Säätiö on rahoittanut uudenlaisen vessanpöntön kehitystä 200 miljoonalla dollarilla. Lisäksi säätiö on valmis tuplaamaan panoksensa ennen kuin teknologia on valmis laajempaan levitykseen. Säätiö haastoi tutkijoita kehittämään uudenlaisia ratkaisuja saniteettiratkaisuja, jotka tappavat taudinaiheuttajat ja muuttavat virtsan ja ulosteet hyödynnettäviksi jalosteiksi, kuten vedeksi ja lannoitteiksi.


 

 

 

Bill Gates innostui uudenlaisesta

vessanpöntöstä - säätiö tukee 200 miljoonalla

 

9.11.2018 10:30 - Kauppalehti


Microsoftin perustaja Bill Gates.KUVA: EPA
 
 

Microsoftin perustaja Bill Gates on ryhtynyt markkinoimaan ilman viemäröintiä ja vettä toimivaa vessanpönttöä.

 

Gates esitteli Bill and Melinda Gates Foundationin rahoittamaa pönttöä, joka erottaa nesteet ja kiinteät ulosteet ja tuottaa kemiallisen prosessin avulla ulosteista lannoitteita, uutisoi Reuters.

Gates esitteli innovaatiota Kiinassa ja vertasi pönttöä perinteiseen leipälajiinsa tietokoneiden kehitykseen.

 

”Samalla tavalla kuin pc-tietokone on nykyisin itsenäinen, eikä valtavan kokoinen laite, me voimme tehdä kemiallisesta prosessoinnista joka kodin teknologian”, Gates sanoi Reutersille.

 

Reutersin mukaan heikko sanitaatio aiheuttaa jopa puolen miljoonan alle viisi vuotiaan lapsen kuoleman vuosittain. Lisäksi terveydenhuoltokustannuksiksi ja menetetyiksi tuloiksi Gatesin säätiö arvioi jopa 200 miljardia dollaria.

*

Säätiö on rahoittanut uudenlaisen vessanpöntön kehitystä 200 miljoonalla dollarilla. Lisäksi säätiö on valmis tuplaamaan panoksensa ennen kuin teknologia on valmis laajempaan levitykseen.

Säätiö haastoi tutkijoita kehittämään uudenlaisia ratkaisuja saniteettiratkaisuja, jotka tappavat taudinaiheuttajat ja muuttavat virtsan ja ulosteet hyödynnettäviksi jalosteiksi, kuten vedeksi ja lannoitteiksi.

Kiinassa pitämäänsä esitystä Gates tehosti pitämällä kädessään läpinäkyvää purkkia täynnä ulostetta.

”On hyvä muistaa, että tässä purkissa voi olla 200 triljoonaa rotaviruksen solua, 20 miljardia Shigella-bakteeria ja 100 000 loismadon munaa”, Gates totesi ulostepurkki kädessään.

Gatesin mukaan markkinapotentiaalia uudelle innovaatiolle löytyy. Vuonna 2030 markkinoiden koko on Gatesin mukaan yli 6 miljardia dollaria.

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan 2,3 miljardia ihmistä elää ilman perussaniteettitiloja.

Kiina on otollinen maa markkinoida vedetöntä ja viemäritöntä vessan pönttöä. Kiinan presidentti Xi Jingpingin kolmevuotisen ”vessavallankumouksen” tavoitteena on uusia 64 000 julkista vessaa vuoteen 2020 mennessä.

  •  
    Matti Keränen
    Kauppalehti
     

– Osa niistä on villiä kalaa eli niiden alkuperä on niistä kaloista, jotka ovat syntyneet Ounasjokivarressa ja ovat nyt sitten palaamassa takaisin sinne, sanoo Lohijokitiimin toiminnanohjaaja Jukka Viitala. – Ne ovat niitä nousevia kaloja, mitä olemme toivoneet jo useamman vuoden ajan. Varmasti tämä nouseva kala on ottanut mukaan osaksi tätä velvoitekalaa, mitä on istutettu tähän jokisuuhun, Viitala jatkaa. Vuosien pitkäjänteinen työ kalateiden kehittämiseksi tuottaa siis lopulta tulosta.


 

 

500 kalaa putken läpi puolessa tunnissa

Kemijoella: Uusi innovaatio haastaa

perinteiset kalatiet

 

Uusi laite pyrkii samaan kuin kalatiet eli mahdollistamaan vaelluskalojen pääsyn voimalaitoksen ohi yläaltaalle.

 

Lohi
Keminmaan Isohaaran uusi kalatie innovaatio.
Keminmaan Isohaarassa on tänä kesänä käynyt kuhina.Kyösti Vaara / Yle
 

Kemijoen Isohaaran voimalaitoksella on viime kesän ajan testattu uutta innovaatiota, Kalasydäntä. Laite hyödyntää perinteistä lappoperiaatetta ja tulokset näyttävät tällä hetkellä hyviltä.

 

Keminmaan Isohaarassa on tänä kesänä käynyt kuhina, koska kaloja on noussut perinteisten kalaportaiden kautta ennätysmäärä. Lisäksi testissä olleen, valtion kärkihankerahoitusta saaneen kelluvan Kalasydämen kautta on kulkenut kaloja. Laitteen tarkoituksena on siirtää kalat putkia myöten voimalaitoksen ohi, yläaltaaseen. Tämän kesän testissä kalat ajettiin vain koneen läpi ala-altaassa.

Lapin ammattikorkeakoululla oli oma rooli kesän testauksissa, sen tehtävänä oli kalojen tunnistaminen ja laskeminen kamerajärjestelmän avulla.

– Kamerajärjestelmä opetettiin tunnistamaan lohi, sanoo Kalasydän Oy:n toimitusjohtaja Tarmo Aittaniemi.

Putkissa on ollut lähes ruuhkaa. Kalasydämen kamera tunnistikin lohiksi 282 kalaa reilun kuukauden toiminta-aikana. Putken läpi kulki paljon muitakin kaloja.

– Yhdestä videosta laskimme, että puolessa tunnissa putkesta meni 500 kappaletta kaloja, mutta meidän kamerajärjestelmä ei laskenut niitä lohiksi, Aittaniemi jatkaa.

 

Kemijoesta löytyy jokeen leimautunutta villilohta

Perinteiset Isohaaran kalatiet toimivat kesäkuun alusta lokakuun loppuun. Kaikkiaan niitä pitkin ylös meni yli 8300 kalaa, joista puolet nousi yläaltaaseen asti. Suurin osa kaloista oli lohia.

Tulos on edelliseen kesään verrattuna moninkertainen.

*

– Osa niistä on villiä kalaa eli niiden alkuperä on niistä kaloista, jotka ovat syntyneet Ounasjokivarressa ja ovat nyt sitten palaamassa takaisin sinne, sanoo Lohijokitiimin toiminnanohjaaja Jukka Viitala.

– Ne ovat niitä nousevia kaloja, mitä olemme toivoneet jo useamman vuoden ajan. Varmasti tämä nouseva kala on ottanut mukaan osaksi tätä velvoitekalaa, mitä on istutettu tähän jokisuuhun, Viitala jatkaa.

Vuosien pitkäjänteinen työ kalateiden kehittämiseksi tuottaa siis lopulta tulosta.

*

Kalasydäntä vasta viritetään toimimaan tehokkaasti. Siitä on tulossa haastaja kalateille.

– Tänä kesänä saimme vastauksia siihen, että kalasydänjärjestelmä semmoisenaan toimii ja kalat eivät pelkää laitetta, ne hakeutuvat järjestelmän ylös vientiä varten sisälle, sanoo Tarmo Aittaniemi.

 


 

YK:n arvion mukaan vesiin päässyt jätemuovi aiheuttaa vuosittain noin 13 miljardin dollarin taloudelliset vahingot meriluonnolle, turismille, kalastukselle ja yrityksille. Muoveihin kerääntyy lisäksi myrkkyjä, jotka kulkeutuvat ruokaketjujen mukana myös ihmisiin.

 

Alku. Ocean Cleanup aikoo tuoda pelkästään Tyynelle valtamerelle noin 60 laitetta keräämään muovijätteet pois.

 
 

Ocean Cleanup siivoaa valtamerten

jätepyörteitä

 

3.11.2018 04:30 | Kauppalehti Optio

Tyynellä valtamerellä kelluu maailman suurin muovijätteiden lautta. Ocean Cleanup aikoo kerätä sen pois.

 

Merivirrat, tuulet ja aallot ovat kasanneet meriin viisi valtavaa jätepyörrettä, joista kaksi on Tyynellä valta­merellä, kaksi Atlantilla ja yksi Intian valtamerellä. Ellen MacArthurin säätiön raportin mukaan merissä on muovia yhteensä noin 150 miljoonaa tonnia ja määrä kasvaa joka vuosi noin kahdeksalla miljoonalla tonnilla. Viiden suuren jätepyörteen lisäksi monille rannikkoalueille on syntynyt isoja jätelauttoja. Valtaosa merten pyörteistä ja lautoista on pakkausjätettä: muovia, jota on käytetty vain kerran. Jätteen mukana merissä lilluu yhtä paljon öljyä kuin koko maailmanlaajuinen lentoliikenne käyttää vuodessa.

 

Suurin jätelautta on Tyynellä valtamerellä. Tyynenmeren jätepyörre sijaitsee Havaijin ja Kalifornian välissä. Sen on arvioitu koostuvan noin 1,8 miljardista muovipalasesta, joista suurimmat ovat kymmeniä metrejä pitkiä verkkoja.

 

Vuonna 2013 vain 18-vuotias hollantilainen nuorukainen, Boyan Slat, sai idean laitteesta, joka voisi kerätä muovia vesistä. Viisi vuotta myöhemmin idea on kasvanut yritykseksi, joka työllistää yli 80 insinööriä, tiedemiestä, tutkijaa ja asiantuntijaa.

 

Hollannissa ideoitu ja Kalifornian Alamedassa valmistettu ensimmäinen keräilylaite, System 001, lähti matkaan San Franciscon lahdelta muutama viikko sitten. Se saapuu näinä aikoina Tyynelle valtamerelle ja aloittaa puhdistustyöt kaikkein suurimmalta jätemuovipyörteeltä.

Vapaasti kelluvan laitteen idea perustuu 600 metriä pitkään ”putkeen”, joka asettuu merivirtojen, aaltojen ja tuulten avulla U-muotoon. Roskat virtaavat laitteen sisään, ja keräilyä tehostaa putken alapuolella kelluva, kolme metriä syvä helma. Näin laite pystyy keräämään myös muuta kuin pintaroskaa.

Satelliitin kautta System 001 kertoo jatkuvasti sijaintinsa, ja AIS-teknologian ansiosta se näkyy myös laivojen tutkaruuduilla. Kameroiden ja sensoreidensa avulla laite ilmoittaa, kun se on täynnä, jolloin keräilyalus tulee noutamaan roskat pois. Maissa jäte kierrätetään ja soveltuvin osin käsitellään uudeksi raaka-aineeksi muoviteollisuuteen.

 

Pelkästään Kalifornian ja Havaijin välillä laitteiden määrä aiotaan kasvattaa 60:een. Tavoite on, että viidessä vuodessa laitteet keräävät talteen noin puolet muoviroskasta ja vuoteen 2040 mennessä jo 90 prosenttia. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, roskat on kerätty vuoteen 2050 mennessä.

 

*

YK:n arvion mukaan vesiin päässyt jätemuovi aiheuttaa vuosittain noin 13 miljardin dollarin taloudelliset vahingot meriluonnolle, turismille, kalastukselle ja yrityksille. Muoveihin kerääntyy lisäksi myrkkyjä, jotka kulkeutuvat ruokaketjujen mukana myös ihmisiin.

 

*

 

 

 
Idean isä. Ocean CleanUpin keksi hollantilainen Boyan Slat.
 
 

Jyväskylän yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa (Scientific Reports) havaittiin, että 65% borrelioosiin sairastuneista on saanut punkinpuremasta itseensä myös muita taudinaiheuttajia. Tutkimuksessa selvitettiin yli 400 borrelioosin takia lääkäriin tulleen immuunireaktiota kahtakymmentä muuta punkkien levittämää taudinaiheuttajaa kohtaan. Useampi yhtäaikainen punkkien levittämä tauti saattaa heikentää immuunipuolustusta, ja sitä kautta lisätä alttiutta sairastua myös muihin kuin puutiaissairauksiin.


 

 

Punkin puremasta sairastuneet saattavat

saada useamman taudin kerralla

 

Yleisin punkkien levittämä tauti on borrelioosi.

 

Punkit
Punkki lähikuvassa.
Artyom Geodakyan / AOP
 

Punkkien eli puutiaisten levittämät taudit ovat maailmanlaajuinen terveysuhka. Arvioiden mukaan 2050 yli kolmannes maailman ihmisistä sairastaa jotakin punkkien levittämää sairautta.

 

Yleisin ja tutuin punkkien levittämä sairaus on punkkien kantaman borrelia-bakteerin aiheuttama borrelioosi(siirryt toiseen palveluun) (Terveyskirjasto). Suomessa borreliaa on punkeissa vähintään Oulun korkeudelle saakka, eniten eteläisessä Suomessa.

Punkit saattavat kantaa useita eri taudinaiheuttajia, joita ne levittävät yhdellä puremalla. Suurin osa punkkien levittämiin tauteihin tarkoitetuista testeistä testaa kuitenkin vain borrelioosia.

*

Jyväskylän yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa(siirryt toiseen palveluun) (Scientific Reports) havaittiin, että 65% borrelioosiin sairastuneista on saanut punkinpuremasta itseensä myös muita taudinaiheuttajia. Tutkimuksessa selvitettiin yli 400 borrelioosin takia lääkäriin tulleen immuunireaktiota kahtakymmentä muuta punkkien levittämää taudinaiheuttajaa kohtaan.

Useampi yhtäaikainen punkkien levittämä tauti saattaa heikentää immuunipuolustusta, ja sitä kautta lisätä alttiutta sairastua myös muihin kuin puutiaissairauksiin.

*

Tutkimus osoittaa nyt ensimmäistä kertaa, että useammalla kuin neljällä viidestä borrelioosia sairastavalla on joko jokin muu punkkien levittämä taudinaiheuttaja tai muu infektio.

*

Lue lisää:

Lähes kolmasosa puutiaisista kantaa ainakin yhtä taudinaiheuttajaa – eniten sellaisia on Suomen etelärannikolla

 


 

Tänään 2.11. Yle vastuullisesti kertoi korjanneensa juttua: "Korjaus 2.11. klo 11:12: Jutun toiseen lauseeseen on lisätty sana keskimäärin. Lisäksi jutun lopussa on tarkennettu, että raportissa tutkitut lajimäärät kattavat vain pienen osan maailman selkärankaislajeista." Mitä ihmettä? Tässä tapauksessa pienen "keskimäärin"-sanan puuttuminen oli olennaista. Ja se puuttui raportista maailmalla uutisoineista jutuista lähes sääntöjään. Virheen hoksasi The Atlantic -lehden toimittaja Ed Yong. Hän otsikoi juttunsa näin: "Hetkinen, olemmeko todella tuhonneet 60 prosenttia eläimistä?" Yongin havainnosta uutisoi Suomessa ensimmäisenä Tekniikan Maailma, joka selittää Yongin havainnon hänen omalla esimerkillään.


 

 

WWF säikäytti pahan kerran: Hetken jo

luultiin eläinkunnan kuolevan läjäpäin, mutta

ei kuitenkaan ihan niin – tiedotteesta vain

unohtui yksi sana

 

Ensin kerrottiin, että selkärankaisten määrä on vähentynyt 60 prosenttia. Olisi pitänyt kertoa, että keskimäärin 60 prosenttia. Siinä on iso ero.

 

WWF
Afrikanpingviini.
Afrikanpingviini on suojeltu laji. Niitä arvioidaan olevan 50 000 Namibiassa ja Etelä-Afrikassa. Ne lisääntyvät nykyään noin puolet vähemmän verrattuna olosuhteisiin, joihin ihminen ei ole jättänyt vakavaa jälkeä.EPA
 

Varainkeräyksensä pontimeksi Maailman luonnonsäätiö WWF julkaisi tiistaina joka toinen vuosi tehtävän laajan raportin maapallon monimuotoisuudesta.

Yle uutisoi raportista verkkosivuillaan tuoreeltaan näin: "WWF varoittaa: Eläinten määrä on romahtanut hälyttävästi – tällä vauhdilla monista lajeista kohta enää rippeet jäljellä". Tieto oli hätkähdyttävä.

 

Perusteellisessa jutussa kerrottiin, että "tiistaina julkistetun WWF:n Living Planet –indeksin mukaan vuosina 1970–2014 maailman selkärankaisten eläinten määrä on vähentynyt jo 60 prosenttia".

 

Se vain ei pitänyt ihan paikkaansa, sillä WWF:n raportista kertovasta tiedotteesta oli uupunut sana "keskimäärin".

*

Tänään Yle vastuullisesti kertoi korjanneensa juttua: "Korjaus 2.11. klo 11:12: Jutun toiseen lauseeseen on lisätty sana keskimäärin. Lisäksi jutun lopussa on tarkennettu, että raportissa tutkitut lajimäärät kattavat vain pienen osan maailman selkärankaislajeista."

Mitä ihmettä?

Tässä tapauksessa pienen "keskimäärin"-sanan puuttuminen oli olennaista. Ja se puuttui raportista maailmalla uutisoineista jutuista lähes sääntöjään.

Virheen hoksasi The Atlantic -lehden toimittaja Ed Yong. Hän otsikoi juttunsa näin: "Hetkinen, olemmeko todella tuhonneet 60 prosenttia eläimistä?"(siirryt toiseen palveluun)

Yongin havainnosta uutisoi Suomessa ensimmäisenä Tekniikan Maailma(siirryt toiseen palveluun), joka selittää Yongin havainnon hänen omalla esimerkillään.

*

"Kuvitellaan, että on kolme eläinpopulaatiota: 5 000 leijonaa, 500 tiikeriä ja 50 karhua. Neljä vuosikymmentä myöhemmin jäljellä on 4 500 leijonaa, 100 tiikeriä ja 5 karhua. Populaatiot ovat laskeneet 10 prosenttia, 80 prosenttia ja 90 prosenttia – jolloin ne keskimäärin ovat laskeneet 60 prosenttia. Mutta eläinten määrä on laskenut 5 550 eläimestä 4 650:een, mikä on vain 17 prosenttia", TM kirjoittaa.

 

Englanninkielisessä raportissa sana "keskimäärin" on, mutta suomenkielisestä materiaalista se oli jäänyt pois ihan asian sen kummenmin hätkäyttämättä, arvelee WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen Radio Suomen Päivässä.

– Ehkä olen liian syvällä siinä asiassa, mutta kun meillä on indeksin taustalla yli 4 000 lajia ja 16 700 populaatiota, niin jotenkin se tuntuu itsestään selvältä, että osa näistä lajeista on kehittynyt parempaan suuntaan, osa erittäin huonoon suuntaan ja osa huonoon suuntaan, Luukkonen sanoo.

– Eli myöskin media, joka sitä julki toi, ei kiinnittänyt varsinaista huomiota siihen keskimäärin sanan puuttumiseen. Maalaisjärjellä ajateltuna on itsestään selvää, ettei se tarkoita, että lajien määrä olisi kaikkinensa tipahtanut 60 prosenttia.

 

Luukkonen selvittää myös laskennassa mukana olleiden populaatioiden määrän merkitystä.

– Jos kaikki selkärankaiset pistetään yhteen könttiin ja siitä vähennetään 60 prosenttia, niin siitähän ei ole kyse, vaan tässähän on 16 700 populaatiota taustalla ja populaatioiden koot ovat erilaisia.

– Siellä on sellaisia populaatioita ja lajeja, joiden alkutilanne voi olla, että on ollut 100 000 yksilöä tiettyä lajia alkuvaiheessa, ja nyt niitä on jäljellä 30 000 yksilöä, jolloin se on tipahtanut 70 prosenttia ja tosiaan yksilömäärä on 70 000. Sitten voi olla laji, jossa on 10 000 yksilöä ja niiden määrä voi olla vähentynyt 5 000:een, jolloin se on tippunut 50 prosenttia, eli sellaista summausta.

 

Oman sivumakunsa koko hässäkälle antaa se, että WWF kerää rahaa kummeiksi ryhtyviltä vapaaehtoisilta. Eläinten tilanne on karu myös keskimääräisestikin, mutta nyt viesti meni astetta rajumpana läpi.

Luukkonen onkin valmis korjaamaan WWF:n suomenkielistä tekstiä.

– On oikein, että ”keskimäärin”-sana lisätään sinne viestiin.

Järjestön Living Planet -esittelysivulla(siirryt toiseen palveluun) ja kummisivustolla(siirryt toiseen palveluun) se tätä nykyä lukeekin.

 


 

Kalat ovat ainoa selkärankaislaji, joilla elinympäristöä tärkeämpi syy ahdinkoon on liikakulutus, toisin sanoen ylikalastus. Elinympäristön muokkaus on kuitenkin kohtalokasta esimerkiksi vaelluskaloille. – Suomessa hyvä esimerkki ovat uhanalaiset vaelluskalat. Syynä on muun muassa jokien patoaminen, arvioi Maailman luonnonsäätiön eli WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder.


 

 

WWF varoittaa: Eläinten määrä on

romahtanut hälyttävästi – tällä vauhdilla

monista lajeista kohta enää rippeet jäljellä

 

Ihminen riistää muiden elinmahdollisuudet. Suomessa linnuista yli kolmannes on uhanalaisia.

 

Uhanalaiset lajit

Kaadettua
 sademetsää ja öljypalmuviljelmiä
Öljypalmuistutuksia ja kaadettua sademetsää Indragiri Hulussa, Sumatran saarella Indonesiassa 2013.Bagus Indahono / EPA
 

Nisäkkäiden, kalojen, matelijoiden, sammakoiden ja lintujen elintila kutistuu nopeasti.

 

Tiistaina julkistetun WWF:n Living Planet –indeksin mukaan vuosina 1970–2014 maailman selkärankaisten eläinten määrä on vähentynyt jo 60 prosenttia. Suurinta kato on WWF:n mukaan tänä aikana ollut Etelä- ja Keski-Amerikassa, missä selkärankaisista eläimistä on jäljellä enää reilu kymmenesosa.

Maapallo on ajautunut kriittiseen tilaan, arvioi Maailman luonnonsäätiön eli WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder.

– On todella hälyttävää, mitä luonnossa on tapahtumassa. Jos jatkamme samaan suuntaa, tulossa on romahdus.

 


Pingviinejä
 Etelämantereella.
Pingviinejä Etelämantereella. Myös ilmastonmuutos on uhka monille lajeille.Dean lewins / EPA
 

Elinympäristöt katoavat

Edellinen Living Planet –indeksi julkaistiin kaksi vuotta sitten. Myös silloin WWF:n esille nostamat uhat olivat hyvin saman suuntaisia.

Uuden raportin mukaan suurimmat syyt eläinten määrän vähenemiseen ovat luonnonvarojen ylikulutus ja maatalous. Ne selittävät yhdessä jopa kaksi kolmasosaa eläinkadosta.

Esimerkiksi Etelä-Amerikassa laajoja maa-alueita on raivattu soijan viljelyyn. Tämä puolestaan liittyy lihan kulutuksen lisääntymiseen, sillä soijaa kasvatetaan karjan rehuksi. Metsiä raivataan myös laidunmaaksi.

 

– Lihan kulutuksen vähentäminen on ensiarvoisen tärkeää luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, sanoo Liisa Rohweder.

Elinympäristön tuhoutuminen on vaikuttanut kaikkein eniten lintujen, matelijoiden ja sammakoiden määrän vähenemiseen. Elinympäristöjen tuhoutuminen selittää näillä liki puolet kadosta. Myös ilmastonmuutos vaikeuttaa varsinkin lintujen lisääntymistä.

Nisäkkäillä puolestaan elinympäristön muutosten lisäksi merkittävä haitta on salametsästys. Esimerkiksi tiikerit, sarvikuonot ja Afrikan norsut ovat jääneet usein salametsästäjien uhreiksi.

 

Ahma metsässä.
WWF:n mukaan Suomessa on 220 – 250 ahmaa. Kuva on Kuhmosta.AOP
 

Myös Suomessa muun muassa ahma on edelleen salametsästäjien tähtäimessä.

Kalat ovat ainoa selkärankaislaji, joilla elinympäristöä tärkeämpi syy ahdinkoon on liikakulutus, toisin sanoen ylikalastus. Elinympäristön muokkaus on kuitenkin kohtalokasta esimerkiksi vaelluskaloille.

– Suomessa hyvä esimerkki ovat uhanalaiset vaelluskalat. Syynä on muun muassa jokien patoaminen, Rohweder sanoo.

Lisäksi maataloudessa käytetyt torjunta-aineet voivat aiheuttaa merkittävää tuhoa. Alkuvuodesta julkaistiin ranskalainen tutkimus, jonka mukaan lintujen määrä on vähentynyt Ranskan maaseudulla 15 vuoden aikana kolmanneksella. Syynä katoon on hyönteisten väheneminen tuholaismyrkkyjen käytön seurauksena.

 


Kartta
Mikko Airikka | Yle

Maapallo ei kestä paisuvaa keskiluokkaa

Ylikulutuksen, maankäytön ja luonnonvarojen riiston taustalla on ihminen, arvioidaan WWF:n raportissa. Kulutuksen kasvua ruokkii erityisesti alati paisuva keskiluokka.

– Niinkään syy ei ole maailman väkiluvun kasvu, vaan kuluttavan luokan kasvu, Rohweder sanoo.

Raportin mukaan 50 vuodessa maapallon yhteenlaskettu ekologinen jalanjälki on kasvanut 190 prosenttia. Jalanjäljellä tarkoitetaan luonnonvarojen kulutusta jokaista ihmistä kohti. Jo vuonna 2012 olisi tarvittu laskennallisesti 1,6 maapalloa tuottamaan ihmisten kuluttamat luonnonvarat.

Samalla kun eläinten määrä vähenee, yhä useampi laji on vaarassa kadota kokonaan.

 

Suomessa linnut uhanalaisia

Suomessa on meneillään viides uhanalaisuusarviointi. Suomessa elää noin 50 000 eläin- ja kasvilajia, ja näistä vajaa puolet pystytään arvioimaan. Arvio valmistuu maaliskuussa.

Suomen ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön uhanalaisuusarvioinnissa vuodelta 2015(siirryt toiseen palveluun) linnuista yli kolmasosa eli 87 lajia oli uhanalaisia. Uhanalaisiksi luokiteltujen määrä oli lisääntynyt tuntuvasti viidessä vuodessa.

Lintujen osalta tilanne on huolestuttava. Ympäristöneuvos Esko Hyvärinenmuistuttaa, että monet ovat muuttavia lajeja.

– Niihin vaikuttavat monet tekijät sekä Suomessa että ulkomailla.

 

Merikotka ja varis Loviisan edustalla.
Merikotka ja varis Loviisan edustalla.Juha Metso / AOP
 

Yksi syy lintujen määrän vähentymiseen on metsäluonnon köyhtyminen, josta ovat kärsineet ainakin hömö- ja töyhtötiaiset. Näille lahopuut ovat elintärkeitä.

Metsien monimuotoisuuden säilyttäminen on kuitenkin iso haaste, sillä samanaikaisesti hakkuita aiotaan lisätä.

– On tärkeää, että nämä monimuotoisuuskysymykset pystytään huomioimaan, kun samaan aikaan metsien käyttöä ollaan lisäämässä, sanoo ympäristöneuvos Esko Hyvärinen ympäristöministeriöstä.

Hyvärinen pitää Suomen nisäkkäiden osalta tilannetta kohtuullisena. Tammihiirtä lukuun ottamatta lajeja on kadonnut viimeksi noin sata vuotta sitten.

 

Kierre voidaan pysäyttää

Myös ihminen itse on riippuvainen ekosysteemien toimivuudesta, sillä ne ovat välttämättömiä ruoan, lääkkeiden ja juomaveden tuottamiseen. Yksi esimerkki ekosysteemin häiriöstä on pölyttäjien määrän väheneminen, mikä puolestaan vaikeuttaa ruoan tuotantoa.

Jatkuva kierre voidaan kuitenkin katkaista. WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder kiteyttää kestävän kehityksen kolmeen keinoon:

 

1. Huolehditaan luonnonsuojelusta ja lisätään suojelualueita.

2. Vähennetään luonnonvarojen kulutusta ja säädetään kalastus ja metsästys kestävälle tasolle.

3. Muutetaan maanviljelystä niin, että viljelyalaa ja laidunmaata tarvitaan nykyistä vähemmän.

 

Norsuja savannilla.
Norsulauma Amboselin kansallispuistossa Keniassa toukokuussa vuonna 2016.Dai Kurokawa / EPA
 

Living Planet -raportti on tieteelliseen tietoon perustuva julkaisu, joka on seurannut selkärankaisten määrän kehitystä eri puolilla maapalloa vuodesta 1970. WWF on julkaissut raporttia vuodesta 1998 lähtien.

Raportti perustuu noin 4000 lajin ja vajaan 17 000 populaation seurantaan eri puolilla maailmaa.

 


 

"Kipsin levitys kannattaa aloittaa Saaristomeren valuma-alueelta ja edetä sen jälkeen Selkämeren ja Suomenlahden valuma-alueille", sanoo Save-hankkeen vetäjä, professori Markku Ollikainen tiedotteessa.

 


 

 

Olisi tässä ratkaisu Itämeren

rehevöitymiseen? Kipsiä peltoon

 

26.10.2018 17:00 | Kauppalehti


 

 

Itämeren rehevöityminen näkyy esimerkiksi suurina sinileväesiintyminä.

 

Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijoiden mukaan pelloille pitäisi levittää kipsiä, jotta Itämeren ravinnekuorma pienenisi.

Itämeri on rehevöitynyt pitkään, mikä on näkynyt esimerkiksi suurina sinileväesiintyminä.

Kipsikäsittely vähentää tutkitusti eroosiota sekä fosforin ja hiilen huuhtoumaa pelloilta.

 

"Kipsikäsittely parantaisi merkittävästi erityisesti Saaristomeren rannikkovesien tilaa. Maatalouden ravinnehuuhtouma Saaristomereen on yksi HELCOMin listaamista kohteista, jotka kuormittavat Itämerta eniten. Kipsin avulla tämä kuormitus saataisiin viimein vähenemään", kertoo Suomen ympäristökeskuksen (Syke) erikoistutkija Petri Ekholm tiedotteessa.

Kipsikäsittelyn vaikutukset, riskit ja toteutuskelpoisuus on selvitetty ympäristöministeriön rahoittamassa Save-hankkeessa.

Tutkijat ovat laskeneet, että peltojen kipsikäsittelyn laaja käyttöönotto vähentäisi Itämeren fosforikuormitusta vuodessa 300 tonnilla.

 

Vähennys vastaisi Itämeren suojelukomissio Helcomin toimintaohjelman suosituksia ja Suomen omia vesien- ja merenhoidon tavoitteita fosforipäästöjen vähentämisestä.

Tutkimuksen mukaan kipsikäsittely sopii noin neljännekselle Suomen peltopinta-alasta.

*

"Kipsin levitys kannattaa aloittaa Saaristomeren valuma-alueelta ja edetä sen jälkeen Selkämeren ja Suomenlahden valuma-alueille", sanoo Save-hankkeen vetäjä, professori Markku Ollikainen tiedotteessa.

  •  
    Karla Kempas
     

Satelliittipaikantimilla merkityt ryhävalaat tuovat aivan uuden kuvion valaiden bongauksen erityisesti Andenesissa, mutta myös koko Norjan rannikolla. Sivustolta on helppo nähdä milloin jopa 18 metriä pitkät ryhävalaat tulevat rannikolle.


 

 

Katso missä valaat uivat –

satelliittipaikannus paljastaa ryhävalaiden

reitit

 

Tromssan yliopisto UiT on avannut internetissä sivuston, jossa voi seurata valaita lähes reaaliajassa. Satelliittiseurannassa on ryhävalaita, jotka vaeltavat Barentsinmereltä jopa Karibianmerelle asti.

 

Valaat
Kaskelotti sukeltaa Andenesin edustalla Norjassa.
Kaskelotti sukeltaa Andenesin edustalla Norjassa.Vesa Vaarama / Yle
 

Tromssan yliopiston ja Norjan Merentutkimuslaitoksen tutkijat ovat syyskuussa merkinneet satelliittilähettimillä kymmenen ryhävalasta (Megaptera novaeangliae). Tarkoitus on seurata valaiden pitkää vaellusta lisääntymisalueille Karibianmerelle ja Länsi-Afrikan merialueelle.

 

Valaat käyvät pinnalla hengittämässä, jolloin niiden puhaltama vesisuihku voi näkyä kauas
Valaat käyvät pinnalla hengittämässä, jolloin niiden puhaltama vesisuihku voi näkyä kauas. Kuvassa on kaskelotti, joka voi olla sukelluksissa jopa kaksi tuntia kerrallaan.Vesa Vaarama / Yle
 

Merkityt ryhävalaat ovat syönnösalueillaan pohjoisella Barentsinmerellä. Ryhävalaat vaeltavat talven lähestyessä Norjan rannikolle ja vuonoihin silliparvien perässä ja edelleen eteläisille merialueille.

 

Paikannus useita kertoja vuorokaudessa

Satelliittipaikantimilla merkityt ryhävalat uivat tällä hetkellä Huippuvuorten itäpuolella. Etäisyys Norjan pohjoisimmasta pisteestä Nordkapista valaiden olinpaikkaan on noin 800 kilometriä.

 

Jokaisen valaan reitti on merkitty omalla värillä.
Jokaisen valaan reitti on merkitty omalla värillä. Reitillä olevasta pallosta näkee tarkan ajan, milloin lähetin on ollut yhteydessä satelliittiin.Kuvakappaus Tromssan yliopiston sivulta: https://whaletracking2018.uit.no/
 

Jokaisella kymmenestä satelliittivalaasta on oma tunnusnumeronsa. Kartalta voi seurata(siirryt toiseen palveluun) vaikka yhtä valasta kerrallaan.

Paikannuspisteitä on satelliittikartan mukaan parhaimmillaan tullut parinkymmenen minuutin välein. Yksi valaista on kuitenkin paikantunut alueella viimeksi lähes kuukausi sitten.

Paikannin on valaan evässä. Valaan olinpaikka ilmestyy kartalle, kun valas käy pinnalla ja yhteys satelliittiin toimii.

 

Seurantasivuston toivotaan lisäävän valasturismia

Tromssan yliopiston tutkijat toivovat valasseurannan avaamisen yleiseen jakeluun lisäävän ihmisten tietoutta valaista. Tiedon lisääntyminen voi myös edistää kiinnostusta valasturismiin.

Esimerkiksi Lofoottien pohjoispuolella Andenesissa on jo kymmeniä vuosia järjestetty suosittuja valasmatkoja.

 

Turisteja valassafarilla. Taustalla Andöyan saari Lofoottien pohjoispuolella.
Turisteja valassafarilla. Taustalla Andöyan saari Lofoottien pohjoispuolella.Vesa Vaarama / Yle

Andenesin lähellä merellä on 800 metrin syvänne, johon varsinkin nuoret kaskelotit (Physeler macrocephalus) tulevat syönnökselle. Valaat käyvät säännöllisesti pinnassa hengittämässä.

Syvänne on lähinnä Norjan rannikkoa oleva paikka, jossa isoja valaita pääsee varmuudella näkemään ja kuvaamaan. Alueelle pääsee laivalla noin puolessa tunnissa. Valassafarien järjestäjä takaa peräti 100 prosentin varmuuden valaiden näkemiseen.

 

Valaan koon tajuaa kunnolla vasta kun sen näkee läheltä.
Valaan koon tajuaa kunnolla vasta, kun sen näkee läheltä. Andenesin valasmuseossa voi ihmetellä oikeaa kaskelotin luurankoa.Vesa Vaarama / Yle
 

Voiko satelliittivalaat bongata rannikolla?

Satelliittipaikantimilla merkityt ryhävalaat tuovat aivan uuden kuvion valaiden bongauksen erityisesti Andenesissa, mutta myös koko Norjan rannikolla. Sivustolta on helppo nähdä milloin jopa 18 metriä pitkät ryhävalaat tulevat rannikolle.

Aivan eri asia on sitten se, pääseekö niitä näkemään rannalta tai edes veneestä. Satelliittikartan avulla mahdollisuus on kuitenkin suurempi kuin ilman sitä.

 

Harvinainen näky: kaskelotti ja delfiini liikkuvat yhdessä.
Harvinainen näky: kaskelotti ja delfiini liikkuvat yhdessä. Valastutkijan mukaan kyseessä on mahdollisesti emonsa menettänyt nuori delfiini, jonka kaskelotti on "adoptoinut".Vesa Vaarama / Yle

Andenesin valassafarialue on yksi paikka, jossa ryhävalaita nähdään säännöllisesti muiden isojen merinisäkkäiden ohella. Siellä voi nähdä kaskelottien ja ryhävalaiden lisäksi myös miekkavalaita (Orcinus orca), pallopäävalaita (Globicephala melas) ja sillivalaita (Balaenoptera physalus).

*

Lähteet: UNIVERSITETET I TROMSØ – NORGES ARKTISKE UNIVERSITET; ANDENES HVALSENTER ; STORE NORSKE LEKSIKON / HVALER OCH SELER

 


 

Tukien maksatuksesta huolehtivan Luonnonsuojeluviraston mukaan yli satatuhatta ruotsalaista on vuoden aikana hypännyt sähköpyörän selkään ja hakenut tukea. He ovat keski-iältään 55-vuotiaita, asuvat eri puolilla Ruotsia, erityisesti pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa. – Tätä voi kutsua menestykseksi, koska kaikkiaan noin 40 miljoonan euron tukipotti on nyt käytetty ja sähköpyörien myynti on kasvanut voimakkaasti, Luonnonsuojeluviraston talousjohtaja Håkan Svaleryd sanoo.


 

 

Ruotsin sähköpyörätuesta tuli menestys –

tavoitteena on lisätä ympäristöystävällistä

liikkumista kaikin tavoin

 

Yli satatuhatta ruotsalaista on viime vuoden aikana saanut ostamalleen sähköpyörälle valtion tukea.

 

Ulkomaat
Pyöräilyä Tukholman keskustassa
Linda Söderlund / Yle
 

TUKHOLMATukholman Södermalmin pyöräliikkeessä seisoo tyytyväinen mies. Ruotsin hallituksen päätös tukea sähköpyörän ostoa mullisti kaupanteon vuodessa.

Pyöräliikkeen omistaja Roger Harrfors kertoo, että myynti on kasvanut vuodessa yli sata prosenttia.

 

Liikkeessä esillä olevien sähköpyörien hinnat liikkuvat tuhansissa euroissa. Hallituksen tukipäätöksen ansiosta ruotsalaiset ostavat aiempaa kalliimpia pyöriä. Tuki on 25 prosenttia ostohinnasta, korkeimmillaan tuhat euroa.

 

Yli viisikymppiset innokkaimpia

Tukien maksatuksesta huolehtivan Luonnonsuojeluviraston mukaan yli satatuhatta ruotsalaista on vuoden aikana hypännyt sähköpyörän selkään ja hakenut tukea. He ovat keski-iältään 55-vuotiaita, asuvat eri puolilla Ruotsia, erityisesti pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa.

– Tätä voi kutsua menestykseksi, koska kaikkiaan noin 40 miljoonan euron tukipotti on nyt käytetty ja sähköpyörien myynti on kasvanut voimakkaasti, Luonnonsuojeluviraston talousjohtaja Håkan Svaleryd sanoo.

Tuen jatko on epävarmaa. Siitä päättää tuleva hallitus, kunhan se saadaan valittua.

Ruotsi kiri tukirahoilla itsensä Hollannin, Tanskan ja Saksan rinnalle, noin 20 prosenttia uusien pyörien myynnistä on nyt sähköpyöriä.

Tuen tavoitteena on vähentää autoilua ja parantaa kansanterveyttä. Luonnonsuojeluvirasto aikoo tutkia jälkikäteen miten tehokkaasti tuella lopulta kyettiin ohjaamaan ihmisiä ympäristöystävällisempään liikkumiseen.

– Tässä on kysymys todella tärkeistä asioista, mutta jää nähtäväksi onko juuri tämä paras keino, Svaleryd pohtii.

 

Pyöräkauppias Roger Harrfors
Pyöräkauppias Roger Harrfors ajaa nykyisin työmatkansa sähköpyörällä.Riikka Uosukainen / Yle
 
 

Ympäristöystävällinen liikkuminen kasvussa

Poliittisten päättäjien tavoitteena on lisätä ympäristöystävällistä liikkumista kaikin tavoin.

Pyöräkauppias Roger Harrfors uskoo, että ruotsalaiset siirtyvät joka tapauksessa sähköpyöriin, tuettiin niitä tai ei.

Tällä hetkellä ostajat ovat enimmäkseen yli 40 vuotiaita.

– Nuoret eivät ole yhtä innostuneita sähköpyöristä. Se on heidän mielestään huijaamista, Harrfors naureskelee.

Hän uskoo kuitenkin, että yhä useampi pitkää työmatkaa ajava ruotsalainen haluaa välttyä hikoilulta ja suihkulta.

Harrfors itsekin viilettää sähköpyörällä joka päivä 15 kilometrin työmatkan Huddingesta Södermalmiin puolessa tunnissa, yhtä nopeasti kuin autolla.

 


 

FAO halusi antaa tämän vuoden tulevaisuuspalkinnon agroekologialle, eli maataloudelle, joka painottaa ekologista kestävyyttä. Agroekologian periaatteiden mukaan kemiallisia aineita ei käytetä, viljantähteet kompostoidaan, maatiloille istutetaan puita ja tuotettavia lajikkeita kierrätetään maan kunnon parantamiseksi ja tuholaisten välttämiseksi.


 

 

Intian osavaltio tuottaa vain luomutuotteita –

sai tulevaisuuspalkinnon

 

Sikkimissä hallinto on tukenut vahvasti luomutuotantoon siirtymistä.

 

Luomuruoka
Mies ja tyttö pellolla Sikkimissä Intiassa.
Sikkimin koko maataloustuotanto on ollut luonnonmukaista jo vuodesta 2016 lähtien.AOP

Intian Sikkimin osavaltio on saanut YK:n maatalousjärjestö FAO:n tulevaisuuspalkinnon (Future Policy Award).

Himalajan vuoriston juurella, Tiibetin rajalla sijaitsevan Sikkimin koko maataloustuotanto on ollut luonnonmukaista jo vuodesta 2016 lähtien.

 

Sikkimin maanviljelijät ovat lopettaneet keinotekoisten lannoitteiden ja hyönteismyrkkyjen käytön ja korvanneet ne luonnonmukaisilla vaihtoehdoilla.

 

– Sikkimin esimerkki osoittaa, ettei maatalouden 100-prosenttinen luomutuotanto ole enää pilvilinna, vaan todellisuutta, sanoi FAO:n apulaisjohtaja Maria-Helena Semedo.

FAO halusi antaa tämän vuoden tulevaisuuspalkinnon agroekologialle, eli maataloudelle, joka painottaa ekologista kestävyyttä. Agroekologian periaatteiden mukaan kemiallisia aineita ei käytetä, viljantähteet kompostoidaan, maatiloille istutetaan puita ja tuotettavia lajikkeita kierrätetään maan kunnon parantamiseksi ja tuholaisten välttämiseksi.

Agroekologian puolestapuhujat uskovat, että näillä keinoin maatilojen kestävyys ilmastonmuutosta vastaan kasvaa.

Luomubuumin ansiosta Sikkimin matkailu on kasvanut 50 prosentilla vuoden 2014 jälkeen.

Aiempina vuosina FAO on myöntänyt palkinnon aavikoitumisen, naisiin kohdistuvan väkivallan, ydinaseiden ja tuhohyönteisten vastaiseen toimintaan.

 

Myös toinen palkinto jaettiin. Sen saivat Brasilia, joka ostaa perhetiloilta ruokaa lasten kouluaterioihin, Tanskan pyrkimys saada ihmiset ostamaan lisää luomuruokaa sekä Ecuadorin pääkaupunki Quito, joka tehostaa puutarhaviljelyä kaupungin sisällä.

 

Lähteet: REUTERS

 


 

– Suomalainen kirjolohi ja suomalainen (kasvatettu) siika on melkein ainoat kalalajit koko maailmassa, jotka saavat WWF:n vihreän listan statuksen, sanoo WWF:n ohjelmapäällikkö Sampsa Vilhunen. WWF nosti lohen ja siian vihreälle listalleen vuonna 2014. Vilhunen antaa tunnustusta kalankasvattajille, mutta muistuttaa myös, että Suomessa on tehokas ympäristölainsäädäntö.

 

LKS 20140310 Kirjolohenkasvattamon allas Virolahden edustalla, Suomenlahdella. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

Kassilohi onkin ekoteko – päästöt romahtivat

murto-osaan

 

Itämerirehun tulo markkinoille kaksi vuotta sitten lopetti ravinteiden siirtymisen valtameristä Suomen vesistöihin.

 

On yleinen harhaluulo, että kalankasvatus kuormittaa ympäristöä. Monilla on asiasta virheellinen mielikuva. Näin väittää Kalaneuvos-yrityksen varatoimitusjohtaja Toni Hukkanen.

– Meillä olisi erinomaiset olosuhteet kalankasvatuksen lisäämiseen, kalansyönnin lisääminen olisi oikea ekoteko, hän sanoo.

Kalaneuvos on yksityinen yritys, joka myy kasvatettua kalaa 75 miljoonalla eurolla vuodessa. Yrityksen etu on, että kalankasvatus nähdään ympäristöystävällisenä toimialana.

Tutkimustieto kuitenkin tukee Kalaneuvos-yhtiön näkemystä. Luonnonvarakeskus Luke arvioi, että vuodesta 1980 vuoteen 2016 kalankasvatuksen fosforipäästöt ovat vähentyneet 80 prosenttia. Typpipäästöt ovat vähentyneet 70 prosenttia.

 

Vanhat mielikuvat kalankasvatuksesta elävät edelleen, ja moni muistaa ”kassilohen” eli kasvatetun kirjolohen huonon maineen. Maa- ja metsätalousministeriön kalatalousneuvos Risto Lampinen sanoo, että kala-ala ei tahdo päästä irti vanhasta maineestaan.

– Mielikuvat muuttuvat aina hitaasti, mutta tässä poikkeuksellisen hitaasti.

Päästöjä on pystytty vähentämään sekä kehittämällä rehuja että jalostamalla kaloja valinnan keinoin. Takavuosikymmeninä tarvittiin kahdesta kolmeen kiloa kalanrehua, jotta yksi kala kasvatti painoaan yhden kilon verran. Ylimääräinen rehu jäi vesistöön.

Nykyisin hyötysuhde on parhaimmillaan 1:1 eli kilolla rehua saadaan kilo kalaa. Tähän on vaikuttanut paitsi rehujen parantuminen, myös se, että jalostuksen ansiosta kalat käyttävät rehun hyödyksi aiempaa tehokkaammin.

 

Luken tilastojen mukaan 100 kilolla rehua tuotetaan 61 kiloa kalaa. Nauta ei pääse samaan: 100 kilolla rehua tuotetaan 4 kiloa naudanlihaa.

Luken ravinnepäästötilastot ulottuvat vuoteen 2016 saakka, mutta sen jälkeenkin parannukset kalankasvatuksessa ovat jatkuneet. Merkittävin uudistus lienee siirtyminen Itämerirehun käyttöön monilla kasvattamoilla. Itämerirehu tarkoittaa, että Itämerestä pyydetään silakkaa ja kilohailia, jotka jauhetaan rehuksi ja syötetään kasvattamoiden kaloille.

Aiemmin kalanrehu tuotiin ulkomailta ja sen raaka-aineena käytettiin Atlantin ja muiden valtamerialueiden rehukalaa. Seuraus oli, että Itämereen siirtyi ravinteita maailman valtameriltä, ja jos kalat eivät käyttäneet kaikkea rehua hyväkseen, hukkaan menneet ravinteet jäivät kuormittamaan Itämerta.

Itämerirehun valmistaja Raisioaqua laskee, että viime vuonna yhtiö nosti Itämerestä 16 tonnia enemmän fosforia kuin kalankasvattajat tuottivat sitä mereen samassa ajassa.

Yksi osoitus kalankasvatuksen muutoksesta on, että ympäristöjärjestö WWF pitää kalankasvatusta kestävänä elinkeinona.

– Suomalainen kirjolohi ja suomalainen (kasvatettu) siika on melkein ainoat kalalajit koko maailmassa, jotka saavat WWF:n vihreän listan statuksen, sanoo WWF:n ohjelmapäällikkö Sampsa Vilhunen.

WWF nosti lohen ja siian vihreälle listalleen vuonna 2014. Vilhunen antaa tunnustusta kalankasvattajille, mutta muistuttaa myös, että Suomessa on tehokas ympäristölainsäädäntö.

Kalankasvatus on vähentynyt Suomessa viime vuosikymmeninä. Vuonna 1990 täällä tuotettiin vuodessa 20 miljoonaa kiloa lohikaloja, nykyisin enää 12–14 miljoonaa kiloa. Siikaa tuotetaan lisäksi noin miljoona kiloa.

Kalaneuvos järjesti tiistaina Helsingissä paneelikeskustelun kalankasvatuksen tilasta Suomessa.

 


 

Hollantilainen Boyan Slat teki 18-vuotiaana keksinnön muoviroskien keräämiseksi merestä. Tästä keksinnöstä on kuudessa vuodessa kehittynyt valtava puomi, jonka tarkoitus on kerätä tuhansia ja taas tuhansia kiloja muovijätettä Tyynenmeren jätepyörteestä. Projektin on tarkoitus kestää noin 5 vuotta, jonka aikana käytössä on useampia puomeja.


 

 

18-vuotiaan keksinnöstä syntyi jättiprojekti:

näin valtava puomi seilaa keräämään 75 000

kiloa muovia Tyynenmeren jätepyörteestä

 

 
 

Boyan Slatin vetämä Ocean Cleanup -projekti on saanut keksinnön ison version testausvaiheeseen. Lokakuussa on tarkoitus ryhtyä tositoimiin.

 
 

Muoviroskan arvioidaan aiheuttavan vuosittain 13 miljardin dollarin vahingot turismille, merenkululle ja kalastukselle.

 

Taloudellisten menetysten lisäksi muovi aiheuttaa vahinkoja eläimille ja mikromuovit kulkeutuvat ravintoketjussa myös ihmisiin.

Hollantilainen Boyan Slat teki 18-vuotiaana keksinnön muoviroskien keräämiseksi merestä. Tästä keksinnöstä on kuudessa vuodessa kehittynyt valtava puomi, jonka tarkoitus on kerätä tuhansia ja taas tuhansia kiloja muovijätettä Tyynenmeren jätepyörteestä.

Projektin on tarkoitus kestää noin 5 vuotta, jonka aikana käytössä on useampia puomeja.

Puomi taipuu U-muotoon ja liikkuu hitaammin kuin virtausten kuljettama muoviroska, jolloin sen pitäisi onnistua keräämään muovia sisäänsä.

Testausvaihe Kalifornian edustalla on alkanut nyt syyskuussa ja viimeistään lokakuussa on tarkoitus ryhtyä tositoimiin.

Katso videolta, millainen jättimäinen muovinkeräyspuomi on.

 


 

Suomen metsiin ilmaantuu joka syksy miljoonia kiloja herkkutatteja, joista vain pieni osa päätyy sienikoppaan. Herkkutattien herkullisuus ja taloudellinen arvo tajuttiin täällä kunnolla vasta 1980-luvulla. Pohjois-Karjalassa menestyvää sienibisnestä pyörittävä Loreno Dalla Valle kertoi Option parin vuoden takaisessa jutussa, kuinka tateilla pelattiin Suomen metsissä ennen jalkapalloa.

 

Tiesitkö?
 Kuivattuna tatit säilyvät ikuisuuksia. Taiten kuivatut tatit palautuvat melkein alkuperäiseen muotoonsa. Liotusvettä ei pidä heittää pois. Sillä voimautat kastikkeen intensiivisen tattimaiseksi.

Tiesitkö? Kuivattuna tatit säilyvät ikuisuuksia. Taiten kuivatut tatit palautuvat melkein alkuperäiseen muotoonsa. Liotusvettä ei pidä heittää pois. Sillä voimautat kastikkeen intensiivisen tattimaiseksi.

 

 

Maistuva tatti (Boletus) on sienimaailman kuningas

 

 

Suomen metsiin ilmaantuu joka syksy miljoonia kiloja herkkutatteja, joista vain pieni osa päätyy sienikoppaan.

 

Tatti. Kaiken maailman tryffelipepet ja huhtasieniheikit saavat sanoa mitä lystäävät, mutta tatti, ja nimenomaan herkkutatti, on sienimaailman kiistaton kuningas. Ruotsissa tämä on sisäistetty erinomaisesti, sillä siellä herkkutatti tottelee nimeä karljohansvamp tatteja himoinneen kuningas Kaarle XIV Juhanan mukaan.

 

Tänä syksynä herkkutatteja (Boletus edulis) kasvaa taas kuin sieniä sateella, vaikka kuivaksi jäänyt kesä enteili kehnoa satoa. Varsinkin Italiassa tatille on kehittynyt luksusherkun maine, mutta se on kuitenkin varsin yleinen asukki pohjoisen pallonpuoliskon havu- ja sekametsissä. Satoa kerätään heinäkuun lopulta lokakuulle saakka.

Herkkutatin tunnistaa helposti paksusta jalasta ja pullamaisen pyöreästä ruskeasta lakista. Nuorena tatti on parhaimmillaan. Varsi on kiinteä ja pillistö väriltään valkoinen. Vanhetessaan pillistö alkaa kellertää ja vaihtaa lopulta väriä vihertäväksi.

 

Käytä näin: Paista siivutetut tatit oliivi­öljyssä melkein rapeiksi. Lisää ­pannulle silputtua persiljaa ja valko­sipulia. Viimeistele mustapippurilla, ­suolalla ja sitruunamehulla. Hyvin ­maistuu myös raakana paperinohuina ­siivuina. Mausta parmesaanilla, ­oliivi­öljyllä ja tilkalla sitruunamehua. Se on siinä.

 


 

– Olimme jo lähes luopuneet toivosta, kun 28. joulukuuta Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev allekirjoitti kansallispuiston perustamisasetuksen, Suomen luonnonsuojeluliiton Pietarissa asuva hankekoordinaattori Tuuli Hakulinen kertoo. Medvedevin kynä jätti suuren jäljen. Luoteis-Laatokalle perustettiin 1 220 neliökilometrin suuruinen Laatokan luotojen kansallispuisto, josta runsas puolet on maa-alueita, kuten metsää, ja loput vesialueita. Suojelualue käsittää käytännössä koko luoteisen Laatokan rannikon ja vesialueen.

 


 

Suomen itärajan tuntumassa valtava helpotus 

Euroopan suurimman järven ainutlaatuinen saaristo sai suojelun viime hetkillä: "Olimme jo lähes luopuneet toivosta"

 

Vain noin 30 kilometrin päässä Suomen itärajasta alkavan Laatokan ainutlaatuinen saaristo on nyt kansallispuisto. Sen luontoa uhkavaat kuitenkin metsäpalot.

 

Laatokka
 

Konstantin Bronkov.
Luontomatkailuyrittäjä Konstantin Bronkov veneilemässä Laatokalla Venäjän rantamilla Kurkijoella.Kari Kosonen / Yle
 

Tästä on kyse

  • Laatokan luotojen kansallispuisto perustettiin vuoden 2017 lopussa.
  • Kansallispuiston alue on 1 220 neliökilometriä.
  • Kansallispuisto käsittää koko Laatokan luoteisosan rannikon.

Noin viisi metriä pitkä avonainen metallivene kyntää vuonomaista Kylliäisenlahtea. Olemme Venäjällä Laatokan rannikolla, Lahdenpohjan piirissä, luovutetun Karjalan alueella.

Kylliäisenlahden pohjukassa on Vätikän kylä ja vanha suomalainen Kylliäisen talo. Talon nykyinen omistaja on Konstantin Bronkov, joka istuu veneensä perätuhdolla meitä kyydittämässä. Kylliäisenlahden upeat maisemat liukuvat ohitsemme molemmin puolin. Korkeat kalliot vaihtuvat ajoittaisiin mataliin luotoihin.

 

Nämä alueet kuuluvat nyt uuteen, suureen Laatokan luotojen kansallispuistoon.

– Uskon, että tänne saadaan nyt enemmän järjestystä ja pystymme säilyttämään tämän kauniin luonnon jälkipolville, Bronkov sanoo hymyillen.

Bronkov pyörittää yhdessä vaimonsa Tamaran kanssa luontomatkailuyritystä Vätikässä. Yritys tarjoaa pienimuotoista majoitusta ja veneretkiä sekä vuokraa kanootteja ja kajakkeja retkeilijöille.

Luonnon säilyminen on Konstantinille tärkeää sekä toimeentulon kannalta että henkilökohtaisesti.

– Näen tämän koko alueen kotinani, josta täytyy pitää huolta. Koti ei voi olla vain oma talo ja piha, vaan myös ympäröivä luonto. Muuten koti sijaitsee pian kaatopaikalla, Konstantin korostaa.

 

Maisema Laatokalta.
Kojonsaaren hiekkarantaa Laatokan luotojen kansallispuistossa.Kari Kosonen / Yle
 

Kansallispuisto tuli yllätyksenä

Venäjällä vietettiin viime vuonna ympäristön vuotta. Merkittäviä tekoja luonnonsuojelussa ei vuoden mittaan kuitenkaan juuri näkynyt. Kansallispuiston perustaminen vuoden lopussa tulikin jonkinlaisena yllätyksenä.

 


 

Laatokka kansallispuisto
 Laatokan luotojen kansallispuisto

Laatokan luoteisrannalle on Suomen itärajalta matkaa vain noin 30 kilometriä.Yle

Kansallispuisto alkaa Leningradin alueen ja Karjalan tasavallan rajalta etelässä ja jatkuu pohjoisessa aina Impilahdelle saakka. Se sijaitsee Lahdenpohjan, Sortavalan ja Pitkärannan piirien alueella Karjalan tasavallassa.

 

Suuri Suomeen verrattuna

Jylhää rannikkoa pilkkovat syvät vuonomaiset lahdet ja saaret.

– On jylhiä kalliosaaria, pienempiä luotoja ja pitkiä hiekkarantoja, Tuuli Hakulinen kuvailee aluetta.

 

Suvi Hakulinen
Tuuli Hakulinen käy siivoamassa Laatokan saaria.Kari Kosonen / Yle
 
 

Etelä-Suomen kansallispuistoihin verrattuna alue on jättimäinen.

– Jos vaikka vertaa Kolin kansallispuistoon, joka on 30 neliökilometriä, niin pelkkä maa-ala on 20 kertaa Kolin kansallispuiston kokoinen, Tuuli Hakulinen huomauttaa.

Suomessa vain Lapissa on Laatokan luotojen kansallispuiston mittaluokan suojelualueita(siirryt toiseen palveluun). Saaristomeren kansallispuistokin on vain noin puolet Laatokan luotojen kansallispuiston koosta.

 

Metsäpalot uhkaavat

Olemme tulossa Kylliäisenlahden suulle, josta avautuu upea näkymä Laatokan avonaiselle selälle. Kaukana horisontissa näkyy pienenä tummana läikkänä Valamon luostarisaari. Aallokko alkaa täällä jo tuntua. Konstantinin vene ottaa mainingit kuitenkin tottuneesti vastaan.

Kylliäisenlahden suulla on joitakin suuria saaria ja niiden välissä pienempiä luotoja. Yhden suuremman köyryselkäisen kalliosaaren laki on vain puoleksi metsän peitossa. Toinen puoli saaresta on käytännössä puuton.

– Täällä on saaria, joissa oli metsäpalo 50 vuotta sitten, eikä metsä ole vieläkään kasvanut takaisin, Konstantin Bronkov kertoo.

Metsäpalot ovatkin yhä suurempi uhka uuden kansallispuiston luonnolle. Tämä johtuu osaltaan lisääntyneestä turismista.

– Näistä paikoista on tullut yhä suositumpia uuden tien myötä. Retkeilijöitä on entistä enemmän, koska tänne on nyt helppo saapua Pietarista. Sen seurauksena roskaaminen ja maastopalot ovat lisääntyneet, Konstantin Bronkov kertoo.

 

Tuhoja karuilla saarilla

– Viimeisen kymmenen vuoden aikana metsäpalot ovat lisääntyneet koko ajan. Tähän on syynä lisääntynyt retkeilijämäärä ja se, että useimmat tekevät ruokansa nuotiolla. Venäjällä nuotion teko ilman maanomistajan lupaa on sallittua, Tuuli Hakulinen kertoo.

Metsäpalon sammuttaminen saarilla ja luodoilla on vaikeaa. Palojen sammuttaminen on ollut myös lähinnä vapaaehtoisten sammuttajien huolena. Tulipalot tekevät pahaa jälkeä saarilla ja luodoilla.

 

Maisema Laatokalta.
Saariston luonto on karua.Kari Kosonen / Yle
 

– Nämä ovat karuja kalliosaaria ja niemiä, jossa puusto kasvaa hyvin hitaasti uudelleen. Ravinteita on vähän, Tuuli Hakulinen sanoo.

Kansallispuiston perustamisen toivotaan tuovan lisää työväkeä metsäpalojen seuraamiseen ja sammuttamiseen.

 

Roskaaminen lisääntynyt

Toinen ongelma alueella on retkeilijöiden jättämät roskat. Nykyään roskahuolto on lähinnä vapaaehtoisten talkootyön varassa. Tuuli Hakulinen kuuluu ryhmään, joka lähtee syksyllä saariin keräämään roskia.

– Kierrämme saaria ja luotoja hakemassa roskia veneiden, kanoottien ja kajakkien kanssa. Kansallispuiston myötä tänne on tarkoitus tulla roskahuolto, Hakulinen kertoo.

 

Maisema Laatokalta.
Kansallispuiston rannat ovat hyvin säilyneet rakentamattomina.Kari Kosonen / Yle
 

Suosittu leirisaari

Lisääntyvä retkeilijämäärä ja roskaaminen huolestuttaa myös retkeilijöitä itseään.

Pietarilainen Sergei Mezhonov on ystäviensä kanssa viettämässä viikonloppua Kojonsaaressa Kurkijoen lähellä.

– Pidämme siitä, että tämä paikka pidetään siistinä ja roskat siivotaan täältä, Sergei Mezhonov sanoo.

Saaren on vuokrannut pietarilainen liikemies, joka aika ajoin käy itse telttailemassa saaressa. Liikemiehen vartijat pitävät saarella järjestystä ja henkilökunta korjaa esimerkiksi roskat pois. Saari on kuitenkin avoin myös muille retkeilijöille. Se onkin suosittu kauniiden hiekkarantojen, kallioiden ja metsien vuoksi.

Sateisena syyspäivänäkin alueella on kymmeniä päivä- ja telttaretkeilijöitä. Monet ihmiset ovat sienestämässä.

Sergei Mezhonov on ystäviensä kanssa käynyt saaressa jo 15 vuoden ajan. Miehillä on kolme telttaa ja sadekatos pystytettynä pitkän hiekkarannan rantatörmän taakse.

Sergei on tyytyväinen parantuneeseen tieyhteyteen Laatokalle. Samalla asia kuitenkin myös huolestuttaa.

– Toisaalta se on hyvä asia, koska itsekin tulemme autolla tänne, mutta samalla myös pelottaa, että tänne tulee liikaa ihmisiä.

 


 

Retkeilijöitä
 Laatokan kansallispuistossa.
Sergei Mezhonov (toinen vasemmalta) käy ystävineen Kojonsaaressa retkeilemässä.Kari Kosonen / Yle
 

Perustettiin viime hetkillä

Laatokan luotojen kansallispuiston alue on säilynyt pitkälti luonnontilaisena. Erämaisuus lisääntyy, mitä kauemmaksi rannikosta saaristoon edetään.

Rannat ovat alueella vielä pitkälti rakentamatta. Laatokan ympärille on kuitenkin valmistumassa hyvä tieverkosto. Sen myötä mökkiasutus olisi vääjäämättä levinnyt myös tänne. Kansallispuisto perustettiin viime hetkillä.

– Mökkejä on viime vuosina tullut lisää rannoille, vaikka sen ei pitäisi olla edes mahdollista Venäjän lainsäädännön mukaan. Rahalla kuitenkin saa, Tuuli Hakulinen sanoo.

Kansallispuiston perustaminen merkitsee, että uudisrakentaminen ja hakkuut alueella ovat nyt kiellettyjä.

– Alue jaetaan vyöhykkeisiin niin, että kaikkein luonnontilaisimmat alueet pyritään jättämään vähemmälle kulutukselle. Retkeilijävirtaa ohjataan vähemmän luonnontilaisille alueille.

 


 

Lastensairaalassa toistuu kaksi teemaa: saaristo ja meri. Siksi akvaario istuu ympäristöön hyvin. – Riutta-akvaario sijaitsee sairaalan rantakerroksessa, sanoo Uuden lastensairaalan toiminnallisen suunnittelun projektipäällikkö, lastentautien dosentti Pekka Lahdenne. Jo Lastenlinnassa ja Lastenklinikalla huomattiin, että akvaariot kiinnostavat lapsia valtavasti. Tällaiset viihdyttävät elementit vievät lasten huomion pois ikävistä asioista, peloista ja sairauksista, Lahdenne täsmentää.


 

 

Värikkäät kalat kääntävät Uuden

lastensairaalan potilaiden huomion pois

peloista – Upeaa riutta-akvaariota on tehty

neljä vuotta

 

Lastensairaala avautuu vaiheittain 17. syyskuuta alkaen. Siihen mennessä vakioasukkaat ovat jo asettuneet taloksi. Vai pitäisikö sanoa mereksi?

Akvaariot
Keltavälskärikalat ovat Uuden lastensairaalan riutta-akvaarion katseenvangitsijoita
Keltavälskärikalat ovat Uuden lastensairaalan riutta-akvaarion katseenvangitsijoitaTero Ylioja/Yle
 

HELSINKIUuden lastensairaalan pääaulan vieressä on rakennelma, joka vetää puoleensa magneetin lailla. Kun illalla on pimeää, sen voi havaita myös ulkopuolelta sairaalan valtavista ikkunoista: kyseessä on riutta-akvaario, jonka vedenalainen maailma vie ajatukset hetkessä eksoottisiin sukelluskohteisiin.

 

– Se on vielä kesken. Käynnissä on levävaihe, mutta valmista tulee aikataulussa, vakuuttaa akvaarion suunnittelusta ja toteutuksesta vastaava meri- ja ympäristöbiologi, tutkimussukeltaja Markus Dernjatin.

Meri- ja ympäristöbiologi, tutkimussukeltaja, Sealifen intendentti Markus Dernjatin on suunnitellut ja toteuttanut
 Uuden lastensairaalan akvaarion.
Meri- ja ympäristöbiologi, tutkimussukeltaja, Sealifen intendentti Markus Dernjatin on suunnitellut ja toteuttanut Uuden lastensairaalan akvaarion.Tero Ylioja/ Yle

Dernjatinia voi kutsua todelliseksi akvaariomieheksi. Parinkymmenen vuoden aikana hän on ehtinyt perehtyä akvaarioiden anatomiaan niin tarkasti, että alan ammattitaito on huippuluokkaa. Hän työskentelee intendenttinä Helsingin Sea Lifessa, ja miehen kädenjälkeä moni on tietämättään ihaillut myös Korkeasaaressa.

Uuden lastensairaalan akvaario on monella tapaa ainutlaatuinen.

– Rakennusprosessi on ollut jännittävä, sillä töitä tehtiin samaan aikaan, kun sairaalaa rakennettiin. Minulla piti olla suuren rakennustyömaan vaatimat työturvallisuusasiat hallinnassa. Samoin kaikilla muilla, jotka olivat mukana akvaarion rakentamisessa, Dernjatin kertoo.

 

Lasten huomio pois peloista

 

– Mitä parempia muistoja voimme lapsille tarjota, sen helpompaa ja mukavampaa sairaalassa on käydä ja olla hoidettavana.

Hän iloitsee myös siitä, että uusissa tiloissa on otettu perheet ja sisarukset huomioon.

Meriteema näkyy Uuden lastensairaalan sisustuksessa monella tapaa. Aulassa on suuri näyttö, jonka merimaailmassa
 uiskentelee lasten värittämiä kaloja.
Meriteema näkyy Uuden lastensairaalan sisustuksessa monella tapaa. Aulassa on suuri näyttö, jonka merimaailmassa uiskentelee lasten värittämiä kaloja.Tero Ylioja/Yle
 

– Yksi akvaarion lasiseinistä avautuu erityiseen sisarusparkkiin. Joskus voi tulla tilanteita, että sisaruksilla käy aika pitkäksi, kun sairaalassa vietetään pitkiä aikoja. Akvaario voi tarjota heille mielenkiintoista katseltavaa sillä välin, kun vanhemmat keskustelevat vaikka hoitohenkilökunnan kanssa.

 

Viisituhatta litraa, kuusituhatta kiloa

Kriittiset mitat ovat vaikuttavat. L-kirjaimen muotoinen akvaario ei ole pohjastaan täysin tasainen, vaan osa siitä on korotettu, jotta tekniikkaa mahtuu altaan alle.

Koivuvanerista ja epoksista rakennettu kehikko on asennettu kevytsoraharkko- ja teräsalustan päälle. Pelkästään akvaarion lasit painavat 500 kiloa.

 

Jos akvaarion lasia tutkisi mikroskoopilla, näkisi kokonaisen eliöiden maailman, Markus Dernjatin kertoo.
Jos akvaarion lasia tutkisi mikroskoopilla, näkisi kokonaisen eliöiden maailman, Markus Dernjatin kertoo.Tero Ylioja/Yle
 

Akvaarion suunnittelu ja rakentaminen on kestänyt lähes neljä vuotta. Markus Dernjatin on kirjoittanut prosessista blogissaan(siirryt toiseen palveluun).

Kaksi kiertovesipumppua varajärjestelmineen ja ylivuotoputkineen pitää huolen veden virtauksesta ja vaihtuvuudesta.

– Tietokoneohjauksella voimme luoda altaaseen keinotekoisesti aaltoja päivällä ja tyynempää yöllä. Yhdessä tuoreimman valoteknologian kanssa saadaan aikaan olosuhteet, jotka muistuttavat oikeaa koralliriuttaa, Dernjatin kertoo.

Maisemointiin on käytetty muun muassa keraamista taustalevyä, josta on tehty korallin näköistä. Luonnonkiviä varten on rakennettu erilaisia PVC-putkista valmistettuja telineitä, jotka pitävät näyttäviä kivirakennelmia koossa.

Akvaarion pohjaa peittää vaalea korallihiekka.

 

Intohimoiset harrastajat saattavat tunnistaa osan koralleista

– Akvaarion sisustuksen suunnittelussa olen halunnut ajatella myös eettisesti. Periaatteessa olisin voinut tuoda sinne materiaaleja merestä, mutta päätin edetä muuta kautta, Dernjatin kertoo.

– Suomessa on runsaasti akvaristeja, joille olemme aikojen saatossa voineet lahjoittaa koralleja. Nyt he puolestaan haluavat lahjoittaa meille. Lisäksi koralleja on saatu muista Euroopan akvaarioista, joista on jaettu koralleja muun muassa Sea Lifeen.

 

Akvaarion takaseinä koostuu keraamisista elementeistä, jotka näyttävät kiveltä. Mukana
 on myös luonnonkiviä ja kasvatettua korallia.
Akvaarion takaseinä koostuu keraamisista elementeistä, jotka näyttävät kiveltä. Mukana on myös luonnonkiviä ja kasvatettua korallia.Tero Ylioja/Yle

Vanhimmat korallit ovat olleet Suomessa jopa kolmekymmentä vuotta, Dernjatin sanoo.

– Intohimoiset akvaarioharrastajat saattavat jopa tunnistaa niistä osan.

 

Lapset ovat pian "Nemoa etsimässä"

Kalat ja muut eliöt ovat tulleet altaaseen pikkuhiljaa.

– Aluksi veteen pääsi monisukasmato, muutama pieni meritähti ja polyyppeja. Niiden tarkoitus oli olla bioindikaattoreita, jotta nähdään, että kaikki toimii hyvin, Dernjatin kertoo.

– Sittemmin mukaan on uiskennellut muutama kultapyrstökoralliahven, hämärässä hyssyttelevä kardinaalikoralliahven, ruosteherttuakala sekä parvi keltavälskärikaloja.

Akvaarion kypsyttyä ja sopivien merivuokkojen löydyttyä biologi lupaa akvaarioon myös oranssin ja valkoisen kirjavia vuokkokaloja.

– "Nemokaloja", kuten lapset usein sanovat. Täytyy vain löytää sellaisia akvaariossa kasvaneita yksilöitä, jotka osaavat mennä merivuokkoihin, kuten luonnossa tai Disneyn elokuvassa.

Mitä sitten, kun akvaario on täysin valmis?

– Luulen, että paras hetki tulee silloin, kun näen lapset akvaarion edessä, päättää Dernjatin.

 


 

Varisten ja monien muiden lintujen älykkyyttä ei nykyisin juuri kiistetä. Ylekin on uutisoinut useista tutkimuksista vuosien varrella. Varisten on muun muassa todettu tekevän päätöksiä yhtä kyvykkäästi kuin 5–7 -vuotiaat ihmislapset. Esimerkiksi uudenkaledonianvaris osaa käyttää työkaluja ja ratkoo kekseliäästi visaisiakin pulmia, kuten Yle kertoi muutama vuosi sitten.


 

 

Ranskalainen teemapuisto "palkkasi"

mustavariksia siivoustöihin – linnut oppivat

viemään roskia roska-astioihin

 

Ranskalaisen teemapuiston mustavarikset työskentelevät neljänä päivänä viikossa – ja samalla kouluttavat ihmisiä siisteyteen.

 

Mustavaris
Mustavaris
Mustavaris (Corvus frugilegus). Arkistokuva.AOP
 

Varislinnut on useissa tutkimuksissa todettu poikkeuksellisen älykkäiksi linnuiksi. Nyt niiden älyä on keksitty hyödyntää aivan uudella tavalla.

 

Länsi-Ranskassa sijaitsevassa historia-aiheisessa teemapuistossa on koulutettu joukko mustavariksia poimimaan maasta roskia ja kuljettamaan ne roska-astioihin. Asiasta uutisoi muun muassa yhdysvaltalainen julkisen palvelun radio NPR.(siirryt toiseen palveluun)

Boubou, Bamboo, Bill, Black, Bricole ja Baco nimiset mustavarikset ovat oppineet, että tupakantumppien ja muiden roskien vieminen niille tarkoitettuihin astioihin kannattaa: joka lastista on luvassa pieni herkku.

 

Ruusut ja prinsessa idean takana

Ajatuksen lintujen kouluttamisesta siivoustyöhön sai ilmeisen fiksu ihminen, Christophe Gaboret, joka vastaa teemapuistossa haukkametsästysesityksestä. Osana tuota esitystä mustavarikset poimivat maasta ruusuja ja veivät ne lentopostina esityksen prinsessalle.

Omalla vuosituhannellamme linnut eivät juuri poimi ruusuja prinsessoille, joten Gaboret keksi kouluttaa mustavariksia siivoushommiin.

Tositoimiin linnut pääsivät viime viikonloppuna. Tarkoitus on, että ne tekevät neljäpäiväistä työviikkoa. Puiston työntekijät seuraavat tarkasti niiden toimintaa, ei lintujen itsensä vaan ihmisten takia. Pelkona on, että teemapuistossa kävijät intoutuisivat heittelemään roskia ympäriinsä houkutellakseen linnut siivoustöihin.

Puy du Fou -teemapuiston johtajan Nicolas de Villiersin mukaan tarkoitus ei ole niinkään työllistää lintuja, vaan saada ihmiset pohtimaan roskaamista.

– Ok, linnut kykenevät tekemään sellaista, mihin meillä on paremmat edellytykset. Ehkä meidän pitäisi tehdä se (roskien poimiminen) itse, sanoo de Villiers.

Puy du Fou on Ranskan toiseksi suurin teemapuisto. Se tunnetaan lukuisista esityksistään, joissa esitellään haukkametsästyksen lisäksi muun muassa viikinkien ja Rooman valtakunnan aikaista historiaa.

 

Varislinnut on todettu fiksuiksi

Puluja on puolestaan saatu opetettua erottamaan oikeita englanninkielen sanoja satunnaisista kirjainyhdistelmistä. Ylen juttu löytyy täältä.

Ekologi ja tietokirjailija Jussi Viitala on sitä mieltä, että linnut onkin nyt syytä nostaa siihen arvoon, jonka ne ansaitsevat. Viitalan kolumni on tämän linkin takana.

 


 

Iso valliriutta on maailman suurin koralliriutta. Se sijaitsee Queenslandin rannikolla Koillis-Australiassa. Iso valliriutta on noin 2 300 kilometriä pitkä ja se peittää alleen noin 344 400 neliökilometrin kokoisen alueen. Ympäristöjärjestö WWF:n mukaan Isolla valliriutalla elää muun muassa yli 400 koralli-, 1 500 kala- ja 30 merinisäkäslajia.


 

 

National Geographic: Puolet Ison valliriutan

koralleista kuollut

 

Korallien haalistuminen ja lopulta kuolema johtuvat meriveden lämpötilan noususta. Ilmastonmuutos on nopeuttanut merilämpötilojen muutoksia.

 

Koralliriutat
Marraskuussa 2016 otetussa kuvassa näkyy
 kuollutta Acropora-korallia.
Marraskuussa 2016 otetussa kuvassa näkyy kuollutta Acropora-korallia.ARC / EPA
 

Jopa puolet Isosta valliriutasta on kuollut sitten vuoden 2016, kertoo National Geographic -lehti(siirryt toiseen palveluun) elokuun numerossaan. Korallit ovat vaalentuneet kuoliaaksi ilmastonmuutoksen edesauttamana.

Lehden mukaan Ison valliriutan koralleista noin 30 prosenttia haalistui 2016 ja lisäksi 20 prosenttia 2017. Iso osa valliriuttaa on nyt haalistunut luurangoiksi vailla mahdollisuuksia uudistua.

Korallien haalistumista tapahtuu silloin kun epätavallisen lämmin valtamerivesi tuhoaa koralliriutan värillistä levää ja jättää korallit kuolemaan nälkään. Tuhoa voisi verrata metsäpalon aiheuttamaan metsätuhoon.

 

Kuollutta korallia Isolla valliriutalla marraskuussa 2016.
Kuollutta korallia Isolla valliriutalla marraskuussa 2016.ARC / EPA
 

Korallien haalistuminen ja lopulta kuolema johtuvat meriveden lämpötilan noususta. Merilämpötilan muutokset alueella ovat merivirtojen johdosta luonnollisia. Ilmaston lämpeneminen on kuitenkin kiihdyttänyt merilämpötilan nousua.

Vakava haalistuminen iskee koralliriutalle noin 27 vuoden välein. 1980-luvulta saakka kierto on kuitenkin nopeutunut joka kuuteen vuoteen. Koralliriutta tarvitsee parhaissakin oloissa kymmenen vuotta uudistuakseen. Näin siis nyt tuhoutuneet korallit eivät todennäköisesti elvy enää ikinä.

 

Iso valliriutta
Tältä korallit näyttävät terveenä: Isoa valliriuttaa Queenslandissa Australiassa.AIMS / EPA
 

Lisäksi ilmastonmuutos aiheuttaa pidentyneitä vedenalaisia lämpöaaltoja. Korallit eivät kestä pitkittyneitä kuumempia lämpötiloja vaan kuolevat. Korallikuolemat puolestaan vähentävät muuta merielämää alueella.

 


 

 

Aiheesta aiemmin:

Ison valliriutan tila on luultua surkeampi

Kaksi kolmasosaa Isosta Valliriutasta vaurioitunut Australiassa

Iso valliriutta kärsii – ennätysmäärä koralleja kuollut

 


 

Viime vuonna tehdyn päätöksen mukaan Roundupia saa myydä EU:n alueella ainakin vuoden 2022 lopulle saakka. Suomi on kannattanut myyntiluvan jatkamista. Monsanto on yksi maailman suurimmista maataloudessa käytettyjen kasvien jalostajista sekä kasvinsuojeluaineiden tuottajista.


 

 

Syöpään kuoleva kalifornialaismies saa

Roundup-kasvimyrkyn valmistajalta satojen

miljoonien korvaukset – yritys puolustaa

sinnikkäästi tuotettaan

 

Oikeuden päätöksen mukaan kasvimyrkky vaikutti merkittävästi siihen, että mies sairastui syöpään. Samaa ainetta käytetään myös Euroopassa.

 

Roundup
Roundup-kasvimyrkkypulloja
Euroopan parlamentti päätti viime vuonna, että glyfosaattia saa myydä EU:n alueella ainakin vuoden 2022 lopulle saakka.Stephanie Lecocq / EPA-EFE
 

Kasvimyrkky Roundupia valmistava Monsanto joutuu maksamaan kuolemansairaalle yhdysvaltalaismiehelle lähes 290 miljoonan dollarin eli yli 250 miljoonan euron korvaukset.

Kalifornialaisen valamiehistön mukaan Roundup ja sen ammattikäyttöön tarkoitettu versio Ranger Pro vaikuttivat merkittävästi siihen, että mies sairastui syöpään.

 

Kumpaakin ainetta myydään myös Suomessa ja muualla Euroopassa.

Syöpäsairas mies toimi koulujen piha-alueiden hoitajana ja myrkytti rikkakasveja jopa 30 kertaa päivässä. Lääkäreiden mukaan hän ei elä enää muutamaa vuotta kauempaa.

Valamiehistön mukaan Monsanton olisi pitänyt varoittaa tuotteidensa syöpäriskistä. Yritys on johdonmukaisesti kiistänyt tuotteidensa voivan aiheuttaa syöpää ja sanonut tutkimusten osoittaneen ne turvallisiksi.

Oikeudenkäynnin aikana paljastui, että Monsanton on epäilty tehtailleen itselleen edullisia tutkimustuloksia.

Kyseessä on ensimmäinen oikeusjuttu, jossa syöpää sairastava syytti sairaudestaan Roundupia. Monsantoa vastaan on vireillä yli 5 000 vastaavanlaista oikeusjuttua.

Monsanto on ilmoittanut aikovansa valittaa päätöksestä.

 

Terveyshaitoista ollaan eri mieltä

Tuore oikeusjuttu perustui Maailman terveysjärjestön WHO:n alaisuudessa toimivan kansainvälisen syöpätutkimusjärjestön IARC:n näkemykseen.

Järjestö on todennut Roundupin pääasiallisen vaikuttavan ainesosan glyfosaatin olevan karsinogeeninen aine, joka voi altistaa syövälle.

Euroopan elintarvikeviraston ja kemikaaliviraston mukaan ei ole näyttöä siitä, että ainesosalla olisi haitallisia vaikutuksia.

 

Glyfosaatti on tiettävästi maailman yleisimmin käytetty rikkaruohomyrkky. Sen eurooppalainen myyntilupa on ollut vaakalaudalla, koska epäillyt terveysvaikutukset ovat johtaneen aineen epäsuosioon.

 

Lue myös:

Merkel suomii maatalousministeriään glyfosaatista – mutkistuvatko Saksan hallituskuviot taas?

 


 

Amerikkalaiset ja eurooppalaiset kuluttavat henkeä kohden enemmän muovia kuin aasialaiset, mutta Euroopassa ja Amerikassa kierrätys ja jätehuolto toimivat paremmin kuin Aasiassa, jossa viranomaisilta puuttuu sekä rahaa että alan osaamista. Roskat joutuvat usein paikallisille kaatopaikoille, joita ei ole suojattu rankkasateilta, mutavyöryiltä ja tulvilta. Merkittävä osa roskista päätyykin jokiin ja niiden kautta mereen.


 

 

 

Jopa 80 prosenttia maailman merien

muovijätteestä tulee Aasiasta – Koh Taon

saarella kohoaa 45 000 tonnin jätevuori

 

   
 
Jopa 80 prosenttia maailman merien muovijätteestä tulee Aasiasta – Koh Taon saarella kohoaa
 45 000 tonnin jätevuori
KUVA: STEVE DE NEEF
 
 

Muovijäte valuu suojaamattomilta kaatopaikoilta rankkasateiden mukana jokiin ja virtaa niiden mukana mereen.

 

Maailman merten muovijätteestä 80 prosenttia on peräisin Aasiasta, jossa virtaa kymmenestä eniten muovia mereen kuljettavasta joesta kahdeksan, kertoo Nikkei Asian Review.

Ocean Conservancy -järjestön mukaan Indonesiasta, Kiinasta, Filippiineiltä, Thaimaasta ja Vietnamista päätyy valtameriin enemmän muovia kuin koko muusta maailmasta yhteensä.

YK:n ympäristöohjelma arvioi raportissaan, että kertakäyttömuovin merten ekosysteemeille aiheuttaman vahingon taloudellinen arvo on vuosittain ainakin 13 miljardia dollaria.

Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton mukaan yli neljäsosa merien muovijätteestä saattaa virrata vain kymmenestä joesta, joista kahdeksan sijaitsee Aasiassa. Kymmenen kärjestä vain Amazon ja Nigeriassa ja Kamerunissa virtaava Cross sijaitsevat Aasian ulkopuolella.

 

Maailman kymmenen eniten muovijätettä meriin tuovaa jokea:

1. Jangtse, Kiina

2. Ganges, Intia ja Bangladesh

 

3. Helmijoki, Kiina

4. Huangpu, Kiina

5. Cross, Nigeria ja Kamerun

6. Brantas, Indonesia

7. Amazon, Brasilia, Peru, Kolumbia ja Ecuador

8. Pasig, Filippiinit

9. Irrawaddy, Myanmar

10. Solo, Indonesia

*

Koh Taon lomasaarella Thaimaassa kohoaa 45 000 tonnin jätevuori ja Phuketin Maya Bay on suljettu neljäksi kuukaudeksi liiallisen turismin ja saastumisen vuoksi. Keskimääräinen singaporelainen käyttää päivässä 13 muovipussia, ja kaupunkivaltio kuluttaa päivittäin 2,2 miljoonaa muovipilliä. Keskimääräisen thaimaalaisen päivässä käyttämistä kahdeksasta muovipussista kertyy pelkästään Bangkokissa yli 500 miljoonaa kappaletta viikossa.

 

Oman lisänsä merten muovikuormaan tuovat vanhat kalastusvälineet, joita on arvioitu ajelehtivan meressä 640 000 tonnin verran. Niistäkin valtava osa on peräisin Kaakkois-Aasiasta. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön mukaan vanhat kalaverkot muodostavat 10 prosenttia merten roskista.

Brittisäätiö Ellen MacArthur Foundation arvioi, että kolmen vuosikymmenen sisällä valtamerissä on enemmän muovia kuin kalaa.

 


 

Hajuhaittojen poistumisen ja laadukkaamman lannoituksen vuoksi Junttila pitää isäntälinjan biokaasun tuottamista ekotekona. Vaikka hän ei ole tekemisissä Valion Nivalaan suunnitteleman pilottilaitoksen kanssa, hän iloitsee suuren toimijan mukaan lähdöstä toimialalle ja povaa suuria vientinäkymiä tuotteistetulle menetelmälle. – Esimerkiksi Hollannissa peltoalan riittävyys on valtava ongelma lietelannan levitykselle. Suomessakin bioreaktori pitäisi määrätä pakolliseksi jokaiselle karjatilalle.


 

 

Suomen maatiloilla muhii 20 miljoonan

tonnin lanta-aarre – Valio haluaa kerätä

tiloilta maidon lisäksi myös lehmien jätökset

 

 

Meijerijätti suunnittelee erottelevansa lietteestä biokaasun, puhtaan veden sekä lannoitteet. Yhtiön bisnesten lisäksi lietteen tehokas käyttö saattaisi vähentää vesistöjen ravinnekuormaa.

 

Biokaasu
Lantakasa
Valio tavoittelee lannan jatkojalostusta.Sini Ojanperä / Yle
 

Tästä on kyse

  • Valio tavoittele laajaa lantaverkostoa Maito-Suomeen.
  • Valion patentoima menetelmä soveltuu sekä tilakohtaiseen että suurimittakaavaiseen lietelannan jalostukseen.
  • Koelaitos on suunnitteilla suuren maitokeskittymän äärelle Nivalaan, Pohjois-Pohjanmaalle.
  • Bioreaktorissa lantaa jalostetaan hapettomassa tilassa, sen haju häviää ja ravintoarvo paranee.
  • Nivalassa Heusalan perhetilalla biokaasua on tuotettu keskeytyksettä jo 18 vuotta.

 

Maanviljelijä Heikki Junttila on valmistanut karjatilallaan Nivalassa biokaasua vuosituhannen vaihteesta asti. Pahanhajuinen lietelanta on hänestä mitä arvokkainta raaka-ainetta.

Junttila ottaa lietteestä metaanin hyötykäyttöön ja ammoniakki muuttaa muotoaan. Siksi prosessi on täysin hajuton.

– Kerrankin naapurit tulivat ihmettelemään, onko meiltä lietelannan levitys unohtunut, kun ei ole haissut ollenkaan.

 

Heusalan tilan isäntä Heikki Junttila esittelee oman tilansa biokaasugeneraattoria.
Heusalan tilan isäntä Heikki Junttila esittelee oman tilansa biokaasugeneraattoria.Timo Nykyri / Yle
 

Mies ihmettelee, miksi lietelantaa ei edelleenkään hyödynnetä kunnolla. Hänestä valtion nuiva suhtautuminen haittasi hänen oman biokaasuhankkeensa pioneerivaihetta.

 

Nyt hän luettelee ministereiden ja muiden vaikuttajien nimiä, jotka ovat vierailleet hänen tilallaan bioreaktoria ihastelemassa. Valtioneuvosto on juuri antanut eduskunnalle lakiesitykset, joilla helpotetaan lannan käyttöä energiantuotannossa.

 

Valio kiinnostunut Maito-Suomen karjanlannasta

Lietelannan jatkojalostus on vauhdittumassa tuntuvasti, kun Valio leveine hartioineen on lähdössä lantabisnekseen. Suunnitteilla oleva pilottilaitos Nivalassa on saanut työ- ja elinkeinoministeriöltä vajaat kolme miljoonaa euroa energiatukea. Valio tavoittelee mittavaa lannankäsittelyverkostoa, jonka osa Nivalan laitos olisi.

 

Osaaminen voi olla myös liiketoimintaa pidemmällä aikavälillä.

Juha Nousiainen

Valion patentoima menetelmä soveltuu sekä tilakohtaiseen että suurimittakaavaiseen lietelannan jalostukseen. Alkutuotantojohtaja Juha Nousiainen Valiolta kertoo, että menetelmällä lietteestä erotellaan veden ja biokaasun ohella myös typpi- ja fosfori-kaliumjakeet, jotka ovat helposti maahan levitettäviä ja myös luomukelpoisia.

Nousiaisen mukaan kyse on Valion näkökulmasta ensisijaisesti ekoteosta, jolla pyritään ratkaisemaan maitoketjun aiheuttamia ympäristöongelmia, mutta myös bisneksestä.

– Osaaminen voi olla myös liiketoimintaa pidemmällä aikavälillä.

 

Lietteelle ei tahdo löytyä enää tilaa

Monet karjatilalliset ovat lietelannan kanssa suorastaan helisemässä, sillä karjakokojen kasvaessa tilojen peltoala ei tahdo riittää kertyvän lietteen levitykseen. Lietelanta on yksi osatekijä maatalouden vesistöille aiheuttamassa ravinteiden hajakuormassa.

Juha Nousiainen muistuttaa, että lantaa syntyy maatiloilla jopa kaksi kertaa enemmän kuin maitoa. Valio tuntee lannankeruuseen vaadittavan toimialueen, sillä se ajaa vuosittain maidonkeruu- ja jakelureiteillä 50 miljoonaa kilometriä.

– Biokaasun raaka-aineita maitotiloilla riittäisi koko tuohon liikenteeseen, maanviljelijöiden traktoreihin ja vielä jäisi ylikin.

 

Lietelantaa riittää

Suomessa muodostuu vuosittain noin 20 miljoonaa tonnia tuotantoeläinten lantaa, jonka sisältämät ravinteet ovat alihyödynnettyjä.

Hallitusohjelman mukaan lähivuosina jopa puolet eläinten ulosteista tulisi valjastaa biopolttoainetuotantoon vuoteen 2025 mennessä. Toistaiseksi avaukset ovat olleet tavoitteeseen suhteutettuna varsin vähäisiä.

 

Lehmiä Heusalan tilan navetassa Nivalassa.
Heusalan tilan lehmänlannasta syntyy lämpöä ja sähköä tilan biokaasulaitoksessa.Timo Nykyri / Yle
 

Työnimeltään Pro Lanta –hankkeella Valio tavoittelee pilottilaitoksen myötä lietelannan keruuseen ja jatkojalostukseen laajapohjaista ekosysteemiä. Nousiainen ennakoi Valion lähestyvän sidosryhmiä kesälomakauden jälkeen.

– Tervetulleita mukaan ovat maatilat, teknologiatoimijat, kaasun ja ravinteiden hyödyntäjät ja yritykset. Samoin tutkijat, rahoittajat ja viranomaiset.

 

Sähköä ja lämpöä omalle tilalle

Junttilan isännöimällä Heusalan tilalla käytetään biokaasua lämmön ja sähkön tuotantoon. Erityisen ylpeä mies on siitä, mitä prosessi tekee lannalle. Se on biokaasuprosessin jälkeen selvästi laadukkaampaa lannoitetta kuin raakana.

– Meidän tilalla ollaan käytännössä omavaraisia navetan lämmön ja sähkön sekä rehun vaatiman lannoituksen suhteen.

 


 

Optio kävi tutustumassa viiteen suosikkisatamaan Göteborgin ja Fjällbackan välillä. Kaikkiin kohteisiin pääsee veneetönkin joko autolla tai yhteysaluksilla. Autolla ei kannata kiirehtiä, sillä upein reitti vie rannikon kapoisia teitä pitkin kuin Kaliforniassa konsanaan.

 

Kuin Välimerellä.
 Väder­öarna-saarten vedet hohtavat kirkkaina. Saaria on kaikkiaan 365, ja ne ovat Ruotsin arvokkaimpia meriluontokohteita.

Kuin Välimerellä. Väder­öarna-saarten vedet hohtavat kirkkaina. Saaria on kaikkiaan 365, ja ne ovat Ruotsin arvokkaimpia meriluontokohteita.

 

 

 

Ruotsissa veneilijän todelliset mansikkapaikat

ovat länsirannikolla - piirrä nämä paikat

kartalle

 

Ruotsin länsirannikon Skagerrakin vesillä sijaitsevat purjehtijan unelmalokaatiot: idylliset kesäkaupungit ja ulkosaariston rantakalliot.

 

Tämä juttu julkaistiin alun perin Kauppalehti Optiossa 24.5.2018. Julkaisemme sen nyt uudelleen.

Jos Tukholman saaristo on jo niin nähty, Ruotsin länsirannikolla riittää uutta koluttavaa. Skagerrakin vesille pääsee Itämereltä joko oikaisemalla Götan kanavaa pitkin Göteborgin kulmille tai pidempää reittiä Ruotsin eteläkärjen ympäri.

Molempiin on varattava aikaa. Pelkästään Götan kanava syö lomasta viikon mennen ja toisen tullen. Vaihtoehtona on tietysti veneen vuokraus.

 

Aika ja vaiva kannattavat. Perillä eteen piirtyvät vilkkaat kesäsatamat ja ulkosaaristossa niin kirkkaat ja puhtaat vedet, että niissä viihtyvät jopa kylmän veden korallit.

Rannikon monet pittoreskit puutalokaupungit ovat talvet lähes tyhjillään, mutta kun pihojen ja puutarhojen ruusut avaavat nuppunsa ja lomat alkavat, omistajat muuttavat kaupungeista huviloilleen. Juhannuksesta alkaen kadut ja terassit täyttyvät myös turistien ja veneilijöiden iloisesta sorinasta.

Veneilyn sesonki on kiivas ja lyhyt, kuten Suomessakin, mutta veneitä on paljon enemmän. Siksi suosituimpien satamien suulla on paras odotella paikkaa aamuvarhain. Näillä vesillä myös kokemus on valttia, sillä sää on oikukas, ja säätiedotukset täytyy kuunnella tarkasti. Vallitsevat tuulet ovat lounaasta, ja Skagenin kärjen jälkeen ne pääsevät puhaltamaan avoimesti. Aika ajoin tuuli nostaa nopeasti useiden metrien korkuisen aallokon. Kipparin lisäksi kartanlukijan täytyy olla hereillä, sillä Suomen ja Tukholman saaristoissa navigointia helpottava keppiviidakko on täällä varsin harva.

Optio kävi tutustumassa viiteen suosikkisatamaan Göteborgin ja Fjällbackan välillä. Kaikkiin kohteisiin pääsee veneetönkin joko autolla tai yhteysaluksilla. Autolla ei kannata kiirehtiä, sillä upein reitti vie rannikon kapoisia teitä pitkin kuin Kaliforniassa konsanaan.

Erityisen tärkeitä Tukholman saaristo ja Ruotsin länsirannikko ovat suomalaisille moottoriveneiden valmistajille, sillä Ruotsi on niiden suurin vientimarkkina. Ruotsissa oma moottoriveneiden valmistus on hiipunut, mutta purjevenemerkit ovat vahvoja. Länsirannikolla Orustin saarella toimivat yhä esimerkiksi Hallberg-RassynNajadin sekä Sweden Yachtsin ja siihen kuuluvien Malö Yachtsin ja Regina af Vindön veistämöt.

Lisätietoa: http://www.visitsweden.com/coast-ferries/

Oikotie. Etelä-Ruotsin läpi kulkeva kanavien ja järvien verkosto yhdistää Itämeren Pohjanmereen. Sjötorp on yksi Götan kanavan vierasvenesatamista. KUVA: @PAULA NIKULA

Götan kanava

Göta Kanalbolag: +46 141 202050, www.gotakanal.se, www.sjofartsverket.se

Sjötorpin sulun ja vierassataman

Sijainti: 58° 50.230' N, 13° 58.906' E

Syväys:2,5–3 m Vieraspaikat: 40 (+40 Sjötorp Övressä)

Kiinnitys: Poiju, laita

Palveluita: Sauna, polttoaine, sähkö, vesi, kauppa, posti, pesukone, wc, telakka, mastonostin, veneennosto, septityhjennys

Reitti Itämereltä alkaa Memistä ja jatkuu 190 kilometrin matkan Sjötorpiin Vänernjärvelle. Loppumatka kulkee järveä pitkin Vänersborgiin ja sieltä 82 kilometriä Trollhättanin kanavaa ja Götajokea pitkin Göteborgiin tai vaihto­ehtoisesti kaupungin pohjoispuolelle, Nordre älville. Veneet kulkevat Götan kanavassa 58:n ja Trollhättanin kanavassa kuuden sulun läpi ja nousevat korkeimmillaan 91,8 metriä merenpinnan yläpuolelle.

Kesäsesongin aikana kanavat ovat auki päivittäin, muina aikoina touko–syyskuussa sulutukset täytyy varata etu­käteen. Maksut perustuvat veneen kokoon, kanavamatkan pituuteen sekä ajankohtaan. Esimerkiksi noin kymmenmetrisen veneen omistaja voi varautua noin 10 350 kruunun (n. 990 e) maksuun, jos matkan tekee kokonaisuudessaan edestakaisin. Alle 15-metrisen veneen maksu on noin 13 150 kruunua (n. 1 250 e).

Götan kanavan sulkujen kautta mahtuvat korkeintaan 30 metriä pitkät, 7 metriä leveät ja syväykseltään 2,82-metriset alukset. Suurin sallittu korkeus on vedenpinnasta 22 metriä ja suurin sallittu nopeus viisi solmua. Trollhättanin kanavan osuudella suurin pituus on 88 metriä, leveys 13,2 metriä, syväys 5,4 metriä ja korkeus 27 metriä. Trollhättanin kanavalla kulkee kesäisin noin 4 000 huvivenettä.

Hyvä tietää: Sesonki on tänä vuonna 11.6.–15.8., jolloin kanava on auki joka päivä. Muina aikoina toukokuun alusta syyskuun loppuun sulutukset pitää varata etukäteen.

 

Hulppeaa. Marstrand on suosittu purjehduskaupunki ja monen Ruotsin talous­elämän vaikuttajan kesänviettopaikka.KUVA: PAULA NIKULA

Marstrand

Sijainti: 57° 53.204’ N, 11° 34.821' E

Puhelin: +46 303 61053, www.marstrand.se

Syväys: 1,5–5 m Vieraspaikat: 200

Kiinnitys: Ankkuri, poijut

Palveluita: Apteekki, pankki, sauna, suihku, sähkö, vesi, kaasu, ravintoloita, pesukone, septityhjennys

Götan kanavan kautta tuleville ensimmäinen kiinnostava etappi on Ruotsin purjehduksen pääkaupunki, Marstrandin saari. Göteborgin lähistöllä sijaitseva satama on kuin paikallinen Hanko, mutta paljon suurempi.

Täällä ei tarvitse tirkistellä nähdäkseen, miten ruotsalainen vauraus näkyy kaupunkikuvassa. Sataman ja veneiden lisäksi sen huomaa rakennuksissa, pihoissa ja puutarhoissa. Ei ihme, että moni tunnettu ruotsalainen talous-, urheilu- ja kulttuurielämän keulahahmo viettää täällä kesiään. Ympärivuotisesti saarella viihtyy vain tuhatkunta asukasta.

1300-luvulta peräisin oleva Marstrand on suosittu myös siksi, että se on lähellä Göteborgia ja vain muutaman minuutin lauttamatkan päässä tieyhteyksistä. Saaren vesillä on lisäksi vuosittain useita merkittäviä purjehduskilpailuja, kuten Marstrand Regatta ja Match Cup Sweden. Kisat tuovat aina kaupunkiin bongattavaksi kirkkaimpia purjehduksen tähtiä perheineen.

Kaupunkinäkymää hallitseva Carlstenin linnoitus on tunnettu siitä, että mestarivaras Lasse-Maja vietti sen tyrmässä 27 vuotta elämästään. Keskiajalla Marstrand tunnettiin myös Euroopan silakkakaupunkina, joka tuotti tarvittavan kalaöljyn esimerkiksi Pariisin katulamppuihin.

Marstrandiin ja linnoitukseen on helppo tutustua reippaalla iltapäivän kävelylenkillä. Sen päätteeksi huikopalat ja paikalliset herkut voi maistella esimerkiksi Grand Tenanin ravintolassa, jonka erikoisuus on valkosipulissa gratinoitu langusti.

Veneilijöille tärkeä pysähdyspaikka on Bergin konditoria, josta liki jokainen käy ennen lähtöään noutamassa tuoreet leipomukset matkalle. Paikan klassikko on Purjehtijan aamiainen.

Hyvä tietää: Viimeistään Marstrandissa täytyy päättää kelin mukaan, lähteekö kaartamaan pohjoista kohti sisä- vai ulkoreittiä. Etenkin kova lounaistuuli voi olla ulkomerellä haasteellinen korkean aallokon kera. Aukko on suuri, sillä vastarantaa pitää kiikaroida Skotlantiin asti. Pohjoisen suuntaan Marstrandista pääsee myös suojaisempaa sisäreittiä.

 

Suosittu. Sesonki alkaa ­juhannukselta, ja satama täyttyy nopeasti. KUVA: @PAULA NIKULA
Yhdessä. Juhannusjuhlien valmisteluun voivat osallistua saaren kesäasukkaiden lisäksi vieraat ja veneilijät.KUVA: @PAULA NIKULA

Käringön

Koordinaatit: 58° 6.595' N, 11° 21.952' E

Puhelin: +46 304 56055, www.destinationkäringön.se

Syväys: 1,5–4 m Vieraspaikat: 135 Kiinnitys: Poiju, laita, ankkuri

Palvelut: Apteekki, sauna, suihku, sähkö, vesi, kaasu, kauppoja, ravintoloita, pesukone

Keskikesän ja juhannuksen täydellinen venesatama löytyy pieneltä Käringön-­saarelta. Paikassa on jo ulkosaariston tuntua, mutta se on silti vielä lähellä tieyhteyksiä. Lautta Orustin saarelta saapuu kylän lahdenpoukamaan, jota reunustavat matalat punaiset puurakennukset kauppoineen ja ravintoloineen.

Kivenheiton päässä satamasta kapeat kadut kiemurtelevat kohti hyvin hoidettuja kesäpihoja, puutarhoja ja niiden keskellä pastellin sävyissä hehkuvia huviloita. Kesäasumusten ruokapöydissä ei kursailla. Sillit, snapsit, laulut, nauru, grilliherkut, uudet perunat, mansikat ja keskikesän kukkien tuoksut sekoittuvat iloisesti keskenään, kun paikalliset juhlivat juhannusta kesävieraidensa kanssa.

Monet veneilijät laittavat ruokansa itse, mutta satamassa on myös useita ravintoloita. Klassikkopaikka on Petersons Krog.

Saarella on olo kuin ruotsalaisessa kesäelokuvassa. Juhannusaaton perinteenä kesäasukkaat vieraineen kokoontuvat aamulla jalkapallokentälle rakentamaan juhannussalkoa. Paikalle on tuotu valmiiksi kottikärryittäin kukkia ja puiden lehviä. Iloinen puheensorina täyttää kentän, kun kaikki kynnelle kykenevät osallistuvat talkoisiin. Lapset ojentelevat kukkia, naiset solmivat seppeleet ja miehet kiinnittävät ne lopuksi salkoon.

Tanssit juhannussalon ympärillä alkavat heti lounaan jälkeen iltapäivällä, satoi tai paistoi, ja seppelepäisen kansan menoon ovat yleensä lyömässä tahtia Ruotsin suosituimmat orkesterit.

Omaa rauhaa etsiville saaren länsipuolella on hienoja auringon lämmittämiä rantakallioita ja uimarantoja.

Hyvä tietää: Kiivaimman sesongin aikana Käringön on todella suosittu ja siksi haastava vierailukohde, vaikka satama onkin iso. Tiettävästi paikkoja ei voi edelleenkään varata etukäteen. Ilman omaa venettä tulevien on puolestaan paras varata hyvissä ajoin majoitus­paikka sekä istumapaikka yhteysalukselle. Auto tarvitsee pysäköintipaikan lauttarantaan Orustin saarelle.

 

Nähtävyys. Smögenin satama- laituri on liki kilometrin pituinen. Perällä ovat värikkäät varastot. KUVA: @PAULA NIKULA
Tietäkin pitkin pääsee. Smögeniin johtaa korkea silta, jonka alitse mahtuvat suuretkin purje­veneet. KUVA: @PAULA NIKULA

Smögen

Sijainti: 58° 21.241' N, 11° 13.578' E

Puhelin: +46 523 395 39, www.vastsverige.com/sotenas

Syväys: 2–5 m Vieraspaikat: 200

Kiinnitys: Puomi, laita, ankkuri

Palveluita: Pankki, sauna, suihku, wc, polttoaine, sähkö, pesukone, kauppoja, posti, ravintoloita, mastonostin, moottorihuolto, telakka

Pieni Smögenin saari on kesäisin yksi Ruotsin vilkkaimmista matkakohteista ja Pohjoismaiden suosituimmista venesatamista. Autolla saarelle pääsee 500 metriä pitkän ja 26 metriä korkean sillan (Smögenbron) yli. Veneillä tulevat koukkaavat kapeaan salmeen ja sen postikorttimaisemiin. Ruuhkan yllättäessä heti Smögenin takana ovat Hasselösundin ja Sandbogenin satamat.

1900-luvun alusta Smögen on tunnettu kylpyläkaupunkina, mutta nykyisin parasta antia on vierasvenesatama palveluineen. Smögenbryggan on liki kilometrin pituinen laituri ja nähtävyys sinänsä. Laiturilla on runsaasti penkkejä, joilla voi nauttia kauniin kesäpäivän auringosta ja seurata veneilijöiden suosikkiohjelmaa: veneiden rantautumista ja lähtöä laiturista. Kuhinaa riittää heinäkuulta elokuun puoliväliin. Ja mitä hienompi vene, sen varmemmin perässä liehuu Norjan lippu.

 

Laiturin rannan puoli on täynnä merkki­tuotteiden kauppoja, kahviloita, pubeja, klubeja, kauppoja, majoitustilaa ja ravintoloita. Sesonkina ihmisvilinä on melkoinen. Budjettimatkailijalle paikka on tyyris.

Smögen on meren herkkujen paratiisi, ja sen huomaa terasseilla: monen kylmän valkoviinilasin vieressä on lautasilla ostereita, simpukoita, merirapuja, katkarapuja ja hummereita. Paikalliset yritykset järjestävät jopa hummerisafareita. Pensionat Brygganin kahvila on yksi paikoista, joista voi ostaa valmista evästä mukaan.

Fjällbackaa kohti suuntaava veneilijä voi valita satamasta ulkomeren sijaan suojaisen Soten-kanavan kautta kulkevan reitin kohti Hamburgsundia. Paikallisten neuvo on, että jos tuuli on kova, ulkokautta ei kannata edes yrittää.

Hyvä tietää: Smögenissä käy vuosittain jopa 5 000 veneilijää. Vierasvenepaikkoja on parisensataa, ja niistä nelisenkymmentä on varattavissa etukäteen. Satamassa veneet kiinnittyvät kyljittäin kiinni toisiinsa ja osassa laituria on käytössä Välimereltä tuttuja, uppeluksista noukittavia mooring-köysiä. Autoille on niin vähän pysäköintipaikkoja, että kesäisin autoilua on jouduttu jopa rajoittamaan.

 

Historiaa. Luotsimuseo kertoo menneestä ajasta.KUVA: @PAULA NIKULA
Palveluita. Värdshuset-hotelli (vas.) on auki vuoden ympäri.KUVA: @PAULA NIKULA

Väderöarna

Sijainti: 58° 34.570' N, 11° 4.127' E

Puhelin: +46 70 338 0087, www.vaderoarna.com/en

Syväys: 3–6 m Vieraspaikat: 35

Kiinnitys: Sivu, ankkuri, luonnonlahdet ympärillä. Soita satamavastaavalle ennen saapumista.

Palveluita: Suihkut, wc, ravintola, luontopolku, majatalo, yhteys­alukset Fjällbackasta, Grebbestadista ja Hamburgsundista

Havstenssundin ja Fjäll­backan uloimpien luotojen taakse, karuun ulkosaaristoon ja Ruotsin läntisimpään pisteeseen on noin tunnin matka nopealla moottoriveneellä.

Väderöarna-saaret ovat tunnettuja luotsiperheiden kotisaaria haastavien väylien varsilla, mutta ne ovat myös Ruotsin arvokkaimpia meriluonnon kohteita ja urheilusukeltajien suosikkeja. 365 saaren ja luodon vesillä elää nimittäin Pohjoismaissa erittäin harvinaisia kylmän veden koralleja. Jopa puolimetrisiksi kasvavat korallit ovat kuitenkin noin 70 metrin syvyydessä, joten snorklaamalla niitä ei täällä pääse kummastelemaan.

 

Jo pääsaaren, Storön, luotsisatamassa saa aavistuksen siitä, että täällä meri ei ole aivan tavanomainen. Satamalaguunin pohja hohtaa kirkkaana ja smaragdin sinivihreänä, aivan kuin Välimerellä. Sitä ympäröivät karut luodot, suojaiset luonnonsatamat ja syvät kapeikot, joiden veneenmentävät kolot täyttyvät äärimmilleen juhannuksesta alkaen.

Luotsisatamassa on useita kulttuurihistoriallisesti tärkeitä saaristolaisrakennuksia ja niiden edessä laituri Fjällbackasta ja Hamburgsundista saapuville yhteysaluksille. Taaempana on toinen laituri omilla veneillään matkaaville vieraille.

Sataman pieni hotelli, Värdshuset, on suosittu ravintola. Hotellin väki pyytää itse rapuja ja hummereita ja keittää ne rannassa, mikä on yksi saaren ohjelmanumeroista.

Kauas saarelta näkee parhaiten luotsitornista. Vaelluspolun varrella voi pohtia, miksi pääsaari on vulkaanista gneissiä, kun muut ovat graniittia, ja ihailla rikasta kasvillisuutta. Lähellä kulkeva Golfvirta lämmittää niin paljon, että saarella on yllättävän paljon erilaisia kasveja ja jopa omena- ja kirsikkapuita.

Makeaa vettä ei ole. Värdshusetin hotelli tekee kaiken käyttövetensä merivedestä ja kierrättää esimerkiksi suihkuvedet venesataman huoltorakennuksen vessavesinä.

Hyvä tietää: Luotsisatamassa ei voi käyttää ankkuria, vaan veneet ovat sivukiinnityksessä. Laituriin mahtuu noin 35 venettä. Joka aamu yhdeksän aikaan veneet joutuvat ajamaan ulos ja ­paikat järjestellään uudestaan satamaisännän ohjeiden mukaan. Häneltä voi kysellä etukäteen tietoa myös tilasta ja säästä, ja hän auttaa rantautumisessa ja lähdössä.