Hallituksen muodostamista on sekoittanut ruotsidemokraattien nousu. Vasemmisto tai oikeisto ei yksinään saa hallitukseen enemmistöä vaan tarvitsee tukea joko toisesta blokista tai ruotsidemokraateilta. Monet muut puolueet pelkäävät ruotsidemokraattien saavan liikaa valtaa vaa'ankieliasemassa.


 

 

Ruotsin kokoomuksen puheenjohtaja yrittää

uudestaan hallituksen kokoamista

 

Maltillisen kokoomuksen puheenjohtaja Ulf Kristersson sai vain kristillisdemokraatit kiinnostumaan hallituspaikasta.

 

Ruotsin politiikka
Ulf Kristersson
Ulf KristerssonHenrik Montgomery / EPA
 

Ruotsin valtioneuvoston puhemies Andreas Norlén esittää odotetusti, että seuraava hallituksen muodostaja on maltillisen kokoomuksen Ulf Kristersson.

 

Kristersson kertoi tiedotustilaisuudessaan haluavansa muodostaa hallituksen kokoomuksen ja kristillisdemokraattien kesken. Ruotsin valtiopäivät äänestää hallituksen kokoonpanosta keskiviikkona.

Kristersson sanoi pitävänsä velvollisuutenaan yrittää hallituksen muodostamista, vaikka riskinä onkin, että valtiopäivät äänestävät hallitusvaihtoehdon nurin.

– Haluan muodostaa suurimman mahdollisen porvarihallituksen tehdäkseni mahdollisimman porvarillista politiikkaa, Kristersson sanoi.

Hän elättelee yhä toiveita laajemmasta hallituspohjasta. Porvarileirin jäsenistä keskustapuolue ja liberaalit eivät kuitenkaan ole kelpuuttaneet hallitusyhteistyötä.

 

Oven raotusta ruotsidemokraateille

Kokoomuksen ja kristillisdemokraattien hallitus olisi pieni ja riippuvainen muiden tuesta.

Kristersson kiisti, että hallitus olisi riippuvainen ruotsidemokraattien tuesta. Hän kuitenkin huomautti, että ruotsidemokraateilla on monia samoja näkemyksiä porvaripuolueiden kanssa. Niissä Kristersson on valmis tekemään yhteistyötä.

Kristerssonin mukaan on ironista, että porvaripuolueet ovat yksimielisempiä monista asioista kuin pitkään aikaan, mutta samaan aikaan ne eivät tiedä, voivatko viedä haluttua politiikkaa eteenpäin.

Kristersson yrittää hallituksen muodostamista nyt toisen kerran. Ruotsin puolueilta odotetaan kompromissihaluja, jotta maahan syntyisi hallitus.

*

Hallituksen muodostamista on sekoittanut ruotsidemokraattien nousu. Vasemmisto tai oikeisto ei yksinään saa hallitukseen enemmistöä vaan tarvitsee tukea joko toisesta blokista tai ruotsidemokraateilta. Monet muut puolueet pelkäävät ruotsidemokraattien saavan liikaa valtaa vaa'ankieliasemassa.

*

 


 

”[Sdp:n Antti] Rinteen hallitus pääsee sorvaamaan melkoista säätöpakettia, vaikka pääministerikandidaatti nyt lupailee eläkkeiden nostoa ja muita tilannetta pahentavia uudistuksia”, sanoo Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju viitaten siihen, että sdp on tällä hetkellä suurin puolue kannatusmittauksissa.


 

 

Suomen uuteen hallitusohjelmaan jää iso

aukko – ”Paljon olennaista jää hämärän

peittoon, melkoinen säästöpaketti tulossa”

 
Luotu: 
12.11.2018 07:58

  • Kuva: Colourbox
    Kuva
    Syntyvyyden lasku jo tiedetään. Tämän viikon perjantaina julkaistaan väestöennuste.
 
|

Tämän viikon perjantaina julkaistaan Tilastokeskuksen uusi väestöennuste. Se käynnistää kovan keskustelun, joka jatkuu koko kevään, arvioi Rakennusteollisuus RT:n ­pääekonomisti Sami Pakarinen.

 

Syntyvyyden lasku jo tiedetään. Se tarkoittaa, että lähihistorian suurin ikäluokka syntyi 2010. Näitä tämän päivän tokaluokkalaisia on yli 60 000, viime vuonna syntyneitä 50 000. Nettomaahanmuutto puolestaan väheni viime vuonna 14 800 henkilöllä.

LUE MYÖS: Pysäyttävä kuva Suomesta: ”Jos tämä jatkuu, voidaan noin vuonna 2040 sulkea viimeinenkin synnytyssairaala”

 

 

Muutosten takia edellinen, vuoden 2015 väestöennuste ei pidä enää kutiaan. Ekonomistien mukaan luvut muuttuvat dramaattisesti.

Hämminkiä aiheuttaa se, että Tilastokeskus ei yllättäen julkista tietoja alueellisesta muuttoliikkeestä nyt. Ne tulevat vasta ensi syksynä, jolloin vaalit on pidetty ja hallitus­ohjelma kirjoitettu.

 

”Koko Suomen luvut jättävät paljon olennaista hämäränpeittoon. Suomi elää keskellä kiivasta kaupungistumista, mutta tietopohja ei pysy perässä”, kirjoittaa Hypon pääekonomisti Juha Brotherus Hypon blogissa.

Brotheruksen mukaan ”kaupungistuva Suomi lentää sumussa”.

”Paremman päätöksenteon pohjalle vaaditaankin tarkkaa ja täsmällistä tilastotietoa”, hän kirjoittaa.

”Alueellisten erojen kärjistymisestä olisi tarvittu faktaa päätösten pohjaksi. Hallitusohjelma joudutaan nyt kirjoittamaan puutteellisin tiedoin”, Pakarinen harmittelee.

Kaupunkitutkija Timo Aron mukaan alueelliset väestöennusteet ovat kaikkein oleellisimpia, koska railo kasvavien ja kutistuvien alueiden välillä on kasvanut rajusti.

”Kun ne puuttuvat, ennusteesta puuttuu ihan kaikki. Kunnat ja muiden toimijat eivät saa faktaa omien päätöstensä pohjaksi”, Aro sanoo.

 

Pienten ikäluokkien takia työikäisen väestön määrä laskee tulevaisuudessa. Kasvavan eläkeläisjoukon palveluja maksaa silloin entistä pienempi työssä käyvien joukko.

Jo nyt näyttää siltä, että huoltosuhde eli huollettavien määrä suhteessa työikäisiin on 2030-luvulla hälyttävä suurimmassa osassa Suomen kuntia.

Tilanteen paheneminen suurentaa kestävyysvajetta. Uusi arvio tietää harmaita hiuksia tulevalle hallitukselle, koska uusien säästöjen tarve kasvaa.

*

”[Sdp:n Antti] Rinteen hallitus pääsee sorvaamaan melkoista säätöpakettia, vaikka pääministerikandidaatti nyt lupailee eläkkeiden nostoa ja muita tilannetta pahentavia uudistuksia”, sanoo Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju viitaten siihen, että sdp on tällä hetkellä suurin puolue kannatusmittauksissa.

*

LUE MYÖS: Yle: Kokoomus kirii sdp:tä, keskusta tippuu kyydistä – Epävarmoja äänestäjiä on nyt poikkeuksellisen paljon

”Myös työllisyysasteen nostossa tulee kiire. Se pitää saada 80 prosenttiin entistä nopeammin”, Kangasharju sanoo.

Pakarisen mukaan päättäjät joutuvat ottamaan kantaa myös alueellisten erojen ja sukupolvien välisten ristiriitojen kärjistymiseen. Eläkejärjestelmä joutuu paineisiin, vaikka sen kestokykyä on uudistuksilla parannettu.

 


 

Keskustan on syytä varautua siihen, että seuraava varteenotettava mahdollisuus puolueen kannatuksen kohentamiseen avautuu vasta vaalikentillä. Sieltäkään ei pääministeripuolueelle helppoja pikavoittoja heru.


 

 

Analyysi: Keskustan pitäisi yltää ihmeelliseen

urotekoon, jotta puolueen kannatus kohenisi

ennen vaaleja

 

Keskusta joutuu tekemään vaalikentillä hartiavoimin töitä, jotta puolue pysyisi vallan syrjässä kiinni.

 

Suomen Keskusta
Juha Sipilä
Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Juha Sipilä.Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
 

Eduskuntavaaleihin on enää hieman yli viisi kuukautta. Jos keskusta mielii tosissaan tavoitella varmaa pääsyä seuraavaan hallitukseen, sen pitäisi pikimmiten löytää ihmelääke, joka kääntäisi puolueen romahtaneen suosion rapsakkaan nousuun.

 

Tuoreimmassa Ylen teettämässä mielipidemittauksessa SDP:n kannatus oli jo yli 6 prosenttiyksikköä suurempi kuin keskustalla. Kokoomuskin on repinyt keskustaan jo miltei 4 prosenttiyksikön kaulan.

Päävastuu hallituksen tekemisistä pudotti keskustan kannatuskisan paalupaikalta kolmoseksi jo runsas vuosi sitten. Sille sijalle puolueen kannatus on jämähtänyt.

Juha Sipilä lienee jo haudannut haaveensa pääministerinpestin uusimisesta, eikä keskusta voi olla varma edes paikasta seuraavassa hallituksessa.

 

Vain uroteko voisi kääntää keskustan kannatuksen nopeasti

Voiko keskusta tehdä vaalien alla jonkin häikäisevän maineteon, joka toisi Sipilälle sankarin viitan? Mikä se voisi olla?

Sote- ja maakuntauudistusten maaliin vieminen lienee ainoa asia, jota hallitus voi vielä urotekonaan markkinoida ennen vaaleja.

Pääministeri Sipilä on pitänyt tuota uudistuspakettia niin merkittävänä, että hän varmisteli sen toteutumista kolme vuotta sitten jopa uhkaamalla kumppaneitaan hallituskriisillä.

Jos hallitus saa ajettua sote- ja maakuntauudistukset läpi, se ylistää saavutustaan varmasti ja kuvaa sitä ikään kuin riemuvoitoksi.

Pääministeripuolueena keskusta julistaisi tuossa tilanteessa painokkaimmin, että pian voimaan astuvat reformit turvaavat kansalaisten tarvitsemat palvelut ja pelastavat sekä hyvinvaltion että valtiontalouden.

Näin on syytä olettaa, koska keskustan ministerit ovat vastanneet soteuudistuksen valmistelusta koko hallituskauden ajan.

 

Olisiko sotelakien valmistuminen kansalaisten toiveiden täyttymys?

Voisiko soteuudistuksen toteutuminen siis olla pelastusrengas, joka nostaisi keskustan kannatuksen jyrkkään nousuun aivan vaalikauden loppumetreillä? Odottavatko kansalaiset tuota pakettia kuin kuuta nousevaa?

Tuskinpa.

Vaikka sosiaali- ja terveydenhuollon remonttia on valmisteltu vuosikaudet, kansalaisilla on yhä sekava ja epämääräinen käsitys siitä, mitä uudistus tuo tullessaan.

Päällimmäinen mielikuva sotepaketista on se, että kokoomus haluaa terveydenhuoltoon valinnanvapauden ja keskusta haluaa perustaa maakuntahallinnon järjestelmää pyörittämään.

Keskivertoäänestäjälle on yhdentekevää, syntyykö hallintoon uusi porras vai ei. Tuskinpa hän maakuntavaltuustojen synnystä ja roolista erityisemmin riemuitsee.

Tärkeää sen sijaan on lääkäriin pääsyn nopeutuminen, sairaalan läheisyys ja terveyspalveluiden hintojen kohtuullisuus.

Näiden toiveiden toteutumisesta äänestäjäkunnalla ei ole varmuutta. Sitä ei tunnu olevan edes monilla etevillä asiantuntijoilla. Sen kansalaiset ymmärtävät, että valinnanvapauden toteuttaminen muuttaa palvelujärjestelmän täysin.

Osaa keskustan äänestäjistä tuo muutos pelottaa. Moni heistä on huolissaan myös siksi, että palveluita on tarkoitus keskittää nykyistä suurempiin yksiköihin maakuntakeskuksiin.

Myös moni keskusta-aktiivi arvelee noista syistä, että puolueen ajama jättiuudistus voi olla vaaleissa myrkkyä puolueen kannatukselle. Toisaalta myös se nakertaisi todennäköisesti keskustan suosiota, jos jättihanke kaatuisi vaalien alla. Se tulkittaisiin puolueen suureksi epäonnistumiseksi.

 

Vaalikampanja ratkaisee, kääntyykö keskustan kannatus nousuun

Keskusta on siis “suo siellä, vetelä täällä” -tyyppisessä, paradoksaalisessa tilanteessa, jos soteuudistuksen merkitystä arvioidaan puolueen lyhytaikaisten kannatusmuutosten näkökulmasta.

Politiikan tarkasteleminen tuosta vinkkelistä lienee melko vierasta keskustan puheenjohtajalle Juha Sipilälle. Hän arvostaa tuloksen tekemistä ja ratkaisujen aikaansaamista.

Keskustan johto halunnee ajaa sote- ja maakuntalait voimaan kannatuksen notkahduksesta huolimatta. Se uskoo vilpittömästi, että valmisteilla olevat reformit ovat eduksi sekä kansalaisille että yhteiskunnalle.

Siitä keskusta ei kuitenkaan voi olla varma, että kansalaiset rientäisivät heti vaaleissa puoluetta noista uudistuksista kiittämään. Suomalainen ei usko, ennen kuin näkee.

*

Keskustan on syytä varautua siihen, että seuraava varteenotettava mahdollisuus puolueen kannatuksen kohentamiseen avautuu vasta vaalikentillä. Sieltäkään ei pääministeripuolueelle helppoja pikavoittoja heru.

*

 


 

Viestinnän alan tutkimuksessa analysoitiin poliittisia skandaaleja Ruotsissa, Suomessa, Norjassa ja Tanskassa vuosina 2010-2016 sekä metoo-liikkeen alkuvaiheisiin liittyviä kohuja tältä ja viime vuodelta. Tutkimus julkaistiin International Journal of Communication -lehdessä elokuussa.


 

 

Poliittiset skandaalit lisääntyvät vauhdilla,

mutta johtavat entistä harvemmin

lähtöpasseihin

 

Elokuussa julkaistu tutkimus analysoi poliittisia mediakohuja neljässä Pohjoismaassa.

 

Mediakohut
Professori Anu Kantola
Professori Anu KantolaLinda Tammisto / Helsingin yliopisto
 

Skandaaleista on tullut tiivis osa poliittista elämää Pohjoismaissa. Tällä vuosituhannella poliittisten skandaalien määrä on lähtenyt selvään nousuun, kertoo neljässä Pohjoismaassa tehty tutkimus. Silti yhä harvempi poliitikko saa lähtöpassit mediakohun takia.

Useimmat skandaalit liittyvät talousasioihin kuten korruptioon tai poliitikkojen käytökseen kuten syytöksiin seksuaalisesta ahdistelusta. Korruptio- ja seksiskandaalit ovat lisääntyneet tällä vuosikymmenellä.

*

Viestinnän alan tutkimuksessa analysoitiin poliittisia skandaaleja Ruotsissa, Suomessa, Norjassa ja Tanskassa vuosina 2010-2016 sekä metoo-liikkeen alkuvaiheisiin liittyviä kohuja tältä ja viime vuodelta. Tutkimus julkaistiin International Journal of Communication -lehdessä(siirryt toiseen palveluun) elokuussa.

*

Skandaalit rajattiin niihin, jotka saivat laajaa valtakunnallista julkisuutta vähintään viiden päivän ajan. Vuosina 2010-2016 skandaaleja koettiin neljässä maassa yhteensä 101, joista Ruotsissa 35 ja muissa maissa reilut parikymmentä kussakin.

Vielä 1980-luvulla skandaalien määrä oli vain runsaat 30 ja 1990-luvulla saman verran, mutta vuosina 2000-2009 jo 90 kappaletta.

 

Vain kolmasosa johtaa eroon

Useimmiten kohujen kohteeksi joutuu politiikan eliitti kuten ministerit. Yhä tavallisempaa on, että perinteinen ja sosiaalinen media siivittävät vuorotellen kohuja lentoon.

Yksittäiselle poliitikolle mediakohu voi olla raskasta, mutta vain kolmasosa skandaaleista johtaa eroon tai erottamiseen. Vielä vuosina 1980-2009 eroon johti lähes puolet kohuista.

Suomen mediakenttää tutkimukseen analysoinut Helsingin yliopiston professori Anu Kantola arvioi, että eräs syy erojen vähentymiseen on tottuminen skandaaleihin.

– Tähän vaikuttaa sosiaalinen media, joka tuottaa lähes joka päivä jonkun kohun. Poliitikot ja talouselämän johtohenkilöt ovat tulleet myös vastustuskykyisemmiksi, eivätkä eroa yhtä herkästi kuin ennen. Kriisiviestintääkin osataan jo niin hyvin, että ymmärretään pyytää heti anteeksi ja usein selvitään kohusta kuivin jaloin.

Lisäksi sosiaalinen media on antanut poliitikoille uusia väyliä puolustautua ja kerätä taakseen kannattajiaan.

Nykyisin lähes puolessa skandaaleista seuraukset rajoittuvat julkiseen keskusteluun ja kritiikkiin. Viidesosa tapauksista johtaa muihin reaktioihin, kuten nuhteluun puolueelta tai erottamiseen luottamustehtävistä.

 


 

Edustajistovaaleissa valitaan ylioppilaskunnan ylin päättävä elin, 60-henkinen edustajisto. Edustajisto käyttää ylintä päätösvaltaa HYYssä, ja päättää muun muassa ylioppilaskunnan miljoonien eurojen talousarviosta. Äänioikeutettuja olivat HYYn jäsenet eli noin 26 000 Helsingin yliopiston opiskelijaa. - Näkökulma: Suomen puolueista SDP:llä on on ollut pitkään vanhin ikäjakauma, ja suurin osuus eläkeläisistä niin jäsenistössä kuin äänestäjäkunnassa. SDP on ukkoutunut ja akkautunut jo vuosikymmeniä!? Nuorten näkökulmasta SDP on konservatiivinen muutosvastustusliike! - KimsBlog

 

Helsingin yliopiston päärakennus Senaatintorilla Helsingissä. LEHTIKUVA / ONNI OJALA

SDP-opiskelijoiden paikat nollautuivat

Helsingin yliopistossa

 

Poliittisista ryhmistä kaikki eivät menestyneet Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston vaalissa.

 

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalien vaalissa Opiskelijoiden sosialidemokraattinen yhdistys OSY putosi edustajistosta menetettyään kaksi paikkaansa.

Sen sijaan Edistykselliset saivat viisi paikkaa, joista Kokoomuksen opiskelijoiden osuus oli neljä paikkaa ja Keskustaopiskelijoiden osuus yksi paikka. Ryhmä menetti yhden paikan.

HYYn Vihreistä ja Sitoutumattomasta vasemmistosta koostuva Maailmanpyörä sai 20 paikkaa, josta HYYn Vihreiden paikkamäärä on 11 ja Sitoutumattoman vasemmiston yhdeksän. Vihreät nostivat paikkamääräänsä kahdella ja Sitoutumaton vasemmisto yhdellä paikalla.

 

Muut poliittiset ryhmät eli Perussuomalainen vaaliliitto, Liberaalinen vaaliliitto ja Piraatit jäivät ilman paikkoja. Näillä ei ole myöskään paikkoja nyt istuvassa edustajistossa.
Uutena poliittisena vaalirenkaana ehdokkaita asettanut Sinisten ja Kristillisdemokraattien muodostama Vapauden puolesta jäi myös ilman paikkoja.

Ainejärjestöläisten muodostama HYAL säilyi suurimpana sitoutumattomana ryhmänä 16 paikallaan. Eläinlääketieteen, farmasian, hammaslääketieteen, lääketieteen ja oikeustieteen ainejärjestöjen muodostama HELP pysyi yhdeksässä paikassa. Osakuntien vaalirenkaan paikkamäärä on neljä paikkaa.

 

Ruotsinkielisistä osakunnista ja ainejärjestöistä koostuva Svenska Nationer och Ämnesföreningar nosti paikkamääräänsä kolmesta paikasta kuuteen edustajaan.

Ehdokkaita vaaleissa oli 591. Vaalien ääniharavia olivat Sebastian Österman HYYn Vihreistä 143 äänellä ja seuraavaksi eniten ääniä saanut Jessika Isomeri HYAL Kumpula -listalta 100 äänellä.

*

Edustajistovaaleissa valitaan ylioppilaskunnan ylin päättävä elin, 60-henkinen edustajisto. Edustajisto käyttää ylintä päätösvaltaa HYYssä, ja päättää muun muassa ylioppilaskunnan miljoonien eurojen talousarviosta.

Äänioikeutettuja olivat HYYn jäsenet eli noin 26 000 Helsingin yliopiston opiskelijaa.

 


 

Aiheesta tiedotti myös kokoomusnuorten puheenjohtaja Henrik Vuornos. Hänen mielestään ”esitys on järkyttävä nuorten työntekijöiden ja yritysten tuottavuuskehityksen näkökulmasta”. ”Esitys antaa nuorille viestin, että teidän osaamisella tai ahkeruudella ei ole mitään väliä, vaan haluamme suosia pitkään työsuhteessa olleita yli teidän. Tämä esitys lietsoo sukupolvien välistä vastakkainasettelua tarpeettomalla tavalla." Vuornos väittää SAK:n rakentavan ”kahden kerroksen työmarkkinoita, joissa pitkissä ja vakaissa työsuhteissa olevien asemaa parannetaan, ja uusien työntekijöiden sekä työttömien asemaa heikennetään”. - Näkökulma: Yrityksien näkökulmasta työntekijällä on kisällivaihe, johon tarvitaan koulutusta ja mahdollinen palkkatuki. Vastaavasti senioreille tarvitaan jo 55v. alkaen skaalautuvia järjestelmiä sosiaalilainsäädännössä, myös mahdollisessa palkkatuessa. Molemmissa esimerkeissä on kysymys työntekijän tuottavuudesta ja Suomen työllisyysasteesta! - KimsBlog


 

 

Kokoomus SAK:n ehdotuksesta: "Märkä rätti

tulevaisuuden rakentajien silmille"

 

7.11.2018 11:22 | Kauppalehti

 

 

SAK esittää lakiin irtisanomisjärjestystä, jonka työnantaja joutuisi huomioimaan yt-neuvotteluissa työntekijöitä irtisanottaessa.

 

Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:ta syytetään nuorten syrjimisestä Helsingin Sanomien uutisoitua työntekijäjärjestön ehdottamasta irtisanomisjärjestyksestä.

SAK esittää lakiin irtisanomisjärjestystä, jonka työnantaja joutuisi huomioimaan yt-neuvotteluissa työntekijöitä irtisanottaessa. Järjestyksen kriteereitä olisivat ammattitaito, työnantajan palveluksessa menetetty työkyky, huoltovelvollisuuden määrä sekä työsuhteen kesto.

Viimeinen kohta on olennainen. HS otsikoi, että SAK ”suosisi ikääntyneitä työntekijöitä nuorten kustannuksella”, ja myös SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta vahvistaa lehdelle, että ajatuksena on parantaa ikääntyneiden työllisyyttä. Uutisen herätettyä huomiota SAK-vaikuttajat ovat korostaneet, että kriteerit ovat kokonaisuus, jossa työsuhteen kesto on vain yksi osa.

 

”Kuusikymppisellä voi olla lyhyempi työura kuin kolmekymppisellä saman työnantajan palveluksessa. Emmekä esitä, että työuran pituus olisi ainoa kriteeri”, puheenjohtaja Jarkko Eloranta toteaa Twitterissä.

”On totta, että ikääntyvien uudelleen työllistyminen on vaikeampaa ja siksi heidän työllisyyttään pitäisi tukea. Mutta emme silti esitä ikää kriteeriksi, vaan yhtenä muiden joukossa on työsuhteen kesto”, SAK:n työehtoasiantuntija Ismo Kokko kirjoittaa.

SAK:n ehdotuksen ovat tyrmänneet useat kokoomuspoliitikot, jotka kannanotoissaan väittävät SAK:n perusteeksi nimenomaan työntekijän ikää.

 

”SAK esittää irtisanomisjärjestystä, jossa työnantajan olisi suosittava talossa pisimpään olleita. Siis kenkää nuorimmille! Ratkaisevaa ei siis olisi työntekijän työpanos, vaan ikä. Tämä olisi rätti nuorten kasvoille. Ei voi hyväksyä”, linjaa suuren valiokunnan puheenjohtaja, kokoomuksen kansanedustaja Arto SatonenTwitterissä.

”Nuorille potkut ensimmäisenä? Tässä AY-liikkeen märkä rätti tulevaisuuden rakentajien silmille. Jos olet alle 55-vuotias ja harkitset SDP:n äänestämistä tai tuntuu siltä, että liitot ovat sinun asiallasi, mieti nyt vielä”, puolueen ohjelmapäällikkö Antti Vesala kirjoittaa.

*

Aiheesta tiedotti myös kokoomusnuorten puheenjohtaja Henrik Vuornos. Hänen mielestään ”esitys on järkyttävä nuorten työntekijöiden ja yritysten tuottavuuskehityksen näkökulmasta”.

”Esitys antaa nuorille viestin, että teidän osaamisella tai ahkeruudella ei ole mitään väliä, vaan haluamme suosia pitkään työsuhteessa olleita yli teidän. Tämä esitys lietsoo sukupolvien välistä vastakkainasettelua tarpeettomalla tavalla."

Vuornos väittää SAK:n rakentavan ”kahden kerroksen työmarkkinoita, joissa pitkissä ja vakaissa työsuhteissa olevien asemaa parannetaan, ja uusien työntekijöiden sekä työttömien asemaa heikennetään”.

*

”SAK:n esitys on edunvalvonnallinen esitys, jolla pyritään parantamaan jo töissä olevien hyväosaisten asiaa nuorten ja työttömien kustannuksella.”

SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta on antanut esitykselle yksinkertaisen selityksen Twitterissä. Hän kirjoittaa, että pitkän työsuhteen myötä työntekijän osaaminen muuttuu usein yrityskohtaiseksi, jolloin työllistyminen toiseen yritykseen vaikeutuu.

”Olisi työllisyyden kannalta edullisinta, että irtisanomiset kohdistuisivat niihin, jotka pystyvät mahdollisimman nopeasti löytämään uuden työn”, Kaukoranta toteaa.

 

  •  
    Kauppalehden toimitus
     

Maaseudun Tulevaisuuden mukaan Virkkunen pitää maatalous- ja aluetukien osuutta EU:n budjetista liian suurena. Hän olisi valmis leikkaamaan tukia reippaasti. ”Tällä hetkellähän jopa 70 prosenttia budjetista käytetään maatalous- ja aluetukiin. Se on mielestäni aivan liian iso määrä", Virkkunen sanoi lehden mukaan tilaisuudessa Jyväskylässä. - Näkökulma: Keskustan - maalaisliittolainen aluepolitiikan rahastamien on tullut tiensä päähän. Ensimmäinen konkreettinen muutos tulee maakuntien, poliittiseen rakenteeseen, mm. sotelainsäädännön yhteydessä 2019! - KimsBlog


 

 

 

Kokoomuslainen leikkaisi rankasti

maataloustuista – keskusta hermostui heti:

”Leikkauslista jauhettava silpuksi”

 
Luotu: 
6.11.2018 11:17
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Henna Virkkunen.
 
|

Keskustalaispoliitikot eivät viivytelleet kannanotoissaan, kun kokoomuksen europarlamentaarikko Henna Virkkunen vain väläyttikin maataloustukien leikkausta Euroopan unionissa.

*

Maaseudun Tulevaisuuden mukaan Virkkunen pitää maatalous- ja aluetukien osuutta EU:n budjetista liian suurena. Hän olisi valmis leikkaamaan tukia reippaasti.

”Tällä hetkellähän jopa 70 prosenttia budjetista käytetään maatalous- ja aluetukiin. Se on mielestäni aivan liian iso määrä", Virkkunen sanoi lehden mukaan tilaisuudessa Jyväskylässä.

 * 

”On keskusteltu, että maatalous- ja aluetukien osuus saisi olla korkeintaan noin 60 prosenttia budjetista, mikä on järkevä suunta. Maatalousbudjettia pitää pienentää ja sen sijaan panoksia on lisättävä tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä opiskelijavaihtoon”, hän jatkoi.

Keskustan kansanedustaja Petri Honkonen torjuu ajatuksen.

”EU-Virkkusen leikkauslista jauhettava silpuksi”, hän julistaa tiedotteessaan.

”Toivottavasti Virkkunen peruu tällaiset puheet”
 

 Honkosen mielestä viljelijöiden toivoa horjuttamaan ei tarvita oikeistolaisia euroedustajia välistävetoineen. Hän huomauttaa, että markkinat ja sääolosuhteet ovat viime vuosina ”tarjonneet viljelijäperheille kylmää kyytiä, etenkin pientiloilla tilanne on paikoin vakava”.

”Markkinauskon ja euroedustajien vallan turvottamisen sijaan on asetuttava viljelijöiden puolelle. Kotimainen ruoka ei ole toisarvoinen asia”, Honkonen sanoo.

”Kun viljelijöiden toivo horjuu, horjuu myös suomalaisen ruoan tulevaisuus. ”

Myös maakunta- ja kaupunginvaltuutettu Joonas Könttä toteaa Puheenvuoron blogissaan, että Virkkusen esitys on nykytilanteessa kohtuuton. Hänen mielestään keskisuomalaisen Virkkusen ”linjaus kuulostaa oudolta ja harkitsemattomalta”.

 

”Tässä maatalouden kannattavuuskriisistä on kohtuutonta leikata entisestään viljelijöiltä. Toivottavasti Virkkunen tarkentaa leikkauslistaansa ja peruu tällaiset puheet”, Könttä toteaa.

”EU:n maatalous- ja aluetuilla on tärkeä merkitys Suomelle ja myös Keski-Suomen maakunnalle. Tarvitsisimme päinvastoin enemmän alueiden kehittämistä, eikä huoltovarmuuden merkitystä ruoantuotannossa saa unohtaa.”

”Suomalaismeppien soisi puolustavan suomalaista elinkeinoa, eikä edesauttavan sen alasajoa.”

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
 

SOSIAALIDEMOKRAATTIEN komissaarikädessä on vähemmän kortteja kuin kokoomuksen pakassa. Puheenjohtaja Antti Rinteellä (sd) on tiedossaan muutama tunnettu sosiaalidemokraatti, jotka mieluusti istahtaisivat Brysselin simpukkapöytiin. Rinteen Sdp:n johdosta syrjäyttämä kansanedustaja Jutta Urpilainen myönsi Suomen Tietotoimistolle kesällä, että ”eurooppalainen vaikuttaminen kiinnostaa. Siihen on mahdollisuuksia monissa tehtävissä”. Se oli selvää tekstiä.


  

Epätoivoinen yritys

 

Alexander Stubb pyrkii EU:n komission puheenjohtajaksi, mutta pudonnee alempaan sarjaan kilpailemaan Suomen rivikomissaarin tehtävästä.

 

POLITIIKKA 02.11.2018 06:00 | Suomen Kuvalehti
TEKSTI HEIKKI VENTO
 

EUROOPAN investointipankin varapääjohtaja Alexander Stubb (kok) on vedossa. Ikävät prosenttilaskut tai muut sisäpolitiikan erikoisuudet eivät nyt hidasta menoa. Ravintola Lasipalatsissa Helsingin ydinkeskustassa puhe pyörii Euroopan unionissa, koska Stubb kampanjoi itseään EU:n komission puheenjohtajaksi.

 

”Strasbourg, Berliini, Bukarest, Lissabon, Pariisi, Varsova ja Madrid.” Stubb latelee kiertueensa kohteita vauhdikkaasti, koska hänelle on kiire lentokentälle.

 

Stubbin, 50, väylä komission nykyisen puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin seuraajaksi on ahdas ja kivinen. Ensimmäiseksi hänen olisi päästävä Euroopan kansanpuolueen kärkiehdokkaaksi. Sellainen valitaan Euroopan konservatiivi- ja keskustaoikeistolaisten puolueiden konferenssissa Helsingissä ensi viikolla 7.–8. marraskuuta.

Kisassa on kaksi ehdokasta, Stubb ja saksalainen Manfred Weber, 46. Baijerilainen Weber edustaa kristillissosiaalista unionia CSU:ta, joka on Saksan kristillisdemokraattien CDU:n sisarpuolue. Hän johtaa EPP:n ryhmää Euroopan parlamentissa.

Kokoukseen osallistuu 41 maasta ja 77 puolueesta yhteensä 758 edustajaa. Heistä 734:llä on äänioikeus Euroopan unionia koskevissa asioissa.

 

Weber on ehdoton ennakkosuosikki. Saksalla on kokouksessa 88 edustajaa. Suomalaisia on vain 16. Heistä 12 kokoomuslaista kannattaa liberaalia Stubbia, mutta neljä kristillisdemokraattia aikoo äänestäää konservatiivisempaa Weberiä.

Stubb myöntää pitkän takamatkan ja arvelee kannatuksensa olleen kampanjan alussa noin 20 prosenttia.

”Nyt 30 prosenttia”, hän heittää toiveikkaasti.

Kärkiehdokas on ainoastaan puolueensa keulakuva 23.–26. toukokuuta pidettävissä Euroopan parlamentin vaaleissa. EPP:lla on useita tunnettuja poliitikkoja, jotka pystyvät kabineteissa pudottamaan kärkiehdokkaan roskakoriin. Heistä tunnetuin on CDU:n johdosta luopuva liittokansleri Angela Merkel.

 

VAIKEUDET alkavat vaalien jälkeen, koska EPP ja parlamentin sosialistit menettänevät vaaleissa enemmistönsä. Siksi neuvottelupöytään tarvitaan yksi uusi ryhmä. Esimerkiksi liberaalidemokraattien Alde, johon Suomesta kuuluvat keskusta ja ruotsalainen kansanpuolue.

Vaalitulos voi tarkoittaa hyvin hankalia neuvotteluita. Synkimpien arvioiden mukaan uuden komission kokoaminen kestää pitkälle 2019 syksyyn, jopa vuoden 2020 puolelle.

Vaalituloksen selvittyä parlamenttiryhmät siirretään sivuun ja tilalle tulevat Eurooppa-neuvosto ja kansalliset hallitukset. Ne jakavat EU:n suuret tehtävät eri valtioille ja puolueryhmille.

EU:ssa on perinteisesti pyritty jakamaan viisi huipputehtävää tasaisesti eri maille ja puolueille.

Komission puheenjohtajan lisäksi pakassa ovat EU:n ulkoministeri eli korkea edustaja, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, Euroopan keskuspankin pääjohtaja ja parlamentin puhemies. Myös euroryhmän vetäjästä on tarkoitus sopia.

Suuret maat ja puolueet ovat pitäneet EU:n vahvat kortit tiukasti hyppysissään.

Stubbin valinta huipputehtävään olisi jättiyllätys, koska kertaakaan yhteenkään huippuvirkaan ei ole nimitetty Suomen, Ruotsin, Tanskan tai Baltian maiden ehdokasta.

 

Tällä hetkellä viidessä tehtävässä on kolme italialaista, puolalainen ja luxemburgilainen. Luxemburg on valtapelin kummajainen, koska Juncker on jo kolmas luxemburgilainen komission puheenjohtaja. Kaksi muuta ovat olleet Jacques Santer ja Gaston Thorn.

Junckerin lisäksi EPP:tä edustavat Eurooppa-neuvoston puolalainen puheenjohtaja Donald Tusk ja parlamentin italialainen puheenjohtaja Antonio Tajani. Italialainen korkea edustaja Federica Mogherini on sosialisti. Hänen maanmiehensä, EKP:n pääjohtaja Mario Draghi, ei kuulu mihinkään puolueeseen.

 

EPP:N ensi viikon kokouksen jälkeen Stubb joutuu odottamaan huhtikuun eduskuntavaaleihin saakka. Seuraavalla pääministerillä on tavallista enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa EU-nimityksiin, koska Suomesta tulee EU:n puheenjohtaja heinäkuun alussa.

Stubbin komissaarihaave pysyy hengissä, jos kokoomus kiilaa vaaleissa mielipidekyselyjen tämän hetken ykköspuolueen Sdp:n edelle.

Suurimman puolueen puheenjohtajana Petteri Orposta tulisi pääministeri. Perustuslain mukaan EU-asiat kuuluvat pääministerille.

Pääministeri käytännössä ratkaisee, kuka lähtee Jyrki Kataisen (kok) jälkeen Suomen seuraavaksi komissaariksi. Kyse on virkanimityksestä, ja hallituksessa on tapana hyväksyä esittelevän ministerin ehdokas.

 

Kokoomuksen ykköspaikkakaan ei välttämättä avaisi Stubbille EU:n päämajan Berlaymontin ovia. Stubbin vaalitilaisuudessa kannustajana ollut Orpo ei sanallakaan vihjaa, että hän ajaisi Stubbia rivikomissaariksi.

Stubb on kiistaton EU-osaaja, mutta myös ristiriitainen henkilö. Moni muistaa kokoomuksessa Stubbin hallituksen sekasortoisen lopun ja sen, kun Stubb puoluejohtajana ja valtiovarainministerinä antoi sote- ja maakuntauudistuksessa periksi keskustalle.

Komissaariehdokkaan valintaan voi vaikuttaa tarjolla olevan salkun lisäksi myös sukupuoli. Kokoomuksesta löytyy muutama kilpailija, joiden kokemus riittäisi EU:n huipulle.

 

Yhteenkään huippuvirkaan ei koskaan ole nimitetty Pohjoismaiden tai Baltian ehdokasta.

 

KOKOOMUSLAISISTA useimmin mainitaan nykyinen europarlamentaarikko Henna Virkkunen, 46. Hänen etunaan ovat sukupuoli, riittävä ministeriura ja Orpon luottamus.

Kansanedustaja Ilkka Kanerva, 70, saattaisi innostua uudesta tehtävästä. Puolustusvaliokunnan puheenjohtajalla ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin entisellä puheenjohtajalla on pitkä kokemus kansainvälisitä tehtävistä.

Kanervan rasitteena on ikä. Lisäksi hänen kiinnostuksensa ulkopolitiikassa on kohdistunut EU:n rajojen ulkopuolelle.

 

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolainen, 52, on tuoreimpia kokoomuksen ulkopoliitikkoja. Reilun vuoden kokemus ministerinä ja kolmen vuoden pesti eduskunnan suuren valiokunnan johdossa eivät riittäne Brysselin lentolippuun.

Todellinen yllätysehdokas olisi puhemies Paula Risikko, 58. Hänellä on erittäin pitkä ministeriura, mutta kansainvälisissä asioissa Risikko on kokematon.

Risikon on myös epäilty haluavan jatkaa puhemiehenä. Tehtävä olisi tukeva ponnahduslauta presidenttiehdokkaaksi 2024 vaaleihin.

 

Presidentti Sauli Niinistö voi halutessaan vaikuttaa komissaarivalintaan, vaikka hänellä ei ole nimityksessä muodollista päätösvaltaa. Orpo on Niinistön luottomies, ja hän ottanee presidentin mietteet huomioon.

Julkisuudessa on usein otaksuttu, että Niinistöllä on kelvottomat välit sekä Stubbiin että Kanervaan. Stubbin kanssa Niinistö on ollut eri mieltä sekä ulko- ja että talouspolitiikasta. Niinistön liipaisinsormi saattaa liikahtaa, jos Stubbia ryhdytään nostamaan EU:n korkeaksi edustajaksi.

*

SOSIAALIDEMOKRAATTIEN komissaarikädessä on vähemmän kortteja kuin kokoomuksen pakassa. Puheenjohtaja Antti Rinteellä (sd) on tiedossaan muutama tunnettu sosiaalidemokraatti, jotka mieluusti istahtaisivat Brysselin simpukkapöytiin.

 

Rinteen Sdp:n johdosta syrjäyttämä kansanedustaja Jutta Urpilainen myönsi Suomen Tietotoimistolle kesällä, että ”eurooppalainen vaikuttaminen kiinnostaa. Siihen on mahdollisuuksia monissa tehtävissä”. Se oli selvää tekstiä.

*

Europarlamenttiin haikaileva Eero Heinäluoma olisi valmis komissaariksi. Heinäluoma ei ole pukahtanut asiasta julkisesti, mutta hän ei salkusta kieltäytyisi.

Sekä Urpilainen, 43, että Heinäluoma, 63, ovat entisiä Sdp:n puheenjohtajia. Urpilainen johti Sdp:tä kuusi vuotta, Heinäluoma kolme.

 

Urpilainen oli kolme vuotta Kataisen hallituksen valtiovarainministeri 2011–2014. Heinäluoma hoiti vastaavaa tehtävää Vanhasen ensimmäisessä ministeristössä 2005–2007. Heinäluoman rasitteena ovat ikä, sukupuoli, lyhyt ministeriura ja Rinteen mahdollinen tarve hyvittää Urpilaista vuoden 2014 puheenjohtajavaalin tappiosta.

Kolmas kiinnostunut on europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri, 46. Hän aloitti parlamentissa 2014 ja pyrkii jatkokaudelle kevään vaaleissa.

Kumpula-Natri ei ole ollut ministerinä, mutta hän on johtanut EU-asioihin keskittyvää eduskunnan suurta valiokuntaa. Kumpula-Natri voisi olla sovelias ehdokas, jos Rinne ei halua tai pysty valitsemaan Heinäluoman ja Urpilaisen välillä.

 

KESKUSTA on menettämässä piikkipaikkansa suomalaisessa politiikassa. Se tarkoittaa sitä, että seuraavakaan komissaari ei ole keskustalainen. Mikäli keskusta saisi laskussa olleen kannatuksensa kasvuun ja säilyttäisi asemansa suurimpana eduskuntapuolueena, sillä olisi käytännössä kolme ehdokasta.

 

Entisellä pääministerillä Mari Kiviniemellä, 50, on kokemusta kansainvälisistä tehtävistä. Hän on päättämässä pestiään talouden ja kehityksen järjestön OECD:n apulaispääsihteerinä ja siirtymässä 2019 alussa Kaupan liiton toimitusjohtajaksi.

Kaksi muuta ovat Pohjoismaiden ministerineuvoston pääsihteerinä 1.3. aloittava entinen ministeri, valtiosihteeri Paula Lehtomäki, 45, ja entinen pitkäaikainen pääministeri, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Matti Vanhanen, joka täyttää 4. marraskuuta 63 vuotta.

 

KOMISSAARIN valinta on aina poliittisen pelin paikka, vaikka ratkaisu on vahvasti pääministerin hyppysissä. Vain kerran pääministerin suosikki ei ole tullut nimitetyksi.

Pääministeri Esko Ahon (kesk) hallitus ei päässyt syksyllä 1994 yksimielisyyteen esityksestään Suomen ensimmäiseksi komissaariksi. Keskusta runnoi ehdolle pankinjohtaja Esko Ollilan (kesk), kun kokoomus oli tarjonnut tehtävään sekä ministeri Pertti Salolaista (kok) että pääjohtaja Ilkka Suomista (kok).

 

Puoli vuotta aiemmin Sdp:n ehdokkaana presidentiksi valittu Martti Ahtisaari nimitti tehtävään suurlähettiläs Erkki Liikasen (sd). Voimassa olleen perustuslain mukaan nimityksen teki presidentti.

Liikasen jälkeen 2004 komissaariksi nousi Suomen Pankin nykyinen pääjohtaja Olli Rehn (kesk). Sdp tarjosi omista riveistään tehtävään sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkärettä (nyk. Laisaari).

Viimeisimmän kerran pääministerin sananvaltaa komissaarinimityksissä horjutti kokoomus 2009, kun se yritti kytkeä valintaan muita nimityksiä. Vanhanen kuitenkin piti päänsä, ja Rehn jatkoi toisen kauden komissiossa.

Jyrki Kataisen valinta komissaariksi oli läpihuutojuttu Stubbin sinipunahallituksessa 2014.

 


 

Julkisessa keskustelussa heiteltiin työtaistelutoimien aikana puolin ja toisin väitteitä puoluepolitiikasta. Jotkut ovat jopa olleet sitä mieltä, ettei tällaista porua verrattain vaatimattomasta lakimuutoksesta olisi edes syntynyt, ellei ensi keväänä olisi vaaleja. Siinä missä hallitusta on syytetty Suomen Yrittäjien pillin mukaan tanssimisesta, on ay-liikkeen lakkoilua väitetty etenkin SDP:tä tukevaksi vaalitempaukseksi.

 

Lakkovahteja Meyer Turku Oy telakan portilla Turussa lokakuussa. LEHTIKUVA / RONI LEHTI

Nämä ovat SDP:n ja SAK:n johdon kytkökset

 

Ammattiliitoilla on vahvat yhteydet puoluepolitiikkaan.

Hallituksen esittämän niin kutsutun irtisanomislain laukaisemia poliittisia työtaistelutoimia on uumoiltu ainakin osaksi ennalta suunnitelluksi operaatioksi hallitusta vastaan. Muun muassa keskuskauppakamarin johtava ekonomisti Mauri Kotamäki ja kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen ovat olleet sitä mieltä, että lakkojen takana oli muutakin kuin hallituksen esityksen vastustus.

*

Julkisessa keskustelussa heiteltiin työtaistelutoimien aikana puolin ja toisin väitteitä puoluepolitiikasta. Jotkut ovat jopa olleet sitä mieltä, ettei tällaista porua verrattain vaatimattomasta lakimuutoksesta olisi edes syntynyt, ellei ensi keväänä olisi vaaleja. Siinä missä hallitusta on syytetty Suomen Yrittäjien pillin mukaan tanssimisesta, on ay-liikkeen lakkoilua väitetty etenkin SDP:tä tukevaksi vaalitempaukseksi.

*

Ay-liikkeen toiminnan puoluepoliittisuus nousi uudestaan esiin, kun Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder voitti luottamusäänestyksensä Akavan hallituksessa.

Akavalainen Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut YKA ei tyytynyt tulokseen. YKA:n hallituksen puheenjohtaja Antton Rönnholm ilmoitti äänestyksen jälkeen järjestönsä vaativan, että Sture Fjäderin luottamus mitataan vielä Akavan ylimääräisessä liittokokouksessa.

 

Manööveri herätti kysymyksiä, sillä Antton Rönnholm on myös SDP:n puoluesihteeri. Ilta-Sanomat kysyiRönnholmilta suoraan, oliko kyse poliittisesta operaatiosta sekä miltä hänestä tuntuisi, jos jonkin toisen puolueen puoluesihteeri vaatisi ammattiliiton puheenjohtajana SAK:n puheenjohtajan eroa.

 

Kytköksiä, onko niitä?

Monilla työmarkkinajärjestöjen vaikuttajilla niin työnantaja- kuin palkansaajapuolellakin on vahvoja yhteyksiä puolueisiin.

Esimerkiksi EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies on tunnetusti pitkän linjan kokoomuspoliitikko ja entinen ministeri. Kokoomuslainen sisäministeri Kai Mykkänen on aiemmin työskennellyt EK:ssa. Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen oli keskustan ehdokkaana vuoden 2014 eurovaaleissa.

Julkisuudessa toistuukaikkein sitkeimmin SDP:n ja myös vasemmistoliiton yhteys suurimpiin ammattiliittoihin. SAK:laisessa ay-liikkeessä puolueet ovat historiallisesti hallinneet liittoja, taistelleet niiden vallasta ja jakaneet johtopaikkoja keskenään.

Verkkouutiset listasi eräitä ay-liikkeen näkyvien nykyisten avainhenkilöiden ja SDP:n yhteyksiä.

*

SAK:n ja sen liittojen puheenjohtajistoon kuuluvista henkilöistä SDP:n jäseniä ovat muun muassa:

 

– Jarkko Eloranta, SAK:n puheenjohtaja

 Päivi Niemi-Laine, JHL:n puheenjohtaja (SDP:n entinen kaupunginvaltuutettu Riihimäellä, SDP:n eurovaaliehdokas)

 Ann Selin, PAM:n puheenjohtaja

– Riku Aalto, Teollisuusliiton puheenjohtaja (entinen SDP:n puoluehallituksen jäsen)

 Heli Puura, Teollisuusliiton varapuheenjohtaja (SDP:n eduskuntaryhmän eduskuntasihteeri 1999–2005. 2005–2012 SDP:n Helsingin kaupunginvaltuutettu)

– Jari Nilosaari, Teollisuusliiton kolmas varapuheenjohtaja, SAK:n hallituksen jäsen

– Marko Piirainen, AKT:n puheenjohtaja, SAK:n hallituksen jäsen (SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja Porvoossa)

 Petri Vanhala, Paperiliiton puheenjohtaja, SAK:n hallituksen jäsen

– Sauli Väntti, Sähköliiton puheenjohtaja, SAK:n hallituksen jäsen

 Simo Zitting, Merimies-Unionin puheenjohtaja, SAK:n hallituksen jäsen (SDP:n liikennetyöryhmän jäsen)

 Heidi Nieminen, PAU:n puheenjohtaja, SAK:n hallituksen jäsen (SDP:n edustaja Kevassa, SDP:n entinen kunnanvaltuutettu Jyväskylästä)

Eräitä muita näkyviä ay-liikkeen aktiividemareita ovat:

 Jaana Ylitalo, PAM:n edunvalvontajohtaja, SAK:n hallituksen jäsen (SDP:n eduskuntavaaliehdokas)

– Håkan Ekström, JHL:n toimialajohtaja, SAK:n hallituksen jäsen

– Ville Kopra, Teollisuusliiton ulkoisen viestinnän päällikkö (entinen valtiovarainministeri Jutta Urpilaisentalouspoliittinen erityisavustaja)

– Vesa Mauriala, JHL:n suunnittelupäällikkö (entinen SDP:n järjestöpäällikkö, entinen Antti Rinteenkampanjapäällikkö, entinen SDP:n ministeriryhmän avustaja, Hyvinkään SDP:n kaupunginvaltuutettu)

 Matti Hirvola, Teollisuuden palkansaajien pääsihteeri (entinen SDP:n ministeriryhmän / Antti Rinteen avustaja),

 Jyrki Konola, PAM:n johdon neuvonantaja ja toiminnanjohtaja (entinen SDP:n ministeriryhmän avustaja, entinen Antti Rinteen erityisavustaja, entinen SDP:n eduskuntaryhmän pääsihteeri)

– Jukka Kärnä, SAK:n elinkeinopoliittinen asiamies (entinen SDP:n kansanedustaja)

 Aslak Haara-Hiltunen, Teollisuusliiton järjestämisvastaava (entinen SDP:n järjestöpäällikkö ja eduskuntavaaliehdokas)

 Harri Järvinen, SAK:n yhteyspäällikkö (entinen valtiovarainministeri Antti Kalliomäen ja Eero Heinäluomanerityisavustaja)

 Joonas Rahkola, SDP:n eduskuntaryhmän ekonomisti (SDP, entinen SAK:n ekonomisti ja entinen Antti Rinteen erityisavustaja)

 


 

Piiraisen mukaan liiton hallitus edellyttää, että lakimuutos ja sen perustelut valmistellaan aidosti kolmikannassa, eli hallituksen ja työmarkkinaosapuolten kesken. Liitto edellyttää myös, että laissa taataan, että irtisanomiskynnys ei laske.


 

 

AKT: Emme hyväksy irtisanomiskynnyksen

laskemista minkään kokoisissa yrityksissä

 

Hallitus jätti viime viikolla irtisanomislakihankekiistan ratkaisemiseksi esityksen, jonka kaikki palkansaajakeskusjärjestöt hyväksyivät ehdollisesti.

 

Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto (AKT)
Marko Piirainen
Marko PiirainenPetteri Paalasmaa / AOP

Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT ei hyväksy irtisanomiskynnyksen laskemista minkään kokoisissa yrityksissä. AKT hallitus linjasi asiasta kokouksessaan torstaina yksimielisesti, liitto kertoo.

AKT:n hallitus päätti myös keskeyttää toistaiseksi hallituksen irtisanomislakihankkeen vastaiset poliittiset työtaistelut. AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen sanoo tiedotteessa, että työtaistelutoimien jatkaminen määräytyy sen mukaan, millainen on hallituksen esitys työsopimuslain muutokseksi.

*

Piiraisen mukaan liiton hallitus edellyttää, että lakimuutos ja sen perustelut valmistellaan aidosti kolmikannassa, eli hallituksen ja työmarkkinaosapuolten kesken. Liitto edellyttää myös, että laissa taataan, että irtisanomiskynnys ei laske.

*

Liiton mukaan järjestön hallituksen kokouksessa käytettiin useita lakiesitystä arvostelevia puheenvuoroja ja paheksuttiin työntekijöiden ja työttömien aseman heikentämistä.

Hallitus jätti viime viikolla esityksen irtisanomislakihankekiistan ratkaisemiseksi, jonka kaikki palkansaajakeskusjärjestöt hyväksyivät ehdollisesti.

 

Hallitus ehdotti järjestöille kompromissia, jossa irtisanomisen asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa tulisi ottaa huomioon työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden määrä. Uudessa ehdotuksessa ei siis enää suoraan määritellä, että uusi laki koskisi enintään kymmenen henkeä työllistäviä yrityksiä.

Hallitus esitti sovintoehdotuksessaan myös muita myönnytyksiä palkansaajille. Paljon arvostelua nostattanut aktiivimalli pantaisiin remonttiin kolmikantaisesti neuvotellen.

 


 

Rotaatiosäännöstä on tullut vihreille ­ongelma. Puolueen ex-vaikuttaja kommentoi tilannetta niin, että ”eduskuntaryhmästä kohta puolet on jotain taksisuhareita ja viihdeohjelmatyyppejä, loput konkareita, joita ei saa valita mihinkään johtotehtäviin”. Ilmeisenä vaarana rotaatiokäytännössä onkin se, että puolueen todelliset vallankäyttäjät ovat muita kuin muodollisesti valitut keulakuvat.


 
Kolumni
 

Kolumni: Vihreä messias ratsastaa

ministeriksi

 

30.10.2018 05:00 | Kauppalehti

Vihreille on tullut ongelma puolueen rotaatiokäytännöstä, Mikko Metsämäki kirjoittaa.

 

 

 

Vihreiden virkaa tekevänä puheenjohtajana viime viikot toiminut Maria Ohisalo ilmoitti maanantaina, ettei asetu ehdolle puolueen pätkäpuheenjohtajaksi.

 

Ohisalo oli selvästi sopinut asiasta vihreiden konkareiden kanssa, joista todennäköisimmin Ville Niinistö uhrautuu messiaaksi pelastamaan puolueen. En usko roolin olevan hänelle pelkästään vastenmielinen.

 

Ohjastamalla vihreät veret seisauttavaan torjuntavoittoon kevään eduskuntavaaleissa Ville Niinistö pelaisi samalla itselleen todennäköisen ministerin paikan seuraavassa hallituksessa.

 

Toisena potentiaalisena puheenjohtajakandi­daattina pidetty Pekka Haavisto on kymmentä vaille presidentti, jota tuskin kiinnostaa lähteä ­kinaamaan sote-uudistuksesta vaalitentteihin.

Ensi kesän puoluekokoukseen asti istuvan pätkäpuheenjohtajan valinnasta päättää muodollisesti ensi lauantaina Helsingissä kokoontuva puoluevaltuusto. Vihreiden tilanne on kuitenkin niin vakava, ettei sen ratkaisemista voi jättää lähinnä kunnallispoliitikoista koostuvan elimen päätettäväksi.

Siksi puoluevaltuusto saa eteensä huolella valmistellun, rautalangasta väännetyn äänestysasetelman, jonka perusteella Niinistö tai joku muu tunnettu konkarivihreä taputetaan vaalivankkureiden vetäjäksi.

 

Äänestyksen tuntua tapahtumaan saadaan sillä, että ehdolle on asettunut myös helsinkiläinen kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto, jota kiinnostanee ennen muuta tarjolla oleva ilmainen julkisuus.

 

Touko Aallon epäonnisen puheenjohtajakauden jäljiltä vihreiden kannatus on laskenut kuukausi­kausia, eikä puolue ole päässyt hyödyntämään IPCC:n ilmastoraportin poliittista potentiaalia lainkaan.

Ongelmien alkulähteen voi löytää puolueen säännöistä, jotka suosivat rotaatiota, eikä puheenjohtaja saa istua jakkarallaan kolmea kaksivuotiskautta pidempää.

Niinpä Ville Niinistö joutui jäämään syrjään nostettuaan vihreät kolkuttelemaan kolmen suuren puolueen kannoille. Hän jatkoi kummittelemalla uuden puheenjohtajan taustalla.

*

Rotaatiosäännöstä on tullut vihreille ­ongelma. Puolueen ex-vaikuttaja kommentoi tilannetta niin, että ”eduskuntaryhmästä kohta puolet on jotain taksisuhareita ja viihdeohjelmatyyppejä, loput konkareita, joita ei saa valita mihinkään johtotehtäviin”.

Ilmeisenä vaarana rotaatiokäytännössä onkin se, että puolueen todelliset vallankäyttäjät ovat muita kuin muodollisesti valitut keulakuvat.

*

Kirjoittaja on Kauppalehden uutispäällikkö

”Rotaatio­säännöstä on tullut vihreille ongelma.”


 


 
Martti Turtola. LEHTIKUVA/ANTTI AIMO-KOIVISTO

Presidenttien luopumisen tuskaa

 

Monista elämäkertateoksistaan tunnettu sotahistorian emeritusprofessori Martti Turtola käsittelee tuoreimmassa teoksessaan Suomen presidenttejä.

 

Suomen itsenäisyyden alussa maassa toimi kaksi valtionhoitajaa, Pehr Evind Svinhufvud ja hänen jälkeensä ratsuväenkenraali Carl Gustaf Emil Mannerheim.

Tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi heinäkuussa 1919 eduskunta valitsi edistyspuolueen Kaarlo Juho Ståhlbergin, hän voitti vastaehdokkaana olleen Mannerheimin äänin 143–50.

 

Kansa valitsee

Vuonna 1925 presidentti valittiin ensimmäistä kertaa yleisillä vaaleilla valitsijamiesten kautta. Suomalaiset eivät vielä olleet sisäistäneet uutta vaalitapaa ja äänestysvilkkaus jäi erittäin alhaiseksi, noin 40 prosenttiin. Vaalit voitti yllättäen maalaisliiton vasta 41-vuotias Lauri Kristian Relander. Osasyy hänen valintaansa oli yleinen varmuus, että Ståhlberg jatkaisi vielä toisen kauden.

Toisin kävi. Martti Turtola arvioi, että Ståhlberg oli erittäin kyllästynyt poliittiseen peliin. Ståhlberg itse kannatti seuraajakseen Suomen pankin pääjohtaja Risto Rytiä, joka olikin hyvin lähellä tulla valituksi.

Päinvastoin kuin edeltäjänsä, Relander oli halukas jatkamaan presidenttinä toisen kauden. Hänellä tosin ei ollut edes oman puolueensa täyttä tukea, joten ehdokkuus jäi haaveeksi. Relanderia on useissa arvioissa pidetty Suomen historian heikoimpana presidenttinä.

Vuoden 1931 valitsijamiesvaalit saivat jo enemmän huomiota, äänestysprosentti nousi noin 47:ään. Kansalaisten mielenkiintoa vaaleja kohtaan lisäsi, että Ståhlberg lähti jälleen mukaan kamppailuun, mutta hän hävisi erittäin täpärästi kokoomuksen Svinhufvudille.

Kuusi vuotta myöhemmin kokoomus kannatti istuvaa presidenttiä, Ståhlbergin takana olivat edistyspuolue ja joitakin pienpuolueita. Äänestysaktiivisuus oli noussut jo lähes 59 prosenttiin. Vasemmistolle tärkeintä oli estää istuvan presidentin uudelleenvalinta, joten lopulta maalaisliiton Kyösti Kallio voitti Svinhufvudin valitsijamiesten vaalin toisella kierroksella äänin 177-104.

 

Poikkeusajat

Kallio joutui siihenastisista presidenteistä vaikeimpaan tilanteeseen. Talvisota kulutti hänen voimiaan ja hän sai halvauskohtauksen elokuussa 1940. Tämän jälkeen presidentin sijaisena toimi pääministeri Risto Ryti. Marraskuussa Kallio luopui tehtävästään.

Poikkeusoloista johtuen vuoden 1937 vaalien valitsijamiehet suorittivat uuden presidentin valinnan myös joulukuussa 1940. Pääministeri Rytillä oli vahva kannatus, hän sai vaalissa peräti 288 ääntä. Vuonna 1943 hänet valittiin jatkokaudelle.

Hän luopui tehtävästään elokuussa 1944. Turtolan mukaan Ryti olisi halunnut johdattaa Suomen sodasta pois, mutta se tehtävä jäi poikkeuslailla presidentiksi valitulle Mannerheimille.

Mannerheimiin Turtola ei suhtaudu kovinkaan positiivisesti. Professori jopa arvioi, että marsalkka käytti presidenttikautenaan heikkenevää terveyttään myös taktisesti hyväksi vetäytymällä sairaalahoitoon aina vaikeiden poliittisten kysymysten tullessa eteen. Kirjan tekijä kuvaa Mannerheimiä muun muassa Tamminiemessä majailevaksi sairaaksi ja kiukuttelevaksi vanhukseksi.

 

Paasikivi-Kekkonen

Mannerheimin luovuttua virastaan vuonna 1946 eduskunta valitsi seuraajaksi kokoomuksen Juho Kusti Paasikiven. Vuonna 1950 pidettiin pitkästä aikaa normaalit valitsijamiesvaalit ja istuvan presidentin uudelleenvalinta oli jo etukäteen itsestään selvää.

Vuonna 1956 maalaisliiton Urho Kaleva Kekkonen tuli tasavallan presidentiksi hyvin dramaattisissa vaaleissa. Näihin vaaleihin Paasikivikin vedettiin mukaan aivan viime hetkillä.

Kekkosen pitkän presidenttikauden yksi kohokohta oli kesän 1975 ETYK–kokous Helsingissä. Teoksessa kysytäänkin, miksi jo osittain dementoitunut Kekkonen lähti vielä 1978 vaaleihin? Joka tapauksessa Kekkonen valittiin ylivoimaisella ääntenenemmistöllä jatkokaudelle.

Presidentin loppukausi oli onneton, hänen todellinen kuntonsa paljastui viimeistään Islannin kalastusmatkalla elokuussa 1981. Kekkosen aika oli ohitse.

 

Paluu parlamentarismiin

Vuoden 1982 ”Manu –ilmiö” ulottui yli puoluerajojen. Ensimmäistä kertaa presidentiksi valittiin sosialidemokraatti Mauno Henrik Koivisto. Hänen kaudellaan Suomessa toteutettiin valtiosääntöuudistus, mikä vahvisti parlamentarismia. Tätä korostaa Koiviston kieltäytyminen asettumasta ehdolle kolmannelle kaudelle vuoden 1994 vaaleissa.

Vuonna 1994 tasavallan presidentiksi valittu Martti Ahtisaari (sd.) tuli politiikan ulkopuolelta, mikä kostautui seuraavissa vaaleissa. Turtola kirjoittaa, että Ahtisaari joutui häikäilemättömän poliittisen pelin ja juonittelujen kohteeksi. Hän oli käytettävissä toiselle kaudelle, muttei hinnalla millä hyvänsä.

 

Sdp:n Tarja Halonen valittiin vuonna 2000 ensimmäisenä naisena tasavallan presidentiksi. Vaalikamppailu kuutta vuotta myöhemmin oli hänelle raskas kokemus, Sauli Niinistö hävisi vain hieman yli 100 000 äänellä. Niinistö puolestaan voitti vuoden 2012 ja 2018 presidentinvaalit.

Martti Turtola: Luopumisen tuska. Suomen presidentit ja vallasta luopumisen vaikeus. 269 sivua. Tammi.

 

Kirjoittanut JARKKO KEMPPI

 


 

”Maahanmuuttovastaisessa ja äärioikeistolaisessa keskustelussa esiintyvä polarisoiva ja väkivaltaa lietsova argumentointi tuottaa silti oikeutusta ja merkitystä väkivallan käytölle”, Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Daniel Sallamaa kirjoittaa.


 

 

Politiikasta: Vastarintaliikkeen tulevaisuutta

vaikea ennustaa – ”Osa saattaa ryhtyä

suoraan toimintaan”

 
Luotu: 
26.10.2018 12:07

  • Kuva: Colourbox
    Kuva
    Kuvituskuva. Tutkijan mukaan Vastarintaliikkeen lakkauttamisen myötä osa jäsenistä saattaa ryhtyä suoraan toimintaan, mutta tämä on vain yksi mahdollinen kehityskulku.
 
|

Maahanmuuttovastainen ja äärioikeistolainen liikehdintä on voimistunut Suomessa 2010-luvulla ja saavuttanut tähänastisen huippunsa vuosina 2015–2016 turvapaikanhakijoiden laajamittaisen Suomeen tulon myötä. Näin kirjoittaa Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Daniel Sallamaa Politiikasta-verkkolehdessä.

 

Sallamaan artikkeli liittyy Helsingin yliopistossa juuri ilmestyneeseen raporttiin aiheesta.

Vuoden 2015 jälkeen toiminta ei ole ollut enää yhtä aktiivista. Kenttä on hajanainen ja järjestäytymätön, Sallamaa toteaa. 

 

”Varsinaiseen katuaktivismiin säännöllisesti osallistuvien henkilöiden määrä on pysynyt suhteellisen maltillisena koko 2010-luvun ajan. Kyseessä on pikemminkin satojen kuin tuhansien henkilöiden joukko. Toiminta on myös alkanut hiipua”, Sallamaa kirjoittaa.

Sallamaan mukaan liikehdinnän tulevaisuutta on vaikea ennustaa.

”Vaikka katuaktivismin määrä on syksylle 2018 tultaessa vähentynyt, sosiaalisen median keskustelu jatkuu edelleen kiivaana”, hän toteaa.

 

Sosiaalisella medialla on Sallamaan mukaan hyvin merkittävä asema osana 2010-luvun maahanmuuttovastaista ja äärioikeistolaista liikehdintää.

Suomen Vastarintaliike on Sallamaan mukaan ollut jokseenkin poikkeuksellinen ryhmä sikäli, että sen jäsenet ovat harjoittaneet itseään ”kamppailulajeissa sekä muissa kumoukselliseen toimintaan valmentavissa aktiviteeteissa”. Toisaalta Vastarintaliikkeen vallankumouksellisuus on toistaiseksi pysytellyt suunnitelman tasolla.

 

Sekä Pirkanmaan käräjäoikeus että Turun hovioikeus ovat määränneet Suomen Vastarintaliikkeen lakkautettavaksi. Tuomio ei kuitenkaan vielä ole lainvoimainen, sillä ei ole tiedossa, eteneekö asia Korkeimpaan oikeuteen. Lue lisää: Turun hovioikeus julistaa: Pohjoismainen vastarintaliike lakkautettu

”Jos lakkauttamispäätös jää lopulliseksi eikä Vastarintaliike pysty jatkamaan toimintaansa uutenakaan yhdistyksenä, osa sen jäsenistä saattaa ryhtyä suoraan toimintaan. Tämä on kuitenkin vain yksi monista mahdollisista kehityskuluista”, Sallamaa kirjoittaa.

Sallamaan mukaan sanojen ja tekojen välinen suhde ei ole yksioikoinen ja monet liikkeet tuottavat runsaasti väkivaltaa lietsovaa tai puolustelevaa materiaalia kuitenkaan ryhtymättä väkivallantekoihin.

 


 

– Suomi on kymmenen vuoden taantuman jälkeen vihdoin kasvu-uralla. Hyvinvointiyhteiskuntamme rahoituksen turvaaminen vaatii kuitenkin vähintään 75 prosentin työllisyysasteen. Rinne haluaa antaa ay-eliitille aseman jonkinlaisena eduskunnan ylähuoneena, jolla on vähintäänkin veto-oikeus Suomen lainsäädäntöön. Silloin ei synny rakenteellisia uudistuksia ja työllisyystavoitteeseen ei päästä, Sampo Terho kirjoittaa.

 

Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho. LEHTIKUVA/MARTTI KAINULAINEN

”Antti Rinne haluaa antaa ay-eliitille aseman

jonkinlaisena ylähuoneena

 

 

Sampo Terho epäilee SDP:n hallituskelpoisuutta.

– Entä jos ay-eliitti onnistuu puskemaan Antti Rinteen pääministeriksi kuten aiemmin SDP:n puheenjohtajaksi, millaisen hallituksen saisimme vai saisimmeko ollenkaan. Kuka oikeastaan suostuu hänen kanssaan hallitusyhteistyöhön, jos SDP:n linja pysyy nykyisenä, kysyy Sinisen tulevaisuuden puheenjohtaja Sampo Terho blogissaan.

 

Hänen mielestään on välttämätöntä tietää, mitkä leikkaukset ja uudistukset Rinne aikoo perua. Ja mitkä puolueet ovat niillä ehdoilla mukana seuraavassa hallituksessa.

*

– Rinne on vastustanut lähes kaikkia hallituksen uudistuksia ja säästöjä. Hän on luvannut miljardien edestä uusia menonlisäyksiä kertomatta, mistä rahat otetaan. Nämä lupaukset ovat mahdottomia. Jos Rinne jatkaa tällä linjalla, hän ei pysty kokoamaan enemmistöhallitusta, vaikka voittaisikin vaalit. Herää kysymys, onko SDP ylipäänsä hallituskelpoinen puolue?

*

 

Terhon mukaan olisi korkea aika kuulla, mitkä lupauksista Rinne aikoo pitää.

– Oletettavaa tietenkin on, että Rinne pettää pääosan äänestäjille tekemistään lupauksista heti vaalien jälkeen, eli jo hallitusneuvotteluissa. Jos hän aikoo tuhota nykyisen hallituksen uudistukset, jotka ovat johtaneet talouden ja työllisyyden kasvuun, on varsin todennäköistä, etteivät nykyiset hallituspuolueet lähtisi mukaan hänen hallitukseensa. Siksi on välttämätöntä tietää, mitkä lupauksensa hän aikoo perua. Äänestäjien kuluttajasuojakin vaatii tätä, Terho kirjoittaa.

Rinteen lupaus vahvistaa ay-liikkeen asemaa Suomen lainsäädännössä on Terhon mukaan tuhoisa.

*

– Suomi on kymmenen vuoden taantuman jälkeen vihdoin kasvu-uralla. Hyvinvointiyhteiskuntamme rahoituksen turvaaminen vaatii kuitenkin vähintään 75 prosentin työllisyysasteen. Rinne haluaa antaa ay-eliitille aseman jonkinlaisena eduskunnan ylähuoneena, jolla on vähintäänkin veto-oikeus Suomen lainsäädäntöön. Silloin ei synny rakenteellisia uudistuksia ja työllisyystavoitteeseen ei päästä, Terho kirjoittaa.

 


 

– SAK pitää kuitenkin hampaat irvessä kiinni siitä, että järjestäytymättömien yritysten ja ihmisten oikeustoimikelpoisuus olisi heikompi kuin järjestäytyneiden. Eli nimenomaan ei-yhdenvertainen, hän toteaa niin ikään Twitterissä.

 

Juhana Vartiainen. LEHTIKUVA / MIKKO STIG

Juhana Vartiainen: SAK pitää hampaat irvessä kiinni epätasa-arvosta

 

Kansanedustaja ihmettelee SAK:n puheenjohtajan esittämää näkemystä.

 

Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen katsoo, että SAK pyrkii toimillaan rajoittamaan järjestäytymättömien yritysten ja ihmisten oikeustoimikelpoisuutta järjestäytyneitä heikommaksi. Näkemys liittyy SAK:n puheenjohtaja Jarkko Elorannan esittämään kantaan siitä, että liittojen lakoissa olisi kyse palkansaajien yhdenvertaisuudesta.

 

– Hallituksen irtisanomislakiesitys on susi ja sitä vastaan ayliike protestoi. Palkansaajien yhdenvertaisuus ei ole puoluepoliittinen kysymys, vaan perusoikeuskysymys, Eloranta sanoi yhteisöpalvelu Twitterissä.

Vartianen ihmettelee esitettyä perustelua.

– SAK pitää kuitenkin hampaat irvessä kiinni siitä, että järjestäytymättömien yritysten ja ihmisten oikeustoimikelpoisuus olisi heikompi kuin järjestäytyneiden. Eli nimenomaan ei-yhdenvertainen, hän toteaa niin ikään Twitterissä. 

 

juhana vartiainen@filsdeproust 
 

SAK pitää kuitenkin hampaat irvessä kiinni siitä, että järjestäytymättömien yritysten ja ihmisten oikeustoimikelpoisuus olisi heikompi kuin järjestäytyneiden. Eli nimenomaan ei-yhdenvertainen.

Jarkko Eloranta@ElorantaJa
 

Hallituksen #irtisanomislaki'esitys on susi ja sitä vastaan #ayliike protestoi. Palkansaajien yhdenvertaisuus ei ole puoluepoliittinen kysymys, vaan perusoikeuskysymys. @duunarit https://yle.fi/uutiset/3-10467153 

Näkökulma: Erkki Tuomiojan toivoisi itse kertovan hänen juonimishistoriansa historian alun, Zavidovon vuodosta 1972, jossa hän puukotti Urho Kekkosen ulkopolitiikkaa suoraan selkään, jäämättä koskaan kiinni? Sijaiskärsijöitä olivat muut. - Pitkien puukkojen, SAK taustaisen Antti Rinteen selkäänpuukotusoperaatio puheenjohtaja Jutta Urpilaista vastaan, on vielä ihmisten muistissa, vaikka aikaa on kulunut jo viisi vuotta. Tämä tosiasia osoittaa, että hän ei ole todellista Suomen pääministeriainesta 2019 - kansainvälistymistaidoista puhumattakaan? - KimsBlog

 

Päivi Lipponen. LEHTIKUVA / SEPPO SAMULI

  

Päivi Lipponen Erkki Tuomiojan kirjasta: Huh,

kuinka likaista ajattelua

 

 

Ex-kansanedustaja kertoo hänelle jysähtäneen karmea takauma politiikasta.

 

Sdp:n kansanedustajana 2007-15 toiminut nykyinen kirjailija Päivi Lipponen kertoo Facebookissa lukeneensa tästä avautuvan jutun Helsingin Sanomista.

– Aamulla jysähti karmea takauma politiikasta, kun luin (Unto) Hämäläisen selostuksen (Erkki) Tuomiojan kirjasta. Nousi tunne ”sinäkinbrutukseni”. Huh, kuinka politiikan mindset (ajattelutapa) on likaista, Päivi Lipponen kirjoittaa.

 

Kirjassa Erkki Tuomioja kertoo, miten hän oli juonimassa Paavo Lipposen syrjäyttämistä Sdp:n puheenjohtajan paikalta. Jo tuolloin mukana oli myös Antti Rinne.

 

– Tuo juonittelu… Useat ihmiset ovat kokeneet mitä työpaikoilla on selkäänpuukotus ja kiusaaminen. Se vierottaa ihmisiä, Päivi Lipponen kommentoi.

Lipponen kysyy ”kuinka paljon hukkaamme osaamista ja innostusta tuolla mindsetilla?”.

 


 

Sasin mukaan sekä kommunismi että fasismi syyllistyivät viime vuosisadalla historian suurimpiin ihmisoikeusrikoksiin ja murhasivat miljoonia ihmisiä. Euroopan neuvosto on tuominnut kummatkin ideologiat yhdenvertaisesti.

 

Kimmo Sasi. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Kimmo Sasi: Taistolaisuus ei ollut harmiton

nuorisoliike

 

 

Liikkeen tavoitteena oli ex-kansanedustajan mukaan työväenluokan diktatuuri.

 

Kokoomuksen entinen kansanedustaja Kimmo Sasi toteaa mielipidekirjoituksessaan Helsingin Sanomissa, että HS:ssa julkaistu analyysi antoi väärän kuvan taistolaisuudesta harmittomana nuorisoliikkeenä.

– Tuon ajan taistelut kokeneena puolustuskirjoitus antoi väärän kuvan ilmiöstä, Kimmo Sasi kirjoittaa.

Sasi vertaa taistolaisuutta Isänmaalliseen kansanliikkeeseen, joka syntyi Suomessa 1930-luvulla fasismin ja Saksan taloudellisen menestyksen siivittämänä.

– Vastaavasti Neuvostososialismin propagandamenestyksen myötä meille syntyi Neuvostoliittoa ihaillut taistolaisliike. Sen tavoitteena oli siirtyä työväenluokan diktatuuriin ja murskata kapitalismi. Tavoite oli tärkeämpi kuin demokratia ja ihmis­oikeudet.

 

– Saksa on häviäjävaltiona tehnyt hienoa työtä ihmisoikeuskasvatuksessa. Neuvostoliiton voitettua sodan Venäjä ei ole tehnyt vastaavaa. Sen sijaan monet Itä-Euroopan valtiot ovat ottaneet vastuun kommunismin rikoksista ihmisyyttä vastaan.

– Sinänsä sovinnollista mutta vastuun pakoilua on todeta, ­että ”Neuvostoliittoon taistolaiset suhtautuivat tietenkin hyvin naiivisti”. Näin kai sitten voidaan sanoa myös 1930-luvun IKL:n suhtautumisesta natsi-Saksaan, Sasi jatkaa.

Hänen mukaansa ”tyypillistä vahingollisille ääriliikkeille on usko omaan asiaan, jolloin totuus, demokraattisten vaalien tuloksen ja ihmisoikeuksien ja oikeuslaitoksen kunnioittaminen unohdetaan”.

– Suomi tarvitsisi varsinkin nyt kansalaiskasvatusta varten fasismin ja kommunismin ihmis­oikeusrikosten museon. Elo­kuva Ikitie kuvaa sitä, etteivät suomalaisetkaan ole täysin välttyneet raaimmilta rikoksilta. Museossa voitaisiin analysoida, kuinka taistolaisliike saattoi syntyä. Meidän on opittava mekanismeista, jotka hullaannuttavat nuorison ääriajatteluun.

 


 

Kansalaisia huolettaa aivan liian vähän, mistä poliittisen kampanjoinnin datat ovat peräisin, miten data on kerätty ja jaettu sekä ovatko sovelletut menettelyt laillisia ja läpinäkyviä. Kansalaisten tulisi olla perillä siitä, mistä mainokset tulevat ja kuka ne on maksanut sekä mihin niillä pyritään. Nyt niin ei ole. Vaalilainsäädäntömme laahaa pahasti jäljessä.

 

Googlen käyttäjä luovuttaa itsestään muun muassa sijaintitietoja. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

Matti Wiberg: Poliittinen kampanjointi

digitalisoituu

 

Data-analytikan kehitys on mullistamassa poliittisen kampanjoinnin tapoja ja vaikutuksia sekä puolueiden toimintatapoja.

Kuluttajademografisia tietoja samoin kuin kansalaisten käyttäytymistä ja asenteita koskevaa dataa syntyy ja kerätään sekä analysoidaan kiihtyvällä vauhdilla. Tällaista dataa voidaan käyttää myös poliittisen kampanjoinnin tarpeisiin. Ihmisten yksityisyydensuoja on koetteilla.

Harva meistä on ihastunut ajatuksesta, että äänestyskäyttäytymistämme määrittäisi pitkälle se, mitä uutisvirrassamme sattuu kulloinkin olemaan. On kuitenkin jo osoitettu vakuuttavasti, että uutisvirtamme vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseemme.

 

Jo nyt on massiivisessa käytössä joukko tekniikoita, joilla hankitaan kampanjoinnissa hyödyllisiä tietoja.

Näitä ovat, esimerkiksi:

 

1 Yksityiskohtaiset yleisösegmentoinnit eli sen kartoittaminen, millaisiin väestöryhmiin äänestäjät jakautuvat kohdennetun mainonnan tehostamiseksi.

*

2 Eri laitteista kerätyn informaation yhteen kokoaminen. Kuluttaja luovuttaa jatkuvasti puhelimensa ja esimerkiksi Googlen käyttämisellään itsestään tietoja, sijaintitiedot mukaan lukien. Näitä voidaan yhdistellä.

*

3 Psykografiikkatekniikoiden soveltaminen. Näillä tarkoitetaan asennekartoituksia, joilla pyritään asenteiden ja tunteiden selville saamiseen. Jopa ihmisen äänensävystä voidaan eritellä hänen tunnetilojaan. Näin saatujen tietojen avulla hänelle voidaan kohdentaa juuri otollista aineistoa, mm. mainoksia. Nämä tekniikat kartoittavat henkilön persoonallisuustyyppiä, asenteita, tunteita ja kiinnostuksenkohteita.

*

4 Tekoälyä ja koneoppimista voidaan hyödyntää esimerkiksi sisältöä automaattisesti tuottamalla sekä äänestystulosten ennakointiin henkilökohtaisen datan perusteella.

*

5 Uusien jakelukanavien käyttöönotto. Digitaaliset videot, kannettavat teknologiat (wearable tech), esimerkiksi älyvaatteet sekä virtuaalinen todellisuus (VR) ovat kaikki käytettävissä myös poliittiseen kampanjointiin. Eräs viheliäinen sovellus eli ”deepfakes”-kasvonvaihtoalgoritmi eli ohjelmisto joka mahdollistaa sanojen sijoittamisen poliittisen kilpailijan suuhun.

*

6 Sentimenttianalyysilla voidaan kartoittaa ihmisten kantoja, asenteita tai mielipiteitä jostakin tietystä aihepiiristä, henkilöstä tai poliittisesta ehdotuksesta. Tätä tietoa voidaan käyttää kampanjan suuntaamiseen ja poliittisten avausten testaamiseen. Näissä tekniikoissa sovelletaan luonnollisen kielen prosessointia (Natural Language Processing, NLP), joka on eräänlaista tietokoneistettua koneoppimista tekstianalyysin keinoin.

Näitä menetelmiä otetaan jatkuvasti käyttöön. Vuoden 2017 Ison Britannian vaaleissa käytetyistä mainosrahoista peräti 40 % oli digitaalimenetelmien soveltamisesta aiheutuneita kuluja.

*

Vaakalaudalla ovat kuitenkin aivan perustavat arvot: poliittisen kampanjoinnin totuudenmukaisuus, reiluus, kilpailijoiden kunnioittaminen, ylipäänsä luottamuksen ylläpitäminen kampanjointia kohtaan.

 

Ainakin puolueiden tulisi sitoutua yhteisiin sääntöihin. Näitä sääntöjä koskeva keskustelu ei ole meillä vielä alkanutkaan.

EU:ssa komissio on uudistamassa puoluerahoitusta koskevaa sääntelyään. Tavoitteena on sakottaa niitä, jotka väärinkäyttävät äänestäjien yksityisiä tietoja vaikuttaakseen vaalikampanjoihin.

 

Tavoitteena on estää Facebook-Cambridge Analytican kaltaiset väärinkäytösskandaalit tulevaisuudessa. Nämä yrityksethän väärinkäyttivät miljoonien Facebook-käyttäjien tietoja.

 

Komission suunnitelmissa on, että sakko väärinkäytöksestä olisi noin viisi prosenttia puolueen vuosibudjetista. Sakko koskisi eurooppalaisia puolueperheitä, jotka yhdistävät kansallisia puolueita eurooppalaisella tasolla.

 

Ehdotus vaatii niin EU:n jäsenmaiden kuin Euroopan parlamentin hyväksynnän. Niiden hankkimiseen tähdätään ennen ensi vuoden Euroopan parlamentin vaaleja.

EU:n tavoitteena on myös suositella kansallisille hallituksille, etteivät ne hyväksyisi digitaalista poliittista mainontaa, jota vastaanottaja nimenomaisesti ei ole tilannut.

Korkea aika olisi Suomessakin aloittaa tätä koskeva säädössuunnittelu ja pelisääntöjen luominen puolueiden kesken.

 


 

Korkman kehottaa luomaan säätelyä ja politiikkaa, joka kantaa huolta koko väestöstä. – Hyvinvointivaltio on markkinatalouden eettinen perusta. Sillä on keskeinen rooli kansalaisten luottamuksen ylläpitämisessä, mikä on olennaista toimivan demokratian kannalta, Korkman toteaa.

 

Professori Sixten Korkman. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

Sixten Korkman: Populismi on traaginen liike

 

 

Talousasiantuntijan mukaan populistien ajama politiikka on usein haitallista myös liikkeiden kannattajille.

”Populismi on onnettomien ihmisten traaginen liike”, sanoo talousasiantuntija Sixten Korkman kolumnissaan Helsingin Sanomissa. Korkmanin mukaan kansallismielinen populismi on seurausta talouden epävakaistumisesta ja sosiaalisesta eriarvoistumisesta.

– Tyytymättömyyden taustan voi ymmärtää hyväksymättä tarjottua lääkettä. Populismi on onnettomien ihmisten traaginen liike. Näin siksi, että sen ajama politiikka on yleensä joko merkityksetöntä tai haitallista myös kannattajiensa kannalta.

 

Korkmanin mukaan ”markkinafundamentalistinen hurmio” on ajanut yhteiskunnan umpikujaan Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Eliitit ovat myös usein suhtautuneet populismiin ylimielisesti.

– Tämä on perusteetonta ja vaarallistakin.

Tyytymättömyyden taustalla on erityisesti se, että keskiluokan elintaso on polkenut paikallaan viime vuosikymmenten aikana. Monia myös risoo se tapa, jolla vuoden 2008 finanssikriisissä kärsineet pankit pelastettiin veronmaksajien kustannuksella.

– Olisi aivan luonnollista, jos populismin syyttävä sormi osoittaisi huonosti säädeltyä rahoitusjärjestelmää ja räikeitä tuloeroja. Mutta ei: syntipukkia haetaan EU:sta, muukalaisista, eliitistä tai mediasta.

 

 


 

– Koska työikäisten osuus laskee jyrkästi, hyvinvointivaltion säilymiseksi tarvitaan pian reformeja, jotka turvaavat työn­tarjonnan potentiaalin kasvun. Pitää purkaa kustannustasonongelmat, joita taannoin loivat ja kasvattivat tupot ja Sari Sairaanhoitaja -kampanjat.

 

Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

Juhana Vartiainen HS:lle: SDP on jäänyt ay-

liikkeen vangiksi

 

Kansanedustajan mielestä kokoomus on sosiaalidemokratisoitunut.

Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen oli nelisenkymmentä vuotta demari. Vartiainen oli nuorena heittäytynyt demarileiriin osittaisena protestina porvarilliselle taustalleen, kertoo Helsingin Sanomat.

– Kotini edusti oikeistolais-kristillisiä perinnäisarvoja, mutta ilmapiiri oli boheemi, Juhana Vartiainen kertoi HS:lle.

Tutkijana ja tutkimusjohtajana Vartiainen edusti kysynnästä huolehtivia keynesiläisiä virtauksia. Viimeisimmän talouskriisin aikana hänen ajattelunsa alkoi kuitenkin vähitellen kääntyä.

 

Väestön jyrkkä ikääntyminen edellyttää hänen mukaansa sellaisia työelämän uudistuksia, joihin työmarkkinajärjestelmä ja ay-liike eivät Var­tiaisen mielestä taivu tai kykene.

 

Vartiaisen omaa kääntymystä nopeutti, että hän arvioi SDP:n jääneen ajatuksellisesti ay-liikkeen vangiksi. Samaan aikaan hänen aiempi inhokkipuolueensa, ”kypäräpappikokoomus”, osoitti valmiuttaan uudistuksiin ja ymmärtämystään hyvinvointivaltiolle.

– Myönteisessä mielessä kokoomus on sosiaalidemokratisoitunut, Vartiainen arvioi.