

 

Ranska, Italia, Espanja, Kreikka ja nyt Suomi –

”Liike Nyt” seuraa Euroopan laajuista

trendiä, jossa politiikkaa yritetään tehdä

puolueiden ulkopuolella

 

 

”Kun halutaan tehdä irtiotto, rikotaan myös vanha muoto, joko nimen tasolla tai muussa esittämisessä”, sanoo Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen.

 
KOKOOMUKSEN jättänyt kansanedustaja Harry ”Hjallis” Harkimopuuhaa uutta kansanliikettä muiden muassa Sdp:stä lähteneen Mikael Jungnerin kanssa.

Kaksikko korosti HS:n haastattelussa, että yhdistykseksi rekisteröity Liike nyt on nimenomaan liike, eikä julki ole tullut suunnitelmaa uuden puolueen perustamiseksi.


Harkimo ja Jungner seuraavat Euroopan laajuista trendiä. Esimerkiksi Ranskassa, Italiassa, Espanjassa ja Kreikassa ovat viime vuosina nousseet uudet poliittiset voimat, jotka ovat esiintyneet juuri liikkeinä – ainakin ennen kuin niiden suosio on kasvanut niin, että on ollut käytännön syistä pakko perustaa puolue.

”Modernin puoluelaitoksen juuret ovat oikeisto-vasemmistojaossa, ja liikkeiden ajatus on rikkoa perinteisiä ideologisia asetelmia. Se on minusta ymmärrettävää”, sanoo Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen, joka on erikoistunut Euroopan integraatioon ja aatehistoriaan.

”Jos puhuttaisiin uudesta puolueesta, ajatukset menisivät suoraan vanhaan akseliin. Kun halutaan tehdä irtiotto, rikotaan myös vanha muoto, joko nimen tasolla tai muussa esittämisessä.”


KESKUSTALIBERAALIKSI kuvailtu Emmanuel Macron esimerkiksi nousi viime vuonna Ranskan presidentiksi esiintymällä puoluepolitiikan ulkopuolisena uudistajana. Sitä varten hän perusti liikkeen nimeltä En Marche (Liikkeelle). Sittemmin sen nimeksi on vaihtunut La République en Marche (Tasavalta liikkeelle), ja se on myös puolue.

 

Macron kokosi onnistuneesti kannatusta perinteisen oikeisto-vasemmistoakselin yli, kuten oli tarkoituskin. Politiikan pääjakolinjaksi tuli suhtautuminen globalisaatioon ja kansainvälistymiseen.

Tiilikainen sanoo, että En Marche perustettiin tavallaan oikeistopopulistien presidenttiehdokkaan Marine Le Peninvastavoimaksi. Macronin liike suhtautuu liberaalimmin maahanmuuttoon ja Euroopan yhdentymiseen. Le Penin Kansallinen rintama on yhdistellyt konservatiivisia asenteita ja vasemmistolaista yhteiskunta- ja talouspolitiikkaa.

”Le Penin ideologia oli myös sekasikiö perinteisessä asetelmassa. Rajat oli ylitetty ensin akselin sillä puolella.”

ITALIAN suurimmaksi puolueeksi nousi maaliskuun vaaleissa populistinen Viiden tähden liike, jota on hyvin vaikea asettaa oikeisto-vasemmistojanalle. Sen keskeisimpiä teemoja on ollut korruption ja vakiintuneen poliittisen eliitin vastustaminen – jopa siinä määrin, että se kieltäytyi pitkään yhteistyöstä muiden puolueiden kanssa.

 

Viiden tähden liike vastusti aiemmin hyvin tiukasti Euroopan yhdentymistä. Se on kuitenkin omaksunut aiempaa pehmeämpiä kantoja kannettuaan viime vuosina vastuuta muun muassa Rooman ja Torinon johdossa. Siten se on tavallaan hivuttautunut lähemmäs halveksumaansa poliittista eliittiä – kuin mikä tahansa puolue.

Viiden tähden liike tunnetaan jäsentensä internetäänestyksistä, joilla se valitsee ehdokkaansa ja muodostaa poliittiset kantansa – hieman kuten Harkimo nyt suunnittelee.

MYÖS Etelä-Euroopan vasemmistopopulistit, Kreikan Syriza ja Espanjan Podemos, esiintyivät alun perin liikkeinä.

Syriza kehittyi ”tilaksi” kutsutusta vuosituhannen alun löyhästä vasemmistoyhteistyöstä ensin vaaliliittoumaksi ja puolueeksi vasta vuonna 2012.

Podemos pohjautuu Indignados- ja 15-M-nimillä tunnettuun kansanliikkeeseen, joka sai alkunsa 15. toukokuuta 2011 järjestetyistä suurmielenosoituksista talouskriisin aiheuttamia leikkauksia ja poliittista eliittiä vastaan. Puolueeksi se listautui ennen kevään 2014 eurovaaleja.

Syrizaa ja Podemosia on pidetty aateveljinä, ja vastustajat ovat haukkuneet niitä taloudellisesti vastuuttomiksi. Syrizan noustua valtaan Kreikan velkakriisin keskellä ja syötyä vaalilupauksensa Podemosinkin puheet talouskurin vastustamisesta, viikkotyöajan lyhentämisestä ja eläkeiän alentamisesta muuttuivat maltillisemmiksi.

Viiden tähden liikkeen tavoin Podemoskin on vaalinut ruohonjuuritason demokratiaa, nettiäänestysten sijaan korttelipiireillä. Vuoden 2016 vaaleissa Podemos oli Espanjan kolmanneksi suosituin puolue.
 

HARKIMO ja Jungner eivät ole liikkeinensä edelläkävijöitä edes Suomessa.

Viime kesänä perussuomalaisista irronneet siniset korostivat niin ikään olevansa liike.

 
ohtori Jukka Seppinen. LEHTIKUVA/HEIKKI SAUKKOMAA

 

 

Kun poliitikon urakehityksen turva oli KGB-

sertifikaatti

 

 

 

 

1970-luvun sosialidemokraatit olivat toistamassa vuoden 1918 virheitään: sokeaa luottamusta itään.

Kommunistien rinnalla sosialidemokraattien radikaali vasemmistosiipi pyrki sekä Suomen armeijan lakkauttamiseen että suojelupoliisin ”demokratisoimiseen”. Tätä Erkki Tuomioja, Paavo Lipponen sekä Demokraattisten lakimiesten Tarja Halonenajoivat innolla. Suomesta piti tulla sosialistinen, mutta onneksi parlamentarismi on useassa kriittisessä tilanteessa pitänyt pintansa ja taannut monipuoluejärjestelmän Suomessa.

 

Kalevi Sorsan (sd.) noustua valta-asemiin suomalainen sosialidemokratia alkoi syrjäyttämään keskustapuoluelaista Kekkos– ja NL-papistoa. Näkyvimmin tämä tapahtui ulkoasiainhallinnossa, jossa Sorsan ns. ”pikkusotilaat” miehittivät ministeriön ja tärkeät diplomaattiasemat.

Demarit ajoivat vasemmiston ja keskustan ohitse vasemmalta. Syntyi Neuvostoliiton ja ”kotiryssien” miellyttämisen aika, jossa kohta kokoomuslaisetkin yrittivät hampaat irvessä kunnostautua.

 

Se, että Suposta tuli sittemmin presidentti Mauno Koiviston aikana presidentin valvoma oma salapoliisi selittää, että Tarja Halosen alaisuudessa 2000-luvulla itsekritiikitön Supo tuli tehneeksi suuren tyräyksen Alpo Rusi -epäilyjen ja ajojahdin muodossa. Demareiden viha itsenäistä ajattelua kohtaan kasvoi järjen tuolle puolen.

Niinpä entinen nimismies, juristi ja diplomaatti Jukka Seppinen uskaltaakin paikoin jopa suitsuttaa Suojelupoliisin työlle ja hyödyntää monen muun tutkijan tavoin supon säilömiä raportteja.

Mauno Koiviston synti kirjoittajan silmissä oli, että Neuvostoliiton vakoilujärjestelmää miellyttääkseen presidenttimme vapautti oman turvallisuuspoliisimme velvollisuudesta seurata KGB:n poliittisen vakoilun toimia. Näin Koivisto pyrki pitämään salassa muun muassa omat luottamukselliset tapaamisensa – siinä onnistumatta. Supo keskittyi torjumaan pääasiassa vain KGB:n tieteellis-taloudellista vakoilua.

 

Kovia kokenut Seppinen manailee Suomi-parkaa

Jukka Seppinen joutui ulkomnisteriön demari- ja k-linjan kepulaismyllytyksessä niin tiukille, että joutui lähtemään samoihin aikoihin, jolloin myös arvostettu sosialidemokraatti Pekka J. Korvenheimo sai kyllikseen. Tannerilaiset demarit likvidoitiin.

Seppinen käyttää sellaista kieltä – esimerkiksi henkilöistä Pertti TorstilaJaakko BlombergJaakko Kalela, Halonen, Tuomioja, Johannes PakaslahtiPaavo Väyrynen jne. – että asian omaiset voisivat hyvinkin kokea kunniaansa loukatun. Vaikeneminen lienee kuitenkin paras lääke Seppistä vastaan.

Varsinaiseen tiedotustoimintaan kirjoittaja pääsee vasta liki kirjansa puolivälissä, mutta ylipitkä alustus otsikon suhteen toimii kyllä melkoisena esilämmittelynä – jollei kuumentimena. KGB:n ja läntisten vakoiluorganisaatioiden välisiä eroja hän konkretisoi havainnoiltaan varsin kahtiajakoisesti. Siinä missä KGB pyrki soveliaitten suomalaisten kanssa yhteistyössä pönkittämään maaperää sosialistiseen ja kommunistiseen leiriin, siinä CIA ja muut olivat passiivisempia.

Neuvostoliitto kykeni vaikuttamaan Kekkoseen ja Koivistoon niin, etteivät nämä tohtineet nimittää maamme hallituksiin ”yleisistä syistä” sopimattomia ministereitä. Kaikesta neuvoteltiin Neuvostoliiton kanssa.

 

Läntiset tiedusteluorganisaatiot olivat maastoutuneet Suomeen toki tiiviisti, mutta joutuivat seuraamaan tapahtumia toivoen, että Suomi säilyttäisi edes muodollisen puolueettomuutensa lännen silmissä. Suomi oli Neuvostoliitolle rauhanomaisesti sosialismiin siirtymisen laboratorio, jonka kokeet onneksi epäonnistuivat.

Mielenkiintoista on seurata Seppisen vähemmän kultivoitunutta sanankäyttöä niin stalinismista kuin suomettuneisuuden eri ilmenemismuodoista. Siinä missä entinen Helsingin Sanomien toimittaja Jukka Rislakki yrittää tuoreissa muistelmissaan minimoida stalinistien merkitystä Suomessa, siinä Seppinen – kuten ex-ministeri Satu Hassi (komm./vihr.) omissaan – kertaa kommunistisen vähemmistösiiven näkyvää vaikutusvaltaa suomettuneessa Suomessa.

Ns. taistolaiset edustivat poliittisen ajattelun vasenta ääripäätä siinä missä Adolf Hitleriä matkinut Pekka Siitoin samoihin aikoihin oikeaa äärilaitaa. Pesäeron taistolaisiin ottanut Anssi Sinnemäki nimitti vasenta laitailmiötä joukkomielenhäiriöksi, Siitoin asemoitui viideksi vuodeksi vankilaan.

 

Kertaus ei ole aina opintojen äiti

Jukka Seppinen olisi voinut luetuttaa kirjansa käsikirjoituksen tiukkasilmäisellä ulkopuolisella. Teos kertaa ja hokee samoja asioita lukijan kestokykyä koetellen. Monessakohan yhteydessä hän mainitsee opiskelleensa oikeustieteitä, toimineensa nimismiehenä ja syyttäjänä. Myös hänen epäilemättä arvokkaat tietonsa ja kokemuksensa ulkoasiainhallinnossa tulevat selvitetyiksi useaan kertaan. Savolaiset sukujuuret nekin jankutetaan äitiä myöten.

Hänen kokemansa huono kohtelu muistuttaa jonkinasteista henkistä metoo-syndroomaa. Kerrattaessa useaan otteeseen kaikki menettää hohtonsa, ja vaikka kitkeryydellä ryyditetyt kokemukset ovatkin käsittämättömiä, osa niistä jää todistusvoimaltaan yhden ihmisen väittämiksi.

 

Yli puolituhatta sivua käsittävä teos sisältää paljon sellaista, jonka viime vuosituhannen ”alisteiset vasallit” kieltävät. Seppinen syyttää heitä: he suorastaan yllyttivät Neuvostoliittoa kyseenalaistamaan Suomen puolueettomuuspoliittisen aseman. Ydin-lehti ja KGB, siinä olivat uratekijät monen henkilön kohdalla 1970-luvulla.

Ulkoministeriö on Seppisen mielestä vieläkin loppuun asti perkaamatta, kuten moni muukin henkilömenneisyys. Katumusta on harva harjoittanut.

Paavo Lipponen on tässä yhteydessä maininnan arvoinen henkilö. Hän viittaa nuoruuteensa Iltalehden haastattelussa 10.9.2009 ja toteaa: ”Tämä on kyllä sellainen episodi, josta en voi olla ylpeä”. Katumuksesta kuitenkin: mikähän näitä entisiä pääministereitä yhä vaivaa: sekä Lipponen että Esko Aho (kesk.) ovat tänään Venäjän palveluksessa. Saksan ex-demaripääministeri on kaasuputkimiehiä hänkin, ja ex-puolustusministerimme Carl Haglund (r.) on kiinalaisen elinkeinoelämän palveluksessa. Seurauksia soveliaista sertifikaateista?

Jukka Seppinen: Itsenäinen Suomi vakoilun maailmassa. Docendo 2018.

 


 

Harjoituksen tavoitteena on vahvistaa Suomen puolustusta ja valmiutta sekä harjoitella kansainvälisen avun vastaanottamista ja yhteistoimintakykyä. Harjoituksen yksityiskohdat tarkentuvat suunnittelun edetessä.


 

 

 

Nyt se varmistui: Vuonna 2021 Suomessa

järjestetään Jussi Niinistön ajama suuri

sotaharjoitus – Mukana jopa 20 000 sotilasta

 

 

Sotaharjoituksen pitämisestä päätettiin tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksessa.

 

Sotaharjoitukset
Maavoimien vaikuttamisharjoitus Rovajärven ampuma-alueella Rovaniemellä
Maavoimien vaikuttamisharjoitus Rovajärven ampuma-alueella Rovaniemellä marraskuussa 2016.Jouni Porsanger / Lehtikuva
 

Pääsotaharjoituksen yhteydessä vuonna 2021 järjestetään laaja kansainvälinen harjoitus.

 

Asiasta linjattiin tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa tänään, kertoo valtioneuvosto tiedotteessaan.(siirryt toiseen palveluun)

 

Sotaharjoituksen valmistelu aloitettiin jo viime syksynä. Siitä kertoi ensimmäisenä puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.). Niinistön ilmoitus harjoituksesta oli poikkeuksellinen, sillä hän kertoi siitä ensin julkisuudessa ja vasta sitten muille, esimerkiksi presidentille.

Suureen sotaharjoitukseen ottaa osaa nykykäsityksen mukaan noin 20 000 sotilasta.

Lue lisää:

Analyysi: Jussi Niinistö koukkasi yllätyssotaharjoituksellaan presidentin ohi


Yllättäen Saksan ylimmän johdon linja vaihtui. Liittokansleri Angela Merkel tunnusti avoimesti, että projekti on myös poliittinen. Hän kertoi – tavattuaan ­Ukrainan presidentin Petro Porošenkon –, että toinen kaasuputki ei etene, ellei Ukrainan huolia kaasukaupasta ja -putkista oteta huomioon.


 
Pääkirjoitus    |   Pääkirjoitus
 

Putkessa kulkee poliittista kaasua

 

Saksan näkemys Nord Stream 2:sta vaihtui: kyseessä ei ole vain taloudellinen vaan myös poliittinen projekti. Suomi katsoo kaasuputkea yhä vain taloudellisena hankkeena.

 
SUOMI on löytänyt muutamissa eurooppalaisissa teemoissa hyvän strategisen aseman Saksan selän takaa. Juuri nyt odotellaan, kuinka paljon Saksa myöntyy, kun Ranska esit­telee euroalueen kehittämis­tarpeitaan. Suomi toivoo, että ei myöntyisi paljoakaan, koska silloin Suomen pitäisi sommitella muutamia linjauksiaan uusiksi.

Suomen hallitus on toistanut, että ­Venäjältä Saksaan rakennettava uusi kaasuputkilinja Nord Stream 2 on meille vain taloudellinen projekti. Hallitus antoi äskettäin luvan rakentaa kaasuputkea Suomen talousvyöhykkeelle Itämerelle. Moni muu Itämeren maa on korostanut projektin poliittisia piirteitä. Näkökulma ei ole yllättävä, sillä Venäjälle energia on aina poliittista.

Saksa on tähän asti tarjonnut suomalaiselle tulkinnalle sinetin: myös Saksa on katsonut kaasuputkea taloudellisesta näkökulmasta.


 

Monet johtavat poliitikot Saksan eri puolueista julkaisivat helmikuussa yhteisen lausunnon, jossa he sanoivat haluavansa estää Nord Stram 2:n toteutumisen.


 

 

 

Merkel: Ei Nord Stream 2:ta ilman Ukrainan

hyväksyntää

 

Nord Stream 2 voisi altistaa Ukrainan Venäjän painostukselle.

 

Itämeren kaasuputki
Nord Stream -kaasuputkia Saksassa.
Jens Buettner / EPA

Saksan liittokansleri Angela Merkel ilmoitti tänään tiistaina, ettei Venäjältä Saksaan rakennettava kaasuputkihanke Nord Stream 2 etene, ellei asiasta päästä ensin sopimukseen Ukrainan kanssa.

 

Merkel tapasi tänään Berliinissä Ukrainan presidentin Petro Porošenkon. Valtiojohtajat keskustelivat, miten toisen venäläisen kaasuputken rakentaminen muuttaisi maakaasukauppaa Euroopassa.

– Nord Stream 2 -hanke ilman selvyyttä Ukrainan transitoroolista ei ole mahdollinen, Merkel totesi.

Suurin osa Venäjältä tuotavasta maakaasusta on aikaisemmin kulkenut Ukrainan halki rakennettujen putkien kautta. Venäjä on kuitenkin alkanut rakentaa kaasuputkia, jotka kiertävät Ukrainan. Nord Stream 1 valmistui vuonna 2012.

Nord Stream 2 vähentäisi Ukrainan kautta kulkevan kaasun määrää selvästi, mikä supistaisi Ukrainan kaasusta saamia transitotuloja. Porošenkon mukaan tämän jälkeen Venäjä voisi asettaa Ukrainan "taloudelliseen ja energiasaartoon".

Merkel haluaa, että Ukrainan kautta kulkisi kaasua edelleen merkityksellisiä määriä.

 

Kolmannes EU-maiden kaasusta Venäjältä

Viime vuonna virtasi Ukrainan kautta Eurooppaan 93,5 miljardia kuutiometriä. Jos Nord Streamin molemmat putket valmistuvat, niiden kautta tulisi kaasua 55 miljardia kuutiota. Lisäksi Venäjä suunnittelee Turkin kautta vedettävää Turkstream-putkea, jonka kapasiteetti olisi 31,5 miljardia kuutiota.

Tällä hetkellä Nord Stramin pääomistaja, venäläinen kaasujätti Gazprom toimittaa kolmanneksen EU-alueella käytetystä maakaasusta.

Porošenko puolusti Ukrainan trasitotoimituksia saksalaisen Handelsblatt-lehden haastattelussa. Hänen mukaansa Ukrainan kautta kulkevat toimitukset ovat halvempia ja putkia on helpompi huoltaa. Lisäksi Venäjä on hänen mielestään "äärimmäisen" epäluotettava kumppani.

 

Lähteet: AFP

 


 

– Kun suurvaltajohtajat eivät luota toisiinsa ja harjoittavat kilpailullista politiikkaa, muille ei jää esimerkkiä jota seurata. Erityisen huolestuttavan tilanteesta tekee se, että suurvaltojen luottamuspula vaikeuttaa YK:n ja sen turvaneuvoston toimintaa. Jos Yhdysvallat vetäytyy monenvälisestä yhteistyöstä, maailmanjärjestelmään jää tyhjiö. Kansainvälinen järjestelmä tarvitsee vahvan johtajan, joka puolustaa globaaleja arvoja – demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion perusteita.

 

Kenraaliluutnantti H. R. McMaster. LEHTIKUVA / AFP PHOTO Saul Loeb

Valkoisen talon kenraali: Venäjä toimii niin,

ettei kynnys sotilaallisiin vastatoimiin ylittyisi

 

 

Turvallisuusneuvonantaja H.R. McMaster kehotti jäähyväispuheessaan päättäväisiin toimiin.

Kenraaliluutnantti H.R. McMaster piti tiistaina viimeisen julkisen puheensa Valkoisen talon turvallisuusneuvonantajana. Mediassa huomio kiinnittyi lähinnä hänen presidentti Donald Trumpin Venäjä-politiikkaa kohtaan esittämäänsä arvosteluun. Puhetta voi kuitenkin tarkastella myös arvostetun amerikkalaiskenraalin viimeisenä päiväkäskynä ja herätyshuutona lännelle.

 

– McMasterin Atlantic Councilissa käyttämää puheenvuoroa voitaisiin pitää vuoden 2018 vastineena Winston Churchillin vuonna 1946 pitämälle kuuluisalle ”rautaesirippupuheelle”, jossa hän hahmotteli erittäin kaukokatseisella ja merkittävällä tavalla Neuvostoliiton kasvavaa uhkaa ja sen torjumiseksi laajalla rintamalla Euroopassa ja muualla maailmassa tarvittavia toimia, Scowcroft Center -tutkimuskeskuksen johtaja Barry Pavel totesi. Puhe jäänee hänen mukaansa historian lehdille.

 

Viron, Latvian ja Liettuan presidenttien Washingtonin-vierailun yhteydessä pitämässään puheessa McMaster palautti mieliin Yhdysvaltain ulkoministerin Sumner Wellesin kesällä 1940 tapahtuneen Baltian neuvostomiehityksen johdosta antaman julistuksen. Siinä Welles oli todennut amerikkalaisten vastustavan vahvimmankin valtion minkäänlaista puuttumista heikoimmankaan valtion sisäisiin asioihin.

– Jos kunnioitus suvereniteettia kohtaan puuttuu, nykyaikaista sivilisaatiota ei kyetä säilyttämään, McMaster painotti Wellesiä lainaten.

Nyt vapaat ja avoimet yhteiskunnat käyvät hänen mukaansa jälleen kriittistä kamppailua revisionistisia sortovoimia vastaan. Läntiset demokratiat voivat hänen mielestään säilyttää itsemääräämisoikeutensa ja torjua uudet uhat vain Wellesin julistuksen tinkimättömiin periaatteisiin nojaten.

 

”Perusteellisesti väärässä”

Keskeiseksi maailmanlaajuiseksi uhkatekijäksi McMaster nimesi selväsanaisesti Venäjän, jonka aggressiivisia toimia hän eritteli puheessaan laajasti.

– Venäjä toteuttaa pitkälle kehittyneitä strategioita, jotka on tietoisesti suunniteltu saavuttamaan tavoitteensa siten, että kynnys kohdevaltion sotilaallisiin vastatoimiin ei ylity, hän huomautti.

Kun Venäjän agentit toteuttavat jatkuvia, läntisten demokratioiden itseluottamuksen ja niiden keskinäisen luottamuksen heikentämiseen tähtääviä kampanjoitaan, presidentti Vladimir Putinin itseluottamus näyttää McMasterin mukaan vain kasvavan.

– Putin saattaa uskoa, että hän on voitolla tässä uudenlaisessa sodankäynnissä. Hän voi luulla, että hänen aggressiiviset toimensa Salisburyn puistoissa ja kyberavaruudessa, ilmassa ja valtamerillä voivat horjuttaa varmuuttamme, instituutioitamme ja arvojamme. Ehkä hän kuvittelee, että vapaat kansakuntamme ovat heikkoja eivätkä vastaa hänen provokaatioihinsa, hän sanoi.

 

McMasterin mukaan Putin on kuitenkin perusteellisesti erehtynyt, sillä Venäjän aggressio on omiaan vain vahvistamaan lännen päättäväisyyttä. Muistutettuaan läntisten demokratioiden vapautensa puolesta tekemistä raskaista uhrauksista ja niiden taustalla olevista ihanteista hän kehottaa miettimään, mikä olisi vapaan maailman vaihtoehto.

 

– Tähän huoneeseen on tänä iltana kokoontunut vaaleilla valittuja edustajia, virkamiehiä, intellektuelleja ja yksityisen sektorin johtohenkilöitä. Käymme keskustelua joutumatta pelkäämään, että mielipiteemme johtaisivat vangitsemiseen, kidutukseen tai rakkaan lähimmäisen kuolemaan, McMaster sanoi.

– Muille eri puolilla maailmaa voimme esittää yksinkertaisen kysymyksen: Kuulutteko mieluummin pieneen itsevaltiaiden klubiin, joka kenties kierrättää kokouksiaan Moskovassa, Teheranissa, Damaskoksessa, Havannassa, Caracasissa ja Pjongjangissa, vai mieluummin vapaiden kansojen klubiin, joka kunnioittaa suvereniteettia, yksilönvapautta ja oikeusvaltioperiaatetta?

 

Neljä tapaa vastata

Vaikka USA ja muut länsimaat ovat jo tähän mennessä vastanneet Venäjän aggressiiviseen toimintaan monin eri tavoin, entistä päättäväisemmät vastatoimet ovat Mc Masterin mukaan välttämättä tarpeen. Hän nosti esiin neljä erityisen kriittistä osa-aluetta.

Toiseksi hän kehotti panostamaan kyberinfrastruktuuriin niin, että data, innovaatiot ja infrastruktuuri itsessään kyetään suojaamaan vakoilua, varkauksia ja hyökkäyksiä vastaan. Kyberhyökkäyksiä vastaan on hänen mukaansa luotava riittävä pelote.

Kolmantena toimena McMaster vaati kaikkia länsimaita kantamaan oman osansa yhteisestä turvallisuudesta. Hän viittasi Naton jäsenmaiden yhteiseen sitoumukseen puolustusmenojen kahden prosentin bkt-osuudesta ja Yhdysvaltain kymmenen miljardin dollarin panoksesta Euroopan puolustusta vahvistavaan EDI-aloitteeseen.

 

– Neljänneksi meidän on ymmärrettävä, että kaikki toimemme ovat riippuvaisia strategisen varmuutemme säilyttämisestä sekä tahdostamme edistää arvojamme ja puolustaa elämäntapaamme, hän kiteytti.

Kenraaliluutnantti McMasterin puhe on luettavissa kokonaisuudessaan tästä.

 


 

CEPA:n mukaan valtion levittämää disinformaatiota ei tulisi kohdella tavanomaisena sotilaallisena uhkana, vaan ”ihmisen luomana viruksena”. Virus voi ylittää helposti rajoja ja sen torjuminen vaatii tarkkoja vastatoimia. Sputkinin lisäksi Venäjän työkaluja Baltian maissa ovat Rubaltic ja Baltnews, joka sisältää kolme venäjänkielistä uutissivustoa. Myös Baltnewsillä on yhteyksiä RIA Novostiin ja ulkomaille suunnattuun tiedotukseen keskittyvään Rossiya Segodnya -mediaan.

 

Jukka Tarkka. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Jukka Tarkka varoittaa: Suomalaisilla on

epärealistinen käsitys turvallisuudesta

 

 

Valtiotieteilijän mukaan on vaarallista, jos turvallisuuspolitiikan perustelu turvallisuustilanteella ei mene perille.

Suomalaiset hyväksyvät Nato-yhteistyön, mutta vastustavat raivokkaasti puolustussopimusta yhteistyökumppanin kanssa, Jukka Tarkka pohtii Etelä-Suomen Sanomien kolumnissaan.

 

Kolumni on julkaistu kokonaisuudessaan Tarkan kotisivuilla.

Hän vertaa Nato-tilannetta siihen, kuinka presidentti J.K Paasikivi ”pakotti runnomalla suomalaiset hyväksymään yya-sopimuksen Neuvostoliiton kanssa”.

– Nyrkin jyräyttäminen pöytään ei nyt auta. Se onnistui Paasikivelle, koska kansa ymmärsi tilanteen vakavuuden, Jukka Tarkka kirjoittaa.

Hänen mukaansa nykysuomalaisilla on hyvin epärealistinen käsitys Pohjois-Euroopan tilanteesta ja Suomen asemasta siinä.

– Tilanne on vaarallinen, jos turvallisuuspolitiikan perustelu turvallisuustarpeella ei mene perille.

Tarkka toteaa, että kovan ulkopolitiikan isot asiat on kahlittu sisäpolitiikkaan. Tässä tilanteessa ratkaisut riippuvat hänen mielestään muista asioista kuin kansainvälisestä tilanteesta ja Suomen puolustuskyvystä.

 

Jukka Tarkan mukaan puolueiden on varauduttava ensi vaalikauden suuriin turvallisuuspolitiikan ja maanpuolustuksen perusratkaisuihin.

 

Se, miten urakasta selvitään, riippuu Tarkan mielestä siitä, millaisia historian ja kansainvälisten asioiden tuntijoita puolueet saavat ehdokkaikseen ja miten heidän valtaansa pystytään tukemaan.

 


 

Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja Kristi Raik arvioi, että sekä lännestä että Venäjältä löytyy yhä aitoa halua parantaa suhteita. Tätä tavoitellaan kuitenkin omilla reunaehdoilla. Hän uskoo, että konflikti jatkuu vielä vuosia, koska osapuolten erimielisyydet ovat perustavanlaatuisia. Hän suosittelee länsimaita vahvistamaan kykyään selvitä Venäjän vaikutusyrityksistä, jotka voivat jatkossakin saada ”varsin ikäviä muotoja”.


  

 

EU ottaa uuden askeleen kohti

puolustusunionia: ”Ainoa tapa tehokkaaseen

toimintaan tämän päivän maailmassa

 
 
Luotu: 
28.3.2018 15:08

  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Federica Mogherinin mukaan sotilaallisen liikkuvuuden helpottaminen on uusi askel yhteistyön syventämisessä EU:n tasolla.
 
|

Euroopan komissio ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja ovat esittäneet toimintasuunnitelman sotilaallisen liikkuvuuden parantamiseksi Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella. Komission mukaan EU etenee näillä toimilla kohti puolustusunionia.

 

Toimintasuunnitelmassa määritellään joukko operatiivisia toimia, joilla pyritään puuttumaan sotilaallista liikkuvuutta haittaaviin esteisiin. Komission mukaan sotilasjoukkojen ja -varustusten liikkumisen helpottaminen on olennaisen tärkeää Euroopan kansalaisten turvallisuuden kannalta. 

 

–Helpottamalla sotilaallista liikkuvuutta EU:ssa voimme ehkäistä kriisejä tehokkaammin, tehostaa operaatioitamme ja reagoida nopeammin, kun haasteita kohdataan. Se on uusi askel yhteistyön syventämisessä EU:n tasolla, muun muassa osana hiljattain käynnistettyä pysyvää rakenteellista yhteistyötä. Se on uusi askel myös yhteistyössä, jotka teemme kumppaneidemme, ennen muuta Naton kanssa. EU:lle yhteistyö on ainoa tapa tehokkaaseen toimintaan tämän päivän maailmassa, EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustaja ja komission varapuheenjohtaja Federica Mogherini kommentoi.

 

Liikenteestä vastaavan komissaarin Violeta Bulcin mukaan tavoitteena on hyödyntää liikenneverkkoa paremmin ja varmistaa, että sotilaalliset tarpeet otetaan huomioon infrastruktuurihankkeiden suunnittelussa.

–Tämä merkitsee julkisten varojen tehokkaampaa käyttöä ja paremmin varusteltua liikenneverkkoa, joka takaa nopean ja saumattoman liikkuvuuden koko mantereen alueella. Tämä parantaa EU:n yhteistä turvallisuutta, hän sanoo.

Lisäksi komissio on määrä vuoteen 2019 mennessä määritellä sotilaallisiin kuljetuksiin soveltuvat Euroopan laajuisen liikenneverkon osat sekä nykyiseen infrastruktuuriin tarvittavat parannukset. Hankkeista laaditaan prioriteettiluettelo.

Komissio tarkastelee myös vaihtoehtoja sotilasoperaatioihin liittyvien tullimuodollisuuksien selkeyttämiseksi ja yksinkertaistamiseksi ja arvioi tarvetta yhdenmukaistaa vaarallisten aineiden sotilaskuljetuksiin sovellettavia sääntöjä.

 


 


 
Kolumni
 

Yhdysvaltain ja Euroopan vaikea rakkaus

 

 
Yhdysvaltain ja Euroopan vaikea rakkaus

Myönteistä on se, että enemmistö yhdysvaltalaisista ei ole omaksunut Trumpin Eurooppa-epäluuloa.

 

"Maailmankaupan pelisäännöt uhkaavat vesittyä”

 

Donald Trump ei ole suoraan sanonut inhoavansa Eurooppaa, mutta se on käynyt selväksi, ettei hän sitä rakastakaan. Euro-atlanttiset suhteet ajautuivat sivuraiteille jo vaalikampanjan aikana, kun Trump usutti brittejä eroamaan EU:sta. Kyräily on jatkunut presidenttikaudella esimerkiksi Angela Merkelin vieraillessa Valkoisessa talossa. Trumpin tapana on imarrella vieraitaan joutuessaan heidän kanssaan kasvokkain, mutta Merkelin kohdalla ilmapiiri oli jäätävä. Kansainvälisessä kaupassa Trump pitää Saksaa lähes yhtä epäreiluna pelurina kuin Kiinaa.

 

Jos Trump ei pidä Euroopasta, niin eivät eurooppalaisetkaan häntä arvosta. Samalla on heikentynyt koko Yhdysvaltain imago. Pew Researchin 37 maata käsittävän selvityksen mukaan luottamus USA:n presidenttiä kohtaan on maailmalla romahtanut Barack Obaman kauden lopun 64 prosentista 22 prosenttiin Trumpin oltua vallassa puoli vuotta. Myönteisesti USA:ta kohtaan suhtautuvien osuus laski samaan aikaan 64 prosentista 49 prosenttiin ja kielteisesti suhtautuvien osuus nousi 26 prosentista 39 prosenttiin.

 

Jopa Britanniassa luottamus USA:n presidenttiä kohtaan romahti 79 prosentista 22 prosenttiin, vaikka Trump pitää kuningaskuntaa ykkösliittolaisenaan. Ainoastaan kahdessa maassa Trump sai paremmat pisteet kuin Obama: Israelissa ja Venäjällä. Venäläisten luottamus USA:n presidenttiä kohtaan kasvoi Trumpin myötä peräti 42 prosenttiyksikköä 53 prosenttiin. Nyt lienee myös venäläisten Trump-myönteisyys hiipunut.

 

Euroopan ja Yhdysvaltain suhteiden heikkeneminen on huolestuttavaa. Vuosikymmenien ajan rakennetut maailmankaupan pelisäännöt uhkaavat vesittyä, jos Eurooppa ja Pohjois-Amerikka eivät vaali niitä yhdessä. Läntisen maailman poliittisen painoarvon rapautuminen puolestaan antaa Venäjälle ja Kiinalle entistä vapaammat kädet sooloiluun ja omien intressiensä edistämiseen.

 

Yhden viestin Trump on kuitenkin saamassa läpi: 45 prosenttia amerikkalaisista on sitä mieltä, että eurooppalaisten liittolaisten pitäisi käyttää enemmän rahaa puolustukseen. Näinä outoina aikoina, tuo näkemys voi tosin olla aivan oikea.

 

Kirjoittaja on Kauppalehden kirjeenvaihtaja New Yorkissa.


 

 

Jos Eurooppa liittyy joukkoon ja muuttuu yhteistyöstä ja pelisäännöistä piittaamattomien itsekkäiden valtioiden rykelmäksi, se merkitsee monien kymmenien vuosien henkistä loikkaa taaksepäin vuosiin, jotka eivät ole maanosalle kunniaksi.


 
 
Pääkirjoitus    |   Pääkirjoitus
 
 

Venäjä ei pysty eristämään kaasuputkiaan

politiikalta

 

 

 

Uuden Venäjältä Saksaan ulottuvan Nord Stream 2 -kaasuputken rakentamisen valmistelu etenee täyttä vauhtia, mutta hankkeen tielle nostetaan jatkuvasti myös uusia esteitä.

 
ITÄMEREN POHJAAN Venäjältä Saksaan kaavaillun uuden kaasuputken venäläinen omistajayhtiö on käynyt viime aikoina kovaa kampanjaa vakuuttaakseen, että putken rakentaminen etenee suunnitellusti ja hanke on kaikkien osapuolten edun mukainen. Hanke todella etenee, mutta vakuuttelun tarve kertoo siitä, että putken rakentamisen tielle kasataan jatkuvasti myös esteitä. 


Vuonna 2011 käyttöön otetun Nord Stream -kaasuputkiparin rinnalle kaa­vailtu samanlainen Nord Stream 2 -putkipari ei ole saanut ravisteltua kannoiltaan Venäjän valtapoliittisen projektin leimaa, vaikka hanke useimpien arvioiden mukaan kannattaa myös taloudellisesti. 

Kaasuputkihankkeet ovat osa presidentti Vladimir Putinin ohjaamaa ener­giapolitiikkaa, jonka tavoitteisiin suhtaudutaan epäluuloisesti erityisesti Baltiassa ja osassa itäisen Keski-Euroopan maista. 

Venäjän valtiollisen energiajätin Gaz­promin omistaman Nord Stream 2 -yh­tiön edustajat kertovat, että hankkeen noin 9,5 miljardin euron kustannuksista on toteutunut jo melkein puolet. Läntiset energiayhtiöt maksavat 50 prosenttia kuluista. Ympäristöarviot Itämeren maissa etenevät. Putkia pinnoitetaan jo täyttä vauhtia muun muassa Kotkassa ja Hangossa. Putkiparin kautta voi virrata Venäjältä Eurooppaan 55 miljardia kuu­tiometriä kaasua vuodesta 2020 alkaen. 

Hanke on jo selvinnyt muun muassa alkuperäisen omistajakonsortion hajoamisesta ja juridisista ongelmista EU:ssa, mutta nyt edessä on kaksi uutta estettä. 

Saksan ratkaiseva tuki Nord Stream 2:lle horjahtelee. Itämeren kaasuputkia alusta asti ajaneet sosiaalidemokraatit ovat siirtyneet oppositioon. Liittokansleri Angela Merkel neuvottelee hallitusyhteistyöstä liberaalin FDP:n ja erityisen kielteisesti hankkeeseen suhtautuvien vihreiden kanssa. 
 
***

Laajempi ongelma ilmaantui keskiviikkona, kun EU:n komissio esitti uusien sääntöjen ulottamista EU:n ulkopuolelta tuleviin kaasuputkiin. Putken ja kaasun omistaja ei saisi olla sama. Kilpailijoille pitäisi pyydettäessä jakaa kapasiteettia. 

Nämäkään esteet eivät välttämättä ­kaada Nord Stream 2 -hanketta, mutta ne osoittavat, että politiikasta syntynyt hanke ei pääse politiikasta eroon.
 
***
 

Talvisota osoitti hänen mukaansa Suomen valtiojohdolle pysyvästi, kuinka tärkeää on varmistua Itämeren alueen vahvimman suurvallan tuesta. – Nyt siinä asemassa on Yhdysvallat. USA:n läsnäololla on alueellisen vakauden kannalta olennainen merkitys.


 
 
 
 

Professori Henrik Meinander: Ruotsi-

puolustusyhteistyölle on vankat perusteet

 

VERKKOUUTISET

 

Kahdenvälinen yhteistyö ei voi korvata Yhdysvaltain vakauttavaa roolia Itämerellä.

 

  • HUOM! EMBARGO 27.04.2017, 00:01 LKS 20170426 / Filosofian tohtori, Helsingin
 yliopiston historian professori Henrik Meinander Helsingissä maanantaina 24. huhtikuuta 2017. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

    Helsingin yliopiston historian professori Henrik Meinander. (Lehtikuva/Martti Kainulainen)

 

Ruotsin Suomen suurlähettiläs Anders Ahnlid totesi äskettäisessä Nykypäivän ja Verkkouutisten haastattelussa, että Suomen ja Ruotsin yhteistyö on nyt läheisempää kuin koskaan sitten vuoden 1809.

Helsingin yliopiston historian professori Henrik Meinander löytää nopeasti tiivistyneessä puolustusyhteistyössä vielä enemmän yhtymäkohtia 1930-luvun lopulle.

 

– Suomi ja Ruotsi valmistelivat silloin Ahvenanmaan linnoittamista yhdessä. Suunnitelmat olivat jo pitkällä. Ilmeisesti myös Neuvostoliitto olisi ollut valmis hyväksymään järjestelyn, jos Suomi olisi luovuttanut sille tiettyjä saaria itäiseltä Suomenlahdelta. Lopulta Ruotsin hallitus kuitenkin vetäytyi hankkeesta, Meinander sanoo.

Nykyistä puolustusyhteistyötä hän pitää historian valossa luontevana.

– Maidemme välillä ei ole koskaan ollut konfliktia. Suomen itsenäisyyden ensi vuosina koettu Ahvenanmaan kriisikin ratkesi rauhanomaisesti, ja se kyettiin jättämään nopeasti taakse.

Talvisodassa Suomi sai Ruotsista mittavaa apua puolustustaisteluunsa hyökkääjää vastaan, Meinander muistuttaa. Jatkosodan aikana Ruotsi salli saksalaisten joukkojen ja sotamateriaalin kauttakulun alueensa halki, ja kun sodasta irtautuminen tuli ajankohtaiseksi, Tukholma tuki hänen mukaansa Suomen hallituksen rauhanponnisteluja taitavasti.

 

Suomessa ei harhakuvitelmia Venäjästä

Vaikka kahdenvälinen puolustusyhteistyö on Meinanderin mielestä yksinomaan tervetullutta sinänsä, hän varoittaa kohdistamasta siihen epärealistisia odotuksia.

– Kumpikin maa tekee kriisitilanteessa ratkaisunsa vain oman etunsa pohjalta. Ei pidä myöskään kuvitella, että tämä yhteistyö olisi vaihtoehto yhteistyölle Yhdysvaltain kanssa.

***

Talvisota osoitti hänen mukaansa Suomen valtiojohdolle pysyvästi, kuinka tärkeää on varmistua Itämeren alueen vahvimman suurvallan tuesta.

– Nyt siinä asemassa on Yhdysvallat. USA:n läsnäololla on alueellisen vakauden kannalta olennainen merkitys.

Meinanderin tulkinnan mukaan Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyötä käytetään molemmissa maissa eräänlaisena kulissina entistä kiinteämmälle yhteistyölle Yhdysvaltain ja Naton kanssa.

– Kun sotilaamme harjoittelevat yhdessä, toiminta tapahtuu Nato-standardein ja edistää yhteistoimintakykyä myös USA:n kanssa. Jopa amerikkalaisjoukkojen osallistuminen harjoituksiin näyttää olevan helpompi hyväksyä silloin, kun kyse on Suomen ja Ruotsin yhteisestä harjoituksesta.

Vaikka Nato-jäsenyyden kannatus on ruotsalaisten keskuudessa noussut ja osa puolueista on asettunut avoimesti sen kannalle, Meinander pitää liittymistä lähivuosina epätodennäköisenä.

– Ruotsalaisessa ajattelussa liittoutumattomuus ja kansankoti nivoutuvat kiinteästi yhteen. Ei ole toista ilman toista, moni näyttää ajattelevan, hän sanoo.

Venäjän strategisena tavoitteena on Meinanderin mukaan sekä Suomen että Ruotsin pitäminen Naton ulkopuolella. Siksi kahdenvälinen puolustusyhteistyö saattaa tietyssä mielessä palvella Kremlin pyrkimyksiä.

– Varsinkin Ruotsiin on kohdistunut suuri paine. Venäjä ei ole epäröinyt kritisoida maan kaikkea lähentymistä Naton ja USA:n kanssa, hän sanoo.

– Myös Naton kanssa solmittavaa isäntämaasopimusta vastaan on kampanjoitu Ruotsissa voimakkaasti. Suomessahan vastaava sopimus ei sanottavaa keskustelua synnyttänyt.

Ruotsissa tehtiin kylmän sodan päätyttyä arvio, jonka mukaan sotilaalliset jännitteet lähialueilla olivat lopullisesti väistyneet. Herääminen muuttuneeseen todellisuuteen viimeistään Venäjän toteuttaman Krimin miehityksen ja Ukrainan sodan myötä onkin Meinanderin mukaan ollut Ruotsille traumaattinen kokemus.

&n