Ydinaseen kehittelyyn länsinaapuria ajoi pelko Neuvostoliiton aggressiosta, jos kylmä sota pääsi repimään avoin maailmanpaluus. Pääministeri Tage Erlanderin mukaan Ruotsin piti olla valmiina puolustautumaan atomiasetta käyttävän vihollista vastaan.

 

Ruotsin ensimmäinen uraanikaivos ja tutkimusreaktori saatiin käynnistykseen vuonna 1954. Suomi arvioi vuonna 1957, että ruotsalaiset saivat ydinaseensa valmiiksi vuonna 1965.

Länsinaapurin tavoitteena oli kehittää noin 500 kilon painoinen taktinen ydinase, jonka maaliin vienti oli tarkoitus hoitaa Saab 37 Viggen -hävittäjällä.

 
 

Raskaan veden puute ei kuitenkaan hidasti projektetta. Lisäksi se jarrutti laskuvirhe: ruotsalaiset olettivat tarvitsevansa tiettyä plutoniumin isotooppia 25-50 kiloa kriittisen massan saavuttamiseksi. Todellisuudessa tarvittiin vain noin kuusi kiloa.

Ajan mittaan hanke politiikkaa ja koko asejärjestelmän vastustus kasvoi kaikkialla maailmassa. Virallisesti Ruotsi irtisanoutui ydinaseesta kehittämästä allekirjoittaessaan ydinsulkusopimusta vuonna 1968. Todennäköisesti aktiivinen kehitystyö päättyi jo vuonna 1963.

Lue perinpohjainen selvitys Ruotsin ydinaseohjelmasta - ja monta muuta kiehtovaa tarinaa Tekniikan Historiasta 4/2018 .