Attendo ja Imatran kaupunki ilmoittivat maanantaina suuresta sote-kiinteistökaupasta. Attendo ostaa Imatralta yhdeksän sote-kiinteistöä. Kaupan kokonaisarvo on 21 miljoonaa euroa. Kauppa on Attendon tähän mennessä suurin sote-kauppa.


 

 

Kilpailu kuntien sote-kiinteistöistä kiihtyy –

Attendo avasi pelin Imatran jättikaupalla

 

Attendo sementoi kokonaisen kaupungin hoiva-alan itselleen.

 

Kotimaa
Honkaharjun sairaala
Yle
 
 

Attendon Imatralla sopimat suuret sote-kiinteistökaupat konkretisoivat sen, mitä on nyt käynnissä eri puolilla Suomea: Terveyspalveluyritykset etsivät kunnista kiihtyvällä vauhdilla sote-kiinteistöjä ostettavaksi.

 

Myös Attendo käy ostoneuvotteluja useassa paikkaa.

 

– Kyllä niitä on paljon. Kunnissa on nyt herätty siihen, että soten jälkeisessä elämässä kiinteistöt eivät enää olekaan kuntien toiminnan ytimessä, Attendon toimitusjohtaja Pertti Karjalainen sanoo.

Esimerkiksi Etelä-Karjalassa terveyspalveluyritykset ovat olleet yhteydessä maakunnan kaikkiin kuntiin.

 

Attendon suurin sote-kauppa

– Kyllä tämä on suuri tämän tyyppisenä kauppana, vaikka miljardiliikevaihtoa pyörittävä yritys olemmekin, Attendon toimitusjohtaja Pertti Karjalainen sanoo.

Imatran myymät sote-kiinteistöt ovat pääosin vanhusten hoivakiinteistöjä. Kauppojen lisäksi Attendo sitoutuu rakentamaan Imatralle vielä kolme uudisrakennusta, joihin tulee 120 hoiva- ja asuntopalvelupaikkaa. Uudisrakennusten hinta on vähintään 15 miljoonaa euroa.

Kaupat vaativat vielä Imatran kaupunginvaltuuston hyväksynnän.

 

Attendo sementoi Imatran hoivasektorin itselleen

Osassa Attendon ostamista hoivakiinteistöistä toimii nykyään Etelä-Karjalan kuntien omistama Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri, Eksote, jonka osakas Imatran kaupunki on.

Eksoten jatko Imatran hoiva-alalla on nyt epävarmaa.

– Attendo voi irtisanoa vuokrasopimuksemme ja sen jälkeen meillä ei ole Imatralla enää paikkaa, missä toimia, Itkonen kiteyttää.

Eksoten toimitusjohtajan mukaan Imatra käytännössä ulkoistaa kiinteistökaupalla hoivasektorinsa Attendolle.

– Attendo saa ylivertaisen aseman Imatralla, koska meillä ei ole mahdollisuutta kilpailla kiinteistöostoilla. Meillä ei ole pääomasijoittajan isoja rahoja kiinteistöostoihin ja kuntien rahoilla me emme voi ottaa isoja riskejä, Itkonen korostaa.

– Attendo hoitaa suvereenisti Imatran hoivasektorin ja tuskin siellä jää paljon mahdollisuuksia edes pienille yrittäjille, Itkonen kiteyttää uuden asetelman.

 

Epävarmuus ajaa kauppoihin

Sote-uudistuksen luoma epävarmuus on pistänyt kunnat pohtimaan sote-kiinteistöjensä tulevaisuutta. Kunnat pelkäävät, että niille on jäämässä sote-pelissä huonot kortit käteen kunnallisten sote-kiinteistöjen muodossa.

– Kunnilla ei ole selvyyttä siitä, mikä niiden kiinteistöjen tarkka kohtalo on, koska se on jätetty tässä maakuntapaketissa avoimeksi, Kuntien takauskeskuksen toimitusjohtaja Heikki Niemeläinen sanoo.

Epävarmuus tulevaisuudesta on luonut terveyspalveluyrityksille otollisen markkinan, jota esimerkiksi Attendo pyrkii hyödyntämään täysimääräisesti hyväkseen.

– Kunnat katsovat, että onko heillä vastapuolena sellainen toimija, jolla on rahaa vai sellainen, jolla ei ole rahaa. Ei tämä sen kummempaa avaruusmatematiikkaa ole, Kuntien takauskeskuksen toimitusjohtaja Heikki Niemeläinen sanoo.

 

Maakunnilla säilyy päätäntävalta

Imatran tapauksessa näyttää, että Attendolle olisi muodostumassa käytännössä hoivamonopoli Imatralle. Kuinka vaarallinen tällainen tilanne sitten on sotea tulevaisuudessa pyörittäville maakunnille?

Kuntien takauskeskuksen toimitusjohtaja Heikki Niemeläisen mielestä maakunnilla säilyy valinnanmahdollisuus myös tulevaisuudessa.

– Se, että joku toimija omistaa kiinteistöjä, ei luo tälle toimijalle yksinoikeutta sote-palvelujen tuottamiseen, Niemeläinen korostaa.

 

Niemeläisen mielestä joku muu toimija, esimerkiksi maakunnallinen sosiaali- ja terveyspiiri, voi tarvittaessa rakentaa oman sote-rakennuksen ja tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluja itse, jos terveyspalveluyrityksen palvelut eivät tyydytä.

Eksoten toimitusjohtaja Pentti Itkonen ei ole yhtä vakuuttunut asiasta.

– Jos Attendo nyt saa Imatralla tällaisen ylivertaisen aseman, niin kyllä meidän on hyvin vaikeaa kilpailla sen kanssa, Itkonen sanoo.

 


 

Britannia käyttää kirjastoihin noin 16,50 euroa per asukas, Suomi lähes 58 euroa. YK:n vertailuissa Suomi sijoittuu lukutaidon osalta maailman kärkeen. Suomalaiset lainaavat vuosittain lähes 68 miljoonaa kirjaa.

 

Konseptikuva uuden keskustakirjaston 2. kerroksen parvekkeesta. / Oodi

Suomea hehkutetaan maailmalla – ”kulkee

vastavirtaan”

 

The Guardian -lehti suitsuttaa suomalaisia kirjastoja.

 

Brittilehti the Guardianin mukaan suomalaiskaupungit ovat ihanteellisia paikkoja kirjastojen ystäville.

– Helsingin huippumoderni Oodi-kirjasto nousee eduskunnan edustalle. Kirjastossa on elokuvateatteri, äänitysstudio ja yhteinen työtila. Se sopii täydellisesti kirjallisesti valistuneelle kansakunnalle, joka on viemässä julkista opetustaan uudelle tasolle, Tash Reith-Banks kirjoittaa.

 

Kirjastoala on ollut olleet viime vuosina vaikeuksissa ympäri maailmaa. Budjettileikkaukset ja vähentyneet kävijämäärät ovat johtaneet kirjastojen sulkemisiin monissa maissa.

The Guardian huomauttaa Suomen kulkevan vastavirtaan, kuten Helsinkiin nouseva uusi keskustakirjasto osoittaa.

– En usko, että Suomi olisi voinut antaa parempaa lahjaa kansalleen. [Oodi-kirjasto] kuvastaa oppimisen ja koulutuksen merkitystä, mikä on ollut keskeisestä Suomen kehityksen ja menestyksen kannalta, the Guardianin haastattelema Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar sanoo.

 

Nasima Razmyar@NasimaRazmyar
 
 

Guardian ylistää artikkelissaan suomalaista kirjastoa. @keskustakirj'asto Oodia kommentoin mm. seuraavin sanoin: "It symbolises the significance of learning and education, which have been fundamental factors for Finland’s development and success”. https://www.theguardian.com/cities/2018/may/15/why-finlands-cities-are-havens-for-library-lovers-oodi-helsinki?CMP=share_btn_tw …

 

 

The borrowers: why Finland's cities are havens for library lovers

Helsinki’s state-of-the-art Oodi library will stand opposite parliament and boast a cinema, recording studio and makerspace. It’s a perfect fit for a literate nation taking public learning to the...

theguardian.com
 

– Minulta usein kysytään, saadaanko se kolmen miljardin euron säästö aikaan, kun tulee näitä muutoskustannuksia päälle. Vaikka minulle on monesti sanottu, että älä aina sano, että toimeenpano ratkaisee, niin tässä asiassa sen ratkaisee vain ja ainoastaan toimeenpano, hän sanoi.


 

 

Yleisö ihmetteli kustannuksia ja

palkkaharmonisointia sote-kiertueella:

”Lähes vaiettu asia” 

Luotu: 
15.5.2018 17:10

  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Alma Talent
    Kuva
    Päivi Nergin mukaan kysymys palkkojen harmonisoinnista on ollut vaikea. Arkistokuva.
 
|

Maakunta- ja sote-uudistuksen valmistelijat ovat kiertäneet valtiovarainministeriön alivaltiosihteerin Päivi Nergin johdolla huhtikuun loppupuolelta asti maakunnissa puhumassa ja keskustelemassa paikallisten maakunta- ja sote-uudistuksen toimeenpanijoiden kanssa Oma maakunta -kierroksella.

 

Uusi Suomi vieraili tiistaina kiertueen Kanta-Hämeen maakunnan tilaisuudessa Hämeenlinnassa Kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehtaalla.

Nerg ja Kanta-Hämeen maakunnan muutosjohtaja Jukka Lindberg pitivät tilaisuuden alkupuolella puheenvuorot, jonka jälkeen valtaosan aamupäivästä ministeriöiden virkamiehet vastailivat liki 150-päisen kutsuvierasyleisön kysymyksiin. 

 

Yleisöllä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä sekä ennakkoon että paikan päällä joko suullisesti tai nettialustan kautta. Viimeinen osoittautui Hämeenlinnassa ylivoimaisesti suosituimmaksi vaihtoehdoksi, ja mikrofoniin koko yleisön kuullen kysymyksiä hämäläiset rohkenivat esittää yhden käden sormilla laskettavan määrä.

Erityisen paljon tykkäyksiä nettialustalla näyttivät saavan palkkojen harmonisointiin liittyvät kysymykset ja kommentit.

 

‒Palkkojen harmonisointi on lähes vaiettu asia, vaikka sen merkitys suuri sekä talouden että uuden organisaation kannalta. Miksi? tiedusteli joku.

‒Miten palkkojen harmonisointi on tarkoitus hoitaa? kysyi toinen.

‒Jos palkkaharmonisaatiosta tulee kallis, on se syy kaataa koko uudistus, kommentoi kolmas.

Nerg vastasi, että lakiluonnoksessa henkilöstö siirtyisi maakuntiin vanhoilla ehdoillaan huomioiden liikkeenluovutusperiaate ja muun muassa eläke-edut. Nerg muistutti, että lakiluonnos on sopimusneuvottelupohjainen.

 

– Samalla, kun rakennetaan palkkajärjestelmiä ja käydään tes- ja ves-neuvotteluja, on saatava aikaan suunnitelma siitä, millä aikavälillä kaikki samaa tehtävää tekevät ovat samalla palkkatasolla, Nerg sanoi.

Hänen mukaansa kysymys on ollut vaikea, ja lakiluonnoksessa palkkaharmonisoinnin kustannukset vaihtelevat 75–700 miljoonan euron välillä.

 

Lue myös: Taas löytyi vakava uhka soten miljardisäästöille – Päivi Nerg: 700 miljoonan euron palkkariski ratkotaan sopimusneuvotteluissa 

– Kukaan ei voi vielä palkkaharmonisoinnin kustannuksia tietää, koska meillä ei ole oikeutta eikä mahdollisuutta mennä vielä organisaatioita koskeviin henkilöstökysymyksiin. Meillä ei myöskään ole vielä tietoa siitä, paljonko on esimerkiksi eläköitymisvaiheessa olevia ihmisiä, Nerg sanoi.

Nergin mukaan tarkemmat yksityiskohdat selviävät vasta sitten, kun lait on saatu voimaan.

– Palkkaharmonisaatio on fuusiotilanteessa aina, ja se myös maksaa. Siksi hallitus teki kehyspäätöksessään linjapäätöksen, joka on painava päätös, että maakuntien muutoskustannukset, ict-kustannukset ja muut mallin rakentamiseen liittyvät kustannukset huomioidaan ja katsotaan kevään 2019 kehyspäätöksen yhteydessä.

 

Nerg totesi, että maakunnat eivät aloita vuoden 2020 alussa alibudjetoituina.

– Korostaisin, että kehyspäätöksessä tehty kirjaus sitoo sekä nykyhallitusta että kehyspäätöksen näkökulmasta tulevaa virkakantaa ja budjettiprosessikantaa, Nerg sanoi.

Myös sote-henkilöstön asemasta uudistuksessa esitettiin yleisöstä kysymyksiä. 

Maakuntauudistuksen muutosjohtaja Kari Hakari valtiovarainministeriöstä sanoi, että sote-henkilöstön määrästä liittyen valinnanvapauteen liikkuu hyvinkin vastakkaisia tietoja. Hän kuitenkin rauhoitteli yleisöä sanomalla, että mitään ei tapahdu yhdellä rysäyksellä.

Myös Nerg vastasi huoleen valinnanvapaudesta ja henkilöstöstä. Hän totesi voimassa olevan rajoituslain, jolla pyritään pitämään kuntien palveluiden ulkoistaminen kurissa.

– Jos sote-uudistuksen lakiluonnos ei mene läpi eduskunnassa, rajoituslaki ajetaan alas. Silloin olemme tilanteessa, joka voi revähtää käsiin. Silloin markkinaehtoisuus voi tulla huomattavasti voimakkaammin kuin silloin, kun se tulisi lakiluonnoksen kautta hallitusti mukaan kokonaisuuteen, Nerg sanoi.

 

Kustannukset huolestuttavat

Myös sote-uudistuksen kustannukset, kustannussäästöt ja rahoitus herättivät useita kysymyksiä yleisöstä.

– Eikö tämä malli tule kamalan kalliiksi? Miten käy kolmen miljardin säästöjen? kysyi joku.

‒Mistä syntyy kustannuskasvun hillitseminen, kun kustannukset itse asiassa kasvavat mm. valinnanvapauden, ict:n ja palkkaharmonisoinnin myötä? ihmetteli eräs osallistuja.

 

Lue myös: Sotelle tyly tuomio: Tavoitteisiin tai 3 miljardin säästöihin ei uskota – ”Kustannusriskit ovat merkittäviä”

Samat aiheet tilaisuudesta toiseen

Kanta-Hämeen tilaisuudessa keskusteltiin palkkaharmonisoinnin, kustannusten ja valinnanvapauden lisäksi uudistukseen liittyen muun muassa Kanta-Hämeen sairaaloista, integraatiosta, eri tahojen tehtävistä ja yhteistyöstä sekä palveluista. 

 

Tilaisuutta juontanut Tommi Ranta kertoi Uudelle Suomelle, että kierroksen aiemmissa tilaisuuksissa keskustelunaiheet ovat olleet pitkälti samoja kuin tiistaina Hämeenlinnassa. Alueellisesti suurissa ja hajanaisissa kunnissa on lisäksi noussut Kanta-Hämettä vahvemmin esiin huoli reuna-alueiden palveluista uudistuksen myötä.

Aamupäivän keskustelutilaisuuden jälkeen ohjelmassa oli osallistujille työpajoja, joissa paneuduttiin tarkemmin uudistukseen liittyviin aiheisiin.

Oma maakunta -kierros alkoi huhtikuun loppupuolella Etelä-Pohjanmaalta, ja se päättyy kesäkuun 8. päivä Lapin maakuntaan.

 

Muut asiasanat: 

Jutussa on vertailtu eri mittareilla kuntien satsauksia perusopetukseen. Vertailussa ei ole mukana esimerkiksi oppimistuloksia eikä se kerro siitä, että jossakin kunnassa olisi parempia tai huonompia opettajia tai oppilaita kuin toisessa. Vertailussa ovat olleet mukana kunnat, eivät yksittäiset koulut. Myöskään koulurakennukset eivät kuulu tähän vertailuun. Niitä Yle on tutkinut esimerkiksi vuonna 2016 julkaistussa Homekoulukoneessa.


 

 

 

Yle selvitti: Näin erilaiset lähtökohdat lapset

saavat koulutielle asuinpaikan perusteella –

katso koulukoneesta, miten kuntasi menestyi

 

Nyt voit vertailla itse kuntasi päättäjien "koulutodistusta" muihin kuntiin.

 

Koulu
Luokanopettaja Sari Elokivi ekaluokkalaisten kanssa.
Mikko Airikka / Yle
 

Suomalainen koulu on aika tasa-arvoinen järjestelmä. Koulutodistustasi ei voi ennustaa sen perusteella, missä asut. Eroja kuitenkin on – ja niistä kannattaa kiinnostua, koska päätämme niistä itse. Kuntien valtuustot antavat koululaisille hyvin erilaiset lähtökohdat koulutielle vaikkapa oppituntien tai tietokoneiden määrässä.

 

Yle keräsi lähes jokaisesta Suomen kunnasta tiedot koulujen resursseista kahdeksalla mittarilla. Vertailimme opetukseen käytettyjä rahoja, opettajien määrää ja kelpoisuutta, ryhmäkokoja, oppituntien määrää, valinnaisten aineiden saatavuutta, oppimateriaaleihin käytettyjä rahoja ja oppilaiden käytössä olevia tietokoneita ja tabletteja. Näin isoa vertailua mediassa ei ole ennen tehty.

 

Annoimme kunnille yhdestä viiteen tähteä sen perusteella, miten paljon ne ovat sijoittaneet perusopetukseen verrattuna muihin samantyyppisiin kuntiin. Olemme tutkineet kuntien sijoituksia opetukseen – oppimistulokset ja koulurakennukset eivät ole mukana tässä vertailussa.

Saavatko peruskouluun menevät lapset tasa-arvoiset lähtökohdat? Tutki tietoja itse ja lue sen jälkeen tarinat siitä, mitä erot käytännön arjessa tarkoittavat oppilaiden ja koulussa työskentelevien näkökulmasta.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.


 

 

KOULU­KONE

Näin kuntasi sijoittaa koululaisiin

VALITSE KUNTA

 

Helsinki

Helsinki panostaa perusopetukseen saman verran kuin muut kaupunkimaiset kunnat.

HELSINKI
MEDIAANI
Ryhmäkoko
19,8 20
Kertoo, kuinka suurissa opetusryhmissä koululaiset keskimäärin opiskelivat 2017. Ryhmäkoolla on väliä erityisesti niille oppilaille, joille koulunkäynti on vaikeaa.
Oppilaita per opettaja
13 12,7
Kertoo, paljonko kunnassa oli oppilaita yhtä opettajaa kohden 2017.
Pätevien opettajien osuus
87 % 100 %
Kertoo, kuinka suurella osalla opettajista on kelpoisuus opettamaansa aineeseen 2017.
Oppimateriaalirahat per oppilas
201 € 195 €
Kertoo, montako euroa kunta käytti oppimateriaaleihin oppilasta kohden 2017. Tällä maksetaan kirjat, kynät, kumit, käsityötunnin tekstiilit ja kotitaloustunnin pizzajauhot.
Oppituntien määrä
226 226
Kuinka paljon kunta tarjoaa opetusta peruskoululaiselle 1.–9.-luokkien aikana. Yksi vuosiviikkotunti tarkoittaa karkeasti 38 tuntia opetusta.
Valinnaisten ryhmäkoko
12 12
Monenko oppilaan pitää valita valinnainen kieli, ennen kuin kurssi toteutuu.
Tietokoneet per oppilas
 0,4
Kertoo, montako tietokonetta ja tablettia koululaisten käytössä oli 2017.
Opetusmenot per oppilas
4 861 € 4 815 €
Kertoo, paljonko kunta käytti opetukseen rahaa 2016. Summaan kuuluvat opetushenkilöstön palkat, mutta ei esimerkiksi tilakuluja, kuljetuksia eikä ruokia.

MITEN NAAPURIKUNNILLA MENEE?

Espoo

Sipoo

Vantaa

"Leikkaamalla ei tule kuin haavoja"

 

Se näkyy jaksamisessa, vakuuttaa Vihdin yhteiskoulun pääluottamusmies Yrjö Kangas. Kun uusimaalaisen kunnan sivistystoimi ajettiin edellisellä valtuustokaudella leikkuriin, se tarkoitti kipeitä päätöksiä kouluissa.

Opetusta vähennettiin. Ryhmiä yhdistettiin. Määräaikaiset opettajat palkattiin vain lukuvuoden loppuun asti. Luottamusmiehelle tämä kaikki näkyi myös kollegoiden yhteydenottoina työhyvinvoinnista.

 

Nyt on ymmärretty, että leikkaamalla ei tule kuin haavoja.

YRJÖ KANGAS

Noin 30 000 asukkaan Vihti on kunta, jossa perusopetuksen rahahanat ovat olleet poikkeuksellisen tiukoilla. Esimerkiksi vuonna 2016 opetukseen käytettiin Opetushallituksen tilaston mukaan noin 4 000 euroa yhtä oppilasta kohden, kun muiden samantyyppisten kuntien keskitaso oli tuhat euroa enemmän. Tämä on rahaa, joka menee lähinnä opetushenkilöstön palkkoihin. Kuljetuksia, ruokailuja ja tiloja ei ole laskettu mukaan.

Missä se näkyy?

 

Ekaluokkalainen.
Ekaluokkalainen Lassi Lappalainen jutteli Akseli Kettusen kanssa Joensuun Karhunmäen koulussa toukokuussa.Heikki Haapalainen / Yle

 

Kun Yle vertasi kuntia kahdeksalla perusopetuksen resursseista kertovalla mittarilla, erot olivat välillä hätkähdyttäviä.

Vihti ei yltänyt vertailussa taajaan asuttujen kuntien keskitasolle juuri missään. Opetusryhmät olivat suurempia, opettajia oli vähemmän suhteessa oppilaisiin ja heiltä puuttui kelpoisuus useammin kuin muissa kunnissa.

– Vertailun tulos ei yllätä, koska vuoden 2015 päätökset heijastuivat vielä, pääluottamusmies Kangas sanoo.

 

Kun opetusryhmät ovat suuria ja opettajia on vähän suhteessa oppilaisiin, se tarkoittaa, että opettajilla on vähemmän aikaa oppilaalle. Ja jos oppituntejakin on vähemmän, se tarkoittaa, että vaikutus kertaantuu.

– Kasvokkain tapahtuva opetus on kuitenkin se kaikkein hienoin ja ainutlaatuisin yhdessä tekemisen muoto. Sitä saavat oppilaat kouluissa, joissa annetaan ylimääräistä, sanoo Suomen Rehtoreita johtava joensuulaisen Rantakylän alakoulun rehtori Antti Ikonen.

 

"Perusopetuksesta on helpoin leikata, koska siellä tulee nopeasti paljon rahaa"

Oppilaalle kysymys voi olla myös kavereiden löytämisestä. Kun opetusryhmiä yhdistetään säästösyistä, joidenkin koululaisten voi olla vaikea tottua uuteen ryhmään.

– Se voi näkyä oppimisessa ja koulussa viihtymisessä, Vihdin Kuoppanummen koulukeskuksen rehtori Markku Tolvanen miettii.

 

Hän kuitenkin jatkaa, että hyvällä suunnittelulla vähiä varoja voi käyttää niin, että oppilaiden tarpeet otetaan mahdollisimman hyvin huomioon.

Vihdin kanssa samankaltaisessa asemassa on Valkeakoski. Takana on jo kymmenen vuoden kulukuri, joka on näkynyt opetusryhmissä, oppimateriaaleissa ja erityisopetuksen määrässä. Kaupungin opetuspäällikkö Jorma Riikonen ei kiertele asiaa.

– Lomautukset ja sijaiskiellot ovat hetken hurma. Me emme ole niitä käyttäneet, vaan olemme tehneet ihan oikeita leikkauksia. Meillä on ollut kulukuri, ja virkamiehet ovat toteuttaneet tehokkaasti määräyksiä. Perusopetuksesta on helpoin leikata, koska siellä tulee nopeasti pienelläkin leikkauksella paljon rahaa.

 

Opettaja Susanna Merisalo
Valkeakosken Sorrilan koulun opettaja Susanna Merisalo näkee arjessaan, millaista koulunkäynti on jatkuvasti säästölinjalla olevassa kaupungissa.Marko Melto / Yle

 

 

Kulukurin seuraukset näkee ja kuulee. Kun Sorrilan koulun 4B-luokan opettaja Susanna Merisalo antaa lapsille tehtävän, hän neuvoo heitä hillitsemään ääntään: 30 oppilaan ryhmässä melusta tulee helposti ongelma. Pieni luokka on niin täynnä pulpetteja, että niiden välissä on välillä vaikea liikkua.

– Joskus koulupäivän jälkeen sitä pysähtyy ja miettii, että hiljaisimmat oppilaat tahtovat jäädä huomiotta. Opettajana tulee huono olo siitä, ettei riitä kaikille, Merisalo pohtii.

 

Me emme ole [lomautuksia] käyttäneet, vaan olemme tehneet ihan oikeita leikkauksia.

JORMA RIIKONEN

Opetuksen ja koulutuksen kansallisesta arvioinnista vastaa Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi. Sen kanta alueellisiin eroihin on, että niissä ei ole huolen aihetta. Esimerkiksi oppimistuloksia on vertailtu myös alueellisesti ja niistä ei ole paljastunut hälyttäviä tietoja.

– Kaiken tiedon valossa Suomessa saa kaikissa kunnissa hyvää opetusta, arviointisuunnittelija Raisa Hievanen sanoo.

Kouluissa työskentelevät eivät ole tästä yhtä vakuuttuneita. Pelko on, että eriarvoisuus on kasvanut ja kasvaa, ja että erot esimerkiksi oppituntien ja opettajien määrissä eivät voi olla vaikuttamatta.

Jotta vaikutuksia voi löytää, on mentävä sinne, missä asiat ovat paremmin.

 


 

Grafiikka

 

 

"Okei, siihen meidän kynnet riittää"

Pienessä Hirvensalmen kunnassa Etelä-Savossa on kova tavoite. Kunnassa halutaan, että yksikään peruskoulusta valmistuva oppilas ei jää ilman päättötodistusta(siirryt toiseen palveluun) eikä jatko-opintoja. Kaikkialla Suomessa kaikki peruskoululaiset eivät suinkaan saa päättötodistusta(siirryt toiseen palveluun), jatko-opintopaikasta puhumattakaan. Hirvensalmella molemmat tavoitteet on kuitenkin saavutettu niin kauan kuin Elomaan koulun rehtori Petteri Lahdelma muistaa.

– Me ollaan katsottu että okei, siihen meidän kynnet ja vastuut riittää. Toki me seurataan ja kuullaan nuoria peruskoulun jälkeenkin, mutta siinä vaiheessa se on enemmän nuorista kiinni, hän sanoo.

 

He saavat paremmat eväät jatko-opintoihin ja tulevaisuuteen.

JOUNI VÄLIJÄRVI

Hirvensalmella opetukseen käytettiin yhtä oppilasta kohti yli 7 800 euroa vuonna 2016. Ero Vihtiin on huikea ja selittyy osin kuntien kokoerolla. Pienissä kunnissa käytetään rahaa suhteessa enemmän kuin isoissa ja myös opetusryhmät ovat luonnostaan pienempiä. Niinpä Lapin ja Kainuun pienet kunnat ovat maan kärkipäätä suhteellisissa opetusmenoissa ja usein myös opettajien määrässä.

 

Isoissa kunnissa ja isoissa kouluissa opetus pystytään järjestämään halvemmalla ilman, että se tarkoittaisi arvostuksen puutetta.

Hirvensalmi on kuitenkin tehnyt koulutukseen sijoituksia, jotka eivät mitenkään liity kunnan kokoon. Siellä koululaiset saavat esimerkiksi paljon enemmän opetusta kuin monen muun kunnan lapset.

 

Elomaan koulun yhdeksäsluokkalaiset Sara Mutanen ja Saana Suojarinne.
Hirvensalmelaiset Sara Mutanen ja Saana Suojarinne käyvät Elorinteen koulua.Esa Huuhko / Yle

 

Termi "vuosiviikkotunti" on monille vanhemmille hepreaa, mutta sillä kuvataan oppituntien määrää. Peruskoulun yhdeksän vuoden aikana kunnan pitää tarjota 222 vuosiviikkotuntia opetusta. Yksi vuosiviikkotunti tarkoittaa 38 tuntia opetusta.

 

Niinpä kun Hirvensalmi tarjoaa koululaisilleen opetusta 234 vuosiviikkotuntia, se tarkoittaa suunnilleen 450 ylimääräistä oppituntia peruskoulun 1.–9.-luokkien aikana. Lisäksi kunnassa on harkittu, että opetusta lisättäisiin vielä hiukan esimerkiksi liikunnassa ja matematiikassa.

Tässäkin asiassa erot eri kuntien välillä ovat huimia. Esimerkiksi Närpiössä jokainen peruskoulun läpi kahlaava lapsi saa opetusta peräti 243 vuosiviikkotuntia. Heillä lain vaatima oppituntien määrä täyttyy periaatteessa jo yhdeksännen luokan marraskuussa.

 

"Pakkohan sen on näkyä osaamisessa"

Lain näkökulmasta 222 tuntia on tarpeeksi. Mutta mitä lapset saavat kunnissa, jotka ovat päättäneet satsata oppituntien määrään? Kaksikielisen Närpiön koululaiset saavat muita enemmän opetusta ruotsin kielessä ja kirjallisuudessa, suomen kielessä, englannissa, matematiikassa, musiikissa, kuvataiteessa ja liikunnassa.

 

– Joskus laskettiin, että meidän koulun oppilaat olisi voinut laskea yhdeksännen luokan hiihtolomilta kesälomille, ja silti he olisivat saaneet saman verran opetusta kuin naapurikunnassa. Jos saa sen verran enemmän opetusta ja vielä pienissä ryhmissä, niin pakkohan sen on näkyä sen asian osaamisessa, hirvensalmelainen rehtori Petteri Lahdelma sanoo.

Käytännössä siis Suomessa on koululaisia, jotka istuvat asuinpaikkansa vuoksi oppitunneilla useita kuukausia enemmän kuin muut. Lapset eivät ehkä itse osaa aina arvostaa tällaista koulutuksellista satsausta, mutta asiantuntijoiden mukaan sillä todella on merkitystä.

– He saavat paremmat eväät jatko-opintoihin ja tulevaisuuteen, ehkä myös vähän rikkaamman ohjelman kuin muut, sanoo professori Jouni Välijärvi Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksesta.

 

Meidän koulun oppilaat olisi voinut laskea yhdeksännen luokan hiihtolomilta kesälomille, ja silti he olisivat saaneet saman verran opetusta kuin naapurikunnassa.

PETTERI LAHDELMA

Opetustuntien lisääminen tuo lisää opettajien palkkamenoja, joten kyse on sijoituksesta, jota kaikkialla ei olla valmiita tekemään. Tiukka talous on ajanut yhä useamman kunnan kohti valtakunnallista minimiä.

 

– Enpä muista että näissä keskusteluissa olisi muita argumentteja käytetty kuin talous, miettii Suomen Rehtoreita johtava joensuulainen Antti Ikonen.

Tämän vuoksi on Ikosen mukaan hyvä, että oppituntien vähimmäismäärästä on säädetty perusopetuslaissa. Hänen ja muiden asiantuntijoiden mielestä kannattaisi myös keskustella siitä, olisiko vähimmäismäärää syytä nostaa. Professori Välijärvi huomauttaa, että Suomessa oppilaat käyttävät opiskeluun vähän aikaa verrattuna vaikkapa Koreaan, Kiinaan ja Japaniin.

 

"Ei missään nimessä opetussuunnitelmaa voi toteuttaa tällaisella"

Missään asiassa koululaisten saamat pelimerkit eivät vaihtele yhtä paljon kuin oppimateriaaleissa ja tietokoneiden ja tablettien määrässä. Suomessa on parikymmentä kuntaa, jotka ovat varanneet jokaiselle koululaiselleen henkilökohtaisen laitteen.

 

Toinen ääripää ovat Auran, Valkeakosken ja Maarianhaminan kaltaiset kunnat, joissa kymmentä oppilasta kohden on yksi laite. Vaatimaton suhdeluku voi syntyä esimerkiksi tilanteesta, jossa koko koulua varten on vain yksi perinteinen atk-luokka, vertaa Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo.

– Ja missään nimessä uutta opetussuunnitelmaa ei voi toteuttaa tällaisella varustelutasolla. Se on ihan kristallinkirkas juttu, hän sanoo.

 

Aliisa Salmi Sorrilan koulu 4B
Valkeakoskelaista Aliisa Salmea ei haittaa, vaikka koululaisille ei ole juuri iPad-laitteita. Kierrätettyjen oppikirjojen kuntoon Aliisa ei ole kuitenkaan ihan tyytyväinen.Marko Melto / Yle

 

Valkeakosken Sorrilan koulussa oppilaita on 430 ja tietokoneita ja tabletteja yhteensä hiukan yli 30. Jos opettaja haluaa käyttää niitä, hänen on parasta merkitä nimi varauslistaan ajoissa. Neljäsluokkalaista Aliisa Salmea tämä ei haittaa. Hän on jo tottunut opiskelemaan monisteista ja oppikirjoista. Lähinnä Aliisaa harmittaa, että moneen kertaan kierrätetyistä kirjoista irtoilevat jo kannetkin.

 

– Kun on ollut pitkään opettajana, tuntuu että miten tämä säästäminen voi jatkua näin pitkään, sille ei loppua näy, puuskahtaa Aliisan opettaja, Susanna Merisalo.

 

Professori: Laitteiden määrä kaukana tavoitetasosta

Kaikkiaan Suomen kunnissa on keskimäärin 0,4 tietokonetta tai tablettia yhtä oppilasta kohden. Se ei ole lähellekään tarpeeksi, linjaa professori Jouni Välijärvi Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksesta. Hänen mielestään minimitaso on, että ehkä alakoulun alimpia luokkia lukuun ottamatta jokaisella koululaisella pitäisi olla henkilökohtainen laite.

– Siihen pitäisi tähdätä jo nyt. Koneet tekevät oppimisen lapselle ja nuorelle tutummaksi, koska he ovat tottuneet toimimaan niiden kanssa ihan luontaisesti.

 

Välijärvi uskoo koneiden ja oppimateriaalien joutuneen monissa kunnissa leikkuriin, koska koulujen talous on pantu entistä tiukemmalle. On myös ollut helpompi leikata niistä kuin vaikkapa opettajien työtunneista. Joissakin kunnissa tämä linja on kuitenkin viety liian pitkälle.

– Suhteessa siihen, mitä koulutoimi kaikkiaan maksaa, se ei ole asia, josta kannattaisi säästää ihan kohtuuttomasti.

 

Koululla pitää olla laitteet, että jokainen pystyy opiskelemaan, oli omaa laitetta tai ei.

JAAKKO SALO

Suomen Rehtorien Antti Ikonen on samaa mieltä. Hän myöntää, että osalle rehtoreista tablettien hankkiminen on keino säästää oppikirjarahoissa, vaikka sen pitäisi olla jotain muuta.

– Digitalisaatio on jotain, johon pitäisi mieluummin panostaa lisää kuin ajatella sitä säästönä.

Myös Valkeakoskella harkitaan parhaillaan lisäinvestointia. Seuraavan budjetin yhteydessä valtuusto saanee eteensä esityksen, jossa jokaiselle koululaiselle hankittaisiin yksi laite.

Koulujen onneksi isolla osalla oppilaista on laitteet omasta takaa ja niitä myös käytetään opiskelussa. Tämä on hyvä asiantuntijoidenkin mielestä – kunhan oppilaalta ei aleta vaatia oman läppärin tuomista kouluun. Sellainen olisi peruskoulun maksuttomuuden periaatteen vastaista.

 

– Koululla pitää olla laitteet, että jokainen pystyy opiskelemaan, oli omaa laitetta tai ei. Mutta olisi sääli, että ei hyödynnettäisi niitä laitteita, jotka koululaisilla joka tapauksessa kulkevat mukana, OAJ:n Jaakko Salo muotoilee.

 

"Ratkaisujen pitääkin olla erilaisia Itä- ja Pohjois-Suomessa kuin Helsingissä"

Joensuulaisen Rantakylän alakoulun rehtori Antti Ikonen muistaa, miten hämmästyneitä opetusalan ihmiset olivat, kun Suomi ensimmäisen kerran nousi PISA-vertailujen kärkeen. Mutta kun vertailuja tuli lisää, osoittautui, että Suomi oli niissä kaikissa kärkipään maita. Se ei ollut sattumaa, Ikonen miettii nyt.

– Hyvä koulutus, pätevät opettajat ja hyvin johdetut koulut ovat niitä tekijöitä.

Asiantuntijoiden mukaan Suomi on myös koulutuksen alueellisessa tasa-arvossa kansainvälisesti vertailtuna huippuluokkaa.

Rehtorien valtakunnallista järjestöä johtava Ikonen muistuttaa kuitenkin, että kärkipaikka ei ole itsestäänselvyys. Kollegoilta ympäri maan on alkanut tulla viime vuosina huonojakin kuulumisia.

– Näyttää siltä, että olemme vähä vähältä kulkemassa toiseen suuntaan. Merkit siitä, että koulutus ei säily tällä tasolla Suomessa, ovat olemassa.

 

Elinolosuhteet ovat aivan toiset kuin 1970-luvulla, jolloin peruskoulua luotiin.

JOUNI VÄLIJÄRVI

Karu muistutus suomalaisen peruskoulun tasa-arvoisuudesta saatiin vuonna 2016. Tuolloin julkaistiin Jyväskylän yliopiston kovasti kohahduttanut raportti siitä, miten varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomen poikien oppimistulokset olivat romahtaneetsuhteessa muuhun maahan.

Ei ole merkkiä siitä, että romahdus olisi johtunut alueen kuntien perusopetukseen tekemistä säästöistä. Myöskään Ylen vertailussa idän ja pohjoisen kunnat eivät erotu muusta Suomesta mitenkään epäedullisesti.

Mutta entä jos kysymyksen kääntää toisinpäin? Voisivatko Itä- ja Pohjois-Suomen kunnat vaikuttaa alueensa koululaisten oppimistuloksiin yksinkertaisesti sijoittamalla enemmän rahaa perusopetukseen: opettajiin, opetukseen, materiaaleihin?

– Siinä mielessä kyllä, että elinolosuhteet ovat aivan toiset kuin 1970-luvulla, jolloin peruskoulua luotiin. Silloin ajateltiin, että kaikki suomalaiset elävät samankaltaisessa maailmassa. Nyt alueellinen eriarvoistuminen ja elinolosuhteiden erilaistuminen on selvää. Silloin ratkaisujen pitääkin olla erilaisia Itä- ja Pohjois-Suomessa kuin Helsingissä, professori Jouni Välijärvi sanoo.

Kuntalaisten valitsemilla valtuutetuilla on paljon valtaa siinä, kuinka niukasti tai runsaasti kunta voi sijoittaa kouluihinsa. Tämän jutun esimerkkikunnista Hirvensalmella on rehtori Petteri Lahdelman mukaan saatu nauttia jo useamman peräkkäisen koulutusmyönteisen valtuuston päätöksistä. Valkeakoskella puolestaan peruskoulusta on tingitty, mutta lukioon sijoitettu.

 

Kun on ollut pitkään opettajana, tuntuu että miten tämä säästäminen voi jatkua näin pitkään.

SUSANNA MERISALO

Myös Vihdissä, jonka peruskouluihin iski säästökuuri vuonna 2015, on päätetty muuttaa suuntaa. Kouluihin on perustettu uusia ryhmiä ja myös määräaikaisia opettajia on alettu palkata koko vuodeksi eikä vain kesäkuun alkuun, kuten ennen tehtiin. Opettajien pääluottamusmies Yrjö Kangas on varma, että ratkaisut ovat helpottaneet pätevien opettajien saamista.

– Jos määräaikaiset palkataan vain lukuvuoden työajalle, palkasta menee toistakymmentä prosenttia. Pätevimmät hakijat eivät tule tämmöiseen paikkaan, jos vaihtoehtoja on.

Kangas kiittää muuttuneesta linjasta uutta valtuustoa. Hänestä tuntuu, että asenne on nyt kunnassa erilainen kuin ennen. Nuoriin halutaan satsata enemmän ja se vaikuttaa myös kunnan imagoon.

– Nyt on ymmärretty, että leikkaamalla ei tule kuin haavoja.

 

Näin koulukone tehtiin

Yle pyysi kaikilta kunnilta tietoja perusopetuksen resursseista. Saimme vastaukset 289 kunnasta, 22 vastausta jäi puuttumaan. Suurin osa tiedoista on vuodelta 2017. Tieto opetusmenoista on vuodelta 2016. Opetusmenot ovat Opetushallituksen tilastosta, oppilasmäärät Tilastokeskuksen. Loput tiedot ovat kuntien Ylelle lähettämiä.

 

Mittarit valittiin koulutusalan asiantuntijoiden taustahaastattelujen pohjalta. Jaoimme kunnat kolmeen luokkaan Tilastokeskuksen kuntaluokituksen mukaan(siirryt toiseen palveluun) ja vertailimme tietoja kuntien omien viiteryhmiensä vastauksiin.

Kommentointi onnistuu uutisten selainversiossa ja Yle.fi-sovelluksessa(siirryt toiseen palveluun) Yle Tunnuksen avulla.

 


 

Svenska Ylen selvityksen(siirryt toiseen palveluun) mukaan noin 30 prosenttia Huhtasaaren gradusta on kirjoitusvirheitä myöten kopioitu yhdestä lähteestä, joka on toisen henkilön vuonna 2001 kirjoittama gradu. Tätä gradua ei ole merkitty Huhtasaaren työn lähdeluetteloon.


 

 

Huhtasaaren gradusta tehtiin

esiselvityspyyntö Jyväskylän yliopistolle

 

Yliopiston lakimies: "Esiselvitys käynnistetään mikäli pyyntö ei ole ilmeisen perusteeton".

 

Laura Huhtasaari
Laura Huhtasaari
Laura Huhtasaari eduskunnan kyselytunnilla 3. toukokuuta.Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Jyväskylän yliopisto on saanut esiselvityspyynnön kansanedustaja Laura Huhtasaaren (ps.) pro gradu -työstä.

 

Yksityishenkilön tekemä esiselvityspyyntö hyvän tieteellisen käytännön loukkaamisesta kirjattiin saapuneeksi keskiviikkona iltapäivällä, kertoo yliopiston johtava lakimies Sanna Anttilainen STT:lle. Anttilainen itse sai tiedon esiselvityspyynnöstä perjantaiaamuna.

 

Yliopisto aikoo seuraavaksi hankkia esiselvityspyynnössä mainitun materiaalin, jonka perusteella se päättää, käynnistääkö se asiasta esiselvityksen vai ei.

– Päätöstä esiselvityksen käynnistämisestä ei voida tehdä ennen kuin saamme käsiimme materiaalin, johon tässä selvityspyynnössä viitataan eli Tiina Simpasen pro gradu -tutkielman, Anttilainen sanoo.

– Sen jälkeen, kun olemme katsoneet materiaalin läpi, päätämme käynnistetäänkö esiselvitys vai ei. Se käynnistetään, mikäli pyyntö ei ole ilmeisen perusteeton, Anttilainen lisää.

Huhtasaari pitää uusia tietoja gradustaan "ajojahtina". Hänen mukaansa gradu(siirryt toiseen palveluun) on tarkastettu jo kahteen kertaan.

 

Svenska Ylen mukaan noin 30 prosenttia gradusta on kopioitu yhdestä lähteestä

 

Svenska Yle kertoi keskiviikkona, että Huhtasaaren gradussa on huomattavasti enemmän ja systemaattisemmin plagioitua tekstiä kuin mitä Jyväskylän yliopiston aiemmin teettämä tarkastus paljasti. Huhtasaarta epäiltiin tammikuussa siitä, että hän on plagioinut osan vuonna 2003 valmistuneesta pro gradu -työstään.

 

***Svenska Ylen selvityksen(siirryt toiseen palveluun) mukaan noin 30 prosenttia Huhtasaaren gradusta on kirjoitusvirheitä myöten kopioitu yhdestä lähteestä, joka on toisen henkilön vuonna 2001 kirjoittama gradu. Tätä gradua ei ole merkitty Huhtasaaren työn lähdeluetteloon.

 

Huhtasaaren gradusta heräsi kysymyksiä hieman ennen presidentinvaaleja tammikuussa

 

Jyväskylän yliopisto teetti plagiointiepäilystä esiselvityksen ulkopuolisella asiantuntijalla. Tuon selvityksen mukaan kopioidun tekstin määrä oli kymmenen prosenttia gradun kirjallisuusosiosta. Yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen ei pitänyt rikettä erityisen vakavana, vaikka totesikin Huhtasaaren rikkoneen hyvää tieteellistä käytäntöä. Rehtori päätti, ettei laajempaa tutkimusta tarvita.

 


 

Ahkeruus on hyve kaikissa uskonnoissa, mutta omaisuuden kasvattamiseen yritystoiminnalla suhtaudutaan monissa uskonyhteisöissä nihkeästi. Toisin on Suomen satatuhatpäisessä vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä. Lestadiolaisten poikkeuksellinen yrittäjähenki tunnetaan erityisesti Oulun seudulla, jossa rakennusalan suurista ja pienistä yrityksistä löytyy lestadiolainen johto.


  

Lestadiolaisyrittäjä hyötyy uskonyhteisön

verkostoista – Taloushyödyt houkuttavat

jäämään, vaikka vakaumus olisi jo mennyt

 

Ensimmäinen vanhoillislestadiolaisten taloudellisesta toiminnasta tehty tutkimus päättelee, että lestadiolaisuuteen kuuluminen kannattaa.

 

Lestadiolaisuus
Herra on minun valoni ja apuni -teksti Suviseurojen pääteltassa
 Vaasassa. Etualalla messuihmisiä takaa kuvattuna.
Juha Kemppainen / Yle

 

– Hengellisyyden kannalta on hyvä olla oman itsensä herra. Silloin voi määritellä itse, millä alalla toimii, miten toimii ja millaisia työntekijöitä palkataan, pohtii politiikan tutkija Aini Linjakumpu yrittämisen suosiota. Hänen ”Vanhoillislestadiolaisuuden taloudelliset verkostot” - kirjansa julkaistaan perjantaina.

 

Vanhoillislestadiolaisen liikkeen yrittäjähenki näkyy esimerkiksi yrittäjäkursseissa, joita liikkeen Ranualla, Reisjärvellä ja Jämsässä sijaitsevat kansanopistot järjestävät. Kursseja räätälöidään erikseen myös lapsille ja naisille.

– Yleensä ajatellaan, että naisten elämä on tiukkaan rajattua, mutta yrittäminen tuo naisille mahdollisuuden toimia omalla alallaan. Naiset voivat perustaa omia yrityksiä tai toimia vaikkapa puolison yrityksessä hallituksen jäseninä.

.

Suviseurat
Suviseurojen ruokalaa rakennettiin talkoilla kesällä 2016.Suviseurojen kuvapalvelu

 

Kampaamo on ehdoton ei, kuntosali ehkä

Yrittäjyyttä tuetaan koko liikkeen voimalla sukupuoleen katsomatta. Yhtenä osoituksena tästä on vanhoillislestadiolaisten kattojärjestön Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen julkaisema kirja ”Mitä jää viivan alle”, jossa paitsi avataan yrittäjyyttä, myös kannustetaan siihen.

 

"Jos kuntosalilla ei soiteta kovaäänistä rytmimusiikkia, se saattaa olla hyväksyttävää."

 

Vakaumus ei myöskään vedä yrittäjyydelle lainkaan niin tiukkoja rajoja kuin kotielämälle, jossa meikkaus, TV:n katselu ja ehkäisy on kiellettyä.

– Jos kuntosalilla ei soiteta taustalla kovaäänistä rytmimusiikkia eikä ihannoida bodauskulttuuria vaan mennään terveys edellä, niin se saattaa olla jo hyväksyttävää, Linjakumpu tulkitsee.

 

Rajojen liikkumisesta kertoo Linjakummun mukaan sekin, että kilpaurheilun aiemmin tuominneen liikkeen piirissä urheilun sponsorointi jo sallitaan. Myös matkatoimistoja on lestadiolaisten omistuksessa, vaikka aiemmin moiset vapaa-ajan huvitukset eivät sopineet lestadiolaiseen vakaumukseen.

Selvää kuitenkin yhä on, että lestadiolainen ei voi perustaa yökerhoa, baaria tai ansaita elantoaan muokkaamalla asiakkaiden ulkonäköä kampaamo- tai kauneushoitolayrittäjänä.

 

Aini Linjakumpu
Yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa toimiva Aini Linjakumpu huomasi tutkimusta tehdessään, että lestadiolaisyrittäjät eivät tuo taustaansa esiin kuin poikkeustilanteissa.Annu Passoja / Yle

 

Lestadiolaistyöntekijä tuo verkostot mukanaan

Linjakumpu luki lestadiolaisen liikkeen julkaisuja ja haastatteli niin lestadiolaistaustaisia kuin liikkeen ulkopuolisia yrittäjiä. Kolme vuotta kestäneen tutkimuksen loppupäätelmä on, että lestadiolaisyrittäjien menestyksen taustalla ovat vahvat, hengellisiin ja sosiaalisiin suhteisiin perustuvat verkostot.

– Verkostojen hyöty näkyy siinä kun rekrytoidaan työntekijöitä tai kun hankitaan asiakkaita ja liikekumppaneita, tiivistää Linjakumpu. Lestadiolaisyrittäjä suosittelee helposti toista liikkeeseen kuuluvaa yrittäjää, vaikka ei häntä tuntisikaan.

 

"Ei-lestadiolaiseen yritykseen palkattiin lestadiolainen, jotta hän voi hyödyntää omia lestadiolaisyhteyksiään."

 

Moni Pohjanmaan maallinen yrittäjä kokeekin jäävänsä jo heti alkuun takamatkalle kun kaupoista kilpaillaan. On niitäkin, jotka keksivät keinot päästä hyötymään verkostoista.

– Erääseen ei-lestadiolaiseen yritykseen palkattiin keskijohdon tehtäviin lestadiolainen, jotta hän voi hyödyntää omia lestadiolaisyhteyksiään.

 

Työntekijää palkatessaan lestadiolaisyrittäjä tietää, että oman liikkeen piiristä palkatut eivät tule krapulassa töihin. Luottamus on muutenkin suurempi ihmisiin, joita tapaa säännöllisesti myös hengellisissä ympyröissä.

– Velvoitteet toisia kohtaan ovat suuremmat, kun on paljon muutakin yhteistä kuin palkan maksu, Linjakumpu tiivistää.

 

Tornion Suviseurat
Suviseuroilla sai maksaa lähimaksulla jo kesällä 2016.Karoliina Kemppainen / Yle

 

Riskinä hengellisen sidonnaisuuden hyväksikäyttö

Lojaliteetin vaatimuksessa ajaudutaan toisinaan harmaalle vyöhykkeelle.

 

– Jos yrityksellä menee huonosti eikä sillä ole varaa maksaa palkkoja ajallaan, niin saatetaan hyödyntää sitä että kuulutaan samaan yhteisöön. Ajatellaan, että eikö tätä asiaa voitaisi sopia meidän kesken jollain tavalla, Linjakumpu kertoo.

Toisaalta työntekijät luottavat siihen, että lojaliteetti toimii myös toisin päin, ja työpaikka voi säilyä niissäkin tilanteissa kun se toisessa yrityksessä olisi jo mennyt. Työpaikka on saattanut alun perin ylipäätään järjestyä sen vuoksi, että lestadiolaisyrittäjä on kokenut velvollisuudekseen auttaa vaikeuksissa olevaa uskonveljeä.

 

"Jos yrityksellä ei ole varaa maksaa palkkoja ajallaan, saatetaan ajatella että eikö tätä voisi sopia meidän kesken."

 

– Parhaimmillaan lestadiolaisten keskinäiset verkostot ovat hyvin myönteinen asia kaikille osapuolille ja myös aluetaloudelle, mutta pahimmillaan ne voivat mahdollistaa hengellisen sidonnaisuuden hyväksikäyttöä, Linjakumpu näkee.

Yrittäjän kannalta lestadiolaisuuteen kuuluminen on tutkijan mukaan hyödyllistä ja Linjakumpu sai viitteitä siitäkin, että jotkut vakaumuksensa menettäneet saattavat jäädä liikkeeseen taloudellisten verkostojen vuoksi. Vastaavaa yrittäjähenkeä ja yrittäjyyttä tukevia verkostoja ei Linjakummun mukaan löydy mistään muusta Suomessa toimivasta uskonyhteisöstä. Eräs verrokki on hevoskärryillä kulkevat Pohjois-Amerikan amissit, joista moni on tätä nykyä pienyrittäjä.


 

 

Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen: Urani pahin

kriisi osoitti tarpeen muutokselle

 

Kansaneläkelaitosta reilun vuoden luotsannut pääjohtaja Elli Aaltonen ajattelee Kelan historian suurimmasta epäonnistumisesta seuranneen myös jotain hyvää. Satojen tuhansien ihmisten taloutta kiristänyt toimeentulotuen maksujen myöhästyminen nosti esiin heikkouksia etenkin Kelan johtamisessa.

 

Kansaneläkelaitos
Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen
Katri Kirsi / Yle

Mistä on kyse?

  • Ennen Kelan pääjohtajuutta Elli Aaltonen työskenteli Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajana, Itä-Suomen lääninhallituksen sosiaalineuvoksena sekä sosiaali- ja terveysneuvoksena.
  • Kansainvälistä kokemusta Aaltonen on saanut EU-asiantuntijana Ukrainassa ja Venäjällä. Hän on toiminut johtamisen vierailevana luennoitsijana Siasin yliopistossa Kiinassa sekä Cambridgen yliopistossa Britanniassa. Johtamisesta hänellä on ollut dosentuuri Itä-Suomen yliopistossa.
  • Uran aiemmissa vaiheissa Aaltonen on ollut sosiaali- ja terveysministeriön selvityshenkilö, Nurmeksen kaupungin sosiaalijohtaja, Savonlinnan kaupungin sosiaalisihteeri ja Kotikallion vanhainkodin johtaja Punkaharjulla.
  • Koulutukseltaan Aaltonen on yhteiskuntatieteiden tohtori. Hän väitteli sosiaalitoimen johtamisesta.
  • Aaltonen on syntynyt 28.12.1953 Säämingissä, joka on nykyisin Savonlinnan taajama. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijöitä. Aaltonen on alun perin kuusilapsisen perheen kuopus.

***

Pääjohtaja Elli Aaltosen lähestymisen kuulee jo kaukaa ripeästä kenkien kopinasta Kansaneläkelaitoksen päätoimitalon johtajien kerroksessa. Mahtaako kokoushuoneeseen saapua yhtä valovoimainen persoona kuin miltä hän mediassa esiintyessään usein vaikuttaa?

Aaltonen on johtanut noin 16 miljardin euron budjettia pyörittävää ja noin 7 000 ihmistä työllistävää Kelaa tammikuusta 2017. Nyt hän saapuu haastatteluun leveästi hymyillen, vaikka aina työt eivät ole sujuneet kevyissä tunnelmissa.

 

Juuri tehtävässään aloittanut pääjohtaja oli hädin tuskin ehtinyt muuttaa tavaransa Mikkelin edustusasunnosta Helsinkiin, kun hän oli keskellä yhtä Kelan historian suurinta kaaosta. Noin 400 000 asiakasta koskettavan perustoimeentulotuen siirto kunnilta Kelan hoidettavaksi johti tukien maksujen viivästymiseen. Toimeentulotukea tarvitsevien hätä oli suuri. Monien rahat eivät riittäneet vuokraan, ruokaan tai lääkkeisiin.

Vaikka tieto muutoksesta oli ollut Kelassa jo pitkään, työvoimaa ei ollut varattu riittävästi. Kela joutui rajun kritiikin kohteeksi. Oikeusasiamies antoi huomautuksen sen toiminnasta. Kela maksoi hyvityksiä kaikkiaan 146 000 ratkaisun viivästymisestä. Lopulta Aaltonen pyysi julkisesti anteeksi Kelan asiakkailta.

– Kun virhe tapahtuu, haussa on aina syyllinen. On pääjohtajan tehtävä mennä siihen tuleen. Se on sitä johtajan iloa se.

Aaltonen kertoo, että tilanne oli hänen uransa vaativin paikka.

– Median paine oli valtava. Sellainen tilanne vaatii hyvää itsetuntoa ja tukea lähipiiriltä sekä työyhteisöltä.

Huhtikuussa 2017 pahin oli ohi.

 

Elli Aaltonen
Toni Pitkänen / Yle

 

Hyvään uskoja

Kun vuosi on kulunut, Elli Aaltonen näkee alun vaikeuksilla rakentavan puolen. Toimeentulotuen kriisi osoitti monta uudistuksen paikkaa Kelassa. Ongelmat eivät ehkä muuten olisi nousseet esiin.

– Tehtäväni Kelassa on ollut olla tietynlainen tabujen rikkoja, Aaltonen pohtii.

“Tabujen rikkoja” kuulostaa yllättävältä itsensä brändäämiseltä Aaltosen asemassa olevalle johtajalle. Kela ja tabujen rikkominen eivät mielikuvissa syleile toisiaan.

– Sillä tabujen rikkomisella tarkoitan tuttujen asioiden kyseenalaistamista, avointa keskustelua ja tarpeellisen muutoksen käynnistämistä. Kelassa muutoksen tarve liittyy etenkin johtamisen tapaan ja johtajan valintaan.

 

Toimeentulotuen kriisin syiksi on mainittu virkamiestasolla tehty turhan optimistinen henkilöstösuunnitelma ja liiallinen luotto hakemusjärjestelmän toimintaan. Aaltonen varoo syyttämästä menneestä ketään, mutta johtamisen uudistamiseen on syynsä.

Aaltonen vie 80-vuotiaan Kelan johtajuutta moderniin suuntaan kaatamalla johtoryhmän välisiä raja-aitoja aivan konkreettisesti. Pääjohtaja ja kaksi muuta johtajaa muuttavat erillisistä työhuoneista samaan työtilaan. He toimivat nyt triona, kun ennen kukin johtaja keskittyi omaan vastuualueeseen eikä johtoryhmän yhteistyö ilmeisesti ollut parasta mahdollista.

– Olen sitä mieltä, että niin kauan menee hyvin kuin johtoryhmä pitää yhtä. Emme vedä mattoa toistemme alta tai kilpaile siitä, kenen ehdotuksesta mikäkin asia syntyy. Linjaukset tehdään yhdessä reilulla pelillä.

 

Yhteistyön tiivistämisen lisäksi Aaltonen tahtoo tuoda Kelaan ihmisläheistä johtamisen tyyliä. Hän korostaa ajatusta hyvään pyrkimisestä ja avoimuudesta. Aaltonen uskoo niiden luovan työyhteisöön luottamuksellisen ja hyväksyvän ilmapiirin.

Aaltosen mukana kulkiessa Kelan käytävillä näkee paljon. Moni asia vaikuttaa muuttuneen vuoden takaisesta, jolloin Kelan henkilöstö arvosteli työnantajaansa mediassa kiireestä ja siitä seuraavista virheistä. Nyt noin 700 lisätyöntekijän palkkaamisen jälkeen pääjohtajan ja henkilöstön kohtaamiset vaikuttavat sujuvan hyvässä hengessä ainakin ulkopuolisen silmin. Iloisia tervehdyksiä ja kehuja jaetaan ohi mennen.

 

Kun utelee Aaltosen johtajuudesta alaisilta ja kollegoilta, häntä luonnehditaan luonnon lapseksi, hieman taiteilijaksi ja ihmiseksi, jonka kohtaamisesta jää hyvä mieli.

– Hyvyyden tavoittelu on mielestäni elämän tarkoitus. Millään muulla ei säily sopusoinnussa itsensä ja muiden kanssa kuin hyvyydellä. Omahyväiset tarkoitusperät ruokkivat vihaa ulospäin ja tekevät katkeraksi.

Aaltosen ajatukset hyvyyteen pyrkimisestä voivat kuulostaa kliseisiltä ja jopa naiiveilta. Tämän hän tiedostaa itsekin. Aaltonen on uransa aikana ehtinyt kohdata monenlaista arvostelua. Ehkä hyvyyttä tavoitteleva johtamisen tapa on Suomessa edelleen hieman uusi juttu.

Oman aidon persoonansa säilyttäminen johtajan roolissa on kuitenkin asia, josta Aaltonen pitää kiinni kritiikkiä pelkäämättä.

– Jos itseään muuttaa, kadottaa itsensä, hän uskoo.

Sen sijaan Kelan johtajan valinnan ja roolin poliittisuus on taakka, josta hän tahtoo eroon.

 

Poliittinen johtaja?

Elli Aaltonen haluaa tulla tunnetuksi ensimmäisenä, mutta ei viimeisenä politiikan ulkopuolelta valittuna Kelan pääjohtajana. Kelan pääjohtaja on ollut menneet 60 vuotta keskustalainen. Kun uutta pääjohtajaa haettiin, nousi keskustelu poliittisesta valinnasta jälleen pintaan. Aaltonen on taustansa vuoksi mielletty keskustalaiseksi. Hän istui kahdeksan vuotta Kelan hallituksessa keskustan mandaatilla.

Puoluekirjaa ei Aaltosella ole kuitenkaan koskaan ollut. Hän korostaa poliittista sitoutumattomuuttaan ja tahtoo ravistella pois viimeisetkin poliittisuuden perinteet Kelan pääjohtajan roolista.

– Ei johtamiseen politiikkaa tarvita, vaan johtamistaitoa. Poliittista särmää ei saa tänne tuoda, vaikka jokaisella on tietysti oikeus henkilökohtaiseen poliittiseen ideologiaan. Ajatus on vain vahvistunut vuoden aikana.

Eteläsavolaisella maatilalla kasvanut Aaltonen myöntää ajattelunsa pohjautuvan maalaisliittolaiseen arvomaailmaan. Hänen isänsä oli yhteiskunnallisesti aktiivinen, mutta politiikkaa ei lapsille tuputettu.

– Alkiolainen arvomaailma tuli minulle sitä kautta, että satuin syntymään maalla. Se oli vain sattumaa. Vaikka minulla on tietty elämän ideologia, politiikkaan en ole koskaan kaivannut mukaan. Se ei ole minua.

 

Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Elli Aaltonen.
Elli Aaltonen kuvattuna vuonna 2015 johtamansa Itä-Suomen aluehallintoviraston pihassa.Maria Bonnor / Yle

 

Onko Aaltonen kuitenkaan aidosti politiikan ulkopuolella, jos hän on toiminut keskustan mandaatilla ja kertoo ajattelutapansa pohjautuvan alkiolaisuuteen?

Hän vakuuttaa, ettei ole koskaan ollut työssään minkään puolueen talutushihnassa. Oman näkemyksensä mukaan Aaltonen on vapaa argumentoimaan mitään puoluetta kumartelematta.

Ovatkohan kaikki kuitenkaan sitä mieltä? Kysytään asiaa pääministeri Juha Sipilän (kesk.) asettaman eriarvoisuustyöryhmän puheenjohtajalta professori Juho Saarelta. Aaltonen oli mukana työryhmässä tuomassa esiin Kelan keinoja eriarvoisuuden vähentämiseksi. Saari tuntee Aaltosen jo 1990-luvun lopusta ja on työskennellyt hänen kanssa moneen otteeseen.

– Aaltonen ei ole koskaan ollut poliittinen johtaja. Hän ei ole profiloitunut minkään puolueen asiamieheksi. Hän on ennemminkin virkamies, joka katsoo asioita aina sen tahon näkökulmasta, jossa on töissä, Saari sanoo.

Entä onko Elli Aaltonen Juho Saaren mielestä tabujen rikkoja?

– Hän on uudessa roolissaan sanonut, mitä ajattelee ja argumentoi kärsivällisesti oman näkökulmansa puolesta. Hän seisoo sen näkemyksen takana, joka hänellä on riippumatta siitä, onko se poliittisesti korrekti vai ei. Siinä mielessä häntä voi sanoa tabujen rikkojaksi.

 

Julkinen kommentaattori

Vaikka Elli Aaltonen pyrkii etäälle poliittisuuden leimasta, mielipiteitä häneltä ei silti puutu. Aaltonen on jatkuvasti mediassa kommentoimassa sosiaaliturvaan liittyviä asioita. Kuuluuhan Kelan näkökulman esillä pitäminen myös pääjohtajan tehtäviin.

Tämän vuoden suurin Kelaa koskettava keskustelu on koskenut työllistymisen aktivointia. Aaltonen profiloitui jo ennen virkaan astumistaan vastikkeellisen työttömyysturvan kannattajaksi. Hän on silti alusta saakka nähnyt myös aktiivimallin heikkoudet ja ehdottanut vapaaehtoistyön lisäämistä yhdeksi aktiivisuuden tavaksi.

– Kaikki eivät työllisty tarjolla olevien työmahdollisuuksien kautta. Vapaaehtoistyölle voitaisiin asettaa tarvittaessa maksimiaika, jotta se edistäisi lopullista tavoitetta eli palkkatyöhön pääsyä.

 

Nuorten työttömyys ja syrjäytyminen ovat Aaltosen suurimmat huolenaiheet. Kelan tietojen mukaan Suomessa on noin 70 000 syrjäytynyttä nuorta. Hallitus on kevään kehysriihessä esittänyt mahdollisuutta palkata alle 30-vuotias työnhakija määräaikaiseen työsuhteeseen ilman perusteita, jos nuori on ollut kolme kuukautta työttömänä.

Tämä ei kuulosta nuorten aseman parantamiselta työelämässä, vaikka pätkätöiden saantia se voikin helpottaa. Aaltonen ei kuitenkaan tyrmää ehdotusta.

– Määräaikaisuus voi antaa nuorelle mahdollisuuden näyttää kykynsä ja saada sitä kautta pysyvä työ. Toteutukseen täytyy luoda läpinäkyvä seuranta työnantajien puolelta, jotta se ei muodostu keinoksi jatkaa määräaikaisuuksia loputtomasti.

 

Jos nuorten syrjäytymiseen tahdotaan todella puuttua, tulee tilanteen syitä katsoa tarkemmin. Syrjäytyminen periytyy usein sukupolvelta toiselle. Moni on toimeentulotuen asiakkaana jo kolmannessa polvessa. Aaltonen antaakin hallitukselle vinkin.

– Elämän alkupäähän tulee laittaa niin paljon satsausta kuin vain sielu sietää. Se voisi ennaltaehkäistä syrjäytymiskehitystä. Parempi perheiden tuki voisi nostaa myös laskussa ollutta syntyvyyttä.

 

Aaltosen seuraava tapaaminen on pian alkamassa Helsingin keskustassa. Hän vaihtaa jalkaansa saapikkaat ja kietaisee päälleen villakangastakin. Jopa 14 tunnin työpäiviä tekevä Aaltonen tuntui haastattelun ajan kiireettömältä, vaikka muitakin töitä olisi varmasti riittänyt. Ehkä siksi hänen kohtaamisestaan jää ihmisille hyvä mieli. Nyt Aaltosen on jo kiiruhdettava. Raitiovaunu vie kaupungin ytimeen hetkessä.

 


 

Näkökulma: Melkoisia uudistuksia esittää Libera. Maisteri tutkinnon omavastuuosuus on mielestäni yhteiskunnallisesti näistä merkittävin. Jos saat muilta jotakin, maksat siitä, luonnollisesti myös oman osuutesi. Lääkärit ovat tässä asiassa keskiössä, etenkin siten, että heidät velvoitetaan koulutuksestaan palvelemaan koko yhteiskuntaa. Myös Pohjois-Karjalassa. Vuokralääkäri ratkaisu ei ole oikeamielinen ratkaisu. Tämä esimerkkinä. Suomen lääkäriliitolle tämä on tietenkin jo saavutettu etu!? - KimsBlog


 

 

Libera uudistaisi Suomen korkeakoulut: ”On

outoa, että olemme jättäytyneet pois

eurooppalaisesta kehityksestä”

 

 
Luotu: 
6.5.2018 10:59

  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Libera esittää korjauksia Suomen korkeakoulujärjestelmään.
 
|

Ajatushautomo Libera on tuottanut pamfletin, joka tarjoaa korjausehdotuksia Suomen korkeakoulujärjestelmään. Korjattavaa löytyy viiden pääkohdan verran.

 

–Suomi allekirjoitti vuonna 1999 Bolognan prosessin, jonka tarkoituksena oli harmonisoida eurooppalaisia tutkintoja. Monet 2000-luvulla tehdyt uudistukset eivät kuitenkaan ole Bolognan mukaisia. Suomi on yleensä mallimaana toteuttamassa uudistuksia – on outoa, että alalla, josta koemme ylpeyttä, olemme jättäytyneet pois eurooppalaisesta kehityksestä, Liberan toiminnanjohtaja Mikko Kiesiläinen ihmettelee.

Esimerkiksi tutkintouudistus, jossa kandidaatin ja maisterin tutkinto jaettiin erikseen, ei ole Bolognan hengen mukainen. Alan vaihtaminen välissä on vaikeaa.

 

Kandin ja maisterin tutkinnon erottaminen toisistaan on Kiesiläisen mukaan Liberan viidestä pääväitteestä vaikutuksiltaan merkittävin.

–Jos 18-vuotiaana pääsee Helsingin yliopistoon, joka on useissa aineissa Suomen paras yliopisto, ei ole mitään merkitystä, millä keskiarvolla ensimmäiset kolme vuotta suoriutuu. Ovi on auki Suomen parhaimpaan maisteriohjelmaan. Jos opiskelija suoriutuu Lapin yliopistossa parhain arvosanoin kandin tutkinnosta, hänellä ei ole kuitenkaan mahdollisuutta päästä aineen parhaaseen maisteriohjelmaan, koska kaikki paikat on varattu Helsingin yliopiston kandeille. Kummassakaan yliopistossa arvosanoilla ei ole väliä.

 

Tämä laiskistuttaa Liberan mukaan myös yliopistot. Niillä ei ole intoa kehittää houkuttelevampia maisteriohjelmia. Opiskelijat ovat kuitenkin niitä samoja kandeja, jotka aloittivat kolme vuotta aiemmin. Yliopistojen ei tarvitse kilpailla keskenään eikä opiskelijoiden ponnistella. Se ei tue kunnianhimoisten huippuosaajien kehittymistä.

Kiesiläisen mielestä kandin tutkinnolla voisi mainiosti aloittaa työuran. Muutaman työvuoden jälkeen voisi miettiä, mihin maisteriohjelmaan aidosti haluaa.

 

Muutosta vastustavat järjestöt

–Taustalla ovat intressiryhmät, kuten opiskelijajärjestöt, joiden etu on pitää järjestelmät nykyisellään. Politiikoilla taas ei ole uskallusta ravisuttaa järjestelmää, Kiesiläinen sanoo.

Lisäksi Liberan mukaan ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välisestä jaottelusta eli duaalimallista on luovuttava. Ajatuspaja myös harventaisi korkeakouluverkostoa. Lisäksi Libera linjaa, että  maisteriopinnoista täytyy voida periä omavastuuosuus. Libera myös luopuisi pääsykokeista.

 


 

Jos ministeriö päättää pidättää Aapion virasta, hän voi valittaa ratkaisusta hallinto-oikeuteen.


  

Sisäministeriö alkaa valmistella Helsingin

poliisipäällikön hyllyttämistä

 

Sisäministeriö päättää toukokuun aikana, voiko virkarikossyytteen saanut Helsingin poliisilaitoksen päällikkö jatkaa tehtävässään.

 

Virkavirheet
Lasse Aapio
Helsingin poliisilaitoksen päällikkö Lasse AapioMarkku Pitkänen / Yle

Sisäministeriö käynnistää menettelyn, jossa selvitetään Helsingin poliisilaitoksen päällikön Lasse Aapion edellytyksiä jatkaa tehtävissään häntä vastaan nostetun virkarikossyytteen vuoksi.

 

Sisäministeriön määräaikainen kansliapäällikkö Esko Koskinen kertoo Ylelle, että sisäministeriö kuulee Aapiota mahdollisesta virantoimituksesta pidättämisestä runsaan viikon kuluttua.

Koskinen korostaa, että Aapio on korkeassa virka-asemassa ja on harkittava, haittaako syyte hänen johtamistehtäviään poliisilaitoksella ja luottamusta poliisiin. Tämän vuoksi määräaikaista virasta pidättämistä pohditaan vakavasti.

Aapion kuulemisen jälkeen sisäministeriö pyrkii tekemään ratkaisun asiassa mahdollisimman nopeasti.

Aapio on itse kertonut aiemmin, että aikoo jatkaa tehtävässään syytteestä huolimatta.

 


 

– Ja yritettiin tästä olla miten tuohtuneita tahansa, kuitenkin hyvin vankka tutkimusnäyttö kaikista meidänkaltaisista maista ja eritoten Pohjoismaista kertoo siitä, että tällä työnteon taloudellisella kannustimella on suuri merkitys työttömyysasteelle. Eli tätä ei pidä ollenkaan pyydellä anteeksi. Tämä on järkevää skandinaavista politiikkaa, varsinkin kun jos te katsotte työttömyystilastoja Euroopassa, niin Suomihan on täällä Pohjois-Euroopassa aivan ainutlaatuinen tapaus: kaikki maat EU:ssa, joissa on meitä korkeampi työttömyys, ovat enää Välimeren maita, Vartiainen sanoi.


 

 

 

Kansanedustaja ”järkyttyi” Juhana Vartiaisen

puheista – Vartiainen: Ilman tätä

hyvinvointimenoja ei voi rahoittaa

 
 
 
 
Luotu: 
20.4.2018 09:55

  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Alma Talent
    Kuva
    Kokoomusedustaja Juhana Vartiainen puhui eduskunnassa suorasanaisesti työn perässä muuttamisen tarpeesta. "Jos ei tätä ymmärretä, niin meillä ei ikinä ole mahdollisuuksia rahoittaa meidän hyvinvointimenoja".
 
|

Työttömyysturvan aktiivimalli antoi yhä aihetta lähes neljätuntiselle kiistelylle, kun aktiivimallin kaatamista vaativa kansalaisaloite oli eduskunnan käsittelyssä torstaina. Keskustelu kulki tuttuja latuja opposition kritisoidessa ja hallituksen puolustaessa sekä korostaessa, että mallin toiminnan tarkasteluun tarvitaan aikaa.

 

Hallituspoliitikoista esimerkiksi kokoomuksen Timo Heinonen korosti työttömyysturvan leikkausten sijaan niitä toimia, joilla aktiivimallin kyljessä on lisätty muun muassa TE-toimistojen resursseja.

– Aktiivisen työnhaun tukeen ja työnhakijoiden paremman palvelun toteuttamiseksi viime viikolla hallitus päätti kehysriihessä työministeri Jari Lindströmin esityksestä lisätä työ- ja elinkeinotoimistojen eli TE-toimistojen henkilöresursseja yli 200 henkilötyövuodella. Tämä on tärkeä toimenpide ja apu monelle työttömälle. Ensi vuonna lisähenkilöstön palkkaamista varten lisätään talousarvioon yli 10 miljoonaa lisämäärärahaa ja tänä vuonna tässä lisäpalkkauksessa hyödynnetään aiempia määrärahoja. Hyvä, että työtä etsivä saa entistä henkilökohtaisempaa apua ja tukea, Heinonen mainosti.

 

 

Hän iloitsi TE-toimistojen viestistä, että työttömät ovat leikkausuhan alla alkaneet aktivoitua, sekä hallituksen päätöksestä keventää irtisanomisperusteita pienissä yrityksissä.

– On hyvä kyllä se, että edustaja Heinonen on rehellinen puheissaan. Kokoomuksen linja on täysin selkeä. Kokoomuksen kova keppilinja on täysin selvä, tulkitsi suurimman oppositiopuolueen SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne.

Hän huomautti, että ”tämä hallitus on nyt omilla päätöksillään aktiivimalliin liittyen vähentänyt 100 000 suomalaisen toimeentulomahdollisuuksia”.

– Näillä ihmisillä on yli 11 miljoonaa euroa kolmen kuukauden aikana vähemmän rahaa käytössä kulutukseen ja elämiseen, Rinne sanoi.

– Nyt täällä kehuu kokoomuksen edustaja sitä, että on tullut kolme kuukautta työttömänä olleille määräaikaisen työsuhteen perusteettomat palautukset, on tullut työmarkkinoitten jako kahtia, alle 20 ihmisen työpaikan työsuhdeturvaan tulee heikennyksiä.

Kokoomuksen ekonomistiedustaja Juhana Vartiainen kommentoi keskustelua kepistä ja porkkanasta. Hänen mukaan ”kysymys on oikeastaan samasta asiasta eli siitä, miten taloudellisesti houkuttelevaa on olla työssä verrattuna siihen, miten houkuttelevaa on elää tulonsiirroilla”.

 

 

Vihreiden Outo Alanko-Kahiluoto tuohtui Vartiaisen suorasta puheesta.

”Jos jossain ei ole työtilaisuuksia, niin ei olekaan tarkoitus, että siellä sitten eletään sosiaaliturvalla elämän loppuun asti”

– Hyvin surullista on kuulla, että hallituspuolueissa ei edelleenkään oteta vakavasti sitä hätää, johon tämä aktiivimalli on kaikkein köyhimmät työttömät ajanut. Oli erittäin järkyttävää kuunnella tätä edustaja Vartiaisen puheenvuoroa, Alanko-Kahiluoto sanoi.

Hänen mukaansa Kelan ensimmäiset tilastot aktiivimallista osoittavat, että ennakkoarviot työttömien alueellisesta eriarvoisuudesta leikkurimallin edessä olivat perusteltuja.

– Toisilla paikkakunnilla on leikattu jopa 80 prosentilta työttömistä, toisilla on leikattu 20 prosentilla. Tämä juuri osoittaa sen, että työttömien palveluita ja työpaikkoja on hyvin eri tavoin riippuen siitä, missä ihminen asuu. Tämä ei ole hyvää lainsäädäntöä, Alanko-Kahiluoto jatkaa.

Vartiainen vastasi tähän muistuttamalla Alanko-Kahiluotoa ”tämän meidän avoimen talousjärjestelmämme” luonteesta.

– Jos jossain ei ole työtilaisuuksia, niin ei olekaan tarkoitus, että siellä sitten eletään sosiaaliturvalla elämän loppuun asti. Koko meidän markkinatalous perustuu siihen, että työkykyiset ihmiset kuitenkin huolehtivat itsestään ja tarvittaessa muuttavat työn perässä muualle. Jos ei tätä ymmärretä, niin meillä ei ikinä ole mahdollisuuksia rahoittaa meidän hyvinvointimenoja, Vartiainen perusteli linjaansa.

Hän väitteli SDP:n Antti Lindtmanin kanssa Suomen työttömyysturvan tasosta. Lindtman oli väittänyt, että Suomessa työttömyysturva oli jo valmiiksi erittäin alhainen verrattuna Ruotsiin ja Tanskaan. Vartiaisen mukaan Suomen työttömyysturva ei ole erityisen niukka verrattuna muihin Pohjoismaihin.

 

– Katsokaapa vaikka kristillisdemokraattien puoluesihteeri Asmo Maanselän tuoretta kirjaa sosiaaliturvan uudistamisesta. Nämä edustaja Lindtmanin luonnehdinnat ovat virheellisiä, hän sanoi.

Työministeri Jari Lindström (sin.) korosti hallituksen korjanneen ja tukeneen aktiivimallia tavoilla, ”joita tämä eduskunta on edellyttänyt”, ja jatkavan mallin rukkaamista.

– TE-puolella meiltä on edellytetty, että tehdään toimenpiteitä. Edustaja Andersson sanoi, että mitään näyttöä ei ole aktiivisuuden lisääntymisestä. Jos me kysymme TE-toimistoilta, kuinka paljon aktiivimalli on nyt näkynyt heillä, ja vastaus on sitten se, että pyydetään lisää henkilökuntaa, koska tämä on näkynyt siellä, niin minusta on aika omituista väittää, että ei ole mitään aktivoitumista tapahtunut, Lindström pohti.

Ekonomisti Vartiaisen mukaan aktiivimallin todellista vaikutusta voidaan arvioida vasta muutaman vuoden kuluttua.

 

– Täällä monet näyttävät jo tietävän, miten tämä malli toimii, mutta oikeastihan tällaiset työvoimapolitiikan toimenpiteet vaikuttavat työmarkkinoiden toimintatapaan ja sitten muutaman vuoden kuluttua ehkä tutkijat pystyvät jotenkin arvioimaan, millainen se vaikutus on ollut todennäköisesti. Jossain määrin voi toivoa realistisesti, että esimerkiksi virtaus tähän työttömyyseläkeputkeen eli lisäpäiville vähenisi. Meillä ei näinä ensimmäisinä kuukausina ole minkäänlaisia edellytyksiä väittää siitä jotain, että tietäisimme, miten tämä malli toimii, hän sanoi.

Kansalaisaloite lähetettiin sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Käytännössä sen mahdollisuudet vaikuttaa ovat pienet, koska hallitus tukee aktiivimallin voimassa pitämistä.

 


 

Midway Alignment of the Bothnian Corridor on EU-hanke, joka pyrkii laajentamaan yhteyksiä nopeasti kasvavien ja kansainvälisesti merkittävien seutujen välillä. - Kaupunginvaltuuston puheenjohtajana toimiva RKP:n kansanedustaja Joakim Strand pitää esitystä historiallisena.

 

Vaasan ja Uumajan välille suunniteltu laiva. Kuva: Midway Alignment
 
 
 

 

Laivan arvioidaan maksavan noin 115 miljoonaa euroa.

 

Vaasan kaupunginhallitus on päättänyt esittää valtuustolle uuden laivan rakentamista Merenkurkun liikenteeseen. Aluksen hinnaksi arvioidaan 115 miljoonaa euroa.

Vaasa takaa lainaa 35 miljoonalla eurolla ja rahoittaa projektia 25 miljoonalla eurolla. Kaupunginvaltuusto tekee asiasta lopullisen päätöksen kevään aikana.

 

– Haluan nostaa hattua kaikille niille hienoille ihmisille niin Suomen kuin Ruotsin puolella, jotka ovat osallistuneet ja osallistuvat koko Merenkurkun seudun kehittämiseen, Strand sanoo Ylelle.

Tarkoituksena on luoda matkustajille ja rahtitavaroille turvallinen, ympäristöystävällinen ja taloudellisesti kannattava kuljetuskoneisto.

 


 

– Oikeastaan Aatos Erkosta ei olisi pitänyt tulla tavallisella suomalaisella maatiaisjärjellä mitattuna yhtään mitään. Suomessahan on tapana, että kaikkea mitataan koulumenestyksellä ja paperein todistetulla oppiarvolla. Hän ei ole ylioppilas, hän ei ole sen enempää maisteri, ekonomi tai insinööri, vielä vähemmän tohtori, paitsi myöhempien aikojen valtiotieteen kunniatohtori, mutta se on jo kokonaan toinen juttu.

 

Aatos Erkko (1932-2012). LEHTIKUVA / JAAKKO AVIKAINEN

Aatos Erkon elämäkerta julki: Karmea

onnettomuus varjosti elämää

 

 

Legendaarinen lehdenkustantaja joutui teini-ikäisenä vakavaan onnettomuuteen.

 

Otava julkaisee Lauri Karénin postuumin teoksen Aatos Erkko – Yksityinen valtiomiestänään. Kirjalla on erikoinen historia: sen sai julkaista vasta Aatos Erkon (1932-2012) kuoleman ja useiden muiden mutkien jälkeen.

 

Lauri Karénin kuolemasta on kulunut jo yli kymmenen vuotta. Kirjan aineisto pohjautuu Aatos Erkon ja Lauri Karénin keskusteluihin 2000-luvun alussa ja Karénin analyyseihin. Erkko itse oli tyytyväinen 2005 valmistuneeseen käsikirjoitukseen.

Teoksessa kerrotaan muun muassa Aatos Erkon elämää pitkälti ohjanneesta erikoisesta onnettomuudesta. Suomalaisen Yhteiskoulun oppilaaksi sodan jälkeen jo kirjattu Aatos Erkko ajoi ilmeisesti 13-vuotiaana polkupyörällä Helsingissä.

 

– Tapahtuma oli naurusta kaukana. Se oli traaginen ja sillä oli vuosikausia kestävät tuskalliset seurauksensa, kirjassa kuvaillaan.

– Aatos oli käynyt pyörällään Ludviginkadulla. Kun hän ajoi takaisin kotiin, hän oli niin ajatuksissaan, että törmäsi autoistakin täysin autiolla Hietalahden torilla ainoaan siellä silloin olleeseen henkilöön.

– Se oli toinen pyöräilijä. Oma vikani, Aatos Erkko toteaa.

Katukiviin lentänyt poika loukkasi pahoin päänsä ja joutui Punaiseen Ristiin. Hänen kallonsa murtui ja hän sai aivoverenvuodon.

Kirjassa todetaan, että ”kaiken sen muisteleminen tuntuu puistattavan Erkkoa vielä tänä päivänä”.

– Seuraukset olivat vakavat, vuosikausia jatkuneet sietämättömät päänsäryt. Hänen oli vaikea keskittyä mihinkään. Jo aiempina kouluvuosina oli sattunut kaikenlaisia sairauksia, mutta tällä kertaa kysymyksessä oli todella paha vammautuminen, kirja kertoo.

 

Aatos Erkko palautettiin Ruotsiin pitkäaikaiseen jälkihoitoon ja hänen koulunkäyntinsä loppui. Kirjan mukaan se jatkui vasta myöhemmin, mutta heikolla menestyksellä.

– Halu päästä merille, päästä pois kaikesta, tuli jälleen mieleen pikkupoika-ajan unelmana. Siitä oli turha kertoa vanhemmille, koska siitä ei olisi kuitenkaan tullut koskaan mitään. Aatos Erkko ei olisi saanut sellaista lääkärintodistusta, jolla olisi päässyt merille. Hän ei joutunut koskaan asepalvelukseen. Hänelle ei myönnetty edes henkivakuutusta.

 


 

Muutos mahdollistaa oppisopimuksen tekemisen myös osa-aikatyöaloilla lisätyön tarjoamisvelvoitteen sivuuttamisella. Muutoksen tavoitteena on edistää ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden pääsyä työelämään ja mahdollisuuksia hankkia työmarkkinoilla vaadittavaa osaamista. Lain on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian. - Näkökulma: Juuri tätä muutosta mm. SDP:n Lauri Ihalainen vastusti jo 1990-luvun alussa SAK:n puheenjohtajana!! - Vieläkään Hakaniemessä ei hyväksytä Euroopan menestyksekkäintä nuorison koulutusmallia, koulutusoppisopimuksena. Hakaniemessä se on ideologisistä syistä työsopimus!! Näin nuorison oppimisipumusmalli ei ole koskaan edistynyt Suomessa. Suomessa on EU:n korkeimpia nuorisotyöttömyystilastoja. Ay-liike on valitettavasti merkittävä, muutosvastusvoima Suomessa! - KimsBlog

 

Lakimuutoksilla helpotetaan oppisopimuspaikkojen syntymistä. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN
 

Oppisopimuspaikat syntyvät helpommin

 

 

Lakimuutoksen tavoitteena on edistää ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden pääsyä työelämään.

 

Eduskunta hyväksyi perjantain täysistunnossaan lakimuutokset, joilla helpotetaan oppisopimuspaikkojen syntymistä. Lakiehdotukset hyväksyttiin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietinnön (TyVM 3/2018) mukaisina useiden äänestysten jälkeen.

Äänestyksissä oli kyse muutoksista, joita sosialidemokraatit, vihreät, vasemmistoliitto ja perussuomalaiset olivat valiokunnassa esittäneet hallituksen esitykseen (HE 189/2017).

Muutosehdotusten tekijät pitivät oppisopimusten helpottamista lähtökohtaisesti hyvänä mutta keinoja liian järeinä. Neljän oppositioryhmän päähuoli oli tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanottujen työntekijöiden takaisinottovelvollisuuden heikentyminen.

Vastalauseissa olisi haluttu myös varmistaa, että lisätyötä tarjotaan ennen oppisopimuskoulutettavan ottamista niille, jotka tekevät osa-aikatyötä vastoin omaa tahtoaan.

Eduskunnan perjantainen päätös merkitsee, että jatkossa työantaja voi ottaa oppisopimusopiskelijan määräaikaiseen työ- tai virkasuhteeseen työnantajalle laissa säädetyn lisätyön tarjoamisvelvollisuuden tai takaisinottovelvollisuuden estämättä.

 


 


 

 

 

Syötkö kaviaaria kultalusikalla ja haikailet

takaisin maalle? Lue tästä, miten suomalaiset

rakentavat minäkuvansa

 

 

Yläluokka on tarkka asemastaan, Pohjanmaalla heimo merkitsee eniten. Suomalaiset rakentavat minäkuvaansa hyvin erilaisten asioiden kautta. Mutta kun pintaa raaputtaa, olemme hellyttävän samanlaisia.

 

Minäkuva

Jenna Simula
Taustamme, elinpiiri ja harrastukset vaihtelevat. Olemme silti varsin samanlaisia.Sasha Silvala / Yle
 

Mikä yhdistää kaupungin sykkeessä surffaavaa nuorta naista ja maalla möllöttävää keski-ikäistä peräkylän miestä?

Melkein kaikki, väittää tuore tutkimus.

 

Tämä on yllätys. Jos uutisia seuraa, näkee helposti vain hajaannuksen merkkejä: milloin jossain huutaa vihainen joukko ihmisiä ”rajat kiinni!”, milloin on tutkija murheissaan sosiaalisista kuplista – ja melkein mistä tahansa voi syntyä hallitsematon some-raivo.

Suomen Kulttuurirahasto ja Ajatuspaja e2 tutkivat vuodenvaihteessa, mille suomalaiset nykyään rakentavat minäkuvansa. Laajaan kyselytutkimukseen(siirryt toiseen palveluun) vastasi yli 6 000 ihmistä.

 

Yleisö kädet ylhäällä Oulun Qstockissa.
Suomalaisia yhdistävät useammat asiat kuin erottavat.Wasim Khuzam / Yle

 

Tutkijat halusivat tietää, miten suomalaiset mieltävät identiteettinsä, eli sen kuka minä olen ja mihin joukkoon minä kuulun.

Vastaukset asettuivat hajalleen kuin reiät pahvilevyyn ammutusta haulikonlaukauksesta. Suomalaiset rakentavat minäkuvaansa hyvin erilaisista todellisuuksista – ja silti samaan aikaan suuri joukko asioita sitoo meitä lujasti yhteen.

Aloitetaan niistä, jotka erottavat meitä.

 

Luokka-asemalla ei ole väliä – paitsi yläluokalle

Suomessa on viime aikoina pohdittu, onko luokkayhteiskunta jo kuollut. Ihmisten elämänpiirit, harrastukset, työ, koulutus ja toimeentulo ovat sekoittuneet. Ne eivät enää kerro ihmisen luokka-asemasta, eivät ainakaan yhtä selkeästi kuin aiemmin.

Luokka ei rakenna ihmisten omakuvaakaan kovin vahvasti. Suurin osa vastaajista ei pidä luokka-asemaansa itselleen tärkeänä. Mutta joukossa on erikoinen poikkeus.

Luokka-asema on tärkeä ihmisille, jotka kuuluvat ylempään keskiluokkaan, tai yläluokkaan. Erityisen tärkeä se on niille, jotka ovat syntyneet tähän luokka-asemaan.

 

Dom Perignon 2004 sampanjaa.
Luokka-asema ei juuri rakenna identiteettiä, paitsi ylempään keskiluokkaan ja yläluokkaan kuuluville ihmisillä.Kalevi Rytkölä / Yle

 

Ruotsissa on huomattu, että siellä elää yläluokkainen nuorten sukupolvi, jonka elinpiiriin kuuluu luksuskulutus ja vahva tietoisuus omasta erinomaisuudesta. Onko Suomi kulkemassa samaan suuntaan?

– Se on hyvin kiinnostava kysymys, mutta siihen ei tämän tutkimuksen pohjalta voi vielä vastata. Tiedämme sen kymmenen vuoden päästä, jos kysymme silloin samaa asiaa, tutkija Ville Pitkänen, Ajatuspaja e2:sta sanoo.

 

Politiikka ei ole tärkeää – paitsi vasemmalla

Poliittinen kanta rakentaa minäkuvaa samalla tavoin kuin luokka. Useimmat eivät välitä siitä, mutta yksi ryhmä ihmisiä on poikkeus.

Vasemmistoliiton kannattajille oma poliittinen mielipide merkitsee paljon, kun he määrittelevät itseään. Vasemmistoliiton kannattajista yli 60 prosenttia piti puoluekantaansa identiteetilleen tärkeänä.

 

Vappumarssi
Poliittinen näkemys on tärkeä omakuvalle erityisesti Vasemmistoliiton kannattajille.Ismo Pekkarinen / AOP

 

Ville Pitkänen sanoo, että vastaava tilanne olisi minkä tahansa puoleen johtajalle liki märkä uni.

– Ei ole taatusti puolueelle huono asia, jos sen kannattajakunnan poliittinen kanta on niin vahva, että se koetaan osaksi omakuvaa, Pitkänen miettii.

 

Asenne työhön on aavistuksen rentoutumassa

Työllä on suomalaisessa kulttuurissa perinteisesti vahva asema. Työ on ollut enemmän kuin keino saada toimeentulonsa. Hyvä elämä ja palkkatyö ovat kytkeytyneet yhteen. Perustuslaissa lukee vieläkin, että työvoima on valtiovallan erityisessä suojelussa.

Viime aikoina on kuultu kummia.

Joku on ilmoittanut ihan julkisestikin, ettei edes halua töihin. Ja muutenkin on tullut muotiin haaveilla chillailevasta elämäntavasta. Ollaan välillä hetki töissä, sitten reissaillaan pitkin maailmaa ilman päivittäisten velvollisuuksien häivää. Eläkettä kertyy, jos kertyy...

 

siivousta
Työhön suhtaudutaan aavistuksen rennommin kuin ennen. Se on silti edelleen ihmisen omakuvalle tärkeä.AOP

 

Pitkäsen mielestä työn asema ei ole silti murtumassa. Se edelleen hyvin vahva identiteetin tekijä, mutta jossain määrin työ hakee uutta asemaa suomalaisten mielessä.

– Asenne työhön on hiukan rennompi kuin ennen. Asiaan voi vaikuttaa myös lisääntynyt vapaa-aika, Pitkänen toteaa.

Kysymys on siinä mielessä sukupolvierosta, että enää vain kaikkein iäkkäimmät suhtautuvat työhön aivan perinteiseen tapaan.

 

Mikä meitä sitten yhdistää?

Palataan alun kysymykseen. Missä asioissa urbaani nuori nainen ja perämetsien keski-ikäinen mies löytävät toisensa? Vastaus on lähes klisee.

Melkein kaikille suomalaisille vahvimmat minäkuvan rakennusaineet ovat perhe, ystävät ja suomalaisuus.

Perhettä pitää tärkeänä jopa 95 prosenttia vastaajista. Ville Pitkästä luku tavallaan yllättää, tavallaan ei. Luku on suuri, mutta tulos kertoo myös yleisinhimillisen totuuden: ihmiset tarvitsevat toisiaan.

– Kaikkein tärkeintä minäkuvalle on vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa. Se on meidän kaikkien identiteetin ytimessä. Siksi lähipiirissä olevat ihmiset ovat tärkeimmät.

 

Laakkosen perhe
Kanssakäyminen on omakuvan, identiteetin ytimessä. Siksi perhe ja läheiset ovat niin tärkeitä.Emmi Holopainen

 

Noin 80 prosenttia vastaajista pitää tärkeinä myös harrastuksia, opiskelua ja työtä, vaikka nuorempi sukupolvi siihen hiukan uutta asennetta hakeekin.

Opiskelun suhteen on mielenkiintoista, että se on erityisen vahva omakuvan rakennusaine korkeakoulututkinnon suorittaneille.

 

Suomalaiset ovat tuppukylien maailmankansalaisia

Sana ”kotiseutu” on kuin samettia suomalaisen korvalle. Joku romanttinen, tuttu ja turvallinen herää meissä, kun kuulemme sanan.

Näin on siitä huolimatta – tai sen takia – että olemme eläneet pitkään jatkuvan rakennemuutoksen maassa. Työ ja opiskelu ovat kiskaisseet suuren määrän ihmisiä juuriltaan.

– Kotiseutuidentiteetti on meille hätkähdyttävän tärkeä. Mittasimme sen suhteen montaa asiaa: lapsuuden kotiseutua, nykyistä asuinkuntaa, maakuntaan koettua yhteenkuuluvuutta. Kaikki ne elävät vahvasti suomalaisten minäkuvassa, Pitkänen sanoo.

Noin 60 –70 prosenttia ihmisistä pitää aluetta tärkeänä identiteetilleen.

 

Hotelli Inari
Suomalaiset ovat varsin kotiseuturakkaita. Sen lisäksi meillä on melko kansainvälinen identiteetti.Vesa Toppari / Yle

 

Kotiseuturakkaus ei silti käännä meitä sisäänpäin.

Meillä on virheellinen käsitys, että suomalaiset ovat syrjäänvetäytyvä ja vähän ”maalainen” kansa. Itse asiassa olemme varsin kansainvälisiä.

Suomalaiset yhdistävät paikallisen ja kansainvälisen ketterästi ja ongelmitta.

– Juurevuus ja paikallisuus eivät näytä olevan millään tavalla ristiriidassa kansainvälisyyden kanssa. Eikä tämä liity erikseen kaupunkilaisiin tai maaseudun asukkaisiin, vaan pätee kaikkiin, Pitkänen pohtii.

Pohjoismaisuutta tai eurooppalaisuutta pitää tärkeänä tai jokseenkin tärkeänä identiteetilleen yli 70 prosenttia vastaajista.

Pitkänen arvelee, että lukua selittää tunne kuulumisesta samaan kulttuurialueeseen tai arvoyhteisöön. Mutta myös maailmankansalaiseksi itsensä mieltää puolet vastaajista.

 

Sukupuoli ei yhdistä eikä jaa

Näinä #meetoo-kampanjan aikoina on yllättävää havaita, että sukupuoli ei näyttele tärkeää osaa suomalaisten omakuvassa.

Sukupuolta pitää omakuvansa kannalta erittäin tärkeänä vain vajaa kolmannes (27 prosenttia) ja jokseenkin tärkeänä (32 prosenttia) vastaajista. Tulos saattaa heijastella jotain suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoajattelusta.

– Sukupuoli on yksi perustavanlaatuisimmista erotteluista, joita ihmisyhteisöissä on. Siihen nähden sen merkitys identiteetille ei tutkimuksessa ollut kovin vahva.

– Meillä pyritään poistamaan kaikenlaisia miehiin ja naisiin perustuvia jaotteluita. Tavallaan tämä tutkimus osoittaa, että siinä on onnistuttu, Pitkänen pohtii.

 

Anonymous pedestrians.
Sukupuoli merkitsee yllättävän vähän ihmisten omakuvalle.Jyki Lyytikkä / Yle

 

Heimokäsitykset eivät ole totta… edes pohjalaisista

Suomi on täynnä stereotypioita siitä, millaisia eri heimoyhteisöt ovat: hämäläiset hitaita, turkulaiset huvittavan kummallisia ja niin edelleen. Vaikka kotiseutu on suomalaiselle tärkeää, kuuluminen johonkin heimoon ei niinkään.

Mutta säännöstä on kolme poikkeusta. Savolaiset, karjalaiset ja pohjalaiset tunnistavat vahvasti heimojuurensa ja pitävät niitä tärkeinä, kun rakentavat omakuvaansa.

Kaikkein vahvin suhde heimoon on, missäs muualla kuin Pohjanmaalla. Varsinkin Etelä-Pohjanmaalla syntyneet tai asuvat ihmiset tunnistavat vahvasti oman heimonsa. Näin sanoo kolme neljäsosaa Etelä-Pohjanmaan ihmisistä.

Erottavat ja yhdistävät
 tekijät grafiikka.
Kuvassa esimerkki asioista, jotka yhdistävät ja jakavat kahta hyvin erilaista suomalaista: kaupunkilaista nuorta naista ja maaseudulla elävää keski-ikäistä miestä.Yle Uutisgrafiikka

Tarkoittaako tunnistaminen sitä, että ihmiset myös käyttäytyvät heimokuvansa stereotypian mukaisesti? Sitä Ville Pitkänen ei usko.

– Kysyimme, mihin heimoon ihmiset samaistuvat, ja toisaalta mitä luonteenpiirteitä heillä on. Näin saatoimme verrata, missä määrin heimoihin liitetyt luonteenpiirteet ovat todellista käyttäytymistä. Tulos oli, että lopulta on kyse vain stereotypioista, Pitkänen sanoo.

Tosin tämähän tiedettiin jo ennestään vanhasta pohjalaisesta sananlaskusta: ”En oo korvaamaton, mutta paras maharollinen.”

 


 

Mielipiteet jakautuivat eniten puoluekannan mukaan. Vain keskustan äänestäjistä enemmistä seisoo sote-uudistuksen takana. Kokoomuksen äänestäjien kannat jakautuvat tasan: 42 prosenttia toivoo sote-uudistuksen valmistelun keskeytystä, 41 prosentti ei.


  

 

Uutissuomalainen: Enemmistö suomalaisista

kaataisi sote-uudistuksen

 

Oppositiopuolueiden kannattajissa löytyy eniten sote-valmistelun keskeytystä toivovia.

 

Sosiaali- ja terveyspalvelut
Sotesekamelska
Yle Uutisgrafiikka
 

Lähes kolme viidestä suomalaisesta haluaisi keskeyttää sote-uudistuksen valmistelun, tämä käy ilmi Uutissuomalaisen Tietoykkösellä teettämästä USU-galluposta.

Gallupissa kysyttiin: ”Pitäisikö sote-uudistuksen valmistelu mielestäsi keskeyttää?” Keskeytystä kannatti kolme viidestä.

Joka viides vastanneista on sitä mieltä, että valmistelua ei pidä keskeyttää ja joka viides ei ota asiaan kantaa, kirjoittaa Uutissuomalainen.

***Mielipiteet jakautuivat eniten puoluekannan mukaan. Vain keskustan äänestäjistä enemmistä seisoo sote-uudistuksen takana. Kokoomuksen äänestäjien kannat jakautuvat tasan: 42 prosenttia toivoo sote-uudistuksen valmistelun keskeytystä, 41 prosentti ei.***

Jyrkimmin sotea vastustavat vasemmistoliiton kannattajat, joista peräti 84 prosentti haluaisi valmistelun keskeytyvän. Myös muiden oppositio puolueiden kannattajat ovat sotelle nihkeitä.

 


 

Svenska Yle vertaa Olkiluoto 3:a Egyptin pyramidien rakentamiseen. Esimerkiksi 4500 vuotta vanha Kheopsin pyramidi nousi 20 vuodessa ilman nykyaikaista tekniikkaa. Olkiluoto 3 näyttäisi valmistuvan 14 vuodessa.


  

Olkiluoto 3 maailman toiseksi kallein

rakennus? - Svenska Yle: Kallein löytyy

Mekasta

 

   
 

Olkiluoto 3
 maailman toiseksi kallein rakennus? - Svenska Yle: Kallein löytyy Mekasta
KUVA: JOONAS SALLI
 
 

Teollisuuden Voima sai kovasti keventävän uutisen viime viikonvaihteessa, kun se pääsi sopuun laitostoimittaja Arevan kanssa Olkiluoto 3:n kuluriidasta. Olkiluoto 3:n luvataan valmistuvan vuonna 2019.

 

Voimalan avaimet käteen -sopimushinta Arevan ja Siemensin kanssa oli alun perin 3,2 miljardia euroa vuonna 2003, mutta TVO on sittemmin kertonut investointinsa maksavan sille 5,5 miljardia euroa, kertoo Tekniikka&Talous.

Arevalle Olkiluoto 3 maksaa kuitenkin lähemmäksi 10 miljardia euroa.

Areva kertoi jo vuonna 2012 Olkiluodon rakentamisen maksavan 8,5 miljardia euroa, minkä jälkeen päälle on tullut pari miljardia euroa tuoreimmat korvaukset mukaan laskien.

Miljardi sinne tai tänne, Olkiluoto 3 on toiseksi kallein valmistunut rakennus maailmassa Svenska Ylen eri lähteistä kokoamien tietojen mukaan

Olkiluoto 3:sta kalliimpi rakennus on vain Abraj al-Bait -hotellikompleksi Mekassa.

Maailman suurimman moskeijan, jossa sijaitsee myös tunnettu Kaaban musta kivi, vieressä sijaitseva hotelli maksoi 12 miljardia euroa. Se valmistui vuonna 2011.

 

Kolmanneksi kallein rakennus on tiettävästi 4,5 miljardin euron Marina Bay Sands -viihde- ja hotellikeskus Singaporessa.

Neljän miljardin euron Applen pääkonttori Cupertinossa Kaliforniassa on maailman neljänneksi kallein rakennus.

 


 

Ero Suomen ja muun Euroopan välillä innovatiivisuudessa on Microsoftin mukaan merkittävä, sillä työyhteisöissä ilman vahvaa digitaalista kulttuuria innovatiivisten työntekijöiden osuus on Suomessa 12 prosenttia ja Euroopassa 14 prosenttia.

 

Työntekijä käyttää tietokonetta. LEHTIKUVA / SAMI HALINEN

 

 

Suomalaiset eivät osaa luoda uutta

digitaalisilla työkaluilla

 

Ero innovatiivisuudessa Suomen ja muun Euroopan välillä työyhteisöissä on Microsoftin mukaan merkittävä.

 

Microsoftin tekemän tutkimuksen mukaan vahvakaan digitaalinen kulttuuri ei saa suomalaisia työntekijöitä tuntemaan itseään innovatiivisiksi. Kun Euroopassa vahvassa digitaalisessa kulttuurissa keskimäärin 39 prosenttia työntekijöistä kokee olevansa innovatiivisia, on Suomessa innovatiivisten työntekijöiden osuus vain 24 prosenttia.

 

Suomalaiset nuoret eivät ole tutkimuksen mukaan vanhempia merkittävästi innovatiivisempia. Vahvassa digitaalisessa kulttuurissa 18–35-vuotiaista työntekijöistä 25,4 prosenttia koki olevansa innovatiivisia, kun tätä vanhempien työntekijöiden keskuudessa osuus oli 22,3 prosenttia.

– Digitaaliset työkalut oikein käytettynä tukevat luonnollisesti myös työntekijöiden luovuutta ja innovatiivisuutta, mutta laitteiden, palveluiden ja työkalujen käytössä, ja varsinkin käyttöönotossa on erityisen tärkeää, että perehdytys ja tuki ovat lähellä ja ajan tasalla, kertoo Microsoft Oy:n Marketing & Operations -yksikön johtaja Andreas Korczak tiedotteessa.

Hän muistuttaa, että teknologia yksin ei vie meitä eteenpäin, vaan tekemisen takana on edelleen ihminen, etenkin luovaa tekemistä vaativissa tehtävissä.

– Pysyäksemme kilpailukykyisinä digitaalista kulttuuria pitää pystyä vaalimaan ja jalkauttamaan se edelleen yritysten suurimpaan voimavaraan, ihmisiin.

Microsoftin tutkimuksen mukaan suomalaisissa työpaikoissa, joissa digitaalinen kulttuuri on vahva, 44 prosenttia työntekijöistä kokee voivansa tehdä työnsä parhaalla mahdollisella tavalla ja mieltää oman työpanoksensa merkittäväksi. Heikossa digitaalisessa kulttuurissa näin tuntevia työntekijöitä on vain 8 prosenttia.

– Digitaalinen kulttuuri rakentuu vahvaksi vain, jos työntekijöiden tarpeet otetaan huomioon, Korczak toteaa.

 

Hän muistuttaa, että yritysjohdon pitää myös ymmärtää ja huomioida, mikä eri sukupolville on hyvä työntekijäkokemus. Työpaikoilla voi olla jopa neljää eri sukupolvea edustavia työntekijöitä. Yritysjohdon pitää ymmärtää, miten teknologia ja vahva digitaalinen kulttuuri voivat motivoida ja auttaa jokaista työntekijää tekemään parhaansa.

Etenkin suomalaisten nuorten tuottavuus on Microsoftin tutkimuksen mukaan vahvasti sidoksissa digitaaliseen kulttuuriin. Tutkimuksen mukaan vain 6,7 prosenttia 18–35-vuotiaista suomalaisista työntekijöistä kokee itsensä erittäin tuottaviksi heikossa digitaalisessa kulttuurissa, kun vahvassa digitaalisessa kulttuurissa heidän osuutensa on 33,8 prosenttia.

Microsoftin tutkimukseen osallistui 20 476 työntekijää keskisuurista ja suurista yrityksistä. Vastaajat työskentelivät useilla eri toimialoilla 21 maassa.

 

Vahva digitaalinen kulttuuri

Microsoftin tutkimusraportissa vahva digitaalinen kulttuuri on määritelty ympäristöksi, jossa:

• ihmiset kokevat työpanoksellaan olevan merkitystä
• digitaaliset työkalut toimivat työntekijöiden tukena, auttavat heitä tekemään yhteistyötä, keskittymään työhönsä ja pääsemään ”flow”-tilaan
• teknologia on työn apuväline, ei hidaste
• yrityksen johto tukee uusien työkalujen käyttöönottoa ja tarjoaa käyttöön koulutusta
• johdolla on vahva strateginen visio teknologian merkityksestä liiketoiminnalle
• strateginen visio on viestitty selkeästi henkilöstölle

 


 

Talouselämän muutokset vauhdittavat vääjäämättä muuttoa maalta kaupunkeihin lähivuosina, sanoo ruotsalainen yritysjohdon neuvonantaja ja kysytty puhuja Kjell Nordström. Yrityksen sijainnista tulee aiempaa tärkeämpi menestyksen kannalta. Uudessa taloudessa arvo muodostuu läheisyydestä ja kaupunkien tiiviydestä. - Näkökulma: Kaupunkikehityksen tutkijat puhuvat keskeisesti myös kriittisistä massoista, aluekehityksessä. - KimsBlog


  

 

Kaupunkien imu kiihtyy – "eikä vastaan

kannata taistella, ainakaan talouden

näkökulmasta"

 

 

Suomessa halutaan pitää koko maa asuttuna, mutta ruotsalaisen yritysgurun Kjell Nordsrömin mielestä uusi talous vaatisi päinvastoin tiivistämistä.

 

Maassamuutto (yhteiskunnalliset ilmiöt)
Kjell
 Nordstörm.
Ekonomisti ja uuden talouden asiantuntija Kjell Nordström ymmärtää alueellistamista poliittisista, mutta ei taloudellisista syistä.Yle
 

Kuka Kjell Nordström?

  • Nordström on ruotsalainen ekonomisti, tietokirjailija, yritysjohdon konsultti ja luennoitsija.
  • Hänet tunnetaan teoksista Funky Business ja Karaokekapitalismi, jotka hän on kirjoittanut yhdessä professori Jonas Ridderstrålen kanssa.

Suomen ruokavirasto tulee Seinäjoelle, lääkealan Fimea jää Kuopioon. Alueellistamisen tarkoitus on pitää koko maa asuttuna.

Hajauttaminen on myös nykyistä pääministeriä Juha Sipilää eteenpäin ajava voima. Idea saa saa tukea(siirryt toiseen palveluun) kansaltakin.

 

Mutta onko koko maan asuttuna pitäminen viisasta? ***

Talouselämän muutokset vauhdittavat vääjäämättä muuttoa maalta kaupunkeihin lähivuosina, sanoo ruotsalainen yritysjohdon neuvonantaja ja kysytty puhuja Kjell Nordström.

Yrityksen sijainnista tulee aiempaa tärkeämpi menestyksen kannalta. Uudessa taloudessa arvo muodostuu läheisyydestä ja kaupunkien tiiviydestä.

***

Maaseudun tukeminen on Nordströmin mielestä toki viisasta poliittisista, mutta ei enää taloudellisista syistä. Ruotsissakin päätettiin vastikään siirtää kuusi valtion virastoa maakuntiin; työpaikkoja siirtyi niiden mukana kuitenkin vain joitakin satoja.

– Voidaan paikata ja parsia ja loiventaa, ja se on myös hallituksen velvollisuus – pitää huolta koko maasta. Mutta jos katsotaan nykyisen heikon talouskasvun näkökulmasta, en ole varma onko se [kaupungistumisen hidastaminen maaseutua tukemalla] viisasta, Nordström sanoo.

Talouskasvua vauhdittaisi päinvastoin nopeampi kaupungistaminen.

 

Ihmisten läheisyys luo taloudellista arvoa

Nordström ottaa esimerkiksi Norjan, jossa vielä takavuosina tuettiin maaseutua kaupunkien kustannuksella. Öljymaalla oli varaa edesauttaa asumista syrjäseuduilla avokätisesti.

– Öljytuottojen ansiosta sillä oli vankat muskelit tukea vuoristoalueiden viljelyä ja vaikka mitä muuta. Nyt kun resursseja ei ole jaettu samalla tavalla, niin heti näemme kuinka voimat alkavat vetää ihmisiä kohti kaupunkia myös Norjassa. Oslo on nyt yksi Euroopan nopeimmin kasvavia kaupunkeja.

Kaupunkien vahvuus on Nordströmin mielestä yhtäältä siinä, että niissä voidaan luoda arvoa erikoistumalla uudenlaisiin asioihin. Tulevaisuuden talous tehdään tehokkaimmin paikoissa, joissa ihmiset ovat lähellä toisiaan.

– Törmäsin juuri Urban Bees (Kaupunkimehiläiset) -nimiseen yritykseen, joka kiertää huolehtimassa ihmisten mehiläispesistä. Tällaiselle erikoistumiselle voi naureskella, mutta se luo erittäin suurta arvoa, ja se voi syntyä vain paikassa, jossa on tiiviisti riittävän monta ihmistä.

 

Piilaakso-tyypiset osaamiskeskukset pärjäävät

Erikoistumisen lisäksi kaupunkien etu uudessa taloudessa on yhteisö. Aiempaa avoimemmassa digitaloudessa yritystenkin pitää tehdä yhteistyötä.

– Esimerkiksi hittiyritykset Spotify ja Klarna ja muut it-yritykset sijaitsevat muutaman sadan metrin säteellä toisiaan Tukholmassa, biotekniikkayritykset taas pienessä klusterissa yliopistosairaalan vieressä. Vaikuttaa, että yrityksille on valtavaa etua olla lähellä muita saman alan yrityksiä.

Näin ne voivat hyötyä toistensa kokemuksista, auttaa toisiaan tarvittaessa eri hankkeissa, rekrytoida työvoimaa toisiltaan ja järjestää koulutusta tai vaikka lobata yhdessä.

 

Kaupungeissa syntyy uudenlaista taloutta ja innovaatioita

Suunnittelu- ja konsulttiyhtiö Rambollin älykkäiden kaupunkien asiantuntijan mielestä kaupungistumisen tukeminen olisi järkevää kansantalouden kannalta.

– Pääkaupunkiseutu ja kasvukaupungit ovat maan talousvetureita, koska ne ovat avainasemassa yritysten menestyksessä. Kaupungeissa syntyy yrityksiä täyttämään uudenlaisia tarpeita, mikä vauhdittaa taloutta, johtaja Maarit Vuorela sanoo.

Vuorela ottaa esimerkiksi kaupunkien ja talouden muutoksesta yhteiskunnan muutoksen: nyt tyypillisin helsinkiläinen on 26-vuotias korkeasti koulutettu nuori nainen, joka elää kestävän kehityksen arvojen mukaisesti.

Hän ei omista autoa, pyöräilee paikasta toiseen, matkustelee paljon ja haluaa elää arkeaan ekologisesti. Hän osaa käyttää uusia digitaalisia palveluita ja myös vaatii elämäntapaansa edistäviä palveluita ja tuotteita.

– Näitä tuotteita ja palveluita tuottavat sekä start-up yritykset että jo etabloituneet yritykset. Saadessaan Suomesta referenssejä aidoista kohteista ja käyttäjistä suomalaiset yritykset ovat valmiimpia valloittamaan maailmaa palveluillaan, Vuorela sanoo.

Kyse ei ole vain palvelualan yrityksistä.

– Meillä on esimerkiksi ihan uudella tavalla sisäilman parantamiseen keskittyviä yrityksiä, jotka tuottavat viherseiniä. Näin kaupungeissa syntyy ihan uutta taloutta, Vuorela selittää.

 

Suomen kartalla talouskasvu on pistemäistä

Suomessa kaupungistumista ja sen yhteyksiä talouteen on tutkittu toistaiseksi melko vähän, kaupunkimaantieteen ja aluetutkimuksen professori Sami Moisio sanoo. Helsingin yliopistoon on vastikään perustettu kaupunkitutkimusinstituutti, jonka yksi tavoite on urbanisaatioprosessin parempi ymmärtäminen.

– Yleensä talouskasvu lähtee korkeakoulukaupungeista ja suuremmilta kaupunkiseuduilta ja siirtyy sieltä muualle, Moisio sanoo.

Toisaalta Suomessa on ollut viime vuosina pistemäisiä menestystarinoita.

Esimerkiksi Uusikaupunki on Moision mielestä hyvä esimerkki siitä, miten vain muutama hyvin menestyvä teollisuusyritys saattaa muuttaa koko alueellisen kehityksen. Metsäkoneyhtiö Ponsse taas on tehnyt kone- ja energiateknologiateollisuudesta Pohjois-Savon tulonlähteen.

 


 

Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren C21-avaus on rohkea ja laaja. Se kertoo myös kaupungistumisen suuresta keskusteluongelmasta: kyse ei ole yksi kaupunki vastaan muu maa, vaan kyse on siitä, miten Suomi pysyy kasvupolulla kansainvälisessä kilpailussa. Uudessa palveluvaltaisessa taloudessa kaupungit ovat keskiössä. - Yllätys yllätys, G20 maiden osuus koko maailmantaloudessa on selvästi yli 60%. Siis koko maailmantaloudessa. Kysymys kuuluukin: Missä on ja sijaitsee Paavo Väyrysen Impivaara, Suomen maakunta-alueiden winlandiassa? - KimsBlog


 
 
 

Kaupunkien kasvulla kaksi suuntaa – yksi lisää

 

 15.09.17 15:58 / päivitetty 2.10. - samalla sisällöllä. - KimsBlog


 

 

Väestö, kasvu, elinvoima ja työllisyys keskittyvät kaikkialla kaupunkeihin. Nyt kaupunkikehityksestä kuuluu kummia: kaupunkien kasvu lyö kaikki ennusteet, jopa keskuskaupunkien tavoitteelliset tasot osin maan sisäisen muuttoliikkeen ansiosta.

Kuvainnollisesti vuoden jokaisena päivänä pk-seudulle saapuu bussilastillinen porukkaa ja Tampereen keskustorille saapuu pikkubussillinen uusia manselaisia.

Mistä uusille asukkaille löytyy koti ja katto pään päälle?

 

Isossa kuvassa kaupungeilla on kaksi kasvun suuntaan: sivuille tai ylöspäin. Molemmissa riittää mahdollisuuksia ja haasteita. Kuitenkaan hajautuminen ja levittäytyminen läheisille viheralueille ja entistä kauemmas keskuksesta ei tuo oikeita osaamiskeskittymiä tai kipeästi kaivattua kaupunkimaista ympäristöä – riittävän tiivistä ja väestöpohjaltaan suurta asutuskeskittymää, mikä mahdollistaa kaiken kaupunkipyöristä ravintolapäiviin.

 

 Etenkin kantakaupungissa ja liikenteen solmukohdissa korkeaa rakentamista tulisi tarkastella aivan uudella innolla. Tonttimaasta tulee kaivaa kaikki irti. Aina on kysyttävä: miksi ei rakenneta vielä yhtä kerrosta enemmän? Helsingissä Kalasatama ja Pasila sekä Tampereella Kansi ja Areena kertovat kehityksen suunnasta. Myös muunneltavuus toisi pika-apua: asuntojen yhdistely tai pilkkominen, toimistojen muutokset asunnoiksi tai toisinpäin joustavasti kysynnän mukana parantaisivat asuntomarkkinoiden toimivuutta.

***

Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren C21-avaus on rohkea ja laaja. Se kertoo myös kaupungistumisen suuresta keskusteluongelmasta: kyse ei ole yksi kaupunki vastaan muu maa, vaan kyse on siitä, miten Suomi pysyy kasvupolulla kansainvälisessä kilpailussa. Uudessa palveluvaltaisessa taloudessa kaupungit ovat keskiössä.

***

 Kuntapäättäjien on kannettava vastuu kaavoituksesta ja valtiovallan turvattava kasvun vaatimat investoinnit infraan muiden Pohjoismaiden tapaan. Hallituksen tulee tukea ja kaupunkien kurkottaa korkeammalle, jotta Suomi saa suopean startin seuraavalle 100 vuoden taipaleelle.

Lue aiheesta lisää uusimmassa Hypon Asuntomarkkinakatsauksessa:

 


 


 
 

"Jokaisella työpaikalla pitäisi olla

lakisääteinen vapaus sopia toisin kuin

työehtosopimuksissa"

 

KASPERI SUMMANEN

 

Suomen Yrittäjien toimitusjohtajan mukaan paikallisen sopimisen edistäminen parantaisi yritysten ja koko maan kilpailukykyä.

 

  • LKS 20160714 -
 Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen kokoomuksen eduskuntaryhmän teesien julkistustilaisuudessa SuomiAreena-tapahtumaviikolla Porissa 14. heinäkuuta 2016. Kokoomuksen eduskuntaryhmä julkaisi teesinsä hallituksen
 työllisyystavoitteen saavuttamiseksi. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

    Mikael Pentikäinen. (Lehtikuva/Roni Rekomaa)

 

 

Mikael Pentikäisen mukaan paikallisen sopimisen lisäämisen tarpeellisuudesta vallitsee Suomessa laaja yksimielisyys, mutta asia etenee silti tuskallisen hitaasti.'

 

– Erityisesti pienet yritykset sopivat ehdoista mieluiten oman henkilöstönsä kanssa. Yleissitovuuden vuoksi moni yrittäjä tuntee olevansa liittojen torppari, Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Pentikäinen kirjoittaa Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksessaan.

Pentikäisen mukaan paikallisen sopimisen edellytyksiä, eli oikeuksia, luottamusta ja järjestelmää, on vahvistettava.

– Nyt sopiminen on varsin rajoitettua monella alalla ja erityisesti niissä yrityksissä, jotka eivät kuulu työnantajaliittoihin. Oikeutta sopimiseen pitää laajentaa lakimuutoksin, jotta kaikki saavat yhtäläiset mahdollisuudet sopimiseen. Tämä on välttämätöntä toimialarajojen murtuessa ja teknologian kehittyessä.

Järjestelmän olisi Pentikäisen mielestä oltava sellainen, että se toimii erilaisissa yrityksissä.

– Jokaisella työpaikalla pitäisi olla lakisääteinen vapaus sopia toisin kuin työehtosopimuksiin on kirjattu, jos osapuolet niin haluavat. Jos halua ei ole, noudatetaan työehtosopimuksia. Tämä antaisi yrityksille ja työntekijöille ­aidon mahdollisuuden vastata kilpailuun ja turvata työpaikkoja.

Mikael Pentikäinen ehdottaa kahta mallia. Toinen soveltuisi suuriin ja toinen pieniin yrityksiin. Henkilöstö ja yritys päättäisivät, mitä mallia käytetään.

Suurten yritysten mallissa sopijaosapuolia olisivat yritys ja koko henkilöstön tai henkilöstöryhmän valitsema henkilöstöedustaja, joka kuuluisi yrityksessä sovittavalla tavalla yrityksen hallintoon – hallitukseen, johtoryhmään tai muuhun johtamisjärjestelmään. Edustaja voisi kuulua tai olla kuulumatta ammattiliittoon, mutta hänellä olisi luottamusmiehen oikeudet ja suoja. Hän edustaisi koko henkilöstöä, ei vain liittojen jäseniä.

– Pienten yritysten mallissa yritys voisi sopia työehdoista koko henkilöstön kanssa, jos kaikki haluavat niin. Pienten malli istuu luontevasti mikroyrityksiin eli alle 10 työntekijän yrityksiin, mutta sitä voi käyttää suuremmissakin yrityksissä, Pentikäinen toteaa.