– Pallo on EU:lla. He ovat esitelleet erilaisia ehdotuksia, katsotaan, toteutuvatko ne. Haluamme todellisia tuloksia, muuten teemme omat ratkaisumme. Henkilökohtaisesti en toivo sitä, Salehi sanoi Canaten tapaamisen jälkeen.


 

 

Iran vaatii EU:lta "todellisia tuloksia"

Yhdysvaltojen pakotteiden suhteen

 

Iran päättää ydinsopimuksen kohtalosta vasta sitten kun nähdään, pystyykö EU panemaan kampoihin Yhdysvaltojen pakotteille, Iranin ydinohjelman johtaja Ali Akbar Salehi sanoo.

 

Iran
Mielenosoittajat polttivat Donald Trumpin kuvaa USA:n vastaisessa mielenosoituksessa Teheranssa, Iranissa 9. toukokuuta.
Mielenosoittajat polttivat Donald Trumpin kuvaa USA:n vastaisessa mielenosoituksessa Teheranissa Iranissa 9. toukokuuta, kun Yhdysvallat oli ilmoittanut vetäytyvänsä Iranin ydinsopimuksesta.Atta Kenare / AFP
 

EU:n energiakomissaari Miguel Arias Canete saapui lauantaina Iraniin neuvottelemaan Euroopan ja Iranin välisen kaupan jatkumisesta. Kauppasuhteet vaarantuivat, kun Yhdysvallat ilmoitti irtautuvansa Iranin ydinsopimuksesta ja ottavansa jälleen käyttöön Iranin-vastaisia pakotteita.

 

Useat eurooppalaiset suuryhtiöt ovat ilmoittaneet, että käytännössä niiden on mahdotonta jatkaa toimintaansa Iranissa, ellei Yhdysvallat suostu joustamaan pakotteistaan.

 


 

–Emme neuvottele uhan alla. Kaikkien tulevien transatlanttisten yhteistyöohjelmien on oltava tasapainossa ja molempia osapuolia hyödyttäviä, tiedotteessa sanotaan.


  

Nyt tuli EU:n vastaus Donald Trumpille:

”Emme voi neuvotella uhan alla

 
 
 
 
Luotu: 
1.5.2018 12:43

  • Kuva: All Over Press / EPA
    Kuva
    Komissio vaatii, että EU pitää jättää kokonaan ja pysyvästi Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kaavailemien teräksen ja alumiinin tuontitullien ulkopuolelle.
 
|

Euroopan komissio vaatii, että Euroopan unioni pitää jättää kokonaan ja pysyvästi Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kaavailemien teräksen ja alumiinin tuontitullien ulkopuolelle.

 

–Niitä ei voida perustella kansallisella turvallisuudella. Teräs- ja alumiiniteollisuuden ylikapasiteetti ei ole peräisin EU:sta. Päin vastoin EU on viime kuukausina yrittänyt kaikilla mahdollisilla tasoilla neuvotella Yhdysvaltojen ja muiden kumppaneiden kanssa löytääkseen ratkaisun tähän asiaan, komissio toteaa tiedotteessaan.

 

Komissio korostaa, että EU on myös johdonmukaisesti ilmaissut halukkuutensa keskustella nykyisistä markkinoillepääsyn kysymyksistä.

 

Donald Trump päätti maanantaina lykätä EU:lle, Kanadalle ja Meksikolle kaavailtuja teräksen ja alumiinin tuontitulleja kesäkuun 1. päivään asti.

Trump ilmoitti maaliskuussa 25 prosentin terästullista ja 10 prosentin alumiinitullista. Tullimaksujen oli alun perin määrä tulla voimaan tänään.

–Presidentti Trump lykkää EU:n teräs- ja alumiinitulleja 1.6. asti ja haluaa neuvotella tuontikiintiöistä. Kiintiöt eivät ole ratkaisu asiaan ja tuonnin määrällinen rajoittaminen on myös WTO-sääntöjen vastaista. Todellinen syy on teräksen ylituotanto. Epävarmuus on huonoa taloudelle, Suomen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolainen (kok.) kommentoi.

Lue myös: Suomalaisministeri Donald Trumpin tullipäätöksestä: ”Epävarmuus on huonoa taloudelle”

 


 

Tätä nykyä jäsenmaat panostavat rajavalvontaan hyvin erikokoisia summia. Kun vaikkapa Suomella ja Kreikalla on pitkät ulkorajat, mantereen keskellä sijaitsevalla Saksalla ei ole rajavalvontaa juuri lainkaan. Suomi saattaisi siis hyötyä siitä, että rajavalvonnassa lisättäisiin EU-yhteistyötä; rajavalvontaan saisi muilta tukea.


 

 

Maahanmuutto, puolustus ja rajavalvonta

nousemassa EU:n uusiksi rahoituskohteiksi

 

 

Suomikin on valmis "pelivaran lisäämiseen" näillä sektoreilla, sanoo pääministeri Juha Sipilän EU-avustaja Riikka Pakarinen Brysselin kone -haastattelussa.

 

Talous
Artikkelin pääkuva, kuvituskuva
EU:n rahoitus jäsenmaille seitsenvuotiskaudella 2014-2020 on yhteensä 1 087 000 000 000 euroa. Vaikka luku on valtava, se vastaa vain 2,2 prosenttia kaikkien 28 jäsenmaan julkisista menoista.Tanja Ylitalo / Yle Uutisgrafiikka

Ensi viikon keskiviikkona EU:n komissio paljastaa esityksensä unionin tulevaksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi.

Sen jälkeen jäsenmaat aloittavat väännön esityksen pohjalta. Yhteisymmärrys tulevista budjettilinjoista pitäisi saavuttaa ensi vuoden loppuun mennessä.

 

Neuvotteluista voi tulla hankalimmat vuosikymmeniin. Nyt pitäisi neuvotella uudet linjat, kun iso maksajamaa Britannia ei ole enää mukana. Kyse on sadoista miljardeista euroista.

Toisaalta uusi tutkimus osoittaa, että brexitin jättämä aukko voitaisiin talouskasvun ansiosta paikata myös jäädyttämällä budjetti nykytasolle.(siirryt toiseen palveluun) Tällöin EU ei voisi kuitenkaan rahoittaa uusia kohteita kuten puolustusta, maahanmuuton ongelmien ratkaisemista tai kansalaisten haluamaa(siirryt toiseen palveluun) turvallisuutta.

Suomikin joutuu todennäköisesti kuumaan rakoon jäsenmaiden kantojen sovittelijana EU-puheenjohtajakaudellaan ensi vuonna.

 

Uudet ehdot rakennetuille, Etelä-Eurooppa hyötyy?

Useiden julkisuudessa olleiden tietojen(siirryt toiseen palveluun) mukaan komissio aikoo ehdottaa, että esimerkiksi rakennetukien saajien pitäisi täyttää uusia ehtoja.

Mitä ovat EU:n rakenne- eli koheesiotuet?

Rakennetuilla pyritään tasaamaan eri alueiden välisiä talouseroja.

Tuet on tarkoitettu jäsenvaltioille, joiden bruttokansantulo asukasta kohti on alle 90 prosenttia EU:n keskiarvosta.

 

Rakennerahastoista tuetaan myös muun muassa liikenteeseen ja energiaan liittyviä hankkeita.

Kun niitä tähän asti on myönnetty jäsenmaiden bruttokansantuotteen perusteella, tulevaisuudessa tukien saamisen ehtoina voisi olla vaikkapa oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen, osallistuminen turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseen tai maan nuorisotyöttömyysluvut.

Näin ollen esimerkiksi Unkari, Puola ja Tsekki, joilla on ollut ongelmia oikeusvaltioperiaatteen ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamisen kanssa, menettäisivät tukia. Pahasta nuorisotyöttömyydestä kärsivät Espanja ja Kreikka taas voisivat olla tulevaisuuden hyötyjiä(siirryt toiseen palveluun).

Alempana on selitetty, miten Suomi voisi hyötyä ehtojen muutoksista.

 

Suomi on saamapuolella maataloustuissa

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) EU-asioiden erityisavustaja Riikka Pakarinen avasi Suomen kantoja budjettiin Ylen Brysselin kone -radio-ohjelmassa keskiviikkona. Voit kuunnella ohjelman täällä.

Rakennetuet muuttuvat uudessa rahoituskehyksessä todennäköisesti eniten. Ne ovat maataloustukien ohella EU:n budjetin suurin menoerä.

Kuten allaolevasta grafiikasta käy ilmi, Suomi hyötyy eniten juuri maataloustuista. Jokaista EU:lle maksettua euroa kohti se saa yli kaksi euroa. Siksi se haluaa pitää nykyisestä maataloustukijärjestelmästä myös kiinni.

 

Suomen saamat tuet eu:sta 2010–2016
Yle Uutisgrafiikka

 

Sen sijaan rakenne- eli koheesiotuista Suomi saa takaisin vain 30 senttiä jokaista maksamaansa euroa kohden.

Koko EU:n 350 miljardin rakennetukipotista esimerkiksi Puola saa noin 80 miljardia nykyisellä seitsenvuotisella rahoituskaudella. Suomen osuus on 1,5 miljardia euroa.

Mutta: Suomen pieni "saanto" ei tarkoita, etteikö rakennetuista kannattaisi taistella.

 

Suomi kärkkyy Itä-Euroopalta tarpeettomiksi jääviä tukirahoja

– Suomi saa kuitenkin suhteellisesti paremmin koheesiorahaa moneen muuhun nettomaksajaan verrattuna. Se on lähinnä pohjoisten harvaan asuttujen alueiden tukea, Pakarinen sanoo.

 

Keitä EU:n nettomaksajat ovat?

  • Nettomaksajia ovat jäsenmaat, jotka maksavat EU-kassaan enemmän kuin sieltä saavat.
  • Suurimpia nettomaksajia ovat Hollanti, Ruotsi, Saksa, Tanska ja Itävalta.
  • Suomi putosi Italian kanssa EU:n pienimmäksi nettomaksajaksi vuonna 2016.

Rakennetuet ovat erityisen tärkeitä Pohjois- ja Itä-Suomelle.

– Jos emme pitäisi kiinni pohjoisen harvan asutuksen tuesta, rajat ylittävän yhteistyön tuesta tai Itämeri-yhteistyön tuesta, me emme saisi edes sitä 30 senttiä maksetuista euroista.

Pakarisen mukaan on selvää, että koheesiobudjetti muodostaa jatkossakin kolmasosan EU-budjetista – siis noin 350 miljardia seitsenvuotiskaudella.

– Ne tuet ovat erittäin tärkeitä monelle Suomen ammattikorkeakoululle ja yrittäjyyteen liittyville hankkeille, joita koheesiorahalla tuetaan.

Puolan ja muiden Itä-Euroopan maiden tuen tarve on vähentynyt viime vuosina, kun ne ovat osin EU-tukien ansiosta saavuttaneet muita unionimaita taloudessa. Jo tällä perusteella nykyistä EU-rahaa jää siis yli käytettäväksi muuhun.

Pakarisen mukaan Suomi tukee rahan ohjaamista tulevissa budjeteissa esimerkiksi yhteiseen puolustukseen.

– Nyt puolustukseen on osoitettu vain vähän rahaa. Esimerkiksi kymmenen miljardia puolustukseen uudella rahoituskaudella olisi hyvin pieni osuus koko budjetista.

 

Rahaa maahanmuuttajien kotouttamiseen?

Komissio haluaa lisätä rahaa myös maahanmuuton ongelmien ratkaisuun ja taakanjaon tasaamiseen. Suomi toivoo saavansa tukea maahanmuuttajien kotouttamiseen.

Ylipäätään tärkeää olisi Pakarisen mukaan tehdä rakennetuista sellaisia, että ne tuottaisivat tavoitteiden mukaisia tuloksia. Tukien ehdollisuus saa hänen mukaansa nyt aiempaa laajempaa kannatusta EU-maiden keskusteluissa.

 


 

Komissio haluaa FT:n mukaan lopettaa käytännön, jonka mukaan koheesiorahojen lähes ainoana jakoperusteena on kansantuote henkeä kohden. Sen sijaan käytettäisiin tätä laajempia kriteerejä, jotka kattavat kaiken nuorisotyöttömyydestä, koulutuksesta ja ympäristöstä maahanmuuttoon ja innovaatiohin. Lisäksi komissio aikoo tiukentaa rahoituksen kelpoisuusehtoja, kuten vaatimusta oikeusvaltioperiaatteen noudattamisesta, ja määrätä lisää rajoituksia EU-rahojen käytölle. Kaksi suurta koheesiorahaston edunsaajaa Puola ja Unkari ovat jo jonkin aikaa kiistelleet EU:n kanssa oikeusvaltioperiaatteen ja demokraattisten normien noudattamisesta.

 

Komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

Euroopan komissio aikoo siirtää EU-rahoitusta

idästä etelään

 

Komission odotetaan ensi viikolla ehdottavan, että EU-rahoituksen ehtoja tiukennetaan.

Brysselissä suunnitellaan Financial Timesin mukaan, että EU-rahoituksessa siirrettäisiin kymmeniä miljardeja euroja Keski- ja Itä-Euroopasta maihin, jotka ovat kärsineet eniten finanssikriisistä, kuten Kreikkaan ja Espanjaan.

 

Komission ehdotus EU:n monivuotiseksi rahoituskehykseksi vuosille 2021-2017 julkistetaan toukokuun alussa. Lehden mukaan suunnitellut uudistukset merkitsisivät dramaattista muutosta unionin 350 miljardin euron koheesiopolitiikkaan, jolla pyritään tukemaan unionin vähemmän kehittyneitä alueita.

 

Uudistusten yksityiskohdista väännetään lehden mukaan vielä kättä kulissien takana, mutta diplomaatit ja virkamiehet odottavat, että lopputuloksena rahoitusta kohdistetaan uudelleen Puolasta, Tsekistä ja Baltian maista unionin eteläisiin maihin kuten Italiaan, Espanjaan, Kreikkaan ja jopa joillekin Ranskan alueille.

Komissio julkaisi helmikuun puolivälissä vaihtoehtoisia budjettipainotuksia esittelevän tiedonannon. Siinä komissio muistuttaa, että EU on oikeusyhteisö, ja sen arvot muodostavat perustan sen olemassaololle.

 

”Arvot ovat osa koko unionin oikeudellista ja institutionaalista rakennetta ja unionin kaikkia politiikkoja ja ohjelmia. Näiden arvojen kunnioittaminen on siksi varmistettava kaikissa unionin politiikoissa. Tämä koskee myös EU:n talousarviota, jossa perusarvojen kunnioittaminen on ehdoton edellytys sille, että varainhoito on moitteetonta ja EU:n rahoitus tuloksellista”, tiedonannossa todetaan.

Oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen on komission mielestä tärkeää Euroopan kansalaisille sekä yrittäjyydelle, innovoinnille ja investoinneille. Euroopan talous kukoistaa komission mukaan parhaiten siellä, missä oikeudellinen ja institutionaalinen järjestelmä noudattaa täysin unionin yhteisiä arvoja.

 

Komissio esittelee ensi viikolla ehdotuksensa EU:n rahoituskehykseksi vuosille 2021-2017. Komissio toivoo parlamentin ja neuvoston hyväksyisivän uuden kehyksen ennen ensi kevään eurovaaleja.

 


 

Venäjän mainostama ”käytännöllisyys” näyttää Lasse Lehtisen mielestä tarkoittavan kansakuntaa joka on ”ylpeästi epädemokraattinen, riistokapitalistinen, muukalaisvihamielinen, homofobinen ja oligarkkinen. Venäjän yhteydet eurooppalaisiin ääriliikkeisiin ovat ilmeiset”.

 

Itä-Euroopan niin sanottujen entisten kaalimaiden tulevaisuus ei kolumnistin mielestä näytä valoisalta.

Lasse Lehtinen: Kaalimaat palaavat pimeyden

aikaan

 

Politiikan vaikuttajan mielestä Itä-Euroopan maat ovat ottamassa entisen miehittäjän majakakseen.

– Neuvostoliiton eurooppalaisia alustamaita kutsuttiin meillä takavuosina leikkisästi ”pieniksi kaalimaiksi”. Pidimme virallisia ja epävirallisia yhteyksiä yli rautaesiripun mutta onnittelimme joka reissun jälkeen itseämme, ettemme sotien tuloksena joutuneet samaan asemaan.

 

Näin kirjoittaa Ilta-Sanomissa kirjailija ja entinen europarlamentin jäsen Lasse Lehtinen kolumnissaan Kiittämättömät pienet kaalimaat.

Hänen mukaansa 50 vuoden ajan olimme ihmetelleet, mikseivät kommunismin kurittamat kansakunnat nousseet kapinaan sortajaansa vastaan. Berliinin muurin sorruttua valtiot toivotettiin tervetulleeksi vanhojen demokratioiden joukkoon. Pienet kaalimaat liittyivät Natoon ja Euroopan unioniin.

– Toivottiin hurskaasti, että jäsenyys demokraattisessa yhteisössä tekisi kansakunnan vuorollaan sisäsiisteiksi. Toisin kävi, Lehtinen toteaa.

 

Hänen mukaansa piittaamattomuus säännöistä on arkea Viroa lukuunottamatta useimmissa unionin maissa. Lupaukset korruption kitkemisestä eivät merkinneet mitään. Kuten Neuvostoliitossa, hienot lait olivat voimassa, mutta niitä ei noudatettu.

 

– Meidän sääntöuskovaisten mielestä pienet kaalimaat ovat myös kiittämättömiä. EU:n tuet ja muut etuudet kyllä kelpaavat.

 

– Nationalismin henki ei ole mihinkään kadonnut. Tulevaisuus ei näytä valoisalta. Pienet kaalimaat ovat toinen toisensa jälkeen valitsemassa paluun pimeyden aikaan, majakkanaan entinen miehittäjä.

– Kommunismin aika ehti tehdä miehitettyjen maiden kansalaisista säännöistä piittaamattomia selviytyjiä, mutta myös kulloisellekin johdolle alamaisia. Lammasmaiset kansat tunnetusti houkuttelevat johtajikseen susia, Lasse Lehtinen kirjoittaa.

 


 

56-vuotias Djukanovic ja hänen puolueensa ovat hallinneet maata lähes 30 vuotta johtaen sen itsenäisyyteen Serbiasta ja Naton jäseneksi perinteisen liittolaisen Venäjän vastustuksesta huolimatta.


  

Djukanovic jälleen Montenegron presidentiksi

– "Matka kohti EU:ta jatkuu"

 

56-vuotias Milo Djukanovic ja hänen puolueensa ovat hallinneet maata lähes 30 vuotta.

 

Montenegro  |  YLE
herroja naton päämajassa
Montenegron tuolloinen pääministeri Milo Djukanovic (oikealla) Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin (kesk.) ja Yhdysvaltain tuolloisen ulkoministerin John Kerryn kanssa Naton kokouksessa maaliskuussa 2016.Olivier Hoslet / EPA
 

Montenegron presidentinvaalissa eniten ääniä saanut Milo Djukanovic sanoo, että hänen voittonsa merkitsee jälleen tärkeää voittoa maan eurooppalaiselle tulevaisuudelle.

 

Djukanovicin mukaan hän näkee vaalituloksen "pääasiassa vahvistuksena Montenegron päättäväisyydelle jatkaa eurooppalaisella tiellä".

 

Montenegro hyväksyttiin Naton jäseneksi viime vuonna, ja neuvottelut EU-jäsenyydestä alkoivat vuonna 2012.

Moninkertainen entinen pääministeri ja ex-presidentti sai enemmistön annetuista äänistä jo ensimmäisellä kierroksella, ilmoitti häntä tukeva demokraattinen puolue. Alustavien tietojen mukaan Djukanovic sai yli 54 prosenttia äänistä. Vahvin haastaja Mladen Bojanic näytti saavan noin kolmanneksen äänistä.

Vaalikampanjaa varjosti järjestäytynyt rikollisuus. Kahden viime vuoden aikana Montenegrossa on tapettu noin 20 ihmistä salamurhissa ja autopommein.

 


 

Raportin mukaan Turkissa on otettu vääränsuuntaisia askeleita muun muassa oikeusvaltioperiaatteen, julkishallinnon uudistusten, perusoikeuksien ja sanavapauden saralla. Nykytilanteessa uusien neuvottelukkappaleiden avaamista ei voida edes harkita, raportti arvioi. Raportista kertovat sen haltuunsa saanut Die Welt ja Politico. -Näkökulma: On vain ajan kysymys kun Turkki erkanee lopullisesti, sekä EU neuvotteluista, että Naton jäsenyydestä. -KimsBlog

 

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan ja Venäjän presidentti Vladimir Putin. LEHTIKUVA / AFP PHOTO Adem Altan

Euroopan komissio: Turkki on ajautunut

kauemmas EU-jäsenyydestä

 

 

EU-komission raportin mukaan Turkin kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan kuin jäsenyysneuvottelut edellyttäisivät.

 

Euroopan komission kohta julkaistavassa raportissa arvioidaan Turkin ottaneen askeleita kauemmas Euroopan unionin jäsenyydestä. Raportista kertovat sen haltuunsa saanut Die Welt ja Politico

 

Komission mukaan muun muassa Turkin poikkeustila pitäisi päättää välittömästi. Maahan julistettiin voimaan poikkeustila vuoden 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen, mikä on lisännyt maan johdon ja presidentti Recep Tayyip Erdoğanin mahdollisuuksia kiristää otettaan turkkilaisesta yhteiskunnasta.

 


 

Unkari on vapaan demokratian sijaan alkanut muistuttaa entistä enemmän yksipuoluejärjestelmää, jossa valta tuomioistuimissa, mediassa ja bisneksessä on valtapuolueelle myötämielisten käsissä. Euroopan unioni on ollut tähän asti kyvytön puuttumaan Unkarin demokratian rapautumiseen.


 

 

 

Analyysi: Unkarilaiset antoivat Viktor

Orbánille vapaat kädet keskittää valtaa –

miten käy demokratian ja saako hän seuraajia

muualla Euroopassa?

 

 

Orbánin tukijoukot saivat vaaleissa tarvittavan määrän paikkoja muuttaa perustuslakia ilman oppositiota. Hallituksen seuraava siirto on hyvin todennäköisesti kansalaisjärjestöjen toiminnan vaikeuttaminen, arvioi Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen.

 

Viktor Orbán
kaksi miestä laulaa mikrofoniin
Unkarin pääministeri ja Fidesz-puolueen puheenjohtaja Viktor Orban (oik.) ja varapääministeri, kristillisdemokraattisen puolueen puheenjohtaja Zsolt Semjen juhlistivat vaalivoittoaan laulamalla Budapestissa 8. huhtikuuta 2018.Zoltan Mathe / EPA
 

Budapest. Vaalitulos on selvä. Unkarin pääministerin Viktor Orbánin Fidesz-puolue ja sen kristillisdemokraattinen liittolainen nousivat selviksi voittajiksi Unkarin eilisissä parlamenttivaaleissa.

 

Unkarin vaalijärjestelmää on muutettu Orbánin kaudella niin, että noin 49 prosentin kannatus tuo puolueille parlamentissa kahden kolmanneksi määräenemmistön. Paikkamäärällä Orbánin tuleva hallitus voi muuttaa Unkarin perustuslakia ilman opposition tukea.

 

Unkarilaiset ovat antaneet nyt Orbánille vapaan väylän muuttaa Unkaria kohti entistä Fidesz-keskeisempää järjestelmää.

 

Mistä tulos kertoo?

Vaalivoitto osoittaa, että kansallismielisen ex-liberaalin Orbánin nykyinen politiikka vetoaa äänestäjiin. Vuodesta 2015 lähtien Orbán on esiintynyt kristillisen Euroopan puolustajana maahanmuuttoa vastaan.

Unkarin katujen varsilla hallituksen kyltit kertovat, että EU ja YK haluavat pakkoasuttaa Unkarin maahanmuuttajilla. Maahanmuuton sanotaan uhkaavan Unkarin kulttuuria.

Äänestäjät selvästi jakavat tämän pelon – mutta hallituksella on ollut myös mediaylivalta rummuttaa näitä uhkakuvia, joita arvostelijat pitävät pelonlietsontana ilman todellisuuspohjaa.

Orbánin kaudella Unkarin lehdistönvapautta on heikennetty. Demokratian tilaa tarkkailevan Freedom House -järjestön(siirryt toiseen palveluun) mittauksessa Unkari on pudonnut vapaan lehdistön maasta osittain vapaan lehdistön maaksi. Vuonna 2016 merkittävä kriittinen sanomalehti Népszabadság lakkautettiin yhdellä iskulla.

Mutta on harhaluulo olettaa, että vain valtionmedian propagandamaton alla elävät tukisivat Orbánia.

Tapasin sunnuntaina Budapestin keskustan äänestyspaikalla useita kielitaitoisia ja ulkomailla asuneita unkarilaisia, jotka seisoivat sataprosenttisesti Orbánin EU- ja maahanmuuttovastaisen linjan takana.

 

Miksi oppositio ei taaskaan pärjännyt?

Näissä vaaleissa oppositio yritti yhteisvoimin estää Orbánin uuden kauden.Taktiikkana oli keskittää voimat eri äänestyspiireissä sen ehdokkaan taakse, jolla olisi parhaat mahdollisuudet Fidesziä vastaan.

Joissain paikoissa sosialistit yritettiin saada äänestämään äärioikeistoa ja toisilla alueilla päinvastoin.

Sunnuntaina äänestyspaikoilla näkyi vaalilistoja, joissa oli mustattu yli ehdokkaistaan luopuneiden oppositiopuolueiden ehdokkaat. Yhteistyö alkoi kuitenkin löytyä liian myöhään, ja taktiikka jäi suhmuiseksi.

Unkarin opposition heikkous onkin yksi Orbánin vahvuuksista.

 

Mitä tulos tarkoittaa Euroopalle?

Orbánin kaudella Unkarista on tullut edelläkävijä Euroopan unionin periaatteiden testaamisessa.

Samaan aikaan EU-vastaisen retoriikan ja perusarvojen polkemisen kanssa Orbánin lähipiiri on hyötynyt suuresti muiden EU-maiden maksamista tukirahoista. EU:n petostentorjuntaviraston mukaan iso siivu tuista on mennyt pääministerin vävylle.

Orbán on noussut kokoaan suuremmaksi mielipidevaikuttajaksi. Hänen esimerkkinsä kannustaa muita EU-kriittisiä valtionjohtajia koettelemaan unionin kärsivällisyyttä.

Viime aikoina etenkin Puolassa on alettu soveltaa Orbánin oppeja tuomioistuimien ja valtionmedian riippumattomuuden heikentämisessä. Myös Itävallan toisen oikeistopopulistisen hallituspuolueen on pelätty ottavan mallia Orbánista.

Tuhti voitto eilisissä vaaleissa antaa Orbánille entistä vahvemman selkärangan jatkaa samalla tiellä. Se voi myös inspiroida muiden jäsenmaiden populistijohtajia vahvistamaan maahanmuuton ja EU:n vastaista retoriikkaa.

 

Entä Unkarin demokratia – selviääkö se uudesta Orbánin kaudesta?

Unkarissa vaalien äänestysaktiivisuus nousi viime vaaleja korkeammalle, lähelle 70 prosenttia. Tämä on hyväksi demokratialle.

Samaan aikaan Unkarissa tapahtuu nyt asioita, joita voi pitää hyökkäyksenä demokratiaa kohtaan. Vaalien alla unkarilaisten kansalaisjärjestöjen edustajia on yritetty houkutella hämäriin tapaamisiin, joiden tavoitteena on ollut kerätä arkaluontoista tietoa mustamaalausoperaatiota varten.

Ei ole selvää, kuka näiden operaatioiden takana on. Hyötyjä on kuitenkin selvä: Viktor Orbánin hallinto.

Viime kuussa hallitusmielinen lehti julkaisi tällaisessa tapaamisessa kerättyä materiaalia. Heti sen jälkeen hallitus ilmoitti ajavansa vaalien jälkeen läpi lainsäädännön, joka vaikeuttaa maahanmuuttajia auttavan järjestöjen toimintaa.

Uusi laki säädetään kansalliseen turvallisuuteen vedoten, ja se edellyttää turvallisuuslakien muuttamista. Sen vuoksi päätös tarvitsee kahden kolmasosan määräenemmistön parlamentissa.

Sen Orbán ja hänen tukijoukkonsa ovat nyt saaneet.

Fidesz tiedotti ensi töikseen aamulla, että lakipaketti otetaan käsittelyyn heti hallituksen muodostamisen jälkeen.

 


 

– Italia tarvitsee nyt rehellisiä, päteviä ja politiikkaan pragmaattisesti suhtautuvia johtajia, jotka edistävät eurooppalaisia arvoja. Ennen kaikkea Italia tarvitsee uuden joukon johtavia poliitikkoja, jotka tulevat politiikan ulkopuolelta ja pystyvät palauttamaan italialaisten luottamuksen poliittiseen järjestelmään, joka nyt on monilta kansalaisilta kateissa.

 

Ranskan presidentti Emmanuel Macron valtasi itselleen tilan poliittisesta keskustasta. LEHTIKUVA / AFP PHOTO Ludovic Marin

Nähdäänkö Italiassa Macron-ilmiö?

 

 

Pohjalukemissa oleva luottamus perinteisiin puolueisiin avaa tien Emmanuel Macronin kaltaisille poliitikoille, jotka muuttavat voimasuhteita.

 

Italissa on tarjolla otollinen maaperä Macron-ilmiölle. Näin arvioi Oxfordin yliopiston tutkija Matteo Garavoglia Politico-lehdelle kirjoittamassaan analyysissä.

Garavoglian mukaan italialaisten luottamus perinteisiin oikeiston ja vasemmiston valtapuolueisiin, eli Silvio Berlusconin johtamaan Forza Italiaan (FI) ja ex-pääministeri Matteo Renziin viime vuosina henkilöityneeseen Demokraattiseen puolueeseen (PD), on nyt niin matala, että maan poliittisella kentällä on tilaa Eurooppa-myönteiselle ja liberaalille uudistajalle.

 

Ranskan presidentti Emmanuel Macron mursi LREM-puolueensa kanssa Ranskan vanhan kaksipuoluejärjestelmän lohkaisemalle itselleen parlamentaarisen enemmistön poliittisen kentän keskeltä, eli oikeiston ja vasemmiston valtapuolueiden välistä. Erityisesti sosialistit on Ranskassa lyöty kanveesiin, sillä heidän kannatustaan on valunut Macronin lisäksi myös laitavasemmistolle. Keskusta-oikeiston republikaanit taas ovat ottaneet Macronin vaalivoiton jälkeen askeleita kohti laitaoikeistoa.

 

Garavoglian mukaan Italian maaliskuiset vaalit, jossa laitaoikeisto ja populistit ottivat ison vaalivoiton, oli viimeinen naula arkkuun FI:n ja PD:n valta-asemalle. Nyt kyse on vain siitä, kuka nousee identiteettipolitiikalla menestystä rakentavien populistien ja maahanmuuttokriitikoiden uudeksi vastavoimaksi.

– Populistien nousu valtaan voi vaikuttaa huonolta asialta, mutta se ei ole sitä – ainakaan pitkällä tähtäimellä. Se avaa Euroopassa tietä uudenlaiselle politiikalle, Garavoglia arvioi.

Maahanmuuttovastaisten puolueiden vastinpariksi voi nousta liberaaliin identiteettipolitiikkaan nojaava uusi puolue.

 

– Tie on auki, kuten Emmanuel Macron osoitti Ranskassa.

 

Se, kuka tilan täyttää, on Garavoglian mukaan vielä epäselvää. Italian velkakriisiä seuranneen teknokraattihallituksen pääministeri Mario Monti yritti Macron-ilmiön luomista jo vuonna 2013, kun hän muodosti ympärilleen keskustaliberaalin liittouman. Montin äänisaalis jäi kuitenkin noin 10 prosenttiin.

Yksi vaihtoehto Italian Macroniksi on entinen sitoutumaton ministeri Carlo Calenda, joka liittyi Demokraattiseen puolueeseen maaliskuun vaalitappion jälkeen ja on kerännyt nopeasti suuren seuraajajoukon. Garavoglian mukaan on kuitenkin todennäköistä, että kumpikaan vanhoista valtapuolueista ei pysty uudistumaan riittävän nopeasti voittaakseen takaisin italilaisten luottamuksen. Toteutuessaan Italian Macron-ilmiö syntyy siis jossain muualla.

 


 

Demokratia ei ole turvassa missään. Se nyt ainakin on selvä muutos, joka on tapahtunut viime vuosien aikana Näin sanoo Michiganin yliopiston politiikantutkimuksen professori Dan Slaterautoritaarisuuden noususta maailmalla. Slater on tutkinut demokratioita ja autoritaarisia järjestelmiä 1990-luvulta lähtien. »Historiallisesti on äärimmäisen harvinaista, että hyvinvoivat demokratiat lakkaavat olemasta demokratioita», hän sanoo. Valtioista voi ihan hyvin tulla vauraita, vaikka ne olisivatkin diktatuureja. Tällaisia ovat esimerkiksi Saudi-Arabia ja Singapore. Sen sijaan Slaterista on ennenkuulumatonta, että Turkin, Puolan, Unkarin ja Venäjän kaltaiset maat hairahtuvat tieltä pahemman kerran. Suurin huolenaihe on Donald Trumpin Yhdysvallat – se on suorastaan šokki.

Itsevaltaiset otteet lujittuvat EU:ssa ja

demokratiat kallistuvat ympäri maailman –

näin Unkarin Viktor Orbán on luonut

yhteiskunnastaan epäliberaalin

 

LAURA MYLLYMÄKI/UP
KUVITUS: ANTTI VALTA


 

 

 

Demokratia ei ole turvassa enää missään, sanoo Michiganin yliopiston politiikantutkimuksen professori Dan Slater. Autoritaariset otteet ovat vahvistuneet niin Euroopan union sisällä kuin Venäjällä ja Yhdysvalloissakin. Lue artikkeli kokonaisuudessaan Ulkopolitiikka-lehdestä 1/2018 tai Lehtiluukusta.

 


 

Unkarin pääministeri Viktor Orbán asteli yleisön eteen Băile Tuşnadissa Romaniassa vuotuisessa kesätapahtumassa heinäkuun 26. päivänä vuonna 2014. Väkijoukossa oli paljon etnisiä unkarilaisia.
 
 
 
Orbán alkoi puhua uudesta alusta. Hänestä Unkarin historian käännekohta ei enää ollut kommunismin kaatuminen 1980-luvun lopussa. Uusi ajanjakso oli alkanut vuodesta 2008. Silloin moni asia alkoi mennä pieleen, ja finanssikriisi riepotti maailmaa.
 
Orbánille tulevaisuuden menestyvät järjestelmät eivät olleet länsimaisia liberaaleja demokratioita. Erikseen hän mainitsi Singaporen, Kiinan, Venäjän ja Turkin. Hän kutsui maita tähdiksi.
 
Orbán julisti Unkarin rakentavan uutta, illiberaalia valtiota. Sellainen oli hänen mielestään mahdollista rakentaa Euroopan unionin sisälle.
 
Illiberaalin eli epäliberaalin demokratian käsitteen esitti alun perin yhdysvaltalainen toimittaja Fareed Zakaria 1990-luvulla. Zakaria teki huolestuneen havainnon siitä, että joissain maissa demokraattisesti valittu johto ei piitannut perustuslaillisista rajoitteistaan.
 
Orbán on menestynyt valtionrakennusprojektissaan. Euroopan komissio on aloittanut Unkaria vastaan EU-lainsäädännön noudattamista koskevan rikkomusmenettelyn. Myös Euroopan parlamentti tutkii, miten demokratia ja oikeusturva toteutuvat maassa. Tutkimusta johtaa vihreiden ryhmän hollantilaismeppi Judith Sargentini.
 
Liberaali Eurooppa pelkää, että Unkari luisuu autoritaarisuuden tielle johtajansa itsevaltaisessa otteessa.
 
»On tärkeää huomata, että kun Orbán palasi valtaan vuonna 2010, hän voitti vaalit täysin demokraattisesti. Unkarilaiset halusivat hänestä pääministerin», sanoo András Rácz,budapestilaisen Pázmány Péterin katolisen yliopiston apulaisprofessori.
 
»Kaikki lakimuutokset, joita on sen jälkeen tehty, on tehty laillisesti», hän jatkaa.
 
Rácz itse huomasi Unkarin muuttuneen, kun hän palasi kotimaahansa reilu vuosi sitten. Hän oli viettänyt Suomessa noin kolme vuotta, joiden aikana hän työskenteli Ulkopoliittisen instituutin vierailevana tutkijana.
 
Markkinataloudellisesti tarkasteltuna Unkarilla tuntui menevän hyvin. Kaikenlaisia palveluita oli tullut Budapestiin muutamassa vuodessa lisää: ravintoloita, autokorjaamoita ja vakuutusyhtiöitä. Sen sijaan Rácz huomasi, että kaikki, mikä liittyi julkisiin palveluihin, tuntui menneen aiempaa huonompaan suuntaan.
 
 
Orbánin perintönä pidetään perustuslakia, johon maan parlamentti hyväksyi muutoksia keväällä 2013. Se rajoitti Unkarin perustuslakituomioistuimen valtaa: nyt tuomioistuin voi puuttua perustuslain muutoksiin vain säätämisjärjestyksessä tapahtuneiden virheiden perusteella mutta ei puuttua lakien sisältöön. Lisäksi tuomareiden eläköitymisikää alennettiin. Puolueiden mahdollisuuksia kampanjoida vaalien alla mediassa rajoitettiin, ja unkarilaisia stipendejä saaneita opiskelijoita velvoitettiin jäämään määräajaksi Unkariin töihin valmistumisen jälkeen. 
 
Muutokset tehtiin laillisesti, sillä Orbánin Fidesz ja sen kanssa liittoutunut Kristillisdemokraattinen kansanpuolue voittivat vuoden 2010 vaaleissa määräenemmistön parlamentin paikoista. Lakimuutokset lujittivat pääministerin valtaa entisestään.
 
Huhtikuussa maassa järjestetään parlamenttivaalit. Nykyisellään järjestelmä suosii Fideszin kaltaisia puolueita – siis valtaa pitävää puoluetta itseään. Pienen oppositiopuolueen on käytännössä mahdoton voittaa vaaleja ilman, että se yhdistäisi voimansa muun opposition kanssa.
 
On epätodennäköistä, että Unkarin liberaali vasemmisto suostuisi yhteistyöhön äärioikeistolaisen Jobbik-puoleen kanssa. Jobbikia pidetään Fideszin keskeisimpänä haastajana. 
 
 
Trumpin nousun taustalla Slater näkee kaksi trendiä. Ensinnäkin demokratiaa uhkaa aina illiberaalin demokratian vaara. Vaalien jälkeen pääministeri voi suhteellisen helpostikin alkaa kuvitella, että hän voi tehdä mitä vain, koska hänellä on kansan tuki. Pahimmillaan pääministeri kuvittelee olevansa lain yläpuolella ja käyttää valtaansa väärin.
 
Toinen, syvempi huoli on liike kohti vaaliautoritarismia. Siinä valtaa tavoitteleva puolue ei usko voivansa voittaa vaaleja vapaasti ja oikeudenmukaisesti. Sen sijaan puolue vääristää pelikenttää ja voi täten voittaa vaalit ilman, että voittaa äänten enemmistöä.
 
Yhdysvalloissa perinteisen valkoisen enemmistön koko kutistuu. Se luo Slaterin mukaan tunteen uhasta, joka saa vanhat ryhmät ottamaan käyttöönsä epädemokraattisia keinoja valtansa pidikkeiksi.
 
Mutta autoritarismin käsitettä ei ole helppo edes määritellä. Monesti tutkijat luonnehtivat autoritarismia demokratian poissaoloksi. Se on puutteellinen määritelmä, sanoo Slater. Hänestä autoritarismi pitäisi ymmärtää järjestelmänä, joka rajoittaa oppositiota ja heikentää yhteiskunnan moniarvoisuutta. Tällaisessa järjestelmässä valtiokoneistoa kontrolloivat ihmiset käyttävät koneistoa väärin. 
 
 
 
Jos Venäjän maaliskuussa järjestettävistä vaaleista pitää antaa jokin tärppi, se on äänestysprosentti. Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin Venäjän politiikan professori Vladimir Gel’manin mukaan Kreml seuraa tulosta huolestuneena, sillä äänestysprosentin ei odoteta olevan korkea.
 
»Se osoittaisi, että ihmiset eivät ole tyytyväisiä nykyiseen politiikkaan», Gel’man sanoo.
 
 
Venäjän nykyjärjestelmä on oppikirjaesimerkki vaaliautoritarismista, ja Gel’man on työssään omistautunut tutkimaan, miten maa siirtyi kommunistisesta autoritaarisesta järjestelmästä toiseen, Neuvostoliiton hajoamisen jälkeiseen autoritaariseen järjestelmään.
 
 
»Vaalit ovat tärkeitä, sillä ne ovat vallanpitäjille hetkiä, jolloin he saavuttavat jotakin», hän sanoo. Se erottaa vaaliautoritarismin esimerkiksi monarkian kaltaisista järjestelmistä, jossa valta peritään, tai neuvostoaikaisesta järjestelmästä, jolloin vaihtoehtoja tai kilpailua ei ollut ollenkaan.
 
Olisi virheellistä ajatella, että Vladimir Putin rakensi yksin Venäjän nykyisen järjestelmän. Gel’manin mukaan kyse on siitä, että joka kerta, kun Venäjän valtionjohto valitsi demokraattisen ja epädemokraattisen vaihtoehdon välillä, se päätyi valitsemaan epädemokraattisen vaihtoehdon.
 

Tavoitteena on kehittää uusia tuotteita ja teknologioita sellu- ja paperiteollisuudelle, kunnalliseen ja teollisuuden jätevesihuoltoon sekä kaivosteollisuuteen.

 

Kemiran pääkonttori Helsingissä. LEHTIKUVA / ALEKSI TUOMOLA

EU myönsi Kemiralle 40 miljoonan euron

lainan

 

Euroopan komission varapuheenjohtajan Jyrki Kataisen mukaan laina kertoo sitoutumisesta kiertotalouteen ja jätteiden vähentämiseen.

 

Euroopan investointipankki (EIP) on myöntänyt 40 miljoonan euron lainan kemia-alan Kemira Oy:lle. Lainan takana on Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR), joka pyrkii edistämään EU-alueen kilpailukykyä.

 

– Laina kuvaa sekä EU:n että Kemiran sitoutumista kiertotalouteen ja jätteen synnyn vähentämiseen. Se kuvaa myös osapuolten sitoutumista kasvun ja työpaikkojen tukemiseen, Euroopan komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen sanoo.

Rahoitus nähdään osana ilmastomyönteistä tutkimustoimintaa.

 

– Luonnonvarojen rajallisuudesta johtuen meidän on käytettävä niitä parhaalla mahdollisella tavalla. Kemiran tutkimus-, kehitys- ja innovointiohjelma auttaa paljon vettä käyttäviä teollisuudenaloja ottamaan käyttöön vahvemmin kiertotalouteen suuntautuneita toimintamalleja, mikä auttaa osaltaan lieventämään ilmastonmuutosta, EIP:n Pohjois-Euroopan rahoituksesta vastaava varapääjohtaja Alexander Stubb toteaa. 

 

Kemira sai 40 miljoonan euron lainan -rahaston tuella t&k -toimintansa vahvistamiseksi. @KemiraGroup voi kehittää uusia tuotteita ja menetelmiä jätevesien käsittelyyn sekä innovatiivisia ratkaisuja paperi-, sellu- ja kaivosteollisuudelle. http://europa.eu/!rc46Pb 

#InvestEU: EU tukee Kemiran ilmastomyönteistä tutkimustoimintaa

ec.europa.eu
 

Suomessa vieraileva Toimittajat ilman rajoja (RSF) -järjestön pääsihteeri Christophe Deloire on syystä huolestunut. Hänen mukaansa tilastot kertovat, että toimittajia kuolee niin kutsutuissa demokratioissa lähes saman verran kuin sota-alueilla.


  

 

Toimittajat ilman rajoja -järjestön

pääsihteeri: Sananvapaus kaventumassa

Euroopassa

 

Toimittajat ovat tavallisimmin hengenvaarassa sota-alueilla tai muissa kriisipesäkkeissä. Vakaassa Euroopassakin on murhattu vajaan vuoden aikana kaksi tutkivaa journalistia.

 

Tutkivat journalistit
Christophe Deloire
Journalistit ilman rajoja (RSF) -järjestön pääsihteerin Christophe Deloiren vierailukohteita ovat muun muassa Yle ja Helsingin Sanomat. Järjestö julkisti huhtikuun alussa hankkeen disinformaatiota vastaan. RSF:n yhteistyökumppaneita ovat esimerkiksi ranskalainen uutistoimisto AFP ja Euroopan yleisradiounioni EBU.Jyrki Lyytikkä/ Yle
 

Tutkiva toimittaja Daphne Caruana Galizia surmattiin autopommilla lokakuussa, slovakialainen Jan Kuciak ammuttiin helmikuussa yhdellä laukauksella ammattimafian tyyliin. Slovakialaisten mitta täyttyi salamurhan vuoksi. Kuciakia muistettiin suuressa mielenosoituksessa. Isku osui Euroopan sydämeen.

 

– Niitä on tapahtunut esimerkiksi Meksikon kaltaisissa maissa.

 

Toimittajien liikkumatila kapenee

Pääsihteeri Deloire sanoo, että vaikka Euroopassa on edelleen turvallista, esimerkiksi päättäjät ja poliitikot rajoittavat usein sananvapautta.

– Journalismi heikkenee ja kun niin käy, on mafiamiesten helpompi käydä toimittajien kimppuun. Näin kävi Maltalla ja näin kävi Slovakiassa, Deloire sanoo.

 

Slovakian entinen pääministeri vääristeli tapaamistietoja

RSF:n pääsihteeri Deloire selvittää, että esimerkiksi Slovakian entinen pääministeri Robert Fico rajoitti vakavasti toimittajien työtä kieltäydyttyään vastaamasta kysymyksiin budjetista. Hän käytti toistuvasti kovaa kieltä työtään tekeviä journalisteja vastaan.

Christophe Deloire matkusti Slovakiaan pian Jan Kuciakin murhan jälkeen ja tapasi silloisen pääministerin. Kohtaaminen jäi mieleen.

– Kehotin häntä pahoittelemaan tapahtunutta, mutta anteeksipyyntöä ei kuitenkaan kuulunut. Päinvastoin, keskustelusta julkistetussa lehdistötiedotteessa suuhuni oli laitettu paikkansapitämättömiä lauseita. On outoa tavata ihmisiä, jotka valehtelevat ja loukkaavat. Tämän kaltaisissa maissa on helppo joutua eksyksiin ja välttää julkinen keskustelu. Tämä on todellinen vaara Euroopassa.

 

Loukkaajien rankaisutoimet tarpeellisia

Toimittajien työskentely on vaikeutunut erityisesti monissa itäisen Euroopan maissa. Esimerkiksi Puolan hallituksen toimet tuomareiden nimityksissä ja tuomioistuinten ja tiedotusvälineiden valvonnan kiristämisessä ovat saaneet liikkeelle myös EU:n.

– On myönteistä, että EU-komissio päätti aktivoida Lissabonin sopimuksen seitsemännen artiklan, koska Puola ei perääntynyt kiistanalaisissa uudistuksissa. Jos emme pysy lujina, tämä taistelu hävitään.

Vaikka ilmapiiri on kiristynyt idässä, ei mikään maa ole vapaa toimittajien työn rajoitusyrityksistä. Pääsihteeri ottaa esimerkiksi oman kotimaansa Ranskan, jossa toimittajia on ahdisteltu esimerkiksi mielenosoituksissa.

– Paras torjua sananvapauden rajoitusyrityksiä on kansainvälinen yhteistyö, päättää pääsihteeri Christophe Deloire.

 


 

Euroalueen kausitasoitettu työttömyysaste oli helmikuussa 8,5 prosenttia. Työllisyystilanne parani huomattavasti vuodentakaiseen verrattuna, jolloin työttömänä oli 9,5 prosenttia. Suomen työttömyysaste oli helmikuussa 8,4 prosenttia. Eurostatin tilastojen mukaan työttömyysaste on ollut näin alhaalla edellisen kerran joulukuussa 2008.

 

Euroalueen työttömyysaste oli edellisen kerran näin matalalla vuonna 2008. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN 

 

 

Euroalueen työttömyys alimmillaan 10

vuoteen

 

 

Kausitasoitettu työttömyysaste putosi vuodessa 9,5 prosentista 8,5 prosenttiin.

Koko EU-alueen työttömyysaste oli helmikuussa 7,1 prosenttia. Vuosi sitten luku oli 8,0 prosenttia.

 

EU_Eurostat
 
@EU_Eurostat 
 

Euro area at 8.5% in February; lowest rate since Dec 2008. EU at 7.1% - lowest since Sept 2008 http://ec.europa.eu/eurostat/en/web/products-press-releases/-/3-04042018-BP 

  •  

Brysselissä päänvaivaa on aiheuttanut se, miten Britannian eron jättämä 10–14 miljardin euron budjettiaukko saadaan täytettyä. Nettomaksajien ja -saajien välisten ristiriitojen lisäksi kiistaa aiheuttaa erimielisyys EU:n tulevaisuudesta. EU-neuvotteluihin tottunut Stubb toteaa, että Britannia tuskin onnistuu hajottamaan muiden jäsenvaltioiden yhtenäisyyttä eroneuvotteluissa. – Valtiot välttävät kahdenvälisten sopimusten solmimista Britannian kanssa. Ne eivät halua, että maan tilanne olisi parempi EU:n ulkopuolella, Stubb pohtii.


Euroopan investointipankin varapääjohtaja Alexander Stubb. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

Alexander Stubb: Brexit on yhdistänyt

Euroopan unionia

 

Muut jäsenmaat ovat seuranneet tarkasti Britannian EU-eron aiheuttamaa poliittista ja byrokraattista kaaosta.

Britannian EU-ero on yhdistänyt unionin muita jäsenvaltioita yllättävällä tavalla, entinen pääministeri Alexander Stubb kertoo Guardianille.

 

Muut jäsenmaat ovat seuranneet tarkasti Brexitin aiheuttamaa poliittista ja byrokraattista kaaosta. Britannian eron on tarkoitus astua maaliskuussa 2019.

Euroopan investointipankin varapääjohtajana toimivan Stubbin mukaan EU on tällä hetkellä yhtenäisempi kuin koskaan.

– Monet eurooppalaisjohtajat ovat ymmärtäneet, ettemme voi jatkaa EU:n mollaamista kuten aiemmin, Stubb sanoo.

EU:n yhtenäisyyttä on vahvistanut myös Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi.

 

Alexander Stubb
 
@alexstubb
 
 

A few thoughts on and EU-unity. https://www.theguardian.com/uk-news/2018/mar/28/brexit-brings-europe-together-as-britain-starts-packing-its-bags 

Brexit brings Europe together as Britain starts packing its bags

As EU counts down to UK’s departure, Brexit has become an unexpected unifying force

theguardian.com
 

Suomen EU-puheenjohtajuuskausi on ensi vuoden jälkipuoliskolla eli 1.7.–31.12.2019. Suomi on toiminut EU:n puheenjohtajamaana kaksi kertaa aiemmin vuosina 2006 ja 1999.


  

 

Suomen EU-puheenjohtajuuskauden

kokouspaikaksi valittiin Finlandia-talo

 

Suomen EU-puheenjohtajuuskausi on ensi vuoden jälkipuoliskolla. Puheenjohtajuuteen on varauduttu 70 miljoonalla eurolla.

 

Finlandia-talo
Finlandia-talo.
Retu Liikanen / Yle

Suomen EU-puheenjohtajuuskauden ministeritason kokoukset on päätetty järjestää Helsingissä sijaitsevassa Finlandia-talossa.

Suomi isännöi puheenjohtajakaudellaan kuusi epävirallista ministerikokousta sekä kymmeniä virkamieskokouksia. Valtioneuvoston tiedotteen mukaan Finlandia-talo valittiin kokouspaikaksi hankintakilpailutuksen jälkeen.

Suomi keskittää EU-puheenjohtajuusbudjetista maksettavat kokoukset yhteen paikkaan maan pääkaupungissa. Samaa käytäntöä ovat noudattaneet viime aikoina muutkin puheenjohtajamaat.

Finlandia-talossa kokoustavat epävirallisissa ministerikokouksissaan valtiovarain-, kilpailukyky-, ympäristö-, maatalous- sekä oikeus- ja sisäministerit. Ulko- ja puolustusministereillä on yhteiskokous. Lisäksi Finlandia-talossa järjestetään virkamiestason kokouksia.

Kaikki viralliset päämies- ja ministeritason kokoukset pidetään Suomen puheenjohtajuuskaudella normaalin käytännön mukaan Brysselissä ja Luxemburgissa. Myös puheenjohtajuuskaudelle osuvat epäviralliset päämiestason kokoukset on määrä järjestää Brysselissä.

 

Vuoden 2006 puheenjohtajuuden kokonaisbudjetti oli 75 miljoonaa euroa. Ensi vuoden puheenjohtajuuteen on varauduttu 70 miljoonalla eurolla.

 


 

–Lähtökohdan tulee olla, että unionin budjetin tulee keskittyä niihin asioihin, joita on järkevää hoitaa unionin tasolla ja mistä saamme eniten vastinetta rahoillemme, Aura Salla sanoo IL-blogissaan.


  

 

Suomalaiselta EU-asiantuntijalta lista

ehdotuksia: ”Tulee keskittyä asioihin, mistä

saamme eniten vastinetta rahoillemme”

 
 
 
 
Luotu: 
25.3.2018 12:30

  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    EU:n vuosien 2021–2027 budjetin käsittely aloitettiin helmikuussa.
 
|

Euroopan komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin erityisneuvonantajatiimissä European Political Strategy Centressä (EPSC) neuvonantajana sekä viestinnän tiiminvetäjänä työskentelevä Aura Salla linjaa, että unionin budjettineuvottelujen kynnyksellä suomalaisten on korkea aika esittää konkreettisia toimia siitä, miten unionin budjetti palvelee jatkossa suomalaisten tarpeita parhaalla mahdollisella tavalla.

 

Salla itse luopuisi maataloustukien kierrättämisestä EU-budjetin kautta.

 

– Varsinkin pohjoisella pallonpuoliskolla maataloutta on välttämätöntä tukea tietyn tasoisen omavaraisuuden turvaamiseksi. Maatalouden sisämarkkinoita ei kuitenkaan ole tarpeellista suojata kierrättämällä rahaa unionin budjetin kautta, vaan markkinat voidaan järjestää toimiviksi valtiotukisäännöksillä, jolloin jokainen jäsenmaa hoitaisi alan kohtuullisen tukemisen oman budjettinsa kautta, hän kommentoi.

Toiseksi Salla esittää, että alue- ja sosiaalisen kehityksen tuissa eli koheesiorahoissa siirryttäisiin yhä enemmän lainaperusteisten EU-rahastojen käyttöön ja suunnattaisiin tukiin varattuja rajoja varoja tuotekehitykseen ja tutkimukseen.

–Tämän tulisi olla yksi unionin budjetin kulmakivistä, hän sanoo.

 

RKP:n europarlamentaarikko Nils Torvalds vaati hiljattain Sallan tavoin EU:n koheesio- ja maatalouspolitiikan uudistamista. Torvaldsin mielestä ongelmissa kamppaileva Etelä-Italia osoittaa, että EU:n rakennerahastot eivät toimi. Hänen mielestään Brexit antaa ”loistavan mahdollisuuden korjata EU-budjetin vinoutumia”.

Euroopan alueiden komitean ensimmäinen varapuheenjohtaja Markku Markkula huomautti vastauksessaan Torvaldsille, että budjettileikkaukset veisivät rakennerahastotuet ensimmäiseksi rikkaammilta jäsenvaltiolta, myös Suomelta.

–Tämä olisi monille suomalaisille toimijoille suuri menetys: koheesiopolitiikka on EU:n merkittävin investointiväline, jonka kautta paitsi kavennetaan alueiden välisiä eroja myös tuetaan ilmasto- ja ympäristötoimia, tutkimusta ja innovointia sekä rajat ylittäviä eurooppalaisia liikennehankkeita, Markkula sanoi.

Hän toteaa, että "muslimien on elettävä meidän kanssamme, ei meidän ohellamme tai meitä vastaan", hän muotoilee. Lause "islam kuuluu Saksaan" nousee ajoittain keskusteluun maan politiikassa ja herättää aina kiistelyä. Lauseen nosti julkiseen keskusteluun ensimmäisenä kristillis-demokraattien veternaaipoliitikko Wolfgang Schäuble vuonna 2006 ja saman totesi liittopresidentti Christian Wulff 2010. Liittokansleri Angela Merkel on ollut samoilla linjoilla. -Näkökulma: Saksan ulkoministeri lausuu maltillisesti sen; miten lähes koko Euurooppa ajattelee islamista. - KimsBlog


 

 

Saksan ulkoministeri kohautti: "Islam ei kuulu

Saksaan"

 

Saksassa on kauan käyty keskustelua, missä määrin muslimien maahanmuutto voi muuttaa saksalaista yhteiskuntaa.

 

Ulkomaat
Sisäministeri Horst Seehofer
Sisäministeri Horst SeehoferSven Simon AOP
 

Saksassa on noussut kohu maan uuden sisäministerin muslimeja koskevasta lausunnosta

 

Vasta muutaman päivän sisäministerinä toiminut Horst Seehofer sanoi Bild-lehden haastattelussa(siirryt toiseen palveluun), ettei islam hänen mielestään kuulu Saksaan.

Saksa on hänen mielestään kristillinen yhteiskunta, mihin kuuluvat sunnuntain vietto vapaapäivänä sekä kirkolliset pyhäpäivät, kuten pääsiäinen, helluntai ja joulu.

Kristillis-sosiaalista unionia (CSU) edustava Seehofer täsmentää, että muslimit voivat kyllä pysyä maassa.

– Meillä [Saksassa] asuvat muslimit kuuluvat luonnollisesti Saksaan, hän toteaa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että saksalaisten pitäisi "vääränlaisen huomioonottamisen takia luopua tavoistaan ja traditioistaan".

Seehofer haluaa edesauttaa muslimien sopeutumista saksalaiseen yhteiskuntaan keskinäisen vuorovaikutuksen kautta. Hän pitää tärkeänä, että muslimien maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista keskustellaan muslimijärjestöjen kanssa.

 


 

EU-komissio hakee mallia, jossa tuen saantiin vaikuttaisi se, noudattaako unionin jäsenmaa demokratian perusperiaatteita. Tarkoitus on siis olla mainitsematta Puolan – tai minkään muunkaan maan – nimeä.

 

 
 
Pääkirjoitus    |   Pääkirjoitus
 

Puolalla outo perustelu

 

EU:n perusperiaatteita rikkova Puola haluaa toisten rahaa omilla ehdoillaan ja vetoaa tätä oikeuttaan puolustaessaan EU:n perusperiaatteisiin.

 
YKSI EU:n ongelmista seuraavia monivuotisia rahoituskehyksiä sommiteltaessa ovat keskisen Itä-Euroopan maat. Ne ovat nettosaajia ja haluavat säilyttää asemansa senkin jälkeen, kun nettomaksaja Britannia poistuu ja EU-budjettiin tulee kolo.


Asiaa pohditaan perjantaina EU-maiden johtajien kokouksessa. Huolta aiheuttavat erityisesti Unkari ja Puola. Maiden nykyiset hallitukset hakevat kannatusta nostattamalla kansalaisia EU:ta ja unionin voimavaltioita vastaan. Molemmat maat saavat unionin budjetista runsaasti tukia. Puolan koheesiotuki on suurempi kuin millään muulla EU-maalla.


Puolan EU-ministeri Konrad Szymanski kertoi perjantain kokouksen alla Brysselissä, että tällaiset kytkennät ovat väärin, koska ne puuttuvat jäsenmaiden ­sisäisiin asioihin enemmän kuin EU:n ­perussopimuksessa on sovittu. Puolan perustelu on absurdi: EU:n perusperiaatteita rikkova haluaa toisten rahaa omilla ehdoillaan ja vetoaa tätä oikeuttaan puolustaessaan EU:n perusperiaatteisiin.
 
 


 
 
Katalonien itsenäisyyttä vastustava mielenosoitus EU-parlamentin edustalla lokakuussa Strasbourgissa. LEHTIKUVA / AFP PHOTO Patrick Hertzog.
 
 
 

Riita Kataloniasta repii liberaaliryhmää EU-

parlamentissa

 

 

Euroopan liberaalidemokraattien liiton ALDE-ryhmää repii hajalle riitely Katalonian kysymyksestä.

 

Euroopan johtajat tukevat Espanjaa Katalonian separatisteja vastaan, mutta kysymys jakaa Politico-lehden mukaan voimakkaasti Euroopan liberaalidemokraattien liiton ALDE-ryhmää.

Viime viikkoina keskustelu Kataloniasta on lehden mukaan johtanut ryhmän parlamentaarikoiden välisiin äänekkäisiin riitoihin sisäisissä kokouksissa, ilkeämielisiin sähköposteihin ja loikkaushuhuihin.

Riidan keskushenkilöinä ovat katalonialainen Ramon Tremosa ja espanjalainen Enrique Calvet Chambo. Tremosa kannattaa Katalonian itsenäisyyttä, kun taas Calvet Chambon puolustaa Espanjan yhtenäisyyttä-

Calvet Chambo on muun muassa sättinyt Tremosaa Politicon näkemissä sisäisissä sähköposteissa epälojaaliudesta ALDE-ryhmää kohtaan.

Virolaisen Kaja Kallaksen mukaan nämä riidan osapuolet tuovat jatkuvasti keskinäiset ongelmansa ryhmän kokouksiin. Hänen mukaansa he ovat jopa kerran kieltäytyneet istumasta samassa huoneessa.

ALDE-ryhmän johtajalla, Belgian entisellä pääministerillä Guy Verhofstadilla näyttääkin Politiconin mukaan olevan entistä haasteellisempaa pitää hajanainen laumansa kurissa. Itse hän on asettunut ryhmän seitsemän Espanjan yhtenäisyyttä kannattavan espanjalaisjäsenen puolelle.

Suomesta ALDE-ryhmään kuuluvat keskustan ja RKP:n europarlamentaarikot. Ryhmä on parlamentin neljänneksi suurin, ja siinä on 68 jäsentä.

 


 


 
 
 
 
 

Eurokriisin todellinen perintö on

polarisaatio, ei populismi

 

 

TIMO MIETTINEN - Ulkopolitiikka-lehti

Kirjoittaja on yliopistotutkija, joka johtaa Between Law and Politics -tutkimushanketta Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkostossa.


 

 

Vuotta 2017 ei tulla muistamaan kansallismielisen oikeistopopulismin läpimur­rosta, kirjoittaa Timo Miettinen.

 

 

 

Vaalivuotta 2017 on odotettu Euroopassa kauhunsekaisin tuntein. Brexitin ja Trumpin jälkeen oikeistopopulismin odotettiin tekevän varsinaisen läpimurtonsa Hollannin, Ranskan ja Saksan vaaleissa. Geert Wildersin kansallismielinen Vapauspuolue ja Marine Le PeninKansallinen rintama ovat nostaneet kannatustaan.

 

Eurokriisistä alkanut oikeistopopulismin läpimurto näyttää kuitenkin jäävän puolitiehen. Wildersin alku­vuoden huima gallup-suosio ei realisoitunut maaliskuun vaaleissa eikä Marine Le Pen noussut Ranskan presidentiksi.

Suomi ei ole jäänyt kehityk­sestä osattomaksi. Kuntavaaleissa perussuomalaiset palasi vajaan yhdeksän prosentin kannatuk­sellaan jälleen pienten tai keski­suurten puolueiden joukkoon.

Vaikka populismi on monimutkainen ilmiö, yksi johtopäätös on kuitenkin selvä: vuotta 2017 ei tulla muistamaan kansallismielisen oikeistopopulismin läpimur­rosta.

 

Keskittyminen populismin nousuun on peittänyt alleen paljon merkittävämmän kehityskulun: eurooppalaisen puoluekentän hajautumisen. Eurokriisin todellinen perintö on yhä pirstaleisempi puolue­kartta, jossa koalitioita muo­dostetaan uusin periaattein.

Kyse ei ole satunnaisesta ilmiöstä. Politiikan tutkimuk­sessa on jo pitkään tiedetty talouskriisien voimistavan erityisesti äärioikeiston kanna­tusta. Saksan 1930-luvun lama ja tätä seurannut kansallissosialismin nousu ovat tästä kenties tunnetuin esimerkki.

 

Viime vuosina tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota myös talouskriisin ja polari­saation suhteeseen. Brittiläi­sen CEPR-verkoston tutkijat Manuel FunkeMoritz Schu­larick ja Christoph Trebesch ovat analysoineet 800 län­simaista vaalia viimeisen 150 vuoden ajalta ja verranneet tuloksia talouskriiseihin. Johto­päätös on, että oikeistopopulis­min nousu on vain yksi juonne talouskriisejä seuraavassa puoluekentän jakautumisessa.

Tutkijoiden mukaan talous­kriisit vaikeuttavat poliittista päätöksentekoa kahdella tavalla. Yhtäältä puoluekentän hajautuessa puolueet joutuvat muodostamaan usein laajoja koalitioita yli perinteisten jakolinjojen. Hallitseminen on vaikeampaa ja yhteistyötä joudutaan miettimään tapaus­kohtaisesti. Suomen vuosien 2011–2015 sixpack-hallitus on tästä hyvä esimerkki.

 

Toinen vaikeus liittyy poliittisen toimintaympäristön muuttumiseen. Yhteiskunnalli­set olosuhteet ovat tyypillisesti epävakaampia talouskriisin jälkeen. Julkisen sektorin leik­kaukset tai työmarkkinakiistat johtavat jännitteisiin ja halli­tusten nopeaan vaihtumiseen. Kreikan poliittinen tilanne talouskriisin jälkeen ilmentää hyvin tätä kehitystä.

Vaikka monet valtapuolueet ovat menettäneet kannatus­taan eurokriisin jälkeen, erityi­sen heikoilla ovat Euroopassa olleet perinteisesti sosiaalidemokraattiset puolueet kuten Kreikan Pasok, Hollannin työväenpuolue ja Ranskan sosialistinen puolue. Britannian Labour rakoilee sisäisten krii­siensä vuoksi ja sen odotetaan kärsivän merkittävän tappion kesäkuun yllätysvaaleissa.

Työväenpuolueet näyttävät menettävän kannattajiaan kahteen eri suuntaan. Nuo­ret ja kaupunkilaiset siirtyvät liberaalien tai vasemmisto­laisten ehdokkaiden taakse. Jälkimmäisiä edustavat esi­merkiksi Hollannin Vihreän vasemmiston Jesse Klaver ja Alistumaton Ranska -puo­lueen Jean-Luc Mélenchon. Rakennemuutoksista kärsi­vien teollisuuspaikkakuntien työläiset siirtyvät puolestaan tukemaan äärioikeiston ehdokkaita.

 

Polarisaatiolla voi olla suuria vaikutuksia Eurooppa-politiikkaan

 

Politiikan ailahtelevuus ja hallitusten heikko toiminta­kyky merkitsevät ennen kaik­kea epävarmuutta Euroopan unionille, kun merkittävimpiä päätöksiä siirretään jatkuvasti eteenpäin. Yleisesti myönne­tään, että brexit-neuvottelut tai EU-komission hahmot­telema talous- ja rahaliiton kehittäminen aidon poliittisen unionin suuntaan voivat toden teolla alkaa vasta Ranskan ja Saksan vaalien jälkeen, jos sittenkään.

 

Laajapohjaiset koalitiot ovat harvoin yksimielisiä EU-politiikasta. EU-yhteis­työtä ei välttämättä haas­teta, mutta sitä ei haluta syventääkään. Esimerkiksi kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten hallituksen tapauksessa lopputuloksena on ollut eräänlainen passii­visuus. Unionista ei haluta eroon, mutta uusiin politiikka-alueisiin, kuten yhteiseen pakolaispolitiikkaan tai EMU:n kehittämiseen, suhtaudutaan penseästi.

 

Kolmas vaihtoehto ovat tietenkin muodikkaat »exitit» eli EU-erot. Britannian kansanäänestys EU-jäsenyydestä oli ollut konservatiivipuolueen tie­tyn siiven agendalla jo pitkään. David Cameron olisi tuskin luvannut brexit-äänestystä, ellei itsenäisyyspuolue Ukipin kannatus olisi noussut.

Tämän vaihtoehdon kan­nalta onkin olennaista, missä määrin suuret puolueet omak­suvat EU-kriittisten liikkei­den teemoja. Mark Rutten VVD-puolueen torjuntavoitto Hollannin vaaleissa perustui osittain tähän strategiaan, jossa maahanmuuttokriittiset teemat pyrittiin integroimaan salonkikelpoisesti liberaaliin talousohjelmaan.

 

Eurooppalaisen politiikan keskeisiä kysymyksiä onkin, millaiseksi poliittisen keskustan identiteetti tulevaisuudessa muodostuu. Suuri kysymys on, kestääkö talous- ja arvo­liberalismin liitto ja millaisen roolin EU saa globalisaation hallinnassa.Suuri kysymys on, kestääkö talous- ja arvo­liberalismin liitto ja millaisen roolin EU saa globalisaation hallinnassa. Kuten Ranskan vaalit osoittivat, flirttailu eurojärjestelmän romuttamisella ei ole enää poliittisen äärilaidan yksinoikeus.

Kirjoittaja on yliopistotutkija, joka johtaa Between Law and Politics -tutkimushanketta Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkostossa.