Tutkija Samuel Hartikainen sanoo, että maaperän kuten peltojen mikromuovi- tai rengaskumitilannetta ei tiedä vielä kukaan, koska maaperän osalta mikromuovikuormitusta on ryhdytty tutkimaan vasta viime aikoina. Siksi esimerkiksi puhdistamolietteiden laittaminen peltoon on hänen mukaansa enemmänkin piilotus- kuin kiertotaloutta.


 

 

Merien lisäksi myös maaperään päätyy

mikromuovia jätevesistä – vaikutuksia vasta

tutkitaan, mutta osa muovista voi päätyä

ravintoketjuun

 

Euroopan pelloille päätyy satoja tonneja mikromuovia vuosittain.

 

Mikromuovit
Lieron jätöksiä, jonka sisällä on polyester-kuituja.
Lieron jätöksiä, jonka sisällä on polyester-kuituja.Salla Selonen / SYKE
 

Mikromuovia on viime aikoina löydetty jopa hengitysilmasta, mutta hyvin vähän vielä tiedetään, mihin kaikkialle alle viiden millimetrin muovipartikkelit kulkeutuvat ja miten.

 

Suomen ympäristökeskus SYKEn erikoistutkija Salla Selonen on mukana eurooppalaisessa IMPASSE(siirryt toiseen palveluun)-tutkimushankkeessa, jossa selvitetään muun muassa jätelietteistä peräisin olevien mikromuovien päätymistä maatalousmaahan.

Mikromuovien on jo maailmanlaajuisesti arvioitu olevan uhka meriympäristölle, mutta niiden mahdollisiin vaikutuksiin maaperässä on vasta äskettäin havahduttu.

Jätevesilietteen on arvioitu olevan yksi merkittävimmistä maaperän mikromuovilähteistä. Arvioiden mukaan Euroopassa päätyy vuosittain peltoihin 63 000–430 000 tonnia mikromuovia.

Selosen mukaan suomalaisista jätevedenpuhdistamoista syntyy vuosittain noin 150 000 kuiva-ainetonnia puhdistamolietettä(siirryt toiseen palveluun), josta valtaosa (90 %) päätyy maanparannusaineeksi viherrakentamiseen tai maatalouteen.

Suurin osa kuiduista ja mikromuovista jää puhdistusprosessin tuloksena jätelietteeseen. Lietteestä löytyvä yleisin keinotekoinen kuitu on polyesteri.

 

Kemiallisesti hapotettua puhdistamolietettä
Jätevedenpuhdistamoista tulee tonneittain lietettä vuodessa.Kalle Pallonen / Yle
 

Vesilaitosyhdistys ja Luonnonvarakeskus julkaisivat viime vuoden lopulla tutkimuksen(siirryt toiseen palveluun) puhdistamolietteiden lannoitekäytön riskeistä.

 

Minne mikromuovit päätyvät?

Erikoistutkija Salla Selosen tutkimuksessa fleecehuovasta riivittiin kuituja maanäytteisiin, joissa oli lieroja, änkyrimatoja, hyppyhäntäisiä ja siiroja.

Polyesterikuitujen vaikutukset näyttivät kokeessa jäävän vähäisiksi, vaikka koe-eläimet nielivät mikromuoveja. Lierojen syömät kuidut kuitenkin pilkkoutuivat pienemmiksi.

Tässä voi olla riski, epäilee Salla Selonen.

– Maaperäeläimet nielevät synteettisiä kuituja, joten ne voivat toimia reittinä ravintoverkkoon. Nämä kuidut myös pilkkoutuvat maaperäeläinten toimesta. Lintujen napatessa maasta lieron, mikromuovit siirtyvät ravintoketjuun.

 

liero, mato
Maaperäeläimet nielevät ja pilkkovat mikromuoveja.Salla Selonen / SYKE

Mikromuovien kemiallista koostumista ja vuorovaikutusta ympäristön kanssa tutkitaan Itä-Suomen yliopistossa.

 

Puhdistamoliete on melkoinen kemikaalikoktaili, jossa on erilaisia yhdisteitä runsaasti. Samuel Hartikainen suhtautuukin varovaisesti lietteen kierrätykseen.

– Maaperän mikromuovia ei ole tutkittu juuri ollenkaan. Pitäisi tutkia, paljonko pelloissa ja tienpenkoissa on muovia ja kumia.

 

Vaikutukset luontoon vielä tuntemattomia

Tutkijat ympäri maailmaa etsivät vastauksia siihen, kuinka paljon mikromuovit pystyvät sitomaan itseensä eri aineita ja siirtämään niitä ympäristöön.

Avainkysymys on Samuel Hartikaisen mielestä se, mikä on mikromuovin kemiallinen vuorovaikutus luonnon kanssa.

– Oli se sitten lintu, mato, ihminen tai kala, joka mikromuovin on syönyt, niin pitäisi saada selville, miten mikro- tai nanomuovi vuorovaikuttaa kemiallisesti ympäristön kanssa, tutkija sanoo.

Vuorovaikutuksen saaminen selville voi paljastaa, pystyykö nanomuovi tunkeutumaan solutasolla tai luovuttamaan aineita elimistöön.

Itä-Suomen yliopistossa tutkitaan parhaillaan sitä, miten mikromuovit pystyvät ottamaan eri lääkeaineita tai haitta-aineita ja luovuttamaan niitä. Tulosten perusteella pystytään arvioimaan riskejä.

 

Loppuun ajettuja autonrenkaita.
Renkaista irtoaa luontoon kumihiukkasia, joiden vaikutusta ympäristöön ei tarkasti tunneta.Ismo Pekkarinen / AOP
 

Renkaista irtoaa mikrokumia kilokaupalla

Erityisen huolestunut tutkija Samuel Hartikainen on autojen renkaista irtoavanmikrokumin vaikutuksista. Synteettinen kumi on erilaista kuin mikromuovi.

Kumihiukkaset sekoittuvat hiilipitoisina helposti muuhun autoista irtoavaan aineistoon. Rengassarjasta on arvioitu irtovan neljästä kuuteen kiloon kumia luontoon, jos ajaa renkaat loppuun.

– Käytännössä ei ole vielä ole edes saatu kehitettyä menetelmiä rengaskumin analysointiin ympäristöstä, Hartikainen sanoo.

Menetelmiä kehitellään parhaillaan. Renkaita kuitenkin kierrätetään ympäristöön tonnikaupalla esimerkiksi tienpenkkoja rakennettaessa. Niitä on tarkoitus käyttää myös vesistöjen biosuodattimina.

Tutkija Samuel Hartikainen pitää kierrätyskumin käyttöä ympäristörakentamisessa ristiriitaisena sen kanssa, että samaan aikaan ollaan hyvin huolestuneita rengaskumin kulumisesta ja joutumisesta vesistöön.

– Aika paljon puhutaan, että tiedettäisiin, missä kumihiukkaset ovat. Mutta ei sitä tiedetä eikä sitä, minne se menee.

*

Lue lisää:

Mikromuovia on jo hengitysilmassakin – suurtehoimurin haaviin tarttui Turun saaristossa runsas hiukkassaalis, joka yllätti tutkijatkin

 


 

Saaliseläimen luonto istuu syvässä. Alpakat seurailevat valppaina, ja jos vähänkin hermostuttaa, koko porukka menee välittömästi jännityspissalle. Aasitila Siriuksen emäntä Siru Anu Lahti kertoo lauman selvästi jonottavan "vessaansa".


 

 

Sympaattinen alpakka tarvitsee lauman –

jännityspissallekin mennään porukalla

 

Suomessa asuu 1500 ylväskaulaista stressinlievittäjää. Alpakan veikeä hymy tarttuu, ja leppoisa, pehmeä olemus rauhoittaa aivan huomaamatta.

 

alpakka
Suurisilmäinen, ruskea-beige Unna alpakka
Yksivuotias Unna on lauman kuopus.Siru Anu Lahden kotialbumi
 

Suuret ruskeat silmät katsovat kuin niissä olisi kätkettynä syvin viisaus elämästä. Katse kuuluu Unnalle, pienen alpakkalauman yksivuotiaalle nuorimmaiselle.

7-vuotias Iris ei jää kakkoseksi. Taivaansiniset silmät porautuvat syvälle sieluun ja tuntuvat näkevän kaiken.

Ihminen on pörröpalleroiden ääressä hetkessä pähkinöinä. Tekee vain hirveästi mieli helliä. Halata ja pusutella. Mikseipä samalla myös vuodattaa karvaista kaulaa vasten kaikki surut ja murheet.

Ei ihme, että moni alpakka Suomessa jo heittää terapiakeikkaa vanhainkoteihin ja hoitolaitoksiin.

On tutkittu juttu, että pelkkä eläimen läsnäolo rauhoittaa ihmistä. Alpakoiden säännöllisille vierailuille olisi selvästi markkinarakoa myös hektisillä työpaikoilla.

 

Unna, Damisela ja Iris alpakat
Halsuan tytöt, Unna, Damisela ja Iris vielä totuttelevat uuteen kotiin.Siru Anu Lahti kotialbumi
 

Iiris, Unna ja lauman pomo, 12-vuotias Damisela, pakittavat vähän, jos ihminen tulee kädet ojossa kohti. Niille ei ole vielä hiipinyt turkin alle tunne, että halailu voi tuntua ihan mukavalta puolin ja toisin.

Ei sitä heti kaulailla, kun on ensin totuttava uuteen kotiin. Neidit muuttivat Pohjois-Pohjanmaalta Merijärveltä naapurimaakuntaan Halsualle marraskuussa 2018.

 

Alpakat eivät papanoi joka paikkaan

Saaliseläimen luonto istuu syvässä. Alpakat seurailevat valppaina, ja jos vähänkin hermostuttaa, koko porukka menee välittömästi jännityspissalle.

Aasitila Siriuksen emäntä Siru Anu Lahti kertoo lauman selvästi jonottavan "vessaansa".

– Naurattaakin, että ovat lähestulkoon jalat ristissä odottamassa kiltisti vuoroaan, ja pissaavat sitten yksi kerrallaan samaan kohtaan laitumelle.

Eläimen voi huoletta viedä vaikka olohuoneeseen. Se näyttää kyllä, kun on vessahätä ja tekee tarpeensa vain lauman vessapaikalle tai keikkareissulla kuljetusauton väliaikaiseen papanointipaikkaan.

 

Alpakoiden papanakasa lumihangella
Alpakka on siisti eläin. Koko lauma tekee tarpeensa yhteen ja samaan kohtaan.Siru Anu Lahden kotialbumi
 

Halsualla tehdään nyt hiljakseltaan tuttavuutta puolin ja toisin.

– En usko, että Damiselasta tulee kainaloalpakkaa, mutta Iris ja Unna antavat varmasti vielä halailla jossakin vaiheessa, arvelee Lahti.

Jokaisesta ei ole terapiahommiin tai eläinavusteiseen toimintaan. Alpakan pitää selvästi nauttia kosketuksista ja olla riittävän rohkea kohtaamaan uusia paikkoja, ihmisiä ja tilanteita.

Halsuan triosta Unna saattaa vielä joskus antaa karvaterapiaa. Sitä saa jo rapsutella päästä ja korvien takaa. Täpäkkä tyttö on rohkein ja uteliain laumastaan.

– Ehkä se on myös välillä vähän sellaista nuoruuden tyhmärohkeutta, emäntä nauraa.

 

Hellyttävä blondi osaa myös räkäistä

Jokainen alpakka on oma persoonansa. Joukon johtaja Damisela on äidillinen pomo. Se sietää Unnan ryntäilyä ja antaa ipanan mennä jopa syömään ensimmäisenä.

– Mutta kun Damisela ynähtää tietyllä äänellä, Unna ja Iris tulevat heti pomon viereen.

Vaaleaturkkinen, sinisilmäinen Iris hämää lempeällä ulkomuodollaan. Blondi sylkee päin näköä, jos hienovaraiset yninät eivät ole menneet lajikaverille jakeluun, vaan toinen tuppautuu väärällä vuorolla ruuan ääreen.

– Se ei ole mikään pieni suhautus, vaan kunnon räkäisy, emäntä sanoo.

Kolmessa mahassa kypsytetty sylki kuulemma haisee hirveältä.

– Alpakka saattaa sylkeä keskinäisessä nahistelussa ja samanlaisissa tilanteissa kuin koira voisi purra. Yleensä syljen saa päälleen lajitoveri, ei ihminen, ellei satu tulilinjalle, Siru Anu Lahti kertoo.

 

Iris
 ja Damisela lähikuvassa
Sinisilmäinen veikistelijä Iris etualalla. Takana lauman pomo Damisela.Siru Anu Lahden kotialbumi
 

Unna, Iris ja Damisela suostuvat kiltisti riimuihin ja talutettaviksi. Tiedä vaikka joskus kolmikko vielä osallistuisi alpakoiden agilityyn. Sitäkin Suomessa jo harrastetaan.

– Kaikki kolme on vietävä lenkille yhdessä tai muuten yksin jäävälle iskee paniikki.

Myös päiväunet vetäistään porukalla. Damisela ja Iris lepäilevät vierekkäin, Unna on aina etualalla kuin mörönsyöttinä.

Peloissaan oleva alpakka kiljahtelee varoitusääniä. Muuten eläimet viestivät monensävyisillä hiljaisilla yninöillä. Kun alpakka on epäluuloinen ihmistä tai tilannetta kohtaan, se vetäytyy taaksepäin ja ynähtelee aivan selvästi, että mikäs täällä oikein on meininki.

– Iris on innokkain juttelija. Se kuuntelee ja vastailee juuri oikeissa kohdissa. Aivan kuin se ymmärtäisi kaiken jo puolesta sanasta.

*

Alpakkatietoa

Suomessa on noin 1500 alpakkaa. Ensimmäiset kaksi tuotiin 2000-luvun alussa.

Suomalaisalpakat ovat lähinnä lemmikkejä ja terapiaeläimiä. Osa tiloista myös kasvattaa alpakoita, osa panostaa villantuotantoon.

Valtaosa eläimistä on pörröturkkista huacaya-rotua. Alpakan villa on kevyttä, kestävää ja arvostettua.

Eläimen hinta vaihtelee 1000 eurosta kymmeniin tuhansiin. Arvokkaimpia ovat hyvien sukutaulujen huippuorhit.

Lähde: Suomen alpakka- ja laamayhdistyksen puheenjohtaja Janne Sulin

Silmät suurina tapittavat neidit ovat hauska näky sojottavine alahampaineen. Veikeät ilmeet saavat katsojan pakosta hyvälle tuulelle.

– Kaikilla olisi tainnut olla tarvetta hammasraudoille, naurahtaa Siru Anu Lahti.

Ilmeet vaihtelevat fiiliksen mukaan. Hyväntuulinen alpakka nostaa korvat ylös. Mielensä pahoittanut lerputtaa alahuultaan pitkänä ja näyttää loukkaantuneelta. Perusilme on kuitenkin hymyilevä.

Alpakoista sanotaan, että ne ovat lempeitä ja rauhallisia hyvän tuulen eläimiä, jotka vaistoavat helposti ihmisen tunnetilat. Ne ovat myös oppivaisia, leikkisiä ja uteliaita.

– Lumi saa ne hullaantumaan ja kieriskelemään riehakkaina!

Alpakat nauttivat myös hiekassa piehtaroinnista. Vuorenrinnekin olisi mukava. Geeneissä kulkee halu käveleskellä tuhansien metrien korkeudessa merenpinnasta. Andien korkeuserot ovat vähän toista kuin Halsuan, jonka korkein kohta yltää 130 metriin.

Suomen ilmasto on alpakoille kuitenkin ihan passeli.

 

Siru Anu Lahti kolmen alpakan kanssa
Aasitila Sirius järjestää monille eri kohderyhmille luonto- ja eläinavusteista Green Care toimintaa, kertoo Siru Anu Lahti.Päivi Seeskorpi / Yle
 

Siru Anu Lahti haaveilee jo isommasta laumasta. Unna ja Iris ovat mahdollisesti kantavia, täyttä varmuutta asiasta ei vielä ole.

– Jos näin on, ja kaikki menee hyvin, tilalle syntyy kaksi vasaa. Vakaa tarkoitus on laajentaa laumaa.

Unna, Iris ja Damisela ovat jo tutustuneet halsualaistilan muihin eläimiin. Ne näyttävät tulevan hyvin juttuun aasijengin eli Liinan, Aamoksen ja Väinön kanssa. Tytöt seuraavat myös kiinnostuneina tallissaan Hunterin ja muiden kanien touhuiluja.

Tilan kissatkaan eivät ärsytä. Lampaiden olemassaolosta ne eivät edes tiedä.

– Elmeri-hevonen teki niin innokkaasti tuttavutta, että pelkäsin sen saavan räkäisyn päälleen, mutta ei, Lahti kertoo.

Damisela, Iris ja Unna sietävät myös kultaista noutaja Vilmaa, mutta tilan nuoresta polski owczarek nizinnystä Kyöstistä ne eivät pidä. Koira onnistui säikäyttämään alpakkatytöt heti alkumetreillä.

– Kyösti antaa niiden olla rauhassa mutta neitien jäinen suhtautuminen on ja pysyy. Saa nähdä, saako koira koskaan anteeksi, emäntä nauraa.

 


 

Suomen luonnon uhanalaisuutta on arvioitu kerran aiemminkin, mutta mittaustapa oli silloin toinen eivätkä tulokset ole suoraan verrannollisia. Syke kertoo kuitenkin, että tuloksista käy ilmi, milloin uhanalaisuuden on tulkittu aidosti muuttuneen sitten edellisen arvioinnin. Aitoa muutosta havaittiin vain 22 luontotyypillä, ja lähes kaikissa tapauksissa muutos johti uhanalaisuusluokan kiristymiseen.


 

 

Uusi suurselvitys paljastaa: Suomen luonnolla

menee entistä huonommin

 

Kaikilla luontotyypeillä on useita uhkia, mutta tilannetta voidaan myös parantaa.

 

Luonto ja ympäristö
Kilpisjärvi
Kimmo Ohtonen / Yle
 

Luontotyyppien uhanalaisuus on arvioitu Suomessa nyt toista kertaa, eikä tulos ole kovin lohdullinen.

Luontotyyppien tila ei ole parantunut viimeisen vuosikymmenen aikana, vaan monien luontotyyppien kehityssuunta on arvioitu edelleen heikkeneväksi, kertoo Suomen ympäristökeskus Syke tiedotteessaan.

 

Tarkemmin sanottuna vajaasta 400:sta Suomessa esiintyvästä eri luontotyypistä noin puolet (48 %) arvioitiin uhanalaisiksi koko maassa. Etelä-Suomessa uhanalaisten osuus (59 %) on selvästi suurempi kuin Pohjois-Suomessa (32 %).

Arvio perustuu uuteen kansanväliseen IUCN Red List of Ecosystems -menetelmään, jonka käytössä Suomi on edelläkävijänä. Kolme vuotta kestäneeseen arviointisavottaan osallistuivat käytännössä kaikki Suomen merkittävät ympäristötahot ja useat yliopistotahot. Mukana oli yli 120 asiantuntijaa.

 

Arvioinnissa tarkasteltiin Suomen luontotyyppien pääryhmiä: Itämerta, rannikkoa, sisävesiä ja rantoja, soita, metsiä, kallioita ja kivikoita, perinnebiotooppeja sekä tuntureita.

Aikajänne tarkastelussa on pitkä: muutosta tarkasteltiin viimeisten 50 vuoden aikana ja historiallista muutosta verrattuna esiteolliseen aikaan eli 1750-lukuun. Muutoksia pyrittiin ennustamaan myös 50 vuotta tästä hetkestä tulevaisuuteen.

Näin eri luontotyyppejä arvioidaan uudessa selvityksessä:

 

Perinneluonto

Huonoimmin menee perinnebiotoopeilla, eli muun muassa niityillä, kedoilla ja metsälaitumilla. Syynä ovat maataloutta ja tiloja ravistelleet tuotantotapojen muutokset: umpeenkasvu laidunnuksen ja niiton loputtua, pellonraivaus ja metsittäminen.

 

Sisävedet

Arvioinnin mukaan valtaosa puro- ja jokityypeistä tunturialueen ulkopuolella on uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Virtavesiluonto on uhanalaistunut erityisesti Etelä-Suomessa. Myös lähteiköt arvioitiin uhanalaisiksi Etelä-Suomessa. Syynä rantarakentaminen ja ojitukset. Sisävesiä ovat haavoittaneet myös metsien avohakkuut, maanmuokkaus ja lannoitus sekä maatalous ja turvetuotanto.

 

Suot

Arvioinnissa oli mukana 50 suotyyppiä, joista 54 % arvioitiin koko maassa uhanalaisiksi. Soiden merkittävin uhanalaistumisen syy on metsäojitus – yli puolet koko Suomen suoalasta on ojitettu metsänkasvatusta varten. Myös turpeenotto ja tieverkostojen rakentaminen ovat syypäitä.

 

Rannikko

Itämeren rannikko jaettiin uhanalaisuusarvioinnissa 45 luontotyyppiin, joista 58 % arvioitiin uhanalaisiksi. Kyse on mittavasta määrästä Suomen luontoa, sillä meillä on 46 000 km rantaviivaa ja 97 000 saarta.

Suurin uhka on ilmastonmuutos. Siitä johtuu meriveden lämpeneminen, lisääntyneiden sateiden kiihdyttämä ravinteiden huuhtoutuminen sekä pitkällä aikavälillä tapahtuva suolapitoisuuden laskeminen. Nämä heikentävät rakkolevän ja meriajokkaan olosuhteita veden alla. Kun niiden elo vaikeutuu, rannikoille ei synny enää rannikon monimuotoisuudelle tärkeitä maanpäällisiä rantavalleja. Lisäksi ihmisten virkistyskäyttö rasittaa rantoja.

Yksi riesa on tuontitavaraa. Itä-Aasiasta Tyynenmeren rannoilta kotoisin oleva kurtturuusu jatkaa kiihtyvällä vauhdilla leviämistään kaikkialla ulkosaaristoa myöten.

 

Kalliot

Kallioiden ja kivikoiden uhanalaistuminen on ollut vähäisempää kuin useimpien muiden luontotyyppien: 44 arvioidusta kallio- ja kivikkotyypistä neljännes on uhanalaisia. Uhanalaiset kalliotyypit ovat kooltaan hyvin pieniä ja kattavat alle prosentin kallioiden ja kivikoiden pinta-alasta.

 

Itämeri

Rehevöityminen on Itämeren pahin uhka. Oireita ovat muun muassa levälautat ja hapettomuus. Itämerta kuormittavat maatalous sekä asutuksen ja teollisuuden jätevedet.

Tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen odotetaan pahentavan entisestään Itämeren rehevöitymistä. Ilmaston lämpeneminen näkyy jo nyt esimerkiksi jäätalvien lyhenemisenä. Tämän vuoksi uhanalaiseksi luontotyypiksi arvioitiin myös merijää.

Arviossa todetaan kuitenkin, että meren valtavan laajuuden takia paljon jää vielä mittaamatta ja pimentoon. Lisäksi meriluonnon korjautuminen on myös hidasta eikä ilmastonmuutos auta tässä.

 

Metsät

Suomessa metsiä on möyritty niin kauan, että metsät ovat muuttuneet tavalla tai toisella koko maassa, Ne ovat menettäneet luontaisia ekologisia piirteitään, arviossa todetaan. Kaikki kangasmetsien luontotyypit arvioitiin joko uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi. Vanhojen metsien ala on supistunut ja karut metsät ovat rehevöityneet. Lehtometsiä on raivattu pelloiksi tai sitten ne ovat kuusittuneet.

 

Tunturit

Tunturiluonto on pärjännyt Suomessa parhaiten, vaikka ei sekään ilman seurauksia ole selvinnyt. Mäntymetsät etenevät ja uudet mittariperhoslajit leviävät tekemään tunturikoivikkotuhojaan, listataan ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Kovin voimakas porojen kesälaidunnus, matkailun lisääntyminen ja luonnovarojen hyödyntäminen eli kaivostoiminta kaikki kuluttavat tunturiluontoa. Toisaalta, asiat voi nähdä toisinkin: tuoreemmilla tunturikankailla ja tunturiniityillä poron laidunnuksella voi olla suotuisa vaikutus, sillä se voi hillitä luontotyypin umpeenkasvua ja pitää yllä lajiston monimuotoisuutta.

 

Luonnon tilaa voi myös parantaa

Äkkiseltään arvioinnin tulokset tuntuvat kovin pessimistisiltä. Eikä tässä vielä kaikki, sillä arviosta kertovassa tiedotteessa todetaan, että ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät vielä tunturialueita lukuunottamatta näkyneet kovin vahvasti – sen merkityksen arvioidaan kasvavan vasta tulevaisuuden uhkatekijänä huomattavasti.

 

Uhanalaistumisen syiksi arvioitiin metsien uudistamis- ja hoitotoimet, ojitus, pellonraivaus sekä rakentaminen ja vesien rehevöityminen, eli siis ihmisen tarmokas toiminta historian saatossa. Silloin myös ihmisen toiminnalla niitä voidaan korjata.

Syken mukaan arvioinnin tulosten soveltamisesta käytäntöön päätetään myöhemmin laajapohjaisen valmistelun jälkeen. Tulevan työn avuksi arvioinnin tehneet asiantuntijaryhmät ovat laatineet yhteensä 70 ehdotusta toimenpiteistä, joiden avulla uhanalaistuneiden luontotyyppien tilaa voitaisiin parantaa.

 

Avainasemassa on luontotyyppien parempi huomioiminen maankäytön suunnittelussa ja luonnonvarojen hyödyntämisessä, Syken tiedoteessa sanotaan.

Arvioinnin materiaalit ovat luettavissa Syken verkkosivuilta(siirryt toiseen palveluun).

 


 

Tohtori Sue Dawsonin mukaan useista eri paikoista Shetlannissa on löydetty niin 5000 vuotta kuin 1500 vuotta vanhaa hiekkaa – 13 metriä merenpinnan yläpuolelta. − Näillä on samanlainen sedimenttiluonne kuin Norjan tapahtumien todisteilla, ja siksi ne voidaan linkittää tsunamin aiheuttamiin tulviin, hän kertoo.

 

Tutkijat ovat löytäneet Skotlannin maankerrostumista todisteita Storeggan maanvyöryhmän aiheuttamasta tsunamista. /Wikimedia Commons.

”Vakavampaa kuin luulimme” – varoitus

tsunameista Euroopassa

 

 

Tsunamiriski Länsi-Euroopassa on suurempi kuin on tähän asti uskottu.

Tutkijat ovat löytäneet todisteita siitä, että Brittien saarille iskeytyy tsunameita useammin kuin on uskottu.

 

Asiantuntijat ovat aiemmin uskoneet, että viimeisen 10 000 vuoden aikana vain yksi tsunami olisi iskeytynyt Brittien saarille. 8200 vuotta sitten Norjassa tapahtunut Storeggan maanvyörymä aiheutti 20 metriä korkean tsunamin, joka huuhtoutui Brittien saarten rantaan.

Dundeen yliopiston tutkijat ovat selvittäneet, että samoihin aikoihin Brittien saarilla on nähty kaksi muutakin ”tappaja-aaltoa”.

− Se tarkoittaa, että riski tsunamien esiintymiseen on paljon vakavampi kuin olemme ajatelleet, sanoo professori Dave Tappin BBC:lle.

Hän kertoo, että merenpohjan muutokset voivat tapahtua milloin vain, minkä vuoksi uusia tsunameita pitäisi voida ennakoida.

− Se on ihan todellinen tapahtuma, eikä se välttämättä tapahdu vain kerran 10 000 vuodessa. Merenpohjassa voi hyvin tapahtua muutoksia, jotka nostavat tsunamien riskiä tulevaisuudessa tässä osassa maailmaa, hän sanoo.

*

Tohtori Sue Dawsonin mukaan useista eri paikoista Shetlannissa on löydetty niin 5000 vuotta kuin 1500 vuotta vanhaa hiekkaa – 13 metriä merenpinnan yläpuolelta.

− Näillä on samanlainen sedimenttiluonne kuin Norjan tapahtumien todisteilla, ja siksi ne voidaan linkittää tsunamin aiheuttamiin tulviin, hän kertoo.

*

− Käytämme nyt CT-skannauskonetta tarkastellaksemme näytteiden yksityiskohtia.

Tutkijat uskovat, että tsunamit syntyivät, kun kaksi vedenalaista maanvyörymää syrjäyttivät maanpohjaa ja aiheuttivat näin massiivisen aallon.


 

 

Sotkamolaismies palkittiin maailmalla

hauskoista karhukuvista: pikkukarhut eivät

malttaneet pysyä paikoillaan, vaikka emo

komensi

 

Mulkahainen palkittiin hiljattain Comedy Wildlife Photography Awardseissa. Muun muassa BBC on julkaissut voittokuvia.

 

Luontokuvaus
Karhuemo kolmen poikasen kanssa
Valtteri Mulkahainen
 

Sotkamolaisen harrastusvalokuvaajan Valtteri Mulkahaisen lempiaiheisiin kuuluvat karhut ja etenkin pienet karhut.

– Olen 57-vuotias. Olen itsestäni huomannut, että on tällainen ikään liittyvä kaipuu lapsenlapsiin. Pienet karhut ovat kuin pieniä lapsia. Samalla tavalla ne leikkivät keskenään, riitelevät, sitten taas leikkivät. Myös maailmalla ihmiset tykkäävät pienistä karhuista tosi paljon, Mulkahainen selittää innostustaan karhuihin.

Suloiset karhukuvat ovat poikineet Mulkahaiselle jo pari kansainvälisen valokuvauskilpailun voittoa. Viimeisimpänä Mulkahainen voitti kahdessa sarjassa muutama päivä sitten Comedy Wildlife Photography Awards -kilpailussa(siirryt toiseen palveluun), joka nimensä mukaisesti palkitsee humoristisia villieläinkuvia.

Voittokuvia on julkaissut muun muassa Ison-Britannian yleisradioyhtiö BBC.(siirryt toiseen palveluun)Mulkahaisen karhukuvista uutisoitiin Ylellä myös vuonna 2014. Tuolloin kameraan oli tarttunut kuva tanssivista karhunpennuista.

– Vuosia ovat ystävät ja tuttavat sanoneet, että pitäisi osallistua kilpailuihin. Olen kuitenkin vähätellyt, että eivät ne ole niin hyviä. Nyt olen huomannut, että hyvänen aika, minähän pärjään, Mulkahainen kertoo.

 

Karhu kyhnyttää
 selkäänsä mäntyä vasten
Valtteri Mulkahainen
 

Mulkahainen opettaa Sotkamon lukiossa liikuntaa ja terveystietoa. Lähes joka ilta hän nappaa kameran mukaansa ja lähtee luontoon.

– Sotkamo ja Vuokatti ovat kaunista aluetta. Tuntuu, että melkein joka kivi rannalla on kuvattu ja kaikki vaarat kävelty läpi, Mulkahainen sanoo.

Comedy Wildlife Photography -kisassa Mulkahainen voitti sarjat parhaasta kuvan nimestä ja parhaasta portfoliosta.

Karhukuvia Mulkahainen on käynyt ottamassa erityisesti Martinselkosessa Suomussalmen lähellä. BBC:n julkaisema kilpailukuva on otettu juuri siellä vuonna 2015.

 

Kolme karhunpoikasta kiipeää männynrungossa
Valtteri Mulkahainen
 

Mulkahainen kertoo, että iso uroskarhu oli tullut lähelle emoa ja pentuja, minkä takia emo patisti pentunsa puuhun turvaan ja jäi itse viereen vartioimaan.

– Pennut olivat puussa puoli tuntia tai tunnin. Ne olivat kuin pienet lapset, eivät yhtään osanneet olla rauhassa. Sahasivat ylös ja alas puussa. Emo murahteli välillä ja ne palasivat taas ylös, Mulkahainen kuvailee tilannetta.

 


 

Säätiö on rahoittanut uudenlaisen vessanpöntön kehitystä 200 miljoonalla dollarilla. Lisäksi säätiö on valmis tuplaamaan panoksensa ennen kuin teknologia on valmis laajempaan levitykseen. Säätiö haastoi tutkijoita kehittämään uudenlaisia ratkaisuja saniteettiratkaisuja, jotka tappavat taudinaiheuttajat ja muuttavat virtsan ja ulosteet hyödynnettäviksi jalosteiksi, kuten vedeksi ja lannoitteiksi.


 

 

 

Bill Gates innostui uudenlaisesta

vessanpöntöstä - säätiö tukee 200 miljoonalla

 

9.11.2018 10:30 - Kauppalehti


Microsoftin perustaja Bill Gates.KUVA: EPA
 
 

Microsoftin perustaja Bill Gates on ryhtynyt markkinoimaan ilman viemäröintiä ja vettä toimivaa vessanpönttöä.

 

Gates esitteli Bill and Melinda Gates Foundationin rahoittamaa pönttöä, joka erottaa nesteet ja kiinteät ulosteet ja tuottaa kemiallisen prosessin avulla ulosteista lannoitteita, uutisoi Reuters.

Gates esitteli innovaatiota Kiinassa ja vertasi pönttöä perinteiseen leipälajiinsa tietokoneiden kehitykseen.

 

”Samalla tavalla kuin pc-tietokone on nykyisin itsenäinen, eikä valtavan kokoinen laite, me voimme tehdä kemiallisesta prosessoinnista joka kodin teknologian”, Gates sanoi Reutersille.

 

Reutersin mukaan heikko sanitaatio aiheuttaa jopa puolen miljoonan alle viisi vuotiaan lapsen kuoleman vuosittain. Lisäksi terveydenhuoltokustannuksiksi ja menetetyiksi tuloiksi Gatesin säätiö arvioi jopa 200 miljardia dollaria.

*

Säätiö on rahoittanut uudenlaisen vessanpöntön kehitystä 200 miljoonalla dollarilla. Lisäksi säätiö on valmis tuplaamaan panoksensa ennen kuin teknologia on valmis laajempaan levitykseen.

Säätiö haastoi tutkijoita kehittämään uudenlaisia ratkaisuja saniteettiratkaisuja, jotka tappavat taudinaiheuttajat ja muuttavat virtsan ja ulosteet hyödynnettäviksi jalosteiksi, kuten vedeksi ja lannoitteiksi.

Kiinassa pitämäänsä esitystä Gates tehosti pitämällä kädessään läpinäkyvää purkkia täynnä ulostetta.

”On hyvä muistaa, että tässä purkissa voi olla 200 triljoonaa rotaviruksen solua, 20 miljardia Shigella-bakteeria ja 100 000 loismadon munaa”, Gates totesi ulostepurkki kädessään.

Gatesin mukaan markkinapotentiaalia uudelle innovaatiolle löytyy. Vuonna 2030 markkinoiden koko on Gatesin mukaan yli 6 miljardia dollaria.

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan 2,3 miljardia ihmistä elää ilman perussaniteettitiloja.

Kiina on otollinen maa markkinoida vedetöntä ja viemäritöntä vessan pönttöä. Kiinan presidentti Xi Jingpingin kolmevuotisen ”vessavallankumouksen” tavoitteena on uusia 64 000 julkista vessaa vuoteen 2020 mennessä.

  •  
    Matti Keränen
    Kauppalehti
     

– Osa niistä on villiä kalaa eli niiden alkuperä on niistä kaloista, jotka ovat syntyneet Ounasjokivarressa ja ovat nyt sitten palaamassa takaisin sinne, sanoo Lohijokitiimin toiminnanohjaaja Jukka Viitala. – Ne ovat niitä nousevia kaloja, mitä olemme toivoneet jo useamman vuoden ajan. Varmasti tämä nouseva kala on ottanut mukaan osaksi tätä velvoitekalaa, mitä on istutettu tähän jokisuuhun, Viitala jatkaa. Vuosien pitkäjänteinen työ kalateiden kehittämiseksi tuottaa siis lopulta tulosta.


 

 

500 kalaa putken läpi puolessa tunnissa

Kemijoella: Uusi innovaatio haastaa

perinteiset kalatiet

 

Uusi laite pyrkii samaan kuin kalatiet eli mahdollistamaan vaelluskalojen pääsyn voimalaitoksen ohi yläaltaalle.

 

Lohi
Keminmaan Isohaaran uusi kalatie innovaatio.
Keminmaan Isohaarassa on tänä kesänä käynyt kuhina.Kyösti Vaara / Yle
 

Kemijoen Isohaaran voimalaitoksella on viime kesän ajan testattu uutta innovaatiota, Kalasydäntä. Laite hyödyntää perinteistä lappoperiaatetta ja tulokset näyttävät tällä hetkellä hyviltä.

 

Keminmaan Isohaarassa on tänä kesänä käynyt kuhina, koska kaloja on noussut perinteisten kalaportaiden kautta ennätysmäärä. Lisäksi testissä olleen, valtion kärkihankerahoitusta saaneen kelluvan Kalasydämen kautta on kulkenut kaloja. Laitteen tarkoituksena on siirtää kalat putkia myöten voimalaitoksen ohi, yläaltaaseen. Tämän kesän testissä kalat ajettiin vain koneen läpi ala-altaassa.

Lapin ammattikorkeakoululla oli oma rooli kesän testauksissa, sen tehtävänä oli kalojen tunnistaminen ja laskeminen kamerajärjestelmän avulla.

– Kamerajärjestelmä opetettiin tunnistamaan lohi, sanoo Kalasydän Oy:n toimitusjohtaja Tarmo Aittaniemi.

Putkissa on ollut lähes ruuhkaa. Kalasydämen kamera tunnistikin lohiksi 282 kalaa reilun kuukauden toiminta-aikana. Putken läpi kulki paljon muitakin kaloja.

– Yhdestä videosta laskimme, että puolessa tunnissa putkesta meni 500 kappaletta kaloja, mutta meidän kamerajärjestelmä ei laskenut niitä lohiksi, Aittaniemi jatkaa.

 

Kemijoesta löytyy jokeen leimautunutta villilohta

Perinteiset Isohaaran kalatiet toimivat kesäkuun alusta lokakuun loppuun. Kaikkiaan niitä pitkin ylös meni yli 8300 kalaa, joista puolet nousi yläaltaaseen asti. Suurin osa kaloista oli lohia.

Tulos on edelliseen kesään verrattuna moninkertainen.

*

– Osa niistä on villiä kalaa eli niiden alkuperä on niistä kaloista, jotka ovat syntyneet Ounasjokivarressa ja ovat nyt sitten palaamassa takaisin sinne, sanoo Lohijokitiimin toiminnanohjaaja Jukka Viitala.

– Ne ovat niitä nousevia kaloja, mitä olemme toivoneet jo useamman vuoden ajan. Varmasti tämä nouseva kala on ottanut mukaan osaksi tätä velvoitekalaa, mitä on istutettu tähän jokisuuhun, Viitala jatkaa.

Vuosien pitkäjänteinen työ kalateiden kehittämiseksi tuottaa siis lopulta tulosta.

*

Kalasydäntä vasta viritetään toimimaan tehokkaasti. Siitä on tulossa haastaja kalateille.

– Tänä kesänä saimme vastauksia siihen, että kalasydänjärjestelmä semmoisenaan toimii ja kalat eivät pelkää laitetta, ne hakeutuvat järjestelmän ylös vientiä varten sisälle, sanoo Tarmo Aittaniemi.

 


 

YK:n arvion mukaan vesiin päässyt jätemuovi aiheuttaa vuosittain noin 13 miljardin dollarin taloudelliset vahingot meriluonnolle, turismille, kalastukselle ja yrityksille. Muoveihin kerääntyy lisäksi myrkkyjä, jotka kulkeutuvat ruokaketjujen mukana myös ihmisiin.

 

Alku. Ocean Cleanup aikoo tuoda pelkästään Tyynelle valtamerelle noin 60 laitetta keräämään muovijätteet pois.

 
 

Ocean Cleanup siivoaa valtamerten

jätepyörteitä

 

3.11.2018 04:30 | Kauppalehti Optio

Tyynellä valtamerellä kelluu maailman suurin muovijätteiden lautta. Ocean Cleanup aikoo kerätä sen pois.

 

Merivirrat, tuulet ja aallot ovat kasanneet meriin viisi valtavaa jätepyörrettä, joista kaksi on Tyynellä valta­merellä, kaksi Atlantilla ja yksi Intian valtamerellä. Ellen MacArthurin säätiön raportin mukaan merissä on muovia yhteensä noin 150 miljoonaa tonnia ja määrä kasvaa joka vuosi noin kahdeksalla miljoonalla tonnilla. Viiden suuren jätepyörteen lisäksi monille rannikkoalueille on syntynyt isoja jätelauttoja. Valtaosa merten pyörteistä ja lautoista on pakkausjätettä: muovia, jota on käytetty vain kerran. Jätteen mukana merissä lilluu yhtä paljon öljyä kuin koko maailmanlaajuinen lentoliikenne käyttää vuodessa.

 

Suurin jätelautta on Tyynellä valtamerellä. Tyynenmeren jätepyörre sijaitsee Havaijin ja Kalifornian välissä. Sen on arvioitu koostuvan noin 1,8 miljardista muovipalasesta, joista suurimmat ovat kymmeniä metrejä pitkiä verkkoja.

 

Vuonna 2013 vain 18-vuotias hollantilainen nuorukainen, Boyan Slat, sai idean laitteesta, joka voisi kerätä muovia vesistä. Viisi vuotta myöhemmin idea on kasvanut yritykseksi, joka työllistää yli 80 insinööriä, tiedemiestä, tutkijaa ja asiantuntijaa.

 

Hollannissa ideoitu ja Kalifornian Alamedassa valmistettu ensimmäinen keräilylaite, System 001, lähti matkaan San Franciscon lahdelta muutama viikko sitten. Se saapuu näinä aikoina Tyynelle valtamerelle ja aloittaa puhdistustyöt kaikkein suurimmalta jätemuovipyörteeltä.

Vapaasti kelluvan laitteen idea perustuu 600 metriä pitkään ”putkeen”, joka asettuu merivirtojen, aaltojen ja tuulten avulla U-muotoon. Roskat virtaavat laitteen sisään, ja keräilyä tehostaa putken alapuolella kelluva, kolme metriä syvä helma. Näin laite pystyy keräämään myös muuta kuin pintaroskaa.

Satelliitin kautta System 001 kertoo jatkuvasti sijaintinsa, ja AIS-teknologian ansiosta se näkyy myös laivojen tutkaruuduilla. Kameroiden ja sensoreidensa avulla laite ilmoittaa, kun se on täynnä, jolloin keräilyalus tulee noutamaan roskat pois. Maissa jäte kierrätetään ja soveltuvin osin käsitellään uudeksi raaka-aineeksi muoviteollisuuteen.

 

Pelkästään Kalifornian ja Havaijin välillä laitteiden määrä aiotaan kasvattaa 60:een. Tavoite on, että viidessä vuodessa laitteet keräävät talteen noin puolet muoviroskasta ja vuoteen 2040 mennessä jo 90 prosenttia. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, roskat on kerätty vuoteen 2050 mennessä.

 

*

YK:n arvion mukaan vesiin päässyt jätemuovi aiheuttaa vuosittain noin 13 miljardin dollarin taloudelliset vahingot meriluonnolle, turismille, kalastukselle ja yrityksille. Muoveihin kerääntyy lisäksi myrkkyjä, jotka kulkeutuvat ruokaketjujen mukana myös ihmisiin.

 

*

 

 

 
Idean isä. Ocean CleanUpin keksi hollantilainen Boyan Slat.
 
 

Jyväskylän yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa (Scientific Reports) havaittiin, että 65% borrelioosiin sairastuneista on saanut punkinpuremasta itseensä myös muita taudinaiheuttajia. Tutkimuksessa selvitettiin yli 400 borrelioosin takia lääkäriin tulleen immuunireaktiota kahtakymmentä muuta punkkien levittämää taudinaiheuttajaa kohtaan. Useampi yhtäaikainen punkkien levittämä tauti saattaa heikentää immuunipuolustusta, ja sitä kautta lisätä alttiutta sairastua myös muihin kuin puutiaissairauksiin.


 

 

Punkin puremasta sairastuneet saattavat

saada useamman taudin kerralla

 

Yleisin punkkien levittämä tauti on borrelioosi.

 

Punkit
Punkki lähikuvassa.
Artyom Geodakyan / AOP
 

Punkkien eli puutiaisten levittämät taudit ovat maailmanlaajuinen terveysuhka. Arvioiden mukaan 2050 yli kolmannes maailman ihmisistä sairastaa jotakin punkkien levittämää sairautta.

 

Yleisin ja tutuin punkkien levittämä sairaus on punkkien kantaman borrelia-bakteerin aiheuttama borrelioosi(siirryt toiseen palveluun) (Terveyskirjasto). Suomessa borreliaa on punkeissa vähintään Oulun korkeudelle saakka, eniten eteläisessä Suomessa.

Punkit saattavat kantaa useita eri taudinaiheuttajia, joita ne levittävät yhdellä puremalla. Suurin osa punkkien levittämiin tauteihin tarkoitetuista testeistä testaa kuitenkin vain borrelioosia.

*

Jyväskylän yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa(siirryt toiseen palveluun) (Scientific Reports) havaittiin, että 65% borrelioosiin sairastuneista on saanut punkinpuremasta itseensä myös muita taudinaiheuttajia. Tutkimuksessa selvitettiin yli 400 borrelioosin takia lääkäriin tulleen immuunireaktiota kahtakymmentä muuta punkkien levittämää taudinaiheuttajaa kohtaan.

Useampi yhtäaikainen punkkien levittämä tauti saattaa heikentää immuunipuolustusta, ja sitä kautta lisätä alttiutta sairastua myös muihin kuin puutiaissairauksiin.

*

Tutkimus osoittaa nyt ensimmäistä kertaa, että useammalla kuin neljällä viidestä borrelioosia sairastavalla on joko jokin muu punkkien levittämä taudinaiheuttaja tai muu infektio.

*

Lue lisää:

Lähes kolmasosa puutiaisista kantaa ainakin yhtä taudinaiheuttajaa – eniten sellaisia on Suomen etelärannikolla

 


 

Tänään 2.11. Yle vastuullisesti kertoi korjanneensa juttua: "Korjaus 2.11. klo 11:12: Jutun toiseen lauseeseen on lisätty sana keskimäärin. Lisäksi jutun lopussa on tarkennettu, että raportissa tutkitut lajimäärät kattavat vain pienen osan maailman selkärankaislajeista." Mitä ihmettä? Tässä tapauksessa pienen "keskimäärin"-sanan puuttuminen oli olennaista. Ja se puuttui raportista maailmalla uutisoineista jutuista lähes sääntöjään. Virheen hoksasi The Atlantic -lehden toimittaja Ed Yong. Hän otsikoi juttunsa näin: "Hetkinen, olemmeko todella tuhonneet 60 prosenttia eläimistä?" Yongin havainnosta uutisoi Suomessa ensimmäisenä Tekniikan Maailma, joka selittää Yongin havainnon hänen omalla esimerkillään.


 

 

WWF säikäytti pahan kerran: Hetken jo

luultiin eläinkunnan kuolevan läjäpäin, mutta

ei kuitenkaan ihan niin – tiedotteesta vain

unohtui yksi sana

 

Ensin kerrottiin, että selkärankaisten määrä on vähentynyt 60 prosenttia. Olisi pitänyt kertoa, että keskimäärin 60 prosenttia. Siinä on iso ero.

 

WWF
Afrikanpingviini.
Afrikanpingviini on suojeltu laji. Niitä arvioidaan olevan 50 000 Namibiassa ja Etelä-Afrikassa. Ne lisääntyvät nykyään noin puolet vähemmän verrattuna olosuhteisiin, joihin ihminen ei ole jättänyt vakavaa jälkeä.EPA
 

Varainkeräyksensä pontimeksi Maailman luonnonsäätiö WWF julkaisi tiistaina joka toinen vuosi tehtävän laajan raportin maapallon monimuotoisuudesta.

Yle uutisoi raportista verkkosivuillaan tuoreeltaan näin: "WWF varoittaa: Eläinten määrä on romahtanut hälyttävästi – tällä vauhdilla monista lajeista kohta enää rippeet jäljellä". Tieto oli hätkähdyttävä.

 

Perusteellisessa jutussa kerrottiin, että "tiistaina julkistetun WWF:n Living Planet –indeksin mukaan vuosina 1970–2014 maailman selkärankaisten eläinten määrä on vähentynyt jo 60 prosenttia".

 

Se vain ei pitänyt ihan paikkaansa, sillä WWF:n raportista kertovasta tiedotteesta oli uupunut sana "keskimäärin".

*

Tänään Yle vastuullisesti kertoi korjanneensa juttua: "Korjaus 2.11. klo 11:12: Jutun toiseen lauseeseen on lisätty sana keskimäärin. Lisäksi jutun lopussa on tarkennettu, että raportissa tutkitut lajimäärät kattavat vain pienen osan maailman selkärankaislajeista."

Mitä ihmettä?

Tässä tapauksessa pienen "keskimäärin"-sanan puuttuminen oli olennaista. Ja se puuttui raportista maailmalla uutisoineista jutuista lähes sääntöjään.

Virheen hoksasi The Atlantic -lehden toimittaja Ed Yong. Hän otsikoi juttunsa näin: "Hetkinen, olemmeko todella tuhonneet 60 prosenttia eläimistä?"(siirryt toiseen palveluun)

Yongin havainnosta uutisoi Suomessa ensimmäisenä Tekniikan Maailma(siirryt toiseen palveluun), joka selittää Yongin havainnon hänen omalla esimerkillään.

*

"Kuvitellaan, että on kolme eläinpopulaatiota: 5 000 leijonaa, 500 tiikeriä ja 50 karhua. Neljä vuosikymmentä myöhemmin jäljellä on 4 500 leijonaa, 100 tiikeriä ja 5 karhua. Populaatiot ovat laskeneet 10 prosenttia, 80 prosenttia ja 90 prosenttia – jolloin ne keskimäärin ovat laskeneet 60 prosenttia. Mutta eläinten määrä on laskenut 5 550 eläimestä 4 650:een, mikä on vain 17 prosenttia", TM kirjoittaa.

 

Englanninkielisessä raportissa sana "keskimäärin" on, mutta suomenkielisestä materiaalista se oli jäänyt pois ihan asian sen kummenmin hätkäyttämättä, arvelee WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen Radio Suomen Päivässä.

– Ehkä olen liian syvällä siinä asiassa, mutta kun meillä on indeksin taustalla yli 4 000 lajia ja 16 700 populaatiota, niin jotenkin se tuntuu itsestään selvältä, että osa näistä lajeista on kehittynyt parempaan suuntaan, osa erittäin huonoon suuntaan ja osa huonoon suuntaan, Luukkonen sanoo.

– Eli myöskin media, joka sitä julki toi, ei kiinnittänyt varsinaista huomiota siihen keskimäärin sanan puuttumiseen. Maalaisjärjellä ajateltuna on itsestään selvää, ettei se tarkoita, että lajien määrä olisi kaikkinensa tipahtanut 60 prosenttia.

 

Luukkonen selvittää myös laskennassa mukana olleiden populaatioiden määrän merkitystä.

– Jos kaikki selkärankaiset pistetään yhteen könttiin ja siitä vähennetään 60 prosenttia, niin siitähän ei ole kyse, vaan tässähän on 16 700 populaatiota taustalla ja populaatioiden koot ovat erilaisia.

– Siellä on sellaisia populaatioita ja lajeja, joiden alkutilanne voi olla, että on ollut 100 000 yksilöä tiettyä lajia alkuvaiheessa, ja nyt niitä on jäljellä 30 000 yksilöä, jolloin se on tipahtanut 70 prosenttia ja tosiaan yksilömäärä on 70 000. Sitten voi olla laji, jossa on 10 000 yksilöä ja niiden määrä voi olla vähentynyt 5 000:een, jolloin se on tippunut 50 prosenttia, eli sellaista summausta.

 

Oman sivumakunsa koko hässäkälle antaa se, että WWF kerää rahaa kummeiksi ryhtyviltä vapaaehtoisilta. Eläinten tilanne on karu myös keskimääräisestikin, mutta nyt viesti meni astetta rajumpana läpi.

Luukkonen onkin valmis korjaamaan WWF:n suomenkielistä tekstiä.

– On oikein, että ”keskimäärin”-sana lisätään sinne viestiin.

Järjestön Living Planet -esittelysivulla(siirryt toiseen palveluun) ja kummisivustolla(siirryt toiseen palveluun) se tätä nykyä lukeekin.

 


 

Kalat ovat ainoa selkärankaislaji, joilla elinympäristöä tärkeämpi syy ahdinkoon on liikakulutus, toisin sanoen ylikalastus. Elinympäristön muokkaus on kuitenkin kohtalokasta esimerkiksi vaelluskaloille. – Suomessa hyvä esimerkki ovat uhanalaiset vaelluskalat. Syynä on muun muassa jokien patoaminen, arvioi Maailman luonnonsäätiön eli WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder.


 

 

WWF varoittaa: Eläinten määrä on

romahtanut hälyttävästi – tällä vauhdilla

monista lajeista kohta enää rippeet jäljellä

 

Ihminen riistää muiden elinmahdollisuudet. Suomessa linnuista yli kolmannes on uhanalaisia.

 

Uhanalaiset lajit

Kaadettua
 sademetsää ja öljypalmuviljelmiä
Öljypalmuistutuksia ja kaadettua sademetsää Indragiri Hulussa, Sumatran saarella Indonesiassa 2013.Bagus Indahono / EPA
 

Nisäkkäiden, kalojen, matelijoiden, sammakoiden ja lintujen elintila kutistuu nopeasti.

 

Tiistaina julkistetun WWF:n Living Planet –indeksin mukaan vuosina 1970–2014 maailman selkärankaisten eläinten määrä on vähentynyt jo 60 prosenttia. Suurinta kato on WWF:n mukaan tänä aikana ollut Etelä- ja Keski-Amerikassa, missä selkärankaisista eläimistä on jäljellä enää reilu kymmenesosa.

Maapallo on ajautunut kriittiseen tilaan, arvioi Maailman luonnonsäätiön eli WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder.

– On todella hälyttävää, mitä luonnossa on tapahtumassa. Jos jatkamme samaan suuntaa, tulossa on romahdus.

 


Pingviinejä
 Etelämantereella.
Pingviinejä Etelämantereella. Myös ilmastonmuutos on uhka monille lajeille.Dean lewins / EPA
 

Elinympäristöt katoavat

Edellinen Living Planet –indeksi julkaistiin kaksi vuotta sitten. Myös silloin WWF:n esille nostamat uhat olivat hyvin saman suuntaisia.

Uuden raportin mukaan suurimmat syyt eläinten määrän vähenemiseen ovat luonnonvarojen ylikulutus ja maatalous. Ne selittävät yhdessä jopa kaksi kolmasosaa eläinkadosta.

Esimerkiksi Etelä-Amerikassa laajoja maa-alueita on raivattu soijan viljelyyn. Tämä puolestaan liittyy lihan kulutuksen lisääntymiseen, sillä soijaa kasvatetaan karjan rehuksi. Metsiä raivataan myös laidunmaaksi.

 

– Lihan kulutuksen vähentäminen on ensiarvoisen tärkeää luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, sanoo Liisa Rohweder.

Elinympäristön tuhoutuminen on vaikuttanut kaikkein eniten lintujen, matelijoiden ja sammakoiden määrän vähenemiseen. Elinympäristöjen tuhoutuminen selittää näillä liki puolet kadosta. Myös ilmastonmuutos vaikeuttaa varsinkin lintujen lisääntymistä.

Nisäkkäillä puolestaan elinympäristön muutosten lisäksi merkittävä haitta on salametsästys. Esimerkiksi tiikerit, sarvikuonot ja Afrikan norsut ovat jääneet usein salametsästäjien uhreiksi.

 

Ahma metsässä.
WWF:n mukaan Suomessa on 220 – 250 ahmaa. Kuva on Kuhmosta.AOP
 

Myös Suomessa muun muassa ahma on edelleen salametsästäjien tähtäimessä.

Kalat ovat ainoa selkärankaislaji, joilla elinympäristöä tärkeämpi syy ahdinkoon on liikakulutus, toisin sanoen ylikalastus. Elinympäristön muokkaus on kuitenkin kohtalokasta esimerkiksi vaelluskaloille.

– Suomessa hyvä esimerkki ovat uhanalaiset vaelluskalat. Syynä on muun muassa jokien patoaminen, Rohweder sanoo.

Lisäksi maataloudessa käytetyt torjunta-aineet voivat aiheuttaa merkittävää tuhoa. Alkuvuodesta julkaistiin ranskalainen tutkimus, jonka mukaan lintujen määrä on vähentynyt Ranskan maaseudulla 15 vuoden aikana kolmanneksella. Syynä katoon on hyönteisten väheneminen tuholaismyrkkyjen käytön seurauksena.

 


Kartta
Mikko Airikka | Yle

Maapallo ei kestä paisuvaa keskiluokkaa

Ylikulutuksen, maankäytön ja luonnonvarojen riiston taustalla on ihminen, arvioidaan WWF:n raportissa. Kulutuksen kasvua ruokkii erityisesti alati paisuva keskiluokka.

– Niinkään syy ei ole maailman väkiluvun kasvu, vaan kuluttavan luokan kasvu, Rohweder sanoo.

Raportin mukaan 50 vuodessa maapallon yhteenlaskettu ekologinen jalanjälki on kasvanut 190 prosenttia. Jalanjäljellä tarkoitetaan luonnonvarojen kulutusta jokaista ihmistä kohti. Jo vuonna 2012 olisi tarvittu laskennallisesti 1,6 maapalloa tuottamaan ihmisten kuluttamat luonnonvarat.

Samalla kun eläinten määrä vähenee, yhä useampi laji on vaarassa kadota kokonaan.

 

Suomessa linnut uhanalaisia

Suomessa on meneillään viides uhanalaisuusarviointi. Suomessa elää noin 50 000 eläin- ja kasvilajia, ja näistä vajaa puolet pystytään arvioimaan. Arvio valmistuu maaliskuussa.

Suomen ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön uhanalaisuusarvioinnissa vuodelta 2015(siirryt toiseen palveluun) linnuista yli kolmasosa eli 87 lajia oli uhanalaisia. Uhanalaisiksi luokiteltujen määrä oli lisääntynyt tuntuvasti viidessä vuodessa.

Lintujen osalta tilanne on huolestuttava. Ympäristöneuvos Esko Hyvärinenmuistuttaa, että monet ovat muuttavia lajeja.

– Niihin vaikuttavat monet tekijät sekä Suomessa että ulkomailla.

 

Merikotka ja varis Loviisan edustalla.
Merikotka ja varis Loviisan edustalla.Juha Metso / AOP
 

Yksi syy lintujen määrän vähentymiseen on metsäluonnon köyhtyminen, josta ovat kärsineet ainakin hömö- ja töyhtötiaiset. Näille lahopuut ovat elintärkeitä.

Metsien monimuotoisuuden säilyttäminen on kuitenkin iso haaste, sillä samanaikaisesti hakkuita aiotaan lisätä.

– On tärkeää, että nämä monimuotoisuuskysymykset pystytään huomioimaan, kun samaan aikaan metsien käyttöä ollaan lisäämässä, sanoo ympäristöneuvos Esko Hyvärinen ympäristöministeriöstä.

Hyvärinen pitää Suomen nisäkkäiden osalta tilannetta kohtuullisena. Tammihiirtä lukuun ottamatta lajeja on kadonnut viimeksi noin sata vuotta sitten.

 

Kierre voidaan pysäyttää

Myös ihminen itse on riippuvainen ekosysteemien toimivuudesta, sillä ne ovat välttämättömiä ruoan, lääkkeiden ja juomaveden tuottamiseen. Yksi esimerkki ekosysteemin häiriöstä on pölyttäjien määrän väheneminen, mikä puolestaan vaikeuttaa ruoan tuotantoa.

Jatkuva kierre voidaan kuitenkin katkaista. WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder kiteyttää kestävän kehityksen kolmeen keinoon:

 

1. Huolehditaan luonnonsuojelusta ja lisätään suojelualueita.

2. Vähennetään luonnonvarojen kulutusta ja säädetään kalastus ja metsästys kestävälle tasolle.

3. Muutetaan maanviljelystä niin, että viljelyalaa ja laidunmaata tarvitaan nykyistä vähemmän.

 

Norsuja savannilla.
Norsulauma Amboselin kansallispuistossa Keniassa toukokuussa vuonna 2016.Dai Kurokawa / EPA
 

Living Planet -raportti on tieteelliseen tietoon perustuva julkaisu, joka on seurannut selkärankaisten määrän kehitystä eri puolilla maapalloa vuodesta 1970. WWF on julkaissut raporttia vuodesta 1998 lähtien.

Raportti perustuu noin 4000 lajin ja vajaan 17 000 populaation seurantaan eri puolilla maailmaa.

 


 

"Kipsin levitys kannattaa aloittaa Saaristomeren valuma-alueelta ja edetä sen jälkeen Selkämeren ja Suomenlahden valuma-alueille", sanoo Save-hankkeen vetäjä, professori Markku Ollikainen tiedotteessa.

 


 

 

Olisi tässä ratkaisu Itämeren

rehevöitymiseen? Kipsiä peltoon

 

26.10.2018 17:00 | Kauppalehti


 

 

Itämeren rehevöityminen näkyy esimerkiksi suurina sinileväesiintyminä.

 

Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijoiden mukaan pelloille pitäisi levittää kipsiä, jotta Itämeren ravinnekuorma pienenisi.

Itämeri on rehevöitynyt pitkään, mikä on näkynyt esimerkiksi suurina sinileväesiintyminä.

Kipsikäsittely vähentää tutkitusti eroosiota sekä fosforin ja hiilen huuhtoumaa pelloilta.

 

"Kipsikäsittely parantaisi merkittävästi erityisesti Saaristomeren rannikkovesien tilaa. Maatalouden ravinnehuuhtouma Saaristomereen on yksi HELCOMin listaamista kohteista, jotka kuormittavat Itämerta eniten. Kipsin avulla tämä kuormitus saataisiin viimein vähenemään", kertoo Suomen ympäristökeskuksen (Syke) erikoistutkija Petri Ekholm tiedotteessa.

Kipsikäsittelyn vaikutukset, riskit ja toteutuskelpoisuus on selvitetty ympäristöministeriön rahoittamassa Save-hankkeessa.

Tutkijat ovat laskeneet, että peltojen kipsikäsittelyn laaja käyttöönotto vähentäisi Itämeren fosforikuormitusta vuodessa 300 tonnilla.

 

Vähennys vastaisi Itämeren suojelukomissio Helcomin toimintaohjelman suosituksia ja Suomen omia vesien- ja merenhoidon tavoitteita fosforipäästöjen vähentämisestä.

Tutkimuksen mukaan kipsikäsittely sopii noin neljännekselle Suomen peltopinta-alasta.

*

"Kipsin levitys kannattaa aloittaa Saaristomeren valuma-alueelta ja edetä sen jälkeen Selkämeren ja Suomenlahden valuma-alueille", sanoo Save-hankkeen vetäjä, professori Markku Ollikainen tiedotteessa.

  •  
    Karla Kempas
     

Satelliittipaikantimilla merkityt ryhävalaat tuovat aivan uuden kuvion valaiden bongauksen erityisesti Andenesissa, mutta myös koko Norjan rannikolla. Sivustolta on helppo nähdä milloin jopa 18 metriä pitkät ryhävalaat tulevat rannikolle.


 

 

Katso missä valaat uivat –

satelliittipaikannus paljastaa ryhävalaiden

reitit

 

Tromssan yliopisto UiT on avannut internetissä sivuston, jossa voi seurata valaita lähes reaaliajassa. Satelliittiseurannassa on ryhävalaita, jotka vaeltavat Barentsinmereltä jopa Karibianmerelle asti.

 

Valaat
Kaskelotti sukeltaa Andenesin edustalla Norjassa.
Kaskelotti sukeltaa Andenesin edustalla Norjassa.Vesa Vaarama / Yle
 

Tromssan yliopiston ja Norjan Merentutkimuslaitoksen tutkijat ovat syyskuussa merkinneet satelliittilähettimillä kymmenen ryhävalasta (Megaptera novaeangliae). Tarkoitus on seurata valaiden pitkää vaellusta lisääntymisalueille Karibianmerelle ja Länsi-Afrikan merialueelle.

 

Valaat käyvät pinnalla hengittämässä, jolloin niiden puhaltama vesisuihku voi näkyä kauas
Valaat käyvät pinnalla hengittämässä, jolloin niiden puhaltama vesisuihku voi näkyä kauas. Kuvassa on kaskelotti, joka voi olla sukelluksissa jopa kaksi tuntia kerrallaan.Vesa Vaarama / Yle
 

Merkityt ryhävalaat ovat syönnösalueillaan pohjoisella Barentsinmerellä. Ryhävalaat vaeltavat talven lähestyessä Norjan rannikolle ja vuonoihin silliparvien perässä ja edelleen eteläisille merialueille.

 

Paikannus useita kertoja vuorokaudessa

Satelliittipaikantimilla merkityt ryhävalat uivat tällä hetkellä Huippuvuorten itäpuolella. Etäisyys Norjan pohjoisimmasta pisteestä Nordkapista valaiden olinpaikkaan on noin 800 kilometriä.

 

Jokaisen valaan reitti on merkitty omalla värillä.
Jokaisen valaan reitti on merkitty omalla värillä. Reitillä olevasta pallosta näkee tarkan ajan, milloin lähetin on ollut yhteydessä satelliittiin.Kuvakappaus Tromssan yliopiston sivulta: //whaletracking2018.uit.no/
 

Jokaisella kymmenestä satelliittivalaasta on oma tunnusnumeronsa. Kartalta voi seurata(siirryt toiseen palveluun) vaikka yhtä valasta kerrallaan.

Paikannuspisteitä on satelliittikartan mukaan parhaimmillaan tullut parinkymmenen minuutin välein. Yksi valaista on kuitenkin paikantunut alueella viimeksi lähes kuukausi sitten.

Paikannin on valaan evässä. Valaan olinpaikka ilmestyy kartalle, kun valas käy pinnalla ja yhteys satelliittiin toimii.

 

Seurantasivuston toivotaan lisäävän valasturismia

Tromssan yliopiston tutkijat toivovat valasseurannan avaamisen yleiseen jakeluun lisäävän ihmisten tietoutta valaista. Tiedon lisääntyminen voi myös edistää kiinnostusta valasturismiin.

Esimerkiksi Lofoottien pohjoispuolella Andenesissa on jo kymmeniä vuosia järjestetty suosittuja valasmatkoja.

 

Turisteja valassafarilla. Taustalla Andöyan saari Lofoottien pohjoispuolella.
Turisteja valassafarilla. Taustalla Andöyan saari Lofoottien pohjoispuolella.Vesa Vaarama / Yle

Andenesin lähellä merellä on 800 metrin syvänne, johon varsinkin nuoret kaskelotit (Physeler macrocephalus) tulevat syönnökselle. Valaat käyvät säännöllisesti pinnassa hengittämässä.

Syvänne on lähinnä Norjan rannikkoa oleva paikka, jossa isoja valaita pääsee varmuudella näkemään ja kuvaamaan. Alueelle pääsee laivalla noin puolessa tunnissa. Valassafarien järjestäjä takaa peräti 100 prosentin varmuuden valaiden näkemiseen.

 

Valaan koon tajuaa kunnolla vasta kun sen näkee läheltä.
Valaan koon tajuaa kunnolla vasta, kun sen näkee läheltä. Andenesin valasmuseossa voi ihmetellä oikeaa kaskelotin luurankoa.Vesa Vaarama / Yle
 

Voiko satelliittivalaat bongata rannikolla?

Satelliittipaikantimilla merkityt ryhävalaat tuovat aivan uuden kuvion valaiden bongauksen erityisesti Andenesissa, mutta myös koko Norjan rannikolla. Sivustolta on helppo nähdä milloin jopa 18 metriä pitkät ryhävalaat tulevat rannikolle.

Aivan eri asia on sitten se, pääseekö niitä näkemään rannalta tai edes veneestä. Satelliittikartan avulla mahdollisuus on kuitenkin suurempi kuin ilman sitä.

 

Harvinainen näky: kaskelotti ja delfiini liikkuvat yhdessä.
Harvinainen näky: kaskelotti ja delfiini liikkuvat yhdessä. Valastutkijan mukaan kyseessä on mahdollisesti emonsa menettänyt nuori delfiini, jonka kaskelotti on "adoptoinut".Vesa Vaarama / Yle

Andenesin valassafarialue on yksi paikka, jossa ryhävalaita nähdään säännöllisesti muiden isojen merinisäkkäiden ohella. Siellä voi nähdä kaskelottien ja ryhävalaiden lisäksi myös miekkavalaita (Orcinus orca), pallopäävalaita (Globicephala melas) ja sillivalaita (Balaenoptera physalus).

*

Lähteet: UNIVERSITETET I TROMSØ – NORGES ARKTISKE UNIVERSITET; ANDENES HVALSENTER ; STORE NORSKE LEKSIKON / HVALER OCH SELER

 


 

Tukien maksatuksesta huolehtivan Luonnonsuojeluviraston mukaan yli satatuhatta ruotsalaista on vuoden aikana hypännyt sähköpyörän selkään ja hakenut tukea. He ovat keski-iältään 55-vuotiaita, asuvat eri puolilla Ruotsia, erityisesti pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa. – Tätä voi kutsua menestykseksi, koska kaikkiaan noin 40 miljoonan euron tukipotti on nyt käytetty ja sähköpyörien myynti on kasvanut voimakkaasti, Luonnonsuojeluviraston talousjohtaja Håkan Svaleryd sanoo.


 

 

Ruotsin sähköpyörätuesta tuli menestys –

tavoitteena on lisätä ympäristöystävällistä

liikkumista kaikin tavoin

 

Yli satatuhatta ruotsalaista on viime vuoden aikana saanut ostamalleen sähköpyörälle valtion tukea.

 

Ulkomaat
Pyöräilyä Tukholman keskustassa
Linda Söderlund / Yle
 

TUKHOLMATukholman Södermalmin pyöräliikkeessä seisoo tyytyväinen mies. Ruotsin hallituksen päätös tukea sähköpyörän ostoa mullisti kaupanteon vuodessa.

Pyöräliikkeen omistaja Roger Harrfors kertoo, että myynti on kasvanut vuodessa yli sata prosenttia.

 

Liikkeessä esillä olevien sähköpyörien hinnat liikkuvat tuhansissa euroissa. Hallituksen tukipäätöksen ansiosta ruotsalaiset ostavat aiempaa kalliimpia pyöriä. Tuki on 25 prosenttia ostohinnasta, korkeimmillaan tuhat euroa.

 

Yli viisikymppiset innokkaimpia

Tukien maksatuksesta huolehtivan Luonnonsuojeluviraston mukaan yli satatuhatta ruotsalaista on vuoden aikana hypännyt sähköpyörän selkään ja hakenut tukea. He ovat keski-iältään 55-vuotiaita, asuvat eri puolilla Ruotsia, erityisesti pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa.

– Tätä voi kutsua menestykseksi, koska kaikkiaan noin 40 miljoonan euron tukipotti on nyt käytetty ja sähköpyörien myynti on kasvanut voimakkaasti, Luonnonsuojeluviraston talousjohtaja Håkan Svaleryd sanoo.

Tuen jatko on epävarmaa. Siitä päättää tuleva hallitus, kunhan se saadaan valittua.

Ruotsi kiri tukirahoilla itsensä Hollannin, Tanskan ja Saksan rinnalle, noin 20 prosenttia uusien pyörien myynnistä on nyt sähköpyöriä.

Tuen tavoitteena on vähentää autoilua ja parantaa kansanterveyttä. Luonnonsuojeluvirasto aikoo tutkia jälkikäteen miten tehokkaasti tuella lopulta kyettiin ohjaamaan ihmisiä ympäristöystävällisempään liikkumiseen.

– Tässä on kysymys todella tärkeistä asioista, mutta jää nähtäväksi onko juuri tämä paras keino, Svaleryd pohtii.

 

Pyöräkauppias Roger Harrfors
Pyöräkauppias Roger Harrfors ajaa nykyisin työmatkansa sähköpyörällä.Riikka Uosukainen / Yle
 
 

Ympäristöystävällinen liikkuminen kasvussa

Poliittisten päättäjien tavoitteena on lisätä ympäristöystävällistä liikkumista kaikin tavoin.

Pyöräkauppias Roger Harrfors uskoo, että ruotsalaiset siirtyvät joka tapauksessa sähköpyöriin, tuettiin niitä tai ei.

Tällä hetkellä ostajat ovat enimmäkseen yli 40 vuotiaita.

– Nuoret eivät ole yhtä innostuneita sähköpyöristä. Se on heidän mielestään huijaamista, Harrfors naureskelee.

Hän uskoo kuitenkin, että yhä useampi pitkää työmatkaa ajava ruotsalainen haluaa välttyä hikoilulta ja suihkulta.

Harrfors itsekin viilettää sähköpyörällä joka päivä 15 kilometrin työmatkan Huddingesta Södermalmiin puolessa tunnissa, yhtä nopeasti kuin autolla.

 


 

– Suomalainen kirjolohi ja suomalainen (kasvatettu) siika on melkein ainoat kalalajit koko maailmassa, jotka saavat WWF:n vihreän listan statuksen, sanoo WWF:n ohjelmapäällikkö Sampsa Vilhunen. WWF nosti lohen ja siian vihreälle listalleen vuonna 2014. Vilhunen antaa tunnustusta kalankasvattajille, mutta muistuttaa myös, että Suomessa on tehokas ympäristölainsäädäntö.

 

LKS 20140310 Kirjolohenkasvattamon allas Virolahden edustalla, Suomenlahdella. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

Kassilohi onkin ekoteko – päästöt romahtivat

murto-osaan

 

Itämerirehun tulo markkinoille kaksi vuotta sitten lopetti ravinteiden siirtymisen valtameristä Suomen vesistöihin.

 

On yleinen harhaluulo, että kalankasvatus kuormittaa ympäristöä. Monilla on asiasta virheellinen mielikuva. Näin väittää Kalaneuvos-yrityksen varatoimitusjohtaja Toni Hukkanen.

– Meillä olisi erinomaiset olosuhteet kalankasvatuksen lisäämiseen, kalansyönnin lisääminen olisi oikea ekoteko, hän sanoo.

Kalaneuvos on yksityinen yritys, joka myy kasvatettua kalaa 75 miljoonalla eurolla vuodessa. Yrityksen etu on, että kalankasvatus nähdään ympäristöystävällisenä toimialana.

Tutkimustieto kuitenkin tukee Kalaneuvos-yhtiön näkemystä. Luonnonvarakeskus Luke arvioi, että vuodesta 1980 vuoteen 2016 kalankasvatuksen fosforipäästöt ovat vähentyneet 80 prosenttia. Typpipäästöt ovat vähentyneet 70 prosenttia.

 

Vanhat mielikuvat kalankasvatuksesta elävät edelleen, ja moni muistaa ”kassilohen” eli kasvatetun kirjolohen huonon maineen. Maa- ja metsätalousministeriön kalatalousneuvos Risto Lampinen sanoo, että kala-ala ei tahdo päästä irti vanhasta maineestaan.

– Mielikuvat muuttuvat aina hitaasti, mutta tässä poikkeuksellisen hitaasti.

Päästöjä on pystytty vähentämään sekä kehittämällä rehuja että jalostamalla kaloja valinnan keinoin. Takavuosikymmeninä tarvittiin kahdesta kolmeen kiloa kalanrehua, jotta yksi kala kasvatti painoaan yhden kilon verran. Ylimääräinen rehu jäi vesistöön.

Nykyisin hyötysuhde on parhaimmillaan 1:1 eli kilolla rehua saadaan kilo kalaa. Tähän on vaikuttanut paitsi rehujen parantuminen, myös se, että jalostuksen ansiosta kalat käyttävät rehun hyödyksi aiempaa tehokkaammin.

 

Luken tilastojen mukaan 100 kilolla rehua tuotetaan 61 kiloa kalaa. Nauta ei pääse samaan: 100 kilolla rehua tuotetaan 4 kiloa naudanlihaa.

Luken ravinnepäästötilastot ulottuvat vuoteen 2016 saakka, mutta sen jälkeenkin parannukset kalankasvatuksessa ovat jatkuneet. Merkittävin uudistus lienee siirtyminen Itämerirehun käyttöön monilla kasvattamoilla. Itämerirehu tarkoittaa, että Itämerestä pyydetään silakkaa ja kilohailia, jotka jauhetaan rehuksi ja syötetään kasvattamoiden kaloille.

Aiemmin kalanrehu tuotiin ulkomailta ja sen raaka-aineena käytettiin Atlantin ja muiden valtamerialueiden rehukalaa. Seuraus oli, että Itämereen siirtyi ravinteita maailman valtameriltä, ja jos kalat eivät käyttäneet kaikkea rehua hyväkseen, hukkaan menneet ravinteet jäivät kuormittamaan Itämerta.

Itämerirehun valmistaja Raisioaqua laskee, että viime vuonna yhtiö nosti Itämerestä 16 tonnia enemmän fosforia kuin kalankasvattajat tuottivat sitä mereen samassa ajassa.

Yksi osoitus kalankasvatuksen muutoksesta on, että ympäristöjärjestö WWF pitää kalankasvatusta kestävänä elinkeinona.

– Suomalainen kirjolohi ja suomalainen (kasvatettu) siika on melkein ainoat kalalajit koko maailmassa, jotka saavat WWF:n vihreän listan statuksen, sanoo WWF:n ohjelmapäällikkö Sampsa Vilhunen.

WWF nosti lohen ja siian vihreälle listalleen vuonna 2014. Vilhunen antaa tunnustusta kalankasvattajille, mutta muistuttaa myös, että Suomessa on tehokas ympäristölainsäädäntö.

Kalankasvatus on vähentynyt Suomessa viime vuosikymmeninä. Vuonna 1990 täällä tuotettiin vuodessa 20 miljoonaa kiloa lohikaloja, nykyisin enää 12–14 miljoonaa kiloa. Siikaa tuotetaan lisäksi noin miljoona kiloa.

Kalaneuvos järjesti tiistaina Helsingissä paneelikeskustelun kalankasvatuksen tilasta Suomessa.

 


 

Hollantilainen Boyan Slat teki 18-vuotiaana keksinnön muoviroskien keräämiseksi merestä. Tästä keksinnöstä on kuudessa vuodessa kehittynyt valtava puomi, jonka tarkoitus on kerätä tuhansia ja taas tuhansia kiloja muovijätettä Tyynenmeren jätepyörteestä. Projektin on tarkoitus kestää noin 5 vuotta, jonka aikana käytössä on useampia puomeja.


 

 

18-vuotiaan keksinnöstä syntyi jättiprojekti:

näin valtava puomi seilaa keräämään 75 000

kiloa muovia Tyynenmeren jätepyörteestä

 

 
 

Boyan Slatin vetämä Ocean Cleanup -projekti on saanut keksinnön ison version testausvaiheeseen. Lokakuussa on tarkoitus ryhtyä tositoimiin.

 
 

Muoviroskan arvioidaan aiheuttavan vuosittain 13 miljardin dollarin vahingot turismille, merenkululle ja kalastukselle.

 

Taloudellisten menetysten lisäksi muovi aiheuttaa vahinkoja eläimille ja mikromuovit kulkeutuvat ravintoketjussa myös ihmisiin.

Hollantilainen Boyan Slat teki 18-vuotiaana keksinnön muoviroskien keräämiseksi merestä. Tästä keksinnöstä on kuudessa vuodessa kehittynyt valtava puomi, jonka tarkoitus on kerätä tuhansia ja taas tuhansia kiloja muovijätettä Tyynenmeren jätepyörteestä.

Projektin on tarkoitus kestää noin 5 vuotta, jonka aikana käytössä on useampia puomeja.

Puomi taipuu U-muotoon ja liikkuu hitaammin kuin virtausten kuljettama muoviroska, jolloin sen pitäisi onnistua keräämään muovia sisäänsä.

Testausvaihe Kalifornian edustalla on alkanut nyt syyskuussa ja viimeistään lokakuussa on tarkoitus ryhtyä tositoimiin.

Katso videolta, millainen jättimäinen muovinkeräyspuomi on.

 


 

Suomen metsiin ilmaantuu joka syksy miljoonia kiloja herkkutatteja, joista vain pieni osa päätyy sienikoppaan. Herkkutattien herkullisuus ja taloudellinen arvo tajuttiin täällä kunnolla vasta 1980-luvulla. Pohjois-Karjalassa menestyvää sienibisnestä pyörittävä Loreno Dalla Valle kertoi Option parin vuoden takaisessa jutussa, kuinka tateilla pelattiin Suomen metsissä ennen jalkapalloa.

 

Tiesitkö?
 Kuivattuna tatit säilyvät ikuisuuksia. Taiten kuivatut tatit palautuvat melkein alkuperäiseen muotoonsa. Liotusvettä ei pidä heittää pois. Sillä voimautat kastikkeen intensiivisen tattimaiseksi.

Tiesitkö? Kuivattuna tatit säilyvät ikuisuuksia. Taiten kuivatut tatit palautuvat melkein alkuperäiseen muotoonsa. Liotusvettä ei pidä heittää pois. Sillä voimautat kastikkeen intensiivisen tattimaiseksi.

 

 

Maistuva tatti (Boletus) on sienimaailman kuningas

 

 

Suomen metsiin ilmaantuu joka syksy miljoonia kiloja herkkutatteja, joista vain pieni osa päätyy sienikoppaan.

 

Tatti. Kaiken maailman tryffelipepet ja huhtasieniheikit saavat sanoa mitä lystäävät, mutta tatti, ja nimenomaan herkkutatti, on sienimaailman kiistaton kuningas. Ruotsissa tämä on sisäistetty erinomaisesti, sillä siellä herkkutatti tottelee nimeä karljohansvamp tatteja himoinneen kuningas Kaarle XIV Juhanan mukaan.

 

Tänä syksynä herkkutatteja (Boletus edulis) kasvaa taas kuin sieniä sateella, vaikka kuivaksi jäänyt kesä enteili kehnoa satoa. Varsinkin Italiassa tatille on kehittynyt luksusherkun maine, mutta se on kuitenkin varsin yleinen asukki pohjoisen pallonpuoliskon havu- ja sekametsissä. Satoa kerätään heinäkuun lopulta lokakuulle saakka.

Herkkutatin tunnistaa helposti paksusta jalasta ja pullamaisen pyöreästä ruskeasta lakista. Nuorena tatti on parhaimmillaan. Varsi on kiinteä ja pillistö väriltään valkoinen. Vanhetessaan pillistö alkaa kellertää ja vaihtaa lopulta väriä vihertäväksi.

 

Käytä näin: Paista siivutetut tatit oliivi­öljyssä melkein rapeiksi. Lisää ­pannulle silputtua persiljaa ja valko­sipulia. Viimeistele mustapippurilla, ­suolalla ja sitruunamehulla. Hyvin ­maistuu myös raakana paperinohuina ­siivuina. Mausta parmesaanilla, ­oliivi­öljyllä ja tilkalla sitruunamehua. Se on siinä.

 


 

– Olimme jo lähes luopuneet toivosta, kun 28. joulukuuta Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev allekirjoitti kansallispuiston perustamisasetuksen, Suomen luonnonsuojeluliiton Pietarissa asuva hankekoordinaattori Tuuli Hakulinen kertoo. Medvedevin kynä jätti suuren jäljen. Luoteis-Laatokalle perustettiin 1 220 neliökilometrin suuruinen Laatokan luotojen kansallispuisto, josta runsas puolet on maa-alueita, kuten metsää, ja loput vesialueita. Suojelualue käsittää käytännössä koko luoteisen Laatokan rannikon ja vesialueen.

 


 

Suomen itärajan tuntumassa valtava helpotus 

Euroopan suurimman järven ainutlaatuinen saaristo sai suojelun viime hetkillä: "Olimme jo lähes luopuneet toivosta"

 

Vain noin 30 kilometrin päässä Suomen itärajasta alkavan Laatokan ainutlaatuinen saaristo on nyt kansallispuisto. Sen luontoa uhkavaat kuitenkin metsäpalot.

 

Laatokka
 

Konstantin Bronkov.
Luontomatkailuyrittäjä Konstantin Bronkov veneilemässä Laatokalla Venäjän rantamilla Kurkijoella.Kari Kosonen / Yle
 

Tästä on kyse

  • Laatokan luotojen kansallispuisto perustettiin vuoden 2017 lopussa.
  • Kansallispuiston alue on 1 220 neliökilometriä.
  • Kansallispuisto käsittää koko Laatokan luoteisosan rannikon.

Noin viisi metriä pitkä avonainen metallivene kyntää vuonomaista Kylliäisenlahtea. Olemme Venäjällä Laatokan rannikolla, Lahdenpohjan piirissä, luovutetun Karjalan alueella.

Kylliäisenlahden pohjukassa on Vätikän kylä ja vanha suomalainen Kylliäisen talo. Talon nykyinen omistaja on Konstantin Bronkov, joka istuu veneensä perätuhdolla meitä kyydittämässä. Kylliäisenlahden upeat maisemat liukuvat ohitsemme molemmin puolin. Korkeat kalliot vaihtuvat ajoittaisiin mataliin luotoihin.

 

Nämä alueet kuuluvat nyt uuteen, suureen Laatokan luotojen kansallispuistoon.

– Uskon, että tänne saadaan nyt enemmän järjestystä ja pystymme säilyttämään tämän kauniin luonnon jälkipolville, Bronkov sanoo hymyillen.

Bronkov pyörittää yhdessä vaimonsa Tamaran kanssa luontomatkailuyritystä Vätikässä. Yritys tarjoaa pienimuotoista majoitusta ja veneretkiä sekä vuokraa kanootteja ja kajakkeja retkeilijöille.

Luonnon säilyminen on Konstantinille tärkeää sekä toimeentulon kannalta että henkilökohtaisesti.

– Näen tämän koko alueen kotinani, josta täytyy pitää huolta. Koti ei voi olla vain oma talo ja piha, vaan myös ympäröivä luonto. Muuten koti sijaitsee pian kaatopaikalla, Konstantin korostaa.

 

Maisema Laatokalta.
Kojonsaaren hiekkarantaa Laatokan luotojen kansallispuistossa.Kari Kosonen / Yle
 

Kansallispuisto tuli yllätyksenä

Venäjällä vietettiin viime vuonna ympäristön vuotta. Merkittäviä tekoja luonnonsuojelussa ei vuoden mittaan kuitenkaan juuri näkynyt. Kansallispuiston perustaminen vuoden lopussa tulikin jonkinlaisena yllätyksenä.

 


 

Laatokka kansallispuisto
 Laatokan luotojen kansallispuisto

Laatokan luoteisrannalle on Suomen itärajalta matkaa vain noin 30 kilometriä.Yle

Kansallispuisto alkaa Leningradin alueen ja Karjalan tasavallan rajalta etelässä ja jatkuu pohjoisessa aina Impilahdelle saakka. Se sijaitsee Lahdenpohjan, Sortavalan ja Pitkärannan piirien alueella Karjalan tasavallassa.

 

Suuri Suomeen verrattuna

Jylhää rannikkoa pilkkovat syvät vuonomaiset lahdet ja saaret.

– On jylhiä kalliosaaria, pienempiä luotoja ja pitkiä hiekkarantoja, Tuuli Hakulinen kuvailee aluetta.

 

Suvi Hakulinen
Tuuli Hakulinen käy siivoamassa Laatokan saaria.Kari Kosonen / Yle
 
 

Etelä-Suomen kansallispuistoihin verrattuna alue on jättimäinen.

– Jos vaikka vertaa Kolin kansallispuistoon, joka on 30 neliökilometriä, niin pelkkä maa-ala on 20 kertaa Kolin kansallispuiston kokoinen, Tuuli Hakulinen huomauttaa.

Suomessa vain Lapissa on Laatokan luotojen kansallispuiston mittaluokan suojelualueita(siirryt toiseen palveluun). Saaristomeren kansallispuistokin on vain noin puolet Laatokan luotojen kansallispuiston koosta.

 

Metsäpalot uhkaavat

Olemme tulossa Kylliäisenlahden suulle, josta avautuu upea näkymä Laatokan avonaiselle selälle. Kaukana horisontissa näkyy pienenä tummana läikkänä Valamon luostarisaari. Aallokko alkaa täällä jo tuntua. Konstantinin vene ottaa mainingit kuitenkin tottuneesti vastaan.

Kylliäisenlahden suulla on joitakin suuria saaria ja niiden välissä pienempiä luotoja. Yhden suuremman köyryselkäisen kalliosaaren laki on vain puoleksi metsän peitossa. Toinen puoli saaresta on käytännössä puuton.

– Täällä on saaria, joissa oli metsäpalo 50 vuotta sitten, eikä metsä ole vieläkään kasvanut takaisin, Konstantin Bronkov kertoo.

Metsäpalot ovatkin yhä suurempi uhka uuden kansallispuiston luonnolle. Tämä johtuu osaltaan lisääntyneestä turismista.

– Näistä paikoista on tullut yhä suositumpia uuden tien myötä. Retkeilijöitä on entistä enemmän, koska tänne on nyt helppo saapua Pietarista. Sen seurauksena roskaaminen ja maastopalot ovat lisääntyneet, Konstantin Bronkov kertoo.

 

Tuhoja karuilla saarilla

– Viimeisen kymmenen vuoden aikana metsäpalot ovat lisääntyneet koko ajan. Tähän on syynä lisääntynyt retkeilijämäärä ja se, että useimmat tekevät ruokansa nuotiolla. Venäjällä nuotion teko ilman maanomistajan lupaa on sallittua, Tuuli Hakulinen kertoo.

Metsäpalon sammuttaminen saarilla ja luodoilla on vaikeaa. Palojen sammuttaminen on ollut myös lähinnä vapaaehtoisten sammuttajien huolena. Tulipalot tekevät pahaa jälkeä saarilla ja luodoilla.

 

Maisema Laatokalta.
Saariston luonto on karua.Kari Kosonen / Yle
 

– Nämä ovat karuja kalliosaaria ja niemiä, jossa puusto kasvaa hyvin hitaasti uudelleen. Ravinteita on vähän, Tuuli Hakulinen sanoo.

Kansallispuiston perustamisen toivotaan tuovan lisää työväkeä metsäpalojen seuraamiseen ja sammuttamiseen.

 

Roskaaminen lisääntynyt

Toinen ongelma alueella on retkeilijöiden jättämät roskat. Nykyään roskahuolto on lähinnä vapaaehtoisten talkootyön varassa. Tuuli Hakulinen kuuluu ryhmään, joka lähtee syksyllä saariin keräämään roskia.

– Kierrämme saaria ja luotoja hakemassa roskia veneiden, kanoottien ja kajakkien kanssa. Kansallispuiston myötä tänne on tarkoitus tulla roskahuolto, Hakulinen kertoo.

 

Maisema Laatokalta.
Kansallispuiston rannat ovat hyvin säilyneet rakentamattomina.Kari Kosonen / Yle
 

Suosittu leirisaari

Lisääntyvä retkeilijämäärä ja roskaaminen huolestuttaa myös retkeilijöitä itseään.

Pietarilainen Sergei Mezhonov on ystäviensä kanssa viettämässä viikonloppua Kojonsaaressa Kurkijoen lähellä.

– Pidämme siitä, että tämä paikka pidetään siistinä ja roskat siivotaan täältä, Sergei Mezhonov sanoo.

Saaren on vuokrannut pietarilainen liikemies, joka aika ajoin käy itse telttailemassa saaressa. Liikemiehen vartijat pitävät saarella järjestystä ja henkilökunta korjaa esimerkiksi roskat pois. Saari on kuitenkin avoin myös muille retkeilijöille. Se onkin suosittu kauniiden hiekkarantojen, kallioiden ja metsien vuoksi.

Sateisena syyspäivänäkin alueella on kymmeniä päivä- ja telttaretkeilijöitä. Monet ihmiset ovat sienestämässä.

Sergei Mezhonov on ystäviensä kanssa käynyt saaressa jo 15 vuoden ajan. Miehillä on kolme telttaa ja sadekatos pystytettynä pitkän hiekkarannan rantatörmän taakse.

Sergei on tyytyväinen parantuneeseen tieyhteyteen Laatokalle. Samalla asia kuitenkin myös huolestuttaa.

– Toisaalta se on hyvä asia, koska itsekin tulemme autolla tänne, mutta samalla myös pelottaa, että tänne tulee liikaa ihmisiä.

 


 

Retkeilijöitä
 Laatokan kansallispuistossa.
Sergei Mezhonov (toinen vasemmalta) käy ystävineen Kojonsaaressa retkeilemässä.Kari Kosonen / Yle
 

Perustettiin viime hetkillä

Laatokan luotojen kansallispuiston alue on säilynyt pitkälti luonnontilaisena. Erämaisuus lisääntyy, mitä kauemmaksi rannikosta saaristoon edetään.

Rannat ovat alueella vielä pitkälti rakentamatta. Laatokan ympärille on kuitenkin valmistumassa hyvä tieverkosto. Sen myötä mökkiasutus olisi vääjäämättä levinnyt myös tänne. Kansallispuisto perustettiin viime hetkillä.

– Mökkejä on viime vuosina tullut lisää rannoille, vaikka sen ei pitäisi olla edes mahdollista Venäjän lainsäädännön mukaan. Rahalla kuitenkin saa, Tuuli Hakulinen sanoo.

Kansallispuiston perustaminen merkitsee, että uudisrakentaminen ja hakkuut alueella ovat nyt kiellettyjä.

– Alue jaetaan vyöhykkeisiin niin, että kaikkein luonnontilaisimmat alueet pyritään jättämään vähemmälle kulutukselle. Retkeilijävirtaa ohjataan vähemmän luonnontilaisille alueille.

 


 

Amerikkalaiset ja eurooppalaiset kuluttavat henkeä kohden enemmän muovia kuin aasialaiset, mutta Euroopassa ja Amerikassa kierrätys ja jätehuolto toimivat paremmin kuin Aasiassa, jossa viranomaisilta puuttuu sekä rahaa että alan osaamista. Roskat joutuvat usein paikallisille kaatopaikoille, joita ei ole suojattu rankkasateilta, mutavyöryiltä ja tulvilta. Merkittävä osa roskista päätyykin jokiin ja niiden kautta mereen.


 

 

 

Jopa 80 prosenttia maailman merien

muovijätteestä tulee Aasiasta – Koh Taon

saarella kohoaa 45 000 tonnin jätevuori

 

   
 
Jopa 80 prosenttia maailman merien muovijätteestä tulee Aasiasta – Koh Taon saarella kohoaa
 45 000 tonnin jätevuori
KUVA: STEVE DE NEEF
 
 

Muovijäte valuu suojaamattomilta kaatopaikoilta rankkasateiden mukana jokiin ja virtaa niiden mukana mereen.

 

Maailman merten muovijätteestä 80 prosenttia on peräisin Aasiasta, jossa virtaa kymmenestä eniten muovia mereen kuljettavasta joesta kahdeksan, kertoo Nikkei Asian Review.

Ocean Conservancy -järjestön mukaan Indonesiasta, Kiinasta, Filippiineiltä, Thaimaasta ja Vietnamista päätyy valtameriin enemmän muovia kuin koko muusta maailmasta yhteensä.

YK:n ympäristöohjelma arvioi raportissaan, että kertakäyttömuovin merten ekosysteemeille aiheuttaman vahingon taloudellinen arvo on vuosittain ainakin 13 miljardia dollaria.

Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton mukaan yli neljäsosa merien muovijätteestä saattaa virrata vain kymmenestä joesta, joista kahdeksan sijaitsee Aasiassa. Kymmenen kärjestä vain Amazon ja Nigeriassa ja Kamerunissa virtaava Cross sijaitsevat Aasian ulkopuolella.

 

Maailman kymmenen eniten muovijätettä meriin tuovaa jokea:

1. Jangtse, Kiina

2. Ganges, Intia ja Bangladesh

 

3. Helmijoki, Kiina

4. Huangpu, Kiina

5. Cross, Nigeria ja Kamerun

6. Brantas, Indonesia

7. Amazon, Brasilia, Peru, Kolumbia ja Ecuador

8. Pasig, Filippiinit

9. Irrawaddy, Myanmar

10. Solo, Indonesia

*

Koh Taon lomasaarella Thaimaassa kohoaa 45 000 tonnin jätevuori ja Phuketin Maya Bay on suljettu neljäksi kuukaudeksi liiallisen turismin ja saastumisen vuoksi. Keskimääräinen singaporelainen käyttää päivässä 13 muovipussia, ja kaupunkivaltio kuluttaa päivittäin 2,2 miljoonaa muovipilliä. Keskimääräisen thaimaalaisen päivässä käyttämistä kahdeksasta muovipussista kertyy pelkästään Bangkokissa yli 500 miljoonaa kappaletta viikossa.

 

Oman lisänsä merten muovikuormaan tuovat vanhat kalastusvälineet, joita on arvioitu ajelehtivan meressä 640 000 tonnin verran. Niistäkin valtava osa on peräisin Kaakkois-Aasiasta. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön mukaan vanhat kalaverkot muodostavat 10 prosenttia merten roskista.

Brittisäätiö Ellen MacArthur Foundation arvioi, että kolmen vuosikymmenen sisällä valtamerissä on enemmän muovia kuin kalaa.

 


 

Hajuhaittojen poistumisen ja laadukkaamman lannoituksen vuoksi Junttila pitää isäntälinjan biokaasun tuottamista ekotekona. Vaikka hän ei ole tekemisissä Valion Nivalaan suunnitteleman pilottilaitoksen kanssa, hän iloitsee suuren toimijan mukaan lähdöstä toimialalle ja povaa suuria vientinäkymiä tuotteistetulle menetelmälle. – Esimerkiksi Hollannissa peltoalan riittävyys on valtava ongelma lietelannan levitykselle. Suomessakin bioreaktori pitäisi määrätä pakolliseksi jokaiselle karjatilalle.


 

 

Suomen maatiloilla muhii 20 miljoonan

tonnin lanta-aarre – Valio haluaa kerätä

tiloilta maidon lisäksi myös lehmien jätökset

 

 

Meijerijätti suunnittelee erottelevansa lietteestä biokaasun, puhtaan veden sekä lannoitteet. Yhtiön bisnesten lisäksi lietteen tehokas käyttö saattaisi vähentää vesistöjen ravinnekuormaa.

 

Biokaasu
Lantakasa
Valio tavoittelee lannan jatkojalostusta.Sini Ojanperä / Yle
 

Tästä on kyse

  • Valio tavoittele laajaa lantaverkostoa Maito-Suomeen.
  • Valion patentoima menetelmä soveltuu sekä tilakohtaiseen että suurimittakaavaiseen lietelannan jalostukseen.
  • Koelaitos on suunnitteilla suuren maitokeskittymän äärelle Nivalaan, Pohjois-Pohjanmaalle.
  • Bioreaktorissa lantaa jalostetaan hapettomassa tilassa, sen haju häviää ja ravintoarvo paranee.
  • Nivalassa Heusalan perhetilalla biokaasua on tuotettu keskeytyksettä jo 18 vuotta.

 

Maanviljelijä Heikki Junttila on valmistanut karjatilallaan Nivalassa biokaasua vuosituhannen vaihteesta asti. Pahanhajuinen lietelanta on hänestä mitä arvokkainta raaka-ainetta.

Junttila ottaa lietteestä metaanin hyötykäyttöön ja ammoniakki muuttaa muotoaan. Siksi prosessi on täysin hajuton.

– Kerrankin naapurit tulivat ihmettelemään, onko meiltä lietelannan levitys unohtunut, kun ei ole haissut ollenkaan.

 

Heusalan tilan isäntä Heikki Junttila esittelee oman tilansa biokaasugeneraattoria.
Heusalan tilan isäntä Heikki Junttila esittelee oman tilansa biokaasugeneraattoria.Timo Nykyri / Yle
 

Mies ihmettelee, miksi lietelantaa ei edelleenkään hyödynnetä kunnolla. Hänestä valtion nuiva suhtautuminen haittasi hänen oman biokaasuhankkeensa pioneerivaihetta.

 

Nyt hän luettelee ministereiden ja muiden vaikuttajien nimiä, jotka ovat vierailleet hänen tilallaan bioreaktoria ihastelemassa. Valtioneuvosto on juuri antanut eduskunnalle lakiesitykset, joilla helpotetaan lannan käyttöä energiantuotannossa.

 

Valio kiinnostunut Maito-Suomen karjanlannasta

Lietelannan jatkojalostus on vauhdittumassa tuntuvasti, kun Valio leveine hartioineen on lähdössä lantabisnekseen. Suunnitteilla oleva pilottilaitos Nivalassa on saanut työ- ja elinkeinoministeriöltä vajaat kolme miljoonaa euroa energiatukea. Valio tavoittelee mittavaa lannankäsittelyverkostoa, jonka osa Nivalan laitos olisi.

 

Osaaminen voi olla myös liiketoimintaa pidemmällä aikavälillä.

Juha Nousiainen

Valion patentoima menetelmä soveltuu sekä tilakohtaiseen että suurimittakaavaiseen lietelannan jalostukseen. Alkutuotantojohtaja Juha Nousiainen Valiolta kertoo, että menetelmällä lietteestä erotellaan veden ja biokaasun ohella myös typpi- ja fosfori-kaliumjakeet, jotka ovat helposti maahan levitettäviä ja myös luomukelpoisia.

Nousiaisen mukaan kyse on Valion näkökulmasta ensisijaisesti ekoteosta, jolla pyritään ratkaisemaan maitoketjun aiheuttamia ympäristöongelmia, mutta myös bisneksestä.

– Osaaminen voi olla myös liiketoimintaa pidemmällä aikavälillä.

 

Lietteelle ei tahdo löytyä enää tilaa

Monet karjatilalliset ovat lietelannan kanssa suorastaan helisemässä, sillä karjakokojen kasvaessa tilojen peltoala ei tahdo riittää kertyvän lietteen levitykseen. Lietelanta on yksi osatekijä maatalouden vesistöille aiheuttamassa ravinteiden hajakuormassa.

Juha Nousiainen muistuttaa, että lantaa syntyy maatiloilla jopa kaksi kertaa enemmän kuin maitoa. Valio tuntee lannankeruuseen vaadittavan toimialueen, sillä se ajaa vuosittain maidonkeruu- ja jakelureiteillä 50 miljoonaa kilometriä.

– Biokaasun raaka-aineita maitotiloilla riittäisi koko tuohon liikenteeseen, maanviljelijöiden traktoreihin ja vielä jäisi ylikin.

 

Lietelantaa riittää

Suomessa muodostuu vuosittain noin 20 miljoonaa tonnia tuotantoeläinten lantaa, jonka sisältämät ravinteet ovat alihyödynnettyjä.

Hallitusohjelman mukaan lähivuosina jopa puolet eläinten ulosteista tulisi valjastaa biopolttoainetuotantoon vuoteen 2025 mennessä. Toistaiseksi avaukset ovat olleet tavoitteeseen suhteutettuna varsin vähäisiä.

 

Lehmiä Heusalan tilan navetassa Nivalassa.
Heusalan tilan lehmänlannasta syntyy lämpöä ja sähköä tilan biokaasulaitoksessa.Timo Nykyri / Yle
 

Työnimeltään Pro Lanta –hankkeella Valio tavoittelee pilottilaitoksen myötä lietelannan keruuseen ja jatkojalostukseen laajapohjaista ekosysteemiä. Nousiainen ennakoi Valion lähestyvän sidosryhmiä kesälomakauden jälkeen.

– Tervetulleita mukaan ovat maatilat, teknologiatoimijat, kaasun ja ravinteiden hyödyntäjät ja yritykset. Samoin tutkijat, rahoittajat ja viranomaiset.

 

Sähköä ja lämpöä omalle tilalle

Junttilan isännöimällä Heusalan tilalla käytetään biokaasua lämmön ja sähkön tuotantoon. Erityisen ylpeä mies on siitä, mitä prosessi tekee lannalle. Se on biokaasuprosessin jälkeen selvästi laadukkaampaa lannoitetta kuin raakana.

– Meidän tilalla ollaan käytännössä omavaraisia navetan lämmön ja sähkön sekä rehun vaatiman lannoituksen suhteen.