Puolustus- ja ilmailuteollisuuden pääsihteeri Tuija Karanko korostaa, että Suomen jo noudattamaa EU-lainsäädäntöä halutaan kiristää, vaikka kaikki maat eivät noudata edes nykyistä sääntelyä. Karangon mukaan EU:n omien valvontalistojen tekeminen ”ampuisi omaan jalkaan”. – Mikään yritys ei halua, että heidän tuotteitaan väärinkäytetään. Teknologioilla myös suojataan opposition jäseniä, Karanko puolustaa.


 
EU:ssa suunnitellaan kyberteknologian viennin sääntelyn lisäämistä. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

MTV: EU:ssa halutaan rajoittaa tiedustelun

teknologian vientiä – Suomi vastustaa

 

 

Suomen mukaan nykyinen kansainvälinen sääntely on riittävää.

Suomi vastustaa EU:ssa suunnitelmia tiedusteluteknologian viennin rajoituksista. EU-maiden suunnitteilla on rajoittaa ns. kaksikäyttötuotteiden vientiä, uutisoi MTV Uutiset. Kaksikäyttötuotteet taipuvat sekä siviili- että sotilaskäyttöön.

 

Viennin rajoittamisen kannattajat pitävät rajoituksia tärkeinä siitä syystä, että kyberteknologian alan kaksikäyttötuotteet myyvät hyvin erityisesti diktaattorien keskuudessa. Tuotteiden väärinkäytökset ovat mahdollisia.

 

– Moderni kybervalvontateknologia on tehokas tapa opposition ja toisinajattelijoiden vaientamiseen, sanoo Euroopan parlamentissa lainsäädännön esitellyt Klaus Buchner vihreistä.

Kaksikäyttötuotteiden vientiä rajoitetaan jo kansainvälisellä Wassenaar-järjestelyllä, mutta esimerkiksi Buchnerin mukaan tämä ei riitä viennin kontrolloimiseen.

 

Viennin rajoituksia vastustava Suomi taas on sitä mieltä, että kansainvälisten sopimusten noudattaminen on riittävä toimenpide. Ulkoministeriön vientivalvontayksikön päällikön Teemu Sepposen mukaan Suomessa ihmisoikeusnäkökulma otetaan aina huomioon, ja jos epäillään loukkauksia, vientilupaa ei myönnetä.

 

Puolustus- ja ilmailuteollisuuden pääsihteeri Tuija Karanko korostaa, että Suomen jo noudattamaa EU-lainsäädäntöä halutaan kiristää, vaikka kaikki maat eivät noudata edes nykyistä sääntelyä. Karangon mukaan EU:n omien valvontalistojen tekeminen ”ampuisi omaan jalkaan”.

 

– Mikään yritys ei halua, että heidän tuotteitaan väärinkäytetään. Teknologioilla myös suojataan opposition jäseniä, Karanko puolustaa.

Sääntelyn lisäämistä vastustaa tiettävästi noin kymmenen maata.

 


 

Turkille EU-jäsenyys on ollut pitkään strateginen päämäärä. Turkki hyväksyttiin Euroopan unionin viralliseksi hakijamaaksi vuonna 1999, mutta hakuprosessi on edennyt hyvin verkkaisesti.


  

 

Turkki haluaa jatkaa neuvotteluita EU-

jäsenyydestä – tuomitsee Euroopan

parlamentissa valmisteltavan mietinnön

 

Parlamentin ulkoasianvaliokunta hyväksyi mietinnön, jossa vaaditaan Turkin EU-jäsenyysneuvotteluiden keskeyttämistä.

 

Turkki
Hassan Rouhani, Recep Tayyip Erdogan ja Vladimir Putin.
Europarlamentaarikot ovat huolissaan Turkin kehityksestä. Kuvassa Iranin presidentti Hassan Rouhani, Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan ja Venäjän presidentti Vladimir Putin.Mikhail Klimentyev / EPA
 

Turkki on kritisoinut kärjekkäästi Euroopan parlamentissa parhaillaan valmisteltavaa ulkopoliittista mietintöä.

 

Europarlamentin ulkoasianvaliokunta hyväksyi keskiviikkona mietinnön, jossa vaaditaan EU-jäsenyysneuvotteluiden keskeyttämistä Turkin kanssa muun muassa maan ihmisoikeusrikkomusten vuoksi.

Mietintö täytyy vielä hyväksyä Euroopan parlamentin täysistunnossa.

– On täysin sopimatonta, että tämä ei-sitova, neuvoa-antava raporttiluonnos vaatii liittymisneuvotteluiden täydellistä keskeyttämistä, Turkin ulkoministeriön tiedotteessa todetaan.

– Odotamme, että tarvittavat korjaukset tehdään ja lopullinen raportti on todenmukaisempi, puolueeton ja kannustava. Ainoastaan tällaisen raportin maamme voi tunnustaa, Turkin hallinto jatkoi.

 

Neuvottelut venyneet

Turkille EU-jäsenyys on ollut pitkään strateginen päämäärä. Turkki hyväksyttiin Euroopan unionin viralliseksi hakijamaaksi vuonna 1999, mutta hakuprosessi on edennyt hyvin verkkaisesti.

Käytännössä neuvottelut ovat junnanneet paikoillaan jo vuosia. Tähän mennessä EU ja Turkki ovat päässeet sopuun vasta yhdestä neuvotteluluvusta ja 34 teemaa on edelleen auki tai kokonaan avaamatta.

Jotkut EU-johtajat ovatkin vaatineet neuvotteluiden muodollista keskeyttämistä, uutistoimisto Reuters kirjoittaa.

– Odotan, että kahden viikon kuluttua suuri enemmistö Euroopan parlamentista tulee äänestämään neuvotteluiden keskeyttämisen puolesta, mietinnön esittelijänä toiminut europarlamentaarikko Kati Piri (S&D) tviittasi keskiviikkona.

 

Lähteet: REUTERS

 


 

”Nykyinen johto muistuttaa lähinnä politbyroota, jollainen oli Neuvostoliiton kaatumisen aikana. Se jatkaa vain ukaasien jakamista, aivan kuin ne olisivat yhä oleellisia”, Soros tylyttää. ”Ensimmäinen askel Euroopan sisäisiltä ja ulkoisilta vihollisilta puolustautumiseen on tunnistaa sen uhan suuruus, jota ne edustavat. Seuraava askel on herättää nukkuva Eurooppa-myönteinen enemmistä ja mobilisoida se puolustamaan arvoja, joille Euroopan unioni on perustettu”, Soros kirjoittaa. ”Muuten unelma yhtenäisestä Euroopasta muuttuu painajaiseksi.”


 

 

George Sorosilta hyytävä varoitus: ”Jos he

eivät herää, Euroopan unioni kaatuu samalla

tavalla kuin Neuvostoliitto”

 
  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    George Sorosin mukaan Euroopan seuraava käännekohta tulee olemaan Euroopan parlamentin vaalit toukokuussa 2019. "Euroopan vastaiset voimat saattavat nauttia kilpailuedusta", hän varoittaa.
 
|

Miljardöörisijoittaja ja poliittinen aktivisti George Soros kehottaa koko Eurooppaa heräämään ja tunnistamaan sitä kohtaavat sisäiset sekä ulkoiset ongelmat. Soros otti Euroopan tilaan ja tulevaisuuteen vahvasti kantaa Project Syndicatessa julkaistussa tekstissään.

 

Sorosin mukaan Euroopan johtajat tai kansalaiset eivät näytä ymmärtävän, että Euroopassa on meneillään vallankumouksellinen hetki, jonka mahdolliset vaikutukset ovat hyvin laajat ja epävarmat. Soros katsoo, että elämme tällä hetkellä radikaalin epäjärjestyksen aikakautta.

”Euroopan ihmisten täytyy herätä, ennen kuin on liian myöhäistä”, Soros kirjoittaa. 

 

 

”Jos he eivät herää, Euroopan unioni kaatuu samalla tavalla kuin Neuvostoliitto vuonna 1991.”

Seuraava käännekohta tulee olemaan Euroopan parlamentin vaalit toukokuussa 2019, joissa Euroopan vastaiset voimat saattavat nauttia kilpailuedusta, Soros varoittaa. 

Syitä Eurooppa-vastaisuudelle on useita: muun muassa vanhentunut puoluejärjestelmä, joka on voimissaan useissa Euroopan maissa sekä laillisten työkalujen puuttuminen, joilla voitaisiin rangaista jäsenvaltioita, jotka rikkovat Euroopan Unionin periaatteita.

Soros käy mielipidekirjoituksessaan läpi Britannian brexit-tilannetta, Ranskan levottomuutta, Italian hallituksessa istuvaa oikeistopuoluetta ja Saksan äärioikeiston heräämistä.

Näiden lisäksi Itä-Euroopassa on otettu käyttöön maahanmuuton ja demokratian vastaisia käytäntöjä, jotka saattavat asettaa maat, kuten Unkarin ja Puolan polulle kohti EU:n kurinpitotoimia. 

Sorosin mukaan Eurooppa-myönteisten puolueiden voittoon on hyvin vaikea uskoa, jos ne eivät laita Euroopan intressejä omiensa edelle.

*

”Nykyinen johto muistuttaa lähinnä politbyroota, jollainen oli Neuvostoliiton kaatumisen aikana. Se jatkaa vain ukaasien jakamista, aivan kuin ne olisivat yhä oleellisia”, Soros tylyttää.

”Ensimmäinen askel Euroopan sisäisiltä ja ulkoisilta vihollisilta puolustautumiseen on tunnistaa sen uhan suuruus, jota ne edustavat. Seuraava askel on herättää nukkuva Eurooppa-myönteinen enemmistä ja mobilisoida se puolustamaan arvoja, joille Euroopan unioni on perustettu”, Soros kirjoittaa. 

”Muuten unelma yhtenäisestä Euroopasta muuttuu painajaiseksi.”

*

 


 

Tuoreimpana esimerkkinä poliittisesta väännöstä ja suurten maiden vallasta ryhmän sisällä Transparency International mainitsee loppuvuoden tapahtumat Italian ja Ranskan talousarvioihin liittyen. Ne osoittivat järjestön mielestä, että suuret jäsenmaat käyttävät aktiivisesti valtaansa paitsi EU-komission painostamiseen myös liittolaisten keräämiseen eurorymässä.


  

Kansalaisjärjestö: Salamyhkäisen euroryhmän

toimet pitää avata muillekin – isot maat

jyräävät pienet rahan kulisseissa

 

Transparency International: Saksa ja Ranska ovat muita paremmassa asemassa euroalueen asioista päätettäessä jo siksi, että niillä on pieniä suuremmat resurssit kerätä ja muodostaa tietoa.

 

Euroryhmä
EU:n talouskomissaari Pierre Moscovici ja Italian valtiovarainministeri Giovanni Tria euroryhmän kokouksessa maanantaina.
EU:n ranskalainen talouskomissaari Pierre Moscovici ja Italian valtiovarainministeri Giovanni Tria pelasivat kumpikin poliittista peliä euroryhmän kokouksissa viime vuoden lopussa, Transparency Internationalin uudessa raportissa sanotaan.Olivier Hoslet / EPA
 

Niin kutsuttu euroryhmä käyttää nykyään merkittävää taloudellista päätösvaltaa, minkä vuoksi sen pitäisi olla paremmin ulkopuolisten valvottavissa, kansalaisjärjestö Transparency International sanoo tiistaiaamuna julkaisemassaan arviossa.

19 euromaan talousministerien muodostaman epävirallisen ryhmän merkitys yhteisvaluutta-alueella on kasvanut Euroopan keskuspankin rinnalla. Vaikka talouspäätösten pitäisi perustua sääntöihin, euroryhmän päätökset ovat tärkeimmissä asioissa kuitenkin poliittisia, kansalaisjärjestö arvostelee.

 

Euroryhmän valta kasvoi kriisivuosina

Euroryhmä luotiin yhteisvaluutan alussa epäviralliseksi keskustelukerhoksi, jossa euroalueen talousministerit pohtivat yhteiseen rahaan liittyviä kysymyksiä.

Vuoden 2008 pankkikriisin ja Kreikasta alkaneen eurokriisin aikana ryhmästä tuli keskeinen päätöksentekijä ja kriisinhoitaja Euroopan keskuspankin rinnalla.

Nykyään euroryhmän lonkerot ulottuvat laajalle, myös yksittäisten jäsenmaiden talouksiin. Se tarkkailee, antaa suosituksia ja ohjailee jäsenmaiden taloudenpitoa – nyt myös kriisinhoitoa varten perustettujen uusien rahoituslaitosten kuten Euroopan vakausmekanismin kautta.

 

"Demokraattinen vastuunkanto puuttuu"

Euroryhmä paljastaa tätä nykyä päätöstensä taustoja käytännössä juuri sen verran kuin se itse haluaa.

Keskustelut ja kokouksissa käytetyt taustaraportit ja asiakirjat halutaan pitää mahdollisimman luottamuksellisina. Siksi niistä kuullaan julkisuudessa vain mitä ryhmän puheenjohtaja paljastaa raportissaan tai valtiovarainministerit kertovat kotimaissaan.

Euroryhmällä on siis paljon valtaa, mutta ei juuri demokraattista vastuuta.

Transparency Internationalin mielestä euroryhmän pitäisikin lisätä vastuuvelvollisuuttaan muun muassa parantamalla tiedonsaantia päätöstensä valmistelusta. Sen pitäisi julkaista listaa dokumenteista, joiden sisältö on päätetty salata. Näin ulkopuoliset voisivat tehdä ryhmälle tietopyyntöjä.

 

"Vaikutuksia kansalaisiin pitäisi valvoa"

Järjestö ottaa esimerkiksi euroryhmän roolin kehittymisestä kriisimaiden (Kreikka, Espanja, Portugali, Irlanti ja Kypros) lainaohjelmien neuvottelut takavuosina.

– Niiden rahoitusavusta ja talouden sopeuttamisohjelmista päätettäessä euroryhmä sai merkittävää uutta valtaa. Nykyisin ryhmä tekee kauaskantoisia päätöksiä, joilla on vaikutuksia kokonaisiin kansantalouksiin, raportissa todetaan.

Kansalaisjärjestö pitää ongelmana myös sitä, että vaikka euroryhmä tosiasiassa tekee jopa kansalaisoikeuksiin vaikuttavia linjauksia, sen päätöksiä ei voi haastaa oikeudessa.

Ryhmästä on tullut merkittävä Eurooppa-tason päättäjä, mutta sen jäsenet eli talousministerit kantavat poliittista vastuuta vain kotimaissaan. Euroryhmän ylikansallista valtaa ei valvo oikein kukaan.

Niinpä EU-parlamentin valvontamahdollisuuksia esimerkiksi suoraan kansalaisiin vaikuttavissa talouspäätöksissä pitäisi lisätä, Transparency International ehdottaa. Toisin kuin nyt, euroryhmän puheenjohtajalla pitäisi kansalaisjärjestön mielestä myös olla velvollisuus vastata EU-parlamentin kysymyksiin.

 

Kreikan kriisi söi velkaisten maiden valtaa

Kreikan piti hakea kriisivuosina talouden sopeuttamispaketeilleen euroryhmän hyväksyntä. Tiistaina julkaistun raportin mukaan niihin liittyvät päätökset olivat usein poliittisia eivätkä sääntöihin pohjautuvia.

Suurten velkojamaiden valta kasvoi suhteessa pieniin velkaisiin maihin, kun velkojamaat saivat kokouksissa helpommin tukea muilta.

Jälkikäteen on kyselty, miksi talouskuri oli euroryhmän mielestä ainoa vaihtoehto Kreikalle tai kuka määritteli, että Kreikka pystyi suoriutumaan veloistaan eikä joutunut velkajärjestelyyn. Myös euroministerien käyttämien taustatietojen oikeellisuutta (siirryt toiseen palveluun)on kyseenalaistettu.

– Kriittisiä tilanteita tulee tulevaisuudessakin, ja euroryhmä tekee taas päätöksiä, joilla on isoja seurauksia, raportti muistuttaa.

 

"Isot maat voivat rikkoa sääntöjä"

Tuoreimpana esimerkkinä poliittisesta väännöstä ja suurten maiden vallasta ryhmän sisällä Transparency International mainitsee loppuvuoden tapahtumat Italian ja Ranskan talousarvioihin liittyen.

Ne osoittivat järjestön mielestä, että suuret jäsenmaat käyttävät aktiivisesti valtaansa paitsi EU-komission painostamiseen myös liittolaisten keräämiseen eurorymässä.

Ensin EU uhkasi Italiaa rangaistustoimilla maan populistihallituksen esittelemän alijäämäisen budjetin vuoksi.

Sitten joulukuussa Ranskan presidentti Emmanuel Macron lupasi suuria mielenosoituksia järjestäneille keltaliiveille myönnytyksiä, jotka olisivat johtaneet maan budjettivajeen singahtamiseen yli EU-rajojen.

Italia käytti tilaisuuden hyväkseen ja vaati rangaistustoimia myös Ranskalle. Viikkoa myöhemmin komissio hyväksyi Italian budjetin.

– Se [Italian uusi budjettisuunnitelma] oli käytännössä sama kuin minkä talouskomissaari Pierre Moscovici oli hylännyt riittämättömänä viikkoa aiemmin, Transparency Internationalin raportissa todetaan.

 


 

La Legan on kerrottu suunnittelevan Euroopan nationalisten puolueiden ”suurta kokousta” helmi- tai maaliskuulle. Sen tavoitteena on mahdollisesti nostaa euroskeptinen Matteo Salvini puolueiden yhteiseksi ehdokkaaksi Euroopan komission johtajan tehtävään. Salvinin tavoitteena on ollut vähentää Euroopan komission valtaa. Hän on kuitenkin sanonut suostuvansa pyydettäessä ehdokkaaksi: ”Pelastaakseni Euroopan.”


 

 

 

JA SEURAAVAKSI EUROOPPA

 

Radikaali sisäministeri Matteo Salvini haluaa ensin Italian johtoon. Sitten hän aikoo levittää populistisen vallankumouksensa koko EU:hun.

 

”Salvini pääministeriksi”, kansa vaati mielenosoituksessa Roomassa 8. joulukuuta 2018. Sisäministeri kiittää. © AWAKENING/GETTY IMAGES

 

PÄÄJUTUT
  
EUROOPPA 01.02.2019 06:00 | Suomen Kuvalehti
TEKSTI SILJA LANAS CAVADA

 
 
 

BRYSSELISSÄ ilmestyvä Politico-lehti nosti tammikuussa Matteo Salvinin henkilöksi, joka muuttaa tänä vuonna eniten Eurooppaa

 

Valinta oli lehdelle itsestäänselvyys.

”Noustuaan valtaan kansallisesti italialainen laitaoikeiston johtaja siirtää nyt brändäämäänsä kiivasta populismia eurooppalaiselle taistelukentällä tarkoituksenaan kääntää Euroopan järjestys ylösalaisin”, lehti perusteli.

Toukokuun eurovaaleja pidetään tärkeimpinä vuosikymmeniin. Oikeistopopulisteille on povattu historiallisen suurta voittoa. Euroopan laitaoikeiston yhdistäjän rooli on uskottu juuri Matteo Salvinille.

 

Politico-lehti arvioi, että EU-kriittinen Salvini ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron käyvät keväällä tiukan kamppailun ”Euroopan unionin eloonjäämisestä sen nykyisessä muodossaan”.

Miesten välillä on jo nyt täysi sota. ”Matteo ja Marine, Macronin pahin painajainen”, Salvinin sosiaalisen median viestintästrategi Luca Morisi piruili hiljattain omilla Facebook-sivuillaan.

Nationalistinen Salvini haluaa heikentää unionia ja vahvistaa kansallisvaltioita. Liberaali Macron taas on eurooppamielisin Ranskan presidentti miesmuistiin. Macron on arvostellut avoimesti eurooppalaista nationalismia ja puhunut ”populistisesta leprasta”.

Salvini itse on sen sijaan maalaillut maisemaa ”eurooppalaisesta keväästä”, jossa radikaali oikeisto murtaa keskustaoikeistolaisen Saksa–Ranska-akselin valta-aseman Euroopassa.

Monet uskovat, että jos joku pystyy muuttamaan Euroopan suunnan ja tulevaisuuden, se on Matteo Salvini, Il Capitano.

 

Paita ja peppu: Matteo Salvini ja äärioikeistolaisen Kansallisen liittouman johtaja Marine Le Pen. © MV-PHOTOS

 

”Matteo ja Marine, Macronin pahin painajainen.”

 

MATTEO Salvini, 45, on kameleonttimainen poliitikko. On vaikeata saada selvää, mitä hän todellisuudessa edustaa.

Kovapuheinen Salvini nousi viime toukokuussa Italian sisäministeriksi ja varapääministeriksi.

 

Hänen johtamansa nationalistinen oikeistopuolue La Lega muodosti hallituksen yhdessä vasemmistopopulistisen Viiden tähden liikkeen kanssa. Kyseessä oli Länsi-Euroopan historian ensimmäinen pelkästään populisteista koostuva hallitus.

Salvini onnistui nopeasti vakuuttamaan italialaiset tiukalla maahamuuttolinjallaan. Vaalikampanjansa aikana hän lupasi heittää puoli miljoonaa paperitonta siirtolaista ulos Italiasta.

Viime kesänä Salvini sulki satamat Välimereltä siirtolaisia ja turvapaikanhakijoita pelastavilta avustuslaivoilta. Tuoreella sisäministerilla oli selkeä vastaus avustuslaivoissa odottaville ihmisille: ”He voivat katsella Italiaa postikortista.”

Hän on myös todennut: ”Afrikan maat eivät tuo herrasmiehiä, näyttää pikemminkin siltä, että he tuovat usemmiten rikollisia.” Samaan aikaan 48 siirtolaista hukkui Tunisian rannikon edustalla.

Marraskuussa Italian hallitus hyväksyi niin sanotun Salvini-asetuksen. Se heikentää siirtolaisten oikeuksia ja vaikeuttaa oleskelulupien saamista. Salvinin mielestä ”rajat ovat puolustamista varten”. Lähes samoja sanoja käytti aikoinaan diktaattori Benito Mussolini.

Italiassa Salvini on suositumpi kuin koskaan. Yli puolet italialaisista pitää häntä maan luotettavimpana poliitikkona. La Lega -puolueen suosio on ylittänyt 30 prosenttia.

Salvini on ohittanut suosiossa jo Viiden tähden liikkeen johtajan Luigi Di Maion ja pääministeri Giuseppe Conten. On vain ajan kysymys, milloin hän syrjäyttää Conten ja nousee Italian pääministeriksi.

 

HEINÄKUUSSA Salvini laittoi Instagramiin itsestään kuvan, jossa hän poseeraa pohjoisitalialaisella rannalla poliisin vesiskootterin päällä – ylävartalo paljaana.

Kuvan tekstissä hän kiittelee ”meidän valtion poliisiamme”, joka takaa turvallisuuden ”meidän rannoillamme” ja ”meidän merellämme”.

Tilanteessa nähtiin heti yhteys Mussoliiniin, joka myös mielellään halusi tulla kuvatuksi merenrannalla ja uimassa yrittäessään rakentaa itsestään vahvan johtajan kuvaa.

Il Capitano ei jää kovin paljon jälkeen Il Ducesta. Saviani näyttäytyy mielellään poliisin asussa. Hän edustaa lakia ja järjestystä. Häntä on syytetty myös uusfasistisista näkemyksistä.

Molti nemici, molto onore.” Paljon vihollisia, paljon kunniaa, Salvini puolustautui tviitissään viime kesänä. Tviitin perään hän lisäsi suukkohymiön.

Teksti oli hänen vastauksensa syytöksiin vihan lietsomisesta ja rasistisesta retoriikasta. Hämmennystä aiheutti se, että sanat olivat lähes sanatarkka lainaus Mussolinilta ja tviitti oli lähetetty diktaattorin syntymäpäivänä.

Matteo Salvini on somejulkkis, hänellä on yli kolmen miljoonan Facebook-kaverin lisäksi Instagramissa yli miljoona ja Twitterissäkin lähes miljoona seuraajaa.

Salvinin viestintästrategiasta vastaa ”24/7” italialainen sosiaalisen median guru Luca Morisi. Myös presidentti Trumpin viestintästrategina tunnettu Steve Bannon on antanut La Legalle ja Salvinille viestintävalmennusta.

Samalla hän itse kuitenkin korostaa olevansa hyvin tavallinen.

Somessa Salvini syö valmispastaa suoraan purkista. Han juo lasin Baroloa. Hän eroaa tyttöystävästään. Tyttöystävä jättää hänet Instagramissa (”Kiitos Matteo.”). Hän kirjoittaa Instagramiin suklaakääreestä löytämänsä aforismin ystävyydestä. Hän elää ihan tavallista sinkkuelämää. Hän laittaa Facebookiin kuvia kissanpoikasista.

Minä olen juuri niin kuin tekin, hän sanoo kansalle – kunnon populistin tapaan.

 


 

 

Matteo Salvini rakentaa sosiaalisessa mediassa itsestään kuvaa vahvana johtajana. Instagram-postaus pohjoisitalialaiselta rannalta 28.7.2018. © INSTAGRAM

MATTEO Salvini on julistanut avoimen itsevarmasti haluavansa ”pelastaa Euroopan”. Toukokuun EU-vaalit ovat hänen mielestäänkansanäänestys, jossa asetetaan vastakkain Eurooppa ilman rajoja ja Eurooppa, joka suojelee omia kansalaisiaan.

Ei ole vaikea arvata, kumpin on Salvinin Eurooppa.

”Pelastaakseen Euroopan” hän tarvitsee voiton kevään EU-vaaleissa. ”Aion nostaa radikaalin oikeiston Euroopan parlamentin toiseksi suurimmaksi voimaksi”, hän on luvannut.

Se saattaa hyvin jopa onnistua.

 

Euroopan parlamentissa on juuri nyt tilausta uudelle oikeistopopulistiselle johtajalle ja mahdollisesti myös uudelle oikeistopopulistiselle liittoumalle.

Britannian EU-ero brexit muuttaa toteutuessaan myös Euroopan parlamentin voimasuhteita. Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmittymään (ECR) syntyy iso lovi, jos brittikonservatiivit jättävät sen keväällä. ECR on Euroopan parlamentin poliittisista ryhmistä kolmanneksi suurin ja laitaoikeiston ryhmittymistä merkittävin.

Samalla oven avauksella Britannian euroskeptinen ja oikeistopopulistinen Ukip lähtee europarlamentin Vapauden ja suoran demokratian Eurooppa -ryhmästä (EFD).

Salvini osaa käyttää hyväkseen tällaisia poliittisia valtatyhjiöitä.

 

Hänen puolueensa nykyinen ryhmä ENF on europarlamentin pienin. Saadakseen valtaa Brysselissä Salvini tarvitsee liittolaisia muista oikeistopopulistisista ryhmittymistä.

Salvini on kosiskellut uutta Eurooppaa rakentamaan Ranskan populisteja mutta myös esimerkiksi Puolaa. Oikeistolaisen Laki ja oikeus -puolueen johtaja Jaroslaw Kaczynski voisi olla strategisesti hyvä valinta. Hän saattaa nousta ECR-ryhmän johtohahmoksi, jos brexit toteutuu.

Euroopan johtava populismitutkija Cas Mudde on tuonut esiin ajatuksen radikaalista oikeistolaisesta ”ECR+”-ryhmästä, jossa voisivat yhdistyä ENF:n pääpuolueet ja ECR.

Jos Salvini onnistuu yhdistämään nämä ryhmät, uusi ”ECR+” voisi kilpailla valta-asemasta sosialistien ja demokraattien ryhmän (S&D) kanssa. S&D on tällä hetkellä parlamentin toiseksi suurin ryhmä, mutta sille on veikattu merkittävää tappiota toukokuisissa eurovaaleissa.

 

MUTTA kuka Matteo Salvini on? Hän on vähän kaikkea, vastaa Salvinin elämäkerturi Alessandro Franzi viime vuonna ilmestyneessä #IlMilitante-kirjassa.

 

Salvini on kotoisin Milanosta. Hän syntyi keskiluokkaiseen perheeseen. Isä työskenteli kemikaalialan yrityksessä ja äiti tulkkina.

Salvini aloitti uransa politiikassa jo vuonna 1993. Franzin mukaan Salvinille ei ollut luvassa erityisen hääppöistä tulevaisuutta vahvojen johtajien Lega Nord -puolueessa. Hän oli jättänyt yliopisto-opinnot kesken, eikä hänessä nähty ”potentiaalista johtajaa”.

Salvini aloitti poliittisen uransa puolueessa pienen kommunistisen ryhmän vetäjänä. Hän oli tuttu näky globalisaation vastaisissa mielenosoituksissa. Tulenpalavan puhetapansa hän oppi 1990-luvun lopussa työskennellessään puolueen Radio Padania Liberassa. Samalla hän harjaantui kuuntelemaan tarkalla korvalla tavallisten italialaisten huolia ja mielenliikkeitä. Tavallisia ihmisiä painoivat työttömyys, talouspulmat ja pelko tulevaisuudesta.

 

Mediailmiö nimeltä Matteo Salvini alkoi syntyä.

Umberto Bossin johtama Lega Nord ajoi itsenäistä pohjoisitalialaista Padanian valtiota. Myös Salvini kannatti sitä ja vihasi Italian köyhää etelää. Salvini piti Italiaa maailman surkeimpana maana, jota ei voinut kannattaa edes jalkapallon MM-kirjoissa – ei vaikka vastassa olisi ollut Saksa.

Vuonna 2004 Salvini valittiin ensimmäistä kertaa Euroopan parlamenttiin. Jo silloin hän käytti suuren osan ajastaan Brysselissä ja Strasbourgissa televisiostudioilla. Hän hyödynsi taitavasti puhujan taitojaan ja myöhemmin sosiaalista mediaa rakentaessaan kansansuosiotaan. Sosiaalinen media tarjosi Salvinille hyvän väylän näyttäytyä kannattajille tavallisena kansanmiehenä ja erottua hänen vihaamastaan eliitistä.

”Aloitan tapaninpäiväni syömällä leipää ja Nutellaa, entä te???” Salvini jakoi miljoonalle Twitter-seuraajalleen viime joulukuussa.

 

Postauksen ajoitus tosin meni hiukan pieleen – vahingossa tai tarkoituksella. Aikaisin samana aamuna Sisiliassa tapahtuneessa voimakkassa maanjärjestyksessä oli loukkaantunut lähes 30 ihmistä.

Samaan aikaan sisäministeri söi Nutellaa.

Salvinin elämäkerran kirjoittanut Alessandro Franzi sanoo, että yksi selitys Salvinin menestykselle politiikassa ja mediassa on juuri hänen provokatiivinen ja ennakoimaton persoonansa. Tässä hän muistuttaa presidentti Donald Trumpia, ehkä eniten kaikista eurooppalaisista poliitikoista.

 

Franzi kuvailee Salvinia puhelimessa myös ”hyvin joustavaksi politiikoksi”.

”Hänen joustavuutensa näkyy siinä, miten hän muuttaa mieltään ja ajatuksiaan aina sen mukaan, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Salvinilla on aina kahdet kasvot. Hän vaihtelee kasvoja riippuen hetkestä, tarpeesta ja siitä, mitä ihmiset pyytävät.”

”Hän on kuin kameleontti.”

 

MATTEO Salvini muuttui nationalistiksi viisi vuotta sitten lähes yhdessä yössä, kun hän nousi La Lega -puolueen johtajaksi. Samana vuonna 2013 hän oli tutustunut Euroopan parlamentissa euroskeptiseen ja äärioikeistolaiseen Marine Le Peniin.

 

Salvini ja Le Pen ihastuivat oitis toisiinsa.

Noustuaan puoluejohtajaksi Salvini radikalisoi ensi töikseen Legan keskustaoikeistolaisen politiikan. Se avasi tien menestykseen.

”Salvini ymmärsi, että uusi, vahvempi ja radikaalimpi viesti toisi enemmän ääniä”, Alessandro Franzi sanoo.

Salvini vaihtoi Italia-vastaisen retoriikkaansa kansallismieliseen ”Italia ensin” -puheeseen.

Hän halusi pelastaa italialaiset globalisaatiolta ja EU:lta. Kansallismielisyys puhutteli erityisesti niitä, jotka kokivat jääneensä maailman muutoksessa hävinneiden puolelle. Heitä oli Italiassa paljon.

 

Salvini haastoi liberaalin demokratian, asettui kansan puolelle eliittiä vastaan ja etsi suoraa yhteyttä äänestäjiinsä kaduilla, toreilla ja sosiaalisessa mediassa. Suoran demokratian ajatuksesta tuli osa hänen poliittista ideologiaansa, salvinismia.

”Salvinilla on kyky ymmärtää, mistä ihmiset puhuvat, mitä ihmiset haluavat, ja mitä he pelkäävät. Hän kykenee muuttamaan ihmisten kaikki toiveet, odotukset ja pelot taitavasti omaksi poliittiseksi agendakseen”, Franzi sanoo.

Vuosi sitten hän pudotti puolueen nimestä pois pohjoinen-etuliitteen. Salvini alkoi kosiskella kannatusta puoluelleen koko maasta, myös aiemmin parjaamastaan etelästä.

”Puolueen kannatus on laajentunut muuhun osaan maata, erityisesti etelään. Sitä selittää kolme asiaa: Salvinin maahanmuuttovastaisuus, euroskeptisyys sekä hänen kovat otteensa rikollisuutta vastaan”, arvioi Bathin yliopiston Italian historian ja politiikan professori Anna Bull.

 

VOIKO Matteo Salvini onnistua populistisen vallankumouksen levittämisessä koko Eurooppaan? The Guardian -sanomalehden selvityksen mukaan joka neljäs eurooppalainen äänestää populisteja. Populistipuolueiden suosio on kolminkertaistunut Euroopassa 20 vuodessa.

 

Ja Salvinilla itsellään tuntuu menevän vielä lujempaa

La Legan kannatus on kymmenkertaistunut reilussa viidessä vuodessa. Vielä vuonna 2013 puolue rypi skandaaleissa ja sen kannatus pyöri kolmessa prosentissa. Nyt se on Italian suosituin puolue.

Politico-lehden tammikuussa tekemän mittauksen mukaan La Lega saisi tulevissa eurovaaleissa 29 meppiä, kun sillä on nyt kuusi. Lähes kolme viidesosaa Italian kaikista parlamenttipaikoista päätyisi Policon mukaan populisteille: La Legalle ja Viiden tähden liikkeelle.

Oikeistopopulistisilla puolueille on perinteisesti ollut vaikeuksia tehdä yhteistyötä. Ne ovat ideologisesti pirstaleisia.

 

Aiemmat liittoutumissuunnitelmat ovat kariutuneet poliittisiin erimielisyyksiin. Kompromisseja on ollut vaikea löytää, erityisesti silloin, kun on pitänyt ottaa kantaa maahanmuuton taakanjakoon tai Venäjään kohdistuviin sanktioihin.

”Nämä puolueet panevat ’kansallisen edun’ etusijalle, mutta niiltä puuttuu yhteinen visio Euroopasta. Siinä niitä yhdistää ehkä vain ajatus paluusta kansalliseen valuuttaan ja pyrkimys rajoittaa merkittävästi Euroopan instituutioiden valtaa”, Anna Bull sanoo.

Salvini on saanut tähän mennessä taakseen Ranskan, Hollannin ja Puolan oikeistopopulistipuolueita. Hänen suuresti ihailemansa Unkarin Viktor Orbán on kuitenkin kieltäytynyt yhteistyöstä, vaikka heillä on yhteinen vihollinen, Ranskan presidentti Emmanuel Macron.

 

La Legan on kerrottu suunnittelevan Euroopan nationalisten puolueiden ”suurta kokousta” helmi- tai maaliskuulle. Sen tavoitteena on mahdollisesti nostaa euroskeptinen Matteo Salvini puolueiden yhteiseksi ehdokkaaksi Euroopan komission johtajan tehtävään.

Salvinin tavoitteena on ollut vähentää Euroopan komission valtaa. Hän on kuitenkin sanonut suostuvansa pyydettäessä ehdokkaaksi: ”Pelastaakseni Euroopan.”

”Se olisi kaikkein huvittavinta, jos euroskeptiset, suverenistit, eurokriminaalit olisivat niitä, jotka antavat Euroopalle uuden elämän”, hän on naureskellut.

 

”Salvini ei tule Marsista vaan Italian politiikasta.”

 

THE Economist Intelligence Unit -tutkimuslaitos arvioi hiljan, että ”äärioikeistolainen Lega” on uhka Italian demokratialla. EIU pudotti tuoreessa demokratiavertailussaan Italian sijalta 33 sijalle 21, Taiwanin ja Tšekin väliin. Sija ei ole mairitteleva yhdelle EU:n perustajavaltiolle.

Laitos perusteli pudotusta Salvinin maahanmuuttovastaisella retoriikalla, romaniyhteisöjen karkotuksilla ja Salvinin uudella, tiukalla maahanmuuttolailla.

Elämäkerturi Alessandro Franzi kumoaa ajatuksen, että Salvini olisi demokratiaa vastaan tai vihaisi demokratiaa. Salvini on kasvanut liberaalissa demokratiassa, hän muistuttaa.

”Hän ei ole tule Marsista, vaan Italian politiikasta.”

Franzin mielestä Salvini on kapinallinen ja järjestelmän vastustaja mutta samalla osa italialaista establishmentiä, toisin kuin esimerkiksi anarkistinen Viiden tähden liike. Tämä tekee Salvinista vielä vaarallisemman.

Fanzin mukaan Salvinin lähestyminen demokratiaan on kuitenkin demonisoida vihollisia, poliittisia vastustajia ja ylipäätään kaikkea, mitä politiikassa tapahtuu. Italiassa ja Euroopassa.

Tuore esimerkki on poliisimurhista syytetyn Cesare Battistan pidätys Boliviassa ja palauttaminen Italiaan tuomittavaksi. Manööverin takaa paljastui Brasilian uusi presidentti, oikeistopopulistinen Jair Bolsonaro, Salvinin kaveri.

Bolsonaron poika Eduardo kirjoitti Salvinille pidätyksen jälkeen tviitin: ”Salvini, a small gift for you is on its way”, Salvini, pieni lahja on matkalla luoksesi.

Sisäministeri Salvini otti tapahtumasta ilon irti sosiaalisessa mediassa.

”Salvini käytti tapahtumaa hyväkseen osoittaakseen, että hän on Italian šeriffi, joka pystyy ratkaisemaan kaikki ongelmat”, Alessandro Franzi sanoo.

Ja seuraavaksi Matteo Salvini haluaa koko Euroopan šeriffiksi.

 

 
LUE MYÖS
 

”Ajattelimme ottaa kansankodin takaisin” – Ruotsidemokraatit ovat matkalla kohti murskavoittoa

”Ei voida taata, että perheemme jäsenyys on ikuinen” – Viktor Orbánin puolue hiertää ryhmäänsä EU-parlamentissa

EU rankaisee Britanniaa, väittää Italian sisäministeri – Matteo Salvini keikuttaa brexit-venettä

Euroopan nationalistinen äärioikeisto vieroksuu Steve Bannonin rajat ylittäviä suunnitelmia

Euroopan vuosi 2019 alkaa kaaoksessa – Kevään eurovaalit ratkaisevat maanosan tulevaisuuden

Italian Matteo Salvini ja muut EU-kriitikot haluavat näyttää kansallismielisten voiman

 
AVAINSANAT
 
 

Näkökulma: Osa briteistä elää egossaan vielä 1900-luvun imperiumin aikoja, joka loppui 1945. Brittien neuvotteluasema on kertaluokkaa heikompi, kuin kuningaskunnan ylväs ego, muuttuneessa maailmassa. - KimsBlog


 
Britannian entinen ulkoministeri Boris Johnson. LEHTIKUVA / AFP Oli Scarff

Boris Johnson: Pakotamme EU:n antamaan

sen mitä me haluamme

 

 

’EU:lla ei ole mitään syytä olla antamatta’, sanoo Britannian entinen ulkoministeri

 

Britannian entinen ulkoministeri Boris Johnson vaatii, että EU palaa neuvottelupöytään ja jatkaa neuvotteluja Brexit-sopimuksesta. Hänen mukaansa Britannia voi painostaa EU:n taipumaan Britannian vaatimusten taakse.

 

– Niillä (vaatimuksilla) ei ole EU:lle mitään väliä, joten EU:lla ei ole mitään syytä olla antamatta sitä, mitä me haluamme, Boris Johnson sanoo.

Johnsonia siteeraavat muun muassa Sky News ja The Irish Sun.

Britannian parlamentti päätti tiistai-iltana, että pääministeri Theresa Mayn pitää palata Brysseliin ja neuvotella Britannian erosopimus uudelleen. EU-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk ilmoitti kuitenkin heti päätöksen jälkeen, että sopimusta ei voi enää avata uusille neuvotteluilla.

 

Johnsonin mukaan Tuskilta on jäänyt huomaamatta se, että neuvottelut ovat kesken.

– Kaikella kunnioituksella Tuskia kohtaan: tangoon tarvitaan kaksi. Neuvottelut ovat kesken, ja voisi olettaa, että hän sanoo tämän ääneen, Johnson sanoo.

Tarkkaan ottaen neuvottelut ovat kuitenkin päättyneet. EU ja Britannia neuvottelivat puolitoista vuotta erosopimuksesta ja pääsivät yhteisymmärrykseen marraskuussa. Theresa May esitteli sopimuksen Britannian parlamentille, joka hylkäsi sen. Nyt May pyrkii aloittamaan neuvottelut uudelleen, jotta kova Brexit eli sopimukseton ero voitaisiin välttää.

 

Britannia vaatii muutoksia Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajasopimukseen, joka oli Brexit-neuvottelujen vaikein kysymys. EU taas haluaa varmistaa, että raja pysyy avoimena Brexitin jälkeenkin. Sen vuoksi erosopimuksessa on kohta, joka takaa, että Pohjois-Irlanti noudattaa jatkossakin EU:n sisämarkkinoiden sääntöjä.

Britannia ei hyväksy ehtoa. Britannia tulkitsee, että ehdon vuoksi Pohjois-Irlannin ja muun Britannian välille nousee tullimuuri.

Irlannin ja Britannian rauhansopimuksessa vuodelta 1998 todetaan, että rajan tulee säilyä avoimena.

Muut 27 EU-maata ovat pysyneet yhtenäisenä, eivätkä ne ainakaan toistaiseksi ole joustaneet Irlanti-kysymyksessä. Esimerkiksi Saksan liittokansleri Angela Merkel on todennut, että Saksa tukee Brexit-neuvotteluissa Irlantia.

Suomen hallitus on omaksunut kannan, että ratkaisevaa asiassa on, mitä Irlanti tahtoo. Toistaiseksi Irlanti on ilmoittanut, että se ei luovu vaatimuksestaan säilyttää raja avoimena.

 


 

Taipuuko EU painostukseen? 18. kysymys: – Jos EU taipuu brittien painostukseen, onko se tulkittava tueksi niille poliittisille tahoille jotka painostavat muitakin maita eroamaan EU:sta? Susanna Turunen vastaa: – EU ei ole taipunut brittien painostukseen. EU on pysynyt harvinaisen yhtenäisenä tavoitteissaan koskien erosopimusta. Kysymys on kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, että EU:n instituutioiden ja myös jäsenmaiden tehtävä on puolustaa EU:n etua, eli 27:n jäljelle jäävän maan intressejä. Tässä vaiheessa on jo ilmennyt, että yhdessäkään jäsenmaassa ei ole varteenotettavaa ero-kampanjointia. Ennemminkin on huomattu kuinka huono vaihtoehto ero on kaikilta kannoilta katsottuna.


 

 

Britannia ajautuu kohden brexit-kurimusta –

mitä tämä merkitsee saarivaltakunnalle ja

EU:lle? Ylen erikoistoimittajat vastasivat

yleisön kysymyksiin.

 

Toimittajat Susanna Turunen ja Minna Pye vastasivat yleisökysymyksiin brexitistä. Tässä 18 kysymystä ja vastausta. Kysymysten esittäminen on päättynyt.

 

Brexit
susanna turunen ja Minna Pye
Susanna Turunen ja Minna PyeYle
 

Brittiparlamentissa on nähty kuinka pääministeri Theresa Mayn ajama EU-erosopimus hylättiin murskaluvuin.

Tämän jälkeen May voitti kuitenkin parlamentin luottamusäänestyksen.

 

Mutta brexit-kello käy. Maaliskuun lopussa odottaa saarivaltakunnan sopimukseton ero Euroopan unionista, jollei muuhun ratkaisuun päästä

 

Perjantaina Ylen Britanniaan ja EU-asioihin erikoistuneet toimittajat Minna Pye ja Susanna Turunen vastasivat yleisön kysymyksiin siitä, miltä brexit-tilanne näyttää Kanaalin molemmin puolin.

Kysymysten esittäminen on ennalta ilmoitetun mukaisesti nyt päättynyt.

Kiitoksia aktiivisesta osallistumisesta!

 

1. kysymys. – Minulle on jäänyt epäselväksi tilanne parlamentissa: mikä on kannatus kovalle brexitille, mikä tälle sopimukselle, mikä neuvottelujen jatkamiselle ja mikä uudelle kansanäänestykselle?

Minna Pye vastaa: – Brexit jakaa Britannian parlamenttia, joten kaikille vaihtoehdoille on kannatusta. Kansanedustajien enemmistö vastustaa kovaa brexitiä eli sopimuksetonta eroa. Toisaalta konservatiivipuolueen ns. brexiteerit haluavat juuri sellaisen. Theresa Mayn sopimuksella ei ole kansanedustajien enemmistön tukea, sillä se kaatui parlamenttiäänestyksessä äänin 432-202. Valtaosa brittiparlamentaarikoista uskoo, että uusien neuvotteluiden avulla voitaisiin saada parempi sopimus.

Pääministeri Mayn konservatiivit eivät halua uutta kansanäänestystä, mutta puolueen riveissä on kansanedustajia, jotka kannattavat sitä. Uusi kansanäänestys jakaa myös oppositiossa olevaa Työväenpuoluetta. Työväenpuolueen jäsenistö kannattaa sitä, mutta kansanedustajat, jotka on valittu EU-eroa kannattaneista vaalipiireistä, vastustavat sitä. Pienemmät puolueet, kuten Skotlannin SNP ja Liberaalidemokraatit ajavat voimakkaasti uutta kansanäänestystä.

Onko Lontoo turvaton?

2. kysymys: – Onko hallitsematon maahanmuutto lisännyt turvattomuutta esimerkiksi Lontoossa, ja eikö siis ole ymmärrettävää että Britannia pyrkii ottamaan haltuun kontrollin parantaakseen turvallisuutta?

Minna Pye vastaa: – Britanniassa ja eritoten Lontoossa turvattomuutta ovat viime aikoina lisänneet nuorten puukotukset, joista osa on liittynyt huumekauppaan. Britanniassa osa suurkaupunkien köyhistä alueista koetaan turvattomiksi. Brexitissä brittejä on hiertänyt EU-kansalaisten vapaa maahanmuutto eivätkä turvapaikahakijat tai kolmansista maista tulevat siirtolaiset. EU kansalaiset ovat olleet Britanniassa oikeutettuja julkisiin palveluihin, tukiin ja pystyvät tuomaan perheenjäsenensä vapaasti mukanaan.

Monet britit kokevat, että se on kuormittanut kohtuuttomasti julkisia palveluita. Britit voivat toisaalta syyttää tästä itseään, koska EU.n laajentuessa britit eivät ottaneet käyttöönsä siirtymäaikaa, jolla he olisivat voineet rajoittaa EU-maahanmuuttoa. Toisaalta brittejä on ärsyttänyt, että heidän on ollut EU-kansalaisia vaikeampi saada perheenjäseniään esim Pakistanista Britanniaan.

 

Ovatko britit panttivankeina?

3. kysymys: – Ovatko britit jääneet kansanäänestyksen vuoksi panttivangeiksi ratkaisuun joka on osoittautumassa maalle katastrofiksi ja kaaokseksi?

Minna Pye vastaa: – Brexit on todellakin ajanut Britannian vaikeaan poliittiseen kriisiin. Se jakaa kansaa, parlamenttia ja poliittisia puolueita eikä siihen tunnu löytyvän kaikkia puolueita tai kansalaisia tyydyttävää ratkaisua. EU:n kanssa neuvoteltu sopimus ei kelpaa brittiparlamentin enemmistölle, joten sopimuksettoman eron riski on kasvanut. Se tulisi kalliiksi sekä Britannialle että EU:lle. Samanaikaisesti uuden kansanäänestyksen kannatus on hieman kasvanut, mutta on myös mahdollista, että uusi kansanäänestys tuottaisi yhtä tiukan tuloksen. Briteillä on todellisia haasteita edessään, kun he yrittävät löytää sellaisen kompromissiratkaisun tilanteeseen, joka kelpaisi parlamentin enemmistölle.

4. kysymys: – Jos tulee ”kova brexit”, niin mitä asiakirjoja esim. Lontooseen matkustaakseen sitten tarvitsee? Viisumin?

Minna Pye vastaa: – Kovan eron tilanteessa eli sopimuksettomassa tilassa Britannian on sovittava erikseen kaikkien EU:n jäsenmaiden kanssa matkustusasiakirjoista. Tähän asiaan pyritään varmasti löytämään ratkaisu mahdollisimman pian ja voi olla, että jäsenmaat antavat unionille valtuudet sopia tästä Britannian kanssa.

 

Kuinka käy Skotlannin ja Pohjois-Irlannin?

5. kysymys: – Voiko brexitistä seurata Skotlannin ja Pohjois-Irlannin ero Britanniasta? Mitä sopimukseton brexit tarkoittaisi Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajalle? Miten siinä tapauksessa pidettäisiin kiinni sitoumuksista ettei raja sulkeudu?

Susanna Turunen vastaa: – Helppo ja yksiselitteinen vastaus on kyllä voi.

Sekä Skotlannissa, että Pohjois-Irlannissa selvä enemmistö 78% kansalaisista äänesti EU-jäsenyyden puolesta. Pohjois-Irlannissa on jo tehty kyselyjä siitä mitä ihmiset haluavat jos tulee sopimukseton brexit ja EU:n ulkoraja nousisi Pohjois-Irlannin rauhansopimuksen vastaisesti halkomaan Irlannin saarta. Näissä kyselyissä enemmistö vastaajista haluaa mieluummin kuulua Irlantiin kuin jäädä jälleen rajan taakse osaksi Britanniaa. Rauhansopimus mahdollistaa kansanäänestyksen Irlannin jälleenyhdistymisestä, jos olosuhteet muuttuvat, sille on poliittiset perusteet ja kansan tuki. Tällöin kansanäänestys järjestetään myös tasavallan puolella.

Skotlanti äänesti itsenäistymisestä jo vuonna 2014. Itsenäistymisen vastustajat voittivat silloin 55,3% - 44,7%. Sen sijaan EU-eroa kannatti vain 38%. Skotlannin alueparlamentti äänesti uuden itsenäisyyskansanäänestyksen järjestämisen puolesta jo maaliskuussa viime vuonna. Lupa pitää saada Britannian hallitukselta. Skotlannin ensimmäinen ministeri Nicola Sturgeon ja hänen edustamansa Skotlannin kansallispuolue SNP vaatii Britannian parlamentissa myös uutta kansanäänestystä Brexitistä. Siis yhteenvetona voi todeta, että Britannian erotessa EU:sta Skotlanti pyrkii itsenäisyyteen.

6. kysymys: – Onko EU:lla ylipäänsä oikeutta vaatia backstopia, joka saattaa sitoa Britannin pitkäksi aikaa EU:n yhteyteen? Liioitteleeko EU backstopin välttämättömyyttä? ("Backstop" takaa Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajan pysymisen avoimena)

Minna Pye vastaa: – Pohjois-Irlannin rajan avoimuus on kohtalonkysymys Irlannin saaren rauhalle. Pohjois-Irlannin rauhansopimuksen jälkeen rajalta poistettiin valvontapisteet. Nyt raja on avoin ja sen yli kulkee päivittäin valtava määrä tavaroita ja ihmisiä. Backstop takaa, että raja pysyy avoimena siinäkin tapauksessa, että Britannia ja unioni eivät saa solmittua sopimusta tulevasta suhteestaan. Koska Britannia eroaa unionista ja Irlanti on unionin jäsemaa on EU tietenkin pitänyt Irlannin etua ensisijaisena. Unioni on kuitenkin korostanut, että backstop on vain viime käden ratkaisu.

Brittien kannalta backstop on ongelmallinen, koska he eivät pystyisi solmimaan vapaakauppasopimuksia kolmansien maiden kanssa. Mayn hallituksen tukipuolue on Pohjois-Irlannin unionistipuolue DUP. Sen mielestä backstop asettaa Pohjois-Irlannin erilaiseen asemaan muun Britannian kanssa.

Olen itse liikkunut Irlannin rajalla ja siellä ihmiset todella pelkäävät, että brittien EU-ero johtaisi jälleen tilanteen kiristymiseen. Tämän takia EU ei ole liioitellut backstopin välttämättömyyttä.

 

Joutuvatko omaiset ongelmiin?

7. kysymys: – Tytär on asunut ja työskennellyt Englannissa n.5 vuotta. Miten hänen oleskelusta saattaa muuttua eri tilanteissa joita eri Brexit tuo tullessaan? Mitä sopimukseton tila merkitsee Britanniassa asuvalle Suomen kansalaiselle ?

Entä onko todennäköisempää, että Britanniassa brexitin voimaan tullessa asuvia maahanmuuttajia kohdellaan byrokraattisesti hellemmin kun niitä, jotka tulevat maahan vasta myöhemmin?

Minna Pye vastaa: – Pitkään eli yli viisi vuotta Britanniassa asuneiden EU-kansalaisten oikeuksista on sovittu erosopimuksessa. Heidän asemansa olisi turvattu, jos Britannian parlamentti hyväksyisi erosopimuksen. Britanniassa asuu noin 3,5 miljoonaa EU-kansalaista.

Myös myöhemmin Britanniaan muuttavat EU-kansalaiset voivat hakea ns settled statusta, jos he muuttavat maahan maaliskuun 2019-maaliskuun 2021 välillä. Maaliskuun 29. päivän jälkeen Britanniaan muuttavat voisivat saada vain ns väliaikaisen statuksen. Pysyvää oleskelua hekin voisivat hakea asuttuaan Britanniassa viisi vuotta.

Tilanne on kuitenkin eri, jos Britannia eroaa unionista ilman sopimusta. Pääministeri Theresa May on luvannut taata myös No Deal-tilanteessa pitkään eli yli viisi vuotta maassa olleiden EU-kansalaisten aseman. Vastavuoroisesti myös EU-maiden odotetaan takaavan niissä pitkään asuneiden brittien oikeudet. Mutta tilanne voi tietenkin muuttua, jos sopimuksettomassa tilassa EU:n ja Britannian välille tulee riitaa.

8. kysymys: – Hei, aviomieheni on britti ja asumme Suomessa. Voimmeko turvallisesti odottaa tulevaa vai onko mahdollista, että Suomi haluaa briteistä eroon? Itse olen lohduttanut miestäni sillä, että hän on naimisissa suomalaisen kanssa ja siksi täällä asuminen on turvattu. Olenko oikeassa?

Minna Pye vastaa: – Pääministeri Juha Sipilä on kehottanut Suomessa olevia brittejä rekisteröitymään maahanmuuttovirastossa (Migri). Miehesi on varmaan jo tehnyt sen, jos hän on oleskellut Suomessa yli kolme kuukautta. Suomessahan tarvitsee asiointiin sosiaaliturvatunnusta, jonka saa rekisteröinnin myötä. Uskoisin, että jopa No Deal-tilanteessa Suomi pyrkisi tekemään mahdollisimman pikaisesti Britannian kanssa vastavuoroisen sopimuksen kansalaisten oikeuksien takaamisesta.

9. kysymys: – Onnistuuko turistina matkustaminen Iso-Britanniaan suomalaisella henkilökortilla maaliskuun jälkeen?

Minna Pye vastaa: – Britanniaan ei voi nytkään matkustaa pelkällä henkilökortilla. Sinne matkustaessa tarvitaan passi. Vain Schengen-maihin voi matkustaa pelkällä eurooppalaisella henkilökortilla.

10. kysymys: – Poistetaanko englanti EU:n virallisista kielistä, jos ei ole enää yhtään maata jossa sitä puhutaan äidinkielenä?

Minna Pye vastaa: – Englanti säilyy jatkossakin virallisena kielenä. Maltan virallinen kieli on englanti. Myös kaksikielinen maa, Irlanti, voi Britannian eron jälkeen vaihtaa virallisen kielensä englanniksi. Itä-Euroopan maista suurin osa käyttää EU-ympyröissä englantia, joten englannin asema vahvistui unionin itälaajentumisen jälkeen.

 

Onko erosopimukselle vaihtoehtoa?

11. kysymys: – Onko olemassa oikeasti erilaista vaihtoehtoa erosopimukselle? Eikö tulevasta suhteesta päätetä vasta eron jälkeen?

Susanna Turunen vastaa: – Kun puhutaan erosopimuksesta, puhutaan siitä sopimuksesta, jonka EU ja Theresa May:n hallitus ovat keskenään neuvotelleet ja jonka Britannian parlamentti tyrmäsi. EU on ilmoittanut moneen kertaan, että siihen sopimukseen ei tehdä muutoksia.

Jos Britannia pystyy tarkentamaan mitä se haluaa on EU valmis neuvottelemaan , mutta siinäkin tapauksessa kyse olisi poliittisesta vakuudesta tai ns. julkilausumasta.

Neuvoteltu erosopimus on juridisesti sitova ja sen avaaminen EU:n puolelta on tyrmätty mahdottomana. Nykyisenkin erosopimuksen neuvottelut veivät puolitoista vuotta.

Tulevan suhteen, pääasiassa vapaakauppasopimuksen neuvottelut on EU:n puolelta luvattu aloittaa heti kun ero varmistuu 29.3. ja ne halutaan viedä päätökseen mahdollisimman pian ylimenokauden aikana ennen vuoden 2020 loppua. EU on todennäköisesti valmis venyttämään eropäivää, mutta ainoastaan, jos näköpiirissä on sopimus, josta neuvotella.

12. kysymys: – Minkälaista sopimusta May yritti saada brittien ja EU: välille?

Susanna Turunen vastaa: – Britannian tavoite oli alusta alkaen epämääräinen. Britannian hallitus tavoitteli sopimusta, jossa nykyinen olotila säilyisi lähes ennallaan, mutta Britannia vetäytyisi jäsenmaksuista, panisi rajat kiinni ja toimisi yksipuolisesti oman lainsäädäntönsä puitteissa. Siksi neuvottelut kestivät niin pitkään. EU:n lähtökohta oli pitää Britannia mahdollisimman läheisenä kumppanina, mutta kohdella sitä kuitenkin jäsenmaana, joka lähtee perheestä ja kjosta tulee EU:lle kolmas maa.

13. kysymys: – Huolestuttaako ajatus Labour-puolueen valtaannoususta talouselämää?

Minna Pye vastaa: – Työväenpuolue Labourin valtaannousu todellakin huolestuttaa talouselämää. Jeremy Corbynin Työväenpuolue ajaa vasemmistolaista politiikkaa, johon kuuluu muun rautateiden ja vesilaitosten uudelleen kansallistaminen. Puolue kantaa huolta köyhien määrän kasvusta konservatiivien talouskuripolitiikan aikana, joten se tavoittelee täydellistä suunnanmuutosta.

 

Onko brexit ilmastoasia?

14. kysymys: – Olisiko Brexit toteutuessaan ilmaston kannalta hyvä vai huono asia?

Minna Pye vastaa: – Brexitillä ei ole varsinaisesti suoranaisia ilmastovaikutuksia. Jos tulee sopimukseton ero ja sen myötä kaupankäynti vähenee, sillä voi toki olla välillisiä vaikutuksia. EU:n ulkopuolella Britannia voi myös toteuttaa itsenäistä ilmastopolitiikkaa ja päättää itsenäisesti esim. osallistumisestaan Pariisin ilmastosopimukseen.

 

Sakkaako talous?

15. kysymys: – Tuoko brexit mukanaan mahdollisuuden Britannian talouden sakkaamisesta vai ovatko asiantuntijoiden varoitukset perusteettomia ? Voisiko brexitistä seurata talouslama Englantiin?

Susanna Turunen vastaa: – Britannian talous kärsii oleellisesti brexitistä. Maahan on odotettavissa taantuma, jos huonoin vaihtoehto toteutuu.

Bank of England arvioi viime vuoden lopulla, että pahimmillaan sopimukseton ero voi aiheuttaa seuraavaa: BKT laskee 8% vuonna 2019, asuntojen hinnat laskevat 30%, työttömyys nousee 4-7,5% ja korot kiipeävät 6,5%.

16. kysymys: - Onko niin että brexit voi merkitä vakavia taloudellisia vaikeuksia ja suurta työttömyyttä myös Kanaalin eteläpuolelle, Pohjois-Ranskaan, Belgiaan ja Hollantiin?

Susanna Turunen vastaa: – Tuore tieto komissiosta on seuraava: Komissiolla ei ole mitään tarkkaa laskelmaa taloudellisista vaikutuksista EU:n puolella siinä tapauksessa, että ero on sopimukseton. Tällaisessa tilanteessa lyövät päälle Maailman Kauppajärjestö WTO:n säännöt saman tien. Taloudelliset menetykset voidaan tarkkaan laskea ainoastaan tulleista tavaroille koituvien kustannusten mukaan.

Sitä, minkälaiset kustannukset viennin/tuonnin hidastumisesta, tavaroiden varastoinnista, kysynnän tyrehtymisestä, paperisodasta, rahaliikenteen ongelmista etc. tulisi on mahdotonta tässä vaiheessa laskea. Mutta se on selvä, että EU:n niukka talouskasvu hidastuu.

Extreme-esimerkki taloudellisista vaikeuksista on Irlanti, jonka viennistä 30% suuntautuu Brittein saarille ja 30% Euroopan mantereelle, josta suurin osa kulkee Britannian kautta. Irlannin valtiovarainministeriö ja yrityksiä ja työnantajia edustava Ibec ovat laskeneet, että tullit ja tariffit laskevat maan bruttokansantuloa 3,5% viiden vuoden ajan. Pelkästään tullien aiheuttama taloudellinen menetys on noin 12 miljardia euroa.

17. kysymys: – Miten menee tavaroiden tilaaminen Englannista? Millä päivämäärällä rapsahtaa verot ja tullit päälle?

Minna Pye vastaa: – Jos tulee sopimukseton ero, Britannian ja unionin kauppaa käydään Maailmankauppajärjestö WTO:n sääntöjen puitteissa. Näin ollen tilatuille tavaroille rapsahtavat tullit - ja jäsenmaasta riippuen myös verot - päälle 30. maaliskuuta.

Jos erosopimukseen päästään tai jos Britannia pysyisi EU:n tulliliitossa, tavarat kulkisivat jatkossakin vapaasti.

 

Taipuuko EU painostukseen?

18. kysymys: – Jos EU taipuu brittien painostukseen, onko se tulkittava tueksi niille poliittisille tahoille jotka painostavat muitakin maita eroamaan EU:sta?

Susanna Turunen vastaa: – EU ei ole taipunut brittien painostukseen. EU on pysynyt harvinaisen yhtenäisenä tavoitteissaan koskien erosopimusta. Kysymys on kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, että EU:n instituutioiden ja myös jäsenmaiden tehtävä on puolustaa EU:n etua, eli 27:n jäljelle jäävän maan intressejä. Tässä vaiheessa on jo ilmennyt, että yhdessäkään jäsenmaassa ei ole varteenotettavaa ero-kampanjointia. Ennemminkin on huomattu kuinka huono vaihtoehto ero on kaikilta kannoilta katsottuna.

 


 

YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen Venäjä tukee asiassa Serbiaa, mikä käytännössä estää Kosovon YK-jäsenyyden, vaikka enemmistö YK:n jäsenmaista on tunnustanut Kosovon itsenäisyyden. EU vaatii Serbiaa ja Kosovoa setvimään riitaisat välinsä, mikäli ne mielivät unionin jäseniksi, ja viime aikoina myös Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on kääntänyt katseensa sovun tuomiseksi naapurusten välille.


 
Ulkomaat
 

Putin saa näyttävän vastaanoton Belgradissa –

kaduille odotetaan kymmeniä­tuhansia

ihmisiä, ja Serbian ulkoministeri aikoo laulaa

Kalinkan

 

Putin tapaa Serbiassa myös Bosnia ja Hertsegovinan serbipresidentin Milorad Dodikin, joka haluaisi jakaa maansa kahtia ja tunnustaa Krimin osaksi Venäjää.

 

 
VENÄJÄN perinteinen liittolainen Serbia toivottaa presidentti Vladimir Putinin erityisen lämpimästi tervetulleeksi, kun hän saapuu torstaina 17.1. vierailulle Belgradiin.

Venäjän presidentin tervetulokulkueen varrelle ja Pyhän Savan katedraalin edustalle odotetaan kymmeniätuhansia serbialaisia, ja tapahtumia valvoo jopa 7 000 poliisia, kertoo uutissivusto Serbian Monitor.


KANSALAISIA ovat kutsuneet kokoon Venäjän-mieliset kansalaisjärjestöt sekä presidentti Aleksandar Vučićin kansalliskonservatiivinen mutta EU-mielinen Serbian edistyspuolue SNS, kertoo uutissivusto Balkan Insight.

Uutistoimisto AFP:n mukaan Putinin kasvot näkyvät Belgradissa niin seinämaalauksissa kuin muistoksi myytävissä t-paidoissa ja mukeissa.
 

SERBIAN ilmavoimien hävittäjät lentävät saattamaan Putinin konetta sen saapuessa Serbian ilmatilaan, ja Vučić tulee häntä vastaan lentoasemalle. He vierailevat toisen maailmansodan sankarihaudoilla ja puna-armeijan muistomerkillä ennen vastaanottoseremoniaa hallituksen palatsilla.

Putinin ohjelmassa on myös valtionarkiston näyttely Serbian ja Venäjän suhteista vuosina 1804–1918.

Vierailun aikana Putinin odotetaan luovuttavan Vučićille Venäjän valtiollisen Aleksanteri Nevskin kunniamerkin, joka on myönnetty harvoille ulkomaalaisille.

Putin ja Vučić allekirjoittavat vierailun yhteydessä useita yhteistyösopimuksia.

Putin tapaa Serbiassa AFP:n mukaan myös Bosnia ja Hertsegovinan radikaalin serbipresidentin Milorad Dodikin, joka haluaisi jakaa maansa kahtia ja tunnustaa Krimin osaksi Venäjää.

Serbian ulkoministeri Ivica Dačić tunnetaan lauluhaluistaan, ja hän suunnitteli etukäteen esiintyvänsä Putinille.
 

”Valintani olisi mielestäni kaunein venäläinen laulu Moskovan valot ja tietysti Kalinka”, Dačić kertoi hiljattain serbialaiselle Večernje novosti -sanomalehdelle Yhdysvaltain ulkomaanradion Radio Free Europen mukaan.

SERBIA neuvottelee EU-jäsenyydestä, vaikka se muun muassa ostaa aseita Venäjältä eikä ole suostunut liittymään kansainvälisiin Venäjä-pakotteisiin, joita on asetettu Krimin valtaamisen takia.

Serbian sydämellistä suhdetta Venäjään selittävät muun muassa historialliset ja kulttuuriset yhdistäjät kuten slaavilaisuus ja ortodoksinen kirkko. Serbialainen taloustutkija Biljana Stepanović arvioi AFP:lle, että kyse on ”enemmän tunteellisesta kuin järkiperäisestä” siteestä.

Serbian hallituksen vuonna 2017 teettämässä tutkimuksessa neljäsosa serbialaisista vastaajista uskoi, että Venäjä on Serbian suurin taloudellinen tukija. Yhtä moni arveli suurimmaksi tukijaksi EU:ta. Todellisuudessa EU ja sen jäsenmaat vastaavat 75 prosentista Serbian saamasta tuesta, eikä Venäjä ole yhdeksän suurimman tukijan joukossa.

Länsimaat tekevät Serbiaan myös Venäjää enemmän sijoituksia ja käyvät sen kanssa enemmän kauppaa.

BALKAN INSIGHT kertoo, että viime maaliskuussa serbialaisen Politika-sanomalehden kyselyssä Putin oli luotetuin ulkomaalainen poliitikko. Häntä kannatti 58 prosenttia vastaajista.

Kaakkois-Eurooppaan erikoistuneen London School of Economics -yliopiston professorin James Ker-Lindsayn mielestä serbien Venäjän-mielisyyttä kuitenkin usein liioitellaan.

”Kyselyt ovat säännöllisesti osoittaneet, että vaikka ihmiset pitävät Venäjää Serbian hyvänä ystävänä, ei vähiten Kosovon takia, enemmistö serbeistä ei pidä Venäjää loistavana esimerkkinä heidän kaipaamastaan tulevaisuudesta. Valintatilanteessa suurin osa serbeistä uskoo yhä, että EU tarjoaa Venäjää paremman mallin tulevaisuudelle”, Ker-Lindsay sanoi Radio Free Europelle.

LÄHIHISTORIASSA Serbiaa ja Venäjää on yhdistänyt erityisesti kiista Kosovon asemasta, josta Putin ja Vučić varmasti keskustelevat torstaina.

Kosovo irtautui Serbiasta käytännössä vuosina 1998–1999 käydyn sodan myötä ja julistautui itsenäiseksi vuonna 2008. Serbia ei ole tunnustanut Kosovon itsenäisyyttä vaan pitää tätä virallisesti maakuntanaan.



Viime vuonna Serbian presidentti Vučić ja Kosovon presidentti Hashim Thaçi nostivat yllättäen keskusteluun mahdollisuuden, että Kosovon ja Serbian sopu syntyisi uudesta rajanvedosta. Sittemmin maiden välit ovat kuitenkin jälleen kiristyneet.
 

Koska brexit-sopimus näyttää menevän karille, niin suurin kiinnostus tällä hetkellä on se, mikä on Theresa Mayn "Plan B"?


  

Kaavio näyttää, miten brexit etenee:

Britannian EU-ero ilman sopimusta on yhä

todennäköisempää – parlamentti jatkaa eron

vatvomista tänään

 

Mikä on Theresa Mayn suunnitelma B? Sitä kysytään Britanniassa, kun keskustelu brexitistä jatkuu.

 

Brexit
Theresa May puhuu parlamentissa.
Keskustelu Britannian EU-erosta jatkuu maan parlamentissa.Mark Duffy / Lehtikuva
 

Keskustelu Britannian EU-erosta jatkuu taas tänään maan parlamentissa. Tarkoitus on sovitella askelmerkkejä kohti maaliskuun lopun EU-eroa.

 

Poliittinen epävarmuus kasvaa, koska parlamentissa ei ole yksimielisyyttä vieläkään siitä, miten brexit toteutetaan.

 

Parlamenttikeskustelulle on annettu aikaa viisi päivää, ja äänestys pitäisi järjestää parlamentissa tiistaina 15. päivä tammikuuta. Päämininisteri Theresa Maytaistelee poliittisesta tulevaisuudestaan. On todennäköistä, että hänen EU:n kanssa neuvottelemansa sopimus kaatuu parlamenttiäänestyksessä.

Britannian EU-eron keskeisin kiistakysymys on Pohjois-Irlannin kohtalo. Mayn hallitus on luvannut, ettei Irlannin saarelle tule niin sanottua kovaa rajaa. EU-eron kannattajat eivät puolestaan hyväksy, että Britanniaan kuuluva Pohjois-Irlanti jäisi EU-sääntelyn piiriin.

 

Pääministeri Mayn hallinto käy koko ajan neuvonpitoa EU:n kanssa.

Poliittinen kaaos Britanniassa jatkuu, ja uuden kansanäänestyksen mahdollisuus leijuu Mayn yllä. Oppositiossa oleva työväenpuolue odottaa sopivaa hetkeä yrittää kaataa hallitus esittämällä epäluottamuslausetta.

 


grafiikka
 kaavio
Yle Uutisgrafiikka
 
 

Jos maahanmuuttokin tässä katsannossa luetaan Euroopan kansallismielisiä puolueita erottavaksi tekijäksi, mikä niitä sitten yhdistää? Elinkeinoelämän keskusliiton Brysselin-toimiston johtaja Taneli Lahden mielestä tämä yhdistävä tekijä on kansallismielisen liikkeen kaikkein vaarallisin piirre Euroopan kannalta.


 

 

EU-parlamenttia odottaa iso myllerrys

Löytävätkö kansallismieliset yhteisen linjan

edes maahanmuutosta?

 
 
 
Luotu: 
7.1.2019 20:03
Päivitetty: 
7.1.2019 20:19

  • Kuva: All Over Press / EPA
    Kuva
     
    Italian sisäministeri ja Lega-puolueen johtaja Matteo Salvini sekä Ranskan Kansallisen liittouman johtaja Marine Le Pen Roomassa syksyllä 2018. ”On vähän paradoksaalista, että ne liikkeet, jotka ovat lähteneet kansallisen suvereniteetin ja kansallisen identiteetin korostamisesta, nyt alkavat rakentaa eurooppalaista ja kansainvälistä, jopa globaalia yhteistyötä”, EK:n EU-asiantuntija Taneli Lahti sanoo.
  • Kuva: Juha ROININEN / EUP-IMAGES / Alma Talent arkisto

    Kuva
    EK:n Brysselin-toimiston johtaja Taneli Lahti. Arkistokuva.
 
|

Ranskan Marine Le Peniin vahvimmin henkilöityvät Euroopan uudet kansallismieliset puolueet voivat saada jopa neljänneksen europarlamentin edustajanpaikoista kevään vaaleissa, arvioi Elinkeinoelämän keskusliiton Brysselin-toimiston johtaja Taneli Lahti.

 

Tämä ei vielä tarkoita, että maahanmuuttovastaiset puolueet käyttäisivät parlamentissa yhteistä kokoaan vastaavaa valtaa, koska ne eivät välttämättä kykene järjestäytymään yhden yhtenäisen ryhmän alle.

”Ei se mahdotonta ole, etteivätkö nämä ryhmät yhteensä saisi vaikkapa noin neljännestä edustajanpaikoista. Mutta se, pystyvätkö ne muodostamaan yhtä yhtenäistä ryhmää, on se kysymys”, EK:n Lahti sanoo Uudelle Suomelle.

 

 

”Kovin yhtenäistä ryhmää on vaikea nähdä syntyvän. Vaikka näillä yksittäisillä toimijoilla on paljon jaettuja tavoitteita ja ambitioita, siellä on myös erottavia tekijöitä.”

Lahti nostaa esiin erityisesti kaksi kansallismielisiä puolueita erottavaa tekijää. Toinen on suhde Venäjään: osa puolueista ilmaisee avoimesti nojaavansa Venäjän taloudelliseen tukeen ja toivoo lisää yhteistyötä Venäjän kanssa, kun taas esimerkiksi puolalaisille se on kauhistus.

Hieman yllättävämpi erottava tekijä on maahanmuutto. Yleisellä tasolla maahanmuuton vastustaminen tietysti yhdistää kansallismielisiä uusia oikeistoliikkeitä. Esimerkiksi perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho totesi äskettäin Helsingin Sanomissa, että suuren yhtenäisen kansallismielisen ryhmän syntyminen parlamenttiin edellyttää sitä, että puolueet suvaitsevat toisiltaan erilaisia näkemyksiä ”toissijaisissa kysymyksissä”. Tässä hänen voi tulkita tarkoittavan ensisijaisella kysymyksellä maahanmuuton vastustamista.

Taneli Lahti huomauttaa kuitenkin, että maahanmuuton vastustaminen tarkoittaa kunkin maan ja puolueen näkökulmasta eri asioita – erilaisia keinoja sekä erilaisia tavoitteita.

”[Sisäministeri Matteo] Salvini Italiassa peräänkuuluttaa eurooppalaista solidaarisuutta, mitä Unkarin [pääministeri] Viktor Orban nimenomaan vastustaa – ja Le Pen myös”, Lahti sanoo viitaten turvapaikanhakijoiden niin sanottuun taakanjakoon, jota Salvinin Lega-puolue toivoo oman maansa siirtolaispainetta helpottamaan.

”Aika vaikea sieltä varmaan on löytää sellaista yhteistä politiikkaa, joka menisi yhtään sen pidemmälle kuin että ilmoitetaan, että maahanmuuttoa vastustetaan.”

Toisaalta Italian Salvini ja Unkarin Orban julistivat syksyllä yhteistä maahanmuuton vastaista vaalimanifestia siitä huolimatta, että heidän tiedetään olevan eri linjoilla taakanjaosta. Aiemmin Italia on jopa uhkaillut Unkaria EU-rahojen menetyksellä, jos maa ei suostu ottamaan osaansa Välimeren yli tulevista turvapaikanhakijoista.

Salvini on viritellyt yhteistyötä Orbanin lisäksi muun muassa Tsekin, Puolan ja Itävallan oikeiston kanssa. Marine Le Pen puolestaan listasi äskettäin Helsingin Sanomissa yhteistyökumppaneikseen tai potentiaalisiksi sellaisiksi ainakin Italian, Hollannin, Unkarin, Tsekin, Tanskan ja Ruotsin kansallismieliset puolueet. Samassa jutussa Halla-aho kertoo, että perussuomalaiset haluaa ensisijaisesti jatkaa yhteistyötä Ruotsidemokraattien kanssa, mutta puhuu myös Le Penin kanssa. Tällä hetkellä perussuomalaiset ja Kansallinen liittouma ovat eri euroryhmissä.

”Vaikka emme toimisi samassa ryhmässä, kansallismieliset ja euroskeptiset ryhmät voivat tulevaisuudessa muodostaa tietyillä päätöksenteon sektoreilla enemmistön”, Le Pen sanoi Helsingin Sanomien mukaan.

Siihen, syntyykö kansallismielisistä suuri yhtenäinen parlamenttiryhmä, saadaan vastaus vasta eurovaalien jälkeen. Se on kuitenkin selvää, että uuden poliittisen voiman nousu vaikuttaa Euroopan parlamentin toimintaan. Uusissa puolueissa vanha jaottelu oikeistoon ja vasemmistoon ei toimi.

”Oikea ja vasen laita alkavat löytää toisensa, ikään kuin ympyrä sulkeutuu. Varmaan tuloksena syntyy myös Euroopan parlamentti, joka näyttää aika erilaiselta kuin tämä nykyinen”, Lahti sanoo.

Hän arvioi, että perinteiset puolueryhmät EPP, S&D ja ALDE kaikesta huolimatta lopulta määrittävät hallitsevan koalition suuntaviivat, ”mutta he joutuvat hakemaan yhteistyön sen takia, että paine laidoilta on niin kova”.

Kansallismieliset ja euroskeptiset puolueet ovat nykyisin europarlamentissa hajallaan neljässä eri ryhmässä, minkä lisäksi Orbanin Fidesz kuuluu valtapuolue EPP:hen – samaan ryhmittymään kuin Suomen kokoomus.

*

LUE MYÖS: ”Kokoomus on kummajainen EPP:ssä” – Jussi Halla-aho ja Heidi Hautala löysivät yhteisen linjan

 

Ensimmäinen haaste: komissio

Ensimmäinen käytännön haaste vaalien jälkeen on uuden komission muodostaminen.

”Uusi komissio muodostuu, kun puheenjohtaja on saatu valittua ja hänelle on saatu parlamentin tuki. Sen jälkeen kukin jäsenmaa lähettää oman komissaariehdokkaansa, joka ainakin joissain tapauksissa saattaa hyvin edustaa näitä laitaryhmiä”, Lahti sanoo.

”Se tulee luomaan omat mutkansa riittävän [parlamentin] enemmistön löytämiselle koko komission taakse. Siitä voi tulla hyvin mutkikasta ja se voi viedä paljon aikaa.”

Ennalta määritelty aikataulu edellyttäisi, että komission puheenjohtaja tulisi vahvistetuksi jo heinäkuussa, muut komissaarit ehdotettaisiin lokakuussa ja koko komissio vahvistettaisiin marraskuussa. Lahti arvelee, että tämä tulee näiden vaalien seurauksena olemaan hyvin vaativa aikataulu.

Komission nimityksen lykkääminen ei hänen mukaansa aiheuta suurta kriisiä, sillä nykyinen komissio jatkaa toimituskomissiona kunnes uusi on löytynyt. Kansainvälisessä politiikassa on muutenkin normaalia, että vaalivuosi aiheuttaa tyhjäkäyntiä.

”Euroopan osalta on vain aikaisemmin totuttu siihen, että vallanvaihdokset ovat aika sujuvia ja nopeita, eikä niihin liity suurempaa suunnanmuutosta ja sen hakemista. Nyt sitten liittyy.”

Brysseliä suomalaisen elinkeinoelämän silmin katsova Lahti ei usko, että eurovaalien jälkeinen suunnanmuutoksen aika aiheuttaisi mitään välitöntä riskiä maanosan taloudelle, vaikka samaan aikaan ovatkin pohdittavana muun muassa Britannian brexitin vaikutukset, Donald Trumpin USA:n kauppapolitiikka sekä yhä voimassa olevat Venäjä-pakotteet.

”Tärkeää olisi näyttää globaalia johtajuutta ja edelläkävijyyttä ja saada tekeillä olevat kauppasopimukset pikaisesti voimaan”, Lahti sanoo.

 

”Se, mikä niitä yhdistää, on pyrkimys järjestelmällisesti heikentää ihmisten luottamusta yhteiskunnan peruspilareihin kuten mediaan – sen uskottavuuteen sekä riippumattomuuteen – ja viranomaisten kuten oikeuslaitoksen toimintaan.”

”Se on kaikkein huolestuttavin piirre tässä kaikessa. Jos ihmisten luottamus heidän itse rakentamaansa yhteiskuntaan alkaa horjua, se voi johtaa arvaamattomiin tuloksiin – ja aiheuttaa joka tapauksessa epävakautta, mikä heikentää myös talouden perusteita”, Lahti sanoo.

Lahti puhui taannoin Talouselämän haastattelussa Euroopan murtumisesta tai murroksesta kevään vaalien tuloksena. Tällä hän tarkoitti ennen kaikkea toimintakyvyn ja uskottavuuden heikentymistä, ei niinkään EU:n suoranaista murtumista ja eroaaltoa.

”Brexit on prosessina sellainen, että se ei houkuttane seuraajia ainakaan ihan pian.”

*

Lue lisää: Synkkä ennuste Suomesta: EU voi murtua ensi vuonna – ”Syntyy kaaos”

Lue myös: Donald Tusk sanoi suorat sanat Orbánin ”kristillisdemokratiasta” – Puhuu Euroopan kahdesta uhasta

 


 

– Olen pyytänyt EPP:tä erottamaan Unkarin Fidesz-puolueen, Juncker sanoi. Juckerin mukaan Fideszin politiikka ja EPP:n arvot eivät ole yhteensopivia. Hänen mukaansa populistien seuraaminen ei tarjoile perinteisille europuolueille ratkaisuja. Fideszin erottamista ovat aiemmin vaatineet muun muassa kaikki kokoomuksen europarlamentaarikot. – Meidän tulee haastaa populistit tekemällä selväksi, että vaikka he ovat äänekkäitä, heillä ei ole ratkaisuja aikamme suuriin haasteisiin.


 
Unkarin pääministeri Viktor Orbán EPP:n puoluekokouksessa Helsingissä. EUROPEAN PEOPLE'S PARTY

Jean-Claude Juncker: Unkarin Fidesz pitää

erottaa EPP:stä

 

EU-komission puheenjohtajan mielestä keskusta-oikeistolaisen europuolueen tulisi erottaa Fidesz.

 

EU-komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin mukaan europuolue EPP:n tulisi erottaa Fidesz jäsenyydestään. Juncker kertoi asiasta saksalaislehti Welt am Sonntagin haastattelussa.

Fidesz on Unkarin valtapuolue, jota johtaa maan pääministeri Viktor Orbán. EPP on suurin europuolue europarlamentaarikkojen määrällä mitattuna. Juncker valittiin EU-komission johtoon EPP:n yhteisenä kärkiehdokkaana.

 


 

Kahden suuren euromaan aiheuttamat kammiovärinät osoittavat, miten vaikeaa euroalueen uudistaminen ja kriisikestävyyden vahvistaminen on. Siitä euforiasta, jonka Macron uudistusehdotuksillaan reilu vuosi sitten laukaisi, ei ole jäljellä enää edes haaleaa muistoa.


 
Kommentti
 
 

”Miksi Macron saa lievittää kansan tuskaa

riihikuivalla rahalla, mutta Italia ei?” Italia

käyttää Ranska-kortin EU:ssa varmasti

 

 

11.12.2018 13:28 päivitetty 11.12.2018 13:28 | Kauppalehti

 
 

 

Italia yrittää neuvotella EU:n komission kanssa vajeen supistamisesta samaan aikaan, kun Pariisissa vastataan kyllä keltaliivien joululahjatoiveisiin. Näistä asetelmista rahaliiton vahvistaminen on taas vähintäänkin haasteellista.

 
KUVA: PEKKA LASSILA

 

Vielä muutama päivä sitten Ranskan valtiovarainministeri Bruno Le Mair korosti, ettei kaduilla kuukauden verran mieltään osoittaneiden keltaliivien vaatimuksiin suostuta. Presidentti Emmanuel Macronin kirstunvartija viittasi sekä eläkkeistä maksettaviin sosiaalimaksuihin että minimipalkkaan.

 

Joko Le Mair oli vain tiukka virkansa puolesta tai hän ei vielä näin sanoessaan tiennyt, että presidentti itse on paniikissa. Macron piti kuukauden jahkailun jälkeen maanantaina lyhyen televisiopuheen, jossa hän teki tuntuvia myönnytyksiä sekä minimipalkan että eläkkeiden suhteen.

Macron lupasi kaduilla riehuville maanmiehilleen, että eläkkeisiin kohdistuvien sosiaalimaksujen korotus puree vasta 2000 euron kuukausieläkkeestä ylöspäin. Minimikuukausipalkkaan tehdään 100 euron nettokorotus. Ylityökorvauksia ei veroteta eikä niistä makseta sosiaalimaksuja. Sama koskee yritysten maksamia joululahjarahoja.

 

Jotain piti tehdä. Siitä ei ole epäilystä. Mutta mihin nämä toimenpiteet johtavat? Sitä ei tiedä vielä kukaan.

Voi hyvin olla, että nämä joululahjat eivät edes riitä eriarvoisuuteen ja presidenttinsä ylimielisyyteen kyllästyneille ranskalaisille.

Ongelmaksi nousee avokätisen lahjakorin rahoitus. Nipistetäänkö jostain muualta, vai lähteekö Ranskan julkinen vaje uudelleen repeämään. Sen osuus kansantuotteesta on uhkaavan lähellä kriittistä kolmen prosentin rajaa jo ilman tuoreita myönnytyksiä.

 

Macronin hallituksen sisällä ei turhaan käynnistetty keskustelua vajekriteerin mielekkyydestä. Ranskan kohdalla siihen on ennenkin suhtauduttu luovasti.

Rahaliiton toiseksi suurimman kansantalouden myllerrys nostaa taatusti hien pintaan Brysselissä. Samaan aikaan Roomalle tarjoutuu taas paikka pelata.

Italian populistihallitus yrittää hartiavoimin saada komission kanssa aikaan kompromissia omasta julkisesta vajeestaan. Se on hallituksen äänestäjille lupaamien herkkujen vuoksi nousemassa 2,4 prosenttiin kansantuotteesta. Edellinen hallitus lupasi komissiolle, että vaje on 0,8 prosenttia.

 

Koalition vahva mies, oikeistoradikaalia Legaa johtava sisäministeri Matteo Salvini, on ilmoittanut, että pääministeri Giuseppe Conte käy lähipäivinä neuvotteluja komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin kanssa "täydellä mandaatilla".

Tätä voi pitää myönteisenä käänteenä, vaikka populistien tiet ovat tunnetusti tutkimattomia.

On aivan selvää, että Conte ottaa neuvotteluissa esille myös Ranska-kortin. Kysymys kuuluu, miksi Ranska saa lievittää kansan tuskaa riihikuivalla rahalla, mutta Italia ei? Onko Macron kiltimpi joulupukki kuin Salvini?

Oli vastaus mikä tahansa, se hyödyttää populisteja. Jos Ranska saa, mutta Italia ei, EU-vastaisen Salvinin myllyyn vyöryy lisää vettä. Jos taas Brysselistä joudutaan torumaan Macronia, hänen populistihaastajansa Marine Le Pen on voittaja.

Hyvät kansantaloudelliset perusteet, joita tässä tapauksessa on riittämiin, eivät auta. Salvinin äänestäjiä ei kiinnosta himpun vertaa se, että Italian massiivisen velan vuoksi maan pelivara on pienempi kuin Ranskan.

*

Kahden suuren euromaan aiheuttamat kammiovärinät osoittavat, miten vaikeaa euroalueen uudistaminen ja kriisikestävyyden vahvistaminen on. Siitä euforiasta, jonka Macron uudistusehdotuksillaan reilu vuosi sitten laukaisi, ei ole jäljellä enää edes haaleaa muistoa.

*

Salvinin tavoitteena on johdattaa Euroopan oikeistopopulistit voittoon toukokuun EU-vaaleissa. Hän ei voi sietää EU-myönteistä liberaalia Macronia. Rooman hallituksen alfauros ei taatusti räväytä eväänsäkään helpottaakseen Ranskan presidentin asemaa.

Salvinin uusin yllätysveto Ranskan heikentämiseksi, on liehittely Saksan suuntaan. Hänen mukaansa Euroopan "renessanssi" voi perustua vain Rooman ja Berliinin väliseen "akseliin".

Jokaisen vähänkään historiaa tuntevan mahassa muljahtelee ikävästi, kun kuulee sanan akseli näiden pääkaupunkien yhteydessä.

Tällaiset lipsahdukset ovat oleellinen osa populistien poliittista työkalupakkia. Voi toki olla, että lausahdus oli Salvinilta aito vahinko. Yhtä hyvällä syyllä voidaan kuitenkin myös olettaa, että voimansa tunnossa oleva kansankiihottaja haluaa aktiivisesti sotkea eurooppalaista pakkaa.

 

  • Tapio Nurminen
    Kauppalehti
     

Energiahankkeiden osalta Verkkojen Eurooppa-ohjelman painopisteenä tulevat olemaan muun muassa rajat ylittävät sähköverkot ja jäsenmaiden yhteiset uusiutuvan energian investoinnit. Digitaalisen infrastruktuurin puolelta rahoitetaan muun muassa pääväylien varrella olevia 5G-yhteyksiä sekä EU-alueen sisäisiä ja kolmansiin maihin ulottuvia merikaapeleita. Parlamentti äänestää kannastaan keskiviikkona ja päättää samalla mandaatista aloittaa kolmikantaneuvottelut. Parlamentin tavoitteena on viedä neuvottelut päätökseen ensi kevään aikana.

 

Kokoomuksen europarlamentaarikko Henna Virkkunen. LEHTIKUVA/EMMI KORHONEN

Henna Virkkunen: Päärata EU-rahoituksen

piiriin

 

Pääradan sisällyttäminen Euroopan ydinverkkokäytäviin lisää EU-tukikelpoisten ratahankkeiden määrää jopa kahdella miljardilla eurolla.

 

Euroopan parlamentti äänestää keskiviikkona Verkkojen Eurooppa -ohjelmasta vuosille 2021-2027. Verkkojen Eurooppa -ohjelmasta (CEF 2.0) ollaan tulevalla kaudella suuntaamassa yli 42 miljardin euron julkiset investoinnit eurooppalaiseen rajat ylittävään liikenne-, energia- ja digitaaliseen infrastruktuuriin.

– Euroopan kestävän kasvun ja kilpailukyvyn vahvistaminen edellyttävät nopeita ja moderneja yhteyksiä. Erityisenä painopisteenä on ilmastonmuutoksen torjunta. 60 prosenttia rahoituksesta suunnataan tätä tukeviin hankkeisiin, kokoomuksen europarlamentaarikko Henna Virkkunen sanoo. Hän toimii teollisuusvaliokunnan pääneuvottelijana asetuksessa.

Suomalaisittain isoin asia esityksessä on eurooppalaisen ydinverkkokäytävän jatkaminen Helsingistä päärataa pitkin pohjoiseen Tornion kautta Ruotsin puolelle Luulajaan. Tähän asti Suomen radoista on eurooppalaiseen ydinverkkokäytävään kuulunut vain Turku-Helsinki-Vainikkala-osuus.

– Pääradan sisällyttäminen osaksi Euroopan merkittävimpiä ydinverkkokäytäviä lisää Suomessa EU-tukikelpoisten ratahankkeiden määrää jopa kahdella miljardilla eurolla, Virkkunen sanoo tiedotteessaan.

Suomi voi saada näihin investointeihin tukea enintään 30 prosenttia, mikä merkitsee seuraavan ohjelmakauden aikana satoja miljoonia euroja.

– Se on erittäin tervetullut lisärahoitus suomalaiseen liikenneinfraan. Pääradan varrella asuu puolet suomalaisista, joten lisäinvestoinneille on tarvetta, Virkkunen toteaa.

Hän muistuttaa, että raideliikenteen edistäminen on yksi EU:n liikennepolitiikan tärkeä prioriteetti.

– Erityisesti nyt, kun liikenteen päästöjä on voimakkaasti vähennettävä, raidehankkeiden merkitys kasvaa. Raideliikenne on ympäristöystävällistä; se tuottaa liikenteen päästöistä vain prosentin, Virkkunen muistuttaa.

 

Hänen mukaansa Suomen kannalta oleellista on edistää myös Rail Balticaa, joka Virosta Liettuan, Latvian ja Puolan kautta Saksaan ulottuvana suurhankkeena on seuraavien vuosien yksi merkittävin eurooppalainen rajat ylittävä rahoituskohde. Rail Baltica tulee aikanaan kytkemään myös Suomen radat kiinteämmin osaksi eurooppalaisia rataverkkoa.

 


 

Internetin suuret sosiaalisen median alustat ovat sitoutuneet disinformaation osalta käytännesääntöihin, joiden noudattamista on seurattava tarkemmin. – Käytännesääntöjen allekirjoittajien olisi toteutettava käytännesäännöissä annetut sitoumukset ja keskityttävä toimiin, jotka ovat erityisen kiireellisiä ensi keväänä järjestettäviä Euroopan parlamentin vaaleja silmällä pitäen, komissio toteaa.

 

Brysselissä osana EU:n ulkosuhdehallintoa toimii ryhmä, joka seuloo Kremliä myötäilevää, valheellista sisältöä ja julkaisee listausta jutuista. LEHTIKUVA/JUSSI NUKARI

EU panostaa valeuutisten torjuntaan,

taustalla EU-vaalit

 

Komissio esittää hälytysjärjestelmää valeuutisia varten ja verkkovastuiden tiukempaa valvontaa.

Disinformaation vastaisessa toimintasuunnitelmassa keskitytään neljään alueeseen, jotka ovat keskeisiä EU:n valmiuksien parantamiseksi ja EU-maiden ja EU:n välisen yhteistyön tehostamiseksi.

 

Disinformaatiotapaukset on havaittava paremmin. Tästä syystä Euroopan ulkosuhdehallinnon strategisen viestinnän työryhmiä ja EU:n hybridianalyysikeskusta vahvistetaan lisäämällä merkittävästi niiden erikoishenkilöstön määrää. Disinformaation torjunnassa otetaan käyttöön myös uusia tiedonanalysointivälineitä.

 

Disinformaation torjuntaan ja tietoisuuden lisäämiseen Euroopan ulkosuhdehallinnon strategisen viestinnän määrärahojen odotetaan yli kaksinkertaistuvan 1,9 miljoonasta eurosta viiteen miljoonaan euroon ensi vuonna. EU-maiden olisi täydennettävä tätä vahvistamalla omia keinojaan torjua disinformaatiota.

 

Myös vastatoimia aiotaan koordinoitava tehokkaammin. EU-toimielinten ja EU-maiden käyttöön perustetaan erityinen nopea hälytysjärjestelmä, joka helpottaa tietojen ja disinformaatiokampanjoita koskevien arvioiden jakamista sekä antaa reaaliaikaisia hälytyksiä disinformaatiouhista.

*

Internetin suuret sosiaalisen median alustat ovat sitoutuneet disinformaation osalta käytännesääntöihin, joiden noudattamista on seurattava tarkemmin.

– Käytännesääntöjen allekirjoittajien olisi toteutettava käytännesäännöissä annetut sitoumukset ja keskityttävä toimiin, jotka ovat erityisen kiireellisiä ensi keväänä järjestettäviä Euroopan parlamentin vaaleja silmällä pitäen, komissio toteaa.

*

Tähän kuuluu esimerkiksi poliittisen mainonnan läpinäkyvyyden parantaminen, aktiivisten valetilien nopeampi sulkeminen, bottien automaattiviestinnän tunnistaminen ja merkitseminen sekä yhteistyö faktantarkistajien ja tutkijoiden kanssa.

Lisäksi riippumattomien faktantarkistajien ja tutkijoiden kansallisille yhteistyöryhmille on tarkoitus antaa nykyistä enemmän tukea disinformaatiokampanjoiden havaitsemiseksi ja paljastamiseksi sosiaalisessa mediassa.


 

 

Onko Eurooppa repeämässä kahtia? Suomen

ja muiden pohjoisten maiden "Hansaliitto"

ärsyttää etelässä – ja kohta edessä on tiukka

koitos

 

Hansa-ryhmä pyrkii suurten maiden rinnalle EU:ssa.

 

Euroopan unioni
Karttagrafiikka
Karttaan on merkitty tummankeltaisella vanhan Hansaliiton alue sen mahtiaikana, noin vuonna 1400. Vaaleankeltaisia ovat maat, jotka eivät kuuluneet vanhaan, mutta kuuluvat uuteen Hansaliittoon. Saksa oli vanhan Hansan vahvinta aluetta, mutta se ei kuulu EU:n sisällä aloittaneeseen uuteen ryhmään.Yle Uutisgrafiikka
 

Hansaliitto 2.0? Pohjanmeren liitto? Mark Rutte(siirryt toiseen palveluun) ja seitsemän kääpiötä? Huonon sään maat?

Olutmaat – etelän viinimaiden vastakohtana? Talouskurimaat?

 

EU:n Nuivat?

Kahdeksan pohjoisen maan allianssia on kutsuttu Brysselissä monella nimellä(siirryt toiseen palveluun), mutta Hansa-ryhmä vakiintui nimeksi brittilehti Financial Timesin käytettyä sitä sitkeästi(siirryt toiseen palveluun) viime vuoden lopulta lähtien.

Ryhmä on nyt voimansa tunnossa. Ensimmäisen kunnon testin kannatuksestaan muiden EU-maiden keskuudessa se saa maanantaina euroryhmän kokouksessa, jossa se aikoo viedä läpi useita talouskuria tiukentavia ehdotuksiaan.

Maaporukan johtajana pidetään Hollantia, mutta myös Suomi on ollut innokkaimpien mukana laatimassa yhteisiä linjauksia.

 

Hansaliitto
Hansa-maat eli Hollanti, Irlanti, Suomi, Ruotsi, Tanska, Viro, Latvia ja LiettuaYle Uutisgrafiikka
 
 

Ranska suuttui

Etelä-Euroopassa pelkkä Hansa-ryhmän nimi on alkanut ärsyttää. Siellä Hansan pelätään syventävän EU:n pohjoinen–etelä-jakoa.

Ranskan valtiovarainministeri Bruno Le Maire hyökkäsi (siirryt toiseen palveluun)vastikään Hansaa vastaan, ja väitti sen paitsi jakavan myös heikentävän EU:ta.

– Hieman kakistelin, kun luin Le Mairen kommenteista. Ne eivät olleet ihan reiluja Ranskan edustajan suusta, brysseliläisen CEPS-ajatushautomon EU-tutkija Steven Blockmans sanoo.

– Ranskaa itseään on syytetty EU:n jakamisesta esimerkiksi turvallisuus- ja puolustusasioissa, Blockmans huomauttaa. Ranska on viime vuodesta saakka ajanut liittoa puolustukseen.

Le Maire saattaa pelätä, että Berliinin linja talous- ja rahaliitto EMU:n kehittämisessä vahvistuu ranskalaisen näkemyksen kustannuksella. On yleisessä tiedossa, että Hansa-ryhmä konsultoi myös Saksaa kannanottoja laatiessaan.

Samaan aikaan Angela Merkelin asema Saksan johtajana on heikentynyt, ja hänen tilalleen voi nousta vielä tiukemmin talouskuria ajava liittokansleri.

Blockmansin mielestä Le Maire siis saattaa pyrkiä katkaisemaan Hansa-yhteistyön heti nuppuunsa, ennen kuin ryhmän jäsenmaat syventävät liittoaan lisää.

Miten Suomi hyötyy Hansa-yhteistyöstä? Lue lisää jutusta alempaa.

 


Maria Demertzis
Bruegel-ajatushautomon varajohtaja Maria Demertzisin mukaan Britannian "anglosaksista" linjaa jäävät brexitin jälkeen edustamaan EU:hun lähinnä Irlanti ja Malta, ja siksi on hänen mielestään ymmärrettävää, että esimerkiksi Hollanti etsii nyt uusia liittolaisia.Bruegel
 
 

Hansa puhkuu intoa, mutta Etelä-Euroopassa hanketta ei katsota vain hyvällä.

Närkästystä on helppo ymmärtää, koska finanssikriisin ja etenkin Kreikan kriisin jälkiseuraukset ovat olleet rajuimmat etelässä. Eteläiset EU-maat kokevat Pohjois-Euroopan maiden välttelevän vastuutaan myös Välimeren yli tulevien maahanmuuttajien vastaanotossa.

– Eteläiset maat kokevat, että Hansa-ryhmä jakaa Eurooppaa. Ryhmä on karrikoitu esimerkki pohjoinen–etelä-jaosta, Bruegel-ajatushautomon varajohtaja Maria Demertzis sanoo.

Hän ymmärtää ryhmän jäsenmaiden halun luoda vastapainoa EU:ssa lähes pyhälle Saksa–Ranska-valtakeskittymälle nyt, kun Britannia on irtaantumassa unionista.

– En kuitenkaan usko, että Hansa-ryhmän mailla on loppujen lopuksi paljoa yhteistä. Esimerkiksi puolustuksessa ne ovat aivan eri linjoilla. Ja kun katsoo niiden talouksia, niin ei voi sanoa, että tässä olisi nyt hyvin samankaltaisia maita, Demertzis muotoilee.

Hänen mielestään ryhmään kannattaisi ottaa laajempi joukko jäseniä.

– Väkilukumielessä Hansa-ryhmä (vajaat 50 miljoonaa) on pienempi kuin Italia (runsaat 60 miljoonaa). Siksi ryhmän painoarvo voi jäädä pieneksi.

 

Steven Blockmans
Steven Blockmansin mielestä Hansa-ryhmän kannattaisi harkita nimenmuutosta.CEPS
 

Hansa-nimi hämmentää

Ryhmän kutsumanimi arveluttaa Etelä-Euroopassa. Keskiajan Hansaliitto oli vahvasti saksalainen liitto, jossa vapaakauppaa käyneet kaupungit turvasivat toistensa selustaa. Saksan hääriminen uudenkin liiton taustalla herättää kysymyksiä.

Uuteen liittoon kuuluu lisäksi maita, joita vanhassa ei ollut – Irlanti, Tanska, Suomi. Niinpä nimi on myös harhaanjohtava, EU:n instituutiokehitystä tutkinyt Steven Blockmans arvioi.

– Nimi kannattaisi miettiä uudelleen. "Pohjoisten ja Baltian maiden yhteistyö" ei kuulosta kovin seksikkäältä, mutta se vastaa luultavasti todellisuutta paremmin. Sen kautta vältettäisiin vaikeat historialliset vertaukset, jotka synnyttävät ikäviä mielikuvia muissa jäsenmaissa, Blockmans sanoo.

 

Hansa on Hollannille tärkeä

Blockmans näkee Hansan ennen kaikkea Hollannille tärkeänä hankkeena. Britannia on ollut Hollannin tärkeä liittolainen EU:ssa, ja nyt maa etsii uusia kumppaneita.

– Hollannilla on kriittisempi kanta EU-integraatioon kuin Saksalla ja Ranskalla, ja Hansa-ryhmän kautta se yrittää puskea eteenpäin vaihtoehtoista agendaa, itsekin hollantilainen Blockmans arvioi.

Hänen mielestään Hansa-mailla on talouskurinäkemysten lisäksi yhteneväisyyksiä arvopohjassa.

– Ryhmä on vastapooli populististen virtauksien maille, joita nyt edustavat Unkari, Puola, Tsekki, Itävalta ja Italia.

Blockmans uskoo, että Hansa-yhteistyö jatkuu tulevaisuudessakin löyhänä liittona, jossa otetaan lähinnä yhdessä kantaa erilaisiin asioihin.

– Mailla ei ole hallinnollisia tukirakenteita kuten esimerkiksi Benelux-mailla, joilla on jo vuosikymmeniä ollut yhteinen sihteeristö.

Blockmansin mielestä Hansa-ryhmä voisikin hallinnollisesti kehittyä neljän keskieurooppalaisen maan Visegrád-ryhmän suuntaan.

 

Arto
 Satonen
Suuren valiokunnan puheenjohtajan Arto Satosen (kok.) mukaan Hansa-maiden parlamentitkin ovat olleet yhteydessä keskenään. Hän kertoo olleensa neuvotteluissa esimerkiksi Hollannin parlamentin kanssa.Roni Rekomaa / Lehtikuva
 
 

Suomi hyötyy Hansa-yhteistyöstä ennen kaikkea siksi, että se pääsee samanmielisten joukkoon ajamaan itselleen tärkeitä asioita.

– Hansa-maat ovat pieniä avoimia talouksia, jotka ovat riippuvaisia maailmankaupasta ja talouskurin kannattajia, suuren valiokunnan puheenjohtaja, Arto Satonen kuvailee.

Hansa-ryhmä käynnistettiin valtiovarainministerien yhteistyöllä.

– Mutta on tässä isompikin ajatusmalli takana. Miten EU:n pitää toimia tai mikä on unionin ja mikä jäsenmaiden vastuulla? Pitääkö EU:n puuttua kaikkeen säätelyyn vai tekeekö se vain raamit? Ryhmän lähtökohta on, että raamien sisällä olisi enemmän liikkumavaraa, mikä mahdollistaisi subsidiariteetin (päätöksenteon mahdollisimman lähellä ihmisiä eli kansallisesti).

 

Miten Hansa aikoo kehittyä tulevaisuudessa?

– Kun kyse on samanhenkisten ryhmästä, on luontevaa, että yhteistyö laajenee. Ryhmän merkitys todennäköisesti kasvaa, Satonen arvioi.

Joidenkin ulkopuolisten kriitikkojen mukaan ryhmän tarkoitus on katkaista kokonaan keskustelu EU-maiden taloudellisesta yhteisvastuusta. Esimerkiksi Ranska on ajanut maiden keskinäistä solidarisuutta tukevia elementtejä rahaliittoon.

– Ei keskustelu tähän lopu, mutta toki tämä on kannanotto siihen keskusteluun. Jos ajatellaan vaikka Italian tilannetta, niin kyllä EU:ssa tarvitaan niitä voimia, jotka myös puolustavat talouskuria ja jokaisen jäsenmaan vastuuta omasta taloudestaan.

Satonen korostaa, että Hansa-ryhmän roolia ei pidä kuitenkaan liioitella.

– Tämä on yksi toimija, mutta muutkin jäsenmaat toimivat keskenään. Jotta Hansa-ryhmä saa oikeasti tavoitteitaan läpi, sen täytyy löytää muitakin kumppaneita.

*

Lisää aiheesta:

Muistatko Hansaliiton? Suomi ja muut kokosivat joukon taas kasaan ja vaativat kriisimaita EU:ssa vastuuseen veloistaan

Suomi ja 7 muuta EU-maata laittavat kapuloita komission ja Ranskan rattaisiin: Ei tulonsiirtoja EU-maiden välille, enemmän vastuuta jäsenmaille

Hansaliitto oli pohjoisen kaupunkien kauppaliitto keskiajalla. Nyt nimi on otettu uudestaan käyttöön. Suomi ja seitsemän muuta jäsenmaata haluaa tuoda pohjoista näkökulmaa EU:hun Ranska–Saksa-akselin rinnalle.


 

 

Muistatko Hansaliiton? Suomi ja muut

kokosivat joukon taas kasaan ja vaativat

kriisimaita EU:ssa vastuuseen veloistaan

 

Pohjoisten maiden esitys: Jos EU-maalla ei ole maksukykyä, sen pitäisi neuvotella itse velkojapankkien kanssa ennen muiden maiden apuuntuloa.

 

Euroopan vakausmekanismi
Lippuja EU parlamenti edessä Strasbougissa.
Patric Seeger / EPA
 

Uusi Hansaliitto syntyi brexitistä

  • Suomen ja seitsemän muun pienen maan talousministerit ovat liittoutuneet ajamaan pohjoisia etuja ja arvoja nyt, kun Britannia on poistumassa näyttämöltä. Liitto kutsuu itseään Hansa-ryhmäksi.
  • Hansa-maat eli Hollanti, Irlanti, Suomi, Ruotsi, Tanska, Viro, Latvia ja Liettua ovat Britannian tavoin vapaakauppaa ja talouskuria korostavia maita, jotka uskovat saavansa näkemyksensä paremmin läpi ryhmänä.
  • Kun kahdeksikon näkemykset ovat yleensä lähellä Saksan kantoja, menestymisen mahdollisuudet ovat hyvät. Aatepohjan perusteella Saksan itsensäkin voisi kuvitella liittyvän "Uuteen Hansaliittoon", jollei se rikkoisi samalla historiallisia, kirjoittamattomia pelisääntöjään Ranskan kanssa. EU:ssa Ranska on Saksan liittolainen ylitse muiden.

*

Hansaliitto oli pohjoisen kaupunkien kauppaliitto keskiajalla.

Nyt nimi on otettu uudestaan käyttöön. Suomi ja seitsemän muuta jäsenmaata haluaa tuoda pohjoista näkökulmaa EU:hun Ranska–Saksa-akselin rinnalle.

*

Hansa-ryhmän alku on ollut vauhdikas. Se laati keväällä yhteisen näkemyksensä talous- ja rahaliitto Emun uudistamisesta.

Kannanotto tuotti tulosta: puheet Ranskan ja EU-komission ajamista euroalueen yhteisestä valtiovarainministeristä ja yhteisvastuun lisäämisestä jäsenmaiden kesken ovat vaimentuneet.

Ryhmä on nyt voimainsa tunnossa. Uudessa esityksessä se laittaa kapuloita niiden rattaisiin, jotka kannattavat jäsenmaiden yhteisvastuuta velkakriiseissä.

Perjantaiaamuna julkaisemassaan linjapaperissa(siirryt toiseen palveluun) Hansa-maat esittävät Euroopan vakausmekanismin EVM(siirryt toiseen palveluun):n vahvistamista ja itsenäistämistä hallitusten välisenä rahoitusvakauden takaajana.

EVM perustettiin velkakriisin keskellä EU:n ulkopuoliseksi laitokseksi tukemaan ongelmaisten maiden rahoitusta. Se on kansainvälinen rahoituslaitos, jossa jo nyt ylintä valtaa käyttävät jäsenmaat.

Nyt keskustellaan siitä, miten EVM:ää uudistetaan. Hansa-maiden esitykseen saatiin tällä kertaa mukaan myös ryhmän ulkopuoliset Tsekki ja Slovakia.

 

Kokoomuksen valtiovarainministeri Petteri Orpo eduskunnan täysistunnossa Helsingissä 17. lokakuuta
Pohjoisten maiden Hansa-ryhmä haluaa sääntöihin perustuvan EU:n poliittisen unionin sijaan, jota esimerkiksi EU-komissio ja eteläiset jäsenmaat ajavat, valtiovarainministeri Petteri Orpo sanoo.Vesa Moilanen / Lehtikuva
 

– Tämä uusi esitys suojaa suomalaista ja eurooppalaista veronmaksajaa. Tällä pyritään kaikin keinoin välttämään tilanne, jossa Suomen ja euromaiden pitäisi taas alkaa maksaa lisää jonnekin kriisin sattuessa, valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) sanoo Ylen haastattelussa.

EU-komissio ja esimerkiksi Ranska ovat esittäneet rahoitusvakausjärjestelmän ottamista unionin lainsäädännön piiriin. Niiden visioissa euroalueelle nimitettäisiin valtiovarainministeri, joka vastaisi muun muassa vakausjärjestelmästä.

– Ne näkisivät EVM:n talouspolitiikan välineenä ja sellaisena paikkana, josta saa luottoa. Meille taas on tärkeää, että se on nimenomaan kriisinhallintamekanismi – vahva ja itsenäinen ja irti EU:n muista instituutioista.

EU:n valtionjohtajien on tarkoitus päättää uudenlaisesta rahoituslaitoksesta joulukuun huippukokouksessaan. Vakausmekanismin uudistaminen on osa talous- ja rahaliitto EMU:n uudistuspakettia.

Virkamieslähteiden mukaan "Uuden Hansaliiton"(siirryt toiseen palveluun) kannanoton laadintaa vetivät Suomi ja Hollanti.

Miten esitys konkreettisesti turvaisi veronmaksajien rahoja kriisin sattuessa? Tässä kolme keskeisintä kohtaa ehdotuksesta:

 

1. Lainaa vain maksukykyisille asiakkaille

Hansa-maiden esityksen lähtökohta on, että Euroopan vakausmekanismista ei saa tehdä jäsenmaiden tulonsiirtojen välinettä.

Ne haluavat, että jäsenmaat itse huolehtivat talouksistaan. Jos maat ajautuvat ongelmiin, EVM selvittää ongelmien syvyyden ja maan takaisinmaksukyvyn.

Jos maksukykyä ei ole, lainahakemuksen käsittely EVM:ssä loppuu.

 

2. Pääjohtajan asemaa vahvistetaan

Hansa-maiden ehdotuksessa vastuu jäsenmaan takaisinmaksukyvyn selvittämisestä olisi EVM:n pääjohtajalla, mutta päätöksen tuen myöntämisestä tekisivät aina ministerit.

Olennaista on, että selvitys kriisimaan taloudesta tehtäisiin ennen kuin jäsenmaiden ministerit keskustelevat tukiohjelman hyväksymisestä.

Pääjohtajan täytyisi siis olla varma takaisinmaksukyvystä jo ennen kuin jäsenmaat pääsevät keskustelemaan tuesta; poliittista päätöstä ei voitaisi tehdä ennen kuin teknokraatit ovat arvioineet kriisimaan maksukyvyn.

 

kahden euron kolikko ja kreikan lippu -kuvitus
Kreikka oli velkaa euromaille ja Kansainväliselle valuuttarahastolle IMF:lle 250 miljardia euroa lainaohjelmien päättyessä tämän vuoden elokuussa. Sille räätälöitiin kaikkiaan kolme lainaohjelmaa.Ismo Pekkarinen / AOP
 
 

Kun esimerkiksi Kreikan tukemisesta tehtiin päätöksiä melko järjestäytymättömästi useissa erissä, jäsenmaiden poliitikkoihin kohdistui erittäin kova paine.

Nykyisessä järjestelmässä taloudelliset arviot jäsenmaista tekee virkamiehistä koostuva EU-komissio. Hansa-maiden mielestä ongelma on EVM:n kannalta tämä: komission virkamiehet miettivät lähinnä unionin yhtenäisyyttä – heillä ei ole erityistä vastuuta suojella vakausmekanismin osakkaiden eli jäsenmaiden varoja.

 

Hansa-maiden kaavailussa arvioija olisi virkavastuulla toimiva pääjohtaja, joka olisi nimenomaan jäsenmaiden etujen puolustaja.

Ryhmän ehdottama kaksivaiheinen päätöksentekojärjestelmä on käytössä myös Kansainvälisessä valuuttarahastossa IMF:ssä.

 

Vanha hansaliitto oli vapaakauppaliitto

Hansa oli pohjoiseurooppalaisten kaupunkien vapaakauppaliitto, joka hallitsi kaupankäyntiä Itämeren ja Pohjois-Saksan alueella keskiajalla.

Hansaliittoon kuului suuruden aikoina 1400-luvulla noin kaksi sataa Pohjois-Euroopan kauppakaupunkia. Kaupunkikeskittymiä oli Pohjois-Hollannissa ja Reinin alajuoksulla Kölniin asti.

Myös henkinen ja kulttuurinen side kaupunkien välillä oli vahva. Siitä kertoo nykyäänkin vanhojen hansakaupunkien samankaltaisuus. Esimerkiksi Lyypekki, Brehmen ja Tallinna muistuttavat toisiaan arkkitehtuuriltaan ja asemakaavaltaan.

 

3. Velkajärjestely ennen tukiohjelmaa

Mallissa hätälainan käsittely päättyisi, jos hakijalla ei ole takaisinmaksukykyä. Pallo siirtyisi takaisin jäsenvaltiolle, jonka kontolle jäisi maksukyvyn parantaminen.

Käytännössä jäsenmaa käynnistäisi velkajärjestelyn kutsumalla koolle velkojien kokouksen, jossa neuvoteltaisiin mahdollisista velkahuojennuksista.

Maa selittäisi velkojilleen, että on kaikkien etu löytää sopimus, joka mahdollistaa tukilainan saannin EVM:stä. Kun sopimus löytyisi, maa lähettäisi EVM:lle uuden lainahakemuksen, jonka rahoituslaitos voisi hyväksyä.

– Kun yhteistä rahaa käytetään, pitää olla selvät säännöt, vahva ehdollisuus, velvollisuus laittaa asiat kuntoon, velvollisuus tehdä tarvittaessa velkajärjestelyjä ja parantaa velkakestävyyttä kriisimaassa, ennen kuin se pääsee lainaohjelmaan mukaan, Orpo sanoo.

 

Suomella on rahaa EVM:ssä 1,4 miljardia euroa

Suomi on pääomittanut vakausmekanismia noin puolellatoista miljardilla eurolla. Se on sitoutunut tarvittaessa pääomittamaan EVM:ää lisää noin 11 miljardilla eurolla. Hansa-maiden ehdotuksessa tämä ei muuttuisi.

EVM(siirryt toiseen palveluun) voi myöntää lainoja enimmillään 500 miljardilla eurolla. Summasta on nyt käyttämättä noin 400 miljardia euroa, Kreikkaa rahoituslaitos on lainoittanut vajaalla 90 miljardilla eurolla.

EVM:n pääomaa ei suoraan käytetä hätärahoituksen antamiseen jäsenmaille. Sen sijaan pääoma sijoitetaan turvaavasti niin, että varmistetaan vakausmekanismin hyvä luottokelpoisuus.

Valtioille annettavan hätärahoituksen EVM hankkii lainaamalla varat markkinoilta.

Lue myös:

Suomi ja 7 muuta EU-maata laittavat kapuloita komission ja Ranskan rattaisiin: Ei tulonsiirtoja EU-maiden välille, enemmän vastuuta jäsenmaille

Hansa-ryhmän ja Tsekin ja Slovakian esitys löytyy täältä(siirryt toiseen palveluun) (englanniksi).

 


 

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan mukaan tilanne EU:n ulkorajoilla on toistaiseksi vakiintunut, mutta konfliktit ja kriisit lähialueillamme eivät ole loppuneet. Eurooppalaiset ovat edelleen huolissaan maahanmuutosta ja turvallisuudesta. – Aihe keikuttaa ymmärrettävästi myös monen maan sisäpolitiikkaa. Pakolaiskriisin jälkimainingit on käännettävä eurooppalaisen rajavalvonnan vahvistamiseksi, vaikka se yksistään ei ratkaisekaan kaikkea.

 

Unkari rakensi raja-aidat 2015. AFP/Lehtikuva/Attila Kisbenedek

”EU:n rajavalvonta pantava kuntoon”

 

Meppi Petri Sarvamaan mukaan toimiva ja luotettava valvonta EU:n ulkorajoilla on elintärkeää.

 

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok.) kirjoittaa Nykypäivässä, että ilman valvontaa vapaa liikkuvuus ja Schengen-alue romahtavat ennen pitkää omaan kestämättömyyteensä.

Vuonna 2015 laittomia rajanylityksiä tapahtui yli 1,8 miljoonaa, jonka jälkeen esimerkiksi Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontexin toimintamahdollisuuksia, miesvahvuutta ja viraston käytössä olevaa kalustoa lisättiin.

– Toimet näyttävät onneksi purreen ja tilanne ulkorajoilla tuntuu tilastojen valossa olevan hallinnassa. Vuonna 2016 laittomia EU:n ulkorajojen ylityksiä havaittiin reippaasti yli puoli miljoonaa, viime vuonna noin 200 000. Kuluvan vuoden lokakuun loppuun mennessä EU:n ulkoraja ylitettiin laittomasti enää 120 000 kertaa, Petri Sarvamaa kirjoittaa.

– Nyt kun paine EU:n ulkorajoilla on ainakin väliaikaisesti hellittänyt ja neuvottelut seuraavasta pidemmän aikavälin budjetista käynnissä, on oikea hetki varautua tuleviin kriiseihin ja toimia suunnitelmallisesti.

Hänen mukaansa samalla on käytettävä hyväksi pakolaiskriisin ja sen jälkivaikutusten luoma poliittinen tahto ja tilaus parantaa eurooppalaista rajavalvontaa.

– Seuraavalla kerralla kansalaisia on pystyttävä suojelemaan paremmin vapaan liikkuvuuden hyväksikäyttäjiltä, Sarvamaa toteaa.

*

Sarvamaan mukaan tilanne EU:n ulkorajoilla on toistaiseksi vakiintunut, mutta konfliktit ja kriisit lähialueillamme eivät ole loppuneet. Eurooppalaiset ovat edelleen huolissaan maahanmuutosta ja turvallisuudesta.

– Aihe keikuttaa ymmärrettävästi myös monen maan sisäpolitiikkaa. Pakolaiskriisin jälkimainingit on käännettävä eurooppalaisen rajavalvonnan vahvistamiseksi, vaikka se yksistään ei ratkaisekaan kaikkea.

*


 
Pääkirjoitus    |   Pääkirjoitus
 
 

Irlannin saaren tulevaisuus on brexitissä arvaamaton

 

Harva haluaa Britanniassa EU-eroa ilman sopimusta tai tiukkaa rajaa keskelle Irlannin saarta. Molemmat saattavat kuitenkin toteutua.

 
MITÄ lähemmäksi Britannian suunniteltu EU-ero tulee, sitä epäselvemmäksi muuttuu kuva eron jälkeisestä ajasta. Seuraava kysymysmerkki on brittiparlamentin kanta.

Yleinen käsitys on, että sopimus kaatuu parlamentissa, vaikka vain harva haluaa niin sanotun kovan brexitin toteutumista eli eroa ilman sopimusta. Brittipolitiikka onkin nykyään ajelehtimista huonosta vaihtoehdosta vielä huonompaan.

Yksi selitys liittyy Irlannin saareen. EU-eroa ja Pohjois-Irlannin rauhansopimusta on vaikea yhdistää, joten kokonaisuus on arvaamaton.

Vuonna 1998 solmittu niin sanottu pitkänperjantain sopimus edellyttää, että yhteistyön Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan rajan yli täytyy olla sujuvaa. Jo pelkkä tulliraja olisi liikaa.
 

Ongelma ratkaistiin Britannian EU-eroneuvotteluissa siten, että ensin Britannia kokonaisuudessaan jäisi osaksi EU:n tulliliittoa. Jos Irlannin kysymykseen ei vuoden 2020 lopussa päättyvän siirtymäajan kuluessa löytyisi muuta ratkaisua, Pohjois-Irlanti jäisi tulliliittoon ja muu Britannia sen ulkopuolelle. Rakennelma saanee Pohjois-Irlannin unionistien DUP-puolueen vastustamaan erosopimusta mahdollisen tullirajan takia. Itsenäisyyttä havittelevat skottinationalistit taas kadehtivat erityisjärjestelyä.

Jos enemmistöä ei saada ja edessä on brexit ilman sopimusta, keskelle Irlannin saarta piirtyy tiukka EU:n ulkoraja tullirajoineen, mitä kukaan ei ole halunnut.

Pitkänperjantain sopimus syntyi tunnustamalla pohjoisirlantilaisten jakautuneisuus. Enemmistö haluaa pysyä osana Britanniaa, mutta merkittävä vähemmistö haluaa liittyä Irlannin tasavaltaan.

Katolinen vähemmistö hyväksyi sopimuksen, koska siinä jätettiin auki mahdollisuus saaren yhdistymiseen tulevaisuudessa kansanäänestyksien jälkeen.

Tuoreiden ennusteiden mukaan enemmistöasema saattaa vaihtua katoliseksi jo 2020-luvun alkuvuosina. Se ei tarkoita vielä samaa kuin saaren yhdistymistä kannattava enemmistö, mutta paineet Pohjois-Irlannin tulevan aseman nostamiseen pöydälle kasvavat merkittävästi, jos brexit toteutuukin ilman sopimusta.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.
 


  

Sinikukka Saaren kolumni: Laaja pienten EU-

maiden yhteistyö voisi lisätä niiden

vaikutusvaltaa Euroopassa

 

Suomen kaltaiset pienet vientivetoiset maat joutuvat pohtimaan, miten saada äänensä kuulumaan EU:n sisällä. Aiemmin niitä tuki Britannia, mutta Brexitin jälkeen pienten maiden on tiivistettävä yhteistyötään, kirjoittaa Sinikukka Saari.

 

Kolumnit
Sinikukka Saari
Petteri Sopanen
 

Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

> Kaikki kolumnit löydät täältä
> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

 

Britannian pääministeri Theresa May kävi viime viikolla Oslossa kylässä. Hän halusi varmistaa, että hyvät suhteet pohjoismaihin jatkuvat myös Britannian EU-eron jälkeen. Kunhan Brexit-sopimuksesta päästään sopuun, yhteistyö Pohjoismaiden ja Britannian välillä jatkunee ilman suuria ongelmia. Pohjoismaista vain kolme viidestä on EU-jäseniä, joten meillä on kokemusta tiiviistä yhteistyöstä myös EU:n ulkopuolisten kumppaneiden kanssa.

 

Kolikon toinen puoli on, miten Suomi, Ruotsi ja Tanska – kolme pohjoista EU-maata – pärjäävät EU:n sisäisissä väännöissä ilman brittejä. Britannian ero EU:sta vie pohjoismailta luotetun kumppanin. Britannia on ollut monessa kysymyksessä samanmielinen iso EU-maa, joka on usein toiminut vastavoimana Saksan ja Ranskan voimakaksikolle.

 

Nyt Suomen kaltaiset pienet vientivetoiset maat joutuvat pohtimaan, miten saada äänensä kuuluviin ja vaikuttaa EU:ssa ilman Britannian muskelia. Kolme pienehköä maata on liian pieni koalitio EU:n sisällä, etenkin kuin Tanska ei esimerkiksi osallistu yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Voisiko uusi vipuvoima löytyä pienistä maista itsestään, mutta laajemmin ja tehokkaammin?

 

Pieniä EU-maita yhdistää käytännönläheisyys ja faktapohjainen rationaalisuus.

 

Muutaman vuoden sisällä erilaiset ”pienet pohjoiset maat” -kokoonpanot ovat saaneet uutta nostetta EU:n sisällä. Kokoonpanot kulkevat eri nimillä ja variaatioita on useita: on esimerkiksi niin kutsuttu Nordic Baltic 6 eli NB6, jossa on 3 pohjoismaata ja 3 Baltian maata; on Hansa-liitto, jossa on pohjoismaat, baltit ja Irlanti ja Hollanti. Jossain kysymyksissä yhdessä toimivat pohjoismaat, baltit ja Benelux-maat.

Näitä pieniä EU-maita yhdistää käytännönläheisyys ja faktapohjainen rationaalisuus. World Values Surveysta ilmenee(siirryt toiseen palveluun), että tässä suhteessa Baltian maat ja Pohjoismaat ovat todellakin varsin samanlaisia. Näissä maissa päätökset perustuvat omaan faktapohjaiseen pohdintaan eikä uskonnon tai muun auktoriteetin siunausta tarvita.

 

Pienet pohjoiset maat näkevät itsensä käytännönläheisenä vastavoimana suurille sanoille ja julistuksille.

 

Toisaalta saman arvotutkimuksen mukaan suvaitsevaisuuden suhteen Pohjoismaat ja Baltian maat ovat lähes kuin yö ja päivä. Pohjoismaissa vannotaan erilaisuuden hyväksymisen, yksilöllisten valintojen ja kaikkien ryhmien välisen tasa-arvon nimeen, kun taas baltit löytyvät arvokartan konservatiivisesta, erilaisuutta vierastavasta päästä. Suomi on arvojen suhteen konservatiivisempi kuin muut pohjoismaat, mutta mekin olemme kaukana Baltiasta – itseasiassa arvojen suhteen Suomi löytyy aivan Hollannin kyljestä. Näin ollen pohjoismaiden ja Baltian maiden välille tuskin syntyy arvopohjaista syvää kumppanuutta lähitulevaisuudessa.

Pikemminkin pienet pohjoiset maat näkevät itsensä käytännönläheisenä vastavoimana suurille sanoille ja julistuksille. Maat vierastavat ehdotuksia, joissa maalaillaan EU:n pitkälle menevää poliittista integraatiota. Kuvaavaa on alankomaiden pääministerin Mark Rutten kuivakas kommentti(siirryt toiseen palveluun) komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin EU:n tulevaisuusvisioista: ”Olen enemmän sellainen tyyppi joka ajattelee, että jos näet visioita, mene tapaamaan lääkäriä”. Ei voi kiistää, etteikö Junckerin ja Ranskan presidentti Macronin poliittinen poljento ole varsin toisenlainen kuin Rutten tai vaikkapa pääministeri Juha Sipilän.

Lyhyemmän aikavälin tavoitteet ovat enemmän pienten pohjoisten maiden juttu. Hansa-maat ovat yhdessä ajaneet tiukkaa taloudenpitoa, kansallista vastuuta ja rahaliiton sääntöjen noudattamista. Hansa-kokoonpanolla ollaan esitetty (siirryt toiseen palveluun)esimerkiksi EU-maiden pääomamarkkinoiden yhtenäistämistä ja syventämistä sekä korostettu vapaakaupan sääntöjen tärkeyttä.

Jotkut ovat kritisoineet pienten pohjoisten pragmaatikkojen lisääntynyttä yhteistyötä koska se korostaa entisestään perinteistä (siirryt toiseen palveluun)pohjoiset maat vastaan eteläiset maat-asetelmaa EU:n sisällä. Tällainen syyllistäminen on kuitenkin turhaa, sillä lähes kysymyksessä kuin kysymyksessä erilaiset pohjoiset koalitiot tarvitsevat mukaan myös muita EU-maita. Oman näkemyksen esittäminen muiden samanmielisten maiden kanssa tuskin on synti. EU-vaikuttamisen ydin on juuri tätä eli neuvottelua ja eri näkemysten sovittelua yhteen.

*

Sinikukka Saari

Kirjoittaja on ulkoministeriön erikoistutkija, joka pohtii mielellään tulevaisuuden muutosvoimia ja lähihistorian käänteitä. Hän seuraa kansainvälisiä tapahtumia laajasti, joskin Venäjä, Itä-Eurooppa ja Etelä-Kaukasia ovat erityisen rakkaita huomionkohteita. Hän kirjoittaa kolumnia yksityishenkilönä eikä hänen näkemyksensä välttämättä heijastele ulkoministeriön kantoja.

 


 

Europarlamentaarikko Henna Virkkusen mukaan Euroopan akkumarkkinoiden arvioidaan olevan vuosittain 250 miljardia euroa vuodesta 2025 alkaen. – Suomella on merkittävä mahdollisuus nousta kestävän ja laadukkaan akkuteollisuuden kärkimaaksi. Meiltä löytyvät paitsi tarvittavat raaka-aineet, myös koko tuotantoketjun edellyttämä korkea osaaminen ja teknologia. Tähän tilaisuuteen kannattaa tarttua, hän kirjoittaa.

 

Henna Virkkunen. LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Henna Virkkunen: Suomesta akkuteollisuuden

kärkimaa

 

Kokoomusmepin mukaan Suomesta löytyy raaka-aineiden lisäksi tuotantoketjun edellyttämä korkea osaaminen ja teknologia.

Saksalainen kemian alan yritys Basf kertoi maanantaina rakentavansa akkutehtaan Satakunnassa sijaitsevaan Harjavaltaan. Kokoomuksen europarlamentaarikko Henna Virkkunen pitää uutista hyvänä paitsi Suomen myös koko Euroopan akkuteollisuudelle.

– Euroopassa yritetään nyt nopeasti sähköistää liikennettä, mutta käytännössä olemme akkujen osalta täysin riippuvaisia tuontitavarasta. Nyt pyrkimyksenä on rakentaa kokonaan eurooppalainen akkuteollisuuden arvoketju. Tässä Suomella on isot mahdollisuudet, Virkkunen kirjoittaa Pohjalaisessa.

 

Virkkusen mukaan sähköautojen osuuden on ennakoitu kasvavan jo neljäsosaan maailman autokannasta vuoteen 2040 mennessä. Deutsche Bankin ennusteiden mukaan sähköakkujen käyttö viisinkertaistuu alle kymmenessä vuodessa.

– Samaan aikaan kun sähköautojen kehitystä halutaan vauhdittaa, on varmistettava että se tehdään kestävällä tavalla. Yksi suurimmista riskeistä piilee akkuihin käytettävien metallien louhinnassa.

– Esimerkiksi koboltista suurin osa tulee Kongosta, jossa se louhitaan todella kyseenalaisissa oloissa. Suomesta löytyy kaikkia litium-akkuihin vaadittavia raaka-aineita; nikkeliä, kobolttia ja litiumia, Virkkunen kirjoittaa.

*

Virkkusen mukaan Euroopan akkumarkkinoiden arvioidaan olevan vuosittain 250 miljardia euroa vuodesta 2025 alkaen.

*

– Suomella on merkittävä mahdollisuus nousta kestävän ja laadukkaan akkuteollisuuden kärkimaaksi. Meiltä löytyvät paitsi tarvittavat raaka-aineet, myös koko tuotantoketjun edellyttämä korkea osaaminen ja teknologia. Tähän tilaisuuteen kannattaa tarttua, hän kirjoittaa.

 


 

Laajaan yleissitovuuteen perustuva työehtosopimusjärjestelmä aiheuttaa ajatushautomon mukaan Suomen kansantaloudelle poikkeuksellista haittaa. Liberan mukaan Suomen kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen laaja työehtosopimusten yleissitovuus haittaa työmarkkinoiden toimintaa ja rajoittaa työllisyysasteen kasvua. Libera katsoo, että yleissitovuusjärjestelmä on ristiriidassa EU-oikeuden kanssa.


  

Libera teki kantelun EU-komissiolle

työehtosopimusten yleissitovuudesta

 

Julkaistu: 26.9. 9:20 | Talousanomat


 

 

Liberan mukaan yleissitovuus aiheuttaa Suomen kansantaloudelle poikkeuksellista haittaa.
Ajatushautomo Libera on tehnyt EU-komissiolle kantelun Suomen työehtosopimusten yleissitovuudesta.


 

– Italia on viimeisin esimerkki siitä, että he viis veisaavat Euroopan yhteisistä taloussäännöistä ja muusta. Jaakonsaaren mukaan muita EU:n haasteita ovat ilmastonmuutos, kansainvälisen järjestelmän uskottavuuden palauttaminen ja unionin yhteisen idean vahvistaminen. - Liisa Jaakonsaari

 

Liisa Jaakonsaari. LEHTIKUVA / AKU HÄYRYNEN

 

Liisa Jaakonsaari Ylelle: EU:n hajoaminen on

totta

 

Europarlamentaarikon mukaan kansalaisten luottamus unioniin on kasvussa, mutta samaan aikaan EU hajoaa sisältäpäin.

 

Europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaaren (sd.) mukaan EU:n suurin haaste on ”unionin rapautuminen sisältäpäin”.

 

– Erittäin tärkeä havainto on se, että kansalaisten luottamus Euroopan unioniin on kasvanut eurobarometrien mukaan. Toinen trendi on kuitenkin se, että unioni hajoaa sisältäpäin. On jäsenmaita, jotka eivät jaa arvopohjaa, kuten oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia, Jaakonsaari viittasi Ylen Ykkösaamun haastattelussa Puolaan ja Unkariin.

*

– Italia on viimeisin esimerkki siitä, että he viis veisaavat Euroopan yhteisistä taloussäännöistä ja muusta.

Jaakonsaaren mukaan muita EU:n haasteita ovat ilmastonmuutos, kansainvälisen järjestelmän uskottavuuden palauttaminen ja unionin yhteisen idean vahvistaminen.

*

– Kaikkia näitä haastetaan. Brexit on kovin esimerkki siitä, että toisaalta kansanäänestyksillä ei sovi leikkiä ja että tietyllä tavalla EU:n hajoamisprosessi on totta.

Liisa Jaakonsaari ilmoitti syyskuun alussa, että hän ei lähde ehdolle ensi kevään europarlamenttivaaleihin.

 


 

Hän toteaa, että "muslimien on elettävä meidän kanssamme, ei meidän ohellamme tai meitä vastaan", hän muotoilee. Lause "islam kuuluu Saksaan" nousee ajoittain keskusteluun maan politiikassa ja herättää aina kiistelyä. Lauseen nosti julkiseen keskusteluun ensimmäisenä kristillis-demokraattien veternaaipoliitikko Wolfgang Schäuble vuonna 2006 ja saman totesi liittopresidentti Christian Wulff 2010. Liittokansleri Angela Merkel on ollut samoilla linjoilla. -Näkökulma: Saksan ulkoministeri lausuu maltillisesti sen; miten lähes koko Euurooppa ajattelee islamista. - KimsBlog


 

 

Saksan ulkoministeri kohautti: "Islam ei kuulu

Saksaan"

 

Saksassa on kauan käyty keskustelua, missä määrin muslimien maahanmuutto voi muuttaa saksalaista yhteiskuntaa.

 

Ulkomaat
Sisäministeri Horst Seehofer
Sisäministeri Horst SeehoferSven Simon AOP
 

Saksassa on noussut kohu maan uuden sisäministerin muslimeja koskevasta lausunnosta

 

Vasta muutaman päivän sisäministerinä toiminut Horst Seehofer sanoi Bild-lehden haastattelussa(siirryt toiseen palveluun), ettei islam hänen mielestään kuulu Saksaan.

Saksa on hänen mielestään kristillinen yhteiskunta, mihin kuuluvat sunnuntain vietto vapaapäivänä sekä kirkolliset pyhäpäivät, kuten pääsiäinen, helluntai ja joulu.

Kristillis-sosiaalista unionia (CSU) edustava Seehofer täsmentää, että muslimit voivat kyllä pysyä maassa.

– Meillä [Saksassa] asuvat muslimit kuuluvat luonnollisesti Saksaan, hän toteaa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että saksalaisten pitäisi "vääränlaisen huomioonottamisen takia luopua tavoistaan ja traditioistaan".

Seehofer haluaa edesauttaa muslimien sopeutumista saksalaiseen yhteiskuntaan keskinäisen vuorovaikutuksen kautta. Hän pitää tärkeänä, että muslimien maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista keskustellaan muslimijärjestöjen kanssa.

 


 


 
 
 
 
 

Eurokriisin todellinen perintö on

polarisaatio, ei populismi

 

 

TIMO MIETTINEN - Ulkopolitiikka-lehti

Kirjoittaja on yliopistotutkija, joka johtaa Between Law and Politics -tutkimushanketta Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkostossa.


 

 

Vuotta 2017 ei tulla muistamaan kansallismielisen oikeistopopulismin läpimur­rosta, kirjoittaa Timo Miettinen.

 

 

 

Vaalivuotta 2017 on odotettu Euroopassa kauhunsekaisin tuntein. Brexitin ja Trumpin jälkeen oikeistopopulismin odotettiin tekevän varsinaisen läpimurtonsa Hollannin, Ranskan ja Saksan vaaleissa. Geert Wildersin kansallismielinen Vapauspuolue ja Marine Le PeninKansallinen rintama ovat nostaneet kannatustaan.

 

Eurokriisistä alkanut oikeistopopulismin läpimurto näyttää kuitenkin jäävän puolitiehen. Wildersin alku­vuoden huima gallup-suosio ei realisoitunut maaliskuun vaaleissa eikä Marine Le Pen noussut Ranskan presidentiksi.

Suomi ei ole jäänyt kehityk­sestä osattomaksi. Kuntavaaleissa perussuomalaiset palasi vajaan yhdeksän prosentin kannatuk­sellaan jälleen pienten tai keski­suurten puolueiden joukkoon.

Vaikka populismi on monimutkainen ilmiö, yksi johtopäätös on kuitenkin selvä: vuotta 2017 ei tulla muistamaan kansallismielisen oikeistopopulismin läpimur­rosta.

 

Keskittyminen populismin nousuun on peittänyt alleen paljon merkittävämmän kehityskulun: eurooppalaisen puoluekentän hajautumisen. Eurokriisin todellinen perintö on yhä pirstaleisempi puolue­kartta, jossa koalitioita muo­dostetaan uusin periaattein.

Kyse ei ole satunnaisesta ilmiöstä. Politiikan tutkimuk­sessa on jo pitkään tiedetty talouskriisien voimistavan erityisesti äärioikeiston kanna­tusta. Saksan 1930-luvun lama ja tätä seurannut kansallissosialismin nousu ovat tästä kenties tunnetuin esimerkki.

 

Viime vuosina tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota myös talouskriisin ja polari­saation suhteeseen. Brittiläi­sen CEPR-verkoston tutkijat Manuel FunkeMoritz Schu­larick ja Christoph Trebesch ovat analysoineet 800 län­simaista vaalia viimeisen 150 vuoden ajalta ja verranneet tuloksia talouskriiseihin. Johto­päätös on, että oikeistopopulis­min nousu on vain yksi juonne talouskriisejä seuraavassa puoluekentän jakautumisessa.

Tutkijoiden mukaan talous­kriisit vaikeuttavat poliittista päätöksentekoa kahdella tavalla. Yhtäältä puoluekentän hajautuessa puolueet joutuvat muodostamaan usein laajoja koalitioita yli perinteisten jakolinjojen. Hallitseminen on vaikeampaa ja yhteistyötä joudutaan miettimään tapaus­kohtaisesti. Suomen vuosien 2011–2015 sixpack-hallitus on tästä hyvä esimerkki.

 

Toinen vaikeus liittyy poliittisen toimintaympäristön muuttumiseen. Yhteiskunnalli­set olosuhteet ovat tyypillisesti epävakaampia talouskriisin jälkeen. Julkisen sektorin leik­kaukset tai työmarkkinakiistat johtavat jännitteisiin ja halli­tusten nopeaan vaihtumiseen. Kreikan poliittinen tilanne talouskriisin jälkeen ilmentää hyvin tätä kehitystä.

Vaikka monet valtapuolueet ovat menettäneet kannatus­taan eurokriisin jälkeen, erityi­sen heikoilla ovat Euroopassa olleet perinteisesti sosiaalidemokraattiset puolueet kuten Kreikan Pasok, Hollannin työväenpuolue ja Ranskan sosialistinen puolue. Britannian Labour rakoilee sisäisten krii­siensä vuoksi ja sen odotetaan kärsivän merkittävän tappion kesäkuun yllätysvaaleissa.

Työväenpuolueet näyttävät menettävän kannattajiaan kahteen eri suuntaan. Nuo­ret ja kaupunkilaiset siirtyvät liberaalien tai vasemmisto­laisten ehdokkaiden taakse. Jälkimmäisiä edustavat esi­merkiksi Hollannin Vihreän vasemmiston Jesse Klaver ja Alistumaton Ranska -puo­lueen Jean-Luc Mélenchon. Rakennemuutoksista kärsi­vien teollisuuspaikkakuntien työläiset siirtyvät puolestaan tukemaan äärioikeiston ehdokkaita.

 

Polarisaatiolla voi olla suuria vaikutuksia Eurooppa-politiikkaan

 

Politiikan ailahtelevuus ja hallitusten heikko toiminta­kyky merkitsevät ennen kaik­kea epävarmuutta Euroopan unionille, kun merkittävimpiä päätöksiä siirretään jatkuvasti eteenpäin. Yleisesti myönne­tään, että brexit-neuvottelut tai EU-komission hahmot­telema talous- ja rahaliiton kehittäminen aidon poliittisen unionin suuntaan voivat toden teolla alkaa vasta Ranskan ja Saksan vaalien jälkeen, jos sittenkään.

 

Laajapohjaiset koalitiot ovat harvoin yksimielisiä EU-politiikasta. EU-yhteis­työtä ei välttämättä haas­teta, mutta sitä ei haluta syventääkään. Esimerkiksi kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten hallituksen tapauksessa lopputuloksena on ollut eräänlainen passii­visuus. Unionista ei haluta eroon, mutta uusiin politiikka-alueisiin, kuten yhteiseen pakolaispolitiikkaan tai EMU:n kehittämiseen, suhtaudutaan penseästi.

 

Kolmas vaihtoehto ovat tietenkin muodikkaat »exitit» eli EU-erot. Britannian kansanäänestys EU-jäsenyydestä oli ollut konservatiivipuolueen tie­tyn siiven agendalla jo pitkään. David Cameron olisi tuskin luvannut brexit-äänestystä, ellei itsenäisyyspuolue Ukipin kannatus olisi noussut.

Tämän vaihtoehdon kan­nalta onkin olennaista, missä määrin suuret puolueet omak­suvat EU-kriittisten liikkei­den teemoja. Mark Rutten VVD-puolueen torjuntavoitto Hollannin vaaleissa perustui osittain tähän strategiaan, jossa maahanmuuttokriittiset teemat pyrittiin integroimaan salonkikelpoisesti liberaaliin talousohjelmaan.

 

Eurooppalaisen politiikan keskeisiä kysymyksiä onkin, millaiseksi poliittisen keskustan identiteetti tulevaisuudessa muodostuu. Suuri kysymys on, kestääkö talous- ja arvo­liberalismin liitto ja millaisen roolin EU saa globalisaation hallinnassa.Suuri kysymys on, kestääkö talous- ja arvo­liberalismin liitto ja millaisen roolin EU saa globalisaation hallinnassa. Kuten Ranskan vaalit osoittivat, flirttailu eurojärjestelmän romuttamisella ei ole enää poliittisen äärilaidan yksinoikeus.

Kirjoittaja on yliopistotutkija, joka johtaa Between Law and Politics -tutkimushanketta Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkostossa.