Viime vuosien aikana erityisesti Keski-Euroopassa sattuneet laajat mehiläiskuolemat ovat olleet mehiläishoitajien mielen päällä. Mehiläiskuolemien syyksi on tutkimuksissa paljastunut muun muassa maataloudessa käytetyt tuholaismyrkyt, erityisesti nikotiinijohdannaiset neonikotinoidit. Mehiläistuottajille Euroopan unionin tuore päätös kieltää kasvien lehtiä järsivien kirppojen torjumisessa käytettävät neonikotinoidit peltoviljelyssä onkin ollut tervetullut.


 

 

EU kielsi mehiläiskuolemia aiheuttaneet

tuholaismyrkyt – saattaa hankaloittaa viljelyä

Suomessa

 

Viime vuosina Keski-Euroopassa tapahtuneiden laajojen mehiläiskuolemien syynä ovat olleet tutkimusten mukaan neonikotinoidia sisältävät torjunta-aineet. Neonikotinoideja käytetään Suomessa tuholaisten torjuntaan muun muassa öljykasvien, sokerijuurekkaan ja perunan viljelyssä.

 

Mehiläiset
Mehiläinen pesän suulla.
Suomessa on tällä hetkellä mehiläistarhaajia noin 3 000. Suurin osa hunajantuottajista toimii harrastusmielessä.Paulus Markkula / Yle
 

Mistä on kyse?

  • EU on kieltänyt tuholaistorjunnassa käytettävien neonikotinoidien käytön peltoviljelyssä, koska niiden on todettu olevan vaaraksi tuholaisten lisäksi myös pölyttäville hyönteisille.
  • Keski-Euroopassa suuri määrä mehiläisiä epäillään kuolleen torjunta-aineiden vuoksi. Suomessa neonikotinoidien ei ole todettu aiheuttaneen samanlaisia tuhoja.
  • Neonikotinoidien tilalle joudutaan mahdollisesti ottamaan pyretroideja, jotka ovat myrkyllisiä yhdisteitä ja joiden vaikutus ruiskutusalueella voi kestää jopa viikkoja.

 

Kevään lämpimät säät ovat herätelleet tarhamehiläiset liikkeelle. Kevät käynnistää myös mehiläistarhureiden uuden kauden.

Suomen mehiläishoitajain liiton puheenjohtaja Hannu Luukinen on jo ehtinyt tarkistaa omien pesiensä selviytymisen pitkän talven jäljiltä.

Luukisen Pohjois-Pohjanmaan Limingassa sijaitsevat viitisenkymmentä mehiläispesää ovat selvinneet talvesta kohtuullisen hyvin. Muutamalle pesälle kova talvi on kuitenkin ollut liikaa, ja niiden mehiläisyhdyskuntien taru on tullut pakkasilla tiensä päähän.

 

Suomalaista hunajaa laitetaan teemukiin.
Hunajan maku riippuu mehiläispesien ympäristössä olevista kukista. Keskimäärin suomalainen käyttää hunajaa reilu puoli kiloa vuodessa.Risto Degerman / Yle

 

Tuholaismyrkyt puhuttavat !?

 


Rypsipelto
Neonikotinoideja on käytetty Suomessa muun muassa öljykasvien tuholaistorjunnassa. Öljykasvit ovat kotimaisen rehun valmistuksessa valkuaisainelähde. Jos kotimaista öljykasvituotantoa ei ole, täytyy se korvata tuontisoijalla.Ismo Pekkarinen / AOP

 

Kieltopäätöstä on Suomessa myös arvosteltu kärjekkäästi

Esimerkiksi maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä on ennakoinut, että neonikotinoidien kielto vie pohjaa kotimaisen sokerijuurikkaan tuotannolta. Hänen mukaan riski satojen menettämisille kasvaa, kun sokerijuurikassiemeniä ei enää voi suojata tuhohyönteisiltä neonikotinoideilla(siirryt toiseen palveluun) (Maa- ja metsätalousministeriö).

Ryhmäpäällikkö Kaija Kallio-Mannila Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta (Tukes) myös muistuttaa, että vaihtoehtoisia torjunta-aineita ei juuri ole käytössä.

 

Kielto saattaa johtaa ojasta allikkoon

Sokerijuurikkaan viljelyn lisäksi neonikotinoidien käytön loppuminen vaikuttaa Suomessa öljykasvien, perunan, syysvehnän ja rukiin viljelyyn sekä metsäpuiden taimien käsittelyyn taimitarhoilla. Näillä viljelyaloilla neonikotinoidit ovat usein tärkeimpiä tuholaistorjunta-aineita.

 

Öljykasvien viljelyssä neonikotinoidien kielto voi nostaa esiin myös uuden ongelman. Kiellettyjen aineiden tilalle joudutaan mahdollisesti ottamaan pyretroideja. Pyretroidit ovat myrkyllisiä yhdisteitä, joiden vaikutus ruiskutusalueella voi kestää jopa viikkoja.

Kaija Kallio-Mannilan mukaan lisääntyvä pyretroidien käyttö todennäköisesti lisäisi samalla vesieliöille ja hyötyniveljalkaisille aiheutuvia haittoja.

– Se ei ole ympäristön kannalta hyvä vaihtoehto.

Kallio-Mannilan mukaan odotettavissa on myös se, että myrkyille vastustuskykyisiä tuholaiskantoja kehittyy jatkossa.

 

Keski-Euroopassa eri tilanne kuin Suomessa

Vaikka Tukes on arvioinut EU:n neonikotinoidikieltoa kriittisesti, Kallio-Mannila korostaa, että neonikotinoideja korvaavia aineita tulee kehittää. Hän sanoo, että tavoitteena on oltava ekologisesti kestävien kasvinsuojelumenetelmien kehittäminen.

Neonikotinoidien haitalliset vaikutukset ovat kuitenkin näkyneet Kallio-Mannilan mukaan selvästi pahempina Keski-Euroopassa kuin Suomessa.

 

– Keski-Euroopassa on havaittu mehiläiskuolemia, jotka mahdollisesti johtuvat kasvinsuojelutekniikasta, käyttömääristä ja käyttöaloista, mutta Suomessa ei onneksi olla tällaisia akuutteja kuolemantapauksia havaittu, Kaija Kallio-Mannila sanoo.

 

Kimalainen imee mettä puna-apilan kukasta.
Tuholaistorjunnassa käytettävät aineet ja muut ympäristön myrkyt vaikuttavat tarhattujen mehiläisten lisäksi myös luonnon pölyttäjiin.Risto Degerman

 

Myös mehiläishoitajain liiton puheenjohtaja Hannu Luukisen mukaan neonikotinoidien haitalliset vaikutukset mehiläisten hoidossa ovat näkyneet Keski-Euroopassa Suomea selkeämmin.

– Muualla Euroopassa neonikotinoidipöly on aiheuttanut varsin isojakin mehiläiskuolemia.

Pölyttäjähyönteiset voivat altistua myrkylle kasvien siitepölyn ja meden välityksellä. Kylvön yhteydessä myrkkyä saattaa levitä myös torjunta-aineella käsitellyistä eli peitatuista siemenistä irtoavana pölynä.

Hannu Luukisen mukaan neonikotinoidit ovat Suomessa suuri uhka varsinkin luonnon pölyttäjille.

– Totta kai ne vaikuttavat myös mehiläisiin tietyissä tilanteissa, mutta erityisesti se on iso ongelma luonnonpölyttäjille. Mehiläisten kanssa pystytään tarvittaessa siirtämään pesiä ja miettimään, missä mehiläispesiä pidetään.

– Luonnon pölyttäjät elävät siellä missä elävät. Niille se on paljon isompi ja todellinen ongelma, Luukinen sanoo.

 

Mehiläisten hoito lisääntynyt

Mehiläisen hoitajien määrä on viime vuosina lisääntynyt. Nykyisin Suomessa on mehiläistarhaajia kolmisen tuhatta ja hunajaa tuottavia mehiläispesiä noin 55 000.

Viime vuosien trendin taustalla on muun muassa idea lähiruuasta ja käsityön arvostus.

– Halutaan tehdä itse sitä, mitä suuhun pistetään.

 

Suomen mehiläishoitajien
 liiton puheenjohtaja Hannu Luukinen 2018.
Karhujen aiheuttamat vahingot ovat yleisimpiä Keski- ja Itä-Suomessa. Hannu Luukinen kertoo, että Pohjois-Pohjanmaalla mesikämmen kävi mehiläispesillä viimeksi kuutisen vuotta sitten.Paulus Markkula / Yle

 

Suuri osa hunajantuottajista toimii harrastusmielessä. Ammattimaisia tarhaajia on Suomessa noin sata.

– Jos mehiläisten hoitoa aikoo harjoittaa ammattina, täytyy pesiä olla vähintään 80–100, Hannu Luukinen kertoo.

Hänelläkin hunajantuotanto on sivutyö ja rakas harrastus. Palkkatyö löytyy Limingan seurakunnasta, jossa hän työskentelee toimistosihteerinä.

 

Mesikämmenien makeannälkä tarhojen kiusana

Pahimpia uhkia mehiläistarhoille ovat Suomessa kuitenkin viime vuosina olleet karhut, joiden aiheuttamien tuhojen hinnaksi lasketaan vuosittain noin 300 000 euroa.

Yksittäiselle tarhaajalle hunajan perässä meuhkaava mesikämmen saattaa Luukisen mukaan aiheuttaa jopa kymmenien tuhansien eurojen vahingot.

 

Karhu
Karhu oppii mehiläisten pesillä käymisen usein emoltaan.Pentti Kallinen

Pahimmat vahinkoalueet ovat Keski- ja Itä-Suomessa, jossa vahinkoja on kirjattu jo tällekin keväälle.

– Kaikki karhut eivät kuitenkaan ole hunajan perään, vaan karhu oppii pesillä käymisen yleensä emoltaan.

 


 

Kymijärvi I:n käyttö loppuu vuoden 2019 keväällä uuden voimalaitoksen valmistuessa, joten Lahti Energialla ei enää sen jälkeen ole tarvetta vanhan voimalan jäähdytykselle. Seesvaaran mukaan kiertoprosessia olisi silti ehkä mahdollista hyödyntää veden puhdistamisessa.


  

 

Norja harkitsee luonnonvaraveroa

kalankasvattajille - "Painaa ehdottomasti

lohiosakkeita"

 

   
 
Norja harkitsee luonnonvaraveroa kalankasvattajille
 - "Painaa ehdottomasti lohiosakkeita"
KUVA: BLOOMBERG NEWS
 
 
 

Norjassa harkitaan kalankasvattamojen

verotuksen kiristämistä.

 

Norjassa harkitaan uutta veroa kalankasvattajille luonnonvarojen käyttämisestä, maan talousministeriön lausunnossa todetaan.

 

"Hallitus tutkii ja mahdollisesti esittää luonnonvarojen käytöön kohdistuvaa veroa vuonna 2020. Vero on harkinnassa ilman yksityiskohtaista suunnitelmaa", talousministeriön tiedotteessa todetaan.

 

"Kyseessä on ehdottomasti veroesitys, joka painaa lohiosakkeita tänään. Odotamme poliittisen enemmistön kannattavan veron korottamista toimialalle. On liian aikaista tehdä johtopäätöksiä, mutta tämä voisi tarkoittaa veron 2-5 prosentin veronlisäystä", Sparebank 1 Marketsinanalyytikko Tore Tønseths sanoo Reutersille.

 

"On vaikea arvioida, miten tämä vaikuttaa tulevaisuudessa lohiyhtiöiden osakkeisiin, mutta epävarmuus tulevien tulosten osalta lisääntyy", analyytikko arvioi.

Norjan johtaviin tuottajiinkuuluvat esimerkiksi Marine HarvestSalmarLeroy SeafoodGrieg Seafood ja Norway Royal Salmon.

Maailman suurimpiin merenelävien jalostajiin lukeutuvan Marine Harvestin osake oli 3,6 prosentin laskussa 173,60 Norjan kruunussa Oslon pörssissämaanantaina päivällä.

Salmarin osake oli 7,1 prosentin, Leroy Seafoodin 5,7 prosentin Grieg Seafoodin 5,3 prosentin ja Norway Royal Salmonin 4,2 prosentin alamäessä.

 


 

Norjassa kassilohta ja kirjolohta kasvatetaan pääosin syvissä vuonoissa pitkin maan rannikkoa. Kala on maan toiseksi suurin vientiartikkeli öljyn ja kaasun jälkeen. Tilastoviranomaisten mukaan viennin arvo oli 63,7 miljardia Norjan kruunua vuonna 2016.


 

 

 

Maailman vesistöissä virtaa yhä enemmän

lääkeaineita - kukaan ei tiedä, miten ne

poistetaan

 

 

Lääkeaineet valuvat vesiin ja viemäreihin ihmisen läpi yhtälailla teollisuusmaissa kuin köyhissäkin oloissa. Lääkekertymät ovat vieneet tuhon partaalle lintulajin Aasiassa. Vaikutuksia ihmisiin on tutkittu vasta vähän.

 

Jäteveden käsittely
Vedenpuhdistamo
Vesa Sundqvist / Yle

Lääkkeistä on hyötyä ja haittaa. Ensikäyttäjä useimmiten paranee ja saa apua vaivoihinsa, mutta kemikaalien kierrätys vesistöissä on jo vaarallista niin ihmisille kuin koko ekosysteemille.

 

Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, kuinka Intiassa eräs korppikotkalaji on kadonnut lähes sukupuuttoon, koska vesistöön oli kertynyt suuria määriä tulehduskipulääkkeenä käytettävää diklofenaakkia. Ainakin Intiassa sen käyttö eläinten lääkkeenä on nyttemmin kielletty.

Vesistötutkimukseen erikoistunut Delftin Instituutti (siirryt toiseen palveluun)Hollannissa kertoo, että jo yli 10 000 kilometriä vesistöjä eri puolilla maailmaa on vakavasti kuormittunut diklofenaakki-kertymien takia. Aine on EU:n tarkkailulistalla.

Huolestuttavia määriä lääkeaineita löytyy Euroopassa mm. Keski-Englannista Aire-joesta ja maan pohjoisosasta Calder-joesta. Siellä selvitettiin viiden lääkeaineiden yleisyyttä.

Tutkija Lee Brown Leedsin yliopistosta(siirryt toiseen palveluun) kertoo, että heidän ottamissaan jokivesinäytteissä lähes puolessa esiintyi diklofenaakkia yli EU:n salliman määrän. Tuholaismyrkkyjä tavattiin vain kuudessa prosentissa näytteistä.

Yhdysvalloissa lääkepäästöjä on tutkittu itärannikon Hudson-joesta.(siirryt toiseen palveluun) Aineita löytyi kuuttatoista eri laatua.

 


 

Hudson River New Yorkissa.
Kalastaja Hudson Riverin rannalla New Yorkissa.Sebastian Gabriel / EPA
 

Tutkijoiden mukaan lääkeainepäästöjen oletetaan olevan korkeampia etenkin Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa, joissa laajakirjoisten antibioottien käyttö on teollisuusmaita yleisempää.

Ongelma on tunnistettu myös Suomessa. Tutkija Tiina Sikanen Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnasta muistuttaa, että Suomessa kunnalliset vedenpuhdistuslaitokset eivät pysty erottelemaan jätevesistä lääkeaineita. Puhdistamoilla käsitellään kiinteitä jätteitä ja fosfori- ja typpiravinteita.

Suomen ympäristökeskus Syke(siirryt toiseen palveluun) on aloittanut selvityksen, jossa tutkitaan vedenpuhdistuksen mahdollisuuksia jo sairaaloissa ja muissa hoitolaitoksissa.

 


 

Alustavien tulosten perusteella estrogeenihormonia kertyy jätevedenpuhdistamoille muutamia kiloja vuodessa, tulehduskipulääke diklofenaakkia 20-40 kiloa ja parasetamolia jopa 900-3 000 kiloa vuodessa. Tutkija Sikasen mukaan farmasian tiedekunnassa etsitään keinoja lääkkeiden koko elinkaaren muuttamiseen. Vasta alussa on tutkimustyö, onko mahdollista valmistaa ympäristössä nopeammin ja vaarattomammaksi hajoavia lääkeaineita.


 

 

 

Lupaavia tutkimustuloksia Britanniasta:

Muovipussien määrä kääntynyt vihdoin

laskuun Pohjanmeressä

 

 

Tutkijoiden mukaan tulokset osoittavat, että harkitsevalla muovinkäytöllä voi saada aikaan suuria muutoksia.

 

 

Muovijäte
Troolareiden verkkoja huutoutuneena meressä
AOP

Torstaina tutkijoilla oli vihdoin jotain hyvääkin kerrottavaa maailman merien tilasta: taistelu muovipusseja vastaan näyttää tuottavan tuloksia.

 

Brittitutkimuksen mukaan muovipussien määrä(siirryt toiseen palveluun) Britanniaa ympäröivissä merissä on kääntynyt selvään laskuun.

Vielä ennen vuotta 2010 niiden Pohjanmerellä liikkuvien kalastusalusten, joiden trooleihin osui vähintään yksi muovipussi, osuus oli noin 40 prosenttia kaikista aluksista. Nyt muovipusseja löytyi enää 16 prosentin trooleista.

Muutos on merkittävä, sillä tutkimustulosten perusteella muovipussien määrä olisi yli puolittunut viime vuosikymmenten keskiarvosta.

 

Muovimaksut tehoavat?

Tutkijat pitävät lupaavien tulosten syynä esimerkiksi muovipussimaksuja, jotka monet maat ovat ottaneet käyttöön vuoden 2003 jälkeen. Esimerkiksi Irlanti, Tanska, Ranska ja Britannia ovat pyrkineet rajoittamaan muovipussien käyttöä aktiivisesti lainsäädännöllä.

– Näiden valtioiden toimet ovat johtaneet siihen, että muovipusseja käytetään vähemmän, ja niitä päätyy myös vähemmän mereen, tutkimusryhmän Thomas Maes kommentoi Thomson Reuters Foundationille.

– Jos mietimme vähän tarkemmin jokapäiväisten muovien käyttöä, voimme saada aikaan suuria muutoksia, hän sanoi.

YK:n tilastojen mukaan mereen päätyy tällä hetkellä noin 8 miljoonaa tonnia muoviroskaa vuosittain. Viime marraskuussa lähes 200 maata(siirryt toiseen palveluun) lupasi ryhtyä toimiin muoviroskan vähentämiseksi.

Vaikka raportin mukaan muovin määrä on kääntynyt laskuun, kalastukseen liittyvän roskan määrä on lisääntynyt.

 

Itämeren tilanteesta useita tutkimuksia

Suomessa Suomen ympäristökeskus (Syke) tutkii muoviroskan määrää ja esiintymistä Itämeressä. Käynnissä on tälläkin hetkellä useita tutkimushankkeita. Niissä selvitetään esimerkiksi muovijätteen reittejä Itämereen ja sitä, miten kotimaisten valmistajien biohajoavat pakkausmateriaalit hajoavat meressä.

Tarkkaa tietoa siitä, paljonko muovia Itämeressä on, ei vielä ole.

Tällä hetkellä muovin määrää Itämeressä arvioitaan rantaroska-aineiston sekä meren pohjalla olevan roskan määrän perusteella.

Tänä vuonna päättyvän Blastic-hankkeen(siirryt toiseen palveluun) on tarkoitus selvittää keinoja, joilla roskan päätymistä Itämereen voidaan vähentää, ja jakaa siitä tietoa esimerkiksi kunnille.

 


 

Syken erikoistutkija Outi Setälä kertoo, että Suomessa rannikoille kertyvän muovin määrää on selvitetty systemaattisesti vasta vuodesta 2012 lähtien. Toistaiseksi on vaikeaa arvioida, onko muovijätteen määrä kasvamassa vai vähentymässä, koska seuranta-ajanjakso on niin lyhyt. Myöskään merenpohjien roskamääristä ei ole tietoa.


 

 

 

Jokainen suomalainen pistää vuosittain

sekajätteisiin useita kymmeniä kiloja muovia

– näin lajittelet muovin oikein

 

 

Jokainen suomalainen kierrätti muovia viime vuonna runsaan kilon verran. Yli 65 prosenttia kerätystä muovista kelpaa jatkojalostukseen.

 

PEKKA PEURA

Jokainen suomalainen pistää vuosittain sekajätteisiin useita kymmeniä kiloja muovia – näin lajittelet muovin oikein

Tässä kuvassa on nelihenkisen perheen sattumanvaraisena päivänä tuottama muovijäte. Korkit, kannet ja pullojen pumppuosat tulee irrottaa pakkauksista, sillä ne ovat usein eri muovilaatuja. Jos niitä ei erotella, osa muovista päätyy koneellisen lajittelun päätteeksi väärään ryhmään.

Silja Aitoaho | Aamulehti

 
 

Harvan suomalaisen taloyhtiön roskakatoksesta löytyy erillistä keräysastiaa muovijätteelle. Jokainen suomalainen kierrätti muovia runsaan kilon verran viime vuonna. Suurin osa kotitalouksien muoviroskasta päätyy yhä sekajätteeseen ja sieltä jätevoimaloihin.

 

Jätehuolto on ollut viime vuosina Suomessa voimakkaassa myllerryksessä. Vuosi 2017 oli ensimmäinen vuosi, jolloin eri puolilla maata käyttöön otetut 500 Rinki-ekopistettä olivat toiminnassa koko vuoden ajan. Niiden kautta muovia kerättiin noin kilon verran per suomalainen.

Lisäksi viime vuonna joillakin paikkakunnilla aloitettiin kiinteistökohtainen muovipakkausten kierrätys, jonka kautta muovia kerättiin noin parisataa grammaa per kansalainen.

–Hyvä alku, mutta ei riitä vielä mihinkään, arvioi Suomen Uusiomuovi Oy:n toimitusjohtaja Vesa Soini.

 

Hänen mukaansa Suomi ei selviä Euroopan unionin asettamista velvoitteista, jos muovin kierrätystä ei nykytasosta tehosteta.

 

EU linjasi kiertotalouspaketissa joulukuussa 2017, että vuonna 2025 sen jäsenvaltiot kierrättävät puolet muovipakkauksista.

–Kuluttajapakkauskeräys pitää tulevan kahdeksan vuoden aikana moninkertaistaa. Tähän ei päästä pelkästään aluekeräysjärjestelmällä vaan lisäksi tarvitaan kiinteistökohtaista keräystä.

Soinin mukaan maailmalta on saatu näyttöä siitä, että kun keräysmahdollisuus on omassa roskakatoksessa, muovia ja muuta lajiteltua jätettä saadaan kerätyksi huomattavasti isompia määriä.

Tällä hetkellä kiinteistökohtaista muovin kierrätystä on vain murto-osassa kiinteistöjä, lähinnä suurimmissa kaupungeissa ja suurimmissa taloyhtiöissä.

–Eniten muovia kerätään pääkaupunkiseudulla, jossa muovinkeräysastia on käytössä muutamissa tuhansissa kiinteistöissä, arvioi kuntien jätelaitoksia edustavan Suomen Kiertovoima ry:n kehityspäällikkö Timo Hämäläinen.

 

Muovin kierrätysjärjestelyt vaihtelevat alueittain. Joillain paikkakunnilla jätehuoltomääräykset velvoittavat suurimmat asuinkiinteistöt keräämään muovipakkaukset. Useimmilla paikkakunnilla keräys perustuu vapaaehtoisuuteen, joko niin että kunnallinen jätelaitos järjestää keräyksen tai niin, että yksityiset jäteyrittäjät tarvittaessa tarjoavat kiinteistölle palvelua, johon liittyy muovinkeräysastia.

–Jokainen suomalainen pistää vuosittain sekajätteisiin useita kymmeniä kiloja muovia, joten keräyspotentiaalia kyllä olisi, Hämäläinen sanoo.

 

Hän korostaa, että muovipakkausten erilliskeräys on alkanut Suomessa vasta puolitoista vuotta sitten, samoin kuin kerätyn muovijätteen käsittely raaka-aineeksi.

–Kyse on monella tavalla vasta rakenteilla olevasta järjestelmästä, jonka suurin pullonkaula eivät ole kansalaiset vaan se, mitä muovijätteelle tapahtuu sen jälkeen, kun asukas heittää muoviroskansa jäteastiaan, Hämäläinen sanoo.

–Muovi on yleisnimike varsin erityyppisille materiaaleille, jotka ovat kaupassa myytävissä pakkauksissa iloisesti sekaisin.

Juuri tämä sekalaisuus on hänen mukaansa merkittävä rajoite muovin kierrätyksessä: se miten muovijätettä voidaan jalostuslaitoksessa erotella riittävän puhtaasti ja jalostaa se niin laadukkaaksi raaka-aineeksi, että teollisuus pystyy sitä hyödyntämään.

Soini näkee asian toisin. Hänen mukaansa muovipakkausten kierrätyksen pullonkaula on nimenomaan keräysmäärän pienuus.

–Minun tietojeni mukaan kierrätysraaka-aineen kysyntä ylittää tarjonnan. Tällä hetkellä kuluttajilta kerätyistä muovipakkauksista yli 65 prosenttia saadaan jalostettua kierrätykseen.

 

Muovinkeräykseen ei saa laittaa pvc-muovia.

Yksittäisen taloyhtiön jätekatoksessa voi olla vaikeaa tietää, kuinka ekologista tai taloudellista muovin kierrätys on, saati sitä, kuinka iso osa jatkojalostukseen päätyvästä muovista päätyy lopulta muovituotteiksi.

Kuluttajan ja tavallisen asukkaan kannattaisi Hämäläisen mukaan ajatella kiinteistökohtaista muovinkierrätystä ennen kaikkea niin, että siihen ryhtyvät ovat kiertotalouden edelläkävijöitä. Yksittäisen asukkaan jätemaksuihin erillinen muovinkeräysastia ei hänen mukaansa suuresti vaikuta.

–Muovinkeräys ei välttämättä tarkoita säästöä asukkaalle. Yleisesti voidaan sanoa, että viime vuosina jätehuollon kustannukset asiakasta kohti eivät ole nousseet, vaikka jätteiden kierrätys ja hyödyntäminen on edistynyt.

Esimerkiksi vuonna 2016 jätehuolto maksoi keskimäärin 65 euroa kerrostaloasukkaalle, 86 euroa rivitaloasukkaalle ja 93 euroa omakotitalossa asuvalle.

–Yleensä muovipakkausten keräyksellä on voitu alentaa kiinteistön jätehuoltomaksuja, koska tuottajayhteisö maksaa kerätyn materiaalin jalostuskustannukset. Taloyhtiön taloudenpidon kannalta kyse ei kuitenkaan ole merkittävistä summista.

Luonnon kannalta kierrätys on joka tapauksessa parempi vaihtoehto, hän korostaa.

–Kaikkien näkemieni selvitysten mukaan on ekologisempaa lajitella muovipakkaukset muovinkeräykseen kuin laittaa ne sekajätteisiin. Vain silloin, kun muoviastia on niin likainen, että sen huuhtelu vaatisi lämmintä vettä, sen oikea paikka on sekajätteessä.

 

Näin lajittelet muovin oikein

 

Saa laittaa muovinkeräykseen:

Kotitalouden kuivat, tyhjät, puhtaat ja pantittomat muovipakkaukset.

Elintarvikkeiden muoviset pakkaukset: jugurttipurkit, margariinirasiat, leikkele-, juusto- ja valmisruokapakkaukset.

Pesuaine-, shampoo- saippuapakkaukset.

Muovikassit, -pussit ja -kääreet.

Muovipurkit, -kanisterit ja -pullot (mieluiten litistettynä).

Irrota kannet ja korkit pakkauksista. Älä laita erilaisia muovipurkkeja kierrätykseen sisäkkäin pinottuna.

Ei saa laittaa muovinkeräykseen:

Likaisia muovipakkauksia. Esimerkiksi marinoitujen broilerinsuikaleiden rasian oikea paikka on sekajätteissä.

Sekajätettä.

PVC-pakkauksia.

Yritysten muovipakkauksia.

Vaarallisten aineiden jäämiä tai painetta sisältävät pakkaukset (mm. maalit, kemikaalit, öljyt, lääkkeet) tulee viedä vaarallisten jätteiden vastaanottopisteeseen.

Lähde: Suomen Uusiomuovi Oy

 


 

–Taloudellinen järki tulee pitkällä aikavälillä siitä, että kierrätetystä muovista voidaan jalostaa niin laadukkaita raaka-aineita, että teollisuus haluaa niistä maksaa. Mitä paremmin keräysketju toimii, sitä enemmän se tuottaa rahaa, jolla keräystä voidaan kehittää, Hämäläinen sanoo. Samoin asian näkee Vesa Soini. Hänen mukaansa muovipakkaukset ja niiden kierrätys herättävät ihmisissä paljon kysymyksiä.


 

 

 

Jokainen suomalainen pistää vuosittain

sekajätteisiin useita kymmeniä kiloja muovia

– näin lajittelet muovin oikein

 

 

Jokainen suomalainen kierrätti muovia viime vuonna runsaan kilon verran. Yli 65 prosenttia kerätystä muovista kelpaa jatkojalostukseen.

 

PEKKA PEURA

Jokainen suomalainen pistää vuosittain sekajätteisiin useita kymmeniä kiloja muovia – näin lajittelet muovin oikein

Tässä kuvassa on nelihenkisen perheen sattumanvaraisena päivänä tuottama muovijäte. Korkit, kannet ja pullojen pumppuosat tulee irrottaa pakkauksista, sillä ne ovat usein eri muovilaatuja. Jos niitä ei erotella, osa muovista päätyy koneellisen lajittelun päätteeksi väärään ryhmään.

Silja Aitoaho | Aamulehti

 
 

Harvan suomalaisen taloyhtiön roskakatoksesta löytyy erillistä keräysastiaa muovijätteelle. Jokainen suomalainen kierrätti muovia runsaan kilon verran viime vuonna. Suurin osa kotitalouksien muoviroskasta päätyy yhä sekajätteeseen ja sieltä jätevoimaloihin.

 

Jätehuolto on ollut viime vuosina Suomessa voimakkaassa myllerryksessä. Vuosi 2017 oli ensimmäinen vuosi, jolloin eri puolilla maata käyttöön otetut 500 Rinki-ekopistettä olivat toiminnassa koko vuoden ajan. Niiden kautta muovia kerättiin noin kilon verran per suomalainen.

Lisäksi viime vuonna joillakin paikkakunnilla aloitettiin kiinteistökohtainen muovipakkausten kierrätys, jonka kautta muovia kerättiin noin parisataa grammaa per kansalainen.

–Hyvä alku, mutta ei riitä vielä mihinkään, arvioi Suomen Uusiomuovi Oy:n toimitusjohtaja Vesa Soini.

 

Hänen mukaansa Suomi ei selviä Euroopan unionin asettamista velvoitteista, jos muovin kierrätystä ei nykytasosta tehosteta.

 

EU linjasi kiertotalouspaketissa joulukuussa 2017, että vuonna 2025 sen jäsenvaltiot kierrättävät puolet muovipakkauksista.

–Kuluttajapakkauskeräys pitää tulevan kahdeksan vuoden aikana moninkertaistaa. Tähän ei päästä pelkästään aluekeräysjärjestelmällä vaan lisäksi tarvitaan kiinteistökohtaista keräystä.

Soinin mukaan maailmalta on saatu näyttöä siitä, että kun keräysmahdollisuus on omassa roskakatoksessa, muovia ja muuta lajiteltua jätettä saadaan kerätyksi huomattavasti isompia määriä.

Tällä hetkellä kiinteistökohtaista muovin kierrätystä on vain murto-osassa kiinteistöjä, lähinnä suurimmissa kaupungeissa ja suurimmissa taloyhtiöissä.

–Eniten muovia kerätään pääkaupunkiseudulla, jossa muovinkeräysastia on käytössä muutamissa tuhansissa kiinteistöissä, arvioi kuntien jätelaitoksia edustavan Suomen Kiertovoima ry:n kehityspäällikkö Timo Hämäläinen.

 

Muovin kierrätysjärjestelyt vaihtelevat alueittain. Joillain paikkakunnilla jätehuoltomääräykset velvoittavat suurimmat asuinkiinteistöt keräämään muovipakkaukset. Useimmilla paikkakunnilla keräys perustuu vapaaehtoisuuteen, joko niin että kunnallinen jätelaitos järjestää keräyksen tai niin, että yksityiset jäteyrittäjät tarvittaessa tarjoavat kiinteistölle palvelua, johon liittyy muovinkeräysastia.

–Jokainen suomalainen pistää vuosittain sekajätteisiin useita kymmeniä kiloja muovia, joten keräyspotentiaalia kyllä olisi, Hämäläinen sanoo.

 

Hän korostaa, että muovipakkausten erilliskeräys on alkanut Suomessa vasta puolitoista vuotta sitten, samoin kuin kerätyn muovijätteen käsittely raaka-aineeksi.

–Kyse on monella tavalla vasta rakenteilla olevasta järjestelmästä, jonka suurin pullonkaula eivät ole kansalaiset vaan se, mitä muovijätteelle tapahtuu sen jälkeen, kun asukas heittää muoviroskansa jäteastiaan, Hämäläinen sanoo.

–Muovi on yleisnimike varsin erityyppisille materiaaleille, jotka ovat kaupassa myytävissä pakkauksissa iloisesti sekaisin.

Juuri tämä sekalaisuus on hänen mukaansa merkittävä rajoite muovin kierrätyksessä: se miten muovijätettä voidaan jalostuslaitoksessa erotella riittävän puhtaasti ja jalostaa se niin laadukkaaksi raaka-aineeksi, että teollisuus pystyy sitä hyödyntämään.

Soini näkee asian toisin. Hänen mukaansa muovipakkausten kierrätyksen pullonkaula on nimenomaan keräysmäärän pienuus.

–Minun tietojeni mukaan kierrätysraaka-aineen kysyntä ylittää tarjonnan. Tällä hetkellä kuluttajilta kerätyistä muovipakkauksista yli 65 prosenttia saadaan jalostettua kierrätykseen.

 

Muovinkeräykseen ei saa laittaa pvc-muovia.

Yksittäisen taloyhtiön jätekatoksessa voi olla vaikeaa tietää, kuinka ekologista tai taloudellista muovin kierrätys on, saati sitä, kuinka iso osa jatkojalostukseen päätyvästä muovista päätyy lopulta muovituotteiksi.

Kuluttajan ja tavallisen asukkaan kannattaisi Hämäläisen mukaan ajatella kiinteistökohtaista muovinkierrätystä ennen kaikkea niin, että siihen ryhtyvät ovat kiertotalouden edelläkävijöitä. Yksittäisen asukkaan jätemaksuihin erillinen muovinkeräysastia ei hänen mukaansa suuresti vaikuta.

–Muovinkeräys ei välttämättä tarkoita säästöä asukkaalle. Yleisesti voidaan sanoa, että viime vuosina jätehuollon kustannukset asiakasta kohti eivät ole nousseet, vaikka jätteiden kierrätys ja hyödyntäminen on edistynyt.

Esimerkiksi vuonna 2016 jätehuolto maksoi keskimäärin 65 euroa kerrostaloasukkaalle, 86 euroa rivitaloasukkaalle ja 93 euroa omakotitalossa asuvalle.

–Yleensä muovipakkausten keräyksellä on voitu alentaa kiinteistön jätehuoltomaksuja, koska tuottajayhteisö maksaa kerätyn materiaalin jalostuskustannukset. Taloyhtiön taloudenpidon kannalta kyse ei kuitenkaan ole merkittävistä summista.

Luonnon kannalta kierrätys on joka tapauksessa parempi vaihtoehto, hän korostaa.

–Kaikkien näkemieni selvitysten mukaan on ekologisempaa lajitella muovipakkaukset muovinkeräykseen kuin laittaa ne sekajätteisiin. Vain silloin, kun muoviastia on niin likainen, että sen huuhtelu vaatisi lämmintä vettä, sen oikea paikka on sekajätteessä.

 

Näin lajittelet muovin oikein

 

Saa laittaa muovinkeräykseen:

Kotitalouden kuivat, tyhjät, puhtaat ja pantittomat muovipakkaukset.

Elintarvikkeiden muoviset pakkaukset: jugurttipurkit, margariinirasiat, leikkele-, juusto- ja valmisruokapakkaukset.

Pesuaine-, shampoo- saippuapakkaukset.

Muovikassit, -pussit ja -kääreet.

Muovipurkit, -kanisterit ja -pullot (mieluiten litistettynä).

Irrota kannet ja korkit pakkauksista. Älä laita erilaisia muovipurkkeja kierrätykseen sisäkkäin pinottuna.

Ei saa laittaa muovinkeräykseen:

Likaisia muovipakkauksia. Esimerkiksi marinoitujen broilerinsuikaleiden rasian oikea paikka on sekajätteissä.

Sekajätettä.

PVC-pakkauksia.

Yritysten muovipakkauksia.

Vaarallisten aineiden jäämiä tai painetta sisältävät pakkaukset (mm. maalit, kemikaalit, öljyt, lääkkeet) tulee viedä vaarallisten jätteiden vastaanottopisteeseen.

Lähde: Suomen Uusiomuovi Oy

 


 

Mikäli tällainen uudenlainen ekosysteemi onnistutaan luomaan Ahvenanmaalle, se toimisi suomalaisille yrityksille ainutlaatuisena kokeilualustana. Hankkeen toivotaan houkuttelevan myös ulkomaalaisia yrityksiä testaamaan uusia palveluitaan Ahvenanmaalla.


  

 

Ahvenanmaasta Suomen seuraava

vientimenestys? Maakunta siirtyy

uusiutuvaan energiaan, ja malli halutaan

myydä Kiinaan ja Intiaan

 

Maakunnasta kaavaillaan joustavan energiajärjestelmän testialuetta. Päämääränä on, että vuoteen 2025 mennessä Ahvenanmaa tuottaa kaiken tarvitsemansa energian uusiutuvilla luonnonvaroilla.

 

Uusiutuvat energialähteet

Tuulivoimala Ahvenanmaalla
Ahvenanmaalle aiotaan rakentaa lisää tuulivoimaloita.Ulf Weman / Yle
 

Ahvenanmaasta puuhataan kovaa vauhtia Suomen näyteikkunaa vihreään tulevaisuuteen.

Maakunta pyrkii luopumaan fossiilisten energialähteiden käytöstä ja siirtymään kokonaan uusiutuvaan energiaan vuoteen 2025 mennessä. Mikäli tässä onnistutaan, Ahvenanmaan malli halutaan myydä Kiinan ja Intian kaltaisille kehittyville markkinoille.

 

Maakunnan uudeksi perusvoimaratkaisuksi kaavaillaan tuulivoimaa, jota täydennettäisiin aurinko- ja bioenergialla.

Tällä hetkellä yli 70 prosenttia Ahvenanmaan tarvitsemasta sähköstä tuodaan yhdellä kaapelilla Ruotsista. Ahvenanmaan maakuntahallituksen päämäärä on, että tulevaisuudessa tätä kaapelia ei enää tarvittaisi.

– Täydellisen omavaraisuuden saavuttaminen on suuri haaste. Tällaiselle ratkaisulle on kysyntää maailmalla. Etenkin Kiinassa ja Intiassa, mutta myös Yhdysvalloissa, kertoo hanketta koordinoivan Click Innovation -yhtiön toimitusjohtaja Tommy Jacobson.

Suomessa moni kunta lienee kiinnostunut Ahvenanmaan ratkaisuista.

Manner-Suomessa 39 kuntaa on asettanut tavoitteekseen 80 prosentin päästövähennykset vuoden 2007 tasosta. Tähän pyritään vuoteen 2030 mennessä.

 

Saaret kiinnostavat

Ilmastonmuutoksen aikakaudella saaret ovat alkaneet kiinnostaa uusien energiaratkaisujen kokeilualustoina. Ajatus on, että saarella hyväksi havaitut ratkaisut voidaan myöhemmin siirtää isompaan mittakaavaan mantereelle.

Asiantuntijoiden mukaan Ahvenanmaa on hyvä testialue, sillä sieltä löytyy täysin toimiva, monipuolinen yhteiskunta. Vajaan 30 000 asukkaan maakunnan suhdeluku Manner-Suomeen on 1:200.

– Jos hankkeessa on piileviä ongelmia, ne paljastuvat Ahvenanmaan kokoluokassa. Sitä pienemmillä saarilla tehtävät kokeilut eivät välttämättä vielä kerro, onnistuuko ratkaisujen siirtäminen mantereelle, arvioi työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Pentti Puhakka.

Esimerkiksi Tanskassa sijaitseva Samsøn saari saa jo nyt liikennettä lukuunottamatta kaiken tarvitsemansa energian uusiutuvista lähteistä: tuulesta, auringosta ja biomassasta. Samsøn reseptistä voi lukea lisää tästä Ylen jutusta.

Samsøn menestystarina perustuu kuitenkin pitkälti voimaloiden yhteisomistukseen. Sellaista on vaikea siirtää selvästi isompaan mittaluokkaan.

Ahvenanmaalle kaavailtavien voimaloiden tuleva omistuspohja on toistaiseksi auki. Click Innovation -yhtiön Jacobson uskoo, että asukkaiden yhteisomistus voi tulla kyseeseen myös Ahvenanmaalla.

– Energiayhteisöissä on vielä tiettyjä lainsäädännöllisiä esteitä, jotka vaikeuttavat ihmisten ryhtymistä osuuskuntamaisiksi tuottajiksi. Mutta ilman muuta se parantaisi energialaitosten hyväksyttävyyttä asukkaiden keskuudessa, Jacobson arvioi.

 

lehmiä
Tanskalaisella Samsøn saarella tuulivoima on mahdollistanut energiaomavaraisuuden.Antti Haanpää / Yle

 

Lisää joustoa älykkäästä verkosta

Siirtyminen tuulivoimaan ei ole kuitenkaan helppoa edes Ahvenanmaan kaltaisella tuulisella seudulla.

Ongelma on se, miten tasataan sääolosuhteiden ja vuodenaikojen vaihtelun aiheuttamia tuotanto- ja kulutushuippuja. Joulukinkkua ei voi edelleenkään paistaa kesällä tuotetulla aurinkosähköllä, sillä energian varaaminen näin pitkäksi aikaa ei ole nykyteknologialla mahdollista.

Ratkaisuksi ongelmaan Ahvenanmaalla aiotaan kokeilla joustavaa energiajärjestelmää, joka reagoi reaaliajassa tarjolla olevan sähkön määrään.

Älykkään energiaverkon perusajatus on parantaa tiedonkulkua energiaa tuottavien ja sitä kuluttavien yksiköiden välillä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun pilvi menee aurinkopaneelin eteen, sähkönkäyttäjän kotona jokin juuri sillä hetkellä vähemmän tärkeä laite napsahtaa pois päältä. Kaikkien pakastimien ja lämmityslaitteiden ei tarvitse olla päällä koko ajan.

Päästäkseen irti fossiilisista energialähteistä Ahvenanmaan täytyy myös pystyä varastoimaan tarjolla olevaa energiaa silloin, kun sitä on.

Laskelmien mukaan Ahvenanmaalla on vuodessa keskimäärin vain kuutisen päivää, jolloin uusiutuvat energialähteet eivät tuota tarpeeksi sähköä.

– Se on vajaa viikko, kun aurinkoa tai tuulta ei ole tarpeeksi. Tällöin joudumme turvautumaan biokaasuun tai johonkin muuhun ratkaisuun, arvioi hanketta Ahvenanmaan maakuntahallituksessa vetävä Johnny Lindström.

Työ- ja elinkeinoministeriön Pentti Puhakka sanoo, että esimerkiksi vanhoja kaivoksia voidaan hyödyntää energian taltioimiseen.

– Silloin kun energiaa ei tarvita, sillä voidaan siirtää vesimassoja ylemmäs. Niihin varastoitunut energia voidaan myöhemmin hyödyntää vesivoimana.

 

Sähkö muuttuu palveluksi

Ahvenanmaalla kunnianhimoinen päämäärä on muuttaa asukkaiden ja yritysten tapaa suhtautua energiaan.

Tulevaisuudessa asukas ostaisi kilowattien sijaan palvelun: esimerkiksi tietyn lämpötilan asuntoonsa tai tietyn määrän saunakertoja viikossa.

Click Innovation -yhtiön Tommy Jacobson vertaa tätä tietoliikenneyhteyksissä tapahtuneeseen muutokseen.

– Enää ei puhuta megatavuista vaan palveluista. Ihmiset maksavat Netflixin käytöstä, koska he haluavat katsoa elokuvia. Heitä eivät niin kiinnosta sen vaatimat datamäärät. Sama kehitys tulee tapahtumaan energian kanssa, Jacobson sanoo.

Aikataulu on kuitenkin haastava.

– Meidän on oltava hyvin pitkällä vuoteen 2025 mennessä. Jos täysin itsenäinen ja täysin uusiutuvaan energiaan perustuva järjestelmä saadaan toimintaan vasta 2030, se ei välttämättä enää ole ainutlaatuinen ympäristö. Samanlaisia kokeiluja on käynnissä muuallakin, Jacobson sanoo.


 

Raakku eli jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera) on satoja miljoonia vuosia vanha laji, vanhempi kuin Atlantin valtameri. Raakut voivat elää jopa yli 200-vuotiaaksi, mutta ne viihtyvät vain puhdasvetisissä joissa ja puroissa.


 

 

Raakku, Suomen vanhin eläin, on kuolemassa

sukupuuttoon

 

 | HELSINKI

 
 

Jokihelmisimpukat eli raakut voivat huonosti Suomen joissa. Pelastustoimiin on nyt ryhdytty ja Konnevedellä Keski-Suomessa raakkuja kuntoutetaan tutkimuslaitoksessa. Miten ja miksi ne ovat sinne päätyneet ja miten niitä hoidetaan?

 

Ne säilyvät lisääntymiskykyisinä koko ikänsä, mutta tarvitsevat isäntäkaloikseen lohen tai taimenen ja kasvualustakseen puhtaan joen pohjan.

 

Makean veden simpukat ovat erittäin uhanalaisia

 

Raakkuja altaassa Konnevedellä
Jokihelmisimpukat ovat kuolemassa sukupuuttoon Kuva: Jouni Taskinen
 
 

Makean veden simpukat ovat maailmanlaajuisesti eräs kaikkein uhanalaisin ryhmä. Monet lajit ovat kuolemassa sukupuuttoon ja osittain vähän vaivihkaa, koska ne ovat niin huomaamattomia.

Suomessa on viime vuosina on selvitetty jokien tilannetta ja havaittu yllätyksenä, että joissa ei enää ole nuoria simpukoita. Aikoinaan joet ja merenlahdet ovat olleet täynnä raakkua.

– Lohi- ja taimenkannat ovat aika huonossa kunnossa, jolloin jokihelmisimpukalla ei ole isäntää, selvittää professori Jouni Taskinen Jyväskylän yliopistosta.

– Vielä huolestuttavampaa on se, että simpukoiden lisääntyminen on hyvin heikkoa, vaikka isäntäkaloja olisikin, Taskinen jatkaa. Vanhoja simpukoita saattaa löytyä, mutta nuoria simpukoita ei enää ilmesty.

Raakut kykenevät ruokailemaan ainoastaan virtaavassa vedessä ja ne tarvitsevat uutta, virtaavaa vettä koko elämänsä ajan.

Simpukan poikaset hautautuvat kalasta pudotessaan pohjasoraan ja jos pohjalla on paljon lietettä, ne eivät saa ravintoa ja kuolevat.

 

Raakut ovat tärkeitä elementtejä veden ekosysteemissä.

– Raakuilla on erittäin suuri merkitys jokiveden puhdistajina, Taskinen painottaa. Yksi raakku suodattaa vuorokaudessa kymmeniä litroja vettä.

– Raakut myös ruokkivat veden hyönteisiä, jotka ovat puolestaan kalojen ruokaa. Eli tavallaan ne myös elättävät kaloja.

Professori Taskisen mukaan raakut voivat myös edistää kalojen kasvua ehkäisemällä kalatautien tarttumista niiden isäntäkaloihin.

 

Konneveden kuntoutuslaitos

 


 

Raakkuja syötetään tutkimusasemalla
Konnevedellä pelastetaan raakkuja Kuva: Minna Pyykkö
 
 

Jokihelmisimpukka rauhoitettiin Suomessa vuonna 1955 ensimmäisenä selkärangattomana. Niiden tilanne on kuitenkin huono, vaikka se on ollut rauhoitettuna jo yli kuusikymmentä vuotta. Tutkimusavustaja Hanna Suonio hoitaa pelastettuja raakkuja Konneveden tutkimuslaitoksessa.

 

– Toimme ensimmäiset simpukat Konnevedelle Mustionjoelta, missä niiden tila oli todella huono.

– Terve simpukka vetää kuoret kiinni heti, kun siihen koskee, mutta nämä eivät reagoineet mihinkään, Hanna Suonio selvittää. Simpukat olivat jopa kokonaan peittyneet lietekerroksen alle ja jääneet näin ilman ravintoa.

Myöhemmin simpukoita on tullut lisää Ähtävänjoelta, Karvianjoelta ja Isojoelta. Jokaisella eri joesta tuodulla populaatiolla on tutkimuslaitoksessa oma altaansa.

– Eri populaatioissa näyttäisi olevan eroja esimerkiksi siinä, kuinka aktiivisesti ne hautautuvat soraan, Hanna kertoo. Esimerkiksi Mustionjoen raakut eivät juurikaan hautaudu ja ne ovat pienempiä kuin Karvianjoen ja Isojoen raakut. Ja Ähtävänjoen yksilöt ovat aina kamalan nälkäisiä!

 

Raakkuja pelastetaan nyt Suomessa ensimmäistä kertaa.

Konneveden raakut ovat kaikki yli satavuotiaita, ehkä jopa 140-vuotiaita. Niiden olot ovat kotijoissa niin huonot, että ne eivät pysty lisääntymään siellä. Samoissa joissa on myös raakkujen kuolleisuus noussut huolestuttavasti.

– Tämä on oikeastaan ainut keino, jota voidaan enää yrittää näiden populaation pelastamiseksi.

Raakuista tiedetään vielä aika vähän, joten Konnevedellä ollaan ihan aitiopaikalla oppimaan niiden käyttäytymisestä. Jokihelmisimpukoilla näyttäisi olevan jonkinlainen kyky aistia ympäristössä tapahtuvia muutoksia, muutakin kuin valo tai veden lämpötila.

– Jostain ne tuntuvat esimerkiksi tietävän milloin on ruoka-aika ja ne selvästi odottavat ruokaa. Kuoret ovat enemmän auki ja suodatuselimet, sifot, ovat näkyvissä, Hanna selvittää.

 

Raakkuja Pohjois-Suomesta
Nälkäinen raakku on enemmän auki Kuva: Mikko Ranta
 

– Jollain tavalla ne myös tunnistavat sen, missä lajikumppaneita on. Ehkä sillä oli jotain tekemistä niiden lisääntymiskäyttäytymisen kanssa.

– Viime keväänä ne alkoivat hakeutua ryhmiin lähemmäs toisiaan. Ja syksyllä, kun vedet viilenivät, niin ne hakeutuivat taas hajalleen.

 

Raakuilla ei ole kiire.

Hanna Suonio kertoo, että Konneveden raakut ovat jo paljon aktiivisempia – jos nyt simpukan liikettä voi sanoa aktiiviseksi. Raakuilla on vahva jalka, millä ne ankkuroivat itsensä soraan ja liikkuvat.

– Liikkumisen huomaa siitä, että ne ovat auranneet polkuja hiekkaan, missä ne ovat saattaneet yön aikana liikkua noin 20–30 cm.

Altaissa on myös simpukoita, jotka eivät ole juuri liikahtaneet viimeisen vuoden aikana. Mihinkäs sitä kiirehtii, valmiissa maailmassa...

Tämän syksyn toukat matkustavat Konnevedeltä jatkokasvatukseen Norjaan, missä on paremmat ja isommat tilat. Mutta toki Suomessakin koko ajan tähdätään poikaskasvatukseen.

Konneveden raakkujen elinaikana on maailmassa ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Maisemat ovat muuttuneet, talojen isännät ja emännät ehtineet vaihtua moneen kertaan ja hevosetkin autoihin. Joen pohjassa on kuitenkin möllöttänyt sama vanha, kiireetön raakku kaikki nämä vuodet.

Mutta nyt olisi pikkuisen kiire – lisääntymään nimittäin... Tutkimushankkeen johtaja Jouni Taskinen on toiveikas.

– Edelleen Pohjois-Suomessa on yksi puro, jossa on jäljellä valtava raakkumäärä, Taskinen kertoo. Esiintymässä on 15 000 raakkua. Ja niitä on siinä joessa kolmessa kerroksessa.

Maailmalla on myös innostuttu palauttamaan jokia luonnontilaan ja hankkeita on vireillä useampia. Ehkä ne tulevat vaikuttamaan myös jokien simpukoihin.

– Ei sitä ainakaan voi heittää pyyhettä kehään. Vanha sanonta – niin kauan kuin on elämää, on toivoa, Taskinen vakuuttaa.

Raakkuihin kävi tutustumassa Konneveden tutkimusasemalla Keski- Suomessa toimittaja Minna Pyykkö.

 


 

Raportin mukaan luonnon monimuotoisuutta uhkaavat etenkin saasteet, ilmastonmuutos ja metsien raivaaminen maaviljelyyn.


 

 

 

Raportti: Luonnon monimuotoisuus kaventuu

hälyttävästi – "Heikennämme omaa

hyvinvointiamme"

 

YK:n alainen hallitustenvälinen biodiversiteettiä ja ekosysteemipalveluita koskeva tieteen ja politiikan välinen IPBES-paneeli on julkaissut raporttinsa.

 

Luonto
Kuolleita koralleja.
Kuolleita koralleja Ison koralliriutan pohjoisosassa.Greg Torda / ARC Centre of Excellence for Coral Reef Studies Australia and New Zealand / EPA
 

Ihmisen toiminta heikentää kasvi- ja eläinkunnan monimuotoisuutta hälyttävällä tavalla joka puolella maailmaa, osoittaa YK:n tuore biodiversiteettiraportti. Yli 550 tutkijaa on koostanut raporttia kolmen vuoden ajan.

 

– Tämä trendi vaarantaa talousjärjestelmät, elinkeinot, ruokavarastot ja ihmisten elämänlaadun kaikkialla, hallitustenvälisessä biodiversitettiä ja ekosysteemipalveluita koskevassa tieteen ja politiikan välisessä IPBES-raportissa sanotaan.

Aasian ja Tyynenmeren alueen kalakanta voi huveta vuoteen 2048 mennessä ja yli 90 prosenttia alueen koralleista kärsiä vaurioita vuoteen 2050 mennessä, raportissa todetaan. Lisäksi yli puolet Afrikan linnuista ja nisäkkäistä voi kadota vuoteen 2100 mennessä

– Heikennämme omaa hyvinvointiamme tulevaisuudessa, IPBES:n puheenjohtaja Robert Watson huomauttaa.

IPBES:n raportti(siirryt toiseen palveluun) on laajin biodiversiteettiä eli luonnon monimuotoisuutta käsittelevä raportti, joka on julkaistu 13 vuoteen. Neliosainen raportti käsittää kaikki maanosat Etelämannerta lukuun ottamatta.

 

Lähteet: AFP, REUTERS

 


 

Paalattu muovi menee rouhijaan, joka silppuaa muovin pienemmiksi palasiksi. Pesun jälkeen infrapunasilmä erottelee muovilaadut toisistaan. Lopulta muovilaadut kuumennetaan massaksi, joka prässätään hernettä muistuttaviksi granulaateiksi. Muovigranulaatit ovat raaka-aineita uusiin muovituotteisiin. Niistä tehdään muun muassa purkkeja, putkia, kastelukannuja ja paljon muuta. Jalostamon hylkymuoveista tehdään paksumpia muovituotteita, kuten esimerkiksi aidantolppia.


  

 

Ruotsi päihittää Suomen muovimaaottelussa

6–1

Kotimaahan tarvitaan lisää pakkausmuovin keräyspisteitä ja jalostuskapasiteettia.

 

Jätemuovin kierrätys  |  Kauppalehti
Kuva Fortumin muovinjalostamolta, jossa trukki kuljettaa kierrätysmuovipaaleja.
Kuva Fortumin muovinjalostamolta, jossa trukki kuljettaa kierrätysmuovipaaleja.Mirva Villa / Yle
 

Kierrätä muovia oikein

Laita keräysastiaan vain pakkausmuovia
Älä laita muovipakkauksia tiiviisti päällekkäin
Huuhtele likaiset muovipakkaukset
Muista, että PVC-muoveja ei saa laittaa keräysastiaan
Muovit voi laittaa keräykseen muovikassiin pakattuna

 

Kotitalouksien pakkausmuovin erilliskeräily alkoi Suomessa vasta pari vuotta sitten. Ruotsissa muovipakkaukset on laitettu omaan keräysastiaan jo yli kymmenen vuoden ajan.

Maiden ero näkyy tilastoissa selvästi: ruotsalaiset erottelevat joka vuosi pakkausmuovia 6,5 kiloa henkeä kohden, mutta Suomessa muovinkeräysastiaan tippui viime vuonna vain 1,2 kiloa pakkausmuovia asukasta kohden.

Suomen eduksi on sanottava se, että Rinki-keräyspisteen 500 muovinkeräysastiaa on saanut kansalaiset kierrättämään. Verkosto rakennettiin vuonna 2016 ja vuoden aikana erilliskerätyn pakkausmuovin määrä tuplaantui.

Kotitalouksien, kaupan ja teollisuuden muovipakkaukset jalostetaan nykyisin pääasiassa Fortumin kiertotalouskylässä Riihimäellä. Muovin toimituksista vastaavat Suomen Uusiomuovi ja Suomen Pakkauskierrätys Rinki.

 

EU piiskaa parempiin tuloksiin

Muovi on viime aikoina saanut synkän maineen. Muovi päätyy mereen ja jauhaantuu haitalliseksi mikromuoviksi. Kierrättämätön muovi myös kiihdyttää ilmastonmuutosta. Ei ihme, että Euroopan unioni otti joulukuussa ryhtiliikkeen ja nosti muovin kierrätysastetavoitetta tuntuvasti, jopa 50 prosenttiin.

Suomen Uusiomuovin toimitusjohtajan Vesa Soinin mukaan se tarkoittaa sitä, että Suomen pitää yli kaksinkertaistaa kierrätysmäärää pantittomissa muovipakkauksissa seuraavan kahdeksan vuoden aikana.

 

Vipinää taloyhtiöihin ja jalostukseen

Vesa Soinin mukaan EU:n kierrätystavoitteisiin päästään, jos kaksi asiaa saadaan kuntoon. Asukkaiden pitää kierrättää muovia paremmin ja jalostukseen on saatava lisää kapasiteettia. Lisäksi näiden asioiden olisi syytä kehittyä samassa tahdissa.

 

Mies teippaa muovinkeräysastiaa.
Muovinkeräysastiaa teipataan Raisiossa.Lassi Lähteenmäki / Yle

 

Monissa kaupungeissa on päätetty ulottaa pakkausmuovin keräily taloyhtiöille. Turun ja Salon seuduilla eli Lounais-Suomen Jätehuollon alueella liimaillaan parhaillaan uusia tarroja jäteastioiden kylkeen. Muovinkeräysastia pitää jätehuoltoyhtiön alueella olla kesällä vähintään 20 asunnon taloyhtiöissä. Muutoksen myötä Turun alueelle syntyy Suomen tihein pakkausmuovin keräysverkosto.

Myös monilla muilla kaupunkiseuduilla taloyhtiökohtainen kierrätys on alkanut, alkamassa tai on ainakin vireillä. Vesa Soini uskoo Suomen pääsevät EU:n tavoitetasolle, jos merkittävimmät kaupunkiseudut saavat kierrätyksen kuntoon taloyhtiöissä ja kierrätys sen myötä yleistyy.

 

Riihimäen kapasiteetti riittää

Kaikki kotitalouksilta kerättävä muovi kuljetetaan jalostukseen Fortumin Riihimäen jalostamolle. Paalattu muovi menee rouhijaan, joka silppuaa muovin pienemmiksi palasiksi. Pesun jälkeen infrapunasilmä erottelee muovilaadut toisistaan. Lopulta muovilaadut kuumennetaan massaksi, joka prässätään hernettä muistuttaviksi granulaateiksi.

 

Kuva muovinkierrätyslinjastosta
Fortumin muovinkierrätyslinjastoa.Mirva Villa / Yle

 

Tänä vuonna jalostamon prosessin läpi menee 10 000 tonnia muovia. Ympäristölupa antaa tuotantojohtaja Mikko Koivuniemen mukaan mahdollisuuden kolminkertaistaa jalostusmäärän.

– Mikäli tarvetta on, Fortum on kiinnostunut selvittämään laajennusmahdollisuuksia, Koivuniemi sanoo.

 


 

Tuomion mukaan Talvivaara myös laiminlöi sen valvonnan, että kaivoksen kipsisakka-allasta, josta vuoti myrkyllisiä jätevesiä luontoon, ei käytetty ympäristöluvan vastaisella tavalla. – Yleensä näissä lupaehdoissa asetetaan toiminnanharjoittajalle valvonnan puitteet. Tässä oli vielä lisäpiirteenä se, että toiminnassa oli rikottu maaperän pilaamiskieltoa. Maaperän pilaamiskielto on ehdoton, ja sen vastainen toiminta on lainvastaista. Professori Kai Kokko ei halua tässä yhteydessä arvioida, onko Talvivaaran toiminnasta kärsineillä ihmisillä jatkossa mitään mahdollisuuksia saada korvauksia.


  

 

Ympäristöoikeuden professori Talvivaarasta:

"Ehkä Suomen kaikkien aikojen pahin

ympäristörikos"

 

Talvivaara | YLE

Talvivaara kaivosyhtiö julkisti 8. marraskuuta 2012 kuvia Talvivaaran alueelta.
Helsingin ympäristöoikeuden professorin Kai Kokon mielestä Talvivaaran toiminnat johtivat "ehkä Suomen kautta aikojen pahimpaan ympäristörikokseen".Talvivaara / Lehtikuva
 

Helsingin yliopiston ympäristöoikeuden professori Kai Kokko ei säästele sanojaan. Hänen mielestään Talvivaaran kaivostoiminnan aiheuttama ympäristökatastrofi on ehkä Suomen kaikkien aikojen pahin ympäristörikos.

 

– Jos lähdetään kaivostoiminnan laajuudesta ja siitä, millainen ympäristövahinko ja vahingon vaara siitä on seurannut, niin kyllä näin voidaan sanoa.

Talvivaara-yhtiön toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan Pekka Perän tuomio muuttui käräjäoikeuden päiväsakoista puolen vuoden ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi. Rikosnimike muuttui samalla ympäristön turmelemisesta törkeäksi ympäristön turmelemiseksi.

– Huomiota kiinnitettiin ympäristölle aiheutuneen vahingon pitkäaikaisuuteen, toistuvuuteen ja laajuuteen. Lisäksi teko arvioitiin törkeän tuottamukselliseksi, mutta ei kuitenkaan tahalliseksi. Tämä selittää sen, miksi rangaistus kuitenkin oli asteikon lievimmästä päästä.

Ankarimmillaan törkeästä ympäristön turmelemisesta voidaan tuomita kuuden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

 


Talvivaaran kaivoksen jätevesialtaan vuoto pohjoisessa on kaivosyhtiön mukaan tyrehtynyt.
Talvivaara-yhtiö julkisti 7. marraskuuta 2012 uusia ilmakuvia alueelta. Talvivaaran kaivoksen jätevesialtaan vuoto pohjoisessa oli kaivosyhtiön mukaan tyrehtynyt.Talvivaara / Lehtikuva

Rovaniemen hovioikeus katsoo, että Pekka Perä ja yhtiön tuotantojohtajana toiminut Lassi Lammassaari laiminlöivät ympäristövelvoitteensa jo kaivostoiminnan ympäristöluvan hakuvaiheessa. Eli kun tulevasta ympäristökatastrofista ei vielä ollut viitteitä.

– Ympäristönsuojelulaissa asetetaan toiminnanharjoittajalle yleinen selvilläolovelvollisuus. Siinäkin tapauksessa, että ympäristölupaa vasta haetaan, on oltava selvillä tulevan toiminnan riskeistä ja todennäköisistä ympäristövaikutuksista, Kai Kokko toteaa.

 

Korvauksista oma prosessi, jonka tuloksia ei vielä voida tietää

Ydinkysymys Talvivaaran toiminnan lainsäädännöllisestä puolesta on siinä, että toiminta ei vastannut lupaehtoja. Esimerkiksi kaivoksen jätevesien sulfaattipitoisuudet ylittyivät pahimmillaan 90-kertaisesti.

– Käräjäoikeus erotti rikosoikeudenkäynnistä vahingonkorvausasiat. Siitä käydään omaa prosessia, ja vasta sen valossa voidaan nähdä, onko mahdollista saada korvauksia vai ei.

 


 

– Kaikki maat eivät ole lähteneet toteuttamaan sitoumuksia, joita ne Pariisissa vuonna 2015 lupasivat. Toistaiseksi edetään liian hitaasti, jotta kahdessa asteessa pysyttäisiin, Taalas toteaa. Tällä menolla maapallon keskilämpötila on siis nousemassa yli kahdella asteella tämän vuosisadan loppuun mennessä.


 

 

 

Ilmatieteilijöillä täysi työ pysyä

ilmastonmuutoksen perässä – nyt kysytään,

nouseeko merenpinta kaksi kertaa arvioitua

enemmän

 

Maailman maat eivät ole vähentäneet hiilidioksidipäästöjä Pariisin ilmastosopimuksessa lupaamaansa tahtiin. Kittilän Leville kokoontuneet meteorologit varoittavat seurauksista.

 

Ilmastonmuutos | YLE

Hansbreenin jäätikkö Huippuvuorilla.
Hansbreenin jäätikkö Huippuvuorilla.Martina Schäfer / Lehtikuva
 

Lumimyräkät ovat sekoittaneet alkuvuonna arkea Pohjois-Amerikassa ja eri puolilla Eurooppaa. Roomassakin on jouduttu sulkemaan kouluja kaupungin peityttyä valkeaan vaippaan ja lumisadetta on todistettu aina Saharassa asti.

 

Taustalla on yläilmakehän napapyörteen hajoaminen, minkä seurauksena arktiset ilmamassat ovat liikkuneet kohti etelää ja toisaalta Huippuvuorilla on mitattu plusasteita. Onko tämä se uusi normaali, jonka vuoksi Välimeren rannoillakin kannattaa hankkia lumikolat?

– Näitä ilmiöitä saattaa esiintyä tulevaisuudessa enemmän, mutta on muistettava että siinä taustalla kuitenkin on myös jatkuva lämpeneminen. Kun arktis lämpenee kaksi kertaa voimakkaammin kuin keskileveysasteet, niin ne ilmamassat jotka meille arktiksesta kulkeutuvat, eivät ole niin kylmiä kuin aiemmin olivat, sanoo tutkimusprofessori Timo Vihma Ilmatieteen laitokselta.

 


 

Vitoria lumen kourissa.
Virgen Blancan aukiota puhdistettiin lumesta Vitoria-Gasteizissa Pohjois-Espanjassa.David Aguilar / EPA

 

Napapyörteen epävakaudella on yhteys ilmastonmuutokseen, mutta tarkkaan ei tiedetä millainen. Myös otsonikato vaikuttaa. Miksi arktinen alue ylipäätään lämpenee niin paljon nopeammin kuin muut alueet, sitäkään ei riittävästi tunneta.

– Tunnemme mekanismit, jotka vaikuttavat siihen, että arktinen alue lämpenee. Kvantitatiivisesti ei kuitenkaan osata sanoa, mikä on kunkin mekanismin tärkeys tässä prosessissa ja miten mekanismit vaikuttavat keskenään. Täysin lopullisia vastauksia ilmakehän käyttäytymisestä meidän on hyvin vaikea saada, koska perusluonteeltaan se dynamiikka on kaoottista, Vihma joutuu toteamaan.

 

Meren pinnan nousuarviot vaihtelevat metreillä

Selvää on, että arktisen alueen ilmasto muuttuu silmien edessä. Islannissa sulaa Euroopan suurin jäätikkö Vatnajökull.

– Yksi haastavimmista tieteellisistä kysymyksistä tällä hetkellä on se, miten jäätiköistä pohjoisiin meriin sulava makea vesi vaikuttaa pitkällä aikavälillä, toteaa puolestaan Islannin ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Arni Snorrason. Makean veden lisääntymisen tiedetään vaikuttavan merivirtoihin. Jos lämpöä tuova Golf-virta sen seurauksena heikkenisi, puhuttaisiin järisyttävistä seurauksista.

 


 

Islannin ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Arni Snorrason
Islannin ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Arni SnorrasonAnnu Passoja / Yle

 

Saarivaltio yrittää tehdä sen mitä tehtävissä on. Islannissa lähes jokainen talo lämpenee maalämmöllä ja kaikki sähkö tuotetaan uusiutuvilla. Lähivuosikymmenten tavoite on Snorrasonin mukaan päästä eroon liikenteen fossiilisista polttoaineista. Päästöponnistelut vaikuttavat tulevaisuuteen, mutta parhaillaan tapahtuvia muutoksia esimerkiksi Islannin lähivesissä ei voi estää, niitä voi vain seurata.

– Pohjoiset kalalajit muuttavat pohjoisempaan ja etelästä tulee uusia lajeja Islannin rannikolle, ehkä sekoittamaan ekosysteemiä. Muutokset kalastossa huolestuttavat, Snorrason kertoo. Islannin vesissä pyöriikin nyt entistä enemmän makrilleja, mutta katkarapuja aiempaa vähemmän.

Etelämantereellakin jäätikkö sulaa. Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalas kertoo amerikkalaisraportista, jonka mukaan sulaminen on niin nopeaa, että aiemmat ennusteet meren pinnan noususta vaikuttavat aliarvioilta.

– Tämä on sellainen aihepiiri, jota kohtaan on tällä hetkellä kovasti mielenkiintoa. Ovatko arviot merenpinnan noususta puolella metrillä tai metrillä vuosisadan loppuun mennessä oikeita vai puhutaanko jopa tuplalukemista. Se on yksi aihepiiri, johon liittyy epävarmuutta, Taalas sanoo.

 


 

Nasan jääpeitetutkimusten aikana marraskuussa 2013 otettu
 kuva Etelämantereen jäistä ja pilvimuodostelmasta Mount Discovery -tulivuoren yllä.
Nasan jääpeitetutkimusten aikana marraskuussa 2013 otettu kuva Etelämantereen jäistä ja pilvimuodostelmasta Mount Discovery -tulivuoren yllä. Vuoret sijaitsevat Etelämantereella Uudesta-Seelannista etelään.Michael Studinger / Nasa

 

Hiilivero käyttöön ehkä lähivuosina

Kittilän Levillä järjestetyssä Arctic Meteorology Summitissa toisiaan tavanneilla ilmatieteilijöillä on valtava työ monimutkaisen syy-seurausverkon selvittämisessä. Monenlaisten epävarmuuksien keskellä varmaa on, että meneillään on ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos, jonka taltuttamiseen ihminen voi myös vaikuttaa. Ryhtymistä yhä harkitaan.

 

– Ja ne suuremmat lukemat tarkoittavat merkittäviä ongelmia maailman maataloustuotannolle, maapallon väestön ruokkimiselle ja se tuottaa myös ison potentiaalin pakolaisongelmalle. Afrikassa saatttaa olla vuosisadan lopussa neljä miljardia ihmistä, joten nämä ongelmat joita Euroopassa on viime vuosina koettu pakolaisuuden suhteen, ovat hyvin minimaalisia verrattuna siihen, mikä on se potentiaali.

 


 

Kuiva pelto Overbergissä, Etelä-Afrikassa.
Ilmastonmuutos pahentaa kuivuutta ja uhkaa ruoantuotantoa. Kuvan pelto Overbergissä Etelä-Afrikassa.Nic Bothma / EPA

 

Jos Taalaksella olisi valta määrätä, hän määräisi ensimmäisenä hiiliveron, joka tekisi hiilivoimalla tuotetusta tavarasta kalliimman kuin vesivoimalla tuotetusta.

 

– Kuluttajien kannalta olisi hyvä, että tuotteessa olisi tieto, minkä kokoisella hiilijalanjäljellä se on tuotettu. Meillähän on ruoka-aineissa tarkasti indikoitu kalorit ja ravintosisällöt. Odotan että seuraavaksi nähdään, mikä se tuotteen hiilijalanjälki on.

Aiemmin Ilmatieteen laitosta johtanut Taalas tunnustautuu optimistiksi.

– Uskon, että jotain tämän tyyppistä tapahtuu lähiaikoina.

Korjattu otsikon kirjoitusasua 22.3. klo 11:36.

 


 


 

 

 

Talvivaaran tuomiopäivä: 8 asiaa, jotka sinun

pitää tietää Suomen suurimmasta

ympäristörikosjutusta

 

Hovioikeus antaa tuomion Suomen suurimmassa ympäristörikosjutussa. Syytteet nostettiin syksyllä 2014.

 

Talvivaara
Henkilöt kävelevät kaivoksella.
Rovanieman hovioikeus teki nykyisin Terrafamen omistamallla kaivoksella katselmuksen Talvivaaran oikeudenkäyntiä varten lokakuussa 2017.Niko Mannonen / Yle
 

Rovaniemen hovioikeus antaa tänään torstaina ratkaisun Talvivaaran ympäristörikosjutussa. Lue tästä tiivistetysti, miten tilanteeseen on tultu.

 

1. Ketkä ovat syytettyinä?

Syytettynä ovat konkurssiin menneen Talvivaara Sotkamo Oy:n entiset toimitusjohtajat Pekka Perä ja Harri Natunen sekä kaivoksen entinen kaivosjohtaja sekä metallitehtaan osastopäällikkö.

 

2. Kuka teki ensimmäisen rikosilmoituksen?

Ensimmäisen tutkintapyynnön poliisille, eli rikosilmoituksen Talvivaaran kaivoksen massiivisista natrium-, sulfaatti- ja mangaanipäästöistä, teki Kainuun ELY-keskus jo vuonna 2011 – reilu vuosi ennen Talvivaaran kipsisakka-altaan vuotoa. Myöhemmin tutkintapyyntöjä tekivät myös useat muut tahot. Pitkän esitutkinnan jälkeen syytteet nostettiin neljää syytettyä kohtaan syksyllä 2014 Kainuun käräjäoikeudessa.

Listaus Talvivaaran tapahtumista vuosi kerrallaan.
Henry Lämsä ja Antti Hämäläinen / Yle

 

3. Mitä syyttäjät vaativat?

Juttua lähti ajamaan poikkeuksellisesti kaksi syyttäjää. Syyttäjät vaativat käräjillä neljälle syytetylle törkeästä ympäristön turmelemisesta ehdollisia vankeustuomioita, joiden pituus vaihteli kahdeksasta kuukaudesta vuoteen. Lisäksi syyttäjät vaativat neljää syytettyä ja Talvivaara Sotkamoa korvaamaan valtiolle yhteisvastuullisesti 13,3 miljoonaa euroa rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä. Yhtiölle vaadittiin myös 850 000 euron yhteisösakkoa.

 

4. Mitä käräjäoikeus päätti?

Kainuun käräjäoikeudessa syyttäjän vaatimukset pääosin kaatuivat toukokuussa 2016. Kolmelle Talvivaara-pomolle määrättiin sakkotuomiot ja rikosnimike lieveni ympäristön turmelemiseksi. Lisäksi yhden syytetyn syytteet hylättiin kokonaan. Lisäksi käräjäoikeus hylkäsi kokonaan Pekka Perän oman, erillisestä tapahtumasta saaman, syytteen ympäristön turmelemisesta.

Yhtiölle vaadittu yhteisösakko pieneni 300 000 euroon. Yhteisvastuulliseksi ajettu rikoshyödyn korvaaminen supistui 3,5 miljoonaan euroon ja jäi ainoastaan yhtiön kontolle. Konkurssiin ajautuneen Talvivaara Sotkamon julkisselvittäjä ilmoitti kuitenkin heti, että konkurssipesä ei maksa yhteisösakkoa tai rikoshyödystä määrättyä korvausta.

Pekka Perä menossa oikeussaliin.
Pekka Perä asianajajansa Markus Kokon kanssa Kainuun käräjäoikeudessa elokuussa 2015.Miia Roivainen / Yle

 

5. Ketkä valittivat tuomiosta?

Käräjäoikeuden tuomiosta valittivat hovioikeuteen tuomitut johtajat, syyttäjä, Kainuun ELY-keskus ja yksityishenkilö. Lisäksi syyttäjä valitti osastopäällikön vapauttavasta tuomiosta, minkä vuoksi myös osastopäällikkö teki vastavalituksen hovioikeudelle.

 

6. Mitä syyttäjät vaativat hovioikeudessa?

Hovioikeudessa syyttäjät uudistivat vaatimuksensa lähes entisenlaisina. Syyttäjät vaativat neljälle syytetylle ehdollisia vankeusrangaistuksia törkeästä ympäristön turmelemisesta. Lisäksi Pekka Perää, kaivoksen entistä johtajaa ja konkurssiin mennyttä Talvivaara Sotkamoa vaaditaan korvaamaan valtiolle yhteisvastuullisesti 13,3 miljoonaa euroa rikoshyötynä.

Talvivaara Sotkamolle vaaditaan edelleen 850 000 euron yhteisösakkoa.

Syytetyt ovat kiistäneet kaikki syytteet.

Pekka Perä oikeussalissa
Pekka Perä Rovaniemen hovioikeuden käsittelyssä lokakuussa 2017.Niko Mannonen / Yle

 

7. Voiko oikeuskäsittely vielä jatkua?

Hovioikeuden päätöksestä voidaan valittaa korkeimpaan oikeuteen, mikäli se myöntää valitusluvan. Muutoin päätös jää voimaan.

Ympäristöoikeuden professori Vesa Majamaa arvioi viikkoa ennen päätöksen antoa, ettei korkeimpaan oikeuteen mennä.

– En usko, että korkein oikeus antaa valituslupaa. Kyllä nämä asiat on niin selkeästi ja seikkaperäisesti tullut käsiteltyä. Tietysti korkein oikeus voi myöntää rajoitetusti valitusluvan johonkin pieneen yksityiskohtaan, jos se katsoo, että siellä olisi ennakkopäätöksen paikka.

Mikäli valituslupaa haetaan, korkein oikeus päättää valitusluvan myöntämisestä tai eväämisestä viimeistään 60 vuorokauden kuluessa.

 

8. Miten Talvivaaralta vaadittujen korvausvaatimuksien käsittely jatkuu?

Hovioikeuden päätös jää voimaan mikäli sen käsittely ei jatku korkeimmassa oikeudessa. Silloin ympäristövahingoista korvauksia vaatineet voivat halutessaan jatkaa korvausvaateiden hakemista oikeusteitse. Konkurssiin menneeltä Talvivaaralta tai sen, myös konkurssissa olevalta, emoyhtiöltä korvauksia ei kuitenkaan saa. Valtiokaan ei ole aikonut raottaa rahapussiaan, joten on epäselvää, kuka korvaukset maksaisi.

Kaksi ihmistä katsoo suojapadon rakentamista.
Talvivaarassa rakennettiin suojapato kipsisakka-altaan vuodon jälkeen vuonna 2012.Paula Hiljanen / Yle
 
 

Kansallinen lintuyhdistysten ja -harrastajien keskusjärjestö BirdLife Suomi seuraa tarkkaan lintukannan kehitystä. Runsaassa kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon. – Räystäspääsky on vähentynyt kolmannekseen ja haarapääskykin yli kolmanneksen. Pensastaskuja on 40 prosenttia vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten, BirdLifen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi sanoo.


 

 

 

Keski-Euroopan lintukanta on romahtamassa –

ensin lähtivät hyönteiset, sitten loppui

linnuilta ruoka

 

Ranska puhuu katastrofista, Saksa hämmästelee muutoksen nopeutta ja myös pohjoinen Suomi on havainnut ilmiön: lintuja on vähemmän kuin ennen.

 

Linnut
Pääskynen.
Kuvassa haarapääskyBrian Bevan / AOP

Ranskalaisten tekemä tutkimus maan lintukannasta hätkähdyttää asiantuntijoita. 15 vuoden aikana lintujen määrä maaseudulla on vähentynyt kolmanneksella, joissakin lajeissa lähes 70 prosentilla.

 

Tutkija esittää huolensa brittiläisen Guardian-lehden artikkelissa.(siirryt toiseen palveluun)

– Tilanne on katastrofaalinen, luonnonsuojelubiologi Benoit Fontaine Ranskan kansallismuseosta sanoo.

Tutkimus viittaa vahvasti siihen, että linnuilta yksinkertaisesti on loppumassa ruoka – eli hyönteiset.

 

Tuholaismyrkyt tappavat hyönteiset

Tutkijat uskovat, että suurin syy hyönteisten vähenevälle määrälle ovat tuholaismyrkyt. Ongelma korostuu silloin, kun laajalla alueella viljellään yhtä ja samaa viljelyskasvia, esimerkiksi vehnää tai maissia.

Useat muut tutkimukset(siirryt toiseen palveluun) viittaavat samaan ilmiöön Euroopassa. 30 vuodessa lentävien hyönteisten määrä on pienentynyt 80 prosentilla.

– Meidän maaseutumme on muuttumassa todelliseksi autiomaaksi, tutkija Fontaine kirjoittaa julkilausumassa.

 

Saksa samassa veneessä Ranskan kanssa

Myös saksalaiset ovat huolissaan lintukadosta ja korostavat muutoksen nopeutta.

Tämän vuoden tammikuussa julkaistu(siirryt toiseen palveluun), vuodet 1998–2009 kattava tutkimus osoittaa, että 12 vuodessa maan lintukanta pieneni noin 15 prosenttia.

Myös tämä tutkimus antaa vahvan viitteen siitä, että hyönteiskato aiheuttaa lintujen joukkokuolemia. Toinen syy on maaseudun eli lintujen perinteisten elinalueiden muuttuminen.

Rakennustyylillä on silläkin iso merkitys. Saksalaisarvioiden mukaan vähintään 18 miljoonaa lintua kuolee joka vuosi lentäessään ikkunalasia tai vaikkapa lasitettua parveketta päin.

Paljon puhutut tuulimyllyt tutkijat sen sijaan vapauttavat vastuusta. Niiden siipien ruhjomaksi joutuu vuosittain "vain" 100 000–200 000 lintua.

 

Tehomaatalous koettelee lintuja Suomessakin

Suomessa pesivät linnut ovat päässeet jonkin verran helpommalla kuin etelämmäksi jääneet lajitoverinsa, mutta muutokset näkyvät meilläkin selvästi.

 

Lehtiniemi korostaa, että kyse on harvoin vain yhdestä yksittäisestä tekijästä, jonka syyksi muutoksen voi vierittää. Se kuitenkin tiedetään, että hyönteiset ovat kadonneet monilta perinteisiltä paikoiltaan.

– Kun maatalous tehostuu, esimerkiksi avo-ojien ja niiden pientareilla olevien kukkakasvien määrä pienee. Sitä kautta myös kotimaiset lintulajimme ovat kärsineet, Lehtiniemi sanoo.


  

 

Katso animaatiosta, miten Arktis sulaa – Mitä

tapahtuu hauraalle eliöstölle ja pohjoisen

ilmastolle?

 

Arktinen jääpeite on tänä talvena ollut ennätyksellisen suppea. Kysyimme asiantuntijoilta neljä kysymystä siitä, mitä jään väheneminen tarkoittaa ilmastolle ja eliöstölle.

 

Arktinen alue
merijaa1_yle.gif
Topi Tjukanov
 

Arktiksen jääpeite sulaa kesällä pienimmilleen ja vuosittain esiintyy vaihtelua. Muutos ei näy helposti yhdellä silmäyksellä.

 

Ja kuitenkin arktinen jääalue on tänä talvena valtaosan ajasta ollut suppeampi kuin koskaan aiemmin, vuonna 1979 alkaneen satelliittimittauksen aikana.

Arktinen merijää oli esimerkiksi 17. maaliskuuta 1,02 miljoonaa neliökilometriä pienempi kuin keskimäärin(siirryt toiseen palveluun) siihen aikaan. Alue vastaa kolmea Suomea.

Tämä vuosi ei ole yksittäisilmiö, vaan Yhdysvaltain meren- ja ilmastontutkimusorganisaatio NOAA katsoi joulukuisessa raportissaan, (siirryt toiseen palveluun)että arktinen jääpeite kutistuu myös pidemmällä aikavälillä.

 

1. Miten jääpeitteen kutistuminen vaikuttaa paikallisesti ilmastoon?

Jääpeite heijastaa auringon lämpöä avaruuteen, mutta tumma veden pinta heijastaa heikommin. Sula merivesi vapauttaa kylmään napaseudun ilmaan lämpöä.

Lisäksi avomerestä haihtuu kosteutta, joka ilmavirtauksien mukana siirtyy mantereelle ja sataa alas.

Ilmatieteen laitoksen meteorologisen tutkimuksen osaston johtaja, tutkimusprofessori Timo Vihma kertoo, että jääpeitteen kutistumisen vaikutukset ovat kesällä ja syksyllä vähäisemmät. Avoimen meriveden ja ilman lämpötilaero ei ole niin suuri.

Talvella ero kasvaa. Meren pintalämpötila on lähellä suolaisen veden jäätymispistettä eli -1,8 astetta, mutta ilma voi olla kymmeniäkin asteita pakkasella. Merestä tulee ilmaan silloin runsaasti lämpöä ja kosteutta.

Syntyy kehäilmiö: jään sulaminen lämmittää ilmastoa, mikä lisää jään sulamista.

 


Grönlanti, Viulu-jäätikkö
Nasan IceBridge -ohjelma tutkii lentokoneesta arktisen jääpeitteen muutoksia. Tämä kuva on Viulu-jäätiköltä Grönlannin itäosista.Maria José Vinas/Nasa/Epa

 

2. Entä vaikuttaako se laajemmin ilmastoon, esimerkiksi Euroopassa?

Todennäköisesti kyllä.

Ilmatieteen laitoksen merentutkimusyksikön johtaja, tutkimusprofessori Jari Haapala sanoo, että arktisen alueen lämpenemisestä ja jäämäärän vähenemisestä ei ole epäilystäkään. Sen sijaan kiistellään yhä siitä, lisääkö jääpeitteen kutistuminen sään ääri-ilmiöitä.

– Ilmastonmuutos on avannut ikkunan kokonaan uudenlaiseen maailmaan, emmekä täysin tiedä, millainen se tulee olemaan, pohtii Haapala.

Tänä talvena korkealla ilmakehässä kiertävä suihkuvirtaus on tuonut Arktikselta Keski-Eurooppaan poikkeuksellisen kylmää säätä.

– Ilmavirtaus toi pohjoisesta ja idästä kylmää ilmaa Eurooppaan. Samanaikaisesti Atlantilta virtasi lämmintä ja kosteaa ilmaa Grönlantiin ja Huippuvuorille. Yleensä arktisella alueella polaaripyörre pitää kylmän ilman arktisella alueella, nyt kävi toisin, selittää Haapala.

 

Arktisen alueen lämpenemisestä ja jäämäärän vähenemisestä ei ole epäilystäkään. Sen sijaan kiistellään yhä siitä, lisääkö jääpeitteen kutistuminen sään ääri-ilmiöitä.

JARI HAAPALA, TUTKIMUSPROFESSORI, ILMATIETEEN LAITOS

Haapala muistuttaa, että ilmastossa on aina – myös ilmastonmuutoksen oloissa – luonnollista vaihtelua. "Beast from the East" eli idänpeto-nimen mediassa saanut kylmä ilmavirtaus toistuu 5–7 vuoden välein.

– Ilmiö tunnettiin jo 1920-luvulla Suomessa Napapaholaisen nimellä.

Se tiedetään, että arktinen alue lämpenee pari kertaa nopeammin kuin eteläisemmät alueet. Jos arktiselta alueelta tulee ilmavirtauksien mukana kylmää ilmaa keskileveysasteille – siis napapiirin ja Kravun kääntöpiirin väliselle alueelle, jossa Eurooppakin sijaitsee – virtaukset eivät ole enää niin kylmiä kuin aiemmin.

Tutkimusprofessori Timo Vihman mukaan Arktiksen nopeampi lämpeneminen voi kuitenkin heikentää keskileveysasteiden läntisiä suihkuvirtauksia, mikä tekee niistä altiimpia häiriöille. Tänä talvena koetut kylmät ilmavirtaukset voivat siis yleistyä.

– Selkeimmin tuo näkyy Pohjois-Amerikassa ja Itä-Aasiassa. Itä-Aasiassa on todettu arktisten kylmänpurkauksien käyneen yleisemmiksi ja pitkäaikaisemmiksi, kertoo Vihma.

Lisäksi Arktiksen lämpeneminen talvella todennäköisesti vahvistaa korkeapainetta Siperiassa, mikä suosii idän ja kaakon puoleisia tuulia. Ne tuovat talvella kylmää ilmaa mannerilmaston alueelta.

Pitkällä aikavälillä ilmasto ja Euroopan talvet silti lämpenevät.

 


Jääkarhut Alaskassa
Jääkarhut ovat yleisin esimerkki ilmastonmuutoksen piinaamista eläimistä. Karhujen mahdollisuus saalistaa vaikeutuu, kun jää sulaa. Nämä karhut kuvattiin viime syyskuussa Kaktovikissa, Pohjois-Alaskan rannikolla.Jim Lo Scalzo/Epa

 

3. Miten Arktiksen jääpeitteen kutistuminen vaikuttaa eliöstöön?

Kun puhutaan arktisen alueen jääpeitteen supistumisesta, yleensä keskitytään sen vaikutuksiin alueen suurille nisäkkäille, joille merijää on lisääntymis- ja ruokailualuetta.

Tosi on, että jääkarhujen hylkeenmetsästys vaikeutuu ja uintimatkat pitenevät. Mursujen on uitava rantaan levätäkseen, norppien lisääntymisalueet vähenevät.

– Näkymättömämpi vaikutus on se, että mitä tapahtuu jään reunavyöhykkeen yli kahdelle tuhannelle kasvi- ja eläinplanktonlajille. Se on hyvin voimakkaan perustuotannon aluetta. Sieltä lähtee liikkelle koko arktisen ravintoverkon ketjut, merilintuihin, kaloihin, valaisiin, hylkeisiin saakka, kertoo ympäristöjärjestö Greenpeacen Arktis-asiantuntija Laura Meller.

Kun jääalue supistuu, reuna-alueen pituus pienenee ja elinympäristön kutistuminen vaikuttaa planktoneihin.

Samalla sulamisvedet vaikuttavat meriveden fyysiseen ja kemialliseen koostumukseen, esimerkiksi pienentämällä suolapitoisuutta. Siihen on eliölajien sopeuduttava ja vieläpä aika nopeassa tahdissa.

 

Eläinten käyttäytyminen on jo muuttunut, tästä ovat esimerkkinä muun muassa hylkeet, mursut ja jääkarhut.

– Kanadan pohjoisilla saarilla jäälokkipopulaatiot ovat vähentyneet jopa 80-90 prosentilla kahdenkymmenen viime vuoden aikana. Barentsinmerellä jäälokit, etelänkiislat ja pohjankiislat ovat vähentyneet.

Samaan aikaan etelämpää leviää kilpailevia lajeja kohti pohjoista. Näistä Meller mainitsee esimerkkinä turskat ja muut kalalajit sekä miekkavalaat.

– Se on sitten vähän kysymysmerkki, mitä vaikutuksia tulokaslajeilla on arktiseen ekosysteemiin.

 

Näkymättömämpi vaikutus on se, että mitä tapahtuu jään reunavyöhykkeen yli kahdelle tuhannelle kasvi- ja eläinplanktonlajille. Se on hyvin voimakkaan perustuotannon aluetta. Sieltä lähtee liikkelle koko arktisen ravintoverkon ketjut.

LAURA MELLER, ARKTIS-ASIANTUNTIJA, GREENPEACE

Öljynporausta Prudhoe Bayssä, Pohjois-Alaskassa
Öljynporausta Prudhoe Bayssä, Pohjois-Alaskassa. Öljyn maailmanmarkkinahintojen notkahdus hiljensi osan porauslautoista.Jim Lo Scalzo/Epa

 

4. Miten ihmisen lisääntyvä toiminta alueella vaikuttaa?

Kun merireitit avautuvat, lisääntyy öljyn- ja kaasunetsintä, samoin rahtiliikenne.

– Toistaiseksi vielä puhutaan riskeistä. Toki se tiedetään, että esimerkiksi öljynetsintä seismisillä äänitykeillä, jotka ampuvat paineaaltoja merenpohjaan, vaikuttaa suoraan valaisiin ja kaloihin. Valaat ovat kuuloaistin varassa ja valtava, taukoamaton meteli on suora haitta, sanoo Laura Meller.

Seismisen öljyn- ja kaasunetsinnän on todettu vaikuttavan myös eläinplanktoniin(siirryt toiseen palveluun)tuhoisasti.

Ja jos vaikkapa porauslautta vuotaa jään seassa, öljyonnettomuutta ei ole olemassaolevilla menetelmillä mahdollista tehokkaasti torjua(siirryt toiseen palveluun).

– Mutta kaiken kaikkiaan odotuksissa, joita on kohdistettu arktiseen öljynporaukseen tai liikenteen lisääntymiseen, on otettu takapakkia muutaman viime vuoden aikana.

Arktisen alueen hyödyntämisen oletettua hitaampi eteneminen on luonnonsuojelujärjestön näkökulmasta hyvä asia. Se antaa lisäaikaa pyrkimyksille suojella arktista luontoa. Alueesta on nimittäin suojeltu poikkeuksellisen pieni osuus.

 

– Pohjoinen jäämeri on yksi maailman vähiten suojeltuja meriä, arktisen alueen maiden talousvyöhykkeistä on suojeltu noin viitisen prosenttia, ja Pohjoisen jäämeren keskiosasta ei ollenkaan.

Kansainvälisesti on YK:n biodiversiteettisopimuksessa asetettu tavoitteeksi(siirryt toiseen palveluun), että vuoteen 2020 mennessä pitäisi meristä ja rannikoista olla suojelun piirissä 10 prosenttia.

Meller pitää hyvänä sitä, että tietoisuus merten suojelun tärkeydestä on lisääntynyt.

Se ei vaan ole muuntunut käytännön toimiksi. Suojelualueiden tavoite vuodelle 2020 saavutetaan Mellerin mukaan nykyvauhdilla vasta "joskus 2100-luvun alkupuolella".

Tiedemiesten mukaan jäätiköiden sulamista voitaisiin hidastaa kolmella tavalla. Sulamista kiihdyttävän lämpimän meriveden pääsy jäähyllyjen alle voitaisiin estää sata metriä korkeilla penkereillä. Jäähyllyjä voisi lisäksi tukea rakentamalla mereen keinotekoisia saaria niihin kohtiin, joissa jäähyllyt alkavat kellua.

 

Hansbreenin jäätikkö Huippuvuorilla. LEHTIKUVA / HANDOUT / MARTINA SCHÄFER
 
 
 

Tiedemiehiltä kolme ehdotusta jäätiköiden

sulamisen hidastamiseksi

 

Valtameriin kulkevien jäävirtausten hidastaminen voisi tuoda lisäaikaa ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi.

Napa-alueiden jäätiköiden sulamista ja merenpinnan nousua voitaisiin hidastaa geotekniikan avulla. Kansainvälinen tutkimusryhmä kirjoittaa ideasta Nature-lehdessä julkaistussa tuoreessa artikkelissa.

 

Ryhmään kuuluvat John C. Moore ja Rupert Gladstone Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta, Thomas Zwinger Tieteen tietotekniikan keskus CSC:stä ja Michael Wolovick Princetonin yliopistosta.

Ilmastonmuutoksen on ennustettu aiheuttavan pahimmillaan katastrofaalista merenpinnan nousua. Tällä vuosisadalla asiaan vaikuttaa erityisesti Grönlannin ja Etelämantereen jäätiköiden tilanne.

Valtameriin kulkevien jäävirtausten hidastaminen voisi tuoda jopa muutaman vuosisadan verran lisäaikaa ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja rannikoiden suojelemiseksi.

– Vain muutamat erittäin nopeasti virtaavat jäätiköt Grönlannissa ja Etelämantereella kuljettavat suuren osan jäätiköistä mereen, jossa ne sulaessaan nostavat merenpinnan tasoa. Nämä jäätiköt ovat kooltaan kymmeniä kilometrejä suuntaansa, ja niiden vakauttaminen on houkuttelevampi kohde kuin suojavallien rakentaminen maailman rannikoille, John Moore toteaa.

Myös pohjakallion kuivaaminen voisi auttaa, sillä jäätiköt liukuvat niiden pohjalla olevan ohuen vesikerroksen päällä. Vesi voitaisiin jäädyttää tai ohjata muualle.

Ehdotusten kustannukset ovat samaa mittaluokkaa jo toteutettujen suurten maa- ja vesirakennushankkeiden kanssa. Pitkät etäisyydet ja napa-alueiden karut olosuhteet tekisivät projektista silti erittäin haastavan.

 


 

Climatic Change -aikakauslehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia liki 80 000 eläin- ja kasvilajiin 35:llä maailman luonnoltaan monimuotoisimmalla ja eläimistöltään rikkaimmalla alueella. Tutkimus tarkastelee useita erilaisia ilmastoennustuksia.

 

Hansbreenin jäätikkö Huippuvuorilla. LEHTIKUVA / HANDOUT / MARTINA SCHÄFER
 
 
 

Tiedemiehiltä kolme ehdotusta jäätiköiden

sulamisen hidastamiseksi

 

Valtameriin kulkevien jäävirtausten hidastaminen voisi tuoda lisäaikaa ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi.

Napa-alueiden jäätiköiden sulamista ja merenpinnan nousua voitaisiin hidastaa geotekniikan avulla. Kansainvälinen tutkimusryhmä kirjoittaa ideasta Nature-lehdessä julkaistussa tuoreessa artikkelissa.

 

Ryhmään kuuluvat John C. Moore ja Rupert Gladstone Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta, Thomas Zwinger Tieteen tietotekniikan keskus CSC:stä ja Michael Wolovick Princetonin yliopistosta.

Ilmastonmuutoksen on ennustettu aiheuttavan pahimmillaan katastrofaalista merenpinnan nousua. Tällä vuosisadalla asiaan vaikuttaa erityisesti Grönlannin ja Etelämantereen jäätiköiden tilanne.

Valtameriin kulkevien jäävirtausten hidastaminen voisi tuoda jopa muutaman vuosisadan verran lisäaikaa ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja rannikoiden suojelemiseksi.

– Vain muutamat erittäin nopeasti virtaavat jäätiköt Grönlannissa ja Etelämantereella kuljettavat suuren osan jäätiköistä mereen, jossa ne sulaessaan nostavat merenpinnan tasoa. Nämä jäätiköt ovat kooltaan kymmeniä kilometrejä suuntaansa, ja niiden vakauttaminen on houkuttelevampi kohde kuin suojavallien rakentaminen maailman rannikoille, John Moore toteaa.

Myös pohjakallion kuivaaminen voisi auttaa, sillä jäätiköt liukuvat niiden pohjalla olevan ohuen vesikerroksen päällä. Vesi voitaisiin jäädyttää tai ohjata muualle.

Ehdotusten kustannukset ovat samaa mittaluokkaa jo toteutettujen suurten maa- ja vesirakennushankkeiden kanssa. Pitkät etäisyydet ja napa-alueiden karut olosuhteet tekisivät projektista silti erittäin haastavan.

 


 

Juuri nyt Sulapac hakee referenssiasiakkaita, jotka jakaisivat missiomme. Olemme voittaneet useita innovaatiopalkintoja, viimeksi European Green Alley Award 2017 -yrityspalkinnon Berliinissä. Palkintojen tärkein merkitys on nimenomaan kansainvälisen tunnettuuden lisääminen. Puoli vuotta sitten me harjoittelimme kylmäsoittojen tekemistä. Nyt meillä on 700 kiinnostuneen asiakkaan jono. Se on paljon startupille.”


 

 

 

WWF: Ilmastonmuutos uhkaa paikoin puolta

kasvi- ja eläinlajeista

 

Uudessa tutkimuksessa selvitetiin selvitettiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia liki 80 000 eläin- ja kasvilajiin

 

Ilmastonmuutos

Pingviinejä Etelämantereella.
Dean lewins / EPA

Ilmastonmuutos uhkaa puolta kasvi- ja eläinlajeista maailman luonnoltaan arvokkaimmilla alueilla, varoittaa WWF:n tuore raportti.

 

Jos kasvihuonepäästöjen kasvua ei pystytä hillitsemään, suurta osaa eläin- ja kasvilajeista voi uhata paikallinen sukupuutto Amazonin ja Galapagoksen kaltaisilla ainutlaatuisilla alueilla. WWF:n raportin mukaan ilmastonmuutoksesta kärsivät globaalisti eniten Amazonin alue, Miombon metsät eteläisessä Afrikassa sekä Lounais-Australia.

 

Vaikka Pariisin ilmastosopimuksen tavoite lämpenemisen rajoittamisesta kahteen asteeseen saavutettaisiin, nuo alueet voisivat silti menettää neljänneksen lajistostaan.

Toisessa ääripäässä on kasvihuonekaasujen päästöjen kasvun tulevaisuus nykyisellä kulutuksella, toisessa päässä päästöjen rajoittaminen Pariisin ilmastosopimuksen edellyttämälle tasolle. Nykykasvun skenaariossa maapallon lämpötila kasvaisi keskimäärin viisi astetta ja Pariisin ilmastosopimus -skenaariossa kaksi astetta.

Lähteet: STT

 


 

Eri tieteenalojen välillä antroposeenista on syntynyt muheva kiista. Esimerkiksi ihmistieteilijöiden mukaan alkuperäiset ehdotukset aikakauden alkuhetkestä eivät auta ymmärtämään itse ilmiön syitä. Siksi ne eivät myöskään voisi johtaa kestäviin ratkaisuihin. Tarjolle onkin annettu kokonaan uusia nimiä koittaneelle aikakaudelle. Ehkä sen pitäisikin olla vaikkapa kapitaloseeni tai angloseeni?

 
 

Täynnä tavaraa. Sulapacin Suvi Haimi (vas.) ja Laura Kyllönen esittelevät uusia biohajoavia kosmetiikkapakkauksia.

Täynnä tavaraa. Sulapacin Suvi Haimi (vas.) ja Laura Kyllönen esittelevät uusia biohajoavia kosmetiikkapakkauksia.

 

 

Suomalaistutkijat perustivat startupin, joka

taistelee turhaa muovia vastaan –

"Ajattelemme pakkauksia pidemmälle"

 

 

 

Biohajoavaa pakkausmateriaalia valmistavan Sulapacin perustajat ovat voittaneet useita innovaatiopalkintoja.

 

"Olimme molemmat tutkineet biomateriaaleja yliopistossa yli kymmenen vuotta. Olemme myös ekologisen kosmetiikan heavy usereita ja pohdimme yhdessä, miksi ekologisesti ajattelevien kosmetiikkayritysten pakkaukset eivät ole ideologian mukaisia", kertovat Sulapacin perustajat Suvi Haimi ja Laura Kyllönen.

 

"Lähdimme kehittämään biohajoavaa mate­riaalia, joka sopisi myös kosmetiikkapakkauksiin. Kosmetiikka alana on hyvä paikka aloittaa, koska alkuvaiheessa biohajoava mate­riaali on kallista valmistaa. Teknologia maksaa, mutta premiumkosmetiikan asiakas ei tee ostopäätöstä hinta edellä.

Ajoituksemme on sikäli hyvä, että monet yritykset ja maat ovat heränneet nyt erityisesti mikromuovien haitallisuuteen. Toki tutkijat ovat puhuneet aiheesta jo pitkään ammattipiireissä. Olimme itsekin tutkijoina huomanneet kehityksen.

Missiomme on pelastaa maailma muovilta, eli on luonnollista, että ajattelemme pakkauksia pidemmälle. Missioomme liittyy olennaisena osana myös koulutus. Kolmen–neljän vuoden kuluttua olemme tehneet globaalin lanseerauksen ja saaneet olla mukana edesauttamassa myös ruoka- ja esimerkiksi leluteollisuuden muutoksessa muoveista kohti biohajoavia materiaaleja.

Sulapac

Mikä: Biohajoavan pakkaus­materiaalin valmistaja

Perustettu: Vuonna 2016 Helsingissä

Yrittäjät: Suvi Haimi ja Laura Kyllönen

Tavoite: Pelastaa maailma muoviroskalta.

 


 

– Tutkimus näyttää meille taas kerran ilmastonmuutoksen konkreettisia vaikutuksia. Oli kyse sitten lumen puutteesta Saimaalla ja siitä kärsivistä saimaannorpista tai Valliriutan kohoavista lämpötiloista, kilpikonnista ja haalistuvista koralleista, ilmastonmuutos vaikuttaa peruuttamattomasti lajeihin, sanoo WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen tiedotteessa.

 


 

Tiedeykkönen

 

Antroposeeni, uusi geologinen aikakausi, on

alkanut – nyt ihminen mullistaa maapalloa

 


 

 

 Kuva: NASA, Gibraltarin salmi kuvattuna kansainväliseltä avaruusasemalta

 

Ihmisen vaikutus ympäri maapalloa on jo kauan ollut niin voimakasta, että planeettamme katsotaan siirtyneen kokonaan uuteen geologiseen aikakauteen. Ihminen muokkaa planeettaansa nyt enemmän kuin muut luonnonvoimat yhteensä, ja jättää siitä myös pysyvät jäljet. Nyt käsitteessä puhutaan ajasta n. 1500-1950.

Rajamääritelmä on ongelman ydin, maailmankuvaa - politiikkaa unohtamatta!?

 

 

Koska geologiset aikakaudet määritellään ja ajoitetaan maapallon kivikuoren kerrostumien perusteella, uuden aikakauden alkuhetkeksi on ehdotettu 1950-lukua. Tuolloin muun muassa lukuisat ilmakehässä tehdyt ydinkokeet jättivät kivikuoreen ainutlaatuiset, säteilevät jälkensä.

Mistä siis uudessa aikakaudessa on kyse? Mistä se kertoo ja mikä on sen merkitys? Pasi Toiviaisen haastateltavina ovat paleontologi Jussi T. Eronen ja historiantutkija Tero Toivanen.

 


 

– Lisääntynyt makean veden valuminen Grönlannin jäätiköiltä ilmeisesti sekoittaa virtausta. Ihmisen aiheuttama Grönlannin jäätiköiden hupeneminen näyttää hidastavan Atlantin kiertokulkua, ja tämä vaikutus voi kiihtyä, jos lämpötilojen sallitaan nousta edelleen, sanoi Independent-lehden haastattelema Tanskan ja Grönlannin geologisen tutkimuskeskuksen tutkija Jason Fox. Merivirran hidastumisen seurauksia Golfvirran hidastuminen vaikuttaisi selvästi Pohjois-Euroopan ilmastoon. Havainto virtauksen hidastumisesta on myös otettava huomioon ilmastonmuutosta ennustavissa mallinnuksissa. – Tavanomaiset ilmastomallit aliarvioivat havaitsemaamme muutosta. Joko Atlantin kiertokulku on arvioitu liian vakaaksi tai Grönlannin sulamista ei ole tarpeeksi otettu huomioon, tai sekä että, sanoo Pennsylvanian yliopiston tutkija Michael Mann. Pohjois-Euroopan ilmasto ei tutkijoiden mukaan olisi viilenemässä, vaikka lämpöä tuova merivirta pysähtyisikin. Ilmaston lämpeneminen kumoaisi viilentävän vaikutuksen. Golfvirran heikkeneminen olisi myös omiaan nostamaan merenpintaa etenkin Pohjois-Amerikan rannikolla, kertoo sanomalehti The Washington Post.


  

Tutkimus: Ilmastonmuutoksen karu seuraus –

Isolla valliriutalla syntyvät liemikilpikonnat

lähes aina naaraita

 

Australiassa on esitetty yhtenä vaihtoehtona sukupuolijakauman korjaamiseksi munintarantojen varjostamista aurinkosuojilla.

 

Liemikilpikonna
 

Liemikilpikonna
 ja koralleja
LiemikilpikonnaBrocken Inaglory
 

Tuoreen tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun)mukaan Australiassa Isolla valliriutalla syntyvät liemikilpikonnat ovat lähes poikkeuksetta naaraita, kertoo WWF Suomi tiedotteessa. Järjestön mukaan lämpenevä ilmasto aiheuttaakin vinouman liemikilpikonnien sukupuolijakaumalle.

 

Isolla valliriutalla elää kaksi toisistaan geneettisesti eriävää liemikilpikonnapopulaatiota, joista toinen lisääntyy alueen pohjoisosassa ja toinen eteläpäässä. Kilpikonnien sukupuolta tutkittiin alueella, jolle molemmat populaatiot kerääntyvät etsimään ravintoa, kertoo WWF.

Tutkimuksen mukaan mitä lämpimämmässä kilpikonnien munat kehittyvät, sitä enemmän munista syntyy naaraskilpikonnia.

Tutkimuksen perusteella lämpimämmässä pohjoisosassa kilpikonnanpoikasista lähes kaikki, 99,1 prosenttia, oli naaraita. Viileämmässä eteläpäässä vastaava luku oli 65-69 prosenttia.

***

– Tutkimus näyttää meille taas kerran ilmastonmuutoksen konkreettisia vaikutuksia. Oli kyse sitten lumen puutteesta Saimaalla ja siitä kärsivistä saimaannorpista tai Valliriutan kohoavista lämpötiloista, kilpikonnista ja haalistuvista koralleista, ilmastonmuutos vaikuttaa peruuttamattomasti lajeihin, sanoo WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen tiedotteessa.

***

WWF:n mukaan Australiassa on esitetty yhtenä keinoja sukupuolijakauman korjaamiseksi munintarantojen varjostamista aurinkosuojilla.

Tutkimus on julkaistu Current Biology -julkaisussa. Myös WWF on ollut mukana tutkimuksessa.