Suomen Kuvalehden toimittajat seuraavat eduskuntavaaleja.
 
 

Antti Rinne palasi vaalikentille – suurin riski

ei ehkä ole terveydellinen

 

BLOGIT VAALITARKKAILIJA 1.3.2019 09:40 | Suomen Kuvalehti
TUOMO LAPPALAINEN

 
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
 
*

Kun helmikuu vaihtui maaliskuuksi, eduskuntavaalikamppailussa saatiin taas uusi jännityksen aihe: miten Antti Rinne (sd) selviytyy raskaasta vaalityöstä pitkän sairausloman jälkeen.

 

Sdp-pomo on ollut poissa pelistä joulun pyhistä lähtien, yli kaksi kuukautta – melkein kuukauden pidemmän ajan kuin vaaleihin on enää jäljellä. Keuhkokuumeesta alkaneen ja sepelvaltimon pallolaajennukseen johtaneen sairauskierteen aikana demarien kannatus on laskenut vain hieman, eikä välttämättä yhtään enempää kuin jos Rinne itse olisi ollut koko ajan puikoissa.

 

Hiljalleen kuntoutuva Rinne on jaellut töihinpaluunsa kunniaksi laajoja haastatteluja vähän sinne ja tänne. Niistä on käynyt ilmi, että puheenjohtajan sairaus on ollut paljon vakavampi kuin aluksi kerrottiin. Vuodenvaihteen aikoihin hän muun muassa oli nukutettuna noin kaksi viikkoa.

Varsinkin muutamat kokoomuslaiset spinnarit ovat herkutelleet myös tiedolla, että vielä puolisentoista viikkoa sitten, ollessaan yhä kuntoutuksessa, Rinne pystyi kävelemään kerralla vain 150 metriä.

Ihmisten terveydentila on jopa politiikassa aihe, johon suhtaudutaan yleensä jonkinlaisella pieteetillä. Kilpailijoiden likaisimpien temppujen osastot ovatkin joutuneet olemaan tarkkoina siinä, minkälaisia vihjailuja ne voivat esittää Rinteen työkyvystä.

Ilta-Sanomien käsittämätön sähläys Rinteen lääkärintodistuksen julkaisemisessa kadonneine päivämäärineen näytti hetken asialta, jossa Rinne voitaisiin panna tiukoille politiikan perinteisten pelisääntöjen puitteissa. Loppujen lopuksi tämäkin keskustelu kuivui kuitenkin kokoon, kun toimitus otti sekoilun omaan piikkiinsä.

Rinne itse on eri yhteyksissä vakuuttanut epäilijöille olevansa nyt täysin työkykyinen. Puheet joutuvat heti kovaan testiin kaikkialle maahan ulottuvilla vaalikiertueilla ja lukuisissa televisio- ja muissa tenteissä. Sdp:ssä ei ole enää suunniteltu puheenjohtajan varalle uusia erityisjärjestelyjä vaalien puolitoista kuukautta kestävän loppusuoran varalle.

Jos Rinne selviää tästä rääkistä kunnialla, epäilyt siitä miten hänen terveytensä kestää pääministerin tehtävien hoitamisen vaimenevat luultavasti jonkin verran.

Rinteen paluuseen liittyvä suurin riski ei välttämättä olekaan terveydellinen. Julkisuuteen tuli tällä viikolla tietoja suurimpien puolueiden Kantar TNS:llä teettämästä tuoreesta puoluebarometrista. Siinä oli demareille sekä hyviä että huonoja uutisia. Sen mukaan Sdp:llä on puolueista kaikkein paras kokonaisimago, mutta vastaavasti Rinne jäi puheenjohtajien vetovoimaisuuden mittauksessa hännänhuipuksi.

Muista yhteyksistä tiedetään, että demarien ydinkannattajille on keskimääräistä yhdentekevämpää, kuka puoluetta johtaa. Jotkut liikkuvat äänestäjät ovat kuitenkin saattaneet panna merkille, että Sanna Marinin, Antti Lindtmanin ja Antton Rönnholmin kasvot saanut puolue saattaa vastoin odotuksia tarjota jotain nuoremmillekin.

 

Yksi jännityksen aihe onkin nyt, onko Sdp:n kannatus pysynyt alkuvuodesta siedettävänä Rinteen sairauslomasta huolimatta vai päinvastoin sen takia.

 

P.S. Suomen poliittisen lähihistorian ylivoimaisesti tragikoomisin ilmiö, Sampo Terhon johtama Sininen tulevaisuus, muuttuu koko ajan surkuhupaisammaksi. Eilen puolueen kansanedustaja Ari Jalonen antoi ymmärtää, että hän kyllä toimii vaalikauden loppuun sinisissä, mutta asettuu vaaleissa ehdolle kokoomuksen listalta, ja sen jälkeen ehkä menee aluksi kokoomuksen ryhmään, mutta myöhemmin taas sinisiin, tai sitten ei, tai jotain sinne päin.

Tätä menoa ei yllättäisi enää, jos vaalien jälkeen koko sininen sirpaleryhmä (jos sellaista ylipäätään enää on) ilmoittaisi, että koko sakki siirtyy vahvistamaan kokoomusta, jos vain Terholle tai Timo Soinille tai jollekin muulle hillotolpankyttääjälle löytyy jatkossakin paikka hallituksesta. Ja sitten pidetään taas kauniita juhlapuheita politiikan arvostuksesta ja ihmetellään, miksi sitä ei ole. 

 
Kuva: Tuukka Ylönen

VU-vaalianalyysi: Savo-Karjalassa kateissa

keskustan manttelinperijät

 

 

Vihreillä on mahdollisuus nostaa paikkamääräänsä kahteen, mutta SDP kärkkyy selän takana viimeistä paikkaa.

 

Verkkouutisten vaalipiirikohtaisen laskelman mukaan keskusta saisi tulevissa eduskuntavaaleissa neljä kansanedustajaa Savo-Karjalasta. SDP saisi kolme kansanedustajaa. Perussuomalaiset, kokoomus ja vihreät saisivat kukin kaksi paikkaa. Vasemmistoliitto ja kristillisdemokraatit saisivat kumpikin yhden paikan.

 

Tulevissa eduskuntavaaleissa Savo-Karjalasta valitaan yksi kansanedustaja vähemmän kuin viime vaaleissa väestökehityksen vuoksi eli yhteensä 15 kansanedustajaa. Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon vaalipiirit yhdistettiin Savo-Karjalan vaalipiiriksi vuonna 2013, mutta henkinen jakoviiva kulkee edelleen Ohtaansalmen sillalla maakuntien rajalla. Pohjoissavolaiset eivät lähtökohtaisesti äänestä pohjoiskarjalalaisia, ja sama pätee toisinpäin.

 

Keskusta sai Savo-Karjalasta viimeksi kuusi kansanedustajaa. Vaalipiirin viimeisen paikan nappasi Markku Rossi ennen SDP:n Tuula Väätäistä, joka tippui eduskunnasta. Rossi ei ole tällä kertaa ehdolla, kuten ei ole myöskään keskustan vanha isäntä Seppo Kääriäinen, joka päättää näin vuonna 1987 alkaneen kansanedustajan uransa. Ministerin arvonimen saanut 70-vuotias Kääriäinen on toiminut kolmeen otteeseen ministerinä. Ehdolla ei ole myöskään Elsi Katainen, joka siirtyi kesken kauden eduskunnasta Euroopan parlamenttiin.

 

Kataisen, Kääriäisen ja Rossin jäljiltä on vapaana lähes 19 000 ääntä. Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, ettei heillä ole manttelinperijöitä. Keskustalähteistä kerrotaan, että perinnönjakoa ei ole tehty, eikä ole tietoa, keille äänet siirtyvät.

 

Keskustan äänikuningatar oli viime vaaleissa Hannakaisa Heikkinen. Hän nousi eduskuntaan jo vuonna 2007, mutta jätti vuoden 2011 vaalit väliin saatuaan lapsen. Sen jälkeen hän työskenteli miehensä kanssa maatalousyrittäjänä Kiuruvedellä, kunnes palasi vuonna 2015 takaisin eduskuntaan 10 700 äänellä. Vanhustenhoitoon erikoistuneen sairaanhoitajan äänestäjäkuntaan kuuluu paljon ikäihmisiä. Heikkisen ukinisä P.V. Heikkinen oli Maalaisliitto-keskustan pitkäaikaisin puheenjohtaja ja seitsemän hallituksen ministeri. Hannakaisa Heikkinen valittiin kesällä keskustan varapuheenjohtajaksi. Heikkisen toiminta eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on herättänyt tunteita sote- ja maakuntauudistuksen käsittelyn yhteydessä ja päätynyt lehtien palstoillekin. Heikkinen lanseerasi myös käsitteen ”pörriäinen”, jota käytetään yksityisistä terveysalan yrityksistä kielteisessä merkityksessä.

Pohjois-Karjalan keskustalaisista edustajista yksi on vaarassa pudota

Pohjois-Karjalan puolelta keskustalla on ehdolla kolme istuvaa kansanedustajaa: kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen Joensuusta sekä kansanedustajat Hannu Hoskonen Ilomantsista ja Eero Reijonen Liperistä. Jos keskustan paikkamäärä tippuu neljään, kolmea kansanedustajaa tuskin valitaan Pohjois-Karjalasta, joka on väkiluvultaan kolmanneksen pienempi kuin Pohjois-Savo. Reijonen putosi eduskunnasta viime vaaleissa, mutta hän nousi takaisin sisään Elsi Kataisen tilalle. Viime vaaleissa 4 300 ääntä saaneen Reijosen äänimäärät ovat laskeneet viime vaaleissa, ja hänellä lienee vaikeuksia uusia paikkaansa. Lähes 9 000 ääntä saanut Vehviläinen ja 6 600 ääntä saanut Hoskonen kasvattivat kumpikin äänimääräänsä viime eduskuntavaaleissa.

 

Pohjois-Savon puolelta nouseva nimi on keskustan puoluevaltuuston puheenjohtaja Antti Kivelä, joka työskentelee Kuopion yliopistollisen sairaalan sydänkeskuksen apulaisylilääkärinä. Kivelä nosti reippaasti äänimääräänsä kuntavaaleissa ja tuli valituksi Kuopion kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi. Kun Markku Rossi ei ole enää Kuopiosta ehdolla, Kivelä voi saada Rossin äänestäjiä taakseen.

 

Viime eduskuntavaaleissa hyvän äänimäärän keräsi Sallamaarit Markkanen. Siilinjärveltä kotoisin oleva Markkanen on kuitenkin asunut jo pitkään Helsingissä, mitä pidetään rasitteena hänen vaalimenestyksensä kannalta. Viestintätoimisto Blicissä poliittisena konsulttina toimiva Markkanen on työskennellyt Riikka Pakarisen ja Paavo Väyrysen erityisavustajana EU-parlamentissa. Rautakauppayrittäjä Hanna HuttunenOutokummusta teki myös hyvän tuloksen viime eduskuntavaaleissa ja on ollut ääniharava kuntavaaleissa, mutta Pohjois-Karjalassa äänet saattavat mennä todennäköisemmin Anu Vehviläiselle.

 

Entinen SDP:n kansanedustaja yrittää paluuta, mutta haastajiakin on

SDP on nostamassa paikkamääräänsä kahdesta kolmeen. Neljäs paikkakaan ei ole kaukana. SDP:n listan ykkönen jo viime eduskuntavaaleissa oli Merja Mäkisalo-Ropponen, tosin alle sadan äänen erolla Riitta Mylleriin. Myller ei ole enää ehdolla. Sairaanhoitajaksi ja terveystieteiden tohtoriksi valmistunut Mäkisalo-Ropponen työskenteli työyhteisökouluttajana, kun hän nousi yllättäen eduskuntaan vuonna 2011. Kuntavaaleissa 2012 ja 2017 hän on ollut ääniharava Joensuussa 1 400 ja 1 500 äänellä. Vanhustenhuollon ongelmista vuosikausia puhunut Mäkisalo-Ropponen on todennäköinen SDP:n ääniharava tulevissa vaaleissa.

 

Viimeksi eduskunnasta niukasti tipahtanut sairaanhoitaja Tuula Väätäinen on jälleen ehdolla. Hän siirtyi kuntavaaleissa Siilinjärveltä Kuopioon ja nousi Kuopiossa SDP:n listan ykköseksi. Väätäisen äänimäärät ovat olleet kasvussa, ja hän voi tehdä paluun eduskuntaan. Pohjois-Savon puolelta ehdolla on kuitenkin myös lähi- ja muistihoitaja Kati Åhman. Åhman oli kuntavaaleissa Iisalmessa ääniharava, ja hän sai sata ääntä enemmän kuin keskustan ykkönen Seppo Kääriäinen. Iisalmen kaupunginvaltuuston puheenjohtajana toimiva Åhman voi yllättää eduskuntavaaleissa.

 

SDP:n listalla vahva nimi on myös Teollisuusliiton aluetoimitsija Timo Suhonen. Teollisuuskaupunki Varkauden kaupunginhallituksen puheenjohtajana toimiva Suhonen teki hyvän tuloksen jo viime eduskuntavaaleissa. Hän on työskennellyt aiemmin Stora Enson Varkauden tehtailla luottamusmiehenä. Joensuussa on Mäkisalo-Ropposen lisäksi ehdolla Savo-Karjalan sosialidemokraattien toiminnanjohtaja Seppo Eskelinen, joka toimii myös Joensuun kaupunginhallituksen puheenjohtajana.

 

Perussuomalainen farmaseutti oli Kuopion ääniharava

Perussuomalaiset on saamassa kaksi paikkaa menettäen yhden paikan. Kaikki viimeksi valitut kansanedustajat ovat siirtyneet sinisiin. Kansanedustaja Pentti Oinonen ei asetu enää ehdolle, mutta Kimmo Kivelä ja Kari Kulmala ovat sinisten ehdokkaana. Siniset eivät ole saamassa yhtään paikkaa. Lisäksi perussuomalaisten varakansanedustaja Marjaana Mikkonen on nyt ehdolla vasemmistoliiton listalta.

 

Perussuomalaisten ehdokkaana on entinen kansanedustaja Osmo Kokko, joka saattaa tehdä paluun eduskuntaan, vaikka hänen äänimääränsä ovat olleet laskussa. Kuljetusalan yrittäjänä työskentelevä Kokko oli yhden kauden eduskunnassa ja tippui viime vaaleissa. Hän on ennen perussuomalaisia kuulunut Suomen maaseudun puolueeseen (SMP). Joensuussa hänet haastaa Jussi Wihonen, joka on entinen kokoomuksen valtuutettu. Wihosen kerrotaan tekevän kovasti töitä noustakseen eduskuntaan. Pitkän uran kauppiaana tehnyt Wihonen joutui luopumaan alekyläkaupastaan muutama vuosi sitten.

 

Pohjois-Savon puolella ehdolla on Minna Reijonen, joka oli kuntavaaleissa Kuopion ääniharava 1 200 äänellä. Perussuomalaisten kansanedustajana vielä tuolloin ollut Kimmo Kivelä sai puolet vähemmän ääniä kuin Reijonen. Reijonen työskentelee farmaseuttina Nilsiän apteekissa. Häntä kuvaillaan populistiksi, joka ottaa ahkerasti kantaa arjen pikkuasioihin. Reijonen sai viime eduskuntavaaleissa lähes 3 000 ääntä ja voi mennä nyt läpi. Perussuomalaisten ehdokkaana Kuopiosta on myös yrittäjä Samuli Voutila, joka valittiin Kuopion kaupunginvaltuustoon. Hän on perussuomalaisten nuorten entinen puheenjohtaja.

 

Kokoomus on saamassa kaksi paikkaa, kuten viimeksikin. Kummatkin kokoomuksen istuvat kansanedustajat Markku Eestilä ja Sari Raassina ovat ehdolla. Eestilä on toisen kauden kansanedustaja ja ensimmäinen eduskuntaan valittu eläinlääkäri. Hän on keskittynyt maa- ja metsätalous-, kalastus- ja liikenneasioihin. Iisalmelainen Eestilä saattaa periä Seppo Kääriäisen ääniä. Eestilä on entinen keskustalainen. Iisalmesta kokoomuksen listalla on myös maanviljelijä Antti Sarvela, joka saattaa miellyttää keskustalaisia äänestäjiä.

Syöpätautien erikoislääkäri ammatiltaan oleva Sari Raassina on Kuopiosta. Hän toimii kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana ja on perehtynyt sosiaali- ja terveysasioihin. Temperamenttisena tunnetun Raassinan äänimäärä puolittui viime kuntavaaleissa. Kovana haastajana pidetään poliisi-kirjailija Marko Kilpeä, joka sai kokoomuksen listalla eniten ääniä kuntavaaleissa Kuopiossa. Kilpi on ollut mukana Poliisit-televisiosarjassa ja hän kirjoittaa dekkareita. Myös liiketoimintajohtaja Miia Eskelinen-Fingerroostekee näkyvää kampanjaa. Eskelinen-Fingerroosilla on samankaltainen menevän nuoren naisen profiili kuin keskustan Sallamaarit Markkasella.

Pohjois-Karjalan puolella kokoomuksella on täytettävänään Pekka Ravin jättämä aukko. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana ja eduskunnan varapuhemiehenä toiminut Ravi putosi yllättäen eduskunnasta viime vaaleissa ja jätti sen jälkeen politiikan. Selvää nousijaa Pohjois-Karjalan puolella kokoomuksella ei ole. Luokanopettaja Heli Hjälm Joensuusta sai viime eduskuntavaaleissa 1 800 ääntä. Ehdolla on myös kokoomuksen hallintopäällikkö ja Verkkouutisia kustantavan Kansalliskustannus Oy:n toimitusjohtaja Timo Elo, jolla on pitkä tausta Joensuun kuntapolitiikasta ja maakunnallisista tehtävistä. Elo selostaa myös koripallojoukkue Katajan ottelut.

 

Viimeinen läpimenijä olisi vihreiden toinen kansanedustaja

Vihreillä on mahdollisuus nostaa paikkamääräänsä yhdestä kahteen. Verkkouutisten ennusteen mukaan vaalipiirin viimeinen läpimenijä olisi vihreiden toinen kansanedustaja ja ensimmäisenä rannalle jäisi SDP:n neljäs mahdollinen kansanedustaja. Vihreiden selvä ykkösehdokas on eduskuntaryhmän puheenjohtaja Krista Mikkonen, jonka äänimäärät ovat olleet voimakkaassa kasvussa. Viime kuntavaaleissa Mikkonen oli Joensuun ääniharava lähes samalla äänimäärällä SDP:n Merja Mäkisalo-Ropposen kanssa. Mikkonen on koulutukseltaan biologi.

Pohjois-Savon puolella varakansanedustajaksi jäi viimeksi tekniikan tohtori Harri Auvinen, joka työskentelee tutkimuspäällikkönä Savonia ammattikorkeakoulussa vastaten bio- ja kiertotalouden painoalasta. Auvinen oli kuntavaaleissa vihreiden listan ykkönen ja vaikuttaa nyt Kuopion kaupunginhallituksen jäsenenä. Kuopiossa on ehdolla myös yhteiskuntatieteiden maisteri Veera Willman, joka sai kuntavaaleissa toiseksi eniten ääniä vihreistä. Myös hän on kaupunginhallituksessa.

Vasemmistoliitto on pitämässä yhden paikkansa. Viimeksi eduskuntaan nousi 2 100 äänellä Matti Semi, joka toimii vasemmistoliiton eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana. Ennen valintaansa Semi työskenteli Rakennusliiton luottamusmiehenä. Semi on myös entinen nyrkkeilijä. Semi sai valtaosan äänistään kotikaupungistaan Varkaudesta, missä ehdolla on myös SDP:n ay-aktivisti Timo Suhonen. Joensuusta Semin voi haastaa Anni Järvinen, joka on toiminut pitkään valtuutettuna ja nyt myös kaupunginhallituksessa. Järvisellä on ollut useita luottamustoimia Itä-Suomen yliopistossa ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa. Hän on opiskellut venäjän kieltä ja kulttuuria.

 

KD:n listalta voi nousta eduskuntaan pienelläkin äänimäärällä

Vasemmistoliiton ehdokkaana on myös perussuomalaisista loikannut varhaiskasvatuksen opettaja Marjaana Mikkonen. Mikkonen ylsi viime vaaleissa perussuomalaisten varakansanedustajaksi 4 700 äänellä. Vielä kuntavaaleissa hän oli perussuomalaisten ehdokkaana Kuopiossa. Hänen läpimenoonsa vasemmistoliiton listalta ei uskota, mutta hän saattaa yllättää.

 

Kristillisdemokraatit saavat edelleen yhden paikan. Savo-Karjalan vaalipiirin äänikuningatar viime vaaleissa oli KD:n puheenjohtaja Sari Essayah yli 11 000 äänellä. Essayah on kävellyt kilpaurallaan EM- ja MM-kultaa. Yli puoluerajojen arvostetun Essayahin menestykseen uskotaan tälläkin kertaa. Samalla kuitenkin ihmetellään, miten Essayah selittää äänestäjille aikomuksensa olla tarvittaessa ehdolla myös EU-vaaleissa. Viimeksi KD:n listalla kaikki muut ehdokkaat jäivät muutamaan sataan ääneen. Jos Essayah lähtisi europarlamenttiin, eduskuntaan saattaisi nousta varakansanedustaja hyvinkin pienellä äänimäärällä. Esille nostetaan kuopiolainen lääkäri ja pastori Björn Cederberg ja joensuulainen päiväkodin johtaja ja gospelmuusikko Kikkis Mikkola.

 

Verkkouutisten ennuste on laadittu Ylen (7.2.2019) ja Helsingin Sanomien (21.2.2019) helmikuun mielipidemittausten perusteella. Kullekin puolueelle laskettu kannatus on keskiarvo näistä kahdesta gallupista. SDP:n kannatus on siten 20,5 %, kokoomuksen 18,0 %, keskustan 15,2 %, vihreiden 14,1 %, perussuomalaisten 11,7 %, vasemmistoliiton 8,7 %, RKP:n 4,2 %, kristillisdemokraattien 3,8 %, ryhmän muut 2,8 % ja sinisten 1,2 %.

Ennusteessa oletetaan, että vaalipiirikohtainen kannatuksen muutos noudattaa valtakunnallista kannatuksen muutosta.


  
Eduskuntavaalien vaalipäivään oli perjantaina 51 vuorokautta. Eduskunnan kuvapalvelu

Nämä ovat puolueiden sloganit

eduskuntavaaleissa

 

Joka toinen puolue mainitsee tunnuksessaan Suomen.

 

Valtapuolueet ovat julkistaneet vaalitunnuksensa tai sloganinsa. Viimeisimpänä niin teki perjantaina perussuomalaiset.

*

Puolueet ovat käymässä huhtikuun 2019 eduskuntavaaleihin seuraavilla vaalilauseilla:

 

Suomen arvoisia tekoja. Keskusta
Luotamme Suomeen. Kokoomus
Meillä taitaa olla sama suunta. Sdp
Näytä luontosi ja äänestä. Vihreät
Oikeudenmukainen Suomi kaikille, ei harvoille. Vasemmistoliitto
Yhdessä enemmän. Rkp
Suomi, johon voit luottaa. Kristillisdemokraatit
Siniset turvaa. Siniset
Äänestä Suomi takaisin. Perussuomalaiset

*

Eduskuntavaaleissa 2015 puolueiden tunnukset olivat seuraavia:

Suomi kuntoon. Keskusta
Korjausliike. Kokoomus
Suunta Suomelle. Sdp
Suomalaisten puolesta. Perussuomalaiset
Nyt jos koskaan. Vihreät
Me korjaamme sen. Vasemmistoliitto
Lähellä sinua. Rkp
Rohkeus rakentaa tulevaisuutta. Kristillisdemokraatit

 


 

PÄÄJUTUT
  

Omiinsa pettyneet

 

Hjallis Harkimo ja Paavo Väyrynen jäivät vanhoissa puolueissaan sivuosaan. Nyt he kalastelevat ääniä muilta tyytymättömiltä.

 

KOTIMAA 22.02.2019 06:00 | Suomen Kuvalehti

 
TEKSTI TUOMO LAPPALAINEN
KUVAT MARJO TYNKKYNEN
 
 
 

HJALLIS HARKIMO 

 

Mitkä Liike Nytin kuudesta periaatteesta – huolenpito, markkinatalous, ilmastohuoli, yrittäjyys, yksilön arvostaminen ja Eurooppa-myönteisyys – erottavat teidät kokoomuksesta?

”Mitä tässä on samaa kuin kokoomuksessa?”

Yrittäminen, Eurooppa…

”Ne ovat ihan yleisiä teemoja, jotka sopivat kaikkiin puolueisiin. Kaikki puolueet kannattavat yrittämistä ja markkinataloutta ja EU-myönteisyyttä.”

Onko siinä sitten mitään mikä erottaa teidät muista puolueesta?

”Me emme ensiksikään ole puolue. Toiseksi näiden kuuden kohdan alle on valikoitunut erimerkiksi yrittäjyydestä kaksi asiaa: yksinyrittäjän sosiaaliturva ja uusi alku konkurssin jälkeen. Ne eivät ole kokoomuksen tai minkään muunkaan puolueen pääteemoja yrittäjyydessä.”

Mitä tarkoittaa, että jokaisesta on pidettävä huolta?

”Se merkitsee sitä, että koko puolueasia on vanhanaikainen. En ymmärrä, miksi puolueilla pitää olla omat kohderyhmät: vasemmistoliitolla köyhät ja kokoomuksella vähän rikkaammat. Asioiden pitäisi olla sellaisia, jotka palvelevat Suomea eikä sen puolueen kohderyhmää.”

Tarkoittaako se, että liike voi tehdä yhteistyötä minkä puolueen kanssa vain?

”Totta kai. Ihmiset mieltävät, että tämä on niin kuin kokoomus, koska minä olen ollut siellä. Mutta ei minulla ole tässä liikkeessä sen enempää valtaa kuin muillakaan. Isommat asiat tulevat jäseniltä, kerran kaksi kuukaudessa. Kaikista muista päättää eduskuntaryhmä. Meillä ei ole puoluejohtoa, joka ilmoittaa mitä meidän pitää päättää.”

 

Kaikkia asioita ei viedä nettiäänestykseen?

”Ei tietenkään voi viedä.”

Onko sellaisia asioita, jotka eivät ylipäätään sovi netissä äänestettäviksi?

”On. Otetaan esimerkiksi tämä työreformi, joka tehtiin. Se ei sovi sinne, koska ihmiset eivät äänestä sen asian puolesta vaan hallitusta vastaan.”

Jos tällainen nettidemokratia yleistyy, pitääkö kansanedustajuuden olla enää kokopäivätyö?

”Tarvitsee. On valiokunnat ja kaikki. Mutta jokaisen ehdokkaan pitää meillä sitoutua siihen, ettei voi istua kuin yhdessä paikassa, johon valitaan vaaleilla. Ja kansanedustajana saa olla vain kaksi kautta.”

Koskeeko se myös itseänne?

”En istu kuin yhden kauden enää. Politiikka ei voi olla elämänura.”

Liike Nyt on kutsunut sote-uudistusta järjettömäksi ja halunnut kaataa sen. Mikä siinä on järjetöntä?

”Se ei ole mikään sote-malli vaan maakuntamalli. Se on liian kankea ja vaikea ja perustuu pelkästään poliittisiin ambitioihin. Soten voisi tehdä myös ilman maakuntia, ja valinnanvapaudenkin ihan eri lailla. Meidän mallissamme erikoissairaanhoidon alle laitetaan terveyskeskukset ja muut ja vähennetään sairaanhoitopiirejä. Sosiaalihuolto on pidettävä kunnilla, koska niissä tunnetaan ihmiset.”

Sotea vastaan keräämässänne adressissa todetaan, että uudistus avaisi yksityiselle sektorille yhä laajemmat markkinat. Mitä pahaa tässä on, kun pidätte yrittäjyyttä tehokkaimpana tapana tehdä asioita?

”Vanhustenhuolto on hyvä esimerkki siitä mihin yrittäjyys menee, kun käydään kauppaa ihmisillä ja sairauksilla. Ensin Esperi ja nämä myydään kolmeen neljään kertaan, ja sitten niiden arvo puhalletaan miljardeihin. Sen jälkeen niiden on pakko tehdä voittoa, koska on niin paljon lainaa. Yrittäjyyttä kannatan, mutta en näin pitkälle.”

Löytyykö Sipilän hallituksesta mitään hyvää?

”Onhan siellä joitain hyviä asioita tehty, mutta joitain asioita olisin tehnyt eri lailla. Yrittäjyydestä puhuttiin isosti, mutta kaikki paikalliset sopimiset ovat jääneet puolitiehen. Työmarkkinoilla rakenteet ovat niin kankeita, että niiden on pakko muuttua.”

Haluatte eroon poliittisista virkanimityksistä. Onko Suomessa yhtään sellaista virkaa, jotka voitaisiin täyttää poliittisin perustein?

”Poliittiseen virkaan voidaan nimittää meidänkin mielestä, mutta silloin pitää olla kompetenssia.”

Kuinka iso ongelma poliittiset virkanimitykset ovat Suomessa?

”Iso. Kun katsoo monia paikkoja missä ihmiset istuvat, hallituksissa ja kaiken maailman hallintoneuvostoissa, ei niihin ole mitään järkeä nimittää poliitikkoja.”

Eikö oma taannoinen nimityksenne Veikkauksen hallitukseen ollut poliittinen?

”Sipilä valitsi minut itse sinne, koska hänen mielestään minä olin sopiva. Olen ollut mukana pelimaailmassa, ja Veikkaus on ollut meidän yhteistyökumppani Jokereissa monta vuotta.”

Jokerien tappiot on useita vuosia kuitattu Venäjältä. Millaisessa kiitollisuudenvelassa olette itse sinne?

”Venäläiset ovat minulle kiitollisuudenvelassa, kun he ovat saaneet Jokerit mukaan (KHL:ään). Ei heillä ole ollut vaikutusvaltaa meidän liiketoimintaamme. Ja sitä paitsi minä olen luopumassa Jokereista.”

Kuinka se kauppa edistyy?

”Olen saanut niin paljon turpaan, että en puhu enää siitä. Mutta kyllä se edistyy.”

Toivoisitteko, että lännen Venäjälle määräämät pakotteet purettaisiin?

”Sinänsä toivon, mutta meidän pitää toimia EU:n mukaan, ja sitä kautta Suomi on sitoutunut niihin. On ihan sama, mitä mieltä minä olen niistä.”

Mitä mieltä olette Venäjästä yleisellä tasolla? Onko se uhka Suomelle?

”En ajattele sitä poliittisesti. Se on meidän kauppakumppani ja naapuri, ja meidän pitää olla väleissä.”

Vastustatte Nato-jäsenyyttä, mutta Liike Nytissä on myös sen kannattajia. Aiotteko ottaa liikkeenä Natoon kantaa?

”Ei. Se ei ole ajankohtainen asia.”

Onko varmaa, että Liike Nyt ei muutu puolueeksi?

”Mikään ei ole varmaa, mutta en ole ajatellut sitä ollenkaan. Tällä hetkellä pidän sitä mahdottomana. Puolueita on jo ihan tarpeeksi.”

 

PAAVO VÄYRYNEN

 

 

Tähtiliike on ilmoittanut tavoitteeksi EU:n kehittämisen itsenäisten valtioiden liittona. Ettekö halua irrottaa Suomea kokonaan EU:sta?

”Kyllä, siis emme aja eroamista Euroopan unionista. Se ei ole ainakaan tällä hetkellä toteuttamiskelpoinen ajatus. Sinänsä oli virhe, että unioniin liityttiin, koska tarjolla oli parempi vaihtoehto: Euroopan talousalue ja Pohjolan yhteisö.”

 

”Sen sijaan pidän tärkeänä, että voisimme irrottautua euroalueesta. Euroalue tai yhtenäisvaluutta on laajalti ekonomistipiireissä myönnetty virheeksi – ennen muuta se, että muodostettiin liian laaja euroalue.”

Kuinka tyytyväinen olette siihen miten presidentti Sauli Niinistö on hoitanut ulkopolitiikkaa?

”Olen samalla kannalla kuin ennen presidentinvaaleja. Luotan siihen, ettei Sauli Niinistö aja eikä hyväksy Suomen suoraa Nato-jäsenyyttä. Mutta hän ajaa edelleen sitä, että EU muutettaisiin aluepuolustuksen järjestelyksi, jolloin siitä tulisi sotilasliitto. Sitä kautta EU:sta tulisi Naton eurooppalainen pilari ja Suomi olisi mukana myös Natossa.”

Tähtiliike on kertonut toteuttavansa tervettä talouspolitiikkaa. Miten se eroaa hallituksen talouspolitiikasta?

”Avainkysymys on jäsenyys euroalueessa. Olemme kansainvälisestä finanssikriisistä lähtien kärsineet nollakasvusta. Tämä on myös syy siihen, että julkisia menoja on jouduttu leikkaamaan ja valtio ja kunnat ovat velkaantuneet. Suomella on edellytykset merkittävästi vahvempaan talouskasvuun euroalueen ulkopuolella kuin sen osana, kuten Ruotsin esimerkki osoittaa.”

 

Tarkoittaako tämä esimerkiksi devalvaatioita?

”Valuuttakurssipolitiikka olisi yksi talouspolitiikan väline. Olennaista on, että on itsenäinen talouspolitiikka.”

 

”Suomi kärsii Venäjä-pakotteista enemmän kuin muut EU-maat. Meidän pitäisi aktiivisesti toimia niin, että niitä lievennettäisiin tai ne poistettaisiin.”

 

Olette toistuvasti vaatinut Suomea luopumaan Venäjä-pakotteista. Miksi?

”Suomi kärsii pakotteista enemmän kuin muut jäsenmaat. Meidän pitäisi aktiivisesti toimia niin, että niitä lievennettäisiin tai ne poistettaisiin. Se edellyttäisi aktiivisuutta Ukrainan kriisin ratkaisemisessa.”

Millaisena näette Krimin tilanteen?

”Krim on sivuasia, koska ne pakotteet, jotka Krimin valtauksen perusteella asetettiin, ovat aika lieviä. Meitä erityisesti koskettaneet pakotteet liittyvät Donbassin alueen kriisiin.”

Entä itse peruskysymys: kenelle Krim kuuluu?

”Se ei kuulu Venäjälle. Olisi ollut Venäjän omalta kannalta järkevää, että Krimille olisi annettu jonkinlainen puoliautonomia. Se olisi ollut yksi jäätynyt konflikti lisää, mutta se, että Venäjä liitti Krimin valtioalueeseensa, oli tietysti kansainvälisen oikeuden kannalta raskas päätös.”

Minkälainen sotilasyhteistyö Ruotsin kanssa sopii yhteen itsenäisen puolustuksen kanssa?

”Nykyisen kaltainen. Ei missään tapauksessa liittosuhde. On vaikea nähdä, miten se voisi mennä pidemmälle olematta liittosuhde.”

Olette ilmoittanut äänestäväsi eduskunnassa sotea vastaan. Mikä siinä on pahiten vialla?

”On selvää, että järjestämisvastuu piti siirtää maakunnille. Mutta se, että kunnilta evättiin oikeus tuottaa palveluja, oli periaatteellinen virhe. Nyt maakunta itse kilpailee yksityisten kanssa paikallistason palvelujen järjestämisestä. Tämä yhtenä tekijänä on johtamassa liian laajan yksityistämisen toteutumiseen.”

Teillä itsellänne on useita sote-palveluyrityksiä. Onko tällä vaikutusta kantaanne?

”Ei. Lastensuojelutyö ei tässä ole millään tavalla keskiössä.”

Ettekö pelkää, että jos sote kaatuu, maakuntamalli menee siinä mukana?

”Saattaa mennä, mutta se ei olisi niin suuri vahinko. Nykyisessä mallissa on se vika, että maakunnille ei ole tulossa verotusoikeutta. Jos maakunnan päättäjillä on vastuu palvelujen tuottamisesta ja verotuksesta, he pitävät kustannukset kurissa järkevämmin kuin valtiovallan ohjaus.”

Mikä olisi sopiva määrä maakuntia?

”Minusta se määrä, joka on päätetty, on ihan hyvä. Aika sitten näyttää, kykenevätkö kaikki maakunnat selviytymään. Minä uskon, että pystyvät.”

Olette tällä vaalikaudella lähtenyt jo keskustasta ja Kansalaispuolueesta. Onko varmaa, ettette lähde ensi vaalikaudella Tähtiliikkeestä?

”En tietenkään. En olisi jättänyt Kansalaispuoluettakaan, ellei sitä olisi kaapattu ja tuhottu.”

Ettekö palaa keskustaan vaikka sinne tulisi Juha Sipilän jälkeen johtaja, joka on lähempänä omaa linjaanne?

”Joskus tulevaisuudessa kenties on mahdollista keskustella Tähtiliikkeen ja keskustan yhteistyöstä ja jopa yhdistymisestä. Se on sitten mielenkiintoista nähdä, kumpi on siinä vaiheessa isompi.”

 

Analyysi: Kapean kärjen varassa

JOS SUOMESSA olisi tänä keväänä presidentinvaalit, Paavo Väyrynen ja Harry ”Hjallis” Harkimo saattaisivat yhdessä saada kelpo äänisiivun. Vuosi sitten Väyrysen taakse jäivät useammankin vakiintuneen puolueen ehdokkaat.

Eduskuntavaaleissa Seitsemän tähden liikkeen ja Liike Nytin lähtötilanne on hankalampi. Nimimiehet voivat olla ehdolla vain yhdessä vaalipiirissä, eikä muita äänimagneetteja ole jonoksi asti.

Väyrysen jälkeen tunnetuin Tähtiliikkeeseen liitetty nimi lienee piloillaan ehdokkaaksi ilmoitettu mielikuvitushahmo Börje Börgelsson. Liike Nytillä on Harkimon lisäksi riveissään Mikael Jungner, Tuomas Enbuske ja Maria Lohela, mutta kolmikko jättää vaalit väliin.

Gallupeissa sekä Liike Nyt että Tähtiliike on niputettu kaatoryhmään ”muut”, jonka kannatus on Ylen Taloustutkimuksella teettämissä mittauksissa ollut viime aikoina 2–3 prosenttia. Siinä ovat mukana myös muun muassa piraattien, liberaalien, Eläinoikeuspuolueen, Feministisen puolueen ja parin eri sortin kommunistien äänet. Neljä vuotta sitten erilaiset pienryhmät – joihin ei vielä kuulunut Harkimoa eikä Väyrystä – saivat yhteensä 2,5 prosentin kannatuksen.

Mutta aina voi ajatella, että kerrankos gallupit erehtyvät.

Harkimo kertoo, että mielipidekyselyjen niin sanottu raakadata näyttää Liike Nytille paljon paremmalta kuin erilaisilla paino- ja korjauskertoimilla käsitellyt luvut. Väyrynen on puolestaan laskenut presidentinvaalien perusteella, että Tähtiliikkeelle tulee vähintään yksi edustaja jokaisesta vaalipiiristä.

Sekä Harkimo että Väyrynen pyrkivät itse eduskuntaan Uudeltamaalta. Siellä äänikynnys oli viimeksi vain 2,5 prosenttia, alempi kuin missään muualla. Käytännössä yhteen paikkaan riittää noin 13 000 ääntä.

Molempien uusien liikkeiden vahva käyttövoima on protesti. Harkimo on arvostellut kokoomusta siitä, että päätökset tehdään pienessä piirissä, ja Väyrysen mielestä Juha Sipilä on vienyt keskustaa liian oikealle. Rivien välistä voi lukea, ettei kumpikaan saanut vanhassa puolueessaan riittävästi valtaa.

Väyrysen mahdollisuudet piilevät siinä, että keskustasta löytyy enemmänkin Sipilän tyytymättömiä. Harkimon suurin haaste taas on, miten erottua asiapuolella kokoomuksesta. Yrittäjien ystäviä ja ay-kriitikkoja kun löytyy sieltäkin pilvin pimein.

Sekä Väyrysen että Harkimon arka paikka on Venäjä. Harkimon kohdalla kysymyksiä herättävät hänen osaksi omistamansa Jokerien venäläiskytkökset taloudellisine sidonnaisuuksineen.

Väyrysen pahimmat rasitteet ovat kauempaa, kuten veljeily KGB-kenraali Viktor Vladimirovin kanssa presidentinvaaleissa 1982. YYA-ajan kasvattina hän on kuitenkin edelleen taipuvainen ymmärtämään Venäjän toimintaa paremmin kuin Suomen nykyjohtajat.

Liike Nyt

Kansanedustajapaikat: 2
Ääniosuus 2015: ei ollut mukana
Tuorein gallup: kannatusta ei mitattu erikseen
Vaalilause: ei tiedossa lehden mennessä painoon
Johto: yhdistyksen puheenjohtaja Hjallis Harkimo.

Seitsemän tähden liike

Kansanedustajapaikat: 1
Ääniosuus 2015: ei ollut mukana
Tuorein gallup: kannatusta ei mitattu erikseen
Vaalilause: Terve Suomi
Puoluejohto: puheenjohtaja Paavo Väyrynen, puoluesihteeri Seppo Hauta-aho, puoluehallituksen jäsen Harri Lindell

 * 
 
LUE MYÖS

SK pani politiikan startupit tuomariston eteen: Sininen tulevaisuus, Liike Nyt vai Elina Lepomäki – kuka ansaitsee vaalirahat?

Ehdokas Paavo Väyrynen, miksi uskotte voittavanne presidentinvaalit?

Arvio Paavo Väyrysestä johtajana: Itsenäinen ja itsepäinen

Veikkaus maksaa Hjallis Harkimolle ja muille poliitikoille 30 000 euroa vuodessa hallitustehtävästä


 

 

 

MILJOONA HYLKÄÄ VANHAN PUOLUEENSA

 

Perussuomalaiset menettivät hallitusvastuun ja hajoamisen myötä yli puolet äänestäjistään. Nyt tämä joukko on nostamassa Sdp:n suurimmaksi puolueeksi.

 

PÄÄJUTUT
  
POLITIIKKA 15.02.2019 06:00 |  Suomen Kuvalehti
 
TEKSTI TUOMO LAPPALAINEN
 
 
HEIKKI VENTO GRAFIIKKA HANNU KYYRIÄINEN

 

EDUSKUNTAVAALEIHIN lähdetään nyt tasaisemmasta asetelmasta kuin vuonna 2015, jolloin ykköspaikka ratkesi jo hyvissä ajoin.

Keskustan ero lähimpiin kilpailijoihinsa oli samaan aikaan neljä vuotta sitten kymmenisen prosenttiyksikköä. Kamppailua käytiin lähinnä siitä, mitkä puolueet pääsevät jakamaan sen kanssa valtaa.

Heikoin kortti jäi viimeksi sosiaalidemokraateille, jotka putosivat neljänneksi ja oppositioon.

Nyt Sdp on noussut takaisin voittokamppailuun. Se ei kuitenkaan ole puheenjohtajaAntti Rinteen vetämänä onnistunut hyödyntämään hallitusta kohtaan tunnettua tyytymättömyyttä yhtä tehokkaasti kuin keskusta 2015.

Hallitusvastuusta huolimatta kokoomus on roikkunut kuukaudesta toiseen aivan Sdp:n kannoilla. Yleisradion Taloustutkimukselta tilaamassa tuoreimmassa mittauksessa demarien etumatka venähti tosin yli kahteen prosenttiyksikköön.

Kokoomuksen kannatuksen pudotus oli merkittävä, niin kuin myös samassa tutkimuksessa mitattu perussuomalaisten suosion kasvu.

Liikkuvat äänestäjät voivat ratkaista, mikä puolue ja millainen hallitus hallitsevat Suomea seuraavan nelivuotiskauden.

 

SUOMEN KUVALEHTI tilasi Taloustutkimukselta selvityksen siitä, miten äänestäjät ovat liikkuneet puolueiden välillä neljässä vuodessa.

Tulos perustuu poikkeuksellisen laajaan, lähes 11 000 suomalaisen vastauksista koostuvaan aineistoon.

 

Se on kerätty 1.10.2018–24.1.2019 Taloustutkimuksen Yleisradiolle kuukausittain tekemistä kannatusmittauksista. Siinä on siis mukana osa tuoreimmankin mittauksen aineistosta.

Liikkuvia äänestäjiä on Suomessa valtavasti, ja määrä on kasvussa.

SK:n selvityksestä käy ilmi, että vuoden 2015 eduskuntavaalien vajaasta kolmesta miljoonasta äänestäjästä yli miljoona on nyt hylkäämässä vanhan puolueensa. Lisäksi melkein puoli miljoonaa niistä, jotka jättivät vaalit viimeksi väliin, on nyt löytänyt itselleen sopivan puolueen.

Koska osa äänestäjistä siirtyy nukkuviksi, puolueiden osuudeksi liikkuvista äänistä jää noin miljoona. Se on osapuilleen kolmasosa kaikista vaaleissa annettavista äänistä.

Suurin osa nukkuvista äänestäjistä on sikeästi unessa vaalista toiseen. Kaksi kolmasosaa niistä, jotka eivät viimeksi vaivautuneet uurnille, jättävät vaalit nytkin väliin.

Liikkuvia äänestäjiä on Suomessa valtavasti, ja määrä on kasvussa.

YLEENSÄ puolueen on vaalit voittaakseen selviydyttävä kaksoishaasteesta: entiset äänestäjät on pidettävä ja uusia on pakko hankkia. Neljä vuotta sitten keskusta onnistui säilyttämään edellisissä vaaleissa saamansa äänet yli 80-prosenttisesti. Lisäksi se sai runsaat 300 000 uutta kannattajaa.

Nyt puolueuskollisuus näyttäisi olevan lujinta vasemmistopuolueissa. Sekä Sdp:tä että vasemmistoliittoa viimeksi äänestäneistä yli 70 prosenttia aikoo äänestää samaa puoluetta tälläkin kertaa.

Keskusta on menettämässä suuren osan vanhoista kannattajistaan. Tutkimuksen mukaan kaksi viidestä viimeksi keskustaa äänestäneistä on nyt hylkäämässä puolueen. Heidän jäljiltään kannatukseen repeää yli 250 000 äänen aukko.

Keskustan kannalta on hälyttävää, että kannatus rapistuu erityisesti puolueen perinteisillä ydinalueilla. Yli 40 prosenttia äänikadosta tulee Itä- ja Pohjois-Suomesta. Joka kolmas lähtijä on eläkeläinen, joka viides työntekijä.

Pääministeripuolue on tutkimuksen perusteella menettämässä sekä Sdp:lle, kokoomukselle että vihreille enemmän ääniä kuin se saa niiltä.

Kaikkein eniten harmia keskustalle on kuitenkin nukkuvien puolueesta. Enemmän kuin joka neljäs keskustaa viimeksi äänestäneistä ei nyt tiedä, mille puolueelle antaisi äänensä.

Optimistisimmat keskustalaiset ovat elätelleet toivoa siitä, että moni epätietoinen palaisi kevään mittaan takaisin ja nostaisi keskustan vielä kamppailemaan suurimman puolueen asemasta.

Kokoomuksen ja varsinkin Sdp:n etumatka on kuitenkin venähtänyt jo niin pitkäksi, että aika uhkaa loppua kesken.

PERUSSUOMALAISTEN kaksien edellisten vaalien menestyksestä on jäljellä vain muisto. Melkein kolmasosa jälkimmäisen jytkyn 2015 tuoneesta joukosta on viime kuukausina harkinnut jonkin muun puolueen äänestämistä, ja toiset 30 prosenttia on ajatellut jättää vaalit kokonaan väliin.

Aallonpohjassa jäljellä on ollut enää parinsadantuhannen äänestäjän kova halla-aholainen ydin.

Yksi vaalien avainkysymys onkin, millaisen loppukirin perussuomalaiset tällä kertaa ottaa. Yleensä puolue menestyy vaaleissa paremmin kuin niitä ennen tehdyissä kannatusmittauksissa.

Eniten perussuomalaisten hajoamisesta näyttäisi hyötyvän Sdp. Se on saamassa yli kymmenen prosenttia – runsaat 60 000 ääntä – vuoden 2015 jytkyn potista.

Suuri osa demareihin tulevista on luultavasti paluumuuttajia, sillä Jutta Urpilaisenpuheenjohtajakaudella perussuomalaiset onnistui ryöväämään Sdp:stä paljon työväestön ääniä. Nyt työntekijät ovat eläkeläisten ohella toinen suuri ryhmä, joka liikkuu päinvastaiseen suuntaan.

Timo Soinin ja muiden sinisten asema on tuoreenkin tutkimuksen valossa toivoton.

Sen mukaan vain nelisen prosenttia perussuomalaisia viimeksi äänestäneistä on loikkaamassa ministeriviisikon perässä uuteen puolueeseen. Parinkymmenen tuhannen äänen päälle tarvitaan vielä paljon lisää, että puheenjohtaja Sampo Terhon tavoite 5–10 paikasta toteutuisi.

Muista puolueista sinisiin tulee vain joitakin yksittäisiä kannattajia. Taloustutkimuksen tutkimuspäällikön Juho Rahkosen mukaan tämä kertoo osaltaan siitä, ettei puolue ole syntynyt mistään todellisesta tarpeesta vaan pelkästään siksi, että muutama ministeri saisi pitää paikkansa.

Kun Oulussa ja Helsingissä paljastui joukko ulkomaalaisiin liitettyjä seksuaalirikosepäilyjä, perussuomalaisten kannatus kääntyi nousuun, mutta siniset jäivät taas nuolemaan näppejään.

 

KOKOOMUS ja sosiaalidemokraatit ovat vaalien lähestyessä pyrkineet johdonmukaisesti korostamaan erojaan. Kumpikin laskee hyötyvänsä, jos äänestäjät mieltävät ne vaalien päävaihtoehdoiksi.

Puolueiden loittoneminen näkyy hyvin siinä, että kovin moni ei vaaleissa enää siirry suoraan Sdp:stä kokoomukseen tai päinvastoin. Viimeksi kokoomusta äänestäneistä runsaat kolme prosenttia aikoo antaa äänensä nyt demareille. Toiseen suuntaan liikettä on vielä vähemmän: Taloustutkimus ennustaa Sdp:n menettävän vuoden 2015 äänistään kokoomukselle vain alle prosentin.

Kokoomuksen mahdollisuudet nousta suurimmaksi riippuvat paljon siitä, miten vihreät onnistuu puheenjohtaja Pekka Haaviston johdolla rokottamaan Sdp:tä. Taloustutkimuksen aineisto on koottu pääasiassa puheenjohtajavaihdoksen jälkeen, joten Haavisto-ilmiön pitäisi jo näkyä siinä.

Toistaiseksi vaikutus ei ole kovin merkittävä. Vihreät on menettämässä Sdp:lle jopa suhteellisesti enemmän äänestäjiä (5,8 %) kuin Sdp vihreille (4,1 %). Äänimääriksi muutettuna asetelma keikahtaa kuitenkin päälaelleen: vihreät saa Sdp:ltä yli 5 000 ääntä enemmän (runsaat 20 000) kuin Sdp vihreiltä (vajaat 15 000).

Kokoomukselle vihreät tuottaa toisaalta vielä enemmän päänvaivaa. Yhtenä syynä on pidetty hallituksen tekemiä koulutusleikkauksia, jotka aiheuttivat paljon tyytymättömyyttä kokoomuksen opettajakannattajissa.

Tutkimuksen mukaan vihreät on viemässä kokoomukselta yli kaksi kertaa niin paljon ääniä (noin 20 000) kuin äänestäjiä liikkuu toiseen suuntaan (vajaat 9 000).

Vihreiden akilleen kantapää on puolueen kannattajien häilyväisyys.

Melkein neljäsosa vihreitä 2015 äänestäneistä empii puoluevalintaansa. Vain keskusta ja perussuomalaiset ovat menettämässä kannatustaan nukkuvien puolueelle suhteellisesti enemmän.

Toinen este vihreiden menestyksen tiellä on vasemmalle suuntautuva vuoto.

Puolueen vasemmalta laidalta pakeni äänestäjiä vasemmistoliittoon jo neljä vuotta sitten, eikä hävikkiä ole vieläkään saatu kuriin. Syksyn ja talven aikana tehdyt kyselyt ennakoivat, että vihreät menettää vasemmistoliitolle pari tuhatta ääntä enemmän kuin saa sieltä.

 

SUOMESSA vaaleissa valta vaihtuu suhteellisen pienillä kannatusmuutoksilla. Tämä selittää sen, miksi puolueiden tärkein tehtävä on huolehtia ydinkannattajistaan.

Antti Rinteen ehdotukset sadan euron korotuksesta pienimpiin eläkkeisiin ja aktiivimallin purkamisesta ovat helposti ymmärrettävissä tätä taustaa vasten. Sdp on ainoa puolue, jonka kannattajista yli puolet eli 52,2 prosenttia ei ole ansiotyössä. Eläketäkyä voi perustella myös sillä, että Sdp:ssä on paljon varttunutta väkeä. Kolmannes äänestäjistä on ohittanut 65 ikävuoden rajapyykin ja 40 prosenttia on eläkkeellä.

Sdp:n vuosikymmeniä kestänyt menestys on perustunut siihen, että se on suosittu suurissa ikäluokissa.

Vain kymmenesosa kannattajista on alle 35-vuotiaita.

Toinen suuri eläkeläispuolue on keskusta, jonka tukijoista enemmän kuin joka kolmas on eläkkeellä.

Eläkeläisäänien merkittävä osuus selittää sen, että keskustan oli pakko tarttua Rinteen syöttiin. Puheenjohtaja Juha Sipilä ensin haukkui Rinteen ehdotuksen, mutta joutui myöhemmin ehdottamaan sadan euron korotusta takuueläkkeisiin.

Myös kristillisdemokraattien ja sinisten kannattajista yli kolmannes on eläkkeellä. Vihreät ja perussuomalaiset ovat korostetusti aktiiviväestön puolueita: niiden äänestäjistä eläkeläisiä ja työttömiä on suhteellisen vähän.

 

PERUSSUOMALAISTEN työllisyysaste on puolueista korkein, sillä 58,5 prosenttia sen kannattajista on kokopäivätyössä. Myös vihreiden, sinisten ja kokoomuksen joukoissa kokopäivätyötä tekevät ovat enemmistönä.

Kokoomus ei kuitenkaan ole perinteinen palkansaajapuolue. Sen työssä käyvistä kannattajista lähes puolet on yrittäjiä, ylempiä toimihenkilöitä ja johtavassa asemassa olevia. Tämä selittää myös kokoomuksen veropolitiikan peruslinjan: ansiotulojen verotusta on kevennettävä ja verotuksen painopistettä siirrettävä kulutuksen verottamiseen.

Ammattijakauman perusteella todellinen työväenpuolue on perussuomalaiset. Sitä kannattavista 37,5 prosenttia sijoitti itsensä työntekijäksi. Sdp:n tukijoista tähän joukkoon luki itsensä lähes joka kolmas ja vasemmistoliittolaisista joka neljäs.

Suhteellisesti eniten pienituloisia kotitalouksia on vasemmistoliitossa. Kyselyn mukaan 24,2 prosenttia puolueen kannattajista kuuluu kotitalouteen, jonka vuosiansiot ovat korkeintaan 20 000 euroa. Sdp:n vastaava luku on 14,3 prosenttia.

Vihreissä on paljon nuoria, ja se näkyy myös heidän tulojakaumassaan. Noin joka viides vihreiden kannattaja asuu taloudessa, jonka vuosiansiot eivät ylitä 20 000 euron rajaa.

Eniten suurituloisia löytyy odotetusti kokoomuksen ja Rkp:n kannattajista. Kokoomuslaisista lähes 40 prosenttia asuu talouksissa, joiden vuosiansiot kipuavat yli 70 000 euroon.

Kokoomus, vihreät ja ruotsalainen kansanpuolue kamppailevat tiukimmin koulutettujen äänistä. Kokoomuksen tukijoista joka kolmas, ja vihreiden ja Rkp:n kannattajista noin 40 prosenttia on suorittanut yliopisto- tai korkeakoulututkinnon.

Perussuomalaisten joukoissa korkeakoulutettuja on vähän, alle kymmenen prosenttia. Myös sosiaalidemokraateissa ja keskustassa akateemisten osuus on suhteellisen alhainen. Sdp:n kannattajista 11,4 prosenttia ja keskustan tukijoista noin joka kuudes on valmistunut yliopistosta tai korkeakoulusta.

 

KANNATTAJIEN kotipaikan mukaan erikoisin puolue on Rkp, jonka äänestäjistä lähes 40 prosenttia asuu pääkaupunkiseudulla. Myös vasemmistoliiton kannatus jakautuu epätasaisesti: kolmannes tulee Helsingistä, Espoosta ja Vantaalta ja toinen kolmasosa pienistä kaupungeista ja kunnista. Tätä selittänee se, että vasemmistoliitto on perinyt edeltäjältään kansandemokraateilta kannatusta pohjoisimmissa vaalipiireissä.

Sdp:n ja kokoomuksen yksi vahvuus on kannatuksen suhteellisen tasainen jakautuminen maan eri osiin. Sdp:n äänistä yli 40 prosenttia tulee alle 50 000 asukkaan kunnista. Kokoomus puolestaan on vahva sekä pienemmissä kunnissa että pääkaupunkiseudulla.

Keskustan vahvoja alueita ovat perinteisesti pienemmät kaupungit ja kunnat. Lähes 70 prosenttia puolueen kannattajista asuu alle 50 000 asukkaan kunnissa. Etelä-Suomi ja erityisesti pääkaupunkiseutu ovat keskustalle edelleen vaikeita, ja siellä se antaa näissäkin vaaleissa paljon tasoitusta kilpailijoilleen.

Suomen Kuvalehti
 

 
Kuva: Tuukka Ylönen

VU-vaalianalyysi: Keskustaa vaanii romahdus

Keski-Suomessa

 

Vihreät voivat saada toisen paikan, vaikka Touko Aalto -ilmiö onkin kadonnut.

Verkkouutisten vaalipiirikohtaisen laskelman mukaan SDP saisi tulevissa eduskuntavaaleissa kolme kansanedustajaa Keski-Suomesta. Keskusta saisi kaksi paikkaa, samoin vihreät. Kokoomus, perussuomalaiset ja vasemmistoliito jäisivät yhteen paikkaan.

SDP kasvattaisi ennusteen mukaan paikkamääräänsä kahdesta kolmeen. Puolueen viime vaaleissa valituista kansanedustajista kumpikaan ei kuitenkaan ole tällä kerralla ehdolla. SAK:n puheenjohtajana ja sen jälkeen työministerinä ja kansanedustajana toiminut Lauri Ihalainen aikoo jäädä nyt eläkkeelle. Kahteen otteeseen ministerinä toiminut Susanna Huovinen jätti eduskunnan viime keväänä ja siirtyi Keski-Suomen ensi- ja turvakodin toi­min­nan­joh­ta­jak­si.

Huovisen tilalle eduskuntaan nousi työllisyysasioiden parissa työskennellyt Riitta Mäkinen, joka pyrkii uudelleen eduskuntaan. Hänen uskotaan perivän tulevissa vaaleissa Huovisen ääniä ja nousevan SDP:n listan ykköseksi. Mäkinen on Jyväskylän kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja kaupunginhallituksen entinen puheenjohtaja.

Ihalaisen äänten uskotaan jakautuvan ay-taustaisille ehdokkaille, joita ovat Jyväskylän Liikenteen pääluottamusmies, linja-autonkuljettaja Jukka Hämäläinen ja SAK:n alue- ja järjestöasiantuntija Ahti Ruoppila. He ovat kummatkin noin 50-vuotiaita ja Jyväskylästä.

SDP:n listalla hyvin ääniä jo viime eduskuntavaaleissa keräsi sairaanhoitaja Piritta Rantanen. Jämsän kaupunginhallituksen puheenjohtajana toimivan Rantasen ääniä saattaa kuitenkin syödä entinen kansanedustaja, erityisluokanopettaja Tuula Peltonen, joka on myöskin Jämsästä. Peltonen sai kansanedustaja-aikanaan kielteistä julkisuutta ulosottoon päätyneiden meikki- ja vaatelaskujensa vuoksi.

Ehdolla on myös lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila, joka on ollut julkisuudessa esillä huomattavien taksikulujensa vuoksi. Toiset pitävät Kurttilaa todennäköisenä läpimenijänä, toiset täytenä arvoituksena. Kurttilaa kritisoidaan siitä, että hän asuu Helsingissä ja käy Jyväskylässä vain töissä parina päivänä viikossa. Ennen loikkaamistaan SDP:hen Kurttila toimi keskustan opiskelijaliiton puheenjohtajana ja keskustan silloisen puheenjohtajan Anneli Jäätteenmäen avustajana, mitä SDP:n äänestäjät saattavat karsastaa.

 

Kalmarin unionin verkosto ulottuu koko maakuntaan

Keskustan paikkamäärä uhkaa pudota neljästä kahteen, vaikka kolmas paikka ei olekaan kaukana. Pitkäaikaisen kansanedustajan Mauri Pekkarisen poisjäännistä huolimatta keskustan ehdokaslistaa pidetään vahvana. Keskustan listan todennäköinen ykkönen on kansanedustaja Anne Kalmari, joka on ollut kaksien viime vaalien äänikuningatar Keski-Suomessa. Hänellä on vahva tukiverkosto ympäri maakunnan, parhaimmillaan tuhat ihmistä, joita kutsutaan Kalmarin unioniksi. Kalmari on maatalousyrittäjä ja suomalaisen ruoan puolestapuhuja. Tukijat olivat kuitenkin pettyneitä siihen, ettei Kalmari noussut ministeriksi tällä vaalikaudella.

Keskustan listalla toiseksi saattaa nousta 31-vuotias ensimmäisen kauden kansanedustaja Petri Honkonen. Honkonen nousi viimeksi eduskuntaan 37 vertailuäänen erolla eduskunnasta pudonneeseen vasemmistoliiton Eila Tiaiseen.  Honkonen on saanut taakseen Pekkarisen vanhoja tukijoita. Historian opettajaksi valmistunut Honkonen oli Saarijärven ääniharava viime kuntavaaleissa.

Ehdolla on myös neljännen kauden kansanedustaja Aila Paloniemi Jyväskylästä. Ennen kansanedustajan uraa hän työskenteli toimittajana ja lastentarhanopettajana. Paloniemellä on vahvat peruskannattajat Jyväskylässä, mutta jos keskustan paikkamäärä tippuu kahteen, hän saattaa olla riskirajalla.

 

Mauri Pekkarisen ääniä kärkkymässä liuta avustajia

Potentiaalisena haastajana keskustan listalta nostetaan esiin 39-vuotias Kyyjärven kunnanjohtaja Eino Nissinen, joka toimi Mauri Pekkarisen eduskunta-avustajana ministeriaikana. Nissisen uskotaan keräävän lestadiolaisten ääniä, kun kokoomuksen varakansanedustaja Mikael Palola ei ole ehdolla. Nissisellä itsellään on kymmenen lasta. Viime eduskuntavaaleista ja kuntavaaleista hyvä tulos on jyväskyläläisellä Joonas Köntällä. Könttä toimi Paavo Väyrysen avustajana Euroopan parlamentissa ennen kuin Väyrynen erosi keskustasta. Könttä työskentelee nykyisin diplomaattina ja häntä luonnehditaan kansainväliseksi ja liberaaliksi.

Entinen kansanedustaja Petri Neittaanmäki pyrkii uudelleen eduskuntaan. Hän työskentelee eduskunnan varapuhemiehenä nykyisin toimivan Mauri Pekkarisen erityisavustajana. Neittaanmäen kuntavaalitulos Jyväskylässä jäi kuitenkin vaatimattomaksi, eikä hänen paluuseen kansanedustajaksi uskota. Melko hyvä tulos viime eduskuntavaaleista on myös metsäkoneyrittäjä Pertti Lehtomäellä, joka syrjäytti entisen kansanedustajan Lauri Oinosen ehdokaslistalta. Toisaalta tämä herättää Keuruun seudulla närää.

Perussuomalaisten sote-asiantuntija, professori Mauno Vanhala loikkasi keskustaan perussuomalaisten jakaannuttua kahtia. Vaikka Vanhala sai viime eduskuntavaaleissa 3 800 ääntä ja kuntavaaleissakin 900, hänen läpimenoonsa keskustan listalta ei loikkauksen vuoksi uskota.

 
Jyväskylän ihme saattoi jäädä kuntavaalien ilmiöksi

Vihreät ovat saamassa toisenkin paikan Keski-Suomesta, mutta paikka olisi vaalipiirin viimeinen. Viime kuntavaalien 2017 jälkeen puhuttiin Jyväskylän ihmeestä. Ensimmäisen kauden kansanedustaja Touko Aaltosiivitti vihreät viidenneltä sijalta Jyväskylän suurimmaksi puolueeksi. Aalto valittiin sen jälkeen vihreiden puheenjohtajaksi, mutta hän luopui paikasta viime syksynä uupumuksen vuoksi. Aalto on päättänyt pyrkiä jatkokaudelle eduskuntaan. Palauttuaan sairauslomalta tammikuussa Aalto on saanut näkyvyyttä julkisuudessa, mutta kentällä pohditaan hänen jaksamistaan. Ilman epäonnistunutta puheenjohtajakautta Aallon äänimäärä olisi kasvanut, mutta nyt Aalto-ilmiö on kadonnut.

Nousevana tähtenä pidetään Bella Forsgréniä, joka teki kovan tuloksen kuntavaaleissa Jyväskylässä keräten 1 300 ääntä. Forsgrén on tunnettu Jyväskylän yliopistolla, jossa hän on toiminut ylioppilaskunnan puheenjohtajana. Kuntapolitiikassa Forsgrénia näkyvämpi hahmo on sivistyslautakunnan puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu Irina Tuokko, jonka kanssa Forsgrén seurustelee. Myös Tuokko on ehdolla eduskuntaan vihreiden listalta. Tuokko työskentelee Touko Aallon eduskunta-avustajana.

Jyväskylän kaupunginhallituksen puheenjohtajana toimii rehtori Meri Lumela, joka on myös Keski-Suomen vihreiden puheenjohtaja. Hän sai viimeksi eduskuntavaaleissa alle tuhat ääntä, mutta hän voi kerätä nyt liikkuvia ja varttuneempien äänestäjien ääniä.

 

Kokoomus kamppailee paikasta vihreiden ja keskustan kanssa

Kokoomus on jäämässä näissäkin vaaleissa yhteen paikkaan, vaikka kokoomus kamppailee viimeisestä paikasta vihreiden ja keskustan kanssa. Kokoomuksen listan selvä ykkönen on toisen kauden kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo, joka oli kokoomuksen ääniharava myös kuntavaaleissa Jyväskylässä. Entinen jääkiekkomaalivahti on tehnyt tällä vaalikaudella töitä alkoholilainsäädännön vapauttamiseksi.

Europarlamentaarikko Henna Virkkusen tilalle eduskuntaan noussut ja viimeksi varasijalle jäänyt Mikael Palola ja kokoomuksen listan kolmonen Annamaija Manninen eivät ole nyt ehdolla. Wallinheimon jälkeen kokoomuksella ei ole selviä kärkinimiä. Viime eduskuntavaaleissa 1 200 ääntä saanut, ilmavoimista eläkkeelle jäänyt lentäjäeversti Juha Suonperä on nyt ehdolla. Hän on Jyväskylän kaupunginhallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja. Suonperän uskotaan saavan ääniä Tikkakosken varuskunta-alueelta.

Viime eduskuntavaaleissa tuhat ääntä sai sairaanhoitaja Lotta Ahola, joka oli kokoomuksen ykkönen kuntavaaleissa Jämsässä. Ahola on Keski-Suomen kokoomuksen puheenjohtaja. Jämsästä on kuitenkin ehdolla myös demarisairaanhoitaja Piritta Rantanen. Kokoomuksen listalla on lisäksi MTK:n valtuuskunnan entinen puheenjohtaja Tommi Lunttila Äänekoskelta ja muuramelainen kirurgi Ville Väyrynen, joka on kritisoinut sote-uudistusta ja valinnanvapautta. Jyväskylässä profiiliaan on nostanut kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja, yksityinen perhepäivähoitaja Katja Isömöttönen.

 

Perussuomalaiset Teuvo Hakkaraisen protestiäänien varassa

Perussuomalaisten paikkamäärä on tippumassa kahdesta yhteen. Perussuomalaisten kärkinimi on toisen kauden kansanedustaja, viitasaarelainen sahuri Teuvo Hakkarainen. Hakkaraisen uskotaan saavan jälleen protestiääniä politiikkaan turhautuneilta ihmisiltä maaseudulta ja nuorilta kaupungista. Hakkaraisen luonnehditaan olevan teeskentelemätön kansanmies, kävelevä keskisormi Helsingin herroille. Hakkarainen on saanut alkoholinkäytöstään ja töppäilyistään huolimatta ääniä myös helluntailaisilta, mutta hänet on erotettu helluntaiseurakunnasta. Kuluvalla kaudella Hakkarainen on saanut tuomion kiihotuksesta kansanryhmää vastaan sekä kollegansa pahoinpitelystä ja seksuaalisesta ahdistelusta.

Ehdolla on myös perussuomalaisten entinen kansanedustaja, 79-vuotias Kauko Tuupainen. Perussuomalaisten viime vaalien ääniharava Toimi Kankaanniemi harkistee vielä ehdokkuutta. Eduskuntavaalien jälkeen Kankaanniemeltä meni ministeriposti sivu suun, kun hänen naisille lähettelemät seksiviestit vuotivat julkisuuteen. Perussuomalaisten hajotessa Kankaanniemeä ei pyydetty mukaan sinisiin. Kankaanniemi on kristillisdemokraatteja edeltäneen Suomen kristillisen liiton entinen puheenjohtaja. Myös Kankaanniemi on helluntailainen.

 

Vasemmistoliitto nappaa paikan takaisin

Vasemmistoliitto on tekemässä paluuta eduskuntaan ja saamassa yhden paikan Keski-Suomesta. Viimeksi eduskunnasta pudonnut toimittaja Eila Tiainen pyrkii takaisin eduskuntaan. Hän oli vasemmistoliiton ääniharava Jyväskylän kuntavaaleissa 900 äänellä.

Kova haastaja on Äänekosken kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Juho Kautto. Entisen paperityöntekijän ja Paperiliiton työehtosihteerin uskotaan keräävän ääniä teollisuuskaupungissa, jossa hän oli ääniharava jo kuntavaaleissa. Kautto on jäänyt kaksissa eduskuntavaaleissa varasijalle. Kauttoa voi hyödyttää se, että viime eduskuntavaaleissa 3 500 ääntä kerännyt ylikonstaapeli Jari Halttunen Äänekoskelta on eronnut perussuomalaisista eikä ole nyt ehdolla.

Vasemmistoliiton ehdokkaana on myös Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja Sonja Karttunen ja laukaalainen koulunkäynninohjaaja Tiia Lehtonen, jolla on vahva profiili sosiaalisessa mediassa.

Verkkouutisten ennuste on laadittu Ylen helmikuun (7.2.2019) ja Helsingin Sanomien (16.1.2019) tammikuun mielipidemittausten perusteella. Kullekin puolueelle laskettu kannatus on keskiarvo näistä kahdesta gallupista. SDP:n kannatus on siten 20,5 %, kokoomuksen 18,4 %, keskustan 15,6 %, vihreiden 13,8 %, perussuomalaisten 10,9 %, vasemmistoliiton 9,0 %, RKP:n 4,2 %, kristillisdemokraattien 3,8 %, ryhmän muut 2,7 % ja sinisten 1,3 %.

Ennusteessa oletetaan, että vaalipiirikohtainen kannatuksen muutos noudattaa valtakunnallista kannatuksen muutosta.


 

Lue myös muut Verkkouutisten vaalianalyysit

VU-vaalianalyysi: Keskustaa vaanii romahdus

Keski-Suomessa

Vihreät voivat saada toisen paikan, vaikka Touko Aalto -ilmiö onkin kadonnut.

VU-vaalianalyysi: Kokoomuksella tiukka

taistelu Vaasassa

Vihreät ovat lähellä kautta aikain ensimmäistä kansanedustajan paikkaansa Vaasan vaalipiirissä.

VU-vaalianalyysi: Keskustaa odottaa

rökäletappio Oulussa

Oulun seksuaalirikosepäilyt tulivat kuin tilauksesta perussuomalaisille.

VU-vaalianalyysi: PS ja vasemmisto kisaavat

Lapin viimeisestä paikasta

Kokoomus on saamassa Lapista jälleen kansanedustajan, mutta keskustan neljäs paikka näyttää jäävän haaveeksi.

 


 

– Me emme halua sellaista Suomea, joka kuuluu vain tietyn näköisille, tietyn värisille, tietyt edellytykset täyttäville. Vihreiden Suomi on yhteinen Suomi. Se on hyvä koti jokaiselle. Yhteinen maa niin naisille, miehille kuin muille sukupuolille, täällä syntyneille ja muualta muuttaneille, nuorille ja vanhoille, vähemmistöille ja enemmistöille. Me haluamme kutsua kaikki suomalaiset työhön yhteisen ja kestävän Suomen rakentamiseksi, Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto sanoi.


 
Puheenjohtaja Pekka Haavisto vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Vihreiden Pekka Haavisto: Suomen arvopohja

on kirkastettava

 

Vihreiden puheenjohtaja esitteli vaaliohjelman linjauksia puoluevaltuustolle

 

Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haaviston mukaan kevään eduskuntavaalit ovat ilmastovaalit. Haavisto esitteli lauantaina vihreiden vaaliohjelman keskeisiä linjauksia puoluekokoukselle.

– Tarvitsemme reilun muutoksen ohjelman, jolla luodaan päästötön Suomi ja varmistetaan, että muutos on myös sosiaalisesti oikeudenmukainen, Haavisto sanoi puheessaan.

Haavisto vaati puheessaan myös ”kunnianpalautusta koulutukselle”.

– Meidän on jälleen kirkastettava Suomen arvopohja. Koulutus ei ole kuluerä. Koulutus on sijoitus lastemme ja maamme tulevaisuuteen. Se on ylisukupolvisen hyvinvointivaltion lupauksen vaalimista. Meidän on jatkossakin annettava jokaiselle mahdollisuus saavuttaa unelmansa. Suomalainen koulutus tarvitsee kunnianpalautuksen ja oman koulutusmiljardinsa.

Haavisto määritteli puolueensa tavoitteeksi ”rakentaa yhteistä Suomea eikä vain harvojen Suomea”.

– Me emme halua sellaista Suomea, joka kuuluu vain tietyn näköisille, tietyn värisille, tietyt edellytykset täyttäville. Vihreiden Suomi on yhteinen Suomi. Se on hyvä koti jokaiselle. Yhteinen maa niin naisille, miehille kuin muille sukupuolille, täällä syntyneille ja muualta muuttaneille, nuorille ja vanhoille, vähemmistöille ja enemmistöille. Me haluamme kutsua kaikki suomalaiset työhön yhteisen ja kestävän Suomen rakentamiseksi, Haavisto sanoi.

 


 

Tradekan toimitusjohtaja Perttu Puro on entinen Sdp:n ministerien avustaja ja puolueen eduskuntaryhmän työntekijä. Hän on Med Groupin hallituksen nykyinen puheenjohtaja. Syksyn 2017 kuntavaaleissa Tradeka antoi tukia 105 Sdp:n ja vasemmistoliiton ehdokkaalle. Sdp:n kansanedustajista tuen saivat Eero Heinäluoma, Jukka Gustafsson, Maria Guzenina, Ilkka Kantola, Anneli Kiljunen, Johanna Ojala-Niemelä ja Tytti Tuppurainen. Eduskuntavaaleissa 2017 esimerkiksi Maria Guzenina sai Tradekalta 1500 euroa.


 
Vasemmiston osuuskunta Tradekan ostama hoivajätti Med Group jäädytti tammikuun lopussa yhteistyön kohuyhtiö Esperi Caren kanssa. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

Näin Sdp johti koko vasemmiston

hoivabisnekseen

 

Vasemmistoliitossa vastusteltiin vuosi sitten Med Groupin ostoa Tradekalle.

 

Sdp:n ja vasemmistoliiton poliitikkojen hallitsema osuuskunta Tradeka osti helmikuussa 2018 noin 3000 työntekijän hoivayhtiö Med Groupin.

 

Asia nousi äsken uudelleen esille Esperi Caren hoivakohussa, sillä Med Group oli loppuvuodesta kertonut aloittavansa strategisen kumppanuuden Esperi Caren kanssa. Kohun myötä Tradeka ilmoitti yhteistyön jäädyttämisestä.

Tradekan lähtö hoivabisnekseen ei vuosi sitten ollut läpihuutojuttu osuuskunnan edustajistossa.

Tradekan edustajisto kokoontui kuukausi Med Group -kaupan julkistamisen jälkeen. Kokouksen yhteydessä vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson sanoi, ettei puolue kannata sotebisnekseen lähtöä.

 

”Alan inhimillisin yritys”

Osuuskunta Tradekan edustajiston kokous pidettiin Vantaalla Airport Congress Centerissä 20.3.2018.

Sdp:lla on edustajiston 85 paikasta 55 ja vasemmistoliitolla 29. Paikalla oli 66 jäsentä ja 16 varajäsentä.

 

Kokousta valittiin johtamaan Hilkka Ahde (sd.). Hoivabisnekseen lähdöstä päästiin keskustelemaan toimitusjohtaja Perttu Puron (sd.) ja Tradeka-yhtiöt hallituksen puheenjohtajan Markku Hyvärisen (sd.) selostusten jälkeen.

Puheenvuoroja käyttivät järjestyksessä Eero Heinäluoma (sd.), Raili Myllylä (vas.), Paavo Arhinmäki (vas.), Anne Huotari (vas.), Esa J. Anttila (sd.), Jouni Backman (sd.), Antti Vuolanne (sd.), Hilkka Kemppinen (sd.), Esa Valkonen (vas.), Tuula Väätäinen (sd.), Jussi-Pekka Ahonen (sd.) ja Janne Laulumaa (sd.).

 

Edustajisto antoi asiasta kannanoton. Se kuului näin:

Med Groupin osalta Osuuskunta Tradekan hallituksen edellytetään omistajaohjauksessaan kiinnittävän erityistä huomiota yrityksen harjoittaman liiketoiminnan vastuullisuuteen, henkilöstön asemaan sekä asiakkaille tarjottavien palveluiden laatuun. Edustajisto totesi Tradeka-yhtiöiden sitoutuneen julkisuudessa siihen, että Med Groupista muodostetaan alan vastuullisin ja inhimillisin yritys”.

 


 


 
Tradekan edustajiston 20.3.2018 pöytäkirjaa.

Kannanotto jatkoi edellytyksellä, että Tradeka huolehtii ”tämän lupauksen täysimääräisestä ja mahdollisimman nopeasta täytäntöönpanosta”. Med Groupin henkilöstölle määrättiin edustus yhtiön hallitukseen ja ”tullaan muutoinkin kiinnittämään erityistä huomiota henkilöstön asemaan”.

Edustajisto myös edellytti ”Med Groupin toimivan systemaattisesti ei-vapaaehtoisilla nollatuntisopimuksilla olevien työntekijöiden määrän vähentämiseksi tavoitteena niistä luopuminen kokonaan”. Lisäksi edellytettiin ”Med Groupin toimivan keskeisten asiakasryhmien hyväksi sekä kehittävän toimintaansa asiakkaitaan ja niiden tarpeita aidosti kuunnellen”.

 

”Kyseinen yritys ei suostu”

Edustajiston jälkeen vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki kertoi julkisuudessa, että kokouksessa arvosteltiin laajentamista terveysalalle.

 

Sdp-johtoinen Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL oli aikanaan arvostellut Med Groupia ”keplottelusta” nollatuntisopimuksilla.

Uutisissa oli aikanaan kuultu myös, että Med Group oli tarjonnut 360:lle vammaisten avustajatyöntekijälleen tuntipalkan alentamista 13,02 eurosta 10,8 euroon.

Syyskuussa 2017 – siis myös ennen Tradeka-kauppaa – Sdp:n kansanedustaja Ilmari Nurminen arvosteli Facebook-päivityksessään Punkalaitumen vanhus- ja vammaispalveluiden ulkoistamista Med Groupille.

 

– ...kyseinen yritys ei suostu sitoutumaan maksimihintoihin. Eikä suostu kertomaan hintoja ennen kuin ulkoistuspäätös on virallisesti tehty. Varmaan jokainen ymmärtää, että mitä jatkossa monopoliasemassa oleva pörssiyhtiö (toim. huom. Med Group ei ole pörssiyhtiö) tekee hinnoilla?, Sdp:n Ilmari Nurminen arvosteli Tradekan tulevaa ostosta.

Tradeka on kertonut antavansa huhtikuun 2019 eduskuntavaaleihin jokaiselle ehdokkaalleen 2500 euron tuen.

 

Syksyn 2017 kuntavaaleissa Tradeka antoi tukia 105 Sdp:n ja vasemmistoliiton ehdokkaalle. Sdp:n kansanedustajista tuen saivat Eero Heinäluoma, Jukka Gustafsson, Maria Guzenina, Ilkka Kantola, Anneli Kiljunen, Johanna Ojala-Niemelä ja Tytti Tuppurainen. Eduskuntavaaleissa 2017 esimerkiksi Maria Guzenina sai Tradekalta 1500 euroa.

Tradekan toimitusjohtaja Perttu Puro on entinen Sdp:n ministerien avustaja ja puolueen eduskuntaryhmän työntekijä. Hän on Med Groupin hallituksen nykyinen puheenjohtaja.

*

LUE MYÖS:
”Missä määrin vasemmistossa on tiedetty Esperi Caresta?” (VU 11.2.2019)
Vasemmiston vaalirahoittaja on hoivabisneksen jätti (VU 28.1.2019)
He ovat 38 tuttua toveria hoivabisnestäkin tekevässä konsernissa (VU 28.1.2019)
TE: Esperi Care yhteistyössä vasemmiston Med Groupin kanssa (VU 29.1.2019)
Näin vasemmiston poliitikot kertoivat lähdöstä hoivabisnekseen (VU 29.1.2019)


 

 

Pimeyden
ytimessä

 

Emme tiedä Euroopan parlamentista juuri mitään, vaikka edessä on kaikkien aikojen eurovaalit ja parlamentilla on isoissa asioissa enemmän valtaa Suomeen kuin eduskunnalla.

 

JANNE TOIVONEN

VINCENT MULLER

JOEL KANERVA

EETU PIETARINEN


YLE 

 

Taas yksi retki perä-Ranskaan

Euroopan parlamentissa nuijitaan jatkuvasti lakeja, jotka eduskunta vain ottaa kiltisti vastaan ja jalostaa koskemaan meitä.

Ja harvalla on mitään hajua, miten ne lait nuijitaan ja kuka ne nuijii.

Ulkoministeri Timo Soini on puhunut Euroopan parlamentista “pimeyden ytimenä”. Ja pimeyden ydin se onkin, kun ajatellaan miten huonosti me sitä tunnemme.

Tervetuloa matkalle tuohon pimeyden ytimeen, Euroopan parlamentin täysistuntoon Ranskan Strasbourgiin. Oppaaksi lähtee 73-vuotias konkaripoliitikko Liisa Jaakonsaari, toisen kauden demarimeppi.

 

1

 

Hän löytyy työhuoneestaan Strasbourgin itälaidalta, Euroopan parlamentin jättimäisen päärakennuksen kuudennesta kerroksesta.

Työhuoneen koko on kymmenen neliötä, ja se näyttää siltä miltä reissutyöläisten huoneet näyttävät. Nurkassa on kaksi matkalaukkua ja Jaakonsaaren punainen sateenvarjo. Työpöydilleen Jaakonsaari ja tämän avustaja Ria Freiermuth ovat ehtineet levittää nivaskan papereita.

 

2

 

Noin 320 päivää vuodessa tämä työhuone lojuu täysin tyhjänä. Täällä ei saa säilyttää edes omia tavaroitaan. Kun Freiermuth jätti kerran huoneeseen kenkänsä, niistä oli seuraavaan kertaan mennessä otettu nauhat pois.

On maanantai-iltapäivä, ja europarlamentti ja samalla koko Strasbourgin kaupunki ovat heräämässä henkiin. Näin tapahtuu neljän päivän ajan kerran kuukaudessa.

Pääosan työstään europarlamentaarikot eli mepit tekevät Belgiassa Brysselissä, mutta täysistunnot käydään Ranskan Strasbourgissa aivan Saksan rajalla. Näiden nelipäiväisten luokkaretkien aikana puhutaan halki ajankohtaiset asiat ja nuijitaan lakiesitykset hyväksytyiksi tai hylätyiksi.

Brysselin ja Strasbourgin välillä on 450 kilometriä moottoritietä. Sama kuin Suomen kansanedustajat matkustaisivat joka kuukausi yhdeksi viikoksi Joensuuhun pitämään istuntoa.

Kuhina alkaa iltapäivällä, kun luokkaretkeläiset saapuvat Strasbourgiin kuka mistäkin.

 

Liisa Jaakonsaaren ja Ria Freirmuthin työhuone on arkinen.


 

Junantuomat vaeltavat puolestapäivästä lähtien rautatieaseman lähikaduilla kohti hotelliaan. Yhden pitkätakkisen, matkalaukkua perässään vetävän miehen pikkukenkä hörppää vettä asemanedustan lätäköstä.

Merde! mies huudahtaa. Perkele!

Tuoltako nämä luokkaretket tuntuvat kaikista muistakin, Liisa Jaakonsaari?

- Me ollaan Ranskan panttivankeja täällä, hän vastaa pitkän meppiuran tuomalla huumorilla ja realismilla.

Pohjois-Euroopan korvessa asuvalle mepille matka Strasbourgiin on pitkä. Jaakonsaari on herännyt kotonaan Oulussa neljältä aamulla, ottanut lennon ensin Helsinki-Vantaalle ja sieltä Frankfurtiin. Frankfurtista loppumatka on sujunut meppibussilla, jonka tarjoaa Strasbourgin kaupunki.

Brysselissä asuvan Freiermuthin taival on ollut kevyempi: neljä tuntia mepeille, avustajille ja virkamiehille varatussa charter-junassa.

Kaksikko on tehnyt töitä yhdessä jo 20 vuotta. Taistelupari Freiermuth naurahtaa ja kertoo kuulemansa muotoilun:

- Ei Strasbourg, vaan Stressbourg.

Eteistilassa lojuu tyhjä muuttolaatikko. Parlamentin kuljetuspalvelu kuskaa meppien tarvitsemat tavarat Brysselistä Strasbourgiin ja takaisin, ovelta ovelle.

Ympärillä Louise Weiss -päärakennusta (kaikki rakennukset on nimetty edesmenneiden europoliitikkojen mukaan) lastataan ihmisillä, papereilla ja ruoalla. Tummaihoiset siivoojat imuroivat mattoja, ovista lappaa väkeä vetolaukut kädenjatkeena, kahvilatyöntekijät asettelevat leipiä vitriiniin ja vahtimestarit käyvät tupakalla vielä kun ehtivät.

Louise Weiss on iso, kymmenen kertaa eduskuntatalon kokoinen – mutta toisaalta vain hitusen isompi kuin Suomen suurin rakennus, S-ryhmän uusi logistiikkavarasto Sipoossa. Eurodemokratiaa ja marinoituja broilerinfileitä säilötään suunnilleen samankokoisissa tiloissa.

 

Parlamentilla on peräti kolme kotia.


 

Louise Weissin naapurirakennuksina on muita edesmenneitä europoliitikkoja, muun muassa Winston Churchill ja Vaclav Havel.

Niihin sullotaan neljäksi päiväksi kerrallaan 751 meppiä, avustajat, virkamiehet, duunarit, toimittajat ja lobbarit. Yhteensä noin 5 000 ihmistä.

Jaakonsaarelle Strasbourgin-reissu on kahden meppikauden aikana noin sadasviidestoista, mutta kohta loppuu. Jaakonsaari aikoo jättää politiikan. Hän täyttää pian 74 vuotta, eikä aio enää lähteä ehdolle europarlamenttiin tai eduskuntaan.

- Suoraan sanoen en halua lähteä enää yksiinkään vaaleihin. Taisin olla 23-vuotias kun lähdin politiikkaan, eli 50 vuotta on tullut täyteen. Tähän työhön kuuluva jatkuva matkustaminen on aika rankkaa, ja nyt tuntuu siltä että riittää.

 
Hyppää muualle!

Kuka ***** on Mirja Vehkaperä?

Inna Ilivitzky, Riitta Jouppila, Ritva Laurila, Saara-Maria Paakkinen, Seppo Pelttari, Samuli Pohjamo, Pirjo Rusanen, Mirja Ryynänen, Mikko Rönnholm, Kyösti Toivonen.

Keitä nämä kymmenen nimeä ovat?

Urheilijoita?

Muusikoita?

Voice of Finlandin osanottajia?

Vastaus: ei mitään niin tunnettua.

He ovat entisiä europarlamentaarikkoja. Montako tunnistit, ja montako tiesit mepiksi?

Montako suomalaista meppiä ylipäätään muistat?

No, mepit unohtuvat nopeasti, jos jäävät koskaan mieleenkään.

Ja toisaalta monet kansanedustajatkin ovat suurelle yleisölle tuntemattomia. Otetaan vaikka keskustalaiset Mirja Vehkaperä ja Elsi Katainen, jotka ovat istuneet eduskunnassa jo vuodesta 2007.

 

1
2

 

Paitsi eivät istu enää, sillä hekin ovat nyt meppejä. Elsi Katainen nousi Hannu Takkulan tilalle vuosi sitten helmikuussa ja Mirja Vehkaperä korvasi Paavo Väyrysen kesäkuussa.

Teen pienen kokeen. Näytän Vehkaperän kuvaa kahdellekymmenelle ohikulkijalle Pasilan rautatieasemalla Helsingissä ja kysyn, kuka on kuvassa.

Kukaan ei tiedä. Kolme ihmistä arvioi, että kyseessä voisi olla jonkinlainen poliitikko.

Tarkoitus ei ole vähätellä Vehkaperän tai Kataisen saavutuksia. Kumpikin on uusinut kansanedustajan valtakirjansa jo kahdesti, ja vuoden 2014 eurovaaleissa he saivat varasijoille jäämisestään huolimatta yhteensä 35 000 ääntä.

Tarkoitus on vain osoittaa, ettei meppien tekemisistä Suomessa pahemmin puhuta.

Vehkaperä, 42, laskee itsekin leikkiä tuntemattomuudestaan.

- Juttelin jokin aika sitten Narinkkatorilla ohikulkijalle, joka ei millään tahtonut uskoa että olen kansanedustaja, hän nauraa.

Istumme joutsenkahvilassa Winston Churchill -rakennuksessa “tois pual jokkee” eli katetun kävelysillan päässä Louise Weissista. Sillan alla virtaa hiljakseen Reinin kapea sivujoki Ill.

 

Mirja Vehkaperälle kutsu parlamenttiin oli yllätys.


 

Edessäni istuu nyt koko parlamentin pohjoisin meppi. Vehkaperä ryösti tittelin Liisa Jaakonsaarelta. Molemmat asuvat Oulussa, mutta Vehkaperä liitoskunta Haukiputaalla runsaat 20 kilometriä pohjoisempana.

Vehkaperä on juuri tavannut MTK:n eli suomalaisten maataloustuottajien edustajia, jotka ovat pari minuuttia aiemmin lähteneet pöydästä. Maatalous on yhä keskustameppien peruskauraa ja vartiokohde EU:ssa.

Vehkaperä ei osannut kuvitella, että juuri hän nousisi europarlamenttiin Paavo Väyrysen tilalle.

- Olin neljännellä varasijalla ja orientoitunut vetämään vaalikauden läpi eduskunnassa, Vehkaperä sanoo.

Tie aukesi, kun vaaleissa edelle kiilannut Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinenkieltäytyi kunniasta. Politiikanteon mittakaava muuttui tyystin, mutta nollasta Vehkaperän ei tarvinnut aloittaa.

- Kun olen ollut jo 11 vuotta eduskunnassa, niin lähes kaikki mepit ovat ex-työkavereitani ja päätöksenteko tuttua. Pensseli on vain täällä isompi, hän sanoo.

Ja mitä pidempään istuu parlamentissa, sitä tutummaksi tulee.

Kokeneimmat nykymepit ovat niminä tutumpia: Heidi Hautala, Anneli Jäätteenmäki ja 5Sirpa Pietikäinen, samoin pisimpään edustaneet ex-mepit: Kyösti Virrankoski, Eija-Riitta Korhola, Hannu Takkula ja tietenkin Paavo Väyrynen.

 

3
4
5

 

Vehkaperä puhuu uudesta työstään innostuneesti.

- Olen tykännyt tästä ihan valtavasti. Pöydällä on isoja päätöksiä, kuten rahoituskehys ja brexit. On hieno mahdollisuus hypätä politiikan tekemiseen Eurooppa-tasolla.

Parlamentin pohjoisin meppi, Tuntematon Kansanedustaja Vehkaperä, on eurooppalaistumassa. Hän hörppää teetä, ennen kuin jatkaa seuraavaan tapaamiseen.

- Muutin kesällä perheen kanssa Brysseliin. Olen ehdolla eurovaaleissa ja vain eurovaaleissa, en eduskuntavaaleissa.

 
Hyppää muualle!

Kalakiintiöt toimivat pohjoisessa, eivät etelässä!

Pam! Pam!

Täysistunto alkaa maanantaisin aina kello 17. Parlamentin puhemies, italialainen Antonio Tajaninapauttaa kahdella koputuksella homman käyntiin.

 

1

 

- Rakkaat kollegat, tämän istunnon avaamisen yhteydessä haluan muistella ensimmäisen maailmansodan päättymisen satavuotispäivää, Tajani aloittaa.

Tajani on Silvio Berlusconin miehiä, Forza Italia -puolueen varapuheenjohtaja. Edellispäivänä hän on seissyt muiden EU-johtajien kanssa Normandian kaatosateessa I maailmansodan muistojuhlissa.

Mepit istuvat salissa poliittisessa järjestyksessä vasemmalta oikealle, samoin kuin eduskunnassa. Puhemiehistö istuu edessä, ja seinällä heidän takanaan on EU:n tähtilippu.

Käsiteltäviä asioita on täysistunnossa aina paljon, joten avauspäivänä jatketaan leirihengessä heti puoleenyöhön. Koko viikolla aiheita on yhteensä kolmisenkymmentä. Jokaisen kohdalla ensimmäisenä päivänä puhutaan ja seuraavana äänestetään.

Kuumia keskustelunaiheita on yhtä paljon kuin jäsenmaitakin. Melkein jokainen aihe on jollekin tärkeä.

 

EU yksinkertaistettuna.


 

Avausillan kovin sanasota syntyy suomalaisillekin tutuista säilykekaloista eli Välimeren sardiineista ja sardelleista.

- Komissio on jälleen osoittanut, ettei se ymmärrä eroja pohjoisen ja etelän välillä. Pohjoisen kiintiöt eivät toimi etelässä!

Kello lähenee kahdeksaa illalla, ja kroatialainen konservatiivimeppi Ruza Tomasic käy kierroksilla.

 

2

 

Ollaan perusasetelmassa, etelä vastaan pohjoinen. Tai positiivisemmin, etelä JA pohjoinen.

Sardiineista ja sardelleista puhutaan, koska EU-komission mukaan niiden kannat Italian ja Kroatian välissä sijaitsevalla Adrianmerellä ovat heikentyneet huolestuttavasti.

Komission mukaan kannat romahtavat, ellei asialle tehdä jotain ja pian. Siksi se esittää monivuotista suunnitelmaa. Kun alueella saa nyt kalastaa niin paljon kuin lystää, jatkossa saalismääriä rajattaisiin kiintiöillä.

Juuri näin moni EU-laki syntyy. Komissio esittää jotain EU:n toimivaltaan perustuvaa uudistusta, ja parlamentti sekä jäsenmaista koostuva neuvosto pureksivat sitä vuorotellen, kunnes kaikki ovat tyytyväisiä kompromissiin.

Vaikka komissio tekee usein pohjat, se ei säädä uusia lakeja. Se homma on parlamentin ja jäsenvaltioista koostuvan neuvoston heiniä.

Avainasemassa ovat aina trilogit eli näiden kolmen väliset neuvottelut. Niissä hierotaan ja hiotaan näkemyksiä.

Adrianmeren kalakiistassa komission aloite on tullut helmikuussa 2017, ja nyt puolitoista vuotta myöhemmin ollaan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä.

Europarlamentissa yksi meppi esittelee kunkin käsiteltävän asian muille. Esittelijä tutkii ensin asiaa ja kirjoittaa oman kantansa mietinnöksi, jota jauhetaan ensin valiokunnassa ja sitten täysistunnossa. Mietintö on ehdotus koko parlamentin kannaksi.

Tomasic on valittu esittelijäksi, koska hän istuu parlamentin kalatalousvaliokunnassa ja on kroaatti, eli hänellä on kosketuspintaa asiaan. Sardiinimietintöä ei hevin annettaisi suomalaisen mepin käsiin.

Ja Tomasic huomauttaa tiukasti olevansa asiantuntija, jota kannattaa kuunnella.

- Olen puhunut paikallisten kalastajien kanssa, ja he eivät missään nimessä kannata kiintiöitä! Kannoissa on jo tapahtunut elpymistä, hän pauhaa.

Paikalla oleva EU:n kalastuskomissaari, maltalainen Karmenu Vella, lataa vastapalloon. Hän on Välimereltä, mutta puhuu koko Euroopan suulla.

 

3

 

- Kannat ovat vähentyneet jopa 85 prosenttia. Haluan olla täysin selkeä: ellei komission suunnitelmaa oteta käyttöön, kannat voivat kolmen vuoden sisällä romahtaa, Vella sanoo.

Etelän sardiini- ja sardellisota ei kiinnosta kovin isoa joukkoa. Paikalla on 751 mepistä noin 40, ja Vellan lisäksi muutama komission virkamies ja neuvoston edustaja.

Tyhjyys ei johdu laiskuudesta vaan siitä, että täysistuntoviikoille on pumpattu nykyään armoton määrä ohjelmaa. Täysistunnon kanssa on päällekkäin oman poliittisen ryhmän kokouksia, valiokuntakokouksia ja sidosryhmätapaamisia.

Jaakonsaarenkin tuoli on tyhjä. Hän on pitkän päivän päätteeksi matkalla hotelliin.

Salissa on kuitenkin yksi suomalainen: parlamentin varapuhemies Heidi Hautala. Hautala johtaa salin puhetta, kun puhemies Tajani on tauolla.

Istun vieraslehterillä yksin. Parahultaisesti seuraksi saapuu kuitenkin vierasryhmä, joita täysistunnossa käy päivittäin kymmeniä. Tällä kertaa tutustumiskeikalle on tullut nelisenkymmentä pormestaria Colmarin alueen kunnista, vajaat sata kilometriä Strasbourgista etelään.

Hyväntuuliset pormestarit istuvat ja asettavat päähänsä epämukavat mustasankaiset muovikuulokkeet, joista salin keskustelua voi kuunnella valitsemallaan tulkkauskielellä. Vella ripittää Tomasicia:

- Etelän kalastajat vain haluavat olla erilaisia kuin pohjoisen kalastajat!

Tunnin käsittelyn jälkeen Hautala nuijii Adrianmeri-keskustelun päättyneeksi. Seuraavana päivänä on äänestys, ja siinä selviää, kannattaako parlamentin enemmistö Tomasicia vai komissiota.

Poistun pormestarien kanssa lehtereiltä. Kello lähenee yhdeksää illalla. Täysistunto jatkaa Latvian tulvakorvauksista, vähemmistöjen oikeuksista, köyhyyden vähentämisestä digitalisaation avulla ja EU:n koulutusviennistä osana kehitysapua.

 

Vähintään kaksi kautta istuneita suomalaismeppejä on vain neljä.


 

Pormestarit poistuvat drinkille ja minä pienempään istuntosaliin, jossa maatalousvaliokunta kokoustaa EU:n riisintuonnin periaatteista.

Aiheiden määrä Euroopan parlamentissa on loputon.

 
Hyppää muualle!

Euro­parlamentin lentävä sirkus

Strasbourg on kiva kaupunki, hehkuttavat matkaoppaat.

On vanhaa ja uutta, ruokaa ja viiniä, kävelykatu ja katedraali. Klassinen viikonloppukohde siis, ainakin nyt kun Eurooppaan vielä voi lentää parin taksimatkan hinnalla.

Jopa viileä tihkusateinen ilta on tunnelmallinen. Ravintoloiden ikkunoista hohkaa lämmintä valoa, euroväki on ehtinyt aterialle. Mutta pubit ja viinibaarit ovat puolityhjiä. Täysistunnoista on tullut niin hektisiä, ettei bailaus oikein mahdu enää kalenteriin.

Mukavasta iltakävelystä huolimatta mieleen nousee ilkeä kysymys: mitä helvettiä me teemme työasioissa täällä ranskalaisessa maakuntakaupungissa?

Miksi ihmeessä parlamentti toimii ei yhdessä ei kahdessa vaan kolmessa eri paikassa?

Ilmeinen vastaus on puiseva: EU:n perussopimuksiin on kirjattu, että virallinen kotipaikka on Strasbourg.

Todellinen vastaus on, että kyseessä on historian oikku.

EU:n edeltäjän eli hiili- ja teräsyhteisön ensimmäinen kotipaikka oli Luxemburg. Se sopi tarkoitukseen Länsi-Euroopan Ahvenanmaana eli Ranskan, Saksan ja Belgian pienenä ja puolueettomana naapurina.

Strasbourg astui kuvaan vasta, kun Euroopan parlamentti syntyi. Tämä tapahtui vuonna 1957, kun hiili- ja teräsyhteisö laajeni kuuden maan talousyhteisöksi eli EEC:ksi.

Ja silloinkin parlamentin kotipaikaksi olivat etusijalla Luxemburg ja Belgia.

Belgia oli keskellä omia alue- ja kieliriitojaan, eikä kyennyt nykytermein sanoen antamaan yhtenäistä viestiä Brysselin puolesta vaan tarjosi puolitosissaan istuntopaikaksi Liégeä.

Luxemburg taas oli 70 000 asukkaan pikkukaupunki ja vasta totuttelemassa eurokraatteihin.

Ranska heitti Strasbourgin mukaan kisaan ja voitti. Strasbourg oli ja on Länsi-Euroopan Viipuri, sodissa moneen kertaan yliajettu kaupunki. Viimeksi loppuvuonna 1944 liittoutuneet valtasivat kaupungin hyökätessään natsi-Saksaan.

Strasbourg sopi mainiosti vanhoille vihulaisille Saksalle ja Ranskalle ja istui EU:ta alusta asti kannatelleeseen perusideaan: maat pitää laittaa tekemään keskenään niin paljon yhteistyötä, ettei tuhoisaa sotaa enää koskaan syty.

Miljoonia eurooppalaisia oli kuollut maailmansodissa.

Idealtaan Strasbourg onkin oiva EU-parlamentin pesäpaikka.

Mutta onko se järkevä pesäpaikka?

Erityisesti pohjoisissa jäsenmaissa kapinahenki Strasbourgin lentävää sirkusta vastaan on elänyt pitkään. Kerosiinia, dieseliä ja sähköä kuluu, kun kokonainen parlamentti kärrätään aikuisten luokkaretkelle kuukausi toisensa jälkeen.

Euroopan tilintarkastustuomioistuin arvioi vuonna 2014, että hintalappu tälle hyppelylle on noin 110 miljoonaa euroa vuodessa. Se tekee yli puoli miljardia euroa viisivuotisen istuntokauden aikana.

Kallista ja järjetöntä, sanovat kriitikot.

Yhden istuntopaikan puolesta puhuva Single Seat -kampanja, jota johtaa ruotsalaismeppi Anna Corazza Bildt, sai viime vuonna keskustelun parlamentin keskittämisestä ensimmäistä kertaa täysistuntoon asti.

Mutta kyseessä oli vain keskustelu.

 

 

Mitään ei tapahdu, koska parlamentti ei päätä omasta sijainnistaan. Siitä päättävät jäsenmaat yksimielisellä päätöksellä, ja niin kauan kuin Ranska pitää Strasbourgin puolia, luokkaretket jatkuvat.

- Ranska ei myönny. Ja toisaalta EU:lla on instituutioita ympäri Eurooppaa. Jos tämä lakkaisi, tulisi paine keskittää myös niitä, Liisa Jaakonsaari sanoo.

Ilmaan on heitetty erilaisia korvausvaihtoehtoja. Strasbourgiin on ehdotettu Lontoosta irtautuvaa Euroopan lääkevirastoa tai tyystin uudenlaista Eurooppa-yliopistoa.

Mutta juuri kukaan ei enää usko, että Viipurista todella luovuttaisiin. Etenkin kun järjestelyn kärjekkäimmät vastustajat eli britit poistuvat kohta rivistä irvailemasta.

Järkiperusteet eivät auta, kun tunteet ratkaisevat. Parlamentti pysyy kolmiyhteytenä kuin isä, poika ja pyhä henki: Bryssel, Strasbourg, Luxemburg.

Amen.

Sisäisinä norminpurkutalkoinaan parlamentin yksiköt ovat kuitenkin rajoittaneet matkailua. Aiemmin täysistuntoviikko oli monelle virkamiehelle velvollisuus, mutta nyt moni käy täällä vain silloin tällöin.

Myös suomenkielisiä nettiuutisia parlamentin sivuille toimittava Anna Kokko on jäänyt tämän täysistunnon ajaksi Brysseliin.

 

1

 

Reissuja on karsittu minimiin. On katsottu, että nettitiedotusta voi helposti tehdä etänäkin, hän sanoo.

 
Hyppää muualle!

Jotkut tiet vievät euro­parlamenttiin

Liisa Jaakonsaari naputtaa kolumneja.

Kirjoitushommia on vielä niin helkkaristi. Pitää tehdä kolumnit Demariin ja Kainuun Sanomiin ja ainakin yksi teksti blogiin, hän sanoo.

Aamu on taas ollut aikainen. Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) ja työministeri Jari Lindströmlensivät Suomesta tapaamaan suomalaismeppejä.

- On merkki vaalien lähestymisestä, että [pääministeri Juha] Sipilä lähettää ministereitään tänne. Työllisyydestä puhuttiin, Jaakonsaari tiivistää.

Muita tapaamisia ei tänään ole, vaikka lobbarit, kuten teollisuuden edustajat ja kansalaisjärjestöt, ottavat säännöllisesti yhteyttä.

Päivän kalenteri on muutenkin täysi.

Äänestykset salissa, demarimeppien ja suomalaistoimittajien tapaaminen, Jaakonsaaren valiokunnan IMCO:n eli sisämarkkinavaliokunnan kokous, oman poliittisen ryhmän S&D:n jokailtainen ryhmäkokous.

Päivän huippukohta on Saksan liittokanslerin Angela Merkelin odotettu pitkä puhe Euroopan tulevaisuudesta.

 

1

 

- Kiireeltään aika klassinen Strasbourg-päivä, sähköposteja naputtava avustaja Ria Freiermuth heittää.

Jaakonsaari, entinen toimittaja, käyttää tästä kaikesta kuvailua “elävä mutta kaoottinen organisaatio”. Päivät ovat täynnä päällekkäisyyksiä. Aamun tärkeä keskustelu EU-budjetista vuosille 2021–2027 meni Lintilän ja Lindströmin vuoksi isolta osin sivu suun.

- Eivät ihmiset ehdi pyöriä iltojaan missään Strasbourgin iloissa. Tänne on tungettu nykyään niin paljon kaikkea, että moni asia menee päällekkäin. Välillä harmittaa hirveästikin, kun joutuu tekemään hankalia valintoja ja karsimaan pois kiinnostavia asioita, Jaakonsaari sanoo.

Strasbourgin-viikkojen pitäisi periaatteessa olla pyhitetty vain ja ainoastaan täysistuntoasioille. Mutta siitä on lipsuttu jo vuosia sitten, eikä kukaan enää edes välitä.

Valiokuntien ei pitäisi kokoontua Strasbourgissa ollenkaan, mutta niin ne vain kokoontuvat, koska muuten hukutaan keskeneräisiin asioihin. Arki valuu Brysselistä Strasbourgiin. Tuloksena on nelipäiväinen aivo- ja kalenterimyrsky.

Mutta itsepähän Jaakonsaari on tänne halunnut.

Tai ei hän pitkään tiennyt haluavansa.

Jaakonsaari kypsyi poliitikoksi 1960-luvun Oulussa, keskellä suurten ikäluokkien täysi-ikäistymistä, ajan poliittista kuohuntaa ja sosiaaliuudistuksia. Jaakonsaari lähti opiskelijapolitiikkaan ja pääsi vuonna 1972 ensi yrittämällä kaupunginvaltuustoon.

Kansanedustajan ura alkoi seitsemän vuotta myöhemmin, ja siinä pestissä Jaakonsaari sai jotakuinkin kaiken. Hän kipusi työministeriksi, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi ja SDP:n varapuheenjohtajaksi.

- Kansanedustajan työ alkoi suoraan sanoen olla aika boring. Tuli innostus, että olisi kiva nähdä vielä eurooppalaisen päätöksenteon puoli, Jaakonsaari sanoo.

Vuoden 2009 eurovaaleissa Jaakonsaari sai 45 000 ääntä, ja hänet valittiin Brysseliin (siis Strasbourgiin!) toisena demarina 72 000 ääntä keränneen Mitro Revon jälkeen.

Tiet europarlamenttiin ovat erilaisia.

Alexander Stubb aloitti politiikassa nimenomaan europarlamentista. Hän sai EU-asiantuntijan maineellaan repivät 115 000 ääntä vuonna 2004. Myös Sampo Terhon (sin.) ura sai vauhtia täältä, kun hän korvasi vuonna 2011 Timo Soinin tämän hypättyä takaisin eduskuntaan.

Moni hakee mepiksi myös vasta, kun kotimaa kyllästyttää tai tie nousee pystyyn.

Anneli Jäätteenmäki haki ja pääsi europarlamenttiin äänivyöryllä vuonna 2004, kun hänen pääministeriytensä oli karahtanut kiville vain vuotta aiemmin.

Ja vaikka vaalit ovat valtakunnalliset ja vaaditut äänimäärät suuria, mepit ovat ennen kaikkea alueidensa edustajia.

Jaakonsaari sai paljon ääniä Oulun seudulta. Hänen kanssaan yhtä aikaa läpi päässeistä ehdokkaista Hannu Takkulan äänet tulivat ennen kaikkea Lapista ja Riikka Mannerin, nykyisen Pakarisen, äänet lähinnä Itä-Suomesta.

Jaakonsaari lähti europarlamenttiin 63-vuotiaana. Siinä iässä moni jää jo eläkkeelle.

Kymmenessä vuodessa hän on keskittynyt erityisesti lempiaiheeseensa ulkopolitiikkaan. Parlamentti ottaa kantaa konflikteihin ja ihmisoikeuskysymyksiin, ja sen valtuuskunnat kiertävät säännöllisesti ulkomailla. Jaakonsaari on parlamentin Venäjä-valtuuskunnan varapuheenjohtaja.

- Jos vertaa eduskuntaan, niin tämä on paljon nopealiikkeisempi laitos. Ajankohtaiset asiat nousevat aina listalle, ja kaikessa on enemmän draivia.

Jaakonsaaren mielestä työ on antoisaa kahdesta syystä. Täällä ei ole hallitusta eikä oppositiota jotka olisivat kaikesta napit vastakkain, eikä poliittisissa ryhmissä ole tiukkaa ryhmäkuria.

- Ei täällä ryhmäkuri toimisi. On eduskunnassakin hämäläisiä ja savolaisia, mutta täällä kirjavuus on vielä toista luokkaa, Jaakonsaari naurahtaa.

Toki parlamentin poliittiset ryhmät hakevat mahdollisimman suurta yhtenäisyyttä ja sitä kautta voimaa. Mutta mepeille jää paljon liikkumavapautta.

EU:ssa Jaakonsaarta huolestuttaa epäluottamuksen lisääntyminen entisten Itä-Euroopan maiden ja vanhojen jäsenmaiden kesken. Hän haluaa syvempää Eurooppaa, mutta välttää sanaa liittovaltio.

 

Liisa Jaakonsaari kolumnipuuhissa.


 

- Uskon, että yksittäisissä kysymyksissä ihmiset ovat valmiit antamaan lisää valtaa EU:lle. Ajatellaan vaikka ilmastonmuutosta tai veronkierron estämistä. Luulen, että nyt ilmasto nousee ykkösasiaksi.

Parlamentissa piinkova kyynikkokin joutuu pohtimaan juuri ilmastoasioita, pakolaiskriisejä ja ihmisoikeuksia. Europarlamentti on maailman merkittävimpiä pehmeän vallan käyttäjiä.

Tai kuten Jaakonsaari muotoilee kolumnitekstinsä ääreltä:

- Euroopan parlamentti on Euroopan omatunto.

 
Hyppää muualle!

Enemmän valtaa kuin edus­kunnalla

Parlamentin kummallisuuksiin kuuluvat kahviloiden hinnat.

Esimerkiksi pieni pullollinen Heineken-olutta maksaa 3,07 euroa ja Toblerone-patukka 1,54 euroa. Siis ei tasan kolmea euroa tai euro viittäkymmentä, vaan kolme euroa seitsemän eurosenttiä ja euro viisikymmentäneljä eurosenttiä.

Vakuutun lopullisesti siitä, että tämä todella on Pimeyden ydin.

Rahat takaisin! sanoisi Margaret Thatcher, ja niin hän sanoikin Dublinissa marraskuussa 1979 sillä seurauksella, että britit ottivat lentävän lauseen tosissaan ja päättivät 37 vuotta myöhemmin erota unionista.

Vielä pari-kolmekymmentä vuotta sitten hintaoutoilun olisi voinut pistää sen piikkiin, ettei parlamentilla ole valtaa. Ihan sama, mitä keskustelukerhon olut maksaa, koska ei se kiinnosta ketään kerhon ulkopuolella.

Mutta nyt on toisin.

“Parlamentti sai Lissabonin sopimuksen kautta niin paljon valtaa, että se ei juuri enää rohkene, kehtaa tai keksi enempää pyytää”, kirjoittavat Satu Helin ja Pekka Nurminen tietokirjassaan Euroopan parlamentti.

Totta vie. Parlamentti sai vuoden 2009 Lissabonin sopimuksessa valtaa lähes kaikille alueille, joissa EU:lla ylipäätään on toimivaltaa. Pilkatusta keskusteluautomaatista tuli kerralla Euroopan eduskunta, joka säätää melkein kaikki lait, valitsee komission puheenjohtajan ja käyttää budjettivaltaa.

Kun aiemmin parlamentin saattoi huoletta sivuuttaa, nyt komission ja jäsenmaiden on otettava se huomioon kaikessa päätöksenteossa.

Ja parlamentilla on valtaa myös siellä, missä sillä ei ole valtaa. Se ei neuvottele esimerkiksi EU:n kansainvälisistä sopimuksista, mutta hyväksyy tai hylkää ne. Se, mitä parlamentti siitä tai tuosta ajattelee, on luikerrellut melkein kaikkialle EU:hun.

Riidanhaastajaksi parlamentti ei ole ryhtynyt, mutta osaa jo pitää huolen siitä että sitä kuunnellaan.

Arvioiden mukaan 70–80 prosenttia Suomen lainsäädännöstä pohjautuu EU:ssa rakennettuun lainsäädäntöön.

Suomi päättää itse sosiaaliturvasta, koulutuksesta, maanpuolustuksesta ja ulkopolitiikasta. Mutta iso osa talous-, maatalous-, ympäristö- ja liikenneasioista tulee EU:sta. Euroopan parlamentilla on monissa kysymyksissä enemmän valtaa Suomen asioihin kuin eduskunnalla.

Tätä heijastelee myös kevään vaaleihin ehdolle ilmoittautuneiden suomalaispoliitikkojen lista. Kolmestatoista istuvasta mepistä kymmenen on mukana leikissä, ja samoin ainakin viisi entistä ministeriä: Jari Lindström (sin.), Ville Niinistö (vihr.), Mauri Pekkarinen (kesk.), Kimmo Sasi (kok.) ja Eero Heinäluoma (sd.).

Enää ei eletä aikaa, jolloin eurouralle raahautuivat kotimaassa nurkkaan ajautuneet desperadot tai puolituntemattomat eurodiplomaatit. Parlamentista on tullut suomalaisille poliitikoille luonteva kansallisen uran jatke.

Kysyn mepeiltä sähköpostitse kummalla on enemmän valtaa suomalaisia koskeviin asioihin, eduskunnalla vai Euroopan parlamentilla.

Jokainen vastaa sekä että. Kenenkään mielestä eduskunta ei ole ehdottomasti tärkeämpi, mutta jokainen korostaa että europarlamentilla on paljon valtaa. Esimerkiksi käy Sirpa Pietikäisen vastaus:

- Niissä kysymyksissä, joissa lainsäädäntö tulee suoraan EU:sta ja parlamentti on kanssapäättäjä, parlamentin valta on suurempi. Tällaisia ovat esimerkiksi maataloustuen pelisäännöt, keskeinen ympäristönsuojelu sekä finanssilainsäädäntö.

Hyvä, parlamentilla on siis valtaa.

Miksi ihmeessä se ei kiinnosta? Miksei vallankäytöstä puhuta?

Miksi meidät on opetettu siihen, että mepeistä puhuttaessa mieleen nousevat mielikuvat kiireettömästä euroedustamisesta länsieurooppalaisissa salongeissa? Miksi vain 39,1 prosenttia suomalaisista vaivautui äänestämään eurovaaleissa 2014?

Syitä on monia, sanoo Euroopan parlamentti -tietokirjan toinen kirjoittaja Pekka Nurminen. Etäisyys, monimutkaisuus, päätöksenteon pitkäkestoisuus, parlamentin suuri ja hahmoton koko, median laiskuus.

- Mutta enää eurovaaleja ei kannata pitää sekundavaaleina, Nurminen sanoo.

Parlamentin vasemmistoryhmän pääsihteeri Sanna Lepola pitää mediaa keskeisenä tekijänä siinä, miksei parlamentti pääse valokeilaan.

- Yksi syy on ehdottomasti median mielenkiinnon puute. Vaikkapa Touko Aallon tapauksesta jaksettiin puhua loputtomiin, mutta se mitä täällä tapahtuu vaikuttaa ihmisten elämään paljon enemmän kuin moni tajuaa.

Lepola on ollut pääsihteerinä kaksi vuotta, ja hän on yksi parlamentin vaikutusvaltaisimmista suomalaisista. Kuinka usein suomalainen media ottaa yhteyttä?

- Eipä juurikaan.

 
Hyppää muualle!

Paperia, paperia… vähemmän paperia!

Tilanne kehittyy nopeasti.

Ensin paikalla on vain Roger Dubois. Sitten myös Virpi Köykkä. Hetki, ja paikalle saapuu Michael Lamour, ja takahuoneesta vielä Christian Stenger.

 

1

 

He vievät minut takahuoneeseen.

Hyllyt ovat täynnä paperinivaskoja. Poimin yhden. Siinä lukee suomeksi “Mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi avoimista ja ennakoitavista työoloista Euroopan unionissa”.

Paperinippu on tukeva, 136 sivua, ja yksi parlamentin perustuotteista. Mietinnöt ovat kuin leipomon leipää tai metallipajan hitsaussaumoja.

Mietintöjen tehtailu kuuluu parlamentin päätehtäviin.

Suomenkielinen termi on kylläkin huono. Mietintö kuulostaa tyhjältä ja löysältä tuumailulta, vaikka kyseessä on ehdotus parlamentin kannaksi. Jo englanninkielinen report on parempi ja kertoo selkeämmin mistä on kyse: raportista.

Löysä tuumailuni keskeytyy, kun ympärilleni liimautuneet neljä parlamentin julkaisu- ja jakeluosaston eurovirkamiestä lisäävät tahtia.

Roger Dubois esittelee ylpeänä seinällä olevia digitaalinäyttöjä. Niistä näkee, mitä asiakirjoja on jo saatavana, mitä tulossa ja milloin.

Christian Stenger näyttää siltä, että tarvitsee tupakan. Hän kertoo olleensa täällä töissä ensimmäisen vaaleilla valitun parlamentin aloittamisesta asti eli vuodesta 1979. Mikä on muuttunut?

- No, aluksi oli 6 kieltä ja 300 jäsentä. Nyt on 24 kieltä ja 751 jäsentä. Ja ollaan muutettu tänne joen toiselle puolelle uuteen rakennukseen, hän vastaa lakonisesti, osastoaan tai omia tekemisiään tippaakaan korostamatta.

Stenger on kuin tietosanakirjan kuvaliitteestä kohdasta ‘virkamies’: valkoinen kauluspaita, solmio, punaiset kihartuvat hiukset ja viikset sekä isot silmälasit. Hänen tehokeinonsa on kuiva huulenheitto.

- Jos tulee Turkkia koskeva mietintö, voi olla varma että kreikankieliset kopiot loppuvat! Stenger hekottelee hersyvästi.

Viime vaalikaudella eli vuosina 2009–2014 parlamentissa hyväksyttiin yhteensä 2 790 mietintöä, joista 1 071 oli lakiasäätäviä mietintöjä.

Vaikka tällä kaudella mietintöjä on pyritty tekemään vähemmän, koneisto tuottaa edelleen hyvinkin 500 mietintöä vuodessa.

Osa niistä johtaa lakeihin, ja osa on parlamentin kannanottoja ajankohtaisiin tai ei-ihan-niin-ajankohtaisiin asioihin.

Suomalaisen metsätalouden ystävää liikuttanee se, että varsinkin aiemmin parlamentti suorastaan eli paperista.

Kaikki tulostettiin paperille. Asiat syntyivät paperilla, elivät paperilla ja osa myös kuoli paperille.

 

Julkaisu- ja jakeluosasto on paperinystävän ihmemaa.


 

Kulta-aikana 30 vuotta sitten täällä tulostuksessa ja jakelussa työskenteli 150 ihmistä. Tilaa oli enimmillään 1 600 neliötä.

Sitten tila leikattiin 800 neliöön, ja hiljattain 400:aan. Siitä toisesta 400 neliöstä tehtiin parlamentin työntekijöiden lastentarha.

Tosiaan. Kun jatkamme nelikkona (Stenger jää paperihyllyjensä luo) joen toiselle puolelle Winston Churchillin kellarikerroksen tilaan, jossa nivaskat painetaan, vastaan tulee pukuisä kärräten rattaissa arviolta kaksivuotiasta lasta.

Hän ei halua kuvattavaksi, joten moderni euroisä-kuva jää ottamatta.

Perillä kellarin painotiloissa, hoitolasten parkumisen jäädessä jonnekin väliseinien paksuihin eristeisiin, kaksi miestä ottaa painotöitä vastaan ja lähettää ne kuudelle jättikokoiselle tulostimelle.

Vuorossa ovat keskustaoikeistolaisen EPP-ryhmän huomiset äänestyslistat.

- Tällä viikolla on ollut paljon paperia, joten on myös paljon ongelmia printterien kanssa, sanoo miehistä toinen, Roberto Dalvecchio.

Nyt laitteet ovat kuitenkin vieraskoreita ja sylkevät tulosteita ongelmitta.

Seuraamme huippuunsa hiottua logistista näytelmää: tulostusporukka poimii paperikasat printtereistä ja järjestää kunkin kieliversion omaan pinkkaansa järjestelypöydille.

Sitten pinkat asetellaan liikuteltaviin kaappeihin, jotka robotti kuljettaa yksitellen joen alittavaa tunnelirataa pitkin Louise Weissin kellariin ja sieltä edelleen hissillä Stengerin ja hänen jakelutiiminsä luo.

Magnifique! Tästä ei ranskalainen byrokratialogistiikka voi mennä pidemmälle.

- Robotit hankittiin 20-25 vuotta sitten, ja nyt ne ovat elinkaarensa päässä, sanoo Michael Lamour, jonka sukunimi tarkoittaa vaatimattomasti rakkautta, L’amour.

- Mutta nämä ovat hienoa tekniikkaa! Toivon, että ne jaksavat vielä tammikuuhun asti, Roger Dubois täydentää.

Tammikuussa robotit jäävät eläkkeelle. Painoyksikkö muuttaa Louise Weissin kellariin hissimatkan päähän jakelupisteestä, ja ainutlaatuinen joen alittava robottirata jää historiaan.

Paperin käyttö vähentyy muutenkin jatkuvasti.

Normitalkoot, digitalisaatio ja yleinen ekotietoisuus purevat. Kokonaisia liuskavuoria ei tulostella pelkästä tulostamisen ilosta enää missään.

Virpi Köykkä vastaa koko osastosta ja kertoo, että paperinkäyttöä on systemaattisesti vähennetty jo vuosia ja korvattu digijulkaisuilla. Tavoite on ellei ihan paperless niin ainakin less paper, eli vähemmän paperia.

Suuri osa näistä 136-sivuisista työolomietinnöistä on nykyään hakutavaraa. Niitä ei jaeta automaattisesti kuten ennen, vaan joka tarvitsee, se hakee itse.

 

Paperinkuljetusrobotti matkalla tunneliradalle.


 

Toki mepit tarvitsevat yhä myös paperia. Tabletilta ei aina hahmota asian kokoa tai merkitystä, eikä näytön pintaan ole helppo raapustaa äänestysmerkintöjä.

Kuten Christian Stenger tiivistää kuivan naurun saattelemana:

- Parisivuisen asiakirjan pystyy lukemaan tabletilta. Mutta yritäpä lukea dokumenttia, jossa on 3 000 muutosehdotusta. Ei pysty!

 
Hyppää muualle!

Supertähti Angela Merkel

Viikon odotetuin hetki koittaa tiistaina kello 15.

Kahvipöytien, kokoushuoneiden ja lehdistötilojen puheensorinasta on aamusta asti erottanut kaikkialla sanat merkel… merkel… merkel… merkel…

merkel… merkel… merkel…. merkel….

Strasbourgissa käy joka vuosi kymmeniä ulkopuolisia puhujia: muita EU-johtajia, eri maiden valtionpäänmiehiä, nobel-voittajia ja muita kuuluisuuksia.

Tällä viikolla kyläilevät Merkelin ohella Etelä-Afrikan tuore presidentti Cyril Ramaphosa ja parlamentin Lux-elokuvapalkinnon saajat. Heitä ei ole kutsuttu parlamenttiin lätisemään lämpimikseen: Ramaphosalta odotetaan näkemyksiä Afrikan kehitykseen ja Lux-palkinto on puolestaan parlamentin yritys tehdä itseään helpommin lähestyttäväksi.

 

1

 

Mutta he ovat silti vain lämmittelijöitä. Supertähti on Merkel.

Liisa Jaakonsaari pitää Afrikan tapahtumia Euroopan kohtalonkysymyksenä ja ehtii kuuntelemaan Ramaphosaa. Mutta hänkin aistii Merkelin luoman sähkön.

- En muista, onko kenenkään valtionpäämiehen puhetta odotettu täällä näin kovasti kuin tätä Merkelin puhetta.

EU:ta painaa moni asia: brexit, Italian kiikkuminen pankkikriisin partaalla, populismin ja nationalismin nousu sekä Puolan, Unkarin ja Romanian horjahtelu oikeusvaltion reunojen yli. Ranskassa keltaliivit polttavat kaduilla autoja.

Siksi puhe on odotettu. Mitä vankkaa eurooppalaista yhteistyötä kannattava Merkel sanoo tästä kaikesta?

Kolmeen mennessä täysistuntosali on lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä. Kunnon rocktähden elkein Merkel antaa jännityksen kohota vielä muutaman minuutin, ennen kuin astuu saliin kello 15.06.

Erityisesti Merkelin oma poliittinen ryhmä eli keskustaoikeistolainen EPP nousee antamaan pitkät aplodit seisaaltaan. Äärioikean laidan mepeille euromyönteisen kanslerin saapuminen saliin taas on hapan hetki. Oikean laidan vajaasta sadasta tuolista noin puolet on tyhjänä.

Merkel puhuu 27 minuuttia.

 

 

Pääviesti on, etteivät kansallismielisyys ja itsekkyys saa kaapata Eurooppaa valtaansa.

Se on sama kuin EU:n perusviesti.

Yhteistyö on parempi kuin sota.

Merkel puhuu ilmastonmuutoksesta, taloudesta ja yhteisestä armeijasta.

Armeijan kohdalla kuullaan matala ja pitkä buuuuuuuuuuuuu, joka kuulostaa enemmän ulvonnalta kuin buuaukselta. Kaikki katselevat ympärilleen nähdäkseen kuka äänen oikein päästää, mutta asia ei tunnu selviävän.

Illalla Venäjän valtion rahoittama televisiokanava RT kertoo että “Merkelin puheelle Euroopan armeijasta buuattiin”, mikä ei ole suoranaista valehtelua mutta melkoista oikomista, sillä mystinen mielenosoittaja ulvoo Merkelille yhteensä kymmenkunta kertaa.

Kapinallista ei kuitenkaan poisteta salista. Parlamentissa mielenilmaisuja siedetään kärsivällisesti.

Merkelin puhe käy läpi tavanomaisen kommenttimankelin.

Ensin kommentoi Brysselistä asti Merkeliä kuulemaan tullut EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker, sitten poliittisten ryhmien johtajat suurimmasta pienimpään: keskustaoikeisto EPP:n Manfred Weber, sosiaalidemokraattisen S&D:n Udo Bullmann, konservatiivisen ECR:n Ryszard Legutko, liberaaliryhmä ALDE:n Guy Verhofstadt, vihreiden Ska Keller, vasemmistoryhmä GUE/NGL:n Gabi Zimmer, sitten EU-kriittisten populistiryhmien EFDD:n 9Nigel Farage ja ENF:n 10 Marcus Pretzell, ja lopuksi vielä ryhmiin kuulumattomien puolesta vuoron käyttävä 11 Martin Sonnenborn.

 

2
3
4

 

 

5
6
7

 

 

8
9
10

 

 

11

 

Montako nimeä tunnistit?

Tylsiksi kommentoijia ei silti voi sanoa. Weber on matkalla komission seuraavaksi puheenjohtajaksi, ja Belgian Verhofstadt näyttää Kekkoselta ja puhuu kuin Kekkonen.

Merkittävää on myös se, että kommentoijista kuusi on saksalaisia, mikä kuvastaa paitsi Saksan valtaa myös sitä että vieras on saksalainen.

- Merkel kommentoi vuorostaan puheenvuoroja, ja sitten jaetaan muutamille mepeille vielä minuutti kullekin. Ääneen pääsee myös Heidi Hautala, joka perää Merkeliltä lisää toimia ihmisoikeuksien puolesta. Sitten Merkel valittelee, ettei ehdi vastaamaan 30 esitettyyn kysymykseen, kiittää parlamenttia ja poistuu salin takaosasta.

Spektaakkeli on ohi.

Yleistunnelma on lievä lässähdys. Merkel toisti tuttuja asioita.

Tapaan Liisa Jaakonsaaren meppien omassa kahvilassa täysistuntosalin kyljessä. Pääsen haukkana vahtivan frakkipukuisen ovimiehen ohi vain Jaakonsaaren saattamana.

- Merkel on taitava puhuja. Ei tässä hirveästi uusia avauksia tullut, mutta se että hän korosti eurooppalaista solidaarisuutta oli tärkeää. Pyysin itsekin puheenvuoroa, mutten tällä kertaa saanut, Jaakonsaari sanoo.

Jaakonsaari ehti kuitenkin tviitata neljästi puheen aikana.

 

 

Hän tykkää Twitteristä. Sanomien tiivistetty muoto ja linkit hyviin lehtiartikkeleihin miellyttävät, ja keskusteluakin hän pitää asiallisena. Vain maahanmuuttoon liittyvä mölyäminen ärsyttää.

- En ole kuin muutaman ihmisen poistanut sieltä, sellaisia jotka latelevat oikein inhottavia kommentteja. Sitä en poistanut, kun joku sanoi että sä olet yhtä juntin näköinen kuin Angela Merkel, Jaakonsaari nauraa.

Jaakonsaari syntyi vuonna 1945 ja Merkel vuonna 1954. Kumpikin on sodan jälkimaininkien kasvatti, kannattaa vankkumattomasti yhteistä Eurooppaa eikä tykkää koristelusta puheissa tai pukeutumisessa.

 
Hyppää muualle!

Jussi Halla-aho ja EU:n lumo

Perussuomalaisille Euroopan unioni on pakkopulla.

He eivät ole saaneet sitä valita.

Eikä puolue tykkää Yleisradiostakaan, jos julkista keskustelua on uskominen.

Nytkin kohtaaminen perussuomalaisten europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon kanssa täpötäydessä kahvilassa alkaa töykeästi.

Ensin Halla-aho purskauttaa litanian arvostelua EU-uutisoinnin räikeistä puutteista ja huomauttaa, että Slovakian tv:kin on haastatellut häntä useammin kuin Yle. Hän vaikuttaa ärsyyntyneeltä ja keskeyttää kolmannen kysymyksen sanomalla, ettei kuule mitään ja haluaa vaihtaa paikkaa. Vastausta odottamatta hän nousee ja lähtee pöydästä.

Kuljemme peräkanaa 11. kerroksen käytävän päässä olevaan viimeiseen työhuoneeseen, joka on Halla-ahon Strasbourgin-kotipesä.

Sitten Halla-aho rentoutuu. Paikka taisi vain olla väärä: hän kuulee huonosti hälyisissä tiloissa. Ja täpötäysi kahvila melusaasteineen on miljöönä hankala, kun pitäisi vastailla haastattelukysymyksiin.

Sitä paitsi huoneessa on kotoisaa. Seinänvierustalla on pyöränpumppu, hyllyllä Juhla Mokka -paketti ja Sirkku-palasokeria. Pöydällä on savukeaskeja ja purukumia.

Halla-aho viettää täysistuntoviikkoina paljon aikaa työhuoneessaan.

- Täysistunnoissa olen tässä talossa suunnilleen puoli yhdeksästä aamulla kymmeneen illalla. En käy koskaan viihteellä, Halla-aho sanoo.

Hän kertoo suhtautuvansa työntekoon luterilaisesti ja kunnianhimoisesti. Hän ei myöskään juurikaan harrasta verkostoitumistilaisuuksia.

- Ne voivat kyllä olla ihan mielenkiintoisia, mutta niihin pitää yleensä mennä myöhään ja niistä pääsee myöhään pois, hän perustelee.

Halla-aho nousi eduskuntaan maahanmuuttoaiheilla, ja niihin hän keskittyy myös Euroopan parlamentissa. Hän on LIBE-valiokunnan jäsen, eli kansalaisvapaudet sekä oikeus- ja sisäasiat - lue maahanmuuttokysymykset - ovat pitkälti täyttäneet hänen kalenterinsa.

Hän tekee siis europarlamentissa samaa kuin kotonakin.

Haluan kuulla Halla-aholta, miltä tuntuu paiskia pitkiä päiviä organisaatiossa jota vastustaa.

Siis miltä kasvissyöjästä tuntuu olla töissä teurastamossa.

Vastaus yllättää.

- Tämä on työympäristönä mielenkiintoinen, minusta mielekkäämpi kuin eduskunta. Mahdollisuudet vaikuttaa ovat paljon isommat, koska toiminta on voimakkaasti meppilähtöistä, eikä virkamieslähtöistä kuten Suomessa. Asiantuntemusta todella arvostetaan, Halla-aho sanoo.

- Se on yllättänyt itsenikin. Täällä on kuitenkin paljon enemmän edustajia kuin eduskunnassa.

Halla-aho perustelee asiaa samalla tavalla kuin muutkin suomalaismepit. Jäykkä hallitus-oppositio-asetelma ja tiukka ryhmäkuri puuttuvat.

Molemmat jumittavat Suomessa merkittävästi poliitikon toimintavapautta, Halla-aho sanoo. Jos olet hallituksessa, äänestät sen puolesta, ja jos oppositiossa, sitä vastaan.

- Täällä ihmiset äänestävät enemmän omien intressiensä mukaan. Ei täällä pyritä siihen, että kaikki toimisivat ryhmäkurin tai solidaarisuuden vuoksi samalla tavalla.

Näkemys on kiinnostava, kun ajatellaan Euroopan parlamentin tarpeellisuutta ja jopa sen olemassaolon oikeutusta ihmisten silmissä.

Se tarkoittaa, että kansanedustajilla Strasbourgissa on enemmän mahdollisuuksia täyttää äänestäjien odotuksia. Vähemmän poliittisia lehmänkauppoja, vähemmän syytöksiä omien ajatusten myymisestä.

Enemmän vapautta vastata äänestäjien toiveisiin.

Toisaalta europarlamentissa on turha yrittää olla yleispoliitikko, Halla-aho sanoo. Kun jäseniä on 751, brexitin jälkeen 705, kannattaa keskittyä niihin alueisiin joissa on vahva.

Monen miljoonan pään karaoke, kuten Juice Leskinen muotoili kappaleessaan Eurooppaan. Miten tässä sekamelskassa saa äänensä kuuluviin?

- Täällä on yhtä monta toimintatapaa kuin on meppejäkin. Toiset painottavat verkottumista, toiset puhuvat paljon ja toiset vähän. Itse puhun harvemmin, mutta kun puhun, yritän puhua asiaa. Olen saanut siitä hyvää palautetta, Halla-aho sanoo.

Halla-ahon kansallismielinen ja maahanmuuttovastainen politiikka on vastoin EU:n valtavirtaa ja poliittisia ihanteita, mutta miellyttää oikealla laidalla.

Kun perussuomalaiset viime eurovaalien päätteeksi pohti mihin poliittiseen ryhmään se parlamentissa liittyisi, vaihtoehtoina olivat konservatiivien ja kansallismielisten ECR tai kaikkein oikein laita, kuten brittieroa EU:sta ajanut EFDD.

Perussuomalaiset valitsi maltillisemman ja uskottavamman ECR:n sen sijaan, että olisi liittynyt Britannian Nigel Faragen tai Ranskan Marine Le Penin johtamien euroräksyttäjien joukkoon.

ECR:ssä Halla-aho ja puoluetoveri Pirkko Ruohonen-Lerner istuvat edelleen.

 

1

 

On arvoitus, mihin päin istuntosalia puolueen edustajat asettuvat ensi kaudella. Parlamentti menee uusiksi: brittimepit katoavat ja populisteille ennustetaan voittoa kautta Euroopan.

Se on Halla-ahon toivoma suunta.

- Olen optimistisempi kuin aloittaessani täällä vuonna 2014. Silloin vallitsi selvä konsensus, että mennään kohti syvempää integraatiota, mutta brexit ja kriisit ovat synnyttäneet lisää erilaisia koulukuntia.

 
Hyppää muualle!

Kriisistä kriisiin ja brrrrr­rrrexit!!!

EU:ssa on aina kriisi.

Välillä mikä tahansa kelpaa “kriisiksi”. Liittovaltiokehitys etenee liian nopeasti tai liian hitaasti, kansa ei luota tai jäsenmaat eivät halua yhtä isoa budjettia kuin parlamentti tai komissio.

Nyt EU:ssa on ihan oikea kriisi: brexit.

Ensimmäistä kertaa koskaan jokin maa on eroamassa EU:sta. EU:n kannattajien synkin painajainen tapahtuu. Tähän asti unioni on vain laajentunut ja syventynyt. Nyt yksi tähti EU-lipusta poistuu.

Strasbourgissa brexitiin suhtaudutaan kahdella tavalla. Osa juhlii eroa suurena voittona ja näpäytyksenä euroeliitille. Huomattavasti isompi osa on peloissaan siitä, mitä kaikelle tapahtuu.

Sama jako pätee parlamentin 73 brittiedustajaan.

Kovaäänisimmin brexitiä vaatineen UKIP-puolueen ja sen johtajan Nigel Faragen työ päättyi, kun kansanäänestyksen tulos julkistettiin. UKIP nosti jalat pöydälle ja hajosi, eivätkä sen edustajat tee lainsäädäntötyössä sitäkään vähää kuin ennen.

Brittikonservatiiveista taas osa hyväksyy eron ja osa ei. Työväenpuolueen edustajat taas ovat eroa vastaan.

Yritän saada haastattelua UKIP:in johtohahmoilta, Nigel Faragelta ja Gerard Battenilta. Pyyntöihini ei koskaan vastata. Mutta konservatiivien puolelta vastataan.

Tapaan Julie Girlingin, joka erotettiin brexitiä kannattavasta puolueestaan EU-myönteisten kantojensa vuoksi.

 

1

 

- Olen todella surullinen tästä. Olin melkein 40 vuotta puolueen jäsen. Brexit päätti minun poliittisen urani, Girling sanoo vakavana työhuoneessaan.

Hän lähtisi kyllä ehdolle kevään eurovaaleissa, mutta hänellä ei ole puoluetta. Hän on konservatiivi, muttei saa enää olla konservatiivi.

Työpöydän alla on pieni jääkaappi ja sen päällä kettle eli vedenkeitin teenkeittoa varten.

Samana aamuna on tullut uutinen siitä, että pääministeri Theresa Mayn hallitus on saanut brexit-sopimuksen EU:n kanssa valmiiksi. Myöhemmin Britannian parlamentin alahuone hylkää sopimuksen, ja sekasorto syvenee.

- En olisi koskaan uskonut, että kaksi vuotta äänestyksen jälkeen ollaan näin sekavassa tilanteessa, Girling jatkaa.

Hän veikkaa, että Britannia voi hyvinkin lähteä EU:sta ilman sopimusta.

Lähes naapurissa puhisee työväenpuolueen meppi ja Herra Euroopan Parlamentti Richard Corbett. Hän on kirjoittanut lähes raamatun asemassa olevan kirjasarjan parlamentin toiminnasta. Ero korpeaa eurokirjailijaa.

 

2

 

- Me eurooppalaiset olemme teurastaneet toisiamme Rooman valtakunnan ajoista asti. Yhteistyön tarve ei katoa yhtään mihinkään. Mutten ole vielä lyönyt hanskoja tiskiin. En edusta hallitusta vaan Yorkshiren alueen äänestäjiä, ja siellä asuu monista maista tulleita ihmisiä, Corbett sanoo.

Eropäätöstä seurannut kaaos osoittaa, miten tiivis liitto EU:sta on tullut ja miten vaikea Britannian suhde manner-Eurooppaan onkaan.

On kuin vanhaa avioliittoa revittäisiin auki. Kaikki yhteinen on jaettava: talo, irtaimisto, auto, lapset ja ystävät. Toisiin se sattuu, toiset ovat tyytyväisiä.

Suomi menettää Britanniassa luotetun liittolaisen. Monista kysymyksistä on oltu 25 vuoden aikana samaa mieltä.

- Brexit näyttää olevan jotain ihan muuta kuin mitä luvattiin. Luvattiin, että EU-maksuista säästyvät rahat menevät julkiseen terveydenhoitoon, mutta nyt on käymässä päinvastoin, Corbett sanoo.

Brexitin vastustajat ovat pitäneet yllä toivoa uudesta äänestyksestä. Siitäkin on EU:ssa kokemusta. Tanskalaiset hylkäsivät Maastrichtin sopimuksen vuonna 1992 ja irlantilaiset Nizzan ja Lissabonin sopimukset vuosina 2001 ja 2008. Sopimuksia kevennettiin ja väki kutsuttiin uudelleen uurnille, ja läpi meni.

Mutta ne olivat pieniä ja teknisiä juttuja verrattuna brexitiin. Brexitiä ei ole helppo viedä uuteen äänestykseen, vaikka brittiparlamentti olisi kuinka riekaleina. Valtaapitävät pelkäävät jopa kapinaa, jos äänestystulosta vastaan aletaan venkoilla.

- Konservatiivit pelkäävät, että brexitiä kannattanut alempi luokka lähtee kaduille, jos heille kukkoillaan. Niin sanotusti kivasti käyttäytyvä keskiluokka taas tyytyy mihin vain, eli on parempi viedä brexit vaan läpi. Tästä puhutaan ihan oikeasti, Girling sanoo.

Koko brexitillä on suora yhteys Euroopan parlamenttiin.

UKIP:lla on aina ollut vaikeuksia saada jalansijaa Britannian parlamentissa, mutta vuoden 2014 eurovaaleissa se kipusi maan ykköspuolueeksi. Se sai 24 edustajaa Strasbourgiin ja Brysseliin puhumaan sen puolesta, että Britannian kannattaisi erota EU:sta.

Kun kansanäänestyksen tulos oli selvä, Farage erosi puolueen puheenjohtajan paikalta. Tehtävä oli suoritettu.

 
Hyppää muualle!

Kaiken takana on suomalainen

Kymmenen vuotta sitten Strasbourgin istuntosalin sisäkatto romahti.

Kaikeksi onneksi romahdus sattui kesäloman aikana. Muuten sata meppiä olisi voinut kuolla, 1Leena Maria Linnus sanoo istuessamme tyhjään saliin ennen istunnon alkua.

 

1

 

Siinä se katonpätkä nyt on keskellä valkohehkuisen tyylikästä istuntosalia, ehkä parinkymmenen metrin päässä. Netistä löytyvät arkistokuvat romahduksesta ovat karuja.

 

 

Sisäkaton romahdus oli pahin riskitilanne, mitä parlamentissa on sattunut. Parlamentti sai siitä pitkän oikeusväännön jälkeen vihdoin viime vuonna korvaukset.

Riskeihin pitää varautua, sillä itse asiassa Euroopan parlamentti on 1,1 miljoonalla kerrosneliömetrillään yksi Euroopan suurimmista kiinteistönomistajista.

Rakennusmassaa on paljon ja sen sisällä tuhansia ihmisiä.

Vaikkei asiasta kovin paljon puhuta, terrorismin pelko on viime vuosina nostanut suojaustasoa myös Euroopan parlamentissa.

Pariisin ja Brysselin terrori-iskut vuosina 2015 ja 2016 johtivat Strasbourgissa siihen, että Louise Weissin ympärille on rakennettu konteista ja aidoista ulkokehä, jonka sisään ei ole asiaa ilman lupaa. Rakennuksen ympärille on siis tehty ikään kuin väliaikainen kaupunginmuuri.

Nyt parlamenttiin kuljetaan kontteihin siirrettyjen turvatarkastusten kautta. Täysistunnon alkuun kiirehtivä väki jonottaa sateessa konttien metallinpaljastimille.

Turvallisuus on työllistänyt Leena Maria Linnusta viime vuodet, sillä hän on parlamentin infrastruktuuri- ja logistiikkaosaston pääjohtaja. Hän siis vastaa rakennuksista ja kaikista hankinnoista.

Linnuksella on 700 alaista ja 400 miljoonan euron vuosibudjetti.

- Tämä on hirveän kiva ja vaikea työ. Mulla on alaisina insinöörejä, arkkitehtejä, juristeja, autonkuljettajia, vakseja ja duunareita. Pyrin uudistamaan, mutta myös takaamaan, että asiat syntyvät kunnon analyysin pohjalta. Ettei jatketa tekemistä vain siksi, että niin on tehty ennenkin, Linnus sanoo.

Muutoksia on tullut.

Yhtenä alaisena on Elina Kaartinen, joka on “rekkamiesten pomo” eli johtaa parlamentin muutto-osastoa. Kaartisen kunniaksi voidaan laskea, että Brysselin ja Strasbourgin välillä meppien ja virkamiesten muuttolaatikoita ja muuta irtotavaraa kuskaava seitsemän rekan saattue on kutistunut viiteen.

Vielä viisi vuotta sitten ruokaa tarjoili vain yksi toimija, suomalaisillekin lounastajille tuttu ranskalainen Sodexo. Se oli hoitanut meppiruoat 30 vuoden ajan ilman kilpailutusta, ja aterioita tuettiin lisäksi 4,5 miljoonalla eurolla vuosittain.

Nyt Sodexon yksinoikeus on purettu ja ravintoloita kilpailutettu. Ateriatuki lopetettiin.

- Ravintolat ovat mun varsinainen baby, Linnus sanoo.

- Ei ollut perusteltua, että meidän tyyppistemme ihmisten ruokaa tuetaan. Muutos on ollut hankala, mutta nyt ollaan jo pitkällä.

Toissavuonna aterioiden hinnat nousivat suunnilleen eurolla, ja viinipullon hinta pomppasi kahdeksasta eurosta peräti kolmeentoista.

Korotukset tehtiin terveellisyys edellä. Ranskanperuna-annoksen hinta nousi tasan eurosta 1,60:een, mutta hedelmien ja vihannesten hinnat eivät juuri nousseet.

Vihanneksia!

Kriitikoiden mielestä parlamentti tarjoaa nykyään kallista moskaa.

 

 

Tosin jos ranskalaisilta kysytään niin suomalaiset syövät muutenkin kallista moskaa, joten meitä ravintola-asia ei paina.

Nyt on kuitenkin Linnuksen mukaan päästy “kivaan tilanteeseen”, jossa toimijoita on useampia, sopimukset kilpailutetaan neljän vuoden välein ja parlamentti jakaa ylijäämäruokaa hyväntekeväisyyteen. Strasbourgin luokkaretkeläisten ateriat hoiti pitkään myös ranskalainen Eurest, mutta nyt nekin kilpailutetaan.

Entäpä mustat autot ja meppien mukava elämä nahkaverhoilluilla takapenkeillä?

Autonkuljettajia parlamentissa on 110, ja he tosiaan kuskaavat meppejä ja johtotason virkamiehiä lentokentältä parlamenttiin ja hotellille – tilauksesta.

Autokanta on musta ja yleiseurooppalainen. On Volkswagenia, Skodaa, Renaultia ja Mercedes-Benziä. Yhden täysistuntoviikon aikana kuljettajat ajavat yhteensä 8 000–9 000 ridea eli tehtävää, parituhatta päivässä.

Moni kulkee myös julkisilla kulkuvälineillä tai yhteiskyydeillä, kuten Frankfurtin ja Strasbourgin väliä seilaavalla bussikyydillä. Osa kulkee omalla autolla avustajat kyydissään, kuten Luxembourgin halvan dieseltankkauksen kautta tänne kulkeva suomalaismeppi Nils Torvalds.

 

2

 

Ympäristöystävälliseksi parlamentin toimintaa ei voi väittää. Väki suhaa ympäri ämpäri.

Linnus puolustautuu sillä, että asiaa yritetään koko ajan parantaa. Autokanta on jo pitkälti hybridejä, ja parlamentin hiilipäästöt ovat vuoden 2006 jälkeen vähentyneet kolmanneksella. Brysseliin juuri valmistunutta toimistorakennusta Wilfried Martensia Linnus kuvaa kaupungin ympäristöystävällisimmäksi rakennukseksi. Matalaenergiatalo hyödyntää geotermistä lämpöä, jota kauhotaan maan sisältä neljänkymmenen yli 200-metrisen reiän kautta.

Mutta Brysselin täysistuntorakennus Paul-Henri Spaak on murheenkryyni. Vasta 25 vuotta sitten valmistunut rakennus on jo mittavan remontin tarpeessa. Sitä ei tehty nykyisen kokoiselle 28 jäsenmaan parlamentille, ja rakennus on kärsinyt vesivahingoista sekä hissi- ja ilmastointiongelmista.

EU ei ole vielä päättänyt, riittääkö rakennukselle kasvojenkohotus vai rakennetaanko paikalle uusi (edesmennyt europoliitikko). Kustannukset ovat joka tapauksessa satoja miljoonia euroja, ja sillä aikaa vanhaa tilkitään.

 
Hyppää muualle!

Parlamentin poltto­aineet: tulkit, rasva ja sokeri

Pohjoismainen ravitsemusasiantuntija ei selviäisi Strasbourgin-viikosta järjissään.

Minne vain katsookin, joku haukkaa patonkia tai croissantia. Eurooppa ja sen eduskunta käyvät vehnällä, rasvalla ja sokerilla.

Lounaat lipsahtavat höttöisiksi tai ahmimiseksi, patongit popsitaan eurotyyliin kävellessä tai työn lomassa.

Louise Weissin sisäaukiolla on aina täysistunnon aikana jonkin kansalaisjärjestön kampanja. Tällä kertaa valistamassa on kansainvälinen diabetesliitto IDF, joka mittaa lennosta myös halukkaiden verensokeriarvot. Mittautan omani ja kysyn samalla, millaisia tuloksia muilta on mitattu. Kuulemma pääosin normaaleja, mitä pidän keskisuurena ihmeenä.

Ilta on jo pitkällä, ja täysistuntosalissa keskustellaan rautatiematkustajille junien myöhästymisestä maksettavien korvausten korottamisesta.

Ja kas! Portugalin tulkkikopissa vuoroaan odottava tulkki näyttää haukkaavan leipää.

Itse asiassa tulkit ovat vehnää, rasvaa ja sokeriakin tärkeämpiä pyörittäjiä parlamentin isolle ja absurdille dieselille. Tulkkauksen ansiosta kuka tahansa voi puhua asiansa omalla kielellään. Esimerkiksi Heidi Hautala johtaa täysistunnot suomeksi.

Tapaan tulkki Asta Lähteenmäen parlamentin suosituimmassa kahvilassa, jota moni nimittää kukkamattokahvilaksi mutta Lähteenmäki oksennuskahvilaksi.

Totta: tummapohjaiseen kokolattiamattoon on roiskittu varsin luovalla otteella keltaisia, punaisia ja vihreitä kukkakuvioita.

Parlamentissa on runsaat 300 tulkkia ja heillä kaikilla on vikaa päässä, Lähteenmäki sanoo.

- Pystyn kuuntelemaan puhetta ja samalla kääntämään sitä toiselle kielelle niin, että kuuntelen koko ajan puheen jatkoa, enkä herpaannu. Muutamalla prosentilla ihmisistä on tämä kyky, Lähteenmäki kuvaa.

Lähteenmäki on tulkannut ruotsia, norjaa, tanskaa, saksaa, hollantia ja englantia vuodesta 1995 eli koko Suomen EU-jäsenyyden ajan.

Nyt hän on valmistautumassa iltayhdeksältä alkavaan tulkkausvuoroonsa. Asialistalla on ulkopolitiikkaa, kuten Meksikon siirtolaiskaravaani, Yhdysvaltojen Iranin-pakotteet ja kansainväliset ydinohjussopimukset.

- Aika helppo ilta. Nämä ovat sellaisia yleissivistysasioita, eli kun olet lukenut lehdet, tiedät jo mistä puhutaan, Lähteenmäki sanoo ja hörppää teetään.

Hankalia aiheita varten Lähteenmäki kirjoittaa itselleen tukisanastoja. Hän näyttää paperia, jolle hän on kirjoittanut tukisanoja tämän illan ydinohjuskeskusteluun: lyhyen kantaman taktinen ydinohjus, ydinasepelote, kantoraketti, Kapustin Jarin koealue, ydinsulkusopimus.

Kokeilkaapa tulkata nuo samalla kun kuuntelette tanskalaismepin puheenvuoroa.

Lissabonin sopimuksen parlamentille antama lisävalta näkyy myös tulkkauksessa. Asiat ovat teknisiä ja yksityiskohtaisia, koska parlamentti jauhaa aiempaa enemmän lakitekstejä eikä vain yleisluonteisia kannanottoja.

- Tulkattavaksi on tullut entistä enemmän kolmipyöräisten ajoneuvojen vetoakselin mutterin kiinnikkeitä. Välillä tuntuu, että tulkkauksen valmisteluun menee enemmän aikaa kuin tulkkaamiseen, Lähteenmäki sanoo.

Puoli tuntia on laskennallinen enimmäisaika, jonka yksi tulkki pystyy hoitamaan kerralla. Sen vuoksi kopeissa ollaan kolmen tiimeissä, ja vaihdot tulevat lennosta.

Eivätkä termit aina ammattilaiseltakaan putoa automaattisesti suusta. Kollegat kuiskailevat apujaan, jos aivot uhkaavat mennä jumiin.

- On sellaisia sanoja, joita ei vaan ikinä muista. Mulla on esimerkiksi sidosryhmä. Se ei vaan tahdo tulla. Mutta yhteen sanaan ei voi juuttua. Ellei saa päähänsä sanaa ongelma, täytyy käyttää sanaa probleema.

Lähteenmäki lähtee tulkkauskoppiinsa ja minä nousen lähes tyhjälle lehterille. Aiemmat vierailijat ovat jättäneet kuulokkeensa penkeille hujan hajan.

Joistain on jätetty äänet täysille. Metrien päähän kuuluu monenkielistä tulkkauspuhetta, joka sekoittuu halpojen muovikuulokkeiden diskanttiseksi sinfoniaksi tai kakofoniaksi, riippuen kuulijan omasta suhtautumisesta Euroopan yhdentymisen tarpeellisuuteen.

Tässäpä oiva ja taiteellinen tunnusmelodia Euroopalle!

Siirtäkää syrjään Oodi ilolle, tuokaa tilalle tämä omituinen euro-ooppera.

Salissa tsekkimeppi Michaela Sojdrova jatkaa puhettaan maailmanparantamisesta. Kuulokkeista kuuluu suomalaisen miestulkin ääni.

- Koulutus on yksi ihmisen perusoikeuksista ja keino taistella köyhyyttä vastaan...

 
Hyppää muualle!

Seksiä ja valtaa: oliko Luxem­burgin piispa oikeassa?

Eurotoimistojen mukana kaupunkiin muuttaa joukko italialaisia sihteereitä.

Paikalliset nuoret miehet ajautuvat seksinnälässään moraalirappioon.

Haureutta, viiniä, syntiä.

Sanokaa ei Euroopan parlamentille!

Näinkö Luxemburgin piispa todella painosti maansa päättäjiä 1950-luvulla?

Kukaan ei tiedä varmasti, mutta britit Stephen Clark ja Julian Priestley ovat kirjanneet tarinan moraalirappiota pelänneestä piispasta teokseensa Europe’s Parliament.

Jos tarina on tosi, piispan toimet tuhosivat Luxemburgin ennakkosuosikin aseman kisassa Euroopan parlamentin sijaintipaikasta ja sinetöivät Strasbourgin voiton.

Vaikka täyttä totuutta ei tiedetä, niin ainakin jonkinlaista moraalivaroittelua piispa ilmeisesti oikeastikin harjoitti.

Ja tänä päivänä voi hyvällä syyllä kysyä oliko piispan huolissa myös perää.

Seksiä käytetään vipuna siellä, missä on valtaakin. Parlamentissa kokeneet miespoliitikot ja johtavat virkamiehet kohtaavat päivittäin joukon nuoria naistyöntekijöitä.

Nuorten naisten häirinnästä parlamentissa on kuiskittu pitkään, mutta ääneen asiasta on puhuttu vasta vuoden päivät.

Hollywood-näyttelijöiden kokemuksista alkanut #Metoo-kampanja levisi loppuvuonna 2017 parlamentin seinien sisälle. Ranskalaisen mepin avustaja Jeanne Ponté julkaisi keräämänsä 50 nimetöntä tarinaa seksuaalisesta ahdistelusta, ja kohu oli valmis.

 

1

 

- Kyse on ennen kaikkea työntekijöiden oikeuksista. Tekijät eivät ole pelkästään meppejä, mutta suurelta osalta kyllä. Heillä on eniten valtaa, Ponté kertoo puhelimitse Ylelle.

Ponté oli ensimmäinen, joka teki asiasta julkisen. Vaikkei 50 häirintäkokemusta useiden vuosien ajalta ole parlamentin koon huomioon ottaen pöyristyttävän suuri määrä, hiljaisuuden kuplan puhkaisemiselle oli selvästi tarvetta.

Pontén aloite poiki seksuaalisen häirinnän vastaisen liikkeen, joka ajaa nyt vaalivuonna vahvasti asiaan puuttumista. Liike avasi muutama kuukausi sitten blogin:

 

 

Siellä häirintää kokeneet voivat tuoda kokemuksensa julki, mutta niin että osapuolet ovat nimettömiä.

Tarinat ovat tuttuja. Kähmintää, vihjailua, huumorilla selitettyjä yrityksiä päästä hameen tai paidan alle. Ponté pitää blogia keskeisenä työkaluna saada esiin kokemuksia, joista moni on hänen uskoakseen vaiennut.

Parlamentti on herännyt asiaan hitaasti, mutta on nyt toimimassa. Vastuupaikoille haluavien meppien pitänee jatkossa allekirjoittaa paperi, joka velvoittaa heidät käyttäytymään kunnolla. Osa saksalaisista ja ranskalaisista konservatiiveista on vastustanut tätä, mikä on herättänyt vastakysymyksen siitä, onko juuri heillä jotain salattavaa.

Yksi liikkeen puolestapuhujista on vihreiden saksalaismeppi Terry Reintke. Hänen mukaansa on tärkeää saada mepeille pakollinen koulutus siitä, mitä seksuaalinen häirintä on. Tähän asti tätä on tarjottu vapaaehtoisena kurssina, ja vain kolmisenkymmentä meppiä on tarttunut tarjoukseen.

 

2

 

- Siinä joukossa olen muun muassa minä itse. Koulutuksen pitää olla pakollinen, jotta sillä tavoitetaan oikeat henkilöt, Reintke kertoo.

Hän korostaa, etteivät kaikki nuoret naiset suinkaan kohtaa ahdistelua. Mutta niin kauan kuin kokemuksista vaietaan, osa mepeistä luulee olevansa kukkulan kuninkaita.

- Ahdistelijoita on sekä pohjoisesta että etelästä. En usko, että missään kulttuurissa on hyväksyttävää masturboida omien alaistesi edessä, Reintke sanoo.

Kokonaan toinen kysymys on, paljonko prostituutiota EU-luokkaretket tuovat Strasbourgiin. Kaksitoista luokkaretkeä vuodessa tuo kaksitoista mahdollisuutta käyttäytyä toisin kuin kotona. Moraaliset ratkaisut ovat ihmisten omia.

Mutta ehkä Luxemburgin piispa pyöritteli juuri näitä kysymyksiä, kun ympärillä kasattiin EU:n esiastetta ja italialaiset sihteeriköt kokivat sitä, mistä Ponté ja Reintke alkoivat puhua runsaat 50 vuotta myöhemmin.

 
Hyppää muualle!

Näin paljon euro­demokratia maksaa

Eurodemokratia on sama asia kuin jäätelöpuikko tai pesukone.

Molempien kohdalla miettii, saako rahoilleen vastinetta.

Meille suomalaisille Euroopan parlamentin toiminnasta nauttiminen (tai kärsiminen niille joille se on kärsimys) maksaa 1–2 euroa vuodessa.

Hinta muodostuu näin:

Ensinnäkin, EU jakaa lähes kaikki sille maksetut jäsenmaksut takaisin jäsenmaille erilaisina tukina. Isoin siivu menee maatalous- ja aluetukiin.

Vain kuusi prosenttia eli viime vuonna vajaat kymmenen miljardia euroa menee hallintoon eli koneiston pyörittämiseen. Parlamentin osuus tästä oli viime vuonna 1,8 miljardia euroa.

Kun se jaetaan EU:n 513 miljoonan ihmisen kesken, saadaan Euroopan parlamentin hinnaksi noin 3,5 euroa per kärsä.

Mutta suomalainen selviää halvemmalla.

Ruotsalaiset ja tanskalaiset maksavat EU:sta enemmän kuin me, mikä selittyy muun muassa sillä että Suomi saa EU:sta runsaat maataloustuet.

Jokaista suomalaista kohden koko EU:n palvelupaketti maksoi toissavuonna 50 euroa vuodessa. Jokaista ruotsalaista kohden hinta oli 139 euroa.

 

 

Parlamentin osuus EU:n koko hinnasta on vuodesta riippuen noin prosentin luokkaa eli euron–pari vuodessa.

Toinen usein puhuttava asia on euroedustajien palkkaus.

Kuinka paljon ne oikein tienaavat siellä?

Europarlamentaarikon kuukausipalkka on tällä hetkellä vajaat 8 800 euroa. Siitä jää EU-veron ja vakuutusmaksujen jälkeen käteen noin 6 800 euroa. Suomi ja Ruotsi perivät mepeiltään tämän lisäksi normaalin tuloveron, mikä niistää verotuksen kotimaiselle tasolle.

Jokaiselta viralliselta kokouspäivältä maksetaan 320 euron veroton päiväraha, kunhan allekirjoittaa osallistujalistan ja osallistuu äänestyksiin. Kokouspäiviä on tavallisesti 10–20 kuukaudessa, eli niistä kertyy noin 3 000–6 000 euroa puhtaana käteen. Sillä mepit maksavat syömisensä ja asumisensa.

Kiistellyin osuus on näiden päälle maksettava 4 500 euron kuukausittainen kulukorvaus, joka on tarkoitettu toimistovuokriin, laitehankintoihin ja edustuskuluihin. Summa on käyttökohteisiin nähden runsas, eikä kuitteja kysellä.

Kriitikoiden mielestä tämä neljän ja puolen tonnin kuititon kulukorvaus sotii EU:n markkinoimaa läpinäkyvyyttä ja avoimuutta vastaan.

Muun muassa Heidi Hautala nosti asian tammikuussa esiin ja yhdisti siihen vaatimuksen kaikille pakollisesta lobbarirekisteristä – joka myös on asia, jota parlamentti ei ole vuosien kritiikistä huolimatta saanut hoidetuksi.

 

 

Parlamentti on perustellut kulukorvausta muun muassa meppien yksilönvapauden ja riippumattomuuden takaamisella.

Vuonna 2017 koko vuoden parlamentissa olleiden suomalaismeppien ansiotulot vaihtelivat julkisten verotietojen mukaan 100 000–170 000 euron välillä.

Isoimmat ansiotulot olivat Jaakonsaarella, 173 000 euroa. Hän mahtui sinä vuonna kymmenentuhannen eniten ansaitsevan suomalaisen joukkoon, sijalle 8 845.

Kansanedustajien kärkiporukka yltää meppien kanssa samansuuruisiin ansiotuloihin. Mutta kaikkien edustajien mediaanituloissa on eroa. Kansanedustajien mediaanitulo oli vuonna 2017 noin 85 000 euroa, mepeillä reilusti yli 100 000 euroa.

 

 

Toisaalta eduskuntaan pääsi viime vaaleissa runsaalla 2 000 äänellä, kun europarlamenttiin vaadittiin vähintään 29 000 ääntä.

- Minusta palkka on ihan harkittu suhteessa työmäärään ja vaikkapa siihen, että pitää maksaa kolmet asumiskulut, Jaakonsaari viittaa Oulu–Bryssel–Strasbourg-kuvioon.

Jaakonsaaren mukaan kontrolli on viime vuosina kiristynyt tuntuvasti. Vieläkin tiukempi kontrolli tarkoittaisi laskujen mukaan 50–80 tarkastajan viran perustamista eli muutaman miljoonan euron lisäkuluja.

Jaakonsaari uskoo, että kiistellyn yleisen kulukorvauksen ruuvia kyllä kiristetään.

- Esimerkiksi niin, että vaaditaan erillistä pankkitiliä, johon kulukorvaus maksetaan, etteivät mene EU-rahat ja omat rahat sekaisin. Olen ihan varma, että ensi kaudella tällainen tulee, hän sanoo.

 
Hyppää muualle!

Tuleeko EU:sta ikinä mitään hyvää?

Ajatelkaas tätä: EU on yli 60-vuotias, mutta ainoa asia mitä siitä tulee monelle spontaanisti mieleen on käyrä kurkku.

Käyrät kurkut nousivat vitsiksi 1990-luvun alussa. EU säänteli kurkut ykkös- ja kakkosluokkaan, ja ykköseen pääsivät vain riittävän suorat yksilöt.

Typerä EU!

Naureskelussa unohtui, että aloite liittyi kurkkujen pakkaamisen helpottamiseen ja tuli tuottajilta itseltään. Kakkosluokan kurkkujen myyntiä ei myöskään kielletty, vaikka ne katosivatkin monien kauppojen hyllyiltä.

Asetus peruttiin vuonna 2009 mutta jäi pikkutarkan EU-nysväämisen symboliksi.

Olihan se turhaa nysväämistä. Samoin kuin uhka lakritsipiippujen kieltämisestä kymmenisen vuotta sitten. Ajatus suojella lapsia tupakannäköisiltä tuotteilta tuntui ehkä hyvältä ja tehtiin kansanterveyden prosenttimuutokset silmissä, mutta komission olisi pitänyt jo pelkistä imagosyistäkin miettiä, mitä kannattaa ajaa ja mitä haudata heti alkuunsa.

Tyhmät lainsäädäntöhankkeet herättävät tunnereaktion. Älkää tulko sieltä Brysselistä tänne sanomaan, mitä pitää tehdä!

EU-uutisoinnissa kaikki on usein suomeksi sanoen päin helvettiä. EU tulee ja pilaa, estää ja kieltää, pipertelee ja tauhertaa.

Tämä on jatkunut vuosikymmeniä. Ehkei brexit lopulta ollut kovin iso yllätys.

Mitä herkullisempi otsikko, sitä todennäköisemmin se on puppua.

Iso osa hölmöyksistä tai lipsahduksista muuttuu, ennen kuin laki on valmis. EU-lain valmistelu kestää helposti vuoden, käsittely toimielinten kesken toisen vuoden ja uuden lainsäädännön toimeenpaneminen jäsenmaissa kolmannen vuoden. Ja uutiset tehdään usein siinä vaiheessa, kun prosessi on vasta alussa.

Toki, kun sorvataan yhteisiä lakeja 500 miljoonalle kansalaiselle niin jokaikinen laki ei ole kaikkien mielestä yhtä hyvä.

Mutta EU:ta kiitetään harvoin, vaikka nimenomaan meillä tavallisilla kansalaisilla olisi siihen useitakin syitä.

Kännykän käyttö matkustaessa maksoi maltaita, ennen kuin EU alkoi puuttua roaming-hintoihin eli verkkovierailumaksuihin. Nyt puhuminen ja netin käyttö muissa EU-maissa on samanhintaista kuin kotimaassakin.

 

 

Euro on tuonut halvat tilisiirrot ja automaattinostot, ja hävittänyt valuutanvaihdon.

Junien ja lentojen myöhästelystä saa nykyään korvauksia.

Viimeisimpänä EU puuhaa lainsäädäntöä, jolla korjauskelvottomat sähkölaitteet saataisiin pois markkinoilta. Vaatimus on, että kodinkoneet on pystyttävä korjaamaan ja olennaiset osat laitteista pitää voida vaihtaa.

 

 

Puhumattakaan isoista asioista.

On aluetuet, joiden avulla Suomenkin maakuntiin on rakennettu siltoja, teitä ja rakennuksia ohi valtion budjetin. On maailman tiukin kemikaalilainsäädäntö ja kattava kuluttajansuoja.

On lähes 5 000 suomalaisopiskelijaa vuosittain Eurooppaan lähettävä opiskelijavaihto Erasmus ja yliopistojen tutkijaohjelmat.

Ja tärkein ja itsestäänselvin viimeiseksi: on isommat hartiat ja viiteryhmä Suomen pienelle, Itämeren eristämälle vientitaloudelle.

Mutta yritäpä olla positiivinen. Ei ole helppoa, ja siitä EU:lla on kokemusta.

Parlamentti kertoo toiminnastaan reaaliaikaisesti 24 kielellä sanoin, kuvin ja videoin. Jokainen täysistunto ja tukku muita kokouksia on seurattavissa suorana netissä.

Ei sellaista avoimuutta ole missään.

Mutta kaikessa, mitä EU itsestään kertoo, on propagandan maku. Se, että EU joutuu tyrkyttämään itseään kansalaisille on perverssiä ja oireellista ja maistuu yhtä hyvältä kuin toissapäiväinen aamupuuro.

Esimerkki.

Tammikuussa parlamentti julkaisi puhelinsovelluksen nimeltään Citizens’ App eli Kansalaisten äppi. Sovellus tarjoaa infoa EU:n ajankohtaisista asioista ja tapahtumista käyttäjän sijainnin mukaan.

“Lataa Citizens’ App. Se tuo EU:n saavutukset kätesi ulottuville”, parlamentin sivuilla mainostetaan.

 

 

Lataan sovelluksen Helsingissä ja avaan sen – ja tulen vedetyksi toiseen todellisuuteen.

Avaan sekavasta aloitusnäkymästä konkreettisimmilta tuntuvat osiot eli “EU ja minä” sekä “EU arjessani”.

“EU ja minä” tarjoaa helsinkiläiskäyttäjälle sijainteja “Rhein-Pfalz district, Germany” ja “Kaiserslautern, Germany”. Asiasanoina ovat “ympäristö”, “työllisyys”, “alueet” ja “energia”.

Seuraava kokonaisuus “EU arjessani” tarjoaa teemoja “Nykyiset ja tulevat vanhemmat”, “Workers in the whisky production chain” ja “Lastenruoasta kiinnostuneet vanhemmat”.

Siirryn seuraavaan kohtaan “Tapahtumia”. Kenties jokin EU-luento Helsingissä, tai tietoa kemikaalivirastosta? Ei. Vinkkinä on SKYWALK EXHIBITION #THISTIMEIMVOTING Brysselissä.

Yritän vielä kohtaa “Terveys”, josta aukeavat “Vogtland district, Germany” ja “Ulkoliikkujat” sekä kohtaa “Maatalous”, josta aukeavat Italian Frosinone ja Ruotsin Länsi-Götanmaa.

Suljen sovelluksen ja poistan sen ikiajoiksi.

Kansalaisen äppi on selvästi täysi susi. Mutta miten maailman suurin yhteisdemokratia päästää käsistään jotain tällaista? Ja kuka selväjärkinen ylipäätään lataisi kännykkäänsä sovelluksen, jossa EU kertoo itsestään?

Epäilen, että Brysselissä sovellusta kehutaan osoituksena parlamentin läpinäkyvyydestä ja maanläheisyydestä. EU yrittää liikaa. Sillä on kroonisesti huono itsetunto, koska se tajuaa olevansa kaukana kansalaisista.

Kansalaisten mielestä kaikki vaikuttaa kuitenkin olevan melko ok.

Tuoreen Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 65 prosenttia suomalaisista pitää EU:n jäsenyyttä hyvänä asiana ja vain 12 prosenttia huonona. 66 prosenttia katsoo Suomen hyötyneen jäsenyydestä.

 

 

Kosiskelevilla korulauseilla tai sovellussekoilulla ei paranneta kansan luottamusta Hyvään Unioniin. Rehellisempää olisi puhua aidosti myös ongelmista.

 
Hyppää muualle!

Monen miljoonan pään karaoke ja Suomen lauluäänen kuuluvuus

Pienen kokoushuoneen aamiaispöydässä istuu kahdeksan henkeä.

Täällähän on tuttuja naamoja. Mepit Henna Virkkunen, Nils Torvalds, Liisa Jaakonsaari ja Mirja Vehkaperä. Tuntemattomia on kolme, ja he paljastuvat ruotsalaismeppi Anders Sellströmiksi, tanskalaismeppi Bendt Bendtseniksi ja Henna Virkkusen harjoittelijaksi Wilhelmiina Koivuniemeksi.

 

1

 

Isännän paikalla istuva kahdeksas henkilö näyttää myös tutulta.

Jari Vilénhän se siinä!

 

2

 

Luulin ex-ministeri, ex-kansanedustaja Vilénin jo kadonneen poliittisista ympyröistä. Mutta ei, hän vain lähti vuonna 2007 jälkeen ensin diplomaatin ja sitten EU-diplomaatin uralle, joista etenkin jälkimmäinen varmistaa ihmisen nopean unohtumisen.

Nyt Vilén ja Virkkunen ovat koonneet pohjoismaisia meppejä koolle. En tiedä paljonko väkeä on kutsuttu, mutta tyhjäksi jäävien lautasten määrästä päätellen paikalla on noin puolet.

Ajankohtakin on aikainen: aamukahdeksan.

Vilén kulauttaa kahvinsa ja kertoo tilaisuuden tarkoituksen: komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker on nimittänyt hänet neuvonantajakseen selvittämään arktisen politiikan lähtökohtia. Kiinan nousu ja useiden valtioiden kiinnostus arktiseen merireittiin ja datayhteyteen ovat herättäneet EU:n. Jos mepit pystyvät auttamaan asiassa, tässä voisi olla tilaisuus saada pohjoista näkökulmaa komission agendalle, Vilénin viesti kuuluu.

Kuusi meppiä ei ole paljon, mutta tätä tilaisuutta voidaan silti kutsua sekä suomalaisten että pohjoismaisten meppien yhteistyöksi.

Stereotypiat heittävät kahvijuonnin lomassa häränpyllyä: äänessä ovat lähinnä suomalaiset. Tanskalainen Bendtsen käyttää yhden puheenvuoron, ruotsalainen Sellström on hiljaa kuin Kaurismäen elokuvien sankarit. Lopuksi Virkkunen haluaa kaikki yhteiskuvaan, jonka hän lataa Twitteriin.

- Henna on innokas ottamaan yhteiskuvia. Nyt pitää ottaa kuvaan arktinen ilme, hrrrr, Jaakonsaari sanoo ja astuu riviin.

Sosiaalinen media on meppien kontaktilinja ulkomaailmaan. Virkkusen tililtä löytyy runsaasti kuvia hänestä itsestään eri tilanteissa, usein jonkin ryhmän kanssa. Jaakonsaaren tilillä omakuvia on harvemmin.

 

 

Vähäväkinen aamiaispalaveri kuvastaa osuvasti Pohjoismaiden asemaa parlamentissa. Suomella, Ruotsilla ja Tanskalla on yhteensä 46 meppiä eli kuusi prosenttia parlamentin tuoleista. Se ei ole paljon porukalle, joka on sentään luonut hyvinvointivaltion ja hammaslääkäriliittojen yhteiset suositukset.

Mutta asetelma ei käytännössä ikinä ole se, että Pohjoismaat hakkaisivat päätään muiden 700-päiseen lihamuuriin. Parlamentissa enemmistöt syntyvät asioiden mukaan, ei maiden ympärille.

Suomalaisetkaan mepit eivät ole parlamentissa mitään Suomen hallituksen pikku apulaisia, vaan kukin ajaa oman poliittisen näkemyksensä mukaista maailmaa.

Esimerkiksi käy vuoden takainen äänestys metsien hiilinielujen laskentatavasta. Ympäristöjärjestöt vastustivat suomalaismeppi Nils Torvaldsin tekemää muutosesitystä, Suomen hallitus ja metsäyhtiöt kannattivat. Pääministeri Sipilä jopa vetosi Twitterissä meppeihin, jotta nämä äänestäisivät hallituksen tavoitteiden mukaisesti.

Lopputulos: yhdeksän meppiä kääntyi ristiriitaisessa asiassa hallituksen kannalle, mutta neljä meppiä neljästä eri puolueesta (kokoomus, perussuomalaiset, vasemmistoliitto ja vihreät) vastusti sitä.

 

 

Ei ollut mitään yhtenäistä “Suomen linjaa”. Metsäasia meni EU:ssa läpi, koska se oli Suomen hallitukselle ja teollisuudelle tärkeä ja monelle muulle jäsenmaalle aivan yksi lysti.

Näin EU toimii.

Jos jokin asia on muutamalle maalle tärkeä ja itselle ei lainkaan, on usein viisasta joustaa. Seuraavalla kerralla asetelma voi kääntyä toisinpäin.

Kaveruudet syntyvät luontaisesti, sen mukaan paljonko mailla on yhteistä. Tämän vuoksi esimerkiksi pohjoismainen linja on olemassa parlamentissa ja se myös näkyy, Liisa Jaakonsaari sanoo.

- Se on hyvin luontevaa yhteistyötä. Ei meidän tarvitse hirveästi esimerkiksi kokoontua, koska ajattelutapa on niin samanlainen, hän kuvaa.

Yksittäisillä suomalaisedustajillakin on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa, mepit vakuuttavat.

Iso pala työstä tehdään valiokunnissa, joissa istuu tyypillisesti 40–50 meppiä. Niissä motivoitunut edustaja saa kyllä vastuutehtäviä ja näkyvyyttä.

Suomalaismepit kertovat tekemässäni sähköpostikyselyssä, että europarlamentissa työskentely on pääosin liukkaampaa ja dynaamisempaa kuin eduskunnan hallitus–oppositio-asetelman vankeina.

- Täällä jokainen voi vaikuttaa osaamisensa ja suhteiden rakentamisen kautta, sanoo Merja Kyllönen.

 

3

 

 
Hyppää muualle!

Kutkuttava vaalikevät

Vaalien lähenemisen huomaa siitä, että täysistuntojen asialistat ovat täyteen juntattuja.

On kiire hoitaa edes osa asioista alta pois, ennen kuin valta vaihtuu.

Tänä keväänä vaalikiihko on kovempi kuin koskaan, sillä parlamentin odotetaan menevän jonkinlaiseen tehosekoittimeen. Kansallismielisyys nousee kaikkialla.

Parlamentin kolmella valtaryhmällä eli sosiaalidemokraattisella S&D:llä, keskustaoikeistolaisella EPP:llä ja liberaaliryhmä ALDE:lla on nyt yhteensä noin 480 paikkaa eli melkein kaksi kolmasosaa kaikista.

Kun mukaan lasketaan vielä kaksi muuta perinteistä ryhmää eli vasemmistoryhmä GUE/NGL ja Euroopan vihreät, ollaan lähes 600 paikassa eli kolmessa neljäsosassa.

Mutta sitten poreilee.

Seuraava ryhmä on jo selvästi EU-kriittinen ECR, jossa on 70 meppiä. ECR:ään kuuluvat Suomen perussuomalaiset mepit Jussi Halla-aho ja Pirkko Ruohonen-Lerner sekä naapurin Ruotsidemokraatit.

 

Parlamenttiin ennustetaan muutoksia.


 

Siitä oikealle aukeaa satapäinen sekalainen sakki, parlamentin EU-vastainen laitaoikeisto. Sen muodostavat kansallismieliset ENF ja EFDD sekä sitoutumattomat mepit. Täällä ovat ovat ranskalainen äärinationalisti Marine Le Pen, Italian Viiden tähden liike ja Saksan AfD eli Vaihtoehto Saksalle, joka on ärhäkässä nousussa.

Äärilaidan kokoa ja toimintaa voi verrata siihen, että eduskunnassa 30 kansanedustajaa keskittyisi toimimaan eduskunnan hajottamisen puolesta ja julistaisi miten eduskunnan valtaa pitäisi vähentää ja jakaa maakuntavaltuustoille.

Lähes kaikki laitaoikeiston mepit pitävät istuinpaikkansa pöydällä pientä kotimaansa lippua: Britannia, Ranska, Italia, Flanderi. Se on heidän pieni mutta näkyvä mielenosoituksensa sen puolesta, että vaikka he nostavat työstään EU-palkkaa, heidän ei pitäisi olla täällä.

Tulevien vaalien ykköskysymys on, kuinka suuren vaalivoiton tämä laitaoikeisto ottaa.

Ennustamisessa on kutsuttava avuksi Euroopan parlamentti -tietokirjan tekijä Pekka Nurminen, joka toimii nykyään parlamentissa johtavana virkamiehenä.

 

1

 

- Ei tällaista vaalitilannetta ole koskaan ennen ollut, Nurminen sanoo.

Hän asettaa kätensä sivuille puntariksi. Toinen käsi on keskustaoikeisto eli EPP ja toinen sosiaalidemokraatit eli S&D. Näiden kahden voimatasapaino on perinteisesti ollut vaalien kiinnostavin juttu.

Nurminen laskee kätensä, koska nyt tilanne on toinen. Nyt lasketaan laitaoikeiston saamaa nuppilukua ja sitä, pystyvätkö eri populistiryhmät yhteistyöhön.

- Miten paljon EPP:stä oikealle tulee väkeä? Pystyvätkö ECR, EFDD ja ENF tiivistämään rivinsä kahteen tai jopa yhteen ryhmään? Nurminen kysyy.

Laitaoikeiston unelma on yksi mahdollisimman yhtenäinen ja vahva ryhmä, joka pistäisi kunnolla jarrua EU:lle.

Käytännössä se on vaikea saavuttaa, sillä jakavia tekijöitä on liikaa. Osa populisteista kannattaa kapitalismia ja osa ei, osan mielestä Venäjä on EU:n vihollinen ja osan mielestä ystävä, osa haluaisi erota EU:sta heti ja osa haluaisi EU:n vain olevan nykyistä löyhempi liitto.

Lisäksi poliittisessa keskustassa on yksi kysymysmerkki: miten suureksi liberaaliryhmä ALDE pullistuu, kun Ranskan presidentin Emmanuel Macronin En Marche -puolueen edustajat liittyvät siihen?

 

2

 

Nurminen pitää kevään vaaleja jännittävämpinä kuin koskaan aiemmin.

- Tilanne heijastelee jäsenmaiden tilannetta. Jos otetaan isoimmat maat eli Saksa, Ranska, Italia, Espanja ja Puola, niin kaikissa on tällä hetkellä erivärinen hallitus, hän sanoo.

Jännityksellä toukokuuta odottaa myös parlamentin vasemmistoryhmän pääsihteeri Sanna Lepola.

- Nyt on aivan erilainen fiilis kuin edellisten vaalien aikaan. Kukaan ei tiedä, miltä poliittinen kartta näyttää vaalien jälkeen.

Suomikin saa brexit-uusjaon vuoksi yhden lisäpaikan. Mille puolueelle se menee?

 

Aktiivisuus seilaa jossain seurakuntavaalien ja kuntavaalien välissä.


 

 
Hyppää muualle!

Älä kysy poliitikolta, mitä hän on saavuttanut

Istun viikon aikana monen mepin työhuoneessa ja opin yhden asian:

Älä kysy poliitikolta itseltään, mitä hän on saanut aikaan.

Jokainen poliitikko näkee itsensä aikaansaapana täsmäohjuksena, joka hoitaa asian kuin asian maaliin vastaansanomattomalla tyylillään.

Vastuu siitä, paljonko lapinlisää kunkin saavutusluettelo sisältää, jää kuulijalle.

On mahdotonta sanoa, kuka suomalaisista mepeistä hoitaa työnsä parhaiten.

Jokaisella on omat erikoistumisalueensa.

Heidi Hautala on vahva ihmisoikeuskysymyksissä. Petri Sarvamaa toimii budjettivaliokunnan varapuheenjohtaja. Liisa Jaakonsaari tunnetaan ulkopolitiikan asiantuntijana. Nils Torvalds profiloitui hiilinielukiistassa.

 

1

 

- Koen pystyneeni sen yhteydessä osoittamaan, että yksikin meppi voi vaikuttaa asioihin. Kaikissa hiilipäätöksissä sain suurimman osan meidän ryhmästä taakseni, Torvalds sanoo.

Ota tästä selvää!

Yleisesti parlamentissa on erityisesti äärioikealla laidalla edustajia, jotka eivät tee juuri mitään. Heillä on laiskotteluun jopa äänestäjien mandaatti, sillä äänestäjätkin toivovat, että koko EU lakkaisi jonain päivänä olemasta.

Mutta yhdelläkään istuvalla suomalaismepillä ei ole laiskottelijan mainetta.

Se tiedetään, että konkareilla on enemmän valtaa kuin aloittavilla mepeillä, ja aktiivisuus ja asiantuntemus poikivat vastuutehtäviä.

Tähän asti uskottavimman rankkausyrityksen meppien keskinäisestä marssijärjestyksestä teki parlamenttia kattavasti seuraava kansalaisjärjestö Votewatch.

Se rankkasi toissavuonna 70 vaikutusvaltaisinta meppiä täysistunto- ja valiokunta-aktiivisuuden sekä vastuutehtävien perusteella.

 

 

Suomalaiset pärjäsivät hyvin.

Heidi Hautala oli sijalla 17, Petri Sarvamaa sijalla 36 ja Sirpa Pietikäinen sijalla 62.

Ruotsi sai kaksi meppiä sijoille 27 ja 59. Tanska ja Viro eivät saaneet listalle ketään. Korkein maakohtainen pistekeskiarvo oli suomalaisilla ja belgialaisilla mepeillä.

Toisaalta, kun EU-politiikkaa seuraava Politico-julkaisu listasi 40 tärkeintä meppiä vuodelta 2017, ruotsalaisia oli listalla kolme ja suomalaisia ei yhtään.

 

 

Jokainen kansalainen pystyy tekemään oman arvionsa.

Kaikki täysistunnot ja valiokuntakokoukset ovat katsottavina suorina lähetyksinä. Ei muuta kuin popcornit mikrosta, ruutupaperi ja kynä valmiiksi ja nettiin europarlamentin sivuille.

 

 

Tämä on avoimuutta. Suomessa valiokuntien ovet ovat tiukasti säpissä yleisöltä.

Eri asia on, kuinka moni mukaan hyppäävä tajuaa tästä show’sta yhtään mitään. On kuin katsoisi pitkää opetusvideota pölynimurin rakenteesta: vaikuttaa välittömään elinympäristöön, mutta parempaakin tekemistä on helppo keksiä.

Hiukan helpommin nieltävissä ovat Votewatchin tallenteet jokaisen mepin kaikista puheenvuoroista, kuten:

 

 

Selväpäinen kansalainen heittää koivet seinälle ja katsoo näiden sijaan hiihtoa tai jotain sadoista laadukkaista tv-sarjoista netin suoratoistopalveluissa.

Mutta avoimuuden kannalta asia ei ole yhdentekevä. Europoliitikot ovat ainakin teoriassa känsäisen eurokansan katseen alla, tilivelvollisina tekemisistään.

Tämä pätee vain parlamenttiin. Kompromissit jäsenmaiden ja komission kanssa hierotaan trilogeissa, jotka eivät todellakaan ole avoimia ja joista tieto valuu korkeintaan tihkumalla.

 
Hyppää muualle!

Koko maailman puhekone

Sanna Lepolaa harmittaa.

 

1

 

- Aika monesti olen hotellilla niin myöhään, että täytyy turvautua Deliveroohon. Vasemmistoihmisenä minun ei pitäisi kannattaa sitä, hän sanoo.

Deliveroo on silpputyöläisiä käyttävä ruoan kotiintoimituspalvelu, ja Lepola on parlamentin poliittisten ryhmien korkeimmassa asemassa oleva suomalainen eli vasemmistoryhmä GUE/NGL:n pääsihteeri.

Nimihirviö tulee virallisesta nimestä Euroopan yhtyneen vasemmiston / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston konfederaatioryhmä.

Lepolan huoneessa on johtajan nauttima etu: pari neliötä lisätilaa, johon mahtuu pieni sohvaryhmä tapaamisia varten. Muuten huone on samanlainen luukku kuin muutkin.

Yksi Lepolan tärkeimmistä tehtävistä on jakaa vasemmistoryhmän saama puheaika tasapuolisesti meppien kesken.

Se on hankala homma, sillä puheaika on tässä talossa tärkeämpi luonnonvara kuin happi tai auringonvalo. Täällä on seitsemänjapuolisataa poliitikkoa, joiden työ rakentuu puheelle.

Kukaan ei koskaan saa puhua niin paljon kuin haluaisi.

Miten jakaa yhteensä viisi minuuttia aikaa kahdellekymmenelle halukkaalle? Se on Lepolan ja muiden pääsihteerien päänsärky.

- Peruspuheenvuoron kesto on minuutti, ja puolitoista jo paljon. Monen maan omassa parlamentissa puheaikaa ei rajoiteta, joten tätä voi olla vaikea ymmärtää. Suomalaisen on ehkä helpompi saada asiansa sanottua minuutissa, koska me emme aloita puhetta kiittämällä ensin kaikkia ympärilläolijoita, Lepola sanoo.

Parlamentti on puhekone ja päätöksentekokone.

Asioita, asioita, asioita.

 

Asta Lähteenmäki on tulkannut parlamentissa jo 24 vuotta.


 

Parlamentti yrittää kattaa koko maailman ja ehtii viikon aikana käsitellä kymmeniä asioita.

Tällä viikolla läpi menevät raskaan liikenteen ajoneuvojen hiilipäästöt, uusiutuvan energian osuuden kasvattaminen ja energiatehokkuuden parantaminen, ulkomaanpuheluiden hintakatto sekä junamatkustajien saamien myöhästymiskorvausten korottaminen.

EU:n budjettiin parlamentti vaatii enemmän rahaa kuin jäsenmaat ovat valmiit maksamaan.

Adrianmeren kalastuskiintiöt sen sijaan kaatuvat. Kroaattiesittelijä Reza Tomasic juhlinee jossain, ja kukaties joku kalastaja nostaa kupillisen luumuviinaa torjuntavoiton kunniaksi.

No tuskin sentään. EU edustanee sekä Välimeren kalastajille että Suomen maanviljelijöille samanlaista hahmotonta uhkaa.

Sanoja, sanoja, sanoja.

Itse asiat eivät loppujen lopuksi ole kovin vaikeita, mutta ranskalaisvaikutteinen eurokieli on etäännyttävää. Mietintö on kilometrien päässä ihmisten reaalielämästä, samoin juurtunut mutta vanhanaikaiselta ja juhlavalta kalskahtava valiokunta.

Kokeilkaapa miltä tuntuu sanoa Mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen perustamisesta.

Sekin oli tämän viikon asialistalla. Pitää lukea viiteen kertaan, ennen kuin ymmärtää. Piruilijoille EU on täynnä helppoja maaleja.

Selkein osuus täysistunnossa on se, jolla ei ole mitään merkitystä, eli niin sanotut minuuttipuheenvuorot. Niissä saa puhua minuutin ajan open stage -periaatteella ihan mistä haluaa, kunhan nyt ei suoranaisesti solvaa muita.

Tällä kertaa mielensä päällä olevista asioista kertoo kolmekymmentä meppiä.

Tsekin Michaela Sojdrova avaa pelin muistuttamalla, ettei 105 vuotta sittenkään uskottu maailmansotaan, mutta niin sellainen vain syttyi. Minuutti ja kaksitoista sekuntia.

Espanjan Juan López Aguilar ilmaisee huolensa brexitin vaikutuksesta Kanariansaarten matkailuun. Minuutti ja yksitoista sekuntia.

Sitten puhutaan sairaalavarojen käytöstä Romanian Clujissa ja kreikkalaisen Konstantinos Katsifasinepäselvästä taposta Etelä-Albanian kreikkalaisvähemmistön alueella. Ja niin edelleen.

Minuuttipuheet on suunnattu lähinnä omille äänestäjille. Niin eduskunnassakin välillä toimitaan: tiedetään etteivät puheet johda käytännön toimiin, mutta puhutaan koska poliitikon kuuluu ottaa kantaa.

Parlamentin loputon puhemylly ja aihekirjo voivat tuntua järjettömiltä, pitääkö muka joka asiaan ottaa kantaa, mutta niillä on myös oikeasti väliä.

Paatuneinkin oikeistokonservatiivi joutuu puhumaan ihmisoikeuksista ja laitavasemmistokin tunnustamaan vapaat markkinat.

Se on kuin EU pienoiskoossa.

Puhe ja yhteistyö jauhavat hitaasti mutta varmasti ihmisistä ja maista samanlaisia.

Viikon puheet kuultuani mieleen jää erityisesti yksi asia.

Ilmastonmuutoksesta puhutaan vielä vähän, paljon vähemmän kuin vaikkapa taloudesta.

 
Hyppää muualle!

Valot sammuvat

Paluumatka Frankfurtiin odottaa, ja tiedossa on konflikteja.

- Meillä on aina pieni riita bussissa, että kun Finskin kone lähtee kakkosterminaalista ja muut yhtiöt ykkösterminaalista, niin ne ei millään suostu ajamaan sinne kakkoseen, Liisa Jaakonsaari sanoo ja jatkaa:

- Sitten käy niin että Merja [Kyllönen] valittaa ja seuraavalla kerralla homma onnistuu. Mutta sitä seuraavana kertana käydään taas sama riita.

Luokkaretken päätöspäivä on viimeisiä äänestyksiä vaille taputeltu, mutta Jaakonsaaren ja Ria Freiermuthin hommat eivät lopu tähän.

He jatkavat suoraan Frankfurtista yötä myöten Serbiaan. Siellä Jaakonsaari tapaa parlamentin Venäjä-valtuuskunnan varapuheenjohtajan roolissa Venäjän duuman jäseniä.

Aiheena on digitalisaatio, ja Jaakonsaari aikoo viritellä keskustelua algoritmeista. Hän pitää niistä tekemäänsä aloitetta yhtenä viimeisen meppikautensa tärkeimmistä saavutuksista.

- Algoritmit ovat digiyhteiskunnan peruspalikoita, ja ihmisten pitää minun mielestäni saada tietää miten ne toimivat. Sain EU-budjettiin määrärahan pilottiprojektiin, jossa yritetään lisätä tietoisuutta algoritmeista.

Yhtäkkiä hahmottuu, miten pitkän tien Jaakonsaari on kulkenut, 60-luvun nuorisokuohunnasta algoritmeihin.

- Vaikka politiikka jää, niin kyllä minä jatkan yhteisten asioiden parissa jossain muodossa. Ei se tähän jää, hän sanoo.

Melkein kaikki suomalaismepit hakevat jatkopaikkaa kevään vaaleissa. Jaakonsaaren ohella vain Jussi Halla-aho ja Anneli Jäätteenmäki eivät ole enää ehdolla.

Jäätteenmäki sanoo, että 15 meppivuoden jälkeen on aika antaa tilaa uusille voimille. Halla-ahon sen sijaan voisi kuvitella hakevan jatkoa. Hän on nauttinut meppinä olosta, ja poliittiset tuulet ovat EU-kriitikolle suotuisat. Missä mättää?

- Puheenjohtajana minun on vietävä puolue eduskuntavaaleihin. Ja tämän työn yhdistäminen perhe-elämään kotona on tavattoman raskasta, Halla-aho sanoo.

Moni suomalaismeppi sen sijaan kuulostaa suorastaan innostuneelta, kun heiltä kysyy perusteluja jatkohaluihin.

- Enhän mä tästä luovu, jos vain on mahdollista jäädä! Viihdyn täällä samoista syistä kuin aiemmin toimittajan töissä, tässä pääsee olemaan asioiden keskipisteessä ja toimimaan niiden eteen, sanoo Nils Torvalds.

Samaa sanoo europarlamentin Tuntematon Sotilas Mirja Vehkaperä.

- En ole mikään hypettäjä, mutta unionin merkitys on kasvanut valtavasti. Yhteisellä pöydällä on isoja teemoja, kuten rauhanliike ja suuret globaalit asiat, eivätkä pienet jäsenmaat kuten Suomi voi näitä yksin ratkaista, hän sanoo.

Jaakonsaari seuraa vaalit poikkeuksellisesti kotisohvaltaan.

- Kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Ääriryhmät saavat varmasti lisää ääniä, mutta ihan jytkyä ei ennustelaitosten mukaan olisi tulossa, hän pohtii.

Mutta nyt hippulat vinkumaan, sillä alkaa olla jo kiire.

Jaakonsaari ja Freiermuth käyvät läpi viimeiset äänestyslistat. Freiermuth tulostaa Belgradin-lentoliput ja papereita reissulle.

Sitten pitää tyhjentää huone, jotteivät kengännauhat katoa.

Parlamentin käytävillä edetään jo puolijuoksua, ja vetolaukkujen pyöristä kuuluu kaikkialta lattiamattoa tai -laattoja vasten hankaava ääni: rrrrrhhh rrrrrhhh rrrrrhhh rrrrrhhh.

Infonäyttö kertoo, että liikenne- ja aluekehitysvaliokunta, työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunta sekä Montenegro- ja Palestiina-valtuuskunnat ärhentävät vielä maailman asioita nippuun kelloa vastaan.

Täysistuntosalin takana EU:n brexit-pääneuvottelija Michel Barnier pitää tiedotustilaisuutta Britannian kanssa tehdystä sopimuksesta ranskaksi.

 

1

 

Stabilité... Irlande du Nord... frontiére... solution juste... solution Européenne… séparation... ei tarvitse ymmärtää ranskaa käsittääkseen, mistä asioista puhutaan.

Kylmistä tosiasioista.

Heti äänestysten päätyttyä talo tyhjenee. Väki ryntää kohti rautatieasemaa ja lentokenttää ehtiäkseen illaksi kotiin.

Strasbourgin itälaidan parlamenttirakennukset vajoavat horrokseen, kunnes runsaan kolmen viikon kuluttua valot sytytetään ja kerhotalo avataan uuteen koitokseen.

Jaakonsaaren käsimatkatavaroiden kosmetiikka on pakattu pöydällä olevaan pieneen muovipussiin. Vetolaukku odottaa pienen sohvan edessä.

Jaakonsaaren poliitikonsielussa europarlamentti jää hölmöyksineenkin plussalle.

- Olen tullut siihen tulokseen, että jostain syystä tämä kaikki toimii sittenkin. Se pyörii sittenkin!

 

Euroopan parlamentin vaalien äänestyspäivä on Suomessa 26. toukokuuta.

 

Lähteinä on käytetty seuraavia kirjoja: Euroopan parlamentti (Satu Helin ja Pekka Nurminen), The European Parliament (Richard Corbett, 9th edition), Europe’s Parliament (Stephen Clark ja Julian Priestley).

 


 

”Sote-näytelmä on huipentumassa absurdiin päätökseen. Jo pitkään on ollut selvää, ettei hallituksen mallia tulla saamaan maaliin. Jopa hallituspuolueiden tuki vaikuttaa olevan enemmän kuin hataralla pohjalla. Sote-peli olisi pitänyt puhaltaa poikki viimeistään viime kesänä, sen sijaan, että näytelmää ylläpidetään vaalikauden loppuun asti”, Sari Essayahin tiedotteessa sanotaan.


 

 

Puoluejohtaja: Eduskunnassa on käynnissä

absurdi sote-näytelmä – ”Käytetty

resurssimäärä järkyttävä

 
Jaa artikkeli:
Luotu: 
12.2.2019 16:41

  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Sari Essayah.
 
|

Oppositiopuolue kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah ilmaisee tiedotteessan turhautumisensa sote-uudistuksen prosessiin.

 

LUE MYÖS: Sanasta sanaan – Tämä ministeri Terhon purkaus hätkähdytti eduskunnassa

  

”Uudistukselle alun perin asetettujen tavoitteiden toteutuminen on ollut erittäin epätodennäköistä siitä lähtien, kun keskusta ja kokoomus sopivat maakunnista ja valinnanvapaudesta. Uudistukseen käytetty resurssimäärä on ollut järkyttävän suuri saavutuksiin nähden. Nämä voimavarat olisi pitänyt käyttää aidosti toimivan uudistuksen toteuttamiseen ja palveluiden parantamiseen”, Essayah sanoo.

Essayahin mukaan sote-näytelmän myötä palveluiden ja hallinnon kehittäminen on seissyt paikallaan odottaen ratkaisua ja myös muut tärkeät yhteiskunnalliset hankkeet ovat jääneet vähemmälle huomiolle tämän takia.

 

Sote-uudistukseen liittyvät lait ovat parhaillaan perustuslakivaliokunnan käsittelyssä. Valiokunta lopetti tänään kokouksensa ilman valmista lausuntoa, vaikka lausunnon eteen on puurrettu jo eilen maanantaina pitkässä kokouksessa. LUE LISÄÄ: Valiokunta lopetti kokouksensa: Sote-lausunto ei valmistu tänään

Sote-uudistuksen kannatuksen tilanne on äärimmäisen tiukka, sillä laskelmien mukaan 100 kansanedustajaa kannattaa ja 99 edustajaa vastustaa uudistusta. LUE LISÄÄ: Juha Sipilä kommentoi soten 100-99-asetelmaa Ylellä: ”Miksi ääni muuttuu eduskunnassa, kun samat ihmiset ovat täällä valmistelemassa?” 

Henkilöt: 
Muut asiasanat: 

Puolueiden välillä ei yleensä ole kuitenkaan tiukkaa kisaa vaalipiirien viimeisistä paikoista. Tutkimuslaitos e2:n selvityksen mukaan viimeinen paikka ratkeaa tavallisesti 2 000 äänen marginaalilla. Paljon tiukempi kilpailu viimeisestä paikasta käydään saman puolueen ehdokkaiden kesken. Vaarallisin vastustaja on usein omien joukossa.


 
Pääkirjoitus    |   Pääkirjoitus
 
 

Suuri julkisuus kertyy vain harvoille

ehdokkaille, mutta viimeisinä valitut

ratkaisevat eduskuntavaalien lopullisen

tuloksen

 

Puolueiden suuruusjärjestykseen vaikuttavat valtakunnallisesti tunnetut ehdokkaat ja se, mikä puolue saa tai menettää vaalipiirien viimeisiä paikkoja.


SUURISTA puolueista heikosti menee vaihteeksi kokoomuksella. Puolue on saanut lunta tupaan vanhusten hoivan hoitajamitoituksesta käydyssä keskustelussa. Opposition aiheesta tekemää välikysymystä puitiin eduskunnassa viime päivinä. Perjantainen äänestys päättyi hallituksen luottamukseen luvuin 99–88.


Mitä enemmän kokoomuslaiset yrittivät hoitajakantaansa selittää, sitä syvemmälle suohon he upposivat. Kompastelu hoivakysymyksissä näkyi myös äänestäjien reaktiona Ylen Taloustutkimuksella teettämässä puoluekannatuskyselyssä: kokoomuksen kannatus heikkeni kuukaudessa 2,3 prosenttiyksikköä. Erityisen jyrkkää kannatuksen lasku oli parin viime viikon aikana, kun keskustelu vanhusten hoivasta kävi kiivaana.


Hupenevan kannatuksen kierre on vaarallinen juuri vaalien alla. Jossain vaiheessa kannatuskyselyt voivat alkaa toteuttaa itseään, jolloin kierrettä ei ehdi oikaista ennen vaaleja. Kun huono karma tarttuu, siitä on vaikea päästä eroon. Kokoomuksen on parasta toivoa, että muut suuret puolueet kompuroivat vuorollaan vielä ennen vaaleja.

Taloustutkimuksen kysely näytti myös Sdp:lle ja keskustalle miinusta, mutta vähemmän kuin kokoomukselle. Vihreiden kannatus lähenee jo keskustan kannatusta, mutta eniten kannatustaan on kasvattanut perussuomalaiset, lähes kaksi prosenttiyksikköä. Julki tulleet, maahanmuuttajataustaisten miesten tekemiksi epäillyt seksuaalirikokset ovat todennäköisin syy perussuomalaisten kannatuksen kasvulle.


YLE on vuodenvaihteesta lähtien muuttanut kannatuskyselynsä eduskuntapaikoiksi. Ylen tuoreen kyselyn perusteella Sdp olisi nyt selvästi suurin puolue 49 kansanedustajalla. Lisäystä olisi 15 paikkaa. Myös vihreiden eduskuntaryhmä kasvaisi tuntuvasti: 11 paikkaa eli 26 paikkaan. Vaalien suurin häviäjä olisi keskusta. Menetystä tulisi 11 paikkaa – jäljelle jäisi 38. Kokoomuskin lisäisi paikkalukuaan mutta olisi vain yhden paikan suurempi kuin keskusta.


Sdp:llä olisi siis vapaat kädet valita hallituskumppanikseen kumpi tahansa, kokoomus tai keskusta. Vaaleihin mennessä kannatusprosentit voivat tosin vielä muuttua paljonkin.

Puolueiden suuruusjärjestykseen vaikuttaa kaksi toisiinsa liittyvää tekijää. Eräänlaiset kärkiehdokkaat eli liikkuvia äänestäjiä houkuttelevat nimet saattavat hyvässä lykyssä vetää mukanaan pari muutakin ehdokasta eduskuntaan, erityisesti Uudenmaan vaalipiirissä. Näin on käynyt kokoomukselle silloin, kun Uudeltamaalta on ollut eduskuntaan ehdolla Sauli Niinistö, Alexander Stubb tai Jyrki Katainen. Perussuomalaisten vuosien 2011 ja 2015 jytkyt taas olisivat jääneet tulematta ilman Timo Soinia.


EDUSKUNTARYHMÄN kokoon vaikuttaa se, mikä puolue saa eniten vaalipiirien viimeisiä paikkoja ja mikä puolue taas jää useissa vaalipiireissä juuri sitä viimeistä paikkaa vaille. Viime vaaleissa keskusta sai viimeisen paikan kuudessa vaalipiirissä ja perussuomalaiset kolmessa.

Vasemmistoliitto on taas ollut viimeisten paikkojen jaossa huono-onnisin. Joskus vaalipiirin viimeinen paikka on mennyt vasemmistoliiton sijasta toiselle puolueelle vain muutaman kymmenen äänen erolla.


Puolueiden välillä ei yleensä ole kuitenkaan tiukkaa kisaa vaalipiirien viimeisistä paikoista. Tutkimuslaitos e2:n selvityksen mukaan viimeinen paikka ratkeaa tavallisesti 2 000 äänen marginaalilla. Paljon tiukempi kilpailu viimeisestä paikasta käydään saman puolueen ehdokkaiden kesken. Vaarallisin vastustaja on usein omien joukossa.
 
*

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Mielipide    |   Kolumni
 
 
 
 

Puolueiden välinen tykkäysleikki on alkanut

 

Kokoomus haluaa kaverikseen keskustan, keskusta demarit. Demareilta ei ole vielä kysytty.

 
EDUSKUNTA­VAALEIHIN on vielä pari kuukautta aikaa, mutta spekulaatiot hallitus­pohjasta voinee aloittaa. Kunhan muistaa kaksi varaumaa.


Ensimmäinen kuuluu: vaalitulos ratkaisee. Toinen kuuluu: hallitusohjelma ratkaisee.

Fraasit pätevät yhä. Kun Suomen uusi perustuslaki tuli voimaan vuonna 2000, eduskuntaryhmät sopivat keskenään tarkennuksen, jota ei ole kirjoitettu perustuslain pykäliin.

Herrasmiessopimus kuuluu suunnilleen seuraavasti: hallituksen muodostamista saa ensinnä yrittää se puolue, joka on saanut eniten edustajia eduskuntaan.
 

Ei siis se puolue, joka on saanut eniten ääniä.

KÄYTÄNNÖSSÄ pöytäkirjamerkintää ei ole tarvinnut kokeilla. Tämän vuosituhannen eduskuntavaaleissa on aina ollut yksi puolue ylitse muiden, laskee vaalituloksen miten tahansa. Mutta tilanne ei ole aivan pelkkää teoriaa.

Viime eduskuntavaaleissa vuonna 2015 keskustan jälkeen seuraavaksi eniten ääniä sai kokoomus ja kolmanneksi eniten perussuomalaiset. Perussuomalaiset sai kuitenkin yhden edustajan enemmän kuin kokoomus.

Tämä johtuu siitä, että paikat jaetaan vaalipiireittäin: kussakin vaalipiirissä käydään ikään kuin omat erilliset vaalit, ja sitten vaalipiirikohtaiset luvut ja edustajat lasketaan valtakunnassa yhteen.

Viime vaaleissa asialla ei ollut merkitystä, koska vaalit voittanut keskusta valitsi hallituskumppaneikseen sekä perussuomalaiset että kokoomuksen. Tunnusteluja tosin käytiin myös Sdp:n suuntaan.

PÖYTÄKIRJAMERKINTÄ kannattaa muistaa tänä keväänä siltä varalta, että Sdp ja kokoomus päätyvät vastaavaan tilanteeseen: toinen puolue saa enemmän ääniä, mutta toinen saa enemmän edustajanpaikkoja.
 

Keskustallakin on toki mahdollisuutensa, mutta kannatuskyselyt ennustavat, että vaaleissa ykköseksi nousee joko Sdp tai kokoomus.

VAALIKAMPANJOIDEN avausten aikoihin sekä kokoomuksen että keskustan napamiehiltä ja -naisilta on kysytty, kumman kanssa mennä hallitukseen: toisen suuren porvaripuolueen vai Sdp:n.

Kokoomuksen vastaus oli selvä: hallitusyhteistyötä halutaan jatkaa keskustan kanssa.

Keskustan kenttäväki oli toista mieltä: se halusi hallitukseen mieluummin demarien kuin kokoomuksen kanssa.

Yhtään kyselyä ei kai ole tehty siitä, kummanko Sdp:n päättävissä elimissä istuvat henkilöt valitsisivat.

Demareissakin on niitä, jotka haluavat punamultahallituksen, ja myös niitä, jotka haluavat sinipunahallituksen.

PALATAANPA ensimmäiseen fraasiin: vaalitulos ratkaisee. Se pitää nykyisin paikkansa entistä enemmän.

Suuret puolueet haluaisivat, että pienempiä otetaan mukaan vain sen verran, että hallituksella on esimerkiksi luottamusäänestyksissä takanaan turvallinen eduskuntaenemmistö. Nykyhallitusta muodostettaessa keskisuuria tai pieniä puolueita ei tarvittu lainkaan.

Ihannetapaus ainakin suurten puolueiden kannalta olisi, että kahdella suurella olisi yksin eduskunnan enemmistö, korkeintaan Rkp:llä täydennettynä. Pienempiä puolueita voitaisiin sitten ottaa lisukkeeksi tasapainottamaan vasemmisto–oikeisto-asetelmaa.

NYKYISESSÄ poliittisessa tilanteessa kahden suuren enemmistö on aiempaa paljon vaikeampi saavuttaa.


Syynä on perussuomalaisten nousu kaksissa viime vaaleissa. Perussuomalaiset ei ole mieluisa hallituskumppani ehkä minkään muun puolueen mielestä.

Ennen perussuomalaisten nousua sekin oli mahdollista, että hallituksen rungon muodostivat eniten edustajia saanut puolue ja vasta kolmanneksi eniten edustajia saanut puolue, ja yhdessä niillä oli eduskunnassa niukka enemmistö. Enää sekään ei ole yhtä helppoa.

Toinen fraasi, hallitusohjelma ratkaisee, ei ole edes nykyisen parlamentaarisen perustuslain aikana ollut niin yksiselitteinen.

Sdp ja vasemmistoliitto joutuivat välillä lähtemään hallitusneuvotteluista Jyrki Kataisen (kok) hallitusta muodostettaessa vuonna 2011.

Katainen yritti hallitusta myös keskustan kanssa, mutta se kaatui vihreiden puoluevaltuuskunnassa.

Hallitusfraasien listaan voisi lisätä vielä yhden, jota puolueet häveliäisyyssyistä eivät sano ääneen: salkkujako ratkaisee.


Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.
 

SAK välttäisi työn verotuksen kiristämistä, mutta peruisi useita muuhun verotukseen tehtyjä kevennyksiä ja ottaisi käyttöön uuden, entistä laajemman varallisuusveron.


 

 

SAK on puolue, joka tuhoaa työpaikkoja!” –

Kokoomuslaiset tyrmistyivät verolinjasta

 
Luotu: 
5.2.2019 11:33

  • Kuva: Outi Järvinen / Alma Talent
    Kuva
    "Olisiko tosiaan parempi, jos suomalainen arvonluonti olisi jatkossa kokonaan ulkomaalaisten pääomasijoittajien käsissä?" Lepomäki kysyy SAK:n verolinjaan viitaten.
 
|
 

Kokoomuksen kansanedustajat Harri Jaskari ja Elina Lepomäki ihmettelevät verolinjauksia, joita ammattiliittojen keskusjärjestö SAK ajaa seuraavalla hallituskaudella.

 

SAK välttäisi työn verotuksen kiristämistä, mutta peruisi useita muuhun verotukseen tehtyjä kevennyksiä ja ottaisi käyttöön uuden, entistä laajemman varallisuusveron. SAK:n veronkiristykset tuottaisivat järjestön mukaan kaikkiaan peräti 662 miljoonan euron lisätulot valtiontalouteen. SAK kertoi verolinjauksistaan perjantaina. LUE LISÄÄ: SAK löi vaatimukset tiskiin: Veronkiristyksiä yli 600 miljoonalla eurolla – käyttöön uusi laaja varallisuusvero

Jaskari reagoi SAK:n avaukseen Twitterissä:

 

”SAK on poliittinen puolue! Puolue, joka tuhoaa työpaikkoja!”

 

Harri Jaskari@JaskariHarri
 
 

SAK löi vaatimukset tiskiin: Veronkiristyksiä yli 600 miljoonalla eurolla – käyttöön uusi laaja varallisuusvero. SAK on poliittinen puolue! Puolue, joka tuhoaa työpaikkoja! https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/270844-sak-loi-vaatimukset-tiskiin-veronkiristyksia-yli-600-miljoonalla-eurolla-kayttoon#.XFk8dI2UDvo.twitter  @JaskariHarri @kokoomus @pirkanmaankok

SAK löi vaatimukset tiskiin: Veronkiristyksiä yli 600 miljoonalla eurolla – käyttöön uusi laaja...

Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK välttäisi työn verotuksen kiristämistä, mutta peruisi useita muuhun verotukseen tehtyjä kevennyksiä ja ottaisi käyttöön uuden, entistä laajemman varallisuusveron.

uusisuomi.fi 

Elina Lepomäki ihmettelee SAK:n kantoja Facebookissa.

”SAK ajaa Suomeen varallisuusveroa ja kiristäisi perintöveroa. Se on mielestäni outoa. Olisiko tosiaan parempi, jos suomalainen arvonluonti olisi jatkossa kokonaan ulkomaalaisten pääomasijoittajien käsissä? Sen sijaan, että meilläkin saisi omistaa. Kaipaan aikaa, jossa palkansaajajärjestöt keskittyvät ajamaan jäsentensä eli alansa ihmisten - työllisten ja työttömien – etua”, Lepomäki kirjoittaa.

 

SAK haluaa, että verotuksen painopiste siirrettäisiin työstä pääomiin ja varallisuuteen.

Tulevan hallituksen verolinja on puhuttanut viime päivinä myös siksi, että valtiovarainministeriön virkamiesten linja asiassa on muuttunut. LUE LISÄÄ: ”42%, maailman korkeimpia veroasteita jo nyt” – VM:n uusi verolinja säikäytti työnantajat

Muut asiasanat: 

Viime eduskuntavaaleissa keskusta rohmusi yhdeksän kansanedustajan paikkaa Oulun vaalipiiristä. Puolue keräsi silloin yli 40 prosenttia vaalipiirissä annetuista äänistä. Pääministeriksi noussut Juha Sipilä (kesk.) sai lähes 31 000 ääntä, mikä oli eniten koko maassa. Nyt vastaavanlaista Sipilä-ilmiötä ei ole ilmassa, ja pääministerin äänimäärän odotetaan laskevan reippaasti.


 
Eduskuntatalo. Kuva: Tuukka Ylönen

VU-vaalianalyysi: Keskustaa odottaa

rökäletappio Oulussa

 

Oulun seksuaalirikosepäilyt tulivat kuin tilauksesta perussuomalaisille.

Verkkouutisten vaalipiirikohtaisen laskelman mukaan keskusta saisi tulevissa eduskuntavaaleissa seitsemän kansanedustajaa Oulun vaalipiiristä. Vasemmistoliitto saisi kolme paikkaa ja kokoomus, SDP, vihreät ja perussuomalaiset kukin kaksi paikkaa.

 

Viime eduskuntavaaleissa keskusta rohmusi yhdeksän kansanedustajan paikkaa Oulun vaalipiiristä. Puolue keräsi silloin yli 40 prosenttia vaalipiirissä annetuista äänistä. Pääministeriksi noussut Juha Sipilä (kesk.) sai lähes 31 000 ääntä, mikä oli eniten koko maassa. Nyt vastaavanlaista Sipilä-ilmiötä ei ole ilmassa, ja pääministerin äänimäärän odotetaan laskevan reippaasti.

 

Valtakunnalliseksi puheenaiheeksi nousi muutama viikko sitten Oulussa paljastunut seksuaalirikosepäilyjen sarja. Uhrit ovat nuoria tyttöjä ja rikoksista epäillyt turvapaikanhakijoina Suomeen saapuneita miehiä. Pääministeri Sipilä lupaus antaa Kempeleen kotinsa turvapaikanhakijoille vuonna 2015 muistetaan Oulussa ikävässä valossa.

Ylen tammikuun mielipidemittauksen mukaan keskustan kannatus on laskenut erityisesti Oulun vaalipiirissä. Verkkouutisten laskelman mukaan keskustan paikkamäärä olisi putoamassa kahdella. Jos keskustan kannatus romahtaa muuta maata pahemmin Oulun vaalipiirissä, silloin seuraavasta lisäpaikasta taistelevat tasaväkisesti kokoomus, vasemmistoliitto ja SDP.

Keskustan istuvista kansanedustajista ehdolla on Sipilän lisäksi vuodesta 1999 eduskunnassa istunut haapaveteläinen Antti Rantakangas, jonka äänimäärä putosi tuhannella 6 000:een viime eduskuntavaaleissa. Ehdolla on myös Ylivieskan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana toimiva Juha Pylväs, joka sai viimeksi 5 900 ääntä. Viimeisenä 4 500 äänellä läpimennyt kansanedustaja Ulla Parviainen yrittää uusia paikkansa. Hän sai kuntavaaleissa vasta neljänneksi eniten ääniä keskustan listalta Kuusamossa. Toiselta varasijalta eduskuntaan noussut Hanna-Leena Mattila on myös ehdolla. Hän oli kuntavaaleissa keskustan ykkönen Raahessa.

 

Samaan vaalipiiriin kuuluvan Kainuun maakunnan puolelta ehdolla on kansanedustaja Marisanna Jarva, joka nosti viime eduskuntavaaleissa kannatustaan parilla tuhannella. Hän oli kuntavaaleissa 2017 Paltamon ykkönen. Ehdolla on myös kansanedustaja Timo Korhonen, jonka kuntavaalitulos Sotkamossa jäi vaatimattomaksi. Kainuusta ehdolla on myös 31-vuotias agrologi Tuomas Kettunen, joka oli kuntavaaleissa Kuhmon ääniharava. Keskustan nouseva kyky toimii Kuhmossa kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja kirkkovaltuuston puheenjohtajana.

Takaisin eduskuntaan pyrkii yhden kauden kansanedustajana 2003-2007 toiminut Riikka Moilanen, joka keräsi Oulussa keskustan listalla eniten ääniä kuntavaaleissa. Hän joutui viime syksynä negatiivisen julkisuuden kohteeksi kutsuttuaan vahingossa Oulun kaupunginvaltuuston kokouksessa päihteidenkäyttäjiä ”ihmisroskaksi”. Kohun seurauksena Moilasen työsuhde Pihlajalinna Oulun toimitusjohtajana päätettiin.

 

Keskustan listalla viimeksi toiseksi eniten, yli 9 000 ääntä kerännyt konkarikansanedustaja Tapani Tölli ei asetu enää ehdolle. Lääkäritaustainen kansanedustaja Niilo Keränen ei ole ehdolla, kuten ei myöskään eduskunnasta Euroopan parlamenttiin Paavo Väyrysen tilalle viime kesänä siirtynyt Mirja Vehkaperä. Vehkaperän tilalle eduskuntaan nousi Eija Nivala, joka piipahti eduskunnassa vain jättämässä vapautuspyyntönsä edustajan toimesta tultuaan valituksi Ylivieskan kirkkoherraksi. Nämä neljä luopujaa keräsivät viimeksi neljäsosan keskustan äänistä Oulun vaalipiirissä.

 

Vasemmistoliitto himoitsee neljää paikkaa

Vasemmistoliitto on nappaamassa lisäpaikan Oulun vaalipiiristä, mikä nostaisi paikkaluvun kolmeen. Puolue tavoittelee neljättäkin paikkaa. Vasemmistoliitolla on ehdolla kaksi kovaa nimeä: kansanedustaja Hanna Sarkkinen ja europarlamentaarikko, entinen ministeri ja presidenttiehdokas Merja Kyllönen.

Hanna Sarkkinen oli kuntavaaleissa Oulun äänikuningatar 3 600 äänellä, ja hänestä povataan vaalipiirin äänikuningatarta tulevissa eduskuntavaaleissa. Jo viimeksi Sarkkinen sai 9 600 ääntä, mikä oli toiseksi eniten vaalipiirissä Juha Sipilän jälkeen. 30-vuotiasta Sarkkista luonnehditaan punavihreäksi, joka osaa puhutella paitsi yliopistoihmisiä, niin myös työväkeä, sekä miehiä että naisia.

Kainuun puolelta Suomussalmelta kotoisin oleva Merja Kyllönen sai Oulun vaalipiiristä 16 000 ääntä eurovaaleissa 2014. Presidentinvaaleissa 2018 hän keräsi Oulun alueelta 12 600 ääntä. Rempseäpuheinen Kyllönen miellyttää kokoomuslaisiakin. Eduskunnan lisäksi Kyllönen on ehdolla myös Euroopan parlamenttiin toukokuussa. Lehtihaastattelussa hän on sanonut olevansa kiinnostuneempi mepin paikasta kuin kansanedustajan paikasta.

 

Vasemmistoliiton listalta ehdolla on myös istuva kansanedustaja Katja Hänninen. Kuntavaaleissa hän sai vasta toiseksi eniten ääniä Raahessa vasemmistoliiton listalta. Hännisen kanssa kolmannesta paikasta kisaa viime vaaleissa eduskunnasta varasijalle tippunut Risto Kalliorinne, joka on uudessa nosteessa. Hänet valittiin joulukuussa Palvelualojen ammattiliitto PAMin järjestöjohtajaksi ja PAMin hallituksen puheenjohtajan Ann Selinin henkilökohtaiseksi varajäseneksi. Nykyisin Oulussa vaikuttava Kalliorinne on kotoisin Raahesta.

Kokoomuksella on vaaliliitto RKP:n kanssa Oulun vaalipiirissä. Kokoomus olisi saamassa kaksi paikkaa, kuten viime vaaleissa. Puolue haaveilee kolmannestakin paikasta. Ehdolla ovat molemmat istuvat kansanedustajat, puolueen varapuheenjohtaja Mari-Leena Talvitie Oulusta ja Eero Suutari Kajaanista. Kainuun puolelta oleva Suutari sai viimeksi 3 300 ääntä, mikä oli 200 ääntä vähemmän kuin 2011. Myös kuntavaaleissa hänen äänimääränsä oli laskussa.

 


 

Vasemmistoliiton kansanedustaja Hanna Sarkkinen. Kuva: Lehtikuva
Vasemmistoliiton kansanedustaja Hanna Sarkkinen. Kuva: Lehtikuva
 
Oulun kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja Jenni Pitko (vihr.). Kuva: Jenni Pitko/Instagram
Oulun kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja Jenni Pitko (vihr.). Kuva: Jenni Pitko/Instagram
 
Oulun kaupunginvaltuutettu Jenna Simula (ps).
 Kuva: Jenna Simula/Instagram
Oulun kaupunginvaltuutettu Jenna Simula (ps). Kuva: Jenna Simula/Instagram
 
Kokoomuksella kolme kovaa haastajaa Oulussa

Kokoomus saa Oulun kaupungista 60 prosenttia äänistään. Mari-Leena Talvitien äänimäärä nousi lähes kahdella tuhannella 4 600 ääneen viime eduskuntavaaleissa, mutta kuntavaaleissa hän sai Oulussa vasta kolmanneksi eniten ääniä kokoomuksen listalla, 900 ääntä. Talvitie kiertää toisaalta ahkerasti vaalipiiriä.

Oulussa kokoomuksella on kolme kovaa haastajaa. Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, majuri evp ja entinen nyrkkeilijä Juha Hänninen sai kuntavaaleissa peräti 2 000 ääntä. Kokoomuksen kaupunginhallitusryhmää vetää eläkkeelle jäänyt yrittäjä Jarmo Husso, joka sai kuntavaaleissa 1 400 ääntä. Lisäksi Ouluun on siirtynyt valtuustoryhmän vetäjäksi Kempeleen entinen kunnanvaltuuston puheenjohtaja, 28-vuotias Janne Heikkinen. Heillä kaikilla on hyvät pohjat jo viime eduskuntavaaleista.

SDP on saamassa kaksi paikkaa eli puolueen paikkamäärä kasvaisi yhdellä. Puolueen kirkas tähti on kansanedustaja Tytti Tuppurainen, joka sai viime eduskuntavaaleissa 7 700 ääntä. Kuntavaaleissa hän sai 1 700 ääntä Oulussa. Puolueen toinen edustajapaikka on tyrkyllä viime vaaleissa varasijalle jääneelle entiselle kansanedustajalle Raimo Piiraiselle Kajaanista. Piirainen on eläkkeelle jäänyt veturinkuljettaja.

SDP:llä on vaikeuksia saada kovia nimiä listallensa Oulun vaalipiirissä. Vapaana on yhä viisi paikkaa. SDP:n pää-äänenkannattajan Demokraatin päätoimittaja Mikko Salmi harkitsee vielä ehdokkuutta. Hän jäi viime eduskuntavaaleissa varasijalle.

 

Vihreät on nostamassa paikkamääräänsä kahteen. Vihreiden ainut istuva kansanedustaja Hanna Halmeenpääei asetu ehdolle perhesyiden vuoksi. Viime vaaleissa varasijalle jäi innokas luonnonsuojelija Mika Flöjt, joka oli vihreiden listan ykkönen kuntavaaleissa Kuusamossa. Ehdolla on myös Oulun kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja ja valtuustoryhmän puheenjohtaja, arkkitehti Jenni Pitko, joka sai viime eduskuntavaaleissa vain sata ääntä vähemmän kuin Flöjt. Kuntavaaleissa Pitko oli vihreiden ääniharava Oulussa 1 300 äänellä.

Paluuta eduskuntaan yrittää entinen vihreiden kansanedustaja Satu Haapanen, joka sai kuntavaaleissa Oulussa 700 ääntä. Kainuun puolelta ehdolla on diplomi-insinööri Silja Keränen, joka oli kuntavaaleissa Kajaanin ääniharava. Hän sai viime eduskuntavaaleissa 1 300 ääntä.

 

Perussuomalaiset ratsastavat maahanmuuttokritiikillä

Perussuomalaisten paikkamäärä on tippumassa viime vaalien kolmesta paikasta kahteen. Oulun seksuaalirikosvyyhti tuli kuin tilauksesta perussuomalaisille. Ehdolla ovat molemmat istuvat kansanedustajat Olli Immonen ja Ville Vähämäki. Sekä Immosen että Vähämäen äänimäärä laski viime eduskuntavaaleissa 1 500-1 700 äänellä. Kuntavaaleissa Ville Vähämäki sai vasta viidenneksi eniten ääniä perussuomalaisista ehdokkaista. Vähämäki on ollut julkisuudessa asumisjärjestelyjensä vuoksi. Hän nosti eduskunnalta korotettua kulukorvausta kakkosasunnosta, joka paljastui saunatilaksi. Vähämäkeä epäillään törkeästä petoksesta.

Olli Immonen kuuluu alkuperäisiin halla-aholaisiin, jotka allekirjoittivat kriittisen maahanmuuttopoliittisen ohjelman, nuivan vaalimanifestin, vuoden 2011 vaalien alla. Hän on kansallismielisen Suomen Sisun puheenjohtaja ja vastustaa monikulttuurisuutta. Immosen eduskunta-avustaja Jenna Simula oli perussuomalaisten ääniharava kuntavaaleissa Oulussa 1 200 äänellä. Simula keräsi jo viime eduskuntavaaleissa 2 500 ääntä. Myös Simula kuuluu Suomen Sisuun, on maahanmuuttovastainen ja vaatii suomalaisten etujen ajamista päätöksenteossa.

 

Perussuomalaisten listalta ehdolla on myös julkisuuspelin taitava Sebastian Tynkkynen, joka tuli aikoinaan tunnetuksi Big Brother -ohjelmasta. Perussuomalaisten nuorten puheenjohtajana hän ajautui konfliktiin silloisen puolueen puheenjohtajan Timo Soinin kanssa hallituksessa pysymisestä ja tuli erotetuksi puolueesta vuonna 2015. Hänen jäsenyytensä palautettiin myöhemmin. Tynkkynen on tuonut julki parisuhteensa tummaihoisen miehen kanssa, mikä voi olla ongelma monille potentiaalisille äänestäjille. Parisuhteensa vuoksi Tynkkynen erotettiin helluntaiseurakunnasta.

Perussuomalaisten listan viime eduskuntavaalien ykkönen oli nykyinen sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila, joka keräsi 6 600 ääntä. Mattila edustaa nykyisin sinisiä. Siniset ovat saaneet solmittua Oulun vaalipiiriin vaaliliiton kansalaispuolueen kanssa. Ehdolla on myös kansalaispuolueen puheenjohtaja Sami Kilpeläinen, joka on saanut keskustan listalla hyvin ääniä eduskuntavaaleissa 2003 ja 2007. Vaaliliitosta huolimatta sinisten ja kansalaispuolueen äänet eivät näytä riittävän kansanedustajan paikkaan.

 

Verkkouutisten ennuste on laadittu Ylen (10.1.2019) ja Helsingin Sanomien (16.1.2019) tammikuun mielipidemittausten perusteella. Kullekin puolueelle laskettu kannatus on keskiarvo näistä kahdesta gallupista. SDP:n kannatus on siten 21,1 %, kokoomuksen 19,6 %, keskustan 15,9 %, vihreiden 13,3 %, perussuomalaisten 10,0 %, vasemmistoliiton 9,5 %, kristillisdemokraattien 4,1 %, RKP:n 3,4 %, ryhmän muut 2,4 % ja sinisten 1,1 %.

Ennusteessa oletetaan, että vaalipiirikohtainen kannatuksen muutos noudattaa valtakunnallista kannatuksen muutosta.

 


 

SUOMESSA konkreettisten ja yksinkertaisten vaalilupausten, vieläpä kynnyskysymysten, viljelyssä on kunnostautunut Jutta Urpilaisen Sdp. Vuoden 2011 vaaleista muistetaan niin Kreikan vakuudet kuin Sdp:n eläkeikälupaus. Kaikki ovat jo vuosia tienneet, että suomalaisen eläkejärjestelmän kestävyyttä pitää parantaa. Pääministeri Matti Vanhanen meni Rukan hangilta sanomaan tämän julkisuuteen helmikuussa 2009. Prosessivirhe. Eläkeiän korottamisehdotusten pitää mennä työmarkkinaosapuolten kautta. Ne eivät halua ketään tontilleen sörkkimään valtaansa.


 

UUTISVIIKKO
  

Hirsipuu ei tuo luottamusta

 

Yksinkertaiset vaalilupaukset nostavat valtaan. Pian suosio katoaa.

 
NÄKÖKULMA 01.02.2019 06:00 | Suomen Kuvalehti
 
JUKKA MANNINEN

© OUTI KAINIEMI


 
 

ELÄMME vaarallisia aikoja, sillä eduskuntavaalit ovat kulman takana. Vallasta kilvoitellessaan poliitikot rakentavat hirsipuita. Moisés Naím, venezuelalais-amerikkalainen politologi, on sanonut, että valtaan on nykyään helppo päästä, mutta sitä on vaikeampi käyttää ja siitä on entistä vaikeampaa pitää kiinni.

 

Luottamus politiikkaan on rapautunut monessa maassa. Yhdysvalloissa julkiseen valtaan ja politiikkaan luotti 1960-luvulla vielä lähes 80 prosenttia amerikkalaisista. Nyt vastaava luku on vajaa viidennes.

Tuoreessa Kansan arvot 2018 -tutkimuksessa todetaan, että Suomessa luottamus eduskuntaa, hallitusta ja työmarkkinajärjestöjä kohtaan kyntää pohjamudissa. Keski-ikäisten (35–54-vuotiaat) tyytyväisyys demokratiaa kohtaan on laskenut eniten. Heistä enää 40 prosenttia on erittäin tai melko tyytyväinen demokratian tilaan Suomessa.

 

MEILLÄ ja muualla poliitikkojen vastalääke luottamuksen rapautumiseen on ollut ennen kaikkea oman periaatteellisuuden vahvistaminen. Monimutkaisessa maailmassa se on tarkoittanut yksinkertaisia, konkreettisia ja nostalgisia vaalilupauksia, joista on pidettävä kiinni, maksoi mitä maksoi. Hirsipuita.

Kyllä hirsipuita rakentamalla pääsee valtaan. Tulokset vaan ovat olleet katastrofaalisia. Esimerkkejä on useita.

Make America Great Again, lupasi Donald Trump. Konkretiaa eli hirsipuuta edusti Muuri. Tuhat mailia pitkä, viisi metriä korkea laittoman siirtolaisuuden ja rikollisuuden betonitulppa Yhdysvaltojen ja Meksikon rajalle, jonka Meksiko vielä maksaisi.

Silloiset Trumpin avustajat ovat kertoneet, että muurissa oli kampanjan alkuvaiheessa ennen kaikkea kysymys keinosta, jolla he saivat ehdokkaansa muistamaan puhua maahanmuuttopolitiikasta kampanjatilaisuuksissa.

Nyt, Robert Muellerin tutkinnan lähestyessä presidenttiä ja hänen lähipiiriään, on muurista ja sen rahoituksesta tullut Trumpille elämää suurempi kysymys. Trump haluaa 5,7 miljardia dollaria tämän vuoden budjettiin muuriaan varten. Demokraatit eivät taivu.

Seurauksena oli historian pisin liittovaltion hallinnon sulkeminen. Umpikujasta ei ole ollut helppoa päästä pois, koska Trump pitää kiinni hirsipuustaan.

 

 

BRITANNIASSA pääministeri David Cameron antoi periksi puolueensa EU-kriittisille. Hyvä on, jos konservatiivit voittavat vaalit, niin järjestetään kansanäänestys EU-jäsenyydestä. Brexitiä ajavat poliitikot lupasivat kansalaisille kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista. EU-eron myötä terveydenhuoltoon voitaisiin laittaa 350 miljoonaa puntaa viikossa lisää.

Todellisuus on paljastunut brexit-neuvotteluissa. Kymmenestä hyvästä ja yhdeksästä kauniista juuri mikään ei ole toteutumassa. Paratiisin sijasta edessä on perikato. Nyt virsi kuuluu, että pääministeri Theresa May on neuvotellut huonon diilin. Emme halua tätä, haluamme sen hyvän ja kauniin diilin, hirsipuun, jonka lupasimme.

 

RANSKASSA viimeiset presidentinvaalit on käyty samalla kaavalla. Ilmestyy haastaja, joka lupaa muutosta nykymenoon. François Hollande lupasi haastaa Brysselin menokurin, Emmanuel Macron lupasi vanhojen korruptoituneiden puolueiden tilalle moraalitalkoita.

Hirsipuita!

Valinnan jälkeen molempien kannatus huiteli yli 60 prosentissa. Kun luvattua muutosta työreformin kautta lähdettiin tekemään, kasvoi vastarinta ja suosio romahti. Niin Hollande kuin Macronkin ovat samassa ajassa tulleet 60 prosentista alas 20 prosenttiin.

 

SUOMESSA konkreettisten ja yksinkertaisten vaalilupausten, vieläpä kynnyskysymysten, viljelyssä on kunnostautunut Jutta Urpilaisen Sdp. Vuoden 2011 vaaleista muistetaan niin Kreikan vakuudet kuin Sdp:n eläkeikälupaus.

Kaikki ovat jo vuosia tienneet, että suomalaisen eläkejärjestelmän kestävyyttä pitää parantaa. Pääministeri Matti Vanhanen meni Rukan hangilta sanomaan tämän julkisuuteen helmikuussa 2009. Prosessivirhe. Eläkeiän korottamisehdotusten pitää mennä työmarkkinaosapuolten kautta. Ne eivät halua ketään tontilleen sörkkimään valtaansa.

 

Sdp näki tilanteessa mahdollisuuden ja lupasi puoluekokouksessaan 2010, että puolue ei leikkaa työeläkkeitä. Tarkentaviin kysymyksiin Urpilainen vastasi, että kyllä, eläkeiän nostaminen on sama asia kuin eläkkeiden leikkaaminen.

Eduskuntaryhmän kesäkokouksessa elokuussa 2010 lupaus toistettiin. Nyt eläkeiän nostamisesta oli jo tullut kynnyskysymys: Sdp ei osallistuisi sellaiseen hallitukseen, joka seuraavalla vaalikaudella päättäisi nostaa eläkeikää.

Sdp hirttäytyi lupaukseensa eikä eläkeuudistus edennyt. Uudistus tuli lopulta voimaan vuoden 2017 alusta, tuoreimman väestöennusteen valossa liian myöhään.

 

TOIVOISI, etteivät poliitikot lähtisi rakentamaan hirsipuita. Toivoisi, että pystyisimme käymään yksinkertaistuksia syvempää keskustelua eniten ratkaisua vaativista ongelmista.

Näissä vaaleissa, jos lynkkausmieliala tästä hellittää, puhutaan paljon eläkeläisten vappusatasesta tai koulutusmiljardista. Nuoremmille sukupolville pienituloisuus on suurempi ongelma kuin eläkeläisille, sillä monella nuorella on vaikeuksia päästä elämän syrjään kiinni. Koulutuksen taas haastaa nopea työelämän murros. Koulutus tarvitsee lisää rahaa, mutta myös keskustelua siitä, mitä kaikkea pitää jatkossa tehdä toisin. Siihen eivät hirsipuut riitä.

 
 
Jukka Manninen

Kirjoittaja on viestintätoimisto Ellun Kanojen tutkimusjohtaja ja entinen kokoomuksen suunnittelupäällikkö.

 

Keski-ikäisten tyytyväisyys demokratiaa kohtaan on laskenut eniten.

 
 
AVAINSANAT
 

Äänestäjien tehtävä on nyt miettiä, kenen lukuja ja lupauksia uskoo. Ja kysyä poliitikoilta mahdollisimman tarkasti, miten he eri asioita arvottavat. Uskoopa VM:n lukuja tai ei, hallitusta muodostettaessa äänestäjille annetuista lupauksista karsitaan jo reippaasti. VM:n virkamiehiltä ei kansa pääse kysymään. Mutta sekin on hyvä muistaa, että vaikka ministeriössä asuu paljon viisautta, hekin voivat esittää vain arvioita.


  

Kommentti: Uskoako ministeriötä vai

poliitikkoja? He elävät aivan eri maailmoissa

Julkaistu: 4.2. 16:47 |  Taloussanomat


 

 

VALTIOVARAINMINISTERIÖN virkamiehet julistivat maanantaina virkamiespuheenvuoronsa Suomen talouden tilasta ja siitä, mitä lähivuosina on edessä. Viesti oli sellainen kuin VM:stä on totuttu kuulemaan – tarvitaan leikkauksia. Tulevan hallituksen on leikattava julkisia menoja lähes kahden miljardin edestä. Siis puoli miljardia vuosittain.

Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että VM arvioi kestävyysvajeeksi noin kymmenen miljardia euroa. Kyse on kuilusta, joka jää tulojen ja menojen väliin.

 

Tuo kuilu kasvaa osittain siksi, että väestön ikääntyminen kasvattaa vuosittain julkisia menoja. Siksi virkamiehet kirjoittavat, että ”ilman nopeavaikutteisia toimia julkinen talous heikkenee”. Nopeat toimet ovat virkamiesten mielestä tarpeen siksikin, että julkiseen talouteen ehdittäisiin kerätä puskureita mahdollisen taantuman varalle.

VM:n virkamiehet esittävät perinteisesti ennen vaaleja näkemyksensä Suomen julkisen talouden tilasta ja siitä, mitä on edessä seuraavalla vaalikaudella. Edellinen vuoden 2015 eduskuntavaalien alla julkistettu puheenvuoro vaikutti paljon vaalikeskusteluihin. Se julkistettiin silloin juuri ennen vaaleja, maaliskuussa.
 

VM siis sanoo, että seuraavalla vaalikaudella tarvitaan leikkauksia.

KAIKKI viime viikkoina poliitikkoja kuunnelleet tietävät, että puheet ovat jotain ihan muuta. Sellaista poliitikkoa ei löydy, joka nykytilanteessa ei lupaisi lisärahaa vanhustenhoitoon. Tai no, kokoomus ei halua kirjata hoitajamitoitusta, mutta sekin puhuu laadukkaasta hoivasta – ja laatu maksaa.

Myös eläkeläisille on luvattu lisärahaa nyt jo useammastakin puolueesta. Sitten ovat lapsiperheet ja koulutus, kaikille puolueille kovin tärkeitä asioita.

Tässä ei sinänsä ole mitään uutta.

Vaalikeväänä rahaa on aina melkein rajattomasti.


MAANANTAINA suurin keskustelu tuntui syntyvän siitä, minkä verran valtiovarainministeriön virkamiesten on syytä osallistua politikointiin. Tällä kertaa menoleikkausten tarve on kaksi miljardia, ennen viime eduskuntavaaleja se oli VM:n mukaan kuusi miljardia.

Vastaväitteenä voi sanoa, että VM:n tehtävä on tietää Suomen talouden tilanne ja tämän mittaluokan lukujen kanssa uusi hallitus hyvin todennäköisesti joutuu kasvokkain.

Äänestäjien tehtävä on nyt miettiä, kenen lukuja ja lupauksia uskoo. Ja kysyä poliitikoilta mahdollisimman tarkasti, miten he eri asioita arvottavat. Uskoopa VM:n lukuja tai ei, hallitusta muodostettaessa äänestäjille annetuista lupauksista karsitaan jo reippaasti.

VM:n virkamiehiltä ei kansa pääse kysymään. Mutta sekin on hyvä muistaa, että vaikka ministeriössä asuu paljon viisautta, hekin voivat esittää vain arvioita.
 

 
Pääkirjoitus    |   Pääkirjoitus
 
 
 

Eduskuntavaalit ovat valtiolliset, mutta

kampanjointi on täynnä

kansalaisyhteiskunnan talkootyötä

 

Vaatii voimakasta paloa oman puolueen aatteeseen tai ehdokkaaseen, ettei toreilla seistessä aivan kylmety.

 
PUOLUEIDEN vaalikampanjat alkavat pikkuhiljaa päästä käyntiin. Tänä viikonloppuna kampanjansa avaa suurista puolueista viimeinen, keskusta. Kunnolla kampanjointi lähtee liikkeelle maaliskuussa.


Ehdokashakemukset on jätettävä maaliskuun alkupäivinä. Ehdokasasettelu vahvistetaan maaliskuun puolivälissä, ja samalla ehdokkaat saavat numerot. Samoihin aikoihin nykyinen eduskunta jää vaalilomalle.

Mikäli haluaa nimenomaan altistua vaalimainonnalle, kannattaa liikkua siellä, missä ihmisiä on paljon liikkeellä. Esimerkiksi Helsingin keskustassa suosittuja kampanjapaikkoja ovat Kolmen sepän patsas, rautatieaseman tienoo ja Narinkkatori. Lähes kaikissa kaupungeissa kauppakeskusten edustat ovat suosittuja kampanjointipaikkoja.

VAIKKA eduskuntavaaleissa valitaan maahan ylimmän lainsäädäntövallan käyttäjät, vaalikampanjoissa korostuu valtiollisten vaalien luonne kansalaisyhteiskunnan toimintana. Kampanjaa hoidetaan talkoovoimin, ja rahoitus kerätään lahjoituksina pienistä puroista sieltä täältä.
 

Jotkut ehdokkaat ottavat kampanjan ajaksi vapaata siviilityöstään, mutta muuten kampanjat keskittyvät iltoihin ja viikonloppuihin.

Antiikin Kreikan kaupunkivaltioissa politiikka eli yhteisten asioiden hoitaminen oli kaupungin vapaiden miesten puuhaa. Vapaus tarkoitti myös sitä, että päivittäisestä elannosta ei tarvinnut kantaa huolta.

Vielä nykyäänkin politiikkaa tehdään paljon vapaa-ajalla: kaupunginvaltuustot kokoontuvat iltaisin, ja puolueiden eri tason kokoukset pidetään viikonloppuisin. Eduskunnan työskentely keskittyy kolmeen päivään keskelle viikkoa, jolloin päivät ovat vastaavasti pidempiä. Viikonvaihteessa voi pitää omassa vaalipiirissä vaalitilaisuuksia ja maanantaina vielä osallistua kotikunnan hallituksen tai valtuuston kokoukseen.

Ehdokkuus vaatii ulospäin suuntautunutta luonnetta. On kärsivällisesti jaksettava perustella mahdollisille äänestäjille, miksi asiat ovat niin kuin ovat – äänestäjien mielestä yleensä huonosti. Varsinkin eläkeläiset ovat ahkeria ehdokkaiden tenttaajia. Monissa vaaleissa vakiopuheenaiheena on ollut työeläkkeiden taitettu indeksi. Tänä keväänä puhuttavimpiin aiheisiin taitaa nousta vanhusten hoiva.

EDUSKUNTAAN valitaan 200 kansanedustajaa. Jokainen puolue, vaaliliitto ja valitsijayhdistys voi kussakin vaalipiirissä asettaa yhtä monta ehdokasta kuin vaalipiiristä valitaan edustajia, pienissä vaalipiireissä enemmänkin. Suurimmat puolueet saavat helposti kokoon täydet ehdokaslistat koko maassa. Karkeasti arvioiden ehdokkaita on koko maassa noin 2 000. Useimmilla ehdokkailla on apuna tukijoukot, jotka päivystävät vaalikojuilla ja jakavat vaalimainoksia postiluukkuihin.

Ehdokkailla on mahdollisuus tavoitella palkintoa: edustajanpaikkaa. Ehdokkaan lähipiirin, joka pitkälti tekee kampanjoiden näkymättömän jalkatyön, palkinto on vähemmän ilmeinen. Jokunen kampanjaan osallistunut puolueaktiivi saattaa saada eduskunta-avustajan paikan, mutta niitä riittää vain harvoille. Avustaminen kampanjoinnissa on kuitenkin hyvin yleinen tapa rekrytoitua poliittisiin tehtäviin.


Vaalimainosten jakamisessa tarvitaankin varsinkin kehnoilla keleillä voimakasta paloa oman puolueen aatteeseen, ettei toreilla seistessä aivan kylmety. Ehdokkaiden ja kampanjaväen onneksi eduskuntavaalit on siirretty maaliskuun kolmannelta sunnuntailta huhtikuun puoliväliin.
 
*

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.
 
 

Eduskunta grillasi 19.4.2012 sosiaali- ja terveysministeriössä STM:ssä peruspalveluministerinä toiminutta Guzeninaa erityisesti hoitajamitoituksen puuttumisesta vanhuspalvelulakia valmistelleen ohjausryhmän esityksestä. Tämä ohjausryhmä kuului STM:n hankkeisiin. - Näkökulma: Verbaaliakrobatiallakin on politiikassa oman voiton pyynnissä rajansa. Ministerinä Maria Guzenina oli julkisesti täysi floppi! Televisiotoimittajan tausta ei yksinkertaisesti riittänyt tohtoritasoisten, ministeriön virkamiesten kanssa, yhteistyöhön! Ura alkoi ja loppui samaiseen poliittiseen verbaaliakrobatiaan ja yleiseen epäluottamukseen. - KimsBlog


  

 

Näkökulma: Eduskunnan pöytäkirja käräyttää

Maria Guzeninan valikoivasta muistista

 
Luotu: 
30.1.2019 13:29

  • Kuva: Petteri Paalasmaa /Uusi Suomi
    Kuva
    Maria Guzenina ministerinä ollessaan vuonna 2012.
 
|

Kansanedustaja Maria Guzenina (sd) tuli tällä viikolla ylpeästi esiin tekemisillään peruspalveluministerinä Jyrki Kataisen (kok) hallituksessa.

Guzenina antaa blogissaan ymmärtää, että hän on ajanut 0,7 hoitajan mitoitusta hoidettavaa kohti taukoamatta ministerikaudellaan 2011–2013.

 

”Kun vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen sain hoitaakseni peruspalveluministerin työn, pidin itsestään selvänä, että riittävä määrä hoitajia oli edellytys hyvälle ja inhimilliselle hoidolle ja hoivalle, ja että asia piti saada kuntoon. Vaadin mitoitusminimiksi 0,7 hoitajaa hoidettavaa kohden. Se on taso, jonka myös Super katsoi riittäväksi. Sdp:n hallituskumppani ja pääministeripuolue kokoomus ei tähän suostunut. Olisi ihanaa saada sanoa nyt vuoden 2019 alussa, että olin silloin väärässä. En valitettavasti ollut.”, Guzenina kirjoitti maanantaina blogiinsa.

 

Guzeninan itsensä kannalta vähemmän edullista poliittista historiaa vuoden 2012 keväältä hän ei ole mahdollisen ajanpuutteen vuoksi tullut maininneeksi.

Muistellaanpa hieman sitä, kun Guzenina olikin ministerinä eduskunnassa puolustelemassa sitä, että sitovaa henkilöstömitoitusta ei ollutkaan tulossa lakiin. Tätä muistelua helpottavat eduskunnan lainsäädäntötyöstä ja keskusteluista laaditut erinomaiset pöytäkirjat, jotka ovat meidän kaikkien ulottuvilla verkossa.

Eduskunta grillasi 19.4.2012 sosiaali- ja terveysministeriössä STM:ssä peruspalveluministerinä toiminutta Guzeninaa erityisesti hoitajamitoituksen puuttumisesta vanhuspalvelulakia valmistelleen ohjausryhmän esityksestä. Tämä ohjausryhmä kuului STM:n hankkeisiin.

 

Hallitusta tuolloin edustanutta Guzeninaa pistivät kyselytunnilla ahtaalle hoitajamitoituksesta erityisesti oppositiota edustaneet kansanedustajat Anu Vehviläinen (kesk), Arja Juvonen (ps), Mirja Vehkaperä (kesk) ja Vesa-Matti-Saarakkala (ps, nykyisin sin).

”Nyt kun olen tutustunut tuohon esitykseen, niin sitä henkilöstömitoitusta ei siellä todellakaan ole. Kysynkin sitä teiltä: miksi siellä sitä ei ole, ja aiotteko te sen sinne lisätä?”, keskustan Vehviläinen esimerkiksi kysyi.

Guzenina puolusti kyselytunnilla monisanaisesti esitystä, sanoi kyllä suosivansa henkilöstömitoitusta, mutta jätti vastaamatta, aikooko hän ajaa sitä lakiin. 

”Täällä on kyllä pykälätasolla hyvin tiukasti määritelty sitä, millä tavalla sitä henkilöstöä täytyy olla paitsi määrällisesti niin myöskin osaamisen näkökulmasta”, ministeri puolustautui. 

Perussuomalaisten Saarakkala kysyi:

”Haluatteko te lisätä yksityistä palvelutuotantoa, vai mikä siinä on, että te ette tuoneet tätä henkilöstömitoitusta sitovaksi?”

Ja ministeri totesi:

”Silloin kun eteen tuodaan todella perusteellinen lakiteksti, minun mielestäni siihen täytyy pureutua ennakkoluulottomasti ja katsoa, saattaisiko se kenties olla parempi kuin se eksakti numeerinen henkilöstömitoitus.”

Ministeri Guzeninan usko ”eksaktiin numeeriseen henkilöstömitoitukseen” siis näytti horjuvan.

Mielenkiintoinen kysymys samasta aiheesta kuultiin myös sixpack-hallituspuoluetta edustaneelta kansanedustaja Risto Kalliorinteeltä (vas):

”Hienoinen pettymys oli kuitenkin se, että siellä ei ole lakipykälää, joka turvaa henkilöstömitoituksen, mutta siellä on kuitenkin asetuksenantovaltuus. Kysyisinkin nyt peruspalveluministeriltä: aiotaanko asetuksella turvata riittävä henkilöstömäärä ja onko asetus tarpeeksi voimakas keino ohjata kuntien henkilöstömäärää vanhuspalveluissa?”

Ja Guzenina vastasi:

”Pidän äärimmäisen tärkeänä ja hyvänä lainsäädäntötapana sitä, että kaikissa vaiheissa se saatu palaute otetaan ihan vakavasti huomioon, ja sitten valiokunnassa, kun asiantuntijoita kuullaan, toivottavasti siinä vaiheessa laki on muotoutunut sellaiseksi, että asiantuntijatkin voivat sanoa, että tämä on hyvä laki, pistäkää vaan eteenpäin”.

 

Pian tämän jälkeen tuli kesä, lokakuun kuntavaalit lähestyivät ja ministeri alkoi vaatimalla vaatia henkilöstömitoitusta. Alkoi kahnaus sitä jyrkästi vastustaneen kokoomuksen kanssa.

Vaikka Guzeninan esitys 0,7 hoitajan mitoituksesta oli tullut ilmeisesti hänen puolueensakin johdolle yllätyksenä, ajoivat demarit sitä syksyn 2012 budjettiriihessä. (Lähde: Helsingin Sanomat)

Kokoomuksen ja sdp:n kiista ratkesi. Puolueet sopivat 0,5 hoitajan mitoitussuosituksesta per ikäihminen, mutta lakiin sitä ei silloin saatu.

Nyt asennoituminen hoitajamitoituksen lakiin kirjaamiseen voi olla Esperi Caressa ja muuallakin todettujen epäkohtien jälkeen – ja edessä olevien eduskuntavaalien vuoksi – toinen jopa kokoomuksessa.

 

PS. Maria Guzenina oli puolueensa ääniharava Espoossa kuntavaaleissa 2012. Hän joutui jättämään pestinsä sdp:n ministerikierrätyksessä keväällä 2013.

 

Kirjoittaja on Uuden Suomen päätoimittaja.

 


 

Uusi Suomi tutustui kyselyn aineistoon. Kokoomusvaikuttajien avoimissa perusteluissa sinipuna tyrmättiin enimmäkseen sdp:n vaalilupausten, verolinjan ja työmarkkina-asenteiden vuoksi. Osa vastaajista arvioi esimerkiksi, että työmarkkinoiden uudistaminen olisi sdp:n kanssa vaikeampaa kuin keskustan.


 
 
 
 
 
”Sdp on myös ainakin tähän mennessä jakanut enemmän katteettomia lupauksia, mikä tekee heistä huonomman hallituskumppanin. Sdp on ay-liikkeen vanki.”
 
 
Luotu: 
19.1.2019 09:06

  • Kuva: Petteri Paalasmaa/Uusi Suomi
    Kuva
    Lähes 90 prosenttia Iltalehden kyselyyn vastanneista kokoomusvaikuttajista haluaisi jatkaa hallitusyhteistyötä keskustan kanssa. Sdp saa kokoomuseliitiltä vain 13,1 prosentin kannatuksen hallituskumppaniksi. Arkistokuvassa Juha Sipilä, Petteri Orpo ja Antti Rinne.
 
|

Iltalehden kyselyyn vastanneista kokoomusvaikuttajista ylivoimainen enemmistö lähtisi hallitukseen mieluummin keskustan kuin sdp:n kanssa.

 

Kyselyyn vastasi 86 vaikuttajaa kaikkiaan 140 hengestä. Kysely lähetettiin kokoomuksen tärkeimpien puolue-elinten jäsenille ja kansanedustajille.

Heiltä kysyttiin, kumman puolueen he ottaisivat kokoomuksen hallituskumppaniksi, jos valittavina olisivat keskusta ja sdp. Peräti lähes 90 prosenttia (86,9 %) vastaajista valitsi keskustan.

 

 

Vaalilupaukset näkyvät perusteluissa 

Uusi Suomi tutustui kyselyn aineistoon. Kokoomusvaikuttajien avoimissa perusteluissa sinipuna tyrmättiin enimmäkseen sdp:n vaalilupausten, verolinjan ja työmarkkina-asenteiden vuoksi. Osa vastaajista arvioi esimerkiksi, että työmarkkinoiden uudistaminen olisi sdp:n kanssa vaikeampaa kuin keskustan.

Seuraavassa otteita vastauksista:

”Sdp:n lupaukset niin holtittomia, että niiden kanssa on mahdoton pystyä tulemaan toimeen neljää vuotta.”

”Sdp on (erityisesti puheenjohtajansa toimesta) antanut vaalilupauksia joiden toteuttaminen tulee olemaan erittäin vaikeaa nykyisen kantokykymme rajoissa.”

”Sdp on myös ainakin tähän mennessä jakanut enemmän katteettomia lupauksia, mikä tekee heistä huonomman hallituskumppanin. Sdp on ay-liikkeen vanki.”

Kokoomus on julkisesti kritisoinut sdp:tä puheenjohtaja Antti Rinteen ”vappusatasesta”. 

 


 

Näkökulma: Olisi varmaankin hyvä kysyä sama hävittäjäkysymys, poliitikoilta lisäyksellä: Onko puolueenne näin valmis puolustamaan vai osaa maasta? 64 konetta on asiantuntijoiden määritys koko maan samanaikaiseen puolustamiseen Ilmavoimissa. - KimsBlog


  

 

Ylen kysely turvallisuuspolitiikasta: SDP,

vasemmistoliitto, vihreät ja perussuomalaiset

valmiita vähentämään hävittäjien määrää

 

Puoluejohtajat nostavat sisäisen turvallisuuden merkittävimmiksi uhiksi syrjäytymisen ja eriarvoistumisen.

 

turvallisuuspolitiikka
Pääkuvakollaasi
AOP
 

Neljän eduskuntapuolueen mielestä Suomeen voi olla järkevää hankkia vähemmän uusia hävittäjiä kuin aiotut 64 kappaletta.

Kaksi puoluetta veisi Suomen Natoon, mutta yksikään ei lähtisi nyt purkamaan Venäjän vastaisia pakotteita.

Aseviennin periaatteet jakavat puolueita ja Venäjän mahdolliset vaikutuspyrkimykset vaaleihin hämmentävät vastaajia. Useimmat puolueet pitävät ensi hallituskauden suurimpana sisäisen turvallisuuden uhkana syrjäytymistä.

Yle kysyi eduskuntavaaleihin valmistautuvien puolueiden puheenjohtajilta joukon ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä kysymyksiä. Heitä pyydettiin myös perustelemaan vastaukset lyhyesti. SDP:stä vastaukset antoi varapuheenjohtaja Sanna Marin, koska Antti Rinne on sairauslomalla.

Tässä jutussa puoluejohtajien vastauksia käsitellään heidän puolueensa kantoina.

 

Kyselygrafiikka
 

 

 

Vasemmisto ja perussuomalaiset:

Hävittäjien määrää pohdittava

 

Suomi valmistautuu jättimäiseen puolustusinvestointiin. Nykyiset Hornet-hävittäjät, joita aikanaan hankittiin 64 kappaletta, on päätetty korvata uusilla.

Hankintahinta on arvioitu 7–10 miljardiksi euroksi. Päälle tulevat elinkaarikustannukset voivat nostaa hintalapun kymmeniin miljardeihin. Tarjouspyynnöt 64 hävittäjästä on lähetetty.

Yle kysyi puoluejohtajilta, voidaanko Suomeen sittenkin hankkia tätä vähemmän uusia hävittäjiä.

Ei voida, katsovat hallituspuolueet keskusta, kokoomus ja siniset sekä opposition kristillisdemokraatit ja RKP.

Keskustan Juha Sipilä ja kokoomuksen Petteri Orpo viittaavat eduskunnan hyväksymään puolustusselontekoon, jonka mukaan Hornet-kalusto on korvattava täysimääräisesti.

– Ennaltaehkäisevän puolustuskyvyn ylläpitäminen, ilmavalvonta ja ilmapuolustus koko Suomen laajalla alueella edellyttävät vähintään nykyistä määrää, 64 hävittäjää, Sipilä perustelee.

Myös sinisten Sampo Terholle 64 on vähimmäismäärä: hänen mielestään hävittäjiä voisi ostaa enemmänkin.

Kristillisdemokraattien Sari Essayah huomauttaa turvallisuusympäristön muuttuneen entistä haastavammaksi ja RKP:n mukaan pelissä on koko maan uskottava puolustus.

– Luotan puolustusvoimien asiantuntemukseen tässä, RKP:n Anna-Maja Henriksson perustelee.

Suurin oppositiopuolue SDP katsoo kuitenkin, ettei uusien hävittäjien määrä ole "kiveen hakattu". Puolueen mukaan uskottava ilmapuolustus on turvattava ja hävittäjähankinnassa pyritään nimenomaan tiettyyn suorituskykyyn.

– Kyse ei siis ole vain koneiden määrästä, vaan kokonaisratkaisusta. Hankittavien koneiden määrä ei voi olla vielä kiveen hakattu, vaan määrä päätetään, kun tarjouspyyntöihinsaadut vastaukset on asianmukaisesti käsitelty ja eri vaihtoehdot kartoitettu, SDP:n Sanna Marin kirjoittaa.

Vasemmistoliitto kaipaa hävittäjähankinnoista kriittistä keskustelua. Myös vihreiden mukaan erilaiset vaihtoehdot on vielä pidettävä avoimena, koska tekniikka kehittyy nopeasti.

Perussuomalaisten Jussi Halla-aho kirjoittaa, ettei lukumäärä 64 ole mikään "taivaasta pudonnut totuus."

– Suomi on pieni maa, jonka puolustusmäärärahat ovat hyvin rajalliset. Omiin vahvuuksiin panostaminen ja virheinvestointien karttaminen on siksi erityisen tärkeää.

Lue kaikkien puheenjohtajien vastaukset ja perustelut täältä.(siirryt toiseen palveluun)

Kyselygrafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Puolueet: Maanpuolustustahdon notkahdus ei vielä turvauhka

Kaikki puoluejohtajat ovat panneet merkille Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) tutkimuksen, jonka mukaan suomalaisten maanpuolustustahto on alentunut. Dramaattisimmin se on pudonnut nuorilla, mutta puolueissa tilanne otetaan vielä rauhallisesti.

Yle kysyi puoluejohtajilta, vähentääkö maanpuolustustahdon heikentyminen jo Suomen turvallisuutta. Vain perussuomalaiset vastasi "kyllä".

Muut vastaavat kysymykseen kieltävästi, vaikka maanpuolustustahdon laskeminen huolestuttaa useimpia.

– Tilanne ei vielä ole hälyttävä, mutta maanpuolustustahdon kehityssuunnasta on syytä kantaa huolta, kirjoittaa vihreiden Pekka Haavisto.

Keskusta, kokoomus, siniset ja kristilliset viittaavat MTS:n kyselyn toiseen kohtaan, jossa henkilökohtainen valmius osallistua maanpuolustukseen oli edelleen varsin korkea.

SDP:n Sanna Marin on huolestunut maanpuolustustahdon laskusta, mutta toteaa sen olevan edelleen eurooppalaisittain verraten korkealla tasolla. Vasemmistoliiton Li Andersson uskoo, että nuorien käsitykset turvallisuusuhista ovat muuttuneet.

– Nähdään, että turvallisuusuhkia on monenlaisia ja varautuminen niihin tapahtuu muilla keinoilla kuin aseilla.

Lue kaikkien puheenjohtajien vastaukset ja perustelut täältä.(siirryt toiseen palveluun)

Kyselygrafiikka
 

Naisia velvoittavalle puolustusjärjestelmälle tukea

Yksikään puoluejohtaja ei kerro kannattavansa asevelvollisuuden muuttamista pakolliseksi naisille.

Varovaisemmille naisia velvoittaville uudistuksille ollaan kuitenkin avoimia. Molemmille sukupuolille pakolliset kutsunnat tai yleinen kansalaispalvelus saavat perusteluissa tukea useammalta puoluejohtajalta, riippumatta heidän vastauksestaan oheiseen Ylen muotoilemaan kysymykseen.

Vihreät, kokoomus ja siniset vastaavat "kyllä". Vastausten perusteluissa vihreät ja kokoomus laajentaisivat kutsunnat naisille.

– Myös naisten osaaminen maanpuolustustehtävissä tulisi täyteen käyttöön, vihreiden Pekka Haavisto perustelee.

Sekä kokoomus että siniset harkitsisivat kaikkia koskevan kansalaispalveluksen ottamista käyttöön. Miehille pakollista asevelvollisuutta näillä ei kuitenkaan haluta korvata, puolueet painottavat.

Kristillisdemokraatit, RKP, vasemmistoliitto ja keskusta vastaavat Ylen kysymykseen "ei". Silti näistäkin RKP laajentaisi kutsunnat naisille ja keskusta kehittäisi kaikkia koskevaa kansalaispalvelusvelvollisuutta.

Vasemmistoliiton Andersson ja perussuomalaisten Halla-aho kiinnittävät huomiota nykyisen, vain miehille pakollisen asevelvollisuuden ongelmiin tasa-arvon kannalta. Anderssonin mukaan naisia velvoittava järjestelmä ei kuitenkaan olisi hyvä ratkaisu. Halla-aho toteaa, että miesten asevelvollisuudella on pitkät perinteet ja laaja kansan tuki.

Halla-aho ja SDP:n Sanna Marin vastaavat "en osaa sanoa". Silti Marin tukee perusteluissaan ajatusta kutsuntojen laajentamisesta kaikille.

Lue kaikkien puheenjohtajien vastaukset ja perustelut täältä.(siirryt toiseen palveluun)

Kyselygrafiikka
 

Vain kokoomus ja RKP veisivät Suomen Natoon

Kokoomus ja RKP katsovat, että Suomen pitäisi hakea Naton jäsenyyttä. Molemmat painottavat, että jäsenyyden hakeminen edellyttäisi kansan tukea.

– Jäsenyydellä olisi ennaltaehkäisevä, Suomen turvallisuutta parantava vaikutus ja se vahvistaisi Suomen kansainvälistä asemaa, kirjoittaa Petteri Orpo.

Sininen tulevaisuus korostaa mahdollisimman tiivistä Nato-yhteistyötä ja kannattaa jäsenyyttä siinä tilanteessa, että Ruotsi päättäisi hakea Natoon.

Muut puolueet torjuvat sotilaallisen liittoutumisen. Vihreiden ja SDP:n mielestä Suomen jäsenyys lisäisi jännitteitä.

– Uusi varustelukierre lähialueillamme ei olisi Suomen etujen mukainen, kirjoittaa vihreiden Haavisto.

Vasemmistoliitto sanoo liittoutumattomuuden vahvistavan Suomen vaikutusvaltaa rauhantyössä. Keskustan Sipilä ei näe syytä nykylinjan muutokselle, mutta korostaa tarvetta pitää mahdollisuudet avoimina.

Vain perussuomalaisten Jussi Halla-aho ei osaa sanoa, olisiko jäsenyyden hakeminen paikallaan nyt. Hänen mukaansa Natoon olisi pitänyt liittyä 90-luvulla yhdessä itä-Euroopan maiden kanssa.

– Tuolloin "turvallisuuspoliittinen ympäristö" (eli Venäjä) oli rauhallisempi, ja asia olisi saatu pois päiväjärjestyksestä, Halla-aho kirjoittaa.

Kyselygrafiikka
 

Puoluejohtajat korostavat, että Suomi tekee turvallisuuspoliittiset ratkaisunsa itsenäisesti. Ruotsin päätös hakea jäsenyyttä ei siten voisi yksin olla peruste Suomen ratkaisulle.

Sinisten Sampo Terho kuitenkin katsoo, että käytännössä Suomen kannattaa tehdä päätös yhdessä Ruotsin kanssa. Kokoomukselle ja RKP:lle Ruotsin jäsenyys olisi lisäperuste Suomen liittymiselle.

Lue kaikkien puheenjohtajien vastaukset ja perustelut täältä.(siirryt toiseen palveluun)

Kyselygrafiikka
 

Venäjän pyrkimyksistä epävarmuutta, pakotepolitiikasta ei

Koko puoluekenttä on yhtä mieltä siitä, että Venäjän vastaisia talouspakotteiden ei pidä alkaa purkaa.

Koska Krimin niemimaa pysyy miehitettynä, eikä Minskin sopimusta ole täytetty, pakotteiden on jatkuttava, kuuluu varsin yhtenäinen puolueiden viesti.

– Eurooppa-neuvosto teki pakotteiden jatkamisesta yksimielisen päätöksen joulukuussa, muistuttaa kristillisdemokraattien Sari Essayah.

Perussuomalaisten Halla-aho kannattaa myös pakotteiden jatkamista, mutta siirtäisi niiden painopistettä elintarvikkeista energiayhteistyöhön.

Huomattavasti suurempaa epävarmuutta puolueissa aiheuttaa kysymys Venäjän mahdollisista vaikutuspyrkimyksistä Suomen politiikkaan.

Kyselygrafiikka
 

Seitsemän vastaaja yhdeksästä ei osaa sanoa, uskovatko he Venäjän pyrkivän vaikuttavan eduskuntavaalien tulokseen. Kaikki näistä pitävät ulkovaltojen vaikutuspyrkimyksiä kuitenkin mahdollisina ja moni suorastaan todennäköisenä.

RKP:n, vihreiden ja kokoomuksen johtajat viittaavat muiden maiden kokemuksiin Venäjän vaikutuspyrkimyksistä.

Vain kristillisdemokraattien Sari Essayah vastaa suoraan uskovansa, että Venäjä pyrkii vaikuttamaan ensi kevään vaaleihin.

– Informaatiovaikuttamista Venäjän suunnalta tapahtuu, mutta vaikea sanoa, pyritäänkö sillä vaalitulokseen vaikuttamiseen vai yleiseen epävarmuuden lisäämiseen.

Perussuomalaisten Halla-aho on puolestaan ainoa, joka ei usko Venäjän vaikuttamispyrkimykseen.

– Venäjän vaikutusmahdollisuuksia ja -pyrkimyksiä liioitellaan, ja Venäjä-kortin ahkerasta heiluttelusta on tullut osa EU-maiden sisäpoliittista peliä.

Lue kaikkien puheenjohtajien vastaukset ja perustelut täältä.(siirryt toiseen palveluun)

Kyselygrafiikka
 

Asevientisopimusten jatkaminen jakaa mielipiteet

Suomi päätti marraskuussa, että uusia asevientilupia Saudi-Arabiaan tai Arabiemiraatteihin, koska nämä maat ovat sotkeutuneet Jemenin veriseen sotaan.

Aiemmin tehdyt vientisopimukset, joihin liittyy muun muassa varaosien toimittamista, päätettiin kuitenkin pitää voimassa.

Osa puolueista - SDP, vihreät, vasemmistoliitto ja kristillisdemokraatit - katsoo, että myös voimassa olevat vientisopimukset pitää perua.

– Tässä tilanteessa Suomen ei pidä viedä tuolle alueelle yhtään enempää sotilasmateriaalia, kirjoittaa SDP:n Sanna Marin.

RKP:n Anna-Maja Henriksson vastaa "en osaa sanoa", mutta katsoo, että vanhatkin sopimukset on purettava, jos se on sopimusoikeudellisesti mahdollista.

Hallituspuolueet ja perussuomalaiset ovat toista mieltä.

Jussi Halla-aho perustelee, että Suomi on niin pieni toimija, että "vientikielloilla ei saavuteta mitään, mutta vahingoitetaan suomalaista vientiä".

Sinisten Sampo Terhon mukaan Suomen on pidettävä tekemistään sopimuksista kiinni, mutta seurattava kohdemaiden tilannetta tarkasti. Keskusta ja kokoomus perustelevat vanhojen sopimusten pitämistä voimassa hieman eri näkökulmista.

– Vanhojen vientilupien perusteella ei toimiteta enää varsinaisia aseita tai asejärjestelmiä, vaan elinkaari- ja huoltopalveluita, toteaa keskustan Sipilä.

– Vanhat vientiluvat myönnettiin erilaisessa tilanteessa kahden edellisen hallituksen aikana. Hallitus seuraa tilannetta ja päivittää tarpeen vaatiessa arviotaan, kirjoittaa kokoomuksen Orpo.

Lue kaikkien puheenjohtajien vastaukset ja perustelut täältä.(siirryt toiseen palveluun)

Kyselygrafiikka
 

Poliisitehtävien siirtäminen muille hankala kysymys

Yle uutisoi viime viikonloppuna, että valtaosa puoluejohtajista haluaa Suomeen satoja poliiseja lisää.

Sen sijaan kysymys nykyisten poliisitehtävien siirtämisestä muille ammattiryhmille on puolueille hankala.

Kristillisdemokraatit, kokoomus, SDP ja siniset vastaavat, että tehtäviä voidaan siirtää. Kristillisdemokraatit ja SDP tosin huomattavat, että julkisen vallan käyttöä tai viranomaistehtäviä ei voi siirtää poliisilta muille.

Selväsanaisimmin tukensa ajatukselle antaa kokoomus.

– Poliisiviranomaiselle kuuluu tällä hetkellä monia tehtäviä, jotka eivät lukeudu poliisitoiminnan ytimeen, kuten rauhallisten päihtyneiden käsittely, löytötavaratoiminta sekä vankien ja tutkintavankien säilytys, kuljetus ja vartiointi. Näitä tehtäviä on pyrittävä siirtämään muille toimijoille ja vapauttaa siten poliisin resursseja muuhun toimintaan, kirjoittaa Petteri Orpo.

RKP, vihreät ja vasemmistoliitto torjuvat poliisitehtävien siirtämisen tai "ulkoistamisen", koska poliisi on viranomainen joka saa mm. käyttää voimakeinoja. Niiden mukaan poliisien resurssit on varmistettava ensi sijassa poliisien määrää lisäämällä.

Perussuomalaiset eivät ota kysymykseen kantaa, koska "tärkeämpää on turvata riittävä poliisien määrä".

Lue kaikkien puheenjohtajien vastaukset ja perustelut täältä.(siirryt toiseen palveluun)

Kyselygrafiikka
 

Ilmanmuutoksen turvallisuusriskit huolettavat laajasti

Lähes kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että ilmastonmuutoksen aiheuttamiin turvallisuusriskeihin on varauduttava reagoimaan nykyistäkin paremmin. Näin kirjoittavat perusteluissaan myös kristillisdemokraattien, RKP:n ja keskustan johtavat, vaikka vastaavatkin Suomen varautuneen riittävästi.

– Suomessa ymmärretään laajasti ilmastonmuutoksen turvallisuusriskit ja olemme olleet valmiit tekemään isojakin ratkaisuja sen eteen, Juha Sipilä kirjoittaa.

Viisi puheenjohtajaa vastaa suoraan, että Suomen varautuminen ei ole vielä riittävää.

Sinisten Sampo Terho esimerkiksi katsoo, ettei ilmastonmuutoksen aiheuttamaan pakolaisuuteen ole valmistauduttu "vielä mitenkään". Monet peräävät tehokkaampia toimia itse ilmastonmuutosta vastaan, jotta sen aiheuttamat moninaiset turvallisuusriskit vähenisivät.

Perussuomalaisten Halla-aho vastaa ainoana "en osaa sanoa". Hän katsoo, ettei ilmastonmuutos ole tuonut sellaisia uusia turvallisuusriskejä, joihin voitaisiin turvallisuuspolitiikalla vastata.

Lue kaikkien puheenjohtajien vastaukset ja perustelut täältä.(siirryt toiseen palveluun)

Kyselygrafiikka
 

Syrjäytyminen ja eriarvoisuus suurimmat sisäiset uhat

Kun puoluejohtajat saavat vapaasti nimetä suurimman yksittäisen sisäisen turvallisuuden uhan, kaksi sanaa nousevat yli muiden: syrjäytyminen ja eriarvoistuminen.

Hallituksen porvaripuolueet puhuvat syrjäytymisestä, oppositio useammin eriarvoistumisesta, polarisaatiosta tai osattomuuden kokemuksesta, jotka johtavat syrjäytymiseen.

– Panostukset yhdenvertaiseen koulutukseen ovat avainasemassa eriarvoistumisen ennaltaehkäisemisessä, kirjoittaa RKP:n Henriksson.

– Seuraavalla vaalikaudella on otettava köyhyyden ja eriarvoisuuden torjunta kaikkea politiikkaa ohjaavaksi tavoitteeksi, vaatii vasemmistoliiton Andersson.

– Syrjäytymisen ehkäisyssä paras keino on lapsille päiväkodissa annettava laadukas varhaiskasvatus. Aikuisille se on työ, kirjoittaa kokoomuksen Orpo.

Omalla linjallaan on perussuomalaisten Jussi Halla-aho, jonka mukaan seuraavan hallituksen pitäisi puuttua sisäisen turvallisuuden nimissä ennen kaikkea maahanmuuttoon.

Myös sinisten Sampo Terho pitää maahanmuuttoa yhtenä osana kokonaisuutta, joka muodostaa suurimman turvallisuusuhan yhdessä syrjäytyneisyyden ja organisoituneen rikollisuuden kanssa.

Lue kaikkien puheenjohtajien vastaukset ja perustelut täältä.(siirryt toiseen palveluun)

Puheenjohtajat vastasivat kyselyyn keskiviikkoon 9.1. 2019 mennessä.

*

LUE LISÄÄ:

Eduskuntapuolueiden puheenjohtajat Ylen kyselyssä: Suomeen tarvitaan lähivuosina 650 poliisia lisää – vain kokoomus empii

Ylen tukikysely paljastaa kaksi jyrkkää jakolinjaa puolueissa: Sosiaaliturvan vastikkeellisuus ja perustulo

Yle selvitti puolueiden maahanmuuttonäkemykset: Suurin osa lisäisi paperittomien palveluita – vain kaksi puoluetta kieltäisi naisilta burkat

 


 

 
 
UUTISVIIKKO

Häkämies. Infosotaa alaikäisiin.© VESA LEHTIMÄKI

Kääk!

 

POLKOM 11.01.2019 06:00 | Suomen Kuvalehti
 
 
PEKKA ERVASTI
 

Suokas. Iho umpeen! 
Saarikko. Sisua perinnöksi. 

velipekkaervasti@gmail.com
Twitter: @ErvastiPekka

JYRI HÄKÄMIEHEN (kok) kaitsema Esikoulu- ja päivähoitoalan keskusliitto (EK) aikoo ulottaa indoktrinaationsa suorasuuntauksella kaikkiin 10-vuotiaisiin. Etelärannan roopesedät tilaavat heille Aku Ankan kuukaudeksi.

EK:n pellepelottomat ovat keksineet niljakkaan juonen viattomien lapsosten maailmankuvan porvarillistamiseksi. Ankkalinnassahan ainoa työväenpunaista paitaa käyttävä porukka on iljettävä rosvojoukko Karhukopla.

 

VAI on kepun vetovoima muka hiipumassa. Jo kolmas Suomen presidentti tunkee kylään Keskustan valtakuntaan.

Mauno Koivistoa isännöi 1988 legendaarinen Deng Xiaoping, joka selviytyi kommunistipuolueen puhdistuksista toisin kuin nykyiset toisinajattelijat.

Kiusallisen ihmisoikeuskysymyksen kohdalla Suomen ulkopoliittinen johto pesee kätensä muistuttamalla Kiinan kanssa harjoitettavasta oikeudellisesta yhteistyöstä.

Kiinalaiset ovat jopa tutustuneet Suomen vankilaoloihin. Tulokset olivat pian nähtävissä. Toisinajattelijoiden selleihin asennettiin valvontakamerat!

 

MISTÄ johtuu, että kun ministeristä tulee entinen ministeri, hän tietää heti, miten hallinnonalalla olisi pitänyt toimia?

Ex-sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä (kesk) tietää nyt – kymmenkunta vuotta pestinsä jälkeen – miten apteekkilaitos pitäisi uudistaa.

Ex-kollega Juha Rehula (kesk) jätti seuraajalleen Annika Saarikolle (kesk) perinnöksi työpöydälle pari askia Sisua, koska sitä tarvitaan markkinavoimia vastaan.

Istuva työministeri Jari Lindström (smurf) punnertaa paremmaksi. Hän tietää jo nyt, miten seuraajan pitää toimia: työmarkkinoiden pelisääntöjä pitää ehdottomasti uudistaa – ensi vaalikaudella.

 

VAALIT lähestyvät. Sloganeista ja iskevistä vaalilupauksista on kauhea pula. Lapsiasiavaltuutetulla Tuomas Kurttilalle (sd) se on tosin keksitty: Olen jo taksissa!

Mykistävän lupauksen antaa Rakennusliiton kakkospuheenjohtaja Kyösti Suokas. Blogissaan hän linjaa, että jos ei tule valituksi ”Panen turpani kiinni”.

Voiko tuohon luottaa?

 


 

Limnéll ja Lepomäki pitävät tärkeänä, että turvallisuusuhista puhutaan Suomessa avoimesti. Lepomäen mukaan esimerkiksi konkretia siitä, miten sotilaallinen liittoutumattomuus ja liittoutuneisuus eroavat toisistaan, olisi tärkeä avata myös tulevissa eduskuntavaalikeskusteluissa.

 

Verkkouutisten podcastin nauhoitus Finnvox-studioilla 23.11.2018. Keskustelemassa Elina Lepomäki ja Jarno Limnéll. Moderaattorina Alberto Claramunt. Kuva Tuukka Ylönen.

Miten Suomea autettaisiin Itämeren

konfliktissa?”

 

 

Elina Lepomäki ja Jarno Limnéll toivovat avointa keskustelua Suomeen kohdistuvista uhista myös vaalien alla.

 

Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden professori Jarno Limnéllin mukaan suomalaista uhka-arviota tehtäessä itsestään selvää on, että Venäjä on laskettava mukaan siihen pysyvästi.

 

Pelkästään se että Venäjälle strategisesti tärkeät alueet, kuten Pietari ja Murmansk, sijaitsevat lähellä Suomea, tekevät Suomesta Venäjälle erityisen. Yhdessä ministeri Jaakko Iloniemen kanssa Uhkakuvat-kirjan kirjoittanut Limnéll huomauttaa Venäjän myös teoriassa täyttävän uhan kriteerit.

 

– Kyky on yksi asia ja toinen asia tahto käyttää sitä kykyä. Venäjällä on kykyä ja näyttää olevan myös ajoittain tahtoa käytää tätä kykyä. Kyllä meidän pitää ottaa nämä uhkakuvat huomioon, kun suomalaisten turvallisuudesta huolehdimme, Limnéll sanoo uhkakuvia käsittelevässä Verkkouutisten podcastissa.

Kansanedustaja Elina Lepomäen mukaan yksi Suomen mahdollisista uhkakuvista on Itämerellä tapahtuva konflikti, josta Suomi ei voi hänen mukaansa pysyä ulkona. Miten Suomi saisi mahdollisessa konfliktissa apua, on hänen mukaansa hämärän peitossa, vaikka Suomi on Sauli Niinistön johdolla ottanut harppauksia läntisen sotilasyhteistyön syvenemisen suuntaan.

– Me olemme laajasti integroituneet läntisiin puolustusjärjestelmiin. Mutta tosipaikan tullen, kun me hyvin todennäköisesti olemme mukana konfliktissa, jos sellainen syttyy, erityisesti Itämeren alueella, niin vastavuoroisesti meillä ei ole mustaa valkoisella, miten meitä autettaisiin. Meillä ei ole minkäänlaisia takuita, Lepomäki huomauttaa.

Lepomäki kannattaakin turvatakuiden vuoksi Nato-jäsenyyttä.

– Jos Nato-pullasta puhutaan, niin Suomi on saanut siitä lähes kaiken paitsi ne rusinat. Ja rusinat ovat se, että meillä on turvatakuut, Lepomäki sanoo.

Myös Limnéll kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä. Hän kuitenkin muistuttaa, että kaikissa oloissa Suomen omasta puolustuksesta on pidettävä huolta.