Salzburgissa tällä viikolla järjestetyssä EU-huippukokouksessa neuvottelut päätyivät umpikujaan. Pääministeri Theresa Mayn konservatiivit pitävät oman puoluekokouksensa runsaan viikon kuluttua. Sitä pidetään todellisena testinä Mayn brexit-politiikalle.


 

 

Britannian työväenpuolue voi keikuttaa

brexit-venettä: harkitsee kantaansa uudesta

kansanäänestyksestä

 

Britannian pääoppositiopuolueen tuki olisi tärkeä voitto uutta äänestystä ajavalle kampanjalle.

 

Brexit
Brexitin vastainen mielenosoitus Lontoossa kesäkuussa 2018.
Brexitin vastainen mielenosoitus Lontoossa kesäkuussa.EPA
 

Britannian työväenpuolue pohtii kantaansa uuteen kansanäänestykseen Britannian EU-jäsenyydestä tänään 23.9. sunnuntaina alkavassa puoluekokouksessa.

 

Yli sata jäsentä on lähettänyt tänään alkavalle kokoukselle aloitteen, jossa vaaditaan uutta Brexit-kansanäänestystä, kertoo Britannian yleisradioyhtiö BBC.(siirryt toiseen palveluun)

Työväenpuolue on tähän asti sanonut kunnioittavansa vuoden 2016 kansanäänestyksen tulosta, mutta takkuilevat EU-eroneuvottelut ovat saaneet monet harkitsemaan kantaansa.

Puoluejohtaja Jeremy Corbyn on sanonut sanomalehti Sunday Mirrorille(siirryt toiseen palveluun), että jos puolue päättää tukea uutta kansanäänestystä, hän ei vastusta esitystä.

 

Kampanja uuden äänestyksen puolesta vahvistumassa

Corbyn kertoi kantansa sen jälkeen, kun lehtien järjestämässä kyselyssä jopa 86 prosenttia puoleen jäsenistä sanoi kannattavansa uuden kansanäänestyksen järjestämistä.

Työväenpuolue on Britannian pääoppositiopuolue. Sen tuki merkitsisi tärkeää voittoa kampanjalle uuden äänestyksen puolesta.

Käytännössä kyse olisi äänestyksestä EU-eron ehtoja koskevasta sopimuksesta.

Britannian on määrä erota EU:sta maaliskuusta, mutta neuvottelut eron ehdoista ovat yhä kesken. Eniten hiertää kysymys Irlannin ja Pohjois-Irlannin välisestä rajasta ja siitä, miten vältyttäisiin siellä tehtäviltä rajatarkastuksilta.

 


 

EU-maiden johtajat ilmoittivat Britannian pääministeri Theresa Maylle, ettei hänen Chequers-suunnitelmansa kelpaa EU-eron ehdoille. May syyttikin unionia tuoreeltaan neuvottelujen ajamisesta umpikujaan.

 

Donald Tusk. LEHTIKUVA / AFP

Donald Tusk: Britannian pääministeri tiesi

EU:n vastustuksesta

 

 

Theresa Mayn arvioidaan pyrkivän maanantaina hakemaan uutta suunnitelmaa Brexitin toteuttamiseksi.

Itävallan Salzburgissa torstaina käydyt Brexit-neuvottelut eivät vieneet tilannetta eteenpäin

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tuskin mukaan May kuitenkin tiesi ongelmakohdat viikkoja etukäteen ja lähestyi neuvotteluja liian kovalla linjalla, kertoo Politico.

 

”Tutkimme Chequersin ehdotukset kaikella vakavuudella. Analyysimme tulokset ovat olleet jokaista yksityiskohtaa myöten tiedossa Britannian puolella jo monien viikkojen ajan”, Tusk sanoo.

 

May esitti neuvotteluja edeltävässä haastattelussaan Die Welt -lehdessä sekä Saltzburgissa antamassaan tiedotteessa tiukan linjan. Toista kansanäänestystä EU-erosta ei Britanniassa tultaisi järjestämään ja Chequers olisi ainoa vaihtoehto.

Tuskin mukaan EU-mailla ei ollut muuta vaihtoehtoa vastata Britannian taipumattomuuteen, kuin antaa tukensa EU:n pääneuvottelija Michael Barnierille ja korostaa pitävänsä kiinni yhden markkina-alueen yhtenäisyydestä ja Irlannin kovan rajan välttämiselle.

 

”Ymmärtäen neuvottelujen logiikan, olen edelleen vakuuttunut että kaikille hyvä kompromissi on edelleen mahdollinen”, Tusk arvioi.

Theresa May tulee Politicon mukaan seuraavaksi tapaamaan maanantaina ministerinsä ja vaatimaan B-vaihtoehtoa EU-eron toteuttamiseksi. Paineet kohdistuvat kuitenkin vahvasti myös pääministeriin itseensä ja häntä uskotaan painostettavan vaihtamaan Brexit-neuvonantajansa.

 


 

EU-johtajilla on käsissään suurempia kysymyksiä kuin Brexit, minkä vuoksi he ovat ulkoistaneet neuvottelut Barnierille, virkamies sanoo. Ainoa särö, joka EU:n muuten yhtenäiseen rintamaan Salzburgissa syntyi, kun Puola vaati EU:ta asettumaan Britannian kannalle.

 

Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Britannian pääministeri Theresa May Itävallan Salzburgissa. GEORG HOCHMUTH / APA / AFP) / - LEHTIKUVA / AFP

Brexit-neuvottelut ottivat takapakkia –

”Theresa May teki kaksi virhettä”

 

 

Puola teki Salzburgissa halkeaman EU:n yhtenäiseen Brexit-rintamaan.

EU27-maiden johtajat ja Britannian pääministeri Theresa May eivät torstaina edenneet Brexit-neuvotteluissa Itävallan Salzburgissa. Etukäteen kokoukselta odotettiin paljon, mutta lopputulos oli, että osapuolet ovat kauempana toisistaan kuin ennen kokousta.

EU-maiden johtajat ilmoittivat Maylle, että unioni ei hyväksy hänen Chequers-suunnitelmaansa EU-eron ehdoille. Chequers-suunnitelma – nimetty pääministerin kesämökin mukaan – tarkoittaisi, että Britannia pysyy EU:n sisämarkkinoilla tavaroiden osalta mutta ei palvelujen.

 

EU ei myöskään ole tyytyväinen Britannian ehdotuksiin siitä, miten Irlannin rajakysymys ratkaistaan. EU on ehdottanut, että Pohjois-Irlanti pysyy EU:n sisämarkkinoilla Brexitistä huolimatta. Britannia ei hyväksy tätä, mutta ei ole esittänyt omaa ratkaisuaan tilalle.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron käytti Brexitin kannattajista kovaa kieltä.

– He ovat valehtelijoita, jotka lähtivät karkuun, jotta heidän ei tarvitsisi kantaa vastuuta, Macron sanoi Guardianin mukaan.

EU-komissiosta todettiin, että he olivat valmiita tekemään myönnytyksiä Britannialle, mutta pettyivät Britannian joustamattomaan linjaan.

– Olimme niin valmiita auttamaan, sanoi nimettömänä pysyttelevä komission korkea-arvoinen virkamies.

Hänen lausuntonsa julkaisi brittiläisen ITV-kanavan toimittaja Robert Preston Twitter-tilillään.

May teki kaksi virhearviota, virkamies sanoo.

Ensinnäkin May oli liian aggressiivinen, kun hän julkaisi omat vaatimuksensa Die Welt -lehdessä. Sama aggressiivisuus jatkui Salzburgissa.

Toiseksi May oli naiivi kuvitellessaan, että hän voisi vedota EU27-johtajiin ja ohittaa Jean-Claude Junckerin(EU-komission puheenjohtaja), Michel Barnierin (EU:n Brexit-neuvottelija) ja Donald Tuskin (Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja). 

 

Robert Peston
 
@Peston
 
 

The view from inside the EU commission about how @theresa_may made enemies of them at Salzburg when they say they wanted to be friends. Obviously take with pinch of salt, but what is important is that her attempt to sidetrack @MichelBarnier seems to have comprehensively failed

 


 

Khanin mukaan Theresa Mayn konservatiivihallitus on ollut kykenemätön neuvottelemaan EU-erolle Britannian kannalta edullisia ehtoja, joten riskinä on lähtö EU:sta ilman sopimusta tai erittäin huonoilla ehdoilla.

 

EU-eroa vastustavia mielenosoittajia Lontoossa. DANIEL LEAL-OLIVAS / AFP / LEHTIKUVA

Lontoon pormestari: Brexitistä tarvitaan uusi

äänestys

 

Sadiq Khanin mielestä lopullisesta Brexit-sopimuksesta pitäisi järjestää uusi kansanäänestys, kun vaihtoehdot ovat selvillä.

 

Britannian työväenpuoluetta edustava Lontoon pormestari Sadiq Khan kirjoittaa The Guardianinmielipidekirjoituksessaan tukevansa uuden Brexit-äänestyksen järjestämistä, kun eron ehdot ovat selvillä.

 

Britanniassa EU:n tukijat ovat myös ennen vaatineet uutta äänestystä lopullisista eroehdoista, mutta vaatimuksiin ovat ennen Khania yhtyneet vain harvat konservatiivien tai työväenpuolueen johtavat poliitikot.

Khanin mukaan ei ole salaisuus, että hän kampanjoi kesän 2016 Brexit-äänestyksessä EU:ssa pysymisen puolesta.

 

– Brittiläisten tahto oli kuitenkin lähteä. Kunnoitan sitä ja olen pyrkinyt tekemään parhaani, jotta vaikeasta tilanteesta tehtäisiin paras mahdollinen. Siksi olen kansanäänestyksen jälkeen tukenut hallitusta, kun se on neuvotellut eron ehtoja. Siksi olen – useista erimielisyyksistämme huolimatta – työskennellyt tiiviisti Brexit-ministerin ja muiden hallituksen jäsenten kanssa saavuttaaksemme parhaan mahdollisen sopimuksen, Khan sanoo.

Khanin mukaan hänen huolensa hallituksen ”kaaottisesta” lähestymistavasta neuvotteluita kohtaan on kuitenkin kasvanut. Pormestarin mukaan riskinä on, että Brexit aiheuttaa mittavaa vahinkoa Lontoolle ja koko Isolle-Britannialle. Khan viittaa tutkimukseen, jonka mukaan Britannia menettäisi jopa 500 000 työpaikkaa, jos se lähtee EU:sta kokonaan ilman erosopimusta.

 

– Ikävä totuus on, että Theresa May ei ole saanut neuvoteltua yhteistä linjaa edes puolueensa sisällä – saati sitten EU:n kanssa.

Khanin mukaan nyt pöydällä olevat EU-eron vaihtoehdot ovat kaukana siitä, mitä Brexitin puolesta kampanjoineet lupasivat kaksi vuotta sitten.

– Tarkan harkinnan myötä olen päättänyt, että ihmisten tulisi saada sanoa viimeinen sana. Se tarkoittaa kansanäänestystä erosopimuksesta, erosta ilman sitä ja mahdollisuudesta jatkaa Euroopan unionin jäsenenä.

– Pormestarina en tekisi työtäni lontoolaisten puolesta, jos en sanoisi nyt, että on aika ajatella uudelleen, miten teemme tämän tärkeän päätöksen. En usko, että ihmiset haluavat saada huonon sopimuksen tai jäädä kokonaan ilman sopimusta. Se ei ollut vaihtoehtona tarjolla edellisen Brexit-äänestyksen aikaan.

 


 

Esimerkiksi Juncker ja hänen edeltäjänsä, portugalilainen José Manuel Durão Barroso ovat molemmat toimineet myös maidensa pääministereinä. Samalla saksalaisen Weberin valinta rikkoisi kaavan, jonka mukaan EU-komission puheenjohtaja ei tule suuresta jäsenmaasta.

 

Spekulaatiot EU-komission seuraavasta puheenjohtajasta käyvät kuumina. LEHTIKUVA / TIMO JAAKONAHO

Heistä puhutaan EU-komission johtajakilvassa

 

EPP valitsee Helsingin puoluekokouksessaan ehdokkaan, jota se esittää komission johtoon.

 

Kokoomuksen europuolue Euroopan kansanpuolue (EPP) on gallup-mittausten mukaan matkalla kohti vaalivoittoa ensi kevään europarlamenttivaaleissa. EPP asettaa muiden suurten eurooppapuolueiden tavoin eurovaaleihin kärkiehdokkaan (spitzenkandidat), jota se esittää EU-komission johtoon, jos ryhmä voittaa vaalit. Nykyinen komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker nousi tehtävään juuri EPP:n kärkiehdokkaana, kun puolue oli suurin vuoden 2014 eurovaalieissa.

EPP:n kärkiehdokas on silti erittäin vahvoilla komission johtoon, jos EPP voittaa jälleen eurovaalit, kuten nykyiset gallup-luvat ennustavat. Vaikka EPP:n kannatus on laskenut kuluneen eurovaalikauden aikana, on ero toiseksi suurimpaan Euroopan sosialidemokraattien ryhmään huomattava.

EPP valitsee kärkiehdokkaansa puoluekokouksessaan, joka järjestetään Helsingissä marraskuussa. Alla käydään läpi kärkiehdokaskeskustelussa esillä olevia nimiä.

 

Manfred Weber, Saksa (Christlich-Soziale Union)

EPP:n europarlamenttiryhmää johtava Manfred Weber kertoi kiinostuksestaan kärkiehdokkuutta kohtaan viime viikolla ja on toistaiseksi ainoa, joka on virallisesti ilmoittanut tavoittelevansa tehtävää. Weber, 46, on toiminut EPP-ryhmän puheenjohtajana vuodesta 2014 lähtien. Hänet valittiin EU-parlamenttiin vuoden 2004 vaaleissa.

Weberin heikkoutena pidetään sitä, että hänen poliittinen kokemuksensa on periäisin lähes pelkästään Euroopan parlamentista. Weber ei esimerkiksi ole toiminut ministerinä tai istunut Saksan parlamentissa, vaan hänet valittiin EU-parlamenttiin suoraan Baijerin osavaltioparlamentista. EU-komission puheenjohtajilla on perinteisesti ollut korkean tason poliittista kokemusta myös kotimaastaan. 

Weberin mahdollisuuksia heikentäisi huomattavasti, jos Saksan keskuspankin johtaja Jens Weidmann tulisi valituksi Euroopan keskuspankin johtoon. Tehtävää nykyisin hoitavan Mario Draghin kausi loppuu lokakuussa ja Weidemannia pidettiin pitkään hänen todennäköisimpänä seuraajana. Muut jäsenmaat tuskin hyväksyisivät kahden korkean tason EU-viran menemistä Saksaan.

Weberin on kerrottu saaneen liittokansleri Angela Merkelin tuen ehdokkuudelleen. Saksan sisällä Merkel ja Weber edustavat eri puolueita, jotka ovat läheisessä liittolaissuhteessa. Kun Merkel johtaa Saksan kristillisdemokraattista puoluetta (CDU), on Weber vain Baijerin osavaltiossa toimivan kristillissosiaalisen puolueen (CSU) varapuheenjohtaja. Weberin CSU on Merkelin CDU:ta konservatiivisempi ja maahanmuuttokriittisempi, eikä puolueiden välinen hallitusyhteistyö ole sujunut ilman säröjä.

 

Alexander Stubb, Suomi (Kokoomus)

Entinen Suomen pääministeri ja nykyinen Euroopan investointipankin pääjohtaja Alexander Stubb, 50, on yksi EPP:n kärkiehdokaskisan vahvoista nimistä, jos hän päättää lähteä ehdolle. Stubb ei ole vielä kertonut päätöstään, vaan harkitsee ehdokkuutta.

Stubbin vahvuutena pidetään muun muassa kielitaitoa ja pääministerikokemusta. Moniin kansallisiin poliitikkoihin verrattuna Stubb on poikkeuksellisen tunnettu ja hyvin verkostoitunut myös Brysselissä sekä EPP:n sisällä. Arvopohjaltaan Stubb on huomattavasti Weberiä liberaalimpi, mikä voi vaikeuttaa tuen saamista EPP:n konservatiivilaidan puolueilta.

Toisaalta Stubb voisi olla hyväksyttävämpi vaihtoehto Euroopan parlamentin muille ryhmille. EPP ei tule saamaan tulevissa vaaleissa omaa enemmistöä Euroopan parlamenttiin, vaan sen kärkiehdokkaan pitää kerätä taakseen parlamentin enemmistön tuki, jos tämä mielii EU-komission johtoon. Stubb voisi olla liberaaliryhmä ALDE:lle ja  sosialidemokraateille Weberiä mieluisampi vaihtoehto.

Kuten myös Weberin kohdalla, Stubbin mahdollisuudet heikentyisivät huomattavasti, jos suomalainen tulisi valituksi Euroopan keskuspankin johtoon. Tehtävään on spekuloitu muun muassa Erkki Liikasta ja Olli Rehniä. Stubb voikin pantata mahdollista ehdokasilmoitustaan, kunnes EKP:n johtajavalinta ratkeaa.

 

Peter Altmaier, Saksa (Christlich-Demokratische Union)

Angela Merkelin luotettuna pidetty Peter Altmaier olisi vakaa ja turvallinen valinta EPP:n kärkiehdokkaaksi ja EU-komission johtoon. Nykyisin Saksan talous- ja energiaministerinä toimivaa Altmeieria kehutaan yhteistyökykyiseksi ja kokeeneksi. Hän on istunut Saksan liittopäivillä vuodesta 1994 ja hoitanut useita ministerintehtäviä.

Altmeierin mahdollisuuksia heikentää Weberin vahva asema ja toisaalta Merkelin heikentynyt asema. Liittokanslerin on arvioitu tarvitsevan Altmeieria Saksassa. Toisaalta Merkelin ja Altmeierin liian läheinen yhteistyösuhde voisi herättää epäluuloja muualla Euroopassa. Altmeier ei myöskään itse ole aktiivisesti pyrkinyt tehtävään, vaan olisi nojannut ehdokkuudessaan erityisesti Merkelin tukeen.

Todennäköisesti Weberin lähtö kisaan rajaa Altmeierin siitä ulos.

 

Michel Barnier, Ranska (Les Républicains)

Ranskalainen EU-komission Brexit-pääneuvottelija ja ex-ministeri Michel Barnier hävisi kärkiehdokaskisan Jean-Claude Junckerille viime vaalien alla. Hän oli pitkään ennakkosuosikki tehtävään vuoden 2019 vaaleihin.

Brexit-aikataulun lipsuessa suunnitellusta on kuitenkin lähes mahdotonta, että Barnier pystyisi hoitamaan tehtävää sekä samanaikaisesti kampanjoimaan EPP:n kärkiehdokkaana. Barnierin asemaa vaikeuttaa myös EPP:n ranskalaisen jäsenpuolueen Les Républicainsin heikentynyt asema, eikä tämän ehdokkuutta enää pidetä varmana. Ehdolle lähtiessään Barnier olisi kuitenkin vahva haastaja Weberille ja muille EU-komission johtoon mieliville.

 

Christine Lagarde, Ranska (Les Républicains)

Ranskan entinen valtiovarainministeri ja nykyinen Maailman valuuttarahaston IMF:n johtaja Christine Lagarde on vahvin naisehdokas EPP:n kärkiehdokkaaksi. Lagardea kehutaan kokeneeksi ja vakaaksi ja hänet tunnetaan hyvin myös Brysselin ulkopuolella. Barnierin tavoin myös Lagarden mahdollisuuksia heikentää ranskan keskusta-oikeiston ahdinko Emmanuel Macron En Marche -puolueen paineen alla.

 

Muut ehdokkaat

Irlannin entinen pitkäaikainen pääministeri Enda Kenny täyttäisi suurimman osan EU-komission puheenjohtajalle ja EPP:n kärkiehdokkaalle asetetuista odotuksista, mutta ei ole osoittanut kiinnostusta tehtävään. Ajoittain spekulaatioissa esiintynyt Liettuan presidentti Dalia Grybauskaitė on kisasta ulkona, sillä EPP päätti, että sen kärkiehdokkaksi voidaan valita vain EPP:n kansallisen jäsenpuolueen henkilöjäsen. Grybauskaitė erosi Liettuassa vallalla olevan käytännön mukaisesta puolueestaan ja siirtyi sitoutumattomaksi tullessaan valituksi. Euroopan parlamentin puhemies Antonio Tajani ja Saksan puolustusministeri Ursula von der Leyen ovat mahdollisia, mutta epätodennäköisiä ehdokkaita.

 


 

Ensi vuonna pidetään Euroopan parlamentin vaalit. Juncker haluaa, että myös näissä vaaleissa poliittiset ryhmät asettavat kärkiehdokkaan. Näin tapahtui viime vaaleissa, jolloin suurimman poliittisen ryhmän kärkiehdokkaasta tuli myös komission puheenjohtaja. Junckerin mielestä eurooppalaisen demokratian kannalta olisi tärkeää myös se, että poliittisilla ryhmillä olisi ylikansalliset vaalilistat. ”Toivon, että nämä ovat käytössä viimeistään vuoden 2024 Euroopan parlamentin vaaleissa.”


  

EU:n ykköspomo: euron haastettava dollari

 

   

EU:n ykköspomo: euron haastettava dollari
KUVA: MALTON DIBRA

Eurosta pitää tehdä globaali valuutta, sanoo komission puheenjohtaja linjapuheessaan.

 
 

Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker haluaa tehdä eurosta globaalin valuutan

 

"Meidän täytyy tehdä enemmän, jotta valuuttamme voisi palvella paremmin kansainvälisellä näyttämöllä", Juncker sanoi. Juncker piti Strasbourgissa Ranskassa vuotuisen Euroopan unionin tila -puheensa.

Juncker pitää huolestuttavana, että valtaosa Euroopan energiakaupasta käydään dollareissa.

"On absurdia, että Eurooppa maksaa 80 prosenttia energiatuonnista - mikä on arvoltaan yli 300 miljardia euroa vuodessa - dollareissa. Kuitenkin Yhdysvalloista tulee vain noin kaksi prosenttia tuontienergiasta."

"On absurdia, että eurooppalaiset yritykset ostavat eurooppalaisia lentokoneita dollareissa eikä euroissa."

Junckerin mukaan komissio tulee antamaan ehdotuksia euron roolin vahvistamiseksi.

 

Kellojen siirtäminen historiaan

Euron lisäksi Juncker puhui päätöksenteon tehostamisesta. Komissio ehdottaakin, että joissakin ulkopolitiikan kysymyksissä luovutaan yksimielisyyden vaatimuksesta ja siirrytään määräenemmistöön.

Ulkopolitiikan tietyt päätökset päätetään vain jäsenmaiden toimesta ja tuolloin vaatimuksena on jäsenmaiden yksimielisyys. Yksikin maa voi estää päätöksen, kuten kävi esimerkiksi viime vuonna Kreikan kieltäytyessä asettaa EU-sanktiot Venezuelalle.

Juncker korosti, että muutos olisi mahdollinen jo nykyisten sopimusten puitteissa.

Juncker haluaa, että sama määräenemmistömenettely ulotetaan myös joihinkin veroasioihin.

 

Lisäksi Juncker kertoi komission ehdotuksesta lisätä yhteistyötä ja investointeja Afrikkaan. Lisäksi Juncker peräänkuulutti päätöksiä maahanmuuttoon liittyvissä ehdotuksissa.

Komissio ehdottaa myös luopumista kellojen siirtelystä.

 


 

– Komission esitys EU:n yhteisen budjettirahoituksen leikkaamiseksi hallituksilta, jotka eivät noudata oikeusvaltioperiaatetta, on tässä työssä erinomainen ja tärkeä esitys, sanoo Sarvamaa, joka on parlamentin pääneuvottelija asiassa.


Kokoomusmepit Sirpa Pietikäinen (oikealla) ja Petri Sarvamaa. LEHTIKUVA / PEKKA SAKKI

Kokoomusmepit: Unkari loukkaa EU:n yhteisiä arvoja

 

Petri Sarvamaan mielestä EU tarvitsee nykyistä parempia keinoja perusarvojensa puolustamiseen.

Euroopan parlamentti katsoo, että Unkarin viimeaikainen kehitys uhkaa loukata vakavasti Euroopan unionista annetun sopimuksen arvoja. Parlamentti on kirjannut lukuisia huolenaiheita keskiviikkona äänestettävään mietintöesitykseen.

 

Kokoomusmepit ovat aikovat äänestää päätöslauselman puolesta.

– Liittyessään Euroopan unioniin jokainen jäsenmaa on sitoutunut yhteisiin arvoihin. Näistä arvoista Unkari on luisunut huolestuttavasti. Se on pyrkinyt rajoittamaan median vapautta, yhdistymisvapautta ja akateemista vapautta tavoilla, joita ei voi hyväksyä, sanoo europarlamentaarikko Henna Virkkunen(kok./EPP).

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok./EPP) mielestä Euroopan unioni nykyistä tarvitsee parempia ja monipuolisempia keinoja perusarvojensa puolustamiseen, sillä uhkia nousee useista eri maista.

 

Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok./EPP) muistuttaa, että Euroopan kansanpuolue EPP on tehnyt töitä ja taistellut eurooppalaisten sisarpuolueidensa kanssa oikeusvaltioperiaatteen, demokratian, moniarvoisuuden, ihmisoikeuksien ja sananvapauden puolesta koko olemassa olonsa ajan muun muassa kommunismia vastaan.

– Tätä työtä perusarvojen puolesta sen on jatkettava myös Unkarin osalta, Pietikäinen painottaa.

 


 

Jos neuvottelut kariutuvat, Britannia ja EU käyvät jatkossa kauppaa Maailman kauppajärjestö WTO:n ehdoilla. Käytännössä se merkitsee uusien tullimuurien kohoamista osapuolten välille. Eräät yritykset ovat jo siirtäneet toimintojaan pois Britanniasta Brexitin vuoksi. Viime viikolla elektroniikkayhtiö Panasonic ilmoitti siirtävänsä Euroopan-pääkonttorinsa Lontoosta Amsterdamiin. Halpalentoyhtiö Easyjet ilmoitti, että sen lentäjät käyttävät jatkossa saksalaisia ja itävaltalaisia lentolupakirjoja britannialaisten sijaan.

 

Britannia äänesti EU-jäsenyydestä kesäkuussa 2016. WIKIMEDIA COMMONS

UBS-pankki: Brexit on jo nyt vienyt

brittitaloudesta kaksi prosenttia

 

Yritykset siirtävät toimintojaan pois Britanniasta Brexitin takia.

Brexit eli Britannian EU-ero vaikuttaa Britannian talouteen jo nyt, vaikka maa eroaa EU:sta vasta ensi maaliskuun lopussa. Näin arvioi sveitsiläispankki UBS.

 

– Britannian bruttokansantuote on jo 2,1 prosenttia pienempi kuin mitä se olisi ilman Brexitiä, sanovat UBS:n ekonomistit Pierre LafourcadeArend Kapteyn ja John Wraith.

Heidän selvityksensä mukaan investoinnit jäävät 4 prosenttia ja kulutus 1,7 prosenttia pienemmiksi. Inflaatio puolestaan on kohonnut 1,5 prosenttia korkeammaksi kuin ilman Brexitiä. Punnan kurssi on 12 prosenttia matalampi.

 

UBS:n ekonomistit päätyivät arvioonsa vertaamalla Britannian talouden kehitystä muihin OECD-maihin.

Britannian talous on kuitenkin kasvanut Brexit-kansanäänestyksen jälkeen. Osittain tämä johtuu maailmantalouden nopeasta kasvusta. Ilman maailmantalouden vetoapua Brexitin vaikutus näkyisi Britanniassa selvemmin, UBS arvioi.

He vertaavat tulostaan myös niihin arvioihin, joita Britanniassa tehtiin ennen Brexit-kansanäänestystä. Talouden kutistuminen 2,1 prosentilla vastaa optimistisia arvioita.

 

– Mutta Britannia ei ole edes eronnut vielä EU:sta.

 

UBS-tutkimuksesta uutisoivat muun muassa Business Insider ja CNBC.

Britannia ja EU neuvottelevat parhaillaan siitä, millä ehdoilla Britannia eroaa ja millä ehdoilla keskinäiset suhteet jatkuvat eron jälkeen. Neuvottelujen takarajaksi on asetettu marraskuun puoliväli, jotta sopimus ehditään hyväksyä EU-maiden parlamenteissa ennen maaliskuun lopun eropäivää.

 


 

Europarlamenttivaalit käydään loppukeväällä 2019. Katainen kertoo uskovansa, että seuraavaan komissioonkin päätyy joitain meppejä, jotka eivät kunnioita liberaalin demokratian kaikkia osa-alueita. Varapuheenjohtaja myöntää luulleensa, että perusarvot olisivat jo niin syvästi juurtuneet eurooppalaiseen yhteiskuntaan, ettei niiden puolustamisesta tarvitsisi edes keskustella.

 

Jyrki Katainen. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

Jyrki Katainen: Minäkin olen epäillyt

järjestelmää

 

EU-komission varapuheenjohtaja ei uskonut, että kukaan haastaisi oikeusvaltiota.

Euroopan komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen (EPP) kertoi Turun Eurooppafoorumin kansalaiskeskustelussa itsekin alkaneensa epäillä EU:n liberaalin ja sääntöperusteisen demokratian ja maailmanjärjestyksen toimivuutta Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin, Kiinan ja Venäjän toimien rinnalla. On syntynyt epäilyksiä Euroopan heikkoudesta, kun liberaalin demokratian vastaiset toimijat näyttäytyvät vahvoina.

 

– Monet ihmiset, minä myös, ovat alkaneet ihmetellä, onko liberaali demokratia ja oikeusvaltio heikko. Jos ei niitä tunnusta, saa tehdä ihan mitä vaan. Me emme saa.

– Siitä huolimatta uskon, että meidän arvovalintamme on parempi. Se on kestävämpi, sillä se haluaa antaa jokaikiselle ihmiselle yhdenvertaiset mahdollisuudet, Jyrki Katainen sanoi EU:n perusarvoja käsitelleessä keskustelussa lauantaina.

Katainen totesi aloituspuheenvuorossaan, että EU:n perusarvojen puolustamisen pitää kummuta äänestäjistä. Varapuheenjohtaja tiivistää perusarvot tarkoittamaan yksinkertaisesti demokratiaa ja vaaleja, oikeusvaltioperiaatetta sekä ihmisoikeuksien jakamattomuutta.

– Euroopan parlamentissa on meppejä, jotka eivät ole liberaaleja demokraatteja. Heidätkin valitsee kansa. Euroopassa on paljon kansalaisia, jotka haluavat äänestää ihmisiä, jotka eivät arvosta ihmisarvojen jakamattomuutta tai liberaalin demokratian perusarvoja. On teistä kiinni, kuinka moni heistä valitaan, Katainen vetosi äänestäjiin.

 

Katainen on huolissaan tiettyjen Euroopan valtioiden kehityskulusta, jossa valtaan päässeet tai valtaan pyrkivät puolueet ajattelevat, että vaalivoiton jälkeen on mahdollista tehdä perusoikeuksien vastaisia päätöksiä. Varapuheenjohtajan mukaan edes 70 prosentin enemmistö eduskunnassa ei anna oikeuksia muuttaa esimerkiksi oikeusjärjestelmää oikeusvaltioperiaatteen vastaiseksi.

 

– Minä ainakin luulin, että homma on taputeltu, ettei oikeusvaltioperiaatetta kukaan selväjärkinen ihminen haasta. Eipäs ollutkaan, Katainen toteaa viitaten kehitykseen esimerkiksi Puolassa ja Unkarissa.

 


 

Näkökulma: Väsynyt, poliittisesti heikentynyt Die Mutti - kansleri Merkel keskittyy nyt Saksan sisäpoliittisten ongelmien ratkomiseen, ja samalla oman ja hallituksensa poliittiseen eloonjäämiseen! - Seuraavaksi odotamme Baijerin osavaltiovaalien tuloksia. Vaaleissa oikeistopopulistisen AfD:n tulos ratkaisee paljon, ja samalla ratkennee myös sisäministeri Seehoferin kohtalo CSU:n politiikassa Baijerissa. Merkelin siirto on nyt tehty! - KimsBlog

 

Manfred Weber. LEHTIKUVA / AFP PHOTO Tolga Akmen

Politico: Manfred Weberillä Angela Merkelin

tuki komission johtoon

 

EPP:n parlamenttijohtajan sanotaan saaneen liittokanslerin ‘siunauksen’.

Politico uutisoi Saksan liittokansleri Angela Merkelin tukevan Manfred Weberiä Euroopan kansanpuolue EPP:n niin sanotuksi Spitzenkandidatiksi, josta tulisi eurovaalien jälkeen Euroopan komission seuraava puheenjohtaja.

 

EPP:n ryhmäjohtajana europarlamentissa toimivan Weberin odotetaan ilmoittavan pyrkimisestään ensi keskiviikkona. Politico siteeraa EPP:n seniorivirkailijoita.

Liittokansleri Merkelin kerrotaan antaneen vihreää valoa Weberille konsultoituaan CDU/CSU:n johtajia ja EPP:n puheenjohtaja Joseph Daulia.

Manfred Weber, 46, on ollut EPP:n ryhmäjohtaja parlamentissa vuodesta 2014. Baijerista tuleva Weber valittiin aikanaan osavaltion nuorimmaksi parlamentaarikoksi 29-vuotiaana.

 


 

ARD:n mukaan EU-komission odotetaan nyt ryhtyvän ajamaan kesäajasta luopumista, ja komissaari Violetta Bulc esittelisi jo huomenna torstaina ehdotuksen aiheesta. Vaikka EU päättää kellojen siirtelyn mahdollisesta lopettamisesta, jäisi jäsenvaltioiden itsensä päätettäväksi, haluavatko ne valita lopullisesti normaaliajan vai kesäajan.


 

 

Saksalaismediat: Yli 80 prosenttia EU:n

kansalaiskyselyyn vastanneista haluaa luopua

kesäajasta

 

Verkkokysely oli historiallisen suosittu. EU-komissio ei ole vielä julkaissut sen tuloksia virallisesti.

 

Talvi- ja kesäaika
Herätyskello sängyn vieressä.
AOP

Valtaosa EU:n kyselyyn vastanneista kansalaisista haluaa lopettaa kellojen kääntelyn kesäajan ja normaaliajan välillä, kirjoittavat saksalaismediat.

 

Yleisradioyhtiö ARD(siirryt toiseen palveluun) ja uutistoimisto dpa(siirryt toiseen palveluun) kertovat, että kyselyyn vastanneista yli 80 prosenttia haluaa lopettaa kesäaikajärjestelyn. Niiden mukaan vastaajista kaksi kolmasosaa on saksalaisia.

EU-komissio ei ole vielä julkaissut virallisesti kyselyn tuloksia. Se on kerrottu, että kyselyyn vastasi 4,6 miljoonaa ihmistä(siirryt toiseen palveluun), mikä tekee siitä EU:n historian suosituimman verkkokyselyn. Aiemmin EU-komission kyselyt ovat keränneet enintään noin puoli miljoonaa vastaajaa, kirjoittaa ARD.

 

Euroopan parlamentissa etenkin suomalaiset mepit ovat ajaneet kesäaikajärjestelystä luopumista.

Asiasta järjestettiin parlamentissa äänestys helmikuussa, mutta suomalaisten kanta hävisi. EU-parlamentti kuitenkin halusi, että komissio ryhtyy selvittämään kesäajan vaikutuksia ja esittää tarvittaessa muutoksia käytäntöön.

Lisää aiheesta:

Tympiikö viisareiden kääntely? EU kysyy kansalaisten mielipiteitä kesäajasta

 


 

Suomi sijoittuu Euroopan keskikastiin avioliiton ulkopuolisten lasten määrässä. Suomessa avioliiton ulkopuolisia lapsia syntyy hieman EU:n keskiarvoa suurempi määrä.

 

Äiti ja vauva Kätilöopiston sairaalassa Helsingissä. LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

EU:ssa lähes puolet lapsista syntyy avion

ulkopuolelle

 

Suomessa luku on hieman EU:n keskiarvoa korkeampi.

Euroopan unionin tilastokeskuksen Eurostatin tilastojen mukaan vuonna 2016 lähes puolet syntyneistä lapsista syntyi avioliiton ulkopuolelle. Vuonna 2016 luku oli 43 prosenttia, kun vuonna 2000 avioliiton ulkopuolisia lapsia oli vain 28 prosenttia kaikista syntyneistä lapsista.

Kahdeksassa EU-maassa syntyi enemmän avioliiton ulkopuolisia lapsia kuin muita lapsia. Eniten niitä oli Ranskassa, jossa 60 prosenttia vauvoista syntyi avion ulkopuolelle.

Yli neljä viidestä lapsesta Kreikassa, Kroatiassa ja Kyproksella taas syntyi avioliitossa oleville vanhemmille.

 

 


 

– EU:n analyysi on täysin väärä. Itä-Euroopan maat tarvitsevat EU:ta turvallisuuspolitiikan takia, Penttilä sanoi. Hänen mielestään olisi fiksua pitää suhteet britteihin kunnossa paitsi vapaakaupan tuoman etujen takia myös EU:n transatlanttisten suhteiden kannalta.

 

Risto E.J. Penttilä. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

 

TE: Risto E.J. Penttilän mielestä EU toimii

tyhmästi brexit-neuvotteluissa

 

Nordic West Officen toimitusjohtajan mielestä EU:n brexit-analyysi on täysin väärä.

– EU on ollut brexit-neuvotteluissa liian tinkimätön, ja se on tyhmää, sanoi Nordic West Officen toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä Talouselämälle.

 

Hänen mukaansa kaoottinen brexit ilman sopimusta ei ole kenenkään etu.

 

EU:n neuvottelijat ovat tyrmänneet Britannian toiveet, että kauppa EU:n ja Britannian välillä voisi jatkua lähes entiseen tapaan myös brexitin jälkeen. EU pelkää, että jos britit saavat erossa liian hyvät ehdot, EU-ero alkaa houkutella myös esimerkiksi Itä-Euroopan maita.

 


 

Euroopan komissio käynnisti joulukuussa Lissabonin sopimuksen artikla seitsemän mukaisen rikkomusmenettelyn ja se katsoo Puolen rikkovan oikeusvaltioperiaatteita.


  

 

Käänne Puolassa: Korkein oikeus pysäytti

tuomareiden työntämisen eläkkeelle

 
Jaa artikkeli:
Luotu: 
3.8.2018 09:53

  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Puolan korkeimman oikeuden presidentti Malgorzata Gersdorf.
 

Puolan korkein oikeus on keskeyttänyt uuden lain toimeenpanon, joka pakottaa maan oikeuslaitoksen vanhempia tuomareita siirtymään eläkkeelle, kertoo Politico-verkkolehti.

 

Samalla Puolan korkein oikeus pyysi EU-tuomioistuinta arvioimaan, rikkooko tuomareiden eläkelaki EU:n sääntöjä. Uusi korkeimman oikeuden tuomareille asetettu eläkeikä siirtäisi 40 prosenttia korkeimman oikeuden tuomareista sekä sen presidentin eläkkeelle.

Puolan presidentti Andrzej Duda pitää korkeimman oikeuden toimintaa sopimattomana. 

EU:n jo 1970-luvulla laatimat rahaliiton varhaiset valmisteluasiakirjat varoittivat jäsenmaita kiirehtimästä yhteiseen rahaan ennen kuin niillä on yhteisvaluutan perustaksi välttämättä vaadittavat järjestelyt, keinot ja poliittinen valmius tulo- ja suhdanne-erojen tasaamiseen jäsenmaiden välillä. Tällaiset keinot puuttuvat yhä, mutta sen sijaan euromailla on yhteinen euro ja sen ”vakauden” varmistamiseksi iso joukko talouspolitiikan sääntöjä ja pakotteita, jotka ovat etenkin kriisivuosina jyrkentäneet eivätkä tasoittaneet tulo- ja suhdanne-eroja eri euromaiden välillä.


  

Kommentti: Italian populismi nousi euron

ongelmista – ja maa on liian suuri EU:n

kovistelulle

 

Julkaistu: 10.6. 8:20  |  Taloussanomat


  

Italian populistihallitus voi kärjistää euroalueen ongelmia. Mutta populismin nousu on euron valuvikojen seuraus eikä syy, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.
Italia ei ole mikä tahansa EU- ja euromaa muiden joukossa. Se on yksi Euroopan unionin EU:n ja euromaiden rahaliiton perustajamaista. Ja se on talouden luvuin mitaten kolmanneksi suurin euromaa.


Nyt Italia on myös ensimmäinen suuri euromaa, jossa on eurokriittinen populistihallitus. Siksi se on nyt myös yksi euroeliitin – euroalueen ja EU:n poliittisten johtajien ja hallintoeliitin – suurimmista päänsäryn aiheista.

Italian vasta valtaan nousseen populistihallituksen juuret ovat viime maaliskuun parlamenttivaaleissa, joissa toistui useissa muissa euromaissa aiemmin nähty ”vallankumous”:

Maan perinteiset valtapuolueet poliittisen värikartan keskivaiheilla kärsivät vaaleissa raskaita tappioita, kun eri syistä tyytymätön kansa antoi äänensä uusille tai vasta eurokriisin vuosina kasvaneille protestipuolueille.

Aivan samoin on aiemmin käynyt useissa vaaleissa esimerkiksi Saksassa, Ranskassa, Hollannissa ja Itävallassa eikä vain alueen kriisimaissa. Myös useissa EU:n itäisissä jäsenmaissa on vallassa Brysselin asteikolla epäsovinnaisia hallituksia.

Italian vaaleissa oli uutta vain se, että maan perinteisen valtakeskiön ulkopuoliset protestipuolueet saivat enemmistön äänistä.

 
Siksi euroeliitillä on nyt kovempi päänsärky kuin pitkään aikaan.

Talous- ja pakolaispolitiikan mutkat suoriksi

Hallitusvastuuseen nouseminen näyttää vaimentaneen niin Viiden tähden liikkeen kuin Liitonkin kärkevimpiä linjauksia. Kumpikaan ei esimerkiksi enää vaadi Italian eroa eurosta tai EU:sta niin kuin oli laita vielä viime vuonna.

Jyrkimmän eurokritiikin ja EU-vastaisuuden vaimentamisesta huolimatta puolueiden yhteiset linjaukset ovat monilta osin ristiriidassa EU:n ja euroalueen määräysten kanssa.

Jos Italia ryhtyy sellaisiin uudistuksiin kuin maan uusi hallitus on hahmotellut, se pyyhkii pölyjä EU:n talouspolitiikan määräyksillä ja pakolaispolitiikan tavoitteilla.

Esimerkiksi hallituksen hahmottelemat mittavat veronalennukset, sosiaaliturvan laajennukset, jo toteen saatettujen eläkeuudistusten perumiset ja muut julkisten menojen lisäykset rikkoisivat EU:n taloussääntöjä.


Italian valtio on ennestään euroalueen absoluuttisesti velkaisin. Sillä on velkaa yli kaksin verroin EU:n taloussääntöjen sallima määrä. Hallituksen aikeet kasvattaisivat velkataakkaa entisestään, ja pian myös alijäämärajat paukkuisivat puhki.

Hallituksen kaavailut pakolaispolitiikan kiristämiseksi tarkoittaisivat käytännössä rajojen sulkemista uusilta turvapaikan hakijoilta ja entistenkin passittamista nykyistä tehokkaammin pois maasta. Se vetäisi pohjaa pois EU:n tavoittelemilta ja muutoinkin vaikeilta yhteisiltä pakolaislinjauksilta.

Tällaiset irtiotot voivat helposti kärjistää euroalueen ja EU:n sisäiset erimielisyydet taas uusiksi ilmiriidoiksi.

Euroalueella on kymmenen viime vuoden kriiseissä nähty monenlaisia yhteenottoja yksittäisten pienehköjen kriisimaiden ja EU:n toimielimien ja suurten jäsenmaiden, kuten Saksan, välillä.

 

Italia voi olla liian suuri ja liian kiukkuinen maa painostettavaksi takaisin ”ruotuun”.

 

Mutta Italia on toista maata kuin vaikkapa Kreikka. Italia voi olla liian suuri ja liian kiukkuinen maa painostettavaksi takaisin ”ruotuun”.

Siksi Italia ja sen uusi populistihallitus eivät ole pelkästään euroeliitin päänsärky.

Jos Italian välit muiden euromaiden ja EU:n kanssa menevät oikein pahasti ristiin, se antaisi alueen finanssimarkkinoille pitkästä aikaa totisen syyn puntaroida euron ja rahaliiton hajoamisen mahdollisuutta.

Kaksi suurta syytä protestihenkeen

Jos euroeliitiltä kysytään, on Italian talouden ja politiikan keskeinen ongelma populismi. Ja se, että kansan enemmistö ei ymmärrä omaa parastaan vaan on äänestänyt hölmösti oman maansa ja koko euroalueen edun vastaisesti vastuuttomat populistipuolueet hallitusvastuuseen.

Tällainen nurja tulkinta kuitenkin sekoittaa syyt ja seuraukset.

Protestiliikkeiden tai populistipuolueiden kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä ymmärtääkseen, että niiden kannatus kumpuaa ja kasvaa oikeista ongelmista ja aidosta tyytymättömyydestä eikä tyhjästä.

Kiukkuisen kansan protestihenki ja populismin nousu voivat toki aiheuttaa monenlaisia yllätyksiä, mutta ne ovat silti itsessään ennemmin oireita kuin ongelmia.

Italian niin kuin muidenkin euro- ja EU-maiden erityyppiset protestiliikkeet ovat saaneet kasvuvoimansa monenlaisista ongelmista ja ärtymyksen aiheista.

Mutta niitä yhdistää kaksi ärtymyksen syytä yli muiden:

Rahaliiton valuviat, niistä johtuneet talouspakotteet ja eurokriisin traumat. Ja pakolaiskriisi.

Euron valuviat ovat EU:n syytä

Ensin ja toistaiseksi eniten ärtymystä on koitunut euron ja rahaliiton vakavista valuvioista sekä niiden monipuolisista taloushaitoista.

Ne ovat erityisen ärsyttäviä siksi, että europäättäjät eivät ole vain epäonnistuneet niiden korjaamisessa vaan ovat alun perin niitä varta vasten valaneet – ja kaiken lisäksi vasten parempaa tietoaan.


Näiden valuvikojen takia Saksan ja muutaman muun vahvimman euromaan taloudet ovat vahvistuneet entisestään, mutta heikoimmat ovat kärsineet kriisistä eniten ja heikentyneet entisestään. Italia kuuluu menettäjiin.

Nämä rahaliiton valuviat olivat eurokriisin keskeisiä syitä. Ja nyt Italian politiikka oireilee samoja ongelmia.

Se toinen useille EU-maiden protestiliikkeille yhteinen tyytymättömyyden lähde on pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden saapuminen alueelle suurin joukoin. Tämä kärjistyi viime vuosien pakolaiskriisistä ja siitä, että EU on toistaiseksi ollut voimaton ratkaisemaan ongelmaa.

Euroeliitin kyvyttömyys ratkaista kohtalokkaan suuria ongelmia on yksi syy, miksi Italian kiukkuinen kansa teki maaliskuussa vallankumouksensa.

Nyt on uusien poliittisten voimien vuoro yrittää omia ratkaisujaan Italiaa koettelevien ongelmien voittamiseksi.

Yritys on varsin riskipitoinen eikä kukaan tiedä, onnistuuko se vai koituuko siitä entistä suurempia vaikeuksia.
 

Venäjän mainostama ”käytännöllisyys” näyttää Lasse Lehtisen mielestä tarkoittavan kansakuntaa joka on ”ylpeästi epädemokraattinen, riistokapitalistinen, muukalaisvihamielinen, homofobinen ja oligarkkinen. Venäjän yhteydet eurooppalaisiin ääriliikkeisiin ovat ilmeiset”.

 

Itä-Euroopan niin sanottujen entisten kaalimaiden tulevaisuus ei kolumnistin mielestä näytä valoisalta.

Lasse Lehtinen: Kaalimaat palaavat pimeyden

aikaan

 

Politiikan vaikuttajan mielestä Itä-Euroopan maat ovat ottamassa entisen miehittäjän majakakseen.

– Neuvostoliiton eurooppalaisia alustamaita kutsuttiin meillä takavuosina leikkisästi ”pieniksi kaalimaiksi”. Pidimme virallisia ja epävirallisia yhteyksiä yli rautaesiripun mutta onnittelimme joka reissun jälkeen itseämme, ettemme sotien tuloksena joutuneet samaan asemaan.

 

Näin kirjoittaa Ilta-Sanomissa kirjailija ja entinen europarlamentin jäsen Lasse Lehtinen kolumnissaan Kiittämättömät pienet kaalimaat.

Hänen mukaansa 50 vuoden ajan olimme ihmetelleet, mikseivät kommunismin kurittamat kansakunnat nousseet kapinaan sortajaansa vastaan. Berliinin muurin sorruttua valtiot toivotettiin tervetulleeksi vanhojen demokratioiden joukkoon. Pienet kaalimaat liittyivät Natoon ja Euroopan unioniin.

– Toivottiin hurskaasti, että jäsenyys demokraattisessa yhteisössä tekisi kansakunnan vuorollaan sisäsiisteiksi. Toisin kävi, Lehtinen toteaa.

 

Hänen mukaansa piittaamattomuus säännöistä on arkea Viroa lukuunottamatta useimmissa unionin maissa. Lupaukset korruption kitkemisestä eivät merkinneet mitään. Kuten Neuvostoliitossa, hienot lait olivat voimassa, mutta niitä ei noudatettu.

 

– Meidän sääntöuskovaisten mielestä pienet kaalimaat ovat myös kiittämättömiä. EU:n tuet ja muut etuudet kyllä kelpaavat.

 

– Nationalismin henki ei ole mihinkään kadonnut. Tulevaisuus ei näytä valoisalta. Pienet kaalimaat ovat toinen toisensa jälkeen valitsemassa paluun pimeyden aikaan, majakkanaan entinen miehittäjä.

– Kommunismin aika ehti tehdä miehitettyjen maiden kansalaisista säännöistä piittaamattomia selviytyjiä, mutta myös kulloisellekin johdolle alamaisia. Lammasmaiset kansat tunnetusti houkuttelevat johtajikseen susia, Lasse Lehtinen kirjoittaa.

 


 

Suomessa vieraileva Toimittajat ilman rajoja (RSF) -järjestön pääsihteeri Christophe Deloire on syystä huolestunut. Hänen mukaansa tilastot kertovat, että toimittajia kuolee niin kutsutuissa demokratioissa lähes saman verran kuin sota-alueilla.


  

 

Toimittajat ilman rajoja -järjestön

pääsihteeri: Sananvapaus kaventumassa

Euroopassa

 

Toimittajat ovat tavallisimmin hengenvaarassa sota-alueilla tai muissa kriisipesäkkeissä. Vakaassa Euroopassakin on murhattu vajaan vuoden aikana kaksi tutkivaa journalistia.

 

Tutkivat journalistit
Christophe Deloire
Journalistit ilman rajoja (RSF) -järjestön pääsihteerin Christophe Deloiren vierailukohteita ovat muun muassa Yle ja Helsingin Sanomat. Järjestö julkisti huhtikuun alussa hankkeen disinformaatiota vastaan. RSF:n yhteistyökumppaneita ovat esimerkiksi ranskalainen uutistoimisto AFP ja Euroopan yleisradiounioni EBU.Jyrki Lyytikkä/ Yle
 

Tutkiva toimittaja Daphne Caruana Galizia surmattiin autopommilla lokakuussa, slovakialainen Jan Kuciak ammuttiin helmikuussa yhdellä laukauksella ammattimafian tyyliin. Slovakialaisten mitta täyttyi salamurhan vuoksi. Kuciakia muistettiin suuressa mielenosoituksessa. Isku osui Euroopan sydämeen.

 

– Niitä on tapahtunut esimerkiksi Meksikon kaltaisissa maissa.

 

Toimittajien liikkumatila kapenee

Pääsihteeri Deloire sanoo, että vaikka Euroopassa on edelleen turvallista, esimerkiksi päättäjät ja poliitikot rajoittavat usein sananvapautta.

– Journalismi heikkenee ja kun niin käy, on mafiamiesten helpompi käydä toimittajien kimppuun. Näin kävi Maltalla ja näin kävi Slovakiassa, Deloire sanoo.

 

Slovakian entinen pääministeri vääristeli tapaamistietoja

RSF:n pääsihteeri Deloire selvittää, että esimerkiksi Slovakian entinen pääministeri Robert Fico rajoitti vakavasti toimittajien työtä kieltäydyttyään vastaamasta kysymyksiin budjetista. Hän käytti toistuvasti kovaa kieltä työtään tekeviä journalisteja vastaan.

Christophe Deloire matkusti Slovakiaan pian Jan Kuciakin murhan jälkeen ja tapasi silloisen pääministerin. Kohtaaminen jäi mieleen.

– Kehotin häntä pahoittelemaan tapahtunutta, mutta anteeksipyyntöä ei kuitenkaan kuulunut. Päinvastoin, keskustelusta julkistetussa lehdistötiedotteessa suuhuni oli laitettu paikkansapitämättömiä lauseita. On outoa tavata ihmisiä, jotka valehtelevat ja loukkaavat. Tämän kaltaisissa maissa on helppo joutua eksyksiin ja välttää julkinen keskustelu. Tämä on todellinen vaara Euroopassa.

 

Loukkaajien rankaisutoimet tarpeellisia

Toimittajien työskentely on vaikeutunut erityisesti monissa itäisen Euroopan maissa. Esimerkiksi Puolan hallituksen toimet tuomareiden nimityksissä ja tuomioistuinten ja tiedotusvälineiden valvonnan kiristämisessä ovat saaneet liikkeelle myös EU:n.

– On myönteistä, että EU-komissio päätti aktivoida Lissabonin sopimuksen seitsemännen artiklan, koska Puola ei perääntynyt kiistanalaisissa uudistuksissa. Jos emme pysy lujina, tämä taistelu hävitään.

 

Vaikka ilmapiiri on kiristynyt idässä, ei mikään maa ole vapaa toimittajien työn rajoitusyrityksistä. Pääsihteeri ottaa esimerkiksi oman kotimaansa Ranskan, jossa toimittajia on ahdisteltu esimerkiksi mielenosoituksissa.

– Paras torjua sananvapauden rajoitusyrityksiä on kansainvälinen yhteistyö, päättää pääsihteeri Christophe Deloire.

 


 

Brysselissä päänvaivaa on aiheuttanut se, miten Britannian eron jättämä 10–14 miljardin euron budjettiaukko saadaan täytettyä. Nettomaksajien ja -saajien välisten ristiriitojen lisäksi kiistaa aiheuttaa erimielisyys EU:n tulevaisuudesta. EU-neuvotteluihin tottunut Stubb toteaa, että Britannia tuskin onnistuu hajottamaan muiden jäsenvaltioiden yhtenäisyyttä eroneuvotteluissa. – Valtiot välttävät kahdenvälisten sopimusten solmimista Britannian kanssa. Ne eivät halua, että maan tilanne olisi parempi EU:n ulkopuolella, Stubb pohtii.


Euroopan investointipankin varapääjohtaja Alexander Stubb. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

Alexander Stubb: Brexit on yhdistänyt

Euroopan unionia

 

Muut jäsenmaat ovat seuranneet tarkasti Britannian EU-eron aiheuttamaa poliittista ja byrokraattista kaaosta.

Britannian EU-ero on yhdistänyt unionin muita jäsenvaltioita yllättävällä tavalla, entinen pääministeri Alexander Stubb kertoo Guardianille.

 

Muut jäsenmaat ovat seuranneet tarkasti Brexitin aiheuttamaa poliittista ja byrokraattista kaaosta. Britannian eron on tarkoitus astua maaliskuussa 2019.

Euroopan investointipankin varapääjohtajana toimivan Stubbin mukaan EU on tällä hetkellä yhtenäisempi kuin koskaan.

– Monet eurooppalaisjohtajat ovat ymmärtäneet, ettemme voi jatkaa EU:n mollaamista kuten aiemmin, Stubb sanoo.

EU:n yhtenäisyyttä on vahvistanut myös Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi.

 

Alexander Stubb
 
@alexstubb
 
 

A few thoughts on and EU-unity. https://www.theguardian.com/uk-news/2018/mar/28/brexit-brings-europe-together-as-britain-starts-packing-its-bags 

Brexit brings Europe together as Britain starts packing its bags

As EU counts down to UK’s departure, Brexit has become an unexpected unifying force

theguardian.com
 

Hän toteaa, että "muslimien on elettävä meidän kanssamme, ei meidän ohellamme tai meitä vastaan", hän muotoilee. Lause "islam kuuluu Saksaan" nousee ajoittain keskusteluun maan politiikassa ja herättää aina kiistelyä. Lauseen nosti julkiseen keskusteluun ensimmäisenä kristillis-demokraattien veternaaipoliitikko Wolfgang Schäuble vuonna 2006 ja saman totesi liittopresidentti Christian Wulff 2010. Liittokansleri Angela Merkel on ollut samoilla linjoilla. -Näkökulma: Saksan ulkoministeri lausuu maltillisesti sen; miten lähes koko Euurooppa ajattelee islamista. - KimsBlog


 

 

Saksan ulkoministeri kohautti: "Islam ei kuulu

Saksaan"

 

Saksassa on kauan käyty keskustelua, missä määrin muslimien maahanmuutto voi muuttaa saksalaista yhteiskuntaa.

 

Ulkomaat
Sisäministeri Horst Seehofer
Sisäministeri Horst SeehoferSven Simon AOP
 

Saksassa on noussut kohu maan uuden sisäministerin muslimeja koskevasta lausunnosta

 

Vasta muutaman päivän sisäministerinä toiminut Horst Seehofer sanoi Bild-lehden haastattelussa(siirryt toiseen palveluun), ettei islam hänen mielestään kuulu Saksaan.

Saksa on hänen mielestään kristillinen yhteiskunta, mihin kuuluvat sunnuntain vietto vapaapäivänä sekä kirkolliset pyhäpäivät, kuten pääsiäinen, helluntai ja joulu.

Kristillis-sosiaalista unionia (CSU) edustava Seehofer täsmentää, että muslimit voivat kyllä pysyä maassa.

– Meillä [Saksassa] asuvat muslimit kuuluvat luonnollisesti Saksaan, hän toteaa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että saksalaisten pitäisi "vääränlaisen huomioonottamisen takia luopua tavoistaan ja traditioistaan".

Seehofer haluaa edesauttaa muslimien sopeutumista saksalaiseen yhteiskuntaan keskinäisen vuorovaikutuksen kautta. Hän pitää tärkeänä, että muslimien maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista keskustellaan muslimijärjestöjen kanssa.

 


 


 
 
 
 
 

Eurokriisin todellinen perintö on

polarisaatio, ei populismi

 

 

TIMO MIETTINEN - Ulkopolitiikka-lehti

Kirjoittaja on yliopistotutkija, joka johtaa Between Law and Politics -tutkimushanketta Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkostossa.


 

 

Vuotta 2017 ei tulla muistamaan kansallismielisen oikeistopopulismin läpimur­rosta, kirjoittaa Timo Miettinen.

 

 

 

Vaalivuotta 2017 on odotettu Euroopassa kauhunsekaisin tuntein. Brexitin ja Trumpin jälkeen oikeistopopulismin odotettiin tekevän varsinaisen läpimurtonsa Hollannin, Ranskan ja Saksan vaaleissa. Geert Wildersin kansallismielinen Vapauspuolue ja Marine Le PeninKansallinen rintama ovat nostaneet kannatustaan.

 

Eurokriisistä alkanut oikeistopopulismin läpimurto näyttää kuitenkin jäävän puolitiehen. Wildersin alku­vuoden huima gallup-suosio ei realisoitunut maaliskuun vaaleissa eikä Marine Le Pen noussut Ranskan presidentiksi.

Suomi ei ole jäänyt kehityk­sestä osattomaksi. Kuntavaaleissa perussuomalaiset palasi vajaan yhdeksän prosentin kannatuk­sellaan jälleen pienten tai keski­suurten puolueiden joukkoon.

Vaikka populismi on monimutkainen ilmiö, yksi johtopäätös on kuitenkin selvä: vuotta 2017 ei tulla muistamaan kansallismielisen oikeistopopulismin läpimur­rosta.

 

Keskittyminen populismin nousuun on peittänyt alleen paljon merkittävämmän kehityskulun: eurooppalaisen puoluekentän hajautumisen. Eurokriisin todellinen perintö on yhä pirstaleisempi puolue­kartta, jossa koalitioita muo­dostetaan uusin periaattein.

Kyse ei ole satunnaisesta ilmiöstä. Politiikan tutkimuk­sessa on jo pitkään tiedetty talouskriisien voimistavan erityisesti äärioikeiston kanna­tusta. Saksan 1930-luvun lama ja tätä seurannut kansallissosialismin nousu ovat tästä kenties tunnetuin esimerkki.

 

Viime vuosina tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota myös talouskriisin ja polari­saation suhteeseen. Brittiläi­sen CEPR-verkoston tutkijat Manuel FunkeMoritz Schu­larick ja Christoph Trebesch ovat analysoineet 800 län­simaista vaalia viimeisen 150 vuoden ajalta ja verranneet tuloksia talouskriiseihin. Johto­päätös on, että oikeistopopulis­min nousu on vain yksi juonne talouskriisejä seuraavassa puoluekentän jakautumisessa.

Tutkijoiden mukaan talous­kriisit vaikeuttavat poliittista päätöksentekoa kahdella tavalla. Yhtäältä puoluekentän hajautuessa puolueet joutuvat muodostamaan usein laajoja koalitioita yli perinteisten jakolinjojen. Hallitseminen on vaikeampaa ja yhteistyötä joudutaan miettimään tapaus­kohtaisesti. Suomen vuosien 2011–2015 sixpack-hallitus on tästä hyvä esimerkki.

 

Toinen vaikeus liittyy poliittisen toimintaympäristön muuttumiseen. Yhteiskunnalli­set olosuhteet ovat tyypillisesti epävakaampia talouskriisin jälkeen. Julkisen sektorin leik­kaukset tai työmarkkinakiistat johtavat jännitteisiin ja halli­tusten nopeaan vaihtumiseen. Kreikan poliittinen tilanne talouskriisin jälkeen ilmentää hyvin tätä kehitystä.

Vaikka monet valtapuolueet ovat menettäneet kannatus­taan eurokriisin jälkeen, erityi­sen heikoilla ovat Euroopassa olleet perinteisesti sosiaalidemokraattiset puolueet kuten Kreikan Pasok, Hollannin työväenpuolue ja Ranskan sosialistinen puolue. Britannian Labour rakoilee sisäisten krii­siensä vuoksi ja sen odotetaan kärsivän merkittävän tappion kesäkuun yllätysvaaleissa.

Työväenpuolueet näyttävät menettävän kannattajiaan kahteen eri suuntaan. Nuo­ret ja kaupunkilaiset siirtyvät liberaalien tai vasemmisto­laisten ehdokkaiden taakse. Jälkimmäisiä edustavat esi­merkiksi Hollannin Vihreän vasemmiston Jesse Klaver ja Alistumaton Ranska -puo­lueen Jean-Luc Mélenchon. Rakennemuutoksista kärsi­vien teollisuuspaikkakuntien työläiset siirtyvät puolestaan tukemaan äärioikeiston ehdokkaita.

 

Polarisaatiolla voi olla suuria vaikutuksia Eurooppa-politiikkaan

 

Politiikan ailahtelevuus ja hallitusten heikko toiminta­kyky merkitsevät ennen kaik­kea epävarmuutta Euroopan unionille, kun merkittävimpiä päätöksiä siirretään jatkuvasti eteenpäin. Yleisesti myönne­tään, että brexit-neuvottelut tai EU-komission hahmot­telema talous- ja rahaliiton kehittäminen aidon poliittisen unionin suuntaan voivat toden teolla alkaa vasta Ranskan ja Saksan vaalien jälkeen, jos sittenkään.

 

Laajapohjaiset koalitiot ovat harvoin yksimielisiä EU-politiikasta. EU-yhteis­työtä ei välttämättä haas­teta, mutta sitä ei haluta syventääkään. Esimerkiksi kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten hallituksen tapauksessa lopputuloksena on ollut eräänlainen passii­visuus. Unionista ei haluta eroon, mutta uusiin politiikka-alueisiin, kuten yhteiseen pakolaispolitiikkaan tai EMU:n kehittämiseen, suhtaudutaan penseästi.

 

Kolmas vaihtoehto ovat tietenkin muodikkaat »exitit» eli EU-erot. Britannian kansanäänestys EU-jäsenyydestä oli ollut konservatiivipuolueen tie­tyn siiven agendalla jo pitkään. David Cameron olisi tuskin luvannut brexit-äänestystä, ellei itsenäisyyspuolue Ukipin kannatus olisi noussut.

Tämän vaihtoehdon kan­nalta onkin olennaista, missä määrin suuret puolueet omak­suvat EU-kriittisten liikkei­den teemoja. Mark Rutten VVD-puolueen torjuntavoitto Hollannin vaaleissa perustui osittain tähän strategiaan, jossa maahanmuuttokriittiset teemat pyrittiin integroimaan salonkikelpoisesti liberaaliin talousohjelmaan.

 

Eurooppalaisen politiikan keskeisiä kysymyksiä onkin, millaiseksi poliittisen keskustan identiteetti tulevaisuudessa muodostuu. Suuri kysymys on, kestääkö talous- ja arvo­liberalismin liitto ja millaisen roolin EU saa globalisaation hallinnassa.Suuri kysymys on, kestääkö talous- ja arvo­liberalismin liitto ja millaisen roolin EU saa globalisaation hallinnassa. Kuten Ranskan vaalit osoittivat, flirttailu eurojärjestelmän romuttamisella ei ole enää poliittisen äärilaidan yksinoikeus.

Kirjoittaja on yliopistotutkija, joka johtaa Between Law and Politics -tutkimushanketta Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkostossa.