Venäjän antidopingtoimikunnan pääsihteeri Juri Ganus muistuttikin keskeneräisestä työstä. – Vielä on paljon töitä edessä. Meidän pitää täyttää tietyt ehdot, jotta toimivaltuutemme voidaan täysin palauttaa. Tämä on vielä ehdollinen tilanne, Ganus tähdensi. Wada poisti Venäjän antidopingtoimikunta Rusadan ja maan dopingtestauslaboratorion valtuudet vuonna 2015 valtiojohtoisen dopingjärjestelmän vuoksi.


 

 

Maailmalta täystyrmäys Wadan Venäjä-

päätökselle Seychelleillä: ”Olympiahistorian

suurin petos

 

Antidopingvaikuttajat ympäri maailmaa reagoivat voimakkaasti Wadan päätökseen palauttaa toimivaltuuksia Venäjän antidopingtoiminnalle.

 

doping
Wadan juliste
EPA
 

Maailman antidopingtoimisto Wadan päätös palauttaa toimivaltuuksia Venäjän antidopingtoiminnalle on herättänyt suuria tunteita ympäri maailmaa. Wada äänesti asiasta torstaina kokouksessaan Seychelleillä.

 

Wadan puheenjohtaja Craig Reedie kertoi Twitterissä, että päätös syntyi vahvalla enemmistöllä.

Ympäri maailmaa eri antidopingvaikuttajat olivat tyrmistyneitä päätöksestä.

Venäjän dopingohjelman paljastajan Grigori Rodtshenkovin asianajaja Jim Walden:

– Wadan päätös palauttaa toimivaltuudet Venäjän antidopingtoiminnalle on olympiahistorian suurin petos puhtaita urheilijoita kohtaan.

– Yhdysvallat tuhlaa rahaa jatkamalla Wadan rahoittamista. Wada on kyvytön käsittelemään Venäjän valtiojohtoista dopingia.

Kansainvälisen yleisurheiluliiton urheilijavaliokunnan puheenjohtaja Inaki Gomez:

– Päätös ei ollut yllättävä. Mutta pettymys on vähättelevä sana tästä. Pysyn edelleen mielipiteessäni. Venäjän antidopingtoimikunnan toimintavaltuuksien palauttaminen tahraa Wadan mainetta ja tuo urheilulle huonoa mainetta.

 

Britannian antidopingpomo Nicole Sapstead:

– Wadan kokouksen päätös on pahasti ongelmallinen puhtaan urheilun kannalta. Wada on siirtänyt sivuun omat vastuunsa puhtaalle urheilulle, sen eteen työskenteleville ja urheilufaneille.

 

– On selvää, että viime aikojen tapahtumien perusteella Wadan hallintojärjestelmä ei ole tarpeeksi itsenäinen. Urhelijoita ja antidopingyhteisön jäseniä ei ole edustettuna tarpeeksi.

 

Yhdysvaltain antidopingtoimiston johtaja, Travis Tygart:

– Päätös oli Wadan historian suurin. Tämä oli valtava kolaus maailman puhtaille urheilijoille.

– Wada rikkoi suunnitelmansa palauttamalla toimivaltuudet Venäjälle. Venäjä ei ole vielä toteuttanut kahta ehtoa. Wadan päätös on siksi tyrmistyttävä ja käsittämätön.

Australian antidopingtoimiston (ASADA) johtaja, David Sharpe

– Asada allekirjoitti Wadan kokousta edeltäneenä iltana lausunnon, jossa pyydettiin Wadaa myöhäistämään äänestystä Venäjän toimintavaltuuksien palauttamisesta. Venäjän olisi pitänyt täyttää ehdot ennen äänestystä. Urheilijoita pitäisi rauhoitella nyt enemmän kuin koskaan aiemmin. Asadan ja muiden antidopingtoimistojen täytyy keskittyä pitämään urheilu tasaisena pelikenttänä.

Päätös ei vielä tarkoita, että venäläiset yleisurheilijat pääsisivät täysipainoisesti jälleen mukaan kansainväliseen kilpailutoimintaan. Wadan on päästävä muun muassa tutkimaan Moskovan antidopinglaboratorion tiedostoja ja näytteitä.

 

***

Lue lisää:

Wada päätti palauttaa Venäjän antidopingtoiminnan valtuuksia, SUEK ei ilahtunut: "Päätös on erittäin valitettava myös puhtaiden urheilijoiden kannalta"

Wada palauttamassa Venäjän antidopingtoimiston toimintaoikeudet

Venäjän dopinghuijaus oli niin "ihmeellinen tarina", että kaikki urheilupomot eivät uskoneet sen olevan totta – härskin ohjelman paljastanut Richard McLaren kertoo tutkimusten värikkäistä vaiheista

 

Lähteet: REUTERS

 


 

Vaikka Browder oli karkotettu maasta, hänen puoltaan maan korruptoitunutta koneistoa vastaan pitivät useat juristit. Heihin lukeutui myös Firestone Duncanin palveluksessa työskennellyt veroasianajaja Sergei Magnitski, jota ensin kidutetiin ja sitten tapettiin vankilassa 2009. Syyllisiä ei ole rangaistu. Tapaus tunnetaan Magnitski-skandaalina ja se on johtanut Yhdysvaltain ja Euroopan asettamiin pakotteisiin murhasta vastuussa olevia henkilöitä vastaan.


 
VIIKON HENKILÖ
 
 

Tällainen mies on suursijoittaja ja Putin-

kriitikko Bill Browder, joka on tehnyt Danske

Bankista rikosilmoituksen

 

   

Bill Browder seuraa Venäjän tapahtumia lukemalla blogeja ja Twitteriä ja keskustelemalla
 opposition edustajien kanssa.
Bill Browder seuraa Venäjän tapahtumia lukemalla blogeja ja Twitteriä ja keskustelemalla opposition edustajien kanssa. KUVA: ERJA LEMPINEN

VIIKON HENKILÖ Jyrkkä Putinin hallinnon kriitikko Bill Browder neuvoo suomalaisia yhtiöitä vetäytymään itänaapurista.

 

(Tämä juttu julkaistiin Kauppalehdessä 23.3.2015. Nyt se julkaistaan uudelleen.)

Tukholmalaisen loistohotellin sohvalla istuu uupunut mies. Liituraitapukuun pukeutuneella entisellä suursijoittajalla, nykyisellä ihmisoikeusaktivistilla Bill Browderilla on takanaan kahdeksan viikon rupeama. Sen jälkeen, kun hänen teoksensa Red Notice julkaistiin, Browder on kertonut väsymättä näkemyksiään Putinin Venäjästä.

Oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin murha, Krimin miehityksen vuosipäivä ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin poistuminen julkisuudesta tekevät Browderin arvioista ja kokemuksista ajankohtaisia. Eikä Browder pehmittele sanojaan.

*

"Venäjä tuo mieleeni natsi-Saksan varhaiset ajat. On propagandaa, hallituksen kiihtyneitä kannanottoja, joissa länsi on vihollinen, poliittisten vastustajien murhia, katoamisia ja vangitsemisia. Arvelen, että asiat ovat menossa huonompaan suuntaan", Browder sanoo.

*

"Venäjä on ajautumassa terrorin ajanjaksoon. En usko, että Boris Nemtsov on viimeinen, joka tulee tapetuksi."

Browder huomauttaa, ettei hän usko hetkeäkään etteikö nimenomaan Putinin hallinto ole Nemtsovin murhan takana. Todisteet viittaavat turvallisuuspalveluun, hän sanoo. Browderin mukaan Nemtsovin murhasta muodostuu murroskohta, game changer, itänaapurille.

 

"Putin on toimissaan hyvin symbolinen. Hän ottaa merkittävimmän henkilön jostain ryhmästä ja terrorisoi häntä esimerkkinä muille", hän sanoo.

Talouden kriisiytyminen kasvattaa yleensä arvaamattomuutta yhteiskunnassa. Köyhtyminen tekee kansasta vihaista siinä missä talouden kasvu lisää välinpitämättömyyttä politiikasta, sanoo Browder. Venäjän talouden arvioidaan supistuvan tänä vuonna joidenkin arvioiden mukaan jopa viisi prosenttia. Inflaatio laukkaa 15:ssä prosentissa, mutta kotitalouksien tulot eivät kasva samaa tahtia.

Browder oli takavuosina menestyksekäs sijoittaja Venäjällä. Enää hän ei neuvo ketään sijoittamaan pääomia Venäjälle, päinvastoin.

"Olisi typerää sijoittaa nyt Venäjälle. Useimmat ihmiset yrittävät siirtää rahansa ulos sieltä. Venäläisetkin yrittävät siirtää rahansa ulos sieltä", Browder sanoo.

"Jos puhutaan Venäjästä sijoituskohteena, niin minusta on hyvin epätodennäköistä, että viiden vuoden aikajänteellä sieltä voisi saada enemmän rahaa ulos kuin mitä laittaa sisään."

 

Bill Browder karkotettiin Venäjältä kymmenen vuotta sitten. Nyt hänen omakohtainen kirjansa Red Notice on julkaistu venäjäksi - mutta teos on maassa kielletty. KUVA: ERJA LEMPINEN

William F. (Bill) Browder

Syntynyt. 23.4.1964 Yhdysvalloissa. Isä on 
matemaatikko Felix Browder, isoisä amerikkalainen kommunistijohtaja Earl Browder.
Tehtävä. Hermitage Capital Managementin 
perustaja ja toimitusjohtaja, ihmisoikeusaktivisti.
Koulutus. MBA Stanfordin yliopistosta
Aiemmat tehtävät. Hermitage -sijoitusrahaston johtaja. Sitä ennen työskenteli Boston 
Consulting Groupissa ja Salomon Brothersilla.
Perhe. Vaimo ja kolme lasta.

***

Varovaisuus kannattaa

Lukuisille suomalaisille yhtiöille itänaapurin markkinat ovat edustaneet kasvumahdollisuutta. Suomalaisyhtiöt ovat luottaneet väkirikkaan naapurimaan tulevaisuuteen ja rakentaneet Venäjälle tehtaita, tavarataloja, kauppaketjuja, kiinteistöjä, voimalaitoksia ja niin edelleen. Ukrainan sota ja Venäjän talouden lohduttomat näkymät varjostavat nyt taivaanrantaa. Mikä neuvoksi?

"Neuvoni on, että yhtiöiden pitäisi psykologisesti alaskirjata sijoituksensa, koska pidemmällä aikavälillä on epätodennäköistä, että ne saisivat rahojaan Venäjältä."

 

"Ei ole sellaista mahdollisuutta, että vanha status quo palaa Venäjällä. Kyse on puhtaasti kylmästä ja kuumasta sodasta."

Browder ennustaa Venäjän asettavan pääoma- ja valuuttakontrollit voimaan "minä päivänä hyvänsä". Hänen visioissaan Venäjä turvautuu tällaisiin toimiin, sillä maan keskuspankin valuuttavaranto hupenee länsipakotteita seuranneisiin rahoitusoperaatioihin.

"Venäjällä on 650 miljardin edestä velkaa ulkomaan valuutassa. Aikaisemmin se jälleenrahoitti velkaa länsimarkkinoilla. Pakotteiden seurauksena venäläisten joukkolainojen ostaminen on länsiyhtiöille laitonta, mikä merkitsee, että jälleenrahoituksen on tultava Venäjältä. Mutta kaikki, joilla on pääomia Venäjällä, haluaa rahansa ulos sieltä sen sijaan, että ostaisi venäläisyhtiöiden joukkolainoja", Browder sanoo.

"Siksi ainoa, joka jää jäljelle, on maan keskuspankki. Sen valuuttavaranto on kuitenkin vain 375 miljardia."

 

Hänen mukaansa itänaapurissa itse asiassa on jo epäviralliset pääomakontrollit, kun maan suuryritykset on määrätty käyttämään länsivaluuttaansa ruplien ostamiseen.

Browder on Lontoossa asuva amerikkalainen, jolle Venäjä on muodostunut kohtaloksi. Ensimmäisen kerran Browder vieraili Venäjällä vuonna 1992, kun tuolloin Salomon Brothersilla investointipankkiirina työskennellyt mies sijoitti troolarilaivastoon Murmanskissa. Kuponkiyksityistämistä läpikäynyt siirtymätalousvaiheen Venäjä vei hänet mennessään.

Browderin rahastoyhtiö Hermitage menestyi loistavasti ja kasvoi suurimmaksi ulkomaiseksi sijoittajaksi Venäjällä. Browderin tuolloiseen "täydelliseen bisnesmalliin" kuului paljastaa, miten oligarkit varastivat yhtiöidensä omaisuutta. Kaikki sujuikin hyvin niin kauan kuin Putinin hallinto oli yhteisessä rintamassa oligarkkeja vastaan.

Onni ei kuitenkaan kestänyt ja vuosi 2003 muodostui vedenjakajaksi. Tuolloin Putin kävi oligarkeista vaikutusvaltaisimman, Mihail Hodorkovskin kimppuun.

Vuonna 2005 Kreml hyökkäsi Browderia ja Hermitagea vastaan. Venäjä karkotti Browderin ja aloitti venäläisenä yritysvaltauksena tunnetun operaation. Hermitagen yhtiöitä syytettiin veroepäselvyyksistä operaatiossa, jossa maan sisäministeriön virkamiehet siirsivät omiin taskuihinsa Hermitagen maksamia veroja 230 miljoonan dollarin edestä.

 

Tavoitteena Hollywood

Browderin kamppailu jatkuu. Hän ei selvästikään ole antamassa periksi taistelussaan, jonka tavoite on saada Magnitskin murhaan syylliset tuomituiksi ja tapahtumia suojeleva venäläiseliitti tuntemaan olonsa ahtaaksi. Sijoittamisen Browder on jättänyt kokonaan. Tavoitteet ovat nyt toisaalla.

"Tavoitteemme on saada Magnitski-laki Eurooppaan", hän sanoo.

Magnitski-laki on Browderin mukaan myös se tapa, jolla länsi voi auttaa Venäjän oppositiota.

"Emme voi antaa heille enää rahaa, koska maan hallinto tulkitsee heidät sitten ulkomaisiksi agenteiksi. Ainoa keino auttaa on rangaista niitä, jotka hyökkäävät oppositiota vastaan Magnitski-lailla. Tämä oli myös Nemtsovin viimeisiä toiveita lännelle."

Browder on aina käyttänyt hyväkseen julkisuutta Putinin hallinnon vastaisessa taistelussa. Hän on kerta toisensa jälkeen paljastanut maailman johtaville sanomalehdille Venäjän korruptoituneen hallinnon edesottamuksia. Suurta yleisöä varten hän on teettänyt Youtube-videoita. Nyt julkaistu Red Notice -kirja on osa samaa jatkumoa - kuten myös seuraava tavoite:

"Tavoitteemme on tehdä kirjasta elokuva Hollywoodissa. Meihin on oltu yhteydessä, saa nähdä."

Kolme teesiä

1. Ihmisoikeusrikkomusten syylliset vastuuseen. Venäjän oppositiota voidaan auttaa Magnitski-lailla ja pakotteilla, jotka ajavat maan eliitin ahtaalle.

2. Vanha vakaus ei palaa. "Ei ole sellaista mahdollisuutta, että vanha status quo palaa Venäjällä."

3. Ei liiketoimintaa eikä sijoituksia Venäjälle. "Venäjä on ajautumassa terrorin ajanjaksoon".

 


 

Syyria vastasi ohjusiskuihin rankalla ilmatorjuntatulella. Yhdysvaltojen mukaan syyrialaiset ampuivat venäläiskoneen alas vahingossa. Yhdysvaltojen asevoimat on kertonut, ettei sillä tai sen liittolaisilla ollut mitään tekemistä iskujen kanssa.

 

Ohjus Syyrian yllä. SANA / AFP / HO - LEHTIKUVA / AFP

Venäjä syyttää Israelia turmasta, Vladimir

Putin uhkaa toimilla

 

 

Israelin hävittäjien väitetään järjestäneen venäläiskoneen Syyrian ohjusten tielle.

Venäjän puolustusministeriö myöntää, että Syyrian ilmatorjunta pudotti Välimerellä kadonneen venäläisen tiedustelukoneen. Venäjä syyttää tapauksesta silti Israelia. Puolustusministeriön mukaan ”Israelin pilotit panivat venäläisen sotilaskoneen Syyrian ilmatorjuntajärjestelmien tielle”.

 

Asiasta kertovan Venäjän valtiollisen median Sputnikin mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putin on jo varoittanut, että Venäjä ”varaa oikeuden asianmukaisiin vastatoimiin Israelin vihamielisten toimien vuoksi”. Venäjän ja Israelin puolustusministerien kerrotaan käyneen tapahtuneesta puhelinkeskustelun.

Venäläinen Il-20-merivalvonta- ja tiedustelukone katosi noin 35 kilometrin päässä Syyrian rannikosta. Israelin uskotaan suorittaneen samaan aikaan ohjusiskuja Latakian alueella. Venäjä on väittänyt myös ranskalaisen Auvergne-fregatin ampuneen ohjuksia. Ranska on kiistänyt väitteet.

Syyria vastasi ohjusiskuihin rankalla ilmatorjuntatulella. Yhdysvaltojen mukaan syyrialaiset ampuivat venäläiskoneen alas vahingossa. Yhdysvaltojen asevoimat on kertonut, ettei sillä tai sen liittolaisilla ollut mitään tekemistä iskujen kanssa.

 

Alec Luhn
 
@ASLuhn 
 

Russia has claimed Israeli F-16s gave only a minute' s warning before beginning their bombing run on Latakia, and the Il-20 trying to land didn't have time to avoid the danger from Syrian SAMs. Defence minister Shoigu has called his Israeli counterpart

 


 

Noin tuhannen neliömetrin betoniseinäiset rakennelmat on sijoitettu noin sadan metrin päähän toisistaan. Niihin on todennäköisesti sijoitettu Bulava-luokan ohjuksia, jotka ovat käytössä uusissa Borei-luokan sukellusveneissä.


Severomorskin lähelle rakennettuja laivaston bunkkereita. / Google Maps

Kuolan niemimaalla massiivista

varustautumista: Ydinaseita ja ohjuksia

 

Venäjän pohjoiselle laivastolle on rakennettu kymmeniä uusia bunkkereita ja maanalaisia varastoja ydinkärjille.

Venäjän kerrotaan laajentavan Kuolan niemimaalla sijaitsevaa laivastotukikohtaansa.

 

Severomorskin pohjoispuolella sijaitsevalle Okolnayan lahdelle rakennetaan parhaillaan noin 50 uutta vahvistettua bunkkeria, joihin voidaan sijoittaa sekä risteily- että ydinohjuksia.

The Barents Observer -julkaisun mukaan uudet rakennelmat vahvistavat huomattavasti Venäjän sotilaallista voimaa pohjoisilla merialueilla, sillä pohjoinen laivasto saa noin 60 000 neliömetrin edestä uusia asevarastoja.

 

Ero näkyy selvästi vertailemalla viime vuosina otettuja Google Earth -palvelun satelliittikuvia. Uusia rakennelmia on ilmestynyt Okolnayan lisäksi myös 15 kilometrin päässä sijaitsevaan Gadzhiyevon sukellusvenetukikohtaan.

Alueen turvatoimet ovat poikkeuksellisen tiukat: laitosten ympärille on rakennettu kaksin- tai kolminkertaiset piikkilanka-aidat pitämään poissa tunkeilijat. Myös ydinaseiden todennäköisiin sijoituspaikkoihin johtavien teiden yhteyteen on pystytetty laajat tarkastuspisteet.

*

Noin tuhannen neliömetrin betoniseinäiset rakennelmat on sijoitettu noin sadan metrin päähän toisistaan. Niihin on todennäköisesti sijoitettu Bulava-luokan ohjuksia, jotka ovat käytössä uusissa Borei-luokan sukellusveneissä.

*

Kolme Borei-sukellusvenettä on jo otettu käyttöön, viisi muuta on tarkoitus rakentaa vuoteen 2021 mennessä. Kyseessä on Venäjän armeijan historian kallein yksittäinen projekti.

Ydinkärkiä on sijoitettu luultavasti myös Nerpichaan, joka on vain 65 kilometrin päässä Norjan rajasta. Maan ulkoministeri Ine Eriksen Søreide ilmaisi huolensa Barentsinmeren tilanteesta viime perjantaina.

– Kuolan niemimaan alueelle on edelleen sijoitettu huomattava määrä Venäjän strategisesta iskukyvystä. Vaikka emme pidä Venäjää sotilaallisena uhkana Norjalle, muodostavat alueelle sijoitetut joukot silti strategisen haasteen Natolle. Emme voi jättää huomiotta tapahtumia näin lähellä omaa aluettamme, Søreide sanoi.

Venäjä ei ole vastannut rakennelmia koskeviin kysymyksiin ulkomaiselle medialle.

The Barents Observer@BarentsNews 
 

Satellite images reveal Russian navy’s massive rearmament on Kola Peninsula https://thebarentsobserver.com/en/node/4370#.W56r0bwZ0Zw.twitter 

Satellite images reveal Russian navy’s massive rearmament on Kola Peninsula

About 50 brand new reinforced large weapons bunkers are under construction at Okolnaya Bay just north of Severomorsk.

thebarentsobserver.com

 


 

Sveitsin liittoneuvoston maaliskuussa julkaisemassa raportissa todettiin, että yli neljännes nimeltä mainitsemattoman valtion diplomaateista maassa on vakoojia. Le Matin Dimanche– ja Sonntagszeitung-lehtien selvityksen mukaan kyseessä on Venäjä.

 

Venäjän pysyvä YK-edustusto Genevessä. Hynek Moravec/CC BY 3.0/Wikimedia Commons

Selvitys: Joka neljäs Venäjän diplomaatti on

vakooja

 

Venäjän tiedustelun sanotaan toimivan aktiivisesti Sveitsissä.

Sveitsin hallituksen tilaamaan luottamuksellisen tiedusteluraportin mukaan peräti joka neljäs Venäjän diplomaatti Sveitsissä on todellisuudessa vakooja.

 

Asiasta tässä kertovan swissinfo.ch-uutissivuston mukaan Venäjän kerrotaan vakoilevan Sveitsissä enemmän kuin koskaan. Tiedustelutoiminnan sanotaan keskittyvän erityisesti Geneveen. Venäjällä on Genevessä kaikkiaan 4 000 neliön suuruinen YK-edustusto.

 

Venäjän tiedustelun toiminta Sveitsissä on ollut esillä myös Salisburyn myrkkyiskun tutkinnassa.

Entisen kaksoisagentti Sergei Skripalin ja hänen Julia-tyttärensä salamurhayrityksistä epäillyt venäläiset Alexader Petrov ja Ruslan Boshirov kävivät lehtitietojen mukaan Sveitsissä ainakin kuusi kertaa ennen iskua. Britannian viranomaisten mukaan miehet ovat peitehenkilöllisyyksillä  liikkuvia Venäjän sotilastiedustelu GRU:n agentteja.

Hiljattain julki tulleiden tietojen mukaan Hollannin Haagissa alkuvuodesta pidätetyt kaksi Venäjän vakoojaa olivat puolestaan aikeissa tehdä tietomurron sveitsiläiseen Spiez-laboratorioon. Siellä tutkittiin tuolloin sekä Syyrian hallinnon kaasuiskussa että Salisburyn myrkytyksessä käytettyjä aineita.

 

Samojen vakoojien on sittemmin kerrottu syyllistyneen mahdollisesti myös maailman antidopingtoimisto WADA:n järjestelmään kohdistuneeseen kyberhyökkäykseen. WADA:n Euroopan toimisto sijaitsee Lausannessa.

Sveitsin ulkoministeriö on kutsunut Venäjän suurlähettilään puhutteluun. Venäjää on vaadittu lopettamaan vakoilu Sveitsin alueella.

Venäjän Sveitsin-suurlähetystö on kiistänyt väitteet vakoilusta jyrkästi.

– Pidämme tällaisia virheellisiä lausuntoja yksinkertaisesti absurdeina ja vain jälleen yhtenä yrityksenä ruokkia venäläisvastaista ilmapiiriä, lähetystö tiedotti.

 


 

Kun viidesosa federaatiobudjetin menoista salataan, on kyseenalaista, missä määrin Venäjän tilastokeskuksen julkaisemiin kansantalouden tilinpitotietoihin voi luottaa. Myös yliopistojen, ajatushautomojen ja kaupallisten analyytikoiden julkaisemaan tutkimustietoon sisältyy epävarmuustekijöitä, koska pääsy tiedon lähteille on suljettu.


 

 

Venäjä kanavoi kymmeniä miljardeja

salaiseen budjettiin

 

Salaista. Venäjällä
 on ei-julkisia menoja kaikissa budjetin pääluokissa. Arviolta kaksi kolmasosaa salaisista menoista päätyy sotilaallisiin tai turvallisuustarkoituksiin.
Salaista. Venäjällä on ei-julkisia menoja kaikissa budjetin pääluokissa. Arviolta kaksi kolmasosaa salaisista menoista päätyy sotilaallisiin tai turvallisuustarkoituksiin. KUVA: RUSSIAN DEFENCE MINISTRY PRESS SERVICE / HANDOUT
 
 

Vain pieni piiri on selvillä ei-julkisten menojen käytöstä. Rivikansanedustajat eivät eliittiin kuulu, eikä tutkijoilla tai medialla ole asiaa salaisten tietojen lähteelle.

 

Useimmilla valtioilla on tulo- ja menoarvioissaan ei-julkisia menoja, joilla katetaan esimerkiksi kansalliseen turvallisuuteen liittyviä kustannuksia. Venäjällä näiden salaisten menojen mittaluokka on kuitenkin kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellisen suuri.

Ei-julkisten menojen osuus Venäjän federaatiobudjetista on lähes 20 prosenttia, ja kymmenen viime vuoden aikana luku on lähes kaksinkertaistunut.

 

Ennätysvuonna 2016 kyseisten menojen osuus budjetista ­nousi 21,7 prosenttiin. Tuona vuonna Venäjän armeija operoi aktiivisesti Syyriassa, ja hallitus joutui pelastamaan vaikeuksiin joutuneita aseteollisuusyhtiöitä hätälainoituksella. Asia hoidettiin siirtämällä budjettivaroja kymmenen miljardin euron arvosta budjetin julkisista menoista salaisiin menoihin.

Ei-julkisten budjettimenojen kokonaismäärä Venäjällä on vuositasolla noin 50 miljardia euroa, eli suunnilleen samaa tasoa kuin Suomen valtion budjetti kokonaisuudessaan.

Budjetin kaikissa pääluokissa on salaisia menoja. Eniten niitä on puolustussektorilla, mutta myös koulutukseen, terveydenhuoltoon, kiinteistönhoitoon ja urheilurakentamiseen osoitettuja menoja on salattu.

 

Oletettavasti salaisia budjettimenoja käytetään esimerkiksi Venäjän valtaamien Itä-Ukrainan alueiden hallinnointiin ja eteläisille alueille, kuten Tšetšenian ja Dagestanin muslimitasavalloille, myönnettävään mittavaan taloudelliseen tukeen. Venäläisten asennoituminen Itä-Ukrainan tilanteeseen ja muslimitasavaltoihin on vähintäänkin ristiriitaista, joten kyseisiin tarkoituksiin kohdennettujen budjettivarojen julkistaminen voisi johtaa levottomuuksiin.

 

Venäjällä vain ­harvoilla ja ­valituilla on pääsy ­siihen ­sisäpiiriin, joka on selvillä ei-­julkisten menojen käytöstä.”

Salaisista menoista arviolta noin kaksi kolmasosaa päätyy sotilaallisiin tai turvallisuustarkoituksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sotilas- ja turvallisuusmenoihin käytetään kenties yli kolmasosa federaatiobudjetin loppusummasta.

Venäjällä vain harvoillaja valituilla on pääsy siihen sisäpiiriin, joka on selvillä ei-julkisten menojen käytöstä. Esimerkiksi rivikansanedustajat eivät kyseiseen eliittiin kuulu. Tutkijoilla ja median edustajilla ei myöskään ole asiaa salaisten tietojen lähteelle.

Ei-julkisten menojen käyttöä valvoo duuman alainen tilin­tarkastuskamari, jota johtaa entinen valtionvarainministeri Aleksei Kudrin. Luonnollisestikaan kamari ei raportoi tutkimustuloksistaan julkisesti. Myös mahdolliset oikeusjutut hoidetaan suljetuin ovin, kun on kyse salaisten menojen käytöstä.

Noin 50 miljardin euron ”musta budjetti” tarjoaa Ogonjok-aikakauslehden tekemien asiantuntijahaastattelujen mukaan valtavia mahdollisuuksia väärinkäytöksille. Täysin läpinäkymätön ­toiminta ja hallintomalli johtavat yleiseen tehottomuuteen ja voi olettaa, ­että erittäin merkittävä osa rahoista päätyy muualle kuin on alun perin tarkoitettu.

 

Kirjoittaja on Kauppalehden kirjeenvaihtaja Pietarissa.

 


 

Navalnyin toimiston mukaan se on paljastanut Sobjaninin kampanjaa hoitavan viestintäyhtiön ja sen palkkaaman trollitehtaan välillä. Heidän mukaansa yksi kaupungintalon työntekijöistä työskentelee myös trollitehtaassa johtotehtävissä. “Sobjaninin työntekijä on myös projektipäällikkö yrityksessä, jolta tulvii yllemme bottien tekemiä kommentteja”, Navalnyin toimistosta sanotaan.

 

Trollien uskotaan vaikuttavan myös Moskovan pormestarivaaleihin. LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Moskovan pormestaria syytetään trollitehtaan

rahoittamisesta

 

Oppositiojohtajan mukaan tarkoituksena on vaikuttaa sunnuntaisen pormestarivaalin tulokseen.

 

Venäjällä oppositiojohtaja Aleksei Navanyi syyttää Moskovan pormestari Sergei Sobjaninia trollitehtaan rahoittamisesta julkisen mielipiteen kääntämiseksi, kertoo The Moscow Times. Sobjanin on istuva pormestari ja hänen uskotaan voittavan myös sunnuntaina järjestettävät pormestarivaalit.

 

Sobjaninin kampanjaa hoitaa sama viestintäyhtiö, joka oli mukana myös Venäjän presidentti Vladimir Putininvaalikampanjassa. Yhtiö teki presidentinvaaleissa myös äänestämiseen kannustavaa kampanjaa saamansa n. 11 miljoonan euron sopimuksen puitteissa.

 


 

GRU on yksi Venäjän kolmesta tiedusteluorganisaatiosta, jotka toimivat omilla tonteillaan mutta usein limittäin. Kaikki ovat kovaotteisia ja salamyhkäisiä. Ne voivat toimia itsenäisesti ja saavat Kremliltä hyväksynnän häikäilemättömiin operaatioihin.


 
Ulkomaat
 
 

Venäjän sotilastiedustelua epäillään useissa

maissa hämäristä operaatioista – Näin

salamyhkäinen GRU on toiminut maailmalla

 

Venäjän sotilastiedustelu on voimakas mutta salamyhkäinen organisaatio. 

 
 
KAKSI miestä lentää Moskovasta Lontooseen, ajaa junalla Salisburyn pikkukaupunkiin ja jättää tappavaa hermomyrkkyä entisen venäläisagentin Sergei Skripalin portaille. Vielä samana päivänä miehet palaavat Venäjälle.


Britannia syyttää murhayrityksestä Venäjää ja ilmoittaa miesten kuuluvan Venäjän sotilastiedusteluun GRU:hun. Viro puolestaan epäilee puolustusvoimiensa majuria GRU:n vakoojaksi.


Mikä on GRU ja miten se toimii?

VENÄJÄÄ hallitaan kovalla kädellä. Turvallisuus- ja tiedustelupalveluilla on presidentti Vladimir Putinin aikakaudella – siis vuodesta 2000 alkaen – ollut paljon valtaa. 



Moni muistaa Neuvostoliiton pahamaineisen tiedustelupalvelun KGB:n. Nykyiset tiedustelupalvelut FSB ja SVR ovat sen perillisiä: edellinen on kotimaan eli Venäjän federaation, jälkimmäinen ulkomaantiedustelun osasto.


Kolmas haara GRU on asevoimien tiedustelupalvelu. Se vastaa Venäjän asevoimien komentajalle Valeri Gerasimoville ja puolustusministeri Sergei Šoigulle.

TIEDUSTELUPALVELUISTA on aina vaikea sanoa mitään varmaa. GRU:n päällikkö on Igor Korobov, ja paljon muuta järjestöstä ei kerrotakaan. Henkilöstön määrä, budjetti ja toimintatavat ovat valtionsalaisuuksia. Työntekijöitä lienee kuitenkin useita kymmeniätuhansia, ja agentteja on ympäri maailmaa.


GRU:lla on omat Spetsnaz-erikoisjoukot, jotka toteuttavat vaikeita erityistehtäviä.

JULKISUUDEN perusteella tiedustelupalvelujen roolit näyttävät kääntyneen – mikä ei välttämättä kerro salaisten organisaatioiden todellisesta roolista yhtään mitään.

Viime vuosikymmenellä FSB oli näkyvässä roolissa, kun Tšetšenian sota läikkyi Venäjän maaperälle. Se oli ratkaisemassa tilannetta esimerkiksi silloin, kun terroristit kaappasivat kokonaisen Dubrovka-teatterin Moskovassa 2002.

Tällä vuosikymmenellä GRU tuntuu olevan lähes jokaisessa konfliktissa, jossa Venäjä on etäisestikään mukana: Afganistanissa, Syyriassa, Ukrainassa. Sitä epäillään jopa yrityksestä syrjäyttää Montenegron hallitusta lokakuussa 2016.


Suurin päänahka ei ole enempää eikä vähempää kuin Yhdysvallat. Presidentti Donald Trumpin vaalivoittoa auttoi demokraattipuolueen hakkerointi. Yhdysvaltojen mukaan sen suoritti GRU:n alainen hakkeriryhmä Fancy Bear, virallisemmin Yksikkö 26165 ja Yksikkö 74455. (Nimi Fancy Bear tuli siitä, että venäläishakkerien levittämissä haittaohjelmissa toistui sana Sofacy, joka toi tietoturvayrityksen mieleen Iggy Azalean kappaleen Fancy).

Heinäkuussa Yhdysvaltain erikoissyyttäjä Robert Mueller nimesi 12 GRU:n upseeria, jotka olivat vastuussa hakkeroinnista.


ENTÄ toteuttiko GRU siis Skripalien murhayrityksen, kuten Britannia sanoo?

Jos toteutti, sitä on lähes mahdoton todistaa. Toisaalta ilman todisteita ei voi olettaa, että juuri GRU olisi välttämättä syyllinen.

”En ole koskaan kuullut GRU:n olleen mukana poliittisissa murhissa”, riippumaton turvallisuusanalyytikko Alexander Golts kommentoi uutistoimisto AFP:lle.

Murhaajat ovat Britannian mukaan GRU:n työntekijöitä. Mutta kenen käskystä he lähtivät murharetkelle? 
 
 

Goltsin mukaan voisi teoriassa olla mahdollista, että tekijät olisivat ryhtyneet murhayritykseen itsenäisesti, uraansa edistääkseen. Uskottavampi mahdollisuus olisi se, että murhayritys oli Venäjän tiedustelupalvelujen yhteisoperaatio.

Sellaisia on tehty aikaisemminkin. Esimerkiksi vuonna 2004 ulkomaantiedustelu ja kotimaantiedustelu murhasivat yhteistyönä Qatarissa maanpaossa eläneen tšetšenialaiskapinallisen Zelimkhan Jandarbijevin. Kiinni jääneet GRU:n upseerit tiettävästi syyttivät SVR:n kollegoitaan pakosuunnitelman pettämisestä.

VENÄJÄN osallisuutta Skripalien murhayrityksessä on perusteltu muun muassa sillä, että Novitšok-myrkkyä ei ilman Venäjän osallisuutta olisi mahdollista hankkia.

Ulkomailla asuvan, eläkkeelle jääneen agentin näyttävä murhayritys on osoitus voimasta.

”Operaation motiivi olisi lähettää viesti omalle kansalle: pettureita kohtaan emme tunne minkäänlaista armoa, emmekä piittaa edes seurauksista Venäjän maineelle”, sotilasanalyytikko Pavel Felgenhauer sanoi AFP:lle.

Felgenhauerin ja useimpien muiden asiantuntijoiden mukaan operaatiota ei olisi voinut toteuttaa itsenäisesti. Murhayritys on hyväksytty korkeimmalla tasolla.

”Olisi mahdoton tehdä sellaista päätöstä saamatta Kremlin hyväksyntää”, Felgenhauer sanoi.

VIRALLINEN Venäjä kiistää salamurhaosastojen olemassaolon. Vuonna 2010 Putin sanoi, että Venäjän erikoisjoukot eivät tapa pettureita. ”Ne listivät itse itsensä”, hän sanoi. Putin myönsi Neuvostoliiton murhauttaneen vihollisiaan, mutta sanoi, ettei Venäjä enää tee sellaista.

Aiemmin tänä vuonna entinen GRU:n päällikkö Fjodor Ladygin kiisti osallisuuden.

”Venäjän tiedustelukoneisto, jossa minulla oli kunnia palvella useita vuosia, ei koskaan – toistan, koskaan – tehnyt tällaisia halpamaisia, typeriä juttuja”, Ladygin sanoi.
 

– Tällainen linja on omiaan loukkaamaan Valko-Venäjää. Minskin ja Moskovan ulkopoliittiset kannat eroavat nyt radikaalisti toisistaan: Valko-Venäjä ei halua vastakkainasettelua, jota Venäjä haluaa – ja Venäjä myös haluaa sitoa Valko-Venäjän suoraan osalliseksi tässä vastakkainasettelussa, Minskissä toimivan Strategisen ja ulkopoliittisen tutkimuksen keskuksen johtaja Arseni Sivitski toteaa. Hän pitää tilannetta hälyttävänä, sillä jo syyskuun aikana Kremlin Valko-Venäjään kohdistama painostus on hänen mukaansa voimistumassa entisestään monella rintamalla. Jo aiemmin Sivitski on varoittanut, että viime kädessä kyseeseen voisi tulla jopa Valko-Venäjän miehitys.

 

Voiton aukio Minskissä Valko-Venäjällä. /Wikimedia Commons.

Kreml kiristää otettaan Valko-Venäjästä –

”Itsenäisyys uhattuna”

 

Vladimir Putinin suurlähettilääkseen nimittämä KGB-mies herättää huolta Minskissä.

Venäjän ja Valko-Venäjän suhteet lähestyvät useiden arvioiden mukaan uutta aallonpohjaa.

 

– Moskova on ottamassa yksipuolisia askelia varmistaakseen Valko-Venäjän vastaisen rajansa. Valko-Venäjä puolestaan vastustaa voimakkaasti Venäjän uuden suurlähettilään nimitystä, valkovenäläinen toimittaja ja kommentaattori Artjom Shraibman kirjoittaa Moskovan Carnegie-keskuksen julkaisemassa artikkelissa.

Valko-Venäjän poliittinen johto on hänen mukaansa kaikkea muuta kuin mielissään siitä, että presidentti Vladimir Putin on päättänyt nimittää maansa uudeksi Minskin-lähettilääksi entisen KGB-kollegansa MihailBabitšin.

Viime vuodet presidentti Putinin erityisedustajana Volgan alueella toiminut Babitš muistetaan erityisesti kaudestaan Tšetšenian pääministerinä vuosina 2002–2003. Hän on myös johtanut Venäjän kemiallisten aseiden purkamista valvovaa komissiota.

Vuonna 2016 Venäjä yritti lähettää Babitšin suurlähettilääksi Ukrainaan, mutta Ukraina torjui hänen nimityksensä. Taustalla oli arvio, että Babitš ei pyrkisi edistämään Minskin sopimusten toteuttamista, vaan päinvastoin kärjistämään maiden välisiä suhteita entisestään.

Moni Valko-Venäjällä pelkää valkovenäläistutkija Andrei Jegorovin mukaan, että tällä kertaa Babitš on saanut tehtäväkseen presidentti Aljaksandr Lukashenkan syrjäyttämisen ja maan liittämisen Venäjään.

Jegorov itse pitää pelkoja liioiteltuina jo siksi, että talousahdingossaan Venäjällä ei juuri nyt olisi edes varaa nielaista lähes kymmenen miljoonan asukkaan läntistä naapuriaan. Hän kuitenkin pitää lähettiläsnimitystä osoituksena siitä, että Putin on kyllästynyt neuvottelemaan Lukashenkan kanssa ja pyrkii nyt Babitšin avulla pakottamaan tämän Kremlille alisteiseen asemaan.

Tällä kertaa Babitš saattaa Jegorovin mielestä kuitenkin olla ylivoimaisen tehtävän edessä. Vuodesta 1994 Valko-Venäjän johdossa toiminut Lukashenka on kyennyt aiemminkin menestyksellisesti puolustamaan maansa itsemääräämisoikeutta Venäjän painostusta vastaan, ja niin voin hyvin käydä myös nyt.

– Elämme nyt vaikeaa vaihetta – Venäjän käyttäytyminen meitä kohtaan on barbaarista, presidentti Lukashenkan raportoidaan äskettäin todenneen.

 

Hälyttäviä merkkejä

Minskissä toimivan Strategisen ja ulkopoliittisen tutkimuksen keskuksen johtaja Arseni Sivitski katsoo Kremlin jo vuodesta 2015 alkaen painostaneen Valko-Venäjää taloudellisesti, poliittisesti, sotilaallisesti ja informaatiovaikuttamisen keinoin.

– Venäjä on käyttäytynyt keskeistä liittolaistaan kohtaan varsin aggressiivisesti ja epäystävällisesti. Tämä on jatkunut keskeytyksettä, vaikka Valko-Venäjä ei ole toiminut vastoin Moskovalle antamiaan sitoumuksia sen enempää taloudellisissa integraatiohankkeissa kuin myöskään sotilaspoliittisessa liittosuhteessa, Sivitski sanoo Thinktanks.by-verkkojulkaisun haastattelussa.

Hän uskoo Venäjän tähtäävän etupiirinsä pönkittämiseen entistä yksipuolisemmin nimenomaan voimapolitiikan keinoin, eikä muutosta tähän ole näköpiirissä.

Venäjän johdossa yliote on Sivitskin mukaan kovan linjan kannattajilla, jotka pitävät lähentymistä länteen määritelmällisesti mahdottomana. Heidän mielestään Venäjällä ei ole mitään hävittävää, vaan sen on pyrittävä vahvistamaan asemiaan kaikkialla missä mahdollista.

 


 

Yhdysvaltain presidentin mukaan Venäjän ehdotus veisi täysin pohjan Naton rauhankumppanuusohjelmalta (Partnership for Peace, PFP), johon Suomikin kuuluu. Bill Clinton totesi, että tällainen sopimus “kauhistuttaisi niitä pienempiä maita, jotka nyt toimivat hyvin teidän kansanne ja meidän kanssamme Bosniassa ja muualla”. – Ajatelkaapa isäntäämme täällä Suomessa. Presidentti Ahtisaari kertoi minulle eilen illalla, että asenteemme (Naton) laajentumisen tulevaisuuden suhteen on oikea, Clinton jatkoi.

 

Vasemmalta Bill Clinton, Martti Ahtisaari ja Boris Jeltsin Mäntyniemessä. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

Venäjä yritti 1997 salaista Nato-sopimusta

Helsingissä: USA nosti Suomen esiin

 

Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton muistutti Venäjän presidentti Boris Jeltsiniä Suomen Nato-tilanteesta.

 

Venäjän presidentti Boris Jeltsin ja Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton tapasivat Helsingissä maaliskuussa 1997. Tapaamisessa mukana olleet amerikkalaisdiplomaatit ovat aiemmin paljastaneet, kuinka Venäjän presidentti ehdotti neuvotteluissa salaista “herrasmiessopimusta” Natosta. Tuolloin vahvistettiin myös ajatus Suomen niin kutsutusta Nato-optiosta.

Jeltsin ehdotti tapaamisessa, että osapuolet sopisivat, ettei “yksikään entinen neuvostotasavalta liittyisi Natoon”. Sopimusta ei julkistettaisi. Tähän Yhdysvaltain presidentti ei kuitenkaan suostunut.

Clintonin presidentillisen kirjaston hiljattain julkistamat aiemmin pitkälti salatut Boris Jeltsinin ja Bill Clintonin välisiä keskusteluja käsittävät arkistot paljastavat tarkat yksityiskohdat tiukasta Nato-ehdotuksesta.

 

Luottamukselliseksi merkitystä muistosta käy ilmi, että Bill Clinton nosti Jeltsinin ehdotukseen antamassaan vastauksessa esiin Suomen tilanteen ja silloisen tasavallan presidentti Martti Ahtisaaren kanssa käymänsä Nato-keskustelun.

 

– Hän (Ahtisaari) sanoi, että Suomi ei ollut pyytänyt päästä Natoon ja niin kauan kun kukaan ei sano Suomelle, että se ei voi liittyä Natoon, kykenee Suomi ylläpitämään riippumattomuutensa ja toimimaan PFP:ssä ja Yhdysvaltojen kanssa ja Venäjän kanssa, Clinton summasi Suomen presidentin kantaa.

 


 

 
Bill Clinton otti Suomen tilanteen esiin neuvottelussa.
 
 

Selvitys osoittaa, että Baltnews-uutissivustojen rahoittajana toimii Rossija Segodnja, Moskovassa keskuspaikkaansa pitävä valtio-omisteinen uutistoimisto ja mediatalo. Uutistoimisto omistaa myös Venäjän valtion kansainvälisen uutissivusto Sputnikin ja uutistoimisto RIA Novostin.

 

Valtiojohtoinen venäläisyhtiö rahoitti ja ohjasi kolmea uutistoimistoa Baltiassa.

Kremlin operaatio paljastui: Näin

propagandaa levitettiin Baltiassa

 

 

 

Venäjän valtion media ohjasi kolmea uutissivustoa Baltiassa.

Tutkivan journalismin keskus Re:Baltica paljastaa valtiojohtoisen venäläisyhtiön rahoittaneen ja ohjanneen kolmea uutistoimistoa Baltiassa. Uutistoimistot toimivat Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Ne toimivat nimillä baltnews.lv, baltnews.ee, ja baltnews.lt. Re:Baltican julkaisema kattava selvitys ”Moscow Mouthpieces” (Moskovan äänitorvet) asiasta löytyy tämän linkin takaa.

 

Juoni paljastui uutissivustojen rahoitukseen liittyneessä virolaisessa verovälttely- ja petostutkinnassa. Juttujen asiakirjoista selvivätä Baltnewsin omistajan Aleksandr Kornilovin yhteydet Rossija Segodnjaan.

Rossija Segodnjan työntekijän Alexander Svjatsinin ja Alexander Kornilovin välillä vaihdettiin kahden vuoden aikana tuhansia viestejä. Niissä Svjatsin ohjeisti, mitä Baltnewsin tulisi uutisoida ja miten. Uutistoimistoja kehotettiin muun muuassa julkaisemaan tiettyjä, Kremlissä valittuja ja laadittuja raportteja. 

Propagandaa levitettiin esimerkiksi julkaisemalla Kremlin välittämiä kyselytutkimuksia, joissa kerrottiin eurooppalaisten haluavan pesäeroa yhdysvaltoihin ja olevan huolissaan Euroopan unionin ja Yhdysvaltain välisestä riippuvuudesta.

Aleksandr Kornilov teki kesäkuussa sopimuksen Viron syyttäjän kanssa ja vältti talousrikostuomiot. Baltnews-sivustot toimivat edelleen. Kornilov väittää, ettei hänellä ole enää mitään tekemistä sivustojen kanssa.

 

Re:Baltica@rebaltica
 
 

➡️They said that they were independent. In reality, they were controlled by Moscow.⬅️

Skype logs and other documents obtained by Re:Baltica, @Postimees and @BuzzFeedNews offer a rare glimpse into the inner workings of the Kremlin’s propaganda machine: https://en.rebaltica.lv/2018/08/moscows-mouthpieces/ 


Mihail Hodorkovski kertoo CNN:lle epäilevänsä tarinaa. Hän kertoo “venäläisiin palkkasotureihin kytketyistä henkilöistä, jotka olisivat varoittaneet toimittajia, ettei alueelle saa mennä ja että sieltä tulisi pysyä poissa”. – Ainoa järkevä versio on, että he olivat jo saaneet jotakin selville, hän toteaa.

 

Mihail Hodorkovski.

Vladimir Putinin vihollinen lopettaa tutkivan

journalismin: kolme toimittajaa tapettiin

 

Mihail Hodorkovski lopettaa tutkivan journalismin hankkeensa.

Venäjän presidentti Vladimir Putinin kriitikko ja entinen oligarkki Mihail Hodorkovski kertoo lopettavansa rahoittamansa tutkivan journalismin hankkeen. Päätöksen taustalla ovat kolmen venäläistoimittajan murhat. Hodorkovski luonnehtii niitä “suunnitelluksi operaatioksi”.

 

Kirill RadtshenkoAleksander Rastorgujev ja Orhan Dzemal ammuttiin heinäkuussa syrjäisellä tiellä Keski-Afrikan tasavallassa. He olivat tutkimassa venäläisen Wagner-palkkasotilasyhtiön väitettyjä operaatioita maassa. Wagner kytkeytyy vahvasti Kremlin sisäpiiriin ja Venäjän asevoimiin. Yhtiön sotilaita on palvellut niin Ukrainassa kuin Syyriassakin.

Verkkouutiset kertoo Venäjän salaiseksi armeijaksikin kutsutusta Wagnerista kattavasti tässä jutussa.

Veriteon tekijät ja taustat ovat vielä toistaiseksi pitkälti hämärän peitossa. Virallisesti tapausta on kutsuttu ryöstöksi.

 

Paikallisen toimittajan Alain Nzilon mukaan tapaukseen liittyy erikoisia piirteitä. Hän huomauttaa, että venäläistoimittajien paikallinen kuljettaja oli päästetty vapaaksi. Kuskia pidetään tiettävästi vangittuna pääkaupunki Banguissa.

– Usein kuljettajat tapetaan ensimmäisinä – eikä ulkomaalaisia, hän toteaa.

Mihail Hodorkovskin johtama säätiö pyrkii selvittämään murhien taustoja.

 


 


 
Ulkomaat    |   Kolumni
 
 

Touko Aallon tapaus tarjosi Venäjän medialle

varsinaisen herkkupalan – siihen yhdistyi

kolme keskeistä mielikuvaa, joita

suomalaisista yritetään iskostaa venäläisiin

 

Kesän puhutuimpia Suomea koskevia aiheita Venäjän mediassa ovat olleet Imatralle asettuneen venäläisperheen tapaus sekä Touko Aalto, kirjoittaa Jarmo Mäkelä kolumnissaan.

 
HILJAISEN keskikesän näkyvin Suomeen liittyvä uutinen Venäjän mediassa koski Imatralle asettunutta venäläistä yrittäjäperhettä.

Nelihenkinen krimiläisperhe tuli maahan Suomen Pietarin-pää­konsulaatin myöntämillä viisumeilla. Vanhemmat ostivat talon Imatralta ja alkoivat harjoittaa liiketoimintaa. Vanhin tytär aloitti koulun.


Kun perhe haki pysyvää oleskelulupaa, se sai Maahanmuuttovirastolta kesäkuussa tiedon, jonka mukaan heidän passejaan ei voida hyväksyä. Ne oli myönnetty Krimillä, ja koska Suomi ei tunnusta Krimin siirtymistä Venäjän tuomiovallan alaisuuteen, Suomi ei myöskään tunnusta siellä myönnettyjä Venäjän passeja. Perhettä pyydettiin esittämään Ukrainan passit.

Tämä osoittautui mahdottomaksi, sillä Ukrainan konsulaatti ei Suomessa hoida krimiläisten asioita. Ukrainan näkökulmasta perhe oleskeli Suomessa laittomasti ja näin sitä uhkasi karkotus Ukrainaan.
 

Avuksi tuli Venäjän Suomen-suurlähetystö, joka lupasi toimittaa perheelle ulkoministeriön myöntämät uudet passit. Lähetystön tiedottaja välitti Venäjän medialle perheen pyynnön, ettei sen tilanteen yksityiskohtia julkaistaisi.


Pyyntö kaikui kuuroille korville, ja näin toistakymmentä keskeistä venäläisviestintä käsitteli asiaa suomalaisena asiantuntijana käytetyn Johan Bäckmanin määrittelemässä hengessä. Hän luonnehti perheen kohtaamaa ongelmaa ”täysimääräiseksi poliittiseksi vainoksi”.

KESÄN toisen varsinaisen namupalan tarjosi Venäjän medialle vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto. Hän kommentoi tapausta, jossa puolueen edustajaksi esitelty Aino Pennanen yritti lentokoneessa estää Suomen viranomaisten toimeenpaneman maahanmuuttajan pakkopalautuksen. 

Venäjän mediaa ei luonnollisesti kiinnostanut se, kuinka vakavasta rikoksesta palautettu henkilö mahdollisesti oli tuomittu tai kuinka vaarallinen hänen voitiin katsoa olevan.

Syy median osoittamaan mielenkiintoon oli toinen: Tapauksessa yhdistyi kolme keskeistä mielikuvaa, joita Venäjän media on Suomesta ja suomalaisista yrittänyt viime vuosina venäläisiin iskostaa.


Niistä ensimmäinen liittyy maahanmuuttoon, jota Suomen viranomaiset eivät yksinkertaisesti ole saaneet hallintaansa. Väkeä tulee ja menee rajojen yli miten sattuu, ja Suomessa maahanmuuttajat voivat tehdä miltei mitä tahansa.

Toinen liittyy kansakunnan jakautumiseen: Suomessa kansan ja eliitin välinen luottamuskuilu kasvaa koko ajan. Koska eliitti tekee jatkuvasti vääriä päätöksiä, niitä vastaan taistellaan kansalaistottelemattomuuden avulla.

Kolmas liittyy Suomessa oleskelevien ulkomaalaisten perus- ja ihmisoikeuksiin: Niitä ei yksinkertaisesti kunnioiteta.


Puheenjohtaja Aalto vaati turvapaikanhakijoiden pakkopalautusten väliaikaista keskeyttämistä, ”kunnes on varmaa, että turvapaikkaprosessi takaa hakijoiden oikeusturvan sekä perus- ja ihmisoikeudet”. Koska näin ei nyt ole, Suomen palautuspolitiikka on Aallon mukaan kestämättömällä pohjalla.

Yhdellä twiitillä Aalto siis todisti oikeaksi sen, mitä Venäjän media on väittänyt vuodesta 2014 lähtien. Ei ihme, että kannanotto sai paljon huomiota osakseen.

Uutistoimisto Tassin Helsingin-toimiston kunniaksi on sanottava, että se julkaisi myös sisäministeri Kai Mykkäsen Suomen palautuspolitiikkaa selventäneen ja puolustaneen kommentin.


SAMAINEN uutistoimisto julkaisi muuten myös tiedotteen, jolla oikaistiin puolustusministeri Sergei Šoigun Suomen ja Naton suhteista aiemmin kesällä esittämät valheelliset väitteet.

Yhdysvaltain Venäjälle asettamat uudet talous- ja muut pakotteet ovat alkaneet purra todella lujaa. Näin voi päätellä siitä lähes hysteerisestä tavasta, jolla niitä vastaan nyt hyökätään Venäjän television katsotuimmissa keskusteluohjelmissa.


Ensimmäistä kertaa pakotteet ovat ehkä alkaneet vaikuttaa myös suomalaisiin toimijoihin. Talousalan laatulehti Vedomosti kertoi 14.8., että Stockmannin yritys myydä Pietarissa omistamansa kauppakeskus Nevski Center on kariutunut, koska ostajaehdokkaaksi tiedetty Morgan Stanley -säätiö oli vetäytynyt kaupasta.

Syiksi lehti mainitsee joko uudet talouspakotteet tai ylipäätään Venäjän ja Yhdysvaltain huonontuneet välit.

Sekä myyjä että mahdollinen ostaja kieltäytyivät kommentoimasta uutista.
 
*

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva ulkomaantoimittaja, joka on työskennellyt Moskovassa, Washingtonissa ja Brysselissä.
 

Venäjän eliitti katsoo, että maan kohtalona on olla yksi suurvalloista – ei tasavertainen Yhdysvaltojen ja Kiinan kanssa, mutta yksi keskus moninapaisessa järjestelmässä. »Se tarkoittaa, että Venäjän strategian tulee vahvistaa niitä perustuksia, joiden varassa maa toimii suurvaltana», sanoo Venäjän strategisen tutkimuksen keskuksen ohjelmajohtaja Sergei Utkin. - Näkökulma: Suurvallaksi itseään kutsuva valtio, jonka talous on USA:han nähden 1/10, ja Kiinaan nähden 1/6 ei voi mitenkään geopolitiikassa lunastaa virheellistä ja täysin ylimitoitettua valtapolitiikkaansa! - KimsBlog


  

 

Venäjän ulkopolitiikkaa ohjaa opportunismi -

mutta onko taustalla silti jonkinlainen

strategia?

 

JOONAS PÖRSTI/UP
KUVITUS: ANTTI VALTA


  

Venäjä on nostanut itseään väellä ja voimalla takaisin globaalien suurvaltojen joukkoon. UP-lehti selvitti, ohjaako Venäjän ulkopolitiikkaa jonkinlainen strategia. 

 


 

 

1. Järjestyksen vartija

»Todellinen jakolinja maailmanpolitiikassa ei kulje enää demokratian ja autoritaarisuuden, vaan järjestyksen ja kaaoksen välillä. Tämä on yksi niistä perusperiaatteista, joita presidentti Vladimir Putin tiimeineen seuraa», kertoo Venäjän kansainvälisten asioiden neuvoston RIAC:n pääjohtaja Andrei Kortunov puhelimitse Moskovasta.

Kortunov kuuluu kotimaansa ulkopolitiikan nimekkäimpiin akateemisiin tulkitsijoihin. Viime vuonna RIAC julkaisi yhteistyössä Venäjän Strategisen tutkimuksen keskuksen kanssa 28 teesiä Venäjän globaalista asemasta. Ne ovat realistisia kuvauksia maailmanpolitiikasta. Teesit kehottavat Venäjän hallintoa tekemään yhteistyötä muiden maiden kanssa.

»Maailma on nyt vedenjakajalla, ja Venäjän päätehtävä on torjua äärimmäisyyksien aika, tukea turvallista ja hallittavaa kansainvälistä järjestystä ilman esteitä, konflikteja ja jakautumista», teeseissä sanotaan.

Putinin hallinto ei tunnu noudattavan ulkopolitiikan asiantuntijoiden ohjeita. Äkkisilmäyksellä Venäjän ulkopolitiikasta on myöskään vaikea hahmottaa Kortunovin mainitsemaa järjestyksen periaatetta. Venäjä valtasi vuonna 2014 Krimin niemimaan Ukrainalta ja lietsoi sotaa maan itäosissa. Syyriassa maa on pommittanut hallitusta vastustavia islamistikapinallisia ja taistelee palkkasotureiden avulla Yhdysvaltojen tukemia kurdeja vastaan.

Venäjän ulkopolitiikan repertuaariin kuuluu myös demokraattisten maiden horjuttaminen hakkeroinnin ja propagandan avulla. Venäjän tiedusteluelimillä oli sormensa pelissä Yhdysvaltojen presidentinvaalikampanjassa. Euroopassa Venäjä veljeilee radikaalia oikeistoa edustavien puolueiden, kuten Ranskan Kansallisen rintaman kanssa. Britannia syyttää Venäjää maaliskuisista murhayrityksistä kielletyillä kemiallisilla aseilla eteläenglantilaisessa Salisburyn kaupungissa.

Otteet näyttäisivät olevan pikemminkin kaaoksen kuin järjestyksen käsikirjasta. Venäjän suurvaltastrategian hahmottamiseksi on ainakin astuttava pari askelta taaksepäin ja tarkasteltava kokonaisuutta: mitä Venäjä tekee EU:n ulkopuolella Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa, Keski-Aasiassa ja muualla maailmassa.

»Jos katsoo, miten tehtyjä päätöksiä perustellaan, kyse on usein legitiimien hallintojen puolustamisesta sisäistä liikehdintää ja kansanliikkeitä vastaan», Kortunov jatkaa. Tämä periaate on näkynyt Syyrian ohella esimerkiksi Libyassa, jonka johtaja Muammar Gaddafisyrjäytettiin länsimaiden tukemassa aseellisessa kapinassa vuonna 2011.

Järjestyksen ohella Venäjä korostaa suvereniteettia eli valtion jakamatonta toimivaltaa ja katsoo tehtäväkseen sen suojelun. Kortunovin mukaan ajatus on, että moni maa ei pysty puolustamaan suvereniteettiaan, vaan luopuu siitä muiden hyväksi, mutta Venäjä ei ole tähän valmis.

 

»En silti menisi väittämään, että on jokin suuri suunnitelma, jota Venäjä noudattaa kaikissa olosuhteissa», Kortunov sanoo. »Venäjän ulkopolitiikan voi katsoa olevan opportunistista. Se tarttuu tarjolla oleviin mahdollisuuksiin ja on varmasti pikemminkin reaktiivista kuin aktiivista tai operatiivista pikemminkin kuin strategista. Tämä tarjoaa Venäjälle liikkumatilaa.»

Tätä liikkumatilaa Venäjä käytti esimerkiksi silloin, kun se puuttui Ukrainan sisäiseen tilanteeseen alkuvuodesta 2014. Naapurimaan valtiollisella suvereniteetilla ei ollut Venäjälle merkitystä sen jälkeen, kun Ukraina käänsi kansannousun seurauksena kelkkansa Venäjän perustamasta Euraasian unionista kohti länttä.

Lisäksi Venäjän ulkopolitiikassa häärii useampia kokkeja kuin ulospäin näyttää. Kortunov arvioi, että esimerkiksi Syyriassa armeijan vaikutusvalta voi olla suurempi kun diplomaattien, kun taistelukentällä on tehtävä nopeita päätöksiä. Puolustussektorin ohella myös tiedustelupalveluilla on vaikutusvaltaa. Diplomaateilla on taas vaikutusta valtiovierailuiden järjestelyissä tai Syyrian sodan osapuolten välisissä neuvotteluissa.

 

2. Suurvallaksi muiden joukkoon

 

Venäjän valtteihin kuuluu voimakas armeija, Utkin muistuttaa. Sillä on tehokas komentoketju, joka voi käskyttää erikoisjoukot nopeasti kohteeseen. Venäjä on onnistunut uudistamaan erikoisjoukkonsa takkuisesti sujuneen vuoden 2008 Georgian sodan jälkeen. Krimillä joukot toimivat vuonna 2014 kurinalaisesti, yllätyksellisesti ja vakuuttavasti. Ukrainalaiset luopuivat niemimaalla aseistaan ampumatta laukaustakaan.

Syyriassa Venäjän aseellinen väliintulo on estänyt presidentti Bašar al-Assadin syrjäyttämisen ja Yhdysvaltojen voimakkaamman puuttumisen konfliktiin. Väliintulo on Venäjän ensimmäinen entisen Neuvostoliiton alueen ulkopuolella. Se on lähettänyt myös kotimaiselle yleisölle viestin, että Venäjä on globaali suurvalta, toteaa Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Marcin Kaczmarski.

»En ole vakuuttunut, että taustalla olisi jokin pitkän aikavälin tavoite tai rationaalinen kustannus–hyöty-laskelma. Yhdysvaltojen esimerkki osoittaa, että läsnäolo Lähi-idässä voi tulla kalliiksi», Kaczmarski sanoo. »Pikemminkin taustalla on idea suurvallasta. Olennainen osa Venäjän identiteettiä on, että maa osoittaa olevansa globaali suurvalta.»

Myös Andrei Kortunov katsoo, että Venäjän ulkopolitiikkaa ohjaa erityisesti halu tulla tunnustetuksi – ei osana ongelmaa, vaan osana ratkaisua. Länsi syyttää Venäjää Ukrainan ja Syyrian tapahtumista, mutta Venäjä katsoo olevansa vastuullinen, arvokonservatiivinen toimija, joka puolustaa järjestystä, sääntöjä ja kansainvälistä oikeutta.

 

»Venäjän hallinto pyrkii osoittamaan, että lännen politiikka on monilla alueilla hedelmätöntä: länsi ei suoriudu työstään Irakissa, Libyassa tai Länsi-Balkanilla, joissa interventioiden seuraukset ovat kyseenalaisia.»

Venäjän tavoite ei Kortunovin mukaan ole työntää länttä ulos näiltä alueilta, vaan vaikuttaa lännen politiikkaan. Metodina on osoittaa, että »te hoiditte työn huonosti, näytämme teille, miten se tehdään».

»En usko, että Venäjä haluaisi Yhdysvaltojen lähtevän kokonaan Lähi-idästä», Kortunov sanoo. Venäjä ei pystyisi korvaamaan Yhdysvaltoja Lähi-idän turvallisuuden takaajana. Sen voimavarat tai kiinnostus eivät riitä tehtävään. Yhdysvaltojen lähdöstä syntyisi tyhjiö, jonka suurella todennäköisyydellä täyttäisivät radikaalit islamistiryhmät.

 


 

Merkelin esikunnasta on kerrottu, että asialistalla ovat Syyria, Ukraina ja Nord Stream 2 –kaasuputki. Saksalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan instituutin SWP:n Itä-Euroopan- ja Eurasian-tutkimuksen johtaja Sabine Fischer pitää Putinin kantoja näiden suhteen lukittuina. –Tavoitteet eivät ole muuttuneet. Venäjällä on asemansa Syyriassa ja Ukrainassa ja Venäjällä on vahvat intressit Nord Stream 2:n suhteen, ja Venäjä aikoo jatkaa tavoitteiden ajamista, hän kommentoi Deutsche Wellelle.


 

 

Saksalaisarvio Vladimir Putinin ja Angela

Merkelin tapaamisesta: ”Venäjän presidentti

on ajanut itsensä umpikujaan”

 
Luotu: 
18.8.2018 16:47

  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Vladimir Putin ja Angela Merkel tapasivat toukokuussa Sotshissa.
 
|

Saksan liittokansleri Angela Merkel oli perjantaina varsin pessimistinen tapaamisestaan Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa. Merkel ja Putin tapaavat lauantai-iltana Suomen aikaa.

 

Merkel sanoi perjantaina toimittajille, ettei odota tapaamiselta suuria. 

–Kyseessä on työtapaaminen eikä erityisiä tuloksia ole odotettavissa. Meidän on kuitenkin oltava jatkuvasti keskusteluyhteydessä, hän sanoi.

 

 

Merkelin johtaman kristillisdemokraattisen puolueen ulkopoliittinen tiedottaja Jürgen Hardt on paljon toiveikkaampi.

–Voimme olla varovaisen optimistisia. Venäjän presidentti on ajanut itsensä umpikujaan Syyriassa ja itäisessä Ukrainassa, hän tarvitsee kansainvälisiä kumppaneita. Sen vuoksi hänen on tehtävä liikkeiä, Hardt kommentoi Stuttgarter Nachrichten –sanomalehdelle.

 

Nordt Stream 2:teen liittyy myös muita paineita, sillä Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on linjannut, että Yhdysvalloista on tulossa maailman suurin maakaasun tuottaja, joka kilpailee samoilla markkinoilla rakenteilla olevan Nord Stream 2 -putken maakaasun kanssa Euroopassa. USA on väläyttänyt myös pakotteita saksalaisille ja eurooppalaisille yhtiöille kaasuputken vuoksi.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tapaa Putinin ensi viikolla Sotshissa. Presidentin kanslian mukaan presidentit keskustelevat työvierailun aikana ajankohtaisista kansainvälisistä, alueellisista ja kahdenvälisistä kysymyksistä. 

 


 

Kyse on verrattain uusista järjestelmistä, joita ei ole käytössä muilla kuin Venäjän asevoimilla. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Etyj on havainnut minkään näistä järjestelmistä Ukrainassa. Havainto tehtiin heinäkuun lopulla. Yhdysvaltojen ulkoministeriö on reagoinut paljastukseen jyrkästi. Ulkoministeriön tiedottajan Heather Nauertin mukaan neljän uuden venäläisen elektronisen sodankäynnin järjestelmän havaitseminen on lisätodiste siitä, että Venäjän armeija ohjailee Ukrainan sotaa.

 

Krasukha-2. Vitaly V. Kuzmin/CC BY-SA 3.0

Ukrainassa havaittu uutta Venäjän kalustoa –

USA vaatii vetämään joukot pois

 

Lennokki kuvasi venäläisiä elektronisen sodankäynnin järjestelmiä Itä-Ukrainassa.

Etyjin Ukrainan tarkkailuoperaation lennokki on havainnut Itä-Ukrainassa separatistien hallussa olevalla alueella neljä uutta venäläistä elektronisen sodankäynnin järjestelmää.

 

Etyjin tiedotteen mukaan kyseessä olivat Leer-3-nimellä tunnettu lennokeilla varustettu yksikkö, komento- ja ennakkovaroituskoneiden häirintään tarkoitettu Krasukha-2, tuliterä automaattinen elektronisen sodankäynnin hallintajärjestelmä RB-109A Bylina ja Repellent-1-lennokintorjuntajärjestelmä. Havainnot tehtiin noin 65 kilometrin päässä Luhanskin kaupungista.

 

– Venäjän on pantava Minskin sopimukset toimeen täydellisesti ja vedettävä joukkonsa pois Ukrainasta, Nauert tviittaa.

Heather Nauert
 
@statedeptspox
 
 

.@OSCE_SMM conflict monitors spotted four new Russian electronic warfare systems in eastern -- more evidence Russia’s military is orchestrating the conflict in the Donbas. must fully implement the Minsk agreements and pull its forces out of Ukraine.

Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitos Bofit kertoo, että talouslehti Kommersantin mukaan finanssiministeriön suunnitelmassa supistetaan dollarin roolia ulkomaankaupan maksuvaluuttana, tuetaan rahoituksen saatavuutta pakotteiden alaisille venäläisyrityksille, rajoitetaan ulkomaisten valtioiden harjoittamaa epärehellistä kilpailua ja rajoitetaan pakoteuhan alaisia yrityksiä koskevien tietojen saatavuutta.

 

Venäjän ruplia. LEHTIKUVA / PEKKA SAKKI

Venäjä perustaa yrityksilleen veroparatiiseja

 

 

Ulkomaille rekisteröidyt venäläisyritykset voivat uuden lain mukaan siirtää toimintansa perustettaville erityishallintoalueille.

 

Venäjällä on hyväksytty laki veroparatiisialueiden perustamisesta, kertoo Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitos Bofit.

 

Lain mukaan Venäjälle perustetaan erityishallintoalueet Kaukoidässä Primorskin alueella sijaitsevalle Russkiin saarelle ja Kaliningradin alueella sijaitsevalle Oktjabrskin saarelle. Alueiden on määrä toimia venäläisinä veroparatiiseina, joihin tietyt ehdot täyttävät ulkomaille rekisteröidyt venäläisyritykset voivat siirtää toimintansa.

Siirtyville yrityksille on Bofitin mukaan tarjolla huomattavia etuja voittojen, osinkojen ja varallisuuden verotuksessa sekä valuuttamääräysten soveltamisessa. Saarille eivät voi kuitenkaan rekisteröityä pankit, muut rahoitusalan yritykset eivätkä maksupalveluja tarjoavat yritykset.

Lakipaketti on Bofitin mukaan osa Venäjällä suunnitteilla olevia toimenpiteitä, joilla pyritään lievittämään Venäjälle asetettujen pakotteiden vaikutuksia maan talouteen. Toimia valmistellaan elo-syyskuun aikana.

 


 

– Valitettavasti Venäjän armeijan läsnäolo Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa jatkuu. Läsnäolo rikkoo kansainvälistä lakia ja 12. elokuuta 2008 solmittua (aselepo)sopimusta, johon Venäjä on sitoutunut. – Euroopan unioni vakuuttaa olevansa sitoutunut Georgian vakauttamiseen ja konfliktin ratkaisemiseen, EU:n kannanotossa sanotaan.

 

Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

Venäjä varoittaa: Georgian Nato-jäsenyydellä

olisi ”hirvittäviä” seurauksia

 

 

Georgian ja Venäjän välisestä sodasta on kymmenen vuotta.

 

Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev varoittaa sotilasliitto Natoa tarjoamasta Georgialle jäsenyyttään, kertoo Radio Free Europe. Medvedevin mukaan Georgian Nato-jäsenyys voisi johtaa uuteen ”hirvittävään” konfliktiin.

 

Pääministeri sanoi maanantaina radiokanavan haastattelussa, että Naton tarjous Georgialle on ”täysin vastuuton” sekä ”uhka rauhalle”.

Heinäkuussa Naton pääjohtaja Jens Stoltenberg osoitti tukensa Georgian Nato-jäsenyydelle. Stoltenberg ei kuitenkaan asettanut jäsenyydelle tiettyä ajankohtaa.

Georgian ja Venäjän välisestä sodasta on kymmenen vuotta. Euroopan unioni julkisti tiistaina kannanottonsaGeorgian suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden puolesta.

 

Donald Tusk
 
@eucopresident
 
 

Today on 10th anniversary of the war between Georgia and Russia, EU is unwavering in our support for Georgia's sovereignty and territorial integrity and for a peaceful resolution of the conflicts.

 


 

Ulkopoliittinen instituutti julkaisi toukokuussa ensiluokkaisen raportin, jonka nimi on maallikolle käsittämätön ”Hybridivaikuttaminen ja demokratian resilienssi”. Siinä esitellään Venäjän ulkopoliittisen vaikuttamisen ytimessä oleva kiilastrategia – pyrkimystä heikentää vastustajaa sisältä käsin ja hajottaa sen muodostamat liittokunnat.


 
 
Ulkomaat    |   Kolumni
 
 

Venäjän puolustusministeri lateli valheita

Suomen ja Ruotsin sotilaallisesta yhteistyöstä

– puheilla voi olla synkkä tarkoitus

 

 

Sergei Šoigun väitteiden vähäisin ongelma on se, ettei hänen väittämäänsä sopimusta ole olemassa. Valehtelulla oli kuitenkin tarkoituksensa, kirjoittaa Jarmo Mäkelä kolumnissaan.

 
MIKSI Suomen ja Ruotsin sotilaallinen yhteistyö ja puolustuksen vahvistaminen sai Venäjän puolustusministerin Sergei Šoigun uhkaamaan niitä vastatoimilla?


Tämä on kysymys, jota on viime aikoina paljon pohdittu – eikä vain Helsingissä ja Tukholmassa. Perussyy huoleen on selvä: Puolustuksen vahvistaminen närästää yleensä vain sitä osapuolta, jolla itsellään on pahat mielessä. Tällä kertaa huolenaiheita on ollut muitakin.


Jotta niitä ymmärtäisi, on syytä vielä kerran toistaa se, mitä Šoigu väitti Suomesta ja Ruotsista puhuessaan Venäjän puolustusministeriön kollegion kokouksessa 24. heinäkuuta:

”Toukokuussa solmittiin sopimus, joka avaa niille täydellisen osallistumisen Naton harjoituksiin ja kyvyn käyttää sen komento-, valvonta- ja asejärjestelmiä. Vastavuoroisesti Nato sai täydet oikeudet käyttää niiden ilmatilaa ja aluevesiä”.

VÄHÄISIN ongelma tässä on se, ettei tällaista sopimusta ole olemassa. Tämä tosin jäi huomaamatta niin venäläiseltä medialta kuin monilta, jotka Suomessa levittivät Šoigun sanomaa.

Puolustusministeriön verkkosivuilla on julkaistu Suomen tekemien sopimusten tekstit. Toukokuussa solmittiin kyllä Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltain välinen kolmikantainen aiesopimus, joka liittyy maiden väliseen sotilaallisten tietojen vaihtoon. Naton järjestelmistä tai oikeuksista ei sopimuksessa sanota mitään.


Kahta kuukautta myöhemmin solmittiin tosin Suomen ja Ruotsin välinen, huomattavasti yksityiskohtaisempi ja monipuolisempi puolustusyhteistyötä koskeva yhteisymmärryspöytäkirja. Siinä kuitenkin todetaan, ettei sopimus sisällä mitään keskinäistä puolustusvelvoitetta.

Šoigun laajan ja polveilevan esityksen lukijoille, toisin kuin ehkä kuulijoille, kävi pian selväksi, että Šoigulta olivat vuodet menneet sekaisin. Tähtäimessä ehkä olikin jo vuonna 2014 solmittu niin sanottu isäntämaasopimus. Siitäkin hän esitti sopimuksen vastustajien jo moneen kertaan valheeksi todistetun tulkinnan.


MIKSI siis Šoigu valehteli alaisilleen?

Monet ovat etsineet vastausta Donald Trumpin ja Vladimir Putinintaannoisesta huipputapaamisesta Helsingissä. Näin siksi, että Šoigu vakuutti puheessaan tapaamisen voivan johtaa ”syvällisempään sotilaalliseen yhteistyöhön sekä Yhdysvaltain että Nato-maiden kanssa”.

Kukaan ei varmasti tunnu tietävän, mitä ja mistä päämiehet Helsingissä puhuivat kahden kesken. Venäjällä keskusteluista on esitetty pitkälle meneviä johtopäätöksiä, jotka lännessä on sitten järjestään kumottu. Käteen on jäänyt vaikutelma, että pelkkä sekaannus näyttää palvelevan Venäjän tarkoituksia hyvin.


SYNKEMPI tulkinta on se, että Venäjällä on otettu vakavissaan presidentti Trumpin toteamus, jonka mukaan maiden huonot suhteet ovat yksinomaan hänen edeltäjiensä syytä – ne eivät siis johdu Venäjän toimista Krimillä ja Itä-Ukrainassa. Venäjän kannalta tämä merkitsee sitä, että mitään ei tarvitse muuttaa ja kaikki on luvallista – myös valheiden levittäminen ystävällismielisistä naapurimaista.

Kummankin maan presidentille on ollut tärkeää todistella jälkikäteen, että itse neuvottelut sujuivat tosi hyvin, ongelmia oli vain tiedotustilaisuudessa. Nekin olivat vähäisiä: Trumpilta jäi yksi sana puuttumaan ja Putinilta lipsahti yksi sana liikaa. Jos tällainen mielikuva tulee hyväksytyksi, sen varaan voidaan rakentaa paljon.

MITÄ sitten rakennetaan? Tuskin kuitenkaan pysyvää liennytystä, rauhaa ja yhteisymmärrystä kahden suurvallan välille, vaikka monet tuntuvat pitävän tällaista suhteiden kehitystä ei vain suotavana, vaan myös mahdollisena.
 
***

Ulkopoliittinen instituutti julkaisi toukokuussa ensiluokkaisen raportin, jonka nimi on maallikolle käsittämätön ”Hybridivaikuttaminen ja demokratian resilienssi”. 

Siinä esitellään Venäjän ulkopoliittisen vaikuttamisen ytimessä oleva kiilastrategia – pyrkimystä heikentää vastustajaa sisältä käsin ja hajottaa sen muodostamat liittokunnat.
 
***

Työssä käännetään alkuperäistä tarkoitustaan vastaan ne arvot, jotka me itse koemme arvokkaiksi: sanan- ja lehdistön vapaus, vapaakauppa ja vapaat vaalit. Vihapuheen, valheiden, uhkailun, korruption, informaatiovaikuttamisen ja hakkeroinnin myötä ne valjastetaan palvelemaan muita päämääriä.

Tästä Šoigun esiintymisessä pohjimmaltaan oli kyse.
 
*

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva ulkomaantoimittaja, joka on työskennellyt Moskovassa, Washingtonissa ja Brysselissä.
 

Suomessa vähemmän seurattu venäläinen horjutusyritys nähtiin Montenegrossa, joka liittyi puolustusliitto Natoon noin vuosi sitten. Esimerkiksi brittiläinen Telegraph on kertonut, kuinka venäläisten agenttien epäillään sotkeutuneen jopa maan silloisen pääministerin Milo Djukanovicin murhasuunnitelmiin.


 

 

Näkökulma: Pieni rohkea kansa joka vähät

välitti Venäjän painostuksesta

 
Jaa artikkeli:
 
 
Luotu: 
30.7.2018 19:12

  • Kuva: All Over Press / EPA
    Kuva
    Puolustusliitto Natossa on 29 jäsenmaata. Uusin niistä on Montenegro, joka liittyi vuonna 2017.
 
|

Venäjän presidentti Vladimir Putin on arvaamaton voimapoliitikko. Hänen johtamansa valtio on ottanut haltuunsa ja valvontaansa sille kuulumattomia alueita Georgialta ja Ukrainalta. Itä-Ukrainassa käydään yhä Venäjän myötävaikutuksella sotaa.

 

Venäläiset pahantekijät sekaantuivat Yhdysvaltain presidentinvaaleihin ja Ison-Britannian EU-kansanäänestykseen. Lopputulos kummassakin oli Putinin hallinnolle mieluinen.

Varsin moni Putinin hallinnon kanssa poikkiteloin asettunut venäläinen on menettänyt yllättäen henkensä. Autoritäärinen hallitsija ei suvaitse vastustajia kotimaassaan, mutta hän on katsonut oikeudekseen puuttua myös muiden valtioiden asioihin. 

 

Suomalaisiakin Putinin hallinto kiusannut ja uhkaillut. Rajan aukaiseminen ja ilmatilaloukkaukset ovat hyvässä muistissa hallinnon edustajien kummallisesta retoriikasta puhumattakaan.

 

Viime viikolla tätä puheen tasolla käytävää uhittelua kuultiin taas, kun Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu puhui vastatoimista Suomen ja Ruotsin tiivistettyä läntistä puolustusyhteistyötään. Suomen puolustusministeriö oikaisi Shoigun esittämiä virheitä Suomen ja Ruotsin Nato-yhteistyöstä omalla tiedotteellaan.

Maanpuolustuskorkeakoulun professori Petteri Lalu piti Shoigun lausuntoa poikkeuksellisena, kuten Uusi Suomi kertoi viikonvaihteessa.

”Näin ei asiaa ole aiemmin esitetty, vaan vastatoimet kytketty varsinaiseen Nato-jäsenyyteen”, Lalu kommentoi Twitterissä.

 

Puheet ovat puheita, mutta ei niitä voi aivan olankohautuksellakaan sivuuttaa, kun ne tulevat korkealta naapurivaltion sotilashallinnosta. Toisekseen puheet tulevat maasta, joka on pystynyt mitä omituisimpiin operaatioihin Venäjän rajojen ulkopuolella.

 

Montenegron tapauksen nosti jokunen päivä sitten esille arvostetussa Foreign Policy -lehdessä Jeffrey A. Stacey, joka työskenteli Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnossa Barack Obaman presidenttikaudella.

 

Hän maalasi skenaarion, jossa Putin lähtisi sotilaalliseen operaatioon Montenegrossa ja horjuttaisi koko Natoa sitä kautta. Yhdysvaltain nykyinen presidentti Donald Trump kun ei välttämättä olisikaan sitoutunut tuon runsaan 600 000 asukkaan valtion puolustamiseen, mikä veisi pohjan koko Naton viidenneltä artiklalta ja siten koko Natolta.

Staceyn pohdiskelu pohjautuu siihen, että Trump puhui Helsingin Putin-tapaamisen jälkeen varsin kummallisia Montenegrosta.

”Montenegro on pikkuruinen maa, jossa on voimakkaita ihmisiä. He ovat hyvin aggressiivisia. He voivat tulla aggressiivisiksi, ja onneksi olkoon, olette kolmannessa maailmansodassa”, Trump höpötteli Fox Newsille.

 

Venäjää taas sieppaa Montenegron Nato-jäsenyys ja edessä ehkä siintävä EU-jäsenyys, eli se kuinka taas yksi Balkanin maa etääntyy hyvin kauas sen potentiaalisesta vaikutuspiiristä. Vuosikymmenen mittainen horjutusyritys on epäonnistunut.

Venäjän todistettu vastaoperaatio Montenegron Nato-jäsenyyteen on tuontikielto maan viineille ja varoittaminen matkustamasta tuohon Adrianmeren rauhalliseen pikkuvaltioon ”venäläisvastaisen hysterian” vuoksi.

Kauhukuvista ja Venäjän painostuksesta huolimatta Montenegro pyrki ja pääsi Natoon maan parlamentin hyväksyttyä asian. Pieni rohkea kansa uskalsi kaiken epävarmuuden keskellä tehdä oman valintansa. 

 

Kirjoittaja on Uuden Suomen päätoimittaja.

 


 

RFE on listannut ison määrän Vladimir Putinin myöhästymisiä. Listaa johtaa liittokansleri Angela Merkelin tapaaminen 2014, jonka alkua odotettiin neljä tuntia 15 minuuttia.

 


 

Näin paljon Venäjän presidentti on

myöhästynyt muista tapaamisista

 

Valtionpäämiehet ovat saaneet odottaa Vladimir Putinia jopa neljä tuntia.

 

Vladimir Putin myöhästytti Donald Trumpin kanssa pidettävän presidenttien huipputapaamisen alkua saavuttuaan Helsinkiin aikataulusta jäljessä.

 

Radio Free Europen (RFE) taulukon mukaan myöhästyminen oli 20 minuuttia, mutta se taisi olla enemmänkin. RFE huomauttaa, että myös Trump tuli Linnaan myöhemmin. USA:n presidentti joutui odottamaan, että Venäjän presidentti ehti ensin Presidentinlinnaan.

 

Muita supermyöhästymisiä olivat Ukrainan Viktor Janukovits (4:00, 2012), Ukrainan Julia Timoshenko (3:00, 2009), Valko-Venäjän Aleksandr Lukashenka (3:00, 2013) ja Japanin Shinzo Abe (3:00, 2016).

 

RFE/RL
 
@RFERL 
 

Trump would have had to wait 6 minutes more than Queen Elizabeth II, if he was not late himself. Angela Merkel waited for over four hours.

 

Venäjän Viron suurlähetystö Tallinnassa. LEHTIKUVA / AFP PHOTO Raigo Pajula

11 nimen lista – he ovat Viron käräyttämät

Venäjän vakoojat

 

 

Viron suojelupoliisi tunnetaan Venäjällä vaikeana vastuksena.

Venäjän tiedustelutoiminta on kiihtynyt viime aikoina kylmän sodan tasolle. Tämä näkyy etenkin Naton itäisellä sivustalla.

 

Jutussa todetaan, että Viron suojelupoliisia KaPoa (Kaitsepolitseiamet) pidetään eräänä parhaista ja Venäjälle vastustuskykyisimmistä turvallisuuspalveluista koko entisessä itäblokissa. Tämän myöntävät tutkimuslaitoksen mukaan venäläisetkin.

Warsaw Institute kertoo Venäjän tiedustelutoiminnasta Virossa ja listaa tunnettuja vakoojatapauksia. Verkkouutiset keräsi alle artikkelissa mainitut Viron kiinni ottamat Venäjän vakoojat. Listalta löytyy ensimmäinen Viron pidättämä Venäjän sotilastiedustelun GRU:n agentti sekä peräti viisi vuosina 2015-2016 kiinni jäänyttä Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n vakoojaa. Heidän taustansa ja toimintansa maalaa kuvan siitä, miten Venäjän tiedustelu toimii Virossa.

 

Artjom Zintshenko

Viron suojelupoliisi otti viime vuoden tammikuussa ensi kertaa kiinni Venäjän sotilastiedustelun GRU:n agentin. Warsaw Institute ei nimeä vakoojaa tai kerro paljoa tapauksen taustoista. Verkkouutiset kertoi vakoojasta enemmän tässä KaPon vuosiraporttiin perustuvassa jutussa.

Vuosiraportin mukaan kyseessä oli Artjom Zintshenko -niminen Venäjän kansalainen, jolla oli oleskelulupa Virossa. Hän sai viime vuoden toukokuussa viiden vuoden vankilatuomion valtion vastaisesta toiminnasta.

Kapon mukaan Zintshenko oli värvätty GRU:n palvelukseen vuonna 2009. Hän oli kerännyt venäläisille tietoja Viron puolustuksesta ja julkisista palveluista vuodesta 2013 alkaen. Zintshenko välitti tietojaan GRU:lle erilaisilla viestintätavoilla ja kävi myös tapaamisissa Pietarissa.

 

Aleksandr Rudnev

Maaliskuussa 2015 pidätetty Viron ja Venäjän kansalainen Aleksander Rudnev oli vakoillut FSB:lle vuodesta 2013. Hänelle maksettiin tietojen keräämisestä Viron armeijasta ja Nato-liittolaisista sekä rajavalvonnasta. Rudnev muun muassa kuvasi ja videoi asevoimien liikkeitä ja toimitti tietoja Venäjän tiedustelun käsittelijälleen. Rudnev tuomittiin neljän vuoden vankeuteen lokakuussa 2015.

Maksim Gruzdev

Viron kansalainen Maksim Gruzdev aloitti niin ikään yhteistyön FSB:n kanssa vuonna 2013. Hän raportoi Venäjälle Viron turvallisuusviranomaisten toiminnasta ja vakoili myös KaPon toimintaa. Hänet tuomittiin neljän vuoden vankeuteen helmikuussa 2016.

Pavel Romanov

Virossa asuva kansalaisuudeton Viron venäläinen Pavel Romanov värvättiin Venäjän tiedustelun palvelukseen jo vuonna 1994. Hän jäi kiinni vuonna 2015. Salakuljettajana tunnettu Romanov oli arvokas tietolähde rajavalvonnasta. Venäjä sai hänen kauttaan tietoa muun muassa Viron rajan valvontajärjestelmistä ja rajavartioiden taktiikoista. Romanov välitti Venäjälle tietoa myös Etelä-Viron sotilaskohteista. Hänet tuomittiin neljän vuoden ja kymmenen kuukauden vankeuteen.

 

Artjom Malishev

FSB värväsi Artjom Malishevin vuonna 2011. Hän seurasi Viron armeijan ja liittolaismaiden asevoimien toimintaa ja liikkeitä sekä antoi Venäjälle tietoja Viron rajavalvonnasta. Hänet tuomittiin kahden ja puolen vuoden vankeuteen vuonna 2016.

 

Alik Tshutsbarow

Alik Tshutsbarow työskenteli FSB:n vakoojana vuodesta 2012. Hän toimitti Venäjän tiedustelulle tietoja Piusan rajavalvontapaikasta. Hän sai kolmen vuoden vankeustuomion.

 

Aleksei Vasiljev

KaPo pysäytti Virossa opiskelevan Venäjän kansalaisen Aleksei Vasiljevin rajanylityspaikalla Narvassa marraskuussa 2017. Hänet asetettiin syytteeseen vakoilusta ja kyberrikoksista. Vasiljev odottaa oikeudenkäyntiä vangittuna.

Vasta 20-vuotias Vasiljev syntyi Venäjän Jaamassa lähellä Viron rajaa. Hän muutti lukioon Viroon ja palasi sen jälkeen Venäjälle. Virallisesti hän meni töihin, mutta todennäköisesti kyse oli FSB:n koulutuksesta. Vasiljev tuli takaisin Viroon opiskelemaan tietotekniikkaa Tallinnan teknilliseen yliopistoon kesällä 2017.

 

Aleksei ja Viktoria Dressen

Aviopari Aleksei ja Viktoria Dressen otettiin kiinni Tallinnan lentokentällä helmikuussa 2012. Viktoria Dressenillä oli tuolloin hallussaan salaista materiaalia sisältänyt muistitikku, jonka hän oli saanut hetkeä aiemmin mieheltään Alekseilta.

Viron KaPossa työskennelleestä Aleksei Dressenistä tuli KGB:n agentti tiettävästi jo vuonna 1991. KGB:n seuraaja FSB uudisti kontaktit Dresseniin vuosia myöhemmin ja värväsi miehen pitkäaikaisessa operaatiossa vuosituhannen vaihteessa. Dressen lähti kunnolla yhteistyöhön FSB:n kanssa vuonna 2007. Hänen työnsä KaPossa keskittyi ääriaineisten toiminnan seuraamiseen ja torjuntaan. Todellisuudessa hän teki samalla myyräntyötä Venäjän FSB:n vastavakoiluosastolle. Dressen tapasi venäläiskontaktejaan usein lomamatkoilla esimerkiksi Malesiassa, Tunisiassa ja Marokossa. Viktoria Dressen toimi myös tiedonvälittäjänä.

Aleksei Dressen tuomittiin heinäkuussa 2012 kuudentoista ja hänen vaimonsa Viktoria kuuden vuoden vankeuteen.

Aleksi Dressen oli Venäjälle ilmeisen arvokas. Hänet vaihdettiin Venäjän kaappaamaan KaPon virkailijaan Eston Kohveriin lyhyen vankeuden jälkeen. Venäläismediassa liikkuneiden tietojen mukaan Dressen oli toimittanut Venäjälle muun muassa kovan luokan tietoa länsimaisista tiedusteluoperaatioista Venäjällä.

 

Herman Simm

Kenties arvokkain Venäjän tiedustelun agentti Virossa on ollut Herman Simm. Korkea puolustusvirkailija Simm vuoti vuosien saatossa Venäjälle tuhansia asiakirjoja, jotka käsittelivät niin Viron kuin Natonkin salaisuuksia.

Viron puolustusministeriössä työskennellyt Simm värvättiin hänen omien sanojensa mukaan kiristämällä Venäjän ulkomaantiedustelun SVR:n palvelukseen vuonna 1995. Simm kertoi aikanaan oikeudessa Venäjän tiedustelun uhanneen paljastaa hänen vanhat KGB-kytköksensä, mikäli hän ei suostuisi yhteistyöhön. Tästä huolimatta Simm sai myös rahallista korvausta toiminnastaan.

Herman Simmistä tuli vuonna 2001 Viron puolustusministeriön turvallisuusosaston päällikkö. Kolme vuotta myöhemmin hän nousi Viron kansallisen puolustuksen osaston johtajaksi ja pääsi samalla käsiksi Naton arkaluontoisiin tietoihin. Venäläisvastaisista puheistaan tunnettu Herman Simm oli pitkään kaiken epäilyksen yläpuolella. Hänet palkittiin vuonna 2006 kunniamerkillä palveluksistaan Viron kansalle. Samalla hänen kerrotaan saaneen salaisen ylennyksen SVR:n kenraalimajuriksi. Tuolloin länsitiedustelu pääsi miehen jäljille.

Viron KaPo seurasi Simmin toimintaa vuosia ja keräsi tiedustelutietoja yhdessä liittolaisten kanssa. Lopulta Simmille syötettiin tarkoituksella väärennettyä tietoa. Vakooja otettiin kiinni, kun tieto päätyi vahvistetusti venäläisille. Simm tuomittiin helmikuussa 2009 kahdentoista ja puolen vuoden vankeuteen. Hän ei saanut viidentoista vuoden maksimirangaistusta, koska myönsi tekonsa ja teki yhteistyötä viranomaisten kanssa.

 

Vladimir Veitman

Eläkkeellä oleva KaPon virkailija Vladimir Veitman pidätettiin elokuussa 2013. Salakuunteluekspertti ja entinen KGB-mies oli aikanaan palkattu KaPon palvelukseen taustastaan huolimatta, koska hänen taitojaan haluttiin hyödyntää. SVR:n kanssa yhteistyötä tehnyt venäläinen ystävä värväsi Veitmanin Venäjän tiedustelun palvelukseen vuonna 2002.

Veitman tuomittiin viidentoista vuoden vankeuteen. Hän sai tiedoistaan vuosien saatossa noin 120 000 euron palkkiot.

 


 


 
 
 
 
 

Venäjän ulkoministeriön tiedottaja syyttää

Puolaa toisesta maailmansodasta

 

VERKKOUUTISET - Heikki Hakala
 

21.8.2017. Päivitetty 25.11.2017


 

 

 

Ulkoministeriön tiedottaja Maria Zaharova väittää Puolan vääristelevän historiallista totuutta.

 


 

 

Puolan ulkoministeri Witold Waszczykowskin äskettäinen lausunto Neuvostoliiton merkittävästä osallisuudesta toisen maailmansodan syttymiseen nostatti sanallisen vastahyökkäyksen Kremlin taholta.

 

– Olemme hyvin pahoillamme siitä, että kun korkea-arvoiset puolalaispoliitikot pyrkivät oikeuttamaan halunsa tarkistaa historiaa, kiistämään puna-armeijan suuret ansiot ja sen tehtävän Euroopan vapauttajana, he näyttävät olevan valmiita turvautumaan väärennökseen ja loukkaaviin huomautuksiin, Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Maria Zaharova sanoo viime viikolla esittämässään lausunnossa.

 

Toisen maailmansodan katsotaan alkaneen, kun natsi-Saksan asevoimat ylittivät Puolan rajan 1.9.1939. Vain runsasta kahta viikkoa myöhemmin noin 800 000 Neuvostoliiton puna-armeijan sotilasta vyöryi Itä-Puolaan. Neuvostoliitto ja Saksa olivat sopineet Puolan jaosta osana niin sanotun Molotov-Ribbentrop -sopimuksen sisältämää laajempaa etupiirijakoa saman vuoden elokuussa.

 

Nyt Zaharova torjuu puolalaisnäkemyksen, jonka mukaan Neuvostoliitto ja natsi-Saksa jakavat syyllisyyden maailmansodan puhkeamisesta.

– Olemme aina antaneet tähän selkeän mutta hienovaraisen vastauksen, oikaisseet puolalaisia kollegojamme ja ilmaisseet huolemme ja näkemyksemme asiasta, hän sanoo.

 

”Syyllinen olikin Puola”

Lausuntonsa erikoisimmassa osuudessa Maria Zaharova esittää oman versionsa 1930-luvun tapahtumista Euroopassa. Siinä Puola näyttäytyy natsi-Saksan kyynisenä kumppanina, ja Josif Stalinin Neuvostoliitolle on varattu nurkkaan ahdistetun sijaiskärsijän rooli.

– Katsomme, että kun eräät puolalaiset viranomaiset eivät ole esittämässä Venäjän vastaisia väitteitä, heidän kannattaisi kerrata eräitä yleisesti tunnettuja tosiasioita.

– 1930-luvun kuluessa Neuvostoliitto pysyi fasismin pääasiallisena vastustajana. Saman ajanjakson aikana Puola edusti (AdolfHitlerin Saksaa Kansainliitossa, torjui Ranskan esityksen itäsopimuksen solmimiseksi kahdesti – 1934 ja 1936 – ja liittyi mukaan lännen liennytyspolitiikkaan, Zaharova sanoo.

Se, että Puola ei vuosina 1938 ja 1939 sallinut kymmenien puna-armeijan divisioonien kauttakulkua alueensa halki, johti Zaharovan mukaan jännitteiden kärjistymiseen ja teki ”vakavat seuraukset Euroopalle väistämättömiksi”.

Neuvostoliitolle ei tässä tilanteessa jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin solmia hyökkäämättömyyssopimus natsi-Saksan kanssa. Tähän Molotov-Ribbentrop -sopimukseen sisältyneen salaisen lisäpöytäkirjan, joka määritteli maiden välisen etupiirijaon, Zaharova jättää lausunnossaan mainitsematta.

Ulkoministeri Waszczykowskin viittausta Neuvostoliiton hyökkäykseen Zaharova väittää tekosyyksi pyrkimykselle poistaa Puolassa edelleen olevia neuvostomonumentteja.

– Ehkä tällaisessa ilmapiirissä on helpompi vakuuttaa kansalaisia tarpeesta poistaa neuvostoliittolaisia sotamuistomerkkejä muka jäänteinä Puolan miehityksestä. Kaikenlaiset historialliset hämäykset kuitenkin kääntyvät ennemmin tai myöhemmin keksijöitään vastaan, Zaharova ilmoittaa.

***

Kansainliitto, johon Zaharova lausunnossaan viittaa, erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään 14.12.1939 – kaksi viikkoa sen jälkeen, kun puna-armeija oli hyökännyt Suomeen.

Myös vastuu talvisodan syttymisestä on nyt joutunut uuteen tarkasteluun Venäjällä. Maan puolustushallinnon alainen tv-kanava Zvezda julkaisi heinäkuun lopulla artikkelin, jossa väitettiin talvisotaan johtaneita Mainilan laukauksia suomalaisen kenttätykistön ampumiksi. Tämä alun perin neuvostopropagandaan perustuva väite on viime vuosikymmenten kuluessa venäläisessäkin historiantutkimuksessa moneen otteeseen perättömäksi todettu.

Heikki Hakala