”Pidämme loitolla tuhansia pakolaisia, jotka muuten tulisivat Saksaan. Tiukka rajavalvonta vähentää Saksan paineita, joten sitä pitäisi arvostaa eikä arvostella”, Orbán sanoi saksalaislehtien mukaan.


 
Ulkomaat
 
 

Merkel ja Unkarin Orbán kiistelivät

pakolaispolitiikasta – ”Pidämme loitolla

tuhansia, jotka muuten tulisivat Saksaan”

 

Turvapaikkapolitiikan tiukennuksiin myöntynyt liittokansleri Angela Merkel tapasi torstaina peräjälkeen kahden päänvaivaa aiheuttavan valtion, Unkarin ja Britannian, johtajat.

 

SAKSAN liittokanslerin Angela Merkelin torstai oli täynnä tiukkoja tapaamisia.


Vasta maanantaina Merkel selvisi täpärästi uhanneesta hallituskriisistätekemällä kompromissin turvapaikkapolitiikan kiristyksiä vaatineen sisäministeri Horst Seehoferin kanssa. Torstaina hän kohtasi kotikentällään ensin EU:n jyrkintä linjaa pakolaisasiassa edustavan Unkarin pääministerin Viktor Orbánin ja sitten EU-eroneuvotteluihin valmistautuvan Britannian pääministerin Theresa Mayn.


Merkel ja Orbán tunnetaan turvapaikkapolitiikassa toistensa vastustajina, ja yhteisessä lehdistötilaisuudessa he olivat jyrkän erimielisiä. Kumpikin piti tärkeänä valvoa EU:n ulkorajaa, mutta Merkel korosti, ettei pelkkä rajan sulkeminen riitä. Tarvitaan myös laillisia reittejä maahanmuutolle.

”Meidän ei pidä unohtaa, että tässä on kyse ihmisistä, jotka tulevat luoksemme”, Merkel sanoi Die Welt -lehden mukaan.
 

ENSIMMÄISTÄ kertaa neljään vuoteen Merkelin luona vieraillut Orbán kuittasi, että Eurooppa osoittaa ihmisyyttään parhaiten vähentämällä pakolaisten houkutusta tulla maanosaan.

”Jos Euroopan tarjoama apu saa ihmiset Afrikassa ja Aasiassa toteamaan, että he voivat tulla tänne, niin he myös tulevat. Meidän on oltava inhimillisiä luomatta vetovoimatekijöitä, ja tiettävästi ainoa keino on sulkea rajat ja viedä apua noihin maihin, eikä päästää maahan ongelmatekijöitä”, Orbán sanoi.


Unkari on vetänyt pakolaisten suhteen EU:sta piittaamatta omaa tiukkaa linjaansa. Yhdessä Puolan kanssa se on vastustanut unionin suunnitelmia jakaa maahantulijoiden taakkaa jäsenmaiden kesken. Orbánin mukaan Unkari osoittaa jo solidaarisuutta pitämällä etelärajansa kiinni.


MERKELIN alkuviikosta sopiman kompromissiratkaisun mukaisesti myös Saksan on määrä tiukentaa linjaansa turvapaikanhakijoiden suhteen muun muassa perustamalla etelärajalleen transit-keskuksia. Näistä keskuksista sellaiset turvapaikanhakijat, jotka ovat jo rekisteröityneet jossain toisessa EU-maassa, voitaisiin käännyttää suoraan takaisin asianomaisiin maihin hallinnollisten sopimusten avulla.


Sopimus edellyttää vielä hallituskumppani SPD:n taivuttelua suunnitelman taakse sekä hallinnollisten sopimusten solmimista kolmansien maiden kanssa. Saksan sisäministeriön mukaan näitä neuvotellaan parhaillaan useiden EU-maiden kanssa, uutistoimisto Reuters kertoi keskiviikkona.

Merkel kertoi keskustelleensa Orbánin kanssa myös tällaisesta hallinnollisesta sopimuksesta. Sen syntyminen näyttää kuitenkin epätodennäköiseltä, hän totesi Die Weltin mukaan. Orbán totesi Unkarin turvapaikanhakijoiden tulevan valtaosin Kreikan kautta, joten heidät tulisi hänen mukaansa palauttaa sinne.


MYÖHEMMIN torstaina Merkel tapasi Berliinissä myös Britannian pääministerin Theresa Mayn, jonka on perjantaina määrä lyödä hallituksensa kanssa lukkoon Britannian kannat tuleviin EU-eroneuvotteluihin lähdettäessä.

Britannia haluaisi eron jälkeenkin pysyä EU:n sisämarkkinoilla, mutta Merkel ja muut EU-johtajat ovat todenneet sen edellyttävän sitoutumista tavaroiden, palveluiden, pääoman ja ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen. Juuri ihmisten vapaasta liikkuvuudesta Mayn hallitus haluaisi päästä eroon.
 
 

Koska yleinen arvio on, että Merkel istuu viimeistä kanslerikauttaan, saattaa Seehofer laskea, että yhteisymmärrystä on nyt varaa heilutella. Siksi sisäministerin ei kannata suostua mihin tahansa, vaan suojella omaa puoluettaan – ja lyödä isot pelimerkit pöytään. Täysin mahdollista on myös, ettei Merkelin hutera hallitus näe kautensa loppua.


   

Merkelin hutera jakkara  pysyi kasassa,

toistaiseksi

 

 

Pääkirjoitus: Kovaäänisten maahanmuuttokriitikoiden voima horjuttaa EU:n perusteita ja yhtenäisyyttä. Milloin poliitikot alkavat kuunnella maltillista enemmistöä?

 

 

PÄÄKIRJOITUKSET 03.07. 20.00  |  Aamulehti
BERND VON JUTRCZENKA / ZUMA WIRE

Merkelin hutera jakkara
 pysyi kasassa, toistaiseksi

Sisäministeri Horst Seehofer ja liittokansleri Angela Merkel löysivät sovun siirtolaiskiistassaan, ainakin hetkeksi.

Aamulehti
 

Jos Horst Seehofer heitti kaiken vaikutusvaltansa peliin saadakseen tahtonsa läpi siirtolaiskiistassa, mitä pelimerkkejä hänellä on enää jäljellä?

 

Saksan sisäministeri uhkasi erolla, jos liittokansleri Angela Merkel ei taivu Seehoferia miellyttäviin siirtolaissäädöksiin. Seehofer oli uhannut sulkea Saksan rajat muualla Euroopassa turvapaikkaa jo hakeneilta.

 

Kriisi päättyi kompromissiin maanantaina illalla. Sovitun mukaan muualla turvapaikkaa hakeneet siirtolaiset suljetaan käsittelykeskuksiin Baijerissa lähellä Saksan ja Itävallan rajaa ja heidän turvapaikkahakemuksensa käsitellään nopeutetusti. Siirtolaiset on tarkoitus palauttaa maahan, jossa heidät on ensin rekisteröity.

Mieleen luonnollisesti nousee kysymys, millaisia keskukset ovat, mitä nopeutettu käsittely tässä tapauksessa tarkoittaa ja eikö käsittelyä ole mahdollista nopeuttaa ilman keskuksia.

 

Sama käväisi mielessä myös Saksan oppositiossa istuvalla Die Linkellä, joka haukkui keskukset massavankileireiksi.

Seehofer edustaa baijerilaista CSU-puoluetta, joka on ollut Merkelin CDU:n uskollinen kumppani. Baijerissa on kuitenkin syksyllä vaalit, ja äärioikeistolainen AfD-puolue uhka CSU:lle. Seehofer on ollut rajat kiinni -politiikan kannattaja.

 

Merkelin kohtaamat paineet ja kiistat eivät ole menossa minnekään. EU:n kehittämisen ja sisäisten kiistojen lisäksi Merkelin ongelmiin lukeutuu muun muassa Donald Trump, joka vaatii kirjeitse Nato-maita käyttämään enemmän puolustusmenoihinsa. Vääntö Naton huippukokouksessa odottaa ensi viikolla.

Palautuksissa ongelma on, että Italia ei ole suostunut tekemään sopimusta rekisteröityjen turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta. Italia on saapuvien siirtolaisten suuri vastaanottaja, ja maassa on erittäin maahanmuuttokriittinen hallitus.

 

Kuvioon astuu Itävalta, jonne Saksa suunnittelee lähettävänsä Italiassakin rekisteröidyt turvapaikanhakijat. Ongelma on, ettei maahanmuuttokielteinen Itävaltakaan huoli heitä, vaan on ilmoittanut suojelevansa etelärajaansa.

Siirtolaiset ja Saksan sisäinen politiikka, Italialla ja muilla höystettynä, horjuttavat omalta osaltaan jo koko Euroopan unionia. Vapaa liikkuvuus on Euroopan perusperiaatteita. Sitä Merkelkin on yrittänyt suojella.

 

Vielä 2015 Merkelin humaania siirtolaispolitiikkaa kiitettiin monin paikoin. Ilmapiiri on sittemmin muuttunut. Silti Merkel oli oikeassa päästäessään siirtolaiset ja turvapaikanhakijat Saksaan. Teiden tukkiminen olisi voinut aiheuttaa merkittävän humanitaarisen kriisin.

Sitten huippuvuoden 2015 Eurooppaan saapuvien siirtolaisten määrä on laskenut, mutta samaan aikaan jo tulleiden kotiutuminen ja uutiset esimerkiksi raiskauksista ovat olleet monien myötätunnolle liikaa.

Maahanmuuttokielteisyyden nousu pitää silti Eurooppaa hallussaan, vaikka useimmissa maissa suuntaus on edelleen vähemmistössä. Koska poliitikot alkavat kuunnella rauhallisempaa enemmistöä?

 


 

Osa mepeistä ilmaisi lisäksi turhautumisensa siihen, että vaikka finanssikriisistä on jo lähes 10 vuotta, EU-maiden johtajat eivät ole kyenneet toteuttamaan toimia, joilla talouden romahdukset voitaisiin estää tulevaisuudessa.

 

Jean-Claude Juncker puhui tiistaina Euroopan parlamentille Strasburgissa. LEHTIKUVA / AFP PHOTO Frederick Florin

 

Euroopan parlamentti tyytymätön

huippukokouksen tuloksiin

 

EU-maiden päämiehiä arvosteltiin siitä, ettei turvapaikkauudistuksessa päästy konkreettisiin tuloksiin.

 

Euroopan parlamentin jäsenten mielestä on valitettavaa, että EU-maiden päämiehet eivät viime viikon huippukokouksessaan edenneet tarpeeksi turvapaikkauudistuksessa tai talous- ja rahaliiton syventämisessä.

Euroopan parlamentti kävi tiistaina täysistuntokeskustelun Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Donald Tuskin ja komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin kanssa.

Parlamentin lehdistöpalvelun tiedotteen mukaan suurin osa parlamentin jäsenistä arvosteli EU-maiden päämiehiä siitä, ettei turvapaikkauudistuksen osalta päästy konkreettisiin tuloksiin. Mepit totesivat, että vain vähän tulee muuttumaan paikan päällä ja että ihmisiä tulee yhä menehtymään Välimerellä.

 

Eurooppa-neuvoston huippukokouksessa EU:n päämiehet pääsivät sopuun valvottujen keskuksien perustamisesta EU:n alueelle. Turvapaikanhakijat ja maahanmuuttajat voisivat asua näissä keskuksissa sillä aikaa, kun viranomaiset käsittelevät heidän tilannettaan.

Päämiehet päättivät lisäksi tarkastella alueellisten maihinnousupisteiden mallia. Alueelliset maihinnousupisteet perustettaisiin EU:n ulkopuolelle.

Päämiehet olivat myös yhtä mieltä siitä, että Dublin asetuksen uudistuksen osalta pitää kiireellisesti löytää sopu.

Avatessaan keskustelun parlamentin puhemies Antonio Tajani muistutti, että parlamentti on jo pitkään odottanut EU-maiden hallitusten kantaa Dublin-asetuksen uudistukseen, jotta parlamentin ja neuvoston väliset neuvottelut asetuksesta voisivat alkaa.

 

Tajani korosti, että parlamentin ehdotus tarjoaa erinomaisen lähtökohdan, sillä se on hänen mukaansa tasapainoinen esitys, joka nauttii laajaa kannatusta parlamentin jäseniltä.

 


 

Forza Italian johtaja, ex-pääministeri Silvio Berlusconi varoittaa Italian hallitusta uhoamasta liikaa. –Emme pysty toimimaan ilman Eurooppaa emmekä Euroopaa vastaan, siten ongelmat vain pahenevat, siten niitä ei ratkaista. Eurooppa-neuvosto oli vasta ensimmäinen tärkeä askel yhteisten suuntaviivojen määrittelyssä, Berlusconi kirjoittaa mielipidekirjoituksessaan Corriere della Serassa. - Näkökulma: Merkel selvisi näin pitkälle. Hyvä niin! Tästä eteenpäin jokainen implementointi hitaalle päättäjälle - Die Muttille ovat nyt poliittisen eloonjäämisen ehto! - Sama koskee päätöksissä Saksan, vuosikymmenien pohjattoman itsekkäässä linjauksessa; omassa puolustuksessa. Nyt teot ratkaisevat. Ei puhe ja die Liebe! - KimsBlog


  

Italia ja Ranska ajautuivat jo uuteen

sanasotaan maahanmuuttajista – Matteo

Salvini: ”Odotan tekoja

 
 
 
 
Luotu: 
30.6.2018 09:58

  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Italian pääministerillä Giuseppe Contella ja Ranskan presidentillä Emmanuel Macronilla on erilainen käsitys siitä, mitä huippukokouksessa itse asiassa sovittiin.
 
|

Italia ja Ranska ovat jo ajautuneet uuteen sanasotaan maahanmuuttajista vain pari päivää EU-huippukokouksessa saavutetun sovun jälkeen.

 

Ranskan presidentti Emmanuel Macron ilmoitti uutistoimistojen mukaan perjantaina, ettei niin sanottuja maihinnousukeskuksia tulla perustamaan Ranskaan, vaan maihin, joihin turvapaikanhakijat tai maahanmuuttajat saapuvat ensimmäiseksi EU:n alueella.

Italian pääministerin Giuseppe Conten mukaan tämä ei vastaa sitä, mitä huippukokouksessa sovittiin.

 

–Macronin on täytynyt olla väsynyt lausuntoa antaessaan. Kieltäydyn hyväksymästä, mitä hän sanoo. Emme puhuneet maista, joihin ensimmäisinä saavutaan, vaan sovimme, että keskuksia voidaan perustaa mihin tahansa EU:n alueella, hän kommentoi italialaismedioille, kuten La Repubblicalle.

Italian sisäministeri Matteo Salvinin sanoi perjantaina suoraan, ettei luota EU-maiden sopimukseen.

–En luota sanoihin, odotan tekoja, hän sanoi Radio Capitalen haastattelussa.

Uutistoimisto Ansan mukaan myös Conten ja Saksan liittokansleri Angela Merkelin välillä on erimielisyyksiä, koska Italia kieltäytyy vastaanottamasta turvapaikanhakijoita, jotka ovat menneet Italian kauttaa Saksaan ja joiden turvapaikan Saksa on evännyt.

Italian oppositio on arvostellut EU-huippukokousta tuloksettomaksi.

–Ei minkäänlaisia sitovia sopimuksia, kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen. Heikko tulos, Italia on edelleen yksin, keskustavasemmistolaiden PD:n johtaja Maurizio Martina kommentoi puolueensa verkkosivuilla.

Myös Suomen sisäministeri Kai Mykkänen korosti perjantaina, että EU-johtajien sopu turvapaikkapolitiikasta on suuri myönteinen yllätys, mutta kaukana valmiista ratkaisuista.

 


 

– Talouskriisin aikana poliitikot halusivat välttää EU:ta, joka ei ollut tuolloin muodikas. Samalla omistajuus etääntyi. EU:n edustajat joutuivat olemaan julkisuudessa lähinnä puhumassa kriisistä, Katainen toteaa.

 

Jyrki Katainen. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

Jyrki Katainen: Perusarvojen rapautuminen

uhkaa EU:ta

 

EU-komission varapuheenjohtaja toivoo huippukokoukselta ratkaisua Saksan sisäiseen kiistaan.

EU-komission varapuheenjohtaja Jyrki Kataisen mukaan maahanmuuttopolitiikkaan olisi löydettävä yhteinen, koko unionin laajuinen ratkaisu.

 

– Tarvitsemme EU-ratkaisun maahanmuuttoon, eikä vain Angela Merkelin auttamiseksi. Vakaus Euroopan suurimmassa taloudessa on kuin happea sen ympäristölle, Katainen kommentoi medialle Brysselissä.

– Maahanmuuttopolitiikkaa koskeva keskustelu ei ole ollut välttämättä faktapohjaista. Turvapaikanhakijoita tulee nyt huomattavasti vähemmän kuin vuonna 2015.

EU-johtajat etsivät torstaina alkavassa huippukokouksessa ratkaisuja moniin Eurooppaa piinaaviin ongelmiin. Arvioiden mukaan Saksan hallitus on vaarassa jopa kaatua, jos pakolaispolitiikassa ei löydetä sopua.

 

– EU-instituutiot pärjäsivät melko hyvin paineen alla. Ongelmia voi silti esiintyä jatkossakin, sillä miljoonia ihmisiä on ajettu kodeistaan. Kukaan ei tiedä, milloin seuraavat pakolaisvirrat alkavat. Tähän tulisi kiinnittää huomiota jatkossa. Jäsenvaltioilla on oltava mahdollisuus käsitellä tarvittaessa suuria määriä ihmisiä humaanilla tavalla.

– Maahanmuutossa linja on nyt aiempaa yhtenäisempi. EU:n integraatio on edennyt viime vuosina myös monilla muilla aloilla.

 

Vahva tuki Alexander Stubbille

Katainen ilmoitti torstaina jättävänsä politiikan nykyisen kautensa jälkeen. Hän vahvistaa Verkkouutisilleantavansa täyden tukensa Euroopan investointipankin varapääjohtaja Alexander Stubbille, jos hän päättää pyrkiä EPP:n kärkiehdokkaaksi EU-komission puheenjohtajan tehtävään.

– Alexilla on kaikki edellytykset pyrkiä tehtävään. Hän on tulevaisuusorientoitunut, tuntee EU:n päätöksentekoprosessin perusteellisesti ja on energinen. Mielestäni hänellä olisi hyvät mahdollisuudet tulla valituksi tehtävään, Katainen sanoo.

 

EU on jäsenmaiden omistuksessa

Kataisen mukaan EU:n on investoitava seuraavan viiden vuoden aikana erityisesti tulevaisuudeen ja puolustukseen. Kauppapolitiikan osalta Euroopan ja Yhdysvaltojen linja on eriytymässä jyrkästi.

– Meidän on kyettävä vastaamaan terrorismiin, kyberhyökkäyksiin ja perinteisiin uhkiin. Tämä vaatii lisää integraatiota ja yhteistyötä jäsenmaiden välillä.

– Rakennamme aktiivisesti uusia kauppasuhteita esimerkiksi Australian, Uuden-Seelannin ja Kanadan kanssa. Suunta on päinvastainen kuin Yhdysvalloilla. Pyrimme luomaan yrityksille myönteisen ympäristön luoda kasvua, Katainen sanoo.

Britannian EU-eroa Katainen pitää pääasiassa käytännön ongelmana. Suurinta huolta aiheuttaa Unkarin ja Puolan kaltainen kehitys, joka koskee demokratioiden keskeisiä periaatteita.

– Mielestäni perusarvojen rapautuminen on suurin haaste EU:lle ja sen yhtenäisyydelle. Liberaalidemokraattisia periaatteita koskevat haasteet ovat paljon brexitiä uhkaavampia. EU:n perusta voi heikentyä, jos näitä uhataan.

 

– Uutisia lukemalla saa sen vaikutelman, että EU on jälleen kriisissä. Ihmiset eivät ajattele, että jäsenvaltioiden omat poliitikot ovat unionin todellisia omistajia. Tämän olisi muututtava. Instituutiot sijaitsevat Brysselissä, mutta EU voi olla vain niin vahva tai heikko, kuin sen omistajat haluavat. Sama logiikka pätee yrityksiin, kuntiin ja valtioihin.

Tilanteen juuret ovat vuonna 2007 alkaneessa talouskriisissä, minkä yhteydessä EU jäi kansalaisten mieleen lähinnä negatiivisten uutisten kautta.

 


 

Kaikkien 28 EU-jäsenmaan täytyy sopimuksen mukaan suostua sen ehtoihin. Pelkkä Centinaion ilmoitus ei vielä voi kaataa sopimusta, mutta se ei lupaa myöskään hyvää. Maatalousministerin ilmoitus kasvattaa ilmassa häilyvää kauppasodan uhkaa. "Monilla eurooppalaisilla kollegoillani on niin ikään tähän sopimukseen kohdistuvia epäilyjä", Centinaio sanoi.


 

 

Italia uhkaa: maatalousministeri ei hyväksyisi

EU:n vapaakauppasopimusta Kanadan kanssa

 

   

Italia uhkaa: maatalousministeri ei hyväksyisi EU:n vapaakauppasopimusta Kanadan kanssa
KUVA: JACOPO LANDI

Italian maatalousministerin mukaan vapaakauppasopimus ei suojele riittävästi maan erityisruokia, kuten juustoja ja kinkkuja.


 

 

 

Italia ei hyväksy Euroopan Unionin ja Kanadan välistä vapaakauppasopimus CETA:a, Italian uusi maatalousministeri Gian Marco Centinaio kertoi torstaina italialaiselle sanomalehdelle La Stampalle.

 

Centinaion mukaan Italian hallitus pyytää parlamenttia olemaan suostumatta sopimukseen, sillä se ei varmista Italian erikoisuusruokien riittävää suojelemista.

"Emme hyväksy sopimusta, koska se suojelee vain pientä osaa PDO- ja PGI-tuotteistamme", Centinaio sanoi. PDO eli Protected Designation of Origin ja PGI eli Protected Geographical Indication tarkoittavat maan suojeltuja, kansallisia erikoisuuksia.

Kyseessä olevia tuotteita ovat esimerkiksi Parmigiano Reggiano -juusto ja Prosciutto di Parma -kinkku. Kanada on sopimuksessa tunnustanut yli 40 PDO- ja PGI-tuotetta 292:sta.

Sopimuksen kannattajien mukaan CETA kasvattaisi kauppaa EU:n ja Kanadan välillä 20 prosenttia ja tehostaisi EU:n taloutta 12 miljardilla eurolla vuodessa.

 


 

Jos Seehofer ei saakaan tukea omalta hallituskumppaniltaan, niin sitä tulee naapurimaa Itävallasta. Itävallan liittokansleri Sebastian Kurz on ehdottanut Itävallan, Saksan ja Itävallan liittoumaa, joka tähtäisi ”laittoman” siirtolaisuuden vähentämiseen. Hän on kehunut Seehoferia antaen näin painetta Merkelille. -Näkökulma: Merkelin poliittinen ura tulee selvästi hiipumaan, ja loppumaan EU:n turvapaikkapolitiikan ristiriitoihin. Zu viel; ist einfach zu viel! - KimsBlog


 

 

Sisäministeri sulkisi Saksan rajat – Merkelin

turvapaikkariita yltyy

 
 
Luotu: 
14.6.2018 11:30

  • Kuva: EPA
    Kuva
 

Saksan hallitusta repii yhä riita turvapaikkapolitiikasta. Liittokansleri Angela Merkelin ja tiukemman linjan sisarpuoluetta edustavan sisäministeri Horst Seehoferin kriisikokous ei johtanut ratkaisuun umpisolmussa, Deutsche Welle kertoo.

 

Seehoferin CSU-puolue sulkisi Saksan rajat ihmisiltä, jotka tulevat turvapaikanhakuun mutta ovat jo hakeneet turvapaikkaa toisessa EU-maassa tai saaneet kieltävän päätöksen unionin alueella. Lehtitietojen mukaan ehdotus olisi sisältynyt Seehoferin massiiviseen siirtolaisuusohjelmaan, joka piti julkaista tiistaina, mutta jonka julkistaminen lykkääntyi ilmeisesti Merkelin vastustuksen vuoksi.

Merkel vastustaa ehdotusta, koska se saattaisi olla ristiriidassa EU:n Dublin-säännösten kanssa. Merkel myös katsoo, että ehdotuksen toteuttaminen voisi vaikeuttaa yhteisen eurooppalaisen turvapaikkalinjan luomista. 

EU ja Nato tekevät yhteistyötä myös kyberturvallisuuden alalla. EU-parlamentin mietinnössä Helsinkiin perustettu hybridialan osaamiskeskus mainittiin positiivisena esimerkkinä varautumisen kehittämisestä.

 

Henna Virkkunen. LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Henna Virkkunen: EU-puolustuksen yhteistyö

etenee

 

 

 

Europarlamentaarikon mukaan Euroopan on otettava yhä suurempi vastuu omasta puolustuksestaan.

 

Europarlamentaarikko Henna Virkkunen (kok.) kiittelee EU-komission esitystä, jonka mukaan infrastruktuurin rahoituksessa huomioidaan myös sotilasjoukkojen liikkuvuus.

Monivuotisen rahoituskehyksen osana siviilialalle on luvassa 6,5 miljardin euron investointeja, joita voidaan hyödyntää myös puolustuksellisessa toiminnassa.

– Käytännössä se tarkoittaa kriittisen infran kuten teiden, siltojen ja rautateiden parantamista rajat ylittävän sotilaallisen yhteistyön edistämiseksi. Hyvä ja toimiva infra on tärkeää joukkojen ja kaluston nopean ja esteettömän etenemisen kannalta, Virkkunen toteaa tiedotteessa.

EU ja Nato ovat määritelleet sotilaallisen liikkuvuuden ensisijaisen tärkeäksi yhteistyöalaksi. EU-parlamentin on määrä äänestää keskiviikkona EU-Nato-suhteita ja kyberturvallisuutta koskevista mietinnöistään.

Virkkunen huomauttaa, että sotilasliikkuvuuden kehittäminen on osa EU:n puolustusunionia, ja monivuotisen Verkkojen Eurooppa-ohjelman käsittely on käynnistymässä EU-parlamentissa.

Hän toimii ohjelmassa teollisuusvaliokunnan pääneuvottelijana. Virkkusen mukaan turvallisuus- ja puolustusyhteistyö on edennyt viimeisen kahden vuoden aikana enemmän kuin vuosikymmeniin.

– Jos Venäjän aggressiivisen voimapolitiikan paluu ei vielä kaikkia jäsenmaita herättänyt, lopullisesti sen on tehnyt Yhdysvaltain ailahtelevainen presidentti. Viimeistään nyt jokainen EU-maa on havahtunut siihen, että Euroopan on otettava itse paljon suurempi vastuu omasta puolustuksestaan, Virkkunen sanoo.

 

– Näissä kehittämisohjelmissa suomalaisten kannattaa olla aktiivisia, sillä meillä on merkittävästi osaamista sekä koulutuksen, harjoittelun että tiedonvaihdon osalta. Nyt pitäisi vielä eduskunnan laittaa vauhtia tiedustelulakien käsittelyyn, että saataisiin Suomessa työvälineet myös tältä osin asianmukaiseen kuntoon, Virkkunen toteaa.

 


 

EU:n jo 1970-luvulla laatimat rahaliiton varhaiset valmisteluasiakirjat varoittivat jäsenmaita kiirehtimästä yhteiseen rahaan ennen kuin niillä on yhteisvaluutan perustaksi välttämättä vaadittavat järjestelyt, keinot ja poliittinen valmius tulo- ja suhdanne-erojen tasaamiseen jäsenmaiden välillä. Tällaiset keinot puuttuvat yhä, mutta sen sijaan euromailla on yhteinen euro ja sen ”vakauden” varmistamiseksi iso joukko talouspolitiikan sääntöjä ja pakotteita, jotka ovat etenkin kriisivuosina jyrkentäneet eivätkä tasoittaneet tulo- ja suhdanne-eroja eri euromaiden välillä.


  

Kommentti: Italian populismi nousi euron

ongelmista – ja maa on liian suuri EU:n

kovistelulle

 

Julkaistu: 10.6. 8:20  |  Taloussanomat


  

Italian populistihallitus voi kärjistää euroalueen ongelmia. Mutta populismin nousu on euron valuvikojen seuraus eikä syy, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.
Italia ei ole mikä tahansa EU- ja euromaa muiden joukossa. Se on yksi Euroopan unionin EU:n ja euromaiden rahaliiton perustajamaista. Ja se on talouden luvuin mitaten kolmanneksi suurin euromaa.


Nyt Italia on myös ensimmäinen suuri euromaa, jossa on eurokriittinen populistihallitus. Siksi se on nyt myös yksi euroeliitin – euroalueen ja EU:n poliittisten johtajien ja hallintoeliitin – suurimmista päänsäryn aiheista.

Italian vasta valtaan nousseen populistihallituksen juuret ovat viime maaliskuun parlamenttivaaleissa, joissa toistui useissa muissa euromaissa aiemmin nähty ”vallankumous”:

Maan perinteiset valtapuolueet poliittisen värikartan keskivaiheilla kärsivät vaaleissa raskaita tappioita, kun eri syistä tyytymätön kansa antoi äänensä uusille tai vasta eurokriisin vuosina kasvaneille protestipuolueille.

Aivan samoin on aiemmin käynyt useissa vaaleissa esimerkiksi Saksassa, Ranskassa, Hollannissa ja Itävallassa eikä vain alueen kriisimaissa. Myös useissa EU:n itäisissä jäsenmaissa on vallassa Brysselin asteikolla epäsovinnaisia hallituksia.

Italian vaaleissa oli uutta vain se, että maan perinteisen valtakeskiön ulkopuoliset protestipuolueet saivat enemmistön äänistä.

 
Siksi euroeliitillä on nyt kovempi päänsärky kuin pitkään aikaan.

Talous- ja pakolaispolitiikan mutkat suoriksi

Hallitusvastuuseen nouseminen näyttää vaimentaneen niin Viiden tähden liikkeen kuin Liitonkin kärkevimpiä linjauksia. Kumpikaan ei esimerkiksi enää vaadi Italian eroa eurosta tai EU:sta niin kuin oli laita vielä viime vuonna.

Jyrkimmän eurokritiikin ja EU-vastaisuuden vaimentamisesta huolimatta puolueiden yhteiset linjaukset ovat monilta osin ristiriidassa EU:n ja euroalueen määräysten kanssa.

Jos Italia ryhtyy sellaisiin uudistuksiin kuin maan uusi hallitus on hahmotellut, se pyyhkii pölyjä EU:n talouspolitiikan määräyksillä ja pakolaispolitiikan tavoitteilla.

Esimerkiksi hallituksen hahmottelemat mittavat veronalennukset, sosiaaliturvan laajennukset, jo toteen saatettujen eläkeuudistusten perumiset ja muut julkisten menojen lisäykset rikkoisivat EU:n taloussääntöjä.


Italian valtio on ennestään euroalueen absoluuttisesti velkaisin. Sillä on velkaa yli kaksin verroin EU:n taloussääntöjen sallima määrä. Hallituksen aikeet kasvattaisivat velkataakkaa entisestään, ja pian myös alijäämärajat paukkuisivat puhki.

Hallituksen kaavailut pakolaispolitiikan kiristämiseksi tarkoittaisivat käytännössä rajojen sulkemista uusilta turvapaikan hakijoilta ja entistenkin passittamista nykyistä tehokkaammin pois maasta. Se vetäisi pohjaa pois EU:n tavoittelemilta ja muutoinkin vaikeilta yhteisiltä pakolaislinjauksilta.

Tällaiset irtiotot voivat helposti kärjistää euroalueen ja EU:n sisäiset erimielisyydet taas uusiksi ilmiriidoiksi.

Euroalueella on kymmenen viime vuoden kriiseissä nähty monenlaisia yhteenottoja yksittäisten pienehköjen kriisimaiden ja EU:n toimielimien ja suurten jäsenmaiden, kuten Saksan, välillä.

 

Italia voi olla liian suuri ja liian kiukkuinen maa painostettavaksi takaisin ”ruotuun”.

 

Mutta Italia on toista maata kuin vaikkapa Kreikka. Italia voi olla liian suuri ja liian kiukkuinen maa painostettavaksi takaisin ”ruotuun”.

Siksi Italia ja sen uusi populistihallitus eivät ole pelkästään euroeliitin päänsärky.

Jos Italian välit muiden euromaiden ja EU:n kanssa menevät oikein pahasti ristiin, se antaisi alueen finanssimarkkinoille pitkästä aikaa totisen syyn puntaroida euron ja rahaliiton hajoamisen mahdollisuutta.

Kaksi suurta syytä protestihenkeen

Jos euroeliitiltä kysytään, on Italian talouden ja politiikan keskeinen ongelma populismi. Ja se, että kansan enemmistö ei ymmärrä omaa parastaan vaan on äänestänyt hölmösti oman maansa ja koko euroalueen edun vastaisesti vastuuttomat populistipuolueet hallitusvastuuseen.

Tällainen nurja tulkinta kuitenkin sekoittaa syyt ja seuraukset.

Protestiliikkeiden tai populistipuolueiden kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä ymmärtääkseen, että niiden kannatus kumpuaa ja kasvaa oikeista ongelmista ja aidosta tyytymättömyydestä eikä tyhjästä.

Kiukkuisen kansan protestihenki ja populismin nousu voivat toki aiheuttaa monenlaisia yllätyksiä, mutta ne ovat silti itsessään ennemmin oireita kuin ongelmia.

Italian niin kuin muidenkin euro- ja EU-maiden erityyppiset protestiliikkeet ovat saaneet kasvuvoimansa monenlaisista ongelmista ja ärtymyksen aiheista.

Mutta niitä yhdistää kaksi ärtymyksen syytä yli muiden:

Rahaliiton valuviat, niistä johtuneet talouspakotteet ja eurokriisin traumat. Ja pakolaiskriisi.

Euron valuviat ovat EU:n syytä

Ensin ja toistaiseksi eniten ärtymystä on koitunut euron ja rahaliiton vakavista valuvioista sekä niiden monipuolisista taloushaitoista.

Ne ovat erityisen ärsyttäviä siksi, että europäättäjät eivät ole vain epäonnistuneet niiden korjaamisessa vaan ovat alun perin niitä varta vasten valaneet – ja kaiken lisäksi vasten parempaa tietoaan.


Näiden valuvikojen takia Saksan ja muutaman muun vahvimman euromaan taloudet ovat vahvistuneet entisestään, mutta heikoimmat ovat kärsineet kriisistä eniten ja heikentyneet entisestään. Italia kuuluu menettäjiin.

Nämä rahaliiton valuviat olivat eurokriisin keskeisiä syitä. Ja nyt Italian politiikka oireilee samoja ongelmia.

Se toinen useille EU-maiden protestiliikkeille yhteinen tyytymättömyyden lähde on pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden saapuminen alueelle suurin joukoin. Tämä kärjistyi viime vuosien pakolaiskriisistä ja siitä, että EU on toistaiseksi ollut voimaton ratkaisemaan ongelmaa.

Euroeliitin kyvyttömyys ratkaista kohtalokkaan suuria ongelmia on yksi syy, miksi Italian kiukkuinen kansa teki maaliskuussa vallankumouksensa.

Nyt on uusien poliittisten voimien vuoro yrittää omia ratkaisujaan Italiaa koettelevien ongelmien voittamiseksi.

Yritys on varsin riskipitoinen eikä kukaan tiedä, onnistuuko se vai koituuko siitä entistä suurempia vaikeuksia.
 

– EU satsaa tutkimukseen ja innovaatioihin. Eurooppalainen lisäarvo on erittäin suuri. Opiskelijoiden ja tutkijoiden Erasmus-vaihto-ohjelma on Kataisen mukaan toinen kansalaisia hyödyttävä järjestelmä. Vuonna 2015 Erasmukseen osallistui 678 000 eurooppalaista.

 

EU-komissaari Jyrki Katainen LEHTIKUVA / AFP PHOTO John Thys

Jyrki Katainen: Tämän takia EU-jäsenmaksu

kannattaa maksaa

 

Tutkimus, opiskelijavaihto ja turvallisuus, EU-komissaari luettelee unionin hyötyjä.

 

EU-komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen sanoo, että Suomen ei kannat tuijottaa pelkästään EU-nettomaksuosuutta, vaan myös sitä, mitä EU-jäsenmaksulla saa.

– Kysymys on siitä, mitä lisäarvoa yhteinen budjetti tuo. Jos budjetti ei tuo lisäarvoa, sitä ei tarvita, hän sanoi perjantaina Helsingissä.

Nettomaksuosuus tarkoittaa EU-jäsenmaksujen ja erilaisina EU-tukina saatujen tulojen erotusta. Erotus vaihtelee vuosittain, mutta esimerkiksi vuonna 2016 Suomi oli nettomaksaja noin 294 miljoonan euron summalla.

Katainen muistuttaa, että esimerkiksi EU:n Horisontti 2020 -ohjelma on maailman suurin tutkimusohjelma. Hänen mukaansa sen hyödyt Suomelle ovat kiistattomat.

 

– Jokainen, joka menee Erasmukseen, saa siitä jotakin, on se sitten kielitaitoa, kulttuuria tai avara maailmankatsomus, Katainen kehuu.

EU valmistelee parhaillaan unionin budjettia vuoden 2020 jälkeiselle ajalle.

EU-komissio ehdottaa esimerkiksi Erasmus-ohjelman rahoituksen kaksinkertaistamista ja Horisontin rahoituksen kasvattamista. Lisäksi EU aikoo käyttää rahaa puolustuksen kehittämiseksi ja rajavalvonnan parantamiseksi.

– EU:n lisäarvo on, että säästämme rahaa mutta saamme lisää turvallisuutta, Katainen toteaa.

Hän puhui Helsingissä EU-parlamentin tilaisuudessa, jossa Eurooppa-ministeri Sampo Terho (sin.) kertoi maan hallituksen näkemyksen EU-budjetista. Hallituksen mielestä EU-budjettia tulee leikata, mutta samaan aikaan Suomen saamia maataloustukia tulee korottaa.

Terho sanoo, että koska kotimaassa hallitus vaatii budjettikuria ja velaksi elämisen lopettamista, täytyy EU:nkin olla valmis kutistamaan budjettia. Hän sanoo, että siniset on antanut muille hallituspuolueille periksi linjanvedossa.

 

– Sinisten linja olisi ollut vielä tiukempi.

EU-parlamentaarikko Nils Torvalds (r.) epäili Terhon laskutaitoja. Hän sanoi, että samaan aikaan ei voi sekä pienentää että suurentaa.

– Maatalousbudjetin osuus on nyt 37 prosenttia. Miten voidaan sekä ylläpitää että leikata? Torvalds kyseli.

Torvalds tuskaili sitä, että Terho tuijottaa vain nettomaksuosuutta.

– On huolestuttavaa, että keskustelu on tällä tasolla.

EU-parlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok.) arvioi, että Suomi tekee itselleen vahinkoa, kun se vaatii EU-budjettileikkauksia.

 

– Hallituksen palikat ovat hujan hajan. Tämä ei palvele isänmaan etua.

Terho vastasi, että Sarvamaa ei pysty hillitsemään ”federalistista temperamenttiaan”. Hänen mukaansa hallituksen linja on sama kuin muiden Pohjoismaiden: EU-budjettia pitää kutistaa.

Todellisuudessa hallituksen linja ei ole aivan yhtä jyrkkä kuin esimerkiksi Ruotsin. Ruotsi vaatii, että EU-budjetti on korkeintaan yhden prosentin jäsenmaiden bruttokansantuotteesta. Suomi ei ole sitoutunut tähän vaatimukseen, vaan on ilmoittanut olevansa valmis joustamaan leikkaustavoitteestaan.

 


 

Pääministeri Conte on ehtinyt saada jo runsaasti arvostelua osakseen, kun hänen väärennetty ansioluettelonsa ja maksamattomat veronsa tulivat julki viime viikolla. Italian uusi valtiovarainministeri on professori Giovanni Tria. Myös hänet tunnetaan eurokriittisenä, mutta paljon Savonaa maltillisempana.


 

 

Italian euroero nousi uudelleen tapetille –

Asiantuntijat: ”Riski ei ole täysin nollassa”

 
 
 
 
Luotu: 
2.6.2018 11:06
Päivitetty: 
2.6.2018 11:16

  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Italian uusi hallitus vannoi virkavalansa perjantaina. Kuvassa työministeri Luigi Di Maio, sisäministeri Matteo Salvini ja pääministeri Giuseppe Conte.
 
|

Italian mahdollinen ero yhteisvaluutta eurosta on noussut puheenaiheeksi, kun populistinen Viiden tähden liike (M5S) ja populistinen, äärioikeistolainen Lega saivat vihdoin perjantaina muodostettua hallituksen.

 

Euroero on molempien puolueiden ohjelmissa, vaikka se hallitusohjelmasta lopulta poistettiin. Hallituksen uusi Eurooppa-ministeri, ekonomisti Paolo Savona tunnetaan yhteisvaluutan vastustajana. Juuri Savonan eurokriittisyys johti siihen, että presidentti Sergio Mattarella torppasi M5S:n ja Legan hallitussuunnitelmat viikko sitten, sille alun perin Savona oli määrä nimittää valtiovarainministeriksi.

Italian mediassa nostettiin viikolla esiin myös Legan johtajan ja nyt Italian uuden sisäministerin Matteo Salvinin kahden vuoden takainen lausunto, jonka mukaan Italian euroero nousee hallituksen asialistalle, jos Lega voittaa vaalit ja pääsee hallitusvastuuseen. 

 

–Sekä Salvinin että (M5S:n poliittisen johtajan, uuden työministerin) Luigi Di Maion retoriikka euroon liittyen on aivan viime aikoina ollut maltillisempaa ja sovittelevampaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Italian ja sen kumppaneiden suhteista olisi tullut ystävällisemmät. Enemmän näyttää siltä, että Italia pyrkii saamaan mahdollisimman paljon vapauksia kasvattaakseen alijäämäänsä ja helpottaakseen eurojäsenyyden tuomia rajoitteita. Toisaalta Italian velkataakka ja sen suuri talous voivat olla hyödyksi neuvotteluissa, mutta EU-maat tuskin taipuvat kompromisseihin. Tämä ei ole kovin hyödyllinen yhdistelmä ja saattaa pysäyttää Euroopan yhdentymiskehityksen jatkon, Fidelity Internationalin eurooppalaisista korkotuotteista vastaava sijoitusjohtaja Andrea Iannelli kommentoi Uudelle Suomelle. 

Aberdeen Standard Investmentsin päästrategi Andrew Milligan pitää Italian euroeron todennäköisyyttä tällä hetkellä matalana, mutta ei täysin mahdottomana.

 

–Viime päivien tapahtumat ovat olleet muistutus siitä, ettei euroeron riski ole täysin nollassa, hän toteaa Uuden Suomen haastattelussa.

Ekonomisti Brunello Rosa ja New Yorkin yliopiston professori Nouriel Roubini korostavat perjantaina julkaisemassaan kommentissa, että pitkällä aikavälillä Italian euroero saattaa hyvinkin olla mahdollinen.

–Oletamme, että Italia tekee kompromissin ja pysyy eurossa lyhyellä aikavälillä, jos ei muuten niin välttääkseen isot vahingot. Pitkällä aikavälillä euroero saattaa kuitenkin houkutella Italiaa yhä enemmän, he kirjoittavat. 

 

”M5S:n ja Legan yhteiselosta ei välttämättä ole tulossa kovin helppoa”

Andrew Milligan muistuttaa, että eurooppalaiset pankit ovat Italian velkapapereiden suurimpia omistajia, ja sillä on vaikutuksensa myös Euroopan ulkopuolella.

–Italian valtionlainamarkkina on suurimpia koko maailmassa. Huoli tällaisen tappion mahdollisuudesta, vaikka riski onkin erittäin pieni, ei rohkaise Euroopan ulkopuolisia sijoittajia sijoittamaan Eurooppaan ja tämä saattaa painaa euron kurssia.

Milligan korostaa samalla, että Italian tilanne on huolestuttava, mutta sitä ei voi kuvailla kriisiksi, vielä.

Andrea Iannellin mukaan Italian tapahtumat ovat tuoneet poliittisen riski uudelleen puheenaiheeksi.

–Italian uusi hallitus saattaa lyhyellä tähtäimellä olla helpotus, mutta sijoittajien on vaikea unohtaa viime päivinä annettuja lausuntoja. Alijäämän kasvaminen ja vihamielinen suhtautuminen EU:hun tulevat toistumaan ja horjuttamaan markkinoita, hän huomauttaa.

Iannellin mukaan jatkossa rahoitusmarkkinoilla seurataan silmä kovana sitä, kuinka M5S ja LEga vievät hallitusohjelmaansa läpi. 

–On myös mielenkiintoista nähdä, kuinka puolueet tulevat toimeen hallitusyhteistyössä. Niiden yhteiselosta ei välttämättä ole tulossa kovin helppoa.

Andrew Milligan kertoo pitävänsä silmällä myös sitä, miten Italian tilanne vaikuttaa Euroopan keskuspankin EKP:n ja myös Yhdysvaltain keskuspankin Fedin rahapolitiikkaan.

Italialaistietojen mukaan juuri EKP:n pääjohtaja Mario Draghi esti M5S:n ja Legan ensimmäisen hallitusyritelmän viikko sitten. Fanpage.it:n tietojen mukaan Draghi soitti presidentti Mattarellalle ja pyysi estämään Paolo Savonan nimityksen valtiovarainministeriksi. Draghi on puuttunut Italian hallituskuviohin aikaisemminkin. Vahvistamattomien italialaistietojen mukaan juuri Draghi oli ex-pääministeri Silvio Berlusconin eron taustalla vuonna 2011.

Italian uudeksi pääministeriksi nimitettiin perjantaina oikeustieteen professori Giuseppe Conte. Hänellä ei ole aikaisempaa kokemusta politiikasta ja Conten asemaa onkin arvioitu heikoksi jo etukäteen. Monien arvioiden mukaan valta hallituksessa on edelleen Di Maiolla ja Salvinilla, mutta Conte nostettiin pääministeriksi, jotta presidentti Mattarella hyväksyi hallituksen kokoonpanon.

 


 

68 prosenttia suomalaisista uskoo, että heidän äänellään on vaikutusta unionissa. Usko on EU:n keskiarvoa vahvempi. Moni on silti huolissaan EU:n kehityksestä. Enemmistö suomalaisista uskoo, että EU:ssa asiat ovat menossa huonompaan suuntaan.

 

Kaksi kolmesta EU-kansalaisesta ajattelee, että unionin jäsenyydestä on ollut heidän maalleen hyötyä. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Euroopan unionin suosio on kasvussa

 

 

70 prosenttia suomalaisista kokee maan hyötyvän EU-jäsenyydestä.

Keskiviikkona julkaistavan eurobarometri-kyselyn mukaan EU:n kannatus on nousussa ympäri Eurooppaa.

 

67 prosenttia vastaajista kokee, että heidän maansa on hyötynyt Euroopan unionin jäsenyydestä. Luku on korkein vuoden 1983 jälkeen.

Pessimismi EU:ta kohtaan oli korkeimmillaan vuonna 2011, jolloin Eurooppa oli talouskriisin kourissa.

Kyselyn mukaan 61 prosenttia suomalaisista pitää EU-jäsenyyttä positiivisena asiana. 70 prosenttia toteaa Suomen hyötyvän unioniin kuulumisesta.

Kyselyn toteutti huhtikuussa Kantar Public -yhtiö, jonka kyselyyn vastasi yli 27 600 ihmistä. Heistä noin tuhat oli suomalaisia.

Asiasta kertoi muun muassa Aamulehti ja Helsingin Sanomat.

 


 

Tätä nykyä jäsenmaat panostavat rajavalvontaan hyvin erikokoisia summia. Kun vaikkapa Suomella ja Kreikalla on pitkät ulkorajat, mantereen keskellä sijaitsevalla Saksalla ei ole rajavalvontaa juuri lainkaan. Suomi saattaisi siis hyötyä siitä, että rajavalvonnassa lisättäisiin EU-yhteistyötä; rajavalvontaan saisi muilta tukea.


 

 

Maahanmuutto, puolustus ja rajavalvonta

nousemassa EU:n uusiksi rahoituskohteiksi

 

 

Suomikin on valmis "pelivaran lisäämiseen" näillä sektoreilla, sanoo pääministeri Juha Sipilän EU-avustaja Riikka Pakarinen Brysselin kone -haastattelussa.

 

Talous
Artikkelin pääkuva, kuvituskuva
EU:n rahoitus jäsenmaille seitsenvuotiskaudella 2014-2020 on yhteensä 1 087 000 000 000 euroa. Vaikka luku on valtava, se vastaa vain 2,2 prosenttia kaikkien 28 jäsenmaan julkisista menoista.Tanja Ylitalo / Yle Uutisgrafiikka

Ensi viikon keskiviikkona EU:n komissio paljastaa esityksensä unionin tulevaksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi.

Sen jälkeen jäsenmaat aloittavat väännön esityksen pohjalta. Yhteisymmärrys tulevista budjettilinjoista pitäisi saavuttaa ensi vuoden loppuun mennessä.

 

Neuvotteluista voi tulla hankalimmat vuosikymmeniin. Nyt pitäisi neuvotella uudet linjat, kun iso maksajamaa Britannia ei ole enää mukana. Kyse on sadoista miljardeista euroista.

Toisaalta uusi tutkimus osoittaa, että brexitin jättämä aukko voitaisiin talouskasvun ansiosta paikata myös jäädyttämällä budjetti nykytasolle.(siirryt toiseen palveluun) Tällöin EU ei voisi kuitenkaan rahoittaa uusia kohteita kuten puolustusta, maahanmuuton ongelmien ratkaisemista tai kansalaisten haluamaa(siirryt toiseen palveluun) turvallisuutta.

Suomikin joutuu todennäköisesti kuumaan rakoon jäsenmaiden kantojen sovittelijana EU-puheenjohtajakaudellaan ensi vuonna.

 

Uudet ehdot rakennetuille, Etelä-Eurooppa hyötyy?

Useiden julkisuudessa olleiden tietojen(siirryt toiseen palveluun) mukaan komissio aikoo ehdottaa, että esimerkiksi rakennetukien saajien pitäisi täyttää uusia ehtoja.

Mitä ovat EU:n rakenne- eli koheesiotuet?

Rakennetuilla pyritään tasaamaan eri alueiden välisiä talouseroja.

Tuet on tarkoitettu jäsenvaltioille, joiden bruttokansantulo asukasta kohti on alle 90 prosenttia EU:n keskiarvosta.

 

Rakennerahastoista tuetaan myös muun muassa liikenteeseen ja energiaan liittyviä hankkeita.

Kun niitä tähän asti on myönnetty jäsenmaiden bruttokansantuotteen perusteella, tulevaisuudessa tukien saamisen ehtoina voisi olla vaikkapa oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen, osallistuminen turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseen tai maan nuorisotyöttömyysluvut.

Näin ollen esimerkiksi Unkari, Puola ja Tsekki, joilla on ollut ongelmia oikeusvaltioperiaatteen ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamisen kanssa, menettäisivät tukia. Pahasta nuorisotyöttömyydestä kärsivät Espanja ja Kreikka taas voisivat olla tulevaisuuden hyötyjiä(siirryt toiseen palveluun).

Alempana on selitetty, miten Suomi voisi hyötyä ehtojen muutoksista.

 

Suomi on saamapuolella maataloustuissa

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) EU-asioiden erityisavustaja Riikka Pakarinen avasi Suomen kantoja budjettiin Ylen Brysselin kone -radio-ohjelmassa keskiviikkona. Voit kuunnella ohjelman täällä.

Rakennetuet muuttuvat uudessa rahoituskehyksessä todennäköisesti eniten. Ne ovat maataloustukien ohella EU:n budjetin suurin menoerä.

Kuten allaolevasta grafiikasta käy ilmi, Suomi hyötyy eniten juuri maataloustuista. Jokaista EU:lle maksettua euroa kohti se saa yli kaksi euroa. Siksi se haluaa pitää nykyisestä maataloustukijärjestelmästä myös kiinni.

 

Suomen saamat tuet eu:sta 2010–2016
Yle Uutisgrafiikka

 

Sen sijaan rakenne- eli koheesiotuista Suomi saa takaisin vain 30 senttiä jokaista maksamaansa euroa kohden.

Koko EU:n 350 miljardin rakennetukipotista esimerkiksi Puola saa noin 80 miljardia nykyisellä seitsenvuotisella rahoituskaudella. Suomen osuus on 1,5 miljardia euroa.

Mutta: Suomen pieni "saanto" ei tarkoita, etteikö rakennetuista kannattaisi taistella.

 

Suomi kärkkyy Itä-Euroopalta tarpeettomiksi jääviä tukirahoja

– Suomi saa kuitenkin suhteellisesti paremmin koheesiorahaa moneen muuhun nettomaksajaan verrattuna. Se on lähinnä pohjoisten harvaan asuttujen alueiden tukea, Pakarinen sanoo.

 

Keitä EU:n nettomaksajat ovat?

  • Nettomaksajia ovat jäsenmaat, jotka maksavat EU-kassaan enemmän kuin sieltä saavat.
  • Suurimpia nettomaksajia ovat Hollanti, Ruotsi, Saksa, Tanska ja Itävalta.
  • Suomi putosi Italian kanssa EU:n pienimmäksi nettomaksajaksi vuonna 2016.

Rakennetuet ovat erityisen tärkeitä Pohjois- ja Itä-Suomelle.

– Jos emme pitäisi kiinni pohjoisen harvan asutuksen tuesta, rajat ylittävän yhteistyön tuesta tai Itämeri-yhteistyön tuesta, me emme saisi edes sitä 30 senttiä maksetuista euroista.

Pakarisen mukaan on selvää, että koheesiobudjetti muodostaa jatkossakin kolmasosan EU-budjetista – siis noin 350 miljardia seitsenvuotiskaudella.

– Ne tuet ovat erittäin tärkeitä monelle Suomen ammattikorkeakoululle ja yrittäjyyteen liittyville hankkeille, joita koheesiorahalla tuetaan.

Puolan ja muiden Itä-Euroopan maiden tuen tarve on vähentynyt viime vuosina, kun ne ovat osin EU-tukien ansiosta saavuttaneet muita unionimaita taloudessa. Jo tällä perusteella nykyistä EU-rahaa jää siis yli käytettäväksi muuhun.

Pakarisen mukaan Suomi tukee rahan ohjaamista tulevissa budjeteissa esimerkiksi yhteiseen puolustukseen.

– Nyt puolustukseen on osoitettu vain vähän rahaa. Esimerkiksi kymmenen miljardia puolustukseen uudella rahoituskaudella olisi hyvin pieni osuus koko budjetista.

 

Rahaa maahanmuuttajien kotouttamiseen?

Komissio haluaa lisätä rahaa myös maahanmuuton ongelmien ratkaisuun ja taakanjaon tasaamiseen. Suomi toivoo saavansa tukea maahanmuuttajien kotouttamiseen.

Ylipäätään tärkeää olisi Pakarisen mukaan tehdä rakennetuista sellaisia, että ne tuottaisivat tavoitteiden mukaisia tuloksia. Tukien ehdollisuus saa hänen mukaansa nyt aiempaa laajempaa kannatusta EU-maiden keskusteluissa.

 


 

Venäjän mainostama ”käytännöllisyys” näyttää Lasse Lehtisen mielestä tarkoittavan kansakuntaa joka on ”ylpeästi epädemokraattinen, riistokapitalistinen, muukalaisvihamielinen, homofobinen ja oligarkkinen. Venäjän yhteydet eurooppalaisiin ääriliikkeisiin ovat ilmeiset”.

 

Itä-Euroopan niin sanottujen entisten kaalimaiden tulevaisuus ei kolumnistin mielestä näytä valoisalta.

Lasse Lehtinen: Kaalimaat palaavat pimeyden

aikaan

 

Politiikan vaikuttajan mielestä Itä-Euroopan maat ovat ottamassa entisen miehittäjän majakakseen.

– Neuvostoliiton eurooppalaisia alustamaita kutsuttiin meillä takavuosina leikkisästi ”pieniksi kaalimaiksi”. Pidimme virallisia ja epävirallisia yhteyksiä yli rautaesiripun mutta onnittelimme joka reissun jälkeen itseämme, ettemme sotien tuloksena joutuneet samaan asemaan.

 

Näin kirjoittaa Ilta-Sanomissa kirjailija ja entinen europarlamentin jäsen Lasse Lehtinen kolumnissaan Kiittämättömät pienet kaalimaat.

Hänen mukaansa 50 vuoden ajan olimme ihmetelleet, mikseivät kommunismin kurittamat kansakunnat nousseet kapinaan sortajaansa vastaan. Berliinin muurin sorruttua valtiot toivotettiin tervetulleeksi vanhojen demokratioiden joukkoon. Pienet kaalimaat liittyivät Natoon ja Euroopan unioniin.

– Toivottiin hurskaasti, että jäsenyys demokraattisessa yhteisössä tekisi kansakunnan vuorollaan sisäsiisteiksi. Toisin kävi, Lehtinen toteaa.

 

Hänen mukaansa piittaamattomuus säännöistä on arkea Viroa lukuunottamatta useimmissa unionin maissa. Lupaukset korruption kitkemisestä eivät merkinneet mitään. Kuten Neuvostoliitossa, hienot lait olivat voimassa, mutta niitä ei noudatettu.

 

– Meidän sääntöuskovaisten mielestä pienet kaalimaat ovat myös kiittämättömiä. EU:n tuet ja muut etuudet kyllä kelpaavat.

 

– Nationalismin henki ei ole mihinkään kadonnut. Tulevaisuus ei näytä valoisalta. Pienet kaalimaat ovat toinen toisensa jälkeen valitsemassa paluun pimeyden aikaan, majakkanaan entinen miehittäjä.

– Kommunismin aika ehti tehdä miehitettyjen maiden kansalaisista säännöistä piittaamattomia selviytyjiä, mutta myös kulloisellekin johdolle alamaisia. Lammasmaiset kansat tunnetusti houkuttelevat johtajikseen susia, Lasse Lehtinen kirjoittaa.

 


 

– Italia tarvitsee nyt rehellisiä, päteviä ja politiikkaan pragmaattisesti suhtautuvia johtajia, jotka edistävät eurooppalaisia arvoja. Ennen kaikkea Italia tarvitsee uuden joukon johtavia poliitikkoja, jotka tulevat politiikan ulkopuolelta ja pystyvät palauttamaan italialaisten luottamuksen poliittiseen järjestelmään, joka nyt on monilta kansalaisilta kateissa.

 

Ranskan presidentti Emmanuel Macron valtasi itselleen tilan poliittisesta keskustasta. LEHTIKUVA / AFP PHOTO Ludovic Marin

Nähdäänkö Italiassa Macron-ilmiö?

 

 

Pohjalukemissa oleva luottamus perinteisiin puolueisiin avaa tien Emmanuel Macronin kaltaisille poliitikoille, jotka muuttavat voimasuhteita.

 

Italissa on tarjolla otollinen maaperä Macron-ilmiölle. Näin arvioi Oxfordin yliopiston tutkija Matteo Garavoglia Politico-lehdelle kirjoittamassaan analyysissä.

Garavoglian mukaan italialaisten luottamus perinteisiin oikeiston ja vasemmiston valtapuolueisiin, eli Silvio Berlusconin johtamaan Forza Italiaan (FI) ja ex-pääministeri Matteo Renziin viime vuosina henkilöityneeseen Demokraattiseen puolueeseen (PD), on nyt niin matala, että maan poliittisella kentällä on tilaa Eurooppa-myönteiselle ja liberaalille uudistajalle.

 

Ranskan presidentti Emmanuel Macron mursi LREM-puolueensa kanssa Ranskan vanhan kaksipuoluejärjestelmän lohkaisemalle itselleen parlamentaarisen enemmistön poliittisen kentän keskeltä, eli oikeiston ja vasemmiston valtapuolueiden välistä. Erityisesti sosialistit on Ranskassa lyöty kanveesiin, sillä heidän kannatustaan on valunut Macronin lisäksi myös laitavasemmistolle. Keskusta-oikeiston republikaanit taas ovat ottaneet Macronin vaalivoiton jälkeen askeleita kohti laitaoikeistoa.

 

Garavoglian mukaan Italian maaliskuiset vaalit, jossa laitaoikeisto ja populistit ottivat ison vaalivoiton, oli viimeinen naula arkkuun FI:n ja PD:n valta-asemalle. Nyt kyse on vain siitä, kuka nousee identiteettipolitiikalla menestystä rakentavien populistien ja maahanmuuttokriitikoiden uudeksi vastavoimaksi.

– Populistien nousu valtaan voi vaikuttaa huonolta asialta, mutta se ei ole sitä – ainakaan pitkällä tähtäimellä. Se avaa Euroopassa tietä uudenlaiselle politiikalle, Garavoglia arvioi.

Maahanmuuttovastaisten puolueiden vastinpariksi voi nousta liberaaliin identiteettipolitiikkaan nojaava uusi puolue.

 

– Tie on auki, kuten Emmanuel Macron osoitti Ranskassa.

 

Se, kuka tilan täyttää, on Garavoglian mukaan vielä epäselvää. Italian velkakriisiä seuranneen teknokraattihallituksen pääministeri Mario Monti yritti Macron-ilmiön luomista jo vuonna 2013, kun hän muodosti ympärilleen keskustaliberaalin liittouman. Montin äänisaalis jäi kuitenkin noin 10 prosenttiin.

Yksi vaihtoehto Italian Macroniksi on entinen sitoutumaton ministeri Carlo Calenda, joka liittyi Demokraattiseen puolueeseen maaliskuun vaalitappion jälkeen ja on kerännyt nopeasti suuren seuraajajoukon. Garavoglian mukaan on kuitenkin todennäköistä, että kumpikaan vanhoista valtapuolueista ei pysty uudistumaan riittävän nopeasti voittaakseen takaisin italilaisten luottamuksen. Toteutuessaan Italian Macron-ilmiö syntyy siis jossain muualla.

 


 

Suomessa vieraileva Toimittajat ilman rajoja (RSF) -järjestön pääsihteeri Christophe Deloire on syystä huolestunut. Hänen mukaansa tilastot kertovat, että toimittajia kuolee niin kutsutuissa demokratioissa lähes saman verran kuin sota-alueilla.


  

 

Toimittajat ilman rajoja -järjestön

pääsihteeri: Sananvapaus kaventumassa

Euroopassa

 

Toimittajat ovat tavallisimmin hengenvaarassa sota-alueilla tai muissa kriisipesäkkeissä. Vakaassa Euroopassakin on murhattu vajaan vuoden aikana kaksi tutkivaa journalistia.

 

Tutkivat journalistit
Christophe Deloire
Journalistit ilman rajoja (RSF) -järjestön pääsihteerin Christophe Deloiren vierailukohteita ovat muun muassa Yle ja Helsingin Sanomat. Järjestö julkisti huhtikuun alussa hankkeen disinformaatiota vastaan. RSF:n yhteistyökumppaneita ovat esimerkiksi ranskalainen uutistoimisto AFP ja Euroopan yleisradiounioni EBU.Jyrki Lyytikkä/ Yle
 

Tutkiva toimittaja Daphne Caruana Galizia surmattiin autopommilla lokakuussa, slovakialainen Jan Kuciak ammuttiin helmikuussa yhdellä laukauksella ammattimafian tyyliin. Slovakialaisten mitta täyttyi salamurhan vuoksi. Kuciakia muistettiin suuressa mielenosoituksessa. Isku osui Euroopan sydämeen.

 

– Niitä on tapahtunut esimerkiksi Meksikon kaltaisissa maissa.

 

Toimittajien liikkumatila kapenee

Pääsihteeri Deloire sanoo, että vaikka Euroopassa on edelleen turvallista, esimerkiksi päättäjät ja poliitikot rajoittavat usein sananvapautta.

– Journalismi heikkenee ja kun niin käy, on mafiamiesten helpompi käydä toimittajien kimppuun. Näin kävi Maltalla ja näin kävi Slovakiassa, Deloire sanoo.

 

Slovakian entinen pääministeri vääristeli tapaamistietoja

RSF:n pääsihteeri Deloire selvittää, että esimerkiksi Slovakian entinen pääministeri Robert Fico rajoitti vakavasti toimittajien työtä kieltäydyttyään vastaamasta kysymyksiin budjetista. Hän käytti toistuvasti kovaa kieltä työtään tekeviä journalisteja vastaan.

Christophe Deloire matkusti Slovakiaan pian Jan Kuciakin murhan jälkeen ja tapasi silloisen pääministerin. Kohtaaminen jäi mieleen.

– Kehotin häntä pahoittelemaan tapahtunutta, mutta anteeksipyyntöä ei kuitenkaan kuulunut. Päinvastoin, keskustelusta julkistetussa lehdistötiedotteessa suuhuni oli laitettu paikkansapitämättömiä lauseita. On outoa tavata ihmisiä, jotka valehtelevat ja loukkaavat. Tämän kaltaisissa maissa on helppo joutua eksyksiin ja välttää julkinen keskustelu. Tämä on todellinen vaara Euroopassa.

 

Loukkaajien rankaisutoimet tarpeellisia

Toimittajien työskentely on vaikeutunut erityisesti monissa itäisen Euroopan maissa. Esimerkiksi Puolan hallituksen toimet tuomareiden nimityksissä ja tuomioistuinten ja tiedotusvälineiden valvonnan kiristämisessä ovat saaneet liikkeelle myös EU:n.

– On myönteistä, että EU-komissio päätti aktivoida Lissabonin sopimuksen seitsemännen artiklan, koska Puola ei perääntynyt kiistanalaisissa uudistuksissa. Jos emme pysy lujina, tämä taistelu hävitään.

 

Vaikka ilmapiiri on kiristynyt idässä, ei mikään maa ole vapaa toimittajien työn rajoitusyrityksistä. Pääsihteeri ottaa esimerkiksi oman kotimaansa Ranskan, jossa toimittajia on ahdisteltu esimerkiksi mielenosoituksissa.

– Paras torjua sananvapauden rajoitusyrityksiä on kansainvälinen yhteistyö, päättää pääsihteeri Christophe Deloire.

 


 

Brysselissä päänvaivaa on aiheuttanut se, miten Britannian eron jättämä 10–14 miljardin euron budjettiaukko saadaan täytettyä. Nettomaksajien ja -saajien välisten ristiriitojen lisäksi kiistaa aiheuttaa erimielisyys EU:n tulevaisuudesta. EU-neuvotteluihin tottunut Stubb toteaa, että Britannia tuskin onnistuu hajottamaan muiden jäsenvaltioiden yhtenäisyyttä eroneuvotteluissa. – Valtiot välttävät kahdenvälisten sopimusten solmimista Britannian kanssa. Ne eivät halua, että maan tilanne olisi parempi EU:n ulkopuolella, Stubb pohtii.


Euroopan investointipankin varapääjohtaja Alexander Stubb. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

Alexander Stubb: Brexit on yhdistänyt

Euroopan unionia

 

Muut jäsenmaat ovat seuranneet tarkasti Britannian EU-eron aiheuttamaa poliittista ja byrokraattista kaaosta.

Britannian EU-ero on yhdistänyt unionin muita jäsenvaltioita yllättävällä tavalla, entinen pääministeri Alexander Stubb kertoo Guardianille.

 

Muut jäsenmaat ovat seuranneet tarkasti Brexitin aiheuttamaa poliittista ja byrokraattista kaaosta. Britannian eron on tarkoitus astua maaliskuussa 2019.

Euroopan investointipankin varapääjohtajana toimivan Stubbin mukaan EU on tällä hetkellä yhtenäisempi kuin koskaan.

– Monet eurooppalaisjohtajat ovat ymmärtäneet, ettemme voi jatkaa EU:n mollaamista kuten aiemmin, Stubb sanoo.

EU:n yhtenäisyyttä on vahvistanut myös Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi.

 

Alexander Stubb
 
@alexstubb
 
 

A few thoughts on and EU-unity. https://www.theguardian.com/uk-news/2018/mar/28/brexit-brings-europe-together-as-britain-starts-packing-its-bags 

Brexit brings Europe together as Britain starts packing its bags

As EU counts down to UK’s departure, Brexit has become an unexpected unifying force

theguardian.com
 

Hän toteaa, että "muslimien on elettävä meidän kanssamme, ei meidän ohellamme tai meitä vastaan", hän muotoilee. Lause "islam kuuluu Saksaan" nousee ajoittain keskusteluun maan politiikassa ja herättää aina kiistelyä. Lauseen nosti julkiseen keskusteluun ensimmäisenä kristillis-demokraattien veternaaipoliitikko Wolfgang Schäuble vuonna 2006 ja saman totesi liittopresidentti Christian Wulff 2010. Liittokansleri Angela Merkel on ollut samoilla linjoilla. -Näkökulma: Saksan ulkoministeri lausuu maltillisesti sen; miten lähes koko Euurooppa ajattelee islamista. - KimsBlog


 

 

Saksan ulkoministeri kohautti: "Islam ei kuulu

Saksaan"

 

Saksassa on kauan käyty keskustelua, missä määrin muslimien maahanmuutto voi muuttaa saksalaista yhteiskuntaa.

 

Ulkomaat
Sisäministeri Horst Seehofer
Sisäministeri Horst SeehoferSven Simon AOP
 

Saksassa on noussut kohu maan uuden sisäministerin muslimeja koskevasta lausunnosta

 

Vasta muutaman päivän sisäministerinä toiminut Horst Seehofer sanoi Bild-lehden haastattelussa(siirryt toiseen palveluun), ettei islam hänen mielestään kuulu Saksaan.

Saksa on hänen mielestään kristillinen yhteiskunta, mihin kuuluvat sunnuntain vietto vapaapäivänä sekä kirkolliset pyhäpäivät, kuten pääsiäinen, helluntai ja joulu.

Kristillis-sosiaalista unionia (CSU) edustava Seehofer täsmentää, että muslimit voivat kyllä pysyä maassa.

– Meillä [Saksassa] asuvat muslimit kuuluvat luonnollisesti Saksaan, hän toteaa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että saksalaisten pitäisi "vääränlaisen huomioonottamisen takia luopua tavoistaan ja traditioistaan".

Seehofer haluaa edesauttaa muslimien sopeutumista saksalaiseen yhteiskuntaan keskinäisen vuorovaikutuksen kautta. Hän pitää tärkeänä, että muslimien maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista keskustellaan muslimijärjestöjen kanssa.

 


 


 
 
Katalonien itsenäisyyttä vastustava mielenosoitus EU-parlamentin edustalla lokakuussa Strasbourgissa. LEHTIKUVA / AFP PHOTO Patrick Hertzog.
 
 
 

Riita Kataloniasta repii liberaaliryhmää EU-

parlamentissa

 

 

Euroopan liberaalidemokraattien liiton ALDE-ryhmää repii hajalle riitely Katalonian kysymyksestä.

 

Euroopan johtajat tukevat Espanjaa Katalonian separatisteja vastaan, mutta kysymys jakaa Politico-lehden mukaan voimakkaasti Euroopan liberaalidemokraattien liiton ALDE-ryhmää.

Viime viikkoina keskustelu Kataloniasta on lehden mukaan johtanut ryhmän parlamentaarikoiden välisiin äänekkäisiin riitoihin sisäisissä kokouksissa, ilkeämielisiin sähköposteihin ja loikkaushuhuihin.

Riidan keskushenkilöinä ovat katalonialainen Ramon Tremosa ja espanjalainen Enrique Calvet Chambo. Tremosa kannattaa Katalonian itsenäisyyttä, kun taas Calvet Chambon puolustaa Espanjan yhtenäisyyttä-

Calvet Chambo on muun muassa sättinyt Tremosaa Politicon näkemissä sisäisissä sähköposteissa epälojaaliudesta ALDE-ryhmää kohtaan.

Virolaisen Kaja Kallaksen mukaan nämä riidan osapuolet tuovat jatkuvasti keskinäiset ongelmansa ryhmän kokouksiin. Hänen mukaansa he ovat jopa kerran kieltäytyneet istumasta samassa huoneessa.

ALDE-ryhmän johtajalla, Belgian entisellä pääministerillä Guy Verhofstadilla näyttääkin Politiconin mukaan olevan entistä haasteellisempaa pitää hajanainen laumansa kurissa. Itse hän on asettunut ryhmän seitsemän Espanjan yhtenäisyyttä kannattavan espanjalaisjäsenen puolelle.

Suomesta ALDE-ryhmään kuuluvat keskustan ja RKP:n europarlamentaarikot. Ryhmä on parlamentin neljänneksi suurin, ja siinä on 68 jäsentä.

 


 


 
 
 
 
 

Eurokriisin todellinen perintö on

polarisaatio, ei populismi

 

 

TIMO MIETTINEN - Ulkopolitiikka-lehti

Kirjoittaja on yliopistotutkija, joka johtaa Between Law and Politics -tutkimushanketta Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkostossa.


 

 

Vuotta 2017 ei tulla muistamaan kansallismielisen oikeistopopulismin läpimur­rosta, kirjoittaa Timo Miettinen.

 

 

 

Vaalivuotta 2017 on odotettu Euroopassa kauhunsekaisin tuntein. Brexitin ja Trumpin jälkeen oikeistopopulismin odotettiin tekevän varsinaisen läpimurtonsa Hollannin, Ranskan ja Saksan vaaleissa. Geert Wildersin kansallismielinen Vapauspuolue ja Marine Le PeninKansallinen rintama ovat nostaneet kannatustaan.

 

Eurokriisistä alkanut oikeistopopulismin läpimurto näyttää kuitenkin jäävän puolitiehen. Wildersin alku­vuoden huima gallup-suosio ei realisoitunut maaliskuun vaaleissa eikä Marine Le Pen noussut Ranskan presidentiksi.

Suomi ei ole jäänyt kehityk­sestä osattomaksi. Kuntavaaleissa perussuomalaiset palasi vajaan yhdeksän prosentin kannatuk­sellaan jälleen pienten tai keski­suurten puolueiden joukkoon.

Vaikka populismi on monimutkainen ilmiö, yksi johtopäätös on kuitenkin selvä: vuotta 2017 ei tulla muistamaan kansallismielisen oikeistopopulismin läpimur­rosta.

 

Keskittyminen populismin nousuun on peittänyt alleen paljon merkittävämmän kehityskulun: eurooppalaisen puoluekentän hajautumisen. Eurokriisin todellinen perintö on yhä pirstaleisempi puolue­kartta, jossa koalitioita muo­dostetaan uusin periaattein.

Kyse ei ole satunnaisesta ilmiöstä. Politiikan tutkimuk­sessa on jo pitkään tiedetty talouskriisien voimistavan erityisesti äärioikeiston kanna­tusta. Saksan 1930-luvun lama ja tätä seurannut kansallissosialismin nousu ovat tästä kenties tunnetuin esimerkki.

 

Viime vuosina tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota myös talouskriisin ja polari­saation suhteeseen. Brittiläi­sen CEPR-verkoston tutkijat Manuel FunkeMoritz Schu­larick ja Christoph Trebesch ovat analysoineet 800 län­simaista vaalia viimeisen 150 vuoden ajalta ja verranneet tuloksia talouskriiseihin. Johto­päätös on, että oikeistopopulis­min nousu on vain yksi juonne talouskriisejä seuraavassa puoluekentän jakautumisessa.

Tutkijoiden mukaan talous­kriisit vaikeuttavat poliittista päätöksentekoa kahdella tavalla. Yhtäältä puoluekentän hajautuessa puolueet joutuvat muodostamaan usein laajoja koalitioita yli perinteisten jakolinjojen. Hallitseminen on vaikeampaa ja yhteistyötä joudutaan miettimään tapaus­kohtaisesti. Suomen vuosien 2011–2015 sixpack-hallitus on tästä hyvä esimerkki.

 

Toinen vaikeus liittyy poliittisen toimintaympäristön muuttumiseen. Yhteiskunnalli­set olosuhteet ovat tyypillisesti epävakaampia talouskriisin jälkeen. Julkisen sektorin leik­kaukset tai työmarkkinakiistat johtavat jännitteisiin ja halli­tusten nopeaan vaihtumiseen. Kreikan poliittinen tilanne talouskriisin jälkeen ilmentää hyvin tätä kehitystä.

Vaikka monet valtapuolueet ovat menettäneet kannatus­taan eurokriisin jälkeen, erityi­sen heikoilla ovat Euroopassa olleet perinteisesti sosiaalidemokraattiset puolueet kuten Kreikan Pasok, Hollannin työväenpuolue ja Ranskan sosialistinen puolue. Britannian Labour rakoilee sisäisten krii­siensä vuoksi ja sen odotetaan kärsivän merkittävän tappion kesäkuun yllätysvaaleissa.

Työväenpuolueet näyttävät menettävän kannattajiaan kahteen eri suuntaan. Nuo­ret ja kaupunkilaiset siirtyvät liberaalien tai vasemmisto­laisten ehdokkaiden taakse. Jälkimmäisiä edustavat esi­merkiksi Hollannin Vihreän vasemmiston Jesse Klaver ja Alistumaton Ranska -puo­lueen Jean-Luc Mélenchon. Rakennemuutoksista kärsi­vien teollisuuspaikkakuntien työläiset siirtyvät puolestaan tukemaan äärioikeiston ehdokkaita.

 

Polarisaatiolla voi olla suuria vaikutuksia Eurooppa-politiikkaan

 

Politiikan ailahtelevuus ja hallitusten heikko toiminta­kyky merkitsevät ennen kaik­kea epävarmuutta Euroopan unionille, kun merkittävimpiä päätöksiä siirretään jatkuvasti eteenpäin. Yleisesti myönne­tään, että brexit-neuvottelut tai EU-komission hahmot­telema talous- ja rahaliiton kehittäminen aidon poliittisen unionin suuntaan voivat toden teolla alkaa vasta Ranskan ja Saksan vaalien jälkeen, jos sittenkään.

 

Laajapohjaiset koalitiot ovat harvoin yksimielisiä EU-politiikasta. EU-yhteis­työtä ei välttämättä haas­teta, mutta sitä ei haluta syventääkään. Esimerkiksi kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten hallituksen tapauksessa lopputuloksena on ollut eräänlainen passii­visuus. Unionista ei haluta eroon, mutta uusiin politiikka-alueisiin, kuten yhteiseen pakolaispolitiikkaan tai EMU:n kehittämiseen, suhtaudutaan penseästi.

 

Kolmas vaihtoehto ovat tietenkin muodikkaat »exitit» eli EU-erot. Britannian kansanäänestys EU-jäsenyydestä oli ollut konservatiivipuolueen tie­tyn siiven agendalla jo pitkään. David Cameron olisi tuskin luvannut brexit-äänestystä, ellei itsenäisyyspuolue Ukipin kannatus olisi noussut.

Tämän vaihtoehdon kan­nalta onkin olennaista, missä määrin suuret puolueet omak­suvat EU-kriittisten liikkei­den teemoja. Mark Rutten VVD-puolueen torjuntavoitto Hollannin vaaleissa perustui osittain tähän strategiaan, jossa maahanmuuttokriittiset teemat pyrittiin integroimaan salonkikelpoisesti liberaaliin talousohjelmaan.

 

Eurooppalaisen politiikan keskeisiä kysymyksiä onkin, millaiseksi poliittisen keskustan identiteetti tulevaisuudessa muodostuu. Suuri kysymys on, kestääkö talous- ja arvo­liberalismin liitto ja millaisen roolin EU saa globalisaation hallinnassa.Suuri kysymys on, kestääkö talous- ja arvo­liberalismin liitto ja millaisen roolin EU saa globalisaation hallinnassa. Kuten Ranskan vaalit osoittivat, flirttailu eurojärjestelmän romuttamisella ei ole enää poliittisen äärilaidan yksinoikeus.

Kirjoittaja on yliopistotutkija, joka johtaa Between Law and Politics -tutkimushanketta Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkostossa.