Rakas Long Playn ystävä,

 

Anu Silfverberg kirjoittaa seuraavaa juttuamme, joten lupasin laatia tämän viikon uutiskirjeen hänen puolestaan. Onneksi Anu jätti taas toimitukseen tahnareseptejä!

Tasan kymmenen vuotta sitten Barack Obama voitti Yhdysvaltain presidentinvaalit. Se muutti poliittista kampanjointia myös Suomessa: etenkin vihreiden puoluekoneisto rakastui Obaman sosiaalisen median kampanjan tyyliin. Esikuvansa mallia noudattaen vihreät ryhtyivät viestimään potentiaalisille äänestäjilleen internetissä meemikuvilla ja nopealla huumorilla. Käytännössä se usein tarkoitti pikkuilkeää piikittelyä. Minusta se tuntui falskilta. Terävän ja nuorekkaan pinnan alta ei ollut helppo löytää sielua, tai mikä ikinä olikaan ollut se ainesosa, joka oli tehnyt Obaman kampanjasta menestyksen.

 

Obaman ensimmäisellä kaudella seurasin tanskalaista Vallan linnake -sarjaa. Vihreiden somenäppäryys ei enää muistuttanut minua Obamasta, vaan sarjan PR-velho Kasper Juulista. Juul oli sarjan alussa hyvin älykäs ja vähän turhankin näppärä nuori viestintämies, joka nautti saadessaan politiikan henkilökohtaiseksi pelikentäkseen. Peliltä vihreidenkin sometoiminta näytti.

Yhdysvaltalainen toimittaja Anne Helen Petersen kirjoitti uutiskirjeessään pari viikkoa sitten, että politiikan toimittajien uusi sukupolvi näkee politiikan urheilulajina. Kyse on taktikoinnista ja voittamisesta, ei arvoista. Petersen käyttää esimerkkinä nopealukuiseen poliittiseen uutisointiin erikoistunutta Axios-sivustoa, jolla on tapana aloittaa twiittinsä raivostuttavalla ”Be smart” -hokemalla. (Hokeman idea on, että nyt lukijalle kerrotaan, mistä politiikassa todella on kyse.)

Lokakuussa Axios twiittasi näin: ”Be smart: vuonna 2018 maahanmuutossa ei ole kysymys poliittisista päätöksistä; kyse on kulttuurisista argumenteista, joilla molemmat puolet pyrkivät houkuttelemaan uskolliset äänestäjänsä uurnille.”

 

Petersen huomautti tähän, että maahanmuutossa on itse asiassa ensisijaisesti kysymys tilanteista, joissa ihmiset ylittävät rajan ja sitten heille tapahtuu jotain.

”Kun toimittaja tarkkailee politiikkaa täysin viileänä tarkkailijana, hän menettää kykynsä hahmottaa, mitä ’voittamisesta’ ja ’häviämisestä’ todella seuraa: että politiikka vaikuttaa kouriintuntuvasti ihmisiin ja heidän elämiinsä”, Petersen kirjoitti.

 

Asenne on tavallinen Suomessakin, enkä ole itse sille immuuni. Mitä enemmän seuraan kotimaan politiikkaa ja Twitteriä, sitä enemmän huomaan, että pinnistelen hahmottaakseni taktisia kuvioita erilaisten ulostulojen taustalla. Haluan olla fiksu tyyppi, joka tunnistaa koreografian ennen muita. Aivan erityisen kyynisesti suhtaudun hetkiin, jolloin poliitikko kertoo itsestään jotain koskettavaa, antaa vaikkapa haastattelun koulukiusaamiskokemuksistaan tai jostain perhettään aiemmin kohdanneesta tragediasta. Olen tottunut siihen, että näin tapahtuu vain strategisesti tärkeinä hetkinä. Kyynelillä myydään aina jotain.

Kuluneen viikon aikana on ollut hauskaa seurata politiikan tarkkailijoiden parissa vallinnutta hämmennystä, kun vihreiden puheenjohtajaehdokkaiden asettaminen mitä ilmeisimmin ei ollutkaan minkäänlainen peli.

 

Aina, kun joku jättäytyi pois puheenjohtajakisasta, ajattelin tietäväni – be smart!– kenelle hän petaa paikkaa. Vihreän Langan päätoimittaja Riikka Suominen vertasi tilannetta omalla Facebook-seinällään Agatha Christien dekkariin Eikä yksikään pelastunut. Sen lukija luulee yhä uudestaan arvaavansa murhaajan, ja sitten tuokin henkilö murhataan.

Pahaltahan vihreiden sähläys näytti. Olin silti helpottunut ja hieman yllättynytkin siitä, etten ollut katsellut kyynistä teatteria vaan aitoa räpiköintiä odottamattomassa tilanteessa.

 

Tätä on vaikea muotoilla niin, ettei se kuulostaisi oudolta: kärkipoliitikkojen uupumiset ovat tuottaneet tervetulleen katkoksen kaikkeen pelaamiseen. Työministeri Jari Lindström (sin.) ja vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto sairastuivat oikeasti, eivät siksi, että uupuminen olisi koskettava kulma henkilöjuttuihin. Kuten tosielämässä yleensä käy, sairastumisten ajoitukset olivat hankalia ja johtivat monenlaisiin sotkuihin. Sellainen ei taivu pelitaktiikaksi, ainakaan vielä.

 

Parhain terveisin,

Hanna Nikkanen
Päätoimittaja
Long Play

 


 

– Lisäksi eräillä ammattiliitoilla on omistuksia, joilla ne toimivat vapailla markkinoilla yritysmäisesti. Tällöin niiden jäsenten jäsenmaksujen verovähennys voidaan jopa katsoa eräänlaiseksi epäsuoraksi yritystueksi. KD:n mukaan työantajajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistaminen toisi valtion kassaan ainakin 25 miljoonaa euroa. Aloite sisältyy puolueen eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettiin vuodelle 2019. - Näkökulma: Kun teollisuusliitolla on kassassa varaa, lakkoilla puoli vuotta sen suurempia ongelmia, jokainen äänestävä kansalainen ymmärtää vihdoin rahoittavansa lakkotoimintaa verovaroillaan!? - KimsBlog

 

Peter Östman. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

”Ay-liittojen veroedut ovat jäänne menneiltä

ajoilta”

 

KD:n eduskuntaryhmä esittää rajoituksia työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuuteen.

KD käyttäisi ensi vuoden budjetissa säästyneet varat lapsiperheiden ja pienituloisten eläkeläisten hyväksi. Jäsenmaksujen verovähennysoikeuden purkaminen tuottaisi valtiolle yli 200 miljoonan euron lisätulot.

 

– Ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuus on vaikeasti ymmärrettävä jäänne menneiltä ajoilta. Muidenkaan yleishyödyllisten järjestöjen jäsenillä ei ole oikeutta vähentää jäsenmaksujaan verotuksesta, ryhmäjohtaja Peter Östman toteaa tiedotteessa.

– Näin suurta muutosta ei ole syytä tehdä kerralla, vaan asteittain ensin puolittamalla verovähennysoikeus. Jotta työmarkkinajärjestöjä kohdeltaisiin tasapuolisesti, on työnantajajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeudesta myös luovuttava, Östman sanoo.

Hän huomauttaa, etteivät esimerkiksi kirkkojen jäsenet saa vastaavaa veroetua.


 

 

 

Jari Ehrnroothin kolumni: Vaalikoneissa on

vika – miksi aatesuuntien nelikenttä on vino

ja miten se oikaistaan

 

Vaalikoneet eivät ota huomioon ehdokkaiden vapauskäsityksiä, pohtii Jari Ehrnrooth kolumnissaan. Osallistu keskusteluun vaalikoneista. Ylen vaalikonenikkari Jarkko Ryynänen seuraa keskustelua keskiviikkona 26.9.

 

Kolumnit
Jari Ehrnrooth.
Derrick Frilund / Yle
 

Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

> Kaikki kolumnit löydät täältä
> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

Pian on taas vaalit (ehkä kolmetkin) ja ehdokkaiden mielipiteitä sijoitellaan arvosuuntausten nelikentälle. Äänestäjät haluavat tietää, kuka on liberaali, kuka konservatiivi, ja kenen mieli kallistuu vasemmalle, kenen oikealle.

 

Vaalien alla suuret mediat julkaisevat vaalikoneita, joiden kysymyksiin vastaamalla äänestäjä voi löytää omaa arvoprofiiliaan vastaavan ehdokkaan.

Ehdokkaiden hakupalvelussa käytettävä arvosuuntausten ryhmittelytapa perustuu kuitenkin olettamukselle, joka ei kestä kriittistä tarkastelua.

Ryhmittely on hyvin vakiintunut ja siihen kiteytyy liberaalin yhteiskunnan kehitystä pahiten rajoittava aatekupla, jonka alla koko poliittinen arvokeskustelu käydään. Ennemmin tai myöhemmin se on pakko puhkaista.

Tehdäänpä se nyt saman tien.

 

1960-luvun arvokumous nosti esiin henkilökohtaisen vapauden tavalla, josta länsimainen kulttuuri ei ole toipunut. Yhtenäisyyttä luova arvoydin tyhjeni ja sen tilalle tuli jokaisen yksilön vapaus elää omien arvojensa mukaisesti.

Kun arvoliberalismi alkoi ohjata länsimaisia demokratioita, se vaikutti ratkaisevasti siihen, mitä liberaalissa yhteiskunnassa tarkoitetaan yksilön vapaudella. Syntyi uusi luonnollisen vapauden uskomus, joka rakentuu Luojalta saaduksi kirjatun vapauden varaan. Siis sen joka ikuistettiin Yhdysvaltojen perustuslakiin 1776.

 

Vaalikoneiden tarjoama ehdokkaiden hakupalvelu nojaa David Nolanin luomaan nelikenttään. Nolan oli Yhdysvaltojen libertaristipuolueen perustaja, joka vuonna 1969 julkaisi poliittisten aatteiden ryhmittelyn kahden erottelukriteerin avulla.

Kentän perusidea on yksinkertainen ja selkeä.

Nolanin mukaan on kaksi vapautta joiden vastavoimana on ahdasmielinen kollektivismi.

Talousliberalismia vastustaa sosialismi ja arvoliberalismia vastustaa arvokonservatismi. Ristiin taulukoimalla tästä syntyy nelikenttä, johon vaalikonenikkarit, poliittiset kommentaattorit ja kansanedustajaehdokkaat yhä sijoittavat mielipidevaikuttajia, poliitikkoja ja puolueita erotellakseen yhteiskunnallisia aatteita ja toimijoita toisistaan.

Nämä arvojen jakolinjat ovat saaneet vallitsevan aseman, koska ne nojaavat siihen luonnostaan lankeavan vapauden illuusioon, johon länsimainen kulttuuri alkoi uskoa 1960-luvun arvokumouksen jälkeen.

 

Meillä ei ole syntyperäistä vapautta, moraalista harkintakykyä tai muuta kulttuurista olemusta.

 

Tämä virhe ei kuitenkaan ollut uusi. Päinvastoin, se vain virkisti sen liberaalin yhteiskuntamuodon syntyessä vallinneen raamatullisen ihmiskäsityksen, jonka mukaan Luoja on luonut ihmisen ja antanut hänelle vapauden, järkevyyden ja oikeudentajun.

Evoluutiotutkimushan on kiistattomasti todistanut, että homo sapiens on eläinlaji. Näin ollen meillä ei ole syntyperäistä vapautta, moraalista harkintakykyä tai muuta kulttuurista olemusta.

Syntyperäisinä luonnon olentoina meitä ohjailevat vietit ja luonnonlait, mutta tietoisuuttamme kehittävinä moraalisina kulttuuriolentoina me tavoittelemme vapautta voittaaksemme eläinluonnon. Vaikka hankkeen onnistumisesta ei ole takeita, me uskomme vapauteen, koska ilman sitä me emme ole ihmisiä.

Libertaristina David Nolan katsoi vapauden syntyvän rajoituksia poistamalla. Markkinatalous on vapaata, kun sosialismi ei sitä rajoita. Yksilöiden arvovalinnat ovat vapaita, kun perinteiset säännöt eivät niitä rajoita.

Nolanin arvokenttä ei siis lainkaan tunnista moraalisen harkinnan ja toiminnan vapautta, joka on arvopäämäärä ja jota tavoitellaan itsekurin ja kilvoittelun kautta. Siksi arvoliberaalisuuden ainoaksi vaihtoehdoksi mielletään vapautta rajoittava konservatiivisuus.

 

Uskon edistykselliseen vapauteen, joka on ulkoisen ja sisäisen luonnon hyödyntämistä, kesyttämistä ja voittamista.

 

Esimerkiksi oma poliittinen aatesuuntani, jota luonnehdin arvoreformismiksi, jää tämän kentän ulkopuolelle. Katson, että yhteiskuntaa tulee kehittää mieltämällä vapaus yksilönvastuun kautta vahvistuvaksi arvopäämääräksi, jota itse kukin tavoittelee omassa itsenäisessä elämässään.

Uskon edistykselliseen vapauteen, joka on ulkoisen ja sisäisen luonnon hyödyntämistä, kesyttämistä ja voittamista.

Tällaista ratkaisua Nolanin kenttä ei tunnista, koska sen lähtökohtana on luonnollinen, syntyperäinen ja annettu inhimillinen vapaus, joka on tieteellisesti katsoen mieletön olettamus. Mehän tiedämme että ihminen ei todellakaan synny vapaana eikä saa tietoisuutta tietoisuudestaan lahjaksi luonnolta vaan kulttuurilta ja kasvatukselta.

Arvoisat vaalikonenikkarit!

Korjatkaa Nolanin kenttä ja asettakaa lähtökohtiinne ainakin yksi uusi ulottuvuus: Kysykää ehdokkailta, ovatko inhimillinen järki, vapaus ja moraalitajunta syntyperäisiä ominaisuuksia vai kulttuurisia arvopäämääriä, joita vapaat yksilöt voivat elämässään tavoitella.

Toisin sanoen, lisätkää kuvioon uusi erotteluakseli, jonka toisessa päässä on luonnollinen annettu vapaus ja toisessa päässä kulttuurinen tavoiteltava vapaus. Mihin kohtaan tätä akselia ehdokas sijoittuu, määrittää hänen ihmiskuvansa perustan.

Tämän sijoituksen avulla myös me vapaamieliset arvoreformistit voisimme löytää itsellemme sopivan ehdokkaan. Lisäksi poliittinen keskustelu joutuisi palaamaan vapauden määrittelyyn, joka on liberaalin yhteiskunnan tärkein lähtökohta.

 

Jari Ehrnrooth

 

Kirjoittaja on kirjailija ja filosofisesti suuntautunut kulttuurin tutkija. Hän on kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti. Syntyi Koitereella, kirjoittaa Munkkiniemessä, juoksee Keskuspuistossa. Palautetta kirjoittajalle voi lähettää suoraan osoitteeseen palaute.ehrnrooth@gmail.com(siirryt toiseen palveluun)

Osallistu keskusteluun vaalikoneista. Ylen vaalikonenikkari Jarkko Ryynänen seuraa keskustelua keskiviikkona 26.9.

Mikäli haluat osallistua keskusteluun Ylen palveluissa, tarvitset siihen Yle Tunnuksen(siirryt toiseen palveluun)Tämä video opastaa Yle tunnuksen tekemisessä. Kommentointi onnistuu Yle Uutisten selainversiossa ja Yle.fi-sovelluksessa(siirryt toiseen palveluun).

 


 

Näkökulma. Josko kokoomuksen johdon tilataksissa olisi korkein aika pohtia, mihin tämä hallitusyhteistyö johtaa umpikonservatiivisten puolueiden; poliittisessa seurassa. Tyhjän saa pyytämättäkin! Vaaleja 2019 ajatellen hinta on yksinkertaisesti liian korkea. - KimsBlog


 

 

Kokoomuslainen vastaa Juha Sipilälle:

”Kuului myös kostolla uhkailua ja tytöttelyä”

 
Luotu: 
23.9.2018 19:08

  • Kuva: Petteri Paalasmaa/Uusi Suomi
    Kuva
    Saara-Sofia Sirén pahoittelee pääministeri Juha Sipilän lausunnon väärinymmärrystä.
 
|

Kokoomuksen kansanedustaja Saara-Sofia Sirén pahoittelee pääministeri Juha Sipilän (kesk) lausunnon väärinymmärrystä. Samalla hän kuitenkin huomauttaa, että ulkoministeri Timo Soinin (sin) luottamusäänestykseen liittyneet ”ikäväsävyiset viestit” eivät rajoittuneet Sipilän antamaan lausuntoon.

 

”Ei ole vaikea arvata, että pääministeri viittaa perjantaina meiltä tulleisiin lausuntoihin äänestykseen liittyvästä painostuksesta ja vähättelystä. On totta, että pääministerin lausunnon kohdalla kysymys oli väärinymmärryksestä, jota haluan omalta osaltani pahoitella. Valitettavasti kuitenkaan ikäväsävyiset viestit eivät rajoittuneet pääministerin antamaan lausuntoon, vaan niihin kuului myös esimerkiksi kostolla uhkailua ja tytöttelyä”, Sirén tviittasi sunnuntai-iltana.

 

Saara-Sofia Sirén@saarasofia
 

Ei ole vaikea arvata, että pääministeri viittaa perjantaina meiltä tulleisiin lausuntoihin äänestykseen liittyvästä painostuksesta ja vähättelystä. On totta, että pääministerin lausunnon kohdalla kysymys oli väärinymmärryksestä, jota haluan omalta osaltani pahoitella.

Saara-Sofia Sirén@saarasofia
 

Valitettavasti kuitenkaan ikäväsävyiset viestit eivät rajoittuneet pääministerin antamaan lausuntoon, vaan niihin kuului myös esim kostolla uhkailua ja tytöttelyä.

Joka tapauksessa olen samaa mieltä, että jokaisen meidän on syytä katsoa peiliin. Kohti parempaa keskustelua.

 

Juha Sipilä on viikonloppuna arvostellut poikkeuksellisen voimakkaasti kokoomuksen eduskuntaryhmän toimintaa. Riita liittyy hänen torstaina antamaansa luottamusäänestystä koskevaan lausuntoon. 

”En usko, että kellään on mitään ongelmaa painaa tässä asiassa vihreää”, Sipilä totesi.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Kalle Jokisen tulkinnan mukaan pääministeri vähätteli kokoomuksen kansanedustajien kokemusta tilanteen vaikeudesta.

”Emme hyväksy vähättelyä edustajiemme arvopohjaa kohtaan. On käsittämätöntä, että pääministeri on todennut, että äänestyksen ei pitäisi olla kenellekään vaikeaa”, Jokinen sanoi tiedotteessa.

Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Petteri Orpo ja Kalle Jokinen tuomitsivat myös muun edustajiinsa kohdistuneen painostuksen ”hallituskumppaneiden taholta” ja muualta – sekä äänestyksen kytkemisen muihin poliittisiin päätöksiin.

”Ulkopuolelta painostetaan ja tähän asiaan kytketään sellaisia asioita politiikasta, jotka eivät ole tämän kanssa missään tekemisissä”, Orpo sanoi Uudelle Suomelle eduskunnassa.

 

 Lue myös: Kokoomus hermostui Juha Sipilälle: ”Käsittämätöntä”

Kalle Jokinen kertoi lauantaina, että ryhmä on käynyt Sipilän kanssa läpi kuohuttaneen lausunnon. 

”Olemme käyneet median välittämän pääministerin lausunnon hänen kanssaan läpi ja todenneet ettei hän tarkoittanut kokoomuksen ryhmää - hyvä niin”, Jokinen tviittasi.

 

Lue lisää: Uusi käänne Soini-äänestyksen jälkipyykissä: ”Pääministeri ei tarkoittanut kokoomuksen ryhmää – hyvä niin”

 

Sipilä huomautti pääministerin haastattelutunnilla sunnuntaina puhuneensa lausunnossaan keskustan eduskuntaryhmästä. Hän pitää kokoomuksen toimintaa erittäin poikkeuksellisena.

”On erittäin poikkeuksellista, että toinen hallitusryhmä ottaa pääministeriin tällä tavalla tiedotteella kantaa. Kun heidän ajattelunsa nyt ilmeisestikin perustuu virheelliseen tietoon, minusta olisi kohtuullista, että he sen korjaisivat. Olisihan se aika erikoista, että minä ottaisin kokoomuksen ryhmän päätöksentekoon kantaa. Kyllä kokoomuksen täytyy kertoa, mihin tämä perustuu. Sen haluan kuulla. Varsinkin jos toista syytetään, pitää olla joku faktaperuste. Jos minulta olisi kysytty, olisin kyllä vastannut, että mitään tällaista en ole sanonut.”

 

Pääministeri kommentoi asiaa sunnuntaina myös blogissaan. Hän haluaa nostaa poliittisen keskustelun keskiöön dialogin sekä keskinäisen ymmärryksen ja kunnioituksen.

”Myönnän avoimesti, että eniten työssäni satuttavat sellaiset julkiset väitteet, joista ei kertakaikkisesti tunnista itseään. Viime perjantaina kävi niin.  Yhteiskunnallinen keskustelukulttuuri vaatii kunnostautumista erityisesti meiltä päättäjiltä. Tämä korostuu pohdinnoissa näinä kuukausina, kun puolueet etsivät ehdokkaita ensi kevään moniin tärkeisiin vaaleihin. Kärjistykset ja tahallinen väärinymmärtäminen saavat monet jättäytymään keskustelujen ja yhteiskunnallisen päätöksenteon ulkopuolelle.”

Politiikan tutkijoiden mukaan perjantaisesta luottamusäänestyksestä saattaa jälkipyykkinsä vuoksi muodostua edelleen hallituskysymys. Sipilä vakuutti haastattelutunnilla hallituksen olevan toimintakykyinen.

*

Lisää aiheesta:

Juha Sipilältä kova ukaasi kokoomukselle: ”Pitää olla joku faktaperuste”

 


 

Vartiainen sanoo, ettei olisi äänestänyt Soinin luottamuksen puolesta, jos ulkoministerin toimintaan liittyisi Suomen linjan muuttaminen naisten oikeuksissa. - Näkökulma: Eduskuntavaalit lähestyvät ja edustajien arvot täsmentyvät! Tähän ääänestykseen palataan vielä myöhemmin. Liikkuvien naisäänestäjien poliittinen muisti, saattaa olla yllättävän pitkä. Ja heitä on koulutetussa Suomessa todella paljon! Esim. Vihreissä, Rkp:ssä tai Liikkeessä Nyt? Kokoomuksen pienen ytimen, johdon tilataksissa, olisi korkea aika tehdä nopeita vaalipoliittisia johtopäätöksiä hallituspolitiikasta. Nyt eikä myöhemmin! - KimsBlog


 

 

Juhana Vartiainen avautuu Soini-

äänetyksestä: ”Tämä sattui minuun ilkeästi”

 
Luotu: 
23.9.2018 11:37

  • Kuva: Jenni Gästgivar
    Kuva
    Arkistokuvassa Juhana Vartiainen.
 
|

 
 

Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen kuvailee ulkoministeri Timo Soinin (sin) perjantaisen luottamusäänestyksen olleen vaikea hallituspuolueiden kansanedustajille, koska oli selvää, että samalla äänestetään koko hallituksen jatkosta.

”Minulla ja muilla eduskuntaryhmässä oli hyvä syy ajatella, että hallitusyhteistyö loppuu, jos Soini ei saa luottamusta. Ainakaan meidän ryhmässämme ei kukaan tietääkseni tukenut tai hyväksynyt Soinin toimintaa. Tämä ei ollut sukupuolikysymys enkä huomannut miesedustajien ja naisedustajien ajattelevan Soinin toiminnasta eri tavoin”, hän toteaa blogissaan.

 

”Soinin toiminta oli symbolista mielipide- ja identeettipolitiikkaa. Se ei vaikuta Suomen linjaan kehitysyhteistyössä, jossa naisten ja tyttöjen oikeudet ja seksuaaliterveys ovat olleet painopistealue. Se ei myöskään vaikuta naisten oikeuksiin Suomessa, eikä Soinin kumpikaan puolue ole tietääkseni pyrkinyt niitä hallitusyhteistyössä heikentämään. Siksi minulla hallitusyhteistyön jatkamisen arvot painoivat vaakakupissa enemmän kuin Soinin mielipide- ja symbolitekojen tuomitseminen.”

Vartiaiselle oli kuitenkin yllätys, miten voimakkaasti äänestys monia ”kouraisi”. 

”Selvästikin monet naiset ja miehet ovat huolissaan naisten oikeuksien suunnasta maailmalla ja Euroopassa ja varsinkin Itä-Euroopassa. Perjantain äänestys saatettiin tulkita paljon isommaksi kannanotoksi kuin mitä se kahden suurimman hallituspuolueen sisältä katsottuna näytti. Tämä sattui minuun ilkeästi, koska olen koko aikuisikäni koettanut edistää naisten taloudellista asemaa ja tasa-arvoa”, hän kertoo. 

Timo Soini sai perjantaina luottamuksen selvin luvuin äänestyksessä, jota sdp, vihreät, vasemmistoliitto ja rkp olivat vaatineet Soinin aborttikantojen takia. Soini on muun muassa osallistunut virkamatkalla abortinvastaiseen mielenosoitukseen.

Alun perin luottamusäänestyksessä oli kyse vain ulkoministerin luottamuksesta, mutta siniset uhkasivat keskiviikkona kaataa koko hallituksen, mikäli Soini olisi saanut epäluottamuslauseen.

Äänestyksessä 100 kansanedustajaa antoi tukensa Soinille. Vastaan äänesti 60. Tyhjiä oli 18 ja poissa 21 edustajaa.

*

Lisää aiheesta: 

Timo Soinin luottamuksen puolesta äänestänyt naiskansanedustaja: ”Uuden palon sammuttamiseen ei koko palokunta enää suostu”

Tutkijat Soini-äänestyksestä: ”Kokoomuksella olisi nyt tuhannen taalan paikka”

 


 

– Tulevat eduskuntavaalit ovat ennen kaikkea arvovaalit. Kehitys eri puolella maailmaa osoittaa, että ne asiat, jotka olemme ehkä kokeneet itsestäänselvyyksinä eivät sitä enää ole, Henriksson sanoo tiedotteessaan. Hänen mukaansa Suomesssa on sanouduttava irti niistä negatiivista voimista, jotka haluavat ohjata yhteiskuntaa. RKP sanoo hänen mukaansa ehdottoman ein vihalle, ennakkoluuloille ja eristäytyneisyydelle.

 

Anna-Maja Henriksson. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

”Eduskuntavaalit ovat ennen kaikkea

arvovaalit”

 

Itsestäänselvyyksinä ehkä koetut asiat eivät sitä enää ole, sanoo RKP:n puheenjohtaja.

 

Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson katsoo ensi kevään eduskuntavaalien olevan ennenkaikkea arvovaalit. Hänen mukaansa länsimaisia liberaaleja arvoja haastetaan sekä idässä että lännessä, mutta myös Euroopassa.

– Suomen ei tule sulkeutua ja rakentaa muureja ihmisten välille, jota perussuomalaiset haluavat. Emme saa antaa millimetriäkään tilaa politiikalle, joka perustuu vihaan. RKP tulee aina seisomaan demokratian, avoimen yhteiskunnan, inhimillisyyden ja moninaisuuden puolesta.

 


 

Perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan tee ehdotusta lakiehdotuksen julistamisesta kiireelliseksi. Tämä yhdessä valiokunnan aikaisemman käytännön kanssa korostaa sen merkitystä, että perustuslain muuttamisessa noudatetaan vastaisuudessa normaalimenettelyä. Jos perustuslain muutos on eduskunnassa tarkoitus julistaa kiireelliseksi, sitä koskeva ehdotus on eduskunnan työjärjestyksen mukaan tehtävä asian toisessa täysistuntokäsittelyssä ennen kuin keskustelu on päättynyt. Perustuslakivaliokunnan mietintö on yksimielinen.


 

 

Tiedustelulakien käsittely etenee

eduskunnassa – Kiireellinen käsittely

ratkaistaan äänestyksessä

 

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on hyväksynyt, että yksityisen viestin salaisuutta voidaan rajoittaa.

 

Tiedustelulaki
Perustuslakivaliokunta koolla.
Perustuslakivaliokunnan Anna-Maja Henriksson (vas), Leena Meri, Ilkka Kantola, varapuheenjohtaja Tapani Tölli, puheenjohtaja Annika Lapintie, Wille Rydman, Matti Torvinen sekä Ville Niinistö (oik) kertoivat perustuslain muuttamista koskevasta valiokunnan mietinnöstä tiedotustilaisuudessa Helsingissä perjantaina 21. syyskuuta.Markku Ulander / Lehtikuva
 

Hallituksen esitykset siviili- ja sotilastiedustelulakien muuttamisesta etenevät eduskunnassa. Perustuslakivaliokunnan mielestä lakien kiireelliselle käsittelylle ei ole esteitä.

Perustuslakivaliokunta esittää(siirryt toiseen palveluun) hallituksen ehdottaman, luottamuksellisen viestinnän suojaa koskevan muutoksen hyväksymistä muutettuna. Valiokunta esittää lisäksi eräitä perustuslain tulkintaa ohjaavia kannanottoja.

Luottamuksellisen viestinnän perusoikeussuojan tavoitteena on turvata jokaiselle oikeus luottamukselliseen viestintään ilman, että ulkopuoliset saavat oikeudettomasti tiedon hänen lähettämiensä tai hänelle osoitettujen luottamuksellisten viestien sisällöstä.

Perustuslakivaliokunta hyväksyi hallituksen esittämän muutoksen, jonka mukaan lailla voidaan säätää välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen tiedon hankkimiseksi sotilaallisesta toiminnasta taikka sellaisesta muusta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta. Tämä perustuslain muutos tekisi mahdolliseksi siviili- ja sotilastiedustelulainsäädännön säätämisen.

Perustuslakivaliokunta ei hyväksynyt ehdotusta, jonka mukaan perustuslaissa käytetty ilmaisu ”rikosten tutkinnassa” korvattaisiin ilmaisulla ”rikosten torjunnassa”. Tämä osa hallituksen esityksestä ei liity tiedustelulakien säätämiseen vaan siihen, että hallituksen käsityksen mukaan säännöksen tulkinta on erkaantunut säännöksen sanamuodosta. Perustuslakivaliokunnan mielestä muutos tulisi valmistella huolellisesti erikseen.

Ei kantaa kiireellisyyteen

Perustuslakivaliokunta katsoo lisäksi, että ei ole estettä käsitellä perustuslain muutos poikkeuksellisesti kiireellisessä menettelyssä. Tämä edellyttää, että viiden kuudesosan määräenemmistön vaatimus eduskunnan täysistunnossa toteutuu.

 

 


 

Mykkäsen mukaan hallitus on tehnyt paljon, tänä vuonna muun muassa jo päättänyt asettaa kivihiilen käytölle takarajan ja vähentää liikenneöljyn käyttöä, sekä nostanut vaalikauden aikana päästöverotusta. Hän ihmettelee myös Aallon esittämiä vaatimuksia konkretiasta. – Eromme että Touko Aalto vaadit turpeesta irti 10v nopeammin, MUT sitten kerrottava millä korvaat fossiilit 2020-luvulla, jos hyväksy bioenergiaa eikä ydinvoima maistu?

 

Kai Mykkänen. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

 

 

 

Kai Mykkänen Touko Aallolle: Millä ajattelit

korvata fossiiliset?

 

Sisäministeri ihmettelee, kuinka vihreät aikoo korvata fossiiliset polttoaineet 2020-luvun aikana ilman bioenergiaa ja ydinvoimaa.

 

Sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) ihmettelee yhteisöpalvelu Twitterissä vihreiden puheenjohtaja Touko Aallon puoluevaltuustolleen esittämiä väitteitä hallituksen ympäristöpolitiikasta. Mykkäsen mukaan Aalto esittää vinon todistuksen asioista.

Aalto sanoi puheessaan, että Juha Sipilän (kesk.) hallituksen viimeinen budjettiriihi olisi jatkanut linjaa, jolla “keskusta ja kokoomus ovat vesittäneet kaiken Suomen tekemän ilmastotyön”. Hänen mukaansa vihreät tähtää siihen, että kivihiilen, polttoturpeen ja polttoöljyn käyttö loppuu 2020-luvun aikana ja maakaasun 2030-luvulla. Hän kritisoi myös metsähakkuiden lisäämistä ja lupasi ajaa lisäksi lentoveroa.

“Tavoitteemme on, että vuonna 2030 Suomessa ei myydä enää yhtään polttomoottorikäyttöistä henkilöautoa”, Aalto sanoi.

 


 

Näkökulma: Harvoin niin harvat ovat tyrineet niin paljon, niin lyhyessä ajassa! - KimsBlog


 

 

Analyysi: Vihreiden kannatuksen sulaminen

jatkuu – kehitys tekee tilaa Aallon haastajille

 

Vihreiden puoluekokouksessa voidaan nähdä vuoden päästä uusintavaalit, kirjoittaa Ylen politiikan toimittaja Hannu Tikkala.

 

Touko Aalto
Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto.
Puheenjohtaja Touko Aalto vihreiden eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Kouvolassa keskiviikkona.Mikko Stig / Lehtikuva

Ylen torstaina julkaisemassa kannatusmittauksesta nousee yksi havainto ylitse muiden: vihreiden kannatus jatkaa laskuaan, eikä pudotus ole tällä kertaa kosmeettinen.

 

Prosenttiyksikön notkahduksen jälkeen vihreiden kannatus on samalla tasolla kuin kunnallisvaaleissa 2017. Tämä on merkittävä havainto, sillä useat ovat puolueessa asettaneet kuntavaalien tuloksen haamurajakseen.

 

Vihreät ovat toistelleet mantran tavoin, että kannatusmittauksien tulokset ovat olleet parempia kuin yksikään puolueen vaalitulos tähän mennessä. Kysymys kuuluukin, milloin puolueen laskeva kannatus alkaa vaikuttaa puheenjohtaja Touko Aallon asemaan.

Vihreiden piirissä tuntuu olevan eri käsityksiä siitä, mihin vaalituloksiin nykyistä kannatusta pitää verrata. Maltillisimmat vertaavat nykykannatusta eduskuntavaaleihin 2015, jolloin puolue sai 8,5 prosentin kannatuksen.

 

Osan tavoitteet ovat korkeammalla. Heidän mukaansa vihreiden pitää kivuta vähintään keskisuurten puolueiden joukkoon eli noin 15 prosentin kannatukseen.

Harva jos kukaan uskoo enää, että puolue voisi saavuttaa eduskuntavaaleissa 18 prosentin kannatuksen, jossa se kävi Ylen mittauksessa syyskuussa 2017.

Tämä siitäkin huolimatta että vihreät puhuivat vielä Ville Niinistönpuheenjohtajakaudella pääministeripuolueen asemasta.

– Vihreiden ei enää koskaan pidä lähteä hallitukseen yhtä pienellä kannatukselle kuin millä lähdimme Matti Vanhasen (kesk.) ja Jyrki Kataisen (kok.) hallituksiin. Emme enää suostu apupuolueeksi, Niinistö sanoi muun muassa Lännen Median haastattelussa(siirryt toiseen palveluun).

 

Puheet pääministeripuolueen asemasta on vihreissä unohdettu sitä mukaa, kun kannatus eri mittauksissa on pudonnut.

Aallon asemaa vaikeuttavat kohut, joissa hän on itse ollut osallisena. Viimeiseksi mediajulkisuus kiinnittyi Aaltoon, kun hän esiintyi paidatta tukholmalaisella homoklubilla.

Vihreitä tutkinut Turun yliopiston erikoistutkija Jenni Karimäki sanoo, että kohujulkisuus on syönyt Aallon uskottavuutta. Tuoreena puheenjohtajana hän ei ole ehtinyt profiloitunut asioiden kautta.

 

Kohujulkisuus on ilmeisesti aiheuttanut närää myös puolueen sisällä. Puolueen entinen puheenjohtaja Niinistö viestitti Twitterissä(siirryt toiseen palveluun), ettei hän ole politiikassa ”tekemässä performanssia”, vaan muuttamassa maailmaa.

Niinistön viesti tuli päivä sen jälkeen, kun Seiska uutisoi(siirryt toiseen palveluun) ensimmäisenä Aallon kuvista.

Mikä sitten on Aallon asema puolueen johdossa? Nykyisellä kannatustasolla vihreät menevät varmasti eduskuntavaaleihin Aallon johdolla, vaikka kannatuspiikki on sulanut.

Taustalla on puoluekokouksen ajankohta. Kun eduskuntavaalit pidetään huhtikuussa 2019, vihreät pitävät puoluekokouksensa näillä näkymin kesäkuussa.

Eduskuntavaaleja on pidetty Aallon näytönpaikkana. Mikäli kannatus jää merkittävästi vihreiden toiveista, puheenjohtajavaalissa voidaan saada aikaiseksi uusinta.

Viime vaalissa toiseksi tullut Emma Kari on aktivoitunut kesän aikana tiedotteiden lähettämisessä niin paljon, että hätäisimmät politiikan tarkkailijat ovat nähneet hänen toiminnassaan kampanja-avauksen merkkejä.

Kaikki kuitenkin riippuu siitä, saako Aalto käännettyä vihreiden suunnan ennen vaaleja.

 


 

Näkökulma: Tulevissa eduskuntavaaleissa merkittävä määrä vaalityöstä ja mainonnasta toteutetaan täysin ammattimaisin keinoin digitalisoidusti sekä puolueiden, että ehdokkaiden alustoilla. Tämä koskettaa erityisesti kansalaisiin kohdistuvia suoria e-kampanjoita. Digitaalinen vallankumous toteutuu tällä hetkellä mm. Ruotsin vaaleissa ja vaalihäirinnässä ympäri maailmaa! - KimsBlog

 

Googlen käyttäjä luovuttaa itsestään muun muassa sijaintitietoja. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

Matti Wiberg: Poliittinen kampanjointi

digitalisoituu

 

Data-analytikan kehitys on mullistamassa poliittisen kampanjoinnin tapoja ja vaikutuksia sekä puolueiden toimintatapoja.

Kuluttajademografisia tietoja samoin kuin kansalaisten käyttäytymistä ja asenteita koskevaa dataa syntyy ja kerätään sekä analysoidaan kiihtyvällä vauhdilla. Tällaista dataa voidaan käyttää myös poliittisen kampanjoinnin tarpeisiin. Ihmisten yksityisyydensuoja on koetteilla.

 

Harva meistä on ihastunut ajatuksesta, että äänestyskäyttäytymistämme määrittäisi pitkälle se, mitä uutisvirrassamme sattuu kulloinkin olemaan. On kuitenkin jo osoitettu vakuuttavasti, että uutisvirtamme vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseemme.

Jo nyt on massiivisessa käytössä joukko tekniikoita, joilla hankitaan kampanjoinnissa hyödyllisiä tietoja.

*

Näitä ovat, esimerkiksi:

1 Yksityiskohtaiset yleisösegmentoinnit eli sen kartoittaminen, millaisiin väestöryhmiin äänestäjät jakautuvat kohdennetun mainonnan tehostamiseksi.

*

2 Eri laitteista kerätyn informaation yhteen kokoaminen. Kuluttaja luovuttaa jatkuvasti puhelimensa ja esimerkiksi Googlen käyttämisellään itsestään tietoja, sijaintitiedot mukaan lukien. Näitä voidaan yhdistellä.

*

3 Psykografiikkatekniikoiden soveltaminen. Näillä tarkoitetaan asennekartoituksia, joilla pyritään asenteiden ja tunteiden selville saamiseen. Jopa ihmisen äänensävystä voidaan eritellä hänen tunnetilojaan. Näin saatujen tietojen avulla hänelle voidaan kohdentaa juuri otollista aineistoa, mm. mainoksia. Nämä tekniikat kartoittavat henkilön persoonallisuustyyppiä, asenteita, tunteita ja kiinnostuksenkohteita.

*

4 Tekoälyä ja koneoppimista voidaan hyödyntää esimerkiksi sisältöä automaattisesti tuottamalla sekä äänestystulosten ennakointiin henkilökohtaisen datan perusteella.

*

5 Uusien jakelukanavien käyttöönotto. Digitaaliset videot, kannettavat teknologiat (wearable tech), esimerkiksi älyvaatteet sekä virtuaalinen todellisuus (VR) ovat kaikki käytettävissä myös poliittiseen kampanjointiin. Eräs viheliäinen sovellus eli ”deepfakes”-kasvonvaihtoalgoritmi eli ohjelmisto joka mahdollistaa sanojen sijoittamisen poliittisen kilpailijan suuhun.

*

6 Sentimenttianalyysilla voidaan kartoittaa ihmisten kantoja, asenteita tai mielipiteitä jostakin tietystä aihepiiristä, henkilöstä tai poliittisesta ehdotuksesta. Tätä tietoa voidaan käyttää kampanjan suuntaamiseen ja poliittisten avausten testaamiseen. Näissä tekniikoissa sovelletaan luonnollisen kielen prosessointia (Natural Language Processing, NLP), joka on eräänlaista tietokoneistettua koneoppimista tekstianalyysin keinoin.

*

Näitä menetelmiä otetaan jatkuvasti käyttöön. Vuoden 2017 Ison Britannian vaaleissa käytetyistä mainosrahoista peräti 40 % oli digitaalimenetelmien soveltamisesta aiheutuneita kuluja.

Kansalaisia huolettaa aivan liian vähän, mistä poliittisen kampanjoinnin datat ovat peräisin, miten data on kerätty ja jaettu sekä ovatko sovelletut menettelyt laillisia ja läpinäkyviä. Kansalaisten tulisi olla perillä siitä, mistä mainokset tulevat ja kuka ne on maksanut sekä mihin niillä pyritään. Nyt niin ei ole.

 

Vaalilainsäädäntömme laahaa pahasti jäljessä

Vaakalaudalla ovat kuitenkin aivan perustavat arvot: poliittisen kampanjoinnin totuudenmukaisuus, reiluus, kilpailijoiden kunnioittaminen, ylipäänsä luottamuksen ylläpitäminen kampanjointia kohtaan.

Ainakin puolueiden tulisi sitoutua yhteisiin sääntöihin. Näitä sääntöjä koskeva keskustelu ei ole meillä vielä alkanutkaan.

EU:ssa komissio on uudistamassa puoluerahoitusta koskevaa sääntelyään. Tavoitteena on sakottaa niitä, jotka väärinkäyttävät äänestäjien yksityisiä tietoja vaikuttaakseen vaalikampanjoihin.

 

Tavoitteena on estää Facebook-Cambridge Analytican kaltaiset väärinkäytösskandaalit tulevaisuudessa. Nämä yrityksethän väärinkäyttivät miljoonien Facebook-käyttäjien tietoja.

Komission suunnitelmissa on, että sakko väärinkäytöksestä olisi noin viisi prosenttia puolueen vuosibudjetista. Sakko koskisi eurooppalaisia puolueperheitä, jotka yhdistävät kansallisia puolueita eurooppalaisella tasolla.

 

Ehdotus vaatii niin EU:n jäsenmaiden kuin Euroopan parlamentin hyväksynnän. Niiden hankkimiseen tähdätään ennen ensi vuoden Euroopan parlamentin vaaleja.

EU:n tavoitteena on myös suositella kansallisille hallituksille, etteivät ne hyväksyisi digitaalista poliittista mainontaa, jota vastaanottaja nimenomaisesti ei ole tilannut.

Korkea aika olisi Suomessakin aloittaa tätä koskeva säädössuunnittelu ja pelisääntöjen luominen puolueiden kesken.