Koska brexit-sopimus näyttää menevän karille, niin suurin kiinnostus tällä hetkellä on se, mikä on Theresa Mayn "Plan B"?


  

Kaavio näyttää, miten brexit etenee:

Britannian EU-ero ilman sopimusta on yhä

todennäköisempää – parlamentti jatkaa eron

vatvomista tänään

 

Mikä on Theresa Mayn suunnitelma B? Sitä kysytään Britanniassa, kun keskustelu brexitistä jatkuu.

 

Brexit
Theresa May puhuu parlamentissa.
Keskustelu Britannian EU-erosta jatkuu maan parlamentissa.Mark Duffy / Lehtikuva
 

Keskustelu Britannian EU-erosta jatkuu taas tänään maan parlamentissa. Tarkoitus on sovitella askelmerkkejä kohti maaliskuun lopun EU-eroa.

 

Poliittinen epävarmuus kasvaa, koska parlamentissa ei ole yksimielisyyttä vieläkään siitä, miten brexit toteutetaan.

 

Parlamenttikeskustelulle on annettu aikaa viisi päivää, ja äänestys pitäisi järjestää parlamentissa tiistaina 15. päivä tammikuuta. Päämininisteri Theresa Maytaistelee poliittisesta tulevaisuudestaan. On todennäköistä, että hänen EU:n kanssa neuvottelemansa sopimus kaatuu parlamenttiäänestyksessä.

Britannian EU-eron keskeisin kiistakysymys on Pohjois-Irlannin kohtalo. Mayn hallitus on luvannut, ettei Irlannin saarelle tule niin sanottua kovaa rajaa. EU-eron kannattajat eivät puolestaan hyväksy, että Britanniaan kuuluva Pohjois-Irlanti jäisi EU-sääntelyn piiriin.

 

Pääministeri Mayn hallinto käy koko ajan neuvonpitoa EU:n kanssa.

Poliittinen kaaos Britanniassa jatkuu, ja uuden kansanäänestyksen mahdollisuus leijuu Mayn yllä. Oppositiossa oleva työväenpuolue odottaa sopivaa hetkeä yrittää kaataa hallitus esittämällä epäluottamuslausetta.

 


grafiikka
 kaavio
Yle Uutisgrafiikka
 
 

Jos maahanmuuttokin tässä katsannossa luetaan Euroopan kansallismielisiä puolueita erottavaksi tekijäksi, mikä niitä sitten yhdistää? Elinkeinoelämän keskusliiton Brysselin-toimiston johtaja Taneli Lahden mielestä tämä yhdistävä tekijä on kansallismielisen liikkeen kaikkein vaarallisin piirre Euroopan kannalta.


 

 

EU-parlamenttia odottaa iso myllerrys

Löytävätkö kansallismieliset yhteisen linjan

edes maahanmuutosta?

 
 
 
Luotu: 
7.1.2019 20:03
Päivitetty: 
7.1.2019 20:19

  • Kuva: All Over Press / EPA
    Kuva
     
    Italian sisäministeri ja Lega-puolueen johtaja Matteo Salvini sekä Ranskan Kansallisen liittouman johtaja Marine Le Pen Roomassa syksyllä 2018. ”On vähän paradoksaalista, että ne liikkeet, jotka ovat lähteneet kansallisen suvereniteetin ja kansallisen identiteetin korostamisesta, nyt alkavat rakentaa eurooppalaista ja kansainvälistä, jopa globaalia yhteistyötä”, EK:n EU-asiantuntija Taneli Lahti sanoo.
  • Kuva: Juha ROININEN / EUP-IMAGES / Alma Talent arkisto

    Kuva
    EK:n Brysselin-toimiston johtaja Taneli Lahti. Arkistokuva.
 
|

Ranskan Marine Le Peniin vahvimmin henkilöityvät Euroopan uudet kansallismieliset puolueet voivat saada jopa neljänneksen europarlamentin edustajanpaikoista kevään vaaleissa, arvioi Elinkeinoelämän keskusliiton Brysselin-toimiston johtaja Taneli Lahti.

 

Tämä ei vielä tarkoita, että maahanmuuttovastaiset puolueet käyttäisivät parlamentissa yhteistä kokoaan vastaavaa valtaa, koska ne eivät välttämättä kykene järjestäytymään yhden yhtenäisen ryhmän alle.

”Ei se mahdotonta ole, etteivätkö nämä ryhmät yhteensä saisi vaikkapa noin neljännestä edustajanpaikoista. Mutta se, pystyvätkö ne muodostamaan yhtä yhtenäistä ryhmää, on se kysymys”, EK:n Lahti sanoo Uudelle Suomelle.

 

 

”Kovin yhtenäistä ryhmää on vaikea nähdä syntyvän. Vaikka näillä yksittäisillä toimijoilla on paljon jaettuja tavoitteita ja ambitioita, siellä on myös erottavia tekijöitä.”

Lahti nostaa esiin erityisesti kaksi kansallismielisiä puolueita erottavaa tekijää. Toinen on suhde Venäjään: osa puolueista ilmaisee avoimesti nojaavansa Venäjän taloudelliseen tukeen ja toivoo lisää yhteistyötä Venäjän kanssa, kun taas esimerkiksi puolalaisille se on kauhistus.

Hieman yllättävämpi erottava tekijä on maahanmuutto. Yleisellä tasolla maahanmuuton vastustaminen tietysti yhdistää kansallismielisiä uusia oikeistoliikkeitä. Esimerkiksi perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho totesi äskettäin Helsingin Sanomissa, että suuren yhtenäisen kansallismielisen ryhmän syntyminen parlamenttiin edellyttää sitä, että puolueet suvaitsevat toisiltaan erilaisia näkemyksiä ”toissijaisissa kysymyksissä”. Tässä hänen voi tulkita tarkoittavan ensisijaisella kysymyksellä maahanmuuton vastustamista.

Taneli Lahti huomauttaa kuitenkin, että maahanmuuton vastustaminen tarkoittaa kunkin maan ja puolueen näkökulmasta eri asioita – erilaisia keinoja sekä erilaisia tavoitteita.

”[Sisäministeri Matteo] Salvini Italiassa peräänkuuluttaa eurooppalaista solidaarisuutta, mitä Unkarin [pääministeri] Viktor Orban nimenomaan vastustaa – ja Le Pen myös”, Lahti sanoo viitaten turvapaikanhakijoiden niin sanottuun taakanjakoon, jota Salvinin Lega-puolue toivoo oman maansa siirtolaispainetta helpottamaan.

”Aika vaikea sieltä varmaan on löytää sellaista yhteistä politiikkaa, joka menisi yhtään sen pidemmälle kuin että ilmoitetaan, että maahanmuuttoa vastustetaan.”

Toisaalta Italian Salvini ja Unkarin Orban julistivat syksyllä yhteistä maahanmuuton vastaista vaalimanifestia siitä huolimatta, että heidän tiedetään olevan eri linjoilla taakanjaosta. Aiemmin Italia on jopa uhkaillut Unkaria EU-rahojen menetyksellä, jos maa ei suostu ottamaan osaansa Välimeren yli tulevista turvapaikanhakijoista.

Salvini on viritellyt yhteistyötä Orbanin lisäksi muun muassa Tsekin, Puolan ja Itävallan oikeiston kanssa. Marine Le Pen puolestaan listasi äskettäin Helsingin Sanomissa yhteistyökumppaneikseen tai potentiaalisiksi sellaisiksi ainakin Italian, Hollannin, Unkarin, Tsekin, Tanskan ja Ruotsin kansallismieliset puolueet. Samassa jutussa Halla-aho kertoo, että perussuomalaiset haluaa ensisijaisesti jatkaa yhteistyötä Ruotsidemokraattien kanssa, mutta puhuu myös Le Penin kanssa. Tällä hetkellä perussuomalaiset ja Kansallinen liittouma ovat eri euroryhmissä.

”Vaikka emme toimisi samassa ryhmässä, kansallismieliset ja euroskeptiset ryhmät voivat tulevaisuudessa muodostaa tietyillä päätöksenteon sektoreilla enemmistön”, Le Pen sanoi Helsingin Sanomien mukaan.

Siihen, syntyykö kansallismielisistä suuri yhtenäinen parlamenttiryhmä, saadaan vastaus vasta eurovaalien jälkeen. Se on kuitenkin selvää, että uuden poliittisen voiman nousu vaikuttaa Euroopan parlamentin toimintaan. Uusissa puolueissa vanha jaottelu oikeistoon ja vasemmistoon ei toimi.

”Oikea ja vasen laita alkavat löytää toisensa, ikään kuin ympyrä sulkeutuu. Varmaan tuloksena syntyy myös Euroopan parlamentti, joka näyttää aika erilaiselta kuin tämä nykyinen”, Lahti sanoo.

Hän arvioi, että perinteiset puolueryhmät EPP, S&D ja ALDE kaikesta huolimatta lopulta määrittävät hallitsevan koalition suuntaviivat, ”mutta he joutuvat hakemaan yhteistyön sen takia, että paine laidoilta on niin kova”.

Kansallismieliset ja euroskeptiset puolueet ovat nykyisin europarlamentissa hajallaan neljässä eri ryhmässä, minkä lisäksi Orbanin Fidesz kuuluu valtapuolue EPP:hen – samaan ryhmittymään kuin Suomen kokoomus.

*

LUE MYÖS: ”Kokoomus on kummajainen EPP:ssä” – Jussi Halla-aho ja Heidi Hautala löysivät yhteisen linjan

 

Ensimmäinen haaste: komissio

Ensimmäinen käytännön haaste vaalien jälkeen on uuden komission muodostaminen.

”Uusi komissio muodostuu, kun puheenjohtaja on saatu valittua ja hänelle on saatu parlamentin tuki. Sen jälkeen kukin jäsenmaa lähettää oman komissaariehdokkaansa, joka ainakin joissain tapauksissa saattaa hyvin edustaa näitä laitaryhmiä”, Lahti sanoo.

”Se tulee luomaan omat mutkansa riittävän [parlamentin] enemmistön löytämiselle koko komission taakse. Siitä voi tulla hyvin mutkikasta ja se voi viedä paljon aikaa.”

Ennalta määritelty aikataulu edellyttäisi, että komission puheenjohtaja tulisi vahvistetuksi jo heinäkuussa, muut komissaarit ehdotettaisiin lokakuussa ja koko komissio vahvistettaisiin marraskuussa. Lahti arvelee, että tämä tulee näiden vaalien seurauksena olemaan hyvin vaativa aikataulu.

Komission nimityksen lykkääminen ei hänen mukaansa aiheuta suurta kriisiä, sillä nykyinen komissio jatkaa toimituskomissiona kunnes uusi on löytynyt. Kansainvälisessä politiikassa on muutenkin normaalia, että vaalivuosi aiheuttaa tyhjäkäyntiä.

”Euroopan osalta on vain aikaisemmin totuttu siihen, että vallanvaihdokset ovat aika sujuvia ja nopeita, eikä niihin liity suurempaa suunnanmuutosta ja sen hakemista. Nyt sitten liittyy.”

Brysseliä suomalaisen elinkeinoelämän silmin katsova Lahti ei usko, että eurovaalien jälkeinen suunnanmuutoksen aika aiheuttaisi mitään välitöntä riskiä maanosan taloudelle, vaikka samaan aikaan ovatkin pohdittavana muun muassa Britannian brexitin vaikutukset, Donald Trumpin USA:n kauppapolitiikka sekä yhä voimassa olevat Venäjä-pakotteet.

”Tärkeää olisi näyttää globaalia johtajuutta ja edelläkävijyyttä ja saada tekeillä olevat kauppasopimukset pikaisesti voimaan”, Lahti sanoo.

 

”Se, mikä niitä yhdistää, on pyrkimys järjestelmällisesti heikentää ihmisten luottamusta yhteiskunnan peruspilareihin kuten mediaan – sen uskottavuuteen sekä riippumattomuuteen – ja viranomaisten kuten oikeuslaitoksen toimintaan.”

”Se on kaikkein huolestuttavin piirre tässä kaikessa. Jos ihmisten luottamus heidän itse rakentamaansa yhteiskuntaan alkaa horjua, se voi johtaa arvaamattomiin tuloksiin – ja aiheuttaa joka tapauksessa epävakautta, mikä heikentää myös talouden perusteita”, Lahti sanoo.

Lahti puhui taannoin Talouselämän haastattelussa Euroopan murtumisesta tai murroksesta kevään vaalien tuloksena. Tällä hän tarkoitti ennen kaikkea toimintakyvyn ja uskottavuuden heikentymistä, ei niinkään EU:n suoranaista murtumista ja eroaaltoa.

”Brexit on prosessina sellainen, että se ei houkuttane seuraajia ainakaan ihan pian.”

*

Lue lisää: Synkkä ennuste Suomesta: EU voi murtua ensi vuonna – ”Syntyy kaaos”

Lue myös: Donald Tusk sanoi suorat sanat Orbánin ”kristillisdemokratiasta” – Puhuu Euroopan kahdesta uhasta

 


 

Myös parlamentaarikoille tullaan Mayn mukaan antamaan enemmän tapoja osallistua Brexitin seuraavaan vaiheeseen, mikä sisältää esimerkiksi valtuudet osallistua Britannian ja EU:n lopullisten neuvotteluvaltuuksien muotoiluun.


 
Theresa May. LEHTIKUVA / AFP Niklas Halle'n

Theresa May: Brexit-sopimus hyväksytään

runsaan viikon kuluttua

 

 

Britannian pääministeri luottaa sopimuksen läpimenoon

 

Britannian pääministeri Theresa May uskoo parlamentin alahuoneen hyväksyvän Brexit-sopimuksen runsaan viikon kuluttua, uutisoi BBC.

Theresa May vakuutti, että alahuone äänestää sopimuksesta ensi viikolla. Pääministeri kuvailee sopimuksen olevan maan etujen mukainen ja painottaa tilanteen olevan Brexitin vastustajien omissa käsissä, mikäli he haluavat hylätä Brexit-sopimuksen ja tehdä maasta ”kartoittamattoman alueen”.

 

May uskoo sopimuspäätöksen syntyvän ehdolla, jonka mukaan sopimus olisi riippuvainen EU:n tekemistä lisämyönnytyksistä.

May lupasi kertoa lähipäivinä lisää Pohjois-Irlannin erityistoimenpiteistä, Britannian parlamentaarikkojen vaikutusvallasta ja EU:n tekemistä lisämyönnytyksistä.

*

Myös parlamentaarikoille tullaan Mayn mukaan antamaan enemmän tapoja osallistua Brexitin seuraavaan vaiheeseen, mikä sisältää esimerkiksi valtuudet osallistua Britannian ja EU:n lopullisten neuvotteluvaltuuksien muotoiluun.

*

YouGov –mielipidemittauslaitoksen tuoreen kyselyn mukaan noin 53 prosenttia briteistä on sitä mieltä, että toinen kansanäänestys tulisi järjestää. Mayn mukaan äänestys ei ole tarpeen.

 


 

Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan suurin osa Britannian työväenpuolueen eli Labourin jäsenistä kannattaa toista kansanäänestystä maan EU-jäsenyydestä. Mahdollisessa äänestyksessä 88 prosenttia puoluejäsenistä kannattaisi Brexitin perumista.


 
Britannian EU-eroa vastustava juliste Lontoossa joulukuussa. / LEHTIKUVA / AFP Tolga Akmen

Britannian Labourissa vahvaa tukea EU-

jäsenyydelle

'

 

Lähes 90 prosenttia puoluejäsenistä äänestäisi Brexitin perumisen puolesta uudessa kansanäänestyksessä.

 

Jäsenistön kanta luo painetta työväenpuolueen johtajalle Jeremy Corbynille, jonka suhtautumista EU:hun on pidetty varsin nihkeänä. Jäsenistä 72 prosenttia sanoi, että Corbynin tulisi tukea uuden kansanäänestyksen järjestämistä.

Corbyn turhautti joulukuussa monia puolueensa aktiiveja toteamalla, että Britannia tulee todennäköisesti eroamaan EU:sta, vaikka työväenpuolue voittaisi mahdolliset ennenaikaiset vaalit.

– Hän on usein todennut, että puolueen linjausten tulisi noudatella jäsenten näkemyksiä. Jos Corbyn oikeasti uskoo tähän, niin hän näyttää sen hyvin erikoisella tavalla Brexitin suhteen, kyselytutkimuksen toteuttanut professori Tim Bale sanoo the Guardian -lehdelle.

Tim Bale
 
@ProfTimBale
 

83% of Labour members voted Remain in 2016. And 89% think, in hindsight and irrespective of what they themselves voted in 2016, that the UK was wrong to vote to leave the EU.

Tim Bale
 
@ProfTimBale
 

72% of Labour members (compared to 57% of current Labour voters and 61% of 2017 Labour voters) want Corbyn to fully support a new referendum on Brexit.

 
Näytä käyttäjän Tim Bale muut twiitit

 


 

– Olen pyytänyt EPP:tä erottamaan Unkarin Fidesz-puolueen, Juncker sanoi. Juckerin mukaan Fideszin politiikka ja EPP:n arvot eivät ole yhteensopivia. Hänen mukaansa populistien seuraaminen ei tarjoile perinteisille europuolueille ratkaisuja. Fideszin erottamista ovat aiemmin vaatineet muun muassa kaikki kokoomuksen europarlamentaarikot. – Meidän tulee haastaa populistit tekemällä selväksi, että vaikka he ovat äänekkäitä, heillä ei ole ratkaisuja aikamme suuriin haasteisiin.


 
Unkarin pääministeri Viktor Orbán EPP:n puoluekokouksessa Helsingissä. EUROPEAN PEOPLE'S PARTY

Jean-Claude Juncker: Unkarin Fidesz pitää

erottaa EPP:stä

 

EU-komission puheenjohtajan mielestä keskusta-oikeistolaisen europuolueen tulisi erottaa Fidesz.

 

EU-komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin mukaan europuolue EPP:n tulisi erottaa Fidesz jäsenyydestään. Juncker kertoi asiasta saksalaislehti Welt am Sonntagin haastattelussa.

Fidesz on Unkarin valtapuolue, jota johtaa maan pääministeri Viktor Orbán. EPP on suurin europuolue europarlamentaarikkojen määrällä mitattuna. Juncker valittiin EU-komission johtoon EPP:n yhteisenä kärkiehdokkaana.

 


 

Brexit-neuvotteluista vastaava Michel Barnier kuitenkin huomauttaa, että Iso-Britannia on sinetöinyt itse kohtalonsa erotessaan Euroopan unionista. – Jos jätät tämän ekosysteemin, menetät sen yhteistyön hyödyt. Olet kolmas maa, koska olet päättänyt olla sellainen. Silloin sinun täytyy rakentaa kanssamme uusi suhde, Barnier toteaa.


 
Iso-Britannian EU-eron on määrä astua voimaan maaliskuun lopussa. LEHTIKUVA / AFP Tolga Akmen

Asiantuntijat: Brexitistä hyötyvät Kreml ja

terroristit

 

Ison-Britannian turvallisuuden ennustetaan heikkenevän Brexitin myötä.

Ison-Britannian tulevalla EU-erolla on merkittäviä vaikutuksia maan turvallisuuteen, uutisoi The Washington Post.

 

Britannian pääministeri Theresa May määritteli vuonna 2016, ettei Iso-Britannia ole hylkäämässä Eurooppaa EU-erosta huolimatta. Hän linjasi osallistuvansa jatkossakin Naton harjoituksiin ylläpitääkseen maan turvallisuutta ja muuttamaan lainsäädäntöä niin, että se säilyttäisi asemansa kansainvälisessa politiikassa jatkossakin.

Näin asiantuntijat ympäri Eurooppaa kuitenkin ennustavat kuitenkin tilanteen muuttuvan Britannian EU-eron jälkeen:

 

Terrorismin valvonta vaikeutuu

Kun Iso-Britannia lähtee Euroopan unionista, se menettää oikeuden Europolin data- ja tilastotietoihin Euroopan alueelle tulevista ihmisistä ja kulkuneuvoista. Britannia käytti pelkästään vuonna 2017 yhteenliittymän rikostietokantaa yli 539 miljoonaa kertaa.

Tietokannan jakaminen Euroopan unionin ulkopuolisen maan kanssa rikkoo osin EU:n lainsäädäntöä, joten Britannian jää pääasiallisesti sen ulkopuolelle. Asiantuntijat kuitenkin uskovat, että yksittäistapauksiin Britannialle voidaan luovuttaa tietokannasta tietoa.

– Molempien osapuolten, EU:n ja Britannian, on päästävä mahdollisimman hyvin avioeron jälkeen sopuun sen lasten hyväksi, mutta ero tietysti vaikeuttaa osapuolten välistä yhteistyötä, Hollannin ulkoministeri Stef Bloksanoo.

 

Venäjä hyötyy Brexitistä

Britannia on osana Euroopan unionia ohjaillut pitkään Venäjän pakotepolitiikkaa. Britannian jättäytyminen ulkopuolelle EU:sta lisää valtaa muille Euroopan maille, jotka eivät ole ajaneet yhtä tiukkaa pakotepolitiikkaa Britannian kanssa.

Asiantuntijat arvioivat, että Iso-Britannia on vastuussa noin kahdesta kolmasosasta Venäjää vastaan asetetusta pakotteesta. Se tulee valvomaan Euroopan pakotepolitiikkaa jatkossakin, mutta on huoneen ulkopuolella silloin, kun asioista virallisesti päätetään.

Puolan ulkoministeri Jacek Czaputowicz on myöntänyt pakotteiden merkityksen kansallisissa turvallisuuskysymyksissä ja korostaa Ison-Britannian vaikutusvaltaa.

– Ajattelemme yksinkertaisesti, että pakotteet ovat välttämättömiä ja meille tulee ikävä Iso-Britanniaa. Iso-Britannian lähtiessä jäljelle jää vähemmän maita, jotka vastustavat Venäjän politiikkaa, Czaputowicz sanoi.

 

Lentoturvallisuus heikkenee

Isolla-Britannialla on pääsy Euroopan lentomatkustamisen ja ajoneuvojen rekisteröinnin kattavaan tietokantaan, joka sisältää muun muassa eurooppalaisten sormenjälkiä ja DNA testien tuloksia. Tiedot ovat yhteydessä myös Europolin tietokantaan.

– Ison-Britannian lähtö EU:sta on tuhoisa, jos sitä ei hallinnoida. Ihmisten elämät riippuvat kirjaimellisesti siitä, Europolin entinen johtaja Rob Wainwright sanoo.

Asiantuntijat ennustavat myös salakuljetuksen yleistyvän Englannin kanaalissa, kun Britannian armeijaan asettamat määrärahat pienenevät. Brexitin aiheuttavat taloudelliset kustannukset tulevat nousemaan todennäköisesti niin paljon, että Ison-Britannian on vähennettävä kalustoa ja sotilaitaan.

 


 

Jos minkäänlaista sopimusta ei saada aikaan, Britannia siirtyy EU:n ulkopuolelle, ja sen rajat menevät kiinni käytännössä yhdessä yössä. Tullimuurit nousevat välittömästi. Britannian puolustusministerin mukaan noin 3 500 sotilaan joukot ovat valmiustilassa mahdollisia levottomuuksia varten, mikäli hallitus päätyisi luotsaamaan Britannian ulos EU:sta ilman sopimusta. - Näkökulma: Niin katoavaista on kunnia! - KimsBlog


 

Brexit-ministeri: Sopimus halutaan, mutta

sopimuksettomaan eroon varaudutaan

vahvemmin

 

Jos sopimusta ei saada aikaan, Britannia siirtyy EU:n ulkopuolelle, ja sen rajat menevät kiinni käytännössä yhdessä yössä.

 

Brexit
Stephen Barclay
Stephen BarclayAOP
 

Britannian hallituksen ministerit ovat päässyt yksimielisyyteen siitä, että valmistautuminen sopimuksettomaan brexitiin on hallituksessa yhä vahvemmalla sijalla.

Brittihallituksen mukaan yritysten on myös otettava äkillisen EU-eron mahdollisuus entistä vakavammin, sanoi brexit-ministeri Stephen Barclay.

 

– Tänään olimme yhtä mieltä siitä, että toiminnassamme keskitymme sopimuksetomaan brexitiin, mutta yleisesti ottaen meidän tavoitteemme on yhä turvata sopimus, Barclay kommentoi Sky Newsille tiistaina.

*

Lue myös:

May: Britannian parlamentti äänestää brexit-sopimuksesta tammikuun kolmannella viikolla

Pääministeri May sai Brysselistä niukat vakuudet jumittuneen erosopimuksen tueksi

Meneekö Euroopan lentoliikenne sekaisin jos Brexit kaatuu? Lentoyhtiöt siirtävät kalustoa pois Britanniasta

Pääministeri May nimittää Stephen Barclayn uudeksi brexit-ministeriksi

 

Lähteet: REUTERS

 


 

Torstain kokouksessa EU-johtajat keskustelivat brexitistä yhdessä Mayn kanssa, toisin kuin aiemmilla kerroilla, jossa Mayn esityksen jälkeen johtajat jatkoivat keskustelua keskenään. - Näkökulma: May on käytännössä Britanian politiikan "rampa ankka"! - Tammikuussa ratkeaa paljon, tässä historiallisen onnettomassa populistisessa, kaoottisessa prosessissa. Seuraavaksi alkavana vuonna selviää, koska pääministeri Mayn poliittinen ura loppuu, joko hänen omasta, tai muiden lähinnä oman puolueen päätöksestä? Britanian kunnianarvoisen historian vuoksi, maalle olisi arvonsa veroista käydä uudet, reilut brexit vaalit 2018. Oikeilla ja rehdeillä - fair play lähtökohdilta, koko kansan tietoisuudessa. - KimsBlog


 

 

EU-johtajilta vain pieni kädenojennus

Britannian pääministerille

 

14.12.2018 07:45päivitetty 14.12.2018 07:45 | Kauppalehti

Niukat myönnytykset. Britannian pääministeri Theresa May (vasemmalla) ja Saksan liittokansleri Angela Merkel Brysselissä torstaina.KUVA: EUC/ROPI
 
 

Huippukokouksen brexit-päätelmät ovat laiha lohtu Theresa Maylle.

 

EU-johtajat laativat torstaina viiden kohdan päätelmät brexitistä, joiden tarkoituksena on auttaa Britannian pääministeri Theresa Mayta saamaan erosopimus läpi Britannian parlamentissa.

EU-johtajien brexit-kannanotot jäivät kuitenkin vähemmän lupaaviksi, kuin mitä alkuperäiset luonnokset antoivat olettaa.

Loppupäätelmien mukaan EU:n ja Britannian neuvottelemat erosopimus ja poliittinen julistus tulevaisuuden suhteesta ”eivät ole uudelleen neuvoteltavissa”.

 

EU-johtajat tarjoavat päätelmissään kuitenkin vakuutteluja, että kiistelty varajärjestely koskien Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajaa on vain vakuutus.

”EU on vakaasti päättäväinen työskentelemään nopeasti seuraavasta sopimuksesta..., jotta varajärjestelyä ei tarvitsi käyttää”, päätelmissä sanotaan.

Jos varajärjestely joudutaan ottamaan käyttöön, EU-johtajat painottavat kuitenkin, että se olisi käytössä ”väliaikaisesti, jos tai kunnes se korvataan sitä seuraavalla sopimuksella, joka takaa kovan rajan välttämisen”.

 

Siinä tapauksessa EU ”parhaissa pyrkimyksissään” neuvottelisi ja saisi ”nopeasti” valmiiksi seuraavan sopimuksen niin, että ”varajärjestely olisi voimassa vain niin kauan kuin se olisi tiukasti tarpeellista”.

 

Paljon karsiutui

Mediatietojen mukaan alkuperäisestä päätelmäluonnoksesta karsiutui pois Britannian pääministerin kannalta merkittäviä asioita.

Luonnoksessa EU-maat ilmaisivat olevansa valmiita miettimään ”muita mahdollisia takeita”, jotta erosopimus saataisiin hyväksyttyä.

Se poistettiin, mikä voi johtua siitä, että lause olisi voinut antaa ymmärtää, että lisäneuvotteluille olisi sittenkin tilaa. Nyt EU-johtajat rajaavat lisäneuvottelujen mahdollisuudet pois.

Poistolistalle joutui myös lause siitä, että varajärjestely ei ole ”toivottu lopputulos” ja että se olisi käytössä vain ”lyhyen ajan”.

 

Sipilä: Pyyntöön on vastattu

Suomen pääministeri Juha Sipilän (kesk) mukaan Mayn pyyntöön on nyt vastattu ja pallo on Britannialla.

”Päätelmissä toistetaan ne kohdat, jotka ovat olleet epäilyksen alla. Emme tiedä, mihin se riittää”, Sipilä myöntää.

”Juridisesti sitova on erosopimus”, Sipilä alleviivaa.

Sipilä myöntää, että tilanne on vaikea Britannian parlamentissa, jossa ei tällä hetkellä löydy enemmistöä yhdellekään vaihtoehdolle.

”Minun tilanneanalyysini on se, että tämä kierros tarvittiin, että saadaan äänestystilanne syntymään joko sopimuksesta tai sopimuksettomasta tilasta.”

 

Tilanne kärjistynyt Britanniassa

Perälauta, backstop on brexit-erosopimuksen kiistanalaisin asia. Kyse on varajärjestelystä, joka varmistaa, että Irlannin ja Pohjois-Irlannin väliin ei tule kovaa rajaa, jos uudesta suhteesta ei ehditä sopia siirtymäajan puitteissa.

Britanniassa erosopimuksen varajärjestely on herättänyt suurta vastustusta, koska sen pelätään ajavan Britannian määrittelemättömäksi ajaksi kiinni tulliunioniin EU:n kanssa. Britannia ei voi myöskään irtisanoutua varajärjestelystä yksipuolisesti, vaan molempien suostumusta tarvitaan.

Britanniassa tilanne on kärjistynyt tällä viikolla. Maanantaina pääministeri May perui äänestyksen erosopimuksesta varman häviön vuoksi ja tiistaina osa hänen puolueensa jäsenistä yritti kaataa hänet luottamusäänestyksessä. May selvisi äänestyksestä ehjin nahoin.

Voittaakseen parlamentaarikot puolelleen, Mayn pitää vakuuttaa maamiehensä siitä, että varajärjestelyä ei ole tarkoitus käyttää ja jos käytetään, niin vain väliaikaisesti.

 

EU-johtajat keskustelivat torstain aikana myös EU:n budjetista sekä ulkoasioista, muun muassa Kertšinsalmen tapahtumiin liittyvästä kannanotosta. EU-budjetin osalta EU-johtajat päättivät, että seuraavan kerran asiasta keskustellaan päämiestasolla kesäkuun huippukokouksessa ja että lopulliset päätökset tehdään Suomen puheenjohtajuuskaudella ensi vuoden loppupuolella.

  • Soili Semkina
    Kauppalehti

Kahden suuren euromaan aiheuttamat kammiovärinät osoittavat, miten vaikeaa euroalueen uudistaminen ja kriisikestävyyden vahvistaminen on. Siitä euforiasta, jonka Macron uudistusehdotuksillaan reilu vuosi sitten laukaisi, ei ole jäljellä enää edes haaleaa muistoa.


 
Kommentti
 
 

”Miksi Macron saa lievittää kansan tuskaa

riihikuivalla rahalla, mutta Italia ei?” Italia

käyttää Ranska-kortin EU:ssa varmasti

 

 

11.12.2018 13:28 päivitetty 11.12.2018 13:28 | Kauppalehti

 
 

 

Italia yrittää neuvotella EU:n komission kanssa vajeen supistamisesta samaan aikaan, kun Pariisissa vastataan kyllä keltaliivien joululahjatoiveisiin. Näistä asetelmista rahaliiton vahvistaminen on taas vähintäänkin haasteellista.

 
KUVA: PEKKA LASSILA

 

Vielä muutama päivä sitten Ranskan valtiovarainministeri Bruno Le Mair korosti, ettei kaduilla kuukauden verran mieltään osoittaneiden keltaliivien vaatimuksiin suostuta. Presidentti Emmanuel Macronin kirstunvartija viittasi sekä eläkkeistä maksettaviin sosiaalimaksuihin että minimipalkkaan.

 

Joko Le Mair oli vain tiukka virkansa puolesta tai hän ei vielä näin sanoessaan tiennyt, että presidentti itse on paniikissa. Macron piti kuukauden jahkailun jälkeen maanantaina lyhyen televisiopuheen, jossa hän teki tuntuvia myönnytyksiä sekä minimipalkan että eläkkeiden suhteen.

Macron lupasi kaduilla riehuville maanmiehilleen, että eläkkeisiin kohdistuvien sosiaalimaksujen korotus puree vasta 2000 euron kuukausieläkkeestä ylöspäin. Minimikuukausipalkkaan tehdään 100 euron nettokorotus. Ylityökorvauksia ei veroteta eikä niistä makseta sosiaalimaksuja. Sama koskee yritysten maksamia joululahjarahoja.

 

Jotain piti tehdä. Siitä ei ole epäilystä. Mutta mihin nämä toimenpiteet johtavat? Sitä ei tiedä vielä kukaan.

Voi hyvin olla, että nämä joululahjat eivät edes riitä eriarvoisuuteen ja presidenttinsä ylimielisyyteen kyllästyneille ranskalaisille.

Ongelmaksi nousee avokätisen lahjakorin rahoitus. Nipistetäänkö jostain muualta, vai lähteekö Ranskan julkinen vaje uudelleen repeämään. Sen osuus kansantuotteesta on uhkaavan lähellä kriittistä kolmen prosentin rajaa jo ilman tuoreita myönnytyksiä.

 

Macronin hallituksen sisällä ei turhaan käynnistetty keskustelua vajekriteerin mielekkyydestä. Ranskan kohdalla siihen on ennenkin suhtauduttu luovasti.

Rahaliiton toiseksi suurimman kansantalouden myllerrys nostaa taatusti hien pintaan Brysselissä. Samaan aikaan Roomalle tarjoutuu taas paikka pelata.

Italian populistihallitus yrittää hartiavoimin saada komission kanssa aikaan kompromissia omasta julkisesta vajeestaan. Se on hallituksen äänestäjille lupaamien herkkujen vuoksi nousemassa 2,4 prosenttiin kansantuotteesta. Edellinen hallitus lupasi komissiolle, että vaje on 0,8 prosenttia.

 

Koalition vahva mies, oikeistoradikaalia Legaa johtava sisäministeri Matteo Salvini, on ilmoittanut, että pääministeri Giuseppe Conte käy lähipäivinä neuvotteluja komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin kanssa "täydellä mandaatilla".

Tätä voi pitää myönteisenä käänteenä, vaikka populistien tiet ovat tunnetusti tutkimattomia.

On aivan selvää, että Conte ottaa neuvotteluissa esille myös Ranska-kortin. Kysymys kuuluu, miksi Ranska saa lievittää kansan tuskaa riihikuivalla rahalla, mutta Italia ei? Onko Macron kiltimpi joulupukki kuin Salvini?

Oli vastaus mikä tahansa, se hyödyttää populisteja. Jos Ranska saa, mutta Italia ei, EU-vastaisen Salvinin myllyyn vyöryy lisää vettä. Jos taas Brysselistä joudutaan torumaan Macronia, hänen populistihaastajansa Marine Le Pen on voittaja.

Hyvät kansantaloudelliset perusteet, joita tässä tapauksessa on riittämiin, eivät auta. Salvinin äänestäjiä ei kiinnosta himpun vertaa se, että Italian massiivisen velan vuoksi maan pelivara on pienempi kuin Ranskan.

*

Kahden suuren euromaan aiheuttamat kammiovärinät osoittavat, miten vaikeaa euroalueen uudistaminen ja kriisikestävyyden vahvistaminen on. Siitä euforiasta, jonka Macron uudistusehdotuksillaan reilu vuosi sitten laukaisi, ei ole jäljellä enää edes haaleaa muistoa.

*

Salvinin tavoitteena on johdattaa Euroopan oikeistopopulistit voittoon toukokuun EU-vaaleissa. Hän ei voi sietää EU-myönteistä liberaalia Macronia. Rooman hallituksen alfauros ei taatusti räväytä eväänsäkään helpottaakseen Ranskan presidentin asemaa.

Salvinin uusin yllätysveto Ranskan heikentämiseksi, on liehittely Saksan suuntaan. Hänen mukaansa Euroopan "renessanssi" voi perustua vain Rooman ja Berliinin väliseen "akseliin".

Jokaisen vähänkään historiaa tuntevan mahassa muljahtelee ikävästi, kun kuulee sanan akseli näiden pääkaupunkien yhteydessä.

Tällaiset lipsahdukset ovat oleellinen osa populistien poliittista työkalupakkia. Voi toki olla, että lausahdus oli Salvinilta aito vahinko. Yhtä hyvällä syyllä voidaan kuitenkin myös olettaa, että voimansa tunnossa oleva kansankiihottaja haluaa aktiivisesti sotkea eurooppalaista pakkaa.

 

  • Tapio Nurminen
    Kauppalehti
     

Energiahankkeiden osalta Verkkojen Eurooppa-ohjelman painopisteenä tulevat olemaan muun muassa rajat ylittävät sähköverkot ja jäsenmaiden yhteiset uusiutuvan energian investoinnit. Digitaalisen infrastruktuurin puolelta rahoitetaan muun muassa pääväylien varrella olevia 5G-yhteyksiä sekä EU-alueen sisäisiä ja kolmansiin maihin ulottuvia merikaapeleita. Parlamentti äänestää kannastaan keskiviikkona ja päättää samalla mandaatista aloittaa kolmikantaneuvottelut. Parlamentin tavoitteena on viedä neuvottelut päätökseen ensi kevään aikana.

 

Kokoomuksen europarlamentaarikko Henna Virkkunen. LEHTIKUVA/EMMI KORHONEN

Henna Virkkunen: Päärata EU-rahoituksen

piiriin

 

Pääradan sisällyttäminen Euroopan ydinverkkokäytäviin lisää EU-tukikelpoisten ratahankkeiden määrää jopa kahdella miljardilla eurolla.

 

Euroopan parlamentti äänestää keskiviikkona Verkkojen Eurooppa -ohjelmasta vuosille 2021-2027. Verkkojen Eurooppa -ohjelmasta (CEF 2.0) ollaan tulevalla kaudella suuntaamassa yli 42 miljardin euron julkiset investoinnit eurooppalaiseen rajat ylittävään liikenne-, energia- ja digitaaliseen infrastruktuuriin.

– Euroopan kestävän kasvun ja kilpailukyvyn vahvistaminen edellyttävät nopeita ja moderneja yhteyksiä. Erityisenä painopisteenä on ilmastonmuutoksen torjunta. 60 prosenttia rahoituksesta suunnataan tätä tukeviin hankkeisiin, kokoomuksen europarlamentaarikko Henna Virkkunen sanoo. Hän toimii teollisuusvaliokunnan pääneuvottelijana asetuksessa.

Suomalaisittain isoin asia esityksessä on eurooppalaisen ydinverkkokäytävän jatkaminen Helsingistä päärataa pitkin pohjoiseen Tornion kautta Ruotsin puolelle Luulajaan. Tähän asti Suomen radoista on eurooppalaiseen ydinverkkokäytävään kuulunut vain Turku-Helsinki-Vainikkala-osuus.

– Pääradan sisällyttäminen osaksi Euroopan merkittävimpiä ydinverkkokäytäviä lisää Suomessa EU-tukikelpoisten ratahankkeiden määrää jopa kahdella miljardilla eurolla, Virkkunen sanoo tiedotteessaan.

Suomi voi saada näihin investointeihin tukea enintään 30 prosenttia, mikä merkitsee seuraavan ohjelmakauden aikana satoja miljoonia euroja.

– Se on erittäin tervetullut lisärahoitus suomalaiseen liikenneinfraan. Pääradan varrella asuu puolet suomalaisista, joten lisäinvestoinneille on tarvetta, Virkkunen toteaa.

Hän muistuttaa, että raideliikenteen edistäminen on yksi EU:n liikennepolitiikan tärkeä prioriteetti.

– Erityisesti nyt, kun liikenteen päästöjä on voimakkaasti vähennettävä, raidehankkeiden merkitys kasvaa. Raideliikenne on ympäristöystävällistä; se tuottaa liikenteen päästöistä vain prosentin, Virkkunen muistuttaa.

 

Hänen mukaansa Suomen kannalta oleellista on edistää myös Rail Balticaa, joka Virosta Liettuan, Latvian ja Puolan kautta Saksaan ulottuvana suurhankkeena on seuraavien vuosien yksi merkittävin eurooppalainen rajat ylittävä rahoituskohde. Rail Baltica tulee aikanaan kytkemään myös Suomen radat kiinteämmin osaksi eurooppalaisia rataverkkoa.

 


 

Internetin suuret sosiaalisen median alustat ovat sitoutuneet disinformaation osalta käytännesääntöihin, joiden noudattamista on seurattava tarkemmin. – Käytännesääntöjen allekirjoittajien olisi toteutettava käytännesäännöissä annetut sitoumukset ja keskityttävä toimiin, jotka ovat erityisen kiireellisiä ensi keväänä järjestettäviä Euroopan parlamentin vaaleja silmällä pitäen, komissio toteaa.

 

Brysselissä osana EU:n ulkosuhdehallintoa toimii ryhmä, joka seuloo Kremliä myötäilevää, valheellista sisältöä ja julkaisee listausta jutuista. LEHTIKUVA/JUSSI NUKARI

EU panostaa valeuutisten torjuntaan,

taustalla EU-vaalit

 

Komissio esittää hälytysjärjestelmää valeuutisia varten ja verkkovastuiden tiukempaa valvontaa.

Disinformaation vastaisessa toimintasuunnitelmassa keskitytään neljään alueeseen, jotka ovat keskeisiä EU:n valmiuksien parantamiseksi ja EU-maiden ja EU:n välisen yhteistyön tehostamiseksi.

 

Disinformaatiotapaukset on havaittava paremmin. Tästä syystä Euroopan ulkosuhdehallinnon strategisen viestinnän työryhmiä ja EU:n hybridianalyysikeskusta vahvistetaan lisäämällä merkittävästi niiden erikoishenkilöstön määrää. Disinformaation torjunnassa otetaan käyttöön myös uusia tiedonanalysointivälineitä.

 

Disinformaation torjuntaan ja tietoisuuden lisäämiseen Euroopan ulkosuhdehallinnon strategisen viestinnän määrärahojen odotetaan yli kaksinkertaistuvan 1,9 miljoonasta eurosta viiteen miljoonaan euroon ensi vuonna. EU-maiden olisi täydennettävä tätä vahvistamalla omia keinojaan torjua disinformaatiota.

 

Myös vastatoimia aiotaan koordinoitava tehokkaammin. EU-toimielinten ja EU-maiden käyttöön perustetaan erityinen nopea hälytysjärjestelmä, joka helpottaa tietojen ja disinformaatiokampanjoita koskevien arvioiden jakamista sekä antaa reaaliaikaisia hälytyksiä disinformaatiouhista.

*

Internetin suuret sosiaalisen median alustat ovat sitoutuneet disinformaation osalta käytännesääntöihin, joiden noudattamista on seurattava tarkemmin.

– Käytännesääntöjen allekirjoittajien olisi toteutettava käytännesäännöissä annetut sitoumukset ja keskityttävä toimiin, jotka ovat erityisen kiireellisiä ensi keväänä järjestettäviä Euroopan parlamentin vaaleja silmällä pitäen, komissio toteaa.

*

Tähän kuuluu esimerkiksi poliittisen mainonnan läpinäkyvyyden parantaminen, aktiivisten valetilien nopeampi sulkeminen, bottien automaattiviestinnän tunnistaminen ja merkitseminen sekä yhteistyö faktantarkistajien ja tutkijoiden kanssa.

Lisäksi riippumattomien faktantarkistajien ja tutkijoiden kansallisille yhteistyöryhmille on tarkoitus antaa nykyistä enemmän tukea disinformaatiokampanjoiden havaitsemiseksi ja paljastamiseksi sosiaalisessa mediassa.


 

 

Onko Eurooppa repeämässä kahtia? Suomen

ja muiden pohjoisten maiden "Hansaliitto"

ärsyttää etelässä – ja kohta edessä on tiukka

koitos

 

Hansa-ryhmä pyrkii suurten maiden rinnalle EU:ssa.

 

Euroopan unioni
Karttagrafiikka
Karttaan on merkitty tummankeltaisella vanhan Hansaliiton alue sen mahtiaikana, noin vuonna 1400. Vaaleankeltaisia ovat maat, jotka eivät kuuluneet vanhaan, mutta kuuluvat uuteen Hansaliittoon. Saksa oli vanhan Hansan vahvinta aluetta, mutta se ei kuulu EU:n sisällä aloittaneeseen uuteen ryhmään.Yle Uutisgrafiikka
 

Hansaliitto 2.0? Pohjanmeren liitto? Mark Rutte(siirryt toiseen palveluun) ja seitsemän kääpiötä? Huonon sään maat?

Olutmaat – etelän viinimaiden vastakohtana? Talouskurimaat?

 

EU:n Nuivat?

Kahdeksan pohjoisen maan allianssia on kutsuttu Brysselissä monella nimellä(siirryt toiseen palveluun), mutta Hansa-ryhmä vakiintui nimeksi brittilehti Financial Timesin käytettyä sitä sitkeästi(siirryt toiseen palveluun) viime vuoden lopulta lähtien.

Ryhmä on nyt voimansa tunnossa. Ensimmäisen kunnon testin kannatuksestaan muiden EU-maiden keskuudessa se saa maanantaina euroryhmän kokouksessa, jossa se aikoo viedä läpi useita talouskuria tiukentavia ehdotuksiaan.

Maaporukan johtajana pidetään Hollantia, mutta myös Suomi on ollut innokkaimpien mukana laatimassa yhteisiä linjauksia.

 

Hansaliitto
Hansa-maat eli Hollanti, Irlanti, Suomi, Ruotsi, Tanska, Viro, Latvia ja LiettuaYle Uutisgrafiikka
 
 

Ranska suuttui

Etelä-Euroopassa pelkkä Hansa-ryhmän nimi on alkanut ärsyttää. Siellä Hansan pelätään syventävän EU:n pohjoinen–etelä-jakoa.

Ranskan valtiovarainministeri Bruno Le Maire hyökkäsi (siirryt toiseen palveluun)vastikään Hansaa vastaan, ja väitti sen paitsi jakavan myös heikentävän EU:ta.

– Hieman kakistelin, kun luin Le Mairen kommenteista. Ne eivät olleet ihan reiluja Ranskan edustajan suusta, brysseliläisen CEPS-ajatushautomon EU-tutkija Steven Blockmans sanoo.

– Ranskaa itseään on syytetty EU:n jakamisesta esimerkiksi turvallisuus- ja puolustusasioissa, Blockmans huomauttaa. Ranska on viime vuodesta saakka ajanut liittoa puolustukseen.

Le Maire saattaa pelätä, että Berliinin linja talous- ja rahaliitto EMU:n kehittämisessä vahvistuu ranskalaisen näkemyksen kustannuksella. On yleisessä tiedossa, että Hansa-ryhmä konsultoi myös Saksaa kannanottoja laatiessaan.

Samaan aikaan Angela Merkelin asema Saksan johtajana on heikentynyt, ja hänen tilalleen voi nousta vielä tiukemmin talouskuria ajava liittokansleri.

Blockmansin mielestä Le Maire siis saattaa pyrkiä katkaisemaan Hansa-yhteistyön heti nuppuunsa, ennen kuin ryhmän jäsenmaat syventävät liittoaan lisää.

Miten Suomi hyötyy Hansa-yhteistyöstä? Lue lisää jutusta alempaa.

 


Maria Demertzis
Bruegel-ajatushautomon varajohtaja Maria Demertzisin mukaan Britannian "anglosaksista" linjaa jäävät brexitin jälkeen edustamaan EU:hun lähinnä Irlanti ja Malta, ja siksi on hänen mielestään ymmärrettävää, että esimerkiksi Hollanti etsii nyt uusia liittolaisia.Bruegel
 
 

Hansa puhkuu intoa, mutta Etelä-Euroopassa hanketta ei katsota vain hyvällä.

Närkästystä on helppo ymmärtää, koska finanssikriisin ja etenkin Kreikan kriisin jälkiseuraukset ovat olleet rajuimmat etelässä. Eteläiset EU-maat kokevat Pohjois-Euroopan maiden välttelevän vastuutaan myös Välimeren yli tulevien maahanmuuttajien vastaanotossa.

– Eteläiset maat kokevat, että Hansa-ryhmä jakaa Eurooppaa. Ryhmä on karrikoitu esimerkki pohjoinen–etelä-jaosta, Bruegel-ajatushautomon varajohtaja Maria Demertzis sanoo.

Hän ymmärtää ryhmän jäsenmaiden halun luoda vastapainoa EU:ssa lähes pyhälle Saksa–Ranska-valtakeskittymälle nyt, kun Britannia on irtaantumassa unionista.

– En kuitenkaan usko, että Hansa-ryhmän mailla on loppujen lopuksi paljoa yhteistä. Esimerkiksi puolustuksessa ne ovat aivan eri linjoilla. Ja kun katsoo niiden talouksia, niin ei voi sanoa, että tässä olisi nyt hyvin samankaltaisia maita, Demertzis muotoilee.

Hänen mielestään ryhmään kannattaisi ottaa laajempi joukko jäseniä.

– Väkilukumielessä Hansa-ryhmä (vajaat 50 miljoonaa) on pienempi kuin Italia (runsaat 60 miljoonaa). Siksi ryhmän painoarvo voi jäädä pieneksi.

 

Steven Blockmans
Steven Blockmansin mielestä Hansa-ryhmän kannattaisi harkita nimenmuutosta.CEPS
 

Hansa-nimi hämmentää

Ryhmän kutsumanimi arveluttaa Etelä-Euroopassa. Keskiajan Hansaliitto oli vahvasti saksalainen liitto, jossa vapaakauppaa käyneet kaupungit turvasivat toistensa selustaa. Saksan hääriminen uudenkin liiton taustalla herättää kysymyksiä.

Uuteen liittoon kuuluu lisäksi maita, joita vanhassa ei ollut – Irlanti, Tanska, Suomi. Niinpä nimi on myös harhaanjohtava, EU:n instituutiokehitystä tutkinyt Steven Blockmans arvioi.

– Nimi kannattaisi miettiä uudelleen. "Pohjoisten ja Baltian maiden yhteistyö" ei kuulosta kovin seksikkäältä, mutta se vastaa luultavasti todellisuutta paremmin. Sen kautta vältettäisiin vaikeat historialliset vertaukset, jotka synnyttävät ikäviä mielikuvia muissa jäsenmaissa, Blockmans sanoo.

 

Hansa on Hollannille tärkeä

Blockmans näkee Hansan ennen kaikkea Hollannille tärkeänä hankkeena. Britannia on ollut Hollannin tärkeä liittolainen EU:ssa, ja nyt maa etsii uusia kumppaneita.

– Hollannilla on kriittisempi kanta EU-integraatioon kuin Saksalla ja Ranskalla, ja Hansa-ryhmän kautta se yrittää puskea eteenpäin vaihtoehtoista agendaa, itsekin hollantilainen Blockmans arvioi.

Hänen mielestään Hansa-mailla on talouskurinäkemysten lisäksi yhteneväisyyksiä arvopohjassa.

– Ryhmä on vastapooli populististen virtauksien maille, joita nyt edustavat Unkari, Puola, Tsekki, Itävalta ja Italia.

Blockmans uskoo, että Hansa-yhteistyö jatkuu tulevaisuudessakin löyhänä liittona, jossa otetaan lähinnä yhdessä kantaa erilaisiin asioihin.

– Mailla ei ole hallinnollisia tukirakenteita kuten esimerkiksi Benelux-mailla, joilla on jo vuosikymmeniä ollut yhteinen sihteeristö.

Blockmansin mielestä Hansa-ryhmä voisikin hallinnollisesti kehittyä neljän keskieurooppalaisen maan Visegrád-ryhmän suuntaan.

 

Arto
 Satonen
Suuren valiokunnan puheenjohtajan Arto Satosen (kok.) mukaan Hansa-maiden parlamentitkin ovat olleet yhteydessä keskenään. Hän kertoo olleensa neuvotteluissa esimerkiksi Hollannin parlamentin kanssa.Roni Rekomaa / Lehtikuva
 
 

Suomi hyötyy Hansa-yhteistyöstä ennen kaikkea siksi, että se pääsee samanmielisten joukkoon ajamaan itselleen tärkeitä asioita.

– Hansa-maat ovat pieniä avoimia talouksia, jotka ovat riippuvaisia maailmankaupasta ja talouskurin kannattajia, suuren valiokunnan puheenjohtaja, Arto Satonen kuvailee.

Hansa-ryhmä käynnistettiin valtiovarainministerien yhteistyöllä.

– Mutta on tässä isompikin ajatusmalli takana. Miten EU:n pitää toimia tai mikä on unionin ja mikä jäsenmaiden vastuulla? Pitääkö EU:n puuttua kaikkeen säätelyyn vai tekeekö se vain raamit? Ryhmän lähtökohta on, että raamien sisällä olisi enemmän liikkumavaraa, mikä mahdollistaisi subsidiariteetin (päätöksenteon mahdollisimman lähellä ihmisiä eli kansallisesti).

 

Miten Hansa aikoo kehittyä tulevaisuudessa?

– Kun kyse on samanhenkisten ryhmästä, on luontevaa, että yhteistyö laajenee. Ryhmän merkitys todennäköisesti kasvaa, Satonen arvioi.

Joidenkin ulkopuolisten kriitikkojen mukaan ryhmän tarkoitus on katkaista kokonaan keskustelu EU-maiden taloudellisesta yhteisvastuusta. Esimerkiksi Ranska on ajanut maiden keskinäistä solidarisuutta tukevia elementtejä rahaliittoon.

– Ei keskustelu tähän lopu, mutta toki tämä on kannanotto siihen keskusteluun. Jos ajatellaan vaikka Italian tilannetta, niin kyllä EU:ssa tarvitaan niitä voimia, jotka myös puolustavat talouskuria ja jokaisen jäsenmaan vastuuta omasta taloudestaan.

Satonen korostaa, että Hansa-ryhmän roolia ei pidä kuitenkaan liioitella.

– Tämä on yksi toimija, mutta muutkin jäsenmaat toimivat keskenään. Jotta Hansa-ryhmä saa oikeasti tavoitteitaan läpi, sen täytyy löytää muitakin kumppaneita.

*

Lisää aiheesta:

Muistatko Hansaliiton? Suomi ja muut kokosivat joukon taas kasaan ja vaativat kriisimaita EU:ssa vastuuseen veloistaan

Suomi ja 7 muuta EU-maata laittavat kapuloita komission ja Ranskan rattaisiin: Ei tulonsiirtoja EU-maiden välille, enemmän vastuuta jäsenmaille

Hansaliitto oli pohjoisen kaupunkien kauppaliitto keskiajalla. Nyt nimi on otettu uudestaan käyttöön. Suomi ja seitsemän muuta jäsenmaata haluaa tuoda pohjoista näkökulmaa EU:hun Ranska–Saksa-akselin rinnalle.


 

 

Muistatko Hansaliiton? Suomi ja muut

kokosivat joukon taas kasaan ja vaativat

kriisimaita EU:ssa vastuuseen veloistaan

 

Pohjoisten maiden esitys: Jos EU-maalla ei ole maksukykyä, sen pitäisi neuvotella itse velkojapankkien kanssa ennen muiden maiden apuuntuloa.

 

Euroopan vakausmekanismi
Lippuja EU parlamenti edessä Strasbougissa.
Patric Seeger / EPA
 

Uusi Hansaliitto syntyi brexitistä

  • Suomen ja seitsemän muun pienen maan talousministerit ovat liittoutuneet ajamaan pohjoisia etuja ja arvoja nyt, kun Britannia on poistumassa näyttämöltä. Liitto kutsuu itseään Hansa-ryhmäksi.
  • Hansa-maat eli Hollanti, Irlanti, Suomi, Ruotsi, Tanska, Viro, Latvia ja Liettua ovat Britannian tavoin vapaakauppaa ja talouskuria korostavia maita, jotka uskovat saavansa näkemyksensä paremmin läpi ryhmänä.
  • Kun kahdeksikon näkemykset ovat yleensä lähellä Saksan kantoja, menestymisen mahdollisuudet ovat hyvät. Aatepohjan perusteella Saksan itsensäkin voisi kuvitella liittyvän "Uuteen Hansaliittoon", jollei se rikkoisi samalla historiallisia, kirjoittamattomia pelisääntöjään Ranskan kanssa. EU:ssa Ranska on Saksan liittolainen ylitse muiden.

*

Hansaliitto oli pohjoisen kaupunkien kauppaliitto keskiajalla.

Nyt nimi on otettu uudestaan käyttöön. Suomi ja seitsemän muuta jäsenmaata haluaa tuoda pohjoista näkökulmaa EU:hun Ranska–Saksa-akselin rinnalle.

*

Hansa-ryhmän alku on ollut vauhdikas. Se laati keväällä yhteisen näkemyksensä talous- ja rahaliitto Emun uudistamisesta.

Kannanotto tuotti tulosta: puheet Ranskan ja EU-komission ajamista euroalueen yhteisestä valtiovarainministeristä ja yhteisvastuun lisäämisestä jäsenmaiden kesken ovat vaimentuneet.

Ryhmä on nyt voimainsa tunnossa. Uudessa esityksessä se laittaa kapuloita niiden rattaisiin, jotka kannattavat jäsenmaiden yhteisvastuuta velkakriiseissä.

Perjantaiaamuna julkaisemassaan linjapaperissa(siirryt toiseen palveluun) Hansa-maat esittävät Euroopan vakausmekanismin EVM(siirryt toiseen palveluun):n vahvistamista ja itsenäistämistä hallitusten välisenä rahoitusvakauden takaajana.

EVM perustettiin velkakriisin keskellä EU:n ulkopuoliseksi laitokseksi tukemaan ongelmaisten maiden rahoitusta. Se on kansainvälinen rahoituslaitos, jossa jo nyt ylintä valtaa käyttävät jäsenmaat.

Nyt keskustellaan siitä, miten EVM:ää uudistetaan. Hansa-maiden esitykseen saatiin tällä kertaa mukaan myös ryhmän ulkopuoliset Tsekki ja Slovakia.

 

Kokoomuksen valtiovarainministeri Petteri Orpo eduskunnan täysistunnossa Helsingissä 17. lokakuuta
Pohjoisten maiden Hansa-ryhmä haluaa sääntöihin perustuvan EU:n poliittisen unionin sijaan, jota esimerkiksi EU-komissio ja eteläiset jäsenmaat ajavat, valtiovarainministeri Petteri Orpo sanoo.Vesa Moilanen / Lehtikuva
 

– Tämä uusi esitys suojaa suomalaista ja eurooppalaista veronmaksajaa. Tällä pyritään kaikin keinoin välttämään tilanne, jossa Suomen ja euromaiden pitäisi taas alkaa maksaa lisää jonnekin kriisin sattuessa, valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) sanoo Ylen haastattelussa.

EU-komissio ja esimerkiksi Ranska ovat esittäneet rahoitusvakausjärjestelmän ottamista unionin lainsäädännön piiriin. Niiden visioissa euroalueelle nimitettäisiin valtiovarainministeri, joka vastaisi muun muassa vakausjärjestelmästä.

– Ne näkisivät EVM:n talouspolitiikan välineenä ja sellaisena paikkana, josta saa luottoa. Meille taas on tärkeää, että se on nimenomaan kriisinhallintamekanismi – vahva ja itsenäinen ja irti EU:n muista instituutioista.

EU:n valtionjohtajien on tarkoitus päättää uudenlaisesta rahoituslaitoksesta joulukuun huippukokouksessaan. Vakausmekanismin uudistaminen on osa talous- ja rahaliitto EMU:n uudistuspakettia.

Virkamieslähteiden mukaan "Uuden Hansaliiton"(siirryt toiseen palveluun) kannanoton laadintaa vetivät Suomi ja Hollanti.

Miten esitys konkreettisesti turvaisi veronmaksajien rahoja kriisin sattuessa? Tässä kolme keskeisintä kohtaa ehdotuksesta:

 

1. Lainaa vain maksukykyisille asiakkaille

Hansa-maiden esityksen lähtökohta on, että Euroopan vakausmekanismista ei saa tehdä jäsenmaiden tulonsiirtojen välinettä.

Ne haluavat, että jäsenmaat itse huolehtivat talouksistaan. Jos maat ajautuvat ongelmiin, EVM selvittää ongelmien syvyyden ja maan takaisinmaksukyvyn.

Jos maksukykyä ei ole, lainahakemuksen käsittely EVM:ssä loppuu.

 

2. Pääjohtajan asemaa vahvistetaan

Hansa-maiden ehdotuksessa vastuu jäsenmaan takaisinmaksukyvyn selvittämisestä olisi EVM:n pääjohtajalla, mutta päätöksen tuen myöntämisestä tekisivät aina ministerit.

Olennaista on, että selvitys kriisimaan taloudesta tehtäisiin ennen kuin jäsenmaiden ministerit keskustelevat tukiohjelman hyväksymisestä.

Pääjohtajan täytyisi siis olla varma takaisinmaksukyvystä jo ennen kuin jäsenmaat pääsevät keskustelemaan tuesta; poliittista päätöstä ei voitaisi tehdä ennen kuin teknokraatit ovat arvioineet kriisimaan maksukyvyn.

 

kahden euron kolikko ja kreikan lippu -kuvitus
Kreikka oli velkaa euromaille ja Kansainväliselle valuuttarahastolle IMF:lle 250 miljardia euroa lainaohjelmien päättyessä tämän vuoden elokuussa. Sille räätälöitiin kaikkiaan kolme lainaohjelmaa.Ismo Pekkarinen / AOP
 
 

Kun esimerkiksi Kreikan tukemisesta tehtiin päätöksiä melko järjestäytymättömästi useissa erissä, jäsenmaiden poliitikkoihin kohdistui erittäin kova paine.

Nykyisessä järjestelmässä taloudelliset arviot jäsenmaista tekee virkamiehistä koostuva EU-komissio. Hansa-maiden mielestä ongelma on EVM:n kannalta tämä: komission virkamiehet miettivät lähinnä unionin yhtenäisyyttä – heillä ei ole erityistä vastuuta suojella vakausmekanismin osakkaiden eli jäsenmaiden varoja.

 

Hansa-maiden kaavailussa arvioija olisi virkavastuulla toimiva pääjohtaja, joka olisi nimenomaan jäsenmaiden etujen puolustaja.

Ryhmän ehdottama kaksivaiheinen päätöksentekojärjestelmä on käytössä myös Kansainvälisessä valuuttarahastossa IMF:ssä.

 

Vanha hansaliitto oli vapaakauppaliitto

Hansa oli pohjoiseurooppalaisten kaupunkien vapaakauppaliitto, joka hallitsi kaupankäyntiä Itämeren ja Pohjois-Saksan alueella keskiajalla.

Hansaliittoon kuului suuruden aikoina 1400-luvulla noin kaksi sataa Pohjois-Euroopan kauppakaupunkia. Kaupunkikeskittymiä oli Pohjois-Hollannissa ja Reinin alajuoksulla Kölniin asti.

Myös henkinen ja kulttuurinen side kaupunkien välillä oli vahva. Siitä kertoo nykyäänkin vanhojen hansakaupunkien samankaltaisuus. Esimerkiksi Lyypekki, Brehmen ja Tallinna muistuttavat toisiaan arkkitehtuuriltaan ja asemakaavaltaan.

 

3. Velkajärjestely ennen tukiohjelmaa

Mallissa hätälainan käsittely päättyisi, jos hakijalla ei ole takaisinmaksukykyä. Pallo siirtyisi takaisin jäsenvaltiolle, jonka kontolle jäisi maksukyvyn parantaminen.

Käytännössä jäsenmaa käynnistäisi velkajärjestelyn kutsumalla koolle velkojien kokouksen, jossa neuvoteltaisiin mahdollisista velkahuojennuksista.

Maa selittäisi velkojilleen, että on kaikkien etu löytää sopimus, joka mahdollistaa tukilainan saannin EVM:stä. Kun sopimus löytyisi, maa lähettäisi EVM:lle uuden lainahakemuksen, jonka rahoituslaitos voisi hyväksyä.

– Kun yhteistä rahaa käytetään, pitää olla selvät säännöt, vahva ehdollisuus, velvollisuus laittaa asiat kuntoon, velvollisuus tehdä tarvittaessa velkajärjestelyjä ja parantaa velkakestävyyttä kriisimaassa, ennen kuin se pääsee lainaohjelmaan mukaan, Orpo sanoo.

 

Suomella on rahaa EVM:ssä 1,4 miljardia euroa

Suomi on pääomittanut vakausmekanismia noin puolellatoista miljardilla eurolla. Se on sitoutunut tarvittaessa pääomittamaan EVM:ää lisää noin 11 miljardilla eurolla. Hansa-maiden ehdotuksessa tämä ei muuttuisi.

EVM(siirryt toiseen palveluun) voi myöntää lainoja enimmillään 500 miljardilla eurolla. Summasta on nyt käyttämättä noin 400 miljardia euroa, Kreikkaa rahoituslaitos on lainoittanut vajaalla 90 miljardilla eurolla.

EVM:n pääomaa ei suoraan käytetä hätärahoituksen antamiseen jäsenmaille. Sen sijaan pääoma sijoitetaan turvaavasti niin, että varmistetaan vakausmekanismin hyvä luottokelpoisuus.

Valtioille annettavan hätärahoituksen EVM hankkii lainaamalla varat markkinoilta.

Lue myös:

Suomi ja 7 muuta EU-maata laittavat kapuloita komission ja Ranskan rattaisiin: Ei tulonsiirtoja EU-maiden välille, enemmän vastuuta jäsenmaille

Hansa-ryhmän ja Tsekin ja Slovakian esitys löytyy täältä(siirryt toiseen palveluun) (englanniksi).

 


 

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan mukaan tilanne EU:n ulkorajoilla on toistaiseksi vakiintunut, mutta konfliktit ja kriisit lähialueillamme eivät ole loppuneet. Eurooppalaiset ovat edelleen huolissaan maahanmuutosta ja turvallisuudesta. – Aihe keikuttaa ymmärrettävästi myös monen maan sisäpolitiikkaa. Pakolaiskriisin jälkimainingit on käännettävä eurooppalaisen rajavalvonnan vahvistamiseksi, vaikka se yksistään ei ratkaisekaan kaikkea.

 

Unkari rakensi raja-aidat 2015. AFP/Lehtikuva/Attila Kisbenedek

”EU:n rajavalvonta pantava kuntoon”

 

Meppi Petri Sarvamaan mukaan toimiva ja luotettava valvonta EU:n ulkorajoilla on elintärkeää.

 

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok.) kirjoittaa Nykypäivässä, että ilman valvontaa vapaa liikkuvuus ja Schengen-alue romahtavat ennen pitkää omaan kestämättömyyteensä.

Vuonna 2015 laittomia rajanylityksiä tapahtui yli 1,8 miljoonaa, jonka jälkeen esimerkiksi Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontexin toimintamahdollisuuksia, miesvahvuutta ja viraston käytössä olevaa kalustoa lisättiin.

– Toimet näyttävät onneksi purreen ja tilanne ulkorajoilla tuntuu tilastojen valossa olevan hallinnassa. Vuonna 2016 laittomia EU:n ulkorajojen ylityksiä havaittiin reippaasti yli puoli miljoonaa, viime vuonna noin 200 000. Kuluvan vuoden lokakuun loppuun mennessä EU:n ulkoraja ylitettiin laittomasti enää 120 000 kertaa, Petri Sarvamaa kirjoittaa.

– Nyt kun paine EU:n ulkorajoilla on ainakin väliaikaisesti hellittänyt ja neuvottelut seuraavasta pidemmän aikavälin budjetista käynnissä, on oikea hetki varautua tuleviin kriiseihin ja toimia suunnitelmallisesti.

Hänen mukaansa samalla on käytettävä hyväksi pakolaiskriisin ja sen jälkivaikutusten luoma poliittinen tahto ja tilaus parantaa eurooppalaista rajavalvontaa.

– Seuraavalla kerralla kansalaisia on pystyttävä suojelemaan paremmin vapaan liikkuvuuden hyväksikäyttäjiltä, Sarvamaa toteaa.

*

Sarvamaan mukaan tilanne EU:n ulkorajoilla on toistaiseksi vakiintunut, mutta konfliktit ja kriisit lähialueillamme eivät ole loppuneet. Eurooppalaiset ovat edelleen huolissaan maahanmuutosta ja turvallisuudesta.

– Aihe keikuttaa ymmärrettävästi myös monen maan sisäpolitiikkaa. Pakolaiskriisin jälkimainingit on käännettävä eurooppalaisen rajavalvonnan vahvistamiseksi, vaikka se yksistään ei ratkaisekaan kaikkea.

*


 
Pääkirjoitus    |   Pääkirjoitus
 
 

Irlannin saaren tulevaisuus on brexitissä arvaamaton

 

Harva haluaa Britanniassa EU-eroa ilman sopimusta tai tiukkaa rajaa keskelle Irlannin saarta. Molemmat saattavat kuitenkin toteutua.

 
MITÄ lähemmäksi Britannian suunniteltu EU-ero tulee, sitä epäselvemmäksi muuttuu kuva eron jälkeisestä ajasta. Seuraava kysymysmerkki on brittiparlamentin kanta.

Yleinen käsitys on, että sopimus kaatuu parlamentissa, vaikka vain harva haluaa niin sanotun kovan brexitin toteutumista eli eroa ilman sopimusta. Brittipolitiikka onkin nykyään ajelehtimista huonosta vaihtoehdosta vielä huonompaan.

Yksi selitys liittyy Irlannin saareen. EU-eroa ja Pohjois-Irlannin rauhansopimusta on vaikea yhdistää, joten kokonaisuus on arvaamaton.

Vuonna 1998 solmittu niin sanottu pitkänperjantain sopimus edellyttää, että yhteistyön Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan rajan yli täytyy olla sujuvaa. Jo pelkkä tulliraja olisi liikaa.
 

Ongelma ratkaistiin Britannian EU-eroneuvotteluissa siten, että ensin Britannia kokonaisuudessaan jäisi osaksi EU:n tulliliittoa. Jos Irlannin kysymykseen ei vuoden 2020 lopussa päättyvän siirtymäajan kuluessa löytyisi muuta ratkaisua, Pohjois-Irlanti jäisi tulliliittoon ja muu Britannia sen ulkopuolelle. Rakennelma saanee Pohjois-Irlannin unionistien DUP-puolueen vastustamaan erosopimusta mahdollisen tullirajan takia. Itsenäisyyttä havittelevat skottinationalistit taas kadehtivat erityisjärjestelyä.

Jos enemmistöä ei saada ja edessä on brexit ilman sopimusta, keskelle Irlannin saarta piirtyy tiukka EU:n ulkoraja tullirajoineen, mitä kukaan ei ole halunnut.

Pitkänperjantain sopimus syntyi tunnustamalla pohjoisirlantilaisten jakautuneisuus. Enemmistö haluaa pysyä osana Britanniaa, mutta merkittävä vähemmistö haluaa liittyä Irlannin tasavaltaan.

Katolinen vähemmistö hyväksyi sopimuksen, koska siinä jätettiin auki mahdollisuus saaren yhdistymiseen tulevaisuudessa kansanäänestyksien jälkeen.

Tuoreiden ennusteiden mukaan enemmistöasema saattaa vaihtua katoliseksi jo 2020-luvun alkuvuosina. Se ei tarkoita vielä samaa kuin saaren yhdistymistä kannattava enemmistö, mutta paineet Pohjois-Irlannin tulevan aseman nostamiseen pöydälle kasvavat merkittävästi, jos brexit toteutuukin ilman sopimusta.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.
 


  

Sinikukka Saaren kolumni: Laaja pienten EU-

maiden yhteistyö voisi lisätä niiden

vaikutusvaltaa Euroopassa

 

Suomen kaltaiset pienet vientivetoiset maat joutuvat pohtimaan, miten saada äänensä kuulumaan EU:n sisällä. Aiemmin niitä tuki Britannia, mutta Brexitin jälkeen pienten maiden on tiivistettävä yhteistyötään, kirjoittaa Sinikukka Saari.

 

Kolumnit
Sinikukka Saari
Petteri Sopanen
 

Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

> Kaikki kolumnit löydät täältä
> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

 

Britannian pääministeri Theresa May kävi viime viikolla Oslossa kylässä. Hän halusi varmistaa, että hyvät suhteet pohjoismaihin jatkuvat myös Britannian EU-eron jälkeen. Kunhan Brexit-sopimuksesta päästään sopuun, yhteistyö Pohjoismaiden ja Britannian välillä jatkunee ilman suuria ongelmia. Pohjoismaista vain kolme viidestä on EU-jäseniä, joten meillä on kokemusta tiiviistä yhteistyöstä myös EU:n ulkopuolisten kumppaneiden kanssa.

 

Kolikon toinen puoli on, miten Suomi, Ruotsi ja Tanska – kolme pohjoista EU-maata – pärjäävät EU:n sisäisissä väännöissä ilman brittejä. Britannian ero EU:sta vie pohjoismailta luotetun kumppanin. Britannia on ollut monessa kysymyksessä samanmielinen iso EU-maa, joka on usein toiminut vastavoimana Saksan ja Ranskan voimakaksikolle.

 

Nyt Suomen kaltaiset pienet vientivetoiset maat joutuvat pohtimaan, miten saada äänensä kuuluviin ja vaikuttaa EU:ssa ilman Britannian muskelia. Kolme pienehköä maata on liian pieni koalitio EU:n sisällä, etenkin kuin Tanska ei esimerkiksi osallistu yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Voisiko uusi vipuvoima löytyä pienistä maista itsestään, mutta laajemmin ja tehokkaammin?

 

Pieniä EU-maita yhdistää käytännönläheisyys ja faktapohjainen rationaalisuus.

 

Muutaman vuoden sisällä erilaiset ”pienet pohjoiset maat” -kokoonpanot ovat saaneet uutta nostetta EU:n sisällä. Kokoonpanot kulkevat eri nimillä ja variaatioita on useita: on esimerkiksi niin kutsuttu Nordic Baltic 6 eli NB6, jossa on 3 pohjoismaata ja 3 Baltian maata; on Hansa-liitto, jossa on pohjoismaat, baltit ja Irlanti ja Hollanti. Jossain kysymyksissä yhdessä toimivat pohjoismaat, baltit ja Benelux-maat.

Näitä pieniä EU-maita yhdistää käytännönläheisyys ja faktapohjainen rationaalisuus. World Values Surveysta ilmenee(siirryt toiseen palveluun), että tässä suhteessa Baltian maat ja Pohjoismaat ovat todellakin varsin samanlaisia. Näissä maissa päätökset perustuvat omaan faktapohjaiseen pohdintaan eikä uskonnon tai muun auktoriteetin siunausta tarvita.

 

Pienet pohjoiset maat näkevät itsensä käytännönläheisenä vastavoimana suurille sanoille ja julistuksille.

 

Toisaalta saman arvotutkimuksen mukaan suvaitsevaisuuden suhteen Pohjoismaat ja Baltian maat ovat lähes kuin yö ja päivä. Pohjoismaissa vannotaan erilaisuuden hyväksymisen, yksilöllisten valintojen ja kaikkien ryhmien välisen tasa-arvon nimeen, kun taas baltit löytyvät arvokartan konservatiivisesta, erilaisuutta vierastavasta päästä. Suomi on arvojen suhteen konservatiivisempi kuin muut pohjoismaat, mutta mekin olemme kaukana Baltiasta – itseasiassa arvojen suhteen Suomi löytyy aivan Hollannin kyljestä. Näin ollen pohjoismaiden ja Baltian maiden välille tuskin syntyy arvopohjaista syvää kumppanuutta lähitulevaisuudessa.

Pikemminkin pienet pohjoiset maat näkevät itsensä käytännönläheisenä vastavoimana suurille sanoille ja julistuksille. Maat vierastavat ehdotuksia, joissa maalaillaan EU:n pitkälle menevää poliittista integraatiota. Kuvaavaa on alankomaiden pääministerin Mark Rutten kuivakas kommentti(siirryt toiseen palveluun) komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin EU:n tulevaisuusvisioista: ”Olen enemmän sellainen tyyppi joka ajattelee, että jos näet visioita, mene tapaamaan lääkäriä”. Ei voi kiistää, etteikö Junckerin ja Ranskan presidentti Macronin poliittinen poljento ole varsin toisenlainen kuin Rutten tai vaikkapa pääministeri Juha Sipilän.

Lyhyemmän aikavälin tavoitteet ovat enemmän pienten pohjoisten maiden juttu. Hansa-maat ovat yhdessä ajaneet tiukkaa taloudenpitoa, kansallista vastuuta ja rahaliiton sääntöjen noudattamista. Hansa-kokoonpanolla ollaan esitetty (siirryt toiseen palveluun)esimerkiksi EU-maiden pääomamarkkinoiden yhtenäistämistä ja syventämistä sekä korostettu vapaakaupan sääntöjen tärkeyttä.

Jotkut ovat kritisoineet pienten pohjoisten pragmaatikkojen lisääntynyttä yhteistyötä koska se korostaa entisestään perinteistä (siirryt toiseen palveluun)pohjoiset maat vastaan eteläiset maat-asetelmaa EU:n sisällä. Tällainen syyllistäminen on kuitenkin turhaa, sillä lähes kysymyksessä kuin kysymyksessä erilaiset pohjoiset koalitiot tarvitsevat mukaan myös muita EU-maita. Oman näkemyksen esittäminen muiden samanmielisten maiden kanssa tuskin on synti. EU-vaikuttamisen ydin on juuri tätä eli neuvottelua ja eri näkemysten sovittelua yhteen.

*

Sinikukka Saari

Kirjoittaja on ulkoministeriön erikoistutkija, joka pohtii mielellään tulevaisuuden muutosvoimia ja lähihistorian käänteitä. Hän seuraa kansainvälisiä tapahtumia laajasti, joskin Venäjä, Itä-Eurooppa ja Etelä-Kaukasia ovat erityisen rakkaita huomionkohteita. Hän kirjoittaa kolumnia yksityishenkilönä eikä hänen näkemyksensä välttämättä heijastele ulkoministeriön kantoja.

 


 

Europarlamentaarikko Henna Virkkusen mukaan Euroopan akkumarkkinoiden arvioidaan olevan vuosittain 250 miljardia euroa vuodesta 2025 alkaen. – Suomella on merkittävä mahdollisuus nousta kestävän ja laadukkaan akkuteollisuuden kärkimaaksi. Meiltä löytyvät paitsi tarvittavat raaka-aineet, myös koko tuotantoketjun edellyttämä korkea osaaminen ja teknologia. Tähän tilaisuuteen kannattaa tarttua, hän kirjoittaa.

 

Henna Virkkunen. LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Henna Virkkunen: Suomesta akkuteollisuuden

kärkimaa

 

Kokoomusmepin mukaan Suomesta löytyy raaka-aineiden lisäksi tuotantoketjun edellyttämä korkea osaaminen ja teknologia.

Saksalainen kemian alan yritys Basf kertoi maanantaina rakentavansa akkutehtaan Satakunnassa sijaitsevaan Harjavaltaan. Kokoomuksen europarlamentaarikko Henna Virkkunen pitää uutista hyvänä paitsi Suomen myös koko Euroopan akkuteollisuudelle.

– Euroopassa yritetään nyt nopeasti sähköistää liikennettä, mutta käytännössä olemme akkujen osalta täysin riippuvaisia tuontitavarasta. Nyt pyrkimyksenä on rakentaa kokonaan eurooppalainen akkuteollisuuden arvoketju. Tässä Suomella on isot mahdollisuudet, Virkkunen kirjoittaa Pohjalaisessa.

 

Virkkusen mukaan sähköautojen osuuden on ennakoitu kasvavan jo neljäsosaan maailman autokannasta vuoteen 2040 mennessä. Deutsche Bankin ennusteiden mukaan sähköakkujen käyttö viisinkertaistuu alle kymmenessä vuodessa.

– Samaan aikaan kun sähköautojen kehitystä halutaan vauhdittaa, on varmistettava että se tehdään kestävällä tavalla. Yksi suurimmista riskeistä piilee akkuihin käytettävien metallien louhinnassa.

– Esimerkiksi koboltista suurin osa tulee Kongosta, jossa se louhitaan todella kyseenalaisissa oloissa. Suomesta löytyy kaikkia litium-akkuihin vaadittavia raaka-aineita; nikkeliä, kobolttia ja litiumia, Virkkunen kirjoittaa.

*

Virkkusen mukaan Euroopan akkumarkkinoiden arvioidaan olevan vuosittain 250 miljardia euroa vuodesta 2025 alkaen.

*

– Suomella on merkittävä mahdollisuus nousta kestävän ja laadukkaan akkuteollisuuden kärkimaaksi. Meiltä löytyvät paitsi tarvittavat raaka-aineet, myös koko tuotantoketjun edellyttämä korkea osaaminen ja teknologia. Tähän tilaisuuteen kannattaa tarttua, hän kirjoittaa.

 


 

Laajaan yleissitovuuteen perustuva työehtosopimusjärjestelmä aiheuttaa ajatushautomon mukaan Suomen kansantaloudelle poikkeuksellista haittaa. Liberan mukaan Suomen kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen laaja työehtosopimusten yleissitovuus haittaa työmarkkinoiden toimintaa ja rajoittaa työllisyysasteen kasvua. Libera katsoo, että yleissitovuusjärjestelmä on ristiriidassa EU-oikeuden kanssa.


  

Libera teki kantelun EU-komissiolle

työehtosopimusten yleissitovuudesta

 

Julkaistu: 26.9. 9:20 | Talousanomat


 

 

Liberan mukaan yleissitovuus aiheuttaa Suomen kansantaloudelle poikkeuksellista haittaa.
Ajatushautomo Libera on tehnyt EU-komissiolle kantelun Suomen työehtosopimusten yleissitovuudesta.


 

– Italia on viimeisin esimerkki siitä, että he viis veisaavat Euroopan yhteisistä taloussäännöistä ja muusta. Jaakonsaaren mukaan muita EU:n haasteita ovat ilmastonmuutos, kansainvälisen järjestelmän uskottavuuden palauttaminen ja unionin yhteisen idean vahvistaminen. - Liisa Jaakonsaari

 

Liisa Jaakonsaari. LEHTIKUVA / AKU HÄYRYNEN

 

Liisa Jaakonsaari Ylelle: EU:n hajoaminen on

totta

 

Europarlamentaarikon mukaan kansalaisten luottamus unioniin on kasvussa, mutta samaan aikaan EU hajoaa sisältäpäin.

 

Europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaaren (sd.) mukaan EU:n suurin haaste on ”unionin rapautuminen sisältäpäin”.

 

– Erittäin tärkeä havainto on se, että kansalaisten luottamus Euroopan unioniin on kasvanut eurobarometrien mukaan. Toinen trendi on kuitenkin se, että unioni hajoaa sisältäpäin. On jäsenmaita, jotka eivät jaa arvopohjaa, kuten oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia, Jaakonsaari viittasi Ylen Ykkösaamun haastattelussa Puolaan ja Unkariin.

*

– Italia on viimeisin esimerkki siitä, että he viis veisaavat Euroopan yhteisistä taloussäännöistä ja muusta.

Jaakonsaaren mukaan muita EU:n haasteita ovat ilmastonmuutos, kansainvälisen järjestelmän uskottavuuden palauttaminen ja unionin yhteisen idean vahvistaminen.

*

– Kaikkia näitä haastetaan. Brexit on kovin esimerkki siitä, että toisaalta kansanäänestyksillä ei sovi leikkiä ja että tietyllä tavalla EU:n hajoamisprosessi on totta.

Liisa Jaakonsaari ilmoitti syyskuun alussa, että hän ei lähde ehdolle ensi kevään europarlamenttivaaleihin.

 


 

Hän toteaa, että "muslimien on elettävä meidän kanssamme, ei meidän ohellamme tai meitä vastaan", hän muotoilee. Lause "islam kuuluu Saksaan" nousee ajoittain keskusteluun maan politiikassa ja herättää aina kiistelyä. Lauseen nosti julkiseen keskusteluun ensimmäisenä kristillis-demokraattien veternaaipoliitikko Wolfgang Schäuble vuonna 2006 ja saman totesi liittopresidentti Christian Wulff 2010. Liittokansleri Angela Merkel on ollut samoilla linjoilla. -Näkökulma: Saksan ulkoministeri lausuu maltillisesti sen; miten lähes koko Euurooppa ajattelee islamista. - KimsBlog


 

 

Saksan ulkoministeri kohautti: "Islam ei kuulu

Saksaan"

 

Saksassa on kauan käyty keskustelua, missä määrin muslimien maahanmuutto voi muuttaa saksalaista yhteiskuntaa.

 

Ulkomaat
Sisäministeri Horst Seehofer
Sisäministeri Horst SeehoferSven Simon AOP
 

Saksassa on noussut kohu maan uuden sisäministerin muslimeja koskevasta lausunnosta

 

Vasta muutaman päivän sisäministerinä toiminut Horst Seehofer sanoi Bild-lehden haastattelussa(siirryt toiseen palveluun), ettei islam hänen mielestään kuulu Saksaan.

Saksa on hänen mielestään kristillinen yhteiskunta, mihin kuuluvat sunnuntain vietto vapaapäivänä sekä kirkolliset pyhäpäivät, kuten pääsiäinen, helluntai ja joulu.

Kristillis-sosiaalista unionia (CSU) edustava Seehofer täsmentää, että muslimit voivat kyllä pysyä maassa.

– Meillä [Saksassa] asuvat muslimit kuuluvat luonnollisesti Saksaan, hän toteaa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että saksalaisten pitäisi "vääränlaisen huomioonottamisen takia luopua tavoistaan ja traditioistaan".

Seehofer haluaa edesauttaa muslimien sopeutumista saksalaiseen yhteiskuntaan keskinäisen vuorovaikutuksen kautta. Hän pitää tärkeänä, että muslimien maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista keskustellaan muslimijärjestöjen kanssa.

 


 


 
 
 
 
 

Eurokriisin todellinen perintö on

polarisaatio, ei populismi

 

 

TIMO MIETTINEN - Ulkopolitiikka-lehti

Kirjoittaja on yliopistotutkija, joka johtaa Between Law and Politics -tutkimushanketta Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkostossa.


 

 

Vuotta 2017 ei tulla muistamaan kansallismielisen oikeistopopulismin läpimur­rosta, kirjoittaa Timo Miettinen.

 

 

 

Vaalivuotta 2017 on odotettu Euroopassa kauhunsekaisin tuntein. Brexitin ja Trumpin jälkeen oikeistopopulismin odotettiin tekevän varsinaisen läpimurtonsa Hollannin, Ranskan ja Saksan vaaleissa. Geert Wildersin kansallismielinen Vapauspuolue ja Marine Le PeninKansallinen rintama ovat nostaneet kannatustaan.

 

Eurokriisistä alkanut oikeistopopulismin läpimurto näyttää kuitenkin jäävän puolitiehen. Wildersin alku­vuoden huima gallup-suosio ei realisoitunut maaliskuun vaaleissa eikä Marine Le Pen noussut Ranskan presidentiksi.

Suomi ei ole jäänyt kehityk­sestä osattomaksi. Kuntavaaleissa perussuomalaiset palasi vajaan yhdeksän prosentin kannatuk­sellaan jälleen pienten tai keski­suurten puolueiden joukkoon.

Vaikka populismi on monimutkainen ilmiö, yksi johtopäätös on kuitenkin selvä: vuotta 2017 ei tulla muistamaan kansallismielisen oikeistopopulismin läpimur­rosta.

 

Keskittyminen populismin nousuun on peittänyt alleen paljon merkittävämmän kehityskulun: eurooppalaisen puoluekentän hajautumisen. Eurokriisin todellinen perintö on yhä pirstaleisempi puolue­kartta, jossa koalitioita muo­dostetaan uusin periaattein.

Kyse ei ole satunnaisesta ilmiöstä. Politiikan tutkimuk­sessa on jo pitkään tiedetty talouskriisien voimistavan erityisesti äärioikeiston kanna­tusta. Saksan 1930-luvun lama ja tätä seurannut kansallissosialismin nousu ovat tästä kenties tunnetuin esimerkki.

 

Viime vuosina tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota myös talouskriisin ja polari­saation suhteeseen. Brittiläi­sen CEPR-verkoston tutkijat Manuel FunkeMoritz Schu­larick ja Christoph Trebesch ovat analysoineet 800 län­simaista vaalia viimeisen 150 vuoden ajalta ja verranneet tuloksia talouskriiseihin. Johto­päätös on, että oikeistopopulis­min nousu on vain yksi juonne talouskriisejä seuraavassa puoluekentän jakautumisessa.

Tutkijoiden mukaan talous­kriisit vaikeuttavat poliittista päätöksentekoa kahdella tavalla. Yhtäältä puoluekentän hajautuessa puolueet joutuvat muodostamaan usein laajoja koalitioita yli perinteisten jakolinjojen. Hallitseminen on vaikeampaa ja yhteistyötä joudutaan miettimään tapaus­kohtaisesti. Suomen vuosien 2011–2015 sixpack-hallitus on tästä hyvä esimerkki.

 

Toinen vaikeus liittyy poliittisen toimintaympäristön muuttumiseen. Yhteiskunnalli­set olosuhteet ovat tyypillisesti epävakaampia talouskriisin jälkeen. Julkisen sektorin leik­kaukset tai työmarkkinakiistat johtavat jännitteisiin ja halli­tusten nopeaan vaihtumiseen. Kreikan poliittinen tilanne talouskriisin jälkeen ilmentää hyvin tätä kehitystä.

Vaikka monet valtapuolueet ovat menettäneet kannatus­taan eurokriisin jälkeen, erityi­sen heikoilla ovat Euroopassa olleet perinteisesti sosiaalidemokraattiset puolueet kuten Kreikan Pasok, Hollannin työväenpuolue ja Ranskan sosialistinen puolue. Britannian Labour rakoilee sisäisten krii­siensä vuoksi ja sen odotetaan kärsivän merkittävän tappion kesäkuun yllätysvaaleissa.

Työväenpuolueet näyttävät menettävän kannattajiaan kahteen eri suuntaan. Nuo­ret ja kaupunkilaiset siirtyvät liberaalien tai vasemmisto­laisten ehdokkaiden taakse. Jälkimmäisiä edustavat esi­merkiksi Hollannin Vihreän vasemmiston Jesse Klaver ja Alistumaton Ranska -puo­lueen Jean-Luc Mélenchon. Rakennemuutoksista kärsi­vien teollisuuspaikkakuntien työläiset siirtyvät puolestaan tukemaan äärioikeiston ehdokkaita.

 

Polarisaatiolla voi olla suuria vaikutuksia Eurooppa-politiikkaan

 

Politiikan ailahtelevuus ja hallitusten heikko toiminta­kyky merkitsevät ennen kaik­kea epävarmuutta Euroopan unionille, kun merkittävimpiä päätöksiä siirretään jatkuvasti eteenpäin. Yleisesti myönne­tään, että brexit-neuvottelut tai EU-komission hahmot­telema talous- ja rahaliiton kehittäminen aidon poliittisen unionin suuntaan voivat toden teolla alkaa vasta Ranskan ja Saksan vaalien jälkeen, jos sittenkään.

 

Laajapohjaiset koalitiot ovat harvoin yksimielisiä EU-politiikasta. EU-yhteis­työtä ei välttämättä haas­teta, mutta sitä ei haluta syventääkään. Esimerkiksi kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten hallituksen tapauksessa lopputuloksena on ollut eräänlainen passii­visuus. Unionista ei haluta eroon, mutta uusiin politiikka-alueisiin, kuten yhteiseen pakolaispolitiikkaan tai EMU:n kehittämiseen, suhtaudutaan penseästi.

 

Kolmas vaihtoehto ovat tietenkin muodikkaat »exitit» eli EU-erot. Britannian kansanäänestys EU-jäsenyydestä oli ollut konservatiivipuolueen tie­tyn siiven agendalla jo pitkään. David Cameron olisi tuskin luvannut brexit-äänestystä, ellei itsenäisyyspuolue Ukipin kannatus olisi noussut.

Tämän vaihtoehdon kan­nalta onkin olennaista, missä määrin suuret puolueet omak­suvat EU-kriittisten liikkei­den teemoja. Mark Rutten VVD-puolueen torjuntavoitto Hollannin vaaleissa perustui osittain tähän strategiaan, jossa maahanmuuttokriittiset teemat pyrittiin integroimaan salonkikelpoisesti liberaaliin talousohjelmaan.

 

Eurooppalaisen politiikan keskeisiä kysymyksiä onkin, millaiseksi poliittisen keskustan identiteetti tulevaisuudessa muodostuu. Suuri kysymys on, kestääkö talous- ja arvo­liberalismin liitto ja millaisen roolin EU saa globalisaation hallinnassa.Suuri kysymys on, kestääkö talous- ja arvo­liberalismin liitto ja millaisen roolin EU saa globalisaation hallinnassa. Kuten Ranskan vaalit osoittivat, flirttailu eurojärjestelmän romuttamisella ei ole enää poliittisen äärilaidan yksinoikeus.

Kirjoittaja on yliopistotutkija, joka johtaa Between Law and Politics -tutkimushanketta Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkostossa.